KULTTUURI KANNATTELEE...3 Katri Halonen & Outi Teye: Kulttuuri kannattelee. Takulaisten näkemyksiä...

KULTTUURI KANNATTELEE TAKULAISTEN NÄKEMYKSIÄ KULTTUURITUOTANNON TULEVAISUUDESTA

KATRI HALONEN & OUTI TEYE

3

2

TEKIJÄT

YTT, FL Katri Halonen toimii kulttuurituotannon yliopettajana Metropo-lia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii opettajan roolin ohessa tutkijana sekä tutkimuksellisen kehittämistoiminnan ohjaajana. Halonen on myös entinen takulainen, istunut yhdistyksen hallituksessa ja osallistunut toi-minnan kehittämiseen.

TM Outi Teye toimii kulttuurituotannon päätoimisena tuntiopettajana sekä tutkijana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Teye toimii opetus-työnsä ohella ohjelmatoimiston toimitusjohtajana sekä erilaisten kier-tue-esitysten tuottajana ja puvustajana.

3

Katri Halonen & Outi Teye: Kulttuuri kannattelee. Takulaisten näkemyksiä kulttuurituotannon tulevaisuudesta.

ISBN 978-952-5797-36-7 (pdf)

Tuottaja2020 - Osaraportti 3 Metropolia Ammattikorkeakoulu Kulttuuri ja luova ala Helsinki 2011

Tämä tutkimus on toteutettu osana Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimaa, opetushallituksen hallinnoimaa ja Euroopan Sosiaalira-haston osarahoittamaa Tuottaja2020 -hanketta. Hanke on toteutettu yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun, Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporen, Mikkelin ammattikorkeakoulun, Yrkeshögskolan Novian, Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö Taku ry:n kanssa.

Katri Halonen & Outi Teye 2011

Tämän kirjan teksti on julkaisuhetkellä vapautettu yhteisomistukseen

(Public Domain). Tekstiä voi vapaasti kopioida, julkaista ja muokata,

kokonaan tai osittain vain jos tekstin mainitset alkuperäisen tekijän.

Kirja on luettavissa ja kopioitavissa internetissä:

http://tuottaja2020.metropolia.fi

Kannen kuva: Blackburn Photo (Flickr.com) | Taitto: Riikka Käkelä-Rantalainen

4

TutkimusprosessiKolme vuotta – viisi sykliä

Ketkä ovat tapahtumatuottajien tärkeimpiä yhteistyökumppaneita? Case-pohjainen verkostoanalyysi, haastattelut

Miten kumppanit näkevät tapahtumatuotannon tulevaisuuden? Haastattelut, lomakekysely

Miten ammattituottajat näkevät tulevaisuutensa?SignaaliWiki, lomakekysely, tulevaisuuden käsikirjoituspajat, digi tails

Millaisia tuottajia ammattikorkeakouluissa pitäisi kouluttaa?Tulevaisuusskenaarioita osaamispohjaisesti analysoivat työpajat, opintosuunnitelma-analyysit

Miten koulutus onnistuu tavoitteissaan? Tiedon juurruttaminen opetussuunnitelmiin

5

Aluksi

Viime vuosien tulevaisuusarvioinnit ennustavat kulttuurin ja luovuuden nousevan monilla aloilla keskeisiksi kehittymisen edellytyksiksi. Muutos näkyy jo nyt työnteon muutoksina kulttuurialalla, jossa epätyypillinen työ on ollut normaali käytäntö pitkään. Kulttuurialan työpaikat monipuo-listuvat entisestään, ja niitä syntyy kiihtyvällä vauhdilla eri ammattialo-jen rajapinnoille. Työtä tehdään palkkatyössä julkisen, kolmannen tai yrityssektorin palveluksessa, osa työskentelee useassa näistä yhtäaikai-sesti ja limittäin. Jotkut hankkivat osan elannostaan myös muilla tavoin, kuten osa-aikaisina yrittäjinä, freelancer-verokortilla, ammatinharjoitta-jina tai apurahalla.

Näin suuret työmarkkinoiden muutokset edellyttävät ammattijärjes-töissä monipuolista osaamista. Jäsenten edunvalvojana järjestöjen on pystyttävä vastaamaan työelämän uusiin haasteisiin mahdollisimman nopeasti ja oikeilla keinoilla. On ymmärrettävä taide- ja kulttuurialan toimintaympäristön muutoksia pureutumalla erityisesti nykyhetken arvi-ointiin, mutta samalla kurkattava jo vahvasti tulevaisuuteen.

Akavalaisessa, 36-vuotiaassa Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry:ssä on 3000 jäsentä, joiden tutkinnot ovat sekä yliopisto- että ammattikorkeakoulutasoisia. Takulaisten ammattinimikkeiden, työmuo-tojen ja -tehtävien kirjo on monipuolinen ja laaja. Työmarkkinoiden ja koulutussektorin muutokset näkyvät myös TAKUn jäsenkunnan profiilin muutoksina, jossa on viimeisten vuosien aikana yhä suuremmaksi yksit-

täiseksi ammattitutkinnoksi noussut ammattikorkeakoulutasoinen kult-tuurituottaja (AMK) -tutkinto. Tämän myötä ammattijärjestön jäsenre-kisterissä ovat yleistyneet ammattinimikkeet tuottaja, kulttuurituottaja, tapahtumatuottaja, koordinaattori, jne.

TAKUssa koettiin, että muuttuvan jäsenistön yhä paremman edunvalvon-nan pohjaksi tarvitaan järjestelmällisesti toteutettua tietojen keruuta, jonka avulla saadaan jäsenistöstä ja jäsenistöltä tulevaisuusnäkemyk-siä työelämän kotimaisista ja myös kansainvälisistä muutossuunnista. Samalla pyrittiin etsimään kentällä työskenteleviltä jäseniltä vastauksia muutoksen luomista haasteista suomalaisen tapahtumatuotannon or-ganisoinnille, sen toimintatavoille ja ammattitaitovaatimuksille. Tämän vuoksi TAKU tarttui oitis mahdollisuuteen osallistua Metropolia Ammat-tikorkeakoulussa käynnistettyyn Tuottaja2020 -ennakointihankkeeseen.

Kattavaan ennakointihankkeeseen osallistumalla TAKU sai hienon mah-dollisuuden tutustua jäsentensä tulevia muutoksia ennakoiviin näkökul-miin niin työmarkkinoista, työnteon tavoista kuin verkostoistakin. Uskon, että tämä tutkimus ja sen tutkimusraportti tuottavat jäsenkuntaamme hyödyttävää tietopohjaa, jonka avulla voimme parantaa merkittävästi kulttuuri- ja tapahtumatuotannon kentällä toimivien jäsentemme edun-valvontaa.

Kirsi Herala, TAKU ry:n toiminnanjohtaja

6

SISÄLTÖ

1 TAKULAISET KULTTUURITUOTANNON KENTÄN TOIMIJARYHMÄNÄ ....................................................................... 8

1.1 Kulttuurin välittäjäammattien jaotteluja ....................................................................................................... 8

1.2 TAKUn jäsenistö kulttuurituottajien edustajana ............................................................................................ 9

2 MENETELMÄT JA AINEISTO ............................................................................................................................. 13

2.1 Kysely jäsenistölle ................................................................................................................................... 13

2.2 Tulevaisuuspaja jäsenistölle ...................................................................................................................... 15

3 TAKULAINEN TAIDEKENTÄN KEHITTÄMISEN YTIMESSÄ ..................................................................................... 16

3.1 Tuottajan ammatti-identiteetti nyt ja vuonna 2020 ..................................................................................... 16

3.2 Taiteen ja talouden ristiriita tuottajan näkökulmasta ................................................................................... 21

3.3 Suurten tuotantoyhtiöiden ja pienten paikallisten puurtajien jakautunut maailma ......................................... 27

3.4 Uusia yhteistyökumppaneita ja palvelumalleja ........................................................................................... 32

3.5 Kulttuurituotannon alan koulutuskentän tulevaisuus ................................................................................... 38

3.6 TAKU ja epätyypillisen työn haasteet ......................................................................................................... 43

3.7 Tuottaja kokoaa yhteisöjä ......................................................................................................................... 46

4 Pohdinta ......................................................................................................................................................... 51

Lähteet .............................................................................................................................................................. 55

Kuvat ............................................................................................................................................................... 56

English Summary ............................................................................................................................................... 57

Liite 1: Vastanneiden ammattinimikkeet

Liite 2: Kyselylomake

7

Takulaiset muodostavat kulttuurituotannon alan ammattilaisten monenkirjavan ydinjoukon.

8

1 TAKULAISET KULTTUURITUOTANNON KENTÄN TOIMIJARYHMÄNÄ

Tämä luku keskittyy kahteen näkökulmaan. Ensin rakennetaan profiilia tuottajien ammattikunnasta. Toiseksi kuvaillaan Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry:n jäsenistöä tuottajien keskeisenä ammatillisen järjestäytymisen ja kollektiivisen edunvalvonnan foorumina.

1.1 Kulttuurin välittäjäammattien jaotteluja

Taide- ja kulttuurialan välittäjäammattien identifiointi on haastavaa. Tuottajan määrittelyä tehdään tässä alaluvussa useista eri näkökulmista, jotka eivät ole toisensa poissulkevia. Näkökulmiksi nostetaan tuottajan funktiot arvoketjuajattelusta kumpuavassa lähestymistavassa, osaamis-perusteinen jaottelu, tilastoinnin ongelmat sekä jaottelut julkisen, kol-mannen ja yksityisensektorien tuottajien väillä.

Yleisellä tasolla välittäjäammateiksi lasketaan ne ammattikunnat, jot-ka toimivat taiteellis-kulttuurisen sisällön luomisen ja yleisön välissä. Tämä arvoketjuajattelusta (Porter 1985) polveutuva näkökulma koros-taa prosessia, jossa tuottaja kehittelee sisällöstä ideaa, tuotteistaa ja rakentaa sitä konsepteiksi, muokkaa sisällön jakelukanaviin sopiviksi formaateiksi kuten tallenteiksi tai esityksiksi sekä etsii sopivaa yleisöä markkinointiviestinnällisin keinoin. Arvoketjuajattelussa lähtökohtana on usein ollut taiteilija. Näkökulma korostaa sitä, että tuottaja välit-täjäportaan toimijana keskittyy työssään saattamaan taiteilijan teok-sen kuluttajien saataville. Arvoketjuajattelun lähtökohtia on monipuo-listettu etenkin sosiaalisen median mullistettua tekijyysajattelua. Yhä useammin taiteilijan ohella yleisön toiveet ja halut ohjaavat prosessia jopa niin, että yleisö ottaa yhä useammin osaa sisällön luomiseen, paketoimiseen, kehittelyyn ja lopputuotoksen rakentamiseen (Halonen 2007a).

Taiteen tuottaminen taideteosten kentälle sijoittuu kahden ääripään väli-selle janalle. Janan toisessa päässä on taiteen tuottaminen taiteen itsen-sä vuoksi. Toista päätä leimaa taiteen tuottaminen taloudellisen hyödyn saamiseksi joko suoraan esim. populaarikulttuurin ja -viihteen tuote- ja palveluformaattien avulla tai välillisesti esimerkiksi alueen vetovoima-tekijänä tai palvelun lisäominaisuutena. Välittäjäportaan toiminnalle on leimaa-antavaa tasapainottelu taiteen ja talouden erilaisten arvomaail-mojen välillä.

Taiteelle on annettu hyvinvointivaltiossa myös kolmas funktio, joka ko-rostaa taiteen välineellistä arvoa esimerkiksi hyvinvoinnin edistäjänä. Taidesisältöjä ja -menetelmiä on hyödynnetty etenkin kuntasektorilla ja järjestökentällä. Vähitellen myös yritysmaailma on aloittanut laajem-man taidetaustaisen osaamisen soveltavan käytön mm. työhyvinvoin-nin, tuotesuunnittelun ja innovaatiotoiminnan välineenä ja sparraajana (Mäkirintala 2009, Halonen 2009c). Näissä prosesseissa välittäjäportaan toimijakunnan on hahmotettava eri osapuolten intressit ja hallittava tai-desisältöjen ohella taidetaustaisia menetelmä ja toimintamalleja sekä kyettävä valjastamaan ne palvelemaan toimeksiantajan tarpeita.

Kulttuurituottajat ovat yksi laajasta välittäjäammattien erilaisista am-mattikunnista koostuvasta joukosta. Tuottajan funktiot vaihtelevat usein produktioittain tai jopa yksittäisen produktion eri vaiheissa. Tuottajan ydinosaaminen on monipuolinen projektihallinnollinen osaaminen, johon liittyy joukko kulttuurisektorille ominaisia osaamisalueita (Halonen 2006, Halonen 2009b).

Tuottajat ovat perinteisesti luokitelleet itseään edustamansa kulttuuri-alan mukaan, mikä näkyy esimerkiksi teatterituottaja ja tanssituotta-ja -nimikkeiden käyttönä. Kulttuurialan ohella keskeinen keino on ollut luokitella omaa roolia toimintasektorin näkökulmasta. Julkisen sektorin nimikkeistöön ovat kuuluneet muun muassa kulttuurisihteeri ja kult-tuuritoimenjohtaja. Kolmannen sektorin nimikkeistössä tyypillisiä ovat

9

erilaiset järjestösihteerit. Yrityskentällä tuottaja, assistentti ja päällikkö -loppuiset nimikkeet ovat yleisiä. Edustetun taidealan ja tuotantosekto-rin lisäksi tuottajuutta voi määritellä myös muuten. Yksi tällainen keino on tuottajatähti (Halonen 2007b, 2009b), jossa tuottajan ydinosaami-seksi määrittyy kulttuurisisältöisen projektin hallinta. Tämän osaamisen kehikkona toimii kulttuuriala, toimintasektori, kohdeyleisö tai toimintata-pa, projektihallinnollinen erityisalue tai eri toimialojen rajapintoja yhdis-televä ammatillinen positio. Kohdeyleisöistä leimaa-antavia ovat esimer-kiksi lastenkulttuuri tai monikulttuurisuus. Osin näihin liittyen tuottajaa voi määritellä myös tietynlainen toimintatapa, kuten osallistavan taiteen menetelmät tai sosiokulttuurisen työn erilaiset toimintamallit. Projek-tihallinnon erityisalueena tuottaja saattaa profiloitua esimerkiksi sosi-aalisen median eri alueiden hyödyntäjäksi markkinointiviestinnän am-mattilaisena, taloushallintoon tai vapaaehtoistyön organisoimiseen. Toimialojen rajapinnoista tyypillisimmät syntyvät kulttuurialan sekä IT-, matkailu- tai sosiaali- ja terveysalan välille.

Tilastollisessa tarkastelussa kulttuurituottajia on käsitelty monen eri toi-mintasektorin sisällä tarkemmin erittelemättä. Tuotannollisissa tehtävis-sä toimivista ei ole tullut selkeää ammatillista ryhmää, jonka jäsenkunta olisi paikannettavissa tilastoista, ammattiyhdistyksistä tai professioni-mikkeistä. Tähän liittyen esimerkiksi kulttuurituottajat on saatettu rajata tilastoinnin ulkopuolelle varsinaisiin taideammatteihin kuulumattomana (Karhunen & Niininen 2003, 4) tai sulauttaa muihin taidealoihin välittä-jäfunktion leimaamana (Lagerstöm & Mitchell 2005).

Tuottajuuden kentällä on eroteltu myös julkisen rahoituksen piirissä sekä sen ulkopuolella työskentelevä toimijakunta. Julkisen rahoituk-sen ulkopuoliseen toimijakuntaan kuuluvat yhdistykset ja muu kolmas sektori, yritykset, freelancer-tyyppinen työ ja ns. vapaa kenttä. Vapaan kentän toimijoille on tyypillistä useiden muiden tuottajatahojen kanssa yhteistyössä työskenteleminen. Kumppanuudet ja toimintaan osallistu-vat henkilöt ja toimintatavat voivat vaihdella suuresti produktioittain, jotka organisoituvat tyypillisesti kevyiden rakenteiden varaan (Kokko-nen, Loppi & Karjalainen 2002, 10–11). Julkisen sektorin ja muun ken-tän välinen rajanveto on edelleen keskeinen erottelukeino, vaikka se on saanut uusia sävyjä ja merkityksiä tilaaja¬–tuottaja -mallin leviämisen myötä. Myös yksittäisen tuottajan kannalta rajanveto on osittain turha: produktioiden toteuttamisessa hyödynnetään usein sekaisin kunnan ja muiden toimijatahojen rahoitusta sekä tiloja ja muuta infrastruktuuria.

1.2 TAKUn jäsenistö kulttuurituottajien edustajana

Kulttuurisektorilla toimivat tuottajat ovat ryhmittyneet ammatillisesti useiden eri yhdistysten alle. Tuottajaspesifisti profiloitunein ammatilli-nen yhdistys on tässä kartoituksessa informaatiolähteenä toimiva TAKU ry jäsenistöineen. Kotimaiset tapahtumamarkkinointialan yritykset ovat ryhmittyneet Markkinointiviestinnän toimistojen liitto MTL:n osana toimi-vaan STAY ry:en. Osa tuottajista on ryhmittynyt tuottamansa kulttuuri-

10

sisällön mukaan. Audiovisuaalisen alan tuottajia löytyy yritysjäsenyyden kautta etenkin Satu ry:n joukosta, Suomen Elokuvatuottajien Keskuslii-tosta sekä Tuotos ry:stä. Tanssin ja sirkuksen tuottajia on ryhmittynyt Tanssin tuottajat ry:ksi, jolla on noin 30 jäsentä. Musiikkialalla on useita järjestöjä, kuten äänitetuottajia kokoava Gramex ry sekä Musiikkituot-tajat -- IFPI Finland ry (entinen Ääni- ja Kuvatallennetuottajat ÄKT ry). Lisäksi tuottajia on ryhmittynyt Suomen kulttuurituottajat -yhdistyksen jäsenistöksi. Kaikkiaan ammatillinen ryhmittyminen tapahtuu toisaalta tuotannollisen ammatti-identiteetin ja toisaalta tuotettavaan sisältöön kiinnittyvän ammatti-identiteetin kautta.

Tuottaja2020 -hankkeessa kumppanina oleva Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry on jäsenmäärältään suurin yksittäinen koti-mainen kulttuurituottajien ammatillisen järjestäytymisen keskittymä. TAKUn tausta liittyy hyvinvointivaltion rakentamiseen, jonka osana 1970-luvulta alkaen muodostui kulttuurisihteerien ammattijoukko. Jär-jestö on perustettu vuonna 1975 Suomen kulttuurisihteerit ry -nimi-senä, mutta nopean jäsenmäärän kasvun ja jäsenpohjan laajenemi-sen myötä nimi muutettiin vuonna 1990 Taide- ja kulttuurihallinnon ammattijärjestöksi ja myöhemmin Taide- ja kulttuurialan ammattijär-jestöksi. Toiminta on siis laajentunut julkissektoripainotteisesta edun-valvonnasta koko kulttuurialan kattavaksi. Vuonna 1991 TAKU ry liit-tyi Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK:n jäsenjärjestöksi ja samalla myös Erityiskoulutettujen työttömyyskassaan. TAKU ry:n jäsenmäärä on kasvanut nopeasti ja vuoden 2010 lokakuussa jäseniä oli 2772. TAKU ry oli vuonna 2010 toiseksi suurin AEK:n jäsenyhdistys (2/25) (Akavan erikoisalat ry).

TAKU ry valvoo taide- ja kulttuurialalla työskentelevien ja alalle opiske-levien palkkauksellisia, ammatillisia ja koulutuspoliittisia etuja työmark-kinoilla. Merkittävä osa edunvalvonnasta hoidetaan AKAVAn ja Akavan Erityisalat ry:n kautta. Koulutukseen ja kansainväliseen toimintaan pa-nostetaan yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tärkeä tehtävä on tie-

dottaminen jäsenille ja sidosryhmille sekä tarpeellisten yhteyksien luo-minen.

TAKU ry:n jäsenistö jakaantuu kolmeen keskeiseen lohkoon. Noin kol-masosa jäsenistä työskentelee julkisella sektorilla, kolmasosa yksityisellä sektorilla ja kolmasosa on opiskelijajäseniä.

