LUONTOSELVITYS - Rovaniemi

ROVANIEMEN KAUPUNKI

MELTAUKSEN OSAYLEISKAAVA

LUONTOSELVITYS

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 27.11.2013 P21947

S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Meltauksen osayleiskaava 2 (30) Luontoselvitys 27.11.2013

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Hallituskatu13-17 D, 7. kerros, 90100 Oulu Puh. 010 4090, fax 010 409 6250, www.fcg.fi

Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

Luontoselvitys

Minna Tuomala 27.11.2013

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO ................................................................................................................. 3

2 SUUNNITTELUALUE JA SIJAINTI ................................................................................... 4

3 YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS ......................................................................................... 5

3.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia ....................................................................... 5

3.2 Pinta- ja pohjavedet .......................................................................................... 5

3.2.1 Vesistöalueet ........................................................................................ 5

3.2.2 Pintavedet ............................................................................................ 5

3.2.3 Pohjavedet ........................................................................................... 7

3.3 Natura-alueet, suojelualueet ja suojeluohjelmien kohteet ....................................... 8

3.3.1 Ounasjoen Natura-alue ........................................................................... 8

3.3.2 Luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmat ................................................. 8

4 LUONTOSELVITYS ..................................................................................................... 10

4.1 Aineisto ja menetelmät .................................................................................... 10

4.1.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset ................................................... 10

4.1.2 Linnusto ja muu eläimistö ..................................................................... 11

4.2 Suunnittelualueen kasvillisuus- ja luontotyypit .................................................... 12

4.2.1 Kasvillisuusalue ................................................................................... 12

4.2.2 Kasvillisuuden yleispiirteet .................................................................... 12

4.3 Linnusto ......................................................................................................... 17

4.3.1 Suunnittelualueen pesimälinnusto .......................................................... 17

4.4 Eläimistö ........................................................................................................ 19

5 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA LAJISTO .................................................................. 20

5.1 Lainsäädäntö ja kohteiden arvottaminen ............................................................ 20

5.2 Arvokkaat luontokohteet .................................................................................. 20

5.2.1 Todetut arvokkaat luontokohteet ........................................................... 20

5.2.2 Luontokohteiden kuvaukset .................................................................. 20

5.3 Uhanalainen ja arvokas lajisto ........................................................................... 27

5.3.1 Kasvillisuus ......................................................................................... 27

5.3.2 Luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajit ................................................. 28

6 YHTEENVETO ............................................................................................................ 29

LÄHTEET ........................................................................................................................... 30 Paikkatietoaineistot: Pohjakartat © Maanmittauslaitos 9/2013 Suojelualuerajaukset © OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 10/2013 Valokuvat © FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy / Minna Tuomala




1 JOHDANTO

Tämä työ on Rovaniemen kaupungin Meltauksen kyläalueen osayleiskaavoitusta pal-veleva luontoselvitys. Selvitys on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten (MRL 39 §, 1999/132) mukaisella tarkkuudella. Kaa-voitusalueen luonnonolojen selvittämisen tavoitteena on turvata luonnon monimuo-toisuuden kannalta arvokkaat alueet sekä luonnonsuojelulain (47 § ja 49 §) mukai-sen erityisen arvokkaan lajiston esiintymisalueet. Pyrkimyksenä on myös edistää hy-vän elinympäristön ja kestävän kehityksen tavoitteita.

Luontoselvityksen tavoitteena oli paikantaa Meltauksen suunnittelualueen arvokkaat luontotyypit, jotka ovat joko lainsäädännöllä määriteltyjä tai muutoin alueellisesti edustavia sekä selvittää alueen linnuston yleispiirteet ja mahdolliset uhanalaisen se-kä EU:n luonto- ja lintudirektiivien mukaisen kasvi- ja eläinlajiston esiintymät. Mah-dollisesti todetut arvokkaat luontokohteet ja lajiston esiintymät on kuvailtu ja arvo-tettu sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Selvityksessä on esitetty alueen luon-nonolojen nykytila ja yleispiirteet sekä erityiset kaavassa huomioitavat arvokkaat luontokohteet. Vaikutuksia luontokohteille ja lajistolle on arvioitu kaavaselostukses-sa.

Tämän luontoselvityksen on laatinut FM biologi Minna Tuomala ja raportin linnusto-osuudesta on vastannut FM biologi Ville Suorsa FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun toimipisteestä.

Kuva 1. Ounasjokea Meltausjoen yhtymäkohdalta alavirtaan

4 (30) Meltauksen osayleiskaava FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luontoselvitys 27.11.2013



2 SUUNNITTELUALUE JA SIJAINTI

Suunnittelualue sijoittuu Ounasjokivarteen, noin 45 kilometriä Rovaniemen kaupun-gin keskustasta pohjoiseen. Meltauksen kyläkeskus sijoittuu Kantatien 79:n eli Kitti-läntien varrelle ja asutus on levittäytynyt molemmin puolin Ounasjokea.

Suunnittelualueen kokonaispinta-ala on noin 16 km2. Ounasjoen lisäksi alueella si-jaitsee Meltausjoen lasku-uoma sekä yksi suurempi lampi. Alueelle sijoittuu kylätaa-jama asuinalueineen ja toimintoineen sekä kulttuurivaikutteista luonnonympäristöä ja tavanomaista talousmetsää. Asutusta sijoittuu joen molemmin puolin, mutta pää-osin länsirannalle. Suunnittelualueen eteläosassa on harvakseltaan vapaa-ajanasuntoja molemmilla rannoilla. Alueen länsiosat rajautuvat Valajaskoski—Isoniemi 220 kV ja Meltaus—Kaukonen 110 kV voimajohtolinjoihin.

Kuva 2. Meltauksen osayleiskaava-alueen sijainti Rovaniemen kaupungin alueella




3 YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS

3.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia

Meltauksen alueen kallioperä koostuu varhaisproterotsooisista kivistä, jotka kuuluvat Keski-Lapin granitoidikompleksiin. Pääasialliset kallioperän kivilajit ovat graniitti ja migmatiitti. Alueen poikki kulkee juonteina myös kvartsiittia ja migmaattista gneis-siä. Kallioperää peittää paksu pohjamoreenikerros ja alueella ei ole kalliopaljastumia Meltausjokisuun muutamia pieniä kalliokohteita lukuun ottamatta.

Meltauksen alueelta ei ole olemassa GTK:n laatimaa maaperäkarttaa. Maastoinven-tointien perusteella Ounasjoki on uurtanut uomansa pääosin hiekkaiseen mo-reenimaastoon ja jokivarressa on muutamia hiekkaharjuja. Suunnittelualueen länsi-osassa Kittiläntien varrelle muodostunut kylätaajama sijoittuu hyvin hiekkaisen se-länteen alueelle, mikä on nähtävissä kuivien mäntykankaiden esiintymisenä. Suun-nittelualueen itäosissa on pienialaisempia moreeniharjanteita ja niiden välisiä turve-maita. Ounasjokeen laskeva Meltausjoki on etsinyt uomansa moreeniselänteiden ja lyhyiden hiekkaharjujen välistä. Topografialtaan suunnittelualue on loivapiirteisem-pää, verrattuna yläjuoksun alueisiin. Korkeuserot vaihtelevat välillä 100—120 m mpy. Sarvivaara on alueen korkeimmalle sijoittuva kohde. Suunnittelualueen etelä-puolella Patovaara kohoaa jo 200 m mpy. Suunnittelualueelta on laadittu erillinen maaperän rakennettavuusselvitys.

3.2 Pinta- ja pohjavedet

3.2.1 Vesistöalueet

Selvitysalue sijoittuu Kemijoen vesienhoitoalueella Kemijoen päävesistöalueelle (65) ja Ala-Ounasjoen 1. jakovaiheen vesistöalueelle (65.5). Alueen eteläosa sijoittuu Pa-tokosken valuma-alueelle (65.521), pohjois- ja itäosa Meltauksen valuma-alueelle (65.522). Lisäksi itäosat jakaantuvat vielä osittain Meltausjoen (65.591) ja Markka-ojan (65.527) valuma-alueille.

3.2.2 Pintavedet

Ounasjoki

Ounasjoki saa alkunsa Enöntekiön Ounasjärvestä ja virtaa sieltä noin 300 km matkan laskien Rovaniemellä Kemijokeen. Ounasjoki on suurin Suomen rajojen sisällä virtaa-vista rakentamattomista joista. Laki Ounasjoen erityissuojelusta (703/1983) suojaa jokea voimalaitosrakentamiselta. Koko Ounasjoki on Natura-aluetta (FI 1301318) ja se on merkittävä joki virkistyskalastuksen ja melonnan kannalta. Ounasjoella on luontainen ja vahvistumassa oleva harjuskanta. Taimenta esiintyy myös luontaisena, etenkin joen yläjuoksulla, mutta sen kantaa on lisäksi istuttamalla vahvistettu.

