LIBRETTO ja selventävät lisäkommentit VALO-, ÄÄNI JA KUVAOHJEET Pe 15. 7. 2005 vå / 99,9882

Musiikkisatu KÄSIKIRJOITUS Äänitteillä.

Valokohdistus + 6 kpl videotykkikuvia Savujen aloitus. + videolta 2 min.

Ihmisyyden SAMMON taonta ”Jokamies, taiatko takoa Sammon?” Motto: Ei Sampo sanoja puutu, tietoa eik’ wiisautta. Totuuden, rakkauden ja hyvyyden Sammon? Siin on valo ihmiskunnan, turva elon ainaisenki.

ILOINEN SAMPO-NÄYTELMÄ ON KAUNIS SATU, JOSSA ON TOTTA ENEMMÄN KUIN TOINEN PUOLI:

Terve Seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen,Taothan Sammon taitavasti, taivasvalot lapsillemme;Saavu Sampo valaisemaan. Nouse toivo sydämehen,taivon tieto turvaksemme, hengen mesi maljaksemme!

Henkilöt: Edustaa ihmisessä ja elämässäSeppo Ilmarinen, ihmisyyden Sammon takoja Henkisen totuuden kaipuu ihmisessä Pohjan Neito, Pohjan Tähden Tytär Henkisen rakkauden kaipuu ihmisessä Tietäjä Wäinämöinen Hengellinen hyvyys, wiisaus, omatunto Louhi Pohjolan emäntä Tunteilut, aluksi neutraalit, sitten itsekkäät; sielun hiillostaja, melodramaattisuus, vallanhalu Pohjolan isäntä Veitikka, Pohj.n kivimäki, Materialismi ja nautinnonhimo, mielen hiillostaja, fyysisyys Kaleva eli Antero Vipunen Syvätietäjä ja Wäinämöisen Isä, tietäjien tietäjä Päivön Poika Kronos, ajan ja sopeutumisen jumala Muuntumis-& sopeutumiskyvyn lahjoittaja, Päivön poika, enkeli. Ilmatar, Luonnotar, Tuulettarien kuningatar Agape-rakkaus kuten Pätöinen Poika, K. Joukahainen Alempi ajattelu ihmisessä, luulotieto, pelokas arkitajunta LIETSOJAORJAT, Hiien hirven rakentajat, rutjakkeet eli peikon pojat:

Märkähattu Ylpeys, suvaitsemattomuus, kosto, kierot tunteilut Rutjake Aineellisuuden-, vallan-, maineen- ja kunnian-himot Hiisi, Vuoren ukko, Lempo, vuorenpeikko, Pohj. kivimäen eli ruumiin pehtoori, omistushalu eli kiintymys, Untamo unen ja sodan jumala Pakolla ja väkivallalla hallitsija, orjuuttaja, halut, himot, vietit Turjake, jäänne Lemurian jättiläisistä Ikävien tunteiluiden lietsoja tursas, puoliksi veden väkeä Jästi Ajattelemattomuus, tietämättömyysKammon poika Kivi-Kimmo Tunteiluiden törmäyskurssi, kosken kivi

1

Ryökäle, Riiviö, Kurjake, Retale, Röntti, Vetelys, Kauhu; Kunnoton, Rutja, Turja, Hylkiö, Riiviö, Räyhä, Remulo, Retkale, ym.Mielettömän mielen ominaispuolia, tyhjäntoimittajia, luomisvoiman jarruja, mielihyvän metsästäjiä:

TUULETTARET: Itä-, Etelä-, Länsi-, Pohjoistuuli ja väli-ilmansuunnat Hengen hennot, puhtaat, kauniit voimat ja kaipuut, enkelikuntaa

Lempeys, myötätunto, Kauneus, Rakkaus, Harmonia, Armo, Anteeksianto, Kärsivällisyys

Kertoja, KOHTALOàKaitselmus, itse Elämän personifikaatio, Wäinämöisen, Kalevan, Ilmattaren, Pätöisen Pojan, Tuulettarien, ym. ykseys, Tarpeisto, varusteet, kuorolaiset, avustajat ym. Kantelesäestys / Pianoharjoitukset, / Didgeri doo KUORO: Kalevalan ja Pohjolan väkeä: Lukemattomia luonnonvoimia, haltijoita ja vaikuttajia sekä ihmisen aine- ja sielupuolessa että luonnossa:

VALOTAR, Otavatar, Tähdetär, Panu järjen tulen jumala, Kuutar, Kivutar, Tuonetar, Tuonen Tytti, Kostotar , Ahti, Vellamo, Melatar, Iku-Turso, Aallotar Tunteiluiden useimmiten hallitsemattomia voimia. TAPIOLAN/METSOLAN VÄKI: Tapio, Mielikki, Tellervo Tapion neiti, Tuulikki Tapion tytär, Nyyrikki siniviitta Tapion poika, Pellervo, Karhu, Kettu, Jänis, Susi, Hirvi, Aarnikotka, Joutsen, Vaakalintu Valkeinen, Tulinen Kokko, ym. Lisäksi Ähäkutti- käärme Norrbert/ Pohjolan Bertta on Louhen hirviö-lemmikki, Louhikäärme, jonka puraisusta aiheutuu viha, ahneus ja petos eli sielulle kuolema.

Taustavoimia: Valot äänet, tehosteet, tekniikka: Puvustus Valokuvat. Lavasteet,. Videot. TAUSTAKANTELEET (katsomon etukulmiin):

Monikerroksinen SAMMON TAONTA & SYMBOLIIKKA: Tapahtuu kolmella tasolla harmonisesti:1. Fyysisellä tasolla puheet, teot, toiminta, tottumukset ja taipumukset oikeiksi ja tasapainoisiksi / Päivölä, päivätajunta, pienin osin jo Kalevalaa

mikä nostaa kulttuurin, tieteen, taiteen, yhteistyön ja yhteiskunnallisen vaurauden kukoistukseen

2. Sielullisella tasolla tunteet myötätuntoisiksi ja sydämellisiksi sekä ajatukset puhtaiksi / Pimentola, Pohjola, ali-, unitajunta, eli Tuonela)

ja totuudellisiksi, mikä tuo veljeyden, ystävyyden ja yhteisymmärryksen3. Nukkuvan hengen tasolla tultava eläviksi rauhantekijöiksi, tiedoissa nöyriksi jne ( lempeys, nöyryys, / Ylin Taivonen, Vipusen alue, ylitajunta eli

rauhallisuus, kärsivällisyys, hiljaisuus, puhdassydämisyys, oikeamielisyys, oikea elämänkatsomus, Varsinainen KALEVALA,mikä tuo wiisauden, uhrautuvan auttavaisuuden ja kaikkien yhteenkuuluvuuden: Siis kyseessä on jonka tulisi levitä Pohjolaanihmisyyden ja koko olemassaolon wiisauden Sammon taonta jokaisen ihmisen sydämessä. ja Päivölään,Sampo on valo, jonka rinnalla muut valot tuntuvat pimeydeltä, ja joka poistaa kaikki varjot.

eli Suvantola.)Iloisen Taikahuilumaisen sadun TIIVISTELMÄ, päätapahtumat :1. Kertoja: Ollako Kohtalo vai Kaitselmus; Sammon takoneet pääsevät osin Kaitselmuksen

ohjaukseen. PÄIVÖLÄN päivätajunnassa olemme markkinavoimien kilpakentän armoilla. Pimentolassa, POHJOLASSA eli alitajunnassamme meitä hallitsevat itsekkäät louhimaiset tunteilut ja tyhmät joukahaismaiset luuloajattelut. YLIMMÄSSÄ TAIVOSESSA asuvat Totuus, Rakkaus ja Hyvyys eri olentojen ja enkeleiden ilmentämänä, he ohjaavat Sammon taontaa näkymättöminä.

2. Kuoro tai Yok laulajat: Venelaulu: ”Vaka vanha Wäinämöinen, laskea karettelevi tuon on pitkän..” Gongi lyö. Wäinämöinen ja Ilmarinen keskustelevat

Pohjolaan menosta, Sammon taonnasta ja todellisen rakkauden saamisesta omaan sydämeensä. Ilmarinen kiipeää kuuseen kukkalatvaan (=omaan software-olemukseensa keskittymällä, mietiskelemällä) Kuuta noutamahan (=syvätietoja tähyämähän), Otavaista ottamahan (=tositietoja etsimähän).

3. Muista Ilmarinen, puhtaasta sydämestä löytyy aina todellisen ja oikean rakkauden ruusuja lähimmäisille. Tuulettaret puhaltavat Ilmarisen kuusenoksilta

pyöritellen tuulihupussa Pohjolaan Sampoa takomaan eli omaa sielunmaisemaansa puhdistamaan . Luonnotar tuo näkymättömyysviitan Wäinämöiselle.

4. Ilmarinen saapuu Pohjolaan, tapaa Louhen, Pohjolan isännän (isännän laulu), Joukahaisen ja Louhikäärme Norrbertin ja Pohjan Neidon

2

5. Pohjan Neito laulaa ”Ihmisyyden Sammon taonnan kannustuksen”, Tuulettaret taustakuorona

6. Ilmarinen alkaa takoa (päiviä) Sampoa, mutta saa vain jousen (1), hyvän näköinen, vaan on pahan tapainen. Ilmarinen suuttuu hiillostamisestaan, siksi:

Aika pysäytetään, sepät, lietsojat ym-väki jähmettyvät. Kalevan kunnioituslaulu / Wäinämöinen ja tuulettaret. Kaleva ja Wäinämöinen keskustelevat, ohjaavat tapahtumia taustalta, Kalevan voimalaulurukoukset Ilmariselle.

7. Ilmarisen toinen taonta (viikkoja), orjat lietsovat, saa veneen: (2) veno tungeikse tulesta. Moititaan, hiillostetaan, Seppo puree kielensä verille.

