Koira rikoksentekovälineenä koiran hyökkäyksestä koiran ... · 99 Roxin 2006, s. 375. 100...

Koira rikoksentekovälineenä – koiran hyökkäyksestä koiran

takavarikoimiseen

Itä-Suomen yliopisto

Oikeustieteiden laitos

OTM-tutkielma

23.3.2020

Tekijä: Jasper Uski

287589

Ohjaaja: Mika Launiala

II

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Jasper Uski

Työn nimi

Koira rikoksentekovälineenä – koiran hyökkäyksestä koiran takavarikoimiseen

Pääaine

Rikosoikeus

Työn laji

OTM-tutkielma

Aika

23.3.2020

Sivuja

XVI + 106

Tutkielmassa syvennytään koirahyökkäyksiin. Tutkielmassa vastataan lainopillista tutkimus-

menetelmää käyttäen siihen, miten koirahyökkäyksessä toteutuvia rikosten tunnusmerkistöjä

tulisi tulkita, onko koira koirahyökkäyksessä rikoksentekoväline vai rikoksen kohde ja milloin

koira tulisi koirahyökkäyksen johdosta takavarikoida. Koirahyökkäyksellä tarkoitetaan tilan-

netta, jossa koira on hyökännyt ihmisen tai toisen koiran kimppuun.

Rikosnimikkeiden osalta tutkielmassa keskitytään eläimen vartioimatta jättämisen (RL

44:15), vammantuottamuksen (RL 21:10) ja koirakurin (JL 14 §, LRS 14 §) tunnusmerkistöjen

tulkintaan. Tunnusmerkistöjä tulkitsemalla tutkielmassa pyritään siihen, että koirahyökkäyk-

sessä mahdollisesti toteutuvat rikosnimikkeet tunnistetaan oikein. Koirahyökkäyksessä toteu-

tuva rikosnimike vaikuttaa suoraan siihen, onko koira katsottava koirahyökkäyksessä rikok-

sentekovälineeksi vai rikoksen kohteeksi.

Rikoksentekovälineeseen ja rikoksen kohteeseen voidaan kohdistaa menettämisseuraamus.

Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen edellytyksissä on kuitenkin eroja sen mukaan, onko

jokin esine rikoksentekoväline vai rikoksen kohde. Poliisi voi takavarikoida koiran, jos se voi-

daan tuomita valtiolle menetetyksi. Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen edellytysten erot

vaikuttavat siis suoraan siihen, milloin poliisi voi takavarikoida koiran.

Tutkielman lopun empiirisessä osiossa tarkastellaan käytännön tilanteita, joissa poliisi on ta-

kavarikoinut koiran. Empiirisen tutkimusmenetelmän avulla tutkielmassa selvitetään, millais-

ten olosuhteiden täyttyessä poliisi on käytännössä takavarikoinut koiran. Samalla tutkielmassa

kiinnitetään huomiota siihen, onko takavarikon käyttäminen poliisissa johdonmukaista tilan-

teissa, joissa takavarikon kohteena on koira.

Avainsanat

Koira, koirahyökkäys, takavarikko, menettämisseuraamus, eläimen vartioimatta jättäminen,

järjestysrikkomus, vammantuottamus.

III

SISÄLLYS

LÄHTEET ............................................................................................................................ V

LYHENNELUETTELO .................................................................................................... XV

KUVIOT JA TAULUKOT ............................................................................................... XVI

1 JOHDANTO ....................................................................................................................... 1

1.1 Tutkielman tausta ja tutkimuksen tarve ................................................................. 1

1.2 Tutkielman kysymyksenasettelu, rajaukset ja rakenne .......................................... 2

1.3 Tutkimusmetodit .................................................................................................... 6

1.3.1 Lainopillinen tutkimusote ja oikeuslähdeopilliset lähtökohdat ................. 6

1.3.2 Empiirinen tutkimusote ........................................................................... 10

1.4 Tutkielman aineisto ja eettisyys ........................................................................... 13

2 RIKOSNIMIKKEIDEN TUNNUSMERKISTÖN MUKAISUUS TAVANOMAISISSA

KOIRAHYÖKKÄYKSISSÄ............................................................................................... 14

2.1 Rikosoikeudellisen vastuun yleiset edellytykset tunnusmerkistötekijöinä .......... 14

2.1.1 Laiminlyönti ............................................................................................ 14

2.1.2 Tahallisuus ............................................................................................... 16

2.1.3 Tuottamus ................................................................................................ 18

2.2 Järjestysrikkomuksen tunnusmerkistön mukaisuus ............................................. 22

2.2.1 Tekotapa ja vastuuasema ......................................................................... 22

2.2.2 Taajama-käsitteen tulkitseminen ............................................................. 29

2.2.3 Tahallisuus järjestysrikkomuksessa......................................................... 31

2.3 Eläimen vartioimatta jättämisen tunnusmerkistön mukaisuus ............................. 34

2.3.1 Tekotapa ja vastuuasema ......................................................................... 34

2.3.2 Ihmiselle vaarallinen eläin ....................................................................... 36

2.3.3 Tahallisuus ja törkeä huolimattomuus eläimen vartioimatta jättämisessä

.............................................................................................................. 41

2.4 Vammantuottamuksen tunnusmerkistön mukaisuus ............................................ 47

2.4.1 Vastuuasema ja kausaalisuhde ................................................................ 47

2.4.2 Vähäistä suurempi ruumiinvamma ja sairaus koirahyökkäyksessä......... 48

2.4.3 Tekotapa ja huolimattomuus vammantuottamuksessa ............................ 49

2.5 Muut koirahyökkäyksissä täyttyvät rikosnimikkeet ja rikoskonkurrenssi ........... 54

2.5.1 Metsästyslain säännösten rikkomisen, pahoinpitelyn ja vahingonteon

suhde tavanomaisissa koirahyökkäyksissä täyttyviin rikosnimikkeisiin

.............................................................................................................. 54

IV

2.5.2 Rikoskonkurrenssi tavanomaisissa koirahyökkäyksissä ......................... 56

3 MENETTÄMISSEURAAMUKSET KOIRAHYÖKKÄYSTEN NÄKÖKULMASTA . 61

3.1 Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen yleiset edellytykset ............................ 61

3.2 Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen tarkemmat edellytykset ..................... 63

3.2.1 Rikoksentekovälineen menettäminen ...................................................... 63

3.2.2 Muun omaisuuden menettäminen............................................................ 65

3.2.3 Rikoksentekovälineen ja muun omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen

edellytysten erot .................................................................................... 66

3.3 Onko koira koirahyökkäyksessä rikoksentekoväline vai rikoksen kohde? .......... 69

3.3.1 Konfiskaatio vammantuottamuksen osalta .............................................. 69

3.3.2 Konfiskaatio järjestysrikkomuksen osalta ............................................... 70

3.3.3 Konfiskaatio eläimen vartioimatta jättämisen osalta ............................... 74

4 KOIRAN TAKAVARIKOIMINEN................................................................................. 78

4.1 Takavarikoimisen yleiset edellytykset ................................................................. 78

4.2 Koiran takavarikoiminen koirahyökkäyksen johdosta ......................................... 80

4.3 Empiirinen tutkimus koiran takavarikoimisesta käytännössä .............................. 85

4.3.1 Aineiston kerääminen .............................................................................. 85

4.3.2 Aineiston analyysi ................................................................................... 86

4.3.3 Empiirisen tutkimuksen luotettavuus ...................................................... 97

5 JOHTOPÄÄTÖKSET .................................................................................................... 100

V

LÄHTEET KIRJALLISUUS

Aarnio, Aulis, Oikeussäännösten tulkinnasta: tutkimus lainopillisen perustelun rationaali-

suudesta ja hyväksyttävyydestä. Helsinki 1982.

Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. WSOY 1989.

Aarnio, Aulis, Oikeussäännösten systematisointi ja tulkinta, s. 35–56 teoksessa Häyhä, Juha

(toim.), Minun metodini. Werner Söderström lakitieto Oy 1997.

Aarnio, Aulis, Mitä seuraavaksi? Lakimies 1998/6–7, s. 983–991.

Aarnio, Aulis, Tulkinnan taito: ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. Ta-

lentum Media 2006.

Andenæs, Johs, Alminnelig strafferet. Oslo 2004.

Ailio, Erkki, Esinekonfiskaatio Suomen rikosoikeudessa: rikosoikeudellinen tutkimus. Hel-

sinki 1964.

Alasuutari, Pertti, Laadullinen tutkimus 2.0. 4. uudistettu painos. Vastapaino 2012.

Alvesalo, Anne, Oikeudellinen toimija empiirisen tutkimuksen kohteena, s. 175–187 teok-

sessa Keinänen, Anssi – Kilpeläinen, Mia – Väätänen, Ulla (toim.), Empiirisen oikeus-

tutkimuksen kokemukset, haasteet ja tulevaisuus. Itä-Suomen yliopiston oikeustieteel-

lisiä julkaisuja. Joensuu 2010.

Ashworth, Andrew – Horder, Jeremy, Principles of Criminal Law. 7 Edition. Oxford Uni-

versity Press 2013.

Boucht, Johan – Frände, Dan, Suomen rikosoikeus. Rikosoikeuden yleisten oppien perus-

teet. Suom. Markus Wahlberg. 2. uudistettu painos. Poliisiammattikorkeakoulun op-

pikirjat 29. Tampere 2019.

Burghardt, Boris, Zufall und Kontrolle. Tübingen 2018.

Ellilä, Reino, Suomen liikennerikosoikeus. Porvoo 1958.

Eskola, Jari – Suoranta, Juha, Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 3. painos. Vastapaino

1999.

Ervasti, Kaijus, Eräitä näkökohtia empiirisen tiedon hyväksikäyttämisestä oikeustieteessä.

Lakimies 1998/3, s. 364–388.

Ervasti, Kaijus, Oikeuden empiirisestä tutkimuksesta. Oikeus 2003/1, s. 48–50.

Frände, Dan, Yleinen rikosoikeus. Suom. Markus Wahlberg. 2. uudistettu painos. Edita Pub-

lishing Oy 2012.

Hahto, Vilja, Tuottamus vahingonkorvausoikeudessa. Talentum Media 2008.

Halijoki, Juha, Rikosprosessuaalinen vapaudenriisto. Defensor Legis 2001/2, s. 203–227.

Helminen, Klaus – Fredman, Markku – Kanerva, Janne – Tolvanen, Matti – Viitanen,

Marko, Esitutkinta ja pakkokeinot. 5. uudistettu painos. Alma Talent Oy 2014. (Hel-

minen ym. 2014)

Honkasalo, Brynolf, Suomen rikosoikeus. Yleiset opit. Ensimmäinen osa. Helsinki 1965.

VI

Husa, Jaakko, Julkisoikeudellinen tutkimus: Tutkimus julkisoikeudessa harjoitettavan oi-

keusdogmatiikan metodologiasta. Finnpublishers 1995.

Hänninen, Sakari, Mitä tiedämme oikeustodellisuudesta? Oikeus 2010/3, s. 218–219.

Jaakonsaari, Tuija – Ojala, Anu, Koiranomistajan oikeusopas. Kustannusosakeyhtiö Tammi

2011.

Jareborg, Nils, Straffrättens ansvarslärä. Uppsala 1994.

Jareborg, Nils, Straffrättens gärningslära. Malmö 1995.

Jareborg, Nils, Allmän kriminalrätt 2001. Uppsala 2001.

Kallio, Heikki, Toissijaisuuslausekkeet rikoslaissa. Defensor Legis 2018/1, s. 19–36.

Kananen, Jorma, Laadullinen tutkimus pro graduna ja opinnäytetyönä. Jyväskylän ammatti-

korkeakoulun julkaisuja 234. Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2017.

Keinänen, Anssi, Empiirisen oikeustutkimuksen tarpeellisuudesta ja sen nykytilasta. Oikeus

2010/4, s. 465–470.

Keinänen, Anssi – Väätäinen, Ulla, Empiirinen oikeustutkimus – mitä ja milloin?, s. 246–

271 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita

oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex kir-

jat 16.2.2016. [www.edilex.fi/kirjat/16170]

Kerttula, Timo, Vartijat ja järjestyksenvalvojat julkisen vallan käyttäjinä. Helsinki 2010.

Klami, Hannu Tapani, ”Reaaliset” argumentit. Lakimies 1996/3, s. 468–476.

Kolehmainen, Antti, Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä, s. 105–134 teok-

sessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustie-

teellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex kirjat

16.2.2016. [www.edilex.fi/kirjat/16170]

Kolehmainen, Seppo, Järjestyslaki – susi jo syntyessään? Järjestyslain valmistelun arviointi.

Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 22. Edita Prima Oy 2005.

Lappi-Seppälä, Tapio, Rikosten seuraamukset. Werner Söderström Lakitieto Oy 2000.

Lappi-Seppälä, Tapio, Menettämisseuraamukset, s. 447–477 teoksessa Heinonen, Olavi –

Koskinen, Pekka – Lappi-Seppälä, Tapio – Majanen, Martti – Nuotio, Kimmo – Nuu-

tila, Ari-Matti – Rautio, Ilkka, Rikosoikeus. WSOY 2002.

Lappi-Seppälä, Tapio, Seuraamusjärjestelmän pääpiirteet, teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio –

Hakamies, Kaarlo – Helenius, Dan – Koskinen, Pekka – Majanen, Martti – Melander,

Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka, Rikosoi-

keus. Alma Talent Oy 2009-.

Launiala, Mika, Esitutkinnan tarkoitusperistä ja esitutkintaperiaatteista, s. 225–237 teok-

sessa Oikeustieteiden moniottelija – Matti Tolvanen 60 vuotta. Otavan Kirjapaino Oy

2015.

Launiala, Mika, Prejudikaatti ja prejudikaattinormi. Edilex-sarja 2016/18, 9.8.2016.

[www.edilex.fi/artikkelit/16683]

Länsineva, Pekka, Perusoikeuskeskustelun kriittiset pisteet? Lakimies 2/2004, s. 274–285.

http://www.edilex.fi/kirjat/16170



VII

Matikkala, Jussi, Tahallisuudesta rikosoikeudessa. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2005.

Matikkala, Jussi, Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä. Edita Publishing Oy 2010.

Matikkala, Jussi, Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, s. 203–302 teoksessa Frände,

Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahl-

berg, Markus, Keskeiset rikokset. 4. uudistettu laitos. Edita Publishing Oy 2018.

Melander, Sakari, Kriminalisointiperiaatteet ja perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Laki-

mies 6/2002, s. 938–961.

Melander, Sakari, Rikosoikeus vuonna 2010 – kriminalisointiteoria ja rikosoikeuden nyky-

tila. Lakimies 7–8/2009, s. 1181–1187.

Melander, Sakari, Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja rikosoikeudellinen tulkinta. De-

fensor Legis 4/2015, s. 644–661.

Melander, Sakari, Rikosvastuun yleiset edellytykset. 2016 painos. Tietosanoma Oy 2016.

Määttä, Tapio, Lakien väliset suhteet oikeudellisen ratkaisun teorian haasteena: ristiriita-

ajattelusta yhteensovittamismalliin. Lakimies 2/2013, s. 171–191.

Niemi, Matti, Lainoppi – analyysiä vai oikeuttamista? Lakimies 5/2002, s. 773–778.

Nuotio, Kimmo, Oikeuslähteet ja yleiset opit. Lakimies 7–8/2004, s. 1267–1291.

Nuotio, Kimmo, Oikeuslähteet, ”supernormistot” ja ratkaisujen perustelu, s. 127–152 teok-

sessa Tala, Jyrki – Wikström, Kauko (toim.), Oikeus – kulttuuria ja teoriaa. Juhlakirja

Hannu Tolonen 2005. Turun yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta 2005.

Nuotio, Kimmo, RL 44: Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset, teoksessa Lappi-

Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo – Helenius, Dan – Koskinen, Pekka – Majanen,

Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo –

Rautio, Ilkka, Rikosoikeus. Alma Talent Oy 2009–.

Nuutila, Ari-Matti, Rikosoikeudellinen huolimattomuus. Lakimiesliiton kustannus 1996.

Nuutila, Ari-Matti, Rikoslain yleinen osa. Lakimiesliiton kustannus 1997.

Palmen, Harri, Laiminlyöntirikoksista. Helsinki 1978.

Puusa, Anu – Juuti, Pauli (toim.), Menetelmäviidakon raivaajat - Perusteita laadullisen tut-

kimuslähestymistavan valintaan. JTO-kustannus 2011.

Ross, Alf, Om ret og retfaerdighed: en indforelse i den analytiske retsfilosofi. Nyt nordisk

forlag Arnold 1953.

