1/2011

Kommunistisen / nuorisoliiton / lehti

H työväenliiKe H squattaaminen H vastaKulttuuri HH itsenäisyys H luoKKayhteisKunta H porvarit H

Älä kiukuttele yksin!

kommunistisen / nuorisoliiton / lehti.kom 1/2010 kommunistisen / nuorisoliiton / lehti.kom 1/2010B C

uudenmaan uhmaKKaat

Vaikeita valintoja?

Uhmaiässä lapsi kehittää tah-toaan, sen ilmaisemista ja sen hallitsemista, kertoo Wikipe-dia. Uhmaiän kynnyksellä on myös Uudenmaan kommunis-tiset nuoret, yksi kymmenvuo-tiaan Kommunistisen nuoriso-liiton tuoreemmista osastoista. Tapaan tämän voimakastahtoi-sen yhdistyksen aktiiveista hy-vinkääläiset Annika Salon ja Milutin Krivokapicin.

– Eka vuosi ihmeteltiin, että mitäs kukkua tämä on, osas-ton puheenjohtaja Krivokapic nauraa todeten, että jonkin-näköistä häppeninkiä on saa-tu aikaiseksi ja paljon hyvää sohlattu.

Salo kertoo osaston järjes-täneen muun muassa opintoti-laisuuksia ja keskusteluja, ku-ten onnistuneen Afganistan-lu-ennon Kriittisen ay-verkoston kanssa, sekä osallistuneen Hy-vinkään Mahdollisuuksien to-rille. Alusta asti osasto on pyr-kinyt laajaan yhteistyöhön ja tilaisuuksia onkin järjestetty esimerkiksi Suomen kommu-nistisen puolueen sekä Zeit-geist-liikkeen kanssa.

– Hyvinkään vasemmisto-nuorten kanssa järjestetty fe-ministinen opintopiiri on ollut onnistunut ja sitä kiinnostut-tiin järjestämään myös muis-sa liiton osastoissa, Salo ker-

too. Kirpputoritoimintaa osas-to on pyörittänyt aktiivises-ti. Viime aikojen mukava uu-tinen oli Hyvinkään kaupun-gin myöntämä vuokravapaus, mikä tarkoittaa, että toimintaa päästään järjestämään jäsen-ten kotien sijasta kaupungin tiloissa. Suunnitelmana onkin ryhtyä pitämään avoimia sään-nöllisiä kokoontumisia, joihin on helppo uusienkin ihmisten tulla mukaan.

– Se on tehtävä mihin pys-tyy, Krivokapic sanoo vaati-

mattomasti, mutta lisää: – Aina jälkeenpäin todetaan

tyytyväisenä, että perhana, tehtiin se taas!

Kommunismi paras vaihtoehto

Annika Salon into kansalais-vaikuttamiseen on lähtenyt aluksi ympäristöasioista. Nii-den kautta kiinnostus on kui-tenkin kasvanut laajemmin politiikkaan ja yhteiskunnalli-

seen tilanteeseen, eivätkä asi-at näyttäydy enää niin erilli-sinä. Salo havahtui huomaa-maan, etteivät ihmisen ja luon-non hyvinvointi ole ristiriidassa keskenään.

Hän kertoo olleensa aikai-semmin jonkin aikaa muka-na Vihreiden toiminnassa ja jopa kunnallisvaaliehdokkaa-na. Ajatusten kehittyessä reitti kulki kuitenkin Suomen kom-munistiseen puolueeseen ja KomNL:ään.

– Kommunistien ympäris-

töajattelu on laajempaa kuin Vihreissä, Salo perustelee.

– Mietin missä olisi mahdol-lisuuksia toimia jollain taval-la ja kaipasin porukkaa jossa pääsee vaikuttamaan. KomNL tuntui oikealta.

Myös Krivokapic oli ennen nuorisoliittoa pyörinyt ympä-ristöjärjestöissä sekä erilai-sissa itsejärjestäytyneissä ja anarkistisissa ryhmissä – har-rastanut vapaata ajattelua, ku-ten hän sanoo. Vapaa ajattelu johti kommunistien riveihin ja vahvaan tunteeseen siitä, että jotain tarvitsee tehdä.

– Kommunismi on selkein ja paras vaihtoehto, mitä näen olevan olemassa tälle järjestel-mälle ja nykymenolle, Salo tii-vistää. Hän näkee, ettei kapita-listinen järjestelmä mahdollis-ta todellista hyvinvointia ja on-nellisuutta.

– Ihmiskunnalla olisi tarve selvitä omasta hölmöydestään, ja kommunismi on vaihtoeh-doista ainoa järjellinen mah-dollisuus, Krivokapic komp-paa.

Kommunistien tavoitteet ovat osin konkreettisia päivän-poliittisia kysymyksiä, mutta taustalla kulkee pyrkimys val-lankumouksen kautta sosialis-miin ja kommunismiin siirty-misestä. Salo ja Krivokapic pi-tävätkin tärkeänä, että toimin-nassa jatkuvasti tavoitellaan työväenluokan olojen paranta-mista tässä ja nyt, mutta pide-tään kiinni vallankumoukselli-suudesta. Se on heidän mieles-tään myös tärkeää uskaltaa sa-noa ääneen.

– Jos toiminnan perus-te unohtuu, hyytyy helposti myös koko toiminta, Krivoka-pic päättää.

IRENE AUERKirjoittaja on opiskelija ja

Kommunistisen nuorisoliiton pääsihteeri

Suomen porvarihallitus lupaa tänä vuonna,

laman keskellä, armeijan asehankintoihin 854 mil-joonaa euroa. Raha käyte-tään lähinnä Hornetien va-rustamiseen ilmasta maa-han ammuttavilla ohjuk-silla Naton vaatimusten mukaisesti. Kohta pääsee siis Suomikin täydellä te-holla osallistumaan rikolli-siin hyökkäyssotiin Yhdys-valtojen rinnalla. Samalla hallituksemme väittää, et-tei Natoon liittyminen ole ajankohtaista tai tavoittee-nakaan. Ja ettei palvelujen ylläpitämiseen ole varaa. Lasketaanpa.

40 miljoonalla eurol-la voisi palkata vuodeksi 1 000 lastentarhanopetta-jaa.

70 miljoonalla saisi kou-luihin 1 000 opettajaa ja 500 oppilashuollon työn-tekijää.

100 miljoonalla voisi palkata 1 000 työntekijää raideliikenteelle.

320 miljoonalla saisi

kuntiin 7 500 vanhainkoti- ja palveluasuntopaikkaa sekä nii-hin 6 000 työntekijää.

500 miljoonalla eurolla voi-si työllistää vuodeksi 8 500 ra-kentajaa vuokra-asuntojen ra-kentamiseen ja peruskorjauk-seen.

Mutta Suomi ostaa aseita

Arvostetuimpiin ympäristö-tutkijoihin kuuluva Lester R. Brown on kirjassaan Plan B 3.0 laskenut kustannuksia YK:n vuosituhattavoitteiden toteut-tamiselle vuoteen 2015 men-nessä. Hänen mukaansa pa-himmat ympäristöongelmat voitaisiin poistaa 113 miljar-dilla dollarilla vuodessa. Toi-menpiteisiin kuuluu metsitys-tä, kalakantojen elvyttämis-tä ja luonnon monimuotoisuu-den turvaamista.

Kehitysmaiden kipeimpien sosiaalisten ongelmien ratkai-seminen vaatisi 77 miljardia dollaria vuodessa. Tällä sum-malla turvattaisiin mm. perus-

koulutus, terveydenhuolto ja Aidsin leviämisen estäminen. 190 miljardia dollaria yhteen-sä. Kuulostaako isolta sum-malta?

Maailman yhteenlasketut sotilasmenot vuonna 2009 oli-vat 1 531 miljardia dollaria. Niissä on kasvua 49 prosent-tia vuodesta 2000. YK:n vuo-situhattavoitteiden toteuttami-nen vaatisi siis kahdeksasosan maailman sotilasmenoista.

Sotien inhimilliset kärsi-mykset ovat hyvin tiedossam-me, mutta myöskin asevarus-telun ympäristövaikutukset ovat huomattavat.

