Kouluttajan työkalupakki - A-klinikka.fi | · tohtori Franco Celeghiniä ja Lontoon yliopiston St...

Kouluttajantyökalupakki

t ransdrug-pro jekt i

kättä pitempääpäihdekoulutuksen kehittämiseen

sisäl lys

kiitokset • 4

1 johdannoksi

Päihteiden käyttö ja monipäihdekäyttö Euroopassa • 6

Lucia Di Furia

Päihdekoulutus Euroopassa • 11

Wim Buisman

Transdrug-projekti • 16

Marjatta Montonen

2 koulutus, koulutustarpeet ja tarvekartoitus

Johdanto • 20

Dick Osseman

Päihdetieto terveydenhoidon ammattilaisten koulutuksessa • 22

Dick Osseman & Wim Buisman

Koulutustarpeiden arviointi päihdepalveluissa: kokemuksia Italiasta • 32

Andrea Finessi, Alessandro Mantovani, Mariangela Rossi & Lucia Di Furia

Koulutustarpeiden arviointi Alankomaiden päihdepalveluissa • 40

Dick Osseman

3 menetelmäraportit

Menetelmäraportit • 50

Tracey Powers-Erkkilä & Danica Klempová

DELFI-TEKNIIKKA • 52

Delfi-tekniikka opetussuunnitelman kehittämisessä Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa • 54

Tuija Salo & Marja-Liisa Torikka

Päihdesairaanhoitajien koulutustarpeiden kartoitusta Delfi-tekniikalla • 59

Milada Gúthová

Delfi-tekniikka päihdepalveluissa työskentelevien pedagogien koulutustarpeiden kartoituksessa • 63

Jana Horňáková

SWOT-ANALYYSI • 66

Ehkäisevän päihdetyön ammattilaisten SWOT-analyysi päihdekoulutuksen tilasta • 67

�ubom�r Gábriš

SWOT-analyysi terapeuttisten yhteisöjen työntekijöiden koulutustarpeista • 69

Daniela Cymbalová

SWOT-analyysi päihdetyön ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen opiskelijoiden koulutustarpeista • 72

Tiina Kauma & Vesa Joutsen

TULEVAISUUSVERSTAS • 76

Tulevaisuusverstas koulutustarpeiden arviointimenetelmänä iltapäiväseminaareissa • 77

Marja Niskasaari & Arja Tikka

TUPLATIIMI • 80

Poliittisten päättäjien päihdekoulutustarpeiden kartoitus kyselyjä ja tuplatiimi–menetelmää käyttäen • 81

Anitta Tähti-Niemi

Tuplatiimin käyttö koulutusohjelman arvioinnissa • 86


s isäl lys

3 menetelmäraportit . . .

Tuplatiimi-menetelmä Transdrug-projektin disseminaatiostrategian suunnittelussa • 88

Tracey Powers-Erkkilä

FOKUSRYHMÄT • 90

Fokusryhmä luotaamassa monipäihteisyyden kehitystä viiden vuoden aikajänteellä • 91

Raffaello Raboni, Antonello Grossi & Alessandro Mantovani

NGT-RYHMÄTYÖTEKNIIKKA • 96

Monipäihdekäyttöön vaikuttavien tekijöiden tarkastelu NGT-tekniikan avulla • 98

Raffaello Raboni, Antonello Grossi & Natalia Savani

TEEMAHAASTATTELU • 102

Koulutustarpeiden kartoitus strukturoitua kyselyä ja teemahaastattelua käyttäen • 104

Hroznata Živný

BENCHMARKING • 108

Uudenlainen benchmarking-sovellus • 109

�ubica Skovayová

BONON HATUT • 113

Bonon hatut Transdrug-projektin arvioinnissa • 114

Tracey Powers-Erkkilä

4 tarpeista koulutukseen

Johdanto • 118

Marjatta Montonen

Päihdepalveluiden henkilöstön koulutustarpeiden kartoitus Veneton alueella • 120

Lucia Di Furia, Natalia Savani, Andrea Finessi & Mariangela Rossi

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten päihdekoulutustarpeiden kartoitusta Suomessa • 126

Tuula Annala

Kurssiarviointi koulutustarpeiden kartoituksen välineenä • 137

Dick Osseman

Jellinekin päihdepalveluiden uudelleenorganisointi ja sen vaikutukset henkilöstökoulutukseen • 142

Dick Osseman

Täsmäkoulutusta päihdesairaanhoitajille • 152

Milada Gúthová

Päihdetyön erikoistumisopinnot Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa • 154


5 näkökulmia päihdekoulutukseen

Johdanto • 162

Marjatta Montonen

Näkökulmia Suomen päihdekoulutukseen • 163

Rauno Mäkelä & Tuula Annala

Näkökulmia Slovakian päihdekoulutukseen • 168

Gabriela Novotná

kirjoittajat • 174

transdrug-projekti

Kiitokset Leonardo da Vinci -ohjelmalle ja Transdrug-partnerien

kotimaisille rahoittajille projektin saamasta toimintatuesta.

Kouluttajan työkalupakin kirjoittajien ja artikkeleissa mainittujen

henkilöiden lisäksi suuri joukko muita on osallistunut artikkeleissa

esiteltyyn työhön.

Haluamme kiittää erityisesti Rovigon päihdepalveluyksikön johtajaa

tohtori Franco Celeghiniä ja Lontoon yliopiston St George’s Hospital

Medical Schoolin professoria Fabrizio Schifanoa osallistumisesta

Italiassa toteutetun Transdrug-hankkeen eri vaiheisiin. Kiitokset

myös Padovan terveydenhuoltoyksikössä toimiville tohtori Andrea

Vendraminille ja tohtori Milena Pizzalle heidän panoksestaan

projektin tulosten levittämisessä Italiassa.

Lämpimät kiitokset Bratislavan päihdehoitokeskuksen johtajalle

tohtori �ubom�r Okruhlicalle ja Žilinan sairaalan johtajalle tohtori

Ivan Chabanille osallistumisesta Transdrug-projektin työhön

Slovakiassa.

Avainhenkilöitä Kouluttajan työkalupakissa kuvatuissa

koulutustarvekartoituksissa olivat ne lukuisat nimettömiksi jääneet

ammattilaiset ja opiskelijat, jotka uhrasivat aikaansa pohtiakseen

päihdetyön osaamisvaatimuksia. Kiitämme heitä kaikkia.

— kirjoittajat

kirjoittajat

A-klinikkasäätiöRauno Mäkelä Johtava ylilääkäri

Tuula Annala Henkilöstön kehittämispäällikkö

Marjatta Montonen Transdrug-projektin koordinaattori

Tracey Powers-Erkkilä Sosiaalityöntekijä, projektikoordinaattori

Marja Niskasaari Sosiaaliterapeutti, Turun a-klinikka

Arja Tikka Johtava sosiaaliterapeutti, Turun a-klinikka

Anitta Tähti-Niemi Projektikoordinaattori, Kuusankosken a-klinikka

Sosiaali- ja terveysalan opisto, TampereVesa Joutsen Opettaja

Tiina Kauma Opettaja

Pirkanmaan ammattikorkeakouluTuija Salo Lehtori

Marja-Liisa Torikka Lehtori

Ser.T. ULSS 16 PadovaLucia Di Furia M.D., Phd

Natalia Savani Psychologist, Researcher

Ser.T. ULSS 19 AdriaAndrea Finessi Director

Alessandro Mantovani Psychologist, Researcher

ULSS 18 RovigoAntonello Grossi Psychologist at the Mental Health Department

Mariangela Rossi Psychologist at the Centro Studi Bresparola

Raffaello Raboni Director at the European Projects Department

JellinekWim Buisman Drs., Head EATI & Jellinek International Projects

Dick Osseman Drs., Staff member at EATI & Jellinek International Projects

Centre for Treatment of Drug Dependencies, Bratislava /Institute on Drug Dependencies, Bratislava

Milada Gúthová Head Nurse

Hroznata Živný Doctor of Pedagogy

Danica Klempová M.A., Research coordinator at the Institute on Drug Dependencies

�ubica Skovayová Doctor of Philosophy at the Institute on Drug Dependencies

Gabriela Novotná M.A.

The Association of Therapeutic Communities

Daniela Cymbalová M.D.

The Professional Association for Addictions to Psychoactive Substances�ubom�r Gábriš M.D.

The Slovak Chamber of Graduate Medical Professionals,Section of Therapeutic PedagogistsJana Horňáková Doctor of Pedagogy

Suomi

Italia

Alankomaat

Slovakia

174

ToimittajatMarjatta Montonen & Tracey Powers-Erkkilä

Copyright ©A-klinikkasäätiö ja tekijät 2003

JulkaisijaA-klinikkasäätiö 2003

Graafinen suunnitteluMary Woolley

PainotyöPainotalo Auranen Oy

A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 44ISSN 1459-3939

ISBN 952-9894-86-4

1

johdannoksi

6Kouluttajan työkalupakki

Johd

anno

ksi

PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ JA MONIPÄIHDEKÄYTTÖEUROOPASSA

Lucia Di FuriaULSS 16 Padova

EMCDDA:n vuonna 2002 julkaisemassa raportissa EU-maidenhuumetilanteesta todetaan, että Euroopan huumeongelma on liianmonimuotoinen lyhyesti kuvattavaksi. Laittomien huumeiden käytönyleisyys ja kehityssuunnat vaihtelevat maasta toiseen ja alueeltatoiselle, samoin huumeiden käyttöön liittyvät ongelmat. Kaikestahuolimatta tuoreimmat tilastotiedot viittaavat siihen, että tilanne onvakaantumassa useimmissa EU-maissa. Tilanne poikkeaa 1980-luvustaja 90-luvun alkuvuosista, jolloin huumeiden käyttö ja siihen liittyvätongelmat lisääntyivät monissa maissa vauhdilla, jota voi luonnehtiahuume-epidemiaksi.

1990-luvulla kannabiksen käyttö lisääntyi huomattavasti useimmissaEU-maissa. Tällä hetkellä kasvu näyttää taittuneen joissakin maissa,joskin käytön yleisyys vaihtelee huomattavasti. Kannabiksen käyttöönliittyvät ongelmat näyttävät sitä vastoin yleistyvän. Laittomienhuumeiden käyttö on yleisintä nuorten aikuisten joukossa, erityisestikaupunkikeskittymissä asuvien nuorten miesten parissa, joskin käyttönäyttää jossain määrin leviävän myös pienempiin kaupunkeihin jamaaseudulle. Ongelmakäytön yleisyyttä koskevat arviot viittaavatsiihen, että ongelmien lisääntyminen on joissakin maissa taittumassaja jatkuu toisissa. Arviot ongelmakäyttäjien määrästä vaihtelevatkahdesta yhdeksään tuhatta 15-64 -vuotiasta kohden. Suonensisäisestihuumeita käyttäviä arvioidaan olevan kahdesta viiteen tuhatta 15-64-vuotiasta kohden. HIV-tartuntojen leviäminen näyttää hidastuneen,joskin yleisyys vaihtelee huomattavasti maasta toiseen ja tartunnatleviävät edelleen joillakin alueilla ja joissakin väestöryhmissä.

EU-maissa raportoidaan vuosittain 7000-8000 välittömästi huumeidenkäytöstä johtuvaa kuolemantapausta—todellinen määrä onoletettavasti suurempi. Huumekuolemien kehitystrendit ovat erilaisia:joissain maissa huumekuolemat lisääntyvät, toisissa vähenevät taipysyvät entisellä tasolla. Myös hoitoa hakevien huumeidenkäyttäjienmäärissä tapahtuvat muutokset ovat eri suuntaisia. Yleistäen voidaansanoa että hoitoon hakeudutaan useimmin opiaattien käytön vuoksi.Uusien asiakkaiden joukossa heroiinin käyttäjien määrä pysyyennallaan tai vähenee; joissakin maissa kannabiksen käyttäjien määräuusien asiakkaiden joukossa on kasvussa. Huumeiden käyttäjiensosiaalinen asema on heikompi kuin saman ikäisen väestön yleensä—erityisesti työttömyys ja heikko koulutustaso on yleisempää.

EMCDDA:n vuonna 2002 julkaisema raportti huumetilanteesta EU:njäsenyyttä hakevissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa kertoo aivanerilaisesta tilanteesta. Useimmissa jäsenyyttä hakevissa maissahuumeiden käyttö ja huumeongelmat ovat kasvussa. Huumeidenkäyttäjät ovat keskimäärin nuorempia kuin EU:n jäsenvaltioissa.

7 Kouluttajan työkalupakki

Johd

anno

ksi

Kaikissa jäsenyyttä hakevissa maissa enin osa ongelmista liittyyheroiinin käyttöön. Kun heroiinin käytön kasvu EU-maissa näyttäätaittuneen, heroiinimarkkinat ovat siirtyneet jäsenyyttä hakeviinmaihin, joissa heroiini syrjäyttää paikallisesti tuotettuja opiaattejaja muita päihteitä. Samaan aikaan käyttö leviää kaupunkikeskittymistäkaikille alueille.

Kuten EU-maissa, myös jäsenyyttä hakevissa maissa kannabis onyleisimmin käytetty huume. Kannabiksen käyttö on erityisen yleistäkokeilijoiden ja viihdekäyttäjien joukossa. Uudet päihteet, esimerkiksiamfetamiinit ja ekstaasi, jota tuotetaan paikallisesti tai tuodaan EU-maista, ovat myös leviämässä nuorten joukossa. Huumekokeilut javiihdekäyttö liittyvät laajempaan nuorten käyttäytymistapojenmuutokseen—konsumeristisen elämäntavan omaksumiseen, johonliittyy myös alkoholin ja tupakan käyttö.

Huumekokeilut ja viihdekäyttö ovat useimmissa EU:n jäsenyyttähakevissa maissa uusia ilmiöitä ja niinpä niiden yleisyydestä on vainvähän luotettavaa tietoa. Väestötason tietoa huumeiden käytöstä onkerätty vain viidessä kymmenestä hakijamaasta. Tästä huolimattanäyttää siltä, että hakijamaissa on viime vuosikymmenen aikanatapahtunut nopeutettuna samanveroinen huumeongelman kasvu,jonka EU-maat ovat kokeneet viimeisten 35 vuoden aikana. Jäsenyyttähakevilla mailla on edessään valtaisia haasteita, kun huumeongelmaanpuuttumiselle on muutamassa vuodessa luotava lainsäädännöllinenpohja ja hallinnolliset rakenteet ja samaan aikaan parannettava hoidonja kuntoutuksen kattavuutta ja muotoja.

Monipäihdekäyttö

EMCDDA:n vuotuisissa raporteissa EU-maiden huumetilanteesta on1990-luvun lopulta lähtien kiinnitetty huomiota monipäihdekäytön—väljästi määritellen useamman kuin yhden päihteen tai päihdetyypinkäyttö samanaikaisesti tai vuorottain— lisääntymiseen. Vuoden 2002raportissa monipäihdekäyttö nostettiin lähemmän tarkastelunkohteeksi.

Vaikka monipäihdekäyttö on yleistä, sille ei ole yleisesti käytössäolevaa määritelmää. EU-maiden tiedonkeruussa käyttämät määritelmätpoikkeavat toisistaan sekä huomioon otettujen päihteiden ettähuomioon otetun aikavälin suhteen. Monipäihdekäytöksi luetaanyleensä tärkeimmät laittomat huumeet, alkoholi ja lääkkeet.Monipäihdekäyttöä koskevassa tiedonkeruussa käytetty aikavälivaihtelee kuudesta viimeksi kuluneesta tunnista käyttöön koko elämänaikana.

Väljimpien määritelmien mukaan käytännöllisesti katsoen kaikkilaittomien päihteiden käyttäjät tulisivat määritellyiksimonipäihdekäyttäjiksi, koska lähes kaikki käyttävät alkoholia jossainvaiheessa elämänsä aikana. Vaikka monipäihdekäyttö määriteltäisiinahtaammin useiden laittomien huumeiden käytöksi, käyttötavat ja

Päihteiden käyttö jamonipäihdekäyttöEuroopassa


Johd

anno

ksi

aineyhdistelmät vaihtelevat huomattavasti. Määrittelyä mutkistavatmonipäihdekäytön mahdolliset motiivit: useiden päihteiden käytölläsaatetaan pyrkiä vahvistamaan vaikutuksia, tasapainottamaan taisäätelemään haittavaikutuksia tai päihteitä saatetaan käyttäätoistensa korvikkeina. Se, mitä päihteitä käytetään, ei riipuyksinomaan käyttäjän mieltymyksistä vaan myös päihteidensaatavuudesta, muotivirtauksista tai siitä, miten korvaushoidossakäytettyjen lääkkeiden jakelu on paikkakunnalla toteutettu.

Yliannostus- ja kuolemantapauksissa todetut aineyhdistelmät antavatviitteitä monipäihdekäyttöön liittyvistä riskeistä.Esimerkiksi:• Vaikka bentsodiatsepiinien yliannostus ei sinänsä olisihengenvaarallista, suuren bentsodiatsepiiniannoksen nauttiminenyhdessä suuren alkoholi- tai opiaattiannoksen kanssa voi ollakohtalokasta.

• Kun kokaiinia ja alkoholia käytetään yhdessä, yhdistelmänmyrkkyvaikutukset sydämen ja maksan kannalta ovat suuremmatkuin kummankaan aineen vaikutukset erikseen.

• Ekstaasin käyttö yhdessä alkoholin kanssa lisää terveysriskejä, koskaalkoholinkäyttö häiritsee lämmönsäätelyä ja voimistaa nestehukkaa.

• Erilaisten stimulanttien sekakäyttö saattaa johtaa sympaattisenjärjestelmän hyperaktiivisuuteen, joka voi häiritä lämmönsäätelyäja sydämen toimintaa.

• Tuoreissa tutkimuksissa on havaittu väkivaltaisen tai aggressiivisenkäyttäytymisen liittyvän runsaaseen alkoholin käyttöön yhdessästimulanttien kanssa.

Vakavimpia monipäihdekäyttöön liittyviä haittoja kokevatongelmakäyttäjät. Tutkimukset ovat 1970-luvulta alkaen osoittaneet,että ongelmakäyttäjät sommittelevat käyttämänsä aineyhdistelmätsen mukaan, mitä aineita on saatavilla, ja käyttävät erilaisiayhdistelmiä käyttöuransa eri vaiheissa. He saattavat korvata yhdenpäihteen toisella, ei välttämättä saman tyyppisellä aineella.

Valtaosa EU-maissa hoidossa olevista päihteiden käyttäjistä—83 %EMCDDA:n vuonna 2002 julkaiseman raportin mukaan—käyttääuseampaa kuin yhtä päihdettä. Hoidon näkökulmasta voidaan sanoa,että ainakin määrällisesti mitaten vakavin päihdeongelman tyyppion monipäihdekäyttö (Solberg & al. 2003). Käyttötavat vaihtelevathuomattavasti maittain ja myös sukupuolen mukaan.Käytettävissä olevan tiedon pohjalta hoidossa olevien päihteidenkäyttäjien joukossa tavataan ainakin seuraavia käyttäjätyyppejä:• vanhemmat asiakkaat, lähinnä miehet, joiden pääasiallinen päihdeon opiaatti ja jotka lisäksi käyttävät muita opiaatteja tai kannabista;

• nuoremmat mies- tai naisasiakkaat, jotka käyttävät kannabista jastimulantteja yhdessä alkoholin tai muiden päihteiden kanssa;

• alle 30-vuotiaat miehet, jotka käyttävät kokaiinia yhdessä alkoholintai muiden stimulanttien kanssa;

• 20–39 -vuotiaat miehet, jotka käyttävät heroiinia ja kokaiinia.

Päihteiden käyttö jamonipäihdekäyttö

Euroopassa


Johd

anno

ksi

Huumekuolemat liittyvät tyypillisesti heroiinin käyttöön yhdessämuiden päihteiden kanssa. Vähintään yhtä muuta huumetta taialkoholia on käytetty yli 50 %:ssa kuolemaan johtaneistayliannostustapauksista Iso-Britanniassa ja jopa 90 %:ssa Irlannissa.Opiaattien kanssa useimmin käytettyjä päihteitä ovatbentsodiatsepiinit, alkoholi, metadoni ja kokaiini. Huumekuolemienmäärä kasvaa joissakin EU-maissa.

Monipäihdekäyttö on luonteeltaan erilaista viihdekäyttäjien joukossa.Viihdekäyttäjien monipäihdekäyttöön ei liity riippuvuutta jalaittomien huumeiden käyttö rajoittuu yleensä tietynlaisiin sosiaalisiintilanteisiin tai tiettyyn ikäkauteen. Monipäihdekäyttö—etenkinalkoholin, kannabiksen ja stimulanttien käyttö—on yleisintä ns.klubiyleisön joukossa. Vaikka alkoholia ja laittomia huumeita eiyleensä käytetä suuria määriä, joidenkin tutkimusten tuloksetviittaavat siihen, että suurkulutus on lisääntymässä tässäkäyttäjäjoukossa; tämä saattaa lisätä terveysriskien ja pitemmän ajankuluessa ilmenevien haittavaikutusten todennäköisyyttä. Rankkavapaa-ajanviettoon liittyvä monipäihdekäyttö on yhteydessäpäihteiden helppoon saatavuuteen ja vertaisryhmän positiiviseenasennoitumiseen monipäihdekäyttöön.

Mikä monipäihdekäytössä on ongelmallista

Erityisesti monipäihdekäyttöön vapaa-ajan konteksteissa liittyymonenlaisia ongelmia ja avoimia kysymyksiä, joilla on merkitystä niintutkimuksen, ehkäisyn kuin hoidonkin kannalta.

Päihdekentälle on ilmaantumassa uusi käyttäjätyyppi: nuori henkilö,joka on sosiaalisesti integroitunut ja joka käyttää päihteitäutilitaristisella tavalla vaihtaen aineesta toiseen tai sekoittaen eriaineita mielialojen ja tilanteiden vaihtelun mukaan. Päinvastoin kuinperinteisen huumeaddiktin kohdalla, uuden päihteidenkäyttäjäntaustalta ei löydy sosiaalista syrjäytymistä tai yksinäisyyttä eikätällaista ole myöskään välittömässä näköpiirissä—päihteiden käyttötuntuu pikemminkin tukevan sosiaalista integraatiota. Päihteidenkäytön tavoitteena ei tunnu olevan pako todellisuudesta vaan halukuulua ryhmään ja osallistua houkutteleviin tapahtumiin ja samaanaikaan halu kokea jotain yksilöllistä ja poikkeavaa. Päihteiden käyttötuntuu tähtäävän todellisuuden ylittäviin kokemuksiin, johonkin, mitäei voi jättää kokematta, koska ilman sitä elämä olisi tylsää ja ikävää.Tällaisia merkityksiä ei liitetä vain uusiin päihteisiin vaan myösvuosisatoja käytössä olleisiin, kuten alkoholiin: se, mikä on uutta, eiliity aineisiin sinänsä vaan pikemmin käyttötilanteisiin jakäyttötapoihin. Käyttäjät eivät enää pitäydy vain yhdessä päihteessävaan valitsevat erilaisia aineita tarpeidensa ja tilanteidensa mukaan.Tällaisen elämänasenteen myötä arkielämä muuttuu epäkiinnostavaksija merkityksettömäksi ja viikonlopun viettoon kohdistuvat odotuksetkasvavat. Samantapainen muutos on tapahtumassa suhteessa työhön.Työ nähdään yhä useammin vain välineenä. Pitkään kestävät opinnoteivät enää houkuttele nuoria, jotka haluavat päästä työmarkkinoille

Päihteiden käyttö jamonipäihdekäyttöEuroopassa


Johd

anno

ksi

mahdollisimman nopeasti saavuttaakseen taloudellisen itsenäisyydenja mahdollisuuden välittömään tarpeiden tyydyttämiseen.

Monipäihdekäyttö näyttää vakiintuneen osaksi joidenkin nuorisoryhmienelämäntyyliä. Monipäihdekäytön tavat ovat kuitenkin vaihtelevia jamuuttuvat nopeasti. Liian vähän tiedetään siitä, millaisin tekniikoinkäyttäjät pyrkivät säätelemään yksittäisten aineiden tai aineyhdistelmienvaikutuksia kokeakseen haluamansa vaikutukset. Päihde-ehkäisylleasettuu melkoisia haasteita, kun päihteiden käyttöä legitimoivat ja niidenhaittoja vähättelevät alakulttuurit yhdistyvät pitkälle kehittyneeseenindividualismiin ja utilitaristiseen elämänasenteeseen.

Myös monipäihdekäytön farmakologiset ja kliiniset aspektit ovatmutkikkaita ja lisää tutkimustietoa tarvitaan sekä akuuteista ettäpitemmän ajan kuluessa ilmenevistä terveyshaitoista. Monipäihdekäyttöon ongelmallista myös hoidon ja kuntoutuksen näkökulmasta. Hoito-ohjelmat ja hoidon toimintaohjeet on sovitettu perinteisenhuumeidenkäyttäjän ongelmiin ja tarpeisiin eivätkä ne ehkä palveleasiakkaita, joiden päihteiden käyttö on ajoittaista tai satunnaista ja joidenkäyttämät aineyhdistelmät vaihtelevat. Kohdatessaan uudenlaisiaasiakkaita päihdepalveluissa työskentelevät ammattilaiset saattavat kokeatietonsa ja taitonsa riittämättömiksi. Sen paremmin julkiset kuinyksityisetkään päihdepalvelut eivät ehkä pysty vastaamaan uudenlaisiinongelmiin niin tehokkaasti kuin olisi toivottavaa.

Rakenteellisia vastauksia ei vielä näköpiirissä

EU-maissa ei ole toteutettu nimenomaan monipäihdekäyttöä silmälläpitäen suunniteltuja toimia. Ehkäisyhankkeet kohdistuvat tyypillisestiuseamman kuin yhden päihteen käyttöön mutta monipäihdekäyttösinänsä on vain harvoin nostettu keskeiseksi aiheeksi.Monipäihdekäytön ei yleensä katsota edellyttävän muunlaisia toimiakuin sellaisia, joita jo sovelletaan yksittäisten päihteiden käytönsuhteen. (Solberg & al 2003)

Kysymys siitä, pystyvätkö päihdepalvelut tarjoamaan riittävää apuamonipäihdekäyttäjille, etenkin viihdekäyttäjille, jää avoimeksi.Akuuttihoidossa ja katkaisuhoidossa monipäihdekäyttöön saattaa liittyäerityisiä ongelmia, jotka vaikeuttavat hoitoa. Päihdepalveluidentarjoamien hoito-ohjelmien tuloksellisuudesta monipäihdekäyttäjienhoidossa tiedetään varsin vähän. (EMCDDA 2002)

Kansallisissa päihdestrategioissa ja toimintaohjelmissa monipäihde-käyttöä ei yleensä käsitellä erillisaiheena. Viime vuosina on kuitenkinmuotoiltu strategioita, joissa laittomien ja laillisten päihteiden käyttöäkäsitellään rinnan. Tämän voidaan katsoa heijastavan lisääntyväätietoisuutta monipäihdekäyttöön liittyvistä ongelmista. 1990-luvunlopulta alkaen useiden EU-maiden päihdeohjelmat on laadittukattamaan sekä alkoholin että laittomien huumeiden käytön, jolloinhuomion kohteena eivät ole aineet sinänsä vaan pikemmin niidenkäyttötavat ja riippuvuuteen liittyvät ongelmat.

Kirjallisuus

EMCDDA , Annualreport on the state ofthe drugs problem inthe European Unionand Norway 2002.

EMCDDA , Report on thedrug situation in thecandidate CEECs 2002.

Solberg U. & al. Lineedi indirizzo politico estrategie di intervento,in Europa, in materiadipolitossicodipendenza.In: Celeghin F. & al.(eds). Policonsumo didroghe: Scenari edinterventi formativi.FrancoAngeli, 2003.

Esimerkiksi:http://www.drogues.gouv.fr

Päihteiden käyttö jamonipäihdekäyttö

Euroopassa


Johd

anno

ksi

PÄIHDEKOULUTUS EUROOPASSA

Wim BuismanEuropean Addiction Training Institute & Jellinek International Projects,Amsterdam

Viimeisten 40 vuoden aikana Eurooppa on joutunut kohtaamaanhuomattavan laajan päihdeongelman. EMCDDA:n (2001) tilastotiedotosoittavat, että huumeongelmaisia (opiaattien, kokaiinin,amfetamiinien jne. käyttäjiä) on enemmän kuin miljoonan verran janäistä kymmenet tuhannet ovat riippuvaisia useammasta kuin yhdestäaineesta (moniriippuvaiset käyttäjät). Tähän voidaan lisätä itäisenEuroopan maiden, ml. entisen Neuvostoliiton alueenhuumeongelmaiset, joita karkean arvion mukaan on paljon ylimiljoonan verran. Tilanne ei merkitse ainoastaan merkittäväähuumeongelmaa, vaan myös huomattavaa uhkaa kansanterveydelle,kun otetaan huomioon huumeiden (suonensisäisen) käytönsivuvaikutukset: HIV:n, AIDS:in, sukupuoliteitse tarttuvien tautien,A-, B- ja C-tyypin hepatiitin leviäminen jne.

Euroopassa on myös suunnaton alkoholiongelma. Määrällisesti mitatentämä ongelma ylittää moninkertaisesti laittomista huumeista johtuvanongelman. Pelkästään alkoholiriippuvaisia—suurkuluttajien paljonsuuremmasta joukosta puhumattakaan—on useita miljoonia. Muitariippuvuusongelmia liittyy nikotiiniin, psyykenlääkkeisiin ja uhkapeleihin.

Riippuvuusongelmien Euroopassa aiheuttamien sosiaalisten jalääketieteellisten kustannusten arvioidaan nousevan miljardeihineuroihin. Ongelmien vaikutukset yksilöiden, yhteisöjen jayhteiskunnan kannalta ovat tavattoman laajat, mutta niidenmäärällinen arviointi on vaikeaa, koska käytettävissä ei ole toimiviamittareita. Hiljattain on käynnistetty useita tutkimuksia, joidentavoitteena on luoda kattavampi kuva päihdeongelmien sosiaalisistaja taloudellisista kustannuksista (Bulletin on Narcotics, 2000).

Vuosien mittaan on sekä Euroopan tasolla että kansallisella tasollaetsitty toimivia vastauksia kasvaviin päihdeongelmiin. Kuneurooppalainen yhteistyö tällä alueella on lisääntynyt, näyttää siltä,että olemme saavuttamassa käännekohtaa.

Monet kansainväliset organisaatiot, kuten Euroopan komissio,Euroopan Neuvosto / Pompidou-ryhmä, WHO ja muut YK:n järjestöt,ovat suunnitelleet päihdepolitiikkaa, käynnistäneet projekteja jakehittäneet keinoja huumeiden (ja vähemmän painottuneesti alkoholinja tupakan) käytön ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Huumeidenosalta painopiste oli vuosien ajan tarjonnan vähentämisessä, rikostentorjunnassa ja lainkäytössä. 1990-luvun kuluessa kävi kuitenkinselväksi, että lähestymistapaa oli muutettava. Vuonna 1993 YK:nterveysministerikokouksen päätöslauselmassa todettiin, ettäosallistujat tulevat asettamaan etusijalle huumausaineiden japsykoaktiivisten aineiden kysynnän ehkäisyn ja vähentämisen.


Johd

anno

ksi

PäihdekoulutusEuroopassa

Ministerit olivat sillä kannalla, että uusia kysynnän vähentämisenstrategioita tulisi kehittää niin sosiaalihuollon, koulutuksen,työvoimahallinnon kuin terveydenhuollonkin aloilla. He ilmoittivatkannattavansa ehkäisevän työn lisäämistä samoin paremmankoulutuksen tarjoamista päihdekentällä työskenteleville.

Näytti siltä, että Euroopassa puuttui riittävää tietoa jaasiantuntemusta riippuvuusongelmista, etenkin sosiaali- jaterveydenhuollon sektorilla (WHO 1990). Sosiaali- ja terveydenhuollonasiakkaiden riippuvuusongelmat jäävät usein huomaamatta.Kansainvälisen tutkimuksen mukaan esimerkiksi yleislääkärittunnistavat vain yhden seitsemästä alkoholin suurkuluttajastapotilaidensa joukossa. On arvioitu, että yleisissä sairaaloissahoidetuista potilaista joka neljännellä tai viidennellä on vakavaalkoholiongelma, joka jää hoitamatta.

Sille, että riippuvuusongelmat jäävät jatkuvasti tunnistamatta jahoitamatta, on monia syitä. Monet terveydenhuollon työntekijäteivät tunne riippuvuuden tunnistamisessa käytettäviä kriteereitäeivätkä näin ollen pysty ongelmia havaitsemaan. Usein kyse on myösasenneongelmasta—tunne siitä, että on voimaton riippuvuus-ongelmien edessä eikä hallitse riippuvuustapauksien käsittelyssätarvittavia taitoja. Tämä pätee EU-maihin mutta on yleistä myösKeski- ja Itä-Euroopan maissa, joissa sosiaali- ja terveydenhuollonammattilaisten asiantuntemus ja perusrakenteet ovat useinriittämättömiä ja päihdehuollon erityispalvelut ehkä puuttuvatkokonaan.

Koulutus on tärkeää

Viimeisten 20 vuoden aikana monissa EU:n, Euroopan Parlamentin,Euroopan Neuvoston ja WHO:n päihdepoliittisissa asiakirjoissa ontodettu, että päihdeongelmien käsittelyyn tarvittavat tiedot, taidotja asiantuntemus ovat puutteellisia. Riittävän koulutuksen merkitystäon korostettu toistuvasti.

Hiljattain WHO:n huumeriippuvuuksia käsitellyt asiantuntijaryhmätotesi raportissaan:

Terveydenhuollon ammattilaisten samoin kuin alan johdon, hallinnonja poliittisten päättäjien koulutus huumeiden käyttöön liittyvistähaitoista on olennaisen tärkeää, jotta kattavaa ehkäisyn ja hoidonpolitiikkaa voidaan kehittää ja toimeenpanna ja taata sille resurssit.

Tämän johdosta asiantuntijaryhmä suositti, että WHO:n tulisi edistääkoulutusmahdollisuuksia ja alueellista yhteistyötä koulutuksentarjoamisessa kaikille terveydenhuollon sektorilla työskenteleville.

Aiemmin WHO on esittänyt suosituksia terveydenhuollon eri ammatti-ryhmien perus- ja jatkokoulutusohjelmia varten: lääkäreille, sosiaali-työntekijöille, psykologeille, psykiatreille ja sairaanhoitajille (WHO, 1990).


Johd

anno

ksi


Kaikesta huolimatta 1990-luvun alkuun saakka ei ollut sellaistainfrastruktuuria eikä sellaista verkosto-organisaatiota, jonkatehtävänä olisi ollut nimenomaan tällaisen koulutuksen järjestäminen.Sitä vastoin Yhdysvalloissa tällaisia rakenteita oli olemassa: 1970-luvulta lähtien päihde-ehkäisyyn ja hoitoon erikoistuneita opettajiaon nimitetty yliopistojen laitoksiin (yleensä lääketieteellisiintiedekuntiin). Koulutus- ja jatkokoulutusohjelmia on kehitettyyhteistyössä useiden ammatillisten organisaatioiden kanssa(lääketiede, psykiatria, psykologia ja hoitotiede). Pohjana ovat olleetns. konsensuslausumat, joissa on esitetty yksimielisesti hyväksytyttavoitteet tietyllä alalla annettavalle koulutukselle. Lisäksilääketieteellisissä tiedekunnissa on vahvistettu tutkimuksen sekäopetuksen menetelmien ja sisältöjen kehittämisen välisiä yhteyksiä.Tällä tavoin on parannettu mahdollisuuksia taata koulutuksen korkealaatu. Tämä lähestymistapa (tutkimuksellisen asiantuntemuksen jaopetusmenetelmien kehittämisen yhdistäminen) tarjoaisi hyvänpohjan koulutuksen kehittämiselle myös Euroopassa.

Eurooppalaisia päihdekoulutushankkeita

Ensimmäiset eurooppalaiset hankkeet päihdekoulutuksen alallakäynnistyivät 90-luvun alussa. Monet eurooppalaiset verkostot jajärjestöt, jotka toimivat EU:n Taistelu huumeita vastaan -toimintaohjelman (myöhemmin Päihdehaittojen ehkäisy -ohjelman)tuella, sisällyttivät koulutuksellisia aineksia projektisuunnitelmiinsa.Esimerkiksi vankiloiden huumeongelmiin paneutunut EuropeanNetwork on Drugs in Prison järjesti koulutusta terveydenhuoltoalanammattilaisille ja vankiloiden johdolle. Euroopan auttavienpuhelinpalveluiden verkosto FESAT on järjestänyt koulutusta eri EU-maissa toimivien auttavien puhelimien vapaaehtoistyöntekijöille.

Kaikissa EU:n huumausaineohjelman vuosina 2001-2003 rahoittamassa18 projektissa on jonkinlaisia eri sektoreille suunnattujakoulutuselementtejä: vankilat, työpaikat, vapaaehtoistyöntekijät,maiden rajat ylittävät ongelmat, nuorison teknomusiikkikulttuurinparissa työskentelevät jne.

Monet muut organisaatiot (yliopistot, ammatilliset oppilaitokset,järjestöt, kansanterveyslaitokset, sosiaalihuollon laitokset,paikallisyhteisöjen toimijat) järjestävät koulutusta päihde-riippuvuudesta ja siihen liittyvistä aiheista kuten nuoret, alkoholi jahuumeet tai sosiaalinen syrjäytyminen. Jotkut koulutushankkeetsaattavat saada rahoitusta EU:n toimintaohjelmista—esim. Leonardoda Vinci, Socrates, Integra, Euroopan nuoriso-ohjelma jne.

Päihdekoulutukseen lukeutuvat toimet ovat hyvin kirjaviatavoitteiden, luonteen, laajuuden ja laadun suhteen. Samanlaistakirjavuutta on myös koulutuksen toteutuksessa, joka vaihteleekoulutustason, kohderyhmien ja opetusmenetelmien suhteen.


Johd

anno

ksi

Tärkeimpiä erottelevia tekijöitä ovat:• tyyppi: yliopistollinen, ei-akateeminen, perus- tai jatkokoulutus• tavoitteet: tietoisuuden lisääminen, taitojen kehittäminen, tiedonsiirto

• kohderyhmät: erityisasiantuntijat, sosiaalityöntekijät, opettajat,vankeinhoidon työntekijät

• koulutusmenetelmät: akateeminen opinto-ohjelma, etäopiskelu,aikuiskoulutus

• tarkastelukulma: lääketieteellinen ongelma, sosiaalinen ilmiö,sosiaalinen syrjäytyminen, sosiaaliturvaongelma

• koulutuksen tarpeiden arviointi: kohderyhmän koulutustarpeistatehdään harvoin perusteellista arviointia

Yhteenvetona voidaan todeta, että Euroopassa on hyvin monelleerilaiselle kohderyhmälle tarjolla hyvin monenkirjavaa koulutusta.Kuva muuttuu vielä monimutkaisemmaksi, jos tarkastellaan Itä- jaKeski-Euroopan maissa toteutettuja projekteja, joiden kohteena ovatpaikallisyhteisöt, järjestöt tai sosiaali- ja terveydenhuollonorganisaatiot. Monia näistä projekteista rahoittaa Euroopan komissio(Phare, ACCESS, Twinning, Tacis jne.).

Näiden hankkeiden ja verkostojen tehtävänä ei kuitenkaan olepäihdealan ammattilaisten koulutus. Tämä on European AddictionTraining Instituten (EATI) nimenomainen tehtävä. EATI:n perustivuonna 1994 Amsterdamissa toimiva Jellinek EU:n huumeohjelmantuella. EATI luotiin laajentamaan ja helpottamaan asiantuntemuksenvaihtoa kaikilla riippuvuuden hoitoon, ehkäisyyn ja tutkimukseenliittyvillä alueilla. Toimintamuotona on koulutuksen järjestäminenkaikkialla Euroopassa mukaan lukien vuodesta 1998 alkaen Keski- jaItä-Euroopan maat. Jellinekin aloitetta EATI:n perustamiseksi tukikansainvälinen verkosto, jossa oli mukana 12 huomattavaaeurooppalaista päihdehoito- tai tutkimusorganisaatiota. Tämä ontarjonnut EATI:lle laajan eurooppalaisen perustan ja vankantieteellisen tuen koulutustoiminnalle. EATI:lla on myös kiinteätyhteistyösuhteet WHO:n ja Euroopan Neuvoston kanssa.

EATI:n tunnuslauseena on koulutusta ammattilaisille yli rajojen ja seon aidosti eurooppalainen organisaatio: kouluttajat ja koulutettavatovat kotoisin Euroopan eri maista ja koulutustilaisuudet järjestetäänEuroopan eri maiden pää-kaupungeissa. Koulutusseminaarien aiheitaovat mm: retkahduksen ehkäisy, psykiatria ja riippuvuudet, hoidonarviointi, haittojen vähentäminen, kokaiiniriippuvuuden hoito,päihdetutkimuksen menetelmät, telemaattiset välineetpäihdeongelmien hoidossa ja ehkäisyssä, korvaushoito sekäennaltaehkäisy/varhainen tunnistaminen.

Määrällisesti mitaten EATI on saavuttanut vuosina 1996-2002seuraavanlaisia tuloksia:• 85 % osallistujista tuli EU:n 14 jäsenvaltiosta ja 15 % jäsenyyttähakevista valtioista—Puola, Tšekin tasavalta, Romania, Slovenia



Johd

anno

ksi

• 42 koulutusseminaariin (yhteensä 154 koulutuspäivää) osallistuikaikkiaan 720 henkilöä.

Näkökulmia

Arvioitaessa päihdekoulutuksen tämän hetkistä tilaa Euroopassa ontodettava, että tilanteen parantamiseksi tarvitaan paljon ponnisteluja.Koulutuksen kenttä on sangen sekava käsitteiden, lähestymistapojen,metodologian, koulutusympäristöjen, tavoitteiden, tarvekartoituksenja yhteistyön suhteen. Myös koulutuksen laadussa on paljonparantamisen varaa.

Voidaan olettaa, että päihdeasiantuntijoiden ja ei-asiantuntijoidenvälillä on tiettyjä eroja. Päihdeasiantuntijat työskentelevät hoidon(laitoshoito / avohoito) ja ehkäisevän työn piirissä; ei-asiantuntijattyöskentelevät peruspalveluissa esimerkiksi sairaaloissa,terveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa, nuorisotyössä jne. Seuraavakysymys kuuluu: millaista osaamista—tietoja, taitoja,erityisosaamista— näiden kahden ryhmän tulisi hankkia.

Meidän mielestämme ei-asiantuntijoiden, kuten yleislääkärien,terveydenhoitajien, psykologien ja sosiaalityöntekijöiden tulisi saadakoulutusta päihdeongelmia koskevissa perustiedoissa ja -taidoissa:perustieto päihteistä, fyysisten ja psyykkisten oireiden varhainentunnistaminen, päihdeongelmaisten motivointi hoitoon sekäkäyttäytymisterapian ja mini-intervention toteuttaminen.

Asiantuntijoiden, kuten psykiatrien, päihdelääkärien,käyttäytymispsykologien /-terapeuttien, psykiatristensairaanhoitajien ja päihdekentällä toimivien sosiaalityöntekijöidentulisi saada syventävää koulutusta useista aiheista: näyttöön perustuvatieto päihteiden käytöstä, ymmärrys riippuvuudesta kärsivien ihmistenongelmista, tilannearvion tekeminen, tehokas kommunikaatio,hoidolliset taidot, hoitopalveluiden verkoston tuntemus,palveluohjaus, työskentely moniammatillisissa tiimeissä.

Molemmille ryhmille on suunniteltava räätälöityjä koulutusohjelmia,joilla on selkeä yhteys siihen toimintaympäristöön, jossa ammattilaisettyöskentelevät. Koulutusohjelmat on pilotoitava ennen käyttöönottoaja niihin on kytkettävä kunnollinen koulutustarpeiden ja koulutuksenarviointijärjestelmä.

Lopuksi: mitä hyötyä on kunnollisesta päihdekoulutuksesta (taiosaamisen kehittämisestä)? Ensinnä se johtaisi ehkäisyn, ongelmienvarhaisen tunnistamisen ja hoidon tuloksellisuuden paranemiseen.Toiseksi lisääntynyt tuloksellisuus saattaisi vähentää päihdeongelmistakoituvia sosiaalisia ja hoitokustannuksia. Kolmanneksi se saattaisilisätä päihdeongelmaisten motivaatiota hakeutua avun ja hoidonpiiriin. Ja lopuksi mutta ei vähemmän tärkeimpänä seikkana: sesaattaisi kannustaa ammattilaisia aktiivisempaan otteeseenpäihdeongelmien käsittelyssä—ja samalla ehkäistä loppuunpalamista.

Kirjallisuus

EMCDDA, Annual reporton the state of the drugproblem in theEuropean Union 2001.

Bulletin on Narcotics,Economic and socialcosts of substanceabuse, vol. LII, no:s 1& 2, 2000.

UN Summit of HealthMinisters, FinalDeclaration on DrugDemand Reduction,London 1993.

Substance abuseeducation for healthprofessionals, Report onthe WHO ConsultationExpert Meeting,Copenhagen, 1990.

Anderson P. Alcohol,drugs and primaryhealth care. WHORegional Publications,European Series no 64,Copenhagen, 1990.



Johd

anno

ksi

TRANSDRUG-PROJEKTI

Marjatta MontonenA-klinikkasäätiö, Helsinki

A-klinikkasäätiö, Amsterdamissa toimiva Jellinek ja Bratislavanpäihdehoitokeskus (CPLDZ) ovat kansallisella tasolla johtavassaasemassa olevia päihdepalveluorganisaatioita. Rovigonterveydenhuoltoyksikkö päihdepalveluineen, samoin kuin Adrian jaPadovan päihdepalveluyksiköt toimivat Veneton alueella, joka onItaliassa päihdepalveluiden kehittämisen kärkialueita. Kaikki nämäTransdrug-partnerit tarjoavat koulutusta päihdepalveluissa tai sosiaali-ja terveydenhuollon peruspalveluissa työskenteleville ammattilaisille.Joidenkin partnereiden koulutustoiminta on kansainvälistä:Bratislavan päihdehoitokeskuksen yhteydessä toimiva Päihde-ongelmien Instituutti (IDZ) kouluttaa myös muissa Keski-Euroopanmaissa työskenteleviä ammattilaisia. Jellinekin yhteydessä toimivaEuropean Addiction Training Institute (EATI) toimii sekä EU:njäsenvaltioissa että EU:n jäsenyyttä hakevissa valtioissa.

Projektin suomalaiseen partneriryhmään kuuluu kolme ammatillistaoppilaitosta Pirkanmaan alueelta. Tampereen Sosiaali- ja terveysalanopisto ja Tampereen terveydenhuolto-oppilaitos järjestävät tutkintoonjohtavaa kolmevuotista ammattikoulutusta. Pirkanmaanammattikorkeakoulu tarjoaa korkean asteen koulutusta mm. sosiaali-ja terveysalalla.

Transdrug-partneriryhmään kuuluu myös neljä suomalaista ja kolmeslovakialaista ammatillista organisaatiota. Useimmat näistä ovat lähinnäyhden ammattiryhmän yhteenliittymiä, kuten suomalainenPäihdehoitotyön verkosto. Slovakialainen päihderiippuvuuksien yhdistysThe Professional Association for Addictions of Psychoactive Substancesedustaa monella eri alalla ja taholla toimivia ammattilaisia, joita yhdistääkiinnostus päihdeasioihin. Suomalaiseen partneriryhmään kuuluu myösSuomen Kuntaliitto päihdepalveluiden järjestämisestä vastuullistenkuntien edustajana ja Kuntakoulutus Oy, joka tarjoaa erikoisaiheistakoulutusta kunnallisille päättäjille ja virkamiehille.

Tavoitteet ja työmenetelmät

Transdrug-projekti on syntynyt vastauksena päihdekentän muutoksiin.Päihteiden käyttötapojen muutokset samoin kuin uusientoimintamallien käyttöönotto korostavat tarvetta jatkuvasti kehittääammatillisia valmiuksia. Päihdekoulutuksen tarkoituksen-mukaisuuden edistämiseen tarvitaan tietoa olemassaolevista jalähitulevaisuudessa esiin nousevista koulutustarpeista. Transdrug-projektin tavoitteena oli kehittää tarvekartoituksen menetelmiä, joitavoitaisiin soveltaa erilaisissa työympäristöissä ja jotka tuottaisivatkoulutussuunnittelua välittömästi palvelevaa tietoa. Työn tuloksia onkoottu Kouluttajan työkalupakkiin.

EU:n Leonardo da Vinci-ohjelman tuella

toteutettu Transdrug-projekti—

Training needs analysisin health & social

services - A response toexpanding poly drug use

—kokoaa yhteen 18organisaatiota

Suomesta, Italiasta,Alankomaista ja

Slovakiasta. Yhteinennimittäjä on kiinnostusammattilaisille tarjotun

päihdekoulutuksenlaadun ja

tarkoituksenmukaisuudenkehittämiseen.

Laajapohjainenpartneriryhmä on

antanut mahdollisuudenkäyttää hyväksi useiden

ammattiryhmienasiantuntemusta ja

tarkastellapäihdekoulutusta

useidenammattiryhmien

näkökulmista.


Johd

anno

ksi

Menetelmäraporttienohella Työkalupakkitarjoaa artikkeleita,jotka tarkastelevatpäihdekoulutustalaajemmistanäkökulmista. Huomionkohteena eivät oleniinkään koulutuksenmuodot ja sisällöt kuinne tekijät ja olosuhteet,jotka muokkaavatpäihdetyötä.

Kehittämistyö tapahtui partnerimaissa eri tavoin. Slovakiassatoteutettiin kahdeksan erillistä mutta Bratislavan päihde-hoitokeskuksen koordinoimaa alahanketta, joissa kussakin sovellettiinerilaisia menetelmiä eri ammattiryhmien päihdekoulutuksen tarpeidenkartoittamiseen. Karoitus tehtiin laaja-alaisena koska tiedotSlovakiassa tarjolla olevasta päihdekoulutuksesta ja ammattilaistenkoulutustarpeista olivat sirpaleisia ja vanhentuneita. Lähestymistapaantoi myös mahdollisuuden tukea päihdekentällä toimivienammattilaisten verkostoitumista.

Suomessa partnerit toteuttivat kukin omia osahankkeitaan.Oppilaitokset keskittyivät kartoittamaan opiskelijoiden koulutus-tarpeita ja kiinnostuksen kohteita. A-klinikkasäätiön intressinä olituottaa tietoa, joka tukee säätiön yksiköiden omilla alueillaan sosiaali-ja terveydenhuollon henkilöstölle tarjoaman koulutuksenkehittämistä. Myös yhteistyötä tehtiin, kun partnerit ottivat oppiatoistensa kartoitushankkeista.

Italialaiset partnerit toteuttivat yhteisvoimin kunnianhimoisen hankkeen,jossa useita eri menetelmiä käyttäen hahmotettiin päihteidenkäyttötapojen muutoksia Veneton alueella ja tehtiin päätelmiäpäihdeammattilaisten osaamiseen kohdistuvista vaatimuksista.

Transdrug-projektin alkaessa oli Hollannissa juuri toteutettuvaltakunnallinen hanke, jossa tarkasteltiin päihdekentän muutoksia,päihdekoulutuksen tilaa ja päihdeammattilaisten osaamistarpeita.Hankkeen tuloksia esiteltiin Transdrug-partneriryhmälle ja ne tuodaannyt Työkalupakissa laajemman lukijakunnan ulottuville. Hollantilaistenosallistujien Työkalupakkiin kirjoittamissa artikkeleissa tarkastellaankoulutustarpeita myös EATIn koulutustoiminnan ja Jellinekinpäihdepalveluiden uudistamisen näkökulmista.

Kouluttajan Työkalupakki

Kouluttajan Työkalupakkiin on koottu Transdrug-projektissa kertynyttätietoa ja kokemuksia. Työkalupakki soveltuu käsikirjaksi kouluttajille,koulutussuunnittelijoille, päihdealalla toimivien organisaatioidenjohdolle tai alueellisen päihde- tai koulutuspolitiikansuunnittelijoille—kaikille, joiden tavoitteena on edistääammattilaisille tai tuleville ammattilaisille tarjotun päihdekoulutuksenlaatua ja tarkoituksenmukaisuutta.

Työkalupakin keskeinen sisältö muodostuu menetelmäraporteista,jotka pohjautuvat Transdrug-projektissa tehtyyn työhön.Koulutustarpeiden kartoituksia toteuttivat kouluttajat ja päihdetyönammattilaiset eli sellaiset toimijat, joita silmällä pitäen Työkalupakkion koostettu. Menetelmäraporteissa kuvataan käytännönläheisellätavalla, miten tarvekartoitus toteutettiin, millaisia etuja ja rajoitteitakäytetyissä kartoitusmenetelmissä havaittiin, ja millaisia taitoja niidensoveltaminen edellyttää kartoituksen toteuttajalta. Myös kartoitustentuloksia esitellään lyhyesti.

Transdrug-projekti


Johd

anno

ksi

Tarve ammattilaisten tietojen ja taitojen jatkuvaan päivittämiseen juontuusuurelta osin päihteiden käyttötapojen muutoksista, joissa tällä hetkelläpainottuu monipäihdekäytön lisääntyminen. Useimmat Transdrug-projektin kartoituksissa esiin nousseista koulutustarpeista eivätkuitenkaan liity leimallisesti monipäihdekäyttöön tai edes tiettyjenuusien päihteiden käyttöön. Tämä ei ehkä ole yllättävää. Päihdetyöntavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden käytöstä johtuvia haittojaja auttaa niitä, jotka haitoista kärsivät; ihmisten auttamisessa tarvittavatydintaidot tuskin muuttuvat samaa tahtia kuin päihteiden käyttötavat.

Transdrug-projektissa kertyi runsaasti tietoa päidekoulutuksen tarpeista.Yleensä ammattilaisilta kysyttiin heidän omista koulutustarpeistaan taisiitä, mitä heidän alallaan yleisemmin tarvittaisiin. Joitakin kohderyhmiäpyydettiin pohtimaan päihdekentän koulutustarpeita laajemmin.Taustalla on kaksi erilaista käsitystä siitä, kuka on asiantuntija. Yhdenkäsityksen mukaan kokenut ammattilainen on oman alansa asiantuntija.Toinen käsitys antaa enemmän painoa asiantuntijuuden tunnusmerkeilletai sille, että asiantuntijuus on muiden toimijoiden tunnustamaa—nimitysterveysministeriön asiantuntijaryhmään tai valintaasiantuntijainformantiksi koulutuksen, työhistorian ja nykyistentehtävien pohjalta tai yksinkertaisesti johtavan aseman vuoksi, joka avaanäköalan päihdekentän kehityssuuntiin. Kumpikin asiantuntija-käsitystuntuu painottavan asiantuntijan omaavan tiedon laatua ja ennen muutaasiantuntijan kykyä arvioida ja prosessoida tietojaan.

Toinen käsitteellinen erottelu koskee vastaajien subjektiivisiakoulutustarpeita ja alalla mahdollisesti tunnistettavissa olevia objektiivisiakoulutustarpeita. Terveydenhuollon työntekijä saattaa kokeatarvitsevansa lisäkoulutusta päihdeaiheista mutta, koska hän ei tunnepäihdealaa riittävän hyvin, hänen on ehkä vaikea ilmaista, mistänimenomaisista aiheista hän koulutusta tarvitsisi. Tarvekartoitustentulokset saattavat myös heijastella aiheita, jotka ovat olleet esillämediajulkisuudessa tai jotka ovat muuten muodikkaita. Vastaajien tiedonja kokemusten taso samoin kuin heidän kykynsä eritellä omiakoulutustarpeitaan on syytä ottaa huomioon valittaessakoulutustarpeiden kartoitusmenetelmää.

Niille, jotka suunnittelevat päihdekoulutuksen tarpeiden kartoitusta,Työkalupakki tarjoaa joukon käytännössä kokeiltuja menetelmiä. Mikäänesittelemistämme menetelmistä ei ole uusi: ne ovat enemmän taivähemmän yleisesti käytettyjä tarvekartoitus- tai ryhmätyömenetelmiä.Se mitä tarjoamme käyttöön, on ennen muuta henkilökohtainenkokemuksemme menetelmien käytöstä koulutusta tukevan tiedonkeruussa. Kuvailemme kunkin menetelmän etuja ja rajoitteita ja kerrommemiksi, miltä kohderyhmältä ja millaisessa tilanteessa keräsimme tietoa,jotta Työkalupakin käyttäjä voisi tunnistaa yhtymäkohtia ja valita omaantiedontarpeeseensa ja tilanteeseensa parhaiten soveltuvanlähestymistavan. Lähestymistavan valinnassa painaa myös se, millaisiaresursseja—aikaa, rahaa ja työvoimaa—on käytettävissä. Mikäänesittelemistämme menetelmistä ei ole täydellinen mutta kokemuksemmepohjalta voimme sanoa että ne kaikki toimivat.

Koulutustarpeidenkartoitukseen ja

kartoitusmenetelmienkehittämiseenosallistuneille

partnereille työprosessitarjosi mahdollisuuden

kehittää omaaammatillista osaamista

ja selkeyttäänäkemyksiä siitä,

millaisia tekijöitä onosaamisvaatimustenmuutosten taustalla.

Kartoituksen kohderyhmiä:• perustutkinto-opiskelijat ja

jatko-opiskelijat

• päihdesairaanhoitajat

• päihdepalveluiden

sosiaalityöntekijät

• päihdepalveluissa

työskentelevät pedagogit

• terapeuttisten yhteisöjen

työntekijät

• eri alojen

päihdeammattilaiset

• erilaisissa työympäristöissä

toimivat lähihoitajat

• sosiaali- ja terveydenhuollon

henkilöstö

• sairaala- ja akuuttihoidon

henkilöstö

• ehkäisevän päihdetyön

tekijät

• ehkäisevät työn

koordinaattorit kouluissa

• opettajat

• poliittiset päättäjät

Leonardo da Vinci

http://europa.eu.int/comm/

education/leonardo.html

Leonardo-keskus

www.leonardodavinci.fi

Transdrug-projekti

2

koulutus, koulutustarpeetja tarvekartoitus

20Kouluttajan Työkalupakki

Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Uusia huumeitailmaantuu, päihteiden

käytön tavat muuttuvat,käyttäjäkunta muuttaa

muotoaan.

KOULUTUS, KOULUTUSTARPEET JA TARVEKARTOITUS

Dick OssemanEuropean Addiction Training Institute

Päihdekentällä toimii henkilöitä, joilla on omakohtaista kokemustapäihdeongelmista ja jotka ovat kehittyneet asiantuntijoiksikokemuksen kautta. Heillä on sisäpiirin ymmärrystä monistateorioista, joita päihdekoulutuksessa käsitellään. Työntekijät, jotkaeivät ole koskaan käyttäneet huumeita, joutuvat korvaamaan tämänempatialla ja ankaralla opiskelulla. Romaanien lukemisesta on apua,samoin tarkoituksenmukaisesta koulutuksesta. Mutta millaisestakoulutuksesta?

Tämä työvoiman tarjontapuolen näkökulmasta. Kysyntäpuoleen liittyytoisenlaisia kysymyksiä: Mitä päihdepalveluorganisaatio odottaatulevilta työntekijöiltään? Ja, jos se on selvillä odotuksistaan, mitense saa selville, mitä osaamista työntekijät tuovat tullessaan? Mitä heeivät osaa, vaikka heidän pitäisi, tai mitä he osaavat, mutta eivättarvitse työssään tai, mitä he osaavat, mutta eivät voi soveltaatyössään? Miten organisaatio uusiutuu, pysyy tuoreimman kehityksentasalla? Mistä hakea tietoa ja ohjausta?

Lyhyesti sanottuna: sekä työntekijöiden että työnantajien tulisi tietäätarkkaan, mitä työntekijöiden tulisi osata. Se täytyy tietää nyt muttalisäksi täytyy olla kuva—jäsentynyt kuva eikä vain aavistus—siitä,millaisia haasteita tulevaisuus tuo eteen. Ja tulevaisuus saattaa ollaovella pikemmin kuin aavistammekaan: uusia huumeita ilmestyymarkkinoille, käyttötavat muuttuvat, käyttäjäkunnan rakenne, koko,käyttäjien ainemieltymykset, halukkuus riskinottoon muuttuu jne.

Tällaisia kysymyksiä löytyy päihdekoulutustarpeiden kartoittamiseenkeskittyvän Työkalupakin taustalta. Työkalupakin seuraava lukukoostuu artikkeleista, joissa kerromme kokemuksistamme erilaistenkartoitusmenetelmien käytöstä. Tässä luvussa esittelemme kolmehyvin erilaista tapaa saada otetta yllä mainituista seikoista.

Ensimmäinen artikkeli Päihdetieto terveydenhoidon ammattilaistenkoulutuksessa pohjautuu European Addiction Training Instituten (EATI)monivuotiseen kokemukseen päihdekoulutuksen järjestämisestä. EATIjärjestää koulutusta Euroopan maissa monista erilaisista päihdeaiheista.Kurssien osallistujat ovat kotoisin eri maista joten koulutus onluonteeltaan monikansallista. Se, että koulutus ei ole yksinkertainenasia, on käynyt yhä selvemmäksi EATIn työntekijöille. EATIn koulutustaei voi suunnitella paikallisiin tarpeisiin vaan se on sovitettavaosallistujien erilaisiin taustoihin ja eri maiden erilaisiin poliittisiin jalainsäädännöllisiin reunaehtoihin. Artikkeli on sikäli tärkeä, että seavaa lukijalle näkökulman niihin ilmiöihin, joiden kanssa sekäpäihdeammattilainen että päihdekouluttaja joutuu tekemisiin. Artikkeli

21 Kouluttajan Työkalupakki

Tarp

eide

n an

alys

oint

i

lähestyy koulutusta kolmesta suunnasta: Koulutettavan suunnastatarkastelemalla päihdeammattilaista ja hänen kompleksistatoimintaympäristöään. Toisen lähestymiskulman avaavat markkinoidentarpeet eli miten oikea määrä koulutusta saadaan toteutetuksi oikeaanaikaan oikeassa paikassa. Lopuksi pohdimme asiaa, joka useinlaiminlyödään koulutuksen kehittämisessä: koulutus ei yleensä olekertaluonteista vaan toistuvaa toimintaa. Koulutuksen pitäisi mieluitenparantua kierros kierrokselta. Laadun kehittäminen tulisi nivoa osaksikoulutussuunnittelua.

Seuraava artikkeli Koulutustarpeiden arviointi päihdepalveluissa avaa taasuuden näkökulman: entä, jos on koulutuksessa pitäisi käsitellä aivan uuttaaihetta? Tämä kysymys nousi Pohjois-Italiassa lähellä toisiaan sijaitsevillapaikkakunnilla työskentelevän Transdrug-tiimin eteen. Heidännäkökulmastaan näyttää siltä, että perinteinen huumeidenkäyttäjä (jollatyypilllisesti on vakava heroiiniriippuvuus) on väistymässä sosiaalisestiintegroituneen, ympäristöönsä sopeutuneen ja siinä hyvin toimivanpäihteidenkäyttäjän (monipäihdekäyttäjän) tieltä. Italialainen tiimi käyttiuseita erilaisia tekniikoita valottaakseen tätä ilmiötä ja sen kehitystälähimmän viiden vuodan aikana, tarkastellen sen eri puolia ja arvioidensen vaikutuksia koulutustarpeisiin. Italialaisessa artikkelissa kuvattu hankeon Transdrug-hankkeista metodologisesti kunnianhimoisin: työn jokainenvaihe suunniteltiin ennalta ja vaiheittainen projekti toteutettiin hallitusti.Uuden trendin rakenne-elementtejä tarkasteltiin tulevaisuudentutkimuksenmenetelmiin kuuluvan skenaariolähestymistavan avulla. Erilaisia tekniikoitasovellettiin keskeisten tekijöiden identifiointiin, niiden vaikutuksenarviointiin, päihdeammattilaisille asettuvien osaamisvaatimustentarkasteluun ja koulutustarpeiden kartoittamiseen. Joitakin näistätekniikoista käsitellään tarkemmin jäljempänä Työkalupakinmenetelmäraporttijaksossa.

Luvun viimeinen artikkeli kuvaa Hollannissa toteutettua hanketta,jossa kerättiin tietoa eri lähteistä ja pyrittiin luomaan kokonaiskuvasiitä, mitä on tapahtumassa päihdekentällä kokonaisuudessaan.Hankkeessa selvitettiin koulutuksen kehittämistarpeita ja niidenpolttavuutta ja hahmoteltiin koulutusjärjestelmää, joka takaisi sen,että päihdekentällä työskentelevien ammattilaisten tiedot ja taidotsaadaan päivitetyiksi. Tutkimuskysymys jaettiin osiin ja kutakinosakysymystä lähestyttiin erilaisin menetelmin. Työprosessimuotoutui erilaiseksi kuin italialaisessa artikkelissa kuvattu. Tutkijatpyrkivät saamaan otteen sangen laajasta kentästä ja törmäsivät sekäkäytännöllisiin että teoreettisiin ongelmiin. Heidän kokemuksistaankannattaa oppia ainakin se, että on tärkeää tutkimuksen kuluessatarkistaa tuloksia pyytämällä kentällä toimivia ammattiryhmiäarvioimaan sekä identifioitujen osaamistarpeiden osuvuutta ettäniiden suhteellista tärkeyttä.