Roxin, Claus, Strafrecht: Allgemeiner Teil. Bd 1, Grundlagen – Der Aufbau der Verbre-

chenslehre. München 2006.

Sajama, Seppo, Argumentaatio oikeustieteellisessä tutkimuksessa, s. 24–50 teoksessa Miet-

tinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten

opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex kirjat 16.2.2016.

[www.edilex.fi/kirjat/16170]

Siltala, Raimo, Johdatus oikeusteoriaan. Helsingin yliopisto 2001.

Siltala, Raimo, Oikeustieteen tieteenteoria. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2003.


VIII

Strahl, Ivar, Allmän straffrätt i vad angår brotten. Lund 1976.

Ståhlberg, Pauli, Irtaimiin liittyvien tunnearvojen korvaamisesta. Defensor Legis 2009/4, s.

579–586.

Ahonen, Sirkka, Fenomenografinen tutkimus, s. 114–160 teoksessa Syrjälä, Leena – Aho-

nen, Sirkka – Syrjäläinen, Eija – Saari, Seppo, Laadullisen tutkimuksen työpajoja. 1.

–3. painos. Kirjayhtymä Oy 1994.

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti, Lain vai perustelujen mukaan – pohdintoja rattijuopon ajo-

neuvon konfiskaatiosta. Defensor Legis 2005/6, s. 1201–1212.

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Hyttinen, Tatu, Rikosoikeuden yleinen osa: vastuuoppi. 3.

uudistettu painos. Alma Talent Oy 2019.

Tolvanen, Matti, Empiirisen tutkimuksen hyödyntäminen rikoslainkäytössä, s. 83–95 teok-

sessa Keinänen, Anssi – Kilpeläinen, Mia – Väätänen, Ulla (toim.), Empiirisen oikeus-

tutkimuksen kokemukset, haasteet ja tulevaisuus. Itä-Suomen yliopiston oikeustieteel-

lisiä julkaisuja 26. Itä-Suomen yliopisto: Joensuu 2010.

Tolvanen, Matti – Kukkonen, Reima, Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perustee. Talen-

tum 2011.

Tolvanen, Matti, Tuottamus ja uhrin myötävaikutus. Defensor Legis 2015/4, s. 626–643.

Tolvanen, Matti, Rikosoikeus ja rikollisuuden tutkimus, s. 272–293 teoksessa Miettinen,

Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opin-

näytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex kirjat 16.2.2016.

[www.edilex.fi/kirjat/16170]

Tuomi, Jouni – Sarajärvi, Anneli, Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi Oy 2018.

Ulväng, Magnus, Brottslighetskonkurrens – Om relationer mellan regler och fall. Uppsala

2013.

Vihriälä, Helena, Tahallisuuden näyttäminen. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiede-

kunnan julkaisut. Helsinki 2012.

Viljanen, Pekka, Voidaanko tai pitäisikö rattijuopon auto konfiskoida? Lakimies 3/2004, s.

493–501.

Viljanen, Pekka, Vielä rattijuopon ajoneuvon konfiskoinnista. Defensor Legis 2006/3, s.

370–381.

Viljanen, Pekka, Konfiskaatio rikosoikeudellisena seuraamuksena. Edita Publishing Oy

2007.

Viljanen, Pekka, Vahingontekorikokset, s. 537–562, teoksessa Frände, Dan – Matikkala,

Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahlberg, Markus, Kes-

keiset rikokset. 4. uudistettu laitos. Edita Publishing Oy 2018.

VIRALLISLÄHTEET

HE 40/1990 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosten yhtymistä koskevan lainsäädännön

uudistamisesta.


IX

HE 300/1992 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle metsästyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi

laeiksi.

HE 94/1993 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen

toisen vaiheen käsittäviksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi.

HE 80/2000 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle menettämisseuraamuksia koskevan lain-

säädännön uudistamiseksi.

HE 17/2001 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia ri-

koksia koskevien rikoslain säännösten uudistamiseksi ja eräiksi niihin liittyviksi la-

eiksi.

HE 20/2002 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi turvallisuuden edistämistä yleisillä

paikoilla koskevien säännösten uudistamiseksi.

HE 44/2002 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan

lainsäädännön uudistamiseksi.

HE 222/2010 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön

uudistamiseksi.

HE 2/2013 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi rikoslain 10 ja 44 luvun sekä sakon

täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta.

HaVM 28/2002 vp, Hallintovaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 20/2002 vp)

laiksi turvallisuuden edistämistä yleisillä paikoilla koskevien säännösten uudista-

miseksi.

LA 144/2000 vp, Lakialoite rikoslain 2 luvun 16 §:n muuttamisesta.

LaVL 22/2002 vp, Lakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 20/2002 vp) laiksi

turvallisuuden edistämistä yleisillä paikoilla koskevien säännösten uudistamiseksi.

LaVM 14/2001 vp, Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 80/2000 vp) me-

nettämisseuraamuksia koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

LaVM 28/2002 vp, Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 44/2002 vp) ri-

kosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

LaVM 5/2002 vp, Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 17/2001 vp) ter-

veyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskevien rikoslainsäännösten uudista-

miseksi ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi.

PeVM 25/1994 vp, Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 25 hallituksen esityksestä perus-

tuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.

INTERNETLÄHTEET

Helsingin Sanomat 2019, Tutkijat selvittivät, mitkä koirarodut purevat ihmisiä eniten.

[https://www.hs.fi/tiede/art-2000006117768.html] (11.10.2019)

Helsingin Uutiset 2018, Amstaffi tappoi toisen koiran – raateli uhrikoiraa ulkoiluttaneen ty-

tön käden leikkauskuntoon. [https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/687188-ams-

taffi-tappoi-toisen-koiran-raateli-uhrikoiraa-ulkoiluttaneen-tyton-kaden] (17.3.2019)

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006117768.html

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006117768.html

X

Iltalehti 2019, Rolle-koira käyttää kuonokoppaa – tiedätkö, miksi jokainen koira pitäisi to-

tuttaa siihen? [https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/6a228599-fa8f-497e-8ac9-

12c7f81c4e37] (14.11.2019)

Karjalainen 2018, Koira hyökkäsi naisen ja tämän koiran kimppuun Noljakassa.

[https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/197465] (17.3.2019)

Liiteri 2019. [https://liiteri.ymparisto.fi/] (13.11.2019)

Tilastokeskus 2019. [https://www.stat.fi/meta/kas/taajama.html] (13.11.2019)

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2020. [www.tenk.fi.] (26.2.2020)

Yle 2018, Koira puri useita ja lopulta se lopetettiin – koiran omistajalle sakkoja.

[https://yle.fi/uutiset/3-10355873] (17.3.2019)

Yle 2019, Tässäkö ratkaisu koirahyökkäyksiin: Omistajat kursseille, rotuja mustalle listalle

– tätä mieltä suomalaiset olivat Ylen kyselyssä. [https://yle.fi/uutiset/3-10863434]

(11.10.2019)

Ympäristöhallinto 2019. [https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Yh-

dyskuntarakenne/Tietoa_yhdyskuntarakenteesta/Taajamien_rajaus] (13.11.2019)

OIKEUSTAPAUKSET

Korkein oikeus

KKO 1977 II 55

KKO 1979 II 63

KKO 1980 II 139

KKO 1981 II 130

KKO 1986 II 62

KKO 1986 II 63

KKO 1996:110

KKO 1998:67

KKO 2000:52

KKO 2005:75

KKO 2005:76

KKO 2006:13

KKO 2006:64

KKO 2007:67

KKO 2009:26

KKO 2010:19

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/6a228599-fa8f-497e-8ac9-12c7f81c4e37



https://liiteri.ymparisto.fi/

https://www.stat.fi/meta/kas/taajama.html

https://yle.fi/uutiset/3-10863434

https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Yhdyskuntarakenne/Tietoa_yhdyskuntarakenteesta/Taajamien_rajaus




XI

KKO 2010:52

KKO 2012:28

KKO 2012:66

KKO 2013:17

KKO 2013:55

KKO 2013:77

KKO 2014:54

KKO 2015:66

KKO 2015:95

KKO 2016:92

Hovioikeudet

Helsingin HO 8.4.2004 dnro R 02/4038.












Helsingin HO 31.1.2020 dnro R 19/1645

Itä-Suomen HO 4.5.2004 dnro R 03/663.







XII


Kouvolan HO 19.8.2004 dnro R 04/542.








Turun HO 20.8.2009 dnro R 08/1620.

Turun HO 20.5.2013 dnro R 13/686.

Turun HO 15.7.2014 dnro R 14/1096.

Turun HO 23.4.2015 dnro R 14/1392.

Turun HO 17.12.2015 dnro R 15/717.

Turun HO 29.9.2016 dnro R 16/975.

Turun HO 7.9.2016 dnro R 16/1098.

Turun HO 17.2.2016 dnro R 15/1935.

Turun HO 1.11.2017 dnro R 17/1637.

Turun HO 25.5.2018 dnro R 17/1919.

Turun HO 20.11.2018 dnro R 18/1353.

Turun HO 12.9.2019 dnro R 19/1298.

Rovaniemen HO 30.6.2008 dnro R 07/480.







Vaasan HO 16.6.2004 dnro R 04/425.

Vaasan HO 6.2.2014 dnro R 13/753.

Vaasan HO 28.6.2017 dnro R 15/738.

Vaasan HO 25.4.2016 dnro R 16/330.

XIII

Vaasan HO 12.8.2016 dnro R 16/585.

Vaasan HO 12.3.2019 dnro R 19/116.

MUUT LÄHTEET

Eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset

AOA 19.6.2012 dnro 4225/4/10: Apulaisoikeusasiamiehen päätös 19.6.2012 kanteluun kos-

kien sitä, ettei vaarallisen eläimen lopettamistuomiolle löydy täytäntöönpanijaa.

Tutkimusluvat ja poliisin tietojärjestelmät

Poliisihallitus, tutkimuslupa POL-2019-4604.

Poliisihallitus, tutkimuslupa POL-2019-50118.

Patja.

Rikitrip.

Rikosilmoitusnumerot

5500/R/20025/14.

5500/R/14855/14.

5500/R/48425/14.

5500/R/32173/15.

5500/R/51993/15.

5500/R/52748/15.

5500/R/5875/16.

5500/R/52140/16.

5500/R/83421/16.

5500/R/5486/17.

5500/R/15379/17.

5500/R/16611/17.

5500/R/28623/17.

5500/R/32161/17.

5500/R/93548/17.

5500/R/105607/17.

5500/R/22864/18.

XIV

5500/R/33712/18.

5500/R/34321/18.

5500/R/35281/18.

5560/R/64898/18.

5590/R/49189/15.

5590/R/18103/16.

5590/R/29103/16.

5590/R/9571/17.

5590/R/41196/19.

5650/R/15286/17.

5650/R/58033/17.

5650/R/68487/17.

5650/R/82920/17.

5650/R/584/18.

5650/R/835/18.

5740/R/29797/17.

5740/R/61776/18.

8180/R/22136/12.

XV

LYHENNELUETTELO AOA Eduskunnan apulaisoikeusasiamies

dnro diaarinumero

EläinsuojeluL eläinsuojelulaki

ETL esitutkintalaki

EU Euroopan unioni

HaVM hallintovaliokunnan mietintö

HE hallituksen esitys

HO hovioikeus

JL järjestyslaki

KKO korkein oikeus

LA lakialoite

LaVL lakivaliokunnan lausunto

LaVM lakivaliokunnan mietintö

LRS laki rikesakkorikkomuksista

MetsL metsästyslaki

PeVM perustuslakivaliokunnan mietintö

PKL pakkokeinolaki

RL rikoslaki

XVI

KUVIOT JA TAULUKOT Taulukko 1. Koirahyökkäyksistä kirjattujen rikosnimikkeiden lukumäärät vuosina 2017–

2019.

Kuvio 1. Koirahyökkäysten pääasiallinen sääntely-ympäristö.

Kuvio 2. Muistilista järjestysrikkomuksen, eläimen vartioimatta jättämisen ja vammantuot-

tamuksen tunnusmerkeistä.

Kuvio 3. Kysymyspatteristo koirahyökkäystilanteen tunnistamiseksi.

Kuvio 4. Takavarikkotapausten olosuhteet.

1

1 JOHDANTO

1.1 Tutkielman tausta ja tutkimuksen tarve

”Koira hyökkäsi naisen ja tämän koiran kimppuun Noljakassa”. ”Koira puri useita ja lopulta

se lopetettiin – koiran omistajalle sakkoja”. ”Amstaffi tappoi toisen koiran – raateli uhrikoi-

raa ulkoiluttaneen tytön käden leikkauskuntoon”.1 Eri tiedotusvälineiden aktiivinen uuti-

sointi koirahyökkäyksistä on pitänyt huolen siitä, että koirahyökkäykset ovat pysyneet ajan-

kohtaisena ilmiönä. Suomessa tapahtui vuonna 2016 koiran aiheuttamia hyökkäyksiä (jat-

kossa koirahyökkäyksiä) 732 kappaletta, ja vuonna 2017 koirahyökkäyksiä tapahtui 788

kappaletta.2 Lukumäärien perusteella koirahyökkäyksiä tapahtuu Suomessa keskimäärin yli

kaksi päivässä. Tämä osoittaa sen, etteivät koirahyökkäykset ole marginaalinen ilmiö.

Olen aikaisemmin tehnyt oikeusnotaarin tutkielman aiheesta ”Koiran takavarikoiminen ri-

koksentekovälineenä.” Oikeusnotaarin tutkielma hyväksyttiin keväällä 2019. Oikeusnotaa-

rin tutkielman teon jälkeen olen huomannut, että koirahyökkäyksistä on uutisoitu edelleen

aktiivisesti ja koirahyökkäysten johdosta mediassa käydään melko vilkasta keskustelua.3 Ai-

hepiiri on siis kokonaisuudessaan edelleen ajankohtainen.

Koiraan suorasti tai epäsuorasti liittyvää sääntelyä löytyy useasta eri laista. Koiran ostoa

sääntelevät esimerkiksi kauppalaki (355/1987), kuluttajansuojalaki (38/1978) ja varallisuus-

oikeudellisista oikeustoimista annettu laki (228/1929). Koiran aiheuttamista vahingoista ja

koiraan kohdistuvista muiden ihmisten aiheuttamista vahingoista säädetään vahingonkor-

vauslaissa (412/1974). Koirien ja kaikkien muiden eläinten vähimmäisoikeuksista on sää-

detty eläinsuojelulaissa (247/1996, EläinsuojeluL), kun taas rikoslaissa (39/1889, RL) on

säädetty rikoksista, joiden kohteena tai rikoksentekovälineenä voi olla koira. Koiria koske-

vaa erinäistä sääntelyä sisältyy myös esimerkiksi järjestyslakiin (612/2003, JL) ja metsäs-

tyslakiin (615/1993, MetsL). Lainsäädännössä koira on lähtökohtaisesti esineen asemassa.

Se voidaan myydä, ostaa, lahjoittaa, luovuttaa ja myös koiran vahingoittaminen on

1 Karjalainen 2018; Yle 2018; Helsingin Uutiset 2018. 2 Koirahyökkäysten lukumäärät on haettu Rikitripin avulla hakusanoilla koira ja hyökkäys. 3 Ylen kyselyssä suomalaiset ovat ehdottaneet koirahyökkäysten kitkemiseksi mm. koira-ajokorttia ja kuono-

koppapakon asettamista tietyille koiraroduille. Keskustelussa on menty jopa niin pitkälle, että on ehdotettu

tiettyjen koirarotujen kieltämistä, Yle 2019. Tutkijat ovat myös selvittäneet, mitkä koirarodut purevat ihmisiä

eniten, Helsingin Sanomat 2019.

2

korvattava omistajalle.4 Myös rikosoikeudessa koira rinnastetaan esineeseen ja se voidaan

esimerkiksi konfiskoida eli määrätä valtiolle menetetyksi rikoksentekovälineenä.5

Koirahyökkäyksistä ei ole tehty tutkimuksia rikosoikeuden näkökulmasta. Sen sijaan koi-

rista ja eläimistä on tehty jonkin verran tutkimuksia eläinsuojelurikosten näkökulmasta, ja

koirien aiheuttamia vahinkoja on tarkasteltu vahingonkorvausoikeudellisissa tutkimuksissa.6

Voisi todeta, että koiraa on tutkittu rikosoikeudessa enemmän ikään kuin ”uhrin” asemasta,

ja koirahyökkäykset ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Olen ammatiltani poliisi. Olen ammatissani huomannut, että koirahyökkäystilanteissa polii-

sissa vallitsee ajoittain hieman epätietoisuutta siitä, mitä rikosnimikkeitä koirahyökkäyk-

sessä mahdollisesti täyttyy ja mitä koiralle tulisi hyökkäyksen jälkeen tehdä. Poliisimies ei

välttämättä hahmota täysin sääntelykokonaisuutta, joka liittyy koiraan hyökkäystilanteessa.