Kuvio 1. TAKUn jäsenlajit (%) lokakuussa 2010

11

Yksityisiä ammatinharjoittajia TAKU ry:n jäsenistöstä oli 1,2 % ja muu-ten kuin opiskelun vuoksi työstä poissa olevia noin 8 %. Yhdistyksen jäsenistö toimii pääosin kulttuurialalla, ja työssä olevien tyypillinen kes-kiansio on 2320 euroa kuukaudessa. (TAKU ry:n jäsenistön tilastoajo lokakuu 2010).

Jäsenistön koulutus on lähes poikkeuksetta korkakoulutasoista. TAKU ry:n työelämässä olevista jäsenistä yli puolet on suorittanut yliopistol-lisen loppututkinnon (56 %). Tavallisimmat tutkintonimikkeet ovat filo-sofian maisteri FM ja taiteen maisteri TaM. Ammattikorkeakoulutasoi-sen tutkinnon suorittaneita työelämässä olevasta jäsenistöstä on 31 %. Tavallisimmat TAKU ry:n jäsenten ammattikorkeakoulupuolen tutkinnot ovat kulttuurituottaja AMK, kuvataiteilija AMK ja artenomi AMK. Opisto-tasoinen tutkinto, tyypillisimmin kulttuurisihteerin tutkinto, on 10 %:lla työelämässä olevista jäsenistä. (TAKU ry:n jäsenistön tilastoajo lokakuu 2010.)

TAKU ry:n jäsenet työskentelevät erilaisissa kulttuuri- ja taidealojen asi-antuntijatehtävissä, hallinto- ja johtotehtävissä, kehittämis-, opetus- ja tutkimustehtävissä sekä kulttuuripalvelujen tuotanto- ja viestintäteh-tävissä. Tyypilliset ammattinimikkeet vaihtelevat työnantajasektorin mukaan. Yksityisellä sektorilla TAKU ry:n jäsenet toimivat mm. toimin-nanjohtajina (21 %), tuottajina (16 %) ja kulttuurituottajina (13 %). Kuntasektorilla tyypillisimmät ammattinimikkeet ovat kulttuurisihteeri (26 %), tuntiopettaja (23 %) ja kulttuurituottaja (14 %). Valtiosekto-rilla jäsenten tavallisimmat ammattinimikkeet ovat suunnittelija (18 %), tuntiopettaja (15 %) ja pääsihteeri (13 %). (Jäsentietoa TAKUlaisista, maaliskuu 2009)

TAKU ry:n jäsenistö on naisvaltainen; naisia oli vuoden 2010 lokakuus-sa 81,4 % yhdistyksen jäsenistä. Jäsenistö on suhteellisen nuorta, yli 40-vuotiaita jäseniä on vain 26 % jäsenistöstä (Jäsentietoa TAKUlaisista, maaliskuu 2009). Opiskelijoiden suuri määrä vaikuttaa jäsenistön ikäja-

kaumaan. Alueellisesti jäsenistö on painottunut Etelä-Suomeen, vaikka jäseniä asuu kaikkialla Suomessa. TAKU ry:n jäsenistä 46 % asui vuonna 2010 Etelä-Suomessa ja heistä neljä viidestä Uudellamaalla. Tämä nou-dattelee pitkälti myös ns. luovan talouden alueellista jakaumaa, jossa pääkaupunkiseutu erottuu muusta maasta luovan alan valtakunnallisena keskittymänä (Alanen 2010). Toisaalta ns. kibs-aloihin (osaamisinten-siiviset liike-elämän palvelut Knowledge Intensive Business Services: tietojenkäsittelypalvelut, tutkimus ja kehittäminen, lainopilliset ja talou-delliset palvelut, mainos- ja markkinointipalvelut, tekniset palvelut sekä konsultti- ja henkilöstöpalvelut) verrattuna keskittyminen suuriin kau-punkeihin on vähäisempää. Kulttuuri on elinvoimaista etenkin julkisen ja kolmannen sektorin aktiivisuuden vuoksi myös pienemmissä kaupun-geissa ja taajamissa.

12

TAKUlaisten tulevaisuusnäkemyksiä kerättiin sähköisen kyselyn jatulevaisuuspajan avulla

13

2 MENETELMÄT JA AINEISTO

Raportti on tehty kaksivaiheisesti. Ensin toteutettiin sähköinen kysely TAKU ry:n jäsenistölle. Jäsenistökyselyssä saatuja näkemyksiä tarken-nettiin ja tulevaisuusvisiointia monipuolistettiin tulevaisuuspajan avulla. Lisäksi aineistoa yritettiin kerätä lokakuussa 2010 avoinna olleella kirjoi-tuskilpailulla, johon ei tullut kuitenkaan yhtään tulevaisuustarinaa.

2.1 Kysely jäsenistölle

Jäsenistön tulevaisuusnäkemyksiä kerättiin sähköisellä kyselylomakkeel-la. Lomakkeen rakentaminen tapahtui monivaiheisesti. Lähtötilanne pe-rustui Tuottaja2020 -hankkeen alussa tehtyyn kulttuurikentän nykytila-katsauksena toimivaan Kulttuuri kokoaa -raporttiin (Halonen toim. 2010) sekä tulevaisuussignaaleja erittelevään Kulttuuri katalysoi -raporttiin (Halonen 2011).

Kyselylomake rakennettiin väittämien varaan. Jokaista väittämää pohdit-tiin sen mukaan, kuinka todennäköisenä ja kuinka toivottavana vastaaja piti kehityssuuntaa. Lomake oli suomenkielinen, mutta siihen vastaamis-vaihtoehdoksi annettiin myös ”Du kan också svara på svenska!” -mah-dollisuutta. Yksi vastanneista vastasi avokysymyksiin ruotsiksi ja kaikki muut suomeksi.

Kyselylomakkeella kysyttiin ensin perustietoja, joiden tarkoituksena oli profiloida vastaajaa kulttuurituotannon kentän ammattilaisena. Profi-lointia tehtiin toimintasektorin (julkinen, yksityinen, opiskelija jne.) sekä avoimen kysymyksen perusteella. Seuraavaksi siirryttiin väittämäosioon. Väittämät oli kerätty muutamien pääteemojen alle. Teemoja olivat muu-tokset kulttuurisisällöissä ja tuotantojen organisoitumisessa, muutokset rahoituksessa ja ansaintalogiikoissa, muutokset yhteistyökumppanuuk-sissa sekä ”TAKU ja takulaiset vuonna 2020”, jossa pohdittiin etenkin

ammatillisen organisoitumisen haasteita sekä koulutuksellisia näkökul-mia. Kyselylomake on raportin lopussa (liite 2).

Jokaisen osion perässä oli myös tilaa avoimelle vastaukselle.Siihen pyy-dettiin tarkentamaan ja perustelemaan kyseisen osion vastauksia. Pe-rusteluosioita käytettiin aktiivisesti, ja usein niistä saatava informaatio oli rikasta. Osin perusteluissa myös todettiin väittämien monitulkinnalli-suutta ja termistön vierautta. Esimerkiksi jaottelu taiteilija-apurahan ja tuotantoapurahan välillä oli vastaajille vieras (ensimmäinen kohdentuu taiteilijan tukemiseen, niin että hän on vapaa luomaan, toinen kohden-tuu produktiokuluihin). Samoin tapahtuman määrittely aiheutti sekaan-nusta. Eniten sekaannusta aiheuttaneet kyselyn väittämät jätettiin ana-lyysin ulkopuolelle.

Avoimissa vastausosioissa kritisoitiin myös esitettyjen väittämien henkeä. Väittämät oli pyritty tekemään sellaisiksi, että ne olivat provokatiivisia ja sitä kautta motivoisivat ottamaan kantaa. Yksi keino oli liiketaloudellisten päämäärien korostaminen väittämiä asetettaessa. Tämä oli koettu osin

14

negatiivisena kyselyn ”piiloagendana”. Eräs vastanneista kuvaa kysyttäes-sä yhteistyöstä eri sektorien kanssa: ”Enpä ole tarkoituksenhakuisempaan kyselyyn aikaisemmin vastannut. Lauseet ovat johdattelevia.”. Toisaalta kysymyksiin vastattiin käyttäen koko vastausvaihtoehtojen 1–4 -skaalaa. Ainakin osittain koettu johdattelevuus saattaa johtua kulttuurisektorille annetuista tehokkuus–tuloksellisuus ja luovan talouden generaattori -pai-neista, joiden vuoksi vastaaja saattoi oletettaa, että hänen edellytetään korostavan tiettyä tulevaisuuskuvaa. Vastaajia oli kuitenkin pyydetty vas-taamaan kyselyyn yksityishenkilönä täysin oman tulevaisuusajattelunsa

pohjalta. Vastaajat myös torjuivat voimakkaasti osan väittämistä dystopi-oina. Samoin yksittäisen väittämän erotteluissa todennäköisen ja toivotta-van tulevaisuuden välillä oli suurta vaihtelua.

Toinen lomaketta kohtaan esitetty kritiikki liittyi siihen, että ”En osaa sanoa” -vaihtoehto päädyttiin jättämään pois. Tämän toivottiin koros-tavan ajatusta, että tulevaisuudesta voi olla jotakin mieltä, ja juuri sen mielipiteen kuuleminen on itseisarvoista. En osaa sanoa -vaihtoehdon pelättiin johdattavan epätoivottuun mielikuvaan, jossa vastaajan olete-taan tietävän esim. kulttuuripoliittisen strategiakirjoittelun pohjalta ”mi-hin olemme menossa”. Käytännössä en osaa sanoa -vastauksen sijasta osa vastaajista jätti kohtia tyhjäksi, mikä vastannee samaa näkökulmaa.

Kyselylomakkeen lopuksi pyydettiin ESR-raportointisyistä vastaajaa identifioimaan taustaorganisaationsa, joskin korostettiin, että vastausta ei tulkita missään tapauksessa kyseisen organisaation edustajan näke-mykseksi. Identifikaatio-osio poistettiin erilliseksi organisaatiolistaksi, eikä se ollut mitenkään mukana lomakkeiden analyysiprosessissa.

Kyselylomaketta testattiin lokakuussa 2010 Tuottaja2020 -hankkeen oh-jausryhmällä sekä TAKU ry:n hallituksen jäsenistöllä. Tämän testauskier-roksen perusteella osaa väittämistä täsmennettiin. Alun perin jokaisen väittämän perässä oli myös ”Miksi?”-ruutu, johon vastaajan toivottiin perustelevan valintojaan. Tästä kuitenkin luovuttiin ja päätettiin kerätä laadullisempaa näkökulmaa kohderyhmältä muiden, tarkoitukseen pa-remmin soveltuvien menetelmien avulla.

Kyselyyn vastasi 128 TAKU ry:n jäsentä. Tämä on erittäin pieni otos TAKU ry:n lähes 3000 jäsenestä. Pyyntö kyselyn täyttämiseksi lähetettiin sähköpostitse 2769:lle takulaiselle.

Jäsenistöä pyrittiin aktivoimaan kyselyyn vastaamiseen jäsenlehdessä julkaisuilla artikkeleilla sekä sähköpostipyynnöillä. Ensimmäinen tieto

15

hankkeesta julkaistiin TAKU ry:n lehdessä no 2 keväällä 2010 (liite 3). Toisen kerran asia nostettiin esille TAKU ry:n lehdessä 3/2010 artikke-lissa Kulttuuri kokoaa (liite 4). Samalla julkistettiin Tuottaja2020 -hank-keen ensimmäisen vaiheen tuloksia.

Vastaajia pyydettiin valitsemaan pääasiallinen toimialansa seitsemästä vaihtoehdosta. Vaihtoehdot perustuvat sektoripohjaiseen jaotteluun, jossa julkisen, yksityisen ja ns. kolmannen sektorin lisäksi oli vaihtoeh-tona freelancer, opiskelija sekä ”muu”.

Noin kolmannes vastaajista toimi julkisella sektorilla (kunta 22 % ja valtio 8 %). Toiseksi suurin toimiala oli kolmas sektori (27 %). Kolmas suuri joukko oli yksityinen sektori (18 %), jonka sisältä yri-tyksissä toimi 8 % ja freelancerina 10 %. Opiskelijoita oli lähes joka kymmenes vastaajista (9 %). Loput 16 % vastanneista eivät sopi-neet edellä mainittuihin kategorioihin. Tässä ryhmässä oli niin työt-tömiä, eläkeläisiä ja hoitovapaalla olevia kuin useilla eri toimialoilla

työskenteleviä henkilöitä. Otos vastaa suhteellisen hyvin TAKU ry:n jäsenistön toimialajakaumaa. Yhdistys- ja yrityssektorilla toimivia oli kyselyyn vastanneiden joukossa yhteensä 35 %, joka on samaa suu-ruusluokkaa kuin yhdistys- ja yrityssektorilla toimivien osuus TAKUn kokonaisjäsenistöstä (32 %). Työssä käyvät olivat selvästi paremmin edustettuna kuin opiskelijat, jotka vastasivat kyselyyn jäsenmäärään-sä suhteutettuna heikoiten. Hankkeessa on haluttu kartoittaa etenkin ammattilaisten näkemyksiä kulttuurituotannon tulevaisuudesta, min-kä vuoksi hävikki etenkin opiskelijoiden vastuksissa ei ole häiritsevä. Vastaajista 80 % oli naisia ja 20 % miehiä, mikä vastaa yhdistyksen sukupuolijakaumaa.

Kerätty aineisto on analysoitu ensin numeerisena datana, jolloin keski-tyttiin keskiarvojen ja -hajontojen sekä korrelaatioiden etsintään. Lisäksi dataa on käsitelty teemoittelemalla, jolloin numeerisen datan rinnalle on nostettu avokysymyksistä tekstiosiota.

2.2 Tulevaisuuspaja jäsenistölle

Koska kyselyn vastausprosentti jäi erittäin alhaiseksi, pohdittiin lisäky-selyn laatimisen mahdollisuutta sekä muita menetelmiä tiedon kerää-miseksi. Kyselyaineiston analysointi osoitti, että takulaisten mielipiteet hajaantuivat voimakkaasti vain muutamien väittämien kohdalla. Kyselyn uusiminen vastausprosentin nostamiseksi tuntui siksi tarpeettomalta. Sen sijaan koettiin, että tulevaisuusvisiointia kannattaisi tehdä laadulli-sempien lähestymistapojen avulla tulevaisuuspajoissa.

TAKUn vuosikokouksen yhteydessä 9.4.2011 järjestettävän seminaa-rin osana organisoituun pajaan osallistui tusinan verran takulaisia. Pajassa keskityttiin tuottajan muuttuvaan rooliin. Paja äänitettiin kokonaisuudessaan, ja äänitteiden pohjalta kirjoitettiin vielä tämän raportin luku 3.7.

Kuvio 2. Vastaajat pääasiallisen toimialan mukaan.

Useita / muu 21,16 %

Valtio 10,8%

Kunta 28,22%

Yhdistys / 3. Sektori 34,27%

Yritys 10,8%

Freelancer 13,10 %

Opiskelija 12,9 %

16

3 TAKULAINEN TAIDEKENTÄN KEHITTÄMISEN YTIMESSÄ

3.1 Tuottajan ammatti-identiteetti nyt ja vuonna 2020Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan, mitä ammattinimikettä he käyttävät. Opiskelijaksi tai ”muuksi” itsensä identifoineet jätettiin tässä kohdas-sa huomiotta. Osa opiskelijoista tai ryhmän ”muu” jäsenistä kuitenkin ilmoitti ammattinimikkeen, ja heidät otettiin mukaan erotteluun. 120 vastaajan joukosta löytyi 54 eri ammattinimikettä (liite 1). Nimikkeistä yleisin oli kulttuurituottaja tai tuottaja (30/120) sekä erilaiset taiteilija-nimikkeet (16/120). Nimikkeille oli tyypillistä, että ne rakentuivat kaksi-osaisina seuraavien näkökulmien yhdistelmänä:

kulttuuritaideprojektimarkkinointi

tuottajakoordinaattorijohtajapäällikkösuunnittelijasihteeri

Vastaajat luokiteltiin ammattinimikkeen mukaan ylempiin toimihenki-löihin, alempiin toimihenkilöihin sekä luokkaan työntekijä/opiskelija/työtön. Sanallisten vastausten perusteella luokitteleminen ei ole yksise-litteistä, ja näitä tuloksia voidaan pitää vain suuntaa-antavina. Vastaa-jista suurin osa (80 %) toimi alemmalla toimihenkilötasolla ja 13,9 % johtotehtävissä.

Tuottajan ammattiprofiilien hahmottamiseksi vastaajia pyydettiin kuvai-lemaan sanallisesti toimintaansa kulttuurin kentällä sekä näkökulmaa, jonka kautta hän tarkastelee kulttuurialaa. Kysymyksessä mainittiin nä-kökulmista esimerkkinä jokin taide- tai kulttuuriala, yleisösegmentti tai

17

muu tausta. Sanalliset vastaukset luokiteltiin tuottajatähden (Halonen 2007b, 2009b) mukaisesti viiteen luokkaan sen mukaan, kuvasiko henki-lö omaa tuottajuuttaan taide- tai kulttuuritaustan, työskentely-ympäris-tön, kohdeyleisön tai taidetaustaisen menetelmän, tuotannon operatio-naalisen osa-alueen tai jonkin muun alan rajapinnalla toimimisen kautta.

PRODUKTIOHALLINTO

KULTTUURITeatteri, kuvataide, sirkus,

runous, tanssi, kulttuuriperintö, valokuva, muotoilu, musiikki, media, kirjallisuus, sarjakuva,

av-tuotannot

KOHDE & MENETELMÄLapset, nuoret,

vanhukset, ruotsinkieliset,

monikulttuurisuus

Pedagogoiset näyttelyt,

sosiokulttuurinen työ, taidepaja

TOISEN TOIMIALANRAJAPINTA

Matkailu, kulttuurinen nuorisotyö, hyvinvointiala,

opetusala

OPERATIONAALINEN ERITYISALUE

(taide-/projekti-)hallinto, markkinointiviestintä,

tekijänoikeus, festivaali-/tapahtumatuotanto

TYÖKENTTÄKunta, valtio, yhdistys,

seurakunta, mikroyritys, freelancer, itsensä työllistäjä, yrittäjä,

yksityissektori, vapaaehtoistyö, vapaa

kenttä, apuraha, EU-/projektiraha

Useat vastanneista kuvastivat itseään tähden usean sakaran kautta. Kaikkein tyypillisimmin kuvailu tapahtui taiteen- tai kulttuurialan sekä työkentän yhdistelmänä.

”Toimin esittävän taiteen kentällä, erityisesti teatterin, tanssin ja musiikkiteatterin. Toimin pääosin seurakuntakentällä, lisäksi myös kuntien lastenkulttuurin kentällä” Tuottaja

Lähes poikkeuksetta kaikki vastanneet aloittivat määrittelyn taide- tai kulttuuritaustan lähtökohdista. Omaa taiteen tai kulttuurin alaa saatet-tiin määritellä varsin laveasti: käsityö, musiikki tai tanssi. Mutta osa antoi selvästi spesifimpiä toimintakuvauksia, kuten puvustaminen, äänisuun-nittelu tai baletti.

Tuottajatähden työkenttää kuvaavassa sakarassa on nähtävissä kulttuu-rialalle tyypillinen portfoliotyöllisyys. Samalla, kun osa työvoimasta on selkeästi palkkatyössä julkisen, kolmannen tai yrityssektorin palveluk-sessa, osa työskentelee useassa näistä yhtäaikaisesti ja limittäin. Samal-la he hankkivat osan elannostaan myös muilla tavoin kuten osa-aikaise-na yrittäjänä, freelancer-verokortilla toimivana ammatinharjoittajana tai apurahalla.