Toivomme, että nämä kolme artikkelia laajoine näkökulmineenherättävät lukijan ruokahalun ja virittävät kysymyksiä, jotka saavatlukijan tarttumaan myös Työkalupakin seuraavassa luvussaesitettyihin menetelmäraportteihin.


Tarp

eide

n an

alys

oint

i

PÄIHDETIETO TERVEYDENHOIDON AMMATTILAISTENKOULUTUKSESSA

Dick Osseman & Wim BuismanJellinek & European Addiction Training Insitute

Tässä artikkelissa pyrimme antamaan yleiskuvan siitä, mikä on yleistäja mikä erityistä päihdeongelmaisten kanssa työskentelevienterveydenhoidon ammattilaisten koulutuksessa. Tarkastelemme alantyöntekijän asemaa suhteessa organisaatioon ja yhteiskuntaan laajemminsekä sitä, millaisia seurauksia tällä on koulutustarpeiden kannalta.

Seuraavaksi tarkastelemme millaisia vaatimuksia nouseetyöympäristöstä. Tämä tarkastelu on äärtä vailla: sitä voisi laajentaaloputtomiin joten se, mitä me esitämme, on vain esimerkkejä tavoistaeritellä koulutustarpeita tietyistä näkökulmista.

Kuvaamme myös näkemyksiämme siitä, millaisia osaamisvaatimuksiapäihdekentällä esiintyy eli siitä, millaisia koulutuspolkuja alanammattilaiset voivat valita. Lopuksi esittelemme eräitä yleisiähavaintoja koulutuksen suunnittelusta.

Mikä päihdealassa on erityistä?

Päihdealalla ja yleisellä terveydenhoidolla on monia yhteisiä piirteitä.Alan työntekijät pyrkivät parantamaan vaivoihinsa apua hakevienihmisten tilannetta. Jotkut vaivoista ovat luonteeltaan fyysisiä, toisetpsyykkisiä. Toisinaan avun hakijat kärsivät itse suoraan tai epäsuorastija oman käyttäytymisensä seurauksena (toisin sanoen: he käyttävätpäihteitä tai potevat jotain toisenlaista riippuvuutta). Usein apuahakevat toiset ihmiset, jotka ovat suoraan tai epäsuorasti tilanteessaosallisina—puoliso, muut sukulaiset tai läheiset, työnantajat,sosiaalihuollon tai oikeuslaitoksen virkailijat.

Mutta päihdealalla on myös erityispiirteitä. Jos asiaa tarkastellaanobjektiivisesti, ongelman ydin tuskin on päihteiden käytössä sinänsä.On kysyttävä, aiheuttaako ongelmia itse asiassa taudin luonne taiyhteiskunnan ja sen organisaatioiden luonne. Asiakkaat saattavatvältellä päihdeaihetta asioidessaan muualla kuin päihdepalveluissa,koska siitä puhuminen voi johtaa kielteiseen leimautumiseen jalääkemääräysten, sairaslomien jne. epäämiseen. Keskustelu päihteidenkäytöstä ja muusta mahdollisesti riippuvuuteen johtavastakäyttäytymisestä on vahvasti normatiivista. Tämä tarkoittaa sitä, ettäpaljon yleisemmin kuin muussa terveydenhoidossa ei-lääketieteellisesti suuntautuneet ihmiset osallistuvat keskusteluihinoikeista käytännöistä. Monet ovat aivan muiden alojen asiantuntijoitatai maallikoita, kuten poliitikkoja ja muita päätöksentekijöitä. Koskatauti käsitetään laajassa merkityksessä, päihdealaan kytkeytyy niinkinerilaisia erityisaloja kuin lääketiede, psykologia, sosiaalityö,psykiatria, politiikka ja oikeustiede.

Päihdealaan kytkeytyyerilaisia erityisaloja:

lääketiedepsykologiasosiaalityöpsykiatriapolitiikka

oikeustiede


Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Vuosien mittaan alan työntekijöiden lähestymistapa on muuttunutsiirtyen vähittäin pääosin (medikaalis-)biologisesta (myös)psykologiseen ja (myös) sosiaaliseen prosessissa, joka useidenintegroivien mallien kautta on johtanut siihen, mitä nykyäänkutsutaan biopsykososiaaliseksi lähestymistavaksi. Mainitsemme tämänjo artikkelin alussa, koska on tärkeää huomata, että integroituminenon vuosien mittaan voimistunut niin hoidossa kuin hoitopalveluissakinja voimistuu todennäköisesti tulevinakin vuosina. Tästä seuraa alantyöntekijöihin kohdistuva paine kehittyä erityisasiantuntijoista eiehkä yleisammattilaisiksi vaan joksikin, mitä voi kutsua nimelläerityisasiantuntija-plus, jossa plussa tarkoittaa holistista ajattelua javiittaa laajaan tietämykseen muiden relevanttienerityisasiantuntijoiden alueesta. Tätä tarkastellaan lähemminjäljempänä artikkelissa. Voidaan kuitenkin tähdentää, että tarvittavaaintegraatiota ei aina todellisuudessa saavuteta: organisaatiot voivatväittää kehittyneensä yli alkuperäisen lääketieteellisen taisosiaalityöorientaationsa mutta itse asiassa perussuuntaus on helpostihavaittavissa työntekijöiden asenteessa ja organisaation asettamissatavoitteissa. Tärkeä myötävaikuttaja holistisen ajattelun suuntaansaattaa olla organisaatiossa erilaisia tehtäviä suorittavien ja erilaisenkoulutustaustan omaavien ihmisten kouluttaminen yhdessä, joskoulutuksen aihe sen sallii. Liian usein sairaanhoitajia koulutetaansairaanhoitajien kanssa, sosiaalityöntekijöitä sosiaalityöntekijöidenja lääkäreitä lääkäreiden kanssa, kun kaikki voisivat hyötyäpoikkiammatillisesta koulutuksesta.

Päihdeammattilainen holistisessa työympäristössä

Luodaksemme käsitystä siitä, millaisia osaamisvaatimuksiapäihdekentällä työskentelevään ammattilaiseen kohdistuu, esitämmeyleiskatsauksen niihin moniin tekijöihin, jotka häneen vaikuttavat.Ammattilaiset yleensä ja erityisesti päihdeammattilaiset eivättyöskentele yksinään vaan monien tekijöiden ristivaikutuksessa.Tekijät asettuvat kerroksittain sipulimaiseksi rakenteeksi kutenoheisessa kuviossa.

Yksilölliset tekijät

Ytimessä on ammattilainen yksilönä henkilökohtaisineominaisuuksineen. Olennaista hänen toimintansa kannalta on hänenpersoonallisuutensa, hänen perusolemuksensa luonteenpiirteidenkokonaisuus. Hyvän ammattilaisen, erityisesti sosiaalityötä tekevän,on oltava tietoinen hallitsevista luonteenpiirteistään, koska nevaikuttavat hänen työhönsä. Psykoterapiakoulutuksessa omayksilöterapia terävöittää tätä tietoisuutta ja on yleensäpätevyysvaatimuksena. Myös muihin päihdealan ammatteihinkouluttautuvien on kehitettävä itsetuntemustaan. Samalla tavoinarvokasta ymmärrystä voi saada (patologisten) perhesuhteiden jahenkilösuhteiden kartoituksesta—genogrammin laatimisesta.

Päihdetietoterveydenhoidonammattilaistenkoulutuksessa


Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Liian usein tapaa ammattilaisia, joiden kyky havainnoida itseään onpuutteellinen ja jotka tuntuvat olevan tietämättömiäluonteenpiirteistä, jotka näkyvät selkeinä heidän työtovereilleen jaluultavasti myös asiakkailleen.

Yksilöllisiin tekijöihin kuuluvat myös ammattiasenteet työtä,asiakkaita, organisaatiota ja koko maailmaa kohtaan. Yhdessäpersoonallisuuden kanssa nämä vaikuttavat tapaan, jolla työntekijäkäsittelee asiakkaita, määrittelee tavoitteita ja niin edelleen.Tietoisuuden näistä asenteista tulisi kuulua ammattilaisenperuskalustoon, ne pitäisi tuoda näkyviin. Näin erityisesti siksi, ettäpäihdeala kietoutuu tiukasti yhteen julkisen mielipiteen kanssa elisen kanssa, mitä yhteiskunnassa pidetään kiellettynä ja mitäsallittuna. Joissakin organisaatioissa edellytetään tiettyäsuhtautumista riippuvuuteen, mutta myös muihin ilmiöihin. Monetuskonnolliset organisaatiot odottavat työntekijöidensä kannattavankeskeisiä uskonoppejaan. Mutta voidaan väittää, että useimmilla, elleikaikilla, päihdeorganisaatioilla on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä onoikein tai väärin, millaista on tai ei ole hyvä elämä ja vieläsellaisistakin asioista kuin: kuuluvatko haittojen vähentäminen,lääkeavusteinen hoito, niin kutsutut vaihtoehtohoidot ja näyttöönperustumattomat hoitomenetelmät hyväksyttäviinauttamismenetelmiin vai eivät. Ammattilaisen tulisi tiedostaaasenteensa koulutuksen yhteydessä tapahtuipa se sitten kirjoittamallatutkielma keskeisestä aiheesta tai osallistumallaryhmäkeskusteluihin. Tämä auttaa häntä tekemään oikeita valintojaesimerkiksi sen suhteen, minne tai millaisen työnantajanpalvelukseen hän hakeutuu työhön.

Vaikuttaviin tekijöihin kuuluu myös työtyytyväisyys. Tätä on ehkävaikea käsitellä peruskoulutuksessa mutta, kun työntekijä on jonkinverran edistynyt urallaan, alkaa selvitä, mitä hän pitää onnistumisenaja mitä epäonnistumisena ja missä määrin tämä vaikuttaa hänenomaan hyvinvointiinsa. Tällä on merkitystä myöstyönantajaorganisaation kannalta (kun organisaatiolla on missio, jokaasettaa tietynlaisia tavoitteita) ja sen kannalta, millaisenasiakasryhmän kanssa ammattilainen haluaa työskennellä.

Lopuksi ammattilainen tuo työhön mukanaan tiettyjä teknisiätaitoja. Suurelta osin ne on hankittu ammattikoulutuksen aikanaopiskeltaessa tiettyjä perus- tai yleistaitoja—taitoja, jotka eivät oleominaisia vain päihdealalle vaan joita voidaan odottaa keneltä tahansariittävän terveydenhoidon koulutuksen suorittaneelta— sekä tiettyjäerityistaitoja, jotka usein opitaan erikoistumiskoulutuksenyhteydessä.

Tämä jaottelu on tietenkin avoin keskustelulle. Asian ydin onkuitenkin siinä, että vaikka jonkin verran koulutusta voi hankkiayleislinjoilla, osa taidoista on päihdetyölle ominaisia erityistaitoja.Ja erikoistumiskoulutus on järkevää vain, jos perusta on jo laskettu—toisin sanoen, jos yleiset taidot on opittu hyvin.

Ammattilaisen tulisitiedostaa asenteensa

koulutuksen yhteydessä



Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Yleisiä taitoja ovat:• päihdetieto• fyysisten oireiden varhainen havaitseminen• psyykkisten oireiden varhainen tunnistaminen• kyky motivoida asiakkaita• kyky käyttää motivoivia haastattelutekniikoita• kyky soveltaa käyttäytymisterapiamenetelmiä

Erityistaitoja ovat:• ymmärrys riippuvuutta potevan henkilön ongelmista• kyky arvioida asiakkaiden suoriutumiskykyä• empatian osoittaminen riippuvuutta potevia kohtaan• kyky tulla toimeen erilaisten ja keskenään riippumattomien ryhmien kanssa• kyky viestiä tehokkaasti• kyky neuvotella• kyky asettaa rajoja asiakkaiden käyttäytymiselle• kyky hallita sosiaalipalveluiden verkostoja• kyky asianmukaiseen hoitoonohjaukseen• kyky palveluohjaukseen• kyky tulla toimeen poikkiammatillisissa tiimeissä

Organisaation taso

Seuraavalla tasolla voidaan erottaa tekijöitä, jotka vaikuttavatammattilaiseen ja organisaatioon kokonaisuudessaan.

Tärkein vaikuttaja on tietysti organisaation missio. Joillakinorganisaatioilla missio on kapea ja ne kohdistavat toimintansatiettyihin rajattuihin ryhmiin, jotka käyttävät tiettyjä päihteitä jaovat tietyssä vaiheessa käyttöurallaan. Tällaisen organisaationtyöntekijöillä on varaa erikoistua nimenomaan näihin aiheisiin. Toisetorganisaatiot käsittelevät lähes mitä tahansa minkä tahansa päihteenkäyttöön tai mihin tahansa riippuvuuteen liittyviä ilmiöitä väestössäyleensä. Näiden työntekijöillä on usein yleisammattilaisen ote.Työskentely suuressa ja monialaisessa organisaatioissa sinänsäedellyttää paljon enemmän sosiaalisia ja (itsensä) johtamisen taitojakuin työskentely pienessä organisaatiossa.

Missio ratkaisee sen, minkä tyyppisiä asiakkaita organisaatiossahoidetaan ja asiakkaat puolestaan asettavat rajoja sille, mitäammattilainen voi tehdä. Vaikeasti häiriintyneitä asiakkaita voi ollavaikea tavoittaa ja usein vielä vaikeampi saada liikkeeseen. Seedellyttää vähintään runsaasti joustavuutta—jota kaikillatyöntekijöillä ei ole— ja lisäkoulutusta, johon kaikki ammattilaiseteivät ole halukkaita panostamaan. Ja vaikka työntekijä olisihalukaskin, täytyy olla tietoinen siitä, että luonteenpiirteetvaikuttavat siihen tapaan, jolla hän näitä asiakkaita käsittelee,innostaa, ymmärtää ja jopa sietää. Samalla tavoin jotkut kulttuurisetryhmät välttävät ammattilaisia, joilla on toisenlainen tausta, asettaenrajoja, joita ammattilainen ei ehkä koskaan kykene ylittämään. Samakoskee myös niin sanottua sukupuolispesifiä hoitoa.



Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Johdon tehtäviin kuuluu päättää kuka hoitaa mitäkin ryhmää jamillaista pätevyyttä se edellyttää. Päätöksillään johto vaikuttaatyöntekijöihin asettamalla epäsuorasti tai suorastikoulutustavoitteita—ja toivon mukaan antamalla työntekijöillekoulutusmahdollisuuksia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Jotkutjohdon päätökset kohtaavat vastarintaa työntekijäpuolella—tunnettuesimerkki on huumeiden käyttäjien hoito alkoholiorientoituneissapalveluissa. Johtamisen taitoja tarvitaan, jotta tällaisten päätöstentarpeellisuus voidaan tehdä selväksi, ja taitoja tarvitaan niin johdoltakuin työntekijöiltäkin, jotta muutos saataisiin aikaan. Usein on eduksise, että työntekijällä on jonkinlainen aavistus siitä, millaistajohtaminen on, jollei muuten niin siksi, että moni ammattilainenpäätyy johtajan rooliin ainakin osana toimenkuvaansa, mutta myössiksi, että niidenkin, joiden ei tarvitse johtaa, on tärkeää ymmärtääjohtamisen mekanismeja, koska ne vaikuttavat monella tavallayksittäisen työntekijän työhön.

Pystyäkseen lukemaan vihjeitä ja merkkejä, työntekijä tarvitseeinformaatiota. Jonkin verran informaatiota saa johdolta itseltään,mutta hyvä ja luotettava verkosto organisaation sisällä ja senulkopuolella on olennaisen tärkeä jokaiselle ammattilaiselle sekä omantyön kannalta että sen tarkkailussa, mistä suunnasta tuuli puhaltaa.Niinpä kyky verkostoitumiseen, puskaradion käyttöön ja omienverkostosuhteiden solmimiseen pitäisi asettaa tavoitteeksi kaikissakoulutusohjelmissa (mikä usein jää tekemättä).

Koulutusohjelman toteutuminen riippuu resursseista, ovatpa nerahaa, aikaa tai jotakin muuta. Samoin kuin äsken totesimmejohtamistaidoista, jonkinlainen tietous resursseista on eduksiammattilaisen toiminnan kannalta. Moni joutuu toteamaan, ettäjossain vaiheessa työntekijöiden on ainakin osittain hankittava itseomat resurssinsa. Yhä useammin toteutetaan projekteja paikallistentai alueellisten viranomaisten rahoituksella tai oman organisaationvaroilla. Se, joka tietää, kuinka näitä varoja hankitaan ja miten niidenjatkuvaa virtaa pidetään yllä, on paremmassa asemassatyömahdollisuuksien suhteen. Rahoituksen jatkuvuus saattaa ollaerityinen ongelma, koska suuri osa rahoituksesta on projektipohjaistaja projektit kestävät tyypillisesti vuoden pari, minkä jälkeenorganisaatioiden odotetaan hankkivan rahoituksen muualta. Pitkäänhellittyjä haaveita uudesta hoidosta tai hoitopalvelusta on rahoitettulähteistä, jotka perinteisesti ovat olleet ammattilaistenulottumattomissa. Eikä tämän tarvitse välttämättä tarkoittaa rahaa.Monissa maissa on saatavana valtavia määriä ilmaista tai lähes ilmaistatyönvoimaa, jos osaa esittää anomuksen oikeille viranomaisille.Tällainen on mahdollista vain, jos hakijalla on laaja näkemysyhteiskunnasta ja sen resursseista.

Organisaatiotason tarkastelussa ei pidä myöskään unohtaa tiimiä,jossa ammattilainen työskentelee. Tiimit ovat usein moniaineksisia,niihin kuuluu taustaltaan hyvin erilaisia ammattilaisia (jotkut


Johdon tehtäviin kuuluupäättää kuka hoitaa

mitäkin ryhmää jamillaista pätevyyttä se

edellyttää

Hyvä ja luotettavaverkosto on olennaisen

tärkeä jokaiselleammattilaiselle

Koulutusohjelmantoteutuminen riippuu

resursseista


Tarp

eide

n an

alys

oint

i

ammattilaiset, esimerkiksi lääkärit, on koulutettu luottamaan omaannäkemykseensä mikä saattaa tehdä heistä ainutlaatuisensoveltumattomia tiimityöhön), joilla kullakin on oma näkökulmansa,omat luonteenpiirteensä ja luultavasti omat, jopa keskenäänvastakkaiset näkemyksensä siitä, mikä on kyseisen organisaation osanmissio. Tiimityö tai tiimin johtaminen edellyttää kosolti sosiaalisiataitoja ja sen tulisi sisältyä mihin tahansa ammattiin valmentavaankoulutukseen. Ammattilaisen tulisi myös kyetä havaitsemaan tiimienvälisiä eroja ja tulemaan toimeen niiden kanssa. Saman organisaationtoinen osa, jopa sellainen, joka näennäisesti suorittaa samaa tehtävää,saattaa toimia aivan eri tavoin kuin oma tiimi. Tällaisia piirteitäkoskeva ymmärrys auttaa ammattilaista pysymään tuottavana,kulkemaan virran mukana yhdessä tiimissä ja uimaan vastavirtaantoisessa, ohjaamaan yhden asiakkaan yhdelle tiimille, toisen toiselle.

Yhteiskunnan taso

Päihdekentän organisaatiot eivät toimi eristyksissä vaan yhteiskunnanpalveluksessa. Joidenkin rahoitus tulee yksinomaan paikallisen,alueellisen tai kansallisen tason julkisilta toimijoilta. Toiset saavatosan rahoituksestaan sairausvakuutusyhtiöiltä. Ja monet, erityisestisuuret organisaatiot, saavat rahoituksensa monista erilaisista lähteistä,jotka yleensä liittyvät yhteen tai useampaan organisaatioidentarjoamien “tuotteiden” laajasta valikoimasta. Tuotteidenerilaistuminen on hieman samankaltaista kuin vaikkapa suurissaelektroniikkaa tai autoja tuottavissa yrityksissä: tarjolla on laajavalikoima malleja, joista jokainen on suunniteltu tietyllekohderyhmälle: primaaripreventiota ikääntyneille alkoholisteille,sekundaaripreventiota naisprostituoiduille, tertiaaripreventiotamaahanmuuttajataustaisille monipäihdekäyttäjille ja niin edelleen.Kohderyhmän jäsenet kuluttavat tuotteita (tai sitten eivät, jolloinjohdon tulisi tarkistaa markkinointiaan) ja kulutuksessa tuotevaikuttaa kuluttajiin niin, että se muuttaa heidän elämänsä. Juuritästä yhteiskunnan rahoittajat maksavat organisaatioille: he haluavatyhteiskunnan jäsenten muuttavan käyttäytymistään, päihteidenkäyttöään, uhkapelaamistaan.

Yhteiskunnan odottaman muutoksen määrä on tulos monien tekijöidenkompleksisesta vuorovaikutuksesta, joka vaikuttaa eri tavoin myösammattilaisiin. Ammattilaisen tarjoaman tuotteen kuluttaja on hänenasiakkaansa, mutta laskun maksaa yleensä yhteiskunta, joka haluaajotakin vastineeksi. Ammattilaisen tulee olla tietoinen tästä ja omastaroolistaan tässä vaihdossa. Usein rahoittajat (kunnallispoliitikot jamuut päätöksentekijät) asettavat erilaisia tavoitteita ja odottavaterilaisia tuloksia kuin asiakkaat. Tätä ei ilmaista ääneen.Päihdetyöntekijä toimii välittäjänä asiakkaiden ja yhteiskunnan välillä;hänen tulisi osata käyttää tehokkaasti rooliaan sekä ymmärtääkummankin osapuolen näkökantoja. Vaikka rahoittajat toivovathenkilökunnan työskentelevän heidän tavoitteidensa eteen ja vaikkaasiakkaat pitävät työntekijöitä omien oikeuksiensa puolustajina,kumpaakin osapuolta pitäisi palvella.



Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Itse asiassa asiakkaat ovat yhä paremmin tietoisia tästä ammattilaisenkaksoisroolista, mikä saattaa toisinaan hyödyttää hoitoa. Asiakas voiymmärtää, että hänen saamansa apu johtuu osittain projektista, jonkatarkoituksena on vähentää huumeiden käyttäjien kaupunginkeskustassa aiheuttamia häiriöitä. Hän on saattanut lukea siitälehdistä. Silloin hän tietää myös, että nimenomaan tämän projektinjohdosta päihdetyöntekijä voi auttaa häntä saamaan paikankaksoisdiagnoosiasiakkaille tarkoitetusta asuntolasta. Niinpä hän onhalukas yhteistyöhön. Työntekijä puolestaan pyrkii asuntoasioitahoitavan viranomaisen puheille saadakseen asunnon asiakkaalleen,joka on edistynyt niin hyvin, että hänen voidaan odottaa jättäväniäksi häiriköinnin julkisilla paikoilla, jos hän saa asunnon. Tällainenedunvalvonta on osa palveluohjausta ja palveluohjaus on yksimenetelmä asiakkaan ja yhteiskunnan intressien yhteensovittamiseksi.

Niinpä ammattilainen hoitaessaan asiakkaansa etuja välillisesti hoitaayhteiskunnankin etuja. Tämän johdosta häntä saatetaan pyytääesiintymään viestimissä. Hän saattaa epäonnistua, koska ei olemilloinkaan saanut koulutusta televisioesiintymistä varten. Tai sittenhän on oivaltanut aikoja sitten, että joskus uransa aikana hän tuleejoutumaan julkisuuden valokeilaan, ja niinpä hän on valmistautunut.Joissakin maissa päihdetyöntekijöiden koulutukseen sisältyy nykyäänvalmennusta viestimien kanssa toimimiseen.

Joutuessaan suoraan televisiolähetykseen ammattilainen saattaa“mennä kipsiin” tajutessaan äkkiä vaikuttavansa julkiseenmielipiteeseen. Saahan suuri yleisö suuren osan tiedoistaanpäihdeongelmista juuri niistä viestimistä, joissa hän on nytesiintymässä. Hänellä saattaa olla merkittävää vaikutusta siihen,millaisia käsityksiä yleisöllä on tietystä päihteestä, sen vaikutuksista,sen käyttäjistä ja tämä vaikutus voi olla sen suuntaista, mitä hän toivoo,tai sitten ei riippuen siitä, kuinka hyvin hän esittää asiansa, kuinkahyvin hän tuntee argumentit asian puolesta ja sitä vastaan ja kuinkahyvin hän osaa esittää monimutkaisia asioita. Tietoisuus näistä seikoistaon päihdealan työntekijöiden koulutuksessa herkkä aihe. Työntekijällesaattaa olla siitä hyötyä televisiossa tai lehdistössä, mutta siitä onvarmasti hyötyä hänelle arkisissa yhteyksissä “kadun miehiin”, joitahän kohtaa tukiessaan asiakastaan työnhaussa tai keskustellessaantämän naapureiden kanssa. Ja jälleen kyseessä on monitasoinentapahtuma: ammattilainen esiintyy naapureille päihdekentänedustajana; näillä on aiheesta mielipiteitä, joita hän voi käyttäähyväkseen tai yrittää ensin muuttaa ja käyttää hyväkseen sitten kunasenteet ovat pehmentyneet. Samaan aikaan hän toimii asiakkaalleroolimallina sen suhteen, miten asioita hoidetaan ihmisten kesken.

Asiakas ei todennäköisesti ole läsnä silloin kun ammattilainen ontekemisissä poliittisten päättäjien kanssa, eli poliitikkojen ja heitäpolitiikan muotoilemisessa auttavien virkamiesten kanssa. Kumminkinon mahdollista, että ammattilainen kutsutaan puhumaan asiakkaanpuolesta. Tämä saattaa liittyä vakiintuneeseen konsultointiprosessiin,



Tarp

eide

n an

alys

oint

i

tai kyseessä voi olla osa kriisinhallintaa, koska jossain on mennytjotain pahasti pieleen. Ammattilainen saattaa puhua tietyntoimintamallin puolesta tai hänet kutsutaan osallistumaan uudenlähestymistavan kehittelyyn. Hänestä voi lopulta tuntua, että hänvoi auttaa asiakkaitaan paremmin suunnittelemalla uutta politiikkaakuin tekemällä kenttätyötä ja niinpä hän saattaa liittyä johonkinpuolueeseen tai mennä töihin terveysministeriöön tai johonkinsuureen järjestöön.

Ammattilainen saatetaan värvätä tällaiseen toimintaan myös osanaurakehitystä. Suuret organisaatiot ovat nykyään tietoisia siitä, että“työntekijät ovat suurin voimavara” ja pyrkivät auttamaan heitäsuunnittelemaan uraansa aivan samalla tavalla kuin organisaatiotsuunnittelevat omaa tulevaisuuttaan. Esimerkiksi: organisaatiolla ontarkoitus työllistää lisää ammattilaisia tiettyihin toimintoihinlähitulevaisuudessa ja tiedossa on, että monet ammattilaiset lähestyväteläkeikää. Niinpä organisaatio ryhtyy kouluttamaan lupaavia nuoriaammattilaisia tarvittavaan suuntaan. Fiksu ammattilainen näkee, mitäon odotettavissa.

Se, mitä olemme esittäneet, on vain yleiskatsaus. Yritimme hahmottaapäihdekentän kompleksisuutta, mahdollisia tarkastelun tasoja javaikuttavien tekijöiden määrää. Kaikkia näitä voidaan eritellä edelleenja tarkastelua hienojakoistaa. Tärkein seikka on kuitenkin se, etteivätpäihdealan ammattilaiset voi työskennellä eristyksissä; ammattilaisentulee tiedostaa tämä ja kouluttautua asianmukaisesti, tai sitten joutuakatumaan. Myös koulutusorganisaatioiden tulisi tiedostaa tämä jatarjota ei vain runsasta valikoimaa koulutusaiheita vaan myöskokemuksia, jotka ovat niin lähellä todellisuutta kuin mahdollista.Koulutusorganisaatiot saattavat olla samoja organisaatioita, jotkapäihdeammattilaisia työllistävät (tai organisaatioiden muodostamiaverkostoja), koska osan koulutuksesta tulisi tapahtua aidossatoimintaympäristössä, mikä on mahdollista vain työssäoppimisenmuodossa tai edellyttää vähintäänkin kouluttajia, joilla on aiheestaomakohtaista kokemusta. Tämä saattaa edellyttää sitä, ettäkouluttajina käytetään myös (entisiä) päihteiden käyttäjiä.

Osaamisen tasot

Ammattilaisia on monenlaisia ja jokaisella on oma osaamisen tasonsa.Tämä liittyy paljolti siihen, miten terveydenhoitopalvelut onjärjestetty. Pikku vaivaa mennään näyttämään yleislääkärille taiterveyskeskukseen. Mitä vaikeammin hoidettavaksi vaiva osoittautuu,sitä useammin käännytään erityisasiantuntijoiden puoleen.

Sama koskee päihdepalveluita. Ajatellaanpa hoidon ammattilaisia.Kouluissa tehdään ehkäisevää työtä ja vastuu siitä saattaa kuuluakouluterveydenhoitajalle. Hän tuskin kohtaa päihderiippuvuuttapotevia oppilaita ja jos kohtaakin, ei ryhdy heitä itse hoitamaan, vaanohjaa päihdepalveluihin, joissa muut ottavat asian huolekseen.



Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Sairaalassa työskentelevä sairaanhoitaja saattaa kohdata potilaita,joiden monenkirjavia oireita on vaikea liittää tiettyyn sairauteen,kunnes hoitaja muistaa päihderiippuvuuden vaikutukset ja huomaa,että vaivat saattavat hyvinkin olla riippuvuuden oheisvaikutuksia.Hänkin voi ohjata potilaan muualle hoitoa saamaan mutta on samallatullut tehneeksi jotain muuta: hankkimansa lisätiedon ansiosta hänon suorittanut päihdeongelman varhaisen tunnistamisen. Ja lisäksikumpikin hoitaja on ottanut vastuuta: havaittuaan (osaamisensaansiosta) ongelman he ovat reagoineet aktiivisesti ja ohjanneetasiakkaansa saamaan lisäapua. Koulutuksesta riippuu, kuuluukotällainen ammattilaisen osaamiseen vai ei. Asiakas saattaa päätyäpäihdeklinikalle, jossa häntä hoitaa päihdesairaanhoitaja, joka onsaanut erikoistumiskoulutusta. Johdon vastuulla on huolehtia siitä,että eri tasoilla toimivilla hoitajilla on oikea osaamisen taso, niin etteiyksikään vaille koulutusta jäänyt työntekijä joudu kykynsä ylittävientehtävien eteen. Palveluiden eri tasoilla toimiville työntekijöilleasettuvia osaamisvaatimuksia on hahmotettu seuraavassa taulukossa.

Primaari Sekundaari Hoito Kouluterveydenhoitaja Perustiedot

Sairaanhoitaja sairaalassa Perustiedot Syventävät

tiedot ja taidot

Päihdehoitaja Perustiedot Syventävät Erityisosaaminen

tiedot ja taidot

Eri pätevyystasoilla tarvittava osaaminen voidaan jaotella seuraavasti:perus- tai ydintieto ja -taito (basic/core), syventävä tieto ja taito(advanced) sekä erityisosaaminen (specialised).

Kuten totesimme aiemmin kuvatessamme päihdekentän holististaluonnetta, alalle pyrkivän työntekijän tulisi päättää minkä tasoiseenosaamiseen hän tähtää. Tämä vaikuttaa hänen työllistymiseensä,työtyytyväisyytensä ja muihin aiemmin käsittelemiimme seikkoihin.Ammattilainen voi suunnitella uraansa ja päättää joko ennalta taimatkan varrella, milloin syventää tietouttaan.

Suunnitellessaan sisäistä tai ulkoista koulutusta organisaatioidenkintulisi pohtia ennalta, kuinka paljon ammattilaista tarvitaan ja millätasoilla he tulevat toimimaan.

Koulutuksen ei tulisi olla sokkoammuntaa, jossa kaikki mahdollinentieto pyritään sullomaan jokaisen koulutettavan päähän.Koulutustarpeet ja voimavarat tulee inventoida etukäteen. Tämäedellyttää tietoa koulutusmarkkinoista eli siitä, mitä koulutettavat—ja markkinat ylipäätään—arvostavat ja millaisia mahdollisuuksiakoulutettaville aukeaa työmarkkinoilla tietyn koulutuksen jälkeen.Koulutuksen suunnittelussa kannattaa myös varoa muotivillityksiä,joilla ei ehkä ole kestävää vaikutusta, jotta voimavaroja ei tuhlatakouluttamalla ihmisille taitoja, joilla ei enää ole kysyntää siinävaiheessa kun koulutus päättyy.

Samanlainen jaotteluvoidaan tehdä esimerkiksi:

Lääkäri—

perhelääkäri

yleislääkäri

päihdelääkäri.

Ja vastaavasti psykologeille,

sosiaalityöntekijöille jne.

Kuva yllä hahmottaasitä, millaista tietoa jataitoa osaamisen eri

tasoilla tarvitaan



Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Koulutuksen syklit

Suunnittelun perusmalli on seuraavanlainen sykli—vrt. Demingin jatkuvantoiminnan parantamisen tueksi kehittämä PDCA-ympyrä: suunnittele (plan),toteuta (do), tarkista (check), toimi (act) tietyssä toimintaympäristössä(setting). Lähtökohdan muodostavat organisaatio ja sen missio. Ensivaiheessa tulisi analysoida, millaiseen tilanteeseen halutaan päästä (problemanalysis): mitä palveluja tuottaa millaisille asiakkaille, kuinka suurellejoukolle, millaista osaamista henkilöstöllä tulee olla, paljonko henkilöstöätarvitaan jne. Seuraavassa vaiheessa ratkaistaan, mitä tästä seuraakoulutustarpeiden kannalta (needs assessment): ketkä tarvitsevatkoulutusta, mikä on nykyinen koulutustaso, miten kaukana nykyinenkoulutustaso on vaaditusta, mikä on budjetti, paljonko aikaa onkäytettävissä? Sitten voidaan päättää, millaisiin toimiin ryhdytään(interventions): pitäisikö laatia toimintaohjeita, valmistaa koulutusaineistoavai onko sitä saatavilla jostain muusta lähteestä? Seuraavaksi toteutetaankoulutus (implementation). Kyseessä voi olla henkilöstökoulutus, jossakouluttajina toimivat organisaatiossa työskentelevät henkilöt. Koulutusvoidaan myös ostaa ulkoiselta toimittajalta. Päihdealalle on syntymässäerikoistuneita organisaatioita, joista jotkut tarjoavat koulutusta tietynmenetelmän käyttöön, toiset laajempaa kurssivalikoimaa. Olipa koulutuksentoteuttaja mikä tahansa, tulisi jälkeenpäin arvioida, oliko koulutus riittäväntasokasta (testing). Seuraavaksi koulutusta ryhdytään soveltamaan taipikemminkin: koulutettavat ottavat käyttöön hankkimiaan uusia tietojaja taitoja. Tai sitten eivät ota. Opetetun menetelmän soveltaminen ononnistumisen mittari: jos osoittautuu, että muutaman kuukauden kuluttuakoulutuksesta ei menetelmästä näy jälkeäkään koulutettujenkäyttäytymisessä, jokin on mennyt vikaan: opittua ei ole sisäistetty osaksiammattilaisten käyttämää välineistöä. Sitä vastoin, jos koulutuksen jälkiäon havaittavissa työntekijöiden arkityössä, koulutus on ollut järkevää jasaattaa johtaa kestävään kehitykseen.

Syklisyys tarkoittaa, että itse toimintaympäristö muuttuu koulutuksenseurauksena. Koulutuksella on toimintaympäristöön toivottuja vaikutuksiamutta, kun toimintaympäristö muuttuu, saattaa käydä niinkin, että jonkinajan kuluttua myös koulutusta on muutettava. Parantunut toiminta voihoukutella uusia asiakkaita, jotka edellyttävät sellaisia tietoja ja taitoja,joita ei aikaisemmin tarvittu. Johdon ja kouluttajien tulisi olla valppainatällaisten muutosten suhteen eikä tuudittautua tyytyväisyyteen liianpitkäksi aikaa: ensi vuonna asiat näyttävät erilaisilta.

Syklinen prosessi merkitsee myös sitä, että koulutusta voidaan muuttaa,jos arvio sen laadusta ei tyydytäkään. Muutos voi olla kokonaisvaltainentai sitten vain hienosäädetään osia, jotka eivät yltäneet laatuvaatimustentasolle. Muutos voi merkitä sitäkin, että harkitaan uudelleen tavoitteita,jotka asetettiin ennen koulutuksen suunnittelua. Ehkäpä nykyisillätyöntekijöillä ei ole valmiuksia tämän tason tai tämän aiheen koulutukseen.He saattavat tarvita ensin toisenlaista koulutusta. Toivottavasti sesuunnitellaan huolella ottaen huomioon kaikki tässä artikkelissa kuvatutelementit.

Olipa koulutusohjelmamillainen hyvänsä, yllä

kuvatun syklisenprosessin soveltaminen

on suotavaa



Tarp

eide

n an

alys

oint

i

KOULUTUSTARPEIDEN ARVIOINTI PÄIHDEPALVELUISSA:KOKEMUKSIA ITALIASTAAndrea Finessi, Alessandro Mantovani, Mariangela Rossi &Lucia Di FuriaCentro Studi Bresparola ULSS 18 Rovigo, ULSS 19 Adria & ULSS 16 Padova

Päihteiden käyttötapojen muutokset, erityisesti monipäihdekäytönlisääntyminen, asettaa päihdepalveluille uusia haasteita.Päihdepalvelut joutuvat tekemisiin uudenlaisen päihteiden käytöntavan kanssa, joka poikkeaa tavanomaisesta ongelmakäytöstä, jauudenlaisen päihteiden käyttäjän kanssa, joka poikkeaapäihdepalveluille tutusta asiakastyypistä, tyypillisestiheroiiniriippuvasta huumeidenkäyttäjästä. Uusi päihteidenkäyttäjätuntuu olevan sosiaalisesti integroitunut ja uutta päihteiden käytöntapaa voisi kuvata utilitaariseksi: erilaisia—piristäviä tairauhoittavia—aineita käytetään sen mukaan, tavoitteleeko käyttäjänostetta vai rentoutusta. Uusi käyttäjä tuntuu pyrkiväntasapainoiseen päihteiden käyttöön ja elämään enemmän taivähemmän normaalia elämää. Syrjäytyminen päihteiden käytönvuoksi on paljon harvinaisempaa kuin perinteistenhuumeidenkäyttäjien joukossa. Päinvastoin: näyttää siltä, ettäpäihteiden käytön motiivina on sosiaalinen integroituminen taiainakin käytön toivotaan auttavan elämän asettamien haasteidenkohtaamisessa.

Kohdatessaan uuden päihteidenkäyttäjän päihdepalveluissatyöskentelevät ammattilaiset saattavat kokea tietonsa ja taitonsariittämättömiksi. Tarvitaan uusia lähestymistapoja ja työmenetelmiä.Italialaisen Transdrug-tiimin toteuttaman hankkeen tavoitteena oliselvittää päihdepalveluiden työntekijöiden koulutustarpeita nyt jalähitulevaisuudessa. Lähestymistavaksi valittiin monivaiheinenprojekti, jossa rakennettiin aluksi syvempää ymmärrystä uudenpäihteiden käyttäjän tunnuspiirteiden ja hänen käyttäytymisensämuutoksista. Ensimmäisen vaiheen tuloksena oli skenaario, jokahahmottaa muutoksia sekä päihteiden käytössä että yhteiskunnassayleisemmin. Seuraavassa vaiheessa tulevaisuusskenaariota käytettiinlähtökohtana pohdittaessa sitä, miten päihdepalveluiden asiakkaidentarpeet muuttuvat ja millaista osaamista vaaditaan palveluissatyöskenteleviltä ammattilaisilta. Projektin viimeisessä vaiheessakartoitettiin kyselytutkimuksen avulla päihdepalveluiden henkilöstöntietojen ja taitojen nykytasoa.

Asiantuntijaryhmän panos

Valitsimme kvalitatiivisen tutkimusotteen päihteiden käytönmuutosten hahmottamiseen. Kvalitatiiviset menetelmät soveltuvathyvin kompleksisten ja nopeasti muuttuvien ilmiöiden tutkimiseen.Emme lähteneet tutkimaan päihteiden käyttöä sinällään vaankäytimme hyväksemme päihdekentällä työskentelevänasiantuntijaryhmän tietoja ja kokemuksia. Asiantuntijalla tarkoitammehenkilöä, jolla alaansa koskevan tiedon lisäksi on kyky arvioida ja

Lähestymistapanamonivaiheinen projekti


Tarp

eide

n an

alys

oint

i

tulkita tietoa soveltaen käsitteellisiä apuvälineitä ja pohjaten aiheenkannalta relevanttiin tieteelliseen ja teoreettiseen taustatietoon.

Asiantuntijoiden valinnan pohjana oli nykyinen työ, koulutustaustaja työhistoria.Tavoitteena oli muodostaa ryhmä, jossa olisi edustajia• eri ammattiryhmistä: lääkäreitä, psykologeja, kasvattajia…• eri asemista: johdon ja työntekijöiden edustajia• erilaisista työympäristöistä: avohoidosta, etsivästä työstä…• eri palveluista: päihdepalveluista, terapeuttisista yhteisöistä…• eri alueilta: Transdrug-projektiin osallistuvien kolmenperusterveydenhuoltopiirin alueilta.

Tutkimuksen rajaus

Päihteiden käytön muutoksen tarkastelutehtävä rajattiin seuraavalla tavalla:

Väestöryhmät: Tarkastelua ei rajattu päihdepalveluiden asiakkaisiin vaanhuomioon otettiin myös potentiaaliset asiakkaat eli henkilöt, jotka voisivathyötyä tarjolla olevista palveluista mutta eivät niitä käytä.

Päihteet: Tarkastelua ei rajattu niihin päihteisiin, jotka ovat tyypillisiämonipäihdekäytössä tällä hetkellä, vaan ulotettiin kaikkiinpäihdyttäviin aineisiin. Yhä useammat tutkimukset viittaavat siihen,että utilitaarinen tapa käyttää päihteitä on lisääntymässä: päihteidenkäyttäjät vaihtavat aineesta toiseen sen mukaan, tavoittelevatko hestimulanssia vai rentoutumista tai haluavatko he vahvistaa tai tasoittaajonkin toisen päihteen vaikutuksia.

Keskeiset tekijät: Tarkastelua ei rajattu päihteiden ominaisuuksiin javaikutuksiin. Huomioon otettiin myös päihteiden käytön motiivit,käytön kontekstit ja sellaiset sosiaalisen ympäristön trendit, joillasaattaa olla vaikutusta päihteiden käytön kannalta. Päihteiden käyttöei jakaudu tasaisesti väestössä: käyttö kasautuu osajoukkoihin ja seon joissakin joukoissa todennäköisempää kuin toisissa. Tutkimuksentavoitteena ei ollut pelkästään hahmottaa päihteiden käyttötapojenmuutoksia vaan myös valottaa sitä, miten ja miksi käyttötavatmuuttuvat ja millaiset tekijät vaikuttavat muutoksen taustalla.

Aikajänne: Aikajänne rajattiin viiteen vuoteen kahdesta syystä. Lyhyttai keskipitkä aikajänne kannattaa valita silloin, kun kyseessä onkompleksinen ilmiö, johon liittyy suuri joukko muutosalttiita tekijöitä.Toisaalta, jotta palvelujärjestelmä vastaisi muutoksiin tarjoamallapäihdekoulutusta, tutkimuksen tulisi osoittaa ongelmia ja tarpeita,jotka aktualisoituvat lähivuosina.

Alue: Aikajänteen ja maantieteellisen alueen rajauksella pyritäänvähentämään kompleksisuutta ja lisäämään ennustettavuutta. Aikaja paikka rajaavat tehtävän käsiteltävissä oleviin mittasuhteisiin.Maantieteellinen alue rajattiin projektissa toimivien kolmenperusterveydenhuoltopiirin alueisiin ja väljemmin Veneton alueeseen.

Koulutustarpeidenarviointipäihdepalveluissa:kokemuksia Italiasta


Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Päihteiden käytön muutosskenaarion rakentaminen

Käytimme kolmea päämenetelmää rakentaessamme skenaariotapäihteiden käytön muutoksista viiden vuoden aikajänteellärajaamallamme maantieteellisellä alueella.

Fokusryhmä-menetelmää käytettiin päihteiden käyttötapoihinvaikuttavien tekijöiden identifiointiin. Fokusryhmätyöskentelyynosallistui 12 päihdeasiantuntijaa. Tuloksena oli 25 päihteidenkäyttötapojen muutoksen kannalta relevantin tekijän lista. (Ks. s. 91)Seuraavassa vaiheessa sama asiantuntijaryhmä jatkoi tekijöidentarkastelua käyttäen NGT-ryhmätyöskentelyä, jonka tavoitteena oliarvioida kunkin tekijän toteutumisen todennäköisyyttä ja suhteellistavaikutusta (intensiteettiä) päihteiden käyttötapojen kannalta. (Ks. s. 98)

Niiden tekijöiden pohjalta, jotka asiantuntijat arvioivat sekätodennäköisiksi että vaikutuksiltaan suuriksi (11 keskeistä tekijää),voidaan hahmotella päihteiden käyttötapojen todennäköisinmuutosskenaario tuleville vuosille:

• riskit nähdään vähäisempinä—sekä päihteiden käyttöön ettämuuhun käyttäytymiseen liittyvät terveysriskit

• päihteiden käyttö nähdään aiempaa myönteisempänä (sosiaalinentoleranssi)

• päihteet ovat tuttuja yhä useammille• tarjolle tulee yhä enemmän sosiaalisen menestymisen malleja, jotkaedellyttävät kemiallisten apuneuvojen käyttöä

• yhä useampi päihteiden käyttäjä (monipäihdekäyttäjä) pysyysosiaalisen ja taloudellisen kontekstin vaatimusten tasalla—compatible addiction

• päihdepalveluiden on vaikeaa tavoittaa kohderyhmänsä• päihteitä käytetään yhä useammin välineenä, joka edistäävuorovaikutusta ja sosiaalista integraatiota

• päihteiden saatavuus helpottuu• laittomien päihteiden markkinat kasvavat• saataville tulee uusia päihteitä—sekä laillisia että laittomia• erilaiset psyykkiset (päihteiden käyttöä edeltävät) oireet lisääntyvät1

Syventääksemme ymmärrystä tapahtumassa olevista muutoksistasovelsimme ristivaikutusanalyysia (cross impact analysis) keskeistentekijöiden välisten suhteiden tarkasteluun. Vaikkaristivaikutusanalyysi on pohjimmiltaan kvalitatiivisen Delfi-tekniikanyksi muunnos, se on perusluonteeltaan kvantitatiivinen menetelmä,joka pohjautuu muuttujien välisiin korrelaatioihin. Muuttujiatarkastellaan pareittain. Kullekin parille määritellään vaikutussuhteensuunta (positiivinen tai negatiivinen) ja vaikutuksen suuruus (suuri,keskitasoinen tai vähäinen). Analyysin tulos kuvaa, miten yhdessätekijässä tapahtuvat muutokset lisäävät tai vähentävät muissatekijöissä tapahtuvien muutosten todennäköisyyttä.

1 Skenaario jättää tilaa joukolle

kiinnostavia kysymyksiä. Kun

yhä useampi monipäihdekäyttäjä

on sosiaalisen ja taloudellisen

kontekstin vaatimusten tasalla ja

kun sosiaalinen ympäristö

suhtautuu yhä sallivammin

päihteiden käyttöön, raja

laillisten ja laittomien päihteiden

välillä hämärtyy entisestään ja

muuttuu yhä liukuvammaksi.

Käykö riippuvuuden käsite

tarpeettomaksi? Normaalistuuko

huumeiden käyttö? Aletaanko ei-

päihde-ehtoisesta riippuvuudesta

kärsiviä pitää poikkeavina

suhteessa monipäihdekäyttäjiin,

jotka eivät pode riippuvuutta?

Normaalistuminen ja

monipäihdekäyttö näyttävät

kytkeytyvän kiinteästi yhteen:

jos monipäihdekäytöstä tulee

normaalia ja sosiaalisesti

hyväksyttävää, onko sitten myös

normaalia kokeilla mitä tahansa

uusia aineita, joita markkinoille

ilmaantuu?

Koulutustarpeidenarviointi

päihdepalveluissa:kokemuksia Italiasta


Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Menestymisen malleja, jotkaedellyttävät kemiallisten

apuneuvojen käyttöä

Yhä useampi monipäihdekäyttäjäon sosiaalisen ja taloudellisenkontekstin vaatimusten tasalla

Riippuva muuttujaPäihteiden saatavuus

helpottuu

Päihteetvuorovaikutuksen ja

sosiaalisen integraationtukena

Riskit nähdäänvähäisempinä

Päihteet tuttuja yhäuseammille

Lisääntynyt sosiaalinentoleranssi päihteiden

käyttöä kohtaan

Uusia aineitalaillisia ja laittomia

3.8 3,8

4.0

3.8

3,7

3,7

4.0

3.9

3,9

3.9

3.9

3,6

Muutosprosessin käyttövoimana näyttää olevan lisääntyvä sallivuuspäihteiden käyttöä kohtaan. Lisääntynyt sosiaalinen toleranssi johtaasiihen, että päihteiden käyttöön liittyvät riskit nähdäänvähäisempinä. Toleranssin lisääntyminen saattaa muuttaa sitä, mitäpidetään sosiaalisesti hyväksyttävänä tai laillisena ja mitä laittomana.Toleranssin myötä aiemmin poikkeavina pidetyt elämäntavat alkavatehkä näyttää normaaleilta. Tämä on yksi tulkinta suhteelle, jokavallitsee lisääntyvän sallivuuden ja kemiallisten apuneuvojen käyttöäedellyttävien menestymisen mallien välillä. Vaikka kuviossa onesitetty vain voimakkaimmat positiiviset vaikutukset, näiden kahdentekijän välinen suhde on itse asiassa kaksisuuntainen. Kummallakintekijällä on vaikutusta siihen, että yhä useampi monipäihdekäyttäjäpystyy vastaamaan sosiaalisen ja taloudellisen kontekstinsa asettamiinvaatimuksiin. Tämä vuorostaan lisää sen todennäköisyyttä, ettäpäihteiden käyttöön liittyvät riskit nähdään aiempaa vähäisempinä.Myös sallivuuden lisääntymisellä on vaikutusta riskikäsityksiin,samoin sillä, että päihteet ovat tuttuja yhä useammille (esimerkiksiperheenjäsenten päihteiden käytön kautta) ja sillä, että päihteitäkäytetään yhä useammin edistämään vuorovaikutusta ja sosiaalistaintegraatiota. Sosiaalisen toleranssin lisääntymiseen vaikuttavatjossain määrin muut kuviossa esitetyt tekijät, samoin yleisemmätsosiaaliset ja kulttuuriset muutokset, joita ei ole tässä kuvattu. Onmuistettava, että ristivaikutusanalyysi kohdistui vain kaikkeinkeskeisimmiksi arvioituihin tekijöihin—muut asiantuntijoidenrelevanteiksi arvioimat tekijät rajattiin tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Ristivaikutusanalyysimmetulokset on esitettytässä kuviossa

Keskeisten tekijöiden väliset suhteetLisää toteutumisen todennäköisyyttä asteikolla 0-5

Riippumattomia muuttujia• Psyykkiset oireet lisääntyvät• Päihdepalveluilla vaikeuksia

tavoittaa kohderyhmiään• Laittomien päihteiden markkinat

kasvavat



Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Yhdestätoista tarkastelun kohteena olevasta tekijästä jotkut näyttävätasettuvan yllä kuvattujen mutkikkaiden keskinäisvaikutustenmuodostaman verkon ulkopuolelle. Moni yllä mainituista tekijöistävaikuttaa jossain määrin päihteiden saatavuuden helpottumiseen, jotavoitaisiin luonnehtia riippuvaksi muuttujaksi. Tekijöistä kolme—psyykkisten oireiden lisääntyminen, päihdepalveluiden vaikeudetkohderyhmiensä tavoittamisessa ja laittomien päihteidenmarkkinoiden kasvu—näyttävät kytkeytyvän vain heikostimuutosprosessin keskiössä oleviin tekijöihin ja siksi niitä voi kutsuariippumattomiksi muuttujiksi. Tämä viittaa kuitenkin pikemminsuhteelliseen kuin absoluuttiseen riippumattomuuteen. Esimerkiksipäihdepalveluiden vaikeudet kohderyhmien tavoittamisessa näyttävätjossain määrin johtuvan yhtäältä lisääntyvästä sosiaalisestatoleranssista, toisaalta siitä, että yhä useampi monipäihdekäyttäjäon sosiaalisen ja taloudellisen ympäristönsä asettamien vaatimustentasalla.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lisääntyvä sallivuus päihteidenkäyttöä kohtaan, menestymisen mallit, jotka edellyttävät kemiallistenapuneuvojen käyttöä, ja päihteiden käyttöön liittyvien riskikäsitystenmuutos näyttävät vaikuttavan kaikkein voimakkaimmin päihteidenkäyttötapojen muutoksiin lähivuosina. Kentän muut toimijat—päihteiden markkinat ja päihdepalvelut—joutuvat ottamaan nämätekijät huomioon suunnitellessaan strategioitaan—vaikkakin erilähtökohdista. Elämäntavat ja kulttuuriset trendit yhdessäpäihdemarkkinoiden strategioiden kanssa muokkaavat sitämonipäihdekäytön skenaariota, johon päihdepalveluiden onsovitettava oma toimintansa.

Kohderyhmistä osaamistarpeisiin

Projektin seuraavassa vaiheessa edellä kuvattua skenaariota käytettiinlähtökohtana pohdittaessa päihdepalveluiden asiakkaiden tarpeissatapahtuvia muutoksia ja sitä, millaista osaamista vaaditaan palveluissatyöskenteleviltä ammattilaisilta.

Jatkoimme työskentelyä saman asiantuntijaryhmän kanssa ja haimmevastauksia seuraaviin kysymyksiin:

• Mitkä kohderyhmät päihdepalveluiden tulisi ottaa huomioonlähivuosina?

• Millaisia tietoja ja taitoja päihdepalveluiden henkilöstö tarvitseepystyäkseen riittävän hyvin vastaamaan monipäihdekäytöntulevaisuusskenaariosta nouseviin haasteisiin?

Käytimme useita kvalitatiivisia menetelmiä: työpaja, aivoriihi ja Delfi-vaikutteinen etätyöskentely.

Päihteidenkäyttötapoihin

vaikuttavia tekijöitä




Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Asiantuntijat nimesivät viisi tärkeää päihdepalveluiden kohderyhmää:

• monipäihdekäyttäjät, jotka hakevat apua palveluista• monipäihdekäyttäjät, jotka eivät käänny palveluiden puoleen• nuoret• perheet• merkitykselliset henkilöt: opettajat, urheiluvalmentajat,nuorisotyöntekijät… 2

Asiakasryhmänä monipäihdekäyttäjät poikkeavat perinteisestäheroiiniriippuvaisesta asiakkaasta ja useimmista muistapäihdepalveluiden nykyisistä asiakkaista. Niiden monipäihdekäyttäjiensuhteen, jotka eivät käänny palveluiden puoleen, ensimmäisenätehtävänä tulisi olla toimivan kommunikaatiotavan löytäminen.

Nuoret ovat perinteisesti ehkäisevän päihdetyön tärkeimpiäkohderyhmiä. Yllä kuvatussa skenaariossa nuoret tarvitsevat erityistähuomiota, koska monet tekijät—esimerkiksi halvat uudet aineet,riskikäsitysten muuttuminen, perinteisten kasvatusinstituutioidenuskottavuuden väheneminen—ovat omiaan edistämään päihteidenkäytön “kulttuurin” kehittymistä etenkin nuorten joukossa,

Perheet ja merkitykselliset henkilöt ovat päihdepalveluidennäkökulmasta suhteellisen uusi kohderyhmä. Perheet on otettavahuomioon, koska vanhemmuudesta suoriutuminen tuottaa vaikeuksiamonille. Erityistoimia tulee kohdentaa merkityksellisiin henkilöihin,koska perinteisten kasvatusinstituutioiden uskottavuudenheikentyessä he ovat avainasemassa päihteiden käytön lisääntyvänsosiaalisen toleranssin vaikutusten torjunnassa.

Seuraavassa vaiheessa määriteltiin, mitä palveluita ja mitäammattiryhmiä tulisi ottaa huomioon pohdittaessaosaamisvaatimuksia. Päätimme tarkastella sekä julkisia palveluita(Ser.T.)3 että kolmannen sektorin palveluita (terapeuttiset yhteisöt,ACAT)4.

Palveluissa työskentelevistä ammattilaisista tarkastelimme kahtapääryhmää:

• psykososiaalinen hoito: psykologit, kasvattajat, sosiaalityöntekijätjne.

• medikaalinen hoito: lääkärit, sairaanhoitajat, lähihoitajat jne.

Asiantuntijoita pyydettiin pohtimaan, mitä tietoja ja taitojapäihdepalveluissa työskentelevillä ammattilaisilla tulisi olla, jotta hepystyisivät riittävän hyvin käsittelemään päihteiden käyttötavoissatapahtuvia muutoksia ja työskentelemään tuloksellisesti yllämainittujen kohderyhmien kanssa.

3 Ser.T. = Servizio per le

Tossicodipendenze =

perusterveydenhuollon

järjestelmässä toimivia

päihdepalveluyksiköitä.

4 ACAT = Associazione Club

Alcolisti in Trattamento =

hoidossa olevien alkoholistien

klubien muodostama yhdistys

2 Puhumme merkityksellisistä

henkilöistä mieluummin kuin

välittäjistä korostaaksemme

näiden henkilöiden läheistä

suhdetta nuoriin ja

irtautuaksemme perinteisistä

luokituksista, jotka ovat vailla

sisältöä nykynuorten kannalta.



Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Sosiaalisten ja kulttuuristen taustojen tuntemus• Nuorisokulttuuri

• Valtakulttuurista poikkeavien kulttuurien edustajat (esimerkiksi maahanmuuttajat)

• Paikat ja tilanteet, joissa päihteitä käytetään

• Sosiaalisen elämän kokoontumispaikat ja tilanteet

Tieto päihteistä ja niiden vaikutuksista• Markkinoilla olevien päihteiden käyttötavat ja fyysiset vaikutukset

• Markkinoilla olevien päihteiden psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset

• Käyttäjän tavoittelemat vaikutukset

• Päihteiden käyttöön liittyvät mielenterveysongelmat

Hoitomenetelmien tuntemus• Ehkäisevän päihdetyön ja terveyden edistämisen strategiat

• Riippuvuuden hoitomenetelmien tuntemus

Perheisiin liittyvä tieto• Perhesuhteet nykyisessä sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa

• Perheterapiat

• Perheisiin kohdennettu päihdekasvatus

Kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot• Kommunikointi nuorten kanssa

• Kommunikointi henkilöiden kanssa, jotka eivät edusta valtakulttuuria

• Kommunikointi aikuisten ja perheiden kanssa

Työskentely päihteiden käyttäjien kanssa• Kyky käyttää diagnoosivälineitä (ml. tulosten tulkinta ja hyödyntäminen)

• Kyky ymmärtää monipäihdekäyttäjän henkilökohtaisia motiiveja

• Kyky tunnistaa monipäihdekäytöstä johtuvia ongelmia

Työmenetelmät• Kyky työskennellä moniammatillisissa tiimeissä/tiimien kanssa

• Kyky verkostotyöhön

• Kyky työskennellä erilaisissa työympäristöissä

Verkostoituminen• Kyky tunnistaa asiakkaan verkoston jäsenet—virallinen/epävirallinen

• Kyky mobilisoida tukea asiakkaan verkostosta—virallinen/epävirallinen

Viestintätekniikka• Kyky käyttää uutta viestintätekniikkaa—visuaalinen viestintä, tietokoneviestintä,

tekstiviestit ym.

Työskentely perheiden kanssa• Kyky puuttua tavalla, joka tukee perheen toimintaa nykyisessä sosiaalisessa ja

kulttuurisessa kontekstissa

• Kyky vetää perheille suunnatun päihdekasvatuksen ryhmiä

Tuloksellisuuden arviointi• Kyky käyttää interventioiden tuloksellisuuden arvioinnin menetelmiä

Jotkut tiedot ja taidotovat relevantteja

kaikkienpäihdeammattilaisten

kannalta, toisiatarvitaan vain tietyntyyppisessä työssä—esimerkiksi perhetyön

taitoja tarvitsevatlähinnä ne, jotka

työskentelevätperheiden kanssa.

Tieto- ja osaamisalueitatulisi tarkastella

monipäihdekäytönmuutosten

tulevaisuusskenaariotavasten.

Tiedot:

Taidot:


Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Koulutustarpeiden kartoitusRajaukset ja määrittelyt• kohderyhmät• palvelut• ammattiryhmät

▼Tarvittavien tietojen ja taitojen identifiointi

▼Tietojen ja taitojen nykytason arviointi

▼Ensisijaisten koulutustarpeiden identifiointi

Osaamisalueista koulutustarpeisiin

Projektin viimeisenä vaiheena oli kyselytutkimus, jossa kartoitettiinpäihdepalveluiden henkilöstön nykyistä osaamistasoa.Asiantuntijaryhmän laatiman osaamisaluejaottelun pohjalta laadittiinkyselylomake, joka lähetettiin kolmen projektiin osallistuvanperusterveydenhuoltopiirin päihdepalveluiden työntekijöille sekäalueilla toimivien kolmannen sektorin päihdepalveluiden työntekijöille.

Tavoitteena oli identifioida ensisijaiset koulutustarpeet tarkastelemallarinnan nykyisessä osaamistasossa tunnistettuja puutteita jaosaamisalueiden tärkeyttä, josta oman arvionsa esittivät sekä kyselyynvastanneet ammattilaiset että asiantuntijaryhmän jäsenet. Kyselyä jasen tuloksia kuvataan tarkemmin toisaalla Työkalupakissa (ks. s. 120).

Projektin viimeiseen vaiheeseen osallistui näin huomattavasti suurempijoukko ammattilaisia kuin aiempiin vaiheisiin. Lähestymistavanvalinnalle oli useita perusteita. Pyytämällä päihdeammattilaisiaarvioimaan nimettöminä omaa osaamistaan osoitimme arvostavammeheidän rooliaan päihdeasiantuntijoina. Samalla annoimme heille tietoaprojektistamme ja sen kytkeytymisestä päihdepalvelujärjestelmänkehittämiseen. Lisäksi kohderyhmän osallistuminen omienkoulutustarpeidensa arviointiin edistää sitoutumista tulevaankoulutukseen. Suuren ammattilaisjoukon osallistuttaminen projektinaiempiin vaiheisiin olisi ollut hankalaa käytännön järjestelyjen takia.Jo asiantuntijoiden projektityöskentelyn sovittaminen heidän omiintyöaikatauluihinsa tuotti ajoittain ongelmia. Hankaluuksista jalisätyön aiheuttamasta taakasta huolimatta asiantuntijaryhmäänkutsutut henkilöt olivat motivoituneita ja pysyivät työssä mukana,koska pitivät päihdepalveluiden henkilöstön koulutustarpeidensyvällistä analyysia tärkeänä tehtävänä.

Kohderyhmänosallistuminen omienkoulutustarpeidensaarviointiin edistääsitoutumista tulevaankoulutukseen


Monipäihdekäytön muutosskenaarioPäihteiden käyttötapoihin vaikuttavien tekijöiden identifiointi

▼Keskeisten tekijöiden tunnistaminen

▼Keskeisten tekijöiden välisten suhteiden analysointi

Fokusryhmä

Nominal Group Technique

Ristivaikutusanalyysi

Työpaja

Aivoriihi ja etätyöskentelyä

Kyselytutkimus


Tarp

eide

n an

alys

oint

i

KOULUTUSTARPEIDEN ARVIOINTI ALANKOMAIDENPÄIHDEPALVELUISSA


Tässä artikkelissa kuvataan Alankomaissa suoritettuakoulutustarpeiden arviointia, joka oli laajempi kuin useimmatvastaavat hankkeet. Tavoitteena oli laatia kattava selvitys siitä,millaista koulutusta päihdekentällä työskenteleville ammattilaisilleon tarjolla ja siitä, millaisia tarpeita kentällä tulee ilmenemäänlähitulevaisuudessa.1

Taustoja

Vuonna 1998 julkaistiin raportti nimeltä Tulosten arviointi (ResultatenScoren), jolla oli kolme laajaa tavoitetta:

• esittää analyysi Hollannin päihdepalvelujen silloisesta tilasta• hahmottaa palveluiden tulevaisuutta• laatia alalle toimintasuunnitelma tuleville vuosille

Päihdesektori pyrki uusiutumaan ja kehittymään. Tavoitteena oliperustaa kaikki interventiot tieteelliseen näyttöön ja järjestäätehokkaalla tavalla tietämyksen siirto päihdepalveluorganisaatioiden(tuleville) työntekijöille. Raportti oli alku viisivuotiselle projektille.Ns. kehittämiskeskuksille annettiin joukko tärkeitä tehtäviä ja lisäksikäynnistettiin neljä tukiprojektia, jotka kohdistuivat neljään toisiinsakytkeytyvään teemaryppääseen. Yksi näistä laajoista teemoista olikoulutuspolitiikka. Tätä projektia varten mielenterveys- ja päihdealankattojärjestö GGZ Nederland (www.ggznederland.nl) pyysikoulutukseen erikoistunutta Kessels & Smit2 -konsulttiyritystälaatimaan tutkimussuunnitelman, joka tähtää uusienkoulutusrakenteiden luomiseen päihdesektorin tarpeisiin.