Yhdysvaltojen armeijan il-mastopäästöt eivät virallises-ti kuulu maan päästöihin lain-kaan. Niitä ei siis ilmastoneu-votteluissa mainita tai las-keta. Varovaisen arvion mu-kaan Pentagon tuottaa vuo-dessa kasvihuonekaasupääs-töjä saman verran kuin Suo-mi kahdessa vuodessa. Mutta näidenkään päästöjen vähen-tämiseen ei muka ole varaa. Sen sijaan vuonna 2006 USA käytti Irakin sotaan enemmän

rahaa kuin koko maailma uu-siutuvan energian investointei-hin. Sodan vuosittaiset ilmas-topäästöt ovat Uuden Seelan-nin päästöjen luokkaa.

Vielä yksi laskelma. Ilmas-tonmuutoksen torjuminen Suomessa maksaisi Polttava kysymys –kampanjan mukaan kahdesta viiteen miljardia eu-roa vuodessa. Kauhea hinta, sanoo porvari. Suurten ensi-in-vestointien jälkeen summa kui-tenkin pienenisi huomattavas-ti. Ai niin, ja jos Suomi verot-taisi pääomatuloja edes EU:n keskitason mukaan, saisimme siitä vuosittain neljästä viiteen miljardia euroa.

Köyhyyden vähentämisessä ja ympäristön pelastamisessa ei ole kysymys rahasta vaan valinnoista.

Suomen hallituspuolueet – Keskusta, Kokoomus, Vihre-ät ja RKP – ovat valinneet ym-päristötekojen ja hyvinvoin-nin sijasta osakekeinottelijoi-den tukemisen ja hyökkäysso-tiin osallistumisen. Mikä on si-nun valintasi?

LAURI ALHOJÄRVIKirjoittaja on Suomen

kommunistisen puolueen edustaja Helsingin ympäristölautakunnassa.

Lähteitä:• Heikki Tervahattu: Kapitalismin

tuhoisa taistelu öljystä• www.skp.fi: Sota-aseiden sijasta

arjen turvaa

Kommunismi on paras vaihtoehto nykymenolle, tiivistävät hyvinkääläiset Annika Salo ja Milutin Krivokapic.

kommunistisen / nuorisoliiton / lehti.kom 1/2010 kommunistisen / nuorisoliiton / lehti.kom 1/2010

Kapuściński

uwww.eucreafinland.org/crossover

Suuntaa on muutettavaKerrotaan tarinaa miehestä, joka hyppäsi pilvenpiir-täjästä alas. Pudotessaan kohti kuolemaansa hän totesi: ”15. kerros ja vielä kaikki hyvin, 14. kerros ja vielä kaikki hyvin, 13. kerros ja vielä kaikki hy-vin.”

Samanlaiseen optimismiin yltävät myös maatam-me hallitsevat poliitikot ja yrityselämän johtajat, jot-ka ympäristöongelmista ja talouskriiseistä huoli-matta uskottelevat, että kapitalistinen järjestelmä on vielä pelastettavissa.

Kriisiytyminen ja ihmisten hätä näkyy ympäri Eu-rooppaa. Oikeistopopulismi on nousussa, erilai-set kontrollin muodot lisääntyvät ja kuilu köyhien ja rikkaiden välillä kasvaa. Ihmisten hyvinvoinnin huomioimisen sijaan tuetaan pankkeja. Kriisit kär-jistyvät, mutta niin myös vastarinta. Monissa Eu-roopan maissa on ollut suurempia mielenosoituk-sia ja lakkoja kuin moneen vuosikymmeneen. Uusia liikkeitä syntyy kapitalismia ja nykymenoa vastus-tamaan. Yksittäiset ihmiset etsivät ratkaisuja omas-sa elämässään.

Muutoksien edessä ei pidä lannistua ja antaa vastuuta tulevaisuudestamme toisten käsiin. Meil-lä on mahdollisuuksia, ja maailmaa on ennenkin muutettu. Muutos ei itse asiassa ole mikään poik-keus, se on välttämätön osa ihmiskunnan kehitys-tä.

Omalla toiminnallamme voimme suunnata muu-tosta. On kamppailtava ihmisyyden ja maapallon tulevaisuuden puolesta. On nähtävä, missä todel-liset viholliset ovat eikä syyllistää muita heikossa asemassa olevia. On otettava valta omiin käsiim-me eikä alistua päätöksiin, jotka on tehty rahan-kiilto silmissä.

Kommunistinen nuorisoliitto taistelee osaltaan inhi-millisyyden, tasa-arvon ja vaikutusmahdollisuuksi-en puolesta. Tätä ei tehdä yksin, vaan yhteistyössä jatkuvasti laajenevan rintaman kanssa. Älä jää yk-sin mökkiisi itkemään vaan liity seuraan.

ANNA-MILI TÖLKKÖKommunistisen nuorisoliiton puheenjohtaja

pÄÄKIRJOITUs

Tiedonantaja 4 / 2011 liite. Päätoimittaja Erkki Susi, vastaava toimittaja Juha Säijälä. Julkaisija KomNL ja TA-Tieto oy. Painopaikka Botnia-Print, Kokkola. H www.komnl.fi H www.komnl.fi H www.komnl.fi H www.komnl.fi H www.komnl.fi H www.komnl.fi H www.komnl.fi H www.komnl.fi H www.komnl.fi1/2011

B C

Vaikeita valintoja?

työväenliiKe on KansainvälinenTyön ja pääoman välinen ris-tiriita on kansainvälinen. Sa-moin kommunistinen, ihmisen alistamista pääoman valtaan vastaan taisteleva työväenliike on kansainvälinen. Luokkajako ei ole todellista vain Suomes-sa, vaan kaikissa kapitalistisis-sa maissa.

Kommunistinen liike ajaa kaikkien ihmisten yhtenäis-tä tasa-arvoa ja oikeudenmu-kaisuutta, järjestelmän demo-kratisoimista ja militarististen rakenteiden purkamista kan-sainvälisesti. Sosialistisessa yhteiskunnassa ei esimerkik-si ole erillistä naisasiaa, vaan laajat ja tasavertaiset oikeudet sukupuolesta, kansallisuudes-ta, kielestä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumat-ta.

Kansainvälinen kommunis-tinen liike on paitsi marxilai-seen tieteelliseen teoriaan no-jaava liike, ennen kaikkea ka-pitalistista järjestelmää vas-taan taisteleva liike, jonka ta-voitteena on syvä demokratia, ekologinen kestävyys ja maail-man laajuinen rauha ja hyvin-vointi. Kansainvälisen liikkeen on opittava Neuvostoliiton vir-heistä ja rakennettava kansan-valtainen ja paikalliseen hallin-toon perustuva, aktiivinen kan-salaisyhteiskunta, joka turvaa jokaisen demokraattiset perus-oikeudet.

Kommunistinen liike on rauhanliike

Kansainvälinen kommunisti-nen työväenliike on myös anti-imperialistinen rauhanliike ja kansainvälinen solidaarisuus on aina vahvasti leimannut kommunistien toimintaa. Jou-lukuussa 2010 kommunistiset ja työväen puolueet kokoontui-vat Etelä-Afrikkaan maailman-laajuiseen kokoukseen. Muu-tamaa viikkoa myöhemmin Etelä-Afrikkaan kerääntyi 15 000 kommunististen ja työvä-enpuolueiden nuorisojärjestö-jen edustajaa Maailman nuori-son ja opiskelijoiden festivaa-lille. Demokraattisten nuorten maailman liitto (WFDY) järjesti festivaalin jo 17. kerran.

Tämän kaltaiset tapaamiset vahvistavat ja todentavat jouk-

kovoimaa. Tapaamisten merki-tys Etelä-Afrikalle oli sen demo-kraattisen kehityksen vahvis-taminen. Ja ympäri maailmaa saapuneille osallistujille ainut-laatuinen mahdollisuus tutus-tua Etelä-Afrikan erityiseen, ja ristiriitaiseenkin, menneisyy-teen ja nykyisyyteen. Etelä-Af-rikan taistelu apartheidia vas-taan on elävä esimerkki nuor-ten liikkeelle panemasta val-lankumouksesta.

Maailman nuorison ja opis-kelijoiden festivaali ottaa voi-makkaasti kantaa sorrettujen kansojen puolesta. Palestiinan ja Länsi-Saharan miehityk-set on lopetettava, Yhdysvalto-jen on lakkautettava Kuuban kauppasaarto, Afrikan maiden on saatava kehittyä omien tar-peidensa mukaisesti, vaativat maailman demokraattiset nuo-ret ja antavat kaiken tukensa Etelä-Amerikan sosialistiselle liikehdinnälle.