Tämä voi käytännössä ilmetä esimerkiksi niin, ettei poliisi suorita koiran takavarikoimista,

vaikka takavarikoiminen olisi lainmukaista ja sille olisi olemassa selkeä tarve. Koirahyök-

käyksiin liittyvän sääntely-ympäristön puutteellisen tuntemisen, koirahyökkäysten ajankoh-

taisuuden ja yleisyyden sekä aihepiirin tutkimattomuuden vuoksi koirahyökkäyksiin syven-

tyvälle tutkimukselle on selkeästi tarvetta.

1.2 Tutkielman kysymyksenasettelu, rajaukset ja rakenne

Tutkielman teemana ovat taajama-alueella tapahtuvat koirahyökkäykset. Jatkossa taajama-

alueella tapahtuvia koirahyökkäyksiä kutsutaan myös tavanomaisiksi koirahyökkäyksiksi.

Tutkimusteemaa tarkentavat päätutkimuskysymykset ovat:

1. Miten tavanomaisissa koirahyökkäyksissä täyttyvien rikosnimikkeiden tunnusmerkistöjä

tulisi tulkita ja miten tunnistetaan oikea rikosnimike?

2. Onko koira koirahyökkäyksessä rikoksentekoväline vai rikoksen kohde?

4 Jaakonsaari – Ojala 2011, s. 19. 5 Viljanen 2007, s. 255. Tutkielmassa ei teorioida sitä, tulisiko koira nähdä rikosoikeudessa jonakin muuna

asiana kuin esineenä, vaikka kysymys onkin osaltaan mielenkiintoinen. Esim. korkeimman oikeuden ratkai-

sussa KKO 1977 II 55 syytetty ampui poliisikoiraa ja täten pakotti häntä koiran kanssa takaa-ajaneen poliisi-

miehen luopumaan takaa-ajosta. Syytetty sai tuomion virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Kerttula

kritisoi mielestäni perustellusti korkeimman oikeuden ratkaisua väitöskirjassaan. Kerttula nostaa esille, että jos

yleisen käsityksen mukaan koiraa ei pidetä oikeussubjektina, sen vahingoittamisessa tai tappamisessa ei voi

olla kyse väkivallasta, Kerttula 2010, s. 214. 6 Tarja Koskela on tehnyt väitöskirjan ”Optimaalinen eläinsuojelu rikosprosessissa ja julkishallinnossa”, joka

on internetissä kaikkien luettavissa. Koiran aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta ks. esim. Ståhlberg 2009.

Artikkelissa paneudutaan irtaimiin liittyvien tunnearvojen korvaamiseen. Koira katsotaan oikeudessa esineeksi

ja täten irtaimeksi omaisuudeksi.

3

3. Milloin poliisin tulisi suorittaa koiran takavarikoiminen?

4. Minkälaisten olosuhteiden täyttyessä poliisi on suorittanut koiran takavarikoimisen?

5. Onko koiran takavarikoiminen johdonmukaista?

Koirahyökkäyksiin liittyvät hovioikeuden ratkaisut osoittavat, että tavanomaiset koirahyök-

käykset tapahtuvat pääsääntöisesti kolmella eri tavalla. Ensimmäisen kokonaisuuden muo-

dostavat erilaiset tilanteet, joissa koiraa pidetään tietoisesti taajamassa vapaana, jolloin koira

pääsee hyökkäämään. Toisen kokonaisuuden muodostavat tilanteet, joissa koira pääsee

hyökkäämään kytkettynä. Kolmannen kokonaisuuden muodostavat koirahyökkäykset, jotka

aiheutuvat koiran karkaamisesta.7

Suomessa perinteisen kotimaisen oppikäsityksen mukaan rikoksen rakenne muodostuu kol-

mesta ryhmästä. Rikoksen rakenne jakautuu tunnusmerkistön mukaisuuteen, oikeudenvas-

taisuuteen ja syyllisyyteen.8 Rikoksen rakenteen osalta tutkielmassa keskitytään tunnusmer-

kistön mukaisuuteen, ja oikeudenvastaisuus- sekä syyllisyyskysymykset rajautuvat tutkiel-

masta pääosin pois. Tämä johtuu ensimmäisen tutkimuskysymyksen asettelusta; tutkiel-

massa selvitetään, miten koirahyökkäyksissä täyttyviä rikosten tunnusmerkistöjä tulisi tul-

kita.

Tutkielmassa tarkastellaan rikosoikeudellisen vastuun yleisistä opeista laiminlyöntiä (RL

3:2), tahallisuutta (RL 3:6) ja tuottamusta (RL 3:7). Pääluvun kaksi alussa koirahyökkäykset

sijoitetaan rikosoikeuden yleisten oppien kenttään, ja samalla käsitellään sitä, miten esimer-

kiksi tahallisuutta ja tuottamusta tulisi tulkita.9 Tämän jälkeen tutkielmassa siirrytään käsit-

telemään tavanomaisissa koirahyökkäyksissä täyttyvien rikosten tunnusmerkistöjä ja sitä,

miten tunnusmerkistöjä tulisi tulkita. Oikeusnotaarin tutkielmani toimii OTM tutkielman

esitutkimuksena, joten tutkielmassa käytetään oikeusnotaarin tutkielmassa selvinneitä joh-

topäätöksiä soveltuvin osin. Oikeusnotaarin tutkielman perusteella tavanomaisessa

7 Koirahyökkäykseen johtanut menettely voi olla hyvin monimuotoista, mutta oikeuskäytännön perusteella on

muodostettavissa kolme mainittua päälinjaa, joiden sisällä koirahyökkäykset pääasiassa tapahtuvat. 8 Esim. Frände 2012, s. 9–10. Tapani, Tolvanen ja Hyttinen jakavat rikoksen edellytykset perinteisestä jaotte-

lusta poiketen vastuuperusteisiin ja vastuuvapausperusteisiin. Tällöin vastuuperusteet ovat yhtä kuin tunnus-

merkistön mukaisuus, Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 3–4. Tutkielmani kannalta ei ole relevanttia,

miten rikoksen rakenne halutaan hahmottaa. 9 Tahallisuuden ja huolimattomuuden osoittaminen toteen on tilannesidonnaista. Tutkielman tutkimusteemana

on sääntely-ympäristö, joka koirahyökkäyksiin kokonaisuudessaan liittyy. Tämän vuoksi OTM-tutkielman

puitteissa on mahdotonta käsitellä kaikkia erilaisia koirahyökkäystilanteita ja antaa tulkintasuosituksia siitä,

miten esimerkiksi törkeä huolimattomuus on osoitettavissa toteen erilaisissa koirahyökkäystilanteissa. Kun tut-

kielmassa tulkitaan huolimattomuutta ja tahallisuutta eri rikosnimikkeiden tunnusmerkistön osatekijöinä, ei

jokaista erilaista koirahyökkäystilannetta ole voitu ottaa syvällisen tulkinnan kohteeksi.

4

koirahyökkäyksessä poliisi epäilee hyökänneestä koirasta vastuussa olevaa henkilöä useim-

min joko järjestysrikkomuksesta (laki rikesakkorikkomuksista 986/2016, LRS, 14 §), eläi-

men vartioimatta jättämisestä (RL 44:15) tai vammantuottamuksesta (RL 21:10). Tämän

vuoksi keskityn tutkielmassa näiden rikosnimikkeiden tunnusmerkistön mukaisuuteen.10

Seuraavassa taulukossa on esitetty koirahyökkäyksiin liittyvän kokonaiskuvan hahmotta-

miseksi myös muiden koirahyökkäyksissä mahdollisesti täyttyvien rikosnimikkeiden luku-

määrät.

Taulukko 1. Koirahyökkäyksistä kirjattujen rikosnimikkeiden lukumäärät vuosina 2017–2019.11

2019 2018 2017

Eläimen vartioimatta jättäminen 347 381 331

Järjestysrikkomus 640 686 562

Metsästyslain säännösten rikkominen 103 138 157

Vammantuottamus 263 240 203

Pahoinpitely 8 14 9

Vahingonteko 10 11 13

Jaksossa 2.5 tarkastellaan lyhyesti metsästyslain säännösten rikkomisen (MetsL 75 §), pa-

hoinpitelyn (RL 21:5) ja vahingonteon (RL 35:1) suhdetta järjestysrikkomukseen, eläimen

vartioimatta jättämiseen ja vammantuottamukseen. Tarkastelu on tarpeellista esimerkiksi

lainkonkurrenssikysymysten näkökulmasta ja tarkastelun avulla tutkielman teema saadaan

sidottua myös laajempaan kontekstiin eli yleisesti koirahyökkäyksiin. Pääluvussa kaksi

10 Tässä kohtaa on jo hyvä huomioida, että järjestysrikkomuksesta on säädetty rikesakkorikkomuksista anne-

tussa laissa eikä RL:ssa. Järjestysrikkomus on täten erikoisrikosoikeutta. Vaikka RL:ssa tai muussa lainsää-

dännössä ei ole nimenomaista säännöstä siitä, että RL:n yleistä osaa sovelletaan myös erikoisrikosoikeuteen,

on sovellettavuus kuitenkin yksiselitteistä. On olemassa vain yksi rikoksen käsite, jota on sovellettava kaikkiin

rikoksiin, Frände 2012, s.10. 11 Eläimen vartioimatta jättäminen, järjestysrikkomus ja metsästyslain säännösten rikkominen on haettu polii-

sin Rikitrip-tietojärjestelmästä rikosnimikkeiden ja niiden tarkenteiden avulla. Vammantuottamus on haettu

hakusanoilla vammantuottamus and koira. Pahoinpitely on haettu hakusanoilla pahoinpitely and koira and

usut*. Pahoinpitelyn osalta olen tarkastanut myös hakusanayhdistelmän pahoinpitely and koira and hyökk*

tulokset. Edellä mainitulla hakusanayhdistelmällä löytyi vuodesta riippuen 70–90 hakusanat täyttävää ilmoi-

tusta. Olen käynyt läpi nämä kaikki ilmoitukset, ja vuonna 2019 oli kirjattu edellä mainitulla hakusanayhdis-

telmällä yksi ilmoitus, jossa koiraa oli käytetty pahoinpitelyrikoksen tekemisessä. Vuonna 2018 oli kirjattu

vastaavanlaisia ilmoituksia kaksi kappaletta ja vuonna 2017 neljä. Vahingonteko on haettu hakusanoilla vahin-

gonteko and koira and hyökk*. Näitä ilmoituksia löytyi vuodesta riippuen 27–35. Olen käynyt nämä kaikki

ilmoitukset läpi ja seulonnan tuloksena syntyi taulukossa esitetyt lukumäärät. Eri asia on, että monen vahin-

gontekoilmoituksen kirjaamisen kohdalla oli selvästi kyse vain siitä, että asianosaiset saatiin ilmoituksen avulla

ohjattua sovitteluun. Tosiasiassa ilmoitusta lukiessa oli nopeasti selvää, ettei vahingonteon tunnusmerkistö

täyttynyt monessakaan ilmoituksessa. Metsästyslain säännösten rikkomisen osalta monet ilmoitukset koskivat

sitä, että koira oli hyökännyt esim. lampaiden tai porojen kimppuun. En käsittele tämänlaisia hyökkäyksiä

tutkielmassani.

5

vastataan tutkimuskysymykseen siitä, miten tavanomaisissa koirahyökkäyksissä täyttyvien

rikosnimikkeiden tunnusmerkistöjä tulisi tulkita ja miten tunnistetaan oikea rikosnimike.

Tutkielman kolmannessa pääluvussa koiraa tarkastellaan menettämisseuraamusten näkökul-

masta. Kolmannessa pääluvussa vastataan tutkimuskysymykseen siitä, onko koira koi-

rahyökkäyksessä rikoksentekoväline vai rikoksen kohde? Tutkimuskysymyksen asettelun

johdosta tarkastelu keskittyy RL 10 lukuun. Rikoslain 10 luvusta tutkielmassa tarkastellaan

erityisesti menettämisseuraamuksen yleisiä edellytyksiä (RL 10:1), rikoksentekovälineen

menettämisen edellytyksiä (RL 10:4), muun omaisuuden menettämisen edellytyksiä (RL

10:5) ja menettämisseuraamuksen kohtuullistamista (RL 10:10).12 Kolmannessa pääluvussa

tarkastelen myös sitä, milloin tuomioistuimen tulisi tuomita koira valtiolle menetetyksi koi-

rahyökkäyksen johdosta. Tulkintasuosituksen antaminen koiran konfiskaatiosta on merki-

tyksellistä koiran takavarikoimisen näkökulmasta.

Tutkielman neljännessä pääluvussa tarkastellaan koiraa pakkokeinolain (816/2011, PKL) ja

erityisesti takavarikon, josta säädetään PKL 7 luvussa, näkökulmasta. Neljännessä päälu-

vussa vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Milloin poliisin tulisi suorittaa koiran ta-

kavarikoiminen? Minkälaisten olosuhteiden täyttyessä poliisi on suorittanut koiran takava-

rikoimisen? Onko koiran takavarikoiminen johdonmukaista? Tutkielmaan kuuluu myös em-

piirinen osio, joka sisältyy tutkielman neljänteen päälukuun. Tutkimuskysymykset siitä,

minkälaisten olosuhteiden täyttyessä poliisi on takavarikoinut koiran ja onko koiran takava-

rikoiminen johdonmukaista, edellyttävät empiiristä tutkimusotetta. Empiiristä osiota varten

olen tarkastellut poliisin tietojärjestelmistä rikosilmoituksia, joissa poliisi on suorittanut koi-

ran takavarikoimisen koirahyökkäyksen johdosta.13 Olen rajannut ajallisesti tutkielman em-

piirisen osion käsittelemään koirahyökkäyksiä, jotka ovat tapahtuneet vuosien 2010–2019

välillä. Tutkielman empiiristä aineistoa varten ei ole tehty aluerajausta eli aineistoa on ke-

rätty koko Suomen alueelta. Empiirisen osion suhteellisen pitkää tarkastelujaksoa ja suurta

tarkastelualuetta puoltaa oikeusnotaarin tutkielman perusteella tehty johtopäätös siitä, että

koiran takavarikoiminen koirahyökkäyksen johdosta on äärimmäisen harvinainen toimen-

pide. Empiirisen osion aineistoa ei siis ole olemassa liikaa.

Tutkielma etenee kronologisessa järjestyksessä alkaen koirahyökkäyksessä mahdollisesti

täyttyvien rikosnimikkeiden tunnusmerkistöjen tulkitsemisesta. Tunnusmerkistöjen

12 Muut RL 10 luvun säännökset eivät pääsääntöisesti tule koiran konfiskaatiota harkittaessa kysymykseen ja

rajautuvat tutkielmasta tällä perusteella pois. 13 Ks. tarkemmin jakso 1.3.2.

6

tulkitsemisen avulla koirahyökkäyksessä mahdollisesti täyttyvä rikosnimike osataan myös

tunnistaa oikein. Oikeiden rikosnimikkeiden tunnistaminen vaikuttaa siihen, onko koira koi-

rahyökkäyksessä rikoksentekoväline vai rikoksen kohde.14 Tämä jaottelu rikoksentekoväli-

neen ja rikoksen kohteen välillä on relevanttia, koska se vaikuttaa koiran takavarikoimisen

edellytyksiin. Seuraavassa kuviossa on esitelty sääntely-ympäristö, joka liittyy hyökkäyksen

aiheuttaneeseen koiraan. Samalla kuvio osoittaa selvästi tutkielman rajauksen. Kuvio myös

havainnollistaa sekä perustelee tutkielman kronologisen etenemistavan. Kuvio osoittaa sen

ajatusmallin läpikäymisen, mikä poliisin tulisi aina suorittaa, kun on tapahtunut koirahyök-

käys. Ajatusmallin läpikäyminen takaa sen, että poliisi hahmottaa kokonaisvaltaisesti koi-

rahyökkäyksiin liittyvän sääntely-ympäristön ja osaa suunnistaa oikein sen sisällä. Tämä

taas mahdollistaa laadukkaan ensipartion toiminnan ja myöhemmin mahdollisesti käynnis-

tyvän esitutkinnan ja edelleen koko rikosprosessin.15

1.3 Tutkimusmenetelmät

1.3 Tutkimusmetodit

1.3.1 Lainopillinen tutkimusote ja oikeuslähdeopilliset lähtökohdat

Tutkielman tutkimuskysymyksiin vastaaminen edellyttää sekä lainopillisen että empiirisen

tutkimusmenetelmän käyttöä.16 Oikeustieteen ydinalueena on perinteisesti korostettu

14 Ks. tarkemmin jakso 3.3. 15 Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että yksittäisiin tunnusmerkistöihin suuntautuvassa tutkimuksessa on vaa-

rana se, että tunnusmerkistö määrää liiaksi tutkimuskohdetta niin, että laajemmat asiayhteydet jäävät hahmot-

tumatta, Tolvanen 2010, s. 88. Tutkielmassa olen pyrkinyt laajentamaan näkökulmaa koirahyökkäysten osalta

kokonaisvaltaiseksi. 16 Eri tutkimusmenetelmien käytöstä samassa tutkimuksessa voidaan käyttää termiä menetelmätriangulaatio.