Toimenpiteitä tarvittiin, koska siihen asti päihdeongelmiin olikiinnitetty vähän tai ei lainkaan huomiota alan ammattien perus- jajatkokoulutuksessa. Ei myöskään ollut olemassa perusrakenteitatiedon ja kokemuksen jakamiseksi alan työntekijöiden kesken.Koulutus ja tiedon siirto oli ollut päihdepalveluorganisaatioidenvastuulla.

Peruskysymykset

Tutkimuskysymys jaettiin kolmeksi peruskysymykseksi:

• Millaista perusosaamista päihdepalveluiden henkilöstö tarvitseevastatakseen nykyisiin tarpeisiin?

1 Kessels & Smit: Ontwikkeling

van kennis en vakbekwaamheid

in de verslavingszorg; Naar een

dynamische infrastructuur.

[Tiedon ja osaamisen

kehittäminen päihdepalveluissa:

Kohti dynaamista

infrastruktuuria.] GGZ Nederland,

Utrecht, 2001.

2 Kessels & Smit, The Learning

Company, on konsulttiyritys,

jonka erikoisalaa ovat

henkilöstö- ja

ammattikoulutusprojektit ja jolla

on läheiset yhteistyösuhteet

kasvatustieteellisiin

tutkimuslaitoksiin.

www.kessels-smit.nl


Tarp

eide

n an

alys

oint

i

• Millaisia perusrakenteita tarvitaan organisaatioiden tasolla jakansallisella tasolla riittävän koulutuksen järjestämiseksi?

• Mitä tekijöitä on otettava huomioon ryhdyttäessä soveltamaanTulosten arviointi -raportin suosituksia?

Ennakkoon oli sovittu, että kolme suurta päihdepalveluorganisaatiota,Jellinek mukaan lukien, osallistuu tutkimukseen aktiivisesti. Yksiosallistumisen tapa olisi koulutussuunnitelman kehittäminen niitävarten yhteistyössä niiden kanssa. Samalla syntyisi kuva siitä, mitentiedon siirto pitäisi tulevaisuudessa toteuttaa. Tutkimus johtaisisuosituksiin kansallisen toimintaohjelman laatimiseksi.

Näkökulma

Kehitys ja innovaatiot riippuvat siitä, miten organisaatiot ja yksilötoppivat eli miten ne hankkivat tietoa ja kykenevät soveltamaan jakehittämään sitä edelleen.

Kessels & Smit puhuu kahdesta tietokäsityksestä:

1 Tiedon varantoTieto käsitetään ihmisistä erillisenä kokonaisuutena, jonakinmikä voidaan tallentaa tietokantaan jatiedonhallintajärjestelmään. Tieto koostuu määritellyistä jajärjestetyistä objekteista, sitä voidaan käyttää yhä uudelleen jauudelleen.

2 Tiedon virtaKokemuksia, taitoja ja asenteita arvostetaan sellaisinaan, tietoon osaamista.

Kessels & Smit -raportti on laadittu tiedon virran näkökulmasta:lähtien siitä olettamuksesta, että tiedon olemus katoaa, jos seerotetaan ihmisistä. Esimerkiksi toimintaohjeet saattavat kuvatatarkkaan kuinka asiantuntija suorittaisi tietyn tehtävän. Viime kädessätyöntekijän itsensä täytyy kuitenkin hankkia taito tehtävänsuorittamiseen. Tietoa voidaan ehkä siirtää henkilöltä toiselle, muttaosaamista ei. Päihdealalla yhä useamman ammattilaisen työ perustuuhänen osaamiseensa pikemmin kuin hänen asemaansaorganisaatiohierarkiassa.

Työntekijät ovat päteviä työskentelemään päihdesektorilla, jos hetäyttävät tietyt osaamisvaatimukset (perusosaaminen). Osa Kessels &Smit -raportista tarkastelee sitä, millaiset koulutuspolut johtavatperusosaamiseen. Toisen osan aiheena on se, millaisia toimiaorganisaatio tarvitsee osaamisen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.Koulutuspolkujen tarkastelua ei rajattu yksilöihin tai organisaatioihin,vaan ulotettiin yli koko päihdesektorin.

Tietoa voidaan ehkäsiirtää henkilöltätoiselle, muttaosaamista ei



Tarp

eide

n an

alys

oint

i

➤Developments▼

➤Competences▼

Training routes& practice

▼

Training▼

�Evaluation

Evaluation criteria

Tutkimuksen vaiheet

Ensin pyydettiin avoimessa haastattelussa ehdotuksia huomattavienpäihdepalveluorganisaatioiden asiantuntijatyöntekijöiltä. Myös alankirjallisuutta käytiin läpi. Näin syvennettiin ymmärrystä alastakokonaisuutena, siitä millaisia ammattiryhmiä alalla toimii ja siitämillaisia ongelmia osaamisen kehittämiseen päihdepalveluissa liittyy.Laadittiin tietokartta, jossa esitettiin alalla toimivat organisaatiot,niiden työntekijämäärät, asiakastyypit ja alalla tapahtumassa olevatmuutokset. Kartta auttoi tutkijoita suunnistamaan tutkimuskentällä.

Seuraavassa vaiheessa kerättiin tietoa ja analysoitiin sitä. Tutkijatpyrkivät löytämään vastauksia kysymyksiinsä mahdollisimman moniltatahoilta, mutta joutuivat valitsemaan lähestymistavan, joka painottijohdon tasoa hieman enemmän kuin he olisivat toivoneet.Johtotehtävissä toimivat olivat yleensä paremmin perillä kuin kentäntyöntekijät siitä, mitä alalla oli tapahtumassa ja millaisia vaikutuksiasillä olisi organisaatioon. He tunsivat paremmin uuttahoitomenetelmiä koskevaa tutkimusta ja pystyivät yleensä antamaanpaljon enemmän tietoa lyhyessä ajassa. Kehitelläkseen ideoita tutkijatpäättivät haastatella kolmea henkilöryhmää:päihdepalveluorganisaatioiden johtoa ja ammattilaisia,kehittämiskeskusten edustajia ja päihdeasiantuntijoita sekäyliopistojen ja muiden koulutusorganisaatioiden opettajia.

Sen varmistamiseksi, että kerätty tieto olisi tunnistettavaa päihdealantyöntekijöille, järjestettiin validointi- eli arviointitilaisuus, jossatuloksia esiteltiin monia eri ammatteja ja työympäristöjä edustavillehenkilöille ja pyydettiin heiltä palautetta. Samanlaisetarviointitilaisuudet järjestettiin kehittämiskeskusten henkilöstölle jaasiantuntijoille, jälkimmäinen erityisesti koulutusaiheesta.

Suunnitteluvaiheessa tutkijat kehittivät ideoita alankoulutusrakenteeksi. Raportointivaiheessa he muotoilivattoimenpidesuosituksia päihdealaa varten ja esittelivät suunnitelmanuudeksi koulutuksen infrastruktuuriksi.

Suunnittelu: koulutuksen rakenne-elementit

Kessels & Smit päätteli, että koulutustarpeet kehittyvät loogisesti.Alalla tapahtuvat muutokset (developments) edellyttävättyöntekijöiltä uutta osaamista (competences). Kehittääkseenosaamistaan heidän on seurattava tiettyjä koulutuksen ja harjoittelunpolkuja (training routes and practice), mikä puolestaan edellyttääuusien koulutusohjelmien (training) kehittämistä. Tulokset täytyyarvioida (evaluation), jotta voidaan testata, edistävätkökoulutusohjelmat oikean osaamisen kehittämistä. Tämä prosessi onjatkuva: arviointi voi johtaa muutoksiin koulutuksen järjestelyissäja tuloksissa ja jälleen uuteen arviointiin.

Tutkimus toteutettiinviidessä vaiheessa:

orientoituminentiedon keruu ja analyysi

arviointisuunnitteluraportointi

Koulutussuunnittelu onjatkuva prosessi:

arviointi voi johtaamuutoksiin järjestelyissäja tuloksissa ja jälleen

uuteen arviointiin




Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Raportissa pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

Kehityssuunnat

• Millaista kehitystä päihdepalveluissa tapahtuu:asiakaskunnassahoitoprosesseissajärjestelmän tasolla?

• Miten nämä kehityssuunnat vaikuttavat ammattilaisten, niinhenkilöstön kuin johdonkin päivittäiseen työhön?

• Mitä kriittisiä tilanteita päihdetyöntekijät joutuvat kohtaamaan?Mitä toimenpiteitä odotetaan?Mitä tärkeitä päätöksiä olisi tehtävä?

Osaaminen

• Millaista osaamista ammattilaiset tarvitsevat suorittaakseentoimenpiteet ja tehdäkseen päätökset?

• Millaista perusosaamista tulisi eri ammattiryhmillä olla?

• Mikä osaaminen on ammattispesifiä, mikä yleisempää?

Arvioinnin kriteerit

• Mitä kriteerejä sovelletaan osaamisen arviointiin — työntekijät,johto?

• Miten voidaan päätellä, onko (tulevalla) ammattilaisella tarvittavaosaaminen?

Opiskelun vaiheet ja tavat

• Minkä opiskeluvaiheiden kautta ammattilaiset saavuttavat tarvittavanosaamisen?

• Millaisia koulutuspolkuja ammattilaiset seuraavat ylläpitääkseen jakehittääkseen osaamistaan?

Palvelut ja oppilaitokset

• Millaisia koulutuspalveluita ja oppilaitoksia tarvitaan?

• Millainen koulutuksen infrastruktuuri tukee tehokkaita opiskelunvaiheita ja oppimisen käytäntöjä?



Tarp

eide

n an

alys

oint

i

SYSTEM:organisation

CONTENT:care / cure

PROCESS:client

Päihdekentän muutokset

Kessels & Smit tarkasteli päihdekentän muutoksia järjestelmän(organisaatio), prosessin (asiakas) ja sisällön (hoito ja hoiva) tasolla.Jokaisella tasolla tapahtuu monenlaisia muutoksia, jotka täytyy kaikkiottaa huomioon suunniteltaessa tulevaa koulutusta ja jotka ovatjossain määrin keskenään vuorovaikutuksessa.

Organisaatio (SYSTEM: organisation)

Moni hollantilainen organisaatio on samanlaisen tilanteen edessä:fuusioituminen tai vähintäänkin lisääntynyt yhteistyö alan muidenorganisaatioiden kanssa. Organisaatioiden täytyy selviytyä myösmuista haasteista: uudelleenorganisointi, liiketoiminnallisen otteentarve, haittojen vähentäminen uutena toimintatapana, muutoksetrahoituksessa.Keskeisiä haasteita ovat:• verkostoituminen poliisin, asuntoviranomaisten, asuinyhteisöjen jamielenterveysorganisaatioiden kanssa

• käynnistetään alueellisia kehittämiskeskuksia, jotka edellyttäväthenkilöstöä ja yhteistyötä palveluorganisaatioiden kanssa

• fuusiot lisäävät kompleksisuutta• palveluiden tarjonta noudattelee yhä useammin kysyntää(asiakaslähtöisyys, palvelut kysynnän mukaan)

• liiketoiminnallinen ote: tavoitteet, laadun standardit• asiakasprofilointi ja hoidon mallitus on kehitteillä, vaikutuksetnäkyvät myös palveluohjauksessa

Sisältö: hoito ja hoiva (CONTENT: care / cure)

Tällä alueella muutoksiin kuuluu uusi näkemys riippuvuudenluonteesta, hoitojaksojen lyhentäminen ja siirtyminen hoidostahoivaan. Näitä vauhdittavat tiede, kehittämiskeskuksissa luodut uudethoidot ja ammattilaisten omat käytännön kokemukset.Keskeisiä haasteita ovat:• biopsykososiaalisen mallin syntyminen• psykiatriaan liittyvät näkökohdat: kaksoisdiagnoosi• vaiheistettu hoito• hoito asiakasneuvottelun pohjalta• haittojen vähentäminen, kuntoutus

Prosessi: asiakas (PROCESS: client)

Kaksoisdiagnoosiasiakkaiden määrä kasvaa, samoin (toisen polven)maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden.Keskeisiä haasteita ovat:• moniongelmaisten asiakkaiden määrän kasvu vaatii enemmän tietoaasiakkaiden kulttuuritaustoista

• monipäihdekäyttäjien määrä kasvaa• asiakkaat tarvitsevat räätälöityä hoitoa• geriatrinen hoito ikääntyneille huumeidenkäyttäjille

Prosessin kahtavaihetta—kentän

muutoksia jaosaamisalueita—

tarkastellaan lähemminesimerkkinä siitä, mitenraportin johtopäätökset

rakentuivat.




Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Developments▼

Competences▼

Ready for practice(general)

▼Ready for practice

(specific)

▼ ▼

ProfessionSpecific

Cross Professional

Päihdekentän osaaminen

Tarkastellessaan päihdekentän osaamista Kessels & Smit käyttihollantilaisissa mielenterveyspalveluissa työskenteleviä ammattilaisiatarkastelevassa raportissa3 esitettyä jaottelua:

1 Lääketieteen klusteri: Yleislääkärit, päihdelääketieteenerikoislääkärit, psykiatrian erikoislääkärit.

2 Hoitotyön klusteri: sosiaalipsykiatriset sairaanhoitajat, psykiatrisetsairaanhoitajat, konsultoivat psykiatriset sairaanhoitajat,sosiaaliterapeutit, ryhmänohjaajat

3 Käyttäytymistieteen klusteri: psykologit, pedagogit, sosiologit,andragologit4, mielenterveysasiantuntijat.

4 Agoginen4 klusteri: sosiaalityöntekijät, toimintaterapeutit,asumispalveluiden työntekijät.

5 Terapiaklusteri: taide-, musiikki- ym. terapeutit, psykomotorisetterapeutit.

Kessels & Smitin toteuttamaan osaamisinventointiin osallistuivatetenkin klusterit 1,2 ja 4 sekä jossain määrin klusteri 3.Päihdepalveluiden ammattilaisilla on tyypillisesti toisen tai korkeanasteen koulutus, joka antaa perusosaamisen. Tämä yleisasiantuntemusvalmentaa työhön monella eri sektorilla. Osa ammattilaisista onsuorittanut lisäkoulutusta ammattikoulutuksen aikana tai sen jälkeenja hankkinut siten mielenterveys- tai päihdetyössä tarvittavaaerityisosaamista. Osaaminen voi olla ammattispesifiä (esimerkiksipsykiatri vs. sosiaalityöntekijä) tai alalle ominaista osaamista, jotatarvitaan kaikissa alan ammateissa—esimerkiksi asenne ja tapakohdata asiakas. Tiivistelmä osaamisalueista on esitetty sivulla 48.

Ehdotuksia tulevan koulutuksen kehittämiseksi

Kessels & Smit päätyi toteamaan, että päihdekentällä on paljon tietoa.Tätä tietoa pitäisi jakaa kaikille asianosaisille sekä päihdekentän sisälläettä sen ulkopuolella. Tiedon siirtoa nähdään tapahtuvan silloin, kunopiskelijat työskentelevät autenttisissa ympäristöissä—jotka vastaavatheidän tulevia todellisia työympäristöjään—jotka antavatmahdollisuuden sekä tietojen että taitojen kehittämiseen.

Tiedon virtaamisen tiellä on kuitenkin tukoksia• päihdepalveluorganisaatioiden sisällä• organisaatioiden välillä• organisaatioiden ja kehittämiskeskusten välillä• palveluorganisaatioiden ja koulutusorganisaatioiden välillä

Raportissa esitettiin parannusehdotuksia. Ehdotettiinverkostorakennetta, joka toimisi ilman hallinnoivaa ja koordinoivaakeskuselintä. Tärkeää olisi kuitenkin laatia ajantasainen katsausverkostossa jo olemassa olevasta tiedosta.

3 Hutschemaekers & Neijmeijer:

Beroepen in beweging:

Professionalisering en Grenzen

van een multidisciplinaire GGZ.

[Ammatit liikkeessä:

Professionaalistuminen ja

monitieteisten

mielenterveyspalvelujen rajat.]

Trimbos-instituut, Utrecht,

1998.

4 Andragologia viittaa

osapuilleen aikuiskasvatukseen,

agoginen ohjaukseen käytännön

asioissa ilman hoidollisia

painotuksia. Kumpaakaan

termiä ei juuri käytetä

Alankomaiden ulkopuolella.



Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Olemassa olevan tiedon saamiseksi tehokkaammin käyttöön esitettiinseuraavien toimintojen vahvistamista:• kehityssuuntien tunnistaminen ja muuntaminen tiedoiksi jataidoiksi

• koulutuksen ja sen tulosten laadun valvonta• koulutuksen ja harjoittelun polkujen toteuttaminen• peruskoulutuksen jälkeisen koulutuksen luominen javauhdittaminen

Tällä hetkellä korkean asteen ammattikoulutuksessa päihdealalleominaisiin erityisaiheisiin kiinnitetään huomiota vähän tai eilainkaan. Silloin, kun näitä aiheita käsitellään, tapahtuu se yleensäyksittäisten opettajien, aiheesta kiinnostuneiden opiskelijoiden taiyksittäisen organisaation aloitteesta. On kuitenkin todettava, ettäkorkeamman asteen oppilaitosten tarjoama yleisosaaminen onsovellettavissa päihdepalveluissa, joten pohjatyö on jo tehty. Ei ehkäolisi järkevää kuormittaa opiskelijoita riippuvuuksiin liittyvälläerikoistiedolla (esim. tautikokonaisuudet, asiakasryhmienominaispiirteet, taito kommunikoida tiettyjen asiakasryhmien kanssa,käyttäytymisterapiamenetelmien käyttö). Päihdekenttä onkumminkin suhteellisen pieni ja vain vähemmistö opiskelijoistavalitsee ammatin päihdealalta. Siksi raportti ei pitänyt suositeltavanayrityksiä muuttaa oppilaitosten opetusohjelmia.

Samalla tavoin päihdekentällä jo työskentelevien jatkokoulutus- jaharjoittelumahdollisuudet riippuvat suurelta osin työntekijöidenomasta aloitteellisuudesta. Päihdeammattilaisten valitsematkoulutuspolut vaihtelevat henkilöstä toiseen. Raportti ehdottaa, ettätyöntekijöiden kannustamiseksi tulisi ottaa käyttöönhenkilökohtainen kehityssuunnitelma, jossa työntekijät ilmoittaisivat,mitä osaamista he aikovat kehittää edelleen seuraavan vuoden aikana.Johdon hyväksyntä suunnitelmalle takaisi myös rahoituksen. Tähänehdotetaan kuponkijärjestelmää, jossa työntekijät saisivat tietynrahasumman kattamaan suunnitellun koulutuksen kustannukset.

Päihdealan erityisosaamisen vahvistamiseksi sekä alalle tulijoiden ettäsillä jo työskentelevien joukossa raportti ehdottaa sekä toiselleasteelle että korkeakoulutasolle jatkokoulutusta, jokasuunniteltaisiin ammattiklustereiden tarpeisiin.

Seuraava kysymys on: miten välttyä kehittymästä liiankoulumaiseksi—miten säilyttää joustavuus ja mukautumiskyky? Yksiraportin ehdottama vaihtoehto on osaamiskokeiden käyttöönotto.Tämä edellyttäisi standardien samoin kuin koejärjestelmän laatimista.Toinen vaihtoehto olisi uusien koulutusohjelmien kehittäminenpäihdepalveluorganisaatioiden piirissä ja yhteistyössäkoulutusorganisaatioiden kanssa. Pätevät työntekijät, jotka ovatkehittyneet oman alansa asiantuntijoiksi, voisivat toimiaoppilaitoksissa osa-aikaisina kouluttajina ja päinvastoin,oppilaitosten opettajat voisivat toimia kouluttajina työpaikoilla.

Henkilökohtaisenkehityssuunnitelman

käyttöönotto




Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Huomioita Kessels & Smit -raportista

Raportti kertoo sankarillisesta yrityksestä edistää päihdekentäntyöntekijöiden osaamista inventoimalla koko alan tarpeet.Tarkastelemalla aihetta tiedon virran näkökulmasta raportti eteneepohtimaan sitä, miten tulevaisuuden kehityssuunnat vaikuttavatuseiden eri ammattiryhmien tarpeisiin.

Raportti listaa laajasti tiedon osa-alueita, joita useat eriammattiryhmät pitävät tärkeinä. Listaan sisältyy suuri joukko aiheita,jotka jokaisen päihdeammattilaisen tulisi hallita—joskin saattaa viedäkoko lailla aikaa muokata melko abstrakti luettelo täsmennetyiksiopetussisällöiksi.

Ehdotukset nykyisen koulutusjärjestelmän puutteiden korjaamiseksilienevät liian optimistisia: sekä päihdepalvelu- ettäkoulutusorganisaatioiden ja mikä vielä tärkeämpää, poliitikkojenpitäisi investoida huomattavasti rahaa ja aikaa, jotta ehdotetut uudetrakenteet saataisiin luoduiksi.

Tutkimushankkeen vahvuuksia oli käyttää yhden menetelmän sijastalaajaa valikoimaa tiedonkeruutekniikoita, joiden tulokset validoitiintarkastelemalla niitä muista lähteistä peräisin olevia tuloksia vasten.Vaikka tutkimuksen lähtökohdaksi otettiin asiantuntijoidennäkemykset, niitä punnittiin kentän työntekijöiden käsityksiä vasten.

Eurooppalaisesta näkökulmasta haittapuolena on se, että raportti onhollantilainen. Se kuvaa hollantilaista palvelujärjestelmää jahollantilaisia koulutus- ja palveluorganisaatioita. Vaikka tutkimuksenlähestymistapa sinänsä saattaa olla sovellettavissa muuallakin,osaamisvaatimuksista ja niiden taustalla olevista rakenteista kerätyttiedot menettävät merkityksensä, jos ne irrotetaan omastakontekstistaan.

Tärkeämpi kritiikin aihe saattaa olla se, että raportti on ehkä liianauliisti hyväksynyt käsityksen, jonka mukaan riippuvuus ei ole tärkeäaihe yleisosaamiseen tähtäävässä koulutuksessa. Voitaisiin väittää, ettäpäihdesektorin suhteellinen pienuus Alankomaissa johtuu osittainsiitä, että alkoholi- tai peliriippuvuudesta kärsivä suuri ihmisjoukkoon jatkuvasti jätetty heitteille. Jos päihdesektori toimisi pontevamminnäiden heitteille jätettyjen ryhmien puolestapuhujana, se voisihyvinkin vaatia suurempaa panostusta päihdetyöhön ammattilaistenperuskoulutuksessa. Tähän liittyen voidaan todeta, ettätarkastellessaan päihdeammattilaisilta vaadittavaa osaamista raporttijättää huomiotta sen, millaista osaamista tarvitsevat monien muidenalojen työntekijät, jotka ovat päihdeongelmaisten kanssatekemisissä—poliisit, vankeinhoidon työntekijät, papit ja yleislääkäritvain muutamia mainitaksemme.



Tarp

eide

n an

alys

oint

i

Päihdetyön osaamisalueet Alankomaissa

Osaamisalueita, jotka ovat ominaisia ammattiklustereilletai ammateille klusterien sisällä

Päihteisiin liittyvä tieto (biopsyykkinen)• tieto päihteistä (huumeet, keskushermostoon vaikuttavat

lääkkeet)• tieto lääkityksestä• kyky havaita fyysisiä oireita• kyky havaita psyykkisiä oireita• kyky arvioida psyykkistä ja fyysistä tilaa (diagnosointi)

Käyttäytymisterapiat• kyky motivoida• kyky käyttää motivoivia tekniikoita• kyky soveltaa käyttäytymisterapioita 4 tai 5 käyntikerran

mallin mukaisesti

Kyky käyttää uusia lähestymistapoja, menetelmiä• työskentely toimintaohjeita noudattaen• työskentely näyttöön perustuvia menetelmiä soveltaen

Osaamisalueita, jotka ovat ominaisia johtotehtävissätoimiville

Päätöksenteko, toimintapolitiikka• kyky tehdä päätöksiä ja perustella niitä• kyky soveltaa toimintapolitiikkaa johdosta käsin ja kyky

välittää kentän kokemuksia johdon tietoon• kyky sietää jännitteitä toimintapolitiikan ja

arkikäytäntöjen välillä

Järjestelmällisyys, kokonaiskuva• kyky ajatella ja työskennellä järjestelmällisesti• kyky pitää kiinni perusperiaatteista

Motivoija, valmentaja• henkilöstön motivointi• henkilöstön tukeminen epäselvyyden, epävarmuuden

sietämisessä (uudelleenorganisoinnit)• valmentajan taidot

Yhteistyö, verkostoituminen• kyky tehdä yhteistyötä muiden organisaatioiden kanssa,

ylläpitää suhteita• “sosiaalisen kartan” hyvä tuntemus

Osaamisalueita, jotka ovat ominaisia koko päihdekentälle

Empatia, kunnioitus• ymmärrys siitä, millaista riippuvuus on, millaisia ovat

ongelmat• ymmärrys siitä, mihin asiakas kykenee ja mihin ei• kyky kuvitella, millainen on asiakkaan kokonaistilanne• kyky tulla toimeen etniseltä ja kulttuuriselta taustaltaan

erilaisten ihmisten kanssa• kyky tulla toimeen eri ikäisten ihmisten kanssa

Toimiva kommunikaatio ja yhteistyö asiakkaan kanssa• kyky saada kontakti, rakentaa vuorovaikutussuhde• kyky tehdä yhteistyötä asiakkaiden kanssa• kyky neuvotella emansipoituneiden asiakkaiden kanssa• neuvottelutaidot• kyky varjella rajoja, olla kantamatta vastuuta asiakkaan

puolesta

Yleiskuva, järjestelmällisyys• kyky työskennellä järjestyneesti ja järjestelmällisesti• kyky pitää kiinni päälinjoista (pysyä hoitomoduulin

rajoissa)• tieto siitä, kuka vastaa kustakin hoitomoduulista

Tuloshakuisuus• kyky työskennellä tuloshakuisesti (saavuttaa asetetut

tavoitteet määräajassa)• vastuu tuloksesta ja laadusta, yrittäjyysasenne

Moniammatillinen työ, yhteistyö• kyky työskennellä (moniammatillisissa) tiimeissä• kyky antaa ja vastaanottaa palautetta• kyky vaatia huomiota, pyytää työtovereilta apua

Verkostoituminen• “sosiaalisen kartan” hyvä tuntemus• yhteydenpito muihin organisaatioihin• tieto siitä, milloin asiakas tulee ohjata muualle• kyky “etsivään” työotteeseen

IT-taidot• ymmärrys ja kyky käyttää uutta viestintätekniikkaa• tietokoneen käyttötaito• sähköpostin ja internetin käytön taito

Oppimiskyky• alan tuoreimman kehityksen seuraaminen• tieto siitä, mistä saa tietoa (työtovereilta, muista

organisaatioista, koulutuksesta)• avoimuus, oman oppimiskyvyn kehittäminen• selkeä kuva omista vahvuuksista ja heikkouksista

Joustavuus, mukautuvuus• joustavuus hoidon tarjonnassa• viitekehysten väljentäminen, ennenaikaisten

johtopäätösten välttäminen• kyky sietää epävarmuutta, epätietoisuutta siitä, miltä

oma tulevaisuus organisaatiossa näyttää

Motivaatio ja sitoutuminen• motivoituneisuus, kyky motivoida itseään• sitoutuminen työhön—henkilöstövajeesta ja monista

organisaatiomuutoksista huolimatta• realistinen asenne, pienten onnistumisten arvostaminen,

ei pyrkimystä toimia “pelastajana”• sinnikkyys, kyky kestää takaiskuja

3

menetelmäraportit

Delfi-tekniikka

SWOT-analyysi

Tulevaisuusverstas

Tuplatiimi

Fokusryhmä

NGT-ryhmätyötekniikka

Teemahaastattelu

Benchmarking

Bonon hatut


Men

etel

mär

apor

tit

MENETELMÄRAPORTIT

Tracey Powers-Erkkilä & Danica KlempováA-klinikkasäätiö, Helsinki & Institute on Drug Dependencies at theCentre for Treatment of Drug Dependencies, Bratislava

Koulutustarpeiden kartoituksessa käyttämiemme menetelmien valintapohjautui osin aiempiin kokemuksiin - “mikä toimii” - osinkirjallisuudesta löytyviin tietoihin koulutusalan nykykäytännöistä.Seuraavat menetelmäraportit kertovat myös muusta kuin menetelmientoimivuudesta. Koulutustarpeiden kartoitus oli usein myösoppimisprosessi, joka vahvisti käsitystä siitä että joustavuus ja luovuusmenetelmien soveltamisessa on avain käytännön työtä tukevientulosten tuottamiseen. Monessa kohdin sovelsimmestandardimenetelmiä tavalla, joka poikkeaa totutusta.Epäortodoksisuus lisäsi koulutustarpeista kerätyn tiedonkäyttökelpoisuutta, usein myös madalsi menetelmän käyttökynnystä- sai sen istumaan siihen arkiseen kontekstiin, josta kartoittamisentarve oli virinnyt.

Olemme koonneet seuraaviin raportteihin kokemuksiamme erilaistenmenetelmien käytöstä päihdekoulutuksen tarpeiden kartoittamiseenerilaisissa konteksteissa. Raportit noudattelevat kaavaa, joka antaalukijalle pikakatsauksen kunkin menetelmän luonteeseen ja tapaammekäyttää sitä. Tavoitteena on auttaa lukijaa löytämään yhtymäkohtiaomiin tiedontarpeisiinsa, koulutuksen kehittämistavoitteisiinsa jatoimintakontekstiinsa. Se mitä ennen muuta pyrimme välittämäänei ole niinkään peruskäyttöohje kuin omat kokemuksemmemenetelmän toimivuudesta tietyssä konkreettisessa tilanteessa.

Raporteissa käydään läpi menetelmän syntyhistoria tai tausta,esitetään tiivistelmä sen luonteesta ja peruskäytöstä, kuvataan omasovelluksemme konkreettisessa käyttötilanteessa, havaintommemenetelmän vahvuuksista ja haasteista sekä menetelmän käyttäjälleenasettamista vaatimuksista. Esitämme myös menetelmän käyttöäkoskevia suosituksia sekä kirjallisuusviitteitä tai linkkejä lisätiedonlähteisiin.

Oheisessa taulukossa on tiivis yhteenveto käyttämiemme menetelmienvahvuuksista ja haasteista. Taulukkoon on koottu vain meidänhavaintojamme - on varsin mahdollista, että toisenlainen käyttötoisenlaisessa kontekstissa johtaisi ainakin jossain määrin toisenlaisiinpäätelmiin.

Swist J. Conducting atraining needsassessmenthttp://www.amxi.com/amx_mi30.htm

Research MethodsResources on the WWWhttp://www.slais.ubc.ca/resources/research_methods/index.htm

Tietoatutkimusmenetelmistähttp://www.metodix.com

The Qualitative Report -an online journalhttp://www.nova.edu/ssss/QR/


Men

etel

mär

apor

tit

Menetelmien vahvuuksia

Menetelmien haasteita


Fokusryhmä

Tulevaisuusverstas

Tuplatiimi

Delfi-tekniikka

SWOT-analyysi

Lomakekysely

Benchmarking

Teemahaastattelu

Bonon hatut

x x x

x x x x x

x x x

x x x x x x x

x x x x x x x

x x x

x x x

x x x x x

x x x x

x x x x x

x x x

x x

x x x

x x x x x x x x

x x x

x x x x

x x x x x

x

x x x x x

x x x x x


Fokusryhmä

Tulevaisuusverstas

Tuplatiimi

Delfi-tekniikka

SWOT-analyysi

Lomakekysely

Benchmarking

Teemahaastattelu

Bonon hatut

Kustannus-tehokas

Edistääryhmä-

ytymistä/verkostoitumista

Edistääanalyytti-

suutta

Kannustaakeskusteluun/

osallistu-miseen

Edistääluovuutta

Käyttötavatjoustavat

Tehokasajankäyttö

Kokonais-valtainen

lähestymis-tapa

Visuaalinen&

auditiivinen

Pureutuuasian

ytimeen

Uusiataitoja

osallistujille

Käytönjärjestelyhankalaa

Poikkeavatideatjäävät

huomiotta

Edellyttääkommunikointi-

taitoaVie

aikaaTutustuttaatekniikkaan

Käyttäjänhallittavatekniikka

Ryhmä-dynamiikkavaikuttaa

Edellyttäätarkkaa

kysymyksen-asettelua

Korkeatkustan-nukset

Heikkotoistet-tavuus

Vuoro-vaikutusvähäistä

Tuloksetjäävät

yleiselletasolle


Men

etel

mär

apor

tit

Delfitekniikkatulevvaisuudenennustamista

Delfi-tekniikan juontaa juurensa yrityksistä ennustaa tulevaisuutta.Tutkimusmenetelmänä Delfi-tekniikkaa on käytetty jo 1920-luvulla,kuitenkin laajemmin vasta vuoden 1953 jälkeen, jolloin sitä käytettiinRAND-yhtymän USA:n puolustusvoimille tekemässä tutkimuksessa.Tekniikka omaksuttiin nopeasti tulevaisuuteen suuntautuneessatalouden ja tekniikan tutkimuksessa. Terveystieteissä Delfi-tekniikkaaon käytetty 1970-luvun alusta terveydenhoidon koulutuksen,pätevyysvaatimusten ja työn kehittämiseen tähtäävässätutkimuksessa.

Menetelmä pähkinänkuoressa

Delfi-tekniikkaa käytettäessä kerätään asiantuntijoiden näkemyksiätulevaisuudesta. Lähestymistapa perustuu oletukseen, ettäasiantuntijan on helpompi ennustaa tulevaisuutta kuin henkilön, jollaon vähemmän tietoa. Kun asiantuntijoiden mielipiteet on kerätty,ne palautetaan samoille asiantuntijoille uudelleenarvioitaviksi. Tätäprosessia toistetaan siihen asti, että asiantuntijat päätyvätyhdenmukaiseen ennusteeseen. Tekniikka perustuu anonymiteettiinja konsensukseen. Nimettömyys tarkoittaa sitä, että näkemyksiä eivoi yhdistää niiden esittäjään. Konsensusta lähestytään, kunmielipidekyselyitä toistetaan. Varhaisemmissa Delfi-tutkimuksissatavoitteena oli yksimielinen näkemys. Menetelmä soveltuu yhtä laillaliikkeenjohdon, taloustieteen, teknologian kuin sosiaalitieteidenkinalalle.

Delfi-prosessi

1 Delfi-kierros: Perustiedon kerääminen asiantuntijapaneelilta

Ongelman muotoilu on tärkeä vaihe Delfi-tutkimuksentoteuttamisessa. On tärkeää määritellä tarkasti tutkimusalue jarekrytoida asiantuntijoita, joilla on samankaltaiset lähtökohdat taiyhteistä maaperää tutkimusaiheen suhteen. Delfi-tutkimustaaloittaessaan tutkija voi laatia aiheesta tekstin tai kyselylomakkeen.Kysymysten tulee olla täsmällisiä. Ne voivat antaa mahdollisuudenkvantifiointiin tai olla avoimia, jolloin ne tarjoavat paremmatmahdollisuudet vaihtoehtoisten alustavien ehdotusten esittämiseen.Asiantuntijoita ei pitäisi niinkään valita tittelin, tehtävä tai asemanmukaan, kuin kykyjensä mukaan—kuinka hyvin he tuntevat alaa jakykenevät hahmottamaan tulevaisuuden näkökulmia.

2 Delfi-kierros: Mielipiteiden tarkentaminen ja jaetun näkemyksen muodostaminen

Toisen kierroksen aikana asiantuntijat antavat lausuntonsa taimielipiteensä ensimmäisen kierroksen pohjalta laaditun uudendokumentin pohjalta. Asiantuntijoiden tunnettuutta julkisessakeskustelussa voidaan pitää haittapuolena. Siksi asiantuntijat Delfi-

Delfi-menetelmänyleispiirteet:

1 kierros—perustiedonkeruu asiantuntijoilta

2 kierros—näkemystenselventäminen,

konsensuksen etsintä

3 kierros—näkemystentäsmentäminen,

konsensus


Men

etel

mär

apor

tit

tekniikkaa käytettäessä erotetaan toisistaan ja heidän mielipiteensäkerätään jonkin nimettömyyden mahdollistavan tekniikan, esimerkiksipostin, avulla. Tällä tavoin saadaan kunkin asiantuntijan todellinenmielipide esiin ilman, että vertaisryhmän paine pääsee siihenvaikuttamaan. Delfi-tekniikassa ei ole varsinaista vetäjän roolia.

3(mahdollinen) Delfi-kierros: Näkemysten tarkentaminen ja konsensuksen muodostaminen

Kyselykaavakkeiden tai muiden tietoa tiivistävien tekniikoidentavoitteena on tunnistaa kapea yleisesti hyväksytty mielipide taitärkeimmät aiheet tai kysymykset. Toisella kierroksella asiantuntijat,joille on esitetty ensimmäisen kierroksen tulokset, saavat esittää uusiavastauksia ja perustella niitä, jos ne poikkeavat paljon paneelinyleisestä mielipiteestä. Kolmannella kierroksella kutakin asiantuntijaavoidaan pyytää kommentoimaan uudelleen yleisestä linjastapoikkeavia ehdotuksia tai vastaehdotuksia ja niiden argumentteja.

Kirjallisuutta Internetissä

Linstone H. A. & Murray Turoff M. The Delphi Method: Techniques andApplications 1975/2002.http://www.is.njit.edu/pubs/delphibook/

Turoff M. & Hiltz S.R. Computer based Delphi processeshttp://eies.njit.edu/~turoff/Papers/delphi3.html#Introduction

Qualitative Group Methods: Delphi Techniquehttp://www.slais.ubc.ca/resources/research_methods/group.htm


Men

etel

mär

apor

tit

DELFI-TEKNIIKKA OPETUSSUUNNITELMANKEHITTÄMISESSÄ PIRKANMAAN AMMATTIKORKEAKOULUSSA

Tuija Salo & Marja-Liisa TorikkaPirkanmaan ammattikorkeakoulu

Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa aloitettiin päihdetyönerikoistumisopinnot syyskuussa 2001. Erikoistumisopinnot ovatammattikorkeakoulu- tai opistoasteisen tutkinnon jälkeistäammatillista täydennyskoulutusta. Koulutuksen laajuus oli 20opintoviikkoa (30 ECTS) ja se toteutettiin puolentoista vuoden aikanasiten, että opiskelijoilla oli mahdollisuus suorittaa opintoja työnohessa. Pitkäkestoisen koulutuksen tarkoituksena oli tukea opiskelua,jossa oppijoilla on aikaa reflektoida oppimistaan ja yhdistää sepersoonalliseen toimintatapaansa.

Keväällä 2001 päihdetyön erikoistumisopintoihin rekrytoitiinopiskelijoita hakuilmoituksin sanomalehdissä jaammattikorkeakoulun verkkosivuilla. Sosiaali- ja terveydenhuollontoimipaikkoihin jaettiin koulutuksen esitteitä ja hakulomakkeita.Yhteensä 29 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista lähettihakemuksensa. Hakijoista 25:llä oli soveltuva ammattikorkeakoulu-tai opistotutkinto. Heidät kutsuttiin ryhmähaastatteluun, jossaselvitettiin heidän lähtökohtiaan opintoihin. Haastattelut toteutettiin3-5 hakijan ryhmissä. Haastattelijoina toimivat koulutuksenvastuuopettajat. Koulutukseen valittiin 18 opiskelijaa.

Miksi Delfi-tekniikka?

Koulutuksen suunnittelussa halusimme ottaa huomioon opiskelijoidennäkemykset siitä, millaista osaamista päihdetyössä tarvitaan nyt jatulevaisuudessa. Delfi-tekniikka tulevaisuutta kartoittavanatutkimusmetodina tuntui soveltuvan hyvin opiskelijakeskeiseenkoulutussuunnitteluun. Oletimme, että sosiaali- ja terveysalallatyöskentelevillä hakijoilla on runsaasti työkokemustapäihdeasiakkaista ja siksi päädyimme valitsemaan heidätasiantuntijapaneeliksi. Tavoitteena oli saada heidän osaamisensa janäkemyksensä päihdetyöstä mukaan opetussuunnitelman sisältöihin.Arvelimme myös, että osallistuminen oman koulutusohjelmansuunnitteluun sitouttaa hakijoita opiskeluun.

On korostettava, ettemme soveltaneet Delfi-tekniikkaapuhdasoppisesti, vaan käytimme metodia opetussuunnittelun apuna.Tarkoituksenamme oli rakentaa opetussuunnitelma, jossasisältöalueina ovat opiskelijoiden koulutustarpeet. Delfi-tekniikkaaon aiemmin käytetty sosiaali- ja terveysalojen opetussuunnitelmienlaatimisessa sekä Suomessa (Kolkka 1997) että muualla (French 1997).


Men

etel

mär

apor

tit

Miten sovelsimme Delfi-tekniikkaa?

Toteutimme kolme Delfi-kierrosta. Ensimmäisellä kierroksellakäytimme esseemuotoista kyselylomaketta, jossa hakijoita pyydettiinkirjoittamaan lyhyesti näkemyksensä päihdetyön perusosaamisesta jatulevaisuuden osaamisesta. Perusosaaminen tarkoittaa sellaisia taitoja,joita tarvitaan nykyisin ja tulevaisuudessa. Tulevaisuuden osaaminensisältää taitoja, joita tarvitaan enemmän tulevaisuudessa kuinnykyisin. (Metsämuuronen 2000) Kyselylomake lähetettiin hakijoillehakulomakkeen yhteydessä ja heitä pyydettiin palauttamaan sehakemuksen mukana. Kyselyyn vastasi 16 hakijaa. Vastauksetanalysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.

Toinen Delfi-kierros toteutettiin ryhmähaastatteluun kutsumisenyhteydessä. Halusimme hakijoiden asettavan tärkeysjärjestykseenheidän ensimmäisellä kierroksella ilmaisemansa osaamistarpeet, jottasaisimme tietoa siitä, miten he painottivat päihdetyön osaamisalueita.Laadimme Likert-tyyppisen kyselylomakkeen ensimmäisen kierroksenosaamistarpeiden luokittelun pohjalta ja pyysimme hakijoitaarvioimaan osaamistarpeita asteikolla 1-5 (1=vähiten tärkeä,5=tärkein). Hakijat palauttivat lomakkeen tullessaan haastatteluun.Kaikki haastateluun kutsutut 25 hakijaa osallistuivat toiseen Delfi-kierrokseen, vaikka kaikki eivät vastanneetkaan ensimmäisenkierroksen kyselyyn.

Kolmas Delfi-kierros toteutettiin ryhmähaastattelun yhteydessä.Hakijoita pyydettiin ryhmäkeskustelussa kirjoittamaan paperille kolmeryhmän tärkeimpänä pitämää päihdetyön osaamisaluetta. Hakijatkäyttivät toisen kierroksen kyselylomaketta apunaan keskustellessaantärkeysjärjestyksestä.

Toisen kierroksen kyselylomakkeet ja kolmannen kierroksenvastaukset analysoimme haastattelujen jälkeen. Likert-kyselynvastaukset analysoitiin kvantitatiivisesti, jolloin saimmeosaamisalueiden painotukset keskiarvoina. Kolmannen kierroksenryhmähaastattelujen osaamisalueiden painotukset vahvistivat toisenkierroksen vastausten painotuksia. Hakijoiden antamien painotustenpohjalta pystyimme määrittelemään opetussuunnitelman keskeisetsisältöalueet (ks. s. 154).

Opintojen päättyessä opiskelijoita pyydettiin kirjoittamaan uusi esseepäihdetyön perus- ja tulevaisuuden osaamisalueista. Opiskelijoidenvastauksissa oli nähtävissä konkreettisempi osaamisalueidenmäärittely kuin ensimmäisellä Delfi-kierroksella. Vastauksissa näkyimyös heidän asiantuntijuutensa syventyminen. Delfi-sovelluksentuloksia ja muuta erikoistumisopintojen päätösarviointia voimmekäyttää opetussuunnitelman sisältöjen ja työskentelymenetelmienkehittämiseen, kun seuraavat päihdetyön erikoistumisopinnottoteutetaan vuonna 2004.


Men

etel

mär

apor

tit

Delfi-tekniikka opetussuunnitelman kehittämisessä

Delfi-tekniikan soveltamisemme oli pragmaattista eikä sitennoudattanut tiukasti tutkimuksellisia vaatimuksia. Ensimmäisenkierroksen esseiden analysointi ja tulokset kuvastavat paitsihakijoiden näkemystä päihdetyössä vaadittavasta osaamisesta myöstutkijoina toimineiden opettajien ajattelua päihdetyönkoulutustarpeista. Tämänkaltainen subjektiivisuus on kuitenkinleimallista laadulliselle tutkimukselle, erityisesti kun tavoitteenammeoli laatia päihdetyön osaamista kehittävä opetussuunnitelma.

Toisen kierroksen kyselylomake poikkesi Delfi-tekniikan puhtaastakäytöstä, koska annoimme vastaajille mahdollisuuden lisätälomakkeeseen vielä jonkin uuden päihdetyössä tarvittavanosaamisalueen aikaisempien lisäksi. Ideana oli rohkaista vastaajiatuomaan esiin uusia näkökulmia, jotka liittyisivät koulutusohjelmansisältöihin. Uusia näkökulmia esitettiin kuitenkin niin niukasti,ettemme käyttäneet niitä.

Kolmas kierros toteutui osana valintahaastattelua ja poikkesi sitenneutraalista asiantuntijapaneelista. Hakijat olivat tarkkailtavina jaarvioitavina ja lisäksi heidän oli tehtävä ryhmäpäätös kolmestakeskeisimmästä osaamisalueesta rajallisessa ajassa. Osallistujienvapaaehtoisuus ja persoonalliset painotukset eivät ehkä tulleet esiintällaisessa tilanteessa. Myös osallistujien nimettömyys ei toteutunutja valinnan tekeminen pakotti vastaajat ryhmäpäätökseen.

Delfi-tekniikassa kriittinen kohta on asiantuntijoiden valinta: kuinkamonta asiantuntijaa tarvitaan ja kuka on asiantuntija. Meidän Delfi-sovelluksessamme jo ammatissa toimivat olivat hakeutumassalisäkoulutukseen. Heidän ammatillinen taustansa vaihteli. Joillakinoli runsaasti kokemusta päihdetyöstä, toisilla vain vähän kokemustapäihdepotilaiden hoidosta. Hakijat työskentelivätperusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, mielenterveystyössä,lastensuojelun tehtävissä ja toimintaterapiassa. Myös työkokemuksenpituus vaihteli äskettäin valmistuneista useiden vuosientyökokemuksen omaaviin. Hakijat muodostivat siis monipuolisen jaedustavan asiantuntijaryhmän, jossa oli päihdetyön asiantuntemustaja muuta sosiaali- ja terveysalan tuntemusta.

Luotettavuus- ja yleistettävyyskysymykset jäävät Delfi-sovelluksessamme avoimiksi. Asiantuntijoiden esiintuomat päihdetyönosaamistarpeet olisivat saattaneet muotoutua toisenlaisiksi, josasiantuntijapaneeli olisi ollut laajempi, koostuen esimerkiksi sosiaali-ja terveysalan opettajista tai hallinnon edustajista. Jotkut hakijateivät palauttaneet kyselylomaketta, mutta vastaamattomuus eihaitannut tiedon saantia.

Delfi-tekniikkaopetussuunnitelman

kehittämisessäPirkanmaan

ammattikorkeakoulussa

Delfi-tekniikkapäihdetyön

erikoistumisopintojensuunnittelussa


Men

etel

mär

apor

tit

Toinen kriittinen kohta on ensimmäinen Delfi-kierros eli ovatkoesitetyt kysymykset olennaisia. Muotoilimme kysymyksemmepäihdetyön perusosaamisesta ja tulevaisuuden osaamisesta JariMetsämuurosen (2000) sosiaali- ja terveysalan muuttumistaselvittävän tutkimuksen pohjalta. Kysymykset toimivat hyvin: saimmearvokasta tietoa päihdetyön perus- ja tulevaisuuden osaamisesta.

Menetelmän vahvuuksia ja haasteita

Vahvuuksia:

• Yksittäiset asiantuntijat voivat tuoda esiin heikkoja signaaleja, jotkavoivat ennakoida tulevaa kehitystä.

• Asiantuntijoiden nimettömyys ehkäisee arvovaltakonflikteja janiiden vaikutuksia tuloksiin.

• Kaikki mielipiteet, myös eriävät, ovat yhtä arvokkaita ja huomioonotettavia.

• Sallii kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusotteen yhdistämisen.• Eri menetelmien yhdistäminen (triangulaatio) lisää tiedonluotettavuutta.

• Anonymiteetin ja yksimielisyyden painottaminen rohkaisee paneelinjäseniä etsimään yhteistä näkökulmaa.

Haasteita:

• Asiantuntijapaneelin kokoaminen ja sen arvioiminen, montakoasiantuntijaa tarvitaan—yleensä 30-100.

• Asiantuntijan määrittelyn ongelmallisuus—asiantuntija voi ollajohtavassa asemassa, työntekijä tai palvelun käyttäjä.

• Ensimmäisen kierroksen kysymyksenasettelu on oleellista—asiantuntijan apu saattaa olla paikallaan.

• Kyselyjen toteutus, esim. postikysely, voi olla hankalaa javastausaktiivisuus voi jäädä vähäiseksi. Tutkijan on arvioitava kadonvaikutus tutkimustuloksiin. Haastattelututkimuksessa kato onvähäisempää.

• Ensimmäisen kierroksen vastausten analysointiin ei ole yhtenäistämenetelmää.

• Paneelikertojen määrä vaikuttaa tuloksiin. Yleensä kolmannenkierroksen tuloksissa mielipiteiden vaihtelu on vähäistä.

• Ehdottomasta panelistien yksimielisyyden vaatimuksesta ollaanluopumassa, koska se saattaa johtaa merkittävän tiedonkatoamiseen.

• Tutkimuksen toistettavuus ja tulosten tulkinta voi olla hankalaa.Delfi-tutkimuksen reliabiliteettin määrittelyä tulisi kehittää. Kunyhtenäistä analyysimenetelmää ei ole käytössä, eri tutkijat voivatsaada erilaisia tuloksia samasta tutkimusaineistosta.

• Asiantuntijat saattavat painottaa omia mielipiteitään tai välttääniiden paljastamista.

• Mielipiteillä on taipumus muuttua ajan mittaan.

Delfi-tekniikkaopetussuunnitelmankehittämisessäPirkanmaanammattikorkeakoulussa


Men

etel

mär

apor

tit

Suosituksia

Delfi-tekniikka sopii hyvin sellaisten näkökulmien löytämiseen, joitaon vaikea tavoittaa kvantitatiivisilla menetelmillä. ParhaimmillaanDelfi-tekniikka voi tuoda esiin ihmisen toiminnan luovia jatavoitteellisia ratkaisuja. Omassa Delfi-sovelluksessamme kolmannenpaneelikierroksen liittämisellä valintahaastatteluun oli osallistujiavahvasti motivoiva vaikutus. Valitsijoiden näkökulmasta keskustelutoimi hyvin valintakokeena, koska se kohdistui päihdetyön olennaisiinsisältöihin ja osallistutti hakijoita.

Käyttäjän kokemuksia

Delfi-tekniikka soveltui hyvin yhdistettäväksi koulutukseen hakevienvalintaan. Se mahdollisti dialogisen suhteen hakijoiden ja opettajienkesken ja salli hakijoiden vaihtaa näkemyksiään päihdetyössätarvittavasta osaamisesta. Kouluttajien näkökulmasta se tuottiarvokkaan välineen opetussuunnitelmatyöhön ja innosti sekäopettajia että opiskelijoita.

Kirjallisuutta

French, S. Practical research, a guide for therapists. ButterworthHeinemann, Reed Educational and Professional Publishing Ltd, Oxford,1997.

Kolkka, M. (toim.) Tampereen sosiaalialan oppilaitoksenkoulukohtainen opetussuunnitelma. Sosiaali- terveysalanperustutkinto, lähihoitaja. Tampereen sosiaalialan oppilaitos, Tampere,1997.

Metsämuuronen, J. Delfi-tekniikka sosiaali- ja terveydenhuollonosaamistarpeiden tutkimisessa. 1997.http://www.mol.fi/esf/ennakointi/metodit/jmdelfi.htm

Metsämuuronen, J. Maailma muuttuu - miten muuttuu sosiaali- jaterveysala? Oy Edita Ab, Helsinki, 2000.

Metsämuuronen, J. The Delphi technique. Presentation in the TransdrugProject’s Work Meeting I, Helsinki, February 2001.

Delfi-tekniikkaopetussuunnitelman

kehittämisessäPirkanmaan

ammattikorkeakoulussa


Men

etel

mär

apor

tit

PÄIHDESAIRAANHOITAJIEN KOULUTUSTARPEIDENKARTOITUSTA DELFI-TEKNIIKALLA

Milada GúthováThe Centre for Treatment of Drug Dependencies, Bratislava

Käytimme Delfi-tekniikkaa selvittääksemme päihdehuollonerityispalveluissa toimivien päihdesairaanhoitajien (N=20)koulutustarpeita. Hoitajat työskentelivät päihdehoitokeskuksissaBratislavassa (N=6) ja Humennéssa (N=9) sekä Bratislavassa Ruzinovinsairaalan psykiatrisella osastolla (N=5). Heidän ikänsä vaihteli 20 ja50 vuoden välillä.

1. kierros

Ensimmäisellä Delfi-kierroksella esitimme kirjallisesti kaksi kysymystä,joihin hoitajat kirjoittivat essee-tyyppiset vastaukset. Tavoitteena oliselvittää millaista tietoa, taitoa ja kokemusta tarvitaan nyt jalähitulevaisuudessa työskenneltäessä päihdepotilaiden kanssa terveys-ja sosiaalipalveluissa. Tämänhetkisiä koulutustarpeita koskevistavastauksista erotimme 62 teemaa ja tulevaisuuden koulutustarpeitakoskevista vastauksista 12 teemaa.

2. kierros

Seuraavaksi hoitajille lähetettiin lomake, jossa heitä pyydettiinarvioimaan tiettyjen koulutustarpeiden merkitys sairaanhoitajanarkityön kannalta kuusiportaisella asteikolla (1=ei lainkaan tärkeä,6=erittäin tärkeä). Vastaajille tarjottiin myös mahdollisuus täydentää,korjata tai karsia ensimmäisen Delfi-kierroksen pohjalta laatimaammeaihelistaa. Tärkeysarvioiden keskiarvot on esitetty seuraavassataulukossa:

Nykyiset koulutustarpeet

• Käytännön kokemus - erityisesti omaan työhön liittyen 5.80

• Kommunikaatiotaidot - erityisesti kommunikointiasiakkaan kanssa, suhde asiakkaaseen 5.71

• Luentoja, koulutusta, erikoistumisopintoja japäihderiippuvuuteen keskittyvää koulutusta 5.68

• Psykoterapeuttinen koulutus -erityisesti pitkäkestoista psykoterapiaa koskeva 5.16

• Opintokäyntejä oman työpaikan kaltaisiin muihin palveluihin 5.07

Koulutustarpeidentärkeys sairaanhoitajantyön kannalta asteikolla1-6

1= ei lainkaan tärkeä6= erittäin tärkeä


Men

etel

mär

apor

tit

Koulutustarpeet tulevaisuudessa

• Ammattikirjallisuuden saatavuus 5.50

• Luentoja, kursseja, työpajoja riippuvuusaiheista -erityisesti uudet ilmiöt 5.47

• Päihde-erikoistumismahdollisuuksiajatko-opintoina korkeakoulututkinnon suorittaneille 5.42

• Opintomatkoja, mahdollisuus konsultoida asiantuntijoita javaihtaa kokemuksia/tietoja muiden työpaikkojen kanssa 5.32

• Tietoa hoitoa tukevista tekniikoista -itsekasvatus, rentoutus, jooga ym. 5.20

3. kierros

Kolmas Delfi-kierros toteutettiin samalla tavoin. Tällä kertaa hoitajiapyydettiin arvioimaan omaa osaamistaan tietyissä aiheissa.Ajatuksena oli, että koulutustarpeet saadaan näkyviin tarkastelemallatämänhetkisen osaamistason ja aiheen arvioidun tärkeystason välisiäeroja. Kolmannen Delfi-kierroksen analyysi tuotti kahdenlaista tietoa.Ensimmäinen tietoryväs liittyy yleisellä tasolla sairaanhoitajienkoulutukseen sekä nykyisen koulutuksen teknisiin ja logistisiinpuoliin.

Nykyisen koulutuksen muotoihin, logistiikkaan ja tekniseen tukeenliittyviä piirteitä:

• Kirjallisuuden hinta ja saatavuus -liittyy hankintaresursseihin, uudenammattikirjallisuuden saatavuuteen kirjastoissa jne. 3.06

• Luentoja, kursseja ja seminaareja maan eri alueilla -koulutustilaisuuksia järjestetään useimmin suurissakaupungeissa, jonne etäämpänä maaseudulla toimivienhoitajien on vaikea päästä, ei yksin matkakustannustentakia vaan myös siksi, että työstä irrottautuminenpitkäksi ajaksi on vaikeaa 3.00

• Koulutusta ja erikoistumiskoulutustapäihderiippuvuusaiheista 2.63

• Tietoa laeista ja päihdepolitiikasta, kykyverkostoitua tämän erityisalueen toimijoiden kanssa 2.55

• Käytännön kokemusta ja koulutusta 2.53

Päihdesairaanhoitajienkoulutustarpeidenkartoitusta Delfi-

tekniikalla


Men

etel

mär

apor

tit

Toinen tietoryväs selvensi oman osaamisen ja päihdetyössätarvittavien tietojen ja taitojen tärkeyden välisiä suhteita. Päivittäisentyön kannalta erityisen tärkeinä ja kohentamista vaativina aiheinaerottuivat B- ja C-tyypin hepatiittia koskeva tieto, taito kommunikoidapotilaiden kanssa, päihtyneiden potilaiden käsittely ja tietopäihdehuollon juridisista reunaehdoista.


Käyttämämme menetelmän avulla oli helppo tavoittaa eri tahoillatyöskentelevät vastaajat häiritsemättä heidän arkityötään. Toteutuspostikyselynä oli varsin sujuvaa. Menetelmän etuna oli myös jaetunkäsityksen muodostuminen keskeisistä aiheista. Kartoitus tuottirunsaasti tietoa koulutuksen nykytilasta, kehityssuunnista jakatkoksista, joilla on merkitystä koulutuksen tulevaisuuden kannalta.Menetelmästä on apua myös silloin kun halutaan vaimentaavoimakkaiden yksilökohtaisten piirteiden vaikutusta ryhmänkeskusteluun tai eri toimijoiden ja auktoriteettien välisiä ristiriitoja- menetelmä takaa jokaiselle osallistujalle tasaveroisen puhuja-aseman.

Haasteita, jotka saattavat rajoittaa menetelmän käyttökelpoisuutta,ovat toteutukseen ja tiedon välitykseen tarvittava aika jahenkilökustannukset. Menetelmä nojaa pikemmin yksityiskohtiakoskevaan tietoon ja intuitioon kuin rationaaliseen päättelyyn. Tämäsaattaa kuitenkin olla myös eduksi sillä valtavirrasta poikkeavatnäkemykset ovat usein kiinnostavia ja oivaltavia. Menetelmän käyttösaattaa tuoda esiin järkeilyn päätelmien taustalta.

Suosituksia

Delfi-tekniikan käyttö toi esiin suuren joukon aiheita ja teemoja, joitasairaanhoitajat pitävät tärkeinä nykyisen koulutustarjonnan kannalta.Hoitajien osallistumisaktiivisuus oli lähes sataprosenttista, mikäheijastaa aiheeseen sitoutumista ja kiinnostusta lähestymistapaammekohtaan. Delfi-tutkimuksemme tuotti tietoa sekä tämänhetkisistäkoulutustarpeista että päihdetyötä tekeville sairaanhoitajilletulevaisuudessa suunnattavan koulutuksen kehittämistarpeista.Hankkeemme seuraavassa vaiheessa järjestetään tässä tutkimuksessaesiin nousseisiin aiheisiin ja ongelmiin pohjaava seminaari, työpajatai muu koulutustilaisuus. (Ks. s. 152)


Delfi-prosessin läpivieminen edellyttää ennen muuta kommunikointi-ja motivointitaitoja. Prosessin vetäjän on kyettävä huolehtimaanvastaajaryhmän toimintakykyisyydestä. Menestyksellinen toteutusedellyttää myös yhteydenpitoa vastaajiin sekä sen varmistamiseksi,että esitetyt kysymykset on ymmärretty oikein että vastaajienmotivoimiseksi osallistumaan ja palauttamaan vastauksensa ajallaan.

Päihdesairaanhoitajienkoulutustarpeidenkartoitusta Delfi-tekniikalla


Men

etel

mär

apor

tit

Delfi-tekniikka päihdesairaanhoitajien koulutustarpeidenkartoituksessa

2. Delfi-kierros:Hoitajia pyydettiin arvioimaan tiettyjen koulutustarpeiden merkitys oman arkityönsä

kannalta kuusiportaisella asteikolla. Vastaajilla oli mahdollisuus lisätä muita aiheita tai

kommentteja.

Rengasta kunkin aiheen tärkeyttä vastaava numero:

1 = ei lainkaan merkitystä 2 = merkitys vähäinen

3 = merkitys melko vähäinen 4 = melko tärkeä

5 = tärkeä 6 = erittäin tärkeä

Esimerkki:Psykoterapeuttisen koulutuksen tarve 1 2 3 4 5 6

- pitkäkestoinen psykoterapia 1 2 3 4 5 6

- kognitiivinen psykoterapia 1 2 3 4 5 6

- työterapia 1 2 3 4 5 6

- taideterapia 1 2 3 4 5 6

- musiikkiterapia 1 2 3 4 5 6

- koulutusta vuorovaikutustaidoissa 1 2 3 4 5 6

- _________________________ 1 2 3 4 5 6

Kommentteja:__________________________________________________

Nykyiset koulutustarpeet

1. Koulutusta, harjoittelua, erikoistumisopintoja, kursseja päihdeaiheista

2. Psykoterapiakoulutus

3. Käytännön kokemus

4. Harjoittelu muissa työpaikoissa

5. Kommunikaatiotaidot

6. Teoreettinen tieto

7. Tieto riippuvuuden hoitomenetelmistä

8. Tietoa työn organisoinnista, yhteistyöstä ja kommunikaatiosta tiimissä

9. Psykoterapiataidot

10. Yhteistyö perheen kanssa

Koulutustarpeet tulevaisuudessa

1. Jatkokoulutuksessa (virallisessa) erikoistumisopintoja päihdeaiheista

2. Luentoja, kursseja, seminaareja riippuvuudesta yleensä / uusista trendeistä /

monipäihteisyydestä

3. Harjoittelumahdollisuuksia, tutustumiskäyntejä, konsultaatiota, käytännön kokemusta

muista työpaikoista, kokemusten vaihtoa työpaikkojen välillä

4. Ammattikirjallisuuden tarve

5. Tietoa hoitoa tukevista tekniikoista—rentoutus, jooga ym.

6. Oman persoonan kehittäminen—rentoutus, määrätietoisuus, empatia

7. Tietoa matalan kynnyksen palveluista / kuntoutuksesta

Päihdesairaanhoitajienkoulutustarpeidenkartoitusta Delfi-

tekniikalla

Kaikki aiheet janiiden osa-alueet

arvioitiin asteikolla 1-6


Men

etel

mär

apor

tit

DELFI-TEKNIIKKA PÄIHDEPALVELUISSA TYÖSKENTELEVIENPEDAGOGIEN KOULUTUSTARPEIDEN KARTOITUKSESSAJana HorňákováThe Slovak Chamber of Graduate Medical Professionals, Section ofTherapeutic Pedagogists

Valitsimme lähestymistavaksi Delfin koska menetelmä tarjoaamahdollisuuden tuoda esiin erilaisia näkökohtia ja tunnistaakoulutustarpeiden taustalla olevia syvempiä ongelmia.

Tavoitteenamme oli kartoittaa hoito-orientoituneille pedagogeille(therapeutic pedagogists) tarjolla olevaa koulutusta ja erityisestipäihdehuollossa työskentelevien pedagogien koulutustarpeita.Kohderyhmämme ammattilaiset ovat suorittaneet ylemmän taialemman korkeakoulututkinnon. Kohdensimme kartoituksenpedagogeihin, jotka työskentelevät päihdehoidon, kuntoutuksen taipäihde-ehkäisyn parissa eri puolilla maata. Kohdejoukon 33pedagogista 11 osallistui kartoitukseen (7 naista ja 4 miestä).

1. kierrosRajasimme kohdejoukon ja lähetimme heille kirjeen, jossa kerrottiintutkimuksen tavoitteena olevan tiedon keruu päihdepalveluissatyöskentelevien pedagogien koulutustarpeista. Vastaanottajat saivatsamalla ensimmäisen kyselyn, jossa esitettiin kolme avokysymystä.Ensimmäisellä kierroksella kertyi laaja kirjo koulutusta koskevialausumia: vastaajat esittivät noin 300 ehdotusta tai ideaa.