8. Ilmarisen kolmas taonta (kuukausia), orjat lietsovat: (3) hieho tungeikse tulesta, sarvi kulta kuumoksesta. Pohjolan isäntä: Olisi edes hevonen,

mutta että lehmä! Moititaan yhä pahemmin, kärvennetään, pistellään.9. Ilmarisen neljäs taonta (½-vuosia) orjat lietsovat: (4) aura tungeikse tulesta, terä kulta

kuumoksesta, ” (Pohjola hiostaa, kyräilee)10. ”En minä mitänä voine, en mitänä itsestäni, ilman armotta jumalan, toimetta

totisen luojan:”11. ”Lopultakin hän nöyrtyy ja rukoilee, Kronos pysäytä aika." Wäinämöisen voimalaulu Ilmariselle

yhdessä Pohjolan isännän kanssa: ” Oi rakkaus ja oi Hyvyys, autuus suuri, nyt synkkä yö jo väistyy päivän tieltä, pian, hän on Sammon arvoinen ….”

12. Ilmarinen pani ILMAN HENGET LIETSOMAHAN, hengen tuulet auttamahan; vuosien taonta, (5) Sampo syntyy, valot välkkyvät, savu pivihin kohosi.

13. Sampo piilotetaan, Louhi pettää, ei annakaan Pohjan tähden tytärtä. Louhen uudet vaatimukset: itsekkyyden kyisen pellon kyntö, intohimojen Tuonen

karhu suitsiin, oman sydämen julmuuksien ja arvosteluiden hauki on pyydystettävä. Vielä minä suoritan ne kolme ihmisyyskoetta, lupaa Ilmarinen.

14. Ilmarinen lähtee, Pohjan Neito saattaa; tulethan takaisin? ELÄKÖÖN RAKKAUS, MINÄ TULEN!

15. Yhteinen loppulaulu: ”Levitä siipes yl’ maiden, merien ja mantereiden. Suojele Kalevan kansa, ohjaa meitä avunantoon. Veljeys, anteeksianto

nostaa meidät.”

Prof. Paavo Liskin ohjausten opastuksia 4.-5. 6. 2004 olivat mm:

Kalevalaista tekstiä tulisi joskus / useinkin lukea ”ilman välimerkkejä eli pilkkuja”, siis kaksi 8:n tavun säettä yhteen pötköön, mutta ei aina.

Pyri löytämään säkeestä yksi (joskus kaksi ) sana, jota erityisesti korostat. (Alla jotkin korostussanat on alleviivattu.)

Eläydy ja elä Kalevalaa; tutki esittämäsi roolihenkilön luonnetta, millä kehitysasteella hän on elämän seitsemällä luokalla ja niiden seitsemällä ala-asteella. Kehityskoulun asteet muuttuvat runoittain vähintään 49:llä portaalla.

©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©Ihmiset ovat n. 100 miljoonalla eri kehitysasteella, jokainen on yhtä arvokas, kunnioita jokaista kuin omaa lastasi.

©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©

Näytelmä on kuin kalevalainen OODI ILOLLE, siis iloinen ilme ja mieli:

” Mi lienee ILO merellä mikä laulu lainehilla, ilo entistä parempi, laulu laatuisampi…”

3

Ihmisyyden Sammon Taonta MERKKIVÄRIT: Laulut sinisellä

KUVA tai valokohdistus = keltainen

Musiikkisatu Äänite alkaa = vihreä

TEKSTIT KALEVALAN runosta 10, täydennettynä ottein mm Suomen kansan vanhoista runoista. Äänite hiljenee/päättyy= punainen

( TAUSTAKUVVA 1.= KIVIVUORI YÖKUVA keskelle ja KUVA 2. Sateenkaari oikealle). Linnunlauluäänite nr.1 alkaa n. 2 min ) Savujen aloitus ja lopetus…

( KERTOJAN eli ITSE ELÄMÄN ESIPUHE. TULEE KOHTI ILMARISEN PIENTÄ PÄIVÖLÄN PAJAA; samalla Pohjan Neito menee kutomaan rakkauden sateenkaarikangasta, Ilmarinen pikkupajalleen ja Kronos ylimpään Taivoseen.)

I. KERTOJA: Hyvä satuyleisö, TERVETULOA. Olen Ihmisyyden Sammon taonnan kertoja. Seppo Ilmarisen Ihmisyyden Sammon Taonta kertoo juuri siitä, miten ihminen ponnistelemalla, totuutta ja tietoja etsimällä, muita auttamalla, myötätunnolla, ( tauko) anteeksiannolla ja veljeydellä muuttaa kohtalonsa à kaitselmukseksi, jolloin elämä saa aivan uuden rytmin, ilon ja rakkauden. Jokainen on oman onnensa seppä, kuten tulemme tänään näkemään Seppä Ilmarisen kohdalla. Hänen osallaan saan toivottavasti tämän näytelmän aikana edes osittain muuttua ikävästä kohtalosta lempeäksi kaitselmukseksi, siis sellaiseksi, mitä kaikkien kohdalla toivoisin voivani olla. Jo Mikael Agrikola tiesi kertoa, että kaikkien kohtalo on säästöinä ja velkoina elämälle kirjoitettu tähtiin, mutta että vain tyhmä tähtiin kirjoitettua kohtaloaan tottelee, eikä korjaa elämänsä kurssia myötätuntoiseksi kaitselmukseksi. Täällä (katsomosta katsoen) vasemmalla on PÄIVÖLÄ eli ihmisten fyysinen valvetajunta. Täällä on Ilmarisen pieni kotipaja, minkä lähialueet ovat Wäinämöisen ja Ilmarisen vaikutuksesta jo puhdistuneet Kalevalan alueiksi. Muut alueet niiden ympärillä ovat vain pelkkää Päivölää, eli meidän päivätajuntamme markkinavoimien saalistusaluetta.

Tässä keskellä on ihmisen alitajunta, Pimentola eli pimeä POHJOLA, synkkä Sariola, missä Ilmarinen suorittaa pääasiallisen sielunsa maiseman erittäin vaikean siivoustyön. Pohjola on kuin poltettu ja ryöstöviljelty maa ihmisen sielullisine risuineen, rojuineen ja raatoineen. Pohjolassa Ilmarinen eli ihminen joutuu erityisesti puhdistamaan herkästi syttyviä tunteiluitaan. Tunteet ja tunteilut ovat kuin tuli, joka on hyvä renki, mutta isäntänä aivan mahdoton. Siksi Ilmarinen joutuukin oikeilla ajatuksillaan siivilöimään tunteensa

4

puhtaiksi eli rakkauden eri muodoiksi ja myötätunnoksi. Pohjolassa vaikuttavat Pohjolan emäntä Louhi, joka on ihmisen kaikkien ikävien tunteiluiden päällikkö, sekä omistushimoinen isäntä Louhikko , viekas ja julma veitikka ja heidän orjansa eli joutavien joukko, rutjakkeet ja peikon pojat. Lisäksi Louhella on kaulassaan itsekkyyden kyy, kaiken hyvän yrittämisen vaarantava Louhikäärme. Pohjola on täynnä Ilmarisen omia puhdistamattomia itsekkäitä tuonelavoimia ja eläimellisiä ominaispuolia. ( Eläimet: Karhu, susi, Hiiden hirvi ja ruuna, kyykäärme, tulinen kokko, vaakalintu valkeinen=joutsen, hauki, jänis, korppi, kurki, kettu, valk kyyhky ovat valokeilassa) Pohjola on siis ihmisen näkymättömien ajatusten ja tunteiden alue, mitkä useimmiten liikkuvatkin alitajunnassamme eläinten, Hiiden hirvien, peikkojen ja villipetojen hahmossa. Taustan iso (sininen) kivimäki on ihmisen karkean aineruumiin louhikkoinen vertauskuva, jonka ruumiiseen johtaa 9:n lukon ja avaimenreiän ovi. Hänen päässään syntyvät pahat ja arkiset ajatukset eli peikon poikien rakentamat Hiien hirvet.

Täällä oikealla on YLIN TAIVONEN eli Antero Vipusen vatsa, ylitajunta tai paratiisi, (kelt. =valokohdistus) nirvana, taivas, ikuisuus, eli ajattomuuden puoli, missä vaikuttavat Kaleva eli Antero Vipunen, Wäinämöinen, Ilmatar, Pätöinen Poika eli itse RAKKAUS, sekä Tuulettaret ja Päivön pojat kuten Kronos, joita myös enkeleiksi kutsutaan. Täällä on se varsinainen kaunis Kalevala eli Suvantola, jonka vähitellen tulisi levitä kaikkialle Pohjolan ja Päivölän alueilla. Päivölän ja Pohjolan väki eivät voi nähdä meitä Ylimmän Taivosen väkeä.

Ylimmän Taivosen lähettiläänä Pohjolan ja taivaan välillä kutoo kultaista rakkauden sateenkaari-kangasta Pohjan Tähden Tytär eli Pohjan Neito. Jos Sampo syntyy, on se näiden kolmen tason, siis: Päivölän ruumiin, Pohjolan sielun ja Ylimmän Taivosen Hengen saumattoman yhteistyön tulos. Siis antakaamme päivän mennä toisen tulla, niin näemme, miten pitkälti Ilmarinen onnistuu muuttamaan ikävää kohtaloansa hyväksi kaitselmukseksi oman ihmisyytensä Sammon taonnalla. Päivön Poika KRONOS, ajan ja sopeutumisen jumala, palauta aika! (TAUSTAKUVA 3= KIVIVUORI PÄIVÄKUVA)

(Aikuinen KRONOS mies lyö lautaset valk. .puvussa: Boiiinnggg!!!) (Myöhemmin Kronos näyttäytyy pikkupoikanaJ. Ajan palautumisen jälkeen jos ollaan rannalla niin Wäinämöinen tulee veneellä; sisätiloihin hän soutaa perämelalla)

KERTOJA JATKAA: Wäinämöinen on juuri veistänyt lastun lentämättä , käsin koskematta Pohjan Neidon ohjeiden

mukaisesti värttinän pienistä muruista uudestisyntyneen olemuksensa eli veneen. Siitä wiisas Wäinämöinen venehessä vetten päällä, siirti silmänsä ylemmä katsahtavi kaunihisti, päälle pään on taivosehen; sanovi sanalla tuolla lausui tuolla lausehella:

5

WÄINÄMÖINEN: 1) ”Tuoltapa aina armot käyvät turvat tuttavat tulevat, ylähältä taivahasta luota Luojan kaikkivallan.