Useat vastaajat nostivat esille keskeisenä jaotteluna ”vapaan kentän” erityisyyden. Vapaalla kentällä toimijat työskentelivät usein freelan-cer-verokortilla tai produktioittain monipuolisen ansaintalogiikan tur-vin yhdistellen apurahoja, palkkatyötä, toimeksiantoja, vapaaehtois-työtä ja erilaisia itsensä työllistämisen keinoja. Vastaajien joukosta osa on myös joutunut pois kulttuurituotannon tehtävistä. He kokivat paluun kulttuurisektorin työllisten joukkoon erittäin haastavaksi. On kiinnostavaa, että myös usealla opiskelijajäsenenä kyselyyn vastan-neella oli, opintojen keskeneräisyydestä huolimatta, jo selkeä amma-tillinen profiili:

18

”Kulttuurituotannon opiskelija. Sirkustaiteilija, Festivaalituot-taja, Ohjelmapalveluyrittäjä ja työntekijä yritystilaisuuksien ta-pahtumatuotannoissa” Tuottaja

Operationaaliseksi erityisalueeksi luokiteltiin ne maininnat, joissa keski-tyttiin tiettyyn tuotantologistiikan erityiskysymyksiin. Useimmiten tämä oli (julkisen sektorin) taidehallinto tai jokin markkinointiviestinnän alue. Julkisen sektorin toimijat määrittelivät sen usein tiedottamiseksi ja yksi-tyisen sektorin toimijat markkinoinniksi. Tuotantologistiikan ohella oman tuottajatoiminnan kuvailun verbistöön kuuluivat mm. kuratointi, taiteel-lisen työn suunnittelu, seminaarien järjestäminen, kilpailuorganisointi sekä ESR-hanketoiminta.

Tähdessä korostuvan osaamisen lisäksi tehtiin aineistolähtöistä luokit-telua. Siinä korostuivat taidesisällöt ammattiprofiilin selittäjänä. Vastaa-jat toimivat jonkin tietyn taiteenalan kentällä, monet myös itse sisältöä tuottaen esiintyvinä taiteilijoina. Seuraavaksi suurimmiksi näkökulmiksi nousivat 22 maininnalla tapahtumat ja yleinen tuottaminen sekä hallinto ja tutkimus. Lisäksi omana alueenaan nousi esille koulutussektorilla toi-miminen (16 mainintaa).

TAKUn jäsenistöltä kysyttiin avoimena kysymyksenä myös: ”Minkälainen oletat työsuhteesi/työtilanteesi olevan vuonna 2020?” Tämän vastauk-sen sisältö koski lähes poikkeuksetta diktomiaa ns. perinteisen työn ja epätyypillisen työn välillä. Tässä perinteiseksi työksi on katsottu vakitui-nen, kokopäiväinen palkkatyö. Muut työmuodot määrittyvät epätyypil-lisiksi töiksi. Noin kolmannes vastanneista korosti halua vakiintua, joka tapahtui julkissektorin tai yrityssektorin palkkatyönä tehtävänä päätoi-misena toimenkuvana, tai siirtymistä työelämän ulkopuolelle kokoaikai-selle eläkkeelle. Kuitenkin valtaosa vastanneista määritteli tulevaisuu-den työtilannettaan erilaisten epätyypillisyyksien kautta: projekteittain organisoituvana, usein osa-aikaista yrittäjyyttä, apurahoja ja hetkittäistä palkkatyötä sisältävänä sikermänä. Prekaarisuuteen on liitetty ajatuksia

tilapäisyyden aiheuttamasta epävarmuudesta ja työelämän heikenty-misestä (Halonen 2009a). Osa vastanneista maalasi tulevaisuudestaan prekaarisuuden leimaamaa pessimistisetä kuvaa, kun taas osa koki pre-kaarisuuden myös positiivisena.

”Huomattavasti parempi kuin nyt! Vaikka olisikin tarjolla pelkkiä pätkätöitä ja vaikka joutuisi muuttamaan paikkakunnalta toi-selle, minä kokisin sen mielekkäänä. en nimittäin pidä paikal-laan olemisesta enkä siitä, että jokainen päivä on samanlainen.” opiskelija

Epätyypillinen työ otettiin monessa vastauksessa lähtökohdaksi työsken-telylle. Samalla toivottiin, että projektiluontoisen työn sisällä muotoutuisi pidempikestoisia työnteon muotoja, joiden ansiosta työntekijätoimintaa voitaisiin myös kehittää.

”Toivon työskenteleväni jossain pitempiaikaisessa työsuhteessa (3–5 vuotta), jossa kerkeisi oikeasti kehittämään ja miettimään loppuun asioita. Todennäköisempää on, että teen samaan ai-kaan useampaa työtä, jotka ovat luonteeltaan projekteja.” ku-vataiteen kentän amanuenssi

Työn kehittämisen ohella todettiin ongelmaksi eläkejärjestelmien ja työsuh-de-etujen kehittämisen tarve. Lisäksi nostettiin esille myös ns. pakkoyrit-täjyys. Työn sisällöt ja mahdollisuus toteuttaa omia ajatuksia työn kautta esiintyivät monissa vastauksissa keskeisinä tulevaisuuden toiveina.

”Jos ja kun työsuhteet ovat pidempää tai lyhyempää pätkää, soisi eläkejärjestelmien ja työsuhde-etujen olevan todella kun-nossa. Toivon todella olevani tilanteessa, jossa verkostot ja oma tehty työni poikivat työtä siinä määrin tilaisuuksia, että elämää ei rasittaisi jatkuva epävarmuus seuraavan kuun tuloista. Sik-si kiinteäpalkkainen (osa-aika)työ olisi unelma. Sen rinnalla

19

pystyisi toimimaan freelancepohjalta.--- Pahin skenaario onkin joutua johonkin sellaiseen työympäristöön ja tehtävään, jossa ei voi itse vaikuttaa työtehtäviensä sisältöön ja päämäärään. Muiden pari vuotta sitten keksimän hankkeen toteuttaminen ei vaikuta kovin houkuttelevalta.” Graafisen alan suunnittelija

”Uskon, että olen joutunut perustamaan toiminimen, eikä mi-nulla ole sen takia minkäänlaista työturvaa. Teen töitä useam-malle yritykselle.” puvustaja

Epätyypillisen työn kuvaan liittyi monessa vastauksessa myös näkemys, että tulevaisuudessa työllisyydessä yhdistyy kulttuurisektorilla ja muilla aloilla tehtävä työ elannon varmistamiseksi.

”Työllistän itse itseni monialaisesti joko yksityisyrittäjänä tai kulttuuriosuuskunnan kautta. Osa vuodesta menee töissä esim. lasten ja nuorten kulttuurin projekteissa ja vuosittain toistuvissa musiikkitapahtumissa, osan vuodesta keskityn yksityisempään taiteilijatoimintaan. Työn määrä on kiinni omasta mielikuvituksesta, enkä karta uusia aluevaltauksia missään vaiheessa. Munat asetan tanakasti eri koreihin ja jos toinen tippuu, jää toisen avulla aikaa etsiä uusi kori ja uudet kanat. Uudelleen kouluttaudun tilanteen niin vaaties-sa, enkä oleta tai toivo varsinaista uraputkea. Minulle olisi tärkeää päästä kokeilemaan monenlaisia töitä. En koskaan väsy työskentelemään iloisemman, paineettomamman ja elinkelpoisemman yhteiskunnan ja elinvoimaisen kulttuurin puolesta.” musiikkiala taiteilja/tuottaja/ohjaaja

Tyypillisen ja epätyypillisen jaottelun ohella toinen aineistosta noussut keskeinen jaottelu tehtiin erityisosaamisen ja laaja-alaisuuden välillä. Osa vastanneista korosti erityisasiantuntijuuden kehittämistä ja koke-muksen merkitystä asiantuntijuuden rakentamisen reittinä. Osa sen si-

jaan korosti laaja-alaisuutta, joka ulottui usein kulttuurialan moniosaa-juuden ohella muiden alojen asiantuntijuuksiin.

”Olen tällä hetkellä todella onnekas saadessani työskennellä va-kituisessa työsuhteessa uraauurtavassa kulttuurialan yritykses-sä. Nykyisessä työssäni syntyvien loistavien kontaktien vuoksi en juuri pelkää työtilanteeni puolesta - luotan siihen, että huo-lella tehty työ kantaa hedelmää myös jatkossa. Toivottavasti olen itse siihen mennessä löytänyt vahvasti oman erityisalani, kehittänyt asiantuntijuuttani ja edennyt tehtäviin, joissa voin hyödyntää vuosien varrella oppimaani.” (projektikoordinaattori)

Kaikkiaan vastaajat suhtautuivat tulevaisuuteen pääsääntöisesti posi-tiivisesti. Ala koettiin motivoivana, ja sen kehittämistä kohtaan koettiin kutsumusta. Epätyypillisen toiminnan vastapainoksi toivottiin kuitenkin aiempaa selkeämpää ja kattavampaa taloudellista tukiverkostoa, jolloin riskin hallinta ei jäisi yksinomaan epätyypillisessä työssä toimivan omille harteille.

20

Globaalin ja massatuotannon keskellä kansallinen identiteetti häviää, jos ei paikallista kulttuuria ja osaamista osata ottaa kokonaisvaltaisemmin käyttöön.

21

3.2 Taiteen ja talouden ristiriita tuottajan näkökulmasta

Taidesektorien toimintaa on usein kuvailtu kutsumukseksi, elämäntavak-si ja suoranaisen luomisen pakon ohjaamaksi työskentelyksi. Taidesisäl-löt ovat olleet sen ydintä. Taidesisältöjen on katsottu monipuolistuneen postmodernismikehitykseen kiinnittyvän kuluttajakunnan kulutustottu-musten nopeasti muuttuessa. Keskeisiä kulutuskulttuurin piirteitä ovat hypertodellisuudet, sirpaloituminen, kuluttajasubjektin hajautuminen, erilaiset paradoksaaliset vastakkainasettelut sekä tuotannon ja kulu-tuksen perinteisten roolien kyseenalaistaminen (Firat & Dholakia 2006). Tämä johtaa kuluttajiin, joilla on useita eri elämäntapoja ja maailmanku-via, joita luodaan ja ylläpidetään etenkin kuluttajakäyttäytymisen avulla. Kulttuuri ja taide ovat yksi keskeinen osa elämäntapaa ja maailmanku-vaa ja siten kuluttajasubjektin ilmaisua. Samanaikaisesti medioiden kan-sainvälistyminen tuo kuluttajalle tarjolle monia kulttuureja ja rohkaisee kuluttajaa poimimaan mediavirrasta sellaisia kulttuuri- ja taidekokemuk-sia, jotka sopivat hänen elämäntapaansa. Kulttuuriproduktion kotimai-suus ei välttämättä ole dominoiva valintakriteeri jatkuvasti kasvavassa vaihtoehtojen virrassa.

Kuluttajakäyttäytymisen rinnalla on käyty keskustelua myös siitä, mis-sä määrin uusien sisältöjen luominen ja yllätyksellisyys ovat uhattuja tehokkuusajattelun myötä voimistuneen, pitkälti kansainvälisillä markki-noilla tehtävän formaattiajattelun paineessa. Tämän kaiken yläpuolella kulkevat keskustelut kulttuurisektorin merkityksestä ns. luovan talouden raaka-aineena, sparraajana, toimintamallien kehittäjänä ja työmuoto-jen kokeilupaikkana. Viime kädessä nämä keskustelut palautuvat usein taiteen taloudelliseen merkitykseen, joka on perinteisesti taidekentän silmissä nähty erittäin ongelmallisena ulottuvuutena.

Suomessa on viimeisen 15 vuoden aikana toteutettu useita julkishal-linnon hankkeita, jotka ovat silottaneet ns. luovan talouden ajattelu-

maailman rantautumista mm. hallitusohjelmiin. Jo 1990-luvun lopulla käynnistettiin laaja Sisältö-Suomi -hankerypäs (SISU), joka haki kar-toituspohjaisen tiedon perusteella eri hallinnonaloja yhdistelevää yh-teistyöfoorumia etenkin kotimaisten kulttuurisisältöjen tehokkaamman hyödyntämisen tukijaksi. Seuraava vuosikymmen toi mukanaan kult-tuurivientiajattelun voimistumisen ja joukon vientitoiminnan kehittämi-seen suunnattuja toimenpiteitä. Vientitoiminnan tuki laajeni merkittä-vän ESR-pohjaisen rahoituspanoksen myötä Luova Suomi -hankkeeksi, joka on yhteistyöfoorumi ja moniulotteinen tukipalveluiden rypäs. Se kokoaa samalla yhteen erilaisia kulttuurisektorin eri toimijoiden käyn-nistämille hankkeita. Vaikka ns. luovat alat tai kulttuuriteollisuus ovat-kin nousseet kulttuuripolitiikassa keskeiseksi tukialueeksi, on osa toi-mijakunnasta myös nostanut esille uhkakuvan: mikäli toiminta ei viime kädessä tuota kapiteelia kansantalouteen, se voi jäädä puhkeavaksi kuplaksi.

Kulttuuriteollisuuden ja luovan talouden kehittämistoimenpiteet liittyvät laajempaan kulttuurialan julkisen sektorin muutokseen, jossa julkisel-le sektorille on siirretty markkinaperiaatteita. Markkinaperiaatteet ovat ilmenneet esimerkiksi pyrkimyksenä tehostaa kulttuuritoiminnan yleisö-vetovoimaa ja hankkia kulttuuriproduktioille rahoitusta yhä enemmän yksityisiltä markkinoilta (Häyrynen 2006, 97). On esitetty uhkakuvia, joissa julkinen sektorin liikkuu markkinoitumisen nimissä kohti yhä po-pulistisempia tavoitteita, jotka voivat jättää varjoonsa esimerkiksi uusi-en, valtavirran ulkopuolelle kommunikoivien taiteilijoiden teosten tuo-tannon tukemisen.

Taiteen ja talouden roolia tulevaisuudessa kartoitettiin etenkin seuraa-villa väittämillä:

• Vuonna 2020 kulttuuritapahtumien sisältö on nykyistä huomattavasti laajempaa ja monipuolisempaa

• Vuonna 2020 yhä suurempi osa tapahtumasisällöistä rakentuu ole-

22

massa olevien teosten tai formaattien varaan• Tulevaisuudessa kulttuuriin liittyvä uuden luominen ja yllätyksellisyys

ovat yhteiskunnan kehittämisen ytimessä• Vuoteen 2020 mennessä sisältöjen kotimaisuusaste puolittuu nykyi-

sestä• Luovan talouden boomin mentyä ohi vuoteen 2020 mennessä kult-

tuurisektoria ei kehitetä erityisin julkisen sektorin toimenpitein

Yli puolet vastaajista piti todennäköisenä sitä, että vuonna 2020 kulttuu-ritapahtumien sisältö on nykyistä huomattavasti laajempaa ja monipuo-lisempaa. Ero miesten ja naisten välillä oli huomattava: naisista kolme neljästä piti sisältöjen monipuolistumista todennäköisenä. Miehet olivat pessimistisempiä; alle puolet vastanneista miehistä uskoi kulttuuritapah-tumien sisältöjen monipuolistumiseen. Lähestulkoon kaikki vastanneet pitivät sisällön laajenemista ja monipuolistumista kuitenkin toivottavana tai erittäin toivottavana.

Televisiomaailmassa erilaiset formaatit ovat nousseet keskeiselle sijalle sisällön tuotannossa. Kyselyssä pyydettiin vastaajia pohtimaan, ovatko formaatit myös tapahtumien tulevaisuuden keskeistä sisältöä. Neljä vii-destä piti kyseistä kehitystä epätoivottavana (80,8 %).Yli puolet vastaa-jista (64 %) piti tästä huolimatta todennäköisenä, että vuonna 2020 yhä suurempi osa tapahtumasisällöistä rakentuu olemassa olevien teosten tai formaattien varaan. Tällöin uusia teoksia ei tuotettaisi tapahtumia varten, vaan tapahtumajärjestäjät valikoisivat olemassa olevista teoksis-ta ja formaateista sopivan yhdistelmän. Formaatit ilmeisesti miellettiin kotimaisuutta uhkaavana asiana, sillä formaattien käytön lisääntymisen epätoivottavuus korreloi vahvasti kotimaisuusasteen puolittumisen epä-toivottavuuden kanssa. Mediapuolella toimivista vastaajista yksikään ei pitänyt formaattien käytön lisääntymistä toivottavana. Positiivisimmin formaatteihin suhtautuivat kulttuuri- ja taidehallinnossa työskentelevät henkilöt.

23

KUVIO 3. Näkemyksiä

kulttuurisisältöjen muutoksesta.

0 20 40 60 80 100 %

Kulttuuritapahtumien sisällöt laajenevat ja monipuolistuvat

= epätodennäköinen /epätoivottava

= jokseenkin epätodennäköinen /epätoivottava

= todennäköinen/ toivottava

= erittäin todennäköinen/ toivottava.

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

Formaattien ja olemassa olevien teosten käyttö lisääntyy

Uuden luominen ja yllätyksellisyys yhteiskunnan kehittämisen ytimeen

Sisältöjen kotimaisuusaste puolittuu

Luovan talouden boomin mentyä ohi vuotten 2020 mennessä kulttuurisektoria ei kehitetä erityisin julkisen sektorin toimenpitein

24

Suhde formaatteihin oli selvästi kaksijakoista: formaatit nähtiin köyhdyt-tävänä tai toisaalta kenttää rikastuttavana ja uudistavana ilmiönä.

”Kansainvälisten formaattien käyttäminen on mennyt jo nyt ääliömäisyksiin. Totta kai tapahtumat ottavat toisistaan oppia/mallia, mutta orjallinen formaattien käyttäminen on köyhdyttä-vää.” (Tuottaja)

”…kotimaiset tv-tuotannot perustuvat jo nyt usein ulkomaisiin formaatteihin, mitkä on usein huomattu, että ne eivät toimi Suomessa. Ohjelma kuulostaa naiivilta kopiolta alkuperäises-tä, kun fraasit eivät taivu suomenkieleen. Kulttuurimme kaipaa meille suunniteltuja formaatteja, joissa suomalaiset voivat nä-kyä parhaimmillaan.”

”Formaattiajattelu tulee varmasti vaikuttamaan tapahtumatuo-tantoon, mutta uskon kotimaasta löytyvän uusia ”tapahtuma-

formaatteja” jotka rikastuttavat poikkitaiteellisuudellaan ja unii-keilla toteuttajilla.” (Tuottaja)

Kulttuurikentän toimijoiden arvioimana olennaisinta on, miten hyvin kult-tuurikentän toimijakunta pystyy vaikuttamaan formaattien rakentumiseen ja toisaalta upottamaan kotimaisia sisältöjä osaksi formaattikehitystä. For-maateissa nähtiin mahdollisuus myös hyväksi koettuun kehitykseen, mikäli kotimaiset kulttuurialan ammattilaiset kykenevät omaan formaattituotan-toon lähinnä ulkomailta tapahtuvan formaattituonnin sijasta.

Kyselyyn vastanneista valtaosa piti toivottavana tulevaisuutta, jossa kulttuuriin liittyvä uuden luominen ja yllätyksellisyys ovat yhteiskunnan kehittämisen ytimessä ja tapahtumien sisällöt ovat nykyistä huomatta-vasti laajempia ja monipuolisempia. Kehityskulun todennäköisyys sen sijaan jakoi vastaajia.