2. kierrosEnsimmäisen kierroksen kolmeen kysymykseen annetut spontaanit jaavoimet vastaukset antoivat runsaasti aineksia toisen kierroksenyksityiskohtaisemman kyselyn muotoiluun. Kolmen alkuperäisenkysymyksen lisäksi esitettiin täydentäviä kysymyksiä ja mahdollisuusesseemuotoiseen vastaamiseen. Kysely lähetettiin jälleen postitse.

1 Kuvaa millaista päihteisiin tai riippuvuuksiin liittyvää koulutustaon tarjolla ammattiryhmällesi.• korkeakouluopintoina• jatko-opintoina• omatoimisena opiskeluna• harjoitteluna ja koulutuksena muissa maissa• päihdeaiheisten tapahtumien muodossa

2 Esitä oma käsityksesi siitä, millaista teoreettista tietoa, taitoa taikokemusta tarvitaan päihdetyössä, erityisesti ottaen huomioonmonipäihdekäytön lisääntyminen.• hoito-orientoituneiden terapeuttien hyödyntäminen päihdetyössä• harjoittelu johon liittyy ammatillinen työnohjaus• ammatillinen verkostoituminen• koulutustapahtumat tai kurssit, jotka tarkastelevat päihdeaiheita ja -ongelmia hoito-orientoituneiden pedagogien näkökulmasta.


Men

etel

mär

apor

tit

3 Miten sinun käsityksesi mukaan ammattiryhmäsi päihdekoulutustatulisi kehittää?

• päihdetyön teorian ja käytännön koulutuksen syventäminenkorkeakoulutasolla

• virallisten jatkokoulutusohjelmien täydentäminen kursseilla, jotkakäsittelevät päihteiden käyttöä ja päihdetyön menetelmiä

• verkostoitumisen edistäminen, esim. ammattilaisten tapaamisetjotka tarjoavat mahdollisuuden kokemusten vaihtoon, jatyönohjauksen tarpeiden huomioon ottaminen

Toisen kierroksen vastauksissa erottui jo vastaajien yhteinen näkemys.Esiin nousi myös joukko erityiskysymyksiä. Seuraavat seikatmainittiin useimmin kaikkein tärkeimpinä koulutukseen liittyvinätarpeina:

• Harjoittelumahdollisuuksien tarve 82%• Erikoistumismahdollisuudet jatko-opintoina 73%• Alan tiedon kokoaminen tietokantaan, esim. alan kirjallisuus 91%• Yhteistyö asiantuntijoiden kanssa, työnohjaus 73%• Käytännönläheinen koulutus 73%


Vahvuuksia

Menetelmä antoi mahdollisuuden:• tunnistaa ja ajoittaa tärkeitä muutoksia - käännekohtia - jotka eivät olisinousseet esiin tavanomaisia kvantitatiivisia menetelmiä käytettäessä.Esiin nousi mm. tarve suunnata hoitopalveluita vastaamaan niidenasiakkaiden tarpeisiin, joiden päihteiden käyttötavat edustavat uusiatrendejä—esim. monipäihdekäyttö ja stimulanttien käyttö.

• havaita merkkejä muutoksista ja palauttaa havainnot vastaanottajillejatkopohdintaa varten

• ehkäistä voimakkaiden persoonallisuuksien tai eturistiriitojen häiritseväävaikutusta

• asettaa vastakkain yksilöllisiä mielipiteitä ja ajatuksia aiheuttamattaloukkaantumista osallistujien parissa, mikä osaltaan vahvistivastaajaryhmän myönteistä otetta tehtävään

• tuoda keskusteluun poikkeavia mielipiteitä, jotka saattavat kirvoittaauusia ajatuksia ja totutusta poikkeavia ajatuskulkuja

• yhdistää tehokkaalla tavalla kvantitatiivinen ja kvalitatiivinentutkimusote

Haasteita

• Kartoituksen keskeisiä haasteita oli muotoilla kysymykset niin ettäne kohdistivat huomion päätavoitteeseen ja ehkäisivät vastaajienharhautumista muihin aiheisiin. Menetelmän käyttö edellyttääennakkoon hyvin valmisteltua toteutussuunnitelmaa ja kysymystenhuolellista muotoilua.

Delfi-tekniikkapäihdepalveluissa

työskentelevienpedagogien

koulutustarpeidenkartoituksessa

Myös toinen kierrostoteutettiin

postikyselynä. Essee-vastaukset olivat

mahdollisia.


Men

etel

mär

apor

tit

• On vaikea määritellä, minkä asteinen vastausten yhdenmukaisuusedustaa selkeää konsensusta.


Delfi-lähestymistavan valinta perustui menetelmän kykyyn tarjotamielipiteenilmaisulle vapaa foorumi. Menetelmä salli mielipiteidenkirjon suojaten samalla niiden esittäjien anonymiteettiä. Vastaajillaoli mahdollisuus vapaasti tutustua toistensa näkemyksiin ja edetäkohti jaettua näkemystä. Kaikki osallistujat saivat puheenvuoron.Menetelmän avulla oli mahdollista muuntaa sanalliset, useintunnepitoiset lausumat numeerisessa muodossa esitetyksi tiedoksi.Numeroina esitetyt tulokset ovat erityisen käyttökelpoisia silloin, kunkyseessä on vastaajaryhmä, jonka panos terveydenhuollossa ei ole järinarvostettu.

Delfi-menetelmä soveltui hyvin erikoisammattilaistenkoulutustarpeiden kartoittamiseen. Tulokset kertoivat, millaisistaaiheista koulutusta kaivataan, ja nostivat esiin ongelmia, jotkasaattavat vaikuttaa siihen, miten koulutusjärjestelmän piirissä näihintarpeisiin vastataan. Vastaajat esittivät myös käsityksiäänammattiryhmänsä asemasta päihdehuollossa ja sen integroitumisestapäihdepalveluiden kokonaisuuteen. Tietojemme mukaantyytymättömyys ja pettymys oman ammattiryhmän asemaan vaikuttiosaltaan myös siihen, että monet kohderyhmän jäsenet jättivätvastaamatta kartoitukseen. Toisen syy vastaamattomuuteen onsaattanut olla se, että emme ottaneet vastaajiin yhteyttähenkilökohtaisesti. Yhteydenpito olisi ollut hankalaa, koskakohderyhmän jäsenet työskentelivät eri puolilla maata. Toisaaltakartoitus sinänsä osoitti kiinnostusta tätä ammattiryhmää ja sentarpeita kohtaan. Jotkut vastaajat näkivätkin tämän myönteisenäensimmäisenä askelena muutoksen suuntaan.

Suosituksia

Konkreettinen toimintasuunnitelma, joka osoittaa millaisiin toimiintiedonkeruu voi johtaa ja jolla on myös toteutumisen mahdollisuudet,tehostaisi huomattavasti tämän kaltaista Delfi-prosessia ja auttaisimyös vakuuttamaan kohderyhmän jäsenet aiheen tärkeydestä. Meilläei ollut mahdollisuutta luvata konkreettisia koulutuksenkehittämistoimia kerätyn tiedon pohjalta, minkä vuoksi koko prosessipäättyi hieman alavireisenä.

Kaikesta huolimatta se viritti kiinnostusta osallistujien joukossa.Kartoituksen positiivisena “sivuvaikutuksena” kohderyhmän jäsenetsaivat kontaktin toisiinsa ja ovat alkaneet “mobilisoitua” saadakseenaikaan muutoksia alan virallisessa asemassa Slovakiankorkeakoulututkintojen järjestelmässä.

Delfi-tekniikkapäihdepalveluissatyöskentelevienpedagogienkoulutustarpeidenkartoituksessa


Men

etel

mär

apor

tit

Mahdollisuudet

Heikkoudet Vahvuudet

Uhat

SWOT-analyysissa kartoitetaan esim. idean tai ehdotuksen vahvuuksia(Strengths) ja heikkouksia (Weaknesses) sekä pohditaan tulevan kehittämisenmahdollisuuksia (Opportunities) ja uhkia (Threats). SWOT-analyysissakartoitetaan esim. idean tai ehdotuksen heikkouksia ja vahvuuksia sekäpohditaan tulevan kehittämisen uhkia ja mahdollisuuksia. Menetelmä antaamahdollisuuden tarkastella tiettyä tilannetta tiettynä ajankohtana monistaeri näkökulmista. Sitä käytetään usein kehittämishankkeiden suunnittelunalkuvaiheessa tiedon keruuseen, analysointiin ja arviointiin sekä strategistenvalintojen tai toimintalinjojen tunnistamiseen. Kun resurssit ovat rajalliset,on valittava mitä tehdä, milloin ja miten. SWOT-lähestymistapa antaamahdollisuuden analysoida lähtötilannetta ja valita toimintalinjoja, jotkapohjaavat olemassaoleviin vahvuuksiin. Ajoittain toistettuna SWOT-analyysiantaa mahdollisuuden seurata muutoksia kehittämisen kohteessa taitoimintaympäristössä.

SWOT-analyysin voi toteuttaa yksilötyöskentelynä tai ryhmässä. Vaikka SWOT-analyysin käyttö on tavanomaisinta organisaatioiden tasolla1, se soveltuumyös yksilötason tarkasteluun2 ja jopa kansallisen tason kehittämisnäkymientarkasteluun3.


SWOT-analyysissa haetaan vastauksia seuraavanlaisiin kysymyksiin:Vahvuudet /myönteiset sisäiset tekijät/:• Mitkä ovat tarkastelun kohteena olevan ongelman tai tilanteen myönteisetpuolet?

• Missä on onnistuttu?• Tarkastele aihetta omasta näkökulmastasi.• Vältä vieraskoreutta, ole realistinen.

Heikkoudet /kielteiset sisäiset tekijät/:• Mitä voidaan parantaa?• Missä on tehty virheitä?• Mitä pitäisi välttää tulevaisuudessa?

Mahdollisuudet /myönteiset ulkoiset tekijät/• Mitä voidaan voimistaa?• Mitkä uudet trendit voisivat olla hyödyksi? Mahdollisuuksia voi löytyäteknologian, politiikan, sosiaalisen kehityksen, väestön, elämäntapojen taipaikallisten muutosten piiristä.

Uhkat /kielteiset ulkoiset tekijät/:• Millaisia ongelmia on havaittavissa tai odotettavissatulevaisuudessa?

• Mitä seikkoja pitäisi seurata?

SWOT-analyysin tulokset esitetään yleensä nelikentän muodossa. Tavoitteenaon tunnistaa asiat, jotka kaipaavat muutosta, eli asettaa kehittämishankkeelletavoitteita. SWOT-analyysin heikkoutena on, että vaikka tulokset antaisivatjäsentyneen kuvan vahvuuksista, heikkouksista, uhkista ja mahdollisuuksista,ne eivät aina osoita selkeitä toimenpidevaihtoehtoja.

SWOT-analyysiVahvuudetHeikkoudet

MahdollisuudetUhat

1 http://scholar.lib.vt.edu/

ejournals/JVTE/v12n1/

Balamuralikrishna.html

2 http://www.demon.co.uk/

mindtool/swot.html

3 http://www.ndp.gov.mt/pdf/

swot_tourism.pdf

Examples:http://erc.msh.org/

quality/ittools/itswot.cfm

SWOT-analyysi:http://www.hut.fi/

Yksikot/YTK/koulutus/metodikortti/Swot.html

SWOT-analyysin tuloksetesitetään yleensä

nelikenttänä


Men

etel

mär

apor

tit

EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN AMMATTILAISTEN SWOT-ANALYYSI PÄIHDEKOULUTUKSEN TILASTA�ubom�r GábrišThe Professional Association for Addictions to Psychoactive Substances,Slovakia

SWOT-analyysiin osallistuneet ammattilaiset kuuluvatPäihderiippuvuuksien ammatilliseen yhdistykseen, joka on vuodesta1996 alkaen järjestänyt päihdeaiheisia seminaareja. Useimmatosallistujat toimivat sosiaalityössä tai asiantuntijoina lastenkäyttäytymishäiriöihin erikoistuneissa keskuksissa. Kaikilla onkorkeakoulututkinto psykologiassa tai kasvatustieteessä. Kaikkitekevät ehkäisevää päihdetyötä varsinaisen toimensa ohessa.Tavoitteenamme oli saada tietoa ehkäisevän päihdetyön tekijöidenkoulutustarpeista.

Tavoitimme osallistujat kurssilta, jonka aiheena oli ehkäiseväpäihdetyö. Kaikilla oli kokemusta tutkimuksiin osallistumisesta, jotenprosessi sinänsä oli heille tuttu. Osallistujia oli alkuaan 21 mutta kaksijäi pois työpaineiden takia. Jäljelle jääneestä 19 hengen joukosta 15oli naisia (79%). Osallistujien keski-ikä oli 39 vuotta.

Osallistujille lähetettiin teksti, jossa kuvattiin SWOT-menetelmä jatutkimuksen tarkoitus sekä annettiin ohjeet vastaustenpalauttamiseksi. Yhteydenpidossa käytettiin sähköpostia. Lisätietoaannettiin tarvittaessa henkilökohtaisen kontaktin kautta.

Yhteenveto tuloksista

Vastauksiin sovellettiinsisällön erittelyä, jossatunnistettiin keskeisetteemat. Yhteenveto onesitetty SWOT-nelikentässä:

V A H V U U D E T

• Koulutukseen liittyvät seikat —sisältö, järjestelyt, asenne,vapaaehtoisuus 63%

• Asiantuntemus,yhteistyö asiantuntijoidenkanssa 58%

• Motivaatio (kiinnostus) 42%• Tiedon saatavuus (kirjallisuus) 42%• Ei osaa sanoa / ei vastausta 21%• Alueelliset

päihde-ehkäisyhankkeet 11%• Lainsäädäntö 5%

H E I K K O U D E T

• Koulutukseen liittyvät seikat–yhteys käytäntöön,takeet ammatillisesta laadusta 79%

• Motivaatio – rahoitus, arvostus 58%• Yhteistyö – kentän sisällä

tai muiden toimijoiden kanssa 42%• Tiedotus koulutus-

mahdollisuuksista 37%• Lainsäädäntö 26%

M A H D O L L I S U U D E T

• Koulutukseen liittyvät seikat 74%• Toiminnan laadun kehittyminen,

yhteistyöasiantuntijoiden kanssa 58%

• Motivaatio 37%• Lainsäädäntö 37%• Tiedon saatavuus 26%

U H A T

84%• Organisoinnin puutteet,

“heikkous” 58%• Takeet ammatillisesta laadusta

puuttuvat 32%• Tiedon puute tai puutteet tiedon

saatavuudessa 32%• Yhteistyön puute, jopa kilpailu 26%

• Motivaation puute


Men

etel

mär

apor

tit


Vahvuudet:• Vähäiset kustannukset• Yksinkertaisuus• Mahdollisuus tavoittaa vastaajia eri puolilta maata• Teemojen kirjo

Haasteet:• Aineiston käsittelyn ja tulkinnan subjektiivisuus

Suosituksia

SWOT-analyysin soveltaminen tarjosi mahdollisuuden tavoittaasirpaleinen kohderyhmä. SWOT-tiedon keruu sujui hyvin sähköpostiakäyttäen ja aineistomme rikastui, kun saimme vastauksia eri puoliltaSlovakiaa.

Vastaukset olivat usein kovin yleisluontoisia. Vastaajat olivatpohtineet pikemmin koulutusjärjestelmän vahvuuksia ja heikkouksiakuin koulutustarpeita sinänsä. Tarkemmat ohjeet - joissa olisikorostettu sitä, että kiinnostuksen kohteena ovat ehkäisevääpäihdetyötä tekevien ammattilaisten vahvuudet ja heikkoudet jaheidän toimintaympäristönsä uhat ja mahdollisuudet - olisivat ehkätuottaneet astetta kohdennetumpaa aineistoa.

Tulokset osoittivat, että ehkäisevää päihdetyötä tekevilleammattilaisille tarjolla olevasta koulutuksesta puuttuusystemaattisuutta ja jatkuvuutta. Ajantasaista ehkäisevääpäihdetietoa koskevaa tietoa ei ole saatavissa. Tietoa tarjolla olevastapäihdekoulutuksesta on vaikea löytää. Vastauksista hahmottuiyleisluontoinen joskin luonnosmainen kuva nykyisestäkoulutustarjonnasta. Päihteiden käyttötapojen muutoksiin tai muihinpäihdekentän uusiin ilmiöihin liittyviä spesifejä koulutustarpeita einoussut esiin. Tulosten pohjalta voidaan kuitenkin päätellä, ettäkoulutuksen koordinaation ja jatkuvuuden puutteesta on seurauksenamonenlaisia ongelmia ehkäisevässä päihdetyössä.


Menetelmän käyttö edellyttää organisointikykyä, kykyä valita jatavoittaa sopiva kohderyhmä sekä riittävästi aikaa aineistonkäsittelyyn ja analysointiin. Kuten yllä jo mainittiin, menetelmäntuloksellinen käyttö edellyttää huolellista ohjeistusta ja sentarkistamista, että osallistujat ovat ymmärtäneet ohjeet.

Ehkäisevän päihdetyönammattilaisten SWOT-

analyysipäihdekoulutuksen

tilasta


Men

etel

mär

apor

tit

SWOT-ANALYYSI TERAPEUTTISTEN YHTEISÖJENTYÖNTEKIJÖIDEN KOULUTUSTARPEISTA

Daniela CymbalováThe Association of Therapeutic Communities, Slovakia

Valitsimme SWOT-analyysin, koska se tarjosi mahdollisuuden tavoittaavastaajia laajalta alueelta ja myös kustannussyistä. Vastaajajoukkoedustaa eri puolilla Slovakiaa - Bratislavan seudulla sekä Trnavan jaNitran alueella - toimivien terapeuttisten yhteisöjen työtekijöitä.Otimme yhteyttä 19 työntekijään, joista 17 osallistui tutkimukseen.Osallistujien keski-ikä oli 35 vuotta. Kahdeksan oli suorittanutakateemisen loppututkinnon, alat vaihtelivat. Yhdeksällä oli toisenasteen tutkinto. Näiden joukossa oli kolme raitistunutta alkoholistiaja kolme henkilöä, jotka olivat aikanaan käyttäneet kovia huumeita.Yhdeksän vähemmän koulutetun joukko oli suorittanut kurssejapäihdehoidossa, neuvonnassa ja päihde-ehkäisyssä.

Ryhdyimme pohjustamaan tutkimusta kesäkuussa 2001. Vierailimmekahdessa terapeuttisessa yhteisössä ja kerroimme menetelmästä,tutkimuksen merkityksestä ja aikataulusta. Annoimme tietoatutkimuksesta myös puhelimitse. Kautta koko prosessin pidimmeyhteyttä terapeuttisiin yhteisöihin, ratkoimme esiin nousseitaongelmia ja kerroimme tutkimuksen etenemisestä.


Käsittelimme vastauksetkäyttäen kvalitatiivistasisällönerittelyä, jossaerotimme keskeisetteemat.

Analyysin tulokset -mukaan lukien kunkinaiheen maininneidenvastaajien osuusprosentteina - onesitetty SWOT-nelikenttänä:

• Uudet kontaktit,tiedon vaihto 60%

• Uuden tiedon saanti,kehittyminen 47%

• Osallistujatmotivoituneita 27%

• Rahoituksen puute 53%• Jatkuvuuden puute sekäkytkentöjen puuteoppilaitosten, kurssien jakoulutustapahtumienväliltä 33%

• Ammattikirjallisuudenpuute ja heikko saatavuus 33%

• Rahoitus 47%• Muutokset valtiollisessapäihdepolitiikassa,valtiollisten jaei-valtiollisten toimijoidenyhteistyön tehostuminen 47%

• Koulutuksen organisoinninkoheneminen yleensä 33%

• Rahan puute ja senseurannaisvaikutukset,mm. henkilöstövaje 80%

• Poliittiset kysymykset 33%• Työntekijät eivät tiedostakoulutuksen merkitystä 13%

V A H V U U D E T H E I K K O U D E T

M A H D O L L I S U U D E T U H A T


Men

etel

mär

apor

tit

Uhat ja mahdollisuudet

Tarkastelun kohteena olivat nykyisten koulutusjärjestelyjen piirteet,jotka aiheuttavat tyytymättömyyttä. Kehittämismahdollisuuksistatärkeimpiä ovat uusien koulutusohjelmien kehittäminen ja keinotmadaltaa esteitä kansainvälisen toiminnan ja muissa maissatapahtuvan työharjoittelun tieltä. Uhkina on lähinnä halvan muttavailla virallista tunnustusta olevan koulutuksen tarjonta, pienilläbudjeteilla toimivien organisaatioiden vaikutuskoulutusmarkkinoihin, uudet valtiolliset säännökset jne.Tarkastelemalla rinnan päihdekoulutusjärjestelmän keskeisiäkehittämismahdollisuuksia ja uhkia pyrimme arvioimaan nykyisenkoulutustarjonnan houkuttelevuutta.

Vahvuudet ja heikkoudet

Koulutuksen sisäisiä tekijöitä eriteltiin rinnan uhkien jamahdollisuuksien tunnistamisen kanssa. Markkinajohtajan asema,päihdekoulutuksen asiakaskunnan laajuus ja koulutuksen sisältöönkohdistuva voimakas kiinnostus ovat nykyisen koulutuksenvahvuuksia. Rahoituksen puute, vähäinen osuus koulutuksenkokonaismarkkinoista, tarjotun koulutuksen heikko taso jakoulutuksen maineen mureneminen ovat puolestaan merkkejäheikkouksista.


Menetelmän kiistattomia etuja on toteutuksen helppous ja vähäisetkustannukset. Suhteessa meidän tavoitteisiimme, SWOT-analyysintuottamat tulokset päihdekoulutuksessa tarvittavista muutoksistaolivat ehkä turhan yleisluontoisia. Kohderyhmälle tarjolla olevankoulutuksen vahvuudet ja heikkoudet tulivat selvästi esiin muttaheijastivat myös selvästi subjektiivisia tulkintoja tilanteesta.

SWOT-analyysi ei tuottanut aineksia mahdollisen uuden koulutuksensisällön muotoilemiseksi. Tulokset kuitenkin korostavat sitä, ettäterapeuttisten yhteisöjen työntekijöille suunnatun koulutuksen tulisiolla jäsentyneempää ja paremmin koordinoitua. Vastaajilta koottutieto ja sen analysointi painottui pikemmin nykyisen koulutuksenjärjestelyihin kuin sen sisältöön.

Suosituksia

Tietoa tarvittaisiin edelleenkin siitä, millaisista aiheista terapeuttistenyhteisöjen työntekijät kaipaavat koulutusta. Tarkemman tiedonhankinta edellyttäisi myös tarkemmin kohdennettuja kysymyksiä.Jotta työelämän nykyisistä koulutustarpeista saataisiin selkeämpikuva, kysymykset tulisi muotoilla uudelleen ja kohdentaa tarkemmintoiminnallisiin piirteisiin. Vahvuuksia koskeva kysymys voidaanmuotoilla uudelleen koskemaan tekijöitä, jotka tällä hetkellä edistävät

SWOT-analyysiterapeuttisten

yhteisöjentyöntekijöiden

koulutustarpeista


Men

etel

mär

apor

tit

koulutuksen laatua tai toteutusta. Konkreettisempaa tietoa saadaanpyytämällä vastaajia heikkouksien listaamisen sijasta kertomaankielteisistä koulutuskokemuksista. Mahdollisuudet voidaan muotoillauudelleen kysymykseksi siitä, millaista koulutusta vastaanottajattoivoisivat tarjottavan lähiaikoina tai myöhemmin tulevaisuudessa.Uhkia koskevan kysymyksen voisi kohdentaa laajempiin ilmiöihin,jotka saattavat vähentää koulutukseen osallistumista ja/taikiinnostusta tarjottua koulutusta kohtaan.


SWOT-analyysin vetäjältä edellytetään ennen muuta kommunikointi-ja motivointitaitoja. Kohderyhmän yhteistyöhalukkuutta edisti se, ettäolimme ottaneet heihin henkilökohtaisesti yhteyttä ennentutkimuksen alkua ja että olimme perin pohjin esitelleet menetelmänja tutkimuksen tavoitteet. Tällaisista seikoista kannattaa huolehtiajo suunnitteluvaiheessa.

SWOT-analyysiterapeuttistenyhteisöjentyöntekijöidenkoulutustarpeista


Men

etel

mär

apor

tit

SWOT-ANALYYSI PÄIHDETYÖN AMMATTITUTKINTOONVALMISTAVAN KOULUTUKSEN OPISKELIJOIDENKOULUTUSTARPEISTATiina Kauma & Vesa JoutsenSosiaali- ja terveysalan opisto, Aikuiskoulutus, Tampere

Tampereen sosiaali- ja terveysalan opisto sekä Tampereenterveydenhuolto-oppilaitos toteuttavat yhteistyössä päihdetyönammattitutkintoon valmistavaa koulutusta. Koulutuksen tavoitteena onvastata päihdehuollon ja perusterveyden- ja sosiaalihuollon muuttuneisiintarpeisiin syventämällä tutkinnon suorittajien ammatillisia valmiuksiapäihdetyöhön erityisesti avohuollossa. Valmistavassa koulutuksessaperehdytään päihdeongelmiin, niiden tunnistamiseen sekäpäihdeasiakkaiden kuntoutumista tukevaan hoitoon, suunnitteluun,toteutukseen ja arviointiin. Päihdetyön ammattitutkinnon suorittanuttoimii oman työnsä asiantuntijana moniammatillisessa työympäristössäja yhteistyössä eri tahojen kanssa. Valmistava koulutus kestääammattitaidon osoittamisineen (näyttöineen) puolitoista vuotta,yhteensä 40 ov.

Käytimme SWOT-analyysia selvittääksemme sitä, millaisia käsityksiäopiskelijoilla oli päihdetyöstä ja millaisia olivat heidän näkemyksensäpäihdetyön kehittämistarpeista ja haasteista. Opintoryhmä 3(koulutusaika 3.9.2001—31.10.2002) sai opintojen alussa ja lopussaoppimistehtävät päihdetyön kehittämisestä ja ammatillisesta kasvustasekä SWOT–kaavion tehtävän tueksi. Tehtävän suorittamiseen oli aikaakuukauden verran. Ensimmäisen esseen palauttivat kaikki opiskelijat jatoisen esseen kymmenen kolmestatoista.

Opiskelijoiden kirjoittamista esseistä analysoimme, miten heselkiinnyttivät käsityksiään päihdetyöstä sekä miten he pohtivatkehityssuuntia ja haasteita suhteessa yhteiskuntaan, elämänhistoriaansa,kulttuuritaustaansa ja yhteiskunnalliseen muutokseen.

Valmistavan koulutuksen päättyessä opiskelijat kirjoittivat lisäksiarvioitaan omasta oppimisprosessistaan ja ammatillisestakehittymisestään, tunnistivat vahvuuksiaan ja laativat suunnitelmanammattitaitonsa kehittämiseksi päihdetyöntekijäksi valmistumisenjälkeen.


Näkemyksiä päihdetyöstä opiskelun alkuvaiheessa

Opiskelijat näkevät päihdetyön perustuvan lakeihin, joista he pitäväterityisen tärkeänä potilaslakia ja lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemastaja oikeuksista. Opiskelijoiden mielestä ihmisten yleinen asennealkoholinkäyttöä kohtaan on hyväksyvää, mutta huumeet ovatkansalaisten mielestä pelottavia. Toisaalta taas yksilötasolla asenteet ovatmuuttuneet; huumeet ovat arkipäiväistyneet.


Men

etel

mär

apor

tit

Opiskelijoiden käsityksen mukaan päihteiden käyttö ei ole enäätraditionaalista ja vahvojen normien ohjaamaa, vaankäyttäytymismallit ovat sekoittuneet ja sekakäyttö on lisääntynyt.Opiskelijoiden mielestä ihmisen fysiologia asettaa päihteidenkäytöllerajat. Päihteiden käyttöön liittyvä psykiatrinen problematiikka onlisääntymässä ja masennuksen ja päihteiden käytön suhde mietityttääheitä. Opiskelijoiden käsityksen mukaan yhteiskunnassa puuttuuymmärrystä päihdeasioista. Vaikka huumeet ovat arkitodellisuutta,päättäjät elävät autuaan tietämättöminä ihmisiä vaivaavistaongelmista.

Vapaaehtoistyöntekijät ja kutsumuksen varassa työskentelevättyöntekijät ovat opiskelijoiden näkemyksen mukaan päihdetyönvoimavara, jonka tukemiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota.Opiskelijat uskovat, että paras kontakti päihteiden käyttäjiin saadaanmatalan kynnyksen palveluissa. Päihdeongelmien selitysmalleistaopiskelijat kuvaavat riippuvuusproblematiikkaan liittyen vihan,katkeruuden, häpeän ja hylkäämiskokemusten vaikuttavanpäihdeongelmien syntyyn. Toipumisprosessia opiskelijat kuvaavat vainvähän. Joidenkin mukaan arkiaskareiden merkitystätoipumisprosessissa ei tule vähätellä ja eläimetkin voivat auttaatoipumisprosessissa, samoin retket, pelit ja leirit.

Näkemyksiä päihdetyöstä opiskelun päätösvaiheessa

Liki kaikki opiskelijat aloittavat tekstinsä: “Ajatukseni päihdetyöstäovat muuttuneet viime syksyyn verrattuna”. Useimmat kuvaavat työssäoppimisen jaksojen ja -paikkojen ja opiskeluryhmäläisten vaikutustakäsitystensä muuttumiseen.

Päihdetyön sisältöä opiskelijat eivät enää näe pelkästäänpäihdeongelman hoidoksi, vaan asiakkaan koko elämäntilanteeseentulisi puuttua. Näkemysten muutokset näkyvät esimerkiksi tavassa,jolla opiskelijat puhuvat nuorten päihteiden käytöstä: opintojenalkuvaiheessa opiskelijat vain toivat esiin huolen lasten ja nuortenpäihteiden käytöstä; opintojen loppuvaiheessa he näkivät lasten januorten pahoinvoinnin asiana, joka tulisi ottaa huomioonpäihdeperheiden kanssa tehtävässä työssä.

Näkemyksiä päihdetyön haasteista ja kehittämistarpeista opintojenalkuvaiheessa

Opiskelijoiden näkemyksissä päihdetyön suurimpana haasteena onyhteiskunnassa tapahtuneiden muutoksien aiheuttama ihmistenmoniongelmaisuus. Moniongelmaisuuden aiheuttajina opiskelijatpitivät mielenterveysongelmia, syrjäytymistä, taloudellista jasosiaalista huono-osaisuutta. Hajanaisen päihdehuollon järjestelmäntulisi pystyä sovittamaan palvelunsa jatkuvaksi portaattomaksipalvelujärjestelmäksi, jotta moniongelmaisuuteen voitaisiin puuttua.


Men

etel

mär

apor

tit

Huumeiden ja sekakäytön lisääntyminen haastaa opiskelijoidenmielestä kehittämään auttamismuotoja ja toisaalta luomaan kokonaanuusia muotoja, esim. matalan kynnyksen palveluja, korvaushoitoa jaetsivää työtä. Auttamismuotojen kehittäminen edellyttää päihdetyönkoulutuksen lisäämistä ja muissa maissa hankitun tiedon jakokemuksen soveltamista Suomeen. Opiskelijoiden mielestä tarvitaanmyös tutkimusta eri hoitomuotojen vaikuttavuudesta, jotta resurssejapystyttäisiin suuntaamaan tehokkaasti.

Vaikka päihdetyö on lainsäädännössä nimetty sosiaali- jaterveydenhuollon yhteiseksi vastuualueeksi, opiskelijat näkevätyhteistyön olevan vasta opettelun asteella. Opiskelijat nimeävät syyksiorganisaatioiden hitaan muuttumisen. Siirtyminenvirkamieslähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen on ollut hidastalainsäädännön muuttumisesta huolimatta. Tärkeä kehittämisalue onopiskelijoiden mielestä ennaltaehkäisevän työn kehittäminen jaavohuoltoon suuntautuminen hoidossa.

Näkemyksiä päihdetyön haasteista ja kehittämistarpeista opintojenpäätösvaiheessa

Kaikki kirjoittajat mainitsevat kaikenlaisten päihteiden käytönlisääntyneen huomattavasti. Päihteiden käyttöön olisi heidänmielestään puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.Havahduttamiseen ja varhaiseen puuttumiseen opiskelijat miettivättoimivia keinoja, mutta varsinaiseksi haasteeksi he nostavat sen,kuinka tavoittaa juuri ne ihmiset, joille varhaisvaiheen puuttuminentoimisi silloin kun siitä vielä olisi apua.

Päihdepalvelujen kysynnän opiskelijat arvelevat kasvavanperuspalveluissa, koska erityispalvelujärjestelmää ei heidän mielestäänvoi nykyisestä laajentaa. Terveydenhuollon tulisi myös varautuapäihdeaiheisten somaattisten sairauksien lisääntymiseen.

Useat kirjoittivat Suomessa tehtävän vielä ammatillista päihdetyötämutu-tuntumalla eikä näyttöön perustuvana toimintana. Haasteenahe mainitsivat mm. opioidiriippuvaisten korvaushoidon järjestämisenterveyskeskuksissa: terveyskeskukset järjestävät innolla hoitoalääkkeenjaon muodossa, mutta psykososiaalinen kuntoutus saattaajäädä suunnittelematta. He toteavat myös, että tiedotusvälineetkäsittelevät aihetta yksipuolisesti ikään kuin kaikkihuumeriippuvaiset olisivat opioidiriippuvaisia ja ainoahoitovaihtoehto olisi lääkehoito. Merkittävimpiin haasteisiinopiskelijat lukevat myös mielenterveysasiakkaiden kasvavan joukonpäihdetyössä. He näkivät kaksoisdiagnoosiasiakkaat väliinputoajiksi,joille ei löydy sopivaa hoitomuotoa.

Uusien työmuotojen, kenttätyön ja vertaistukeen perustuvientyömuotojen kehittämisen opiskelijat näkivät tulevaisuuden haasteinapäihdetyössä, samoin päihdepalveluiden uusien laatusuositustennoudattamisen.

Useimmat toivat esiintyöntekijöiden

jaksamisestahuolehtimisen

—”Työntekijöidenriittävyydestä ja

jaksamisesta tuleehuolehtia ja siihen on

kiinnitettävä huomiota,koska työ käy aina vaan

raskaammaksi ongelmienlisääntyessä javaikeutuessa.”

SWOT-analyysipäihdetyön

ammattitutkintoonvalmistavan koulutuksen

opiskelijoidenkoulutustarpeista


Men

etel

mär

apor

tit

Oman oppimisen arvioiminen

Jotkut opiskelijat totesivat, että tehtävää tehdessään huomasivatensimmäistä kertaa, miten laaja alue päihdetyö on ja mitä kaikkea sepitää sisällään. Aiempi käsitys oli rajoittunut vain omaan työhön taikokemukseen.


SWOT-analyysi toimi hyvin sekä tutkimusmenetelmänä ettäoppimistehtävänä, jonka avulla sekä opiskelija että valmistavankoulutuksen opettaja voivat arvioida osaamista ja oppimistarpeita.Ensimmäisenä oppimistehtävänä esitettyyn SWOT-analyysiin saatiinvastaukset kaikilta valmistavan koulutuksen aloittajilta, toiseenkymmeneltä. Tutkimus on helppo toistaa uusien opiskelijaryhmienkanssa, jolloin saadaan seurantaa pitemmältä aikaväliltä. Tutkimuson luotettava, kun kohderyhmällä on aito kiinnostus omanammattitaitonsa kehittämiseen.

Toisaalta itsearviointi on opiskelijoille työlästä. Kiinnostus omanammattitaidon kehittämiseen ei ehkä ole aivan samaa luokkaakaikkien opiskelijoiden kohdalla.

Suosituksia

SWOT-analyysi soveltuu käytettäväksi erityisesti aikuisten ammatillisessakoulutuksessa sosiaali- ja terveysalalla. Aikuisten elämän- jatyökokemukset antavat hyvän pohjan reflektioon ja itsearviointiin.


Laajan tekstiaineksen analysointi on melko työlästä ja edellyttääanalysointitaitoja. Tulosten hyödyntäminen koulutuksenkehittämisessä edellyttää tietoa päihdetyön ammattitutkinnonperusteista ja ammattitaitovaatimuksista sekä yleistä tietoayhteiskunnasta, muutoksista ja tulevaisuuden näkymistä.

Päihdetyön ammattitutkinto

Päihdetyön ammattitutkinto suoritetaan näyttötutkintona.Ammattitaito osoitetaan aidossa ympäristössä ja arviointipäätöksentekevät työelämän näytön arvioija yhdessä näyttöä arvioivanopettajan kanssa. Näytön suorittajan itsearviointi on tärkeä osaarviointiprosessia. Näyttötutkinto on erityisesti aikuisväestöä vartenkehitetty tutkinnon suorittamistapa. Näyttötutkinnot ovatammattitaidon hankkimistavasta riippumattomia. Koulutuksessa,työelämässä ja harrastuksissa hankittua osaamista käsitellään yhtenäkokonaisuutena siten, että osaaminen voidaan hyödyntää tutkinnoissavaaditun ammattitaidon näytöissä. Näyttötutkintoihin osallistuminenei edellytä muodolliseen koulutukseen osallistumista mutta yleensätutkinnot suoritetaan valmistavan koulutuksen yhteydessä.

—”Opiskeluvuodenaikana kuvanipäihdetyöstä onselkeytynyt kaikessa senhajanaisuudessakin.Yhä enemmänmielenkiintoni onkohdistunut työnsisältöön, erityisestioman työni sisältöön;mihin pyrimme ja milläkeinoin?”

—”Ammatillisesti olenkasvanut,itsetuntemusta jaitseluottamusta jaoman itsenarvostamista on tullut.Olen oppinuttunnistamaan ihmistenkäyttäytymistä jaoppinut tekemäänparemmin yhteistyötä.”

—”Nyt sen huomaan,että tämä koulutus onollut hyvin tarpeellinen,koska omat asenteetovat ainakinmuuttuneet ja olenkasvanut ihmisenäkin.”


Men

etel

mär

apor

tit

Tulevaisuusverstasosallistuttaa

tulevaisuutta koskevaanpäätöksentekoon

Saksalaiset tulevaisuudentutkijat Robert Jungk ja Norbert Müllerkehittivät tulevaisuusverstas-menetelmän 1950-luvun lopussaaktivoidakseen ihmisiä ottamaan osaa omaa tulevaisuuttaankoskevaan päätöksentekoon. Tavoitteena oli menetelmän avullasynnyttää kansalaistoimintaa ja kehittää demokratiaa tuomalla ihmisetmukaan prosessiin. Tulevaisuusverstasta on kuvattu menetelmäksi,jonka avulla ihmiset voivat luoda itselleen mahdollisia ja haluttaviatulevaisuuksia.1


Tulevaisuusverstas toteutetaan viidessä vaiheessa:

Valmisteluvaiheessa (preperatory phase) määritellään teemat jaesitellään ne asiasta kiinnostuneille osapuolille tai suurelle yleisölle,riippuen siitä miten toiminta on kohdennettu (tiettyyn kohdejoukkoontai yleisemmin). Valitaan verstaan järjestäjät ja asiantuntevat puhujatesittelemään aihetta. Kokouksen alussa esitetään alustus aiheesta sekäesitellään menetelmä ja päivän aikataulu.

Ongelmavaiheessa (problem identification) kaikki osanottajat puhuvatvapaasti aiheesta. On tärkeää, että kaikki kritiikki, ongelmat ja kielteisetkokemukset, jotka liittyvät aiheeseen tuodaan vapaasti esille. Vetäjäntehtävänä on auttaa ihmisiä ilmaisemaan mielipiteensä ja kannustaaheitä tuomaan esiin näkemyksensä mahdollisesti vaikeista aiheista.

Mielikuvitusvaihe (fantasy) alkaa aivoriihellä, jossa kerätään kaikki ideatmahdollisista toivotuista tuloksista. On tärkeää tuottaa mahdollisimmanpaljon ideoita ilman ryhmän esittämää kritiikkiä. Kaikki ideat kirjataanseinälle toisten nähtäville. Vetäjän olisi myös tärkeää kannustaaosanottajia käyttämään mielikuvitustaan. Kaikki on mahdollista.

Todellistamisvaiheen (implementation) aikana arvioidaan tarkkaanmahdollisuudet toteuttaa esitetyt ehdotukset ja suunnitelmat. Tämänarvioinnin tuloksena on selkeä suunnitelma siitä, mitä pitäisi tehdäseuraavaksi prosessin jatkotyöskentelyvaiheessa. Prosessin ensimmäinenja viimeinen vaihe rajautuvat varsinaisen tulevaisuusverstastyöskentelynulkopuolelle.

Linkit

Robert-Jungk-Bibliothek für Zukunftsfragenhttp://www.jungk-bibliothek.at

Example of of Jungk’s Future Workshophttp://www.globalideasbank.org/BOV/BV-608.HTML

Tulevaisuusverstas-menetelmähttp://www.hut.fi/Yksikot/YTK/koulutus/metodikortti/Tulevaisuus.html

1 Jungk R. & N. Müllert. Future

workshops: How to create

desirable futures. Institute for

Social Inventions, London,

1987.

Jungk R. Tulevaisuusverstaat:

käsikirja demokratian

elvyttämisen mahdollisuuksista.

Helsingin yliopiston

ylioppilaskunta, 1989.

Tulevaisuusverstastoteutetaan viidessä

vaiheessa:


Men

etel

mär

apor

tit

TULEVAISUUSVERSTAS KOULUTUSTARPEIDENARVIOINTIMENETELMÄNÄ ILTAPÄIVÄSEMINAAREISSA

Marja Niskasaari & Arja TikkaTurun A-klinikka

Päihteiden käytössä Turun alueella tapahtui merkittäviä muutoksia 1990-luvun lopulla. Huumeiden käyttö lisääntyi, erityisesti heroiinin käyttö.Muutokset heijastuivat nopeasti sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteisiinja kouluihin. Turun a-klinikkatoimen koulutusyksikkö järjesti syksyn 2001aikana kokeiluna kaksi iltapäiväseminaaria, joissa käytettiinkoulutustarpeiden kartoituskeinona tulevaisuusverstasmenetelmää.Iltapäiväseminaarit luotiin tavaksi jakaa tietoa, tutustua eri toimipisteidentyökäytäntöihin, rakentaa yhteistyösuhteita ja kartoittaa koulutustarpeita.Halusimme löytää mahdollisimman joustavan ja edullisen tavan jakaa uuttatietoa ja luoda uusia ammatillisia yhteistyön käytäntöjä. Ajattelimme myös,että on helpompi irrottautua työn keskeltä iltapäiväksi kuin yhdeksi taiuseammaksi kokonaiseksi päiväksi. Kumpikin seminaari kesti neljä tuntia,klo 12-16. Tulevaisuusverstaan periaatteet ja vaiheet muokattiin tähänaikatauluun sopiviksi.

Valmisteluvaihe

Iltapäiväseminaareja markkinoitiin päihteiden käyttäjien kanssatyöskenteleville ammattilaisille tarkoitettuina keskustelutilaisuuksina.Seminaarien teemat valittiin ajankohtaisista aiheista, jotka olivat esilläsekä päihdehuollon että sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutoimensektoreilla. Näistä asioista oli myös kirjoiteltu runsaasti sekävaltakunnallisessa että paikallisessa lehdistössä. Tältä pohjaltavalittiin teemoiksi Lääkkeet vai lääkkeettömät menetelmäthuumeongelmaisten hoidossa (lokakuu 2001) ja Huumetestaukset –tehdäkö vai eikö tehdä? (marraskuu 2001). Iltapäiväseminaareistalähetettiin kutsukirje ja esitteet 70 sosiaali-, terveys- ja koulutoimenyksikköön. Osaa työyhteisöistä informoitiin myös sähköpostinvälityksellä. Ensimmäiseen seminaariin ilmoittautui 20 ja toiseen 40osanottajaa, jotka edustivat laajasti sosiaali- ja terveydenhuollon jakoulutoimen työpaikkoja sekä Turusta että alueen ympäristökunnista.

Kummassakin seminaarissa oli kaksi alustajaa, joilla oli aikaa puolituntia omaan alustukseensa. Alustajat olivat paikallisia päihdealanasiantuntijoita.

Ongelma-, mielikuvitus- ja todellistamisvaiheet

Seminaarien alussa kerroimme Transdrug-projektista jailtapäiväseminaarien ideasta tulevaisuuden koulutustarpeidenkartoittamiseksi. Kerroimme myös iltapäivän ohjelma kulun. Tämänjälkeen oli alustusten vuoro. Alustusten jälkeen osallistujajoukkojaettiin 6 hengen ryhmiin siten, että ryhmän jäsenet olisivatmahdollisimman erilaisista työpisteistä. Halusimme saada ihmiset


Men

etel

mär

apor

tit

tutustumaan toisiinsa ja nostamaan esille erilaisia näkökulmia erityöpaikkojen arjesta.

Ryhmätyöskentelyä varten esitimme kolme kysymystä:

1 Millaisena näyttäytyy huumehoidon arki iltapäiväseminaarinaiheen näkökulmasta?

2 Millaisia tulevaisuuden haasteita herää tältä pohjalta?3 Mitä tietoa tai millaista koulutusta työntekijöinä tulemme

tarvitsemaan?

Ryhmät käyttivät keskusteluun aikaa n. 1,5 tuntia. Ryhmän jäsenetesittelivät itsensä ja kertoivat jotain omasta työstään. Sen jälkeenaloitettiin kysymysten käsittely. Ryhmät vastasivat ensimmäiseen jatoiseen kysymykseen oman työnsä lähtökohdista. Kolmanteenkysymykseen osallistujat kehittelivät koulutusideoita, joita syntyiyhdestä viiteen ryhmää kohden. Viimeinen tunti käytettiinyleiskeskusteluun, jolloin jokainen ryhmä kertoi siinä esille nousseistaajatuksista ja ideoista ja siitä, miltä tämän kaltainen työskentelyyleensä tuntui.

Palautteena osallistujat kertoivat, että oli erittäin antoisaa tutustuaeri toimipisteiden toimintatapoihin ja työntekijöihin.

Jatkotyöskentely

1 Yhteistyön kehittäminen eri toimijatahojen kesken

2 Aiheita tuleviin iltapäiväseminaareihin:huumeidenkäyttökulttuuri ja asenteetvarhaisvaiheen toimintamallitpoikkitieteellinen näkökulma päihdetyössätyöskentelymenetelmät riippuvuuden eri vaiheissamotivointi ja muutoksen edistäminenasiakkaiden selviytymistarinattyönohjaus päihdetyössä ja päihdeverkostojen työssä

3 jatkokoulutusideat, jotka toteutettiin keväällä 2002:Huumeittenkäyttäjien kokonaisvaltainen hoito ja kuntoutusVäkivaltaisen asiakkaan kohtaaminen

Saamamme palautteen mukaan iltapäiväseminaarit otettiin hyvinvastaan. Iltapäiväseminaarien etuina pidettiin edullisuutta, lyhyttäkestoa ja mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin. Tunnelmaseminaareissa oli rento ja aktiivinen. Tärkeimmiksi osallistujat kokivatajankohtaiset teemat ja yhdessä työstämisen. Myös seminaarientoteutuksen monimuotoisuus sai myönteistä palautetta.Tulevaisuusverstas-idean toteuttaminen neljän tunnin aikana onkuitenkin vaikeaa työskentelymenetelmän alkuperäisessä muodossa.Kaikki kritiikin kohteet eivät nouse riittävästi esille ja niitä ei ehditäpuida riittävän yksityiskohtaisesti.

Tulevaisuusverstaskoulutustarpeiden

arviointimenetelmänäiltapäiväseminaareissa

Iltapäiväseminaareissanousi esille seuraavia

koulutusaiheita:


Men

etel

mär

apor

tit

Tarkoituksemme on jatkaa iltapäiväseminaarien ja myös pidempienkoulutusten järjestämistä Turussa yhteistyössä alueellisenpäihdekoulutustyöryhmän Halkon kanssa. Tulevaisuusverstaan lisäksiseminaareissa on tarkoitus kokeilla muitakin menetelmiä.


Vahvuuksia• Nopea tapa kartoittaa ajankohtaisia ja lähitulevaisuudenkoulutustarpeita

• Konkretisoi koulutusaiheita• Tuo esiin eri lähialojen näkökantoja koulutustarpeista• Iltapäiväksi helppo irrottautua työstä• Joustava menetelmä toteuttajille• Toimii yhteistyöfoorumina ja tutustumisen välineenä• Menetelmä innovoi kehittämään uusia sovellutuksia• Aktivoi ihmisiä yhteiseen ideointiin ja suunnitteluun• Voi synnyttää pitkäjänteistä yhteistyötä• Aktivoi seuraamaan päihdekentän muutossignaaleja

Haasteita• Aika ei riittänyt koko tulevaisuusverstasprosessin läpivientiin• Aika ei riittänyt pitkälle ulottuvien tulevaisuuskuvien työstämiseen• Ei sovi työstämismenetelmäksi isojen ryhmien kanssa• Kiireen vuoksi toimitaan liian pintapuolisesti• Tilaisuudet alkavat toistaa itseään, jos ryhmätyön toteuttamistapojaei vaihdella

• Ongelmakohdat eivät nouse riittävästi käsittelyyn• Ei johda automaattisesti jatkotoimenpiteisiin ellei ole selkeätävastuunkantajaa

Suosituksia

Menetelmä toimii parhaiten ongelmanratkaisuvälineenä,tulevaisuuden kehityslinjojen esille nostajana ja erilaisten seminaarienja koulutusten elävöittäjänä. Ryhmä ei kuitenkaan voi olla kovin suuri,suositus on korkeintaan 25 osanottajaa.


Tulevaisuusverstaan vetäjän tehtävät:• Vetäjältä edellytetään jonkin verran tietoa käsiteltävistä aiheista—vetäjän ei kuitenkaan tarvitse olla erityisasiantuntija

• Osallistujien aktivoiminen ilmaisemaan mielipiteitään ja käsityksiään• Aikatauluista ja seminaarin ohjelmarungosta huolehtiminen• Osallistujien ideoiden kokoaminen ja yhteenveto

Tulevaisuusverstaskoulutustarpeidenarviointimenetelmänäiltapäiväseminaareissa


Men

etel

mär

apor

tit

Tuplatiimi-prosessiKuusankoskella

Tuplatiimin kehitti Suomessa 1980-luvulla Innotiimi-niminen yritys—www.innotiimi.fi — joka tarjoaa organisaation kehittämispalveluitajulkiselle ja yksityiselle sektorille. Innotiimin erityisalaa ovatryhmätyömenetelmät.

Tuplatiimi-menetelmän englanninkielinen nimi OPERA juontuusanoista own thoughts, paired suggestions, explanation, ranking andalignment eli omat ideat, parin ehdotukset, esittely jatärkeysjärjestykseen asettaminen. Tuplatiimi on työskentelytapa, jollakannustetaan luovuutta, synnytetään ideoita, vapautetaan energiaaja edistetään sitoutumista. Johtoajatuksena on, että osallistuminenvapauttaa innovatiiviset voimat missä tahansa ryhmässä


Menetelmä tuo hyödyllistä vaihtelua perinteisiin kokoustapoihin. Seaktivoi luovan suunnitteluprosessin ja tarjoaa uusia tapoja hahmottaaaihe. Ongelmanratkaisua helpotetaan tuomalla keskustelun kauttaosanottajat mukaan prosessiin. Keskustelun aikana syntyvä yhteysedistää sitoutumista esillä oleviin tavoitteisiin sekä mahdolliseenkeskustelun käynnistämään muutosprosessiin. Tuplatiimityöskentelyalkaa yksilökohtaisella pohdinnalla, jatkuu parityöskentelyllä japäättyy koko ryhmän osallistumiseen.

Ryhmää johtaa kokenut ohjaaja, joka johtaa keskustelua, pitää huoltaaikataulusta ja ohjaa ryhmää siirtymään vaiheesta toiseen. Ohjaajaaloittaa kokouksen esittämällä ryhmälle kysymyksen tai aiheen, jokamääritellään tarkemmin yhdessä. Ohjaaja toimii myös sihteerinä pitäenhuolta siitä, että johto/päätökset kirjataan ryhmän lopulliseentuotokseen.

Tuplatiimihttp://www.redcross.fi/osku/tyokalut/tuplatiimi.htm

Tuplatiimi

aito tiimityöskentelypohjautuu osallistavaan

johtamiseen


Men

etel

mär

apor

tit

POLIITTISTEN PÄÄTTÄJIEN PÄIHDEKOULUTUSTARPEIDENKARTOITUS KYSELYJÄ JA TUPLATIIMI–MENETELMÄÄKÄYTTÄENAnitta Tähti-Niemi 1

Kuusankosken A-klinikka

Kuusankoskella kerättiin osana Transdrug-projektia tietoa poliittistenpäättäjien koulutustarpeista kolmella tavalla: koulutustarpeitakartoitettiin alustavasti kyselylomakkeella, tuplatiimi-työskentelylläsyvennettiin näkökantoja ja toisella kyselylomakkeella koottiintäydentäviä tietoja.

Kuusankoski on keskisuuri suomalainen teollisuuskaupunki, jossahuumeongelma on nopeasti yleistymässä. Kunnallisten päättäjienkoulutustarpeiden kartoittaminen katsottiin tärkeäksi. Kohteeksivalittiin neljän lautakunnan jäsenet—huumeasioita on ollut sosiaali-, terveys-, koulu- ja nuorisolautakunnan asialistalla. Lautakuntienjäsenten ammatillinen ja koulutuksellinen tausta oli hyvinheterogeeninen.

Alustavan tiedon keruuseen tarkoitettu kyselylomake (ks. s 126)jaettiin lautakuntien sihteereiden kautta. Muistutuksista huolimattavastausprosentti jäi alhaiseksi. Tuplatiimin käyttöön lautakuntienkokouksissa pyydettiin lupa puheenjohtajilta. Tuplatiimityöskentelynjälkeen käytiin kunkin lautakunnan myöhemmässä kokouksessakertomassa tuloksista. Samalla jaettiin täydentävä kyselylomaketäytettäväksi heti; vastausprosentti olikin korkea.

Tuplatiimityöskentely

Jokaisella lautakunnalla oli oma tuplatiimisessionsa. Lautakuntienkiireisestä aikataulusta johtuen sessiot suunniteltiin vain 50 minuutinpituisiksi. Lautakunnista kaksi varasi tuon 50 minuuttia ja työskentelysujui suunnitellusti. Koululautakunta antoi sessiolle ajan vastavirallisen kokouksen jälkeen ja osa jäsenistä ehti poistua paikalta.Sosiaalilautakunta varasi sessiolle liian vähän aikaa ja päihdeaiheidenkäsittely jäi keskeneräiseksi.

Päihdekoulutuksen tarvetta selvitettiin asettamalla tuplatiimisessionpohdinnan aiheeksi kysymys: Minkälaista informaatiota tarvitsetpystyäksesi tekemään päätöksiä huumeisiin ja niiden käyttöönliittyvissä kysymyksissä? Kysymystä tarkennettiin pyytämälläosallistujia miettimään aihetta lautakunnan jäsenenä, ei esimerkiksiammattinsa tai työnsä kautta.

Ensin jokainen osallistuja mietti kysymystä yksin ja kirjoitti ideoitaanpaperille. Seuraavaksi muodostettiin parit, jotka valitsivat keskustellenkeskenään 5 parasta ideaa ja kirjoittivat ne kunkin omalle paperilleen.Tämän jälkeen kukin pari esitteli seinälle kiinnitetyt ehdotuksensamuille ilman että niitä vielä tässä vaiheessa kommentoitiin. Kaikkien

1 Sosionomiopiskelija Marja

Nevalainen osallistui prosessin

suunnitteluun ja toteutukseen

suorittaessaan työharjoittelua

Kuusankosken a-klinikalla.


Men

etel

mär

apor

tit

parien esiteltyä omat ehdotuksensa vetäjä luokitteli ne ja yhdistipäällekkäiset ehdotukset. Viimeisenä vaiheena oli äänestys, jossajokainen pari sai antaa äänensä (5 ääntä) parhaina ja tärkeimpinäpitämilleen ehdotuksille. Äänestys toi esille lautakunnan ajatuksetkoulutustarpeista. Yhteinen keskustelu äänestyksen tuloksistatarkensi lopputulosta.

Tuplatiimisessio Kuusankoskella

• Esittely ja kysymyksenasettelu. 5 min

• Itsenäinen ajattelu, jokainen kirjaa omiaehdotuksiaan paperille. 5 min

• Pareittain pohditaan ehdotuksia ja valitaan 5 parasta. 10 min

• Parit esittelevät seinälle laitetut ideansa, kukin idea omallapaperilla. Muut kuuntelevat, eivät kommentoi. 10 min

• Jokainen pari valitsee 3 mielestään parasta ehdotusta,joille antaa äänensä. 10 min

• Vetäjä järjestää ehdotukset äänimäärän mukaanja niistä keskustellaan. 10 min

• Yhteenveto ja toimenpidesuositukset. 5 min

Lopputulokset

Tulokset

Tuplatiimityöskentely uudenlaisena tapana tarkastella asioita viehättisuurinta osaa osallistujista. Kahden lautakunnan työskentely olimotivoitunutta ja tuotti asiallisia ja perusteltuja ehdotuksia. Yhdenlautakunnan työtä häiritsi kahden jäsenen koulupoikamainen ote:näillä oli ilmeisiä vaikeuksia ottaa aihe vakavasti, mikä häiritsimuidenkin keskittymistä.

Ajankäytön rajoituksista johtuen ehdotukset jäivät yleisluonteisiksi.Aikaa olisi tarvittu enemmän, jotta olisi pystytty tuottamaankonkreettisempia koulutusehdotuksia. Tärkein saavutus oli kuitenkinlautakuntien jäsenten oman tietoisuuden herättäminen: mitä itseasiassa tiedän huumeiden vastaisesta työstä? Osallistujat havaitsivatpuutteita omassa tietämyksessään.

Kokonaisaika oli 55minuuttia 5 minuutin

marginaalilla.Optimaalinen

työskentelyaika olisitunnista kolmeen

tuntiin riippuen aiheenlaajuudesta javaativuudesta.

Poliittisten päättäjienpäihdekoulutustarpeiden

kartoitus kyselyjä jatuplatiimi–menetelmää

käyttäen


Men

etel

mär

apor

tit

Kun tuplatiimityöskentelyn tulokset jäivät yleiselle tasolle, laadittiintarkentava kyselylomake. Lomake laadittiin mukaellen italialaisessaTransdrug-hankkeessa käytettyä rakennetta (ks. s. 120). Kysymyksetlähtivät liikkeelle tämänhetkisen tiedon tasosta, etenivätsubjektiivisiin koulutustarpeisiin ja lopuksi mahdollisuuksiin osallistuakoulutukseen.

Vastaukset avokysymyksiin koulutuksen tarpeista noudattelivatensimmäisen kyselyn tuloksia. Huumeiden käyttö nuorten keskuudessaoli tälläkin kertaa tärkeimpänä aiheena kattaen huumeiden käytönyleisyyden, huumehoidot ja kuntoutuksen sekä mahdollisuudenennaltaehkäistä huumeongelmia. Vastaajien tämänhetkinen tietovaihteli suuresti: toiset kertoivat tietävänsä melko paljonnuorisokulttuureista ja erilaisista huumeista, kun taas toisilla ei ollutaiheesta minkäänlaista tietoa.

Mikäli koulutusta järjestettäisiin, suurin osa haluaisi sen tapahtuvantyöajan ulkopuolella. Vastaajat olivat myös halukkaita—kolmealukuunottamatta—osallistumaan tietokoneavusteiseen koulutukseen.


Vahvuuksia:• Antaa jokaiselle mahdollisuuden saada ajatuksensa julki• Antaa hiljaiselle enemmistölle vaikutusmahdollisuuden• Hyödyntää kollektiivista ryhmämuistia• Jokainen ehdotus arvioidaan tasavertaisena• Tarkentaa keskustelun avainkysymyksiin• Motivoi toimivaan ajatustenvaihtoon / ryhmätyöskentelyyn• Voi tehostaa ajankäyttöä• Yhdistää luovuuden systemaattiseen prosessiin• Sitouttaa ryhmän yhteiseen päätökseen

Nuorisolautakunta

Terveyslautakunta

Ensisijaisiaaiheita

Muita tärkeitäaiheita

Ensisijaisiaaiheita

Muita tärkeitäaiheita

• Nuoret ja päihteet, ennaltaehkäisy japaikkakunnan nykytilanteen kartoitustarve.

• Mitä tehdä ”toivottomille”?• Tietoa hoitoonohjauksesta ja toimintatavoistapäihdeongelman suhteen.

• Nuoret ja päihteet• Riippuvuus ja sen kehittyminen• Ennaltaehkäisy: mitä tehdä kotona, koulussa jayhteiskunnassa.

• Tietoa hoitoonohjauksesta, hoitomuodoista jahoitotulosten vaikuttavuudesta.

• Väkivalta ja turvallisuusnäkökohdat.


Men

etel

mär

apor

tit

• Jälkipuinti uusista ideoista on mahdollista• Sitoo sekä visuaaliset että auditiiviset ihmiset keskusteluun• Edistää demokratian toteutumista

Haasteita:• Vaatii vetäjän, joka tuntee menetelmän• Ainutlaatuiset ja hyvätkin ehdotukset voivat tulla prosessinalkuvaiheessa hylätyiksi

• Ajankäytön tarkka säätely• Ehdotukset saattavat jäädä liian yleiselle tasolle• Altis piilovaikutukselle

Suosituksia

Tuplatiimimenetelmä sopii hyvin uusien asioiden ideointiin,konfliktien ratkaisuun ja kehittämisprosessiin. Menetelmä sopii sekäpienille että suurille ryhmille. Kun ryhmä on suurehko (40-60osallistujaa) muodostetaan parityöskentelyn jälkeen neljän jamahdollisesti vielä 8 hengen ryhmät, jotta ryhmien tuottamienehdotusten määrä pysyy kohtuullisena.

Kuusankoskella toteutetussa hankkeessa tietoa koulutustarpeistakoottiin kahdella kyselylomakkeella ja tuplatiimityöskentelyllä. Kuntietoa kootaan monesta eri suunnasta, auttaa se koulutuksenjärjestäjiä räätälöimään koulutuksen, joka ottaa huomioon ryhmäntoiveet sisällöistä, aikatauluista ja toteutuksesta.


Kuusankoskella opittua:• Osallistujien motivointi työskentelyyn ja uuden menetelmänkäyttöön tulee pohjustaa; taustatieto osallistujista olisi hyväksi.

• Käytettävissä olevan ajan suhde tavoitteisiin tulee olla realistinen.• Minimiaika työskentelylle on n. 40 minuuttia.

Vetäjän tulee:• ottaa huomioon ajankäytön rajoitukset• olla innostava ja uusia ideoita osallistujissa esiintuova persoona• pystyä luokittelemaan ehdotuksia ja tekemään niistä johtopäätöksiä• olla joustava.

Poliittisten päättäjienpäihdekoulutustarpeiden

kartoitus kyselyjä jatuplatiimi–menetelmää

käyttäen


Men

etel

mär

apor

tit

Ole hyvä ja täytä seuraavat tiedot:(ympyröi sopiva vaihtoehto)

Työnantajasi on:a. yritys, ___ työntekijää b. kuntac. järjestö d. valtioe. olen yksityisyrittäjä f. muu, mikä _________

Miten paljon tällä hetkellä tiedät seuraavista asioista:Vastaa seuraaviin kysymyksiin ympyröimällä sopivinvaihtoehto:

ei tietoa vähän kohtalaisesti paljonNuoret

1 Nuorten maailma 0 1 2 3 nuorisokulttuurit

2 Kommunikointi 0 1 2 3 nuorten kanssa

3 Nuorten päihteiden 0 1 2 3 käyttö

Päihteet

1 Paikat ja tilanteet joissa 0 1 2 3 päihteitä käytetään

2 Saatavilla olevat 0 1 2 3 huumausaineet

3 Huumeiden fyysiset 0 1 2 3 vaikutukset

4 Huumeiden psyykkiset 0 1 2 3 & sosiaaliset vaikutukset

5 Pohjois-Kymenlaakson 0 1 2 3 tilanne päihteiden käyttäjien suhteen

6 Päihteiden käytön 0 1 2 3 ehkäisy

7 Päihdeongelmien 0 1 2 3 tunnistaminen

Hoito

1 Päihdeongelmaisen 0 1 2 3 hoito ja kuntoutus

2 Päihdeongelmaisen 0 1 2 3 omaisten tukeminen

3 Hoidon ja 0 1 2 3 kuntoutuksen kustannukset

Päihdekoulutustarpeiden kartoituksen täydentävä kysely

TRANSDRUG- projekti Kuusankoskella

Työpaikkasi toimiala: ____________________________

Ammattisi/ tehtäväsi: ___________________________

Lautakunta johon kuulut:_________________________

Henkilökohtaiset koulutustarpeet:Mistä edellä mainituista aihepiireistä tarvitset koulutustaeniten? Mainitse vähintään kolme aihepiiriä. Voit lisätälistaan myös aiheen jota ei ollut edellä mainittu, muttajonka koet tärkeäksi!