Menetelmätriangulaation käyttäminen on perusteltavissa silloin, kun sillä on mahdollista saada tutkimuskoh-

teesta kattavampi kuva kuin vain yhteen tutkimusmenetelmään turvautumalla, Keinänen – Väätänen 2016, s.

263.

Tunnista tilanne – tunnusmerkistön mukaisuus

Kuvio 1. Koirahyökkäysten pääasiallinen sääntely-ympäristö.

KOIRA RIKOKSENTEKOVÄLINEENÄ

Rikosoikeudellisen vastuun ylei-

set edellytykset (RL 3 luku):

Laiminlyönti (RL 3:3)

Tahallisuus (RL 3:6)

Tuottamus (RL 3:7)

Rangaistussäännökset:

Järjestysrikkomus (LRS 14 §)

Eläimen vartioimatta jättäminen (RL 44:15)

Vammantuottamus (RL 21:10)

Menettämisseuraamus (RL 10

luku):

Yleiset edellytykset (RL 10:1)

Rikoksentekoväline (RL 10:4)

Rikoksen kohde (RL 10:5)

Takavarikko (PKL 7 luku):

Takavarikoimisen edellytykset (PKL

7:1)

7

oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Lainopin tehtävänä on pidetty oikeussääntöjen sisällön

selvittämistä ja selventämistä eli tulkintaa, oikeusperiaatteiden punnintaa eli yksittäisen oi-

keusperiaatteen ratkaisuarvon määrittämistä sekä oikeussäännösten systematisointia. Oi-

keussäännösten systematisointia voidaan nimittää lainopin teoreettiseksi ulottuvuudeksi ja

tulkintaa praktiseksi eli käytännölliseksi ulottuvuudeksi.17 Vastaavasti rikoslainopin tehtä-

väksi määritellään perinteisesti rikosoikeudellisten säännösten tulkinta ja systematisointi.

Rikoslainopin tarkoituksena on helpottaa rikoslain normeja käytännössä soveltavien elinten

toimintaa.18

Systematisointi luo ja kehittää käsitejärjestelmää, jonka varassa koko oikeudellinen ajattelu

toimii. Tieteen yhtenä tehtävänä nähdään järjestyksen luominen, ja lainopissa järjestystä luo-

daan etenkin systematisoinnin avulla. Systematisointi on siis osatekijä, joka tekee lainopista

tiedettä. Lainopillinen systematisointi voidaan nähdä eräänlaisena lainsäätäjän systemati-

sointityön jatkamisena. Oikeustiede pyrkii esittämään lainlaatijan luoman oikeusjärjestyksen

järjestäytyneempänä systeeminä, joka auttaa oikeusjärjestykseen tutustuvaa löytämään sään-

nöksen ja hahmottamaan kokonaiskuvan oikeudellisista järjestelyistä.19 Oikeudellinen sys-

tematisointi on myös oikeusnormien keskinäisten suhteiden määrittämistä. Siltalan mukaan

systematisointi tarkoittaa ”voimassa olevan oikeuden sääntöjen keskinäisten suhteiden mää-

rittämistä formaalien normikonfliktien ratkaisun ja sisällöllisten pääsääntö/poikkeussääntö -

luokitusten määrittämisen merkityksessä”. Pohjimmiltaan kaikki oikeudellisen aineiston

systematisointi on asioiden välisten yhteyksien etsimistä.20 Sajaman mukaan systematisoin-

nin voidaan nähdä olevan epäjärjestyksessä olevan aineiston järjestämistä järkevään järjes-

tykseen. Systematisointi on informaatiokäsittelyprosessi, johon sisältyy kääntämisen ele-

mentti, tulkinnan elementti ja tiivistämisen elementti.21

Tutkielman kuviossa yksi on esitetty sääntely-ympäristö, joka liittyy oleellisesti koirahyök-

käyksiin. Kuvio havainnollistaa, miten tutkielmassa on voimassa olevasta oikeusjärjestyk-

sestä luotu oma järjestäytynyt systeemi koirahyökkäysten perusteella. Samalla kuvio osoit-

taa sen, miten koirahyökkäyksiin liittyvät oikeusnormit ovat suhteessa toisiinsa. Esimerkiksi

koiran takavarikoiminen ei ole mahdollista, ellei tuomioistuin voi tuomita koiraa valtiolle

menetetyksi (PKL 7:1). Koiran takavarikoimisen ja valtiolle menetetyksi tuomitsemisen

17 Aarnio 1989, s. 288; Siltala 2003, s. 328. Ks. myös Kolehmainen 2016, s. 114; Aarnio 1997, s. 36–37. 18 Tolvanen 2016, s. 276. 19 Aarnio 1989, s. 288–289, 291. Ks. myös Kolehmainen 2016, s. 128. 20 Siltala 2003, s. 328; Aarnio 1989, s. 293. 21 Sajama 2016, s. 40–41.

8

välillä on siis yhteys, jota tutkielmassa käsitellään myöhemmin. Menettämisseuraamuksen

tuomitsemisen edellytyksissä on eroja riippuen siitä, katsotaanko jokin esine rikoksenteko-

välineeksi vai rikoksen kohteeksi (RL 10:4 ja RL 10:5). Se, onko jokin esine rikoksenteko-

väline vai rikoksen kohde, ratkeaa rikoksen tunnusmerkistön muotoilun perusteella. Tämä

tarkoittaa sitä, että myös rikosnimikkeen ja takavarikoimisen välillä on epäsuora yhteys.

Lainopillinen tulkinta on oikeustieteessä ymmärretty kielellisenä asiana. Lainopillinen tul-

kinta on ensisijaisesti lakitekstien täsmentämistä tulkintalauseita ja tulkintakannanottoja

tuottamalla. Tulkintakannanotot lausuvat, mikä lakitekstin merkityssisältö on rationaalista

ja oikein valita.22 Myös rikoslainopin tehtävänä voidaan nähdä ensisijaisesti olevan tulkin-

tasuositusten esittäminen, mikä palvelee lainsoveltajaa käytännössä.23 Rikoslainopin tulok-

sena voidaan ensinnäkin paikantaa jonkin toiminnan kuuluvan rangaistavan toiminnan ”ke-

hän” ulko- tai sisäpuolelle.24 Lainsäädännön tulkintaperusteita ovat muun muassa lainsää-

dännön kielellinen ilmiasu, oikeudenalakohtainen systematiikka, lainsäädännön historialli-

nen tarkoitus, oikeuskäytännössä vakiintunut tulkinta, lainsäädännön tulkinta parhaan mah-

dollisen oikeudellisen kokonaisteorian ja oikeudellisen eheyden valossa sekä tulkinnan en-

nakoitavissa olevat yhteiskunnalliset vaikutukset. Lisäksi Suomessa on viime aikoina kiin-

nitetty erityistä huomiota perusoikeusmyönteiseen laintulkintaan, jossa oikeussäännösten

tulkinta pyritään viimekädessä palauttamaan perusoikeusjärjestelmään.25

Tutkielmassa tulkitaan koirahyökkäyksissä mahdollisesti täyttyvien rikosnimikkeiden tun-

nusmerkistöjä. Tutkielmassa annetaan tulkintasuosituksia lisäksi siitä, onko koira koi-

rahyökkäyksessä rikoksentekoväline (RL 10:4) vai rikoksen kohde (RL 10:5) ja milloin po-

liisin tulisi suorittaa koiran takavarikoiminen toteutuneen koirahyökkäyksen jälkeen. Tul-

kintakannanotot perustellaan tutkielmassa Aarnion oikeuslähdeoppiin tukeutuen.26 Aarnion

oikeuslähdeoppi toimii myös rikosoikeuden oikeuslähdeoppina, vaikka sääntelyn voidaan

nähdä olevan rikosoikeuden saralla tavanomaista tiheämpää ja lailla pidemmälle sidottua,

millä on oikeusjärjestyksen perusteisiin palautuvat syynsä. Rikosoikeudessa lailla on

22 Aarnio 1982, s. 77. Siltala on muotoillut oikeudellisen tulkinnan tarkoittavan ”joko toteutuneiden ja myös

toteutettavissa olevien tulkintojen tai, vaihtoehtoisesti, vain sementtisesti ja oikeudellisesti mahdollisten tul-

kintojen esittämistä voimassa olevasta oikeudesta.” Siltala 2003, s. 138. 23 Tolvanen 2016, s. 276. 24 Nuutila 1996, s. 125. 25 Siltala 2003, s. 364, 571. 26 Ks. Aarnio 1989, s. 220–247.

9

erityisen vahva asema oikeuslähteenä, mikä merkitsee samalla sitä, että lakiteksti muodostuu

rikosoikeudessa olennaiseksi tulkinnan kohteeksi.27

Oikeuslähdeopilla tarkoitetaan oppia oikeuslähteistä ja oikeuslähdeoppi rajaa oikeuden ei-

oikeudesta.28 Oikeuslähteeksi voidaan luonnehtia sellainen argumentti, jonka nojalla rat-

kaisu tai oikeustieteellinen kannanotto joko löydetään tai oikeutetaan juridisena ratkaisuna

tai kannanottona.29 Oikeuslähdeoppi sekä sovellettava laintulkintateoria asettavat tuomarille

lainmukaisen ja hyväksyttävän oikeudellisen tulkinnan rajat.30

Aarnion oikeuslähdeoppi perustuu oikeuslähteiden eriasteiseen velvoittavuuteen. Aarnio on

systematisoinut oikeuslähteet kolmeen ryhmään niiden eri velvoittavuuden asteen perus-

teella. Vahvasti velvoittaviin oikeuslähteisiin kuuluvat kansallisen oikeuden ulkopuoliset

normistot, kansallisen oikeuden normistot ja maan tapa. Kansallisen oikeuden ulkopuolisia

normistoja ovat Eurooppaoikeuden sitovat osat, Euroopan ihmisoikeussopimuksen normit,

EU-tuomioistuimen tietyt prejudikaatit ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen tietyt pre-

judikaatit. Kansallisen oikeuden normistot muodostuvat Suomen perustuslain (731/1999)

perusoikeuksista, laista ja lain nojalla annetuista alemman asteisista normeista, kansallisen

oikeuden osaksi saatetuista kansainvälisistä sopimuksista ja systeemiperusteista.31 Tutkiel-

massa käytetään vahvasti velvoittavina oikeuslähteinä esimerkiksi rikoslakia, järjestyslakia,

rikesakkorikkomuksista annettua lakia ja pakkokeinolakia.

Heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin kuuluvat lainsäätäjän tarkoitus ja ennakkoratkaisut.32

Tutkielmassa käytetään heikosti velvoittavina oikeuslähteinä erilaisia lainvalmisteluasiakir-

joja ja korkeimman oikeuden ratkaisuja. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2012:28 nos-

tanut itse esille sen, että koiran tai muun eläimen omistajan huolellisuusvelvollisuuden rik-

komiseen perustuvasta rikosoikeudellisesta vastuusta ei ole olemassa viimeaikaista

27 Nuotio 2005, s. 139. 28 Nuotio 2005, s. 128–129. 29 Aarnio 2006, s. 287. 30 Siltala 2001, s. 121. Vaikka tutkija ei olekaan välttämättä sidottu samaan oikeuslähde- ja laintulkintaoppiin

kuin tuomari, tukeudun tutkielmassa Aarnion oikeuslähdeoppiin. Oikeuslähdeoppi muodostaa siis tutkielmas-

sani ne rajat, jonka sisällä tulkintaa suoritetaan. Lainopin eri muodoista ks. lisää Siltala 2001, s. 121–132. 31 Aarnio 1989, s. 220–225; Aarnio 2006, s. 292. 32 Aarnio 2006, s. 292. Vrt. Aarnio 1989, s. 230. Aikaisemmin Aarnio on katsonut, että kaikki tuomioistuinrat-

kaisut, joilla voidaan nähdä olevan merkitystä jonkin tulkinnan perusteluna, kuuluvat heikosti velvoittaviin

oikeuslähteisiin.

10

korkeimman oikeuden käytäntöä, mutta korkeimman oikeuden ratkaisuja käytetään tutkiel-

massa oikeuslähteinä muussa yhteydessä.33

Sallittuihin oikeuslähteisiin kuuluvat käytännölliset argumentit, eettiset ja moraaliset perus-

teet, yleiset oikeusperiaatteet, oikeustiede, vertailevat argumentit sekä muut oikeuslähteet,

joiden ei katsota olevan kiellettyjä oikeuslähteitä. Kiellettyinä oikeuslähteinä voidaan pitää

ainoastaan lain ja hyvän tavan vastaisia sekä avoimen puoluepoliittisia argumentteja.34 Tut-

kielmassa käytetään sallittuina oikeuslähteinä muun muassa oikeuskirjallisuutta, hovioikeu-

den ratkaisuja sekä eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisua. Varsinkin hovioikeuden ratkai-

sut muodostavat tutkielmassa merkittävän aineiston. Oikeustieteessä tutkijan tehtäväksi voi-

daan nähdä myös oikeuskäytännön analysointi, jonka perusteella tutkija muodostaa syste-

maattisen käsityksen voimassa olevasta oikeudesta. Ross käyttää tästä termiä ennusteteoria,

jonka mukaan voimassa oleva oikeus määrittyy hyvin pitkälti tuomioistuinten ja muiden

lainkäyttäjien ratkaisujen perusteella.35

1.3.2 Empiirinen tutkimusote

Aarnio näki oikeustieteen empiiristymisen ennen vuosituhannen vaihdetta niin, että oikeus-

tiede muuttuu sen aikaista yhteiskunnallisemmaksi, mutta oikeustiede ei empiiristy sen ai-

kaista olotilaa enempää.36 Empiirisen oikeustutkimuksen roolin voidaan kuitenkin nähdä

kasvaneen yleisesti oikeustieteen kentällä.37 Empiirisen lähestymistavan näkökulmasta lain-

opillisen tutkimuksen metodeja, lähtökohtia ja teoreettisia taustaoletuksia vastaan on esitetty

kritiikkiä jo 1930-luvulta lähtien.38 Husa on jakanut tämän kritiikin neljään pääryhmään,

joista yhden pääryhmän muodostaa kritiikki sitä kohtaan, että oikeustieteen tutkimuskoh-

teena pitäisi olla kaikki oikeudelliset ilmiöt, eivätkä vain oikeudelliset normit ja päätökset.39

33 Koirahyökkäyksiä sivuavia korkeimman oikeuden ratkaisuja on olemassa kuitenkin muutama. Vanhassa

korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1986 II 63 oli kyse siitä, että henkilö oli laiminlyönyt pidättää koi-

raansa käymästä kotieläimen kimppuun ja henkilö tuomittiin rangaistukseen nyt jo rikoslaista poistuneesta

koiran valvonnan laiminlyömisestä. Vielä vanhemmassa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1981 II 130

oli kyse koiran aiheuttamasta vahingosta ja vahingonkorvauksesta. Ratkaisussa oli kyse siitä, että juoksuhih-

nassa ollut koira oli hypännyt henkilöä vasten niin, että henkilön perääntyessä tämä oli kaatunut ja loukannut

itsensä. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:77 oli kysymys näytön arvioinnista. Tapauksessa lap-

selle oli aiheutunut vammoja, jotka olivat seurausta suuresta ulkoisesta voimasta. Todistelun perusteella jäi

epäselväksi mistä vammat olivat aiheutuneet. Yhtenä vaihtoehtona ratkaisussa esitettiin, että lapsen kanssa

samaan tilaan jätetty suurikokoinen koira olisi aiheuttanut vammat. 34 Aarnio 2006, s. 293. 35 Ross 1953, s. 91. Tämä analyyttinen menetelmä yhdistetään useasti lakipositivismiin, johon sitoutuneen

tutkijan menetelmänä on tällöin säädösten ja ennakkopäätösten analysointi, Niemi 2002, s. 775. 36 Aarnio 1998, s. 985. 37 Itä-Suomen yliopisto on empiirisen oikeustutkimuksen opettamisessa edellä kävijä. Ks. lisää Keinänen 2010. 38 Ervasti 1998, s. 365–366. 39 Husa 1995, s. 141–142.