Maailman ekologinen kriisi

Kapitalistinen järjestelmä on vallannut maailman joka puo-lelta. Kapitalismi perustuu jat-kuvaan kasvun vaatimukseen. Maapallomme on kuitenkin ra-jallinen, kasvun rajat ovat tul-leet vastaan. Kansainvälisen liikkeen on suuntauduttava valtioiden rajojen sisältä kohti kansainvälistä ekososialismia. Kuten Bolivian presidentti Evo Morales on todennut, meillä on kaksi vaihtoehtoa; sosialis-mi tai maailmanloppu.

Suomen Kommunistinen nuorisoliitto on osa tätä nuor-ten kommunistien maailman-laajuista liikettä. KomNL vaa-tii että, ylikansallisten jättiyh-tiöiden vallasta on siirryttä-vä lähituotantoon ja lähipalve-luihin. Se on ainoa ekologises-ti kestävä ja seudullisesti työl-listävä vaihtoehto.

TEEA JÄsKE

KoMMuNiSTiNEN NuoriSoLiiTTo ryHaapaniemenkatu 7-9 B00530 Helsinkikomnl@komnl.fiwww.komnl.fiPuheenjohtaja Anna-Mili Tölkköanna-mili.tolkko@komnl.fi

HELSiNKiLauri Alhojärvi, p. 050 363 7832helsinki@komnl.fipunainentahti.blogspot.com

JyväSKyLäHanna Erajyvaskyla@komnl.finuorten-vastarintaa.blogspot.com

KAJAANiJonas Kettunen, p. 044 520 6555kajaani@komnl.fi

KuoPioAko Nymanako.nyman@luukku.com

TAMPErEtampere@komnl.fi

TurKuAki Haapanen, p. 045 136 9618turku@komnl.fiwww.komturku.fi/komnuoret

uuSiMAAMilutin Krivokapic, p. 044 942 5111ukomnuoret@gmail.comukomnu.blogspot.com

Tule mukaan toimintaan!H www.komnl.fi

Kansainvälinen kommunistinen työväenliike on myös rauhanliike.

TeeA

jäSK

e

kommunistisen / nuorisoliiton / lehti.kom 1/2010 kommunistisen / nuorisoliiton / lehti.kom 1/2010D E

Alakulttuuri on ryhmä ih-misiä, yleensä nuorisoa,

joiden muun muassa ajatus-maailma, musiikkimaku, pu-keutuminen ja maneerit poik-keavat valtaväestöstä. Ala-kulttuureihin liittyvät olen-naisena osana tapahtumat ja kokoontumiset. Alakulttuu-rit muodostavat usein oman sisäisen koodikielensä an-tamalla valtaväestön käyt-tämille merkeille totutusta poikkeavia tarkoituksia.

Läheskään kaikilla yksi-löillä ei ole halua pyrkiä saa-vuttamaan niitä yhteiskun-nallisia asemia, jotka valta-kulttuurin piirissä on glori-fioitu tavoittelemisen arvoi-siksi. Alakulttuureissa mää-ritellään uusia tavoiteltavia asemia itse muodostettujen arvojen puitteissa. Esimer-

kiksi asunnottomuus omaeh-toisena valintana ja elämän-tapana kyseenalaistaa turval-liset keskiluokkaiset omako-titalo, kaksi lasta ja koira kli-seet.

Valtakulttuurin kyseen-alaistamiseen antaa keinoja maailmanlaajuinen liikenne-, kommunikaatio- ja tietover-kosto. Näin on helppo saada selville aiempien sukupolvi-en aiheuttamat hyväksymät ja ylläpitämät vääryydet, ku-ten esimerkiksi epätasa-ar-von, puutteen kyllyyden kes-kellä, teknologian väärinkäy-tön ja jatkuvat sodat. Joskus alakulttuurien underground-arvot myös yleistyvät ja syr-jäyttävät perinteisiä puritaa-niseen etiikkaan perustuvia keskiluokkaisia arvoja. Vih-reän puolueen perustami-

seen johtanut Koijärviliike-kin koostui aikanaan aktivis-teista, jotka köyttivät itsensä puskutraktoreihin kettingeil-lä. Nykyään vihreys on halli-tuspuolueelle pelkkä koros-tusväri vaalimainonnassa.

Arvot ylösalaisin

Radikaalit yhteiskunnallis-ideologiset nuoret näkevät aikuisten valtakulttuurin ar-vot, muodot ja sitä ylläpitä-vät instituutiot todellisia in-himillisiä arvoja vääristä-vinä ja vaativat sen tai sen keskeisten osien uudistamis-ta. Tähän kuuluu oleellisena osana radikaali poliittinen toiminta: mielenosoitukset, rutiinien häirintä, jopa väki-valta ja terrorismi.

Näkökulmia alakulttuureihiN

squattaamalla tila taKaisin marKKinavoimilta ihmisilleKauppakeskusten sijaan ih-misille pitää olla vapaata tilaa, jossa voi keskittyä vaikka ys-täviin tai ajattelemiseen ilman kuluttamisen pakkoa, tuumii Suvi Auvinen, kokenut talon-valtaaja.

Hänestä on järjetöntä, et-tä kaupungit voivat pitää kau-punkilaisten omaisuutta tyhjil-lään ja ilman käyttöä, kun niil-le selvästi olisi käyttöä. Tämän Auviselle tärkein syy vallata ta-loja. Hän näkee talonvaltauk-sen myös hyvänä yhteiskun-nallisen vaikuttamisen muoto-na. Talonvaltaus kulkee raja-maastossa.

– Se on laitonta ja siinä on jo sen takia huomioarvo, mut-ta kukaan ei kuitenkaan pi-dä oikeana rikollisena minua. Haluamme ottaa kaupunkiti-laa takaisin ihmisille markki-navoimilta, Suvi Auvinen täh-dentää.

– Tärkeää on muistaa, ett-emme ole varastaneet keneltä-kään tiloja vaan ainoastaan ot-taneet käyttöön tyhjiä tiloja.

Talonvaltaus kuitenkin luokkaa Suomen lain mukaan rakennuksen omistajan omis-tajan omaisuuden hallintaoi-keutta. Yksityinen tila ja sitä erottavat aidat ja lukot ovat yh-teiskuntamme peruspilareita. Tilaa omistetaan, rajataan ja kaupallistetaan. Tämä on muo-dostanut suljetun kaupunkiti-lan ja kun vapaata tilaa ei ole enää olemassa, on sitä alettu tietoisesti vallata.

Valtauskulttuuri on Euroo-passa laajalle levinnyt vaihto-ehtoinen ja hyvin kokonais-valtainen elämäntapa. Se on perinteisen kulttuurinormi-en mukaan eläville ihmisille usein käsittämätön ilmiö, joka usein ohitetaan nuorison ka-pinana tai työttömien ihmisten ajankuluna. Silti sen takana on usein tarve luoda kaupunkiym-

päristöön vaihtoehtoisia tiloja, vastakulttuuria ja omaehtoista elämäntyyliä.

– Se on aktiivisten ihmisten tapa muuttaa käytännössä – puhumisen sijaan – niitä olo-suhteita, jossa elämme. Kau-punkitilan vapaata käyttöä pyrittäessä rajoittamaan ovat talonvaltaukset keino, jonka avulla ihmiset voivat raken-taa tilaa omalle elämälleen ja kanssakäymiselleen, Auvinen miettii.

valtaus osa kapitalismin vastaista taistelua

Talonvaltaus, squattaus, on Suomessa verrattain nuori il-miö. Sen alkuna voidaan pitää helsinkiläisen Lepakkoluolan valtausta vuonna 1979.

Seuraava suurempi valta-us tapahtui vuonna 1984, kun Turussa vallattiin panimora-kennus. Talon valtaajat olivat pääasiassa punkkareita. Val-taus kesti lopulta vain muuta-man tunnin; valtaajat poistui-vat rakennuksesta vapaaehtoi-sesti poliisin tunkeuduttua ra-kennukseen. Valtauksen jäl-keen valtaukseen osallistuneet nuoret perustivat Auran pa-nimo -yhdistyksen jatkamaan kampanjaa, jonka tarkoitukse-na oli saada panimon tilat va-paaseen nuoriso- ja musiikki-toimintaan. Yhdistys kävi asi-asta kaupungin kanssa neu-votteluita ja lopulta osa pani-mosta päätettiin kunnostaa nuorisotilaksi, joka on edelleen toiminnassa. Valtaajien tavoi-te autonomisesta, nuorten it-sensä hallitsemasta toiminta-keskuksesta ei kuitenkaan to-teutunut, tila sijoitettiin kau-pungin nuorisoasiainkeskuk-sen alaisuuteen.