Vastausten perusteella on selvää, että takulaiset uskovat vahvasti luovi-en alojen ja ihmisten merkityksen kasvuun osana yhteiskunnan kehittä-mistä. Luovien alojen merkitys osana kehittymistä ei ole kuitenkaan yhtä vahvaa kuin kulttuurialan työntekijät toivoisivat. Luovuuden leviäminen yhteiskunnassa erityisesti talouden alueelle ei kaikkien vastaajien mie-lestä ollut myöskään yksiselitteisesti positiivinen asia:

”Luova talous -mantran sisältöjä ja päämääriä pitäisi avata. Pahimmassa skenaariossa ns. luova talous kaventaa kulttuurin sivistystehtävän luonnetta, ja vie toimintaedellytyksiä ruohon-juuritaiteelta. Parhaassa skenaariossa taloudesta tulee luovaa eli sivistystä ja kulttuuria viedään talouden pariin.” (Toiminnan-johtaja)

”Tuloksentavoittelu, lyhytjännitteisyys, tuotannollinen tehokkuus, näiden vuotamista liike-elämän arvoista joka paikan arvoiksi ei näytä mikään pysäyttävän. Kulttuuri kelpaa yhteiskunnan kehit-

25

tämiseen niissä tapauksissa joissa se tuottaa välittömästi uutta ja yllätyksellistä kassavirtaa.” (Hankekoordinaattori)

Vastaajat pitivät keskimäärin jokseenkin epätodennäköisenä ja jokseen-kin epätoivottavana, että vuoteen 2020 mennessä kulttuurin sisältöjen kotimaisuusaste puolittuu nykyisestä (kysely on tehty vuoden 2010 lo-pussa). Toivottavana kotimaisuusasteen puolittumista piti vain joka kuu-des. Ehkä yllättävästi yrityspuolella toimivat olivat ainoa vastaajaryhmä, jossa kaikki vastaajat pitivät kotimaisuusasteen puolittumista epätoivot-tavana. Mielenkiintoista vastauksissa oli se, että vastaajat näkivät koti-maisuusasteen puolittumisen huomattavasti enemmän todennäköisenä kuin toivottavana. Takulaiset ovat usein päättämässä kulttuurin sisällöis-tä, jolloin heillä on paljon vaikutusmahdollisuuksia kotimaisuusasteen säilyttämisessä. Vastausten perusteella voidaan ennakoida, että mikäli takulaisten vaikutusvalta kulttuurisisältöjen valintoihin säilyy, kulttuurin sisältöjen kotimaisuusaste tulee pienenemään, mutta ei kovin suuressa määrin. Avovastauksissa nousi esille kotimaisuusasteen voimakas linkit-tyminen suomen kielen asemaan:

”Globaalin ja massatuotannon keskellä kansallinen identiteet-ti häviää, jos ei paikallista kulttuuria ja osaamista osata ottaa kokonaisvaltaisemmin käyttöön. Jos sitä sitten tuotteistetaan ja viedään ulos, se on vain plussaa. Olen jokseenkin varma, että oma, suomalaisuudesta ja ympäristöstämme voimaa ottava kulttuuri on elinvoimainen, jos suomen kieli pysyy aitona. Jos oman kielen asema alkaa horjua, menee sen mukana niin oma-leimainen kulttuurimme kuin kansallinen identiteetimmekin.”

Kulttuurialan kehittäminen kiinnitettiin voimakkaasti julkiseen sektoriin. Kyselystä kävi ilmi, että takulaiset pitävät keskimäärin todennäköisenä, mutta erittäin epätoivottavana, että luovan talouden boomin mentyä ohi vuoteen 2020 mennessä kulttuurisektoria ei kehitetä erityisin julkisen sek-torin toimenpitein. Taidesisältöisesti itsensä määritelleet vastaajat suhtau-

tuivat pessimistisimmin julkisen sektorin halukkuuteen kehittää kulttuuri-sektoria tulevaisuudessa. Keskustelu kulttuurin roolista ja merkityksestä haluttiin nostaa kulttuurisektorin sisältä koko yhteiskunnallisen keskuste-lun teemaksi.

”Todennäköisyys puolelle tuli laitettua todella pessimistisiä arvioita. Tällä hetkellä suomalaisessa tehotuotantoyhteis-kunnassa luodut taide/kulttuurinäkymät ovat erittäin synkät. Lyhytnäköisyys ja nopea hyödyntavoittelu jättävät kulttuurin paitsioon. On typeryyden huippu jättää taide/kulttuuri huo-mioimatta. Talousvetoinen yhteiskunta halajaa innovaatioita, mutta em. toiminnalla se evää pohjan tulevaisuuden inno-vaatioilta”.

”Paitsi kulttuuriin liittyvä uuden luominen ja yllätyksellisyys, myös kulttuurin arvoa luova olemus olisi nostettava koko yh-teiskunnan ytimeen. Pitkä elinikä vaatii seurakseen laveaa sisäl-töä. Rikas elämä voi tarkoittaa tulevaisuudessa muutakin kuin rahaa ja tavaraa, kulttuurissa on tulevaisuus.”

Hieman yllättävää oli, että vastaajien toimiala ei vaikuttanut merkittä-västi heidän näkemyksiinsä tai toivomuksiinsa tulevasta. Yhtä lailla sekä yrityksissä työskentelevät ja freelancerit että kunnan tai valtion palve-luksessa olevat toivoivat kulttuuritapahtumien sisältöjen laajenemista ja monipuolistumista sekä kulttuuriin liittyvän uuden luomisen ja yllätyk-sellisyyden leviämistä yhteiskunnan kehittämisen keskiöön. Toimialasta riippumatta vastaajat pitivät todennäköisenä, mutta epätoivottavana kotimaisuusasteen pienentymistä ja formaattien yleistymistä. Useimmat kokivat uhkana tulevaisuuden, jossa tapahtumat rakentuvat yhä enem-män ulkomaisten sisältöjen varaan ja muotoutuvat formaattien perus-teella. Myös julkisen sektorin toimenpiteiden merkitystä pidettiin tärkeä-nä, vaikka ”luova talous” ei olisikaan enää kymmenen vuoden kuluttua keskeinen kehittämismantra.

26

Perustuuko kulttuurituotanto tulevaisuudessa suurten tuotantoyhtiöiden ja pienten paikallisten puurtajien rinnakkaiseloon?

27

3.3 Suurten tuotantoyhtiöiden ja pienten paikallisten puurtajien jakautunut maailma

Kulttuurisektori on sekoitus monen eri kokoluokan toimijoista. Mukana on maailman suurimpia viihdealan jättejä, kuten Sony tai Live Nation. Toisaalta ala on voimakkaan pienyritysvaltaista ja ”itsensä työllistäjien” leimaamaa. Useat jätit ovat syntyneet yritysfuusioiden kautta ja kas-vaneet vähitellen kansainvälisiksi suurvaikuttajiksi. Samanaikaisesti toi-minta on alueellisesti voimakkaasti keskittynyttä. Helsinki ja pääkaupun-kiseutu on suurin kulttuuriteollisuuden keskittymä (Alanen 2010). Myös pääkaupungin sisällä toiminta on keskittynyt muutamiin lähellä toisiaan oleviin alueellisiin kortteleihin, kuten esimerkiksi musiikkisektorin osalta Kaivopuiston, Eiran, Kruunuhaan, Ruoholahden, Kallion ja Lauttasaaren alueille (Ahola & Halonen 2008, 38).

Samalla kun tapahtumatuotantoklusterit keskittyvät alueellisesti, myös alihankintaverkostot ovat muutoksessa. Tässä on nähtävissä kaksi kehityssuuntaa. Osa toimijoista kehittää ns. 360 asteen organisaa-tioita, joissa pyritään keräämään vähintäänkin keskeisimmät tietyn kulttuurialan tuotannolliset osa-alueet samaan yritykseen. Esimerkiksi Eastwayssä on teknisiä palveluita, esiintymisten tuottamista yleisö- ja yksityistilaisuuksiin, tapahtumatuotantoa, ohjelmatoimisto sekä lippu-jakelujärjestelmä. Toisaalta yhä useampi toimija keskittyy pitämään oman organisaationsa mahdollisimman kevyenä ja nojautuu tuotannon erilaisissa osa-alueissa alihankintaverkoston kautta hankittaviin palve-luihin (Halonen 2010).

Myös tuottajat ovat hakeutumassa yhä useammin kollektiiveiksi, joista osa on muodostunut osuuskunniksi. Osuuskuntien kautta voidaan saa-vuttaa etua esimerkiksi markkinoinnissa ja yritystoiminnan hallinnoin-nissa. Osaamisen näkökulmasta osuuskunta voi tarjota myös mahdol-lisuuksia erikoistua tiettyihin tuotannollisen osaamisen erityisalueisiin. Lisäksi osuuskuntatoiminnan hyviin puoliin kuulunee mahdollisuus ottaa

hoidettavaksi laajempia produktioita kuin mihin yksittäisen toimijan tar-jolla oleva työaikaresurssi riittäisi.

Takulaisia pyydettiin arvioimaan yhtenä tulevaisuuden suuntana suur-ten ja pienten toimijoiden välisiä voimasuhteita seuraavien väittämien avulla:

• Kulttuuritapahtumien keskinäinen kilpailu luo tilanteen, jossa 10 suurinta yritystä ottaa haltuunsa 80 % kotimaisista suurista ja keski-suurista tapahtumatuotannoista vuoteen 2020 mennessä

• Suuret yritykset ostavat tapahtumatuotannon pienet kalusto-, tur-vallisuus- ja jätehuoltopalveluiden tarjoajat, joten kilpailu vähenee.

• Tapahtumatuotannon ammattilaiset suosivat yhä enemmän pieniä alihankkijoita, jotka pystyvät tarjoamaan ”räätälöityjä” henkilökoh-taisia palveluita

• Vuonna 2020 valtakunnallisesti on määritelty kymmenen merkittä-vintä kotimaista, kansainvälisesti kiinnostavaa tapahtumaa. Niiden kehittämiseen investoidaan merkittävästi kaikkien muiden tapahtu-mien tuen loputtua.

28

KUVIO 4. Näkemyksiä kulttuuritoimijoiden

kokoluokkien muutoksesta.

0 20 40 60 80 100%

Tapahtumatuotantojen keskittyminen 10 suurimmalle yritykselle





TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

Suuret yritykset ostavat pienet kalusto-, turvallisuus- ja jätehuoltopalveluyritykset

Pienten räätälöityjä palveluita tarjoavien alihankkijoiden käyttö lisääntyy

Vain 10 merkittävintä tapahtumaa tuen ja kehitystoimien kohteena

Kulttuurituottajat organisoituvat tuotantotaloiksi

29

• Yksittäiset kulttuurituottajat ovat organisoituneet vuoteen 2020 mennessä tuotantotaloiksi.

Jokaista väittämää pyydettiin arvioimalla yhtäältä sen mukaan, kuinka todennäköisenä ja toisaalta kuinka toivottavana vastaaja pitää väittä-män kuvailemaa kehityssuuntaa tai -tilaa.

Takulaiset pitivät tapahtumatuotannon monopolisoitumiskehitystä jokseen-kin todennäköisenä, mutta erittäin epätoivottavana. Vain kulttuurituottajien organisoituminen tuotantotaloiksi nähtiin hieman enemmän toivottavana kuin epätoivottavana. Takulaisten toivomassa tulevaisuudessa pienten, ”räätälöityjä” palveluita tuottavien alihankkijoiden käyttö lisääntyy. Vastaa-jat näkivät kyseisen kehityksen myös jokseenkin todennäköisenä.

Tapahtumatuotannon keskittyminen kymmenelle suurimmalle yritykselle vuoteen 2020 mennessä oli vastaajien mielestä jokseenkin todennäköis-tä. Samoin nähtiin todennäköisenä, että suuret yritykset ostavat tapah-tumatuotannon pienet kalusto-, turvallisuus- ja jätehuoltopalveluiden tarjoajat, jolloin kilpailu vähenee. Vähemmän todennäköisenä vastaajat pitivät sitä, että vuonna 2020 on valtakunnallisesti määritelty kymme-nen merkittävintä kotimaista, kansainvälisesti kiinnostavaa tapahtumaa, joiden kehittämiseen investoidaan merkittävästi kaikkien muiden tapah-tumien tuen loputtua.

Tapahtumatuotannon ja tuen keskittymistä harvoille toimijoille pidettiin kuitenkin selkeästi epätoivottavana. Miesten kanta monopolisoitumiske-hitykseen oli vähemmän kielteinen kuin naisten. Vastausten perusteella voidaan ennakoida, että tapahtumatuotannon alalla monopolisoitumis-kehitys jatkuu. Tutkimuksesta välittynyt kulttuurialan toimijoiden vahva näkemys siitä, että kyseinen kehitys ei ole toivottavaa, tullee kuitenkin ainakin hidastamaan tapahtumatuotantojen keskittymistä harvoille suu-rille yrityksille.

30

”Uskon monimuotoisuuden ja monenkokoisten toimijoiden jat-kavan olemassaoloaan, kulttuurialalla aina hiihtäjiä riittää... Varmaankin isojen tapahtumien kohdalla tulee keskittymistä, mutta näin alueellisesta näkövinkkelistä se nyt ei juuri muuta nykytilannetta: Helsingin ulkopuolella taiteen ja kulttuurin toi-mijat ovat nyt jo pienillä resursseilla monin eri tavoin toimeen yrittäviä” (Johtaja)

”... Kansainvälisesti Suomi on vahvimmillaan marginaaleissa joten laaja-alainen toimijoiden tuki on tärkeää. Toisaalta koti-maassa kansainvälisen huomion tavoittavien tapahtumien lisää-minen vaatii resurssien keskittämistä ja parhaiden organisaati-oiden ja osaajien löytämistä ja pitkäjänteistä tukemista joten sekin on perusteltua. Toivon että tukia ei ajatella nollasumma-pelinä vaan kaikki tukimuodot kasvavat.” (Tuottaja)

”...Kulttuurin rahoitusrakenteen muuttuessa ja apurahojen to-dennäköisesti vähentyessä kaupallisemmat kulttuurituotannot ja suuren toimijat alalla saavat mahdollisesti yhä enemmän tilaa. Kuitenkin uskon, että kotimaiselle ja luovan kokeilevalle taiteelle tulee aina olemaan tilausta.” (Opiskelija)

Vaikka vastaajat näkivät suurten ja keskisuurten tapahtumatuotantojen keskittyvän tulevaisuudessa yhä harvemmille toimijoille, myös pienten alihankkijoiden ja räätälöityjen palveluiden käyttö tulee heidän näke-mystensä mukaan lisääntymään. Yli puolet vastaajista (65 %) piti toden-näköisenä tai erittäin todennäköisenä sitä, että vuonna 2020 tapahtu-matuotannon ammattilaiset suosivat yhä enemmän pieniä alihankkijoita, jotka pystyvät tarjoamaan ”räätälöityjä” henkilökohtaisia palveluita. Toivottavana tai erittäin toivottavana pienten alihankkijoiden käytön li-sääntymistä piti valtaosa (86 %) vastaajista. Miespuolisista vastaajista kuitenkin vain 74 % piti kehitystä toivottavana, kun naisten kohdalla osuus oli 88 %.

”...Taiteen rahoituksen keskittäminen tuottaa ”hyväksyttyjä” ja ”suosittuja” toimijoita ja jättää yllätyksellisyyden yhä enemmän marginaaliin. Toisaalta sirpaloitunut kulttuuri mahdollistaa pien-ten yllättäjien nousemista.” (Teatteri-ilmaisun ohjaaja)

”Isot yritykset tekevät jo nyt alihankintaa, mutta eivät saadak-seen räätälöityjä henkilökohtaisia palveluita vaan koska pieni yrittäjä raataa itsensä hengiltä kun saa jonkin ison työn...” (Pu-vustaja, kuvittaja, vaatesuunnittelija)

Vain kulttuurituottajien organisoitumista koskevan kysymyksen kohdalla todennäköinen ja toivottava tulevaisuuden näkymä antoivat samankal-taisen vastausjakauman. Lähes kaikkien kysymysten kohdalla ero toden-näköisen ja toivottavan kehityskulun kohdalla oli merkittävä. Vastaajat, vaikka ovatkin kulttuurialan keskeisiä toimijoita, eivät selvästikään aina nähneet itseään avainasemassa tulvaisuutta muovaavassa päätöksen-teossa.

”Askarruttaa että mikä kehityksiin vaikuttaa - tapahtuvatko asiat vain, vai missä tällaisiin isoihin linjoihin vaikutetaan? Tuntuu sil-tä että pelko, hyvävelisysteemit, luultu ajan-hermolla-oleminen (olen pätevä kun ajattelen näin, käytän näitä sanoja, käytän näitä työtapoja...) yms vaikuttavat liikaa yksittäisten päättäjien-kin (keitä he ovat) kehittämistoimintaan. ”(Tiedottaja)

Kulttuuri kulkee usein yhteiskunnallisen muutoksen edellä kyseenalais-taessaan ja kommentoidessaan aikaamme ja muokatessaan näkemyksiä siitä, millaisia asioita yhteiskunnassamme liikkuu. TAKUlaiset ovat kes-keinen kulttuurikentän korkeakoulutuksen saanut toimijajoukko, jonka ääni tulisi kuulua keskeisenä. Vaikuttaa siltä, että puheet luovasta ta-loudesta eivät riittävän usein yllä sellaisiin taloudellista päätäntävaltaa käyttävien linjauksiin, jotka nähtäisi positiivisesti ruohonjuuritason kult-tuuritoimijoiden keskuudessa.

31

Tulevaisuus tuo mukanaan uusia yhteistyökumppaneita ja palvelumalleja

32

3.4 Uusia yhteistyökumppaneita ja palvelumalleja

Kulttuurisektorin kehitys on nivoutunut monitasoisesti julkisen sektorin kehitykseen osana hyvinvointivaltion kasvuprosessia. Rahoittajan, tilo-jen ja muun infrastruktuurin sekä oman tuotantotoiminnan ohella jul-kisella sektorilla on myös säätelevä funktio kulttuurituotannon kentällä. Yksi näistä säätelyfunktioon liittyvistä alueista on lupakäytänteet: esi-merkiksi tapahtumajärjestäjä tarvitsee lukuisia lupia eri viranomaisilta voidakseen toteuttaa tapahtuman. Esimerkiksi jätehuoltoon, meluun sekä yleisön ja esiintyjien turvallisuuteen liittyvät luvat ja niiden haas-teet tuntuvat lisääntyvän jatkuvasti. Turvallisuuden ja toimijoilleen sekä ympäristölleen mahdollisimman riskittömän tapahtuman varmistamisek-si eri lupaviranomaiset ovat tiukentaneet ja osin myös monipuolistaneet valvonta-alueitaan.

Luovan talouden mantrojen mukaisesti kulttuurialan toimijoita on haastettu yhä monipuolisempaan yhteistyöhön muiden toimialojen kanssa. Etenkin matkailuala ja hyvinvointisektori ovat nousseet esille keskeisinä yhteistyö-kumppaneina. Uusien kumppanuuksien myötä on syntynyt kiinnostavaa toimintaa. Tämän toiminnan vakiintuminen säätelee osaltaan myös sitä, millaiseksi tulevaisuuden kulttuurituottajan työkenttä muotoutuu.

Viranomais- ja muiden kumppanuuksien muutosta hahmoteltiin seuraa-vien väittämien avulla:

• Alueellisella tasolla viranomaisvalvonta tiukentuu. Lupakäytäntöjen kiristymisen myötä tuottajan kumppaniksi kelpaavat vain kuhunkin lupa-alueeseen erikoistuneet yritykset.

• Yhdistysten ja yritysten yhteistuotanto nousee vuoteen 2020 men-nessä tyypillisimmäksi tuotantomalliksi.

• Kulttuuri- ja matkailualan yhteistyöhön on syntynyt vahva kumppa-nuus, jonka ansiosta Suomi tunnetaan vuonna 2020 nykyistä huo-

33

KUVIO 5. Näkemyksiä kunnan roolin ja kumppanuuksien muutoksista.

0 20 40 60 80 100 %

Viranomaisvalvonta tiukentuu

= epä- todennäköinen /epätoivottava




TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

Yhdistysten ja yritysten yhteistuotanto tyypillisimmäksi tuotantomalliksi

Kulttuuri- ja matkailualan vahva kumppanuus

Hyvinvointi- ja kulttuurialan kannattava yhteistyö

mattavasti paremmin kansainvälisesti vetovoimaisena tapahtuma-maana.

• Hyvinvointi- ja kulttuurialan palvelutarjoajat tuottavat yhteistyössä liiketaloudellisesti kannattavia kulttuuria hyödyntäviä palveluita.

Alueellisen tason lupakäytäntöjen kiristymisen todennäköisyys jakoi vas-taajat melko tasaisesti. Kehitystä pidettiin hieman enemmän epätoden-näköisenä kuin todennäköisenä. Takulaiset pitivät lupakäytäntöjen kiris-tymistä kuitenkin erittäin epätoivottavana. Kyselyyn vastanneista vain kaksi henkilöä piti kehitystä toivottavana.

”Kiristyneet viranomaissäädökset (esim. palo- ja pelastusmää-räykset) vaikeuttavat työtä jo nyt. Julkisen rahoituksen vähen-tyessä lippujen hinnat nousevat pakosti.” (Kulttuurituottaja)

Hyvinvointi- ja kulttuurialan liiketoiminnallisesti kannattava yhteistyö oli takulaisten mielestä todennäköisimmin vuoteen 2020 mennessä kehit-tyvä kumppanuus. Myös kulttuurialan vahva kumppanuus matkailualan kanssa sekä yhdistysten ja yritysten yhteistuotantojen yleistyminen olivat takulaisten mukaan hieman enemmän todennäköisiä kuin epätodennä-köisiä kehityssuuntia. Kulttuurialan kumppanuuksien vahvistamista sekä hyvinvointialan että matkailualan kanssa pidettiin lähes yksinomaan toi-vottavana. Muutamien vastaajien mielestä taiteen soveltavassa käytössä on menty jo liiankin pitkälle, ja kehityskulku on vienyt huomion taiteen itseisarvolliselta perusfunktiolta.