11

Nykyään on korostettu, että jokaisessa lainopillisesti suuntautuneessa oikeustutkimuksessa

tulisi olla edes lyhyt kuvaileva jakso, jossa valaistaan tutkimusteeman yhteiskunnallista mer-

kitystä.40 Oikeudellisessa tutkimuksessa tulisi lisätä empiirisen tiedon hyödyntämistä, jotta

lainsäädännön toimivuus ja tehokkuus parantuisi. Tällä tavalla voitaisiin tutkia paremmin

lainsäädännön käytännön toimivuutta, eikä vain tyytyä pelkästään teoreettiseen tutkimuk-

seen.41 Kiinnostuksen kohteena oikeussosiologiassa ovat kysymykset siitä, miten jotain nor-

mia on tulkittu, minkälaisia ratkaisuja on tehty ja minkälaiset tekijät ovat vaikuttaneet pää-

töksentekoon.42 Tutkielmassa käytetään empiiristä tutkimusotetta vastaamaan tutkimusky-

symyksiin siitä, minkälaisten olosuhteiden täyttyessä poliisi on suorittanut koiran takavari-

koimisen ja onko koiran takavarikoiminen johdonmukaista? Eli tutkielmassa kiinnostuksen

kohteena ovat myös ne tekijät, joiden täyttyessä poliisi on tehnyt päätöksen koiran takavari-

koimisesta. Osaltaan tutkielman empiirinen osio selventää ja kuvaa myös vallitsevaa oikeu-

dellista tilaa, mikä liittyy koirahyökkäyksiin. Empiiriset tutkimusmenetelmät sopivat hyvin

vallitsevan oikeudellisen tilan selvittämiseen.43

Keinäsen ja Väätäsen mukaan empiirisen oikeustutkimuksen pitää täyttää kaksi ehtoa, jotta

tutkimusta voidaan pitää empiirisenä: ensinnäkin tutkimuksen kohteena tulee olla oikeudel-

linen ilmiö ja toiseksi empiirisessä oikeustutkimuksessa tulee käyttää empiirisen tutkimuk-

sen metodeja kokemusperäisen tiedon hankintaan, analysointiin ja päätelmien tekemiseen.44

Tutkielman empiirisen osion oikeudellisena ilmiönä on koiran takavarikoiminen ja erityi-

sesti se, miten poliisi käytännössä soveltaa takavarikkonormistoa koirahyökkäystilan-

teissa.45

Empiirisessä oikeustutkimuksessa käytetään kvantitatiivista tai kvalitatiivista tutkimus-

otetta. Kvantitatiivinen viittaa määrälliseen tutkimusotteeseen ja kvalitatiivinen laadulliseen

tutkimusotteeseen. Tutkimusongelma määrittää sen, kumpi lähestymistapa sopii paremmin

tutkimuksessa käytettäväksi.46 Tutkielman teeman ja kysymyksenasettelun vuoksi tutkiel-

massa käytetään kvalitatiivista tutkimusotetta. Kvalitatiivisen lähestymistavan avulla

40 Keinänen 2010, s. 468. Oman tutkielman osalta olen jo valaissut tutkielmani yhteiskunnallista merkitystä

edellä johdannon jaksossa 1.1. 41 Keinänen 2010, s. 465–466. Suomessa oikeuden empiirinen tutkimus on erittäin vähäistä. Syyksi on esitetty

mm. Suomen pienuutta. Pienessä vähäväkisessä maassa tutkimus keskittyy helposti vain tiettyihin osa-aluei-

siin. Vähäisyyden syistä ks. lisää Ervasti 2003, s. 48–50. 42 Alvesalo 2010, s. 179. 43 Keinänen 2010, s. 468. 44 Keinänen – Väätänen 2016, s. 249. 45 Voidaan myös nähdä, että koirahyökkäykset itsessään ovat oikeudellinen ilmiö, jota käsitellään tutkielmassa

kokonaisvaltaisesti tyytymättä vain tiettyyn tutkimusmetodiin. 46 Keinänen – Väätänen 2016, s. 254.

12

tutkielmassa pystytään vastaamaan paremmin tutkimuskysymyksiin siitä, millaisten olosuh-

teiden täyttyessä poliisi on suorittanut koiran takavarikoimisen ja onko takavarikon suorit-

taminen johdonmukaista.

Empiirisessä tutkimuksessa aiheeseen liittyvän aineiston tarkastelu lainopillisesti on tarpeel-

lista tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ymmärtämiseksi ja tutkimuksen näkökulman

rajaamiseksi.47 Samalla lainopillinen tarkastelu ohjaa tutkijaa ja tutkimuksen lukijaa ymmär-

tämään paremmin empiirisen aineiston tuottamaa tietoa, koska ilman teoriaa tutkimus latis-

tuu rakenteettomaksi kuvailuksi.48 Tutkielmassa empiiristä osiota edeltää aihealueen laaja

lainopillinen tarkastelu. Lainopillisen tutkimusotteen yhteydessä tulkitaan esimerkiksi sitä,

mitä tarkoittaa rikoksentekoväline (RL 10:4) ja rikoksen kohde (RL 10:5). Näiden käsittei-

den lainopillinen tarkasteleminen ja johtopäätösten tekeminen siitä, onko koira koirahyök-

käyksissä rikoksentekoväline vai rikoksen kohde, auttaa tutkielman lukijaa hahmottamaan

empiirisen aineiston tuottamaa tietoa. Erilaisten tutkimusotteiden tuki toisiansa kohtaan ei

ole kuitenkaan tutkielmassa yhdensuuntaista, vaan tutkielmassa pyritään myös empiirisen

tutkimusotteen ja käytännön tarkastelun kautta luomaan reaalisia argumentteja, jotka toimi-

vat tutkielman lainopillisen tulkinnan tukena.49

Tutkielman empiirinen osio kokoaa myös tietyllä tapaa yhteen kaiken sen, mitä tutkielman

lainopillisessa osiossa on tulkittu ja systematisoitu koskien niitä relevantteja säännöksiä,

joita koirahyökkäyksiin liittyy. Tutkielma päättyy tarkasteluun siitä, miten poliisi on käytän-

nössä soveltanut takavarikkonormistoa, kun on tapahtunut koirahyökkäys. Tarkastelun lop-

putulos paljastaa osaltaan sen, miten koirahyökkäyksiin liittyvä sääntely-ympäristö polii-

sissa hallitaan. Tämän päättelyn mahdollistaa se, että kuten kuviosta yksi käy ilmi, koiran

mahdollinen takavarikoiminen on ensipartion osalta viimeinen koirahyökkäykseen liittyvä

toimenpide, jota edeltää koko koiraan liittyvän sääntely-ympäristön läpikäyminen.

47 Alasuutari 2012, s. 79. 48 Ahonen 1994, s. 123. 49 Reaaliset argumentit kuuluvat Aarnion oikeuslähdeopissa sallittujen oikeuslähteiden joukkoon, Aarnio 1989,

s. 241. Reaalisilla argumenteilla tarkoitetaan erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen yhteiskunnallisia seurauksia kos-

kevia perusteluja. Reaalisia argumentteja kohtaan on esitetty myös kritiikkiä. Klami on kärjistäen jopa toden-

nut, että reaalisiin argumentteihin vetoaminen kuuluu perustelutottumuksiimme samalla tavalla kuten aikanaan

nojaaminen Jumalan tahtoon. Reaalisten argumenttien painoarvoa kasvattaa niiden aito tutkiminen empiiri-

sesti, Klami 1996, s. 468, 476. Tutkielman pohjalta olen luonut ns. 25-säännön. Sääntö auttaa poliisia siinä

harkinnassa, jonka poliisi suorittaa koiran takavarikoimista harkittaessa. Sääntö rakentuu niistä olosuhteista,

joiden täyttyessä poliisi on suorittanut koiran takavarikoimisen. Kuten myöhemmin tutkielmassa osoitetaan,

näiden olosuhteiden täyttyessä koira on pääsääntöisesti myös tuomittu valtiolle menetetyksi. 25-säännön voi-

daan nähdä olevan reaalinen argumentti harkittaessa sitä, tulisiko poliisin suorittaa koiran takavarikoiminen

koirahyökkäyksen johdosta.

13

1.4 Tutkielman aineisto ja eettisyys

Tutkielman tekoa varten on saatu kattavasti Suomen kaikilta hovioikeuksilta vuodesta 2000

lähtien koirahyökkäyksiin liittyviä ratkaisuja. Hovioikeuden ratkaisut muodostavat tutkiel-

massa merkittävän aineiston. Tietosuojalain (1050/2018) 31 §:n mukaisesti hovioikeuden

ratkaisujen käsittely perustuu tutkimussuunnitelmaan, tutkimuksella on vastuuhenkilö, tie-

toja käytetään vain tutkimusta varten ja tutkimuksessa ei paljasteta tiettyä henkilöä koskevia

tietoja ulkopuolisille.

Tutkielmassa käytetään hovioikeuden ratkaisujen sisältämiä tietoja niin, etteivät asianosaiset

ja heitä koskevat arkaluontoiset tiedot ole tutkimuksesta tunnistettavissa. Siltä osin kuin tut-

kimusteema edellyttää yksittäisten tapausten yksityiskohtaista esittelyä, tutkielmassa sala-

taan sekä asianosaisten nimet kirjaimia tai sanaa ”henkilö” käyttämällä että muut vastaavat

tapauksen tunnistamisen mahdollistavat tiedot. Tutkielmaa tehtäessä on noudatettu Euroo-

pan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen (2016/679) 5 artiklaa sekä tietosuojalain 31 §:ä.

Tutkielmaa tehtäessä ei ole miltään osin kopioitu tai levitetty edelleen sähköisessä muodossa

olevia hovioikeuden tuomioita. Tutkielman valmistuttua on hovioikeuksilta saatu kaikki ma-

teriaali ja siihen liittyvät muistiinpanot hävitetty asianmukaisesti.

Tutkielman empiirisen osion aineisto on hankittu teknisellä käyttöyhteydellä poliisin käyt-

töliittymien kautta. Poliisihallitus on myöntänyt tutkimukselle tutkimusluvan.50 Tutkimus-

luvasta ilmenevällä tavalla luvan nojalla saadut tiedot ovat salassa pidettäviä ja niitä saa

käyttää vain tutkielman tekemiseen. Tutkimuslupa ei sisällä oikeutta saada tietoja poliisiasi-

ain tietojärjestelmän salatuista ilmoitustiedoista ilman ilmoitukseen kirjatun tutkinnanjohta-

jan nimenomaista lupaa. Tutkielmassa ei paljasteta eikä käytetä kenenkään hyödyksi tai hai-

taksi salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä.

Myös tutkielman empiirisen osion aineiston kohdalla on huolehdittu, ettei kukaan henkilö

ole tunnistettavissa välittömästi tai välillisesti tutkielmassa julkaistavien tietojen kautta. Tut-

kielman teon yhteydessä esiin nousseiden tietojen perusteella ei ole otettu yhteyttä ulkopuo-

lisiin henkilöihin. Tutkielman teossa on noudatettu yleisiä tutkimuseettisiä periaatteita ja oh-

jeita.51 Tutkimusaineisto on hävitetty asianmukaisesti tutkimuksen valmistuttua.

50 Poliisihallituksen myöntämän tutkimusluvan numero on POL-2019-50118. 51 Tutkimuseettisistä periaatteista voi lukea tarkemmin Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) internet-

sivuilta www.tenk.fi.

14

2 RIKOSNIMIKKEIDEN TUNNUSMERKISTÖN MUKAISUUS TA-

VANOMAISISSA KOIRAHYÖKKÄYKSISSÄ

2.1 Rikosoikeudellisen vastuun yleiset edellytykset tunnusmerkistötekijöinä

2.1.1 Laiminlyönti

Koirahyökkäyksissä voi täyttyä monia eri rikosnimikkeitä. Rikos on inhimillinen teko, joka

on säädetty laissa rangaistavaksi. Rikos on perinteisesti Suomessa mielletty tunnusmerkistön

mukaiseksi, oikeudenvastaiseksi ja syyllisyyttä osoittavaksi teoksi.52 Rikoksen käsitteen pe-

rustasona pidetään tunnusmerkistön mukaisuutta, jonka edellytysten täyttyessä rikos on läh-

tökohtaisesti käsillä. Rangaistussäännöksessä tunnusmerkistön mukaisuus on osa, joka ku-

vaa rangaistusuhkaisen teon. Teon lisäksi rikoksen tunnusmerkistöissä ilmaistaan usein

myös muita seikkoja, joiden pitää vallita, jotta tunnusmerkistön mukaisuus täyttyy. Näitä

tunnusmerkistön yksittäisiä osia kutsutaan tunnusmerkistön ainesosiksi tai tunnusmer-

keiksi.53

Teko on toiminnan ja laiminlyönnin yläkäsite.54 Toisin sanoen rikoksen tunnusmerkistössä

kuvattu teko on toimintaa tai toiminnan laiminlyöntiä. Koirahyökkäyksissä teko on pääsään-

töisesti toiminnan laiminlyöntiä.55 Laiminlyöntirikokset voidaan jakaa varsinaisiin laimin-

lyöntirikoksiin ja epävarsinaisiin laiminlyöntirikoksiin. Varsinaisista laiminlyöntirikoksista

säädetään RL 3:3.1:ssa ja epävarsinaisista laiminlyöntirikoksista säädetään RL 3:3.2:ssa.

Laiminlyönnin eri ryhmät eroavat radikaalisti toisistaan. Epävarsinaisen laiminlyöntirikos

vaatii täyttyäkseen enemmän kuin varsinainen laiminlyöntirikos.56

Rikoslain 3:3.1:n mukaan laiminlyönti on rangaistava, jos rikoksen tunnusmerkistössä ni-

menomaan niin määrätään. Tavanomaisissa koirahyökkäyksissä täyttyvien rikosnimikkei-

den osalta järjestysrikkomus (LRS 14 §) ja eläimen vartioimatta jättäminen (RL 44:15) kuu-

luvat varsinaisten laiminlyöntirikosten ryhmään.57 Varsinaisissa laiminlyöntirikoksissa

52 Ks. Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 3–4. 53 Frände 2012, s. 66. Koirahyökkäysten kontekstissa esim. taajama on sellainen olosuhde, jota vaaditaan, jotta

henkilö voi syyllistyä järjestysrikkomukseen (JL 14 §). 54 Frände 2012, s. 57. Rikosoikeudessa vastuuarvioinnin kohteena on aina konkreettinen teko tai laiminlyönti,

jolloin voidaan puhua tekorikosoikeuden periaatteesta, Tapani – Tolvanen 2019, s. 217. 55 Tutkielman keskiössä olevat tavanomaiset koirahyökkäykset ovat laiminlyöntirikoksia, mutta koirahyök-

käyksissä voi täyttyä myös toimintarikosten tunnusmerkistöjä. Koirahyökkäyksissä voi täyttyä esim. pahoin-

pitelyn (RL 21:5), joka on useasti toimintarikos, tunnusmerkistö. 56 Frände 2012, s. 207. 57 RL 3:3.1:sta voi saada myös sen kuvan, että rikoksen tunnusmerkistössä tulisi olla sana ”laiminlyönti”, mutta

tästä ei ole kyse. Esim. RL 44:15:ssä ei mainita sanaa ”laiminlyönti” ja siitä huolimatta se kuuluu varsinaisiin

laiminlyöntirikoksiin. Varsinaisen laiminlyöntirikoksen käsillä olemiseksi riittää, että laki sanamuotonsa puo-

lesta nimenomaisesti suuntautuu laiminlyöntiä vastaan ja velvoittaa toimimaan, HE 44/2002 vp, s. 39.