2000-luvulla valtausliike on toiminut aktiivisesti juuri Tu-russa, jossa kulttuurintekijät ovat olleet vailla työtiloja. Eni-ten julkisuutta kaupungissa tapahtuneista valtauskiinteis-töistä on saanut Jokikadun kiinteistö, joka otettiin use-aan otteeseen haltuun autono-miseksi kulttuurikeskuksek-si, ensimmäisen kerran vuon-na 2007. Valtauksia on Joki-kadun jälkeen Turussa tapah-tunut säännöllisesti.

Squatkulttuuri on 2000-lu-vulla muodostunut kiinteäk-si ja näkyväksi osaksi kapita-lismin vastaista taistelua koko Suomessa.

Eroon tuottavuuden rattaista

Valtaustoiminnan nähdään uhkaavan yhteiskunnan pe-rusteina pidettyjä tekijöitä – yksityisomistusta sekä rahalli-sen voiton maksimointia. Sen pelätään hajottavan omistami-sen ja kulttuurisesti stabiilei-

na pidettyjen kategorioiden ra-ja-aitoja.

– Lukot ja aidat suojaavat yhteiskuntamme tuottamisen tilaa, joka on varattu sen omis-taville. Vain raha suo vapau-den tilan käyttöön eikä omis-tussuhteista vapaata alaa ole enää olemassa, Suvi Auvinen tähdentää.

Talonvaltauksen tarkoituk-sena onkin useimmiten saada nuorille toimintatiloja, kuten autonomisia kulttuuri- tai so-siaalikeskuksia, joiden tarkoi-tus on tarjota esimerkiksi har-joittelutiloja yhtyeille, ateljee- ja kokoontumistiloja.

Autonomisen näistä tilois-ta tekee se, että niissä nouda-tetaan talon sisäisiä sääntöjä eikä ulkoisten auktoriteettien asettamaa pakkoa. Yhdistävä tekijä squateilla kuitenkin on se, ettei niissä suvaita seksis-miä, rasismia eikä homofobi-aa. Valtaajat julistavat vapaut-ta, oikeutta, monimuotoisuut-ta sekä tasa-arvoa.

– Me pystymme siihen mihin kaupunki ja kiinteistön omis-

tajat eivät ole kyenneet, eli te-kemään näistä tiloista yhteis-kunnallisesti hyödyttäviä, Su-vi Auvinen muistuttaa.

Sosiaalikeskus poliittista toimintaa

Suomen vanhin toimiva val taus on tällä hetkellä Helsingin Ka-lasatamassa sijaitseva sosiaa-likeskus Satama. Se on saatu valtaamalla niin paljon tiloja, että kaupunki lopulta totesi ti-lan antamisen olevan helpom-paa ja kaikin puolin kannatta-vampaa kuin jatkuvat häädöt ja virkavallan paikalle kutsu-minen.

Satama tarjoaa tilaa ja re-sursseja erilaisille toiminta-muodoille, jotka ovat moninai-sia. Toiminta voi olla poliittis-ta vaikka se miellettäisiin en-sisijaisesti selviytymiskeinoksi eikä suoranaisesti poliittisek-si. Esimerkiksi graffitien maa-laaminen tai laittomien bilei-den järjestäminen ovat tilan haltuunottoa siinä missä ta-lonvaltauskin. Vaikka Satama on poliittinen projekti ja poliit-tinen tila, ei se kuitenkaan va-likoi kelvollisiksi toimijoiksi ai-noastaan niitä, jotka täyttävät perinteisen poliittisen toimi-juuden kriteerit.

Tarvetta tilalle on. Etenkin kulttuuritapahtumiin on usein ollut enemmän tulijoita kuin mitä sisään on mahtunut.

– Pysyvä tila helpottaa toi-vottavasti tätä rajua kysyntää. Samalla kannustamme tieten-kin edelleen valtaamaan itsel-leen tiloja. Saavutettu sosiaa-likeskus ei ole poliittisen toi-minnan loppu, Satamasta ker-rotaan.

JUHA sÄIJÄLÄ

MA

rKo

Ko

rvel

A

juH

A S

äij

älä

Talonvaltaajat julistavat vapautta, oikeutta, monimuotoisuutta sekä tasa-arvoa, kertoo Suvi Auvinen.

kommunistisen / nuorisoliiton / lehti.kom 1/2010 kommunistisen / nuorisoliiton / lehti.kom 1/2010D E

aurinKoportin taKanaeräs yritys rakeNtaa parempaa maailmaaKaunisharjussa, Vaajakos-kella sijaitsee kaunis punai-nen tiilitalo kuusiaidan varjos-sa ja kahden aurinkoportin ta-kana. Tässä hieman taajaman ulkopuolella olevassa talossa ei kuitenkaan asu aivan taval-lista väkeä, vaan kommuunil-linen väärinajattelijoita. Nel-jän aikuisen, yhden lapsen, kahden koiran ja kahden kis-san taloudessa etsitään keino-ja omavaraisuuteen, yhteistyö-hön ja uudenlaiseen yhteisöl-lisyyteen.

Olipa kerran joukko ystäviä, jotka haaveilivat aivan vääräs-tä asiasta – usean aikuisen yh-teisestä kodista. Ajatus syntyi osittain siksi, että ydinjoukko oli omaa katonalaista tilaa vail-la. Yksi asui ystävän olohuo-neessa, toinen vanhempiensa luona ja eräät taas aivan liian pienessä kerrostaloasunnossa kolmen aikuisen ja yhden lap-sen voimin. Eikä kukaan tun-tunut oikein voivan elää tyy-dyttävää ja arvojensa mukais-ta elämää kerrostalossa. Syntyi haave yhteisestä kodista.

omavaraista elämistä ja verkon kutomista

Kodin etsintä ei kuitenkaan ol-lut aivan yksinkertaista. Oli ta-sapainoiltava erilaisten tarpei-den ja toiveiden kanssa. Piti pohtia etäisyyksiä, liikkumista paikasta toiseen, töihin, kou-luihin, lapsen päivähoitoon. Toisaalta piti miettiä kunkin ti-lantarvetta ja sitä, kuinka suu-reen kotiin olisi varaa. Vietet-tiin kiireinen vuosi etsien, poh-tien ja hakemuksia toistensa jälkeen täytellen. Kevään tullen oltiin jo aivan uuvuksissa.

Väsymys haihtui, kun pu-nainen talo löytyi. Valmiik-si kuin kommuunia varten ra-kennettu koti koostuu yläker-ran kolmiosta, alakerran kak-siosta sekä pienestä yksiöstä. Kussakin asunnossa on oma

keittotila ja oma vessa. Seurus-tella voi siis niin paljon tai vä-hän, kuin kulloinkin haluaa.

– Jos vielä pihassa nököttä-vän kaksion saisi peruskorja-ta, olisi meillä tilaa vielä yhdel-le perheelle, tuumaillaan kom-muunissa.

Yhdessä asuminen ei kui-tenkaan vielä pelasta maail-maa. Kommuunissa harraste-taankin pienimuotoisia omava-raisuuskokeiluita. Tänä kesä-nä kasvatettiin kurpitsaa, kaa-lia, tupakkaa, erilaisia mauste-yrttejä ja tomaatteja. Unohta-matta toki okraa.

Omavaraisena eläminen on kuitenkin etupäässä verkon kutomista – vaikka punaisen talon tontti on kookas, ei sillä suuriin viljelyksiin pysty. Kah-della kommuunin jäsenellä oli-kin pieni peltoläntti myös kom-muunin ulkopuolella. Saatiin perunoita, papuja ja sipulia. Vielä tärkeämpää on kuiten-kin löytää muita samoin ajat-televia ihmisiä ja tehdä yhteis-työtä. Melkein kaikilla on jota-

kin yli oman tarpeen, jotakin sellaista, minkä voi lahjoittaa ”verkostoon” ja toisaalta ottaa vastaan sen, mitä verkosto tuo takaisin.

Verkostovaihtomme on vie-lä lapsen kengissä. Se on siir-tänyt sieniä, omenoita, tomaa-tintaimia, dyykkausretkiä, tie-toja, taitoja, näkemyksiä ja pal-veluksia. Nyt olisi tärkeää tie-toisesti tehostaa sitä – kehit-tää sekä omavaraisuutta, et-tä vaihtoa muiden rahallises-ti köyhien kesken. Mitä enem-män yhteistyötä, sitä vähem-män riippuvuutta rahan pyö-rittämästä taloudesta.