Ounasjoki on luokiteltu pintavesityypiltään erittäin suureksi turvemaiden joeksi. Eko-logiselta tilaltaan joki on luokiteltu erinomaiseksi ja kemialliselta tilaltaan hyväksi. Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman mukaisesti tavoitteena on säilyttää joen ekologinen tila ennallaan. Tavoitetila on saavutettu ja turvattu nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä. (Oiva – ympäristö- ja paikkatietopalvelu 2013)

Meltausjoki

Meltausjoki tunnetaan myös hyvänä melonta- ja harjusjokena. Joki on luokiteltu pin-tavesityypiltään suureksi turvemaiden joeksi. Joen ekologista tilaa ei ole luokiteltu, mutta kemialliselta tilaltaan vedenlaatu on luokiteltu hyväksi. Kemijoen vesienhoito-alueen toimenpideohjelman mukaisesti tavoitteena on säilyttää joen tila nykyisellään. avoitetila turvataan nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä. (Oiva – ympäristö- ja paikkatietopalvelu 2013).




Kuva 3. Kotaoja laskee kylätaajaman pohjoisosassa Ounasjokeen

Järvet ja pienvedet

Ounas- ja Meltausjoen lisäksi suunnittelualueelle sijoittuu muutamia pienvesiksi luo-kiteltavia vesistöjä, pääasiassa virtavesiä. Alueen ainut suurempi lampi on itäosan Suukoskenlampi, joka on yli 10 ha suuruisena tyypiltään pieni vähähumuksinen järvi. Pohjoisessa alueella virtaa Markkaoja ja lännestä alueelle tulee Kotaoja. Lisäksi pie-net tihkupinnat ja lähteiköt esiintyvät luontokohteiksi tunnistetuilla korpikohteilla.

Kuva 4. Suukoskenlampi




3.2.3 Pohjavedet

Suunnittelualueelle sijoittuu yksi luokiteltu pohjavesialue Pistilä, josta on rajattu I-luokan pohjavesialue eli vedenhankintaa varten tärkeä alue sekä kaksi III-luokan pohjavesialuetta. Välittömästi suunnittelualueen eteläpuolelle sijoittuu Kankaanpään III-luokan pohjavesialue.

Kuva 5. Luokitellut pohjavesialueet (Oiva–tietokanta 2013)




3.3 Natura-alueet, suojelualueet ja suojeluohjelmien kohteet

3.3.1 Ounasjoen Natura-alue

Ounasjoen Natura-alue (FI1301318) on sisällytetty Suomen Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena kohteena (SCI-alue). Natura-alue sisältää Ounasjoen Ounasjärven luusuan alapuolelta aina Kemijokeen saakka sekä sen suiston tulvasaa-ret. Meltauksen kohdalla Ounasjoessa vaihtelevat koski ja nivajaksot. Joki on yläosal-taan luonnontilainen, mutta Kittilän ja Rovaniemen välillä lievästi kuormitettu. Joen alaosalla ravinne- ja humuspitoisuudet ovat lievästi kasvaneet, mutta edelleen karul-le vedelle tyypillisellä tasolla.

Natura-alueen suojeluperusteena olevista luontotyypeistä 95 % sisältyy tyyppiin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit. Vajaa 5 % luontotyypeistä on tulvaniittyjä ja loput tulvametsiä. Meltauksen suunnittelualueella esiintyy vain Fennoskandian luon-nontilaiset jokireitit luontotyyppiä eikä ranta-alueita ja siten maalle sijoittuvia luonto-tyyppejä sisälly Natura-alueeseen. Natura-alueen edustavat tulvaniityt sijoittuvat Ounasjoen suistoon Rovaniemellä. Jokireitin luontotyypin luonnontila on mainittu erinomaiseksi, mikä viittaa Ounasjoen valjastamattomuuteen.

Natura-alueen suojeluperusteissa on mainittu Neuvoston direktiivin 92/43/ETY liit-teen II kasvilajina laaksoarho (Moehringia lateriflora).

Kaavahankkeen mahdollisia vaikutuksia Natura-alueen luontotyypille sekä suojelupe-rusteissa mainitulle lajistolle on arvioitu kaavaselostuksessa.

Taulukko 1. Natura-alueen suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin mukaiset luon-

totyypit, niiden pinta-alaosuudet, edustavuus ja luonnontila Natura-tietolomakkeen mukaan. Korostettuna priorisoidut luontotyypit.

Koodi Natura-luontotyyppi Peitto (%) Edustavuus Luonnontila

3210 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 95 hyvä erinomainen

6450 Tulvaniityt 4 hyvä hyvä

91E0 Tulvametsät 1 hyvä hyvä

3.3.2 Luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmat

Suunnittelualueelle ei sijoitu luonnonsuojelualueita. Lähin suojelualue on alueen län-sipuolelle, noin 200 m etäisyydelle sijoittuva yksityismaan suojelualue Ossin puisto (YSA207186).

Ounasjokivarsi Mölkökankaan ja Sinetän välillä on arvioitu valtakunnallisesti arvok-kaaksi maisema-alueeksi (MAO120137). Suunnittelualueen maisemallisia arvoja on käsitelty tarkemmin erillisessä maisemaselvityksessä, joka on kaavaselostuksen liit-teenä.




Kuva 6. Natura- ja suojelualueet sekä suojeluohjelmat




4 LUONTOSELVITYS

4.1 Aineisto ja menetelmät

4.1.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset

Meltauksen suunnittelualueelle ei ole laadittu aiemmin kattavia luonto- tai lin-nustoselvityksiä. Pienellä alueella on voimassa Meltausjoen ranta-asemakaava vuo-delta 1990, eikä sen yhteydessä ole laadittu luontoselvityksiä.

Suunnittelualueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin kolmen maastotyöpäi-vän aikana elokuussa 2013. Inventoinneissa tarkasteltiin mahdollisia vesilain mukai-sia vesiluontotyyppejä, metsälain määrittelemiä erityisen tärkeitä elinympäristöjä se-kä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuskohteita eli perinnebiotooppeja ja muita paikallisesti arvokkaita luonnon monimuotoisuutta lisääviä kohteita. Inventoin-nissa havainnoitiin myös uhanalaisen, silmälläpidettävän tai muun huomionarvoisen putkilokasvilajiston esiintymistä. Asuinalueiden ja peltojen kasvillisuutta ei inventoitu tarkemmin tämän työn yhteydessä.

Kuva 7. Meltauksen osayleiskaavan selvitysalue




Maastoinventointien kohdentamiseksi ja taustatiedoiksi alueelta hyödynnettiin seu-raavia lähteitä:

• Maanmittauslaitoksen kartta- ja ilmakuva-aineistot

• Uhanalaisten lajien paikkatietoaineisto Ympäristöhallinnon uhanalaisrekiste-ristä (Hertta Eliölajit -tietokanta, Lapin ELY-keskus 2013)

• Ounasjoen Natura-alueen naturatietolomake (Lapin Ely-keskus 2013)

• Metsätalouden ympäristötukikohteet (Lapin Metsäkeskus 2013)

• Oiva-ympäristötietojärjestelmä (vesistötiedot, pohjavedet, suojelualueet)

4.1.2 Linnusto ja muu eläimistö

Meltauksen oyk:n suunnittelualueella ei ole tehty erillisiä linnustoselvityksiä kaavoi-tuksen yhteydessä. Raportissa esitetty selvitys alueen linnuston yleispiirteistä perus-tuu vain alueelta olemassa olevaan linnustotietoon. Tässä selvityksessä käytettiin seuraavia aineistoja ja tietolähteitä:

• Valtakunnallinen lintuatlastietokanta (pesimälajiston yleispiirteet)

• Luonnontieteellisen keskusmuseon Sääksirekisteri (suunnittelualueen sääk-sen pesäpaikat, aineistopyyntö 11/2013)

• Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimisto (suunnittelualueen

suojelullisesti arvokkaiden lajien pesäpaikka- ja rengastustiedot, aineisto-pyyntö 11/2013)

• Rovaniemen pesimälinnusto (tarkennettua tietoa Rovaniemen linnustosta)

Suunnittelualueen linnustoa ja maaeläimistöä on havainnoitu samanaikaisesti luon-toselvityksen kasvillisuuden ja luontotyyppien maastotöiden yhteydessä, kiinnittä-mällä huomiota erityisiin elinympäristöihin. Alueen maaeläimistön kuvaus perustuu myös kirjallisuustietoihin sekä yleistietoon lajien levinneisyydestä ja runsaudesta alu-eellisesti.

Kuva 8. Meltausjoen lasku-uoma Ounasjokeen




4.2 Suunnittelualueen kasvillisuus- ja luontotyypit

4.2.1 Kasvillisuusalue

Selvitysalue sijoittuu kasvimaantieteellisessä aluejaossa Pohjoisboreaaliselle vyöhyk-keelle keskisen Peräpohjolan alueelle (4b2). Suokasvillisuusvyöhykkeiden osalta sel-vitysalue sijoittuu Peräpohjanmaan aapasoiden (3d) ja Eteläisen Peräpohjolan aa-pasoiden (4a) vyöhykerajalle.

4.2.2 Kasvillisuuden yleispiirteet

Havumetsät

Suunnittelualueen kivennäismaan metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia variksenmarja-

mustikkatyypin (EMT) kuivahkoja kankaita. Hiekkaharjanteiden alueilla esiintyy pai-koin myös mustikka-kanerva-jäkälätyypin (MCClT) kuivia kankaita. Kaikki metsät ovat talouskäytössä ja länsiosassa on suoritettu vastikään harvennushakkuita (kuva 9). Tuoreimmat pienehköt päätehakkuualat sijoittuvat Meltausjoen pohjoisrannalle. Yleisimmin alueen havupuuvaltaiset metsät ovat varttuneita kasvatusmetsiä. Laajoja nuoria taimikoita esiintyy vähemmän. Ounasjokivarressa ei ole suoriteta maisema-arvojen vuoksi laajoja päätehakkuita, vaan pikemminkin harvennus- ja poimintahak-kuita.