”Kyllä tuo kulttuuri soveltuu hyvin kaikkeen muuhun toimialaan (ns. soveltava taide) mutta entä itse taiteeseen, pohtii huuta-van ääni korvesta.” (Toiminnanjohtaja)

Miesten ja naisten ero suhteessa kulttuurialan kumppanuuksien ke-hittämiseen matkailualan ja hyvinvointialan kanssa oli tilastollisesti

34

erittäin merkitsevä. Joka neljäs kyselyyn vastannut mies piti matkai-lualan kumppanuuden vahvistumista epätoivottavana. Naisista taas kehitystä piti epätoivottavana vain neljä prosenttia. Hyvinvointialan kumppanuuden kohdalla erot olivat samansuuntaisia. Miehet myös pitivät liiketaloudellisesti kannattavien kulttuuristen hyvinvointipalve-luiden kehittymistä useammin erittäin epätodennäköisenä kuin nai-set. Vastaajien asema vaikutti näkemykseen kulttuuristen hyvinvoin-tipalveluiden kehittymisen todennäköisyydestä siten, että ylemmistä toimihenkilöistä lähes puolet piti kyseisten palveluiden kehittymistä epätodennäköisenä. Alemmista toimihenkilöistä näin vastasi joka kolmas. Työntekijätason toimijoista taas kukaan ei pitänyt kehitystä epätodennäköisenä.

”Kulttuurialan on tulevaisuudessa lisättävä yhteistyötä muiden alojen kanssa. Kulttuurilla ja luovien alojen yrityksillä on paljon lisäarvoa annettavana muille aloille. Hyvinvointialan ja kulttuu-rialan yhteistyö on kannattavaa, mutta epäilen löytyykö liiketa-loudellista menestymistä...” (Projektisuunnittelija)

Yhdistysten ja yritysten yhteistuotantomallin yleistyminen jakoi mielipi-teitä laajemmin. Kyseistä tulevaisuudennäkymää pidettiin keskimäärin epätoivottavana, joskin kaksi viidestä takulaisesta piti yhteistuotantojen yleistymistä toivottavana. Toimiala, sukupuoli tai asema eivät juuri vai-kuttaneet vastauksiin.

”Ajatus siitä, että konsertti pidetään puhtaasti sponsoreiden tai alueella ns. valtaa pitävän yrityksen ehdoilla tuntuu pahal-ta. Amerikkalaisen mallin mukainen tapa, jossa kesken teat-teriesityksen kerrotaan, kuka sponsoroi, vie tehon esitykseltä. Jos sponsori näkyy odotusaulan tai lipun taustan mainoksissa, hyvä. Jos se näkyy kulisseissa esityksen takana, huono.” (Va-paa-aikasihteeri)

”Jos yhdistys ja yritys tekevät yhteistyötä, ei siinä mitään. Jos yhdistys alkaa toimia kuin yritys yrityksen rinnalla, jokin menee vikaan. Jos harrastus ja vapaaehtoinen toiminta muutetaan tuotteeksi, jossa toinen tekee töitä ja toinen tuloa, mättää ja paljon.” (Vapaa-aikasihteeri)

Uusien kumppanien kanssa ajatuksellisesti kulkee myös pohdinta uusis-ta palveluista. Esimerkiksi matkailusektorilla on keskitytty julkisen rahan ulkopuolella uniikkien elämysten rakentamiseen varakkaille turisteille. Heille halutaan rakentaa yksilöllisiä huippuelämyksiä, joiden avulla suo-malaiset palvelut ovat kilpailukykyisiä elämysnälkäiselle erittäin kansain-välisiltä matkailumarkkinoilta palveluostonsa tekevälle kuluttajalle. Yksi-lökeskeinen räätälöinti ja palveluiden tuottaminen entistä uniikeimmiksi kiinnosti myös tämän kartoituksen ongelmanasetteluna. Takulaisten nä-kemyksiä mitattiin seuraavilla väittämillä:

• Vuonna 2020 tapahtumatuotannossa keskitytään entistä laaduk-kaampien, mutta samalla kalliimpien tuotteiden ja palveluiden ra-kentamiseen

• Palvelutuotteina tarjotaan yksilöllisiä huippuelämyksiä niille, joilla on varaa maksaa palveluista.

• Yksilöllisesti räätälöityjen palveluiden myötä kävijämäärät ovat vä-hentyneet, mutta kävijäkohtaiset tulot ovat kasvaneet merkittävästi.

Takulaiset suhtautuvat kyselyn perusteella hyvin kielteisesti palveluiden suuntaamiseen niille, joilla on varaa maksaa laadukkaista tuotteista, pal-veluista tai ns. huippuelämyksistä. Valtaosa vastaajista piti kehityskulkua todennäköisenä, mutta vain muutamat toivottavana. Erityisesti ylemmät toimihenkilöt sekä valtion ja kuntien palveluksessa olevat henkilöt pitivät huippuelämysten tarjoamista varakkaille erittäin epätoivottavana. Yksilöl-lisesti räätälöityjen, nykyistä kalliimpien palveluiden yleistymistä vastaa-jista vähän yli puolet piti epätodennäköisenä ja 93 % epätoivottavana.

35

KUVIO 6. Näkemyksiä yleisöjen muutoksista.

0 20 40 60 80 100 %





TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

Laadukkaammat mutta kalliimmat tuotteet ja palvelut

Huippuelämyksiä varakkaille

Räätälöityjen palveluiden myötä kävijämäärät pienemmät, kävijäkohtaiset tulot suuremmat

36

Elämyksellisyyden rakentaminen erityispalveluiden kautta puhutti vas-taajia monella tavalla. Toisaalta erityispalveluita pidettiin rahoituksen kannalta tärkeinä. Samalla kuitenkin pelättiin palvelutarjoaman yksipuo-listumista ja kyseenalaistettiin koko huippuelämys-sanapari markkinointi-nikkareiden keksinnöksi. Kulttuuritoiminta sisältää usein mullistavia koke-muksia, mutta huippukokemusten lisäksi tarvitaan myös perustuotantoa.

”Totta kai on hyvä myös järjestäjän kannalta, että hinnakkaam-pia = moniulotteisempia paketteja ja uudenlaisia yhdistelmiä on

tarjolla, mutta on todella huolestuttavaa, jos niistä tulee ainoa keino osallistua esimerkiksi elävän musiikin tapahtumiin... Huip-pu ja elämys ovat myös e r i t t ä i n arveluttava, markkinointiin pesiytynyt sanapari, yök.” (Toimittaja)

”Haluaisin uskoa, että tulevaisuudessa kulttuuri on entistä enemmän ihan tavallisille ihmisille suunnattuja sisältöjä enkä usko pääsymaksujen radikaaliin kasvuun. Sen sijaan uskon, että yksilöllisille palveluille on enemmän tarvetta tulevaisuu-dessa - tämä trendi on havaittavissa monella muullakin alalla jo nyt. Haluan uskoa monipuoliseen, yhteiskunnan vahvasti tukemaan kulttuurialaan osana peruspalveluja - en tiukasti säädeltyyn ja tuotteistettuun toimintaan.” (Projektikoordi-naattori)

Elämys palautuu viimekädessä yksilöön. Eri kokijat reagoivatkin kulttuu-riproduktioihin varsin erilailla: se, mikä on jollekin valtava elämys. voi jättää toisen kylmäksi:

”Miten kukaan kehtaa väittää myyvänsä huippuelämystä? Mi-nut on ainakin jättänyt moni tällä formaatilla esitelty esitys jos ei kylmäksi niin vähän nahkeaksi. Kyllä kulttuurikentälläkin on ja pitääkin olla paljon sellaista peruskauraa, ei aina ole kyse tajunnanräjäytyksestä tai elämää muuttavista supermullistavis-ta kokemuksista. Ne tulevat sitä paitsi yleensä yllättäen puun takaa.” (Toimittaja)

Takulaisten vastauksista päätelleen kulttuurin välittäjäammateissa toimi-vat kantavat ensisijaisesti huolta siitä, että kulttuurin tulee olla tarjolla kaikille ilman korkeiden pääsymaksujen aiheuttamaa karsintaa. Kulttuuri halutaan nähdä tulevaisuudessakin peruspalveluna, joka tuottaa yksilöl-le hienoja kokemuksia julkisen rahoituksen subventoimana.

Hel Yes! -tilapäisravintola tarjosi uniikin ruokailu- ja designkokemuksen

teollisuushallissa Lontoossa ja Helsingissä. Osallistujamäärä

oli rajattu, mutta kolmen ruokalajin päivällisen suhteellisen

edullinen hinta ei rajannut kokemusta vain varakkaille.

37

Kansainvälisten verkostojen merkitys korostuu lähestyttäessä vuotta 2020

38

3.5 Kulttuurituotannon alan koulutuskentän tulevaisuus

Kulttuurialan välittäjäportaan koulutus on muuttunut viime vuosikym-meninä. Alan ammattiin tähtäävä koulutus on 1970-luvulta lähtien organisoitu toisen asteen oppilaitoksissa kulttuurisihteerin tutkintoon johtavissa koulutusohjelmissa. 1990-luvun alkupuolella alan tutkin-toon johtavaa koulutusta annettiin myös arts- ja cultural management -ohjelmina yliopistoissa. Vuonna 1998 kulttuurisihteerien opistoastei-nen koulutus lopetettiin, ja useat ohjelmista siirtyivät ammattikor-keakoulujärjestelmän piiriin. Nykyisellään kulttuurituottaja (AMK) -tutkintoon johtavaa koulutusta annetaan Humanistisessa ammatti-korkeakoulussa, Metropolia Ammattikorkeakoulussa, Mikkelin ja Sei-näjoen ammattikorkeakouluissa sekä yrkeshögskola Noviassa. Lisäksi masteritason kulttuurituottaja (ylempi AMK) tutkintoon johtavaa kou-lutusta antavat yhteistyössä Humanistinen amk ja Metropolia amk. Ammattikorkeakoulusektorin ohella alan tutkintoon johtavaa koulu-tusta annetaan myös muutamissa yliopistojen maisteriohjelmissa. Ammattispesifiin tuottajaosaamiseen tähtäävän tutkinto-opiskelun rinnalla on tarjolla myös suuri joukko projekteittain organisoitunutta täydennyskoulutusta, joiden laajuudet vaihtelevat iltapäiväseminaa-rista usean kuukauden mittaisiin kehittämisprosesseihin. Tuottaja-koulutuksen määrän lisääntyminen on nostanut keskusteluun myös tuottajavaltaistumisen ja epäilyn siitä, onko tuottajakoulutuksen määrä oikeassa suhteessa työelämän tarpeisiin.

Takulaisten ajatuksia kulttuurituottajien koulutuksesta ja osaamisen pai-nopisteistä selvitettiin seuraavien väittämien muodossa:

• Kulttuurituottajan osaamisen painopiste muuttuu moniosaamisesta erikoistumiseen ja yksittäiset tuottajat ovat nykyistä huomattavasti syvemmin erikoistuneita tuotannon alan erityiskysymyksiin.

• Ammattiin johtavan kulttuurituottajakoulutuksen sisällöt integroi-

daan muiden koulutusalojen sisään (mm. tradenomi, muusikko & kuvataiteilija) ja näiltä aloilta valmistuu jatkossa aloittain spesialisoi-tuneita kulttuurituottajia.

• Ammattiin johtavan kulttuurituottajien peruskoulutuksen määrä li-sääntyy.

• Tuottajakoulutuksen pääpaino siirtyy jo ammatissa toimivien täyden-nyskoulutukseen ja maisteritasolle.

• Kulttuurituotannon laaja-alainen koulutus lisääntyy kulttuurin integ-roituessa muihin aloihin

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet takulaiset uskoivat kansainvälisten verkostojen merkityksen korostuvan lähestyttäessä vuotta 2020. Kaikki

39

KUVIO 7. Näkemyksiä tuottajan osaamistarpeiden

ja koulutuksen muutoksista.

0 20 40 60 80 100 %





TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

Kulttuurituottajien peruskoulutus lisääntyy

Koulutuksen pääpaino täydennyskoulutukseen ja maisteritasolle

Laaja-alainen koulutus lisääntyy

Kansainvälisten verkostojen merkitys korostuu

Osaamisen painopiste erikoistumiseen

Tuottajakoulutus integroidaan taiteen koulutusalojen sisälle

40

kulttuurihallinnon ja median segmentillä toimivat vastaajat pitivät kan-sainvälisten verkkojen korostumista todennäköisenä. Joka neljäs vastaa-ja piti kansainvälisyyden korostumista epätoivottavana, muille kehitys näyttäytyi toivottavana. Hallinnon, median ja taidesisällön näkökulmasta alaa seuraavat vastaajat pitivät kansainvälisyyden korostumista enem-män toivottavana kuin muut.

Osaamisen painopisteen muuttuminen kohti eri alueisiin erikoistumista vai-kuttaa kyselyn perusteella olevan tuottajakentän vahvistuva trendi. Vastaa-jat pitivät painopisteen siirtymistä moniosaamisesta erikoistumiseen paitsi todennäköisenä (62 % vastaajista), myös enimmäkseen toivottavana (68 % vastaajista). Vähiten toivottavana erikoistumiskehitystä pitivät kunnan palveluksessa toimivat vastaajat. Myös kolmannella sektorilla ja freelan-cereina toimivat vastaajat pitivät muutosta vähemmän toivottavana kuin muut. Vastaavasti ammattiin johtavan kulttuurituottajakoulutuksen integ-roiminen muiden koulutusalojen sisään aloittain erikoistuneiden kulttuuri-tuottajien tuottamiseksi oli takulaisten mielestä enemmän todennäköinen ja toivottava kuin epätodennäköinen ja epätoivottava muutos. Erityisesti ylemmät toimihenkilöt pitivät muutosta toivottavana.

”Tarvitaan sekä moniosaajia että erikoistuneita. Varmasti osa kulttuurituottajakoulutuksesta integroituu muihin, esimerkik-si sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin, mikä on toivottavaa. En usko kuitenkaan kaiken integroituvan muihin koulutuksiin enkä myöskään toivo sitä. Peruskoulutuksen määrän toivon nousevan, jos työpaikkoja on riittävästi valmistuville, mutta en muussa tapauksessa. Sama koskee kysymystä täydennyskoulu-tuksesta ja maisteritasosta.” (Kulttuuriyrittäjä)

”Kuvataiteilijan ja tuottajan yhdistelmä on ongelmallinen. Ku-vataiteilijuus vaatii 110%. Toisaalta mukaan tarvitaan alassa si-sällä olevia tuottajia, jotka kuitenkin pystyvät lykkäämään omat taiteilijuutensa intentionsa sivuun.” (Kuvanveistäjä)

41

Ammattiin johtavan kulttuurituottajien peruskoulutuksen määrää vas-taajat pitivät pääosin riittävänä tai liiankin suurena. Keskeinen huolen-aihe oli työtilaisuuksien riittäminen lukumäärältään kasvavalle tuottajien joukolle. Tässä nähtiin taustalla myös alueittain tehtyjä eroja: eri alueil-la koulutuksensa saaneet työllistyvät varsin erilailla. Pääkaupunkiseutu nostettiin erikseen esille tuottajan työllistymisen kannalta hyvänä koulu-tusympäristönä. Samalla pohdittiin pienempien paikkakuntien tarjoami-en verkostojen kykyä työllistää uusia tuottajia. Vain noin joka kolmas piti kulttuurituottajien peruskoulutuksen lisääntymistä todennäköisenä tai toivottavana.

”Toki toivoisin kulttuurituottajille riittävän töitä jatkossakin, mutta jotain kulttuurituottajien koulutukselle tulisi tehdä. Pää-kaupunkiseudulla koulutetut käsittääkseni työllistyvät hyvin, mutta pienempien paikkakuntien ammattikorkeakouluista val-mistuvat eivät tunnu työllistyvän alalle. Ehkä erikoistuminen ja työharjoittelujen selkeämpi ohjaaminen voisi auttaa asiassa?” (Projektikoordinaattori)

”Huonon työllisyystilanteen takia koulutusmääriä on pakko pie-nentää. Resursseja siirtynee täydennyskoulutuksen suuntaan.” (Kulttuurituottaja)

Koulutuksen pääpainon nähtiin siirtyvän vuoteen 2020 mennessä jo ammatissa toimivien täydennyskoulutukseen ja maisteritasolle. Paino-pisteen siirtymistä pidettiin todennäköisenä (63 % vastaajista) ja vielä useammin toivottavana (72 % vastaajista). Tämä on varsin luonteva vastaus etenkin jo korkeakoulutuksessa olevien tai sieltä valmistunei-den takulaisten arviointina. Koulutuksen tason rinnalla tärkeäksi koettiin koulutuksen laatu, jolla viitattiin etenkin kulttuurituottajien täydennys-koulutuksen kehittämishaasteisiin.

”PÄTEVÄÄ täydennyskoulutusta, jota nykyisin ei ole tarjolla kulttuurituottajien ammattinimikkeille tarjottuna. Itsekin olen osallistunut muiden alojen koulutukseen ja hankkinut lisäpäte-vyyttä ja tutkintoja.” (Kulttuurisihteeri, eläkkeellä)

Myös kulttuurin integroituminen muihin aloihin ja siten kulttuurituotan-non laaja-alaisen koulutuksen lisääntyminen nähtiin todennäköisenä ja vielä useammin toivottavana muutoksena. Ero miesten ja naisten välillä oli kuitenkin merkittävä. Yli puolet miehistä piti laaja-alaisen koulutuk-sen lisääntymistä epätodennäköisenä. Miehet pitivät laaja-alaisen koulu-tuksen lisääntymistä myös vähemmän toivottavana kuin naiset.

42

Työvoiman liikkuvuus tulee lisääntymään, mutta täydeksinomadiksi ei toivottavasti tarvitse kenenkään ryhtyä.

43

3.6 TAKU ja epätyypillisen työn haasteet

Kulttuurituotannon alan välittäjäportaassa työskentelevien työllisyys-tilanne on varsin moninainen. Kuten tämän tutkimuksen otoksestakin on havaittavissa, TAKUn jäsenistön ammattinimikkeiden joukko on suuri (ks. Liite 1). Nimikkeet kertovat myös varsin moninaisista toimenkuvista, joissa takulaiset työskentelevät. Nimikkeiden ja tehtävien monipuolisen kirjon lisäksi alan työllisyyttä leimaa työmuotojen kirjo. Työelämässä työsuhteita on jaoteltu tyypillisiksi ja epätyypillisiksi. Tyypillinen työ teh-dään yhden työnantajan palveluksessa kokopäiväisesti. Kaikki tämän ulkopuolelle jäävä työ on jollakin tavalla epätyypillistä. Epätyypillisyys voi ilmetä esimerkiksi osa-aikaisuutena tai määräaikaisuutena. Kulttuu-risektori on nähty yhdeksi epätyypillisen työn edelläkävijäaloista: siellä epätyypillinen työ on ollut normaali käytäntö jo pitkään. Epätyypillinen työ voi näyttäytyä yksilötasolla monipuolisena elannon hankinnan logiik-kana, jossa voivat yhdistyä esimerkiksi päällekkäin ja limittäin apuraha-kaudet, sivutoiminen yrittäjyys, freelancer-verokortilla tehtävät toimek-siannot, soviteltu päiväraha sekä suoritus- tai provisiokohtaiset palkkiot. (Halonen 2009a.)

Työelämän haasteet kiinnittyvät keskeisesti TAKU ry:n tulevaisuuden suun-taviivojen määrittelyyn. Kyselyssä kysyttiinkin vielä vastaajien näkemyksiä tulevaisuuden työelämän prekaarisuudesta sekä TAKUn roolista kulttuuri-tuotannon alan keskeisimpänä edunvalvojana seuraavien väittämien avulla:

• Elättääkseen itsensä vuonna 2020 pienellä paikkakunnalla kulttuuri-työntekijän on tehtävä monia erilaisia osa-aikatöitä myös kulttuuri-alan ulkopuolella.