15

toimintavelvollisten piiri käy suoraan selville laista.58 Järjestysrikkomuksen osalta toiminta-

velvollinen on koiran omistaja tai haltija (JL 14.1 §), ja eläimen vartioimatta jättämisen

osalta toimintavelvollinen on eläimestä vastuussa oleva henkilö (RL 44:15.1). Laiminlyönti

on myös rangaistava, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen

syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen

syntyminen (RL 3:3.2). Tavanomaisissa koirahyökkäyksissä täyttyvien rikosnimikkeiden

osalta vammantuottamus (RL 21:10) kuuluu epävarsinaisten laiminlyöntirikosten ryh-

mään.59

Varsinaisten laiminlyöntirikosten kriminalisoinneista käy ilmi, mitä henkilö on velvollinen

tekemään. Näitä käskyjä esiintyy paljon erikoisrikosoikeudessa kuten esimerkiksi järjestys-

laissa, mutta myös rikoslaki sisältää varsinaisia laiminlyöntirikoksia.60 Varsinaisten laimin-

lyöntirikosten tunnusmerkistöjen objektiiviset tunnusmerkit eivät eroa rikoslainopillisesti

toimintarikoksista. Tästä johtuen esimerkiksi tahallisuutta tulkitaan samalla tavalla riippu-

matta siitä, onko kyse varsinaisesta laiminlyöntirikoksesta vai toimintarikoksesta.61

Epävarsinaisessa laiminlyöntirikoksessa tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mu-

kaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus

estää seurauksen syntyminen (RL 3:3.2). Erityisen oikeudellisen velvollisuuden perusteet

luetellaan rikoslain 3:3.2:ssa: velvollisuus voi perustua 1) virkaan, toimeen tai asemaan; 2)

tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen; 3) tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen; 4) tekijän

vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan; tai 5) muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn. Nämä pe-

rusteet luovat vastuuaseman. Vastuuasemassa olevan henkilön on huolehdittava siitä, että

tietyntyyppiset seuraukset jäävät syntymättä.62 Vastuuasema luo siis toimintavelvollisuuden

estää tietyntyyppisten seurausten syntyminen. Lain esitöiden mukaan toimintavelvollisuu-

den tulisi olla ankkuroitavissa oikeusjärjestyksen muuhun normistoon.63

58 Frände 2012, s. 207–208. 59 Suomessa yleisesti hyväksytyssä doktriinissa kaikki rikostyypit (myös laiminlyöntirikokset) voidaan jakaa

omissiividelikteihin ja kommissiividelikteihin. Omissiividelikteissä tunnusmerkistön mukainen tekeminen

edellyttää aina sitä, että henkilö laiminlyö jonkin tunnusmerkistössä velvollisuudeksi osoitetun toimen. Omis-

siivideliktin tunnistaa suoraan lain sanamuodon perusteella ja omissiivideliktin vastaisessa lainrikkomuksessa

on aina kyse varsinaisesta laiminlyöntirikoksesta. Kommissiivideliktejä ovat kaikki muut omissiivideliktit.

Kommissiivideliktit voidaan toteuttaa sekä toiminnalla että toiminnan laiminlyönnillä, Jareborg 1995, s. 118–

121. Tämän jaottelun mukaisesti LRS 14 § ja RL 44:15 ovat omissiivideliktejä ja RL 21:10 on kommissiivide-

likti. 60 Eläimen vartioimatta jättäminen (RL 44:15) on hyvä esimerkki RL:ssa säädetystä varsinaisesta laiminlyön-

tirikoksesta. 61 Frände 2012, s. 207–209. 62 Frände 2012, s. 212. 63 HE 44/2002 vp, s. 43. Vastuuasemaopista ks. lisää Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 221–231.

16

Vastuuasema voidaan jakaa vahinkoja loukkausriskin luonteen ja suunnan mukaan suoje-

luvastuuasemaan ja valvontavastuuasemaan.64 Suojeluvastuuasemassa olevan henkilön on

periaatteessa poistettava kaikki riskit, joiden voidaan sanoa luontaisesti uhkaavan tiettyä

henkilöä, toimintaa tai laitosta. Rikoslain 3:3.2,1–4 kuvaavat lähinnä suojeluaspektia. Sen

sijaan RL 3:3.2,5:lla, joka on niin sanottu yleislauseke, on merkitystä lähinnä valvontavas-

tuuaseman yhteydessä. Valvontavastuuasemassa oleva henkilö vastaa tietystä vaaran läh-

teestä, eli hänen on poistettava kyseisestä lähteestä aiheutuvat vaarat.65 Oikeuskirjallisuu-

dessa on esitetty, että vastuu vaarallisesta eläimestä on suojeluvastuun tyyppistä, eli henkilön

pitää eliminoida laaja-alaisesti erityyppiset vaarallisesta eläimestä muille ihmisille koituvat

vaarat.66 Myös hovioikeus on todennut, että vastuu eläimestä on suojeluvastuun tyyppistä.67

Jos henkilö syyllistyy eläimen vartioimatta jättämiseen (RL 44:15) ja joku vahingoittuu, tu-

lee sovellettavaksi RL 3:3.2,5.68 Tämä tarkoittaa sitä, että jos henkilö ei noudata JL 14 §:ssä

tai RL 44:15:ssä säädettyä huolellisuusvelvoitetta ja joku loukkaantuu tämän laiminlyönnin

seurauksena, voi henkilö syyllistyä vammantuottamukseen (RL 21:10) eli epävarsinaiseen

laiminlyöntirikokseen. Tällaisessa tilanteessa henkilön toimintavelvollisuus estää tietyn-

tyyppisen seurauksen syntyminen on ankkuroitavissa järjestysrikkomukseen (LRS 14 §) tai

eläimen vartioimatta jättämiseen.69 Epävarsinaisissa laiminlyöntirikoksissa tuottamusta ar-

vioidaan samalla tavalla kuin toimintarikoksissa. Vammantuottamuksessa niin kuin kaikissa

muissakin epävarsinaisissa laiminlyöntirikoksissa kausaaliopilla on myös paljon merki-

tystä.70

2.1.2 Tahallisuus

Henkilön asettaminen rangaistusvastuuseen edellyttää, että henkilöllä on tieto tunnusmer-

kistössä tarkoitetuista olosuhteista.71 Tällöin voidaan puhua tahallisuuden peittämisperiaat-

teesta. Peittämisperiaatteen mukaisesti tahallisuuden on katettava koko oikeudenvastainen

64 Palmen 1978, s. 64–65. 65 Frände 2012, s. 214–218. 66 Nuotio 2009-, II Rikoslajit – 31. RL 44: Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset – Tunnusmerkistöt

– Eläimen vartioimatta jättäminen – Muita rikoksia. Tulkintani mukaan eläimen vartioimatta jättämisessä ei

ole kyse epävarsinaisesta laiminlyöntirikoksesta, koska se ei vaadi toteutuakseen seurausta. Tietenkin seurauk-

sen syntyminen otetaan varmasti rangaistusta (sakon suuruutta) mitattaessa huomioon. Eläimen vartioimatta

jättämisen kohdalla voidaan puhua suojeluvastuun tai valvontavastuun tyyppisestä vastuusta, vaikka eläimen

vartioimatta jättäminen ei ole epävarsinainen laiminlyöntirikos. Painoarvoa tulee antaa sanalle ”tyyppistä”. 67 Vaasan HO 6.2.3014 R 13/753. 68 HE 44/2002 vp, s. 45–46. Hallituksen esityksessä puhutaan yleisesti RL 44 luvusta. 69 Eläinten aiheuttamista vahingoista voi joutua vastuuseen, mikäli on laiminlyönyt tarpeellisen valvontavel-

vollisuuden, HE 44/2002 vp, s. 45–46. 70 Frände 2012, s. 212, 219. 71 Frände 2012, s. 122.

17

teko eli teonhetkiset olosuhteet ja teon seuraukset.72 Tahallisuus edellyttää siis tietoa kaikista

niistä relevanteista tosiseikoista, jotka muodostavat rikoksen tunnusmerkistön täyttymisen.73

Tahallisuus on yksi järjestysrikkomuksen (LRS 14 §) ja eläimen vartioimatta jättämisen (RL

44:15) tunnusmerkki.74 Tahallisuutta tulkitaan kyseisten rikosten kohdalla samalla tavalla

kuin toimintarikosten kohdalla. Rikoslain 3:6:ssa säädetään tahallisuudesta ja pykälä koskee

vain seuraustahallisuutta. Useimmat rangaistussäännökset eivät kuitenkaan edellytä kausaa-

lisuhdetta, jolla tarkoitetaan teon ja seurauksen välistä suhdetta.75 Järjestysrikkomuksen ja

eläimen vartioimatta jättämisen tunnusmerkistöt eivät vaadi täyttyäkseen tietyn seurauksen

syntymistä, joten RL 3:6 ei tule suoraan sovellettavaksi, kun on kyse tavanomaisesta koi-

rahyökkäyksestä. Järjestysrikkomus ja eläimen vartioimatta jättäminen ovat tekorikoksia,

joiden tunnusmerkistöissä on kriminalisoitu tietynlainen käyttäytyminen sellaisenaan.76

Tahallisissa rikoksissa, joissa tunnusmerkistön mukaisuus ei edellytä seurausta täyttyäkseen,

tahallisuus arvioidaan olosuhdetahallisuutena.77 Järjestysrikkomuksessa (LRS 14 §) ja eläi-

men vartioimatta jättämisessä (RL 44:15) tahallisuus arvioidaan siis olosuhdetahallisuutena.

Olosuhdetahallisuudesta ei ole säädetty laissa, koska lailla säätämisen pelättiin nostavan ta-

lousrikosten tahallisuuskynnystä. Olosuhdetahallisuus on jätetty oikeuskäytännössä arvioi-

tavaksi, ja arvioinnissa on otettava huomioon tunnusmerkistöerehdystä koskeva säännös.78

Tunnusmerkistöerehdystä koskevan RL 4:1:n mukaan teko ei ole tahallinen, jos tekijä ei ole

teon hetkellä selvillä kaikkien niiden seikkojen käsillä olosta, joita rikoksen tunnusmerkistön

toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta. Tällaisessa tapauksessa te-

kijä voi kuitenkin joutua vastuuseen tuottamuksellisen tekomuodon perusteella. Tunnusmer-

kistöerehdyksessä käytetty termi ”selvillä olo” on tuottanut tulkintaongelmia tahallisuuden

näkökulmasta.79

72 Ks. Peittämisperiaatteesta lisää Matikkala 2005, s. 543–571. Peittämisperiaatteen lähtökohtana on se, että

tekijän subjektiivinen käsitys peittää objektiivisen käsityksen. 73 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 264. 74 RL 44:15 voi syyllistyä myös törkeästä huolimattomuudesta. Tahallisuuden paikasta rikoksen rakenteessa

on kiistelty paljon. Suomessa on aikaisemmin sijoitettu tahallisuus syyllisyyskysymyksiin saksalaisen mallin

mukaisesti, mutta nykyään Suomessa niin kuin Saksassakin, tahallisuus sijoitetaan useasti rikoksen tunnus-

merkistön mukaisuuteen, Vihriälä 2012, s.165. Itse sijoitan tahallisuuden tutkielmassani myös tunnusmerkis-

tön mukaisuuteen. 75 Frände 2012, s. 122. 76 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 245–246. 77 Olosuhdetahallisuuteen sisältyy käsitteenä terminologisia ongelmia eikä se ole ihanteellinen määritelmä,

Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 286–287. 78 LaVM 28/2002 vp, s. 10. 79 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 290.

18

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöksi on muodostunut se, että olosuhdetahallisuu-

dessa on kyse tosiasiallisesti todennäköisyystahallisuudesta tai se rinnastuu todennäköisyys-

tahallisuuteen. Korkein oikeus on todennut ratkaisussaan KKO 2006:64, että tekijän on joko

oltava tietoinen kaikista rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvista seikoista tai hänen on ainakin

pidettävä niiden olemassaoloa varsin todennäköisenä. Nykyään korkeimman oikeuden rat-

kaisukäytännöksi näyttää vakiintuneen se, että tunnusmerkistöerehdyksen ”selvillä olo”,

joka siis määrittää olosuhdetahallisuutta, saa sisältönsä todennäköisyystahallisuusmallista.80

Myös korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 2012:66, KKO 2013:17, KKO 2013:55, KKO

2014:54, KKO 2015:66 ja KKO 2016:92 vahvistavat tätä tulkintaa. Olosuhdetahallisuudessa

henkilön tulee siis pitää jonkin laissa määrätyn olosuhteen käsillä oloa varsin todennäköi-

senä.81 Tulkintasäännön vakiintuminen ei anna kuitenkaan vastausta näytönarvioinnin ra-

kenteeseen. Todennäköisyystahallisuudessa ja samalla siis myös olosuhdetahallisuudessa

tuomarin on pystyttävä nimeämään ne tosiseikat, joiden katsotaan perustelevan syytetyn tie-

dollisen tason yltämistä varsin todennäköiseksi mieltämisen tasolle.82

Suomessa todennäköisyystahallisuuden ja olosuhdetahallisuuden osalta puhutaan 50 prosen-

tin mahdollisuuden ylittävästä todennäköisyydestä.83 Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO

2010:19 perustelujen kahdeksannessa kohdassa todetaan, että ”Tekijän käsitystä seurauksen

todennäköisyydestä arvioidaan ottaen huomioon tapahtumaolosuhteet sellaisina kuin tekijä

on ne havainnut.” Ratkaisussa on kyse todennäköisyystahallisuudesta, mutta kun olosuhde-

tahallisuutta arvioidaan todennäköisyystahallisuuden kanssa samalla tavalla, myös olosuh-

detahallisuudessa termi ”varsin todennäköinen” on ymmärrettävä henkilön subjektiivisen

mieltämisen näkökulmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että tahallisuutta arvioitaessa tapauksen

olosuhteet korostuvat.84

2.1.3 Tuottamus

Vaikka tahallinen toiminta muodostaa rikosoikeuden systematiikan lähtökohdan ja perustan,

ei lainsäätäjä ole kuitenkaan pitänyt mahdollisena rangaista pelkästään tahallisista teoista.

80 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 291. 81 Frände 2012, s. 209. Frände on lisäksi huomioinut, että pääsäännön mukaan tahallisuus ei edellytä tekijän

tietoa siitä, että laissa asetetaan tietty toimintavelvollisuus. Jos tekijä ei tunnista laissa määrättyä toimintavel-

vollisuutta, voi kyseeseen tulla kieltoerehdys. Tämä kysymys kuuluu kuitenkin rikoksen rakenteessa syyllisyy-

teen ja rajautuu tutkielmasta pois. 82 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 293–294. 83 Ks. Nuotio 2004, s. 1288; Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 283. 84 Tapauskohtaisesta arvioinnista johtuen on vaikea antaa yksiselitteisiä, kaiken kattavia tulkintasuosituksia

siitä, milloin tahallisuus täyttyy erilaisissa koirahyökkäystilanteissa. Pyrin kuitenkin myöhemmin esimerkin-

omaisesti tuomaan esille sellaisia koirahyökkäystilanteita, joissa henkilöllä voidaan katsoa olevan tietoisuus

eri tunnusmerkistötekijöistä tai henkilön tulee pitää niitä varsin todennäköisinä.

19

Rikosoikeudellinen vastuu on ulotettu myös tuottamuksellisiin tekoihin.85 Tuottamusmoit-

teella henkilöä moititaan sillä perusteella, että teko olisi ollut henkilön kontrolloitavissa, mi-

käli hän olisi noudattanut noudattamatta jättämäänsä huolellisuusvelvollisuutta.86 Tuotta-

mukselliset rikokset kytkeytyvät vahvasti laiminlyöntiin.87 Eläimen vartioimatta jättämisen

(RL 44:15) tunnusmerkistö vaatii täyttyäkseen törkeän huolimatonta menettelyä, ja vam-

mantuottamuksen (RL 21:10) tunnusmerkistö vaatii täyttyäkseen ”tavallista” huolimatto-

muutta. Rikoslain 3:7.1:n mukaan menettely on huolimatonta, jos henkilö rikkoo olosuhtei-

den edellyttämää ja henkilöltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi sitä

kyennyt noudattamaan.88

Suomessa tuottamus on yhdistetty perinteisesti syyllisyyskysymyksiin, ja tuottamussyylli-

syydessä on erotettu toisistaan pitäminen (objektiivinen puoli) ja voiminen (subjektiivinen

puoli). Toisintoimimisen mahdollisuus käsitellään suomalaisessa lainopissa syyllisyyskysy-

myksenä ja teon huolimattomuus tunnusmerkistökysymyksenä. Tosin tuottamuksen voidaan

nähdä myös kokonaisuudessaan sijoittuvan rikoksen rakenteessa tunnusmerkistön mukai-

suuteen.89 Tutkielmassa tekijän huolimattomuus sisällytetään syyllisyyskysymysten sijasta

tunnusmerkistön mukaisuuteen. Tämä on perusteltua tutkielman kannalta esimerkiksi siitä

syystä, että tutkielman yhtenä tarkoituksena on tunnistaa koirahyökkäyksessä täyttyvät ri-

kosnimikkeet oikein. Eläimen vartioimatta jättäminen (RL 44:15) vaatii täyttyäkseen vähin-

tään törkeän huolimatonta menettelyä, ja törkeän huolimattomuuden käsillä olo ratkaistaan

normatiivisella kokonaisarvioinnilla. Normatiivisessa kokonaisarvioinnissa otetaan huomi-

oon sekä sääntöjen rikkomisen aste että myös tekijän huolimattomuus.90 Törkeän huolimat-

tomuuden arvioiminen eläimen vartioimatta jättämisen tunnusmerkkinä on siis mahdotonta

ilman tekijän huolimattomuuden huomioimista.91

Huolimattomuutta arvioitaessa huolimattomuus menettelyn ominaisuutena eli olosuhteiden

edellyttämän huolellisuusvelvollisuuden rikkominen on ensisijainen ratkaistava kysymys.