Peräpohjolalle tyypillistä seinäsammal-mustikkatyypin (HMT) tuoreen kankaan kuu-sikkoa sijoittuu erityisesti Patovaaran pohjoispuolelle suunnittelualueen eteläosassa, missä rinne viettää melko jyrkästi jokirantaan. Petäjähuhdan rinteeseen sijoittuu myös kuusikkoisia turvekankaita, jotka ovat tyypiltään lähinnä mustikkaturvekangas-ta.

Tuoreilla kankailla mustikan joukossa on kohtalaisesti suovarpuja, kuten suopursua ja juolukkaa. Tuoreita sekapuustoisia kankaita sijoittuu pienialaisemmin myös alueen pohjoisosaan sekä Meltausjokisuun alueelle. Suovarpuja esiintyy paikoin myös kui-vemmilla mäntykankailla, jolloin turvekankaiden sekä kivennäismaakankaiden raja maastossa on häilyvä.

Kuva 9. Tuoreen kankaan sekapuustoista metsää Petäjähuhdan alueella




Kuva 10. Kuivaa harvennushakattua talousmetsäkangasta alueen länsiosassa

Markkaojan varrelle sijoittuvat suunnittelualueen ainoat pienialaiset lehtokuviot, jot-ka ovat tuoretta kurjenpolvityypin (GT) lehtoa. Lehdot vaihettuvat tuoreiksi kankaiksi ja ruohokorviksi. Lehdot on poimittu luontokohteeksi ja esitelty raportissa jäljempä-nä.

Lehtomaisia kurjenpolvi-mustikkatyypin (GMT) kankaita esiintyy pienialaisesti Mark-kapuron varrella, Meltausjoen rantametsissä sekä kapeina vyöhykkeinä paikoin myös Ounasjoen rantametsissä. Alavammissa kivennäismaan rantametsissä on myös ka-peita tuoreen ja lehtomaisen kankaan vyöhykkeitä, joissa ruohokanukka on usein vallitsevana. Rantaniityn vaihettumisvyöhykkeellä lehtomaisissa metsissä esiintyy mm. keltaängelmää, metsäruusua, kultapiiskua ja mesiangervoa, paikoin myös kulle-roa rantaniityn rajoilla. Lehtomaista rantametsää ja pajuviitaa esiintyy mm. Lohikos-kenniemen rantametsissä, missä on aiemmin ollut suurempi tulvauoma. Jyrkilläkin törmillä mm. Meltausjoen suulla, esiintyy rehevää lehtomaista kasvillisuutta, missä metsäkurjenpolvi, lehtovirmajuuri ja mesiangervo ovat näkyvimmät. Pääosin Ounas-joen rantaan ulottuvat havupuuvaltaiset metsät, joiden välittömässä rantavyöhyk-keessä esiintyy harmaaleppää, koivua ja pajuja.

Suot ja kosteikot

Pajut ja suursarat sekä kastikat ja ruokohelpi muodostavat tulvivilla alavammilla rannoilla ja ojien varsilla paikoin läpipääsemättömiä luhtia, joiden lajistossa esiintyy myös vehkaa ja kurjenjalkaa. Näillä kosteikoilla on oma merkityksensä lajiston elinympäristöinä, vaikka niitä ei luontotyyppeinä ja luontokohteina arvokkaiksi tulki-takkaan. Erityyppisiä pajuluhtia alueella esiintyy hyvin runsaasti. Paikoin pohjanpaju on vallitseva ja se leimaa myös luontokohteiksi poimittujen pienten soiden ilmettä siellä missä suo on laiteiltaan hyvin luhtainen.

Suunnittelualueen suot kuuluvat peräpohjolan aapasuovyöhykkeeseen ja ovat tyypil-lisiä suurten jokivarsien hyvin läpäisevän hiekka- ja moreenimaan soita, joilla vesi ei välttämättä pysy kevättulvien jälkeen kauan. Alueella on myös pienialaisia suppasun-tyisiä soita hiekkaharjujen alueilla, etenkin Meltausjoen eteläpuolella.




Kuva 11. Alueen useat pienet suoyhdistymät ovat tyypiltään karuja nevarämeitä

Suurin suunnittelualueen suokohteista sijoittuu Itäosaan Pahtajängän alueelle. Pahta-jänkä on hieman epätyypillinen aapasuo ja omaa myös keidassuon piirteitä. Joen itä-rannan soita on niukemmin ojitettu ja mm. Pahtajängän koko suoallas on lähes ojit-tamaton. Länsipuolella vastaavasti joen suuntaisen moreeni- ja hiekkaharjujen taak-se sijoittuvia suurempia suoaltaita on laajasti ojitettu suunnittelualueen ulkopuolella. Suuri Kaakkurilammen neva ulottuu pohjoisosistaan suunnittelualueelle. Alueen länsi ja pohjoisosien kuivahkojen kangasmaiden lomaan sijoittuu jonkin verran aikoinaan ojitettuja turvemaita, jotka ovat nykyisellään varputurvekankaita.

Suunnittelualueen korvet ovat pääosin lehtipuuvaltaisia talousmetsiä ja sijoittuvat pienempien virtavesien varrelle. Alueen eteläosassa, Petäjähuhdan koilliseen viettä-vällä rinteellä esiintyy tuoreen kankaan kuusikon alueella mustikka- ja ruohokorpea sekä pienialaisesti myös lähdekorpea. Näillä alueilla yläpuolisen harjun vedet tihkuvat jokitörmän alaosassa pintaan. Joen itärannalle sijoittuu laajemmin alavia sekapuus-toisia korpia, jotka on ojitettu ja edustavat nykyisin turvekangasmuuttumia.

Suunnittelualueen rämeistä ja korvista edustavimmat on poimittu luontokohteiksi ja esitelty raportissa jäljempänä.




Kuva 12. Rantaniittyä kylätaajaman veneenlaskupaikan rannassa

Rantaniityt

Suunnittelualueella esiintyy erityyppisiä jokirantaosuuksia Ounasjoki- ja Meltatusjo-kivarressa. Pääosa suunnittelualueen rannoista on pajujen ja lepäntaimien vallitse-mia kapeita rantatörmiä. Pääosin rantaniityt ovat hyvin kapeita jyrkän kangasmaan alueilla ja tulvanalainen vyöhyke on saraniittyä tai metsävarpujen ja kituliaiden puuntaimien vallitsemaa puoliavointa pengertä. Kylän rantapeltojen alueilla reuna-vyöhykkeet tulvaniittyyn ovat usein ruokohelven ja kastikoiden vallitsemia. Rantoja ei rajattu luontokohteiksi, sillä siellä missä niitä on, ne myös säilyvä. Edustavimmat kapeat rantaniityt sijoittuvat joen länsirannalle sekä itärannalla Meltausniementien ja Teponahon rannoille.

Kapeillakin rantaniityillä esiintyy vaateliaampaa lajistoa, joka hyötyy kosteasta ja ra-vinteisesta sekä jääeroosion myötä avoimena pysyvästä kasvupaikasta. Edustavim-milla matalakasvuisilla ja pohjavesivaikutteisilla rannoilla esiintyvät mm. tunturikur-jenherne, mähkä, siniyökönlehti, vilukko, nurmitatar, siniheinä, kissankäpälä ja kaar-lenvaltikka. Usein esiintyy kapeita ja kuivempia jokipenkereen rantaniittyjä, joita jääeroosio kuitenkin säästää pensoittumiselta. Niillä esiintyy vaihtelevasti kituliaita metsävarpuja ja ruohokanukkaa sekä mm. nurmilauhaa, lehvovirmajuurta, kultapiis-kua, oravanmarjaa, kissankelloa, ahomataraa ja muutamin paikoin havaittiin myös kulleroa. Kylätaajaman veneenlaskupaikan rannassa esiintyy tuoretta heinäsaraniit-tyä ja ylempänä törmällä ruokohelpivaltainen pensoittuva vyöhyke. Laavurannan la-jistossa vesisara, kastikat ja siniheinä vallitsevat, joukossa esiintyy mm. rantanät-kelmää, kurjenjalkaa, luhtatädykettä, rantamataraa, luhtavuohennokkaa, luhta-kuusiota ja pohjanpajua. Ylempänä venerannassa havaittiin mm. ketosilmäruohoa ja nurmikohokkia. Kylätaajaman rantapellot ja kapea rantaniittyvyöhyke Meltausjo-kisuuta vastapäätä ovat hoitamisen arvoisia perinnebiotooppien kaltaisia kohteita ja avoimena pidettyinä ne elävöittävät kylämaisemaa.