Ole nyt kiitetty Jumala ylistetty Luoja yksin. Jumalass’ on juoksun määrä Luojassa

lopun asetus, ei uron osoannassa, vallassa väkevänkänä.” (Laulaen tai proosana) (VIDEO/DVD ALKAA, 2 min.)(Venelaulu alkaa, ääni te 2 ) KUORO tai Yo-kunnan laulajat alkavat Sibelius Wäinämöisen veneretki, L. 1) ”Venelaulu”. Videolta Repoveden kansallispuiston maisemakuvia. Sisäesityksissä videoäänite 1) (Vene= ihmisen symboli ) /Yok:n laulajat. Gongi lyö. . (ÄÄNITE 2:

Kesto 2 min , ÄÄNITYSTEN ALUN TUNNUSVÄRI = VIHREÄ, ÄÄNITYS LOPPUU PUNAISEEN.)

II. KALEVA: ( Säv. ”Kamanat kohottukohon”, Rauhallisesti. Äänite 3 eli1. Kantelesäestys alkaa.) ( LAULUT SINISELLÄ italic-kallistettuna)

L.3.) Siitä vanha Väinämöinen laulelevi, taitelevi: lauloi kuusen kukkalatvan, ( KUVA 3. KUUSI KASVAA YLÖS vasemmalle) kukkalatvan, kultalehvän; latvan työnti taivahalle, puhki pilvien kohotti, lehvät ilmoille levitti, halki taivahan hajotti .Laulelevi, taitelevi: lauloi kuun kumottamahan kultalatva-kuusosehen, lauloi oksillen Otavan. Ajavi karettelevi kohti kullaista kotia, kuuluvi pajasta pauke hilke hiilihuonehesta. Vaka vanha Väinämöinen itse pistihe pajahan. (Äänite 4 eli 2. Kantelesäestys alkaa)

WÄINÄMÖINEN: L.4.) Terve Seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, Tulin tuolta Pohjolasta, synkästä Sariolasta . (2. Kantelesäestys päättyy)

Kuule Seppo Ilmarinen onp' on neito Pohjolassa, impi kylmässä kylässä.Kiitti puoli Pohjan maata kun onpi kovin korea: "Sinä, Seppo Ilmarinen veli kulta veikkoseni, lähe neittä noutamahan päätä kassa katsomahan! Kun taiat takoa Sammon kirjokannen kirjaella, niin saat neion palkastasi, työstäsi tytön ihanan; oikean, oikean tosi-rakkauden sydämeesi."

ILMARINEN : Ohoh, wiisas Wäinämöinen! Joko sie minut lupasit pimeähän PohjolahanWÄINÄMÖINEN: Toki parhaimman takojamme – etevimmän ajattelijamme lupasin.

( Tässä kohdin POHJOLAN VÄKI HIIPII huomaamatta asemiinsa ja jäävät sinne liikkumattoman huomaamattomiksi.)

ILMARINEN: En sinä pitkänä ikänä kuuna kullan valkeana lähe Pohjolan tuville Sariolan salvoksille,

miesten syöjille sijoille urosten upottajille. Ei! (Kling!) Peikoille pimentolaisten, ei (Klang!),mustiin Tuonelan tupihin, EI !. (Klong!, vasaraiskut )

WÄINÄMÖINEN: Kuulehan sinä Seppo, viel' on kumma toinen kumma: onp' on kuusi kukkalatva,

6

kukkalatva, kultalehvä, Osmon pellon pientarella; kuuhut latvassa kumotti, oksilla Otava seisoi."

ILMARINEN: "En usko toeksi tuota, jos en käyne katsomahan, nähne näillä silmilläni."WÄINÄMÖINEN: "Kun et usko kuitenkana, lähtekämme katsomahan, onko totta vai tarua!”ILMARINEN: "Ohoh! Onpa kuusi kummajainen, kun on oksilla Otava."

WÄINÄMÖINEN: Tullessani Pohjolasta näin Pohjan Neidon sateenkaaren kannikalla (KUVA 4.= POHJAN NEITO sateenkaarella

OIKEALLE), ja silloin muistin sen iki-ihanan laulun jota muinoin lauloimme. Vieläkö sen muistaisit?

Wäinämöinen loihtien näyttää Ilmariselle etiäiskuvana kuvan rakkaudesta - vain kuvajaisena vielä (diakuvana) - missä Pohjan Neito kutoo rakkauden sateenkaarikangasta. Kohdevalo näyttää neidon kutomassa sateenkaarikangasta. Se innoittaa Ilmarisen laulamaan rakkauslaulun: ”Niin niin se rakkaus on.” ( Mozart: Tamino Taikahuilussa ) {Samoin kuin ihminen on vain Jumalan kuvajainen, samoin Ilmarisen rakkauskuva on vasta alkeellisen sielullinen eikä vielä lähelläkään henkisen rakkauden todellisuutta, mutta se ei enää ole fyysisen lemmonlemmen luulovääristymä.}

Ilmarinen: Muistan, tunne tää oisko rakkaus.Ilmarinen ja Wäinämöinen: L.5. ) TUNNE TÄÄ OISKO RAKKAUS ? Sävel Mozart (Tamino)

En missään kuvaa kauniimpaa mä nähnyt silmissäni oo. Sen tunnen, ma tunnen, kuva armahin, se saa mun syömmein hehkumaan.Tunne outo tämä mikä onkaan. Ma hänet sydämeeni tahdon. Tunne tää oisko rakkaus,tunne tää oisko rakkaus? Niin niin, se rakkaus on vain ! ÄÄNITE 5: Kirite- musiikki Walk on trough the wind.) alkaa: Kun on oksilla – kohdalla. KESTO n. 1 min .)

WÄINÄMÖINEN : "Hei Seppo, kuuletko? Tuulettarien kuningatar laulaa; siis nyt on se oikea hetki!

Sinä, Seppo veikkoseni, nouse kuuta noutamahan SYVÄTIETOJA tähyämähän, Otavaista ottamahan, tositietoja etsimähän, kultalatva-kuusosesta!" Ja kun kiipeät, niin muistathan vanhan tarinan puhtaasta sydämestä, että sieltä aina löytyy todellisen ja oikean rakkauden ruusu kaikille lähimmäisille. Muistathan tämän puhtaassa sydämessä olevan rakkauden ruusun, kun kiipeät tositietoja tähyämään? (Äänite 2 hiljenee hiukan) (Keltaisessa = spottivalokohdistus)

ILMARINEN : Muistan, muistan, veljeni Wäinämöinen, muistan rakkauden ruusun tarinan.WÄINÄMÖINEN : Ja vielä, Seppo sen mokoma, ylen taitava ajattelija, ole huoleti, minne joudutkin elämän taitoja

opiskelemaan, ja vaikka yksinkin olisit, niin aina apunasi olen, tosin näkymättömyyden siniviitassani. (Louhi ja Pohjolan isäntä menevät asemiinsa)

L.6. ) " Ota tuuli purtehesi, ahava venosehesi vieä vieretelläksesi pimeähän Pohjolahan!"

7

(ÄÄNITE 6: Tuulimusiikki, Sibelius Tapiola kesto n. 35 – 50 sek. (Vene, pursi ja reki / korja on ihmisen symboli).

Syvämietiskely ONNISTUI VIHDOINKIN. (Ja IlmattarelleJ) Se onnistui.

III. TUULETTARET puhaltavat Ilmarisen kuusenoksilta pyöritellen ja ”kikatellen” tuulihupussa Pohjolaan (Musiikki: Sibeliuksen Tapiolasta myrskyn kohtaus . Ilmarinen putoaa Pohjolaan ja kohtaa Louhen.)

ILMATAR / LUONNOTAR: (Tuo näkymättömyysviitan) Oi Wiisas Wäinämöinen, isäsi Kaleva, korkein tietäjämme Antero Vipunen, lähettää sinulle tämän näkymättömyysviitan. Tarvitset sitä Pohjolassa.( Peikot, rutjakkeet eli lietsojaorjat marssia lyllertävät Hiien hirvelle, didgeri doo soi )

WÄINÄMÖINEN: Kiitos, oi Ilmatar. (Kumartaa ja Ilmatar prinsessaniiaus.)KERTOJA: Siinä Seppo Ilmarinen, kulki tuulen tietä myöten, yli kuun, alatse päivän, otavaisten olkapäitse;

päätyi Pohjolan pihalle. Sariolan PUHDISTAVALLE saunatielle. ( Tuuli- Äänite 3 päättyy.)

LOUHI ( Äkäisesti, yllättyneenä): OHO! "Mi sie(sinä) lienet miehiäsi ja kuka urohiasi? Tulit tänne tuulen tietä, ahavan

rekiratoa, eikä koirat kohti hauku, villahännät virkkaele!" (Tekee kädellään taivaasta alas silmukka pyörteen.)

ILMARINEN: L.7. ) "En mä tänne tullutkana kylän koirien kuluiksi villahäntien vihoiksi, (Proosaa tai laulaen, säv: Kamanat kohott.)

näillen ouoillen oville veräjille vierahille." Vuorenpeikko/ Hiisi: Puhaltaa melodia peikkojen hiostustorvella, didgeri doolla !!!Pohjolan isäntä: Hiljentäkää Vuorenpeikon hiostustorvi ! (Muut rutjakkeet hyökkäävät vuorenpeikon kimppuun ja ottavat torven.)LOUHI ( Viekas utelu): Oletko tullut tuntemahan, kuulemahan, tietämähän tuota Seppo Ilmarista,

takojata taitavinta? Jo on viikon vuotettuna sekä kauan kaivattuna.