Arkipäivän ekologiaa

Sitten, kun meillä ollaan isoja, ollaan myös energiaomavarai-sia. Punainen talo lämpiää öl-jyllä, mikä on harmillista. Toi-saalta öljylämmitys haastaa hakemaan korvaavia ratkai-suita. Ensi kesänä eräs suun-ta on Keuruun Ekokylän au-

rinkokeräimen rakennuskurs-si. Toisaalta aurinkoa olisi tar-koitus napata myös muutamal-la aurinkokennolla eteläseinäl-lä – se sekä pitäisi talon sisä-tilan viileämpänä, että tuottai-si joka tapauksessa tarvittavaa sähköä.

Ensi kesän suunnitelmissa ovat myös ”tuotantoeläimet” eli kanat ja kanit. Mitään sellais-ta ei ole sopiva syödä, jolla ei ole ollut etunimeä, tuumataan kommuunissa – Miskan vas-tustaessa taustalla äänekkääs-ti – sillä nimetön eläin tuskin on saanut asiallista kohtelua eläessään. Kommuunin viral-linen käsityöläinen haaveilee omista lampaista ja sen kaut-ta villaomavaraisuudesta sekä lankojen kasvi- ja sienivärjäyk-sestä.

Onhan se aika vähäistä, mutta sosiaalisen oikeuden-mukaisuuden, turvallisuuden, yhteisön ja omavaraisuuden rakentamisessa on aloitetta-va pienestä. Suurin osa alku-ajasta kuluu asioita kokeillen ja opetellen; erehtyen ja onnis-tuen. Jos itseltään vaatii heti ensi metreiltä täydellisyyttä, ei koskaan tule aloittaneeksi tai epäonnistuu liian kovien vaa-timusten paineessa. Yhteisöl-lisyyttä on hyvä opetella kuin ratsastusta – vasta kun ihan varmasti hallitsee yhden asian, on syytä siirtyä seuraavaan.

Vähin erin rakentuva ar-kipäivän ekologia yhdistetty-nä syvenevään kokemukseen omasta merkitsevyydestä ja tarpeellisuudesta omassa yh-teisössään ei ole pieni askel mekanistisesti luontoon ja ih-misiin suhtautuvan yhteiskun-nan jälkeen. Monet järeimmis-tä, luottamukseen, arvostuk-seen ja yhteistyöhön liittyvistä kahleista joutuu karistamaan nimenomaan omasta pääs-tään. Asuakseen yhteisössä on opittava luottamaan muihin ja opittava olemaan itse luotta-muksen arvoinen.

Kohti vallankumousta

Tarvitaan vain taloja ja ihmisiä, arvioi Miska sosialismin raken-tamista omavaraisuuskehityk-sen kautta.

Me kommunistit olemme tehneet vallankumouksesta it-sellemme liian vaikeaa ja etäis-tä. Rajoitamme oman luovuu-temme ja rohkeutemme mini-miin antaessamme kapitalis-tille luvan määritellä millä ta-voilla ja minkälaista taistelua meidän on käytävä muuttaak-semme maailman. Marxin si-jaan siteeraankin Gandhia, jo-ka sanoi, että totuuden taiste-lussa olemme voitolla niin kau-an, kun yksikin ihminen jatkaa taistelua. Jotta voimme voittaa ”vallankumouksemme” meidän on itse tultava siksi muutok-seksi, jonka maailmassa ha-luamme nähdä. Niinpä vallan-kumouksen kysymys ei ole se, missä kivääreitä jaetaan, vaan se, mitä jokainen meistä voi tehdä tänään elääkseen täy-demmin sitä elämää, jota ha-luaisi elää vallankumouksen jälkeen.

Meidän punaisen talon esi-merkkimme on vain yksi ehdo-tus siitä, miten elämänsä voi järjestää. Se ei ole patenttirat-kaisu, jolla selvitään kaikista maailman ongelmista. Jokai-nen verkko on vain laajuuten-sa vahvuinen – mitä suurempi ja monimuotoisempi se on, sitä parempi mahdollisuus sillä on selvitä ja jopa kukoistaa.

Vallankumoukseen emme tarvitse tämän yhteisön kloo-neja, vaan luovuudella, roh-keudella ja periksiantamatto-muudella oman tiensä raivaa-via ihmisiä ja yhteisöjä kuto-massa uudenlaisen ihmiskun-nan ja yhdessä toimimisen ku-vaa, monimuotoista, värikästä ja osallistujiensa näköistä. Mi-tä sinä aiot tehdä seuraavaksi? Kävisikö vallankumous?

HANNA ERA

Käänteiskulttuurissa käännetään valtakulttuurin arvot tietoisesti ylösalaisin. Älyllisen käänteiskulttuurin tunnetuin muoto on tietoi-nen ulosjättäytymiskulttuu-ri. Kieltäydytään perinteises-ti arvossa pidetystä työnte-osta, valitsemalla mieluum-min omaehtoisia ajanvietto-tapoja tai jätetään ostamat-ta epäeettiseksi koettuja ku-lutushyödykkeitä.

Siinä hylätään nuorison yleiskulttuurin tavoitteet ja näennäinen, tosiasiassa, hy-vin rajoitettu vapaus kieltäy-tymällä tarjotuista ajanviete-muodoista ja valmiiksi anne-tuista niin sanottuun nor-maaliin aikuiselämään siir-tymisen malleista.

Bricolage-käsite, joka on omaksuttu ranskalaiselta antropologilta Claude Lévi-Straussilta, tarkoittaa esi-merkiksi hakaneulan perin-teisen viittauksen käsityöas-

kareisiin muuttumista vaik-kapa sadomasokistisiin viit-tauksiin punkkarien käytös-sä. Tästä seuraa, että vallassa olevien ideologioiden ylläpi-tämät markkinat eivät täysin voi määrätä sitä, mitä nuoret ilmaisevat tyyleillään, vaik-ka raaka-aineet niihin saa-taisiinkin muoti-ja kulttuu-riteollisuuden valmistamista tuotteista.

yksilöllisen identiteetin esiinmarssi

Nykyään alakulttuurien tut-kimuksissa otetaan huomi-oon myös yksilöllinen identi-teetti. Alakulttuureihin kuu-luvia nuoria ei välttämättä yhdistä sama luokka, taus-ta tai kasvualue. Alakulttuu-ritunnuksien omaksumista esimerkiksi pukeutumiseen nähdään enemmän yksilön

itseilmaisuna kuin suorana seuraamuksena yhteiskun-nallisista oloista.

Enemmistö nuorista ei haluakaan kuulua selvära-jaisiin, nimettäviin ryhmiin, ryhmiin samastumista pi-kemmin kartellaan, koska si-tä pidetään liian sitovana ja rajoittavana. On myös poh-dittu, onko useisiin eri ryh-miin kuulumisella vaikutusta nuorten hajanaisiin minäku-viin. Toisaalta niiden kautta yksilön on mahdollista työs-tää identiteettinsä eri puo-lia. Tätä ideologioiden mo-nivivahteista yhdistelyä il-mentää esimerkiksi eri ala-kulttuureista otetuilla tyyli-elementeillä leikittely vaik-kapa vaatetuksessa.

Alakulttuurit ovat jatku-vassa vuorovaikutuksessa valtavirtakulttuurin kanssa. Ne luovat kulttuuriin uusia arvoja omilla ehdoillaan.

MAARIT HAATAJA

MA

rKo

Ko

rvel

A

HA

nn

A e

rA

kommunistisen / nuorisoliiton / lehti.kom 1/2010 kommunistisen / nuorisoliiton / lehti.kom 1/2010f g

miKä itsenäisyys, Kenen isänmaa?

Rajaton kasvu ja kapitalismin kasvain

Kapitalismissa kaiken toiminnan päämäärä on tunnetusti voittojen maksimointi ja lisäarvon tuotto. ”Älä ruoki lamaa” anelevat mainokset bussipysäkeillä, vaatien meitä kuluttamaan yhä enemmän. On pakko, sillä jos bruttokansantuo-te ei vuosittain kasva tarpeeksi, seuraa romah-dus. Ilmasto lämpenee, luonnonvarat hupenevat ja meret täyttyvät muoviryönästä, mutta tavaraa on myytävä aina enemmän.