85 Frände 2012, s. 190. 86 Burghardt 2018, s. 125–127. 87 Frände 2012, s. 193. 88 Rikosoikeudellista huolimattomuutta määritettäessä vertailukohdaksi on otettu aikaisemmin kuvitellun huo-

lellisen ihmisen malli. Tässä mallissa henkilöä verrataan siihen, miten ymmärtäväinen ja huolellinen malli-

ihminen olisi toiminut vastaavassa tilanteessa. Jos kuviteltu malli-ihminen olisi toiminut konkreettisessa tilan-

teessa tekijän kanssa samalla tavalla, ei tekijä olisi tällöin toiminut huolimattomasti. Mallissa malli-ihminen

suhteutetaan tietämys- ja osaamistasoltaan tekijän kanssa samalle tasolle, Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019,

s. 321. 89 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 313, 316–317. 90 Nuutila 1996, s. 599–607. Ks. myös Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 352–353. 91 Jos poliisipartiolle selviää heti koirahyökkäyspaikalla, ettei henkilön menettely ole ollut vähintäänkin tör-

keän huolimatonta, ei henkilöä ole syytä epäillä eläimen vartioimatta jättämisestä.

20

Menettelyn huolimattomuudesta puhuttaessa edellytetään samalla, että on olemassa jokin

huolellinen menettely, johon toteutunutta menettelyä verrataan.92 Tuottamusta koskevissa

lain esitöissä sanotaan, että huolellisuusvelvoitteiden muotoutuminen tuomioistuimissa on

jatkuva prosessi, ja teon huolimattomuuden lähteet ovat moninaisia.93 Tekijän huolimatto-

muus kytkeytyy tiiviisti toisintoimimisen mahdollisuuteen. Tuottamuksellisissa rikoksissa

on kysyttävä teon tai menettelyn huolimattomuuden lisäksi, onko henkilö laiminlyönyt jo-

tain sellaista, jonka tekeminen olisi mahdollistanut normin noudattamisen.94 Esimerkiksi jos

koiraa pidetään taajamassa vapaana ja koira hyökkää ihmisen kimppuun vapaana pitämisen

seurauksena, on henkilö laiminlyönyt JL 14 §:ssä säädetyn huolellisuusvelvoitteen ja hen-

kilö on vastuussa koiransa ihmiselle aiheuttamista vammoista. Jos koira olisi ollut lain vaa-

timalla tavalla kytkettynä, ei ihmiselle olisi aiheutunut vammoja.

Suomessa on katsottu perinteisesti, että huolimattomuus ilmenee joko tietoisena tuottamuk-

sena tai tiedottomana tuottamuksena. Jaolla ei ole väliä rikosoikeudellisen vastuun kannalta,

mutta tuottamuksen tietoinen muoto on törkeysarvostelussa huomioon otettava seikka.95 Tie-

toisessa huolimattomuudessa henkilö toimii huolimatta tietoisuudestaan siitä, että teosta voi

aiheutua jokin seuraus, ja henkilön riskinotto on kiellettyä. Eläimen vartioimatta jättämisen

(RL 44:15) tunnusmerkistö ei vaadi täyttyäkseen seurausta. Muiden tunnusmerkistön ai-

nesosien kuin seurauksen osalta tietoinen huolimattomuus on käsillä, kun tekijä mieltää, että

rikosoikeudellisesti relevanttia olosuhdetta ei voida sulkea pois käsillä olevassa konkreetti-

sessa tilanteessa.96 Tämä tarkoittaa RL 44:15:n tunnusmerkistön kohdalla esimerkiksi sitä,

että koiranpitäjä mieltää koiransa ihmiselle jollain tapaa vaaralliseksi.

Tiedottomassa huolimattomuudessa on seurauksen osalta kyse siitä, että henkilöllä ei ole

tietoa riskistä tai henkilö arvioi riskin niin vähäiseksi, että se on sallittu. Henkilö ei siis ha-

vaitse toimivansa huolellisuusnormin vastaisesti. Jos tiedoton huolimattomuus koskee

muuta olosuhdetta kuin seurausta, henkilön tulee olla olosuhteen osalta kokonaan vailla to-

dennäköisyystietoisuutta.97 Koirahyökkäyksessä mahdollisesti täyttyvän vammantuotta-

muksen (RL 21:10) osalta henkilöllä ei välttämättä esimerkiksi ulkoilutettaessa koiraa ole

tietoa koiransa aggressiivisesta käytöksestä ja siitä, että koira voisi hyökätä ihmisen

92 Matikkala 2018, s. 274. Huolimattomuus rinnastuu sanana tuottamukseen, Tapani – Tolvanen – Hyttinen

2019, s. 331. 93 HE 44/2002 vp, s. 95. 94 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 340–341. 95 HE 44/2002 vp, s. 97. Ks. myös Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 332–333; Frände 2012, s. 191. 96 Frände 2012, s. 191. 97 Nuutila 1997, s. 267; Frände 2012, s. 191.

21

kimppuun ja aiheuttaa ihmiselle vähäistä suuremmat vammat. Tällöin henkilön tuottamus

voi olla tiedotonta. Sen sijaan eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tunnusmerkistö

edellyttää täyttyäkseen sitä, että henkilön pitää vähintäänkin mieltää koiransa olevan ihmi-

selle vaarallinen. Tämän vuoksi henkilön huolimattomuus ei voi olla tiedotonta suhteessa

RL 44:15:n edellyttämään ”ihmiselle vaarallinen eläin” -tunnusmerkkiin.98

Kun koirahyökkäyksessä arvioidaan mahdollisen vammantuottamuksen (RL 21:10) tunnus-

merkistön täyttymistä, tulee käsiteltäväksi myös teon huolimattomuus. Teon huolimatto-

muus tulee kyseeseen vain sellaisissa rikoksissa, jotka edellyttävät jonkinlaista kausaalisuh-

detta.99 Teon huolimattomuuden keskeinen sisältö voidaan tiivistää niin, että rikosoikeudel-

lisen vastuun edellytyksenä on, että tekijä on aiheuttanut oikeudellisesti relevantin vaaran eli

ottanut kielletyn riskin tai korottanut oikeudellisesti relevanttia vaaraa, ja tämä vaara on

konkretisoitunut tunnusmerkistön mukaisena seurauksena.100

Rikosoikeudessa henkilö, joka aiheuttaa kausaalisesti relevantin seurauksen, on ottanut kiel-

letyn riskin seurauksen syntymisestä. Tämä olettamus on lähtökohtana, mutta se voidaan

kumota. Sanktioitujen turvallisuusmääräysten vastainen toiminta on kiellettyä riskinottoa

suhteessa tiettyyn kontrolloimattomaan seuraukseen, eli kyseessä on tavallisesti varsinai-

sesta laiminlyöntirikoksesta aiheutunut seuraus.101 Eläimen vartioimatta jättämisen (RL

44:15) ja järjestysrikkomuksen (JL 14 §) tunnusmerkistöissä ilmoitetaan sellaisenaan, mikä

on kiellettyä riskinottoa, koska tunnusmerkistöihin sisältyy kielletyn toiminnan kuvaus.102

Koirahyökkäyksessä mahdollisesti täyttyvä järjestysrikkomus tai eläimen vartioimatta jättä-

minen ovat varsinaisia laiminlyöntirikoksia. Jos henkilö syyllistyy järjestysrikkomukseen tai

eläimen vartioimatta jättämiseen, on henkilö ottanut kielletyn riskin suhteessa koiransa ih-

miselle aiheuttamista vähäistä suuremmista vammoista.

Rikoslain 3:7.2:n mukaan se, onko huolimattomuus tavanomaista vai törkeää, ratkaistaan

kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvol-

lisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskin-

oton tietoisuus sekä muut tekoon että tekijään liittyvät olosuhteet. Sekä tiedostettu että tie-

dostamaton huolimattomuus voivat olla törkeää huolimattomuutta. Tiedostetun

98 Ks. tarkemmin jakso 2.3.2. 99 Roxin 2006, s. 375. 100 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 6–7. Tapani, Tolvanen ja Hyttinen eivät käsittele teon huolimatto-

muutta tarkemmin teoksessaan, mutta tiivistävät sen hyvin. 101 Frände 2012, s. 92. 102 Tunnusmerkistöön sisältyvän kielletyn toiminnan kuvauksesta ks. lisää Nuutila 1996, s. 281–286.

22

huolimattomuuden on kuitenkin katsottu yleisesti ottaen olevan moitittavampaa kuin tiedos-

tamattoman huolimattomuuden. Tavanomaisesti tekijän huolimattomuutta voidaan pitää tör-

keänä vain, jos riskinotto on selvästi tiedostettua ja epätavanomaista.103

2.2 Järjestysrikkomuksen tunnusmerkistön mukaisuus

2.2.1 Tekotapa ja vastuuasema

Järjestysrikkomuksesta säädetään, että järjestyslain tahallisesta 14.1 §:ssä säädetyn eläimen

pitämiseen liittyvän velvollisuuden laiminlyönnistä määrätään 40 euron rikesakko (LRS

14.1,10 §). Järjestyslain 14.1 §:n mukaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi

koiran omistajan tai haltijan on pidettävä koira taajamassa kytkettynä (JL 14.1,1 §) ja pidet-

tävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle

juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikalle, torille toriaikana

taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sal-

littua (JL 14.1,2 §). Mitä JL 14.1,1 §:ssä säädetään, ei koske suljettua pihaa, koirien harjoi-

tuspaikkaa eikä erityisesti osoitettua aidattua jaloittelualuetta. Koiran tulee kuitenkin olla

näissäkin paikoissa omistajansa tai haltijansa valvonnassa (JL 14.3 §).

Koiran omistajalla tarkoitetaan koiran omistavaa henkilöä. Koiran haltijalla tarkoitetaan lain

esitöiden mukaan henkilöä, jonka huostassa koira on joko tilapäisesti tai pysyvästi.104 Vas-

tuuaseman määrittely ei tuota järjestysrikkomuksen (JL 14 §) tunnusmerkistön ainesosana

erityisiä tulkintavaikeuksia.105

Järjestysrikkomuksen (JL 14 §) tunnusmerkistön mukainen teko on laiminlyöntiä pitää koira

taajamassa kytkettynä tai huolehtia siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä esimerkiksi kun-

topolulle. Järjestysrikkomuksen tunnusmerkistössä säädetty velvoite pitää koira taajamassa

kytkettynä ei ole kuitenkaan täysin yksiselitteinen. Tulkintavaikeuksia voi muodostaa se,

mitä tarkoitetaan koiran kytkettynä pitämisellä.

Lainsäädännön historiallista tarkoitusta selvitettäessä oikeussäännön tulkinta palautetaan sii-

hen, mitä lainsäätäjä on alun perin säännöllä tarkoittanut tai tavoitellut. Tällöin voidaan pu-

hua historiallisen tarkoituksen mukaisesta tulkinnasta.106 Järjestyslain esitöiden mukaan koi-

ran kytkettynä pitäminen koskee konkreettisen koiran kytkettynä pitämisen lisäksi myös

103 HE 44/2002 vp, s. 97. Ks. myös Nuutila 1997, s. 274. 104 HE 20/2002 vp, s. 46. 105 Sen sijaan eläimen vartioimatta jättämisen kohdalla vastuuasemakysymyksiä on jouduttu arvioimaan enem-

män, kuten myöhemmin tutkielmassa ilmenee. 106 Siltala 2001, s. 113–115. Ks. myös Kolehmainen 2016, s. 120–121.

23

kytkemistapaa. Talutushihna ei esimerkiksi saa olla niin pitkä, että koira pääsee häiritsemään

muita ihmisiä.107 Koirahyökkäyksissä koiran kytkemättä pitäminen näkyy muun muassa

niin, että koiraa pidetään taajama-alueella tarkoituksellisesti vapaana, minkä seurauksena

koira voi hyökätä toisten koirien tai ihmisten kimppuun.108 On kutenkin syytä huomioida,

ettei järjestysrikkomuksen (JL 14 §) tunnusmerkistö vaadi täyttyäkseen seurauksen synty-

mistä. Pelkkä koiran tahallinen vapaana pitäminen taajamassa riittää järjestysrikkomuksen

tunnusmerkistön täyttymiseen.109 Koirahyökkäyksessä voi myös täyttyä järjestysrikkomuk-

sen tunnusmerkistö, vaikka henkilö on pitänyt koiraansa taajamassa kytkettynä. Jos koira

pääsee hyökkäämään taajamassa ihmisen kimppuun esimerkiksi sen takia, että henkilö on

pitänyt koiraansa tietoisesti pitkässä talutushihnassa, syyllistyy henkilö järjestysrikkomuk-

seen. Tämä ei kuitenkaan ilmene suoraan järjestysrikkomuksen tunnusmerkistöstä, jossa

säädetään vain, että koira on pidettävä taajamassa kytkettynä.

Rikosoikeudessa lähtökohtana on niin kutsuttu epätäsmällisyyskielto laillisuusperiaatteen

osana. Epätäsmällisyyskielto estää lainsäätäjää säätämästä liian epäselviä tai laajoja krimi-

nalisointeja.110 Se, että koiran kytkettynä pitäminen sisältää myös koiran kytkemistapaan

liittyviä velvoitteita, voi äkkiseltään kuulostaa analogiakiellon vastaiselta, koska lainkäyttäjä

ei saa edetä lain sanamuodon ulkopuolelle.111

Laintulkinnassa on sallittu tulkinta, joka perustuu termeille annettuun normaalikielen mer-

kitykseen. Tämän lisäksi sallittua laintulkintaa on tulkinta, joka perustuu termeihin, joiden

merkityssisältö selviää lain esitöistä.112 Tämän vuoksi tulkitsen koiran kytkettynä pitämisen

sisältävän myös lain esitöistä ilmenevän kytkemistapaan liittyvän velvollisuuden. Tulkintani

mukaan siinä, että koiran kytkettynä pitäminen sisältää myös kytkemistapaan liittyviä vel-

voitteita, on kyse ennemmin sallitusta laventavasta tulkinnasta kuin analogiakiellosta. Sal-

littu laventava tulkinta tarkoittaa lakitekstin soveltamista sen luonnollisen merkityssisällön

ulkopuolelle.113 Korkein oikeus on myös esimerkiksi ratkaisussaan KKO 2007:67

107 HE 20/2002 vp, s. 46. 108 Oikeuskäytännöstä ks. esim. Helsingin HO 23.2.2012 R 11/489. 109 Eri asia on, että tuomioistuimen ratkaistavaksi päätyvät rikosasiat, jotka koskevat koirahyökkäyksiä, pitävät

useasti sisällään jonkinlaisen vahinkoseurauksen. Vahinkoseuraus on useasti se tekijä, minkä johdosta koi-

rahyökkäyksistä ilmoitetaan poliisille ja mahdollinen esitutkinta käynnistyy. 110 Frände 2012, s. 37. Epätäsmällisyys tai epämääräisyyskiellosta laillisuusperiaatteen osana, ks. lisää Melan-

der 2015, s. 644–661 ja HE 44/2002 vp, s. 31–35. 111 HE 44/2002 vp, s. 34. Analogiakiellolla tarkoitetaan sitä, että rikosoikeudessa ei saa turvautua analogiaan

syytetyn vahingoksi, Melander 2002, s. 940. 112 HE 44/2001 vp, s. 34. 113 Aarnio on nostanut esille, että käytännössä on mahdotonta sanoa, mikä on laventavan tulkinnan ääriraja ja

mistä eteenpäin alkaa analogia, Aarnio 1988, s. 258.