Aihepiirit:

1 ___________________________________________

2 ___________________________________________

3 ___________________________________________

4 ___________________________________________

Mahdollisuus osallistua koulutukseen:Laita rasti ruutuun ei/ en ehkä kyllä

1 Mahdollisuuteni osallistua koulutukseen: a. työajalla ❏ ❏ ❏ b. vapaa- ajalla ❏ ❏ ❏

2 Minulle sopii koulutus parhaiten:a. viikolla ❏ ❏ ❏

b. viikonloppuisin ❏ ❏ ❏ c. päivisin ❏ ❏ ❏ d. iltaisin ❏ ❏ ❏

Erilaiset työ/koulutusmenetelmät:Rastita sopivin vaihtoehto ei vähän paljon

1 Kokemusta moniammatillisissa ❏ ❏ ❏ työryhmissä työskentelystä

2 Valmius työskennellä ❏ ❏ ❏ tietokoneella / internetissä

3 Halukkuus työskennellä ❏ ❏ ❏ tietokoneella / internetissä

Kiitos vastauksista!


Men

etel

mär

apor

tit

TUPLATIIMIN KÄYTTÖ KOULUTUSOHJELMANARVIOINNISSA

Tuija Salo & Marja-Liisa TorikkaPirkanmaan ammattikorkeakoulu

Tuplatiimiä käytettiin kolme kertaa Pirkanmaan ammattikorkeakoulunpäihdetyön erikoistumisopintojen arvioinnissa. Tavoitteena olirohkaista opiskelijoita arvioimaan omaa oppimisprosessiaan.Tuplatiimiä käytettiin vaiheittain. Ensin opiskelijat arvioivat, mistäopetussuunnitelman teemoista he olivat oppineet eniten ja mistävähiten. Tämän jälkeen tarkasteltiin oppimista edistäneitä jaehkäisseitä tekijöitä. Sen jälkeen teemoista ja oppimiseenvaikuttaneista tekijöistä keskusteltiin yhdessä.

Jokainen vaihe aloitettiin yksilöllisellä reflektoinnilla ja jokainenopiskelija kirjasi paperille ajatuksensa. Tähän käytettiin aikaamuutama minuutti. Sitten opiskelijat keskustelivat pareittain javalitsivat kolme tärkeintä aihetta kustakin kategoriasta kirjaten neeri papereille. Jokainen pari esitteli muulle ryhmälle tuloksensa. Parienkirjoittamat paperit laitettiin luokan seinälle näkyviin äänestystävarten. Kirjaamisessa käytettiin värillisiä papereita, jolloin opiskelijatvalitsivat värin spontaanisti symboloimaan myönteisiksi ja kielteisiksikokemiaan asioita. Jokaisella opiskelijalla oli viisi ääntä kullekinneljälle kategorialle (eniten opitut, vähiten opitut, edistäneet asiatja ehkäisseet asiat). Äänet sai jakaa kategorian sisällä haluamallaantavalla. Äänet merkittiin papereihin. Annetut äänet laskettiin yhteenja tämän kautta opiskelijat ryhmittelivät aiheet laajemmiksi teemoiksi.

Teemojen rakentaminen synnytti hedelmällisen keskustelunoppimiseen vaikuttaneista tekijöistä ja niiden suhteesta toisiinsa.Opiskelijat kertoivat esimerkkejä positiivisista ja negatiivisistakokemuksistaan, mikä syvensi ymmärrystä oppimista edistäneistä jaehkäisseistä tekijöistä. Opiskelijat tekivät myös muutosehdotuksiaopetusohjelmaan.

Päihdetyön erikoistumisopinnot kestivät kolme lukukautta.Tuplatiimiä käytettiin arviointiin kunkin lukukauden päättyessä:marraskuussa 2001, toukokuussa 2002 ja marraskuussa 2002. Aikaatuplatiimiarviointiin 15 opiskelijan ryhmässä käytettiin kaksioppituntia eli 90 minuuttia. Viimeisellä arviointikerralla opiskelijatkirjoittivat myös lyhyen esseen henkilökohtaisestaoppimisprosessistaan koulutuksen aikana.

Tuplatiimin vaiheet:

mistä teemoista opittueniten, mistä vähiten

oppimista edistävät jaestävät tekijät

teemat ja tekijät


Men

etel

mär

apor

tit


Vahvuuksia

Tuplatiimin käyttö oppimisprosessin arvioinnissa on osallistava jayhteistoiminnallinen menetelmä. Opiskelijoilla on mahdollisuusreflektoida yksilöinä oppimisprosessiaan ja keskustella siitä muidenkanssa. Keskustelu ensin pareittain näyttää rohkaisevan opiskelijoitailmaisemaan arvioitaan vapaammin. Monivaiheisen arviointiprosessintuloksena opiskelijoiden palaute on pohdittua ja perusteltuakäytettäväksi koulutuksen kehittämisessä. Menetelmä myös kannustaaopiskelijoita osallistumaan aktiivisesti oman koulutusohjelmansaarviointiin ja kehittämiseen. Lisäksi hyötynä on, että opiskelijatoppivat itse käyttämään tuplatiimiä ryhmätyömetodina.

Haasteita

Enemmistön näkemykset saattavat painottua voimakkaasti ja peittääyksilölliset näkemykset ja kokemukset, jolloin mahdollisestimenetetään tietoa joistakin oppimisprosessiin vaikuttaneistatekijöistä. Tuplatiimi osallistavana metodina saattaa aktivoidatoimintaan mikä saattaa vähentää sen tehoa arvioinnin välineenä.

Suosituksia

Tuplatiimi toimi hyvin pitkäkestoisen koulutusohjelman arvioinnissa.Menetelmä salli opiskelijoiden arvioida koulutusta eri näkökulmista.Yksittäisten kurssien arvioinnin merkitys väheni ja myöhemmät arviotkohdistuivat yleisemmin koko koulutusprosessiin. Tuplatiimin käyttötoistuvasti tutustutti osallistujat menetelmään ja he omaksuivat sitenjärjestelmällisen otteen arviointiin.


Opettajalle tuplatiimi on toiminnallisuutensa vuoksi käyttökelpoinenmenetelmä. Oppijat voivat olla aktiivisia toimijoita arvioinnissa jaheidän antamansa palaute on pohdittua ja perusteltua. Myösarvioinnin yhteenvetäminen on nopeaa, koska asiat ovat jo valmiiksiryhmiteltyinä ja painotettuina paperilla. Arviointi on myösneutraalimpaa: siinä arvioidaan oppimista eikä esimerkiksi kohdennetapalautetta opettajiin tai muihin opiskelijoihin. Arvioinnin perusteettulevat konkreettisesti esiin ja se helpottaa opetuksen kehittämistäja epäkohtien korjaamista.

Yksi mahdollisuus tuplatiimin käytössä voisi olla draamallisen ilmaisunlisääminen, jolloin oppijan kokemus ja tunteet voisivat tulla esiin.Arvioinnissa esiintulleita teemoja voisi esimerkiksi työstää stil-patsaina, jotka konkretisoivat oppijoiden tunnekokemuksia.

Tuplatiimin käyttökoulutusohjelmanarvioinnissa


Men

etel

mär

apor

tit

TUPLATIIMI-MENETELMÄ TRANSDRUG-PROJEKTINDISSEMINAATIOSTRATEGIAN SUUNNITTELUSSA

Tracey Powers-Erkkilä 1

A-klinikkasäätiö

Käytimme tuplatiimiä ryhmätyömenetelmänä Transdrug-projektintyökokouksen yhteydessä. Ryhmätyöskentelyyn osallistui 13 henkilöä- suomalaisia, italialaisia ja slovakialaisia. Osallistujat olivatpäihdealan, terveydenhuollon, sosiaalityön tai koulutuksenammattilaisia. Ryhmätyöskentely kesti puolitoista tuntia. Tavoitteenaoli kehitellä ideoita Transdrug-projektin Työkalupakinmainostamiseksi ja levittämiseksi käyttäjille. Tuplatiimi-menetelmännähtiin soveltuvan ideoiden tuottamiseen ja aktivoivan ryhmääepämuodolliseen vapaaseen keskusteluun.

Työskentely aloitettiin esittämällä kysymys:

Mille henkilöille tai ryhmille Työkalupakista olisi eniten hyötyä?

Kukin osallistuja kirjoitti muistiin muutaman idean. Ryhmä jakautuipareiksi tai pienryhmiksi keskustelemaan ideoista. Kukin pari valitsi3-5 parasta ideaa ja perusteli valintansa. Tulokset esitettiin kokoryhmälle, jotta kaikille muodostuisi kuva siitä, millaisillekäyttäjäryhmille Työkalupakki voisi soveltua.

Toisen kysymyksen tavoitteena oli tuottaa konkreettisempia ideoitaTyökalupakin mainontaa varten. Ryhmältä kysyttiin:

Miten houkuttelemme erilaisia käyttäjiä hankkimaanTyökalupakin?

Työskentely eteni samaan tapaan kuin ensimmäisellä kierroksellapaitsi että toisella kierroksella parhaista ideoista myös äänestettiin.

Yleisiä huomioita

Tuplatiimi-menetelmä oli useimmille osallistujille uusi ja kaikki olivatinnostuneita kokeilemaan sen toimivuutta. Alkuaan epäiltiin, ettävieraan kielen käyttö muodostuisi ryhmän työskentelyä haittaavaksikynnykseksi. Käytännössä vieraalla kielellä toimiminen sujuikuitenkin ongelmitta. Pienryhmät muodostettiin yksikielisiksi ja yksijäsenistä esitteli ideat koko ryhmälle. Työskentelystä annettu palauteoli positiivista, joskin kysymysten tarkoitus ei heti auennut kaikille.

Ryhmätyöskentely tuotti listan ideoita siitä, mille ryhmilleTyökalupakkia kannattaisi tarjota ja miten sitä voitaisiin markkinoida.Ensimmäisen kysymyksen yhteydessä ei järjestetty äänestystä, koskatavoitteena ei ollut rajata vaan nimetä mahdollisia käyttäjäryhmiä.

1 Tuplatiimi-työskentelyn

suunnitteli Anitta Tähti-Niemi.

Kirjoittaja oli yhtenä jäsenenä

ryhmätyöskentelyn

vetäjätiimissä.


Men

etel

mär

apor

tit

Tuloksena oli seitsemän mahdollista käyttäjäryhmää ja viisikonkreettista markkinointistrategiaa. Projektin partnerien tehtävänäon valita, mitkä ideoista istuvat heidän toimintasuunnitelmaansa.


Vahvuuksia:

• Viritti keskustelua ryhmässä.• Antoi kaikille mahdollisuuden tuoda ideansa esiin.• Ei rajoittanut luovaa ideointia.• Helpotti keskustelua kielitaidoltaan vaihtelevassa ryhmässä.• Toi ryhmätyötilanteeseen toiminnallisuutta(vs. staattinen työskentely).

• Antoi osallistujille mahdollisuuden kokeilla käytännössä yhtäTyökalupakissa esitellyistä menetelmistä.

Haasteita:

• Kysymysten muotoilu aiheutti jonkin verran kommunikointi-ongelmia.

• Ideat eivät aina noudatelleet kysymyksen suuntaviivoja, mikävaikeutti niiden käsittelyä yhdessä muiden kanssa.

• Prosessi tuotti ideoita, ei valmiiksi hiottuja markkinointi-suunnitelmia.


Ryhmätyön onnistumisen suurimpana haasteena oli vieraalla kielellätoimiminen. Menetelmä toimi tilanteessa hyvin ja osallistujien olihelppo tuoda esiin ideoitaan ja kommentoida muiden esittämiä.Kysymysten selkeä ja täsmällinen muotoilu on tärkeää. Tässätapauksessa kysymykset herättivät hämmennystä, jonka selvittäminenvei jonkin verran aikaa. Hämmennys heijastui ryhmän tuotoksissa:osa esitetyistä ideoista jouduttiin jättämään huomiotta koska ne eivätistuneet joukkoon.

Tuplatiimi-menetelmäTransdrug-projektindisseminaatiostrategiansuunnittelussa


Men

etel

mär

apor

tit

Fokusryhmien (focus group) käyttö juontaa juurensaryhmähaastattelumenetelmään, jonka Paul Lazarsfeld ja Robert Mertonkehittivät Columbian yliopistossa tutkiessaan 1940-luvullakuulijoiden mielipiteitä radio-ohjelmista. Merton kehitteli menetelmääedelleen tutkimuksessa, jonka kohteena olivat Yhdysvaltain armeijantoisen maailmansodan aikana tuottamat elokuvat. Sodan jälkeenmenetelmän kehittämistä jatkettiin Columbian yliopistossa.Fokusryhmiä käytettiin eri aloilla ja menetelmää muokattiin kunkinerityistarpeiden mukaan. Kun kiinnostus laadullisiatutkimusmenetelmiä kohtaan alkoi kasvaa 1980-luvulla, fokusryhmätlöydettiin uudelleen ja omaksuttiin nopeasti etenkin markkina- jamielipidetutkimuksen peruskalustoon. Samalla muotoutuifokusryhmätutkimuksen standardimalli, jota useimmat nykyisetsovellukset noudattelevat.


Fokusryhmät ovat laadullisen tutkimuksen tekniikka, joka perustuurajattua aihetta koskevaan ryhmäkeskusteluun. Menetelmä soveltuuerityisen hyvin silloin, kun tavoitteena on lyhyessä ajassa kerätälaadullista aineistoa suhteellisen syvälle menevää analyysia varten.Menetelmää käytetään myös, kun halutaan selvittää asiantuntijoidenmielipiteitä ja arvioita tietystä tutkimuksen kohteena olevasta aiheesta.

Fokusryhmäkeskustelulla on aina vetäjä, joka ohjaa keskusteluaennalta laadittujen teemojen ja kysymysten mukaisesti. Jokaisellaryhmän jäsenellä on tilaisuus lausua näkemyksensä keskustelunkohteena olevasta asiasta. Fokusryhmäkeskustelussa tavoitellaanavoimuutta ja yhteistoiminnallisuutta. Kuuntelemisen taito onerityisen tärkeää. Onnistuneen keskustelun kautta ryhmässä syntyymyönteistä vuorovaikutusta, joka luo erilaisten ideoiden esittämisellesuotuisammat puitteet kuin monet muut haastattelu- taikyselytekniikat.

Fokusryhmässä keskenään vuorovaikutuksessa olevienasiantuntijoiden joukko vastaa välittömästi tutkijoiden esittämiinkysymyksiin. Keskustelun tavoitteena ei ole yksimielisyydensaavuttaminen tai päätöksenteko. Tavoitteena on aktivoida jamaksimoida osallistumista siten että saadaan esiin kaikkienosallistujien asiantuntemus, näkemykset ja ideat tarkastelun kohteenaolevasta asiasta. Osallistujat voivat vertailla kokemuksiaan janäkemyksiään avoimessa ilmapiirissä—tuoda esiin näkökulmiaan japerustelujaan tarvitsematta puolustella niitä. Kun keskustelukohdennetaan rajattuun aiheeseen ja aiheita käsitellään yleensä yksikerrallaan, fokusryhmän tehokas käyttö edellyttää, että tutkija tietääetukäteen, mitä tietoa hän on hakemassa. Aiheen selkeä rajaus ontehtävä jo suunnitteluvaiheessa.

Yksi fokusryhmä harvoin tuottaa vastauksia kaikkiin tutkijoidenkysymyksiin. Usein fokusryhmiä käytetään sarjassa. Fokusryhmiä voimyös käyttää yhdessä muiden kvalitatiivisten tekniikoiden kanssa.

Fokusryhmät

tehokas tapa kerätänopeasti monipuolista

tietoa

A Manual for the Use ofFocus Groupshttp://www.unu.edu/unupress/food2/UIN03E/uin03e00.htm#Contents

Qualitative GroupMethods: Focus Groupshttp://www.slais.ubc.ca/resources/research_methods/group.htm


Men

etel

mär

apor

tit

FOKUSRYHMÄ LUOTAAMASSA MONIPÄIHTEISYYDENKEHITYSTÄ VIIDEN VUODEN AIKAJÄNTEELLÄ

Raffaello Raboni, Antonello Grossi & Alessandro MantovaniULSS 18 Rovigo & ULSS 19 Adria

Fokusryhmämenetelmää käytettiin Transdrug-projektin Italiassatoteutetun monivaiheisen tutkimushankkeen alussa (ks. s. 32).Hankkeen johtoajatuksena oli, että päihdealan ammattilaisillesuunnatun koulutuksen kehittäminen edellyttää sen selvittämistä,millaisia tarpeita päihdeasiakkailla on ja ennen kaikkea, ovatkoasiakkaiden tarpeet muuttumassa ja mihin suuntaan. Asiakkaidentarpeiden hahmottaminen edellyttää puolestaan jäsentynyttä kuvaapäihteiden käytöstä ja sen muutoksista sekä muissa keskeisissätekijöissä tapahtuvista muutoksista. Hankkeessa tarkasteltiin ennenmuuta monipäihdekäytössä tapahtuvia muutoksia.

Fokusryhmää käytettiin ryhdyttäessä rakentamaan skenaariotapäihteiden käytön muutoksista. Tavoitteena oli identifioida tekijöitä,jotka todennäköisesti vaikuttavat päihteiden käyttötapojenmuutoksen taustalla. Jäsentääksemme näitä tekijöitä muodostimmeryhmän, johon kutsuimme sellaisia päihdealan ammattilaisia joitavoidaan pitää alansa asiantuntijoina. Asiantuntijalla tarkoitammehenkilöä, jolla alaansa koskevan tiedon lisäksi on kyky arvioida jatulkita tietoa soveltaen käsitteellisiä apuvälineitä ja pohjaten aiheenkannalta relevanttiin tieteelliseen ja teoreettiseen taustatietoon.

Fokusryhmän toteutus

Tutkimushankkeen ensimmäisenä tehtävänä oli valita menetelmä,jonka avulla voidaan identifioida tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaapäihteiden käyttötapoihin.Valitsimme fokusryhmämenetelmän koska se• antaa mahdollisuuden välittömään vuorovaikutukseen• maksimoi osallistujilta saatavaa tietoa• kannustaa vertailemaan erilaisia näkemyksiä ja ideoita• valottaa kohdetta eri näkökulmista.

Ryhmän vetäjän valinta oli toinen tärkeä askel. Vetäjällä on ryhmässäkeskeinen asema ja keskustelusta saatavan tiedon laatu riippuupitkälle vetäjän taidoista ja hänen ymmärryksestään tutkimuksentarkoituksesta. Meidän fokusryhmäämme nimettiin myös avustaja,joka osallistui tarkkailijana ja kirjasi muistiin keskustelun kulkua.

Seuraavana askelena oli ryhmän asiantuntijajäsenten valinta. Valinnanpohjana oli nykyinen työ, koulutustausta ja työhistoria.Tavoitteena oli muodostaa ryhmä, jossa olisi edustajia• eri ammattiryhmistä: lääkäreitä, psykologeja, kasvattajia…• eri asemista: johdon ja työntekijöiden edustajia• erilaisista työympäristöistä: avohoidosta, etsivästä työstä…


Men

etel

mär

apor

tit

• eri palveluista: päihdepalveluista, terapeuttisista yhteisöistä…• eri alueilta: Transdrug-projektissa toimivien kolmenperusterveydenhuoltopiirin alueilta.

Tärkeä tehtävä fokusryhmän valmistelussa oli asiantuntijoilleannettavan tehtävän aiheen sekä ajan ja paikan rajaaminen.Asiantuntijoiden tuli tietää, mitä väestöryhmiä, mitä päihteitä ja mitäpäihteiden käytön kannalta keskeisiä tekijöitä heidän tulisitarkastella. Samoin oli määriteltävä maantieteellinen alue jatarkastelun aikajänne.

Väestöryhmät: Tarkastelua ei rajattu päihdepalveluiden asiakkaisiinvaan huomioon otettiin myös potentiaaliset asiakkaat eli henkilöt,jotka voisivat hyötyä tarjolla olevista palveluista mutta eivät niitäkäytä.

Päihteet: Tarkastelua ei rajattu niihin päihteisiin, jotka ovat tyypillisiämonipäihdekäytössä tällä hetkellä, vaan ulotettiin kaikkiinpäihdyttäviin aineisiin. Yhä useammat tutkimukset viittaavat siihen,että “utilitaarinen” tapa käyttää päihteitä on lisääntymässä:päihteiden käyttäjät vaihtavat aineesta toiseen sen mukaan,tavoittelevatko he stimulanssia vai rentoutumista tai haluavatko hevahvistaa tai tasoittaa jonkin toisen päihteen vaikutuksia.

Keskeiset tekijät: Tarkastelua ei rajattu päihteiden ominaisuuksiin javaikutuksiin. Huomioon otettiin myös päihteiden käytön motiivit,käytön kontekstit ja sellaiset sosiaalisen ympäristön trendit, joillasaattaa olla vaikutusta päihteiden käytön kannalta. Päihteiden käyttöei jakaudu tasaisesti väestössä: käyttö kasautuu osajoukkoihin ja seon joissakin joukoissa todennäköisempää kuin toisissa. Tutkimuksentavoitteena ei ollut pelkästään hahmottaa päihteiden käyttötapojenmuutoksia vaan myös valottaa sitä, miten ja miksi käyttötavatmuuttuvat ja millaiset tekijät vaikuttavat muutoksen taustalla. Tämänkaltaista tietoa tarvitaan kohdennetun - ja mahdollisesti aiempaavaikuttavamman - päihde-ehkäisyn ja hoidon suunnitteluun.

Aikajänne: Aikajänne rajattiin viiteen vuoteen kahdesta syystä. Lyhyttai keskipitkä aikajänne kannattaa valita silloin, kun kyseessä onkompleksinen ilmiö, johon liittyy suuri joukko muutosalttiitatekijöitä. Toisaalta, jotta palvelujärjestelmä vastaisi muutoksiintarjoamalla päihdekoulutusta, tutkimuksen tulisi osoittaa ongelmiaja tarpeita, jotka aktualisoituvat lähivuosina.

Alue: Aikajänteen ja maantieteellisen alueen rajauksella pyritäänvähentämään kompleksisuutta ja lisäämään ennustettavuutta. Aikaja paikka rajaavat tehtävän sellaisiin mittasuhteisiin, että sitäpystytään käsittelemään fokusryhmän kaltaista menetelmää käyttäen.Maantieteellinen alue rajattiin projektissa toimivien kolmenperusterveydenhuoltopiirin alueisiin ja väljemmin Veneton alueeseen.

Fokusryhmäluotaamassa

monipäihteisyydenkehitystä viiden vuoden

aikajänteellä


Men

etel

mär

apor

tit

Kun asiantuntijoille annettava tehtävä oli rajattu, tutkijat muotoilivatjoukon kysymyksiä fokusryhmäkeskustelun rungoksi.

Fokusryhmäkeskustelu käytiin kahdessa erässä, 45 minuuttiakerrallaan. Kokoontumispaikaksi valittiin kohtuullisen matkan päässäoleva viihtyisä, hiljainen ja suhteellisen pieni tila. Pienen tilan arveltiintehostavan ryhmän sisäistä vuorovaikutusta.Fokusryhmätyöskentelyyn osallistui 12 asiantuntijaa. Osallistujillekerrottiin etukäteen fokusryhmän toimintaperiaatteista. Heilleannettiin myös aikaa tutustua aiheeseen ja valmistautuafokusryhmäkeskusteluun.

Fokusryhmätyöskentely tuotti 25 päihteiden käyttötapojen muutoksenkannalta relevantin tekijän listan. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessakäytettiin NGT-ryhmätyöskentelyä, jossa asiantuntijoiden tuli arvioidaidentifioimansa 25 tekijän toteutumisen todennäköisyyttä jasuhteellista vaikutusta (ks. s. 96).

Yhteenveto tuloksista: Tekijät monipäihteisyyden muutostentaustallaSuhde päihteisiin• Nykyiset monipäihdekäyttäjät siirtyvät kohti laillisia päihteitä—alkoholi, keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet...

• Päihteitä käytetään yhä useammin välineenä, joka edistäävuorovaikutusta ja sosiaalista integraatiota

• Saataville tulee uusia päihteitä—sekä laillisia että laittomia• Saataville tulee uusia, vaikutuksiltaan miedompia päihteitä• Saataville tulee aiempaa halvempia uusia päihteitä• Käyttäjät oppivat entistä paremmin annostelemaan päihteensä taisekoittamaan niitä cocktaileiksi lykätäkseen tai vähentääkseenvaikutuksia tai haittavaikutuksia

• Sellaiset riippuvuudet lisääntyvät, joihin ei liity päihteiden käyttöä(pelaaminen, seksi…)

• Riskit nähdään vähäisempinä—sekä päihteiden käyttöön ettämuuhun käyttäytymiseen liittyvät terveysriskit

• Päihteiden käyttö nähdään aiempaa myönteisempänä

Kulttuuriset tekijät• Päihteet ovat tuttuja yhä useammille• Vanhempien arvovalta vähenee• Sosiaalinen toleranssi päihteiden käyttöä kohtaan lisääntyy• Kehonmuokkauskulttuuri, johon liittyy myös päihteiden käyttöä,leviää (kehonrakennus, lävistykset, miedot päihteet…)

• Käsitys tieteellisen tiedon epätäydellisyydestä ja vaikeatajuisuudestavahvistuu

• Lisääntyvä paheksunta henkilöitä kohtaan, jotka eivät pystyhallitsemaan päihteiden käytön vaikutuksia

• Tarjolle tulee yhä enemmän sosiaalisen menestymisen malleja, jotkaedellyttävät kemiallisten apuneuvojen käyttöä

• Yhä useammat elävät epätyypillisissä perheissä

Fokusryhmäluotaamassamonipäihteisyydenkehitystä viiden vuodenaikajänteellä


Men

etel

mär

apor

tit

Suhde työhön• Yhä useampi päihteiden käyttäjä (monipäihdekäyttäjä) pysyysosiaalisen ja taloudellisen kontekstin vaatimusten tasalla(compatible addiction)

• Työ nähdään yhä useammin vapaa-aikaan ja statussymboleihinsijoitettavan rahan hankinnan välineenä

Rikollisuus• Omaisuusrikokset vähenevät

Päihdemarkkinat• Päihteiden saatavuus helpottuu• Laittomien päihteiden markkinat kasvavat

Päihdepalvelut• Päihdepalveluiden on vaikeaa tavoittaa kohderyhmänsä

Muut tekijät• Erilaiset psyykkiset (päihteiden käyttöä edeltävät) oireet lisääntyvät• Tieto tavanomaisimmin käytettyjen päihteiden neurobiologisistaominaisuuksista ja vaikutuksista lisääntyy


Fokusryhmä soveltuu hyvin, kun tavoitteena on:• tuottaa uusia ideoita• kerätä yleisluontoista tietoa uudesta tai harvinaisesta ilmiöstä• vertailla esineitä tai asioita• selvittää sitä missä määrin jostain asiasta ollaan yksi-/erimielisiä• testata työhypoteesia, erityisesti jos hypoteesi ei saa tukeahomogeenisista ryhmistä

• kehittää kysymyksiä tai muita työkaluja kohdennettua tutkimustavarten

• tutkia miten jostain ilmiöstä puhutaan tai millaista kieltä jokinryhmä käyttää

• kerätä tietoa lapsilta, nuorilta tai vähän koulutetuilta• selvittää projektien, kehittämisohjelmien, palvelujen,organisaatioiden, tuotteiden vaikutuksia

• helpottaa ja syventää kvantitatiivisilla menetelmillä tuotettujentutkimustulosten tulkintaa

• kerätä kompleksista tietoa kohderyhmän motiiveista, asenteista,tottumuksista, kokemuksista, tiedoista tai odotuksista

• syväluodata jotain aihetta lyhyessä ajassa suhteellisen pieninkustannuksin

• tutkia kompleksisia sosiaalisia ongelmia• simuloida todellista systeemiä—esimerkiksi asuinyhteisöä—pienoismaailmassa, joka edustaa sen jäseniä.

Fokusryhmäluotaamassa

monipäihteisyydenkehitystä viiden vuoden

aikajänteellä


Men

etel

mär

apor

tit

Fokusryhmä ei sovellu:• kun työyhteisöön kohdistuu paineita ja lisäinformaatio vainkasvattaisi painetta

• ryhmän sisäisten ristiriitojen ratkomiseen• konsensuksen etsintään tai rakentamiseen• päätöksentekoon• kommunikaation parantamiseen• asenteiden, mielipiteiden tai käyttäytymisen muuttamiseen• korvaamaan yksilökohtaista syvähaastattelua• jos tieto, mielipiteet tai arviot ovat luonteeltaan sellaisia että niidenilmaisemiseen syystä tai toisesta tarvitaan yksityisyyttä

• jos osallistujien joukko ei ole riittävän suuri tutkimuksentavoitteiden kannalta.


Fokusryhmän tunnusomainen piirre on keskustelun vetäjän keskeinenrooli. Hyvään fokusryhmän vetäjään liittyviä piirteitä on yritettyjäsentää useissa tutkimuksissa. Ainakin seuraavat piirteet ovatonnistumisen kannalta olennaisia:

• Neutraali suhtautuminen osallistujien lausumiin.• Tutkijan taidot ja ryhmädynamiikan ymmärrys.• Kyky suhtautua ryhmän jäseniin empaattisesti ja herkkyys ryhmänilmapiirille.

• Vuoropuhelun/keskustelun ohjaamisen taito, tietyn tasoisiakielellisiä taitoja.

• Sietokykyä, joustavuutta ja päättäväisyyttä keskustelun taivuorovaikutusprosessin läpiviemiseksi.

Meidän fokusryhmässämme oli avustaja, joka osallistui tarkkailijanaja kirjurina, mikä helpotti tiedon keruuta ryhmän vuorovaikutteisestatyöskentelystä.

Kirjallisuus

Bertin G. Decidere nel pubblico. ETAS Libri, 1991.Bertin G. Valutazione e sapere sociologico, metodi e tecniche di gestionedei processi decisionali. Franco Angeli, 1995.Krueger R.A. Focus groups: a practical guide for applied research. Sage,1994.Morgan D.L. The Focus Group Guidebook. Sage, 1998.N. Oprandi. Focus Group: Breve compendio teorico-pratico. emme&erre,2000.

I focus group nella ricerca in educazionehttp://hal9000.cisi.unito.it/wf/Servizi-pe/Universit-/Corsi—Mat/Corso-di-P/Focus-group.htm

Fokusryhmäluotaamassamonipäihteisyydenkehitystä viiden vuodenaikajänteellä


Men

etel

mär

apor

tit

NGT-ryhmätyötekniikkaa (Nominal Group Technique) käytetään jonkinilmiön analysoimiseen epäsuorasti asiaa tuntevien henkilöidenhavaintojen kautta. Menetelmän kehittivät Delbecq ja Van de Ven1960-luvun lopulla yhdistämällä päätöksentekoon tähtäävien ryhmienkommunikaatiotapojen analyysiin psykososiaalisen näkökulman.


NGT-tekniikkaa käytettäessä joukko asiantuntijoita pyrkii tekemäänpäätöksen tai ratkaisemaan ongelman. Ryhmädynamiikkaa hallitseevetäjä, joka johtaa puhetta ja minimoi hälyä eli osallistujien välistäohi puhumista. Ryhmän sisäisestä vuorovaikutuksesta juontuvat itseasian käsittelyn kannalta tarpeettomat piirteet saadaan näinhallintaan. Tämä minimoi sosiaalisen tai emotionaalisen dynamiikan,valtasuhteiden ja/tai ristiriitojen/klikkiytymisen ryhmänkommunikaatiota haittaavia vaikutuksia. Jokaisella ryhmän jäsenelläon mahdollisuus esittää ajatuksiaan. Kun kaikilla osallistujilla onryhmässä samanlainen rooli, tasa-arvoinen ja parhaimmillaan avoinilmapiiri edistää ideoiden syntymistä.

NGT-tekniikka on kaksivaiheinen: luovan ideoinnin vaihe ja ideoidenarvioinnin vaihe. Ideointivaihe on rakenteeltaan joustava ja voidaantoteuttaa myös muita menetelmiä käyttäen (esim. aivoriihi, Delfi-tekniikka, fokusryhmä). NGT-tekniikan ominaispiirre on äänestys, jokasuoritetaan ideoiden arviointivaiheessa.

1 Yksilökohtainen ideointi ja ideoiden kirjaaminen

Vetäjä esittää tehtävän ryhmälle kirjallisessa muodossa. Ryhmänjäsenet kirjaavat paperille kysymykseen liittyviä ideoitaan. Ideoidenmäärälle ei aseteta rajoja. Tässä vaiheessa ryhmä ei käy keskustelua.10-20 minuuttia

2 Ryhmän ideoiden listaaminen

Kun kaikki ovat valmiita, vetäjä pyytää jokaista esittämään ääneenyhden ideoistaan. Ideoiden esittäminen jatkuu, kunnes kaikkiosallistujat ovat esittäneet kaikki ideansa tai kunnes tälle vaiheellevarattu aika on käytetty loppuun. Vetäjä kirjoittaa ideat paperillekaikkien nähtäväksi sitä mukaa kuin niitä esitetään.20-40 minuuttia

3 Ideoista keskusteleminen ja niiden selventäminen

Seuraavaksi ryhmän esittämistä ideoista keskustellaan. Tavoitteenaon selventää niitä ja niiden taustalla olevaa ajattelua. Vetäjä lukeeääneen idean kerrallaan ja kysyy, haluavatko ryhmän jäsenet esittääsitä koskevia kysymyksiä, selvennyksiä, kannatusta tai erimielisyyttä.Jokaista ideaa kohdellaan samalla tavoin ja jokaista koskevaankeskusteluun varataan saman verran aikaa. Idean alkuperäisen

NGT-ryhmä-työtekniikkaTehokas tapa hallitavuorovaikutusta—

ryhmäytyminen on vainnimellistä

1 Yksilökohtainenideointi ja ideoidenkirjaaminen

2 Ryhmän ideoidenlistaaminen

3 Ideoistakeskusteleminen janiiden selventäminen

4 Alustava äänestys

5 Mahdollinen vaihe:keskustelu alustavastaäänestyksestä

6 Mahdollinen vaihe:lopullinen äänestys

7 Etusijalle asetettujenideoiden listaus jayksimielisyydenvahvistaminen


Men

etel

mär

apor

tit

esittäjän ei odoteta puolustavan ideaansa eikä häntä pyydetä sitätekemään.20-40 minuuttia

4 Alustava äänestys

Vetäjä pyytää kutakin osallistujaa valitsemaan 5-7 ideaa (ryhmänkoosta riippuen), joita he pitävät parhaina tai tärkeimpinä, jakirjoittamaan nämä paperille. Jos ideoita on paljon, vetäjän tulisirajoittaa lukumäärää yhdistelemällä samantapaisia ideoita. Osallistujatpisteyttävät ideat vetäjän antaman pistejärjestelmän mukaisesti.Äänestyksen tulos kerätään, äänet lasketaan yhteen ja tuloksetesitetään ryhmälle. Suurimman pistemäärän saaneet ideat edustavatryhmän jaettua näkemystä siitä, mikä on paras mahdollinen vastausryhmälle esitettyyn kysymykseen tai ongelmaan. Ryhmä keskusteleetuloksesta ja analysoi sitä mikäli tarpeen.10-20 minuuttia

5 Mahdollinen vaihe: keskustelu alustavasta äänestyksestä

Keskustelun tavoitteena on selvittää, onko ryhmässä erimielisyyttääänestyksen tuloksesta. Jos ryhmä hyväksyy tuloksen, NGT-prosessinvoidaan katsoa päättyneen. Muussa tapauksessa ryhmä jatkaakeskustelua (keskittyen eniten ääniä saaneisiin ideoihin) niistäideoista, joiden saamissa äänimäärissä on runsaasti vaihtelua.Keskustelun tavoitteena on selventää kyseisiä ideoita.20-30 minuuttia

6 Mahdollinen vaihe: lopullinen äänestys

Ryhmän jäseniä pyydetään äänestämään uudelleen.Äänestysmenettely on sama kuin edellä vaiheessa 4.10-20 minuuttia

7 Etusijalle asetettujen ideoiden listaus ja yksimielisyyden vahvistaminen

Lopullisessa äänestyksessä etusijalle asetetut ideat listataan. Needustavat ryhmän yksimielistä, vakiintunutta näkemystä asiasta.10-20 minuuttia

Tietokonevälitteinen NGT

NGT-tekniikkaa voidaan soveltaa myös tietokonevälitteisestikäyttämällä sähköistä viestintää. Asiantuntijoiden välinen viestintänopeutuu ja aikatauluongelmat vähenevät. Menetelmä antaamahdollisuuden ideoiden yksityiskohtaiseen esittelyyn.Tietokonevälitteinen NGT-prosessi noudattaa samaa kaavaa kuinperinteinen. Myös sähköisen viestinnän varassa toimittaessa tarvitaanprosessia ohjaamaan vetäjä. Äänestyksessä voidaan käyttää sähköistälomaketta, jolloin myös tulokset voidaan käsitellä tietokoneellaryhmälle palautettaviksi.

Kirjallisuutta

Bertin G. Decidere nelpubblico. ETAS Libri,1991.Bertin G. Valutazione esapere sociologico,metodi e tecniche digestione dei processidecisionali. FrancoAngeli, 1995.Delbecq A.L., Van deVen, A.H. andGustafson D.H. Grouptechniques for programplanning. A guide toNominal GroupTechnique and Delphiprocesses. ScottForeman, 1975.Delbecq A.L., and Vande Ven A.H. A groupprocess model foridentification andprogram planningJournal of AppliedBehavioral Sciences,1971, 7, pp. 466-492.

Nominal GroupTechnique: A User’sGuidehttp://instruction.bus.wisc.edu/obdemo/readings/ngt.html

Qualitative GroupMethods: NominalGroup Techniquehttp://www.slais.ubc.ca/resources/research_methods/group.htm


Men

etel

mär

apor

tit

MONIPÄIHDEKÄYTTÖÖN VAIKUTTAVIEN TEKIJÖIDENTARKASTELU NGT-TEKNIIKAN AVULLA

Raffaello Raboni, Antonello Grossi & Natalia SavaniULSS 18 Rovigo & ULSS 16 Padova

NGT-tekniikkaa käytettiin Transdrug-projektissa Italiassa toteutetuntutkimushankkeen toisessa vaiheessa (ks. s. 32). Hankkeenjohtoajatuksena oli, että päihdealan ammattilaisille suunnatunkoulutuksen kehittäminen edellyttää sen selvittämistä, millaisiatarpeita päihdeasiakkailla on ja ennen kaikkea, ovatko asiakkaidentarpeet muuttumassa ja mihin suuntaan. Asiakkaiden tarpeidenhahmottaminen edellyttää puolestaan jäsentynyttä kuvaa päihteidenkäytöstä ja sen muutoksista sekä muissa keskeisissä tekijöissätapahtuvista muutoksista. Hankkeessa tarkasteltiin ennen muutamonipäihdekäytössä tapahtuvia muutoksia.

Hankkeessa ryhdyttiin rakentamaan skenaariota päihteiden käytönmuutoksista ja käytettiin fokusryhmä-menetelmää sellaistentekijöiden identifiointiin, jotka todennäköisesti vaikuttavatpäihteiden käyttötapojen muutoksen taustalla (ks. s. 91).Fokusryhmävaihe - joka toimi NGT-tekniikan ideointivaiheena - tuottijoukon tekijöitä, joita työstettiin edelleen käyttäen NGT-tekniikankeskustelu- ja äänestysmenettelyä. Tavoitteena oli saavuttaayksimielisyys kunkin tekijän toteutumisen todennäköisyydestä jasuhteellisesta vaikutuksesta monipäihdekäyttöön.

NGT-tekniikan sovellus

Sama 12 asiantuntijan ryhmä osallistui sekä fokusryhmään että NGT-työskentelyyn. NGT-istunnossa ryhmälle esitettiin 25 aiemminidentifioidun tekijän lista ja heitä pyydettiin arvioimaan, ovatko nämätekijät keskeisiä päihteiden käyttötapojen - erityisestimonipäihteisyyden - muutosten kannalta. Äänestysvaiheessa ryhmänjäseniä pyydettiin arvioimaan kunkin tekijän toteutumisentodennäköisyyttä ja tekijän suhteellista vaikutusta (intensiteettiä).Arvioinnissa käytettiin asteikkoa 0-100, jossa 0 merkitsi ei lainkaantodennäköinen/ei intensiteettiä ja 100 erittäin todennäköinen/maksimaalinen intensiteetti.

Alustavan äänestyksen jälkeen ryhmä keskusteli tuloksista keskittyenerityisesti tekijöihin, joita koskevissa arvioissa oli vaihtelua.Keskustelun jälkeen ryhmä äänesti toisen kerran niistä tekijöistä,joista yksimielisyyttä ei vielä ollut saavutettu.

Tekijöiden todennäköisyydelle ja niiden intensiteetille annetutpistemäärät olivat yleensä lähellä toisiaan, mikä viittaa siihen ettänäitä piirteitä koskevat arviot kietoutuvat toisiinsa. Muutamaakiinnostavaa poikkeusta kannattaa tarkastella lähemmin. Esimerkiksitekijälle sellaiset riippuvuudet lisääntyvät, joihin ei liity päihteiden


Men

etel

mär

apor

tit

käyttöä annetut todennäköisyyspisteet olivat korkeampia kuinintensiteettipisteet. Tämä johtuu siitä, että vaikka asiantuntijat pitivätei-päihde-ehtoisten riippuvuuksien lisääntymistä todennäköisenä,niiden arvioitiin jäävän suhteellisen harvinaisiksi, minkä vuoksi niilläei ole merkittävää vaikutusta monipäihdekäytön kannalta. Samallatavoin asiantuntijat pitivät varsin todennäköisenä, että käyttäjätoppivat annostelemaan päihteensä tai sekoittamaan niitä cocktaileiksija että yhä useammat elävät epätyypillisissä perheissä, mutta arvioivatnäiden tekijöiden vaikutuksen jäävän vähäiseksi, koska nämä ilmiötkoskettavat vain suhteellisen pientä osaa väestöstä.

Äänestys toteutettiin tietokone-avusteisena, joten äänestyksentulokset voitiin palauttaa ryhmälle välittömästi. Työstämisessäkäytettiin kahta tilastollista tunnuslukua: mediaania kuvaamaanpistejakauman keskusta ja kvartiiliväliä kuvaamaan yksimielisyyttä/hajontaa. Tekijät, joiden pistemäärissä kvartiiliväli oli suurempi kuin30 pistettä, valittiin jatkotyöstämisen kohteeksi. Mikäli kvartiilivälioli 30 pistettä tai pienempi, asiantuntijoiden katsottiin olevanyksimielisiä ja äänestyksen päättyneen. Tekijät, joille annettujenpisteiden kvartiiliväli ylitti 30, vietiin jatkokeskusteluun jauusintaäänestykseen. Keskustelussa asiantuntijat selkeyttivätnäkökulmiaan ja käsitystensä eroja, minkä tuloksenauusintaäänestyksessä annetut pistemäärät heijastivat aiempaasuurempaa yksimielisyyttä. Joissakin tapauksissa myös pistejakaumankeskus siirtyi ryhmäkeskustelun vaikutuksesta. Seuraavat esimerkitkuvaavat yksimielisyyden muodostumisprosessia.

1. äänestys todennäköisyydestä: mediaani 60 kvartiiliväli 43Keskustelu - Argumentteja, jotka tukevat matalaa todennäköisyyttä:Päihde, jossa ei ole “potkua” ei mene kaupaksi.Keskustelu - Argumentteja, jotka tukevat korkeaa todennäköisyyttä:Saataville tulee päihteitä, joista saa “kiksejä” ilman pahaa oloa, mikä lisää haittavaikutustentodennäköisyyttä. Päihteiden käyttäjät siirtyvät aineisiin, joilla on pitkä latenssi käytön jahaittojen välillä - esim. alkoholi.2. äänestys todennäköisyydestä: mediaani 66 kvartiiliväli 27.5

1. äänestys todennäköisyydestä: mediaani 75.5 kvartiiliväli 40Keskustelu - Argumentteja, jotka tukevat matalaa todennäköisyyttä:Vain joidenkin päihteiden käyttö nähdään positiivisena.Keskustelu - Argumentteja, jotka tukevat korkeaa todennäköisyyttä:Positiiviset näkemykset koskevat pikemmin päihteiden käyttötapaa kuin päihteitä sinänsä;päihteitä voi käyttää monella tavoin, joitakin päihteitä voi käyttää järkevästikin, esim. alkoholia.2. äänestys todennäköisyydestä: mediaani 70 kvartiiliväli 11

1. äänestys todennäköisyydestä: mediaani 50 kvartiiliväli 38.5Keskustelu - Argumentteja, jotka tukevat matalaa todennäköisyyttä:Vanhempien arvovalta on jo murentunut niin, ettei tilanne voi enää huonontua. Vanhempiensijasta huomio pitäisi kohdistaa koulu- ja kasvatusjärjestelmään. Yhä useammat toimijatharjoittavat valistusta ja tiedon jakamista.Keskustelu - Argumentteja, jotka tukevat korkeaa todennäköisyyttä:Vanhemmat eivät välitä tai ovat kykenemättömiä välittämään. Lasten ja vanhempien välisiinsuhteisiin liittyviä ongelmia pidetään jo nyt tärkeänä tekijänä päihdeongelmien taustalla.2. äänestys todennäköisyydestä: mediaani 55 kvartiiliväli 25

Saataville tulee uusia,vaikutuksiltaan miedompiapäihteitä

Päihteiden käyttö nähdäänaiempaa myönteisempänä

Vanhempien arvovaltavähenee

Monipäihdekäyttöönvaikuttavien tekijöidentarkastelu NGT-tekniikanavulla


Men

etel

mär

apor

tit

Toisessa äänestyksessä saavutettiin suhteellinen yksimielisyys kaikkientarkastelun kohteena olevien tekijöiden todennäköisyydestä jaintensiteetistä. Koko NGT-prosessi kesti kaksi tuntia. Tulosten pohjaltahahmoteltiin todennäköisin monipäihdekäytön tulevaisuus-skenaario.


Vahvuuksia:• Tuloksia lyhyessä ajassa.• Pienet kustannukset.• Aktivoi asiantuntijoiden osallistumista, ideointia.• Painopiste tuloksissa, ei osallistujien välisessä vuorovaikutuksessa.• Ryhmäkeskustelussa esitetään pohdintaa.• Osallistumista edistää se, että kaikki ryhmän jäsenet ovat tasa-arvoisia ja ryhmän valtasuhteet tasapainossa.

• Tekniikka minimoi käsiteltävän asian kannalta tarpeettomiaryhmädynamiikan vaikutuksia (kahdenvälistä vuorovaikutusta,hierarkkisia suhteita, ristiriitoja).

Haasteita:• Osallistuvien asiantuntijoiden määrää on rajoitettava.• Asiantuntijoiden on oltava samassa tilassa, mikä saattaa ollahankalaa ja edellyttää ennakkosuunnittelua. (Tietokoneavusteinenviestintä karsii tällaiset ongelmat.)

• Kohdistaa huomion yhteen aiheeseen, vaikea soveltaa useisiinaiheisiin samanaikaisesti.

• Ryhmän saavuttamista jaetuista käsityksistä poikkeavat näkemyksetjäävät vaille huomiota.

Suosituksia

NGT-tekniikasta on hyötyä sellaisen ryhmätyöskentelynorganisoinnissa, jossa tavoitteena on tiedon kokoaminen,ongelmanratkaisu, uusia aiheita koskeva ideointi ja/tai neuvottelupäätöksentekoa varten. NGT-tekniikkaa käytettäessä on kiinnitettäväerityistä huomiota siihen, keitä valitaan asiantuntijoiksi. Kyseistäalaa koskevan asiantuntemuksen lisäksi ryhmän jäsenillä tulee ollatietoa ja näkemyksiä tarkastelun kohteena olevasta erityisaiheesta.NGT-tekniikka soveltuu parhaiten käytettäväksi pienryhmässä (9-12henkeä).


NGT-tekniikan onnistunut käyttö edellyttää vetäjältä kokemustaryhmädynamiikan hallinnasta, tietoa sekä NGT-tekniikasta ettätarkastelun kohteena olevasta aiheesta, kuuntelemisen kykyä jakykyä johtaa ryhmää (pitää kiinni aikatauluista, järjestelykykyä jne.).Vetäjän on myös kyettävä jäsentämään ja tiivistämään keskustelussaesitettyjä aineksia.

Välivaiheenatutkimuksessa käytettiin

ristivaikutusanalyysia(cross impact analysis)jossa tarkasteltiin sitä,

miten skenaarion tekijätmahdollisesti vaikuttavat

toisiinsa. Skenaario jasen sisäinen dynamiikka

on kuvattu toisaallaTyökalupakissa (s. 32).

Monipäihdekäyttöönvaikuttavien tekijöiden

tarkastelu NGT-tekniikanavulla


Men

etel

mär

apor

tit

Yhteenveto NGT-työskentelyn tuloksista on esitetty seuraavassa taulukossa

M = mediaani QI = kvartiiliväli N = 1./2. äänestys Todennäköisyys 0 -100 Intensiteetti 0 - 100

TEKIJÄ M QI N M QI N

Suhde päihteisiinNykyiset monipäihdekäyttäjät siirtyvät kohti “laillisia” päihteitä—alkoholi, keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet... 50 27.5 1 60 22.5 1

Päihteitä käytetään yhä useammin välineenä, joka edistää vuorovaikutustaja sosiaalista integraatiota 77.5 10 1 77.5 15 2

Saataville tulee uusia päihteitä—sekä “laillisia” että “laittomia” 75.5 22.5 2 78 30 2

Saataville tulee uusia, vaikutuksiltaan miedompia päihteitä 66 27.5 2 65 32 -

Saataville tulee aiempaa halvempia uusia päihteitä 70 30 1 77.5 20 1

Käyttäjät oppivat entistä paremmin annostelemaan päihteensä taisekoittamaan niitä cocktaileiksi lykätäkseen taivähentääkseen vaikutuksia tai haittavaikutuksia 64.5 27.5 1 50 26.5 1

Sellaiset riippuvuudet lisääntyvät, joihin ei liity päihteiden käyttöä(pelaaminen, seksi…) 77.5 22.5 2 55 17.5 2

Riskit nähdään vähäisempinä—sekä päihteiden käyttöön että muuhunkäyttäytymiseen liittyvät terveysriskit 80 17.5 2 87.5 18 2

Päihteiden käyttö nähdään aiempaa myönteisempänä 70 11 2 77.5 20 2

Kulttuuriset tekijätPäihteet ovat tuttuja yhä useammille 75 27.5 1 75 17.5 2

Kasvattajien, ennen muuta vanhempien arvovalta vähenee 55 25 2 72.5 25 2

Sosiaalinen toleranssi päihteiden käyttöä kohtaan lisääntyy 77.5 20 2 70 25 1

Kehonmuokkauskulttuuri, johon liittyy myös päihteiden käyttöä, leviää(kehonrakennus, lävistykset, miedot päihteet…) 72.5 15 2 67.5 27.5 2

Käsitys tieteellisen tiedon epätäydellisyydestä ja vaikeatajuisuudesta vahvistuu 70 10 2 65 12.5 2

Lisääntyvä paheksunta henkilöitä kohtaan, jotka eivät pysty hallitsemaanpäihteiden käytön vaikutuksia 70 25 2 70 17.5 2

Tarjolle tulee yhä enemmän sosiaalisen menestymisen malleja,jotka edellyttävät kemiallisten apuneuvojen käyttöä 80 24 1 72.5 30 1

Yhä useammat elävät epätyypillisissä perheissä 65 15 2 55 20 2

Suhde työhönYhä useampi päihteiden käyttäjä (monipäihdekäyttäjä) pysyy sosiaalisenja taloudellisen kontekstin vaatimusten tasalla (“compatible addiction”) 82.5 30 1 70 7.5 2

Työ nähdään yhä useammin vapaa-aikaan ja statussymboleihinsijoitettavan rahan hankinnan välineenä 60 25 1 70 26 2

RikollisuusOmaisuusrikokset vähenevät 50 15 2 57.5 25 2

PäihdemarkkinatPäihteiden saatavuus helpottuu 85 18.5 1 77.5 20 1

Laittomien päihteiden markkinat kasvavat 80 27.5 1 82.5 30 1

PäihdepalvelutPäihdepalveluiden on vaikeaa tavoittaa kohderyhmänsä 75 10 2 80 20 1

Muut tekijätErilaiset psyykkiset (päihteiden käyttöä edeltävät) oireet lisääntyvät 80 30 1 75 25 2

Tieto tavanomaisimmin käytettyjen päihteiden neurobiologisistaominaisuuksista ja vaikutuksista lisääntyy 67.5 12.5 2 67.5 15 2


Men

etel

mär

apor

tit

Haastattelu on tutkijan ja informantin verbaalisen kommunikaationvarassa toimiva tiedonhankintamenetelmä. Tutkija etsii vastauksiatiettyihin tutkimuskysymyksiin esittämällä kysymyksiä informantille.Riippuen siitä, miten kysymykset on muotoiltu, missä järjestyksessäniitä esitetään, millaisia ovat niiden keskinäiset suhteet, millaisiavastauksia odotetaan jne., haastattelu on luonteeltaan strukturoitu,puolistrukturoitu tai strukturoimaton.

Strukturoidussa haastattelussa kysymykset esitetään ennaltamäärätyssä järjestyksessä ja vastaukset kirjataan ennalta laadittuunlomakkeeseen. Strukturoidun haastattelun vahvuuksia onmahdollisuus vertailla yksittäisiltä vastaajilta saatua aineistoa, korkeareliabiliteetti ja kysymyksen esittämisessä tapahtuvien virheidenminimointi.

Strukturoimattoman haastattelun toteutustapa on vapaa - vainhaastattelun tavoite, aihealue ja kysymysten yleinen suunta ontäsmennetty ennakkoon. Tutkija ratkaisee missä muodossa jajärjestyksessä kysymykset esitetään ja muuntaahaastattelumenetelmää kulloisenkin tilanteen edellyttämällä tavalla.Vahvuuksina pidetään korkeaa validiteettia sekä sitä, että kysymyksettulevat paremmin ymmärretyiksi ja tutkijalla on mahdollisuus saadatietoa myös vastaajan motiiveista.

Puolistrukturoitu haastattelu eli teemahaastattelu on rakenteeltaankahden edellisen välimailla. Haastattelun kulku on suunniteltuennalta mutta tutkijalla on mahdollisuus esittää lisäkysymyksiä mikälitarvetta ilmenee.

Hyvin valmistellulla teemahaastattelulla on seuraavanlaisia etuja:

• Kattava kuva aiheesta, syventää analyysia kvalitatiivisella tasolla.

• Mahdollisuus eliminoida kysymysten väärin ymmärtämisestä johtuvatvirheet.

• Mahdollisuus esittää täydentäviä kysymyksiä, laajentaa haastattelua.

• Mahdollisuus vastausten luotettavuuden välittömään jamonipuoliseen arviointiin.

Teema-haastattelu

haastattelijan jainformantin

keskusteluun pohjautuvatiedonhankinta- jaanalyysimenetelmä


Men

etel

mär

apor

tit


Teemahaastattelun aluksi käydään läpi tutkimuksen ja haastatteluntavoitteet korostaen sitä, miten tärkeä haastateltavan panos ontutkimuksen kannalta. Haastattelun alussa esitetään yleisempiäkysymyksiä, joista edetään yksityiskohtaisempiin aihetta koskeviinkysymyksiin. Kysymykset esitetään yksi kerrallaan. Kysymykset eivätsaa olla johdattelevia; niiden tulee olla selkeitä ja kohdentua itseasiaan. Vastaukset tulisi kirjata mieluiten haastattelun kuluessa sanasanalta sellaisina kuin haastateltava ne esittää. Haastattelua ei pidäkiirehtiä. Haastateltavalle on annettava aikaa vastata kuhunkinkysymykseen loppuun asti. Teemahaastattelun kestoksi suositellaanyleensä yhtä tuntia. Haastattelija ei saa tuoda esiin omiahenkilökohtaisia kantojaan aiheeseen. Lopuksi haastateltavaakiitetään tutkimukseen osallistumisesta.

Linkit

Quantitative & qualitative interviewinghttp://www.slais.ubc.ca/resources/research_methods/interviews.htm

Haastattelumenetelmistä:http://www.hut.fi/Yksikot/YTK/koulutus/metodikortti/Haastattelu.html


Men

etel

mär

apor

tit

KOULUTUSTARPEIDEN KARTOITUS STRUKTUROITUAKYSELYÄ JA TEEMAHAASTATTELUA KÄYTTÄEN

Hroznata ŽivnýThe Centre for Treatment of Drug Dependencies, Bratislava

Strukturoitu kysely

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa käytimme strukturoituakyselyä selvittääksemme koulutustarpeita kouluissa toimivienehkäisevän päihdetyön koordinaattoreiden joukossa. Kohderyhmänäoli 22 perusasteen tai toisen asteen opettajaa Bratislavan alueelta,jotka opettajan työnsä ohessa vastaavat ehkäisevän päihdetyönkoordinoinnista koulussaan. Yhteistyössä koulun johdon kanssakoordinaattorit toimeenpanevat ja koordinoivat valistus- jaehkäisyhankkeita ja toimivat linkkinä koulun ja ehkäisevänpäihdetyön, neuvontapalveluiden ja muiden päihdealanorganisaatioiden välillä.

Vastaajista 20 oli naisia ja kaksi miehiä, mikä heijastaa opetusalannaisvaltaisuutta Slovakiassa. 59 prosenttia vastaajista oli alle 35-vuotiaita. Useimmilla oli alle viiden vuoden verran kokemusta päihde-ehkäisyn asiantuntijan roolista.

Valitsimme lomakekyselyn, koska se on näppärä ja nopea tapa kerätätietoa. Vastaajia motivoitiin kertomalla, että he saavat käyttöönsätutkimuksen tulokset.

Lomakkeella esitettiin suljettuja tai avokysymyksiä seuraavistaaiheista:

• Vastaajan saama päihdekoulutus• Useimmin käytetyt päihdetiedon lähteet• Vastaajan kielitaito• Tarjolla olevan päihdekoulutuksen hyvät ja huonot puolet• Ammatillisen kasvun esteet• Ehdotuksia tulevan koulutuksen muodoiksi ja sisällöiksi

Seuraavat seikat mainittiin useimmin ammatillisen kasvun esteinä:

• Ammattikirjallisuutta ei ole tai se on vaikeastisaavutettavissa 36%

• Riittämätön kielitaito 23% 1

• Koulutusta on tarjolla vain vähän 18%

Lomakekyselyn etuna oli toteutuksen yksinkertaisuus ja se, ettävaivatta saatiin kokoon suuri määrä tietoa. Haittapuolena oli se, ettäkerättyä tietoa — varsinkin avovastauksia — ei voitu syventääyhdessä vastaajien kanssa.

1 Tshekin, englannin tai saksan

puhujia oli joukossa vain yksi

kutakin. Vain yksi vastaajista

mainitsi internetin päihdetiedon

lähteenä.


Men

etel

mär

apor

tit

Teemahaastattelu

Tutkimuksen toisessa vaiheessa toukokuussa 2002 päätimme käyttääteemahaastattelua saadaksemme informatiivisempia vastauksia.Tutkimukseen osallistuneiden 22 ehkäisevän päihdetyönkoordinaattorin joukosta valitsimme kaksi edustamaan kutakinkoulutusastetta. Kaikki haastateltavat olivat naisia. Heidän keski-ikänsä oli 31 vuotta. Kaikilla oli korkeakoulututkinto ja kaikki olivattoimineet ehkäisevän päihdetyön koordinaattoreina ainakin 2,5vuotta.

Teemahaastattelussa käytiin läpi neljä aluetta:

1 Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen tulosten arviointi, palautevastaajilta.

2 Koulun, oppilaiden ja paikallisen päihdetilanteen ominaispiirteet.3 Ehkäisevän päihdetyön tavoitteet suhteessa koordinaattorin

työskentely-olosuhteisiin ja koordinaattorin työtyytyväisyydenarviointi (yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri, sen merkityskoordinaattorin työn kannalta, tyytyväisyys ehkäisevän työntuloksiin jne.)

4 Koordinaattorin työn tukemisen tarpeet ja mahdolliset strategiattarpeiden tyydyttämiseksi.

Vierailimme koordinaattoreiden kouluissa ennalta sovittunaajankohtana. Haastattelut kestivät noin tunnin. Haastattelija kirjasivastaukset muistiin haastattelun kuluessa. Aineistoon sovellettiinkvalitatiivista analyysia.


1. teema

Haastateltavat eivät esittäneet lisäyksiä tai korjauksia tutkimuksenensimmäisen vaiheen tuloksiin.

2. teema

Haastattelu tuotti tietoa koulujen olosuhteista ja paikallisenpäihdetilanteen ongelmista. Haastateltavat kuvasivat perusasteen jatoisen asteen koulujen yleistilannetta. Tuloksena oli arvokasta tietoavallitsevista asenteista ja trendeistä sekä opiskelijoiden laillisten jalaittomien päihteiden käyttötavoista.

3. teema

Vastauksissa haastateltavien tilanne ja asema ehkäisevän päihdetyönkoordinaattoreina kytkeytyi työtyytyväisyyteen, tyytyväisyyteenomiin saavutuksiin ja valmiuteen puuttua ongelmallisiin asioihin. Neljäkuudesta haastateltavasta kuvasi tilanteensa positiiviseksi ja

Koulutustarpeidenkartoitus strukturoituakyselyä jateemahaastatteluakäyttäen


Men

etel

mär

apor

tit

tyydyttäväksi. Nämä haastateltavat olivat työhönsä syvästisitoutuneita, nauttivat nuorten kanssa työskentelystä ja pitivättyötilannettaan palkitsevana. Haastateltavista kaksi ei ollutkiinnostunut ehkäisevän päihdetyön koordinaattorin toimesta ja oliottanut tehtävän vastaan koska henkilöstötilanne ei tarjonnut muutamahdollisuutta. He suhtautuivat skeptisesti koordinointitoimiensavaikuttavuuteen ja aikoivat luopua tehtävästä lähitulevaisuudessa.

4. teema

Haastateltavat nostivat esiin yleisenä ongelmana sen, että millekäänehkäisevän päihdetyön toiminnoille ei ole saatavissa taloudellisiaresursseja. Henkilökohtainen vuorovaikutus ja erilaiset neuvonnanja tiedon välittämisen tai päihdevalistuksen muodot eivät edellytäteknistä tai taloudellista tukea ja ovat siksi toteutettavissa koulujennykyolojen puitteissa. Taloudellisten resurssien puute rajoittaakuitenkin urheilu-, kulttuuri- ja työpajatoimintaa. Tulokset tukevatkäsitystä siitä, että koulujen ehkäisevä päihdetyö on suurimmaltaosin yhden henkilön - päihdetyön koordinaattorin - varassa ja riippuutämän asenteista, itsearvostuksesta ja/tai uhrautuvastasuhtautumisesta velvollisuuksiinsa ja työhönsä. Kun tukirakenteetovat lähes olemattomat, työn laatu riippuu omasta motivaatiosta.Havainnot eivät ole sinänsä uusia mutta tukevat aiempia käsityksiäpäihde-ehkäisyn asiantuntijoiden asemasta koulujärjestelmässä.


Teemahaastattelun vahvuuksia on mahdollisuus saada kuvahaastateltavan kokonaistilanteesta ja sen kautta syventää ja parantaatutkimuksen laatua. Haastattelun kuluessa on mahdollista esittäätäydentäviä kysymyksiä ja selventää mitä tahansa seikkoja, mm.aiemmassa kyselytutkimuksessa epäselviksi jääneitä asioita. Tutkijasaa välitöntä palautetta haastattelukysymysten ymmärrettävyydestä.Tämä auttaa eliminoimaan kommunikaatio-ongelmista juontuviavirheitä.

Ajankäytön vaatimukset — mikä tarkoittaa myös tarvittavaa henkilöstöäja taloudellisia resursseja — on teemahaastattelumenetelmän merkittävinnegatiivinen puoli. Teemahaastattelu edellyttää haastattelijaltakommunikaatiotaitoja ja taitoa ohjata keskustelua, joiden kehittäminensaattaa edellyttää lisäkoulutusta. Tutkijalla on oltava hyvä yleiskuvaaiheesta ja tilanteesta, jotta hän pystyy täydentäviä kysymyksiä esittämällälaajentamaan tai syventämään haastateltavien vastauksia päästämättähaastattelua eksymään varsinaisesta aiheesta. Haastateltavilta menetelmäedellyttää tietyn asteista sitoutumista, koska haastattelun toteuttaminenvie koko lailla aikaa.

Koulutustarpeidenkartoitus strukturoitua

kyselyä jateemahaastattelua

käyttäen


Men

etel

mär

apor

tit

Suosituksia

Ennen varsinaisia haastatteluja tulisi haastattelun kulku, aika, paikkasekä kysymysten sisältö ja määrä valmistella erittäin huolellisesti.Kysymysten muotoilun samoin kuin vastausten kirjaamistavan suhteenkannattaa kääntyä sellaisen tutkijan puoleen, jolla on kokemustamenetelmän käytöstä. Haastattelijoilla tulee olla hyvätkommunikaatiotaidot ja heidän tulee kyetä luomaan haastateltaviintoimiva suhde pysyen samalla haastattelulle annetuissa aikarajoissa.Haastattelu toimii yleensä hyvin, jos haastattelijan ja haastateltavanvälillä ei ole minkäänlaista kilpailu- tai ristiriitasuhdetta ja joshaastattelija pystyy viemään haastattelun läpi juohevasti.