Kuva 13. Vanhoilla pihapiireillä esiintyy kulttuuriperäistä lajistoa ja luonnonkasveja

Kulttuuriympäristöt

Suurin osa suunnittelualueen kulttuurivaikutteisista ympäristöistä on vahvasti ihmi-sen muokkaamaa eikä niillä esiinny erityisesti huomioitavia luontoarvoja. Viljelykses-sä olevat alueet ovat pääosin nurmiviljelmiä tai kesantoja. Lisäksi kylätaajaman alu-eelle sijoittuu jo käytöstä poistuneita rantaniittyjä, joutomaita ja pensoittuvia peltoja. Tämä maatalousalueiden pienimuotoisuus osaltaan monipuolistaa sekä pesimälinnus-ton että muun lajiston elinympäristöjä.

Esimerkiksi Markansillan kupeessa on aiemmin ollut laajemmat rantaan viettävät nii-tyt, jotka nykyisellään on istutettu kuuselle. Kyläkeskustassa on vielä käytössä pieniä rinnepeltoja, mutta alimpia rantaniittyjä ei enää hyödynnetä entiseen tapaan ja ne ovat pusikoitumassa. Viljeltyjen peltojen sekä kapean tulvanalaisen niittyrannan ra-joilla ruokohelpi ja suursarat muodostavat tyypillisen vyöhykkeen, jolla esiintyy myös luonnonniittyjen lajistoa.

Lohikosken länsipuolelle sijoittuu vanha urheilukenttä, jolla esiintyy pitkään matala-kasvuisena ja tallattuna pidetylle alueelle ominaisina runsaasti kissankäpälää sekä usein kedoilla viihtyviä harakankeltanoita. Urheilukentän alue on vielä ketomaisen karu ja matalakasvuinen, mutta taimettumassa männylle. Kylän kuivilla niittymäisillä joutomailla ja pientareilla on merkityksensä esimerkiksi uhanalaisten noidanlukkojen esiintymiselle, mutta lajeja ei kesän otoksen omaisissa inventoinneissa havaittu.

Jokivarressa on useita vanhoja pihapiirejä, joiden läheisyyteen on levinnyt ns. perin-neperennoja. Hoitamattomat puoliavoimet pihapiirit osaltaan lisäävät alueen lajistol-lista monimuotoisuutta, mutta kaavassa huomioitavina luontoarvoina niillä ei ole merkitystä. Alueelle ei sijoitu sellaisia merkittäviä ja edelleen hoidettuja perinne-biotooppeja, joilla olisi perinteisen maankäytön köyhdyttämille alueille ominaisen la-jiston kannalta merkitystä.




4.3 Linnusto

4.3.1 Suunnittelualueen pesimälinnusto

Valtakunnallisessa lintuatlashankkeessa on selvitetty koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina 2006–2010 (Valkama ym. 2011). Meltauksen suunnittelualue kuuluu lintuatlaksessa pääosiltaan Rovaniemen Meltauksen (742:342, selvitysaste erinomainen) atlasruutuun, mutta osa suunnitte-lualueesta ulottuu myös Rovaniemen Vaittausjärven (742:343, selvitysaste hyvä) at-lasruutuun. Valtakunnallisen lintuatlaksen mukaan Rovaniemen alueella pesivän maalinnuston keskitiheys on luokkaa 100–125 paria / km2 (Väisänen ym. 1998), ja Rovaniemen lintuatlaksen mukaan luokkaa 134 paria / km2 (Jokimäki & Kaisanlahti–Jokimäki 2012).

Suunnittelualueelle ulottuvien atlasruutujen alueella havaittiin lintuatlaksen aikana yhteensä 98 lintulajia, joista 51 lajia tulkittiin varmasti pesiväksi, 19 lajia todennä-köisesti pesiväksi ja 28 lajia mahdollisesti pesiväksi (Valkama ym. 2011). Suunnitte-lualueella esiintyy melko monipuolisia elinympäristöjä: pienipiirteisiä kulttuurivaikut-teisia viljelyalueita ja alavia niittyrantoja sekä kyläasutusta, Ounasjoki ja Meltausjoki suistoalueineen sekä pieni Suukoskenlampi ja pienialaisia ojittamattomia suoalueita sekä soistumia. Suurin osa selvitysalueesta on kuitenkin varsin tavanomaista talo-usmetsäaluetta, joissa pesivä lintulajisto koostunee alueellisesti yleisistä ja runsaslu-kuisista pesimälajeista. Rovaniemellä kymmenen runsainta pesimälajia ovat pajulin-tu, peippo, järripeippo, vihervarpunen, harmaasieppo, metsäkirvinen, keltavästäräk-ki, punakylkirastas, leppälintu ja urpiainen (Jokimäki & Kaisanlahti–Jokimäki 2012). Meltauksen suunnittelualueella esiintyy runsaasti edellä mainituille lajeille tyypillistä elinympäristöä, joten on oletettavaa, että ko. lajit muodostavat todennäköisesti val-taosan myös suunnittelualueen pesimälinnustosta. Lintuatlasruuduissa tavatusta la-jistosta alueella esiintyy todennäköisesti vähäisemmässä määrin myös harvalukui-sempaa ja elinympäristönsä suhteen vaativampaa lajistoa.

Rovaniemen pesimälinnustokartoitusten (Jokimäki & Kaisanlahti–Jokimäki 2012) yh-teydessä tutkittiin myös 10 kyläalueen pesimälinnustoa ja siinä tapahtuneita muu-toksia. Meltauksen kyläalue oli yksi tässä selvityksessä mukana olleista kohteista. Vuoden 2011 selvityksissä Meltauksen kyläalueella havaittiin kaikkiaan 16 pesivää lintulajia (taulukko 1). Kyläalueen runsaslukuisimmat pesimälajit olivat pajulintu, rä-kättirastas ja varpunen. Muita yleisiä lajeja olivat mm. haarapääsky, västäräkki, kir-josieppo, talitiainen, harakka, viherpeippo ja vihervarpunen. Vuodesta 1988 vuoteen 2011 merkittävimmin Meltauksen kylän linnustossa ovat runsastuneet haarapääsky, räkättirastas, talitiainen ja vihervarpunen kun taas merkittävimmin ovat taantuneet varpunen, pajulintu, kirjosieppo ja järripeippo (taulukko 1).

Selvitysalueelle ulottuvien lintuatlasruutujen alueella on havaittu valtakunnallisen lin-tuatlaksen aikana yhteensä 43 suojelullisesti arvokasta lintulajia, joista 27 lajia arvi-oitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Selvitysalueella pesivistä lintu-lajeista tukkasotka, törmäpääsky, keltavästäräkki, kivitasku ja pohjansirkku on luoki-teltu valtakunnallisesti vaarantuneeksi (VU) viimeisimmässä uhanalaisuusluokituk-sessa (Rassi ym. 2010). Valtakunnallisesti silmälläpidettäviä (NT) pesimälajeja ovat riekko, metso, kaakkuri, rantasipi, helmipöllö, käenpiika, niittykirvinen ja kuukkeli. Lintuatlasruuduissa ei havaittu alueellisesti uhanalaisia (RT) pesimälajeja (Rajasärkkä ym. 2013). Suunnittelualueelle ulottuvissa lintuatlasruuduissa pesivistä lintulajeista keltavästäräkki, kivitasku ja pohjansirkku on säädetty Suomen luonnonsuojelulailla (20.12.1996/1096) ja luonnonsuojeluasetuksella (14.2.1997/160) uhanalaisiksi. Suunnittelualueelle ulottuvissa lintuatlasruuduissa pesivistä lajeista 11 lajia kuuluu EU:n lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I lajistoon ja 15 lajia on nimetty Suomen kansainväliseksi vastuulajiksi (Leivo 1996). Lintuatlasaineistoja tulkittaessa täytyy huomata, että kaikkia selvästi suunnittelualuetta laajempien lintuatlasruutujen alu-eella havaittuja lajeja ei esiinny suppeammalla Meltauksen suunnittelualueella. Lintu-atlasaineistot antavat kuitenkin suuntaa alueen lajistosta, ja esimerkiksi useimpia yl-




lä lueteltuja uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja saattaa elinympäristötyyppien puolesta esiintyä myös Meltauksen suunnittelualueella.

Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimiston ja Sääksirekisterin perusteella (Juha Honkala, kirjall. ilm. 20.11.2013) selvitysalueelle sijoittuu kolme tiedossa ole-vaa helmipöllön pesäpaikkaa, joissa kaikissa on pesitty viime vuosina. Alueen ympä-ristöön sijoittuu useampia helmipöllön ja hiiripöllön pesäpaikkoja sekä yksi kalasääs-ken ja hiirihaukan tiedossa oleva pesäpaikka. Tiedossa olevat suojelullisesti arvok-kaan lintulajiston pesäpaikat on koottu erilliselle liitekartalle (liite 1) ja esitetty kaa-voitusta valvovalle viranomaiselle, koska lajien tarkemmat tiedot ovat viranomaisen julkisuudesta annetun lain (621/1999, 24 §) nojalla salassa pidettäviä, sillä tiedon julkisuus saattaisi vaarantaa kyseisten lajien suojelua.

Taulukko 1. Rovaniemen kylien pesimälintulajien runsaudet (pareja/10 ha) vuosina

1988 ja 2011 (Jokimäki & Kaisanlahti–Jokimäki 2012). Vuoden 1998 parimäärä /

vuoden 2011 parimäärä.