Tämän rajoittamattoman kasvun ideologi-an vastareaktiona on niin sanotuissa länsimais-sa noussut hiljattain nimellä degrowth tunnet-tu idea. Talouslaskuksi tai myötämäeksikin suo-mennetun liikkeen keskeinen sisältö on talous-kasvun kritiikki. Se on vastareaktio kapitalismin aiheuttamille kriiseille, erityisesti ympäristötu-hoille. Nimi on siitä hyvä, että englannin sanaa growth voi käyttää kuvaamaan myös kasvainta.

Jos asiaa lähtee miettimään, taloutemme käy-töstä on vaikea erottaa pahanlaatuisesta kasvai-mesta. Molemmat ovat hallitsemattomasti kas-vavia järjestelmiä, jotka etäpesäkkeinä tuhoa-vat ympäristöään. Molempien ainoa tarkoitus on kasvaa hinnalla millä hyvänsä. Ja molempien diagnoosi on lopulta varma kuolema – ellei hoi-toa aloiteta ajoissa.

Kun biologiassa kasvu asetetaan tarpeen edel-le, seurauksena on epämuodostumia ja muita oi-reita. Alunperin hyödyllinen kudos menettää toi-mintakykynsä ja muuttuu haitalliseksi. Samoin meille on kuluttamisesta tullut itseisarvo ja hyö-dykkeistä haitakkeita.

H H H

Nykypäivä osoittaa, ettei jatkuva talouskasvu ole tuonut mukanaan hyvinvointia. Tänään työ-tä tehdään tehokkaammin kuin koskaan, mutta työväen tuottama lisäarvo valuu edelleen muihin taskuihin. Palkkataso polkee paikallaan ja sosi-aalisia turvaverkkoja ajetaan alas. Silti kysyntää on pakko pitää yllä vaikka keinotekoisesti. Kuin syövän runtelema solukko joka pumppaa kehoon väärää hormonia, syöksee finanssikapitalismi ve-renkiertoonsa myrkyllisiä kulutusluottoja.

Vielä potentiaalisen maailmanlopun edes-sä yrittävät markkinavoimat myydä meille uu-sia ”vihreitä” turhakkeita tai pelastaa kasvonsa puhumalla kestävästä kehityksestä ja eettisestä kuluttamisesta. On selvää, että nykyinen talous-järjestelmämme on jo terminaalisessa loppuvai-heessa. Siirtymistä pois kapitalismista eivät vaa-di enää vain ihmiset – olemme astuneet aikakau-teen jossa sitä vaativat jo fysiikan lait.

On turha kuvitella, että ongelmaa voisi rat-kaista sen sisältä. Hallittua talouslaskua ei iki-nä saada aikaan ”fiksummalla” kuluttamisella tai lompakolla äänestämisellä. Kukaan meistä ei pysty elämään kestävästi, vaikka miten ostaisi orgaanisia reilun kaupan tuotteita. Onnistuak-seen degrowth edellyttää maailmaa, jossa kansa voi itse määrätä taloutensa koko tuotantoproses-sista. Sitä sanotaan sosialismiksi.

Kapitalismi ei tule lopettamaan itseään, jos pyydämme kauniisti. Planeettamme ja yhteis-kuntamme voidaan pelastaa vain, jos kapitalis-min kasvain leikataan kokonaan pois.

sIppO KÄHMI

KOLUMNI

Lunta tupruttaa Ravintola Mi-lenkan ulkopuolella ja vain päättäväisimmät vaihtoehtoi-sen itsenäisyyspäivän juhlijat ovat löytäneet tiensä perille. On aika aloittaa Kommunistisen nuorisoliiton perinteinen itse-näisyyspäivän vastaanotto, jo-ka tällä kertaa järjestetään yh-teistyössä helsinkiläisen Maa-nantaiklubin kanssa. Keskus-telua itsenäisyydestä ja isän-maasta alustavat kommunisti Mikko Korhonen sekä ay-ak-tiivi Mohammed Jama.

Jama tuli Somaliasta Suo-meen 20 vuotta sitten. Hän sanoo pitävänsä vuodenajois-ta ja on karaistunut Suomes-sa – eikä ole lähdössä mihin-kään. Suomi ei ehkä ole isän-maa, mutta se on kotimaa.

Kaikki maahanmuuttajat ei-vät ole valmiita jäämään Suo-meen. Jama kertoo kahdenlai-sista maahanmuuttajista: on niitä jotka purkavat kassinsa, ja niitä jotka eivät. Paluu ko-timaahan voi olla monelle kar-vas pettymys. Maa on voinut muuttua paljon ja läheiset ih-miset saattavat elää ympäri maailmaa.

Hyvinvointivaltiota puolustamaan

Suomessa koko ikänsä eläneen Korhosen käsitykseen itsenäi-syydestä ja isänmaasta on vai-kuttanut totaalikieltäytymi-nen. Hänelle armeijan palve-luksesta kieltäytyminen oli het-ken päätös, vastustusta järjes-telmää kohtaan, mutta myö-

hemmin ajatukset ovat jäsen-tyneet. Korhonen ei pidä isän-maata tiettynä paikkana, sillä alueen tai kansan mukaan ra-jattu isänmaa on aina jossain määrin sattumaa ja määritte-lykysymys. Korhosen mukaan kyse onkin myytistä. Isänmaal-lisuus on vain joukko aatteita, ja jos tätä ei myönnetä, johde-taan ihmisiä harhaan.

Kumpikaan alustajista ei kannata turhien raja-aito-jen pystyttämistä. Jama nä-kee Suomen kotimaana, jossa nimellä tai värillä ei ole väliä. Jos kieltää toiselta ihmisyyden, kieltää sen myös itseltään, Kor-honen jatkaa.

Korhonen ja Jama näkevät Suomessa paljon hyvää. Hyvin-vointivaltio on rakennettu ko-valla työllä. Näiden rakentei-den puolustaminen ja laajen-taminen on Korhosen kaipaa-maa isänmaallisuutta, eikä se liity mitenkään valtion sota-joukkoihin.

Jaman mielestä itsenäisyys onkin heikomman puolusta-mista, rehellisyyttä pitää toi-sen puolta. Korhonen kaipaisi itsenäisyyttä suhteessa omaan toimeentuloon, mikä edellyt-täisi mahdollisuutta vaikut-taa luonnonvarojen käyttöön ja teollisuuteen. Näihin ei kui-tenkaan tavallisella ihmisellä ole pääsyä. Suomalaisilla pi-täisi olla suvereeni valta päät-tää maansa asioista, mutta vii-meistään EU:n myötä se valta on viety. Valta keskittyy ihmis-ten sijaan pääomalle, jolla kai-kista vähiten on minkäänlaista isänmaata, Korhonen päättää.

itsenäisyyden sotaisa kuva

Alustusten jälkeen yleisön kes-kustelussa pohditaan, minkä-laisen kuvan meidän perin-teemme juhlia itsenäisyyspäi-vää oikein antaa. Sotaveteraa-nit, isänmaallisuutta puhkuvat Siniristiliput, valtakunnan ker-man ruokkiminen presidentin linnassa.

Jama kertoo osanneensa Maamme-laulun ensimmäisellä luokalla ennen kuin edes osasi suomea. Monella muistot itse-näisyyspäivästä liittyvätkin lä-hinnä kouluaikaan.

Emme kuitenkaan ole ainoa sodissa mukana ollut maa, miksi meidän pitäisi omistaa itsenäisyyspäivän juhlamme sellaiselle sotaisuudelle? Suo-men historiassa on paljon asi-oita, joista ei ole voitu tai osat-tu keskustella avoimesti. Jotta joskus olisi mahdollista pääs-tä ainaisista sotamuisteloista eteenpäin, tällainen keskuste-lu olisi välttämätöntä.

Jos itsenäisyys nähdään ih-misten oikeutena päättää itse asioistaan, ei se ole vain valtiol-linen kysymys. Keskustelussa nousevat esille mielenosoituk-set ja lakot ympäri Eurooppaa. Irlanti, Puola, Kreikka, Espanja ja Ranska ovat kokeneet suu-rempia kansanliikehdintöjä kuin moneen viime vuosikym-meneen. Ihmisillä siis on tun-tuma siitä, että jotain voidaan tehdäkin. Ehkäpä itsenäisyys onkin meidän käsissämme.