ILMARINEN: "Lienen tullut tuntemahan tuon on Seppo Ilmarisen, kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja."

Vaan mitä lie olentoja te hämärän väki oikein olette? Paulojen virittelijän, Pohjolan isännän esittelylaulu. Sävel: Mozart. ”Lemmon Lempi kaikille on suotu ….”

L.8. ) IHMISTEN HIILLOSTAJAN LAULU (Olemus: Rehvakka ryökäle ja suupaltti päälle päsmäri, maineenhimoinen, rahanhimoinen; minä, minä, minä, ) (Laulussa on koottu yhteen Kalevalan Pohjolan isännän toisintonimien eli Untamon, Märkähatun ja muiden rutjakkeiden ominaisuudet.)

POHJOLAN ISÄNTÄ: Että mekö, minäkö, kukako minä olen? (Lyö ylpeänä rintaansa ) Säe 1 Säe 2

8

Isäntä mä olen pimeen synkän Pohjolan. Kaipuu mulla on nyt aina saada Sampo rahoineen.Asun sielun sisuksissa, Karman kuu mua ethän vainoo, täällä Kalman kartanolla, vaik’ on raha himoni, sielun sisäsopukoissa. vaik’ on hyöty haluni Verkkoihini sielut sidon, *) Sielut hiillostan mä vihaan.himojuonin taitavaisin Neiot kaikki turmelen.haluverkoin kamalaisin. Pelolla mä hallitsen, Katala mä kaatamatta, Koston palkaksi mä annan, ahmattina repimässä, Sielut kaikki hiillostan.ahman lailla riehumassa. **) Pakkovallall’ hallitsen, **)Tunteilijat hiillostan. Hiillostan ja hallitsen, hallitsen ja hallitsen, hallitsen…

{ Osoittaa ajoittaen kaikkia orjiaan ja toisinaan yleisöä kuin omista paheistaan muita syyttäen. *) Yrittää heittää verkkonsa Ilmarisen yli, epäonnistuu **) Tönii orjiaan häijysti. } (Puvustus: Tummahkoa, isäntämäistä, kuin puolimusta ritari, viikinkien sarvipäähattu tai kypärä, jossa hopeinen nenäkilpi, verkko, hiilisäkki ja kolmikärkinen uunin kouhin, hopearahavyö, musta viitta, peitsi tai miekka, hopeisia helyjä; materialisti, nautinnonhaluinen, mielenhiillostaja lurjus)

LOUHI: Suu poikki, minä täällä hallitsen, sinä vain hiillostat! Mene mustien hiiliesi pariin !

(Katkaisee isännän laulun kesken lauseen.)LOUHI (Ylpeästi nokka pystyssä. Esittelee lemmikkinsä kaulassaan kiemurtelevan Pikku Louhikäärmeensä, silittelee käärmettään ja uhittelee sillä kaikkia paitsi Ilmarista ja

Pohjan Neitoa): (kuningatarmainen hametta esittelevä pyörähdys) Minä, olen Louhi, Pohjolan emäntä ja tämä on minun SULOINEN ihana Louhikäärmeeni. Rakas pikku Norrbert, Pohjolan Bertta, ethän tänään polta, pure tai syö ketään, tänään on onnen päivä, kun Ilmarinen on tullut vieraaksemme, saat siis pitää yhden vapaapäivän! (Seur. Joukahaisen Papageno-laulu / Mozart 7. duet. Tulee Osmon kuusen takaa pajupilliä vuoleskellen puisella ”voiveitsellä”)

JOUKAHAINEN: (Kävelee OSMON ”kuusen” takaa laulaenJ ) L.9. ) Jospa voisi jokainen Sammon keinot löytää!

( itsekseen pajupilliään kokeillen) Silloin vihamiehet ois helppo torjua pois! (Pillin lyhyt kokeilu )

Sopusointu, ystävyys lievittävät vaivan, ilman niiden apua onnea et löydä.

ILMARINEN: Kuka hän on? (Kysyy Louhelta)JOUKAHAINEN: Olen Joukahainen ja asun Tieranvaaran juurella ja joskus sen tiedonvuoren vielä valloitan.

9

Olin aivan tietämätön tyhmyri, kun ammuin Wäinämöisen alta hevosen, koska ennen LUULIN kaiken tietäväni, mutta nyt TIEDÄN kaiken vain luulevani, siksi olen vaiti ja mietiskelen. Mutta nyt tahdon auttaa Wäinämöisen veljeä Ilmarista kaikessa, missä vain voin. (Hiukan kuiskaamalla varoittaa Ilmarista ”Pohjolan Peikkosakista): Nuo ovat rumahisten rutkusakkia, päät on heillä pienet, herkkua on seitikit ja mädät kärpässienet.”

(Rutkusakki keskeyttää omat touhunsa kivimäen juurella ja …)RUTJAKE : Puhuiko joku ruuasta? (Pelmahtavat kaikki keskelle ja aloittavat yhteislaulun)MÄRKÄHATTU: Kutsuttiinko meitä? (Alkavat välittömästi laulun: Sinä olet …) WÄINÄMÖINEN tai Kaleva: Tuulettaret ja Päivön Pojat, lähetetään Pohjolan Peikkojen mieleen uusi tanssilaulu,

etteivät he sotke sammon taontaa.L. 10. ) PIMENTOLAN JOUTAVIEN JOUKKO: Hiiisi, Märkähattu, Rutjake, Untamo, Turjake, Riiviö, Räyhä, Retale, Rontti, ym.

esittelevät itsensä peikkotanssin koreografialla. Polska Sävel, Marjatta Pokela: Myyry ja Miiru. Sov. vå

1. Sinä olet Hiisi ja sinä Märkähattu, yhdessä oomme Pohjolan sokeoita. Sinä olet Rutja ja sinä Untamoinen, meillä on aina sotku aikamoinen. Humppati rallal laa Pimentola tyhmentää. Yläpää on meillä pökkelöstä! Humppati rallal laa Pohjola pimentää. Yhdessä ollaan Untamon umpisilmät!2. Paperista tollo ja roskista mökkyräpallo kaikilla meillä on kovin kankea kallo. Sinä olet tuhma ja minä olen laiska ja tyhmä, yhdessä ollaan joutavien joukko. Humppati velttoillaan kun tyhmyys orjuuttaa. Kivimäes’ viihtyy rumahisten ahneus!

Humppati laiskottaa, vaan Pohjola pompottaa. Onneksi ollaan vähemmistöryhmä!

PEIKKOTANSSIN KOREOGRAFIAA: Alussa avoin puolipiiri, jossa keskellä vastakkain Hiisi ja Märkähattu, reunoilla Rutjake ja Untamo vastakkain. Se josta lauletaan, sitä muut kolme viisaavat sormella. Humppati-osuudella riviin ja kädet toistensa hartioilla askeltavat reipasta sivuttaispolskaa edestakaisin. ”Paperista tollo”: Silloin Hiisi ja Rutjake ottavat vastakkaisen parinsa eli Märkähatun ja Untamon päästä kiinni. ”ja”: kädet laskeutuvat alas. ”Roskista mökkyräpallo”: Märkähattu ja Untamo vuorostaan ottavat parinsa päästä kiinni.

POHJOLAN ISÄNTÄ (lopettaa kohtauksen kuin veitsellä leikaten): ”Lyhyestä virsi kaunis, siivosti nyt ootte täällä!LOUHI (esittelee Pohjan Neidon erittäin lempeällä äänellä J ) "Täss on kaunis Tähtein Tyttö, Neitsyeni nuorempani,

lapseni vakavimpani! Silmistänsä sirkeänä, kaunihina kasvoiltansa, ikikultaa sydämeltä, hellä avun annoltansa, ahkera on toimiltansa. (Vrt. Mozart Taikahuilu Yön Kuningattaren aaria, I-näytös 6. kohtaus/ 4. aaria) Sov. VÅ____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

{ Louhen vaihtoehtoinen1. koloratuuriaaria Ilmariselle: L.11. a ) JALO MIES, PELKO POIS

10

Nyt pelko pois, oi jalo mies! Viaton olet wiisas mies.Vain seppä kaltaisesi voi Pohjolamme, nyt murheista päästää, iloon auttaen.Sun hyvä tääll’ on ollaksesi, armas aikaellaksesi. Siis nouse norosta sä miesi, jo nouse tunteiluista mies: uudelle, paremmalle uralle käy.

Nyt kysy en kultiasi, en halaja hopeitas’; kullat lasten kukkasia, hopeat hevon helyjä.Vaan antaisi armo luoja, elon taion! ja hyvät arvot! sielumme valoksi Pohjolaamme.

Vaan sinä Seppo Ilmarinen, takoja iän ikuinen saatatko takoa Sammon, kirjokannen:

joutsenen kynän nenästä, maho-lehmän maiosta, ohran pienestä jyvästä, uuhen unnusta,

niin saat sä neion palkaksesi. Niin rakkaus sydämeesi syntyy.

Elämän uuden sieluun saamme, rakkauden saatsaa-aa-aat, saa-aat, saa-aa-aa a a a a a-t,Rakkauden sä löytää voit, syömees saat. LOUHI: Saatatko takoa Sammon, niin saat neion palkastasi, työstäsi tytön ihanan." }

__________________________________________________________________________________PÄÄ-Vaihtoehto koloratuuri-aarialle: ↓

LOUHI: L.11. b. ) "Vaan sie Seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen! Saatatko takoa Sammon,

kirjokannen kirjaella joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta,

ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta, (sävel esim. Merikanto O.: Suur on Wäinö…) niin saat neion palkastasi, työstäsi tytön ihanan." ( Pienkorit tai tuohipurkit kaikille aineksille)

ILMARINEN.: "Saattanen takoa Sammon kirjokannen kalkutella, kun olen taivoa takonut ilman kantta

kalkuttanut, ilman alkusen alutta riporihman tehtyisettä." (Luonnon eläimet tulevat arasti peikkojen lähelle kuullakseen Pohjan Neidon laulun; saavat peikoilta porkkanoita: puput, jänis, kettu, susi, karhu, hirvi, kotka, joutsen, haukka,.jne.)