• Tyypillinen takulainen on nomadi, joka siirtyy tapahtumien ja projek-tien perässä paikkakunnalta toiselle.

• Vuoteen 2020 mennessä tuottajan tulotaso nousee merkittävästi suhteessa suomalaisten keskiansioon.

• Eri aloilla toimivat tuottajat ryhmittyvät ammatillisesti TAKUun.• TAKUn jäsenmäärä kasvaa alan työllisyyden nopean kasvun myötä• Vuonna 2020 takulaisten edunvalvonnan keskiöön on noussut epä-

tyypillisen työn juridisen aseman parantaminen ja sosioekonomisen turvaverkon rakentaminen.

AEK on teettänyt jäsenkyselyn, jossa yli 2000 informanttia arvioi mm. työtilannettaan ja sen reunaehtoja vuonna 2025 (Akavan Erityisalojen… 2010, ). AEK:n jäsenistön näkemyksissä suurin enemmistö uskoi elin-ikäisten työpaikkojen siirtyvän historiaan ja markkinavoimien sanelevan

44

yhä pidemmälle sen, millä aloilla löytyy työpaikkoja. Takulaisten ajatuk-set tuntuvat seurailevan varsin hyvin AEK:laisten yleistä näkemystä.

Lähes kaikki vastaajat pitivät todennäköisenä, että elättääkseen itsen-sä vuonna 2020 pienellä paikkakunnalla kulttuurityöntekijän on tehtävä monia erilaisia osa-aikatöitä myös kulttuurialan ulkopuolella. Tulevaisuu-dennäkymä sirpaleisella työuralla oli kuitenkin vastaajille hyvin vahvasti ei-toivottava. Sirpaleisuuden myötä uhkana on, että työelämä rakentuu jatkuvaan uusien työtilaisuuksien etsintään, jolloin tuottaja ei voi paneu-tua häiriöttä nykyisiin tehtäviinsä (Halonen 2009a). Vain neljä kyselyyn vastannutta henkilöä piti töiden sirpaloitumista ja erilaisilla osa-aikatöillä elannon hankkimista toivottavana.

”Pienillä paikkakunnilla tilanne on jo nykyisin huono. Pelkästään kulttuurisektorilla on vaikea työllistyä. Tuotantorakenteiden vahvistaminen maakunnissa tuo ratkaisuja.” (Tuottaja)

Työn pirstaloitumista hieman epätodennäköisempänä, mutta silti to-dennäköisenä tulevaisuuden suuntana vastaajat pitivät sitä, että vuon-na 2020 tyypillinen takulainen on nomadi, joka siirtyy tapahtumien ja projektien perässä paikkakunnalta toiselle. Nomadius ei myöskään ollut vastaajille yhtä paha uhkakuva kuin elannon kasaaminen erilaisista osa-aikatöistä, joka kymmenes vastaaja piti töiden perässä muuttamista toi-vottavana tulevaisuudenkuvana.

Työn merkitys on tekijälleen paljon laaja-alaisempi kuin pelkkä toimeentulon hankkiminen (Halonen 2009a; Akavan erityisalojen…2010). Silti myös työs-tä saatava rahallinen korvaus on keskeinen työn tekemisen funktio. Kulttuu-rin väittäjäportaan ammatit ovat olleet korkeakoulutettujen keskuudessa yksi heikoimmin palkatuista asiantuntijaryhmistä. Takulaisen keskiansio oli 2010 vuoden lokakuussa 2320 euroa. Samaan aikaan suomalaisen kes-kiansio on 2 900 euron luokkaa ja korkeakoulutuksen saaneiden keskiansio jo pitkälti yli 3000 euroa kuukaudessa (Palkat ja työvoimakustannukset, KUVIO 8. Näkemyksiä TAKUn ja tuottajantyön tulevaisuudesta.

0 20 40 60 80 100 %





TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

TODENNÄKÖISYYS

TOIVOTTAVUUS

Eri alojen tuottajat ryhmittyvät TAKUun

TAKUn jäsenmäärä kasvaa

Edunvalvonnan keskiöön epätyypillinen työ

Pirstaleiset osa-aikatyöt

Tyypillinen takulainen on nomadi

Tuottajan tulotaso nousee merkittävästi

45

Tilastokeskus 2010). Lähes kaikki vastaajat toivoivatkin, että vuoteen 2020 mennessä tuottajan tulotaso nousee merkittävästi suhteessa suomalais-ten keskiansioon. Nykyinen heikko tulotaso liitettiin useissa vastauksissa koettuun mielipideilmastoon, joka vähättelee kulttuurituottajan ammattia. Miehille tulotason suhteellinen nousu oli kuitenkin vähemmän toivottava muutos kuin naisille. Vankkumattomasta toivosta huolimatta muutosta piti todennäköisenä vain 15 % vastaajista.

”Elättääkseen itsensä vuonna 2020...” on kauhea ajatus, joten pyrin omalla toiminnallani taistelemaan kulttuurituottajien vaki-naisten työsopimusten ja työn vaativuustason mukaisen palk-kauksen puolesta. Kulttuurituottajien ammattia osittain vähä-tellään...” (Kulttuurituottaja)

Eri aloilla toimivien tuottajien ammatillinen ryhmittyminen TAKUssa oli vastaajien mielestä toivottava ja myös kohtalaisen todennäköinen muu-tos. TAKUn jäsenmäärän kasvu alan työllisyyden nopean kasvun myötä jakoi vastaajat kahtia. Joka toinen takulainen uskoi työllisyyden ja sitä myöten jäsenmäärän kasvuun.

”Humanististen matalapalkka-alojen edunvalvonnan historia ei anna syytä toiveikkuuteen juuri millään muulla saralla kuin ehkä työolojen laillisuuden noudattamisessa. Alan ylikoulutus ei voi enää jatkua.” (Hankekoordinaattori)

Jo 1970-luvulla alkaneen julkishallinnon virkarakenteen kasvun jälkeen kult-tuurialan vakituisten työsuhteiden määrän on vähentynyt vuodesta 1993 alkaen. Vakituisten virkojen vähenemisen pelättiin jatkuvan tulevaisuudes-sakin. Vastaajat pitivät pääosin todennäköisenä ja toivottavana epätyypilli-sen työn juridisen aseman parantamisen ja sosioekonomisen turvaverkon rakentamisen nousemista takulaisten edunvalvonnan keskiöön

”Kulttuurituottajat viranhaltijoina tulevat olemaan yhä piene-

nevä porukka. Siksi kulttuurituottajien olisi hyvä tutustua pe-rusteellisesti johonkin taiteenalaan ja osata sitä ostopalveluihin siirryttäessä.” (Kulttuurisihteeri)

”TAKU paitsi edistää taide- ja kulttuurialan kehittymistä, ym-märtää myös tuotantopuolen työntekijöiden tarpeita ja toivei-ta. Näiden osuus edunvalvonnassa tulee kasvamaan jatkuvas-ti. Työvoiman liikkuvuus tulee lisääntymään, mutta täydeksi nomadiksi ei toivottavasti tarvitse kenenkään (tahtomattaan) ryhtyä. Tulotason nouseminen on toki suotavaa, mutta hidasta.” (Tuottaja)

Kulttuurialalla kannetaan myös huolta ns. pakkoyrittäjyyden tai vasten-tahtoisen yrittäjyyden lisääntymisestä. Esimerkiksi siivoojia, vahtimes-tareita ja kiinteistöhuollon henkilöstöä on jo pitkään ulkoistettu omiksi toiminimikseen ja sidottu samalla kuitenkin tekemään työnsä alihankin-takumppanuuteen velvoittavien sopimusten pohjalta tietylle toimeksian-tajalle. Sama ilmiö on nähtävissä esimerkiksi esiintymistoiminnan osalta muusikoiden työtilanteessa. Takulaisten vastauksissa nousi esille myös huoli vastentahtoisen yrittäjyyden jo käynnissä olevasta leviämisestä kulttuurisektorin väittäjäammatteihin.

”Taidealan ihmisiä myös pakotetaan muuttumaan yrityksiksi, eli ottamaan toiminimi, vaikka työ, jonka toiminimellä tekee, olisi erittäin paljon työsuhteen kaltainen.”

46

3.7 Tuottaja kokoaa yhteisöjä

TAKU ry:n jäsenistölle pidettiin työpaja osana yhdistyksen vuosikokousta Hämeenlinnassa 9.4.2011. Pajaa vetivät Katri Halonen ja Laura-Maija Hero. Lisäksi mukana oli Tuottaja2020 -hankkeen Noviaa edustavana tutkijana Leena Björkqvist. Pajassa esiteltiin 12:lle takulaiselle tässä raportoidun, Tuottaja2020 -hankkeen osana tehdyn kyselyn tuloksia ja pohdittiin pienryhmissä etenkin yhteisöllisyyttä tuottajan osaamishaas-teena.

Paja aloitettiin totuuden torvi -harjoitteella, jossa osallistujat jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmistä näki asiat synkkänä ja toinen yltiö-positiivisena. Synkät ajatukset tulkittiin uhkiksi ja positiiviset ajatukset vahvuuksiksi. Eniten ajatuksia nousi esille kahdesta väittämästä:

”Kulttuurialan tulevaisuus on takulaisille ruusuinen”

UHAT VAHVUUDET

• pitkäjänteisyys on kadonnut• sivistymättömyys, tyhmyys • kansallismielisyys, epävar-

muus• Y-sukupolven holtittomuus• rahoituksen ja arvostuksen

puute

• työlleen omistautuminen• elävä projektikenttä• täynnä mahdollisuuksia• X-sukupolven vanhoillisuus

Uhkakuvissa korostui yhteiskunnan muuttuminen yhä lyhytjänteisem-mäksi ja populaarikulttuureja suosivaksi. Etenkin korkeatasoisen taide-toiminnan arvostuksen ja sen puutteen myötä rahoituksen vähäisyys koettiin uhkana. Toisaalta itse toimijat omistautuvat kulttuurityölle ja

47

kehittävät sitä monipuolisesti projekteittain. Kulttuurin koetaan antavan toimintakenttänä valtavasti mahdollisuuksia. Väittämissä näyttäytyivät myös eri sukupolvien väliset erot. Asian korostuminen johtunee ainakin osittain siitä, että asia oli ollut TAKU ry:n kevätkokouksessa edellisenä päivänä voimakkaasti esillä.

Toisessa totuuden torvi -väittämässä pohdittiin TAKUn ja takulaisten vai-kutusmahdollisuuksia tulevaisuuden kulttuurikentän keskeisenä raken-tajana.

TAKUlla on aito mahdollisuus vaikuttaa kulttuurisektorin kehitykseen

UHAT VAHVUUDET

• ammattiyhdistystoiminta vanhanaikaista

• TAKU on pieni yhdistys• Perinteiset ”suo, kuokka ja

Jussi” -arvot rajoittavat vai-kutusmahdollisuuksia

• kaikki ovat yksilöitä -> löy-tyykö yhteinen tahtotila?

• toiminta vanhanaikaista, ankeaa

• X-sukupolvi kulkee omien trendiensä perässä

• hyvät verkostot ja yhteis-työtaidot

• kulttuuripoliittinen ohjelma• luovuus ja monipuolisuus• nopea, pieni ja ketterä• monipuoliset (virtuaaliset)

välineet• monikulttuurisuus ja -puoli-

suus

TAKUn uhkiksi koettiin ammattiyhdistystoimintaan liitettävä vanhanai-kaisuuden leima, joka saattaa haitata jäsenhankintaa ja pitää TAKUn varsin pienenä yhdistyksenä ammattiyhdistyskentän suuriin toimijoihin

verrattuna. Toisaalta pienuus yhdistettiin myös toiminnan nopeuteen ja ketteryyteen. Uhkana nähtiin, että yhteiskunnassa vallitsevat arvot saat-tavat rajoittaa vaikutusmahdollisuuksia.

TAKUn jäsenistö on varsin monipuolinen otos kulttuurikentän toimijoista. Tämä nähtiin rikkautena ja vahvuutena, mutta yhteisen tahtotilan löytämi-sen kannalta myös haastavana. Tähän liittyen koettiin yhteinen kulttuuripo-liittinen ohjelma yhdeksi TAKUn vahvuudeksi. TAKUn vahvuuksiksi nähtiin myös monipuoliset ja hyvät yhteistyöverkostot sekä taidot toimia niissä hyödyntäen monipuolisesti uutta kommunikaatioteknologiaa.

Totuuden torvi -tehtävän jälkeen Halonen esitteli TAKU-kyselyn ensim-mäisen syklin tuloksia sekä muutamia etenkin kuluttajien käyttäytymi-seen liittyviä tulevaisuuden trendejä. Esitelmään valitussa näkökulmassa korostettiin yllätyksellisten yhteisöjen merkitystä, kaupunkitilan moni-puolista hyödyntämistä leikkikenttänä, reaali- ja virtuaalitodellisuuden tietoista sekoittamista sekä taiteilijan, tuottajan ja yleisön välisten roo-lijakojen muuttumista. Lisäksi pohdittiin pätkätyötä sitoutumisen ongel-mana ja kulttuurin roolia hyvän, asiantuntijoita sitouttavan organisaatio-ympäristön ja –kulttuurin rakentajana.

Keskeiseksi pienryhmätyöskentelyn teemaksi nostettiin tulevaisuuden yhteisöt ja niiden rooli tuottajan työssä. Koettiin, että taiteilijan ohella tuottajan katseen tulee kääntyä yhä aktiivisemmin yhteisöihin ja proses-seihin, jotka tuottavat uusyhteisöllisyyttä.

Yhteisön näkökulmasta korostettiin toiminnan jatkuvuutta ja pitkäjäntei-syyttä. Hyvä yhteisö koettiin jokseenkin stabiiliksi.

”Ihmiset on saatava jotenkin sitoutettua. Niille on saatava yh-teinen päämäärä ja idea. Ja sen pitää kantaa. Että syyn pitää pysyä ja sen pitää olla haastava, se ei saa olla liian helppo”

48

Toisaalta stabiilius sisältää myös uhan klikkiytymisestä ja aktiviteetin hiipu-misesta. Korostettiin, että pitäisi olla valmiuksia myös lopettaa yhdistyksiä: ”yhteisöistä on myös osattava luopua, että ei pidetä aina vaan pystyssä”. Tässä koettiin myös selkeitä sukupolvieroja. Etenkin nuoremmat sukupolvet ovat tottuneet projektimaisuuteen: asiat kootaan ja niistä luovutaan. Sen sijaan vanhempien sukupolvien kehittämisympäristö on ollut prosessimai-sempaa; on rakennettu instituutioita ja tavoiteltu pysyvyyttä ja vakiintumis-ta. Toisaalta lopettamisen dynamiikan ohella nähtiin, että osa toiminnasta muuntautuu kuluttajiensa mukaan, radikaalistikin.

”Esimerkiksi meillä on tällainen urheiluseura, joka on ikäänty-nyt… että ei ne tee enää urheilua, vaan voi tehdä niin kuin te-atterimatkoja. Ja se keskittyy siihen porukan yhteisöllisyyteen, joka on joskus 30 tai 40 vuotta sitten lähtenyt liikkeelle siitä urheilusta mutta sitten muuntunut.”

Muutosta haetaan usein uusien toimijoiden kautta. Tässä koettiin, että katse käännetään yleensä iältään nuorempien aktivointiin. ”Aina halu-taan uusia nuoria, ei nähdä, että nuori voi olla yhtä kuin uusi. Että van-hakin voi olla toiminnassa uusi ja siksi tärkeä.”

Yleisö tulisi saada mukaan toiminnan suunnitteluun. Osallistava suunnittelu pitäisi aloittaa jo alkuideoinnista. ”Että mä olen tapahtu-matuottaja ja meillä ajatellaan, että me ollaan niitä generaattoreita. Mutta pitäisi ottaa yleisö mukaan jo alkuideointivaiheessa.” Esimer-kiksi markkinoinnin alueella löydettiin paljon etua monipuolisesta osallistumisesta. Lähtökohtana pitää olla se, että tiedostetaan osal-listettavien tarpeita. Tuottajan haasteeksi tulee omien intressien esit-telyyn perustuvan agitoinnin sijasta asiakkaan osallistumismotiivien pohtiminen ja niihin vetoaminen.

Yhdeksi keskeiseksi haasteeksi nostettiin osallistujien saaminen liik-keelle. Jotta yhteisöprojektit olisivat toimivia, niissä pitäisi olla riittävä määrä osallistujia. Yhdessä työryhmässä jaettiin tästä onnistunut esi-merkki. Jyväskylän yläkaupungin yö-tapahtuman osana yleisöä kerät-tiin sosiaalisen median kautta jonottamaan oikeaa leipää. Yleisöllä oli myös mahdollisuus osallistua performanssin tekemiseen kirjoittamalla ruokaan liittyviä ajatuksia. Tempaus oli Teatterikone -nimisen ryhmän yhteisötempaus, joka toimi samalla myös onnistuneena markkinointivä-lineenä. Toisaalta ryhmässä mietittiin myös, voisiko sosiaalinen media olla pikemminkin kokoontuneiden yhteisöjen jatke: jospa onkin luonte-vampaa ensin koota reaalitodellisuudessa ihmiset yhteen ja sitten jatkaa toimintaa virtuaalitodellisuuden tukemana?

Työpajassa nostettiin esille, että lähtökohdan pitää osallistavissa prosesseis-sa kummuta yhteisöistä, mikä on siirtymä taitelijalähtöisestä prosessiajat-telusta. Lisäksi koettiin tärkeänä lähtökohtana spontaanius ja kulttuuritoi-minnan vieminen suoraan sinne, missä ihminen on. Taiteen vieminen sinne, missä sitä ei yleensä ole, nähtiin monessa mielessä hyvänä. Yleisö kokee

49

yllätyksen ja toisaalta ei joudu näkemään lisävaivaa kokemuksen äärelle tulemiseksi. Yksi ryhmä pohti kuntosalia kulttuurielämysten ympäristönä.

”Kulttuuri ja taide viedään paikkoihin, joissa ihmiset jo ovat. Meitä kiinnosti etenkin työhyvinvointi. Että voisi miettiä enem-män yhteistyötä esimerkiksi liikuntapuolen kanssa ja kehitellä kuntosaleja virikkeellisemmäksi paikaksi, joissa kulttuurikin olisi huomioitu. ... TAKUn rooli voisi olla näiden yhteistyökuvioiden rakentaja. Että autettaisi, ettei taide ja liikunta ole jotenkin kau-kana toisistaan.”

Yhteisöllisyyden rakentamisen muuntuminen keskiöön ja kulttuurin vie-minen jo olemassa olevien yhteisöjen luokse ovat haasteita tuottajien ammattikunnalle. Kulttuurin vieminen erilaisiin tiloihin on voimistunut runsaasti jo pidemmän aikaa. Sen sijaan erilaisia keinoja sitouttaa ihmi-siä mukaan koko kulttuurisisältöiseen prosessiin pelkän kuluttaja–yleisö -roolin sijasta etsitään parhaillaan.

”Tuottaja tukee, kannustaa ja sanoo, että tee, tee, tee. Että hyvä juttu! Ja auttaa sitten löytämään siihen niitä muita saman-henkisiä mukaan… Fasilitaattori antaa sen toiminta-alustan mis-sä toimiva. Mutta ne osallistujat sen sitten toteuttaa sen jutun.”

Prosessinäkökulmassa korostuu tuottajan uusi rooli verrattuna aiem-paan kulttuurisihteerin rooliin. Kulttuurisihteeriin liitettiin mielikuvia, joissa yleisöllä on varsin passiivinen rooli. Samalla prosessinäkökulmasta kulttuuri nähdään taiteilijaneron johtamaksi, mystifioiduksi luomispro-sessiksi, jossa tuottajalla ja yleisöllä on lähinnä statistin rooleja.

”Sihteerihommassa olet vain auttanut taiteilijaa ja ajatellut, että et vaikuta mihinkään vaan olet vaan nöyrä palvelija. Että nyt pitää verkostoida ihmisiä… sekä kolmannen sektorin toiminnan, että suorien kansalaiskontaktien kautta.”