ANNA-MILI TÖLKKÖ

Kommunistinen nuorisoliitto on jo useampana vuonna juhlinut itsenäisyyttä omalla tavallaan.

kommunistisen / nuorisoliiton / lehti.kom 1/2010 kommunistisen / nuorisoliiton / lehti.kom 1/2010f g

Kommunismi & aseistakieltäytyminen

KOMMENTTI

O len aseistakieltäyty-jä. Aseistakieltäyty-

miseeni syynä on se, ett-en pasifistina hyväksy ihmisen tappamista mis-sään tilanteessa.

Monen mielestä kom-munistinen aate ja aseis-takieltäytyminen eivät voi kulkea käsi kädessä. Monelle kommunistil-le aseistakieltäytyminen voi kuitenkin juontaa ni-menomaan kommunisti-sesta aatemaailmasta.

Luultavammin monet suomalaiset kommunis-tit tai muut vasemmis-tolaiset kieltäytyvät ase-velvollisuudesta, koska he eivät hyväksy armei-jaa. Heille armeija on val-

tion, ja sitä kautta markki-navoimien etuja ajava orga-nisaatio. Eivät kommunistit tietenkään halua olla ajamas-sa näitä etuja vaan perustel-lusti vastustaa niitä.

Aseistakieltäytyminen voi juontaa kommunistisesta pe-rusajatuksesta: kommunis-tien mukaanhan kaikki kan-sat ovat veljet keskenään. Tällä tavalla ajateltuna voi-kin kysyä, miksi nämä kan-sat täytyy ajaa toisiaan vas-taan?

Tärkeintä on ajaa kansat kohti oikeaa vihollista eli hal-litsevaa luokkaa. On selvää, etteivät kaikki kommunistit välttämättä täysin kieltäy-dy aseista. Kuitenkin heidän

kieltäytymisensä armeijasta voi hyvinkin juontua heidän omasta aatteestaan!

TUUKKA KOIRIKIVISiviilipalvelusmies

suomi on edelleen luoKKayhteisKunta2000-luvullakin kapitalismi on edelleen luokkayhteiskunta. Reaalisosialismin romahtami-nen, vasemmiston ja työväen-liikkeen sekä uusliberalistisen politiikan nousu ovat vauhdit-taneet tuloerojen kasvua myös Suomessa.

Kapitalismissa vallitsee työn ja pääoman välinen sovittama-ton ristiriita. Ainoastaan työ voi luoda arvoa, josta pääoma riis-tää oman siivunsa. Työn riis-to on viime vuosina pahentu-nut. Sitä kuvaa kansantalo-udessa niin sanottu funktio-naalinen tulonjako: palkkojen osuus kansantulosta on laske-nut roimasti 1990-luvun alun laman jälkeen.

Tuotantotapaan perustuva luokkajako

Työvoiman rakenne on muut-tunut Suomessa viimeisen sa-dan vuoden aikana radikaa-listi. Maatalousvaltaisesta yh-teiskunnasta on kuljettu teol-listumisen kautta kohti tieto- ja palveluyhteiskuntaa. Kou-lutustaso on noussut: entis-tä useammalla suomalaisella on takanaan toisen asteen tut-kinto joko lukiosta tai ammat-tikoulusta.

Marxilaisen näkemyksen mukaan henkilön luokka-ase-ma ei perustu mielipiteeseen, identiteettiin eikä mieltymyk-

siin, vaan sitä määrittää tuo-tantotapa. Marxilaisen luokka-teorian keskeinen kehittäjä Le-nin määritteli luokka-asemalle viisi kriteeriä:

1) suhde tuotantovälineisiin2) paikka yhteiskunnallises-

sa tuotannossa3) asema tuotannon organi-

saatiossa4) osuus yhteiskunnassa

tuotetusta rikkaudesta5) tämän rikkauden saanti-

tapa.Ensimmäinen eli suhde tuo-

tantovälineisiin on muita mää-räävä tekijä.

Joskus puhutaan hieman harhaanjohtavasti esimerkik-si ikäluokista, vaikka marxi-laisesta näkökulmasta kyse on ennemmin ryhmistä tai ker-rostumista. Esimerkiksi nuo-ret eivät muodosta omaa luok-kaansa. On aivan eri asia, onko nuori kouluttamaton työtön tai vaikkapa miljoonaperijä.

Epätyypilliset työsuhteet

Tilastojen mukaan viime vuon-na prekaaria eli luonteeltaan epävarmaa, heikosti ennakoi-tavaa työtä teki lähes miljoona suomalaista.

Suomalainen työvoima voi-daan luokitella seitsemään ka-tegoriaan.

Valtaosa Suomen noin 2,5 miljoonasta työllisestä tekee edelleen jatkuvaa, kokoaikais-ta työtä.

Määräaikaista katkotyötä ja jatkuvaa osa-aikaista työtä tekevät ryhmät muodostavat pääosan epätyypillisen työn tekijöistä. Katkotyölle ominai-nen elämän ennakoimatto-muus kärjistyy vuokratyössä, jossa käytännössä puuttuu ir-tisanomissuoja.

Vastentahtoinen yrittäjyys tarkoittaa tilannetta, missä esimerkiksi metsuri, raken-nusmies tai kampaaja joutuu harjoittamaan yritystoimintaa, vaikka ei haluaisi. Suuremmat yritykset voivat ulkoistaa toi-mintojaan ja samalla riskit yk-sittäisen pienyrittäjän niskaan. Näin vältytään työnantajamak-suilta, vuosilomapalkan mak-

samiselta ja työehtosopimus-ten noudattamiselta. Muodolli-sesta yrittäjästatuksesta huoli-matta ihmisellä on tällöin pro-letaarinen luokka-asema.

Sama pätee itsensä työllis-täviin, joille on ominaista toi-meentulon hankkiminen use-asta lähteistä, jotka ovat yleen-sä osa- tai määräaikaisia pro-jekteja. Itsensä työllistävällä on usein monta ammattia, hän voi olla samanaikaisesti vaikkapa toimittaja, opettaja ja graafik-ko.

Näiden lisäksi on olemassa suuri joukko työmarkkinoiden ulkopuolelle syrjäytettyjä. Tä-hän tarpeettoman työvoiman ryhmään kuuluu entistä enem-män myös koulutettua väkeä, joiden ammattitaidolle ei syys-tä tai toisesta löydy kysyntää.

Valtaosa tekee epätyypillistä työtä vain, koska vaihtoehtoa ei ole. Tutkimusten mukaan naisista vain joka kymmenes (11 %) ja miehistä kuudennes (17 %) on valinnut määrä- tai osa-aikaisen työn omasta tah-dostaan.

Kriittinen ay-verkosto

Ammattiliitot ovat työväenliik-keen taloudellisen luokkatais-telun väline. Liittoihin järjes-täytymällä työväki on kyen-nyt kamppailemaan parem-pia palkkoja ja työehtoja, lyhy-empää työaikaa sekä lukuisia

muita yhteiskunnallisia uudis-tuksia.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana valtaosa ay-liikkeestä on jähmettynyt po-teroihinsa. Työväen etujen ja paremman yhteiskunnan puo-lesta kamppailu on vaihtu-nut jopa kapitalismin tukemi-seen ja työläisten asemaa pol-kevan politiikan kannattami-seen. Ay-liikkeen lama on nä-kynyt muun muassa jäsenis-tön passiivisuutena järjestö-vaaleissa.

Ay-liikkeen lamaa lievittä-mään on perustettu Kriittinen ay-verkosto, joka on poikkiam-matillinen, poikkipoliittinen ja yli liittorajojen toimiva moni-ääninen ay-aktiivien yhteistyö-verkosto. Se toimii ay-liikkeen jäsenten omaan aktiivisuuteen perustuvalla ja kansalaisliik-keelle ominaisella tavalla, epä-muodollisena keskustelufoo-rumina ja toimintaverkostona. Verkosto pyrkii vaikuttamaan ay-liikkeeseen jäsenistön etu-jen lähtökohdista ja tuomaan esiin vaihtoehtoisia näkemyk-siä.

MARKO KORVELAKirjoittaja on Tiedonantaja-lehden

toimittaja.

uwww.kriittinen.fi

Työvoiman rakenne on muuttunut Suomessa sadan vuoden aikana radikaalisti.

Kommunistinen nuorisoliitto on jo useampana vuonna juhlinut itsenäisyyttä omalla tavallaan.

Työn riisto on viime vuosina pahentunut. Palkkojen osuus kansantulosta on laskenut roimasti 1990-luvun alun laman jälkeen.