Laji Runsaus (paria / 10 ha)

Rantasipi 0/1

Kiuru 1/0

Haarapääsky 0/2

Niittykirvinen 1/0

Keltavästäräkki 1/1

Västäräkki 1/2

Punarinta 0/1

Räkättirastas 1/3

Pajulintu 5/3

Kirjosieppo 4/2

Sinitiainen 0/1

Talitiainen 0/2

Harakka 2/2

Varpunen 9/3

Pikkuvarpunen 0/1

Peippo 2/1

Järripeippo 2/0

Viherpeippo 1/2

Vihervarpunen 0/2

Urpiainen 1/0

Punavarpunen 1/0

Keltasirkku 1/0

Peltosirkku 1/0




Kuva 14. Leppälintu edustaa suunnittelualueen kuivien mäntykankaiden tyypillistä

pesimälajistoa

4.4 Eläimistö

Selvitysalueella esiintyy metsävaltaisen kylätaajaman ja talousmetsien sekä jokivar-ren elinympäristöjen tyypillistä nisäkäslajistoa. Alueen yleisimpiä nisäkkäitä tavan-omaisten piennisäkkäiden lisäksi ovat metsäjänis, orava, hirvi ja kettu.

Alueella esiintynee harvakseltaan myös pohjanlepakkoa, etenkin vanhojen pihapiirien alueella. Luontoselvityksen maastoinventoinneissa Meltausjoen suulle sijoittuvan vanhan lastenkodin navettarakennuksen lähellä havaittiin tn. pohjanlepakkoja ilmas-sa elokuisena iltana. Kaikki maamme lepakkolajit ovat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain perusteella kiellettyä.

Liito-oravan esiintyminen Meltauksen alueella on hyvin epätodennäköistä lajin levin-neisyysalue huomioiden. Muita luontodirektiivin lajeja, joita saattaa esiintyä suunnit-telualueella ovat saukko sekä kaikki maamme suurpedot, joista todennäköisin alueel-la on karhu.




5 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA LAJIS-TO

5.1 Lainsäädäntö ja kohteiden arvottaminen

Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää tarkasteltavan alueen luontoarvoja. Merkittävimmät tällaiset ympäristötyypit on lue-teltu luonnonsuojelulaissa (LSL 29 §), ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jäl-keen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 §) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuo-toisuutta ja ne on hyvä huomioida myös muussa maankäytön suunnittelussa. Uudis-tetussa vesilaissa (587/2011) on luonnontilaisten pienvesien muuttamiskielto (2 luku 11 § ja 3 luku 2 §).

Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkasteltu ylei-sesti koko maassa sekä erikseen Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa. Meltauksen kaavoitusalue sijoittuu pohjoisboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle, joka luetaan luontotyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Pohjois-Suomeen. Useimpia uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta usein uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi on huomioitu arvokkaaksi myös muutoin, esimerkiksi luonnonsuojelu-laissa tai metsälaissa.

Luontotyyppejä suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon moni-muotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Arvokkaiden luontotyyppien lisäksi maankäytön suunnittelussa huomioitavia kohteita ovat uhanalaisten, ja var-sinkin erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 § ja 47 §) esiintymät sekä EU:n luon-todirektiivin liitteeseen IV (a) sisällytettyjen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (LSL 49 §). Luontokohteiden arvottamisen kriteerit on tarkemmin esitetty tämän ra-portin liitteessä 3. Liitteessä 2 on esitetty arvokkaat kohteet ja lajiesiintymät kartalla. Liitteeseen 1. on koottu taulukkoon todetut arvokkaat luontokohteet perusteluineen.

5.2 Arvokkaat luontokohteet

5.2.1 Todetut arvokkaat luontokohteet

Kansallisten lakien mukaisista kohteista Meltauksen suunnittelualueelle ei sijoitu luonnonsuojelulain 29 §:n tai vesilain 2. luvun 11 §:n mukaisia luontokohteita. Met-sälain 10 §:n määritelmän mukaisina kohteina alueelta voidaan tulkita vähäpuustoi-sia soita, luonnontilaisen vesistön lähiympäristöjä, lehtoja sekä ruoho- ja heinäkor-pia. Nämä luontokohteet on esitelty alla. Suunnittelualueelta tiedusteltiin mahdollisia metsätalouden ympäristötukikohteita, mutta näitä ei alueelle sijoitu (Lapin Metsäkes-kus, tiedonanto 8/2013).

Muina paikallisesti arvokkaina luontokohteina kaavoitettavalle alueelle sijoittuu luon-non monimuotoisuuskohteita, jotka sisältävät reheviä rantaluontotyyppejä, karuja aapasoita, Meltausjoen koskiosuuksia, tulvanalaisia rantaniittyjä sekä luontotyyp-piyhdistelmiä pienvesien lähistöllä.

5.2.2 Luontokohteiden kuvaukset

Suunnittelualueen arvokkaiksi poimitut luontokohteet ovat ympäristöstään erottuvia, luonnontilaisia, luonnontilaisen kaltaisia tai perinteisen maankäytön luomia kohteita. Luontokohteet on nimetty niiden sijainnin mukaan karttanimillä sekä numeroitu, jotta niiden paikantaminen olisi helpompaa.




Kuva 15. Markkaojaa reunustavat lehdot ja rehevät korvet

Markkaojan lehdot ja korvet (Luontokohde 1)

Markkaojan varrelle sijoittuu edustavaa lehtoa ja lehtokorpea. Rajattu kohde on se-kapuustoinen ja kuusen lisäksi lehtipuista koivua, pihlajaa ja harmaaleppää esiintyy runsaasti. Pensaskerroksessa on lehtipuun taimien lisäksi pohjanpunaherukkaa. Markkaojan länsi- ja pohjoisrannan kulmaan sijoittuu kangasmaan alueelle lehtoa, joka on tyypiltään runsasravinteista tuoretta kurjenpolvilehtoa (GT). Tyyppilajistoa edustavat mm. metsäkurjenpolvi, lillukka, korpiorvokki, metsä- ja korpi-imarre, huo-paohdake, nuokkuhelmikkä, lehtokorte, karhunputki ja sudenmarja. Lehdon ja lehto-korven alueella on kohtalaisesti järeääkin lahopuustoa.

Varsinaiset kivennäismaan lehtokuviot ovat pienempiä ja suurimman osan rajatusta kohteesta kattavat mosaiikkimaisesti vaihtelevat rehevät korpityypit. Korpi on Mark-kaojan varrella paikoin tulvametsän kaltaista sarakorpea, missä tupassara on runsas, koivu on valtalajina ja luhtalajistoa esiintyy mättäille nousseen kuusen joukossa. Markkaojan pohjoispuolella korven ja kangasmaan rajoille sijoittuu hetepintainen läh-teikkö, jossa hetehorsmaa esiintyy laajana kasvustona ja alue voidaan tyypitellä läh-dekorveksi. Eteläosassa edustavampi ruoholehtokorpi vaihettuu aitokorpien kautta melko nopeasti kangasmaaksi. Korvessa vallitsevat näyttävimpinä mesiangervo ja korpikastikka, pohjakerroksessa vallitsevat lehväsammalet ja luhtaisimmilla osin rah-kasammalet. Merkittävin kasvilaji luontokohteella on lapinleinikki, jonka esiintymiä on useita koko rajatun luontokohteen alueella.

Luontokohde sisältää Metsälain 10 §:n mukaisina kohteina lehtoja, reheviä korpia se-kä pienvesien välitöntä lähiympäristöä. Pohjois-Suomessa uhanalaisiin tai silmälläpi-dettäviin luontotyyppeihin kohteella luetaan tuoreet runsasravinteiset lehdot (VU), ruohokorvet (NT), ruoholehtokorvet (NT), lähdekorvet (NT) ja aitokorvet (NT) sekä havumetsävyöhykkeen kangasmaan purot (NT). Lähteiköt luetaan Pohjois-Suomessa luontotyyppeinä säilyviksi (LC).




Markkaoja (Luontokohde 2)

Markkaojan uoma on hiekkaisessa moreenimaastossa luonnontilaisesti mutkitteleva ja rannoiltaan paikoin edustavia luontokohteita sisältävä pienvesi. Markkaojasta ra-jattiin suunnittelualueella edustavin osa ympäröivine luontotyyppeineen ja ihmisen muokkaama kulttuurivaikutteisempi alaosa jätettiin rajauksen ulkopuolelle. Yläosalla Markkaoja sijoittuu kuivahkon kankaan tavanomaisen talousmetsän alueelle ja on paikoin harvennushakattu miltei rantavyöhykkeeseen saakka. Edustavimmat ranta-metsät sijoittuvat puron jyrkän mutkan alueelle. Kirkasvetisellä Markkaojalla on mer-kitystä Ounasjoen harjuksen ja taimenen kannoille.

Luontokohde voidaan lukea Metsälain 10 § kohteisiin pienvesien välittömät lähiympä-

ristöt. Luontotyyppeinä havumetsävyöhykkeen kangasmaan purot ovat Pohjois-Suomessa silmälläpidettäviä (NT).