LOUHI: Ovet ilman auetkohon, vieraan tullessa tupahan, astuessa aimo miehen. Toivotathan Sepon

ihanasti tervetulleeksi. (Pohjan Neito tekee hyvin kauniin prinsessaniiauksen ja aloittaa, kun näkymätön Wäinämö on kuiskaillut sanat korvaan)( Lintuäänite alkaa .)

IV. POHJAN NEITO (ja Wäinämöinen näkymättömänä) ”Ihmisyyden Sammon taonnan kannustus ja siunaus”

L.12. ) Kannustuslaulu Sammon synnytystuskien helpotukseksi (Sävel Sibelius: ”Terve kuu” )

( ÄÄNITE 4: KANTELESÄESTYS . Vain tarvittaessa)

Terve Seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, tee nyt työsi tervehenä, matkasi imantehena! Saata Sampo kaunihiksi, Kirjokansi kirjavaksi! Nouse kyyhkyläis’nä, nouse aurinkois’na, elollesi entiselle, matkoillesi muinaisille! Saavu Sampo valaisemaan, nouse toivo sydämehen. Nouse kyyhkyläisnä, nouse kullaisna valona.

Nouse aina aamusilla, tämän päivänki perästä. Teepä meille terveyttä, siirrä saama saatavihin. Pyyntö päähän

11

peukalomme, onni onkemme nenähän! Päivä kaunis, päivä kaunis, terve ylenemästä, terve koittamasta! Nouse aamu auvoisempi, nouse toivo sydämeemme! Kalevalan kansallemme, valoksemme Pohjolaamme!Taothan Sammon taitavasti, taivasvalot lapsillemme; taivon tieto turvaksemme, hengen mesi maljaksemme! Terve, Sampo, - terve! ( Wäinämöisen ja Pohjan Neidon duetto : Kolminaisuus Ilmarisen kanssa.

Wäinämöinen ojentaa Hengen meden maljan Pohjan Neidolle, joka antaa sen Ilmariselle ja ottaa itsekin )

ILMARINEN kuiskaa itsekseen: ”Tämähän on Wäinämöisen malja.” POHJAN NEITO: Kiitos äiti, se maistui iki-ihanalta. Sinä Seppo sen mokoma, ylen taitava takoja,

sitte sun mieheksi sanoisin, rakkaustaidon taitajaksi, jospa jouhen halkaiseisit miekalla kärettömällä, ja jos kiskot kivestä tuohta ja säret jäästä aiaksia, ilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta.” ( Pakkumatta = murentamatta ) ( Lintuäänite päättyy .) (Eläimet poistuvat )

ILMARINEN: Akat kesken heittäköhön, siispä parhaani yritän näiden salaperäisten arvoitustesi .. ratkaisua.

ÄÄNITE 5: Wagner Tannhäuser alkaa. Wagner Tannh. soi taontojen aikana; hiljenee: TUNGEIKSE TULESTA, Kesto n. 1 min.

V. ILMARINEN ALKAA TAKOA SAMPOA. - ( Louhi taluttaa kahleissa savuavan Louhikäärme-

lemmikkinsä / kaulakäärmeensä, Ähäkutti-käärme Norrbert eli Pohjolan Bertta alkaa tulen ylläpidon ’kipinämikoksi’) Savut päälle ….

KERTOJA Siitä Seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, tunki ainehet tulehen, takehensa alle ahjon; (TAUKO)ILMARINEN: Joutsenen kynän neniä, maholehmän maitosia, ohran pieniä jyviä, kesäuuhen untuvia.KERTOJA: Otti orjat lietsomahan, väkipuolet vääntämähän. Orjat lietsoi

löyhytteli, väkipuolet väännätteli kolme päiveä kesäistä ja kolme kesäistä yötä: kivet kasvoi kantapäihin, vahat varvasten sijoille. (TAUKO)

Niin päivänä ensimäisnä itse seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta, mitä tullehe tulesta, selvinnehe valkeasta. (1.) Jousi tungeikse tulesta, kaari kulta

kuumoksesta, kaari kulta, pää hopea, varsi vasken-kirjavainen. (äänitaso puoleen ) On jousi hyvän näköinen, vaan onpi pahan tapainen: joka päivä pään kysyvi, parahana kaksi päätä.Itse seppo Ilmarinen ei tuota kovin ihastu: kaaren katkaisi kaheksi, siitä tunkevi tulehen; (äänite pois)

POHJOLAN ISÄNTÄ: Eipä tuo nyt kovin Sammolta näytä. Unohtuiko teko-ohjeet Päivölään. Taisi tulla kiirus lähtö?

12

HIISI: Puhaltaa hiostustorveen/diggeriin, RYÖKÄLE: Raaputtaa karnutinhuilua, TURJAKE: Huiskaa helistimiä.MÄRKÄHATTU: Unohtuiko ohjeet, häh häh hää!! RUTJAKE: Kiirus lähtö, häh häh hää!!LOUHI: Oletkos sinä juuri se Ilmarinen, jota niin taitavaksi takojaksi sanotaan.ILMARINEN: Harvahammas syrjään siitä; pois kakarat miesten tieltä. (Hermostuu ja tönäisee äkäisesti Isäntää pois.)

VI. KALEVA eli Antero Vipunen (ohuen pilviharson takana): ”Kronos, pysäytä aika! Juttelen Poikani Wäinämöisen kanssa.” ( juttelen intuitiivisesti = ajattomasti) (Pohjola jähmettyy Kronoksen messinki-lautasten iskusta.)

6.A WÄINÄMÖINEN, ILMATAR, Pätöinen Poika, Tuulettaret ja Päivön Pojat kuten Kronos ym. enkelit:Kantele- ”KALEVAN KUTSU JA KUNNIOITUS” (Sävel Mozart: Oi terve Sarastro, Sarastro oi terve )Äänite L.13. ) Oi terve Kaleva, Kaleva oi terve! Oi terve Vipunen, Vipunen oi terve! Me Häntä ain riemuiten seurata saamme! :: Hän wiisaana aina meit’ johdattakoon :: :: Me autamme häntä, hän siunattu on. :: Hän

siunattu on , Hän vanhurskas on!

VÄLIAIKA* * * * * * * * * * * * * * * * * * *

( TOINEN NÄYTÖS ALKAA: ”OI TERVE KALEVA-LAULULLA uudelleen, Pohjola on jähmettynyt)

WÄINÄMÖINEN: Ilmarinen hermostui ja suuttui, eikä hallinnut puheitaan! Seppo kävi Isäntäänkin jo käsiksi.6B. KALEVA ja Päivön Poika: ”ILMARISEN LEMMEN MUUNTO RAKKAUDEKSI” ÄÄNITE 6B.: Kantelesäestys alkaa

( Sävel Mozart, Sarastro: ”Sa nouse ja tyynny taas oi lapsi!”)

L.14. ) Hän nousee tyyntyy taasen tuosta Seppo löytää tavan oikeamman, kun syömen

salaisuudet löytää,kun lemmen rakkaudeksi vaihtaa hän, rakkaus

kasvussa on.:: Ei rakkaus/nöyryys (kertauksessa) pakolla voi tulla, vaan

auttamista vapaata se on. ::

13

WÄINÄMÖINEN: Isäni Kaleva ja pätöinen Päivön Poika, johdatin Ilmarisen tänne Pimeään Pohjolaan Kalevan

ohjeiden mukaisesti, vaikkei poikamme ole vielä kolmannestakaan tähän valmis, miten hän kestää tulevat kovat koetukset? Louhi yrittää saada häntä tunteisiinsa sortumaan. ÄÄNITE 7.: Kantelesäestys alkaa

6C. KALEVA / PätPoika: L.15. ) OHJAAN LOUHEA. ( Mozart:. Vallassani on, jos nyt sun hälle luovutan)

Pari ei oo valmis toisillensa, ruumiin halut ja sielu heitä sortaa. Vain ylpeys tunteiluista seuraa. Tyhmyyttä vastaisku on. :: Jos wiisaus/nöyryys (kertauksessa) sydäntänsä johtaa, ei tunne paha sitä kohtaa. ::

KALEVA: Täällä Koetusten temppelissä ei saa kosto asustaa, saa anteeks vihamies. Mitä suurempaa

hyvää ihminen tahtoo luoda kansalleen, takoa vain muille, sitä suuremmat ovat synnytystuskat.

WÄINÄMÖINEN: Olen huolissani Ilmarisesta, josko teimme tämän liian varhain, että riittävätkö hänen voimansa?

KALEVA/PätPo: Riittävät, jos hän hillitsee mielensä, puheensa ja on malttavainen. Meidän on nyt kaikkien

täällä Ylimmässä Taivosessa keskityttävä syvässä rukouksessa auttamaan Ilmarista ja yhdessä annettava rakkauden voimaa hänelle, ettei hän jäisi Pimentolaan lähes ikuiseksi takojaksi. ( Kädet ristiin rinnalle) ÄÄNITE 8.: Kantelesäestys alkaa

6D. KALEVA, PätPo ja Wäinämöinen L16. ) MALTTIA JA VOIMAA ILMARISELLE:

Oi Rakkaus ja Hyvyys, suokaa. Nyt hälle henki wiisauden. Se hänen kulkuansa ohjaa, antakaa mielen malttamus ! Antakaa lempeä sydän myös!