Alkutuotanto

jalostus

julkinen toiminta

Yksityiset palvelut

kommunistisen / nuorisoliiton / lehti.kom 1/2010H

Eräänä iltana omenatarhassa

Elämme hauraassa maailmassa, jonka tiukkaan sidotussa verkossa jokainen asia, olento ja ajatus on yhteydessä muihin – kaikki vaikuttaa kaik-keen. Kun kosketan alas kaartuvaa omenapuun oksaa, myös puu koskettaa minua. Pienessä het-kessä perspektiivi muuttuu – puu ruokkii minut, minun hengitykseni hiilidioksidi ruokkii puun.

Viikingeillä on jumalatar Idunna, joka varti-oi aasojen omenatarhaa. Hänen kasvattamansa omenat takaavat syöjälleen ikuisen nuoruuden. Synkkenevässä maailmassa kaipaamme nuo-ruuden omenoiden innostusta, virkistystä ja toi-voa. Yksinäisyyden maailmassa kaipaamme yh-teyttä yhtä hyvin omaan olemukseemme, kuin olevaiseen ulkopuolellamme.

H H H

Jos kulkisimme Idunnan hedelmätarhassa et-simässä uutta oivallusta, minkälaisia omenoita nuoruuden vartija meille tarjoaisi?

Idunna tarjoaisi meille toivon omenan. Maa-ilmassa, jossa yksikin taistelee oikeudenmukai-suuden puolesta, taistelu elää ja voitto on mah-dollinen. Emmekä ole yksin, taistelemme yhdes-sä laajenevan kansanliikkeen kanssa kapitalis-mia vastaan ja uuden, hyötyyn ja voittoon perus-tumattoman järjestelmän puolesta.

Olen varma, että Idunna ojentaisi meille myös yhteisöllisyyden omenan. Oppiessamme kannat-tamaan monia ja antaessamme monien kannat-taa meitä, emme koskaan voi olla merkityksettö-miä, irrallaan tai yksin. Kun opimme antamaan ja saamaan, opimme syvemmän läksyn ihmisyy-destä – sellaisen, joka antaa sanoillemme ja te-oillemme merkityksen; sellaisen, joka johtaa uu-teen aamuun.

Viimeisenä Idunna tarjoaisi meille luovuuden makeankirpeän omenan. Se kukoistaa niiden puiden rinnalla, josta kaksi ensimmäistä ome-naa poimittiin, ylväänä ja rohkeana. Me tarvit-semme luovuutta ruokkimaan koko olemustam-me, jotta rohkaistuisimme löytämään ratkaisut maailman hätään. On uskallettava ajatella mah-dotonta – järjestelmän vaihtamista. On haaveilta-va mahdottomasta, kuin aurinkoon katsomises-ta ja rakennettava uutta, ihmisen mittaista jär-jestelmää, joka tarjoaisi jokaiselle tarpeensa mu-kaan ja vaatisi jokaisen kykyjen, lahjakkuuden ja viisauden kokoisen panoksen.

H H H

Liian usein pelkään, että oman ikäni aikana jou-dun näkemään tämän maailman viimeisen au-ringonlaskun. Pelkään, että elämme viimeisiä hetkiä. Että kuljemme kohti tuhoa vääjäämättä kuin raiteillaan etenevä juna. Mutta hetki ome-natarhassa rakentaa enemmän, kuin vuosikym-men television ääressä. Niin kauan, kuin yksikin taistelee oikeudenmukaisen maailman puolesta, emme ole hävinneet.

HANNA ERA

KOLUMNI

porvarit maKsaKoon itse lasKunsa!Kokoomuksen Nuorten Liit-to julkisti tammikuun lopul-la oman leikkauslistansa. Tu-levaisuusohjelmaksi nimet-ty asiakirja vaatii, että valtion velanotto pysäytetään ja että kaikilla julkisen sektorin osa-alueil la aloitetaan 20-40 pro-sentin leikkaus- ja säästötoi-menpiteet Ison-Britannian ta-paan.

Leikkauslista kertoo karua kieltä oikeiston kuripolitiikas-ta, jossa rikkaita hyysätään, suurpääomaa suojellaan ja kansalaisten suuren enemmis-tön tarpeita halveksitaan, kom-mentoi Kommunistisen nuori-soliiton puheenjohtaja Anna-Mili Tölkkö.

Suomen bruttokansantuote on vuoden 2000 tasosta kasva-nut huimaavat 50 miljardia eu-roa. Minne tämä raha on ka-donnut?

– Rahat valuvat rikkaiden taskuun ja pääoman piikkiin. Porvarihallitus on kaudellaan keventänyt rikkaiden ja yritys-ten veroja ja maksuja yhdek-

sällä miljardilla eurolla. Ko-koomusnuoret jatkavat leik-kauslistallaan tätä suurpää-oman ja rahaeliitin etuja aja-vaa politiikkaa.

Hänen mukaansa Kokoo-musnuoret unohtavat kertoa, että Suomi on edelleen Euroo-pan unionin vähiten velkaan-tuneita maita.

Julkisen sektorin sijasta Tölkkö leikkaisi rikkailta.

– Maksakaa itse aiheutta-

manne kriisin laskut. Rikkai-den ja suuryritysten hyysää-minen pitää lopettaa verotta-malla pääomatuloja progres-siivisesti, asettamalla ne kun-nallisverolle, palauttamalla va-rallisuusvero sekä kiristämäl-lä kaikkein rikkaimpien vero-tusta. Myös porvariston suoje-lema sijoitustoiminnan miljar-dien luokkaa oleva harmaa ta-lous on saatava kuriin, listaa Anna-Mili Tölkkö. (MK)

Tilaukset p. (09) 774 38 10 tai verkkopankissa www.tiedonantaja.fi H 12 kk 75 e, työttömät ja opiskelija 55 e H 6 kk 42 e / 32 e H 3 kk 25 e / 20 e

älä usko kuulopuheisiin! Ota selvää vaihtoehdoista!

tilaa tiedonantaJa!Vastarinnan ääni, rohkeasti vasemmalla, ilmestyy kerran viikossa.

Järjestäydy vastarintaan!Kommunistinen nuori-soliitto eli KomNl on vuon-na 2000 perustettu poliit-tinen nuorisojärjestö. Toi-minnan pohjana on kom-munistinen ideologia ja tavoitteena yhteiskunnal-linen muutos. Emme odo-ta, että joku muu tekee asiat puolestamme vaan taistelemme paremman maailman puolesta. Liit-to koostuu eri paikkakun-nilla toimivista osastois-ta, joiden jäseniksi kaik-ki 15-30-vuotiaat radikaa-lit vasemmistolaiset ovat tervetulleita. KomNL ot-taa kantaa, toimii ja kou-luttaa.

Hyvinvointivaltion ra-

kentaminen, julkisten palve-luiden ja sosiaaliturvan puo-lustaminen sekä kehittämi-nen ovat keskeisiä keinoja, joilla työväenliike on pyrki-nyt oikeudenmukaiseen ja kansanvaltaiseen kehityk-seen. Samalla lailla vain nuo-ri vasemmisto voi toimia tä-män päivän ongelmien rat-kaisemiseksi. Toimimme osana kansalaisliikettä tuo-den kokonaisvaltaisen näke-myksen nuoria koskettaviin ongelmiin.

Kapitalistisen järjestel-män on mahdotonta toimia ihmisten etujen mukaises-ti. Vain järjestelmän vaihta-malla voimme päästä tasa-arvoiseen, oikeudenmukai-

seen ja ympäristön huomi-oivaan tulevaisuuteen. So-sialismin kautta kommu-nismiin siirtyminen tar-koittaa luonnonvarojen ja tuotantovälineiden yksi-tyisomistukseen perustu-van yhteiskunnan jättä-mistä taakse ja siirtymis-tä demokraattiseen yhteis-kuntaan, jossa myös talo-udesta, luonnonvaroista ja tuotannosta päätetään de-mokraattisesti.

Toimintamme ei ole vaa-leista toiseen juoksemista ja kasvattamista byrokra-tiaan, vaan nuorista itses-tään lähtevää joukkovoi-maa. Ajattelemme – siksi olemme kommunisteja.

Älä kiukuttele yksin!

Kokoomusnuoret haluaa Suomeen ison-Britannian kaltaisia leikkauslistoja, joita englantilaisnuoret ovat vastustaneet kiivaasti.