Koulutustarpeidenkartoitus strukturoituakyselyä jateemahaastatteluakäyttäen


Men

etel

mär

apor

tit

Benchmarking (suoritustasovertailu) on systemaattinen prosessi, jossaidentifioidaan parhaita käytäntöjä, vaihdetaan tietoa niistä ja otetaanniitä käyttöön oman organisaation prosessien tehostamiseksi.Kohteena voi olla koko organisaatio, sen osa tai useita osia. Omantoiminnan tehostamiseksi analysoidaan muiden organisaatioidenparhaita käytäntöjä, otetaan oppia siitä mikä on toiminut muualla,ja sovelletaan uusia oppeja omissa käytännöissä. Työorganisaatioidenkehittämisessä benchmarkingia on käytetty 70-luvun lopulta alkaen.


Benchmarking-menetelmää käytettäessä arvioidaan monestanäkökulmasta parhaiten menestyneiden organisaatioiden toimintaa,tavoitteena oman organisaation suoritustason parantaminen.Benchmarking on sovellettavissa lähes mihin tilanteeseen jatoimintaan hyvänsä. Lähestymistapa auttaa integroimaan jatkuvankehittämisen ja innovatiiviset ideat yhtenäiseksikehittämisohjelmaksi.

Benchmarking toteutetaan yleensä neljässä vaiheessa:

1 Prosessin suunnittelu, tavoitteiden asettaminen,tiedonkeruumenetelmien valinta, parhaita käytäntöjä edustavienvertailukohtien valinta.

2 Tiedon keruu käyttäen menetelmänä kyselylomakkeita,opintokäyntejä jne.

3 Aineiston analysointi, keskeisten trendien tunnistaminen,parhaiden käytäntöjen tunnistaminen, tiedon välittäminen omalleorganisaatiolle vuorovaikutteisessa prosessissa, johon osallistuvatsekä oman organisaation että vertailuorganisaation edustajat.

4 Uusien käytäntöjen omaksuminen oman organisaationtyöprosessissa.

Benchmarking-lähestymistavan läpi kulkevina juonteina on kolmeperusolettamusta. Tiedon välittäminen on ihmisten välinentapahtuma. Oppiminen on vuorovaikutteista, jatkuvaa ja dynaamista.Benchmarking-prosessin onnistuminen edellyttää valmiuttaoppimiseen ja valmiutta muutokseen.

Benchmarking sopii monenlaisiin tarkoituksiin: koulutuksenkehittämiseen, palveluiden kehittämiseen, suoritustasonparantamiseen, laadun parantamiseen, johtamistapojenkehittämiseen, henkilöstön kehittämiseen.

Benchmarking in Europehttp://www.benchmarking-in-europe.comEU:n tukema hanke: runsaasti benchmarking-aineistoa, paljon linkkejämuihin tiedonlähteisiin.

Benchmarkinghyvien käytäntöjen

tunnistaminen,jakaminen ja

hyödyntäminenorganisaationkehittämisessä


Men

etel

mär

apor

tit

UUDENLAINEN BENCHMARKING-SOVELLUS

�ubica SkovayováInstitute on Drug Dependencies at the Centre for Treatment of DrugDependencies, Bratislava

Slovakiassa toteutetun Transdrug-hankkeen tavoitteita vartenbenchmarkingia sovellettiin tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.Tarkastelun kohteena ei ollut valio-organisaatioiden toiminta vaanuseita valio-organisaatioiden johdossa toimivia henkilöitä pyydettiinkertomaan omasta koulutuksestaan ja tiedonhankintakäytännöistäänja esittämään arvioitaan päihdekoulutuksen tilasta jakehittämistarpeista. Tavoitteena oli saada esiin Slovakianpäihdekoulutuksessa ja päihdekoulutuksen tarpeissa esiintyväävaihtelua. Lähestymistavan taustalla on tarve parantaa päihdealanammattilaisille tarjottua koulutusta ja sitä kautta tehostaa ja parantaapäihdetyötä sekä johdon että asiakastyön tasolla.

Benchmarking-sovellus

Käytimme benchmarking-lähestymistapaa Slovakian päihde-koulutuksesta hyvin perillä olevien huippuasiantuntijoiden kanssaselvittääksemme heidän näkemyksiään koulutuksen tasosta ja tarpeistapäihdekentällä. Tutkimus toteutettiin vuonna 2001. Asiantuntijoinaoli yhdeksän päihdetyön aluejohtajaa, jotka työskentelevät eri puolillaSlovakiaa päihdehoitokeskuksissa tai psykiatrisissa sairaaloissa, joissatoimii päihdeosasto. Asiantuntijat toimivat johtotehtävissä jaedustavat Slovakian johtavia päihdepalveluorganisaatioita. Kaikki ovatsuorittaneet korkeakoulututkinnon lääketieteessä tai psykiatriassasekä jatko- tai lisäopintoja tutkintoineen joko kotimaassa taiulkomailla.1

Selventääksemme tutkimuksen tavoitteita asiantuntijoille laadimmeviisi kysymystä ja tarjosimme asiantuntijoille mahdollisuuden esittäätäydentäviä näkökohtia. Käytimme avointa strukturoimatontakyselymenetelmää koska toivoimme mahdollisimman tarkkoja jayksityiskohtaisia vastauksia. Meitä kiinnostivat sekäkoulutusjärjestelmän puutteet että ideaaliset koulutuksen tavat jamuodot. Kysely esitettiin aluejohtajien kokouksen yhteydessä.Osallistujille kerrottiin tutkimuksen tavoitteista. Aikaa varattiin myösosallistujien kysymyksiin ja vapaaseen keskusteluun. Kyselyynvastaamiseen osallistujat käyttivät keskimäärin 20 minuuttia.Osallistujat olivat erittäin motivoituneita ja vastasivat huolella kaikkiinkysymyksiin.

1 Asiantuntijaryhmä on Slovakian

terveysministeriön nimittämä.

Ryhmän jäsenet valitaan

tietävimpien ja kokeneimpien

päihdeasiantuntijoiden joukosta.

He toimivat päihdetyön

aluejohtajina tehtävänään

muotoilla ehdotuksia Slovakian

päihdepalvelujärjestelmän ja

päihdehoitomenetelmien

kehittämiseksi.

Asiantuntijaryhmän

puheenjohtajana toimii

terveysministeriön ylin

päihdeasiantuntija, tällä

hetkellä lääketieteen tohtori

Lubomir Okruhlica, joka vastaa

päihdekentän kehittämisestä

valtakunnallisella tasolla.

Asiantuntijat nimitetään viideksi

vuodeksi tai pitemmäksi aikaa.

Käytimme hyväksemme yhtä

asiantuntijaryhmän kokousta ja

pyysimme jäseniä vastaamaan

benchmarking-kyselyyn.


Men

etel

mär

apor

tit

Asiantuntijakysely Slovakian päihdekoulutuksenkehittämistarpeista

1 Millaisia ammatillisia tutkintoja, koulutusta, kursseja, työpajoja,pätevöitymistä tai muita opintoja sisältyy omaan ammatilliseenpäihdekoulutukseenne?

2 Mitkä ovat mielestänne suurimmat puutteet ammatillisessakoulutuksessa, jota Slovakiassa on tällä hetkellä tarjolla päihde-ehkäisyn, -hoidon ja -kuntoutuksen alalla a) yleensä b) omallaammattialallanne?

3 Mitkä olisivat mielestänne ideaalisia päihdeongelmien parissatyöskenteleville ammattilaisille suunnatun koulutuksen tyyppejäja menetelmiä?

4 Mistä lähteistä saatte useimmin omassa ammatillisessakehittymisessänne tarvitsemanne tiedon?

5 Ottaen huomioon päihdekentän muutokset, mitkä aihealueet jamillainen tieto on mielestänne ensisijaisesti otettava huomioonammattilaisille suunnatussa koulutuksessa - esim. uudet päihteet,uudet päihteiden käyttötavat, uudet auttamisen tavat, haittojenvähentäminen, uudet hoitomenetelmät, päihdepalveluidenorganisointi (muut mahdolliset aiheet).


Vastauksissa esiin nousseita aiheita:

• Päihdeongelmien hoidon peruskoulutuksen sisältöä on parannettava.Ideaalista koulutusta voidaan toteuttaa teoreettisena jakäytännöllisenä koulutuksena, työssäoppimisena ja harjoittelunavalio-organisaatioissa, työpajoina ja ammatillisina foorumeina.

• Ajankäyttö on kynnyskysymys: henkilöstön jatkokoulutus onyleisesti puutteellista koska käytettävissä ei ole riittävästi työaikaatai omaa aikaa.

• Kentältä puuttuu ihmisiä. Päihdekentällä on työntekijöitä liian vähänja kentälle tulee uusia työntekijöitä liian vähän. Osasyynä onpäihdepalveluiden ja päihde-ehkäisyn rahoituksen niukkuus.

• Tietoa tarvitaan kaikilla päihdepalveluiden osa-alueilla. Uusiahankkeita ja työkäytäntöjä on kehitetty eri tahoilla ja toimiviksitodetut tulisi ottaa laajemmin käyttöön. Uudet ideat pitäisi ottaakäyttöön jo toimiviksi osoitettujen parhaiden käytäntöjen luomallepohjalle.

Uudenlainenbenchmarking-sovellus


Men

etel

mär

apor

tit

Prosessissa kerätystä tiedosta muodostui tutkimusaiheestakompleksinen kuva, jossa heijastuivat eri puolilla Slovakiaatyöskentelevien päihdeasiantuntijoiden näkemykset. Menetelmäkohdisti korkean tason päihdepoliittisten toimijoiden huomionongelmiin ja tarpeisiin, jotka ehkä voidaan kansallisella tasollamuuntaa standardihoitomenetelmiksi ja -käytännöiksi. Tuloksetantavat myös mahdollisuuden esittää ideaalisia koulutusratkaisuja,joita nousi esiin kyselyvastauksissa tai asiantuntijaryhmänkeskustelussa. Asiantuntijaorganisaatioiden välisen keskustelunviriämisestä nousevat hyödyt olivat selvästi havaittavissabenchmarking-prosessin aikana. Keinot päihdealan ammattilaistenvälisen keskustelun ja vuorovaikutuksen lisäämiseksi ovatavainasemassa pyrittäessä jatkuvaan kehittymiseen ja toiminnanlaadun parantamiseen.


Benchmarking-prosessissa tunnistimme keskeisiä tarpeita, jotka tulisiottaa huomioon päihdekoulutuksen kehittämisessä, ja aihealueita,joihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota, esimerkkinä erityisestimonipäihdekäyttö. Käyttämämme menetelmä oli tehokas sekäkustannusten että ajankäytön suhteen ja tuotti suhteellisen lyhyessäajassa joukon vastauksia päihdealan haasteita koskeviin kysymyksiin.Prosessin myötä syntyneet henkilökohtaiset suhteet osoittautuivaterityisen arvokkaiksi sekä osallistujille että tutkimuksen suorittajille.Kyselylomakkeesta käyty keskustelu ja vastaukset sitä koskeviinkysymyksiin tuottivat tutkimusprosessia koskeviakehittämisehdotuksia, samoin ideoita jatkotoimia varten.

Menetelmä ei kuitenkaan kohdentunut tarkkaan päihdekentäntämänhetkisiin huolenaiheisiin vaan tuotti pikemminkin yleiskuvanSlovakian päihdekentän ulottuvuuksista.


Tutkimuksen suunnittelu- ja toteutusvaiheissa benchmarking-lähestymistapa auttoi meitä selkiyttämään odotuksiamme jakohdentamaan kysymyksiämme. Vastaajien näkemykset päihdekentäntarpeista ja puutteista olivat hyvin yhdenmukaisia, mikä auttoi meitämuodostamaan selkeämmän yleiskuvan päihdekentänmuutostrendeistä valtakunnallisella tasolla ja myös siitä, mitenjohtavat päihdeasiantuntijat odottavat päihdeasioiden kehittyvän.

Benchmarking-tiedonkeruu aloitettiin kuvaamalla menetelmä ja sentarkoitus, tutkimuksen tavoitteet ja tapa jolla vastauksia aiotaankäyttää. Esittely oli onnistunut ratkaisu sekä tutkimuksen tekijöidenettä osallistujien näkökulmasta, koska se toimi samalla keskustelunavauksena. Vetäjän ja ryhmän välinen vuorovaikutus on tärkeää.Vetäjän tehtävänä on vastata prosessia koskeviin kysymyksiin jatarkistaa, että osallistujat vastaavat kaikkiin kysymyksiin, ja pyytääheiltä tarvittaessa lisätietoja.

Uudenlainenbenchmarking-sovellus


Men

etel

mär

apor

tit

Suosituksia

Benchmarking-lähestymistapa toimi hyvin etsittäessä keskeisimpiätavoitteita Slovakian päihdepalveluissa toimiville ammattilaisillesuunnatun koulutuksen kehittämiselle. Benchmarking-tuloksiavoidaan käyttää hyväksi myös koulutuksen kehittämisessä(siirryttäessä benchmarkingista kohti benchlearningiä eli osaamisenkehittämistä).

Jatkosuunnitelmia:

Kertyneen tiedon käyttö• päihdealan ammattilaisille suunnatun koulutuksen kehittämiseentyömenetelmien laadun ja tehokkuuden edistämiseksi;

• oman organisaatiomme koulutusohjelman kehittämiseen jamuokkaamiseen ja koulutusta koskevan tiedon välittämiseenammatissa toimiville.


Men

etel

mär

apor

tit

Edward de Bonon kehittämää hattutekniikkaa käytetään luovanajattelun edistämiseen. Menetelmässä käytetään eri värisiämielikuvitushattuja, jotka edustavat erilaisia näkökulmia jalähestymistapoja käsillä olevaan ongelmaan. Kukin ryhmän jäsenantaa panoksensa keskusteluun sen perusteella, mikä hatuista hänelläkulloinkin on päässään. Hattujen kiertäessä ryhmän sisällä osanottajatkatsovat aihetta eri näkökulmista, jotka usein eroavat heidäntavallisesta ajattelutavastaan avaten näin mahdollisuuden uusilleajatuksille. Kaikki syntyneet ajatukset kirjataan muistiin ja esitetäänryhmälle. Tekniikkaa voidaan pitää eräänlaisena aivoriihenä, koskasen myötä tunnistetaan useita mahdollisia ratkaisuja käsillä olevaanongelmaan.

Esimerkkejä

Valkoinen hattu — objektiivinen näkökulma tietoon• Mitä tietoa jo on?• Onko se luotettavaa?• Tarvitaanko sitä lisää?

Punainen hattu — intuitio• Aiheeseen liittyvien aavistusten ja tunteiden näkökulma.

Musta hattu — riskien arviointi: mahdollisten ongelmatilanteidenennakointi• Mitä poliittisia, laki-, menettelytapa tai rahoitusongelmia saatetaankohdata?

Keltainen hattu — optimistinen näkökulma: uusien hyötyjenlöytäminen• Missä on onnistuttu?• Missä ollaan menossa oikeaan suuntaan?

Vihreä hattu — uusia ideoita ja luovaa ajattelua• Voisiko asiaa lähestyä toisin?

Sininen hattu — laajempi näkökulma kokonaistilanteeseen• Miten idea istuu muihin suunnitelmiin?• Onko jotain tärkeää unohdettu?• Mikä voisi olla lopputuloksena?

Hattujen avulla osanottajat pelaavat eräänlaista roolipeliäkehitelläkseen uusia ajatuksia ja näkökulmia sekä keskustellakseenasioista vapautuneessa, jopa leikkimielisessä ilmapiirissä.

Bonon hatutedistää luovaa ajattelua

Linkit

Edward de Bono’s websitehttp://www.edwdebono.com

The Six Thinking Hatsmethodhttp://www.edwdebono.com/cort/shfs.htmhttp://www.aptt.com/6hats.htm


Men

etel

mär

apor

tit

BONON HATUT TRANSDRUG-PROJEKTIN ARVIOINNISSA

Tracey Powers-ErkkiläA-klinikkasäätiö

Bonon hatut -tekniikkaa käytettiin hieman tavanomaisestapoikkeavalla tavalla Transdrug-projektin neljännessä työkokouksessaBratislavassa vuonna 2002 projektin puolivälissä. Osanottajilta olikerätty palautetta useilla arviointikyselyillä, mutta nyt haluttiinkäyttää osallistavampaa ja avoimempaa menetelmää.

Kokouksessa oli osallistujia kaikista projektin partnerimaista, jotenarviointiprosessissa toimittiin neljällä kielellä. Arviointiin osallistui parikymmentä henkilöä ja siihen käytettiin aikaa noin puolitoista tuntia.Tavoitteena oli virittää keskustelua aiempien arviointien tuloksista jamahdollisesti edessä olevista onnistumisista ja hankaluuksista.

Bonon hatut korvattiin suurilla papereilla, joihin kuhunkin olikirjoitettu projektia koskeva kysymys ryhmän vastattavaksi taikommentoitavaksi. Osallistujat kiersivät huonetta kirjoittaen papereillekommenttejaan käyttäen eri hattuja. Seuraavassa vaiheessa osallistujatkävivät läpi kaikki kommentit merkiten plus-merkillä ne, joiden kanssaolivat samaa mieltä. Tämän jälkeen muodostettiin pienempiä ryhmiä,joille kullekin annettiin yksi hattu. Pienryhmän tehtävänä oli laatiayhteenveto oman hattunsa kommenteista ja esittää se muille.

Keskustelun aiheet ja tulokset

Seuraavassa on tiivistelmä ryhmälle esitetyistä kysymyksistä – hatuista– ja eniten kannatusta saaneista vastauksista. Tekniikanominaispiirteistä ehkä juontuu se, että tunnelmia koskevaa kysymystäkommentoitiin eniten.

Keltainen hattuMikä olisi mahdollisimman luova projektin tuotos?

• Ryhmätyömetodit 6+• Uudet metodit 3+• Uudet yhteistyömuodot projektin jälkeen 2+• Erilaiset tavat suunnitella koulutusta 4+

Musta hattuMiten ja/tai miksi saatamme epäonnistua?Millä projektin alueilla meidän tulisi pitää varamme?

• Kommunikaatio ja päätöksenteko 4+• Jos emme tavoita kohderyhmiämme 9+• Työkalupakin aikatauluista kiinni pitäminen 2+


Men

etel

mär

apor

tit

Valkoinen hattuMitkä projektin osa-alueet eniten kaipaisivat parannusta ja miten siinäonnistuttaisiin?

• Kommunikaatio 7+• Kaikkien pitäisi käyttää projektihuonetta* 8+• Projektihuoneen pitäisi toimia eri kielillä* 2+

*Projektihuone on Transdrug-partnereiden yhteinen internetin ylitoimiva työtila.

Punainen hattuMillaiset ovat tunnelmasi kokouksesta, projektista jne.?

• Hyvin kiinnostava projekti 4+• Vähemmän epävarmuutta kielitaidon takia –Kansainvälistä kommunikointia kielieroista huolimatta 3+

• Optimistinen suhde kokemusten vaihdon mahdollisuuksiin 3+• Hyvää yhteistyötä kaikkien osallistujien välillä 6+• Hyvin organisoitu 10+• Niin paljon mukavia ihmisiä, yhä ystävällisempi ilmapiiri,mukava työskentely-ympäristö 5+

Vihreä hattuOnko projekti kehittynyt tavalla, jota et osannut odottaa?Jos niin, kuvaa miten?Jos ei, mitä toivoisit tapahtuvan ja miten siinä voitaisiin onnistua?

• Osallistujien kommunikointikyvyt ovat kehittyneet 9+• Projektin tavoite on selkeytynyt ja tullutymmärrettävämmäksi 11+

• Kehittynyt odotettua paremmaksi, uusia osa-alueitaja hyötyjä on tullut esiin 2+

Sininen hattuMikä on tärkein projektista tähän mennessä oppimasi asia?

• Taito toimia välittäjänä 3+• Mahdollisuus osallistua eurooppalaiseen projektiinedistää ammatillista kasvua ja kasvua ihmisenä 3+

• Kommunikaatio eri maista kotoisin olevienkollegojen kanssa 9+

KieliKirjallinen esittäminenWorld Wide WebPienryhmätElekieli

• Kartoitusmenetelmien käyttö tai käytäntöjen omaksuminen 5+

Bonon hatut Transdrug-projektin arvioinnissa


Men

etel

mär

apor

tit


Kommunikaatiota pidettiin sekä projektin heikkoutena että senvahvuutena. Osallistujat tuntuivat olevan vapautuneita toistensaseurassa mikä osaltaan vahvisti projektin hyvää ilmapiiriä. Kaikenkaikkiaan projektin toiminta ja tavoitteet tuntuivat selkeytyneen jatarkentuneen, millä puolestaan on myönteinen vaikutus kokoprojektin toimintaan. Ongelmakohtana nousivat esiin kohderyhmät:huolen aiheena pidettiin sitä, että kohderyhmiä ei onnistutatavoittamaan. Tämä on ehkä jo korjaantunut, sillä monet partnereistaolivat juuri suunnittelemassa disseminaatiotoimiaan. Kehittämisenvaraa nähtiin internetissä toimivan projektihuoneen käytössä, mikätaaskin liittyy kieli- ja kommunikointitaitoihin.

Suosituksia

Tekniikka toimi hyvin projektin arvioinnissa. Prosessi tarjosi hyvänkuvan projektin sen hetkisestä tilasta eri osallistujien näkökulmista.Pelot siitä, että oltiin jäämässä muista jälkeen tai kulkemassakokonaan väärään suuntaan vähenivät kun nähtiin, että muissamaissa oli samoja ongelmia. Kaikkien panos saatiin yhtä lailla mukaankoska ne, joille englannin käyttö tuotti ongelmia, saattoivat pyytääkäännösapua muilta joutumatta jännittämään yleisön edessä. Kaikenkaikkiaan tekniikka synnytti monia ideoita ja viritti keskusteluaprojektin nykytilasta ja tulevasta kehityksestä. Moni osanottajatotesi, että Bonon hatut oli heille uusi tekniikka ja että se oli luovaja hauska tapa synnyttää keskustelua mahdollisesti hankalistaaiheista.

Bonon hatut Transdrug-projektin arvioinnissa

4

tarpeista koulutukseen


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

TARVEKARTOITUKSESTA KOULUTUKSEEN


Kahdessa ensimmäisessä artikkelissa kuvataan koulutustarpeidenkartoitusta kyselytutkimuksen avulla. Lomakekysely ontodennäköisesti laajimmin koulutustarpeiden kartoituksessa käytettymenetelmä, joten artikkelit eivät käsittele kyselyiden laatimisentaitoa, vaan kuvaavat kahta erilaista tapaa soveltaa menetelmää.

Ensimmäisessä artikkelissa kuvataan italialaisen Transdrug-tiimintoteuttaman monivaiheisen projektin viimeistä vaihetta. Projektissapyydettiin joukkoa asiantuntijoita pohtimaan, millaisia muutoksiapäihteiden käytössä todennäköisesti tapahtuu lähimpien viiden vuodenaikana Veneton alueella. Hahmoteltuaan päihteiden käytönmuutosskenaarion asiantuntijat jatkoivat pohtimalla, mitenpäihdepalveluiden asiakkaiden tarpeet muuttuvat, ja laativatasiakkaiden tarpeiden pohjalta listan tiedoista ja taidoista, jotkapalveluissa työskentelevien ammattilaisten tulisi hallita. Projektinviimeisessä—tässä luvussa kuvatussa—vaiheessa kartoitettiinkyselytutkimuksella päihdepalveluiden henkilöstön osaamisennykytasoa. Lisäulottuvuuden tarkasteluun toi tietojen ja taitojentärkeyden arviointi, jonka suorittivat sekä ammattilaiset ettäasiantuntijat. Ajatuksena oli, että koulutustarpeet saadaan esiintarkastelemalla rinnan nykyosaamisessa havaittuja puutteita jaosaamisalueiden tärkeyttä tulevaisuudessa. Tulokset, jotka jäsennettiinensisijaisiksi koulutustarpeiksi, päivittävän koulutuksen javakiinnuttavan koulutuksen tarpeiksi sekä orastaviksi koulutustarpeiksi,kertovat, että koulutustarpeissa ei ole kyse vain aukoista, jotkakaipaavat täyttämistä, vaan prosessista. Koulutustarpeet saattavatvahvistua vähittäin kunnes niihin on vastattava tarjoamalla koulutusta,jolla saavutetaan vakaa, vain ylläpitävää koulutusta vaativa tila, kunneskoulutustarpeet ehkä alkavat vahvistua uudelleen ja edellyttävätvastaukseksi päivittävää koulutusta.

Toisessa artikkelissa kuvataan, miten Transdrug-projektissa kehitettyäkyselylomaketta käytettiin Suomessa erilaisissa konteksteissaerilaisten kohderyhmien koulutustarpeiden kartoittamiseen.Monikäyttölomakkeen kehittämisen pontimena oli se, että monetpäihdekentän toimijat ottaisivat mieluummin käyttöön valmiintyökalun kuin käyttäisivät rajallisia resurssejaan omantarvekartoitustyökalun kehittämiseen. Kyselylomake otettiin itseasiassa käyttöön jo kehitysvaiheessa, mistä seurasi se että lomakkeestaoli käytössä hieman erilaisia versioita. Tämä heikentää tulostenvertailtavuutta—mutta tavoitteena ei ollutkaan tieteellisen tiedonkeruu vaan käytäntöä palvelevan apuvälineen kehittäminen. Yksiartikkelin johtopäätöksistä onkin, että kyselylomaketta kannattaisiehkä kehittää moduulirakenteiseksi, jolloin sen osia voitaisiin käyttääerilaisina yhdistelminä eri konteksteissa.

Tämän luvunartikkeleissa lähestytään

koulutuksensuunnittelua ja

toteutusta.


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Seuraavat kaksi artikkelia pohjaavat hollantilaisen Transdrug-partnerinkokemuksiin ja tarkastelevat koulutustarpeita näkökulmista, jotkapoikkeavat menetelmäraporttien lähestymistavoista. Ensimmäisessäkuvataan, miten European Addiction Training Institutenkurssiarviointilomaketta pyrittiin kehittämään niin, että se soveltuisikoulutustarpeita ja koulutuskiinnostuksia koskevan tiedon keruuseen.EATIn kurssien osanottajat ovat arvokas tietolähde, ei vain omienkoulutustarpeidensa ja kiinnostustensa suhteen, vaan myös sensuhteen, millaisista koulutusaiheista olisi hyötyä heidäntyönantajilleen. Kurssiarvioinnin yhdistäminen kaksitahoiseentarvekartoitukseen osoittautui kuitenkin mutkikkaaksi jaihanneratkaisu on vielä löytämättä.

Seuraavassa artikkelissa tarkastellaan henkilöstön koulutustarpeitapäihdepalveluorganisaation näkökulmasta—eli johdon pikemmin kuintyöntekijöiden suunnasta. Artikkelissa kuvataan Jellinekinpäihdepalveluiden radikaalia uudelleenorganisointia. Prosessissakuvattiin tarkkaan sekä palvelut että työmenetelmät ja arvioitiinniiden tuloksellisuutta ja kustannustehokkuutta. Palveluidentuottamiseksi luotiin uudet toimintatavat. Uudenmuotoistenpalveluiden avainkohdat on ohjeistettu yksityiskohtaisesti(protokolla) tai kuvattu tarkkaan hoitomanuaaleissa. Tässä kohtaaastuvat koulutustarpeet kuvaan: jotta ohjeistus muuttuisikäytännöiksi, kaikki palveluprosessiin osallistuvat ammattilaiset onkoulutettava niitä noudattamaan.

Luvun viimeiset artikkelit kuvaavat koulutusta, jonka suunnittelussaja toteutuksessa hyödynnettiin aiemman tarvekartoituksen tuloksia.Vaikkakin kouluttaminen sinänsä ei kuulunut Transdrug-projektintehtäviin, koulutustarpeiden kartoitusmenetelmiä ei kehitetty ilmanaihetta vaan osana partnereiden omia koulutuksen kehittämistoimia.Joissakin tapauksissa tarvekartoitusten tuottama tieto oli suoraansovellettavissa koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa, toisissatiedon välittäminen koulutusjärjestelmälle samoin kuin päättäjienmyötämielisyyden, rahoituksen tai muun tuen saaminen koulutuksenjärjestämiseksi edellyttää vielä työtä.

Transdrug-projektin alkaessa Pirkanmaan ammattikorkeakoulu olikäynnistämässä uutta päihdetyön erikoistumisohjelmaa.Erikoistumisohjelman vastuuopettajat käyttivät Delfi-lähestymistapaakerätäkseen tietoa koulutukseen hakevien ammattilaisten käsityksistäpäihdetyössä tarvittavasta osaamisesta. Pirkanmaanammattikorkeakoulussa luotu Delfi-sovellus otettiin käyttöönSlovakiassa päihdesairaanhoitajien koulutustarpeiden kartoituksessa.Tähän lukuun sisältyvissä artikkeleissa kuvataan sitä, millaistakoulutusta oli tuloksena: Slovakiassa päihdesairaanhoitajillejärjestetty seminaari ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulussaopiskelijoiden tarpeet huomioon ottaen luotu erikoistumisohjelma.Kummassakin hankkeessa kertyneet kokemukset luovat pohjaapäihdekoulutuksen kehittämiseksi edelleen.

Tarvekartoituksestakoulutukseen


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

PÄIHDEPALVELUIDEN HENKILÖSTÖN KOULUTUSTARPEIDENKARTOITUS VENETON ALUEELLALucia Di Furia, Natalia Savani, Andrea Finessi & Mariangela RossiULSS 16 Padova, ULSS 19 Adria & Centro Studi Bresparola ULSS 18Rovigo

Päihteiden käyttötapojen muutokset, erityisesti monipäihdekäytönlisääntyminen, asettaa päihdepalveluille uusia haasteita. Kentälle onilmaantunut uusi päihteiden käytön tapa, joka poikkeaapäihdeammattilaisten tuntemasta käyttötavasta, ja uusikäyttäjätyyppi, joka poikkeaa päihdepalveluiden tavanomaisestaasiakkaasta, joka on tyypillisesti ollut heroiiniriippuvuudesta kärsivähuumeidenkäyttäjä. Uusi päihteidenkäyttäjä tuntuu olevansosiaalisesti integroitunut ja uutta päihteiden käytön tapaa voisikuvata utilitaariseksi: erilaisia—piristäviä tai rauhoittavia—aineitakäytetään sen mukaan, tavoitteleeko käyttäjä nostetta vairentoutusta. Kohdatessaan uuden päihteidenkäyttäjänpäihdepalveluissa työskentelevät ammattilaiset saattavat kokeatietonsa ja taitonsa riittämättömiksi. Italialaisen Transdrug-tiimintoteuttaman hankkeen tavoitteena oli selvittää päihdepalveluidentyöntekijöiden koulutustarpeita nyt ja lähitulevaisuudessa.Lähestymistavaksi valittiin monivaiheinen projekti, jossa rakennettiinaluksi syvempää ymmärrystä uuden päihteiden käyttäjäntunnuspiirteistä ja hänen käyttäytymisestään. Ensimmäisen vaiheentuloksena oli skenaario, joka hahmottaa muutoksia päihteidenkäytössä ja yhteiskunnassa yleisemmin viiden vuoden aikajänteellä.Seuraavassa vaiheessa tulevaisuusskenaariota käytettiin lähtökohtanapohdittaessa sitä, miten päihdepalveluiden asiakkaiden tarpeetmuuttuvat ja millaista osaamista vaaditaan palveluissatyöskenteleviltä ammattilaisilta. Projektin viimeisessä vaiheessakartoitettiin kyselytutkimuksen avulla päihdepalveluiden henkilöstöntietojen ja taitojen nykytasoa.

Projektin eri vaiheissa teimme yhteistyötä asiantuntijoiden kanssa,jotka edustivat päihteiden ja päihdejärjestelmän eri puolienasiantuntemusta.

Projektin viimeistä vaihetta varten asiantuntijat nimesivät viisi tärkeääpäihdepalveluiden kohderyhmää:• monipäihdekäyttäjät, jotka hakevat apua palveluista• monipäihdekäyttäjät, jotka eivät käänny palveluiden puoleen• nuoret• perheet• merkitykselliset henkilöt—opettajat, urheiluvalmentajat,nuorisotyöntekijät… 1

Näitä kohderyhmiä silmälläpitäen asiantuntijat tuottivat listantiedoista ja taidoista, jotka päihdeammattilaisten tulisi hallitapystyäkseen riittävän hyvin käsittelemään päihteiden käyttöönliittyviä ongelmia.

1 Puhumme mieluummin

merkityksellisistä henkilöistä

kuin välittäjistä korostaaksemme

näiden henkilöiden läheistä

suhdetta nuoriin ja heidän

rooliaan kasvattajina.


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Päihdeammattilainen viittaa tässä kumpaankin päihdepalveluissatyöskentelevään pääryhmään:• psykososiaalinen hoito: psykologit, kasvattajat, sosiaalityöntekijät jne.• medikaalinen hoito: lääkärit, sairaanhoitajat, lähihoitajat jne.

Tarkastelua ei rajattu julkisiin palveluihin (Ser.T.)2 vaan ulotettiinmyös kolmannen sektorin päihdepalveluihin (terapeuttiset yhteisöt,ACAT)3.

Asiantuntijaryhmän laatiman osaamisaluejaottelun pohjalta laadittiinkyselylomake, joka lähetettiin kolmen projektiin osallistuvanperusterveydenhuoltopiirin päihdepalveluiden työntekijöille sekäalueilla toimivien kolmannen sektorin päihdepalveluidentyöntekijöille. Vastaajia pyydettiin lomaketta käyttäen arvioimaananonyymeina nykyisiä tietojaan ja taitojaan. Tavoitteena oliidentifioida ensisijaiset koulutustarpeet tarkastelemalla rinnannykyisessä osaamistasossa tunnistettuja puutteita ja osaamisalueidentärkeyttä, josta pyydettiin arvioita sekä kyselyyn vastanneiltaammattilaisilta että asiantuntijaryhmän jäseniltä.

Projektin aiempia vaiheita on kuvattu tarkemmin toisaallaTyökalupakissa (ks. s. 32). Tässä artikkelissa esitelläänkyselytutkimusta ja sen tuloksia. Projektin viimekätisenä tavoitteenaon edistää tulosten hyväksikäyttöä sekä julkisissa että kolmannensektorin palveluissa työskenteleville päihdeammattilaisille suunnatunkoulutuksen kehittämisessä.4

Kyselytutkimus, vastaajat ja tulosten analysointi

Ennen tutkimuksen toteuttamista lomakkeen kysymysten selkeyttäja tarkoituksenmukaisuutta testattiin esittämällä lomake täytettäväksimuutamalle kohderyhmän edustajalle.

Kyselylomake koostui seuraavista osa-alueista:• nykyinen tiedon taso tietyillä osa-alueilla• nykyisten taitojen taso tietyillä osa-alueilla• tietoalueiden tärkeys viiden vuoden aikajänteellä• taitojen tärkeys viiden vuoden aikajänteellä• lyhyt tietotesti• taustatiedot: ikä, työhistoria, nykyisen työpaikan tyyppi,

työtehtävät, kontaktit viiteen keskeiseen kohderyhmään

Tutkimus toteutettiin marraskuussa 2001.Kyselylomake jaettiin 122 henkilölle, jotka työskentelivät• perusterveydenhuollon päihdepalveluissa Rovigossa, Adriassa ja

Padovassa n=75• terapeuttisissa yhteisöissä Rovigossa n=8• etsivässä työssä huumeidenkäyttäjien parissa Rovigossa n=8• hoidossa olevien alkoholistien klubeissa ja muissayhdistyksissä Adriassa ja Padovassa n=31

Kyselyyn vastasi 98 henkilöä eli 80 % kohderyhmästä.

2 Ser.T. = Servizio per le

Tossicodipendenze =

perusterveydenhuollon

järjestelmässä toimivia

päihdepalveluyksiköitä.

3 ACAT = Associazione Club

Alcolisti in Trattamento =

hoidossa olevien alkoholistien

klubien muodostama yhdistys

4 Italiassa toteutettua hanketta

ja sen tuloksia on esitelty

paikallisille ja alueellisille

toimijoille seminaareissa

Padovassa kesäkuussa 2002 ja

Rovigossa joulukuussa 2002.

Projektia samoin kuin

mahdollisia koulutuksen

toteutustapoja kuvataan myös

teoksessa Policonsumo di

droghe: Scenari ed interventi

formativi, FrancoAngeli 2003,

joka sisältää myös päihdekentän

muutoksia laajemmin

tarkastelevia artikkeleita.

Päihdepalveluidenhenkilöstönkoulutustarpeidenkartoitus Venetonalueella


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Noin puolet vastaajista (52 %) oli työskennellyt päihdepalveluissavähemmän kuin viisi vuotta, neljännes (24,5 %) 5-9 vuotta ja loput(23,5 %) vähintään kymmenen vuotta. Peräti 63 % ilmoitti olleensatekemisissä monipäihdekäyttäjien kanssa viimeisen kuukaudenaikana. Vastaajat ovat todennäköisesti lukeneet monipäihdekäyttäjiinsekä uusia monipäihdekäyttäjiä, jotka käyttävät vuorotellen eripäihteitä, että perinteisiä huumeidenkäyttäjiä, jotka saattavat käyttääheroiinin ohella muita päihteitä.

Nykyisiä tietoja ja taitoja arvioitiin asteikolla 0-5, jossa 5 merkitsikorkeinta tasoa. Osaamisalueiden tärkeyttä lähitulevaisuudessaarvioitiin niinikään asteikolla 0-5, jossa 5 merkitsi “erittäin tärkeä”.

Nykyiset tiedot ja tasot eivät näytä olevan järin korkealla tasolla:tietoalueiden keskipistemäärä oli 2,92 ja taitojen 2,51. Tieto- jataitotasoa koskevissa vastauksissa oli vain vähän vaihtelua:keskihajonta jäi alle 1,5 lähes kaikilla osa-alueilla.

Sekä tiedot että taidot arvioitiin tärkeiksi viiden vuoden aikajänteellä:tietoalueiden keskipistemäärä oli 4,07 ja taitojen 4,01. Myösasiantuntijat arvioivat tietojen ja taitojen tärkeyttä.Asiantuntijoidenkin arvioissa oli varsin vähän vaihtelua: keskihajontajäi alle 1 yhtä vailla kaikilla osa-alueilla. Asiantuntijoiden arviottuntuivat kuitenkin heijastelevan hieman suurempaa erottelukykyäkuin ammattilaisten arviot: asiantuntijoiden arvioiden mediaanienvaihteluväli oli 3.33 - 4.67 ja ammattilaisten 3.83 - 4.26.

Asiantuntijat pitivät tietoja ja taitoja ylisummaan tärkeämpinälähitulevaisuudessa kuin ammattilaiset. Alla oleva kuvio kertoo, ettäasiantuntijoiden (experts) ja ammattilaisten (professionals)näkemykset eivät kuitenkaan poikenneet kovin paljon. Katkoviivatdiagonaalin kummallakin puolella rajaavat aluetta, jolla ammattilaisetja asiantuntijat olivat yhtä mieltä tietojen ja taitojen tärkeydestä.

Asiantuntijat pitivätpäihteisiin ja niidenvaikutuksiin liittyvää tietoatärkeämpänä:

E markkinoilla olevien

päihteiden käyttötavat ja

fyysiset vaikutukset

F markkinoilla olevien

päihteiden psyykkiset ja

sosiaaliset vaikutukset

G käyttäjän tavoittelemat

vaikutukset

H päihteiden käyttöön

liittyvät

mielenterveysongelmat.

Ammattilaiset pitivättärkeämpänä tietoasosiaalisista jakulttuurisista taustoista:

B valtakulttuurista

poikkeavien kulttuurien

edustajat—esimerkiksi

maahanmuuttajat

C paikat ja tilanteet, joissa

päihteitä käytetään

D sosiaalisen elämän

kokoontumispaikat ja

tilanteet.

M

L

K

J

I

H

G F

E

DC

B

A

2,5

3

3,5

4

4,5

5

2,50 3,00 3,50 4,00 4,50 5,00

The future know-how importance: a comparison between operators and experts0 = not important, 5 = very important

työntekijöiden näkemykset

asiantuntijoidennäkemykset

Päihdepalveluidenhenkilöstön

koulutustarpeidenkartoitus Veneton

alueella


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

D1M

D1L

D1K

D1J

D1I

D1H

D1G D1F

D1E

D1D D1C

D1B

D1A

2,00

2,25

2,50

2,75

3,00

3,25

3,50

3,75

4,00

4,25

4,50

4,75

5,00

1,00 1,25 1,50 1,75 2,00 2,25 2,50 2,75 3,00 3,25 3,50 3,75 4,00media=2,92

media=4,13

I II

IIIIV

Actual operators’ know-how vs. future importance of training needs - all cases

futureimportance

level0 = nothing

5 = veryimportant

actual know-how level0 = nothing 5 = very high

Tunnistaaksemme ensisijaisia ja vähemmän tärkeitä koulutustarpeitatarkastelimme rinnan nykyisten tietojen tasoa ja asiantuntijoidenarvioita tietoalueiden tärkeydestä. Samanlaista tarkastelua sovellettiintaitojen tasoon ja tärkeyteen.

Ensisijaiset ja vähemmän tärkeät koulutustarpeet

Tarkastelemalla rinnan tietojen ja taitojen nykyistä tasoa ja sitä, mitentärkeänä niiden hallitsemista pidetään tulevaisuudessa, voidaantunnistaa ensisijaisia ja vähemmän tärkeitä koulutustarpeita.Jäsensimme tulokset neljäksi koulutustarvetyypiksi:

Ensisijaiset koulutustarpeet :Tietoja/taitoja, jotka tulisi hallita mutta, joissa on tällä hetkelläpuutteita.

Päivittävän koulutuksen tarpeet :Tietoja/taitoja, joita voidaan kehittää edelleen tai jotka saattavatkaivata päivitystä, esimerkiksi kun markkinoille ilmaantuu uusiapäihteitä.

Vakiinnuttavan koulutuksen tarpeet :Tietoja/taitoja jotka ovat tällä hetkellä riittävällä tasolla.

Orastavat koulutustarpeet :Tietoja/taitoja, joita ammattilaisilla tulisi olla, jotka eivät tällähetkellä ole korkealla tasolla mutta joiden relevanssi saattaa kasvaatulevaisuudessa.


Ammattilaistentietojen tason –(actual know-how level)ja asiantuntijoidentärkeysarvioiden –(future importancelevel) vertailu.


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Yhteenveto osaamisalueiden tason ja tärkeyden vertailusta

Tiedot Koulutustarpeen tyyppi Tärkeys• Nuorisokulttuuri Ensisijaiset koulutustarpeet Erittäin tärkeä

• Ehkäisevän päihdetyön ja terveyden edistämisen strategiat

• Perheterapiat

• Perheisiin kohdennettu päihdekasvatus

• Markkinoilla olevien päihteiden käyttötavat ja fyysiset vaikutukset Päivittävän koulutuksen tarve Tärkeä

• Markkinoilla olevien päihteiden psyykkiset ja sosiaaliset

vaikutukset

• Käyttäjän tavoittelemat vaikutukset

• Päihteiden käyttöön liittyvät mielenterveysongelmat

• Riippuvuuden hoitomenetelmien tuntemus

• Paikat ja tilanteet, joissa päihteitä käytetään Vakiinnuttavan koulutuksen tarve Keskitasoa

• Valtakulttuurista poikkeavien kulttuurien Orastavat koulutustarpeet Vähäinen

edustajat—esimerkiksi maahanmuuttajat

• Sosiaalisen elämän kokoontumispaikat ja tilanteet

• Perhesuhteet nykyisessä sosiaalisessa ja kulttuurisessa

kontekstissa

Taidot Koulutustarpeen tyyppi Tärkeys• Kyky käyttää interventioiden tuloksellisuuden Ensisijaiset koulutustarpeet Erittäin Tärkeä

arvioinnin menetelmiä

• Kyky mobilisoida tukea asiakkaan verkostosta—

virallinen/epävirallinen

• Kyky käyttää uutta viestintätekniikkaa—visuaalinen viestintä,

tietokoneviestintä, tekstiviestit ym.

• Kommunikointi nuorten kanssa Päivittävän koulutuksen tarve Tärkeä

• Kyky tunnistaa monipäihdekäytöstä johtuvia ongelmia

• Kyky työskennellä moniammatillisissa tiimeissä/tiimien kanssa

• Kyky verkostotyöhön

• Kommunikointi aikuisten ja perheiden kanssa Vakiinnuttavan koulutuksen tarve Keskitasoa

• Kyky käyttää diagnoosivälineitä—ml. tulosten tulkinta

ja hyödyntäminen

• Kyky ymmärtää monipäihdekäyttäjän henkilökohtaisia motiiveja

• Kyky työskennellä erilaisissa työympäristöissä

• Kyky tunnistaa asiakkaan verkoston jäsenet—

virallinen/epävirallinen

• Kommunikointi henkilöiden kanssa, jotka eivät edusta Orastavat koulutustarpeet Vähäinen

valtakulttuuria

• Kyky puuttua tavalla, joka tukee perheen toimintaa

nykyisessä sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa

• Kyky vetää perheille suunnatun päihdekasvatuksen ryhmiä


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Johtopäätöksiä

Päihteiden käyttäjien kanssa työskentelevät ammattilaiset ovat varmastihuomanneet muutoksia asiakaskunnassaan. Italiassa, kuten muuallakinEuroopassa, päihdepalveluiden asiakkaat eivät enää ole pääosinsuonensisäisesti huumeita käyttäviä heroiiniaddikteja. Stimulanttien(kokaiinin, ekstaasin, pillereiden…) käyttäjien joukko on kasvussa,samoin niiden joukko, jotka käyttävät päihdecocktaileja tai säätelevätyhden aineen vaikutuksia toisen aineen vahvistavilla tai vaimentavillavaikutuksilla. Italiassa nuorten alkoholinkäyttö pubeissa on suhteellisenuusi ilmiö. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että alkoholin käyttöyhdesssä muiden päihteiden kanssa on yleistä. Lisäksi monetpäihteidenkäyttäjät eivät hakeudu päihdepalveluihin. Yksi syy lieneese, että palveluilta puuttuu valmiuksia avun antamiseen. Tällaisetnäkökohdat olivat pontimena italialaisen Transdrug-tiimin hankkeelle,jossa tarkasteltiin sekä päihdeammattilaisten nykyistä osaamista ettäsitä, millaisia tietoja ja taitoja tarvitaan lähivuosina päihdeongelmienhoidon tason kohottamiseksi ja uusien ehkäisevän työn strategioidenkehittämiseksi.

Tutkimuksesta nousevat tulokset tähdentävät tarvetta päivittää tietojamarkkinoilla olevista päihteistä ja niiden vaikutuksista, samoin tarjollaolevista hoitomenetelmistä. Tarvitaan myös koulutusta, joka käsitteleenuorisokulttuurin eri puolia, ehkäisevän päihdetyön ja terveydenedistämisen strategioita ja perhetyön menetelmiä.

Koulutusta tarvitaan, jotta päihdeammattilaiset pystyisivättehokkaammin kommunikoimaan nuorten kanssa, ja erityisesti uudenviestintätekniikan käyttöön, samoin työskentelyyn asiakkaanverkostojen kanssa. Lisäkoulutusta tarvitaan myös toimivienyhteistyösuhteiden rakentamiseksi kollegoihin.

Päihdeammattilaisten osaamisen kehittäminen edellyttää jatkuvaaarviointia ja päivittämistä. Uutena koulutustarpeena nousee esiin se,että päihdeammattilaisten tulisi hallita toiminnan tuloksellisuudenarvioinnin menetelmiä, jotta he pystyisivät tarkistamaan, onko asetetuttavoitteet saavutettu, ja valitsemaan kulloiseenkin tilanteeseensopivimmat interventiomenetelmät.

Myös joillakin muilla alueilla tarvitaan koulutusta mutta pitemmälläaikajänteellä. Näillä alueilla tiedot/taidot saattavat jo olla riittävät taiodotettavissa ei ole sellaisia muutoksia, jotka edellyttäisivät osaamisenpäivittämistä tai, päinvastoin, koulutustarpeisiin vaikuttavia muutoksiasaattaa hyvinkin tapahtua mutta ei aivan lähitulevaisuudessa.

Meidän tutkimuksemme on vasta ensi askel päihdeammattilaistenkoulutustarpeiden kartoituksessa. Vivahteikkaamman kuvan luomiseksitulevassa tutkimuksessa tulisi tarkastella, onko koulutustarpeissaalueellisia eroja, eroja palveluiden tuotantotavan suhteen—julkisetpalvelut vs. kolmas sektori—tai sen suhteen, millaisesta hoidosta onkyse—medikaalinen vs. psykososiaalinen hoito.



Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

SOSIAALI- JA TERVEYSALAN AMMATTILAISTENPÄIHDEKOULUTUSTARPEIDEN KARTOITUSTA SUOMESSA

Tuula AnnalaA-klinikkasäätiö, Helsinki

Kyselytutkimukset ovat yksi käytetyimmistä tiedonkeruumenetelmistäerilaisissa työympäristöissä, mm. silloin kun on haluttu kerätä uuttatietoa, arvioida mennyttä tai suunnitella tulevaa. Kysely voidaansuunnitella monin eri tavoin. Kyselyn tavoitteen täsmentäminen josuunnittelun alkuvaiheissa on olennaisen tärkeää. Selkeä tavoite auttaakohderyhmän määrittelyssä ja myös vastaajien tavoittamisessa. Kyselynvoi toteuttaa lukuisin eri tavoin: henkilökohtaisena haastatteluna,puhelinhaastatteluna, posti- tai sähköpostikyselynä, internetissä. Kyselynsuunnittelussa kannattaa ottaa huomioon käytettävissä oleva aika,kustannukset, kysymysten selkeys ja tarkkuus. Kyselystä ei kannata tehdäliian pitkää ja monimutkaista. Lomaketta on hyvä myös testata ennenvarsinaista kartoitusta. Suunnitteluvaiheessa pitää myös miettiä, mitenlomake analysoidaan, tarvitaanko erityisiä tietokoneohjelmia taierityisasiantuntemusta tulosten analysoinnissa tai tulkinnassa.

Päihdekoulutustarpeiden kartoitus kyselylomakkeella

Kyselylomakkeen käytölle koulutustarpeiden tiedonkeruuvälineenäoli käytännölliset perusteet, tieteellinen tutkimus ei ollut tavoitteena.Kyselyn avulla haluttiin kerätä tietoa päihdekoulutustarpeista sosiaali-ja terveyshuollon ammattilaisilta. Kyselylomakkeesta haluttiin tehdähelppokäyttöinen: sellainen, joka olisi helppo täyttää, analysoida jatarvittaessa muuttaa - ja jonka käyttö ei vaatisi kalliita resursseja.Lisäksi tietysti toivottiin, että saatuja tuloksia voitaisiin hyödyntääkoulutussuunnittelussa.

Kyselylomake suunniteltiin A-klinikkasäätiön Monikko-projektin jaTransdrug-projektin yhteistyönä. Monikko-projektin(Monipäihteisyyden ehkäisyn ja hoidon kehittämis- jakoulutusohjelma 1999-2002) toimintamuotoina olivat mm.aluekohtaiset palveluja koulutustarvekartoitukset, alueellistenyhteistyöverkostojen muodostaminen sekä koulutus ja konsultointimonipäihteisyyteen liittyvissä aiheissa.

Alkuperäinen lomake (maaliskuu 2001) keskittyi koulutustarpeidenpaikantamiseen seuraavan kolmen vuoden aikana. Lomaketta arvioivatMonikko-projektin ja Transdrug-projektin osallistujat sekäkoulutusasiantuntijat A-klinikkasäätiössä ja muualla. Arviointiinosallistui yhteensä 40 henkilöä.

Viimeisin versio (lokakuu 2001) koostuu 33 koulutusaiheesta, joidentärkeyttä arvioidaan asteikolla 0-5. Aiheet on ryhmitelty viiteenkategoriaan (lomakkeessa eroteltu värein): yleisaiheet, asiakkaidenkohtaaminen, hoitoon liittyvät aiheet, menetelmät ja erityisryhmät/muut. Kyselylomake on käännetty myös ruotsiksi ja englanniksi.


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Lomaketta esiteltiin lukuisissa koulutustilaisuuksissa ja se herättikiinnostusta myös muualla kuin Transdrug-projektin ja Monikko-projektin piirissä. Lomakkeen käyttöä ei haluttu rajoittaa, muttakäyttökokemuksista ja mahdollisista tulosten perusteella järjestetyistäkoulutuksista pyydettiin kertomaan. Lisäksi toivottiin että lomakettaei muuteltaisi. Joissakin tapauksissa lomakkeesta käytettiinlyhyempää versiota tai siihen lisättiin kohderyhmää koskeviataustakysymyksiä. Lomaketta käyttäneet yhteyshenkilöt haastateltiinpuhelimitse tai he lähettivät kirjallisen raportin kokemuksista,kohderyhmistä ja tuloksista. Vuoden 2002 loppuun mennessälomakkeen oli täyttänyt yli 800 vastaajaa.1

ESIMERKKI 1 Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset

Vuonna 2001 koulutustarvekartoituksia tehtiin seitsemässä A-klinikkasäätiön Monikko-projektin organisoimassa päihdealankoulutuksessa Turussa, Helsingissä, Kuusankoskella ja Vammalassa.Koulutustilaisuuksissa käsiteltiin erilaisia päihdeaiheita. Kaikkiaan200 sosiaali- ja terveysalan ammattilaista täytti lomakkeen. Aineistokäsiteltiin SPSS-tilasto-ohjelmalla.

Kyselyiden tulokset kertoivat monenlaisista koulutustarpeista. Yli 60% vastaajista arvioi koulutustarpeen suureksi tai melko suureksikymmenellä lomakkeen 33:sta koulutusalueesta. Motivaatiotaidot japerheisiin liittyvät aiheet olivat hallitsevimmassa asemassa. Vähitenmainintoja saivat päihteet ja ajokortti ja päihteet ja ikääntyminen.

Koulutustarve suuri tai melko suuri• Motivaatiotaidot 75 %• Päihteet ja vanhemmuus 73 %• Päihdeongelmien perhekeskeinen hoito 68 %• Väkivaltatilanteiden hallinta 67 %• Tietoa monipäihteisyydestä 64 %• Päihdeongelmien ennaltaehkäisy 64 %• Päihdeongelma ja mielenterveysongelmat 63 %• Päihdeongelmien tunnistaminen 63 %• Ratkaisukeskeinen työote 62 %• Verkostotyö 62 %

Kun sosiaalialan (n=104) ja terveysalan (n=84) ammattilaistensuurimpia koulutustarpeita verrattiin toisiinsa, löydettiin viisimerkitsevää eroa näiden ryhmien välillä. Sosiaalialan ammattilaisetilmaisivat terveysalan ammattilaisia enemmän koulutustarpeitaseuraavissa aiheissa: motivaatiotaidot, väkivaltatilanteiden hallinta,tietoa monipäihteisyydestä ja nuorten päihteiden käytöstä.Terveysalan ammattilaisilla ainoastaan yhdellä koulutusalueella—tietoa polikliinisesta lääkevieroituksesta—oli suurempi koulutustarve.

Motivaatiotaitojen koulutustarve ei ole yllätys, mutta sen sijaanperheisiin liittyvien koulutusalueiden painottuminen oli vaikeammin

1 Esimerkkitapauksiin liittyviä

tietoja ovat antaneet: Marja

Niskasaari ja Arja Tikka/Turun

A-klinikka, Anitta Tähti-Niemi/

Kuusankosken A-klinikka,

Hannele Vesterbacka/ Vammalan

päihdeklinikka, Marjatta

Montonen/A-klinikkasäätiö, Irja

Hyttinen/ Tampereen Sosiaali-

ja terveysalan opisto, Riitta

Heikkinen-Peltonen/Tampereen

terveydenhuolto-oppilaitos,

Leena Kaasinen-Parkatti/

Suomen lähi- ja

perushoitajaliitto SuPer ry,

Kyösti Uotinen/ Päihdehuollon

sosiaalityöntekijät ry, Jaana

Hämäläinen/Savonlinnan A-

klinikka, Anu Vähäniemi/

Kaivannon sairaala, Kangasala.

SPSS-tilastot on laatinut Tanja

Tuori/ A-klinikkasäätiö.

Sosiaali- ja terveysalanammattilaistenpäihdekoulutustarpeidenkartoitusta Suomessa


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

ennustettavissa. Kyselyn aikaan perheisiin liittyvät aiheet olivaterityisen vahvasti esillä mm. tiedotusvälineissä (kuinka yhdistää työja perhe, kuinka kasvattaa lapsia, perheen roolin merkitysyhteiskunnassa, perheiden hyvinvointi jne.). Yksi selitys voi ollaperhekeskeisen näkökulman vahvistuminen mm. päihdehuollonpalveluissa ja sen myötä koulutustarpeen lisääntyminen.Tarvekartoitusten perusteella A-klinikkasäätiön valtakunnalliseenkoulutusohjelmaan lisättiin perheisiin ja vanhemmuuteen liittyviäaiheita.

ESIMERKKI 2 Lähihoitajat

Tampereen sosiaalialan oppilaitoksessa kartoitus lähetettiin 57lähihoitajalle, jotka olivat valmistuneet mielenterveys- ja päihdetyönkoulutusohjelmasta tai mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyönsuuntaavista opinnoista vuosina 1996-2002. Lomakkeen palautti 27vastaajaa (47 %). Kyselyyn vastanneista suurin osa työskentelimuualla kuin päihdetyössä. Vastaajien koulutustarpeet liittyivätselkeästi nykyiseen työhön. Esimerkiksi vanhusten parissatyöskentelevät halusivat tietoa vanhusten päihdeongelmista javammaistyössä olevat vammaisten päihdeongelmista.Koulutusalueiden valintaan näyttivät vaikuttavan myös aiheenajankohtaisuus tai muu henkilökohtainen mielenkiinto.

Kartoituksella saatiin tietoa vastaajien nykyisestä työtilanteesta jakoulutusalueista, jotka he kokivat jo hallitsevansa, sekä alueista,joihin kaivattiin lisäkoulutusta. Kartoitukseen olisi voinut lisätä vielälisäkysymyksiä siitä, millä tavoin koulutusta työssäkäyville sosiaali-ja terveysalan ammattilaisille tulisi järjestää.

ESIMERKKI 3 Lähihoitajaopiskelijat

Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksessa kartoituksella haluttiinselvittää eri koulutusvaiheessa olevien lähihoitajaopiskelijoidennäkemyksiä omista koulutustarpeistaan. Kaikkiaan 126 opiskelijaa(100 %) täytti lomakkeen oppituntien aikana. Kyselyssä käytettiinlomakkeesta lyhennettyä versiota, jossa oli kaikkiaan 11 kysymystäeri aihealueista ja muutama kysymys taustamuuttujista.

Eniten koulutusta kaivattiin seuraavista aiheista:• huumeasiakkaan kohtaaminen 75 %• väkivaltatilanteiden hallinta 75 %• milloin ja miten ottaa puheeksi päihdeongelma 61 %

Lomakkeen käyttö oli helppo ja nopea tapa kerätä tietoa suureltakohderyhmältä joskin tieto jäi melko pintapuoliseksi. Koottua tietoavoidaan kuitenkin hyödyntää opetussuunnitelmatyössä ja sisältöjenpriorisoinnissa.

Sosiaali- ja terveysalanammattilaisten

päihdekoulutustarpeidenkartoitusta Suomessa


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

ESIMERKKI 4 SuPer ry:n jäsenet

Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPer ry ammatillisillaopintopäivillä 2002 Helsingissä lomaketta käytettiin kartoittamaanjäsenistön koulutustarpeita. Kysely jaettiin luentosalissa yhteensä 350henkilölle ja sen palautti 123 osallistujaa. Vastaajat olivat eri puoliltaSuomea, suurin osa työskenteli sairaaloissa ja terveyskeskuksissa.Koulutusaiheista väkivaltatilanteiden hallinta painottui vastauksissa,mikä ei ollut yllätys, sillä päivillä käsiteltiin mm. väkivaltaisenasiakkaan kohtaamista.

Tarve päihdealan koulutukselle oli ollut liiton tiedossa jo aiemminkin,mutta kyselyn tulokset rohkaisivat liittoa järjestämäänkoulutuspäivän, jossa syvennettiin tietämystä päihdekysymyksissä.Noin 30 jäsentä sosiaali- ja terveyspalveluista osallistui kartoituksenperusteella suunniteltuun yksipäiväiseen koulutukseen.

Koulutuspäivän luentojen aiheita olivat:• nykyajan päihteet• päihderiippuvuus ja päihdesairaus• millainen hoitajan asenne auttaa parhaiten päihdeasiakasta - mitenitse selviydyn

• puuttumiskäytännöt - puheeksi ottaminen ja motivointi• väkivalta työssä: väkivaltaa tai sen uhkaa sisältävänasiakaspalvelutilanteen ennakointi ja hallinta

• ammatillinen kasvu ja osaaminen päihdetyössä

Super jatkoi lomakkeen käyttöä keräämällä sen avulla tietoakoulutustarpeista useissa pienemmissä koulutustilaisuuksissa.Ruotsinkielistä kartoituslomaketta käytettiin liiton ruotsinkielistenjäsenten opintopäivillä 2002, joihin osallistui 130 jäsentä eri puoliltaSuomea ja eri ammattialoilta. Heidän koulutustarpeensa eivätpoikenneet suomenkielisten vastaajien tarpeista.

ESIMERKKI 5 Päihdehuollon sosiaalityöntekijät ry: jäsenet

Päihdehuollon sosiaalityöntekijät ry:n kaikille jäsenille (n=250)tehtiin koulutustarvekysely postikyselynä. Luultavastikesälomakauden vuoksi palautusprosentti oli alhainen, vain 21 %(n=52). Lomakkeeseen lisättiin muutama vastaajien ammatillistataustaa koskeva kysymys. Vastanneista 68 % oli työssä päihdehuollonerityispalveluissa ja loput sosiaalihuollon tehtävissä. Lähes puolettyöskenteli sosiaalityöntekijän tai sosiaaliterapeutin tehtävissä. Ylipuolet oli tehnyt alan töitä yli 10 vuotta.

Tässä ryhmässä päihdeongelman tunnistaminen, puheeksi ottaminentai yleistieto päihdeongelmaisen hoidosta ja kuntoutuksesta eivätolleet ensisijaisia koulutustarvealueita. Vain puolet vastaajista ilmoittikohtalaisen tai suuren tarpeen saada koulutusta väkivaltatilanteidenhallintaan.



Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Suurimmat (kohtalainen, melko suuri tai suuri yhdistettynä)koulutustarpeet tällä ryhmällä olivat:• kognitiivinen terapia 87 %• päihdeongelma ja mielenterveys 81 %• motivointitaidot 73 %(vastaajien ammattialan ja kokemuksenhuomioon ottaen hieman yllättävä tieto),

• tietoa monipäihteisyydestä 71 %• päihderiippuvuuden vaikeusasteen arviointi 71 %.Moni vastaaja myös mainitsi aiheita, joita lomakkeessa ei ollut listattu,mm. sosiaalityön rooli päihdetyössä, ns. vaihtoehtoiset terapiat,tutkimustietoa hoitojen vaikuttavuudesta.

Kartoituksen perusteella yhdistys ja A-klinikkasäätiö suunnittelivatkaksipäiväisen koulutuksen, jossa oli luentoja ja pienryhmätöitäseuraavista aiheista:• monipäihteisyyden hoito, keinoja ongelmatilanteisiin• työvälineitä asiakkaiden tarpeiden arviointiin• päihteet ja mielenterveys sosiaalityön näkökulmasta• kognitiivinen terapia päihdetyössä• tietoa huumevieroitushoitopaikoista ja matalan kynnyksen

huumehoitopaikoista• motivaatiotaidot

ESIMERKKI 6 Opettajat

Vammalan päihdeklinikka kokosi lomakkeella tietoja opettajien(n=101) koulutustarpeista. Vastaajista 70 % ilmoitti suuresta tai melkosuuresta koulutustarpeesta seuraavilla koulutusalueilla:päihdeongelmien tunnistaminen, milloin ja miten ottaa puheeksipäihdeongelma, päihdeongelma ja mielenterveysongelmat,motivointitaidot, alle 18-vuotiaiden päihteiden käyttö javäkivaltatilanteiden hallinta.

Opettajille tarjottiin kartoituksen perusteella suunniteltua koulutusta,mutta yksikään ei ilmoittautunut vaikka koulutuksia markkinoitiinkouluissa useita kanavia käyttäen. Syy vähäiseen kiinnostukseen jäiepäselväksi, mutta muistuttaa kuitenkin siitä, että ilmaistutkoulutustarpeet eivät välttämättä takaa halua tai mahdollisuuttaosallistua koulutukseen

Kyselyä ei kuitenkaan pidetty epäonnistuneena. Lomake toimi hyvintämänkin kohderyhmän osalta. Perheisiin liittyvät lisäkysymyksetolisivat kartoittaneet opettajien tarpeita vielä laajemmin.

ESIMERKKI 7 Keskussairaalan henkilöstö

Vuonna 2002 lomakkeella kartoitettiin Savonlinnan keskussairaalanhoitohenkilökunnan koulutustarpeita. Kyselyyn vastasi myösSavonlinnan kaupungin sosiaalitoimiston henkilökuntaa.




Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Lomakkeen yhteys kansainväliseen Transdrug-projektiin mahdollisestiinnosti vastaamaan aktiivisesti kyselyyn: kaikkiaan vastaajia olitoistasataa. Vastaukset käsiteltiin manuaalisesti eikä aineistoatallennettu tietokoneelle. Tällä oli kohtalokkaat seuraukset:analysointivaihe oli vielä kesken kun täytetyt kyselylomakkeettuhoutuivat toimiston tulipalossa.

Perusjakaumat oli kuitenkin ehditty tehdä ja niiden perusteellakyselyn tulokset olivat samansuuntaisia kuin muissakin samaalomaketta käyttäen toteutetuissa kyselyissä. Lisäksi todettiin, etteiterveydenhuollon ja sosiaalihuollon työntekijöiden välillä ollut erojakoulutustarpeissa, mikä puoltaisi jatkossa yhteisiäkoulutustilaisuuksia.

ESIMERKKI 8 Akuuttihoidon työntekijät

Kaivannon sairaalassa oli vuonna 2002 meneillään projekti, jonkatarkoituksena oli perustaa 8-paikkainen päihdekuntoutusyksikkö.Projektiin liittyi myös henkilökunnan koulutustarpeiden selvitys. Sensijaan, että projektissa olisi suunniteltu oma tarvekartoituslomake,käytettiin Transdrug-projektin suunnittelemaa lomaketta, johonlisättiin muutama kysymys. Kyselyn kohderyhmänä oli sairaalanakuuttihoidon työntekijät. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 45 työntekijää(mm. sairaanhoitajia, mielenterveyshoitajia ja lääkäreitä).

Tulokset noudattivat samaa linjaa kuin muissakin lomakkeellatehdyissä kartoituksissa ja tukivat jo aiemmin laadittuja suunnitelmiakoulutuksen sisällöiksi. Lomakkeelle listatut koulutusaiheet kuvaavatmonipuolisesti päihdetyön kirjoa ja aihealueita ja niinpä sentäyttäminen saattoi vaikuttaa myös asenteisiin työympäristössä, jossapäihdeongelmaisten potilaiden hoitoa oltiin vasta aloittamassa.Sairaalassa on tarkoitus toteuttaa sama kysely uudelleen lähiaikoina.

ESIMERKKI 9 Ammattikorkeakouluopiskelijat

Tammikuussa 2002 lomakkeella kerättiin tietoa Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijoilta (n=11), jotka olivat aloittamassaenglanninkielistä kurssia päihteistä ja mielenterveydestä. Kurssinpäihdeosuuden tuotti A-klinikkasäätiö. Luokassa tapahtuvaa opetustatuettiin virtuaaliluokalla, joka toteutettiin A-klinikkasäätiönkäyttämälle oppimisalustalle. Virtuaaliluokkaa käytettiin opettajienoheisaineistojen jakeluun ja sinne sijoitettiin myös linkkejäpäihdeaiheisiin liittyvän englanninkielisen lisätiedon lähteisiin.

Lomakkeen täyttämisen lisäksi opiskelijoita pyydettiin kuvaamaanvirtuaaliluokan keskustelualueella omin sanoin, mitä he haluaisivatoppia päihdetyöstä. Lomakekyselyn tulokset ja tiivistelmäopiskelijoiden avovastauksista asennettiin seuraavana päivänävirtuaaliluokkaan opettajien ja oppilaiden hyödynnettäväksi. Osaopettajista käytti tietoja muokatessaan luentojen sisältöjä. Ennen



Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

kurssin päättymistä opiskelijat antoivat palautetta luennoista jaaiheista, joista kaipasivat lisätietoja. Palautteen jälkeenvirtuaaliluokkaan lisättiin linkkejä opiskelijoiden toivomista aiheista.

Lomakekysely ja vapaamuotoinen kysely täydensivät hyvin toisiaan.Opiskelijoiden omin sanoin kuvaamat tarpeet monipuolistivatnäkemystä heidän kiinnostuksensa kohteista. Tulosten perusteellaopetusta voitiin suunnata palvelemaan paremmin opiskelijoidentarpeita.

Mitä opittiin?

Koulutustarpeiden lomakekartoitus oli tekijöilleen hyödyllinenprosessi ja varmasti selkeytti toimivan kyselytutkimuksensuunnittelun ja toteuttamisen vaiheita.

Koulutustarvekyselyn toteutus vaatii huolellisen suunnittelun.Kyselymenetelmä soveltuu parhaiten tarkoin määritellylle melkosuurelle kohderyhmälle. Alle 30 vastaajan ryhmässä muutkartoitusmenetelmät voivat olla tehokkaampia. Lomakkeen pitää ollahelposti täytettävä, kysymysten täsmällisiä ja tarkkoja. Vastaajillekannattaa antaa riittävästi aikaa vastausten harkintaan.

Korkeimmat vastausprosentit saatiin koulutusten tai muidenvalvottujen tilaisuuksien yhteydessä järjestetyissä kartoituksissa.Toisaalta silloin kartoituksen luotettavuus voi kärsiä, koskapäihdetyöhön ym. liittyvät koulutusaiheet saattavat vaikuttaavastauksissa. Kuten yleensä, postikyselyjen vastausprosentit olivatalhaisempia. Valmiiksi postimaksettu vastauskuori voi madaltaakynnystä palauttaa kysely. Kyselyn toteutuksen kannalta on tärkeäämiettiä kohderyhmä tarkkaan: näin voi säästää aikaa ja rahaa ja saadaenemmän vastauksia

Vaikka lomake olisi helppo täyttää, tulosten analyysi ja tulkinta voivaatia jo enemmän. Jos vastauksia on paljon, tarvitaantietokoneohjelmaa. Analysointi vaatii tilastollisen analyysinperustietoja ja -taitoja, etenkin jos aikoo tehdä vertailuja erivastaajaryhmien välillä. Avokysymysten käyttö tuottaa myösylimääräistä työtä.

Vastaajien kiinnostus ajankohtaisiin aiheisiin saattaa vähentäätällaisella kyselyllä kerätyn tiedon käyttökelpoisuutta. Näitä helpostiennustettavia vastauksia voi yrittää välttää valitsemalla huolellisestikohderyhmän ja lomakkeen koulutusalueet.

Yhteenveto myönteisistä kokemuksista:• Lomake oli selkeä ja helppo täyttää• Lomaketta on helppo muokata lisäämällä tai vähentämälläkysymyksiä




Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

• Lomaketta voidaan käyttää erilaisten kohderyhmienkoulutustarpeiden kartoittamiseen

• Avokysymykset voivat syventää lomakkeella saatavaa tietoa• Korkeat vastausprosentit—postikyselyä lukuun ottamatta• Helppo ja nopea tapa kerätä tietoa suurelta vastaajajoukolta• Tuloksia voi hyödyntää koulutussuunnittelussa• Uusintakyselyn toteuttaminen on helppoa

Asioita, jotka kannattaa ottaa huomioon kyselyn suunnittelussa:• Vastaustilanne voi vaikuttaa valintoihin• Laajan aineiston käsittely vaatii perustietoja tilastollisestaanalyysista

• Vastaukset saattavat antaa vain karkean yleiskuvankoulutustarpeista

• Muodikkaat ajankohtaiset aiheet saattavat ylikorostua vastauksissa• Tieto voi jäädä pinnalliseksi: heijastavatko vastaukset esim.työntekijän vai asiakkaan tarpeita

• Vaatii huolellista suunnittelua, jotta saataisiin uutta, eiennustettavissa olevaa tietoa

Koulutustarpeiden kartoituslomakkeen kehittäminen

Kyselylomaketta käytettiin useissa eri tilanteissa ja työympäristöissä,jolloin lomakkeen käytettävyydestä ja rajoitteista saatiin runsaastikokemuksia. Samoin oli kiinnostavaa todeta, kuinka eriammattiryhmien väliset erot koulutustarpeissa olivat ainakin näidenkyselyiden perusteella hyvin vähäisiä.

Lomakkeen koulutusaihealueet kannattaisi kategorisoida selkeämminsenkin uhalla että lomake hieman pitenee. Toisaalta lomakkeen voisimyös koota erilaisista moduuleista eri tilanteisiin. Silloin se toimisiräätälöitynä versiona, varsinkin jos sitä käytetään muuallakin kuinpäihdetyön ammattilaisten parissa. Kartoitusten myötä tuli paljonuusia ehdotuksia aihealueiksi, joita lomakkeeseen voisi lisätäkohderyhmän mukaan.

Alkuperäisenä tarkoituksena oli suunnitella kysely, jonka avulla kukinkartoituksen toteuttaja voisi saada käytännön tietoakoulutussuunnittelun tueksi. Tulosten vertailtavuus ja yleistettävyyseivät olleet pääasia. Siksi kartoituksen toteuttajille ei annettu erikseenohjeita tulosten analysointiin. Jokainen toimi omalla tavallaanluokkien yhdistelyssä ja tulosten esittämisessä ja tulkinnassa. Niille,jotka jatkossa ovat kiinnostuneet kootun tiedon yhteiskäytöstä javastaajaryhmien vertailusta olisi hyvä laatia perusohjeet aineistonkäsittelyä ja analyysia varten.

Kaikkien lomakkeen avulla kartoituksia tehneiden mielestä lomakeon hyödyllinen apuväline päihdealan koulutusten suunnitteluun.Silloinkin, kun kartoitus ei tuottanut järin paljon uutta tietoa tai kuntulokset jäivät pinnallisiksi, se saattoi kuitenkin vahvistaa jo olemassa



Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

olevia koulutussuunnitelmia ja tukea tulevaisuuden hankkeita.Lomakkeesta oli myös muuta hyötyä: hiukan yllättävää oli useankartoituksen tekijän havainnot siitä, kuinka lomake antoi vastaajilleuutta tietoa päihdealan ja päihdepalveluiden laajasta ja monipuolisestakirjosta. Joidenkin havaintojen mukaan kartoitus on jopa saattanutvaikuttaa myönteisesti vastaajien asenteisiin päihdetyötä kohtaan.

Toteuttamamme kyselyt ovat olleet ensimmäinen askelpäihdekoulutuksen tarpeiden kartoittamisessa ja seurannassa.Lomakkeen toistuva, jatkuva käyttö lisäisi sen merkitystätarvekartoitusvälineenä. Tiedonkeruu pitemmällä aikavälillä saattaisituottaa tietoa ajankohtaisten aiheiden, henkilökohtaistenkiinnostusten, työympäristön ja asiakaskunnassa tapahtuvienmuutosten vaikutuksista koulutustarpeisiin. Yhteistyö ja näkemystenvaihto päihdealan eri toimijoiden kesken on osoittautunuthedelmälliseksi tavaksi tehdä koulutustarvekartoituksia ja tätäyhteistyötä on helppo jatkaa myös koulutusten suunnittelussa jatoteutuksessa.




Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Päihdekoulutustarpeiden kartoitus

Ole hyvä ja täytä tiedot ympyröimällä sopivin vaihtoehto:

Työnantajasi on

A yritys, ______ työntekijääB kuntaC järjestöD valtioE olen yksityisyrittäjäF muu, mikä_______

Työpaikkasi toimiala_________________________

Ammattisi / tehtäväsi_________________________

Arvioi oma koulutustarpeesi työtehtäviäsi ajatellen seuraavan kolmen vuodenaikana:

Koulutusalue: Koulutuksen tarve: suuri melko kohta- melko pieni ei ole

suuri lainen pieni

Alkoholi- ja huumepolitiikka 5 4 3 2 1 0

Päihteet ja kulttuurinen näkökulma(nuorisokulttuuri, vähemmistökulttuuri,valtakulttuurin muutokset) 5 4 3 2 1 0

Päihteiden käytön esiintyvyys 5 4 3 2 1 0

Päihdeongelmien ennaltaehkäisy 5 4 3 2 1 0

Päihdeongelmien tunnistaminen 5 4 3 2 1 0

Milloin ja miten ottaa puheeksipäihdeongelma 5 4 3 2 1 0

Tietoa monipäihteisyydestä(alkoholin, lääkkeiden ja huumeidensamanaikainen tai vuorotteleva käyttö) 5 4 3 2 1 0

Tietoa huumeista ja niiden vaikutuksista 5 4 3 2 1 0

Tietoa päihderiippuvuuksistaja vieroitusoireista 5 4 3 2 1 0

Infektioriskien torjunta 5 4 3 2 1 0

Päihdemyrkytykset 5 4 3 2 1 0

Huumetestaukset 5 4 3 2 1 0

Tietoa päihdepalveluista:minne ohjataan 5 4 3 2 1 0



Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Päihdekoulutustarpeiden kartoitus. . .

Koulutusalue: Koulutuksen tarve:suuri melko kohta- melko pieni ei ole suuri lainen pieni

Tietoa päihdeongelmaisen hoidostaja kuntoutuksesta 5 4 3 2 1 0

Päihderiippuvuuden vaikeusasteenarviointi 5 4 3 2 1 0

Päihdeongelmien lääkkeellisethoitomuodot mm. opiaattivieroitukset,korvaushoidot 5 4 3 2 1 0

Tietoa polikliinisesta lääkevieroituksesta(mm. bentsodiatsepiiniriippuvuuden hoito) 5 4 3 2 1 0

Päihdeongelma ja mielenterveysongelmat 5 4 3 2 1 0

Päihdeongelmien lääkkeettömäthoitomuodot 5 4 3 2 1 0

Päihdeongelmien hoito hoitoyhteisöissä 5 4 3 2 1 0

Päihdeongelmien perhekeskeinen hoito 5 4 3 2 1 0

Motivointitaidot 5 4 3 2 1 0

Ratkaisukeskeinen työote 5 4 3 2 1 0

Kognitiivinen terapiapäihdeongelmaisten hoidossa 5 4 3 2 1 0

Verkostotyö 5 4 3 2 1 0

Naisten päihdeongelmat 5 4 3 2 1 0

Päihteet ja raskaus 5 4 3 2 1 0

Päihteet ja vanhemmuus 5 4 3 2 1 0

Päihteet ja ajokortti 5 4 3 2 1 0

Alle 18-vuotiaiden päihteiden käyttö 5 4 3 2 1 0

Päihteet ja ikääntyminen 5 4 3 2 1 0

Väkivaltatilanteiden hallinta 5 4 3 2 1 0

Muu, mikä:______________________ 5 4 3 2 1 0

KIITOS, kun vastasit kyselyymme!




Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

KURSSIARVIOINTI KOULUTUSTARPEIDEN KARTOITUKSENVÄLINEENÄ


European Addiction Training Institute (EATI) pyrkii edistämäänkokemusten ja parhaan mahdollisen tietämyksen vaihtoa päihdealanammattilaisten kesken ja sitä kautta parantamaan päihdeongelmienhoidon ja ehkäisyn sekä päihdepolitiikan laatua ja tehokkuutta. EATItoimii Euroopan tasolla: kaikki kouluttajat ja koulutettavat ovatkotoisin Euroopan eri maista, kaikki koulutusseminaarit järjestetäänpääkaupungeissa eri puolilla Eurooppaa. Koulutusseminaarien aiheitaovat mm: retkahduksen ehkäisy, psykiatria ja riippuvuudet, hoidonarviointi, haittojen vähentäminen, kokaiiniriippuvuuden hoito,päihdetutkimuksen menetelmät, telemaattiset välineetpäihdeongelmien hoidossa ja ehkäisyssä, korvaushoito sekäennaltaehkäisy/varhainen tunnistaminen.

Määrällisesti mitaten EATI on saavuttanut vuosina 1996-2002seuraavanlaisia tuloksia:- 85 % osallistujista tuli EU:n 14 jäsenvaltiosta ja 15 % jäsenyyttähakevista valtioista (Puola, Tšekin tasavalta, Romania, Slovenia)- 42 koulutusseminaariin (yhteensä 154 koulutuspäivää) osallistuikaikkiaan 720 henkilöä.1

Vuoteen 2001 asti EATI arvioi järjestämäänsä koulutusta käyttämällälomaketta, jonka sisällössä oli jonkin verran puutteita ja joka ei täysintäyttänyt tarkoitustaan: arvioinnin tuottama tieto oli melkoyleisluonteista eikä siitä ollut kovin paljon hyötyä kurssienkehittämisessä. Yhteenveto 13 hiljattain toteutetun kurssinarvioinnista osoitti, että koulutettavat arvostivat kurssien sisältöä,osallistavuutta ja eurooppalaista lähestymistapaa. Myös kouluttajat,tilat ja henkilökunnan tarjoama tuki saivat runsaasti kiitosta.

Koulutettavien tarpeiden arvioinnin välineenä arviointilomake toimikuitenkin huonosti tuottaen lähinnä yleisluonteista tietoa siitä, mistäpidettiin ja mistä ei. Arviointilomake ei antanut mahdollisuuttaerottaa vastaajan henkilökohtaisia arvioita kurssin sisällöistä jaarvioita sisältöjen mahdollisesta hyödystä vastaajantyöorganisaatiossa. Vastausten luokittelutapa (piti eniten, pitivähiten) oli erottelukyvyltään heikko. Suosikkiaiheet tulivat selvästiesiin mutta kuva vähiten pidetyistä aiheista ja keskialueesta jäiepäselväksi. Karkea luokittelu johti kauttaaltaan vastauksiin, jotkaolivat liian laaja-alaisia ja ylimalkaisia tai liian yksityiskohtaisia.Tuloksena oli jotakuinkin vertailukelvotonta aineistoa, josta oli vainvähän hyötyä käytännössä. Lomakkeen rakenne tuntui myösvaikeuttavan vastaamista: pitkin lomaketta esitettiin arvioita, jotkaeivät liittyneet käsillä olevaan kysymykseen. Palautteesta oli vaikeatehdä yhteenvetoja ja sen pohjalta oli vaikea muodostaa

1 Vuonna 2000 EATIn

laatujärjestelmälle myönnettiin

ISO 9001 -sertifikaatti. ISO 9001

määrittää vaatimukset mille

tahansa organisaatiolle, joka

haluaa osoittaa kykynsä tarjota

tuotteita, jotka vastaavat

asiakkaiden ja relevanttien

säännösten vaatimuksia,

pyrkimyksenään lisätä

asiakastyytyväisyyttä.

www.iso.ch


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

kokonaiskuvaa siitä, mikä kursseissa oli hyvää ja mikä huonoa.Vastaamiseen käytettävissä oleva rajallinen aika näytti olevan toinenarviointiprosessia hankaloittava tekijä.

Tavoitteenamme oli luoda selkeämpi kurssien ja niiden rakenneosienarviointimenetelmä, joka tuottaisi samalla henkilökohtaistapalautetta kouluttajille.

Uusi arviointilomake

Kurssiarviointimenetelmää koskevan raportin jälkeen kehitimme uudenkolmiosaisen arviointilomakkeen. Ensimmäinen osa on kurssikohtainen:ideaalitilanteessa jokainen kysymys liittyy kurssilla käsiteltyyntärkeään aiheeseen ja on niin täsmällinen, että palautteesta onkouluttajille apua kurssin kehittämisessä, jos se järjestetään uudestaan.Toinenkin osa liittyy kurssiin, mutta koskee kurssin järjestelyjä kutenpaikkakuntaa, osallistujamäärä ja tilojen tarkoituksenmukaisuutta.Kolmannessa osassa kartoitetaan koulutustarpeita.

Laadimme kurssikohtaisia arviointilomakkeita, joissa kurssienosallistujat pakotettiin vastaamaan kysymyksiin, jotka koskivatkurssilla käsiteltyjä aiheita. Vastaukset pyydettiin numeerisinaarvioina asteikolla 1-10 (10 korkein) ja ne jaettiin kahteenkategoriaan. Osallistujat antoivat pisteitä sekä yksilöinä että arvioidenkoulutusaiheen tärkeyttä oman työpaikkansa kannalta eli erottaenorganisaation tarpeet henkilökohtaisista mieltymyksistä.2 Asteikkoantoi mahdollisuuden jonkinlaiseen tilastolliseen analyysiin, jota tukilomakkeen entistä suuremmasta käyttäjäystävällisyydestä johtuvakorkeampi vastausprosentti.

Koulutustarpeita kartoittava osio sisältää joukon kysymyksiä, joidenrakenne noudattelee uuden kurssiarvioinnin rakennetta.Koulutettavilta kysyttiin, kuinka hyödyllistä heille olisi koulutusaiheista, joita ei käsitelty heidän suorittamallaan kurssilla, vaan joillaon yleisempää merkitystä. Aihelista pohjautuu aiemmin julkaistuuntutkimukseen, jossa kartoitettiin hollantilaisten päihdeammattilaistenkäsityksiä keskeisistä lisäkoulutuksen tarpeista.3

Aiheet olivat:

Kehityssuuntia sisällössä—hoito, riippuvuuskäsitykset

• painopisteen siirtyminen sosiaalisesta kontekstista neurobiologiseenmalliin

• haittojen vähentäminen ja sosiaalinen integrointi• vaiheistettu hoito• kaksoisdiagnoosihoito• neuvottelu asiakkaan kanssa—vähemmän ohjailua, enemmänneuvottelua

2 Kokeilimme myös

arviointiasteikon vaihtamista—

1-7 perinteisen 1-10 sijasta—

mutta luovuimme yrityksestä

nopeasti. Asteikon vaihdolla

yritimme saada vastaajat

käyttämään muitakin

pistemääriä kuin klassisia 7 tai

8. Näin ei kuitenkaan käynyt ja

tuloksena oli vain monenlaisia

tulkintaongelmia.

3 Kessels & Smit: Ontwikkeling

van kennis en vakbekwaamheid in

de verslavingszorg; Naar een

dynamische infrastructuur.

[Tiedon ja pätevyyksien

kehittäminen huumehoitoalalla;

Kohti dynaamisia

perusrakenteita]. Utrecht, 2001

(Uitgave GGZ Nederland).

Kessels & Smit -raporttia

esitellään tarkemmin sivulla 40.

Kurssiarviointikoulutustarpeiden

kartoituksen välineenä


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Kehityssuuntia prosessissa—asiakas

• moniongelmaiset: riippuvuus- ja mielenterveys- ja/tai sosiaalisetongelmat

• uusia lähestymistapoja tarvitaan kun vakiintuneet päihteidenkäyttäjät(heroiini) ikääntyvät

Kehityssuuntia järjestelmässä—organisaatio

• fuusiot johtavat monimutkaisempiin organisaatiorakenteisiin• verkostoituminen muiden organisaatioiden kanssa: poliisi,asukasyhteisöt, mielenterveyspalvelut

• asiakkaiden profilointi ja hoitomallit (palveluohjaus, hoitoreitit,seurantajärjestelmät)

• siirtyminen kohti kysyntään vastaavaa organisaatiota• tarve liiketoiminnallisempaan otteeseen: tavoitteet, laadunvarmennus

Osaaminen— ammattilaiset

• ymmärrys siitä, mitä riippuvuus on, mihin asiakkaat kykenevät• neuvottelutaidot• oman työn strukturointi / työskentely toimintaohjeita noudattaen• työskentely moniammatillisissa tiimeissä• tavoitetietoinen työskentely• tiedon hallinta (missä on uusin tieto, kuka tietää, kuka käyttää sitäja missä organisaatiossa)

• miten säilyttää motivaatio / pitää jalat maassa, karttaa epärealistisiaihanteita

• miten olla joustava hoito-/hoivatyössä

Osaaminen—johtavissa tehtävissä toimivat

• valmentajan taidot

Yleistä

• etäjohtaminen - hoitotyön tekijät• politiikat muotoillaan tieteellisen tutkimuksen tulosten pohjalta—miten ottaa huomioon käytännön tason tietämys

Uuden lomakkeen arviointi

Uutta arviointilomaketta on tähän mennessä käytetty kuudessakoulutustilaisuudessa, joissa osallistujia oli yhteensä 90.

Kaikkien kurssien osioiden saama keskipistemäärä oli 7,9 sekäarvostuksen osalta että sen suhteen kuinka hyödyllinen osio onvastaajan organisaatiolle.

Keskihajonta oli 0,7 arvostuksissa ja 0,8 hyödyllisyydessä, mikäosoittaa että kaikki arviot kytkeytyivät tiiviisti toisiinsa. Kurssin

Kurssiarviointikoulutustarpeidenkartoituksen välineenä


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

järjestelyjen keskipistemäärä oli 8,0 ja keskihajonta 0,9 eli arvioissaoli hieman enemmän hajontaa.

Vaikka korkeat pisteet ja vähäinen hajonta saattavat olla tyydyttäviä,ne kuitenkin eroavat vain vähän edellisestä pisteytysjärjestelmästäja antavat siten vain vähän palautetta siitä, mitkä kurssienelementeistä ovat ehkä heikkoja ja kehittämisen tarpeessa.

Uuden arviointilomakkeen hyödyt nousivat esiin tarkasteltaessayksittäisiä kursseja. Nyt kouluttajat saavat palautteena osallistujien(nimettöminä antamat) arviot mukaan lukien osioiden keskiarvot,keskihajonnan ja vaihteluvälin. Osallistujille lähetetäänyhteenvetotilastot ja raportti, jossa esitetään tulkintoja tunnusluvuistaja yhteenveto sanallisesta palautteesta. Osa palautteesta antaaarvokasta tietoa kouluttajista ja heidän opetustyylistään.

Useilla kursseilla esiintynyt ja yhä ratkaisematon ongelma on se, ettälomake laaditaan ennen kurssia eikä se aina vastaa täsmällisestikurssin sisältöä. Mahdollisena ratkaisuna on pohdittu vain osittainvalmiiksi laaditun lomakkeen lähettämistä kouluttajille sähköpostinkautta, jolloin he voivat lisätä siihen omia kysymyksiään. Tämäkuitenkin edellyttää, että heillä on mahdollisuus lomakkeentulostamiseen ja kopiointiin, ja aina ei näin ole. Toinen vaihtoehtoon sijoittaa lomake EATIn internet-sivustoon—salasanallasuojattuna— ja pyytää osallistujia täyttämään lomake kotiinpalattuaan. Tämä ei kuitenkaan tunnu hyvältä ratkaisulta, koskaosallistujilla ei ehkä ole tilaisuutta tai halua ryhtyä täyttämäänlomaketta koulutuksen jälkeen.

Uuden lomakkeen kehittämisessä opittua

Nykyisellä arviointilomakkeella on useita etuja vanhaan nähden.Kokonaisrakenne on systemaattisempi ja vastauksia saadaan nyt entistäuseampiin kysymyksiin sekä numeerisina arvioina että vastauksina senkaltaisiin kysymyksiin kuin “kuinka hyvin me...” ja “mitä pitäisi ...”.

Tilastolliset tunnusluvut ovat tyydyttäviä, mutta kurssien pienenkoon johdosta niissä on vähän sellaista vaihtelua, joka antaisi pohjaatulkinnoille ja johtopäätöksille. Kun kurssia toistetaan riittävän montakertaa, mieluiten siten että vetäjänä on sama kouluttaja, voidaanodottaa, että kurssiarviointi antaa mahdollisuuden tehdä päätelmiäsen sisällöstä ja osoittaa kehittämistarpeita. Tämä edellyttää sitä, ettäkursseja standardoidaan hieman nykyistä enemmän tai—mikä saattaaolla yhtä käypä ratkaisu—että kurssista toiseen toistuvilleelementeille annetaan johdonmukaisesti sama nimi.

Kuten edellä on esitetty, kurssiarviointi tuottaa tietoa siitä mitenkoulutusaiheet vastaavat koulutettavien tarpeisiin. Arviot siitä,kuinka hyödyllinen tietty aihe on oman organisaation tai oman työnkannalta ja kuinka paljon osallistuja piti siitä henkilökohtaisesti ovatkuitenkin hyvin lähellä toisiaan, mikä viittaa siihen, että tällainen

Kurssiarviointikoulutustarpeiden

kartoituksen välineenä


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

jaottelu on liian hienojakoinen. On mahdollista, että osallistujatpitävät jotakin aihetta kiinnostavana ja kannattavat siksi sentarjoamista omalle organisaatiolleen. Tai he voivat kannattaakoulutuksen tarjoamista siksi, että kokevat organisaatiostaanpuuttuvan aiheen tuntemusta. Tällaisten oletusten testaamiseentarvittaisiin kehittynyttä tilastollista analyysiä, jollaista emme olevielä tehneet. Joka tapauksessa näyttää siltä, että suurin osavastaajista ei tee eroa sen välillä, mistä he itse pitävät ja mikä olisihyödyksi heidän organisaatiolleen.

Sen selvittämiseksi, millaisia koulutustarpeita organisaatiotasollaesiintyy, saattaa olla tarpeen jossain määrin luopua arvioinninanonymiteetista. Vastauksia kysymykseen Haluaisimme myös tietää,mitä aiheita haluaisit käsiteltävän tulevilla kursseilla pyydetään sekävastaajan henkilökohtaisesta näkökulmasta että organisaationnäkökulmasta. Kun vastaukset ovat anonyymeja, emme voi yhdistääniitä vastaajien ammatteihin. Päihdetutkimusta käsittelevä kurssisaattaa houkutella eri alojen ammattilaisia kuin kaksoisdiagnoosiakäsittelevä, mutta jonkin verran osallistujissa on päällekkäisyyttäkin.Vaihtelua on myös osallistujien aiemmassa koulutuksessa ja siinä,kuinka vastuullista työtä he tekevät. Kaikki tämä tieto menetetään,jos emme voi kytkeä sitä annettuihin vastauksiin.

Lähestymistapa, jossa kurssiarviointiin yhdistetään koulutustarpeidenkartoitus edellyttää suhteellisen suuria vastausmääriä antaakseenpohjaa mielekkääseen tulkintaan. Tästä syystä se sopisi kursseille, joilleosallistuu kerralla paljon ihmisiä, tai pienemmille kursseille, joitatoistetaan säännöllisesti samansisältöisinä suunnilleen samanlaisilleosallistujajoukoille. Lähestymistapa näyttää (erottelukykyyn liittyvienongelmien johdosta) sopivan paremmin koulutustarpeidenkartoitukseen kuin kurssiarviointiin.

Suuremmat vastausmäärät vahvistaisivat tilastollista analyysiamme,joten olemme harkinneet uuden kyselylomakkeen—erityisesti uusiaosaamistarpeita koskevan osan— esittämistä suuremmalle joukolle eriorganisaatioiden työntekijöitä vaikka he eivät olisikaan osallistuneetEATIn kursseille. Toinen mahdollisuus olisi pyytää kurssien osallistujiakäyttämään kyselylomaketta työpaikallaan. EATIn internet-sivujen(www.eati.org) hyväksikäyttö on kolmas vaihtoehto: vuorovaikutteinenkyselylomake voidaan asentaa sivuille EATI-verkostoon kuuluvienammattilaisten vastattavaksi.

Lisäksi on vielä kysymys siitä, kuinka vakavasti osallistujattodellisuudessa suhtautuvat arviointilomakkeiden täyttämiseen.Vuosien mittaan olen itsekin täytellyt arviointilomakkeita ja havainnutvaikeaksi käyttää arviointiasteikon ääripäitä. Kun pienille eroillearvioissa—esimerkiksi 7,5 versus 8—lähdetään etsimään selitystä,tulokset jäävät helposti hatariksi tai epävarmoiksi. Ehkäpä lomakekyselyei sovi tämän kaltaiseen arviointiin, ellei vastaajia saada osallistumaanarviointiprosessiin vakuuttamalla heidät siitä, että heidän palautteensatodella johtaa muutoksiin.

Kurssiarviointikoulutustarpeidenkartoituksen välineenä


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

JELLINEKIN PÄIHDEPALVELUIDENUUDELLEENORGANISOINTI JA SEN VAIKUTUKSETHENKILÖSTÖKOULUTUKSEENDick OssemanEuropean Addiction Training Institute

Jellinek on Amsterdamissa toimiva organisaatio, joka tarjoaa laajankirjon päihdepalveluita. Ne ulottuvat monenlaisista ehkäisevistätoimista kaikkein vaikeimpien kaksoisdiagnosoitujenmonipäihdekäyttäjien hoitoon, usein pitkäaikaiseen hoitoonpalveluohjauksen tuella. Rahoitus tulee useista lähteistä, erityisestipaikallisilta ja kansallisilta viranomaisilta, sairausvakuutuksesta jaoikeuslaitokselta. Jellinekillä on yli 550 työntekijää ja se on alansasuurin organisaatio Alankomaissa. Vuotuinen asiakasmäärä on yli6000. Tunnettuutensa ja tarjoamiensa erityispalveluiden—esimerkiksihammashoidon ja laboratoriopalveluiden—vuoksi Jellinekillä onpikemmin kansallista kuin alueellista merkitystä johtavanapäihdepalveluorganisaationa.

Tässä artikkelissa luomme katsauksen merkittäviin muutoksiinJellinekin hoitojärjestelmän rakenteessa ja sisällössä. Taustalla oliuseita vaikuttavia tekijöitä mutta prosessilla oli myös omadynamiikkansa. Kehitystä, joka johti päätökseen toiminnanuudelleenorganisoinnista, voidaan jäljittää useiden toimintalinja-asiakirjojen ja vastaavien raporttien kautta, joista esitämmeseuraavassa tiivistelmän.

Tiedon puute

Keskipitkän aikavälin toimintalinjoissa vuosille 1989-19911 todettiin,että lisää faktatietoa tarvitaan pikaisesti seuraavista aiheista:• epidemiologia ja hoitotarpeet• hoitoon sijoittamisen järjestelmä: mitä hoitoa millekin asiakkaalle• hoitojen tehokkuus• tutkimusvälineet ja -menetelmät

Samantapaisia kysymyksiä liittyi seuraaviin aiheisiin:• hoito-ohjelmien kohderyhmät• asiakastilastot (hoitoon otetut, keskeyttäneet, hoitoon palanneet)• asiakkaiden mielipiteet hoidostaan• kunkin hoito-ohjelman merkitys vaikuttavuuden kannalta• vertaistukiryhmien vaikutus, itsehoito-ohjelmat, konsultointi javastaavat liitännäistoimet

Näitä kysymyksiä esitettiin aikana, jolloin terveydenhoitoalallayleisemmin ryhdyttiin pohtimaan hoidon vaikuttavuutta jakustannustehokkuutta sekä tiettyjen asiakasryhmien sijoittamistatiettyihin hoitoihin tai hoitosarjoihin.

1 Perspektief. Beleidsplan voor

de middellange termijn 1986-

1991. Jellinekcentrum.

Amsterdam.


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Jellinekin johtoryhmä päätti, että edellä mainittuihin asioihin täytyikeskittyä ensi tilassa. Uutta, kehitteillä olevan standardoidunkansallisen rekisterin kanssa yhteensopivaa asiakasrekisteriä oltiin jokehittämässä. Tietokoneavusteisia järjestelmiä oli tutkittu. Päätettiinpalkata uutta henkilökuntaa tutkimaan, miten Jellinek voisi ryhtyähakemaan vastauksia joihinkin tärkeistä kysymyksistä. Myönnettiin,että vanhasta lähinnä laitoshoitoon perustuvasta hoitojärjestelmästäkannattaisi siirtyä avohoitoon, johon perusterveydenhuolto voitaisiinkytkeä kiinteämmin. Johtoryhmä oli hyvin selvillä sosiaalisten,lääketieteellisten ja psykologisten aspektien yhteisvaikutuksesta,joten linjana oli, että asiakkaan kaikkia ongelmia tulisi hoitaakokonaisuutena.

Ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin

Samaan aikaan kaksoisdiagnoosiin liittyvät ongelmat olivatnousemassa huomion kohteeksi. Kansallisessa vaikeitariippuvuusongelmia käsittelevässä toimintalinjadokumentissa aihettaanalysoitiin laajemmin. Sitä mukaa kun päihdehuollon erityispalvelujaoli käynnistetty, perusterveydenhuolto ja mielenterveyspalvelut olivatluopuneet tämän asiakasryhmän hoitamisesta. Oli kuitenkin käynytyhä ilmeisemmäksi, että tiettyä asiakastyyppiä, jota joskus kutsutaanäärimmäisen ongelmaisiksi päihteidenkäyttäjiksi, palloteltiinmielenterveyspalveluiden ja päihdepalveluiden välillä. Samassadokumentissa todettiin myös, että päihdeongelman käsitteestä eivallitse yksimielisyyttä—syistä ja seurauksista, diagnosoinnista,hoidon vaikuttavuudesta. Riippuvuus käsitettiin yhä enemmänheterogeeniseksi ilmiöksi sekä syiden, vaikutusten että oheisvaikutustensuhteen. Yleisenä johtopäätöksenä oli, että päihdepalveluiden jamielenterveyspalveluiden yhteistyötä tulisi huomattavasti lisätä ja ettälisää tietoa tarvittaisiin kaikilla alueilla olivatpa ne lääketieteellisiä,psykiatrisia tai sosiaalisia. Päihdealan tulisi ymmärtää, että sentoiminnan tulisi olla monialaista: jotta se pystyisi suorittamaantehtävänsä asianmukaisesti, sen pitäisi aktivoitua monella muullakinalalla kuin perinteisen ehkäisyn ja hoidon piirissä.

Jellinekin näkökulmasta tämä oli hyvinkin toteuttamiskelpoinen linja,koska jo vuosia ennen tätä raporttia oli käynnistetty aikaisemminerillisten lohkojen integrointi. Etsivä työ, kriisiapu, ylläpitohoito,jälkihoito ja kuntoutus, jotka yhdessä muodostavat hoivapalvelut,olivat yhteistyössä tai jopa yhdistyivät perinteisesti täysraittiuteentähtäävien vanhojen päihdepalveluiden kanssa. Vaikka palveluidentodettiin olevan ammatillisesti korkeatasoisia, systemaattista kuvaustaniissä käytetyistä menetelmistä ei ollut, ei myöskään keinoja niidenosaamisen siirtämiseksi. Palveluiden tuloksellisuuden mittaamista olituskin edes harkittu. Suurissa kaupungeissa palveluntuottajienyhteistyö oli lisääntymässä ja johti joissakin tapauksissaorganisaatioiden yhteensulautumiseen. Suuria päihdepalveluidentuottajia, jotka tarjosivat kaikkia tarvittavia palveluita, olimuotoutumassa mutta niiltä puuttui aitoa asiantuntemusta hoidonpsykiatrisista aspekteista, mikä heikensi hoidon tuloksellisuutta.

Jellinekinpäihdepalveluidenuudelleenorganisointi jasen vaikutuksethenkilöstökoulutukseen


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Samassa raportissa mainittiin muitakin tekijöitä, jotka osaltaanvaikuttivat Jellinekin päätökseen tutkailla ja linjata toimintojaantarkemmin ja pyrkiä osoittamaan niiden tuloksellisuus. Rahoitus oliyksi tekijöistä. Päihdepalvelut rahoitettiin osittain järjestelmällä, jokamerkitsi sitä, että ne EIVÄT saisi lisää rahaa, vaikka ne hankkisivatlisää asiakkaita. Koska useimpien palveluiden käyttöaste oli jo 100%,tämä ei järin kannustanut uusien toimintojen käynnistämiseen.Pikemmin se johti siihen, että palvelut kohdistettiin helpoimmilleasiakkaille ja vaikeat tapaukset jäivät niiden ulkopuolelle. Lisärahoitussaattaisi muuttaa tilannetta, mutta silloin palveluorganisaatioidentäytyisi kyetä osoittamaan, että ne pystyvät tehokkaastisaavuttamaan vaikeampia asiakkaita ja pitämään heidät hoidonpiirissä. Tätä varten tarvittiin uusi lähestymistapa, joka sisältäisiasiakaskohtaista palveluohjausta mutta myös selkeät suuntaviivattoiminnoille ja koko sektorin toimintalinjalle. Koska sellaistajärjestelmää ei vielä ollut, tarvittiin uuden järjestelmän suunnittelua.Uuteen järjestelmään sisältyisi aktiivisempi suhtautuminenasiakkaisiin: etsivää työtä ja sellaisten palveluiden tarjoamista, joidenpiiriin asiakkaat eivät hakeudu. Hoitojärjestelmään piti integroidapsykiatrista osaamista ja työntekijät tarvitsivat parempaa koulutustapsykiatrian ja psykologian aloilta. Matalan kynnyksen palveluthelpottaisivat ongelmatapausten hakeutumista päihdepalveluihin.

Laatunäkökulma

Lisäsysäyksen antoi kansanterveyslaitoksen raportti päihdepalveluidenlaadusta.2 Raportissa todettiin, että ala oli uusi ja että sillä oli omaerityisluonteensa. Erityisluonne johtui osaksi riippuvuuteen yhäliittyvästä synnillisyyden leimasta, osaksi siitä, että riippuvuus eiyleensä esiinny yksin vaan kytkeytyneenä muihin ongelmiin.Päihdehoitoa mutkistaa lisäksi yhteys rikollisuuteen ja julkiseenhäiriöön. Raportti antaa päihdepalveluiden laadunhallinnallekontekstin: palveluntarjonnan laadunhallinnasta oli valmisteilla laki(joka astui voimaan 1996).

Hoidon tuli:• olla vastuullista: tehokasta, tarkoituksenmukaista jaasiakaskeskeistä

• tukeutua vankkaan järjestelmään: henkilöstön täytyy olla pätevää,kaikkien työntekijöiden tehtävien tulee olla selkeät, käytössä tuleeolla hyvä sisäisen tiedonvaihdon järjestelmä

• tukeutua laadunvalvontajärjestelmään, johon liittyy säännöllisiä,osaksi ulkopuolisen tahon toteuttamia tarkastuksia

• olla läpinäkyvää siinä mielessä, että vuosiraporteissa kuvataantoteutetut laadunarvioinnit, niiden tehokkuus jne.

Liiketoiminnan uudistus

Liiketoimintaprosessien uudistaminen (Business Process Redesign) onollut tärkeä osa liiketaloustieteitä 1990-luvulta lähtien. Yhden

2 Concept-advies Kwaliteitsbeleid

verslavingszorg. Nationale raad

voor de volksgezondheid.

Zoetermeer, 1994. Vrt. vuonna

1997 Jellinekin johtaja julkaisi

teoksen jossa ensi kertaa luotiin

katsaus kaikkiin

terveydenhuollon

laadunhallintaan liittyviin

elementteihin. (J.A. Walburg.

Integrale kwaliteit in de

Gezondheidszorg. Kluwer

Bedrijfsinformatie 1997.)

Jellinekinpäihdepalveluiden

uudelleenorganisointi jasen vaikutukset

henkilöstökoulutukseen


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

määritelmän mukaan se on organisaatioiden sisäisten ja välistentyöprosessien analyysia ja suunnittelua3. Jellinek käyttää muotoilua:Perustavanlaatuinen ja radikaali tapa käsitteellistää ja suunnitellauudelleen prosesseja, jotta saavutetaan huomattavasti parempiatuloksia laadun, tehokkuuden ja palvelun alueilla. Tämä voidaan nähdäradikaalimpana lähestymistapana kuin kokonaislaadunhallinta, jokatähtää pikemminkin vähittäisiin muutoksiin kuin koko liiketoiminnanmuuttamiseen kerralla. Lyhyesti sanoen liiketoiminnan kattavananalyysin pitäisi johtaa muutoksiin niin organisaation rakenteissa kuinsen kulttuurissakin. Tähän voidaan päästä vain, jos kootaan paljontietoa liiketoiminnan kaikista puolista, asiakkaista, organisaatiostaja tavoista käsitellä prosesseja.

Viisivaiheinen liiketoimintaprosessien uudistus edellyttäisi:• liiketoiminnan visioiden ja prosessien tavoitteiden kehittämistä• uudistamista kaipaavien prosessien identifioimista• olemassa olevien prosessien ymmärtämistä ja mittaamista• tietotekniikan tarjoamien mahdollisuuksien identifioimista• uuden prosessin prototyypin suunnittelua ja rakentamista.

Aiheesta on olemassa paljon kirjallisuutta, jossa osittain näkyysuuntaus pois alkuperäisestä konseptista. Arvokasta oppia on saatuliian äärimmäisistä tapauksista, koska niillä on taipumus epäonnistua.Epäonnistumisen syynä voivat olla puutteet johdon sitoutumisessaja johtamistavassa, epärealistinen mittakaava ja odotukset sekämuutosvastarinta. Liian radikaali lähestymistapa saattaa häiritäorganisaatioita niin paljon, että se lamauttaa niiden toiminnan. Ajanhaasteet kestävään uuteen liiketoiminnan konseptiin päästään ehkäparhaiten yhdistämällä kohtuullinen määrä vähittäisiä parannuksiavallankumouksellisiin uusiin näkemyksiin.

Jellinekin toiminnan uudistamisprojekti

Edellä on kuvailtu• kansallisten toimintalinjojen muutoksia (lisää yhteistyötä,asiakasryhmien eriyttämistä)

• Jellinekin omassa piirissä muodostuneita näkemyksiä (faktatiedonpuute; tarve tietää, mikä toimii)

• edistystä liiketoimintaprosessien suunnittelussa• laadunhallinnan periaatteiden omaksumista (kuten perinteisentuotantoteollisuuden, myös palveluiden tuottajien tulisi pystyätakaamaan tuotteen laatu).

Jellinekin ylimmällä johdolla oli selkeä näkemys siitä, mihin suuntaantämä kehitys veisi organisaatiota, ja he olivat valmiita toimimaantilanteen edellyttämällä tavalla.

Vuonna 1986 asetettiin tavoitteeksi organisaation järjestelmällinenparantaminen ja vuonna 1993 tätä varten käynnistettiin projekti.Useita laadunhallintajärjestelmiä kokeiltiin ja Jellinek päätti ottaa

3 Davenport, T.H. & Short, J.E.

The New Industrial Engineering

and Business Process Redesign,

Sloan Management Review pp.

11-27, summer 1990.



Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

käyttöön ISO 9001:1994 standardin. Tämä edellytti Jellinekin jokaisenosaston prosessien, organisaation mission, tavoitteidensaavuttamiseen käytettävien menetelmien, työntekijöidenosallistumisen, heidän tehtäviensä ja rooliensa sekähallintokäytäntöjen kuvaamista. Mittavaan operaatioon osallistuikaikkien osastojen johto ja suuri joukko muita Jellinekintyöntekijöitä. Prosessia parannettiin ja hienosäädettiin sisäisten jaulkoisten auditointien kautta, joissa pätevät tarkastajat testasivat,noudatettiinko kuvattuja menettelyjä kirjaimellisesti, ja neuvoivatjärjestelmän virheiden korjaamisessa. Vuonna 1998 Jellinekillemyönnettiin ISO 9001:1994 sertifikaatti, mikä osoitti että senprosessit olivat selkeitä ja perinpohjaisesti kuvattuja. Vuosittaisettarkastukset pitivät toiminnan linjassa.

Se, että liiketoimintaprosessi on hyvin kuvattu, ei takaa sitä, ettätuotteet olisivat millään tavalla arvokkaita yhteiskunnalle. Tätä vartentarvittiin toisenlaista prosessinhallintaa, jossa tutkijoiden avustuksellavarmistettaisiin, että Jellinek hoitaa asiakkaitaan tavalla, joka takaaheille parhaan tuloksen kohtuullisella hinnalla eli aika- jatyöpanoksella. Jellinek oli onneksi kaukonäköisesti ollut mukanavuonna 1993 perustamassa tutkimuslaitosta nimeltä AmsterdamInstitute for Addiction Research (AIAR - www.aiar.nl). Tutkimuslaitossyntyi Amsterdamin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan jaJellinekin yhteistyön myötä. Sen tehtävänä on tehdä asiakaslähtöistätieteellistä tutkimusta riippuvuudesta, painottaen hoitomenetelmientuloksellisuutta koskevaa tutkimusta. Nykyiset tutkimusprojektitkohdistuvat uusiin hoitomenetelmiin, hoito-organisaatioiden laatuunsekä psyko-biologiseen perustutkimukseen. Jellinekin toiminnanuudistamisen kannalta suoraan relevantteja tutkimusaiheita ovatterveyspalveluiden laatu, kliininen päätöksenteko, hoidontuloksellisuus, hoitoprosessi, kaksoisdiagnoosiasiakkaat, hoidon jaasiakkaan yhteensovittaminen, pakkohoito sekä tieteellisestitestattujen interventioiden levitys ja käyttöönotto.

AIAR:n tuottamaan tietoon tukeutuen Jellinek saattoi ryhtyäsuunnittelemaan uudelleen toimintaansa sillä periaatteella, ettätulevaisuudessa hoidon tulee pohjautua tieteelliseen näyttöön, ollakustannustehokasta ja tähdätä täsmennettävissä oleviin tavoitteisiin,jotka asetetaan yhteistyössä asiakkaan kanssa ja tämänsuostumuksella. Tämä merkitsi siirtymistä vaiheistettuun hoitoon jasiihen, että kunnollisen arvioinnin pohjalta suunnitellaan selkeähoitoreitti, johon tulisi sisältyä myös motivointi ja retkahduksenehkäisy. Jos hoitoon ei voida ryhtyä, pitäisi haittojen vähentämisenkautta pyrkiä vakaannuttamaan tilanne ja tarjota jonkinlaisia näkymiätaustalla olevien ongelmien hoitamiseen. Jotta prosessit olisivatläpinäkyviä ne tulisi kuvata yksityiskohtaisesti toimintaohjeissa(protokolla) tai hoitomanuaaleissa. ISO 9001:1994 -prosessistasaaduista kokemuksista oli paljon apua. Monet vanhan tyylin prosessitoli jo kuvattu, ja käytettävissä oli vankkaa tietoa käytössä olevienprosessien heikkouksista, asioista jotka kaipasivat korjausta,





Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

epäloogisuuksista tai prosesseista, joista voitaisiin luopua, syistäsiihen, että tietyt kohderyhmät jäävät aina tavoittamatta jne.

Voitiin ennakoida, että ammattilaisten joukossa tulisi esiintymäänmuutosvastarintaa, esimerkiksi seuraavanlaisista syistä: “yksittäistenasiakkaiden ominaispiirteet jäävät huomiotta”, “luovuudelle jajoustavuudelle ei ole tilaa” ja “mitä hyötyä on sitten minun kliinisestäkokemuksestani”. Pelättiin myös, että työ muuttuisi tylsäksi, jos pitäisivain tiukasti noudattaa hoitomanuaalien ohjeita. Niinpä Jellinekissäotettiin käyttöön tyytyväisyyden mittaus—ei vain asiakkaidentyytyväisyyden mittaus osana laatujärjestelmää, vaan myöstyöntekijöiden ja laajemmin yhteiskunnan tyytyväisyyden arviointi.EFQM-järjestelmä4 tarjosi mallin, joka ottaa huomioon kaikki nämäelementit. Se on yksi väline, jolla voidaan mitata sellaisia asioita kuin“missä olemme?” tai “minne olemme menossa?”.

Keskeinen asiakirja: “Tulosten arviointi”

Keskeisessä asemassa Jellinekin uudistuksissa on raportti nimeltäTulosten arviointi (Resultaten Scoren), joka syntyi useiden toimijoidenyhteistyönä (terveysministeriö, kansallinen mielenterveysalanorganisaatio GGZN ja eräät päihdepalveluorganisaatiot Jellinek mukaanlukien). Kaikkien tavoitteena oli panostaa voimakkaastipäihdepalveluiden laatuun ja uusiutumiseen. Raportti oli tarkoitettupohjaksi jatkokeskustelulle pitkän aikavälin kehittämisestä, johonosallistuisivat kansallinen ja paikallinen hallinto, asiakasjärjestöt,vakuutusyhtiöt ja muut toimijat. Raportissa analysoitiinpäihdepalveluiden tilaa ja tehtiin johtopäätöksiä tulevaisuutta varten.

Johtopäätöksenä oli, että päihdepalveluiden edellytettiin pystyvänvastaamaan lukuisiin yhteiskunnan eri puolilta asetettuihinvaatimuksiin. Samalla niiden täytyi myös tulla toimeen monenlaistenhallintoelimien ja viranomaisten kanssa. Tämä heikensi palveluidenyhtenäisyyttä. Tieteellisen tiedon riittämätön hyväksikäyttö heikensikykyä tuottaa riittävän tasokkaita palveluita. Tulevaisuuden kannaltatärkeimpiä haasteita oli laadun parantaminen ja siinä tapahtuvankehityksen osoittaminen.

Keskeisinä päihdepalveluiden osaamisvaatimuksina raportissalistattiin:• tieto päihteistä ja niiden käytöstä sekä uhkapelien pelaamisesta• tieto riippuvuuksista• tieto riippuvuusongelmien ja muiden ongelmien yhteenkytkeytymisestä

• kokemus vuorovaikutuksesta riippuvuusongelmaisten kanssa• taito riippuvuuden ja siihen liittyvien ongelmien järjestelmälliseenhoitoon

• taito motivoida ihmisiä muutokseen• riippuvuusongelmaisille tärkeiden organisaatioiden sosiaalisenkartan tuntemus

4 European Federation for

Quality Management - http://

www.efqm.org/new_website/



Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Monilla näistä alueista tarvittiin (lisää) tieteellistä tietoa, osin uudentutkimuksen kautta, samoin jatkuvaa laadunvalvontaa.Lisäelementtinä analyysissä mainittiin uusien asiakasryhmienilmaantuminen, osittain nykyisessä asiakaskunnassa tapahtuvienmuutosten takia (esim. vanheneminen, heikentyminen, suurempipalveluiden tarve kohtuullisen elämisen tason turvaamiseksi), osittainpäihteiden käytössä tapahtuvien muutosten takia (uusia päihteitä,uusia käyttötapoja). Päihdepalveluissa sovelletun tiedon tulisitukeutua näyttöön. Perusrakenteet tämän tiedon kokoamiseenpuuttuivat surkealla tavalla ja niitä tuli kehittää. Raportti ehdottialueellisten osaamiskeskusten käyttöä tiedon hankinnassa,kokoamisessa ja levittämisessä ja laadun parantamisessa. Tällaisiakeskuksia on sittemmin perustettu.

Moduulirakenteisen hoidon kehittäminen

Tulosten arviointi -raportti hyväksyttiin toimintalinjojen kehittämisenvälineeksi koko Hollannin päihdesektorilla. Muutama muuorganisaatio5, jotka Jellinekin lailla ovat alueillaan johtaviapäihdepalveluiden tuottajia, päätti ryhtyä yhteistyössä kehittämäänuusia työmenetelmiä. Merkittävä muutos oli päätös ottaa käyttöönmoduulirakenteisia hoitomalleja, jotka kuvataan toimintaohjeissa(protokolla). Moduulikuvaukset laaditaan mahdollisimman pitkälleaineriippumattomiksi: koska interventiot toimivat useiden eripäihteiden käyttäjille, moduulikuvaukset laaditaan siten, että vainpoikkeustapauksissa kuvataan tietyn aineen käytön vaikutuksia.

Kaikki partneriorganisaatiot lupasivat tuottaa protokollia. Jellinekon edistynyt näiden laatimisessa ja käyttöönotossa pisimmälle.Käyttöönottoon liittyy henkilöstön koulutus ja myös tässä Jellinekon eturintamassa.

Vähitellen on muotoutumassa parhaiden käytäntöjen kokoelma. Senmuotoutuminen antaa mahdollisuuden tutkia erilaistenhoitomenetelmien vaikutuksia määriteltyihin asiakasryhmiin taivertailla, missä määrin hoitoprotokollaa noudatetaan erityöympäristöissä. Aikanaan protokollien voidaan odottaa tulevankäyttöön koko maassa. Vaikka Jellinekin henkilökunta on ollutkouluttamassa kouluttajia toisille organisaatioille, mahdollisuuksiavaltakunnalliseen koulutuksen organisointiin ei ole. Tästä tulevatluultavasti vastaamaan jo olemassa olevat alueellisetmielenterveysalan oppilaitokset (niin kutsutut Rinot). Tuleviintehtäviin kuuluu myös koulutuksen arviointijärjestelmänkehittäminen ja tulosten—mutta myös uuden tiedon ja uusienmenetelmien—hyödyntäminen koulutuksen kehittämisessä.

Jellinekissä asiakkaiden sisäänottoon tulee sisältymään selkeäasiakkaan tilan ja tarpeiden arviointi. Sitten tehdään vaiheistetunhoidon periaatteen mukaisesti päätös siitä, mitä hoitomoduuleja tulisitarjota. Hoitomoduulien tulisi olla hoitomuotoja, jotka ovat pitkälle

5 Parnassia, Brijder and Novadic.





Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

riippumattomia hoitoa antavasta työntekijästä, ja niiden tulee ollatieteelliseen näyttöön perustuen mahdollisimman tehokkaita. Hoidonvaikutus asiakkaaseen mitataan osittain arviointiasteikkojen avulla,osittain kysymällä asiakkaalta, kuinka tyytyväinen hän on saamaansaapuun.

Kaikki moduulit ja protokollat syntyvät samanlaisen toimintaketjuntuloksena:1 Asiantuntija tekee kirjallisuuskatsauksen pohjalta yhteenvedon

aihetta koskevasta nykytiedosta keskittyen parhaaseen käytäntöön.2 Organisaation ja AIAR:n asiantuntijoista koostuva ryhmä päättää

moduulin sisällöstä, jonka jälkeen kirjoitetaan alustava protokolla.3 Asiantuntijaryhmä pitää useita kokouksia asiantuntijavieraiden

kanssa ja laatii lopullinen version. Tässä vaiheessa asiaa tunteviatyöntekijöitä kutsutaan kuultaviksi.

4 Moduulia voidaan testata lyhyen pilottivaiheen ajan ja arvioinninjälkeen voidaan tehdä muutoksia.

5 Lopullinen versio laaditaan ja otetaan käyttöön.

Tulosten arvioinnista koulutukseen

Alusta lähtien oli ilmeistä, ettei kaikilla työntekijöillä ollut sellaisiatietoja ja työskentelytapaa, joita tarvitaan jotta ohjeistettu hoitoonnistuisi. Puutteen poistamiseksi päätettiin, että jokaisenasiakkaiden kanssa työskentelevän työntekijän tulee osallistuakahteen keskeiseen koulutukseen riippumatta aikaisemmastakoulutuksesta tai työkokemuksesta.

Alustava koulutus sisältää seuraavat osat:• Peruskurssi päihteistä — puoli päivääTähän mennessä tämän koulutuksen ovat käyneet läpi monet,joskaan eivät kaikki asiakastyötä tekevät. Rajoittavana tekijänä onkouluttajiksi tarvittavien lääkäreiden rajallinen määrä.

• Motivoivien haastattelutekniikoiden koulutus — yksi päivä

Nämä kaksi kurssia antavat työntekijöille tietoa ja samalla motivoivatheitä ja muokkaavat heidän asenteitaan niin, että asiakaslähtöinentuomitsemista välttävä lähestymistapa hyväksytään laajemmin.

Koulutuksen seuraava vaihe riippuu työntekijästä ja hänen työstään:• mitä hän tekee asiakkaiden kanssa ja millaisia hänen asiakkaansaovat?



Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Useita moduuleja on jo saatu valmiiksi:

• Palveluohjausta äärimmäisen vaikeille asiakkaille

Amsterdamissa aiheuttaa paljon häiriötä kaupungin keskustassa noin400 ihmisen ryhmä. Monet näistä (potentiaalisista) asiakkaista kärsiikaksoisdiagnoosiongelmista ja lähes kaikki käyttävät monia koviahuumeita, joista painottuu kokaiini. Yhteistyössä muidenorganisaatioiden kanssa Jellinek tarjoaa tälle—tuen tarpeensa vuoksitukiasiakkaiksi kutsutulle—ryhmälle palveluohjausta. Tätäpalveluohjauksen erityismuotoa varten laadittiin moduuli ja protokolla.

• Neljän haastattelukerran moduuli

Ensimmäinen ja monissa tapauksissa (riittävänä) ainoa toimenpide voiolla tarjota asiakkaalle neljän haastattelukerran avulla toteutettua hoitoa,jossa korostetaan omatoimisuutta ja annetaan neuvoja asiakkaan omiintarpeisiin perustuen. Tämä lähestymistapa on erittäin tuloksellinenlukuisien asiakkaiden tilanteessa ja sellaisena hyvin kustannustehokas.

• Kymmenen haastattelukerran moduuli

Asiakkaille, joille neljän haastattelukerran moduulia pidetäänriittämättömänä, sopii paremmin 10 haastattelukerran moduuli, jokaon niinikään standardoitu.

• Sisäänotto

Koska sisäänotto on keskeisessä asemassa sen suhteen, mitä palveluitamillekin asiakkaalle päätetään tarjota, oli tarpeen kehittää moduulija protokolla sisäänoton työntekijöille. Päätöksentekopuut auttavattyöntekijöitä päätymään oikeaan ohjaukseen, osittain perustuenstandardoituihin sisäänottolomakkeisiin.

• Kuntoutusraportti

Jellinekin kuntoutusosaston on annettava viranomaisillevakiomuotoinen raportti jokaisesta asiakkaasta. Sen takaamiseksi,että raportti on standardin mukainen, on kehitetty protokolla.

• Kriisiapu

Koska kriisiavussa usein kietoutuu yhteen lääketieteellinen japsykologinen apu, työntekijöille on annettava selkeät ohjeet siitä,miten kriisissä olevien asiakkaiden kanssa toimitaan.

• Katkaisuhoito

Katkaisuhoidon työntekijöillä täytyy olla tukenaan selkeättoimintaohjeet. Ohjeissa korostuvat lääketieteelliset aspektit.




hoito jaetaanmoduuleiksi

työvaiheet kuvataantoimintaohjeissa


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Tähän mennessä työntekijöille on järjestetty koulutusta ensimmäistenneljän moduulin toteuttamiseksi. Jotta työntekijät olisivatvalmistautuneita ja motivoituneita koulutukseen, asianomaisilletiimeille on annettu tietoa uudelleenorganisointitiimin vierailunyhteydessä. Koska tiimien osallistuminen uudistukseen on olennaisentärkeää, suunnittelutiimi panostaa erityisesti työntekijöideninformoimiseen

Työntekijät, jotka osallistuvat alustavaan tai erityiskoulutukseen,saavat osallistumistodistuksen. Kaikkiin kursseihin liittyy arviointija lisäkoulutuksen tarpeiden kartoitus.

On myös osoittautunut tarpeelliseksi järjestää kurssien jälkeenseuranta. Ensimmäisinä koulutuksen jälkeisinä kuukausina kurssinkäyneet osallistuvat kerran viikossa tai kahdessa seurantaan ja myössäännölliseen työnohjaukseen. Tavoitteena on tunnistaa kitkakohtiatekniikan soveltamisessa ja myös lisäkoulutuksen tarpeita. Joslisäkoulutusta tarvitaan, sitä voidaan antaa paikan päällä. Esimerkiksi:Neljän haastattelukerran kurssin osana on tilannearvion tekeminen.Joillekin työntekijöille tehtävä on helppo, toiset pitävät sitä vaikeana.Työnohjauksen yhteydessä he voivat vaihtaa kokemuksia, millä sinänsäon opettava vaikutus. Tähän voidaan lisätä havainto-opetusta.Seurannan ja työnohjauksen yhteydessä kertynyttä palautettakäytetään hyväksi protokollien kehittämisessä.

Kurssille osallistuminen ei välttämättä merkitse sitä, että opetettujatietoja, työskentelytyylejä tai asenteita sovelletaan työssä. Siksikehitteillä on järjestelmä, jolla seurataan ohjeistuksen noudattamista.Työntekijät, jotka osoittavat arvioijia tyydyttävällä tavalla, että hetodella työskentelevät protokollan ohjeistuksen mukaisesti, palkitaantodistuksella; toiset saattavat tarvita lisäkoulutusta tai korjaavaakoulutusta. Erityistä huomiota vaativa asia on eri kurssien sisältämienelementtien väliset kytkökset. Toisin sanoen: rutiinimaisestiprotokollan ohjeita noudattava työntekijä saattaa ahtaasti tulkittunahoitaa työnsä, vaikka hän ei ottaisikaan huomioon asiakasta yksilönä.Kuitenkaan hän ei todennäköisesti ole hyvä hoitotyöntekijä. On myösmahdollista, että työntekijät ryhtyvät soveltamaan uusia menetelmiämutta palaavat vähitellen takaisin vanhoihin työtapoihin.

Edellä kuvattu Jellinekin uudistuminen on selvästi ylhäältä alassuuntautuva prosessi. Sen käynnisti ja sitä kehitti ylin johto apunaanjoukko tutkijoita. Toisaalta paljon huomiota on kiinnitetty siihen,että moduulit ja protokollat olisivat hyödyllisiä työntekijöidenkannalta ja työntekijöiden antama palaute otetaan huomioonkehitettäessä edelleen sekä protokollia että koulutusta.



Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

TÄSMÄKOULUTUSTA PÄIHDESAIRAANHOITAJILLE

Milada GúthováPäihdehoitokeskus, Bratislava

Slovakiassa järjestettiin Transdrug-projektin ansiostapäihdesairaanhoidon koulutusta, jossa painotettiin kohderyhmäntärkeimpinä pitämiä teemoja.

Käytimme Delfi-tekniikkaa selvittääksemme millaisia koulutusaiheitapäihdehoitokeskuksissa ja sairaaloiden psykiatrisilla osastoilla toimivatpäihdesairaanhoitajat pitivät päivittäisen työnsä kannalta tärkeinäja missä he kaipasivat lisäkoulutusta (ks. s. 59). Tulokset olivatpontimena päihdesairaanhoitajille suunniteluun koulutuspäivänjärjestämiselle joulukuussa 2002 Bratislavan päihdehoitokeskuksenyhteydessä toimivassa päihdeinstituutissa. Osanottajat olivatpäihdehoitokeskuksen hoitajia ja muita koulutustarvekartoitukseenosallistuneita päihdesairaanhoitajia.