Solistit ja KUORO: Antakaa mielen rauhallisuus!Vaan jos hän kohti hautaa kulkee, rohkeus te (hyveensä) silloin palkitkaa,luoksenne hänet ottakaa,

Solistit ja KUORO: Luoksenne hänet ottakaa.6E. KALEVA Niin kauan kun Ilmarinen ei voi nähdä minua on hänen henkensä vielä unessa. Siksi hänen on

uusittava olemuksensa vene vielä useita kertoja sinun avullasi, ja tuo veneen sisäinen veisto on tehtävä lastun lentämättä, etteivät muut näe, miten hän ponnistelee elämänsä polulla. Oikea ja väärä petkuttavat aina niitä, jotka rakastavat itseään ja muita vain hyödyn vuoksi.

14

Pät.Poika: Mutta ohjaa Seppoa niin, että hän näkisi terävän kielensä kirveen vahingot eikä iskisi tyhmillä

puheillaan omaan polveensa, vaan osaisi puheensa hillitä.Veli Wäinämöinen, anna hänen jatkaa, mutta älä vieläkään

näyttäydy hänelle. Jokaisella taonnallaan hän osaa kyllä itse puhdistaa tunteitaan rakkauden eri muodoiksi. Rakkaushan on vaivannäköä ja hikistä elämän Sammon taontaa toisten eteen, ilman palkkion odotusta. Kronos! Koetusten temppeli voi jatkaa, anna aika takaisin. Jaa, mutta Kronos Sinähän olet ihana pieni poika tänään, minä rakastan sinun kujeitasi, HAH hah hah (kling) hah hah hah (nauraa makeasti ).

(Kronos hyppää Pät.Pojan tai Kalevan syliin, lyö messinkilautaset yhteen ja aika palaa.) Savut päälle ….

VII. POHJOLAN ISÄNTÄ: Nukahdinkohan minä? (Ilmariselle): Käy tänne ylväs nuori mies, täss on sun tarkat työt. Ei meillä nukkumaan ken jouda, vaik onkin täällä aina yöt.

(Tannh. pyh. vaelt. kuoro musiikki jatkuu) ÄÄNITE 9.: Tannhäuser alkaa jatkuen n. 40 sek.

KERTOJA: Ja niin Ilmarinen alkoi toisen taontansa. TAUKOILMARINEN: Joutsenen kynän neniä, maholehmän maitosia.KERTOJA: Laitti orjat lietsomahan, väkipuolet vääntämähän., takoi viikon takoi toisen, viikolla

kolmannella . Jop' on päivänä jälestä itse Seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: (2) veno tungeikse tulesta, punapursi (hiljennys) kuumoksesta, kokat kullan kirjaeltu, hangat vaskesta valettu. On veno hyvän näköinen, ei ole hyvän tapainen: suotta lähtisi sotahan, tarpehetta

tappelohon. Se on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana: venon murskaksi murenti, tunkevi tulisijahan; . ( Sepän kisällit, Pohjolan Isäntä ja Louhi heittävät jatkuvaa purevaa naljailua huonon tuloksen johdosta, kuten :

HIISI: Puhaltaa hiostustorveen/diggeriin, RYÖKÄLE: Raaputtaa karnutinhuilua, TURJAKE: Huiskaa helistimiä.MÄRKÄHATTU: Ei hyvä häh häh hää! RUTJAKE: suotta sotahan häh häh hää! HIISI: Murskaksi, murskaksi häh häh hää !! …Untamo: Tappelohon, tappelohon, kiäh, kiäh. !ILMARINEN: En hermostu, vaik orjat herjat heittäköhön, puren vain hammasta:

Aiiih, tuhannen tulimmaista purin kieleeni, ei tee mieli puhua, oon siis vait. (Pitelee poskeansa) ÄÄNITE 10.: Wagner, Valkyyrien ratsastus n. 35 sek

VIII. KERTOJA: Ja niin nyt jo puheensa hillitsevä ILMARINEN aloitti kolmannen taontansa TAUKO ILMARINEN: …ohran pieniä jyviä, kesäuuhen untuvia. ( Kaksi jänistä hiipii orjien taakse eväskopille ja sieppaa suuhunsa porkkanat )

15

KERTOJA: Eipä Seppo milläskänä. Laitti orjat lietsomahan, väkipuolet vääntämähän: Takoi kuukauden, takoi toisen ja kohta kolmannella kuukaudella itse Seppo Ilmarinen …(..lause katkeaa …) (Kaksi lietsoja orjaa pudottaa keppinsä ja lähtee takaa-ajamaan jäniksiä, huutaen PATAAN, PATAAN, pataan pataan …..muutkin orjat piirittävät pian jänikset ja saavat porkkanat pois ja antavat porkkanat isoimmalle äitipeikolle, sanoen: Pataan, pataan. Äitipeikko heltyneenä antaa ne pienille jäniksille). PEIKKOÄITI: Ei pataan, vaan nälkäisille pupuille! ( ja taonta pääsee jatkumaan.) 2 lietsojaa pysyy työssä koko ajan tosin

hidastaen liikkeensä uniseksi. (Seppo Ilmarinen kilauttelee vasasarallaan työhön kutsuvasti.) KERTOJA: Nälkäisten jänisten jälkeen itse Seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: (3) hieho tungeikse tulesta, sarvi kulta kuumoksesta, otsassa otavan tähti, päässä päivän pyöryläinen. On hieho hyvän näköinen ei ole hyvän tapainen: metsässä makaelevi, maion maahan kaatelevi. Se on Seppo Ilmarinen ei ihastu tuostakana: lehmän leipovi takaisin, siitä tunkevi tulehen;POHJOLAN ISÄNTÄ: Mikä takoja sinä oikein olet? Olisi edes hevonen, mutta että lehmä! Taitava takojamme on

kovin hiljaista poikaa! (tönäisee Ilmarista) Onkos kieli vielä kipeä, vai häpeäkö hiljentää? Häh, häh, häh !!

HIISI: Puhaltaa hiostustorveen/diggeriin, RYÖKÄLE: Raaputtaa karnutinhuilua, TURJAKE: Huiskaa helistimiä.UNTAMO: Kielikö kipeä, häh häh hää ?!!!HIISI / LEMPO: Häpeäkö hiljentää, häh häh hää??!!! ÄÄNITE 11.: Wagner Lohengrin, n. 40 sek.

IX. KERTOJA: (Lohengrin -musiikki jatkuu) Herhiläisen surinoita, orjajoukon jorinoita.

Mitä niistä Ilmarinen takoja iän ikuinen, alkoipa jo neljännen taontansa: TAUKO

ILMARINEN: maholehmän maitosia, ohran pieniä jyviä, KERTOJA: Laitti orjat lietsomahan, väkipuolet vääntämähän.: Takoi puoli vuotta, takoi toisen, jopa kolmannenkin kalkutteli. Jo päivänä neljäntenä, vuosi-puolikkaiden perästä, siitä Seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan

ahjonsa alaista puolta: (4) aura tungeikse tulesta, terä kulta.. kuumoksesta, terä kulta varsi vaski, hopeata ponnen päässä. (Äänite puolittuu)

On aura hyvän näköinen ei ole hyvän tapainen: kylän pellot kyntelevi, vainiot vakoelevi. Maailman parannusta houraileepi ja toisten virheistä lukua pitävi. Vaan ei itseänsä kuntoon laita. Se on Seppo Ilmarinen ei ihastu tuostakana: auran katkaisi kaheksi, alle ahjonsa ajavi, ja polvillensa putoavi.

(Äänite 11 päättyy) ( Koko Pohjolan väki katselee vähän ymmällä ja säälien raukan epäonnistumisia ja ovat hiljaa.)

X. ILMARINEN: ”EN MINÄ MITÄNÄ VOINE, en mitänä itsestäni, ilman armotta Jumalan,

toimetta totisen Luojan:”WÄINÄMÖINEN: Hänhän lopultakin voittaa ylpeytensä, nöyrtyy ja rukoilee, Kronos pysäytä aika! (Lyö lautaset.)

16

Pät. Poika/KALEVA: Ilmarinen luuli, että Sampo taotaan muutamassa päivässä, mutta sehän on suurtyö johon

voi kulua koko elämä. Taonta onnistuu vasta, kun hän on kasvattanut totuuden tietojaan, ymmärrystään ja muistiaan, osaa olla hengessä köyhä eli tiedoissaan nöyrä.

WÄINÄMÖINEN: Entä kärsivällisyys, harkittu puhe ja vaikeneminen, onko hänellä todellakaan niitä?Pät. Poika/KALEVA: Pian, pian on, mutta ei vielä riittävästi.WÄINÄMÖINEN: Entä pelottomuus ja siitä tuleva rehellisyys? Hänhän pelkäsi lähteä Pimentolaan

Sampoa takomaan!Pät. Poika/KALEVA: Hän ON ROHKEA!!! Hän oli vain wiisaan varovainen. Alitajunnan puolelle Tuonelaan

ei pidä lähteä, ellei ohjaava mestari itse sinne saata, kuten sinä juuri teit. Tulevan Sammon takojan tuntee siitä, että hän osaa , uskaltaa yrittää, ja on vaiti. Jos toivoo, luottaa, ei epäröi ja on kärsivällinen, niin pimeys ei kestä kauan. Nyt Sinun tehtäväsi olisi saada Ilmarisen vielä melko holtiton ruumis eli Pohjolan Isäntä yhdessä kanssasi antamaan taontavoimaa, muuten taonta ei onnistu. Vaikeinta on hallita itsensä ja sitten luottaa itseensä.