Pienet suoluontokohteet (Luontokohteet 3)

Suunnittelualueelle sijoittuu useita pienialaisia hiekkaharjun painanteisiin muodostu-neita suoluontokohteita. Suot ovat tyypiltään karuja yhdistelmätyypin nevarämeitä. Nevaosa muodostuu lyhytkorsinevoista ja rämeet ovat rahkaisia ja isovarpuisia mät-täitä, joilla esiintyy usein runsaana vaivaiskoivua. Joidenkin soiden laiteilla on luhtai-sempia osia, joille kangasmaan valumavedet muodostavat suursaraisia nevajuotteja. Pohjanpaju on laiteilla ja rämemättäillä paikoin runsas. Näitä rajattuja pieniä suo-luontokohteita sijoittuu Meltausjoen uoman pohjois- ja eteläpuolelle hiekkaharjan-teen alueelle, jolloin osa niistä saattaa olla alkuperältään harjualueen suppasoita. Suot ovat tyypiltään karuja, eikä niillä esiinny vaateliasta lajistoa. Raportin kuvassa 10 on Ampumaradan pohjoispuolinen, osittain sähkölinjan alle sijoittuva suo. Kuvas-sa riippasara ja leväkkö muodostavat lyhytkorsinevan ruskailmeen.

Luontokohteet voidaan lukea Metsälain 10 §:n kohteisiin puustoiset suot. Luonto-tyyppien uhanalaisuusluokituksessa paikalliset suoyhdistymät on jätetty arvioimatta, mutta tämä ei vähennä niiden arvoa. Paikalliset suoyhdistymät kuivien kankaiden joukossa merkittävästi lisäävät talousmetsäalueiden luontoarvoja ja ne ovat mm. riistalajiston kannalta merkittäviä ympäristöjä.

Suppa (Luontokohde 4)

Ampumaradan eteläpuolelle sijoittuu hiekkaharjun alueelle pieni suppakuoppa, joka pohja on lähellä pohjavedenpinnan tasoa ja pohjalla on sekapuustoista nevakorpea. Supat ovat erikoisia ympäristöjä, joissa pienellä alueella esiintyy monentyyppistä kasvillisuustyyppiä; karuja rinteitä sekä pohjan kausikosteita tai paksuturpeisempia soita. Supat ovat laajemmin jokivarren hiekkaharjujen alueilla kohtalaisen yleisiä. Metsälaki määrittelee supat muina arvokkaina elinympäristöinä. Supalla on mahdolli-sen luontoarvon lisäksi myös geologinen arvo. Suppa sijoittuu I-luokan pohjavesialu-eelle.

Suukoskenlammin suot (Luontokohteet 5)

Suukoskenlammin länsipuolelle sijoittuu hieman laajempi suoluontokohde, joka on moreeniselänteiden väliin muodostunut pienialainen aapasuo. Suo on tyypiltään lä-hinnä oligotrofista lyhytkorsirämettä. Valtalajeina ovat tupasluikka ja tupasvilla. Rä-memättäät ovat matalia ja vaivaiskoivuvaltaisia. Kangasmaalaiteilla esiintyy jou-hisara- ja raatevaltaista luhtanevaa. Suo on karu, eikä sillä esiinny vaateliasta lajis-toa. Teponkarin alueelle sijoittuu samantyyppinen, mutta edellistä pienialaisempi ja rahkaisempi suo, joka keräämät valumavedet poistuvat nopeasti läheiseen jokeen.

Suot ovat niukkapuustoisiksi metsälakikohteiksi melko suuria, mutta arvotetaan mui-hin luonnon monimuotoisuutta alueellisesti lisääviin kohteisiin. Uhanalaisuusluokituk-sessa saranevat ja oligotrofiset lyhytkorsinevat on luokiteltu Pohjois-Suomessa säily-viksi (LC). Luonnontilaisilla ja pienilläkin avosoilla on merkitystä elinympäristöinä po-ro- ja riitatalouden kannalta.




Kuva 16. Pahtajängän lyhytkorsirämeitä suon itäosassa

Pahtajänkä (Luontokohde 6)

Pahtajänkä sijoittuu suunnittelualueen itäosaan Sarvivaaran ja Pahtakankaan väli-seen moreenimaiden ja hiekkaharjujen maastoon. Pahtajängän suoallas on laajempi kivennäismaiden pirstoma pohjoisboreaalinen aapasuo, joka on kehittynyt osin kei-dassuon suuntaan. Suosta rajattiin luontokohteeksi sen itäisimmät osat, jotka ovat avoimimmat. Länsiosassa mosaiikkimainen suoalue on rahkaista ja rämeistä eli kui-vempaa. Mahdollisesti suon länsiosassa suon saamat valumavedet virtaavat suon alueelta Meltausjoelle ja Ounasjoelle nopeasti, jolloin suo ei pääse niistä hyötymään. Pahtajängällä esiintyy vaihtelevasti erilaisia suotyyppejä, joista lyhytkortiset nevat ja matalat rahkajänteet muodostavat avoimimman osan. Suon eteläisessä itäosassa esiintyy lyhytkortista ruoppanevaa. Keskiosissa on paksuturpeisempia sararämeitä, joiden alueella on myös pieni ja karu hete. Kangasmaan laiteella on kapea-alaisina juotteina luhtanevaa.

Pahtajänkä on niukkapuustoisen suon metsälakikohteeksi melko suuri, mutta siitä on rajattavissa metsälain määrittelemiä kohteita, kuten pieni kangasmetsäsaareke ojit-tamattomalla suolla sekä laiteiden pallosararämeitä. Luontotyyppien uhanalaisuus-luokituksessa pohjoisboreaaliset aapasuot on luokiteltu säilyviksi (LC). Pahtajänkä on suunnittelualueen laajin suokokonaisuus ja se on vesitaloudeltaan luonnontilainen, lähes ojittamaton suo, jollaiset tulisi valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti jättää soita muuttavien toimenpiteiden ulkopuolelle.

Tihkupintapurot (Luontokohteet 7a ja 7b)

Suunnittelualueen eteläosasta, Ounasjoen länsirannalta, rajattiin kaksi tihkupintaista puroa, jotka sijoittuvat jyrkähkön kangasmaan jälkeen kapealle rantaniitylle. Tihku-pintojen sammallajisto on monipuolista käsittäen kalkinsuosijalajistoa, mm. ras-sisammal ja purolähdesammal. Purojen alueella esiintyvät vaateliaampana lajistona mm. kirjokorte, hetehorsma, hetekaali, mähkä ja siniyökönlehti, joista useat ovat kalkinsuosijalajistoa. Sammalten lajimäärät ja vaateliaamman lajiston esiintymispo-tentiaali on näillä tihkupintaisilla puroilla huomattava.




Kuva 17. Tihkupintaista puroa jokitörmällä (luontokohde 7b)

Huomionarvoisena lajina pohjoisemman puron alueella esiintyy väinönputkea. Tihkupinnat ja pienet purot ovat Metsälain 10 §:n määrittelemiä pienvesien välittömiä lähiympäristöjä. Luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa havumetsävyöhykkeen norot ja lähteiköt on luokiteltu Pohjois-Suomessa säilyviksi (LC).

Lähdekorvet ja aitokorvet (Luontokohteet 8a ja 8b)

Petäjähuhdan kangasmaarinne viettää melko jyrkästi jokirantaan ja rinteen alueelle on muodostutun lähteisiä korpikuvioita. Näistä rajattiin kaksi luontokohdetta, jotka liittyvät niiden alapuolelle muodostuneisiin tihkupintapuroihin.

Eteläisemmän korpikohteen (8a) lähialueelle on merkitty lähde, mutta maastossa ei avolähdettä havaittu, mutta ylärinteessä on matalia kaivettuja ojia juuri lähteen alu-eella. Pienialainen korpikohde on tyypiltään tihkupintaista metsäkortekorpea sekä osin ruohoisempaa lähdekorpea. Pääpuuna ovat kuusi ja koivu, kenttäkerroksen lajis-tossa näyttävimpinä esiintyvät huopaohdake, ojakellukka ja metsäkorte. Lähempänä rantavyöhykettä lajisto runsastuu ja joukkoon tulevat mm. ruohokanukka, metsäkur-jenpolvi ja kullero. Korpikuvio liittyy kiinteästi rantatörmän tihkupintapuroon.

Pohjoisempi lähdekorpi (8b, ks. kuva 18) on muodostunut jyrkähkön rinteen tuoreen kivennäismaakankaan ja mustikkaturvekankaan rajoille ja edellisen tapaan se liittyy kiinteästi alapuoliseen rantatörmän tihkupintaisen puron luontotyyppiin (7b, ks. kan-sikuva). Kohde on metsäkortekorpea ja mustikkakorpea, jonka alueella on maan-alaista puroa sekä tihkuvaa rinnettä. Molemmilla korpikohteilla on kohtalaisesti laho-puuta pysty- ja maapuuna. Koivupökkelöt ja raita ovat yleisiä kuusen joukossa. Kor-ven ja puron rajoilla rantapenkereellä esiintyy muutama yksilö väinönputkea, mitä ei muualla jokivarressa havaittu.

Lähdekorvet kuuluvat Metsälain 10 §:n määrittelemiin reheviin korpiin. Luontotyyppeinä uhanalaisia ja silmälläpidettäviä Pohjois-Suomessa ovat lähdekorvet (NT), mustikkakorvet (NT) ja metsäkortekorvet (VU).