Yksi työpajaryhmistä rakensi yllätyksellisiin tapahtumiin tähtäävän tuot-tajan roolia seuraavasti:

”Tarvitaan ideanikkari, toimijat ja tuottaja toimii fasilitaattorina ja luo toiminta-alustan. Ja sitten on osattava luopua. Tuottaja katsoo, että prosessi toimii ja osaa myös luopua kun huomaa, että prosessi ei enää toimi. Tämän taustalla on tärkeää avata hallintorakenteita.”

50

TAKUlaisessa dystopiassa liu’utaan kohti kansainvälisten toimijoiden hallitsemia monopolisoituvia markkinoita.

51

4 Pohdinta

Vastanneet olivat yllättävän yksimielisiä eri väittämien toivottavuudes-ta ja todennäköisyydestä. Mikäli vastauksissa oli suurta hajontaa, se liittyi usein väittämän moniin merkityksiin, joita sitten avattiin kyseisen väittämäosion avoimessa kommenttilaatikossa. Esimerkiksi formaattien yleistyminen jakoi mielipiteitä. Tarkemmin katsottuna kuitenkin formaat-tien leviämisen kannattajat kytkivät formaattiajattelun vapaissa osioissa laadun standardointiin, kun taas formaattien vastustajat käsittivät ter-millä ulkomaalaistaustaisten sarjatuotantojen teollisluontoisen tehtailun.

Vastauksista eroteltiin ne, joihin joko alle 25 % tai yli 75 % vastan-neista antoi myönteisen tai kielteisen arvion. Näiden vastausten osalta takulaiset olivat siis varsin yksimielisiä. Varsin yksimieliset arviot saa-neet vastaukset jaettiin neljään ryhmään, jotka ovat todennäköinen ja epätodennäköinen tulevaisuus sekä toivottu ja epätoivottu tulevaisuus. Näistä eriteltiin aluksi todennäköisten tulevaisuuskuvien kolme yksimie-lisimmän arvion saanutta näkökulmaa.

EPÄMIELUISA TODENNÄKÖINEN TULEVAISUUS

MIELUISA TODENNÄKÖINEN TULEVAISUUS

1. tuottajien työssä korostuu yhä enemmän osa-aikaisuus ja nomadina työtilaisuuksien perässä kulkeminen2. tuottajien tulotaso ei nouse merkittävästi3. tuotetaan yksilöllisiä huippuelä-myksiä varakkaille.

1. kansainväliset verkostot koros-tuvat2. TAKUn edunvalvontatyö keskit-tyy epätyypillisen työhön3. pienten alihankkijoiden käyttö lisääntyy

Epämieluisa tulevaisuus tiivistyi voimakkaimmin skenaarioon, jossa työl-lisyystilanne on vaikea. Sen taustalla on tuottajakoulutuksen myötä li-sääntyvä kilpailu töistä, jotka ovat tyypillisesti osa-aikaisia ja edellyttävät valmiutta liikkua eri paikkakuntien välillä. Kysynnän ja tarjonnan epäta-sapainoon liittyy myös pelko heikosta tulotasosta, joka ei nouse runsaan tuottajatyövoiman tarjonnan vuoksi.

Kulttuurituotannon alasta osa on organisoitunut vahvojen, julkisen sek-torin rahoittamien instituutioiden varaan. Niissä on totuttu tyypillisesti vakituisiin työsuhteisiin yhden työnantajan palveluksessa. Toisaalta osa kulttuurin ns. vapaata kenttää on perinteisesti organisoitunut produkti-oittain koottavien tuotantotiimien varaan epätyypillisen työn eri muotoi-na, joissa yhdistyvät esimerkiksi apurahat, sivutoiminen yrittäjyys, free-lancer- tai tavallisella verokortilla tehtävä työ, palkat ja palkkiot. Kehitys kohti työsuhteiltaan yhä epävarmempaa työympäristöä toi mukanaan yksimielisimmän tuomion epämieluisimpana, mutta samalla erittäin to-dennäköisenä tulevaisuutena.

Kulttuurialoja on totuttu pitämään epätyypillisen työn edelläkävijäalana, koska siellä eri ansaintalogiikkoja yhdistelevä portfoliotulo on muihin toi-mialoihin verrattuna tyypillisempää (Halonen 2009a). Kehityssuunnaksi on arvioitu, että myös monet muut alat kulkevat kohti yhä epätyypilli-sempää työtä. Epätyypillisellä työllä viitataan kaikkeen siihen työhön, jota ei tehdä päätoimisesti yhden työnantajan palveluksessa. Mikä-li epätyypillistä työtä pidetään yhtenä tulevaisuuden keskeisistä työn muodoista, täytyisi löytää ratkaisuja siihen liittyvän yksilöä koskettavan epävarmuuden, sitoutumattomuuden ja riskien hallintaan. Tämä halut-tiin nostaa edunvalvonnan keskiöön. Edunvalvonnan näkökulmasta kyse on kuitenkin vaikuttamismekanismien löytämisestä varsin laajaan, koko työelämän monisyistä muutosprosessia koskevaan haasteiden vyyhtiin. TAKUlle jää tehtäväksi edelläkävijän aseman ottaminen juuri epätyypil-listen töiden karikkojen väistämisen keinojen etsijänä ja ratkaisujen val-tavirtaistajana.

52

Todennäköisen tulevaisuuden ohella pyrittiin hahmottamaan väittämien avulla myös toivottuja utopioita ja epämieluisia dystopioita. Näistä nousi kumpaisestakin viisi keskeisintä näkökulmaa, joista takulaiset olivat huo-mattavan yksimielisiä.

EPÄTOIVOTTU TULEVAISUUS (DYSTOPIA)

TOIVOTTU TULEVAISUUS (UTOPIA)

1. tuotettavien sisältöjen kotimai-suusaste puolittuu2. julkinen sektori perääntyy rahoittajaroolistaan3. pienet alihankkijat (etenkin kalusto, turvallisuus & jätehuolto) fuusioituvat suuriin4. viranomaisvalvonta tiukentuu5. sisältöjä tarjotaan kalliimmalla hinnalla räätälöitynä yhä harvem-malle

1. kulttuurituotannon sisällöt laa-jenevat ja monipuolistuvat2. uuden luominen siirtyy yhteis-kunnallisen kehityksen ytimeen3. pienten alihankkijoiden käyttä-minen lisääntyy4. matkailu-, sosiaali- ja terve-ysalan kanssa tehtävä yhteistyö lisääntyy5. tuottajakoulutuksen pääpaino siirtyy täydennys- ja maisteritason koulutukseen

Todennäköisyyksien keskittyessä etenkin työsuhteen laatuun ja työympä-ristöön toiveet kohdistuivat enemmän kulttuurin sisältöihin ja rooliin yhteis-kunnassa ja eri toimialoilla. Dystopian aineksia ovat liukuminen kulttuurisi-sältöjen ja organisoinnin tapojen viemänä kohti kansainvälisten toimijoiden hallitsemia monopolisoituvia markkinoita. Tämä nähtiin uhkana sisältöjen kotimaisuusasteelle sekä alan organisoimiselle pienten alihankintaverkos-tojen varaan. Keskeinen näkökulma on harras toive, jossa kulttuuria on tarjolla kaikille. Suuntaus, jossa tarjottaisiin räätälöityjä palveluita yhä har-vemmille maksukykyisille asiakkaille, nähtiin erittäin negatiivisena kehitys-kulkuna. Julkisen sektorin muutokset nousivat vastauksissa keskeiseksi nä-kökulmaksi. Uhkana nähtiin julkisen sektorin perääntyminen rahoittajan ja kulttuurin edistäjän roolista ja keskittyminen viranomaisvalvontaan.

Takulainen utopia rakentuu kukoistavan kulttuurin varaan. Siinä kult-tuurilla on yhteiskunnassa keskeinen asema, sisällöt ovat rikkaita ja monipuolisia ja kulttuurilla on rooli kehityksen keskeisenä dynamona. Utopiaa toteuttavat pienet alihankkijat monikansallisten monopolien sijasta, ja sen toteuttamiseen osallistuvat myös esimerkiksi matkai-lu-, sosiaali- ja terveysala lisääntyvän yhteistyön kautta. Koulutuksen painopiste on peruskoulutuksen sijasta takulaisille ajankohtaisem-massa täydennys- ja maisteritason koulutuksessa. Takulainen uto-pia on vahva visio kulttuurista, jolla on tärkeä ja tunnustettu asema yhteiskunnassa. Se yhdistää aatteellisesti. Huomioitavaa on, että toivottavassa tulevaisuudessa ei korostunut takulaisen oma rooli toi-mijana (joka oli vahvin epämieluisan todennäköisen tulevaisuuden elementti), vaan keskiössä oli työn merkitys yhteiskunnalle ja erilai-set kumppanuudet.

Vaikka takulaiset olivat varsin yksimielisiä useita asioista, muutamat väittämät saivat ambivalentimman vastaanoton. Eniten erilaisia näke-myksiä tuottavat vastaukset liittyivät lähes poikkeuksetta todennäköi-syyden arvioihin: tulevaisuuden unelmat olivat varsin selkeitä, mutta nii-den todennäköisyys tuotti vastaajien keskuudessa hajontaa. Takulaisilla oli erilaisia näkemyksiä monopolisoitumiskehityksestä, tuottajien orga-nisoitumisesta tuotantotaloiksi sekä koulutuksen kehityslinjoista. Kou-lutuksen puolella etenkin osaamisen painopisteen muuttuminen kohti erikoisosaamista ja tuottajakoulutuksen integroituminen muun taidealan koulutuksen sisälle olivat aiheita, joista takulaisten näkemykset eivät ol-leet yhteneviä.

Tuottajantyön kipupisteeksi nousi selkeästi epätyypillisen työn mukana tulevat riskit työn pysyvyydestä, tulotason vakaudesta ja työllisyyden määrästä. Yhdeksi ratkaisuksi on ehdotettu tuottajien ryhmittymistä tuotantotaloiksi. Tämä epäilytti vastaajia. Ehkäpä organisointimuoto ei takaa työtilaisuuksien määrän vakituisluontoista jatkuvuutta. Organi-sointimallit eivät kykene vastaamaan työn epävarmuuden haasteisiin,

vaan kaivataan selkeästi laajamittaisempaa pohdintaa ja ratkaisuehdo-tuksia epätyypillisen työn epävakauden puskurointiin.

Kulttuurituottajien koulutus nostettiin kyselyssä esille Tuottaja2020 -hankkeen tavoitteiden vuoksi. Alan koulutus ei välttämättä ole ta-kulaisten näkökulmasta keskeisin kehittämisalue. Toisaalta vastaajien joukossa oli useita opiskelevia kulttuurituottajia, joille kulttuurituotan-non alan koulutuksen pohtiminen on erittäin ajankohtaista. Pääsään-töisesti koulutuksen pääpainon toivottiin siirtyvän peruskoulutuksesta maisteritason ja täydennyskoulutuksen suuntaan. Sen sijaan näkemys koulutuksen osaamistavoitteista vaihteli. Osa kaipasi pitkälle erikois-tuvaa koulutusta toisten kokiessa tärkeäksi monialaisuuden, syven-tymisenkin kustannuksella. Tässä kohdin tosin kysymyksenasettelu on ollut hatara: luultavimmin väittämän ajatukset erikoistumisesta ja osaamisen syvyydestä ovat saaneet eri vastaajien ajattelussa varsin erilaisia tulkintoja. Tämän lisäksi näkemykset vaihtelivat myös siitä, tu-lisiko kulttuurituotannon koulutus upottaa nykyistä tiiviimmin muiden kulttuurialojen koulutuksen sisälle vai rajata yhä tiukemmin omaksi koulutusalueekseen.

Kaiken kaikkiaan aineiston keskeisin sanoma on takulaisten vahva luot-tamus kulttuurin merkitykseen yksilöille ja yhteiskunnalle. Työtä teh-dään antaumuksella ja tulevaisuus halutaan nähdä rikkaan ja monipuo-lisen kulttuurituotannon leimaamana. Vaikka kyselyssä ei rakennettu tiekarttoja toivotun utopian saavuttamiseksi on selvää, että visio työn tärkeydestä kannattelee kulttuurialan välittäjäporrasta heidän tehdessä arkisia valintojaan ja niiden kautta rakentaessaan kulttuurimme tulevai-suutta. Askelten suunta on selvä, vaikka niiden pituudet vaihtelevat ja ovat toisinaan hapuileviakin.

55

LÄHTEET

Ahola, EevaKatri & Halonen, Katri (2008). Helsinki, the centre of Finnish music industry: gateway to the world and from the world. Hel-sinki quarterly 3/2008, 36–41.

Akavan Erityisalojen jäsenten suhtautuminen työn tekemiseen ja työelämän pelisääntöihin (2010). Julkaisematon raportti kesä-kuussa 2010 kerätyn aineiston pohjalta. Akavan Erityisalat & Infontain oy.

Akavan Erityisalat ry (10/2010). Yhdistyksen jäsensivut http://www.akavanerityisalat.fi

Alanen, Aku (2010). Suuret kaupungit hallitsevat kulttuurin taloutta. Tilastokeskus: Tieto & Trendit 4–5/2010.

Firat, A. Fuat & Dholakia, Nikhilesh (2006). Theoretical and Philo-sophical Implications of Postmodern Debates: Some Challenges to Mo-dern Marketing. Marketing Theory 6(2), 123 – 162.

Halonen, Katri (2006). Kulttuurituottajan ammattispesifi osaaminen.Kasvatus 3/2006, 250–263.

Halonen, Katri (2007a). Open Source and New Media Artists.Human Technology.An Interdisciplinary Journal on Humans in ICT Environ-ments.Vol 3(1), February 2007, 98–114. Saatavissa osoitteesta: http://www.humantechnology.jyu.fi/articles/volume3/2007/halonen.pdf

Halonen, Katri (2007b). Yleismies jantusistafestarispesialisteiksi? Tapahtumatuottajan toimenkuvat. Kirjassa Satu Silvanto (toim.) Festi-vaalien Helsinki - Urbaanin festivaalikulttuurin kehitys, tekijät ja kokijat. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, 139–144.

Halonen, Katri (2009a). Kulttuurituottajat työn ja identiteettien markkinoilla. Työelämän tutkimus 3/2009, 20–31

Halonen, Katri (2009b). Millaisella osaamisella maailmalle? Teok-sessa Pia Strandman (toim.) Menestystä maailmalta.Musiikkialan pien-yritysten vientivalmiuksien kehittäminen. Helsini: Metropolia Ammatti-korkeakoulu, 59–63. Ladattavissa osoitteessa http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Menestystae_maailmalta_2009.pdf (luettu 22.10.2010).

Halonen, Katri (2009c). Musiikki hyvinvoinnin edistäjänä. Kolme ta-pausesimerkkiä musiikkiosaamisen innovatiivisesta käytöstä.Musiikki-alan toimintaympäristöt ja osaamistarve - Toive - hankkeen osaraportti 2009:2.Metropolia Ammattikorkeakoulu, Kulttuuri ja luova ala. Ladatta-vissa osoitteessa: http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/musiikki_hyvinvoinnin_edistajana_halonen.pdf

Halonen, Katri (toim.) (2010). Kulttuuri kokoaa. Kulttuuritapahtumi-en muuttuvat verkostot. Tuottaja2020 -hankkeen julkaisuja 1.Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Luettavissa osoitteessa: http://www.cupore.fi/documents/Tuottaja 2020_Kulttuuri_kokoaa2010.pdf

Halonen, Katri (2011). Kulttuuri katalysoi (1. keskeneräisenä julkais-tu painos ladattavissa sivustolta tuottaja2020.metropolia.fi)

Häyrynen, Simo (2006). Suomalaisen yhteiskunnan kulttuuripolitiik-ka. Jyväskylä: Minerva SoPhi 99.

Jäsentietoa TAKUlaisista, maaliskuu 2009. Ladattavissa osoittees-sa http://www.taku.fi/taku_ry/tietoa_jasenistosta/keita_ovat_takulaiset (luettu 28.10.2010).

56

Karhunen, Paula & Niininen, Mikko (2003). Taidealan ammattikou-lutus – esiselvitys. Taiteen keskustoimikunta, Työpapereita 41. Helsinki: Taiteen keskustoimikunta.

Kokkonen, Tuija & Loppi, Karla & Karjalainen, Annamari (2002). For free. Selvitys suomalaisen teatterin vapaasta kentästä.Ladattavissa osoitteessa http://www.teatteriliitto.fi/Uudet_netpdf/for_free.pdf (luet-tu 10.12.2010).

Lagerström, Samu & Mitchell, Ritva (2005). KLEROT I. Taide- ja kulttuurialojen elinkeinorakenteen muutos ja lähitulevaisuuden osaamis-tarpeet. Helsinki: Kulttuuripolitiikan edistämissäätiö Cuporen julkaisuja 9.

Mäkirintala, Eija (2009). Taidetaustaisen osaamisen hyödyntäminen yritysten kilpailukyvyn vahvistamisessa. Helsinki: Luova Suomi -hanke &Cupore. Ladattavissa osoitteessa http://www.luovasuomi.fi/images/stories/Taidetaustainen_osaaminen_Makirintala_final_291009.pdf (luet-tu 8.12.2010).

Palkat ja työvoimakustannukset. Tilastokeskuksen tilastoja. Ladat-tavissa osoitteessa http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_palkat.html (luettu 26.1.2011).

Porter, Michael (1985). Competitive Advantage: Creating and Sustai-ning Superior Performance, New York, NY The Free Press

KUVAT

Kaikki piirroskuvat: LauraMaija Hero

Blackburn Photo (Flickr.com) ................................Kansi Duchamp (Flickr.com) .........................................7 Joe Shlabotnik (Flickr.com) ...................................9 Alexander Henning Drachmann (Flickr.com) ..........12 Jayel Aheram (Flickr.com) ....................................13 André Mouraux (Flickr.com) ..................................14

www.office.com .......................................................15 Daniel Kruczynski (Flickr.com) ..............................20 Benny Mazur (Flickr.com) .....................................22 Erik Forsberg (Flickr.com).....................................24 Sherman Geronimo-Tan (Flickr.com) .....................26 U.S. Army (Flickr.com) .........................................27 tanakawho (Flickr.com) ........................................29 Ward Kadel (Flickr.com) .......................................31 Tup Wanders (Flickr.com) .....................................32 Zeali (Flickr.com) .................................................35

Hel Yes! Adam Laycock .............................................36 Lisa Vanovitch (Flickr.com) ...................................37 madmolecule (Flickr.com) ....................................38 takomabibelot (Flickr.com) ...................................40 McKay Savage (Flickr.com) ...................................42

www.office.com .......................................................43Katri Halonen ..........................................................46Laura-Maija Hero ......................................................48Laura-Maija Hero ......................................................49

Mikko Luntiala (Flickr.com) ...................................50 Felipe Venancio (Flickr.com) .................................52 phault (Flickr.com) ...............................................53

57

ENGLISH SUMMARY

How do cultural intermediaries see the future of cultural production? Will monopolization, marketization, formatization and privatization become integral parts of the future Finnish cultural life?

This report deals with the future of cultural production, namely event production as seen by the wide variety of occupations working in the field of cultural management. The informants hold a background in pub-lic funding institutions (namely government and communal sectors), semipublic funding institutions ( receiving an essential part of their fi-nances from the public sector) and private sector working outside the subsidized field of culture.

Cultural managers in Finland have organized themselves under se-veral different trade unions. The biggest cultural producers(’) and managers(’) union is The Art and Cultural Professionals’ Trade Union (TAKU). The members of TAKU have served as the informants in this study.

The Art and Cultural Professionals’ Trade Union (TAKU) was founded in 1975 as one of the member affiliates of Akava Special Branches, which is a member of the central union Akava, namely the Confe-deration of Unions for Professional and Managerial Staff in Finland. TAKU has almost 3000 members (2011). The average monthly in-come for a member is 2320€ (2010). About one third of the members work in the public sector, one third in the private sector and NGOs and one third are student members. Most of the members have a uni-versity level education or are studying towards one. The members typically work as culture or arts specialists ; in managerial positions, development work, teaching and research as well as in producing and managing cultural products and services. Over 80% of the mem-bers are female.