Koulutustarpeiden selvittäminen Delfi-tekniikan avulla olisuhteellisen helppo toteuttaa, varsinkin kun käytimme postikyselyäkohderyhmän tavoittamiseksi. Ongelmia syntyi kuitenkin koulutuksenjärjestämisvaiheessa. Osanottajia oli odotettua vähemmän, johtuenlähinnä hoitajien työnantajaorganisaatioiden, erityisesti Itä-Slovakiassa sijaitsevien organisaatioiden, riittämättömistä varoista.

Koulutusteemojen suunnittelussa otettiin huomioon Delfi-pohjaisentarvekartoituksen tulokset.

Seminaariin valittiin seuraavat aiheet:• tietoa lakiasioista• B- ja C-tyypin hepatiitti• Bratislavan päihdehoitokeskuksen potilashallintojärjestelmä• kommunikointitaidot• päihtyneen asiakkaan hoito

Aiheita käsiteltiin asiantuntijaluennossa ja sitä seuranneessakeskustelussa. Kysymyksille varattiin paljon aikaa, koskatarkoituksena oli antaa etusija osanottajien tiedon ja ohjauksentarpeille. Suurin osa kysymyksistä käsitteli käytännön ongelmia.

Osanottajien kysymykset—jotka olivat usein tyyppiä ”mitä tehdäkun…”—nousivat ongelmista joita kohdataan työpaikoilla aidoissatyötilanteissa.


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Lakiasioita koskeva tieto

Hoitajat olivat kiinnostuneimpia potilaan luottamuksellisten tietojensuojaamisesta, oman organisaationsa luotettavuuden varmistamisesta,potilaan sukulaisten kanssa kommunikoinnista jne.

Hepatiitti B ja C

Kysymykset koskivat potilaan terveyden suojaamista,ennaltaehkäisevän tiedon antamista asiakkaille ja hoitajan omanterveyden suojaamista.

Potilashallinto

Kysymykset käsittelivät lähinnä tiettyjen organisaatioiden toimintaa,organisaatiorakenteita, potilaille tarjottuja hoito-ohjelmia, potilaanhoitoon pääsyn prosessia jne. Seminaarin jälkeen osanottajilla olimahdollisuus tutustua Bratislavan päihdehoitokeskuksen tiloihinylihoitajan opastuksella.

Kommunikointi potilaan kanssa

Hoitajat olivat erityisen kiinnostuneita tehokkaastakommunikoinnista aggressiivisen tai päihdyttävien aineidenvaikutusten alaisen potilaan kanssa sekä kommunikoinnistaavohoitoon siirtyneen potilaan kanssa.

Päihtyneen asiakkaan hoito

Erityinen kiinnostuksen aihe oli eri aineiden aiheuttamanpäihtymystilan tunnusmerkit.

Delfi-pohjaisen koulutustarpeiden kartoituksen tulosten käyttöyksipäiväisen seminaarin suunnittelussa onnistui hyvin. Räätälöityseminaari oli tehokas, nopea ja joustava tapa välittää sellaisia tietojaja taitoja, joita vastaanottajat kaipasivat. Delfi-tekniikan, seminaarinja osanottajien esittämien kysymysten tuottama tieto olisiluonnollisesti hyvä pohja myös pitempiaikaisen koulutuksenjärjestämiselle. Koulutusaineistojen, koulutustilojen ym. suhteenvaatimukset olisivat kuitenkin aivan toista luokkaa. Räätälöityjenkoulutustilaisuuksien onnistumisen kannalta tärkeää on myös se,missä määrin kohderyhmän ja työnantajaorganisaatioiden tarpeetkäyvät yksiin.

Täsmäkoulutustapäihdesairaanhoitajille


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

PÄIHDETYÖN ERIKOISTUMISOPINNOT PIRKANMAANAMMATTIKORKEAKOULUSSA

Tuija Salo & Marja-Liisa TorikkaPirkanmaan ammattikorkeakoulu, Tampere

Asiakkaiden ja potilaiden päihteiden käytön ongelmienlisääntymisestä ja monimuotoistumisesta johtuva päihdetyönosaamisen tarve on tunnistettu sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sosiaali-ja terveysalan ammattilaiset ovat tuoneet esiin sen, että päihteidenongelmakäytön tunnistaminen, taito ottaa päihteiden käyttö puheeksiasiakkaan kanssa ja tieto hoitomahdollisuuksista ja keinoista ovatpuutteellisia.1

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön koulutuksessapäihdetyön opetus on ollut riittämätöntä. Päihdekysymyksiä ei ehkäole lainkaan käsitelty koulutuksessa ja usein päihdetyön opetus onriippunut opettajien päihdetyön osaamisesta ja kiinnostuksesta.

Pirkanmaan ammattikorkeakoulu on uusimpia ammattikorkeakoulujaSuomessa. Se perustettiin 1997 ja vakinaistettiin 2000. Päihdetyönerikoistumisopinnot alkoivat syyskuussa 2001. Erikoistumisopinnotovat pitkäkestoista ammatillista lisäkoulutustaammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille ammattilaisille. Ne eivätjohda ammattitutkinnon suorittamiseen, mutta vahvistavat sekäteoreettisesti että käytännöllisesti oppijan ammattitaitoa.Erikoistumisopinnot ovat laajuudeltaan 20 – 40 opintoviikkoa.

Uusi päihdetyön koulutus

Päihdetyön erikoistumisopintojen käynnistämistä vauhdittiosallistuminen Transdrug-projektiin. Koulutuksen tavoitteena oliammattitaidon kehittäminen päihdetyössä ja tiedon lisääminenpäihteiden käytön vaikutuksista (alkoholi, huumeet ja lääkkeet) sekäennalta ehkäisevän ja kuntouttavan työn näkökulmien vahvistaminen.Myös vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot asiakkaiden ja heidänperheidensä kanssa samoin kuin yhteistyötahojen kanssa olivatkeskeisellä sijalla.

Erikoistumisopinnot olivat laajuudeltaan 20 opintoviikkoa. Opinnotjakaantuivat kolmelle lukukaudelle syyskuusta 2001 marraskuuhun2002. Opintojen pitkäkestoisuudella pyrittiin mahdollistamaanprosessinomainen oppiminen, jolloin oppijalla on aikaa työstääoppimaansa niin, että se sulautuu hänen persoonalliseentoimintatapaansa.

Lähtiessämme kehittämään koulutusta halusimme ottaa huomioonopiskelijoiden tarpeet, mielipiteet ja käsitykset päihdetyön

1 Sutinen, T. Päihdetyö

päihdesairaanhoitajaverkoston

jäsenten kuvaamana. Kuopion

yliopisto, hoitotieteen laitos, pro

gradu- tutkielma, 1997.

Välimaa, T. Terveyskeskuksen

vuodeosastolla toimivien

hoitajien ammatilliset valmiudet

päihteidenkäyttäjän hoitotyössä.

Turun yliopisto, hoitotieteen

laitos, pro gradu- tutkielma,

2000.


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Delfi-tekniikan soveltaminentarjosi hyvät mahdollisuudet kerätä tietoa opiskelijoiltaopetussuunnitelman teemoja varten. (Ks. s. 54) Se mahdollisti myöshedelmällisen ja koko koulutuksen ajan jatkuvan vuoropuhelunopiskelijoiden kanssa.

Opetussuunnitelma

Päihdetyön erikoistumisopintojen opetussuunnitelma koostuuopintokokonaisuuksista eli teemoista ja jokaiseen teemaankytkeytyvistä opintojaksoista. Lisäksi opintoihin kuuluuharjoittelujakso ja kehittämistehtävä. Teemoja käsiteltiinkontaktiopetuksessa, niihin liittyvissä etätehtävissä ja itsenäisenopiskelun kokonaisuuksissa. Nämä suoritettiin joko yksin taipienryhmissä. (Ks. s. 158)

Ensimmäinen teema koostui orientoivista opinnoista, joidentavoitteena oli perehdyttää opiskelijat ammattikorkeakoulu-opiskeluun, tiedonhankintaan, tietotekniikkaan ja erilaisiinoppimismenetelmiin. Tämän jakson aikana opiskelijat laativathenkilökohtaisen opiskelusuunnitelmansa. Näissä pohdittiin jokaisenopiskelijan henkilökohtaisia lähtökohtia ja tavoitteita koulutukselleja suunniteltiin alustavasti harjoittelujakson toteuttamista jakehittämistehtävän aihepiiriä.

Toinen teema sisälsi päihdetyön perusopintoja (9 opintoviikkoa) jajakaantui kuuteen opintojaksoon:• päihdetietous ja ihmisen toiminnan perusteet• päihdetyötä ohjaavat säädökset ja päihdepalvelut• terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja ehkäisevä päihdetyö• hoitava ja kuntouttava päihdetyö• yhteistyö• päihdetyöntekijän jaksaminen

Näitä aiheita käsiteltiin luento-opetuksen ja yhteisten keskustelujenkeinoin, erilaisin draamallisin menetelmin, opintokäyntien jaasiantuntijaluentojen kautta. Opiskelijat osallistuivat myös kokoPirkanmaan alueen yhteisiin päihdetyön koulutustilaisuuksiin.Etätehtävät olivat pääosin kirjallisia, mutta myös posteriesityksiäkäytettiin samoin tiedonhakua Internetistä.

Vuorovaikutuksellisuus ja yhteistyö olivat alusta saakka punaisinalankoina koko koulutusprosessissa. Opimme toinen toisiltamme.Alkuvaihe oli keskeinen ryhmäytymisen kannalta.Yhteistoiminnallisuutta ja ryhmäytymistä ajatellen laadimme osanetätehtävistä pienryhmässä toteutettaviksi. Opiskelijoidenpalautteessa näitä pidettiin positiivisina, vaikka niihin liittyihankaluuksia aikataulujen yhteensovittamisen, välimatkojen, perhe-elämän ja vuorotöiden takia. Työelämä vaatii kuitenkin yhteistyötäja nämä toteutukset tukevat sen opettelua.

PäihdetyönerikoistumisopinnotPirkanmaanammattikorkeakoulussa


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Koulutukseen kuului neljän opintoviikon pituinen harjoittelujakso,joka voi olla työskentelyä omassa työpaikassa tai jossain muussapäihdetyön toimipisteessä, joko julkisella tai kolmannella sektorilla.Omalla työpaikalla tapahtuvan harjoittelun tavoitteena oli uuden,omaa työkäytäntöä kehittävän näkökulman löytäminen. Harjoitteluoli ohjattua: harjoittelupaikoilla oli nimetty työntekijä, joka toimiharjoittelujakson ohjaajana, ja ohjaava opettaja vierailiharjoittelupaikassa jakson aikana.

Koulutuksen aikana laadittiin kehittämistehtävä (5 opintoviikkoa),joka kytkeytyi opiskelijan omaan työhön tai hänen valitsemaansaaihealueeseen. Kehittämistehtävä käynnistettiin heti koulutuksenalkuvaiheessa. Kehittämistehtävässä opiskelijalla oli mahdollisuussitoa teoreettinen ja käytännöllinen tietämys toisiinsa; siinä olitarkoitus etsiä laajempaa näkökulmaa ja kytkeä yhteen erilaisiailmiöitä. Kehittämistehtävän aikataulu ja työvauhti vaihtelivat eriopiskelijoilla. Tehtävään liittyi kirjallinen raportointi.

Yhteydet Transdrug-projektiin

Osallistuminen Transdrug-projektiin toi paljon sisältöjä myöskoulutuksen toteuttamiseen. Opiskelijoille tiedotettiin projektinkulusta. Projektissa kerättyä tietoa on hyödynnettiin koulutuksessa.Tieto siitä, että koulutusprosessin eri vaiheissa kerättyäopiskelijapalautetta esitellään projektin osallistujille, motivoi sekäopiskelijoita että opettajia.

Transdrug-projektiin osallistuminen lisäsi tietoa ja kiinnostustapäihdetyön kansainvälisiä näkymiä ja tapahtumia kohtaan. Internetinkäyttö oppimisen ja opettamisen apuvälineenä lisääntyi. Projektinkansainväliset yhteydet rohkaisivat myös opiskelijoita käyttämäänenglanninkielisiä lähteitä.

Yhteistyö Transdrug-partnereiden kanssa avasi opiskelijoillemahdollisuuksia harjoitella ulkomailla. Yksi opiskelijoista tutustuiHollannissa Jellinekin työkäytäntöihin ja suoritti osan harjoittelustasairaanhoitajan työtehtävissä Italiassa Rovigon alueenpäihdepalveluissa.2

Erikoistumisopintojen arviointia

Koulutuksen aikana käytimme kolme kertaa tuplatiimi-menetelmääopiskelijapalautteen keräämisessä. (Ks. s. 86) Tarkoitus oli rohkaistaopiskelijoita arvioimaan omaa oppimisprosessiaan sekä sitä, mitä heolivat oppineet sekä tiedollisesti että taidollisesti. Pyysimme heitämyös arvioimaan, mitkä tekijät olivat edesauttaneet ja mitkäehkäisseet oppimista. Koulutuksen lopussa pyysimme heitä vielävastaamaan samoihin kysymyksiin päihdetyön perusosaamisesta jatulevaisuudessa korostuvasta osaamisesta, joita esitimme heille

2 Harjoitteluraportissaan Sinikka

Taipale kiinnitti huomiota

suomalaisten ja italialaisten

päihdepalveluiden eroihin:

”Toimenkuvat poikkesivat

suomalaisista. Sairaanhoitajille

kuuluivat potilaiden vastaanotto

ja lääkkeiden antaminen.

Lääkärit vetivät ryhmät ja

keskustelut. Potilaille oli tarjolla

moninaisia palveluja ohjaajien,

psykologien ja

sosiaalityöntekijöiden toimesta.

Korvaushoidot olivat yleisempiä

kuin Suomessa ja kuuluivat

klinikoiden arkipäivään. Työtahti

oli kiireinen, mutta kiirettä ei

kuitenkaan asiakkaille näytetty.

Kieliongelmia oli jonkin verran,

mutta nonverbaalinen

kommunikaatio auttoi

ymmärtämään kommunikaation

eri ulottuvuuksia.”

Päihdetyönerikoistumisopinnot

Pirkanmaanammattikorkeakoulussa


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

ensimmäisen Delfi-kierroksen yhteydessä. (Ks. s. 160)Lisäkysymyksenä oli itsearviointi ammatillisesta kehityksestäkoulutusprosessin aikana.

Koulutuksen alkuvaiheessa tunsimme kuinka meihin opettajinakohdistui odotuksia uusimman tiedon jakamisesta. Opiskelijatodottivat faktatietoja siitä, mitä on, mitä seuraa ja miten parantaa.Monilla oli passiivinen, vastaanottava rooli oppijana. Myös opettajavoi helposti pudota tiedonjakajan rooliin. Päihdetyöhön liittyväkoulutus ei kuitenkaan voi olla pelkästään tiedon siirtämistä, vaansiinä on pureuduttava opiskelijan ja työntekijän omiin asenteisiin,käsityksiin ja työkäytäntöihin. Opiskelija on itse aktiivinen tiedontuottaja ja käsittelijä. Koulutuksen edetessä opiskelijoiden käsityksetoppimisprosessista muuttuivat. Vaatimukset asiantuntijaluennoistavähenivät, kun huomattiin, että tietoa voi hankkia itsekin ja ettävertaisryhmässä voi oppia. Kokemusten jakaminen erilaisistatyötehtävistä ja tilanteista syvensi kaikkien käsityksiä päihdetyöstä.

Harjoittelujaksot toteutuivat pääsääntöisesti keväällä 2002.Syyslukukaudella kontaktiopetuspäiviä oli vähemmän, jottaopiskelijoille jäisi enemmän aikaa tehdä kehittämistöitään. Jotkutopiskelijat kertoivat palautteena, että kurssin punainen lanka olitämän periodin aikana kateissa.

Koulutuksen lopussa opiskelijoiden palautteet osoittivat, ettäerikoistumisopinnot tukivat ammatillista kehittymistä. He olivatsaaneet tietoja, taitoja ja joutuneet pohtimaan asenteitaan.Esseevastaukset kuvastivat ammatillista kypsymistä päihdetyössä.Vastaukset olivat asiantuntevampia ja konkreettisempia kuinopintoihin hakeutumisen vaiheessa. Henkilökohtaiseen kehitykseenoli vaikuttanut opiskelun ja työn välinen reflektio.

Koulutuksella oli myös työllistäviä vaikutuksia. Kolme työttömänäollutta opiskelijaa sai työpaikan päihdetyön organisaatioissa ja parinsijaisena toimineen opiskelijan työsuhde vakinaistettiin koulutuksenaikana. Yksi opiskelija siirtyi aloittamaan uutta lapsiperheidenpäihdepoliklinikkaa. Useat opiskelijat siirtyivät työpaikoillaanvastaamaan päihdetyön toteuttamisesta. Koulutuksen vaikuttavuustuli vahvasti esille työllistymisessä ja vastuutehtävien saannissa. Tämäkertoo myös sosiaali- ja terveydenhuollossa vallitsevasta päihdetyönosaajien pulasta.

Ensimmäisen ryhmän kokemusten ja palautteiden pohjalta lähdemmekehittämään toista päihdetyön erikoistumisopintojen kokonaisuutta,joka alkaa tammikuussa 2004.

PäihdetyönerikoistumisopinnotPirkanmaanammattikorkeakoulussa


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Orientoivat opinnot - 2 ovOpiskelija• perehtyy ammattikorkeakouluopiskeluun ja hyödyntää

ammattikorkeakoulun antamia mahdollisuuksia

oppimisessaan

• tunnistaa oman oppimistyylinsä ja harjaantuu erilaisiin

oppimismenetelmiin

• perehtyy tiedonhankintaan ja hallintaan

• tunnistaa ja jäsentää tiedontarpeensa ja kykenee

arvioimaan tiedonlähteitä oman alan näkökulmasta

• pystyy tuottamaan kieleltään, tyyliltään ja

ulkoasultaan moitteettomia asiakirjoja ja tekstejä

opiskelua ja työelämää varten

Sisältö• oppimisympäristö ja sen mahdollisuudet

• oppimistaidot, oppimistyylit, itseohjautuvuus, portfolio

• yhteistoiminnallinen oppiminen

• tiedonhankinta ja –hallinta

• erilaiset kirjalliset työt, kielenhuolto

• omien ammatillisten lähtökohtien ja

kehittämishaasteiden tarkastelu

• henkilökohtainen oppimissuunnitelma

Päihdetietous ja ihmisen toiminnan perusteet - 2 ovOpiskelija• ymmärtää päihteiden käytön yhteiskunnallisia ja

kulttuurisia merkityksiä

• tunnistaa eri päihteiden vaikutuksia, käyttötapoja ja

vieroitusoireita

• ymmärtää päihteiden käyttöön liittyviä tekijöitä kuten

riippuvuuden kehittymistä, ihmissuhteiden ja

vuorovaikutuksen merkitystä, päihteiden aiheuttamia

ongelmia ja päihdeongelmasta selviytymistä

Sisältö• päihteiden käytön yhteiskunnallisia ja kulttuurisia

taustoja

• päihteiden käyttö eri ikäkausina

• päihteet ja niiden vaikutukset

Päihdetyön erikoistumisopinnot Pirkanmaan ammattikorkeakoulussaTavoitteet ja sisällöt

Laajuus: 20 opintoviikkoa

Työskentelymuodot: Kontaktiopetus, luennot, etäopiskelu, itsenäiset tehtävät, kirjallisuus, ryhmätyöskentely,

opintopiirit ja opintokäynnit.

Suoritukset: Henkilökohtainen opetussuunnitelma. Osallistuminen kontaktiopiskeluun, ryhmätyöskentelyyn ja

opintopiireihin. Hyväksytysti suoritettu harjoittelu ja siihen liittyvien tehtävien tekeminen. Numeerisesti arvioitu raportti

kehittämistehtävästä ja sen hyväksytty esittäminen.

• päihteen käytön tunnistaminen

• monimuotoinen päihteiden käyttö

• päihderiippuvuus ja siitä selviytyminen

• päihteiden aiheuttamat psyykkiset, fyysiset ja

sosiaaliset haitat

Päihdetyötä ohjaavat säädökset ja päihdepalvelut -2 ovOpiskelija• hahmottaa päihdetyön toimintaympäristön,

päihdetyön linkittymisen sosiaali- ja terveydenhuollon

palveluihin ja yhteiskuntaan

• perehtyy päihdepolitiikkaan, päihdetyötä ohjaaviin

suunnitelmiin ja lainsäädäntöön

Sisältö• päihdepolitiikka ja strategiat (WHO, EU, kansallinen

päihdepolitiikka)

• päihteiden käyttöä ja päihdetyötä ohjaava

lainsäädäntö

• päihdetyön muodot ja palveluorganisaatiot

• vapaaehtoinen päihdetyö

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja ehkäiseväpäihdetyö - 1 ovOpiskelija• ymmärtää hyvinvointia edistävän ja ehkäisevän

päihdetyön ensisijaisen merkityksen

• tunnistaa ehkäisevän päihdetyön menetelmiä

• harjaantuu ehkäisevässä päihdetyössä

Sisältö• ehkäisevän päihdetyön lähtökohdat

• ehkäisevän päihdetyön tarve, suunnittelu, toteutus ja

arviointi

• ehkäisevän päihdetyön toimintatapoja


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Hoitava ja kuntouttava päihdetyö - 3 ovOpiskelija• saavuttaa päihdetyössä tarvittavat tiedolliset,

asenteelliset ja taidolliset valmiudet siten, että

tunnistaa potilaan/asiakkaan hoidon ja kuntoutuksen

tarpeen

• osaa ohjata potilasta/asiakasta ja tarjota hänelle

tarpeenmukaisen hoidon

Sisältö• päihdepotilaan/-asiakkaan hoidon tarpeen

tunnistaminen ja arviointi

• päihdepotilaan/-asiakkaan hoidon suunnittelu ja

tavoitteet

• erilaiset viitekehykset päihdetyössä

• hoitoon ohjaaminen

• hoito varhaisvaiheessa, valmius ottaa puheeksi

• katkaisuhoito

• kuntoutuminen

• tuki muutosprosessissa

• eri päihteiden aiheuttama hoidon tarve: alkoholi,

huumeet, lääkkeet

• päihteiden sekakäyttö

Yhteistyö - ½ ovOpiskelija• osaa toimia yhteistyössä potilaan/asiakkaan ja hänen

läheistensä kanssa

• osaa solmia verkostoja yhteistyötahoihin siten, että se

palvelee potilaan /asiakkaan / perheen kuntoutumista

Sisältö• yhteistyösuhde potilaan/asiakkaan kanssa

• perheen ja läheisten tukeminen

• perhekeskeisyys päihdetyössä

• potilaan/asiakkaan sosiaalisen verkoston huomioon

ottaminen

• eri ammattiryhmien ja viranomaisten yhteistyö

• tukihenkilötoiminta

Päihdetyöntekijän jaksaminen - ½ ovOpiskelija• löytää omaa työkykyään tukevia selviytymiskeinoja,

jotka auttavat häntä jäsentämään työtään ja antavat

voimavaroja toimimaan päihdetyössä

Sisältö• itsetuntemus ja omana itsenä oleminen

• havahtuminen

• työyhteisön merkitys jaksamiselle

• voimaantuminen työssä

Harjoittelu - 4 ovOpiskelija• perehtyy ohjatusti päihdepotilaan /asiakkaan hoitoon

ja kuntoutumiseen tai ehkäisevään päihdetyöhön

• kehittää ammatillista osaamistaan,

asennoitumistaan, tietojaan ja taitojaan

päihdetyössä

Ohjattu harjoittelu toteutetaan opiskelijoiden

henkilökohtaisen oppimissuunnitelman mukaisesti.

Päihdetyön osaamisen syventäminen - 5 ovOpiskelija• perehtyy johonkin päihdetyön osa-alueeseen tai

erityiskysymykseen ja laatii siitä kehittämis- ja/tai

toteuttamissuunnitelman, jossa hän tarkastelee myös

omia ammatillisia valmiuksiaan tai taitojaan

• harjaantuu omatoimisessa tiedon hankinnassa

• kehittyy tutkivassa työotteessa ja kriittisyydessä

Syventävä opintokokonaisuus sisältää

kehittämistehtävän.

Päihdetyön erikoistumisopinnot Pirkanmaan ammattikorkeakoulussaTavoitteet ja sisällöt. . .


Tarp

eist

a ko

ulut

ukse

en

Päihdetyön erikoistumisopinnot Pirkanmaan ammattikorkeakoulussaOpiskelijoiden näkemyksiä päihdetyön osaamisesta koulutuksen päättyessä

Päihdetyön perusosaaminen

Tieto päihteistä• päihteiden käyttötavat• ajantasaista tietoa päihteistä• päihteiden käytön vaikutukset fyysiseen, psyykkiseen ja

sosiaaliseen hyvinvointiin• päihteenkäyttäjän tunnistaminen• käytön ”lajit” kokeilusta ongelmakäyttöön• laaja-alaista tietoa eri päihteiden yhteiskunnallisesta

merkityksestä

Ihmisen toiminnan perusteita• riippuvuuden taustat• tietoa kaksoisdiagnoosipotilaista

Ehkäisevä päihdetyö• päihdeongelman varhainen tunnistaminen• varhainen havahduttaminen• keinoja varhaiseen puuttumiseen työyhteisöissä,

kouluissa ym. (puheeksiotto)

Päihderiippuvaisen kokonaistilanteen kartoitus• päihteiden käyttäjän tunnistaminen• suurkulutuksen ja riippuvuuden tunnistaminen• erilaiset hoitomenetelmät• ymmärrystä päihdekulttuurin ja sosiaalisen ympäristön

vaikutuksista• hoitoon ohjaus• tietoa hoitopaikoista ja niihin hakeutumisesta

Yhteistyö• perhe- ja verkostotyö• terveyden- ja sosiaalihuollon ammattiryhmien

perusosaaminen päihdetyössä• työtoverien motivointi päihdepotilaan hoitoon

Työntekijän ammatilliset valmiudet• ihmisläheisyys, tietynlainen ihmis- ja maailmankuva• ei tarvitse välttämättä osata “hienoja temppuja”• ihmisen ja ihmiselämän arvostaminen sellaisena kuin sen

kohtaa• taito kohdata päihdepotilas• päihteen käytöstä kysyminen• avoin ja asiallinen päihdeasioiden käsittely• mini-interventiotaidot• puheeksiotto• motivointitaidot• ihmissuhdetaidot• keskustelutaidot• kuuntelemisen taito• ongelmanratkaisutaidot• lakien ja säädösten tunteminen• tietyt perustiedot sosiaali- ja terveysalalta• tieto päihdepolitiikasta• rauhallinen työskentely• persoonallisuuden käyttö• sen ymmärtäminen, ettei retkahdus ole piste hoidolle

vaan aina on uusi mahdollisuus• huumeseulonnan ja testien ymmärtäminen ja osaaminen• ensiapu yliannostuksissa

Tulevaisuuden osaaminen

Tieto päihteistä• reaaliaikainen tieto päihteistä• nuorten huumeiden käyttö• monimuotoinen päihteiden käyttö• päihteiden aiheuttamien sairauksien tunnistaminen• nuorten päihteiden kokeilu• yhteiskunnallisen päihdekeskustelun seuraaminen

Ehkäisevä työ• ehkäisevän päihdetyön korostuminen• ehkäisevän työn vaikuttavuuden lisääminen• nuorten ja perheiden ongelmien kohtaaminen• tehokkaita puuttumismenetelmiä varhaisessa vaiheessa• lasten ja nuorten kanssa toimiminen• asenteiden muuttaminen, erityisesti alkoholiasenteiden

Hoito ja kuntoutus• kuntoutuksen porrasteisuus• kaksois- ja monidiagnoosipotilaat, miten hoitaa ja

hoitopaikat• motivointitaidot• lastensuojelun huomiointi varhain• korvaus- ja ylläpitohoito

Yhteistyö• tukiverkostot ja yhteistyötahot• lasten/nuorten/perheiden tukeminen• yhteistyön korostuminen• yhteistyö asiakkaan, perheen ja hoitotahojen välillä

Työntekijän ammatilliset valmiudet• ainakin yhden terapiamuodon hallitseminen• ajan tasalla pysyminen• jatkuva tiedonhankinta• jatkuva omien valmiuksien kehittäminen• kovien huumeiden käytön tunnistaminen• asiallista ja vastuullista osaamista• käytännön tietoja ja taitoja• asennekasvatusta päihdeongelmaisen hoitoon

peruskoulutuksessa• ennaltaehkäisevän päihdetyön koulutusta

peruskoulutuksessa

5

näkökulmia päihdekoulutukseen


Näk

ökul

mia

NÄKÖKULMIA PÄIHDEKOULUTUKSEEN


Työkalupakin alkupuolella oleva luku Koulutus, koulutustarpeet jatarvekartoitus koostuu kolmesta artikkelista, joissa tarkastellaanpäihdetyötä ja päihdetyön ammattilaisia suhteessa yhteiskunnalliseenja kulttuuriseen kontekstiin. Kullakin artikkelilla oli omatarkastelukulmansa: yhdessä eriteltiin niitä monenlaisia toisiinsakietoutuvia tekijöitä, jotka muokkaavat päihdetyön muotoja jasisältöjä, toisessa hahmotettiin päihteiden käytössä viiden vuodenaikajänteellä odotettavissa olevia muutoksia, ja kolmannessa kuvattiinhanketta, jonka tavoitteena oli luoda kokonaiskuva hollantilaistenpäihdepalveluiden kehityssuunnista.

Myös tämän luvun artikkelit tarjoavat laajan näkökulmanpäihdetyöhön. Kumpikin lähtee liikkeelle historiallisesta kehityksestä.Ensimmäisessä luodaan katsaus siihen, miten päihdekoulutus onSuomessa kehittynyt viime vuosikymmenten aikana. Toinen lähteeliikkeelle 90-luvun alkuvuosista, jolloin vasta itsenäistynyt Slovakiantasavalta joutui etsimään keinoja, joilla puuttua kasvaviin ja muotoaanmuuttaviin päihdeongelmiin.

Artikkelit valottavat myös sitä, millaiseen kontekstiin Transdrug-projektissa tehty työ Slovakiassa ja Suomessa asettui. Kummassakinmaassa kansallisessa partneriryhmässä oli mukana päihdetyötä tekeviäammattilaisia edustavia organisaatioita. Slovakiassa toteutettiinkahdeksan itsenäistä mutta Bratislavan päihdehoitokeskuksenkoordinoimaa päihdekoulutustarpeiden kartoitushanketta. Osan näistähankkeista toteuttivat ammatilliset organisaatiot oman jäsenkuntansapiirissä. Hankkeista useimpia on kuvattu Työkalupakinmenetelmäraporttijaksossa. Suomalaisen partneriryhmän ytimenmuodosti A-klinikkasäätiö ja kolme Tampereen seudulla toimivaaammatillisen koulutuksen laitosta. Partnerit loivat kukin omatosahankkeensa lähestyen päihdekoulutuksen tarpeita eri suunnistaja kooten tietoa erilaisia kehittämistoimia silmällä pitäen. Myösyhteistyötä tehtiin. A-klinikkasäätiössä kehitettyä päihdekoulutuksentarpeiden kartoituslomaketta käyttivät omilla tahoillaan hyväkseensekä oppilaitospartnerit että ammatilliset organisaatiot. Myössuomalaisia osahankkeita kuvataan sekä menetelmäraporteissa ettätätä lukua edeltävässä jaksossa.

Tämän luvun artikkelit taustoittavat aiemmin esiteltyjä osahankkeitaja pohtivat myös sitä, mitä Transdrug-hankkeista jää jäljelle projektinpäätyttyä.

Johdanto


Näk

ökul

mia

NÄKÖKULMIA SUOMEN PÄIHDEKOULUTUKSEEN

Rauno Mäkelä & Tuula AnnalaA-klinikkasäätiö, Helsinki

Transdrug-projektissa keskityttiin päihdetyön ammattilaisiin, heidänkouluttamiseensa ja heidän koulutustarpeidensa kartoitus-menetelmiin. Päihdetyön päähenkilöiden eli asiakkaiden tarpeista eiole kyselty, koska on oletettu, että ne tulevat esiin heitä hoitavienammattilaisten koulutustarpeiden kautta. Näin on pääsääntöisestimenetelty päihdealan koulutusten suunnittelussa ja toteutuksessakautta vuosien ja vuosikymmenten. On syytä kysyä, onko tämäkäytäntö asiakaslähtöinen työtapa vai enemmän työntekijöiden taiorganisaatioiden omia tarpeita palveleva. Transdrug-projektinhavainnot eivät anna tähän yksiselitteistä vastausta, mutta joitakinnäkökulmia kuitenkin.

Päihdekentän jännitteitä

Päihteet ja päihteiden aiheuttamat ongelmat poikkeavat joiltakin osinmuunlaisista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeista. Hoidontarpeita määrittelevät usein henkilön itsensä lisäksi muut ihmiset,kuten perheenjäsenet, ystävät, työyhteisön jäsenet tai viranomaiset.Näillä ihmisillä—hoidon näkökulmasta pääosin maallikoilla—onmonesti vakaa oma käsitys siitä, mistä ongelmat johtuvat ja he uskovattietävänsä, miten niitä pitää hoitaa oikein ja tehokkaasti. Eriosapuolilla on siis erilaisia hoitoon kohdistuvia tarpeita.

Näiden ehdotusten ja vaatimusten viidakossa päihdeongelmainen onjo ennen hoitoon tuloa oppinut sen, että kaikkea ei pidä kertoa jokapaikassa, koska avoimuudesta voi olla epäedullisia seuraamuksia,ainakin lyhyellä tähtäimellä. Myös hoitopaikkaan tullessaan hän salaaosan asioista, koska hän olettaa että totuuden kertominenhoitojärjestelmässä on itselle epäedullista.

Suomalaisen yhteiskunnan ja sen mukana päihdepalvelujärjestelmänon ollut vaikea päättää, miten suhtautua päihdehaittoihin. Onkokyseessä paha tapa ja moraalittomuus vai orgaaninen aivosairaus vaijotain siltä väliltä.

Suomessa oli vallalla alun perin 1900-luvun alkupuoliskollamuotoutunut sosiaalipainotteinen pakkohoitona tapahtuvalaitoshoitomalli. Myöhemmin 1950-luvulla kehitettiin psykiatrien jasosiaalitieteilijöiden yhteistyönä vapaaehtoisuuteen ja avohoitoonpainottuva a-klinikkamalli, jossa sosiaalityöntekijöiden johdollaryhdyttiin kokoamaan moniammatillisia työryhmiä yhdessäsairaanhoitajien ja lääkärien kanssa. Etenkin alkoholiriippuvuudenkatkaisuhoitomuotojen kehittyminen vahvisti lääketieteellistenelementtien osuutta tuossa muuten sosiaalityöpainotteisessa ja

Erityisen vaikeaa onollut integroidasosiaalinen jalääketieteellinenviitekehys mielekkääksikokonaisuudeksi.


Näk

ökul

mia

hallinnollisesti sosiaalihuoltoon sijoittuneessa organisaatiossa. Viimevuosina myös huumeet ja niiden lääketieteelliset hoitomuodot ovatuudelleen kiihdyttäneet suomalaista keskustelua lääkkeellisten jalääkkeettömien hoitomallien oikeutuksesta ja tuloksellisuudesta.

Kansainvälisiä trendejä noudatellen suomalaiset päihdepalvelut ovataiemmin julistaneet hoitotyön tavoitteet nollatoleranssinperiaatteiden mukaisesti eli tavoitteena on ollut alkoholin tai muidenpäihteiden käytön täydellinen lopettaminen. 1980-luvulta alkaen onkuitenkin alkoholin osalta tullut kuvaan haittojen vähentäminen elierilaiset kohtuukäyttötavoitteet ainakin suurkuluttajien mutta eivielä riippuvaisten osalta. 1990-luvun tavoitelaajennus olihuumehaittojen vähentäminen tilanteissa, joissa kokonaanlopettaminen arvioitiin epärealistiseksi tavoitteeksi.

Historian kertomaa

Suomalaisten päihdepalvelujen juuret ovat moralistisessa mallissa,jonka mukaan heikkotahtoisia ihmisiä pitää ojentaa pakollisellatyöterapialla laitosolosuhteissa. Laitosten keskuspaikaksi rakennettiin1950-luvulla lääkärijohtoinen Järvenpään sosiaalisairaala, joka onvuosikymmenten saatossa toiminut monien uusien päihdetyönmuotojen käynnistäjänä. Toisaalta 1950-luvulla saivat alkunsanykymuotoiset avohoitoyksiköt eli a-klinikat. Kaikissa näissä toimivatmuutamat psykiatrit myös uuden henkilökunnan kouluttajina jatyönohjaajina. Vähitellen etenkin a-klinikkatyöhön koulutettiinpitkäkestoisella työpaikkakoulutuksella sosiaalityöntekijöitä, koskavarsinaista peruskoulutusta ei tälle alalle silloin ollut. Lääkärien jasairaanhoitajien osalta turvauduttiin enemmän näidenammattiryhmien peruskoulutukseen ja psykiatriseenjatkokoulutukseen.

Suomessa oli 1960-70 lukujen taitteessa huumeaalto, joka toi etenkinkannabiksen käytön ja sekakäytön tutuksi suomalaisille. Silloinperustettiin myös nuorisoasemat, jolloin taas lähinnätyöpaikkakoulutuksen kautta opiskeltiin näitä uusia ilmiöitä.

Kenties ensimmäinen ammattiryhmäkohtainen yhteenliittymä oliPäihdehuollon lääkärit ry, joka perustamisestaan alkaen (1979) kokosiyhteen muutamia harvoja päihdehoidosta kiinnostuneita lääkäreitä.

Keskeinen 1980-luvun koulutuksellinen ponnistus oliSosiaalihallituksen tukema Päihdetyön peruskurssi -hanke. Sesuunniteltiin moniammatilliseksi koulutukseksi kaikille uusillepäihdealan erityispalvelujen työntekijöille, toimisto- jakeittiötyöntekijät mukaan luettuna. Kymmenen koulutuspäivän jaksooli yhteinen kaikille, ja seuraavat viisi koulutuspäivää oli eriytettyavo- ja laitoshoidon erityistarpeisiin. Tällaista tavallaan pakollistayhtenäiskoulutusta ei koskaan aikaisemmin ollut toteutettu.Valitettavasti 1990-luvun laman myötä tämän koulutusmuodon saamataloudellinen tuki hiipui ja koulutustoiminta kuihtui. Tästä mallista

Suomalaistenpäihdepalvelujen juuret

ovat moralistisessamallissa, joka tarjosi

hoidoksi pakollistatyöterapiaa laitoksissa.

Näkökulmia Suomenpäihdekoulutukseen


Näk

ökul

mia

muotoutunutta koulutusta on edelleen tarjolla a-klinikkasäätiöllämoduulimallisen, kaikkiaan 300 tuntia kestävänpäihdeterapiakoulutuksen nimellä, mutta tämän kokonaisuudensuorittaa vain osa päihdetyötä aloittavasta uudesta henkilökunnasta.

Päihdehuoltolain muutos vuodesta 1987 alkaen määritteli sosiaali-ja terveydenhuollon peruspalveluille entistä selkeämmät velvoitteetmyös päihdeongelmien toteamisessa ja hoidossa. Koulutuksen osaltaesitettiin vain suosituksia, joita useimpien työnantajien oli vaikeatatoteuttaa koulutusmäärärahojen niukkuuden vuoksi. Kuitenkin ajanmyötä etenkin perusterveydenhuollon valmiudet ovat lisääntyneetainakin ns. mini-interventioiden toteutuksen osalta. Toisaaltatämänhetkinen työpaine ja kiire julkisen sektorin hoitopaikoissavähentää halua ja kykyä hoitaa ns. ongelmapotilaita, joihinpäihdeongelmaisetkin osittain kuuluvat.

Vuonna 1988 Päihdehuollon lääkärit ry (myöhemminPäihdelääketieteen yhdistys) teki aloitteen päihdehuollonsubspesialiteettikoulutusohjelman perustamisesta. Aloite tavallaantoteutui, kun vuonna 1993 käynnistyi päihdelääketieteenerityispätevyysohjelma Suomen Lääkäriliiton ja Päihdelääketieteenyhdistyksen yhteishankkeena. Samana vuonna myös sairaanhoitajatorganisoivat valtakunnallisesti Päihdehoitotyön verkoston tukemaanoman ammattikuntansa jatkokoulutustarpeita. Myös sosiaali-työntekijät ovat perustaneet valtakunnallisia yhdistyksiä.

A-klinikkasäätiö on omassa koulutustoiminnassaan jatkanutmoniammatillisen menetelmäkoulutuksen perinteitä. Koulutuksissaon keskitytty etenkin perhe- ja verkostokeskeisiin työmenetelmiin,kognitiivisiin lähestymistapoihin ja ratkaisuja voimavarakeskeiseentyöotteeseen. Myös työnohjauskoulutuksia on toteutettu.

Huumehoitokoulutusten kehittämiseen on luotu STM:n tuella jayhdessä muiden järjestöjen kanssa valtakunnallinen Huuko-tukiverkosto. A-klinikkasäätiön koordinoima Huuko-projekti onvalmentanut, verkottanut ja tukenut alueellisia kouluttajia jakoulutuksen suunnittelijoita huumehoidon kehittämiseksi eripuolilla Suomea. Huuko-projektin verkostosta noin 100 päihdetyönasiantuntijaa on osallistunut projektin järjestämiin koulutus-valmennuksiin. Suurin osa valmennettavista työskenteleepäihdehuollon erityispalveluissa. Koulutusvalmennuksissa olleetovat perustaneet Huuko-aluetyöryhmiä, joiden vastuulla on ollutalueellisiin tarpeisiin pohjautuvien koulutusten suunnittelu jajärjestäminen. Kohderyhmät ovat muodostuneet huumeiden-käyttäjiä kohtaavien erilaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen jakoulutustahojen edustajista. Suurin osa alueilla järjestetyistähuumeiden käyttäjien hoitoon liittyvistä koulutuspäivistä on ollutperustaitoja ja –tietoja lisääviä. Kullakin (n. 20) alueella onjärjestetty hankkeen aikana useita koulutuksia. Vuoden 2002loppuun mennessä näihin tilaisuuksin oli osallistunut kaikkiaannoin 1200 ammattilaista.



Näk

ökul

mia

Monet päihdealan työntekijät ovat hankkineet 3-5 -vuotisenpsykoterapiakoulutuksen. Toisaalta Opetushallitus on laatinutpäihdetyön ammattitutkinnon perusteet ja järjestelmän, joka ontarjonnut jatko-opintoja toisen asteen peruskoulutuksensuorittaneille ja myös oman päihdeongelmataustan omaaville, jotkaovat kuntoutuneet alan työntekijöiksi.

Viime vuosina etenkin sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset ovatlisänneet päihdetyön jatko- ja täydennyskoulutusta. Koulutuksenjärjestäjien kirjo on jo niin laaja, että kokonaisuudesta ei ole helppoasaada käsitystä ja päällekkäisyyksien vaara on ilmeinen. Yliopistoissapäihdeasioiden opetus on integroitu monen tieteenalan opetuksensisään, joskin lopputulos on melko hajanainen. Helsingin yliopistossaon maan ainoa pelkästään päihdetyön opetukseen ja tutkimukseenkeskittyvä päihdelääketieteen professuuri.

Miten syntyvät koulutustarpeet?

Päihdetyön perusasiat ovat kaiken aikaa pysyneet samoina ja ovatjatkossakin tärkeitä: työntekijällä tulee olla motivaatioasiakastyöhön, hänellä pitää olla tarvittava määrä tietoja ja riittävänmonipuolisesti taitoja työkalupakissaan. Hänellä tulee olla kykykohdata asiakkaansa, kuunnella heidän tarpeitaan, arvioida heidänomia mahdollisuuksiaan, vahvistaa heidän voimavarojaan ja motivoidaheitä työskentelemään kohti sellaisia tavoitteita, jotka vähentävätpäihteistä aiheutuneita haittoja. Eli tiivistetymmin: yhteistätyöskentelyä asiakaskeskeisesti ja yksilöllisesti räätälöiden.

Vuosien myötä koulutusta on järjestetty• toisaalta päihdetyön erityispalveluissa, toisaalta peruspalveluissa• toisaalta ammattiryhmäkohtaisesti, toisaalta moniammatillisesti• toisaalta yksilökohtaisten koulutushalujen perusteella, toisaaltatyöyhteisökohtaisten työtapojen ja ideologioiden mukaan

• työmenetelmäkeskeisesti.

Koulutuksen yhteydessä on yleensä myös kartoitettu tai ainakintavalla tai toisella arvailtu koulutustarpeita

Koulutusten suunnitteluprosessi on yleensä ollut käänteissäänhidas—esimerkiksi keväällä suunniteltu koulutus on käynnistynytseuraavan vuoden syksyllä tai vieläkin hitaammin. Muutoksetpäihteidenkäytössä ja hoidon tarpeissa ovat viime vuosina edenneetpaljon nopeammin.

Ihannetilanteessa toteutuu seuraava ketju: päihdepalvelujenasiakkaiden tavoitteet ja niiden muutokset vaikuttavat hoitopaikkojenkaikkien ammattiryhmien koulutuksen tarpeisiin, joita vartenpalvelujen organisoija ja rahoittaja järjestää tarpeellisen määränkoulutusta. Kaikki osapuolet kertovat näistä tarpeista myöspäihdeongelmaisten läheisille ja suurelle yleisölle, jotka muokkaavat

Koulutuksen järjestäjienkirjo on niin laaja, että

kokonaiskuvan luominenon vaikeaa.



Näk

ökul

mia

omia asenteitaan ja tietojaan ja suhtautuvat hyväksyvästi hoito-ohjelmien muuttumiseen ja toiminnan aiheuttamiin kuluihin.Koulutuksia toteutetaan ja arvioidaan, ja taas palataan välillä ketjunalkuun.

Tässä ketjussa hoitohenkilöstö on tavallaan asiakkaan ja suurenyleisön/rahoittajan välissä, tulkkina, joka välittää tietoa osapuoleltatoiselle, siten että eri osapuolet paremmin ymmärtäisivät toistensatarpeita ja näkemyksiä.

A-klinikkatoimessa ja muuallakin on pitkään ja useissa yhteyksissäpuhuttu asiakaskeskeisyydestä. Kenties on kuitenkin niin, ettäkoulutustarpeet on usein määritelty ylemmällä tasolla. Tokikoulutuksen suunnittelu on tapahtunut useimmiten lähellä käytännönhoitotyötä, mutta harvemmin on selvitetty tietyn kohderyhmän omiakoulutustarpeita juuri sillä hetkellä.

Transdrug-projektista

Transdrug-projektissa kokeiltiin useita erilaisia koulutustarpeidenkartoitusmenetelmiä. Menetelmät eivät sinänsä olleet uusia vaansuurin osa oli tuttuja menetelmiä, joita on käytetty eri yhteyksissäjo pitkään. Uutta oli se, että menetelmillä pyrittiin systemaattisestikartoittamaan nimenomaan päihdealan koulutustarpeita. Suomessatarvekartoituksia tehtiin päihdetyön ammattilaisten lisäksi myössosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja opettajille. A-klinikkasäätiössä kehitetyn päihdekoulutuksen tarpeidenkartoituslomakkeen on täyttänyt tietojemme mukaan yli 800henkilöä. (Ks. s. 126) vaikka tarvekartoituslomake ei päihdepalveluidenulkopuolella oleville ammattiryhmille sellaisenaan sopisikaan, sillä onollut myös tietynlainen markkinointitehtävä: usealle vastaajalle onlomaketta täyttäessä valjennut kuinka laajasta ja monia aihealueitakäsittävästä asiasta päihdetyössä on kyse. Projektiin osallistuneidentoimijoiden eri maissa kertyneet kokemukset ja näkemykset erilaisistakartoitusmenetelmistä varmasti näkyvät tulevaisuudentarvekartoitusten toteutuksessa.

Transdrug-projekti on vahvistanut Suomessa näkemystä siitä, kuinkasuuri merkitys mm. oppilaitosten ja päihdealan hoito-organisaatioidenyhteistyöllä on. Yhteiset kokoukset ja tilaisuudet ovat antaneet meillemahdollisuuden perehtyä toistemme työhön, mikä auttaa luomaankanavia yhteistyön rakentamiseen tulevaisuudessakin. Väestönikääntyessä mm. hoito-organisaatioille on tärkeää saada hyvinkoulutettuja ja innostuneita työntekijöitä. Myös oppilaitoksettarvitsevat jatkuvasti tietoa niin asiakkaiden kuin päihdealantyöntekijöidenkin koulutustarpeista, samoin päihdealanammattilaisten näkemyksistä. Siksi uskommekin, että yhteistyöoppilaitosten ja hoitopaikkojen välillä tulevaisuudessakin entisestäänlisääntyy.



Näk

ökul

mia

NÄKÖKULMIA SLOVAKIAN PÄIHDEKOULUTUKSEEN

Gabriela NovotnáInstitute on Drug Dependencies & Centre for Treatment of DrugDependencies, Bratislava

Vuonna 1989 käynnistyneen poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisenmuutosprosessin ohella Slovakia on joutunut kokemaan laittomienhuumeiden käytön nopean kasvun. Laittomien huumeiden tarjontalisääntyi huomattavasti 90-luvun alussa. Bratislavassa opioidien,ennen muuta heroiinin käyttö yleistyi vuosina 1994-1997 siinämäärin, että oli aihetta puhua huume-epidemiasta. Hoitoonhakeutuneiden käyttäjien määrän räjähdysmäinen kasvu kulminoituivuosina 1994 ja 1995. Heroiinia ei valmisteta Slovakiassa—se ontuontitavaraa. Järjestäytynyt rikollisuus ja laittomien huumeidenkaupan kasvu levittivät kovat huumeet kaikkialle maahan ja senseurauksena riippuvuusongelmat syntyvät yhä useammin huumeidenkäyttäjän omalla kotiseudulla. Viimeisimmät trendit viittaavatamfetamiinin tyyppisten stimulanttien käytön kasvuun (3 % hoidossaolevista vuonna 1995, 5 % vuonna 1999) samoin monipäihdekäytönlisääntymiseen. Riskialttein huumeiden käyttötapa, suonensisäinenkäyttö, on edelleen yleistä etenkin heroiinin ja metamfetamiininkäyttäjien joukossa. Samaan aikaan tartuntatautien leviäminen onjäänyt alhaisemmalle tasolle kuin useimmissa muissa Euroopan maissa(Bratislavan päihdehoitokeskuksen asiakaskunnassa: HIV< 0,05 %, B-hepatiitti 4 %, C-hepatiitti 30 %).

Slovakiassa on tapahtunut selvä siirtyminen laillisten päihteiden—alkoholi, tupakka, lääkkeet—käytöstä ja väärinkäytöstä sekä laillistenettä laittomien päihteiden laajamittaiseen käyttöön, joka on tuonutmuassaan uudenlaisia ongelmia. 90-luvun alussa yhteiskunnanpuolustautumismekanismit tällaisten ilmiöiden varalle eivät olleetvielä kehittyneet, ei myöskään kansalaisten kyky ottaa vastuutaomasta elämästään ja terveydestään.

Päihdepolitiikka sosiaalisten, taloudellisten ja poliittistenmuutosten kontekstissa

Bratislavassa ja Slovakian läntisessä osassa heroiinin käyttäjiä alkoiilmaantua terveydenhuoltopalveluihin hoitoa hakemaan vuoden 1992tienoilla. Oli ryhdyttävä toimeen, jotta vanhojen alkoholi-orientoituneiden päihdepalveluiden tilalle saataisiin järkevällä tavallaluoduksi uudenlainen päihdepalvelujärjestelmä.

Vastauksena lisääntyneeseen päihdepalveluiden tarpeeseenkäynnistettiin useita toimia, joiden tavoitteena oli laittomienhuumeiden käytöstä johtuvien haittojen ehkäisy tai vähentäminen:

• Vuonna 1993 nimitettiin terveysministeriön ylin päihdeasiantuntija.Tällä oli vaikutusta myös siihen, että päihderiippuvuudethyväksyttiin virallisesti psykiatrian subspesialiteetiksi.


Näk

ökul

mia

• Kansallinen toimintaohjelma taistelussa huumeita vastaanhyväksyttiin vuonna 1995 valtiolliseksi strategiaksi ja päihde-ehkäisyn lainsäädännölliseksi perustaksi. Muodostettiinhuumeriippuvuuksista ja huumevalvonnasta vastaava ministeriryhmäja sen toimielimeksi sihteeristö, jotka yhdessä vastaavat kansallisenhuumepolitiikan toimeenpanosta ja koordinoinnista.

• Vuonna 1996 Slovakian parlamentti hyväksyi asiakirjan nimeltäBratislavan huume-epidemian vastaiset toimenpiteet. Yksitoimenpiteistä oli Bratislavan päihdehoitokeskuksen vastuulla olevaKansanterveyden suojelu-ohjelma. Vuonna 1997 käynnistettyynohjelmaan sisältyy tärkeitä alaohjelmia kuten metadonikorvaushoito,ruiskunvaihto, B-hepatiittirokotukset ja huumeiden käyttäjienterveysneuvonta. Näiden ohjelmien, samoin kuin päihdeongelmienhoitomahdollisuuksien tarjoamisen, on katsottu olennaisestihillinneen huumeiden käytöstä johtuvien haittojen kasvua huume-epidemian aikana (veriteitse tarttuvien tautien ja rikollisuudenhillitseminen jne.).

• Vuonna 1997 aloitettiin päihdehoitokeskusten (CPLDZ)rakentaminen, jonka tuloksena syntyi päihdeongelmia hoitavienerityispalveluiden verkosto.

• Vuonna 1998 perustettiin Bratislavan päihdehoitokeskuksenyhteyteen Päihdeongelmien instituutti (IDZ), jonka erikoisaloja ovattutkimus, koulutus ja päihteiden kysynnän vähentämiseentähtäävien toimien koordinointi.

• Vuonna 2002 terveysministeriölle esitettiin ensimmäinen osastandardoiduista toimenpideohjeista päihderiippuvuudesta kärsivienpotilaiden tilannearviota ja hoitoa varten. Ohjeet laati ministeriönylin päihdeasiantuntija Päihdeongelmien instituutin tuella jayhteistyössä muiden päihdeammattilaisten kanssa.

Nämä toimenpiteet toteutettiin osana kansallisen järjestelmänsovittamista YK:n sopimuksiin ja EU:n direktiiveihin ja säännöksiin.Yllä esitetty lista ei kata kaikkia toimenpiteitä mutta valottaamuutosten taustoja.

Päihteiden käytön epidemiologisten muutosten seuraamiseksitoteutettiin valtakunnallisia kyselyitä nuorten alkoholin, tupakan jahuumeiden käytöstä (ESPAD-tutkimukset), samoin joka toinen vuositoistettavia edustaviin otoksiin pohjautuvia väestökyselyitä. Slovakiatoimi koordinaattorina kahdeksassa EU:n jäsenyyttä hakevassa maassatoteutetussa Pompidou-ryhmän projektissa, jonka aiheena oli hoidonkysynnän seurannan laajentaminen kaupunkitasolta aluetasolle. TyöSlovakian tiedonkeruun, seurannan ja epidemiologisten järjestelmienharmonisoimiseksi jatkuu EMCDDA:n luomia kriteerejä noudattaen.


Näk

ökul

mia

Näkökulmia Slovakianpäihdekoulutukseen

Vuonna 1995 hyväksyttyä keskeistä päihdepoliittista asiakirjaa—Kansallinen toimintaohjelma taistelussa huumeita vastaan—onuudistettu siten, että se pysyy linjassa kansainvälisten sopimustenkanssa ja antaa mahdollisuuden vastata joustavasti päihteidenkäytössä ja siihen liittyvissä ongelmissa tapahtuviin muutoksiin. Tällähetkellä toteutetaan vuoteen 2003 asti ulottuvaa toimintastrategiaa,joka sisältää suuntaviivat vuoteen 2008 asti.

Kansallisen toimintaohjelman mukaisesti, primaaripreventio onlähinnä opetusministeriön ja osittain terveysministeriön toimialaa.Hoito toteutetaan lähinnä terveydenhuoltosektorilla tai muiden kuinjulkisten palveluiden toimesta. Suurin osa laitoshoidosta toteutetaanedelleen erityispalveluissa tai psykiatrisissa sairaaloissa. Toistaiseksisairausvakuutusyhtiöt ovat vastanneet sekä laitoshoidon ettäavohoidon kustannuksista.

Katkaisuhoidon ja lyhytkestoisen hoidon jälkeisestä hoidosta jakuntoutuksesta vastaavat suurimmalta osin ei-julkisetpalveluorganisaatiot, jotka saavat tukea huumeidenvastaisestarahastosta (alueellisen) valtionhallinnon ja asianomaistenministeriöiden kautta (työministeriö, sosiaali- ja perheasioidenministeriö, terveysministeriö, sisäministeriö).

On selvää, että kun päihteiden kysynnän vähentämiseen tähtäävättoimet ovat näin monitahoisia, päihdepalveluissakin työskenteleelukuisia eri ammattiryhmiä.

Laittomien päihteiden käytön äkillinen kasvu samoin kuin uudenehkäisy- ja hoitojärjestelmän luominen edellyttivät myös koulutuksenjärjestämistä ammattilaisille. Virallisen koulutusjärjestelmän rinnallakoulutusta alkoivat tarjota lähinnä ulkomaalaiset organisaatiot taiammattilaiset, jotka näyttivät paikkaavan kotimaisissakoulutusresursseissa olevaa vajetta. Koulutus oli suurelta osinkoordinoimatonta eikä sitä—etenkään ennen Kansallisentoimintaohjelman hyväksymistä—ollut suunniteltu vastaamaankoulutustarpeisiin. Tilannetta voisi verrata markkinataloudentoimintatapaan: tuotteet kävivät kaupaksi, koska kysyntä oli valtaisa.Kun tietojen, taitojen ja osaamisen taso oli kirjava tai heikko,koulutustarjonnan lisääntyminen luonnollisesti heijastui tarjottujenpalveluiden laadussakin.

Päihteiden käyttäjiä palvelevissa terveys- ja sosiaalipalveluissatyöskenteleville ammattilaisille tarjotun virallisen koulutuksenpääpiirteet

Päihdepalveluihin sijoittuvat ammattilaiset saavat päihde-koulutuksensa osin peruskoulutuksen yhteydessä, osin jatko-koulutuksen ja erikoistumisopintojen muodossa.


Näk

ökul

mia

Slovakian yliopistojen lääketieteellisten tiedekuntien opiskelijoilla onmahdollisuus suorittaa yhden lukukauden mittainen valinnainen kurssipäihteistä ja päihderiippuvuuksista. Jatkokoulutusta on ollut tarjollaerikoistumisopintojen muodossa esimerkiksi psykiatriassa ja muussaSlovakian lääketieteellisen yliopiston (muodostettu jatko-opintoihinkeskittyneen Lääketieteellisen akatemian pohjalta) järjestämässäkoulutuksessa. Myös Päihdeongelmien instituutti (IDZ) on tarjonnutlääkäreille ja yleislääkäreille lyhytkestoista koulutusta päihteidenkäytön ja väärinkäytön lääketieteellisistä aspekteista.

Myös muut ammattiryhmät kuten psykologit, sosiaalityöntekijät jahoito-orientoituneet pedagogit voivat opiskella oman alansanäkökulmasta päihdeongelmia tarkastelevia aiheita joko pakollisinatai valinnaisina opintoina. Lisäkoulutusta järjestävät myösammatilliset organisaatiot, johtavat päihdepalvelukeskukset, järjestötja muut ammatilliset yhteenliittymät.

Sairaanhoitajat saavat päihdekoulutusta keskiasteen lääketieteellisessäkoulutuksessa, erikoistumisopinnoissa—esim. psykiatrian, päihde-riippuvuuden hoidon tai lastentautien alalla—tai korkean asteenkoulutuksessa (rekisteröity sairaanhoitaja).

Bratislavan päihdehoitokeskuksen Päihderiippuvuuksien instituutti(IDZ)

Päihderiippuvuuksien instituutti tarjoaa koulutusta laajalle kirjolleammattilaisia, jotka työskentelevät ehkäisyn, hoidon tai kuntoutuksenpiirissä. Vaikka keskeisin kohderyhmä koostuu terveydenhuollontyöntekijöistä, päihdepalveluiden monniammatillinen luonneedellyttää joustavuutta ja avoimuutta myös koulutuksenjärjestämisessä.

Instituutin koulutusohjelman ytimenä on kaksiviikkoinenpäihdeneuvonta-kurssi, joka on suunnattu erilaisen pohjakoulutuksenomaaville ammattilaisille: lääkäreille, psykologeille,sosiaalityöntekijöille, sairaanhoitajille, terapeuttisissa yhteisöissätyöskenteleville entisille huumeidenkäyttäjille jne. Lyhyitä kurssejaja seminaareja on järjestetty myös erityisille ammattiryhmille kutenehkäisevän päihdetyön tekijöille. sairaanhoitajille,sosiaalityöntekijöille, poliiseille ja oikeuslaitoksen tuomareille.

Instituutin 5-vuotisen kokemuksen pohjalta kentällä tarvitaan ennenmuuta näyttöön pohjautuvaa tietoa ja ymmärrystä päihteidenkäyttötapojen muutoksista, päihdemarkkinoille ilmaantuvista uusistaaineista ja lisääntyvästä monipäihdekäytöstä.



Näk

ökul

mia

Päihteiden käyttäjille suunnatuissa terveys- ja sosiaalipalveluissatyöskentelevien ammattilaisten koulutustarpeista

Transdrug-projektin tavoite tuottaa käytännön koulutussuunnitteluapalvelevaan tietoa osui yhteen ajankohtaisten tarpeiden kanssa janähtiin Päihderiippuvuuksien instituutissa mahdollisuutena kerätätietoa yhä muotoutumassa olevien palveluiden piirissä esiintyvistäkoulutustarpeista.

Instituutin mahdollisuuksia tavoittaa eri ammattiryhmiä lisäsi kolmenmuun toimijan osallistuminen projektiin:

• Kansallinen terapeuttisten yhteisöjen yhdistys –The National Association of Therapeutic Communities

• Päihderiippuvuuksien ammatillinen yhdistys –The Professional Association on Addiction of Psychoactive Substances

• Hoito-orientotuneiden pedagogien jaosto, Korkean asteen tutkinnonsuorittaneiden lääketieteen ammattilaisten kansallinen liitto –The Section of Therapeutic Pedagogues, Slovak Chamber of GraduateMedical Professionals.

Päihderiippuvuuksien instituutin koordinoimina Transdrug-partneritselvittivät päihdekoulutuksen tarpeita jäsenistössään useanammattiryhmän piirissä:

• sairaanhoitajat• hoito-orientoituneet pedagogit• koulujen ehkäisevän päihdetyön koordinaattorit• käyttäytymishäiriöihin erikoistuneissa keskuksissa ehkäisevääpäihdetyötä tekevät ammattilaiset

• terveydenhuoltosektorin päihdepalveluiden johtavat alueellisetasiantuntijat

• lääkärit, psykiatrit, psykologit, sosiaalityöntekijät

Ammattilaisten työympäristöt vaihtelivat päihdehuollonerityispalveluista sosiaalipalveluihin ja kolmannen sektorinpalveluihin. Kansallisten ammatillisten organisaatioiden verkostojenansiosta selvitys voitiin laajentaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelleja luoda kuvaa siitä, millaisia koulutustarpeita esiintyy muilla alueillaja paikallisella tasolla.

Projektin pragmaattisuutta pikemmin kuin tieteellisyyttä korostavalähestymistapa oli eduksi ammatillisten organisaatioidenosallistumisen kannalta. Projektiin osallistuneet arvostivatmahdollisuutta työskennellä kansainvälisessä ryhmässä jakontekstissa, joka tarjosi mahdollisuuden uusien taitojenomaksumiseen ja päihdetyön osaamisvaatimusten muutoksiinvaikuttavien tekijöiden tarkasteluun. Valtaosa projektissa kerätystätiedosta on suoraan sovellettavissa koulutussuunnittelussa.



Näk

ökul

mia

Kertynyttä tietoa käytettiin hyväksi Päihderiippuvuuksien instituutintarjoaman koulutuksen kehittämisessä, esimerkiksi päihdeneuvonnan,sairaanhoitajien ja ehkäisevän työn koordinaattoreiden koulutuksessa.Transdrug-projektissa kertynyttä laaja-alaista tietoa ja kokemustavoidaan käyttää hyväksi päihdeammattilaisten osaamisen ja sitä kauttamyös päihdeongelmaisille suunnattujen palveluiden kehittämisessä.

Kirjallisuus

EMCDDA, Report on the drug situation in the candidate CEECs 2002.

Nociar A. National Report on the drugs situation in Slovakia 2000.Phare Project on Drug Information Systems.

Okruhlica, L’. Správa o cinnosti Inštitútu drogových závislostí Centrapre liecbu drogových závislostí v Bratislave v roku 2001. [RaporttiBratislavan päihdehoitokeskuksen Päihderiippuvuuksien instituutintoiminnasta vuonna 2001.]


Kouluttajan työkalupakki - A-klinikka.fi | · tohtori Franco Celeghiniä ja Lontoon yliopiston St...

Documents

Transcript of Kouluttajan työkalupakki - A-klinikka.fi | · tohtori Franco Celeghiniä ja Lontoon yliopiston St...