Kuva 18. Tihkupintaista metsäkortekorpea Petäjähuhdan rinteessä

Meltausjoen kosket ja saaret (Luontokohde 9)

Suunnittelualueella Meltausjoki laskee Ounasjokeen. Meltausjoesta rajattiin luonto-kohteiksi muutamat puustoiset saaret, joiden alueella esiintyy myös kapeita tulvaniit-tyjä. Saarten kapeat tulvaniityt ovat tyypiltään korte- ja suursaratulvaniittyjä sekä ylempänä osin pajujen vallitsemia tuoreita suurruohotulvaniittyjä, joiden lajistossa näkyvimpinä mesiangervo ja pietaryrtti.

Luontokohderajaukseen sisältyy myös lähellä jokien yhtymäkohtaa olevan vanhan si-vu-uoman rehevä ja tulvanalainen pensaikkoluhta. Näillä pienillä kosteikoilla on mer-kitystä lajiston elinympäristöjä monipuolistavana tekijänä.

Meltausjoessa on rajatun alueen sisällä Patokoski sekä toinen pitkä ja matala koski-jakso, joilla on merkitystä virkistyskalastuksen kannalta. Matalat kirkasvetiset kosket ovat vesisammalten, pohjaeläinten sekä arvokalojen kannalta merkittäviä kohteita. Meltausjoen alajuoksun kosket on joen melontareittiselostuksessa luokiteltu melko helpoiksi.

Kotaoja (Luontokohde 10)

Suunnittelualueen länsipuolelta Ounasjokeen laskee Kotaoja, joka on tyypiltään ha-vumetsävyöhykkeen turvemaiden puro. Suunnittelualueella Kotaoja on uurtanut uo-mansa hiekkaiseen maastoon ja virtaa karujen mäntykankaiden halki. Kotaojan var-relle ei sijoitu erityisiä reheviä rantametsiä. Luontokohteeksi rajattiin luonnontilainen uomanosa aina ojaan laskevaan suo-ojitusten purku-uomaan saakka. Kylätaajaman alueella olevaa, laiteiltaan tiheään pajuttunutta ja kulttuurivaikutteista uomaa ei ra-jattu kohteeseen. Kotaojan alueella on yksi tulvauoma, joka kerää kangasmaiden su-lamisvesiä, ja tuolle alueelle on muodostunut pajuviitaluhtaa.

Luonnontilaisten pienten virtavesien välittömät lähiympäristöt ovat Metsälain 10 §:n määrittelemiä kohteita. Pohjois-Suomessa havumetsävyöhykkeen turvemaiden purot on arvioitu luontotyyppeinä silmälläpidettäviksi (NT).




Kuva 19. Tupasvilla- ja pallosararämettä vanhan urheilukentän kaakkoispuolella

Karut puustoiset suot (Luontokohteet 11)

Suunnittelualueelta rajattiin luontokohteiksi kaksi karua puustoista rämettä. Toinen sijoittuu alueen länsirajalle ja on osa Kaakkurilammen laajempaa aapasuokokonai-suutta. Suon pohjoisosan lyhytkorsirämeet ja tupasvillarämeet rajattiin luontokoh-teeksi, vaikka kohteen halki kulkee kaava-alueen rajalla rinnakkain 110 kV ja 220 KV voimalinjat. Suoaltaan länsi- ja eteläosia on ojitettu, mutta Kaakkurilammen neva ja sen pohjoispuolinen suo on säilyttänyt ominaispiirteensä. Suon halki virtaa Kotaoja, jonka varrella on yksityismaan suojelualue juuri suunnittelualueen ulkopuolella.

Toinen karu puustoinen suo sijoittuu Lohikoskenniemelle, vanhan urheilukentän kaakkoispuolelle. Suo on osin isovarpurämettä ja osin tupasvilla- ja pallosararämettä, joilla vallitsevat iäkkäät rämemännyt.

Luontokohteiden kaltaiset puustoiset suot ovat pienialaisina Metsälain 10 §:n määrit-telemiä kohteita. Pallosararämeet, isovarpurämeet ja tupasvillarämeet on arvioitu luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa Pohjois-Suomessa säilyviksi (LC).




Kuva 20. Lapinleinikkiä esiintyy Markkaojan lehtoja lähdekorpien alueella

5.3 Uhanalainen ja arvokas lajisto

5.3.1 Kasvillisuus

Suunnittelualueelta ei ollut aiemmin tiedossa olevia uhanalaislajiston paikkatietoja ympäristöhallinnon uhanalaisrekisterissä (Hertta Eliölajit -tietokanta, Lapin ELY-kes-kus 2013). Maastoinventoinneissa ei havaittu uhanalaisen (CR, EN, VU) kasvilajiston esiintymiä. Valtakunnallisesti silmälläpidettävän (NT) ahokissankäpälän esiintymiä suunnittelualueella oli runsaasti. EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV mukaisena, rauhoitettuna ja Suomen vastuulajina inventoinneissa havaittiin lapinleinikkiä.

Uhanalainen, silmälläpidettävä tai muutoin arvokas kasvilajisto

Lapinleinikki (Ranunculus lapponicus) esiintyy rehevissä ja usein lähteisissä korvissa. Se ei lukeudu uhanalaisiin lajeihin ja alueellisesti uhanalainen se on vain Etelä-Suomessa. Laji on kuitenkin EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV b tiukkaa suojelua edellyttävä laji sekä Suomen vastuulaji ja Suomessa rauhoitettu laji. La-pinleinikin esiintymiä havaittiin inventoinneissa luontokohteen 1 lehtoja lähdekor-vissa.

Ahokissankäpälä (Antennaria dioica) on uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) nostettu valtakunnallisesti luokkaan silmälläpidettävät. Laji viihtyy kivahkoilla kasvupaikoilla, kuten kedoilla ja pientareilla, jotka pysyvät matalakasvui-sina ja osin avoimina. Suunnittelualueella ahokissankäpälää esiintyy niin runsaasti ja useissa eri paikoissa, että lajiesiintymiä ei laitettu kartalle. Ahokissankäpälä ei ole peräpohjolassa alueellisesti uhanalainen.




Alueellisesti harvalukuinen kasvilajisto

Tässä lueteltu alueellisesti harvalukuinen lajisto käsittää muutamia levinneisyytensä tai kasvupaikkavaatimustensa puolesta harvalukuisia lajeja, joita havaittiin maas-toselvityksissä. Nämä eivät kuitenkaan ole uhanalaisia tai alueellisesti uhanalaisia. Lajiesiintymistä osa sijoittuu rajatuille luontokohteille. Lajien esittäminen kartalla tai kaavassa ei ole tarpeen, niiden useiden esiintymien vuoksi ja koska esiintymät sijoit-tuvat tulvaveden ja jääeroosion vuoksi avoimena pysyville rannoille.

Väinönputki (Angelica archangelica) on yleisempi Pohjois-Lapin tunturialueiden pu-ronvarsilla ja tihkupinnoilla. Jäämerelle tultaessa se edelleen yleistyy. Meltauksen in-ventoinneissa väinönputkea havaittiin yhdellä jokitörmän tihkupintaisen puron alueel-la (luontokohde 8b). Laji on peräpohjolassa harvalukuinen, mutta ei uhanalainen

Tunturikurjenherne (Astragalus alpinus) on yleinen Pohjois-Lapissa, mutta etelämpä-nä harvalukuinen arktinen laji. Tunturikurjenherne viihtyy Ounasjokivarren avoimena pysyvillä kapeilla soraikkorannoilla ja matalilla pohjavesivaikutteisilla rantatörmillä. Lajin laajojakin esiintymiä sijoittui useita suunnittelualueen rannoille.

Nurmikohokkki (Silene vulgaris) on niityillä ja pellonpientareilla viihtyvä kohokkikas-vi, jonka levinneisyys Ounasjokivarressa painottuu perinnebiotooppien kohteille alempana jokivarressa. Suunnittelualueella sitä havaittiin kylätaajaman rantapellon pientareella useita esiintymiä. Nurmikohokki hyötyy perinnebiotooppien hoidosta.

5.3.2 Luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajit

Uhanalaisen ja direktiivin mukaisen eläinlajiston esiintymispotentiaalia on käsitelty raportin kappaleessa 4.4

Kuva 21. Tunturikurjenhernettä esiintyy Ounasjokivarren matalilla rannoilla kohta-

laisesti




6 YHTEENVETO

Luontoselvityksen tuloksena esitetyt arvokkaat luontokohteet ja laajemmat luonto-tyyppikokonaisuudet ovat luontoarvojensa puolesta muusta suunnittelualueesta poik-keavia kohteita, jotka lisäävät alueen luonnon monimuotoisuutta. Arvokkailla luonto-kohteilla esiintyy usein myös uhanalaista tai alueellisesti muutoin merkittävää kasvi- ja eläinlajistoa. Ounasjoki on luontoarvoiltaan merkittävä, Suomen pisin luonnontilai-sena virtaava joki. Joen harjus- ja myös ylempänä taimenkanta ovat virkistyskalas-tuksen kannalta merkittäviä. Suunnittelualueen todetut luontokohteet on arvotettu selvityksen liitteessä 3 esitettyjen kriteerien mukaisesti. Kansainvälisesti arvokas luontokohde halkoo suunnittelualuetta ja on Ounasjoen Natura-alue. Ounasjoen eri-tyispiirteisiin kuuluvat maamme arvokkaimmat sisävesien tulvaniityt, mutta ne sijoit-tuvat suunnittelualueesta alavirtaan ja erityisesti jokisuistoon. Suunnittelualueelle si-joittuu joitain pienialaisia tulvaniittyjä, jotka ovat kapeita ja jääeroosion avoimena pi-tämiä kohteita ja niiden luontoarvot säilyvät mikäli joen virtausolosuhteet ovat sa-mat.