WÄINÄMÖINEN kutsuu Päivön Poika Kronoksen viereensä.”Kronos auttaisitko.” ( Kuiskuttelee isännän korvaan muutamia säkeitä ja pyytää Kronokselta aikaa

takaisin. Laulaa voimalaulun Ilmariselle yhdessä POHJOLAN ISÄNNÄN kanssa, Pohjolan väki ihmettelee Isännän yksinlaulua, Wäinämöinen on siniviitassaan näkymätön. Nöyrtynyt Quasimodon kaltainen Joukahainen istuu toinen polvi maassa ja pitää molempien liepeistä kiinni.) Päivön poika Kronos, anna aika takaisin! (Luonnon eläimet tulevat kuuntelemaan Wäinämöisen laulua.)

Wäinämöisen ja isännän voimalaulu Ilmariselle ÄÄNITE 12.: Kantelesäestys

L. 17. ) ” Oi rakkaus ja oi Hyvyys, autuus suuri, nyt synkkä yö

jo väistyy päivän tieltä, pian Ilmarinen uuden elon tuntee,

kohta hän meille kypsä ihmisyyteen on. :: Hän pelvoton ja puhdas on.::

Pian, pian, pian hän on Sammon arvoinen. Pian, pian, pian hän on Sammon arvoinen,

arvoinen, arvoinen. ”LOUHI: Mitä sinä oikein lauloit, eihän tuollaiset laulut Pimentolaan kuulu!ISÄNTÄ: Jaa, eikö se sitten mennyt oikein hyvin.LOUHI: Meni meni, ethän sinä vielä koskaan noin hyvin ole laulanut, tuli aivan

Wäinämöisen iki-ihanat laulut mieleen, silmäkulmanikin kostui kuin joskus satoja vuosia sitten, mutta että sinä, sitä minä vaan en käsitä.

ISÄNTÄ: Minustakin se tuntui jotenkin merkillisen hyvältä, taidanpa perustaa mieskuoron tänne

17

Pohjolan perukoille.LOUHI: Lietsojaorjat on pantava kahleisiin. (Emäntä ja isäntä kahlitsevat muut lietsojaorjat ketjuilla paitsi

mietiskelevän/ajattelevan taonnan pääavustajan ja pihtien pitäjä Joukahaisen.) (Eläimet poistuvat )

ISÄNTÄ: Orjat kahleisiin, mieletön mieli kuriin ja järjestykseen. Väkisin lihaksilla lietsominen pilaa

Sammon taonnan, orjat kahleisiin!!ILMARINEN: Ilman hengen, ilmojen ritarin tyttäret, auttakaa minua! ( ÄÄNITE 13.:Sibelius Karelia / Intermezzo, KESTO 2min 15 s)

XI. KERTOJA: Siitä Seppo Ilmarinen laittoi ILMANHENGET LIETSOMAHAN, hengen tuulet auttamahan.

(TAUKO Ilmarisen vuorosanoja varten)ILMARINEN: joutsenen kynän neniä, kesäuuhen untuvia.KERTOJA: Lietsoi tuulet löyhytteli: itä lietsoi, (TAUKO Tuuletar-pyörähdystä varten)

lietsoi länsi, (TAUKO) etelä enemmän lietsoi (TAUKO), pohjanen kovin porotti (TAUKO). (Savut MAXIMIIN) Lietsoi VUODEN, lietsoi toisen, lietsoi kohta kolmannenki: tuli tuiski ikkunasta, säkehet ovesta säykkyi, … tomu nousi taivahalle, … savu pilvihin sakeni. … Se on Seppo

Ilmarinen VUODEN kolmannen perästä kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta:

( Kukin Tuuletar pyörähtää vuorollaan mainittaessa lietsontatanssinsa aikana; pyörivät piirissä ahjon ympäri)

(5) JO näki Sammon syntyväksi (KUVA 5. AURINKO ahjoon ja siitä kivivuoren oveen myöhemmin), kirjokannen kasvavaksi.

( Taonta muuttuu nyt puulyömä- soittimien ja ksylofonin soitoksi! Vrt. Cesar Franc Panis Angelicus ja/tai F. Schubertin Ave Maria )

Siitä Seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takoa taputtelevi, lyöä lynnähyttelevi. Takoi Sammon taitavasti: laitahan on jauhomyllyn, (TAUKO, Ilmarinen: Jauhomylly) mikä jokapäiväisen henkisen oppileivän antoi; toisehen on suolamyllyn (TAUKO Ilmarinen: Suolamylly), millä sielullisen järjensuolan aina kantoi; rahamyllyn kolmantehen (TAUKO, Ilmarinen: Rahamylly) maallisen vaurauden ja kulttuurin lähteheksi. (Savut normaaliin)

Niillä jauhoi tieteen tiedon, taiteentiedon, järjentiedon; kaiken sielun nerouden. Siitä jauhoi uusi Sampo, kirjokansi kiikutteli, jauhoi purnun puhtehessa: yhen purnun syötäviä, (ojentaa ison pärekopan Isännälle) oman mielensä puhdistukseen, toisen jauhoi myötäviä (Joukahaiselle), lauloi syntyjä syviä kaikille wiisauden opiksi; jauhoi kolmannen kotipitoja (Louhelle), yhteisönsä henkiseen kasvuun. (äänityksen taso puolittuu) Niin ihastui Pohjan akka; saattoi sitte Sammon suuren Pohjolan kivimäkehen, ( tuulettaret poistuvat kauhuissaan anastusta) vaaran vaskisen sisähän yheksän lukon ta'aksi ( Isäntä kolistelee lukkoja, kääntelee avaimia). Siihen juuret juurrutteli yheksän sylen syvähän: juuren juurti maaemähän, toisen vesiviertehesen, kolmannen kotimäkehen. (Luetaan harvakseen, että Louhi ehtii juurrutella ) (äänite päättyy)

( Sampo syntyy savun ja valon keskeltä. Peitetään liinalla heti, ettei polta pitelijäänsä, stroboskooppi välähtelee. Kareliasarja soi.).

18

XII. TUULETTARET (tuovat Pimentolan takaseinälle sateenkaarikankaasta vasemmalle kirkkaan KUVA 6.= sateenkaaren

alkupätkän - taulukankaan, hiukan puhdistunutta uutta sielunmaisemaa.)

KERTOJA: Pohjolan isäntä vietyänsä Sammon piiloon: ISÄNTÄ: Tällä tiedolla ja neroudella minä vielä kourin taalereita miljoonittain ja shamaaniksi jopa tietäjäksi

minua vielä luullaan ja nimitellään. Kourin miljoonia ja piilotan RAHAT kateellisten silmiltä Kymensaarille. Saan rahaa kärkkyviä tomppeli-ystäviä. Ja mikä parasta, rikkaan tyhmiinkin puheisiin uskotaan, häh häh hää, hah hah haa….

KERTOJA: Siitä Seppo Ilmarinen tyttöä anelemahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: ILMARINEN : "Joko nyt minulle neito, kun sai Sampo valmihiksi, kirjokansi kaunihiksi?"

(Yksi Tuuletar jää kädellään osoittamaan uutta sateenkaaritaulua, kunnes Louhi on sen esitellyt.)

LOUHI: Katso tätä oman sielusi synkkää maisemaa. Vain hiukan tuolta onnistuit puhdistamaan

pimeää sieluasi. (Tällaiseen itsekkyyden, intohimojen, vallan-, maineen- ja kunnianhimojen sydämeenkö sinä toisit rakkautesi kukkasen )

(Joukahainen sanoo varoen ja poispäin Louhesta katsomon Päivölän puolelle.)JOUKAHAINEN: Voi ei, Pohjola pettää taas! Oppiiko Pimentola ja Louhi milloinkaan pitämään lupaustaan?ORJAT (Ymmällään, kuorossa): Vieläkö Louhi pettää, vaikka olemme kahleissa ?LOUHI: Meillä täällä Pohjolan Tuonelan kylässä ei anneta Pohjan Tähden tytärtä, ellei kosija onnistu

täydellisesti taonnassaan ensi yrittämällä, siis ellei hän ole puhdistanut myös kaukaista menneisyyttään.

ORJAT ja ISÄNTÄ: Ei anneta, ei anneta, hää häh hää! (Puistelevat päätään ja tekevät torjuvia käsimerkkejä, kolistelevat kahleitaan.)

(Louhi hiljentää Isännän ja orjat varoittamalla käden nostolla 1. varoitus )LOUHI: Onnistuit vain nipin napin pitämään sydämesi lopputaonnan aikana puhtaana ja viattomana ilman taka-

ajatuksia ja palkkion toivoa, mutta lukuisista erehdyksistäsi paistavat läpi vanhat, vanhat vikasi.

Voit saada Pohjan Tähden tyttären vasta, jos pystyt kolmella erittäin vaikealla urotyöllä osoittamaan, että olet vanhat painolastisi pysyvästi voittanut, ja itsestäsi puhdistanut. Vain silloin voimme päästää sinut Tuonelan läpi kulkemaan Ylimpään Taivoseen hakemaan, oma siniviitta ylläsi, Pohjan Neitoasi. Eipä kukaan ole siihen tuhanteen vuoteen yltänyt, tokkopa sinäkään.

ORJAT ja ISÄNTÄ: Ei kukaan, ei kukaan. Häh, häh, häh,/ orjat LOUHI: Orjat hiljaa! (2.varoitus) Mutta mieti poikani, ehkäpä sinussa sittenkin on se oikea kipinä. Mutta

tehtävät ovat kovat. Itsekkyytesi kyisen pellon joudut ensin kyntämään puhtaaksi! Toinen tehtävä on vielä vaikeampi. Koska täällä Pimentolassa on myös kaiken raateleva intohimojen

19

karhu (orjat ja isäntä murisevat), Tuonelan karhu. ( Pohjolan Isäntä ja orjat päästävät räkättävän hekumallisen naurun !!!!).

LOUHI: Olehan jo siinä, sinä vanha kehno (3. varoitus)… Ja tähän toiseen karhu-kokeeseen kuuluu myös

julmien ja riitelevien ajatustesi Tuonen suden kiinniotto. Molemmat sinun on paljain käsin laitettava suitsiin ja tuotava minulle.