58

To find out how people in the cultural management field view the future of culture and cultural events, a web based questionnaire was made. The questionnaire included statements concerning several different themes. The statements arose from the previous results of Tuottaja2020 (Producer 2020) forecasting project. The informants answered whether the given statement was likely to become real by the year 2020 and whether the described development was desirable. The questionnaire included also a field for free commenting in the end of each section. The plea for taking the questionnaire was e-mailed to 2769 members of TAKU. Only 128 members filled in the questionnaire. However, the data analysis showed that the divergence was quite small for most statements and hence the results are likely to represent the views of TAKU reasonably well. In addition to the questionnaire, a future oriented workshop was arranged with a dozen of TAKU members. The workshop focused on the changing role of a cultural manager.

After analyzing each of the statements and themes separately, the ques-tions that produced under 25 or over 75 percent positive or negative answers were separated from the others. These statements were the ones that TAKU members agreed on most clearly.

What was seen as a likely, but not a desirable option , was moving from place to place due to temporary and part time work opportunities. It was also commonly agreed that the income level of cultural managers is not likely to rise notably. A future, where international networks are emphasized and small scale entrepreneurs are utilized more in event production were seen as both likely and desirable.

In the public sector, stable vacancies are the norm. On the other hand, in the so called “free field” the production groups and ensembles are for-med per production. So, the production managers can have an income puzzle formed by grants, part time entrepreneurship, freelance work and salaries from different organizations. This kind of untypical work is

likely to become more common in other fields, as well. The informants wanted to see political work towards finding ways to reduce the uncer-tainty, lack of commitment and risks of untypical work.

Dystopia, namely the unwanted future of TAKU members appeared as follows: the Finnish cultural content is replaced to a large extent by foreign formats and big multinational production companies buy smaller companies and thus gain a monopoly position. TAKU members don’t want to see a future, where tailored services are produced at a high price to a few well off customers. TAKU members’ clear statement was that culture should be available to all. The public sector (government and communities) supports culture by running communal cultural servi-ces as well as by supporting NGOs and free ensembles and productions. Dystopia for the cultural producers and managers means the end of public funding for culture.

Utopia, the wanted future, is one where culture blossoms in rich and di-verse art contents in the society as a whole. Creativity is the key catalyst for development in the country. Instead of massive multinational mo-nopolies, small subcontractors make the utopia happen. Co-operation with tourism as well as social and health services is well developed and enriching.

It was interesting to note that the future wishes of TAKU members had to do with the cultural content and the role of culture in the society. It can be concluded, that TAKU members believe strongly in culture. They believe that culture is meaningful and necessary for individuals as well as the society as a whole.

59

LIITE 1. Vastanneiden ammattinimikkeet

lkm Ammattinimike

30 kulttuurituottaja, tuottaja

16 taiteilija, laulaja, kuvataiteilija, muotoilija, puvustaja, graafinen suunnittelija, kuvittelija, dramaturgi, kuvanveistäjä, taidemaalari

9 kulttuurikoordinaattoori, projektikoordinaattori, tuotantokoordi-naattori, hankekoordinaattoori, näyttelykoordinaattori

7 toiminnanjohtaja, johtaja, kulttuurijohtaja

7 taiteen maisteri, filosofian maisteri

7 viestintäsuunnitelija, markkinointisuunnittelija, projektisuunnitte-lija

5 lehtori, opettaja

5 teatteri-ilmaisun ohjaaja, sanataideohjaaja, kulttuuriohjaaja, nuoriso-ohjaaja

4 tiedottaja

3 projektipäällikkö

3 tutkimusassistentti, tutkija

3 kulttuurisihteeri

2 asiantuntija, erityisasiantuntija

lkm Ammattinimike

2 pääsihteeri

2 intendentti

2 amanuenssi

2 palveluneuvoja, palveluasiantuntija

2 vapaa-aika sihteeri, järjestösihteeri

1 kulttuuriyrittäjä

1 tulkki

1 museoavustaja

1 ArtDirector

1 toimittaja

1 museovalvoja

1 verkkotutor

1 festivaalityöntekijä

1 musiikkiteknologi

60

LIITE 2 Kyselylomake

Arvoisa takulainen

Tällä lomakkeella kartoitetaan ajatuksiasi kulttuurituotannon kentän tulevaisuudesta. Lomake liittyy Tuottaja 2020-hankkeeseen, jonka puitteissa ennakoidaan millaista osaamista tulevaisuuden kulttuurituottaja tarvitsee. Hankkeen toteuttavat TAKUn kanssa kotimaisista kulttuurituotannon alan ammattikorkeakouluista koottu tutkijaryhmä sekä Kulttuuritutkimuksen edistämissäätiö Cuporen tutkijat.

Kysely rakentuu tulevaisuusväittämistä. Tehtävänäsi on arvioida kunkin väittämän toteutumisen toivottavuutta ja todennäköisyyttä. Lisäksi perässä on Miksi? -ruutu, johon toivon sinun kirjailevan väittämien herättämiä ajatuksiasi. Kyselyyn vastaaminen vie noin 20 minuuttia.

Mikäli mieleesi tuli jotain kysyttävää, ota yhteys! [email protected]

Du kan också svara på svenska!

Perustiedot

Mikä on pääasiallinen toimialasi?

Kuvaile toimintaasi kulttuurin kentällä. Onko jokin taide/kulttuuriala, yleisösegmentti tai muu tausta, jonka kautta tarkastelet kulttuurialaa?

Mitä ammattinimikettä käytät?

Valitse tästä

61

Muutokset kulttuurisisällöissä ja tuotantojen organisoitumisessa

Seuraavassa on lueteltu joukko tulevaisuusväittämiä liittyen kulttuurisisältöihin ja tuotantojen organisoitumiseen. Pohdi omien tulevaisuusajatuste-si valossa kuinka TODENNÄKÖISIÄ ja TOIVOTTAVIA seuraavat väittämät ovat. Arvioi ensimmäiseen sarakkeeseen väittämän todennäköisyyttä: 1=epätodennäköinen, 2=jokseenkin epätodennäköinen, 3= todennäköinen, 4=erittäin todennäköinen. Arvioi lisäksi toiseen sarakkeeseen väittämän toivottavuutta: 1=epätoivottava, 2= jokseenkin epätoivottava, 3= toivottava & 4=erittäin toivottava. Lopuksi on vapaa tekstiruutu, johon toivomme sinun perustelevan vastauksia siltä osin, kun se tuntuu kokemuksesi näkökulmasta tärkeältä.

Arvioi, kuinka TODENNÄKÖISIÄ ja TOIVOTTAVIA seuraavat väittämät ovat.

TODENNÄKÖISYYS TOIVOTTAVUUS

Vuonna 2020 kulttuuritapahtumien sisältö on nykyistä huomattavasti laajempaa ja monipuolisempaa. 1 2 3 4 1 2 3 4

Vuonna 2020 yhä suurempi osa tapahtumasisällöistä rakentuu olemassa olevien teosten tai formaattien varaan. 1 2 3 4 1 2 3 4

Tulevaisuudessa kulttuuriin liittyvä uuden luominen ja yllätyksellisyys ovat yhteiskunnan kehittämisen ytimessä. 1 2 3 4 1 2 3 4

Taiteilja-apurahat muuttuvat tuotantoapurahoiksi. 1 2 3 4 1 2 3 4

Vuoteen 2020 mennessä sisältöjen kotimaisuusaste puolittuu nykyisestä. 1 2 3 4 1 2 3 4

Kulttuuritapahtumien keskinäinen kilpailu luo tilanteen, jossa 10 suurinta yritystä ottaa haltuunsa 80% kotimaisista suurista ja keskisuurista tapahtumatuotannoista vuoteen 2020 mennessä.

1 2 3 4 1 2 3 4

Tapahtumatuotannon ammattilaiset suosivat yhä enemmän pieniä alihankkijoita, jotka pystyvät tarjoamaan ”räätälöityjä” henkilökohtaisia palveluita. 1 2 3 4 1 2 3 4

Jäikö jokin väittämä askaruttamaan, kaivelemaan, vaivaamaan, kosketti jotenkin muuten? Tarkenna tunnelmiasi ja perustelujasi alla olevaan laatikkoon.

62

Muutokset rahoituksessa ja ansaintalogiikoissa

Seuraavassa on lueteltu joukko tulevaisuusväittämiä liittyen kulttuurituotannon rahoitukseen ja ansaintalogiikoihin. Pohdi omien tulevaisuusajatus-tesi valossa kuinka TODENNÄKÖISIÄ ja TOIVOTTAVIA seuraavat väittämät ovat. Arvioi ensimmäiseen sarakkeeseen väittämän todennäköisyyttä: 1=epätodennäköinen, 2=jokseenkin epätodennäköinen, 3= todennäköinen, 4=erittäin todennäköinen. Arvioi lisäksi toiseen sarakkeeseen väittämän toivottavuutta: 1=epätoivottava, 2= jokseenkin epätoivottava, 3= toivottava & 4=erittäin toivottava. Lopuksi on vapaa tekstiruutu, johohon toivomme sinun perustelevan vastauksia siltä osin, kun se tuntuu kokemuksesi näkökulmasta tärkeältä.

Arvioi kuinka TODENNÄKÖISIÄ ja TOIVOTTAVIA väittämien suuntainen kehitys on.


Vuonna 2020 tapahtumatuotannossa keskitytään entistä laadukkaampien, mutta samalla kalliimpien tuotteiden ja palveluiden rakentamiseen 1 2 3 4 1 2 3 4

Palvelutuotteina tarjotaan yksilöllisiä huippuelämyksiä niille, joilla on varaa maksaa palveluista. 1 2 3 4 1 2 3 4

Yksilöllisesti räätälöityjen palveluiden myötä kävijämäärät ovat vähentyneet, mutta samalla kävijäkohtaiset tulot ovat kasvaneet merkittävästi. 1 2 3 4 1 2 3 4

Elättääkseen itsensä vuonna 2020 pienellä paikkakunnalla kulttuurityöntekijän on tehtävä monia erilaisia osa-aikatötä myös kulttuurialan ulkopuolella. 1 2 3 4 1 2 3 4

Vuonna 2020 valtakunnallisesti on määritelty 10 merkittävintä kotimaista, kansainvälisesti kiinnostavaa ta-pahtumaa. Niiden kehittämiseen investoidaan merkittävistä kaikkien muiden tapahtumen tuen loputtua. 1 2 3 4 1 2 3 4

Luovan talouden boomin mentyä ohi vuotten 2020 mennessä kulttuurisektoria ei kehitetä erityisin julkisen sektorin toimenpitein. 1 2 3 4 1 2 3 4

Alueellisella tasolla viranomaisvalvonta tiukentuu. Lupäkäytäntöjen kiristymisen myötä tuottajan kumppaniksi kelpaavat vain kuhunkin lupa-alueeseen erikoistuneet yritykset. 1 2 3 4 1 2 3 4

Jäikö jokin väittämä askaruttamaan, kaivelemaan, vaivaamaan, kosketti jotenkin muuten? Tarkenna tunnelmiasi ja perustelujasi alla olevaan laatikkoon.

63

Muutokset yhteistyökumppanuuksissa

Seuraavassa on lueteltu joukko tulevaisuusväittämiä liittyen kulttuurituotannon yhteistyökumppanuuksiin. Pohdi omien tulevaisuusajatusten valos-sa kuinka TODENNÄKÖISIÄ ja TOIVOTTAVIA seuraavat väittämät ovat. Arvioi ensimmäiseen sarakkeeseen väittämän todennäköisyyttä: 1=epätodennäköinen, 2=jokseenkin epätodennäköinen, 3= todennäköinen, 4=erittäin todennäköinen.

Arvioi lisäksi toiseen sarakkeeseen väittämän toivottavuutta: 1=epätoivottava, 2= jokseenkin epätoivottava, 3= toivottava & 4=erittäin toivottava. Lopuksi on vapaa tekstiruutu, johon toivomme sinun perustelevan vastauksia siltä osin, kun se tuntuu kokemuksesi näkökulmasta tärkeältä.

Arvioi kuinka TODENNÄKÖISIÄ ja TOIVOTTAVIA väittämien suuntainen kehitys on.


Kulttuuri- ja matkailualan yhteistyön on syntynyt vahva kumppanuus, jonka ansiosta Suomi tunnetaan vuonna 2020 nykyistä huomattavasti paremmin kansainvälisesti vetovoimaisena tapahtumamaana. 1 2 3 4 1 2 3 4

Hyvinvointi- ja kulttuurialan palvelutarjoajat tuottavat yhteistyössä liiketaloudellisesti kannattavia kulttuuria hyödyntäviä palveluita. 1 2 3 4 1 2 3 4

Yksittäiset kulttuurituottajat ovat organisoituneet vuoteen 2020 mennessä tuotantotaloiksi. 1 2 3 4 1 2 3 4

Suuret yritykset ostavat tapahtumatuotannon pienet kalusto-, turvallisuus- ja jätehuoltopalveluiden tarjoajat, joten kilpailu vähenee. 1 2 3 4 1 2 3 4

Tuottajan kansainvälisten verkostojen merkitys korostuu yhä enemmän lähestyttäessä vuotta 2020. 1 2 3 4 1 2 3 4

Kaikki vapaaehtoistyöstä talkoolaisille annettavat vastikkeet tulkitaan verotettavaksi tuloksi. Tämä poisaa käytännössä vuoteen 2020 mennessä vapaaehtoistyöläiset tapahtumatuotannon kentältä. 1 2 3 4 1 2 3 4

Yhdistyksen ja yritysten yhteistuotanto nousee vuoteen 2020 mennessä tyypillisimmäksi tuotantomalliksi. 1 2 3 4 1 2 3 4

Jäikö jokin väittämä askarruttamaan, kaivelemaan, vaivaamaan, kosketti jotenkin muuten? Tarkenna tunnelmiasi ja perustelujasi alla olevaan laatikkoon.

64

TAKU ja takulaiset vuonna 2020

Seuraavassa on lueteltu joukko tulevaisuusväittämiä liittyen Takuun ja kulttuurituotannon alan koulutuksen tulevaisuuteen. Pohdi omien tulevai-suusajatustesi valossa kuinka TODENNÄKÖISIÄ ja TOIVOTTAVIA seuraavat väittämät ovat. Arvioi ensimmäiseen sarakkeeseen väittämän todennäköisyyttä: 1=epätodennäköinen, 2=jokseenkin epätodennäköinen, 3= todennäköinen, 4=erittäin todennäköinen.

Arvioi lisäksi toiseen sarakkeeseen väittämän toivottavuutta: 1=epätoivottava, 2= jokseenkin epätoivottava, 3= toivottava & 4=erittäin toivottava. Lopuksi on vapaa tekstiruutu, johon toivomme sinun perustelevan vastauksia siltä osin, kun se tuntuu kokemuksesi näkökulmasta tärkeältä.

Arvioi kuinka TODENNÄKÖISIÄ ja TOIVOTTAVIA väittämien suuntainen kehitys on


TAKUn jäsenmäärä kasvaa alan työllisyyden nopean kasvun myötä 1 2 3 4 1 2 3 4

Eri aloilla toimivat tuottajat ryhmittyvät ammatillisesti TAKUun. 1 2 3 4 1 2 3 4

Vuonna 2020 takulaisten edunvalvonnan keskiöön on noussut epätyypillisen työn juridisen aseman paranta-minen ja sosioekonomisen turvaverkon rakentaminen. 1 2 3 4 1 2 3 4

Tyypillinen takulainen on nomadi, joka siirtyy tapahtumien ja projektien perässä paikkakunnalta toiselle. 1 2 3 4 1 2 3 4

Vuoteen 2020 mennessä tuottajan tulotaso nousee merkittävästi suhteessa suomalaisten keskiansioon. 1 2 3 4 1 2 3 4

Kulttuurituottajan osaamisen painopiste muuttuu moniosaamisesta erikoistumiseen ja yksittäiset tuottajat ovat nykyistä huomattavasti syvemmin erikoistuneita tuotannon alan erityiskysymyksiin. 1 2 3 4 1 2 3 4

Ammattiin johtavan kulttuurituottajakoulutuksen sisällöt integroidaan muiden koulutusalojen sisään (mm. tradenomi, muusikko & kuvataiteilija) ja näiltä aloilta valmistuu jatkossa aloittain spesialisoituneita kulttuurituottajia.

1 2 3 4 1 2 3 4

Ammattiin johtavan kulttuurituottajien peruskoulutuksen määrä lisääntyy. 1 2 3 4 1 2 3 4

Tuottajakoulutuksen pääpaino siirtyy jo ammatissa toimivien täydennyskoulutukseen ja maisteritasolle. 1 2 3 4 1 2 3 4

Kulttuurituotannon laaja-alainen koulutus lisääntyy kulttuurin integroituessa muihin aloihin. 1 2 3 4 1 2 3 4

Jäikö jokin väittämä askaruttamaan, kaivelemaan, vaivaamaan, kosketti jotenkin muuten? Tarkenna tunnelmiasi ja perustelujasi alla olevaan laatikkoon

65

Minkälainen oletat työsuhteesi/työtilanteesi olevan vuonna 2020?

Lopuksi

Vastaajajoukon monipuolisuuden todentamiseksi tarvitsemme ESR:n raportointiin nimesi ja taustaorganisaatiosi. Tämä tietue poistetaan kirjaamisen jälkeen vastauksien yhteydestä. Vastaukset käsitellään erillään, eikä niitä tulkita esim. taustaorganisaatiosi näkemykseksi.

Vastaajan nimi

Vastaajan taustaorganisaatio

”Tulevaisuus ei ole epävarmempi kuin nykyisyys”. Kiitos kun olet jakanut aikaasi, ajatuksiasi ja visioitasi. Näistä aineksista koostetaan raportti, johon tiivistetään se, millaisia tulevaisuuksia takulaisten silmin on nähtävissä.

JULKAISUSUUNNITELMAJULKAISUT LÖYDÄT OSOITTEESTA TUOTTAJA2020.METROPOLIA.fI

Kulttuuri kokoaa. Kulttuuritapahtumien muuttuvat verkostot. Halonen (toim.) 2010

Kulttuuri katalysoi. Megatrendien tärähtäminen tuotannon kentälle. Halonen 2011

Kulttuuri kannattelee. Takulaisten näkemyksiä kulttuurituotannon tulevaisuudesta. Halonen & Teye 2011

Kulttuuri kutoo. Yhteistyö ja verkostot vapaan kulttuurikentän tukena ja innostajana. Björkqvist 2011

Kulttuuri kipinöi. Tulevaisuusajattelu pedagogisena haasteena. Hero 2011

Kulttuuri kutsuu. Vapaaehtoiset tapahtumien voimavarana ja hengenluojina. IsoAho 2011

Kulttuuri kyydittää. Kulttuuriekosysteemi ja matkailu. Uotila 2011

Kulttuuri kokeilee. Ennakoinnin menetelmien arviointi. Hero 2012

Kollektiivinen kulttuuri. Wiki avoimen hankehallinnon välineenä. Hero 2012

Näkökulmia tuottajakoulutuksen nykytilanteeseen ja tulevaisuuteen. Mitchell (toim.) 2011

Cultural Manager 2020. Visions of Future. Halonen & Hero (eds.) 2011

Kulttuurituottajakoulutuksen suuntaviivoja. Tuottaja2020hankkeen loppuraportti. Halonen (toim.) 2012

Mistä tulevaisuuden tuottaja tunnistetaan?

Kenen kanssa tuottaja tulevaisuudessa solmii yhteistyökumppanuuksia?

Onko tulevaisuuden tuottaja globaali nomadi vai paikallistason puurtaja?

Tässä raportissa Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry:n jäsenistö arvioi ja rakentaa todennäköisen

ja toivotun tulevaisuuden suuntaviivoja. Monenkirjavalla tuottajajoukolla on selkeä näkemys tahtotilasta,

jossa kulttuuritoiminta on yhteiskunnan kehittämisen ytimessä. Raportissa eritellään millaisten keskustelujen

ja valintojen tuloksena tätä tahtotilaa kohden pyritään.

LISÄTIETOJA: http://tuottaja2020.metropolia.fi

KULTTUURI KANNATTELEE...3 Katri Halonen & Outi Teye: Kulttuuri kannattelee. Takulaisten näkemyksiä...

Documents

Transcript of KULTTUURI KANNATTELEE...3 Katri Halonen & Outi Teye: Kulttuuri kannattelee. Takulaisten näkemyksiä...