Suunnittelualueen merkittävin lajiesiintymä on EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV b kasvilaji, jonka kasvupaikat sijoittuvat puronvarren lehtojen ja korpien luonto-kohteelle. Kansallisten lakien mukaisista kohteista Meltauksen suunnittelualueelle ei sijoitu luonnonsuojelulain 29 §:n tai vesilain 2. luvun 11 §:n mukaisia luontokohteita. Paikallisesti arvokkaina luontokohteina metsälain 10 §:n määritelmän mukaisina eri-tyisen arvokkaina elinympäristöinä alueelta voidaan tulkita vähäpuustoisia soita, luonnontilaisen vesistön lähiympäristöjä, lehtoja sekä ruoho- ja heinäkorpia. Muina paikallisesti arvokkaina luontokohteina kaavoitettavalle alueelle sijoittuu luonnon monimuotoisuuskohteita, jotka sisältävät reheviä rantaluontotyyppejä, karuja aa-pasoita, Meltausjoen koskiosuuksia, tulvanalaisia rantaniittyjä sekä luontotyyppiyh-distelmiä pienvesien lähistöllä.

Paikallisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet ja luontotyyppi-kokonaisuudet on hyvä huomioida alueen maankäytönsuunnittelussa ja kaavoituk-sessa, sillä ne osaltaan lisäävät alueen maisemallista- ja virkistyskäyttöarvoa sekä osaltaan lisäävät myös alueen matkailuarvoa.




LÄHTEET

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 1998: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas

46. Suomen ympäristökeskus. 194 s.

Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen, A. (toim.) 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkä-rangattomat eläimet Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen ar-viointi. Suomen ympäristö 510.

Kalliola, R. 1973: Suomen kasvimaantiede. Porvoo 1973.

Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Erillisjulkaisu. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s.

Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhan-alaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Osat I ja II. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon otta-minen suunnittelussa

Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu. 567 s.

Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnon-tieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. WWW-dokumentti: http://at-las3.lintuatlas.fi (viitattu 18.11.2013).

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Melltauksen osayleiskaava

LIITE 1 Luontoselvitys

MELTAUS OYK; arvokkaat luontokohteet ja luontotyyppikokonaisuudet

Maastoinventoinneissa todetut luontokohteet ja niiden arvoluokka. Numerointi viittaa tekstiin ja karttaliitteen kuvioihin. MetsäL. 10 § on metsälain arvokas elinympäristö jaVesiL. 2 luku 11 § vesilain mukainen

luontotyyppi, jonka ominaispiirteitä ei saa muuttaa. *) Luontokohteen mahdollisesti sisältämät uhanalaiset; CR (äärimmäisen uhanalainen), EN (erittäin uhanalainen) ja VU (vaarantunut) sekä silmälläpidettävät

(NT) luontotyypit on esitetty Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen mukaisesti (Raunio ym. 2008). Suunnittelualue sijoittuu pohjoisboreaaliselle kasvillisuusvyöähykkeelle ja lukeutuu siten

luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen osalta Pohjois-Suomeen, mikä vaikuttaa uhanalaisstatusten määräytymiseen.

nro Kohteen nimi Arvoluokka Selite / suojeluarvo

Kohteen luontotyyppien uhanalaisuus *

0 Ounasjoen Natura-alue Kansainvälisesti arvokkaat kohteet

Natura 2000 -ohjelma Natura-alueen suojeluperusteet; useita merkittäviä luontotyyppejä (virtavesi, rantaniityt,

tulvametsät)

1 Markkaojan lehdot ja korvet

Kansallisesti arvokkaat kohteet

EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV b lajin

esiintymiä,

lehdot ja rehevät korvet MetsäL. 10 § luontotyyppejä

tuoreet runsasravinteiset lehdot (VU), ruohokorvet (NT), ruoholehtokorvet (NT),

lähdekorvet (NT), aitokorvet (NT)

2 Markkaoja Paikallisesti arvokkaat kohteet

pienvesien välittömät lähiympäristöt

MetsäL. 10 § luontotyyppejä

havumetsävyöhykkeen kangasmaan purot (NT)

3 Pienet suoluontokohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet

karut puustoiset suot


-

4 suppa Paikallisesti arvokkaat kohteet

paikallinen luonnon monimuotoisuuskohde

geologinen arvo

-

5 Suukoskenlammin suot Paikallisesti arvokkaat kohteet

luonnontilaiset avosuot

paikallinen luonnon monimuotoisuuskohde

-

6 Pahtajänkä Paikallisesti arvokkaat kohteet

-

7 tihkupintapurot Paikallisesti arvokkaat kohteet



-

8 lähdekorvet ja aitokorvet Paikallisesti arvokkaat kohteet

rehevät korvet MetsäL. 10 § luontotyyppejä lähdekorvet (NT), aitokorvet (NT), mustikkakorvet (VU)

9 Meltausjoen kosket ja saaret Paikallisesti arvokkaat kohteet

paikallinen luonnon monimuotoisuuskohde -

10 Kotaoja Paikallisesti arvokkaat kohteet



havumetsävyöhykkeen turvemaiden purot (NT)

11 karut puustoiset suot Paikallisesti arvokkaat kohteet

karut puustoiset suot


-

Meltauksen osayleiskaava, luontokohdekartta Liite 2 (1/2)Laadittu: 26.11.2013

Hankealueen rajaus

Arvokas kasvilajisto:

Luontodirektiivin liitteen II ja IVbsekä rauhoitettu kasvilaji

Metsälain 10 §:n mukainen arvokas luontokohde

1. Markkaojan lehto ja lehtokorpi

2. Markkaoja

3. Pienet suokohteet

7a.-b. Tihkupintapurot

8a.-b. Lähdekorvet ja aitokorvet

10. Kotaoja

11. Karut puustoiset suot

Muu luontokohde

4. Suppa

5. Suukoskenlammin suo

6. Pahtajänkä

9. Meltausjoen kosket ja saaret

0 1000

5.

5.

3.

4. suppa

2.

3.

3.

3.

1.

11.

11.

10.

Meltauksen osayleiskaava, luontokohdekartta Liite 2 (2/2)Laadittu: 26.11.2013

Hankealueen rajaus

Arvokas kasvilajisto:

Luontodirektiivin liitteen II ja IVbsekä rauhoitettu kasvilaji

Metsälain 10 §:n mukainen arvokas luontokohde

1. Markkaojan lehto ja lehtokorpi

2. Markkaoja

3. Pienet suokohteet

7a.-b. Tihkupintapurot

8a.-b. Lähdekorvet ja aitokorvet

10. Kotaoja

11. Karut puustoiset suot

Muu luontokohde

4. Suppa

5. Suukoskenlammin suo

6. Pahtajänkä

9. Meltausjoen kosket ja saaret

0 1000

7b.

8b.

7a.

6.

3.

3.

3.

9.

8a.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Meltaus Oyk, Luontoselvitys LIITE 3

P21947

LUONTOKOHTEIDEN ARVOTUSKRITEERIT

Luontokohteiden arvottaminen perustuu kohteiden luonnonsuojelullisen arvon määrittämiseen.

Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja

luontotyypin uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista

merkitystä lajistolle. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan kohteen metsänhoidollinen

tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet.

Arvoluokituksella on tarkoitus osoittaa suunnittelualueella alueiden ja kohteiden rakennettavuus

luontoarvojen näkökulmasta. Kohteiden luonnonsuojelullista arvoa määrittävät selkeästi

luonnonsuojelua ohjaavat lait. Kohteella voi olla myös muita luonnon monimuotoisuutta lisääviä

arvoja.

Kansainvälisesti arvokkaat kohteet: Natura 2000-verkoston kohteet, Ramsar –kosteikkoalueet,

kansainvälisesti merkittävät lintualueet (IBA -alueet).

Kansallisesti arvokkaat kohteet: Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot,

luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt,

valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet

(FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29§), äärimmäisen ja

erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat (CR, EN, VU), erityisesti

suojeltavien lajien esiintymispaikat (LSL 47 §) ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. EU:n

luontodirektiivin lajiston liitteiden II ja IV esiintymispaikat (LSL 49 §) sekä Suomen vastuulajien

esiintymät (EVA). Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat

perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat.

Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet: Tähän ryhmään kuuluvat

valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja

maakuntakaavan suojelualuevaraukset, valtakunnallisesti silmälläpidettävien (NT) ja/tai alueellisesti

uhanalaisten lajien esiintymispaikat (RT) ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut

luontokohteet.

Paikallisesti arvokkaat kohteet: Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on

metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL. 10§), alueellisesti muutoin harvalukuisten

lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet.

Muut luonnon monimuotoisuuskohteet: Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa

mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret

yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat

luonnonmuistomerkit.

LUONTOSELVITYS - Rovaniemi

Documents

Transcript of LUONTOSELVITYS - Rovaniemi