ISÄNTÄ JA ORJAT käkättävät: Tuonen susi, Tuonen susi, OOUUU!!. ( Louhi syöksähtää heitä kohti ja polkee jalkansa

maahan ja uhkaa Louhikäärmeellään, 4. varoitus ja räjähdys J )LOUHI: SUU POIKKI Vanha Kehno ja ORJAT HILJAA !!! VAI PÄÄSTÄNKÖ LOUHIKÄÄRMEEN VAPAAKSI !!

( Louhi pöllyttää käärmesavua joka miehen päälle. Miehet pelokkaasti käpertyen hiljenevät ja”olemattomiksi”.)

Kolmas koe on vaikein, Tuonelan suurien julmuuksien valtavan hauen pyytäminen, se on mahdoton kaikille. Mutta nyt mene!!! (Tuulettaret lähestyvät Ilmarista vielä etäämpänä )

ILMARINEN: Mutta, mutta minähän taoin Sammon … ….??LOUHI: Mene omiesi tykö päivän puolelle!!, ja elä oikein ja puhtaasti, äläkä ennen tule takaisin, kokeitasi

koettelemaan, ennen kuin itse itsesi tunnet ja kaikki eläimet itsessäsi hallitset, muuten tulosi on kuolemaksi; varsinkin jos yhtään tunteilet. Vie nämä terveiset erityisesti sille levottoman lietoja tunteitaan vellovalle Lemminkäis-ystävällesi, tunteiluista varoittavat tuonen terveiset, täältä vie! Mene!!! Mene!!! MENE !! (Tuulettaret seuraavat Ilmarista ja saattavat häntä tanssien kotimatkallaan )

ILMARINEN: Kotihinko allapäin ja kaiken kallella kypärin, ei ! Vielä minä suoritan ne kolme vaikeata koetta.

(ÄÄNITE 14.:V. 1952’ Olympia’fanfaari soi.) ( Pohjan Neito juoksee Ilmarisen perään salaa. Luonnotar ja Ilmattaret hovineitoinaan seuraavat häntä:)

XIII. POHJAN-NEITO: ”Seppo Ilmojen Ritari, muistathan minua (antaa valkean liinansa), tulethan takaisin?”

( Seppo polvistuu toiselle polvelleen ja ottaa liinan hellästi yllättyneenä ja liikuttuneena kohtaamastaan rakkaudenosoituksesta, suutelee liinaa kauniisti, pyyhkäisee silmäkulmaansa ja melkein kuiskaa : ) ( Huom! eivät kosketa toisiaan, vaan kunnioittavat toistensa temppeliä, niin etteivät vain vahingossakaan sitä kosketuksellaan vahingoita. ) ( Eläimet tulevat ovat loppuun asti, laulavat myös loppulaulun.)

ILMARINEN: ”Minä muistan, minä tulen. Minä tulen. Mutta minulla ei ole sinulle mitään antaa. ” WÄINÄMÖINEN ( Kuuluu etäinen Wäinämöisen/ Omantunnon ääniJ) Eikö sydämestäsi löytyisi vieläkään mitään? ILMARINEN: Aivan kuin omatuntoni olisi puhunut sydämestäni jotakin. ( Koettaa poveaan ja löytää sieltä ruusun

jonka hän ojentaa Pohjan Neidolle.)Molemmat yhdessä: ”RAKKAUDEN RUUSU !” ( Perääntyvät kumpikin hiukan )ILMARINEN: ( kääntyy ja hitaasti kiihtyvin askelin muutaman juoksu- askelen jälkeen hyppää ilmaan ja lyö kantapäät ilmassa yhteen ja

liinaa huiskuttaen huutaa yleisöön päin taivaalle: ELÄKÖÖN RAKKAUS, (ja Neitoon päin kääntyen) MINÄ TULEN ! (Lintuäänite, Satakieli alkaa ) (Tuulettaret kantavat PILVIHUNTUA, LASKUVARJOKANGASTA hänen päällään kuin Olympialippua Häipyy metsään kohti Kalevalaa)

20

Kuva: WIISAUDEN SYMBOLI ( Loppulauluun KULKU alkaa 2. säkeellä erittäin rauhallisesti kohti keskusta yleisöön päin kääntyneenä.)

XIV. Loppulaulu 17. ): ”ANNA MEILLE NEUVOT WIISAAT” Pohjan Neidon rukous Kalevan kansan puolesta:(Säv Sibelius: Wäinämöisen Veneretki kohdasta ”Neiet niemien nenissä, katselevat kuunt.,” )Sov. VÅ ÄÄNITE 15: KANTELE

1. Anna, Luoja, suo, Jumala, anna onni ollaksemme,

ain' hyvin eleäksemme, suloisessa Suomenmaassa, Anna meille neuvot wiisaat, ilo sekä myötätunto. Anna

meidän tänkin päivän, elää maanpääll’ niinkuin taivaas’ :: Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala. ::(Kaikki hyräilevät hiljaa 2-säkeen kävellen hitaasti, haaveilevasti puolikaareen)

2. Oi Sä vanha Wäinämöinen, tietäjä iän ikuinen, Kun Rakkaus/ Pohjan Neito /Kuningatar taas Sinua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan, ohjaa ajattelua ja tekoja/ Ilmarista /Faaraota, Kun ei kuuta, aurinkoa, eikä ilmaista iloa. SYNTYY WIISAUS ja Uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi, Sammon taonta onnistuu. uuen aamun laulajaksi. Taas Sinua tarvitahan, ( Lintu on ajatuksen symboli ) uuen Sammon saattajaksi, uuen päivän päästäjäksi. ( 3. säe on kaikkien yhteinen loppulaulu ) 3. Levitä siipes’ yl’ maiden, merien ja mantereiden.

Myös yleisön yhteislaulu Suojele Kalevan kansa, ohjaa meitä avunantoon.

Veljeys, anteeksianto nostaa meidät yläisihin, Taivaan Taaton pitoloihin, taivaan väen joukkoloihin. Oi Sä Ukko Yl’jumala, pidä pilviss’ neuvot wiisaat, nyt ja iankaikkisesti, anna meille neuvot wiisaat.

ESIRIPPU SULKEUTUU (Lintuäänite jatkuu vielä pari minuuttia.)

©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©©

21

IHMISYYDEN SAMMON TAONTA tapahtuu Kalevalan eli olemassaolon kolmella tasolla:

PÄIVÖLÄ PIMENTOLA YLIN TAIVONENKalevala Pohjola, synkkä Sariola Ajaton, iätön TaivasSuvantola Tuonela, puhdistustila, itsekäs taivas Paratiisi, varsinainen Kalevala, joka olisiPäivätajunta, (imaginaatio) Alitajunta, unitajunta, (inspiraatio) tuotava myös Pohjolan ja Päivölän tasalleRUUMIIN eli mielettömän mielen Sielun eli tunteiluiden ja ajatusten alue Yli-tajunta, (intuitio, totuus, rakkaus, hyvyys)omistushaluinen tajunta Ilmarisen kotipaja Louhen Sammon taonnan sotkuinen paja Kalevan/Vipusen, Wäinämöisen, Päivölässä Ihmisen epäpuhdas sielun maisema. Pohjan Neidon, tuulettarien ym alueRuumis on perua eläimiltä Sielu on perua enkeleiltä Henki on perua jumalilta.

POHJAN NEITO SYMBOLOI orastavaa oikeaa rakkautta, MOTTO: Ei Sampo sanoja puutu, mutta sitä opettelemaan menevä Ilmarinen huomaa, ettei se ole oman onnen tietoa eik’ wiisautta. Siin on valoetsimistä, vaan takomisen kovaa palvelua, uhrautumista ja työtä toisten puolesta. ihmiskunnan, turva elon ainaisenki.

Musiikillinen laulunäytelmä Päivölän ja Pimentolan eli Kalevalan ja Pohjolan yhteistyöstä, jota Ylin Taivonen ohjaa ja valvoo.

Monikerroksinen pienoisnäytelmä fyysisen Päivölän - sielullis-alitajuntaisen Pimentolan ja henkisen ylitajunnan eli Kalevalan

Ylimmän Taivosen - yhteisprojektista, saada vihdonkin Suomeen Sampo syntymään Ilmarisen eli ilman henkien korkeiden ajattelun taitojen ja wiisauden avulla.

Näytelmä perustuu Kalevalan kymmenenteen runoon, hiukan muihinkin runoihin sekä valtavaan 34 osaiseen Suomen

kansan vanhat runot – perusteokseen, mistä on vielä paljon ammennettavissa ikiviisautta, syntyjä syviä ja tietoja taivahisia, myös ihmisyyden Sammon taonnasta.

Samoin kuin Kalevala on ehtymätön lähde eli Sampo suomalaiselle kulttuurille, niin on Sammon taonta, kuten koko

Kalevalakin, ehtymätön lähde ihmisyyteen kasvamisessa. Joukahaisen aineellisen tajunnan arkitiedot kuvastavat sitä nyky-yhteiskuntamme

kiihkeää aineeseen ja markkinavoimiin ankkuroitumista, mitkä tiedot (mm. tiedän tiaisen linnuksi jne.) ovat kuin kahden sentin pintavaahto kymmenkilometrisen tiedon valtameren pinnalla. Siitä puuttuvat tyystin sekä synnyt syvät, että tiedot taivahiset.

22

Tämän Kalevalaisen näytelmän tulevia esityksiä voi tukea tilille: Kalevalaiset stipendit, 575 077–236 405/OP

Näytelmä (n.1h 10 min) soveltuu kesäteattereille, kouluille ym. Libreton ja videon tiedustelut puh. 05-3743 214 / 0400–624 005 /vå

Lisää Kalevalasta, Sampo-näytelmästä, filosofiasta, musiikin vaikutuksesta, ym.: www.sampo.now.nu /D / SAMPOTEATTERI 2005 / LIBRETTO versio 14.6. 05, 99,9881 %, word /

23