24

kiinnittänyt huomiota siihen, että säännöstä tulee tulkita lainvalmisteluasiakirjoista ilmene-

vää lain tarkoitusta vastaavalla tavalla siten, että se on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä il-

menevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja tällainen lopputulos on

kohtuudella tekijän ennalta arvattavissa. Koirakurilla (JL 14 §) suojellaan järjestystä ja tur-

vallisuutta, mikä ilmenee selvästi lainsäännöksestä. Tulkintani siitä, että koiran kytkettynä

pitäminen sisältää myös kytkemistapaan liittyvän velvollisuuden pitää koira kytkettynä niin,

ettei koirahyökkäyksiä pääse tapahtumaan, on sopusoinnussa rangaistusuhalla tavoitellun

suojan tarkoituksen kanssa ja jokaisen koiranulkoiluttajan ennalta arvattavissa.

Taajamassa tapahtunut koirahyökkäys täyttää tulkintani mukaan aina järjestysrikkomuksen

(JL 14 §) tunnusmerkistön, jos koiraa on pidetty tarkoituksella pitkässä tai löysässä talutus-

hihnassa niin, että se on päässyt hyökkäämään. Edellä sanottu pätee myös JL 14.1,2 §:n mu-

kaisissa paikoissa. Myös hovioikeus on katsonut järjestysrikkomuksen tunnusmerkistön

täyttyneen silloin, kun koiraa on pidetty löysässä talutushihnassa ja koira päässyt hyökkää-

mään toisen koiran kimppuun.114 Oikeuskäytännön perusteella se, että koirahyökkäyksessä

täyttyy vain järjestysrikkomuksen tunnusmerkistö, on kuitenkin melko harvinainen ti-

lanne.115

Järjestyslain 14.3 §:ssä säädetään, että koiran kytkettynä pitäminen taajamassa ei koske sul-

jettua pihaa, koirien harjoituspaikkaa eikä erityisesti osoitettua aidattua jaloittelualuetta.

Koiran tulee kuitenkin olla näissäkin paikoissa omistajansa tai haltijansa valvonnassa.

E contrario -päätelmässä, joka on lain sanamuodon mukaisen tulkinnan osa, suljetaan laki-

tekstin soveltamisalan ulkopuolelle kaikki ne tapaukset, joita lakiteksti ei nimenomaisesti

kata.116 Koira saa JL 14.3 §:n mukaan olla taajamassa vapaana suljetulla pihalla, joten

e contrario -päätelmän mukaisesti koira ei saa olla taajamassa vapaana avoimella pihalla.

Myös oikeuskäytäntö vahvistaa e contrario -päätelmän mukaista tulkintaa.117 Taajamassa

esimerkiksi kerrostalojen piha-alueet ovat useasti avoimia ja koiran pitää olla kerrostalon

piha-alueella kytkettynä. E contrario -päätelmä JL 14.3 §:stä on osaltaan ristiriidassa järjes-

tyslain esitöiden kanssa. Esitöiden mukaan koiraa saa pitää vapaana omalla pihalla, jos siitä

114 Ks. esim. Helsingin HO 31.8.2017 R 16/1749. Tapauksessa henkilö syyllistyi järjestysrikkomukseen pääs-

tämällä koiran remmit löysemmälle niin, että koira pääsi hyökkäämään toisen koiran kimppuun. 115 LRS 1 §:ssä säädetään, että lakia sovelletaan rikesakon käyttämisessä eräiden rikkomusten rangaistuksena,

jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Lainkonkurrenssista enemmän ks. jakso 2.5. 116 Aarnio 1982, s. 106. 117 Ks. Rovaniemen HO 28.08.2018 R 17/422. Oikeus katsoi henkilön syyllistyneen järjestysrikkomukseen,

kun koirahyökkäys tapahtui avoimella pihalla taajamassa, ja henkilö piti koiraa vapaana.

25

ei aiheudu vaaraa yleiselle turvallisuudelle tai järjestykselle.118 Lain esitöissä ei kuitenkaan

nimenomaisesti todeta, että koiraa saa pitää vapaana taajamassa omalla avoimella pihalla.

Tulkitsen asian niin, että myös oman pihan tulee olla tosiasiassa suljettu JL 14.3 §:n mukai-

sesti, jotta koiran vapaana pidosta ei aiheudu vaaraa yleiselle turvallisuudelle tai järjestyk-

selle. Tulkintaani tukee myös Aarnion näkemys siitä, ettei sisäisesti ristiriitaisia taikka sisäl-

tönsä puolesta epämääräisiä esitöitä saa käyttää argumentteina.119 Lisäksi e contrario -pää-

telmän kohteena on lain sanamuoto. Laki on oikeuslähteiden hierarkiassa lain esitöiden ylä-

puolella ja sen velvoittavuus on suurempi.120 Tämän vuoksi e contrario -päätelmälle lain

sanamuodon mukaisen tulkinnan osana tulee antaa lain esitöitä suurempi painoarvo.

Koiraa saa pitää taajamassa vapaana suljetulla pihalla (JL 14.3 §). Pihan pitää kuitenkin olla

myös koirasta vastuussa olevan henkilön kontrollivallan alainen, jotta JL 14.3 §:n vaatimus

suljetusta pihasta täyttyy. Taajamassa esimerkiksi kerrostalojen yhteiset piha-alueet voivat

olla aidattuja ja suljettuja, mutta ne eivät ole kenenkään yksittäisen henkilön kontrollivallan

alla. Pihalle voi tulla kontrolloimattomasti esimerkiksi kerrostalon muita asukkaita, minkä

vuoksi kerrostalojen yhteiset suljetut piha-alueet eivät täytä JL 14.3 §:n mukaista vaatimusta

suljetusta pihasta.121

Koira voi myös karata pihalta, jota henkilö pitää suljettuna ja joka on henkilön kontrollival-

lan alla, ja aiheuttaa koirahyökkäyksen. Tällaisessa tilanteessa henkilöltä voi puuttua järjes-

tysrikkomuksen (LRS 14 §) tunnusmerkistön edellyttämä tahallisuus, koska henkilö on ereh-

tynyt pitämään pihaa suljettuna ja suljetulla pihalla koiraa saa pitää vapaana.122 Henkilö on

voinut kuitenkin tahallisesti laiminlyödä JL 14.3 §:n mukaisen velvollisuuden valvoa sulje-

tulla pihalla olevaa koiraa, minkä vuoksi koira on päässyt karkaamaan. Tulkintani mukaan

JL 14.3 §:ssä säädetyn velvollisuuden rikkominen ei kuitenkaan ole rangaistava teko.

Rikesakkorikkomuksista annetun lain 14.1,10 §:ssä säädetään nimenomaisesti, että JL

14.1 §:ssä säädetyn eläimen pitämiseen liittyvän velvollisuuden tahallisesta laiminlyömi-

sestä määrätään rikesakko. Järjestyslain 14.1 § koskee pelkästään velvollisuutta pitää koira

taajamassa kytkettynä (JL 14.1,1 §) ja velvollisuutta huolehtia siitä, ettei koira pääse esimer-

kiksi kuntopolulle kytkemättömänä (JL 14.1,2 §). Järjestyslain 14.3 §:ssä tarkennetaan JL

118 HE 20/2002 vp, s. 43. 119 Aarnio 1989, s. 255. 120 Aarnio 1989, s. 220–221. 121 Rovaniemen HO 30.6.2008 R 07/480. Ratkaisussa kerrostalon piha-alue oli aidattu ja henkilö piti koiraansa

vapaana aidatulla piha-alueella. Henkilön katsottiin syyllistyneen järjestysrikkomukseen, koska henkilöllä ei

yksin ollut oikeutta sulkea pihaa niin, että se olisi muodostanut JL:ssa tarkoitetun suljetun pihan. 122 Tahallisuudesta tarkemmin jaksossa 2.2.3.

26

14.1 §:ä niin, ettei koiraa tarvitse pitää kytkettynä suljetulla pihalla. Järjestyslain 14.3 §:n

mukaan henkilöllä on kuitenkin velvollisuus valvoa koiraa myös suljetulla pihalla.

Lakitekstin sanamuodon mukaisen tulkinnan yksi periaatteista on, ettei lakitekstiä tule tul-

kita siten, että jokin sen osa jää merkityksettömäksi tai tarpeettomaksi. Toisin sanoen mikään

lakitekstin elementti ei ole merkityksetön.123 Tähän periaatteeseen tukeutuen voidaan argu-

mentoida sen puolesta, että JL 14.3 § tarkentaa rangaistavaksi säädettyä JL 14.1 §:ä ja tuo

rangaistusuhan alle myös koiran valvonnan laiminlyömisen suljetulla pihalla. Tämä tulkinta

noudattaa myös osaltaan lainsäätäjän tahtoa ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta, minkä

vuoksi JL 14 § on säädetty. Voidaan myös nähdä, että tämä tulkinta noudattaa korkeimman

oikeuden ratkaisussaan KKO 2007:67 omaksumaa linjaa siitä, että säännöstä tulee tulkita

lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevää lain tarkoitusta vastaavalla tavalla siten, että se on so-

pusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen

kanssa ja tällainen lopputulos on kohtuudella tekijän ennalta arvattavissa. Myös hovioikeus

on katsonut, että aggressiivisen koiran päästäminen suljettuun koirapuistoon valvomatto-

masti täyttää järjestysrikkomuksen (JL 14 §) tunnusmerkistön.124

Kuten edellä on käynyt ilmi, voidaan siis argumentoida sen tulkinnan puolesta, että koiran

karkaaminen suljetulta pihalta sen takia, että henkilö on päästänyt koiran vapaaksi suljetulle

pihalle ilman valvontaa, täyttää järjestysrikkomuksen (JL 14 §) tunnusmerkistön. Tulkintani

mukaan koiran tahallinen päästäminen vapaaksi suljetulle pihalle ilman valvontaa, minkä

seurauksena koira karkaa ja mahdollisesti hyökkää esimerkiksi ihmisen kimppuun, ei täytä

järjestysrikkomuksen tunnusmerkistöä. Myöskään tilanteessa, jossa koira hyökkää esimer-

kiksi suljetussa koira-aitauksessa toisen koiran tai ihmisen kimppuun sen takia, että koiran

valvonta on laiminlyöty, ei täyty järjestysrikkomuksen tunnusmerkistö.

Järjestysrikkomus on niin sanottu blankokriminalisointi, jossa varsinainen rangaistussään-

nös ja tunnusmerkistö on erotettu toisistaan. Blankokriminalisoinnissa rangaistavan käyttäy-

tymisen kuvaus on etsittävä muualta kuin rangaistussäännöksestä. Järjestysrikkomuksen

rangaistussäännös sisältyy rikesakkorikkomuksista annetun lakiin (LRS 14.1,10 §) ja tun-

nusmerkistö järjestyslakiin (JL 14 §). Tämänlaisessa sääntelyn hajauttamisessa rangaistavan

käyttäytymisen sisällön selvittäminen voi olla hyvinkin työlästä ja siten ongelmallinen lega-

liteettiperiaatteen täsmällisyysvaatimuksen kannalta.125 Lähtökohtaisesti

123 Aarnio 1989, s. 256. 124 Helsingin HO 23.5.2013 R 12/1815. 125 HE 44/2002 vp, s. 33.

27

blankokriminalisointien käyttö ei ole suotavaa.126 Blankorangaistussäännösten käytön edel-

lytyksiä ovat, että niiden valtuutusketjut ovat täsmällisiä, rangaistavuuden edellytykset il-

maisevat aineelliset säännökset on kirjoitettu niin tarkasti kuin rikossäännöksiltä edellyte-

tään ja nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi myös niiden rikkomisen rangais-

tavuus sekä kriminalisoinnin sisältävässä säännöksessä on jonkinlainen asiallinen luonneh-

dinta kriminalisoitavaksi tarkoitetusta teosta.127 Laillisuusperiaate edellyttää, että rikokseen

syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka on tekohetkellä laissa nimenomaan

säädetty rangaistavaksi (RL 3:1). Järjestyslain 14.1 §:ssä säädetään koiran kytkettynä pitä-

misestä taajamassa. Järjestyslain 14.3 §:ssä säädetään koiran valvonnasta esimerkiksi sulje-

tulla pihalla. Järjestyslain 14.1 § ja JL 14.3 § pitävät sisällään erilaiset toimintavelvoitteet.

Rikesakkorikkomuksista annetussa laissa säädetään nimenomaisesti, että JL 14.1 §:n laimin-

lyönnistä rangaistaan. Rikesakkorikkomuksista annetussa laissa ei säädetä, että JL 14.3 §:n

laiminlyönnistä rangaistaan. Myös korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2000:52 oli kyse

siitä, että jo vanhentuneen kuntalain 7 §:n nojalla ei voitu tuomita rangaistukseen kunnallisen

järjestyssäännön rikkomisesta, koska rikkomisen rangaistavuus ei ilmennyt järjestyssään-

nöstä.

Lakitekstin sanamuodon mukainen tulkinta johtaa siihen, ettei henkilön tule ymmärtää ran-

gaistavaksi säädetyn myös koiran valvonnan laiminlyönti suljetulla pihalla (JL 14.3 §).

Vaikka säännöstä tulee tulkita korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2007:67 mukaan lain-

valmisteluasiakirjoista ilmenevää lain tarkoitusta vastaavalla tavalla siten, että se on sopu-

soinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen

kanssa, voidaan tässä tapauksessa myös kyseenalaistaa se, että tällainen lopputulos on koh-

tuudella tekijän ennalta arvattavissa. Ennalta arvattavuutta vastaan puhuu myös se tosi-

seikka, että LRS 14 §:ssä on muiden järjestyslain vastaisten tekojen osalta säädetty rangais-

tavaksi tekotapoja, jotka ilmenevät JL:ssa kyseisen säännöksen tunnusmerkistön eri momen-

teissa. Esimerkiksi rikesakkorikkomuksista annetun lain 14.1,4 §:ssä säädetään, että JL

6.1 §:ssä säädetyn kiellon vastaisesta valon tai mainoksen käyttämisestä, taikka JL 6.2 §:ssä

tarkoitetusta kuulutuksen tai tiedonannon luvattomasta poistamisesta tai turmelemisesta

määrätään 70 euron rikesakko. Samalla tavalla LRS 14.1,10 §:ssä tulisi säätää selvästi JL

14.3 §:n vastainen koiran valvonnan laiminlyönti suljetulla pihalla rangaistavaksi, jotta ran-

gaistusuhka tosiasiassa kohdistuisi myös JL 14.3 §:n mukaisen menettelyn laiminlyöntiin.

126 Melander 2009, s. 1184. 127 PeVM 25/1994 vp, s. 8.

28

Hovioikeus on katsonut, ettei järjestysrikkomus täyty silloin, kun koira on karannut autosta

auton oven avauduttua ja hyökännyt toisen koiran kimppuun. Hovioikeus totesi ratkaisus-

saan, ettei järjestyslaki tai mikään muukaan määräys velvoita koiran haltijaa pitämään koi-

raansa kytkettynä sen ollessa auton sisällä. Koiran karkaaminen autosta ei ollut järjestysrik-

komus, koska tahallisuus puuttui.128 Järjestyslaki ei myöskään velvoita pitämään taajamassa

koiraa kytkettynä suljetulla pihalla, joten koiran karkaaminen ensimmäisen kerran suljetulta

pihalta ei täytä pääsääntöisesti järjestysrikkomuksen (JL 14 §) tunnusmerkistön edellyttämää

tahallisuusvaatimusta koiran kytkemättä jättämisen osalta.129 Tulkintani mukaan tilanne

muuttuu tahallisuuden osalta kuitenkin siinä kohtaan, kun koira pääsee toistamiseen karkaa-

maan suljetulta pihalta. Järjestysrikkomuksen tunnusmerkistö täyttyy, koska henkilö tietää

koiran aiemman karkaamisen johdosta sen, ettei piha ole tosiasiassa suljettu. Koiraa ei saa

pitää taajamassa vapaana avoimella pihalla.

Se, että taajamassa koiran valvonnan laiminlyönti suljetulla pihalla ei ole tulkintani mukaan

järjestysrikkomuksena rangaistavaa, ei tarkoita sitä, ettei koiran valvonnan laiminlyönti sul-

jetulla pihalla voisi täyttää muiden rikosnimikkeiden tunnusmerkistöjä. Esimerkiksi eläimen

vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tunnusmerkistö voi täyttyä, kun koiran valvonta laimin-

lyödään suljetulla pihalla. Tulkintani mukaan myös hovioikeuden ratkaisua, jossa hovioi-

keus katsoi, että aggressiivisen koiran päästäminen aidattuun koirapuistoon valvomattomasti

täytti järjestysrikkomuksen tunnusmerkistön, olisi tullut tarkastella RL 44:15:n näkökul-

masta.130 Näin on oikeuskäytännössä myös tehty.131 Se, että henkilö tietää koiransa aggres-

siiviseksi ja koira hyökkää toisten koirien kimppuun suljetussa koirapuistossa, voi täyttää

myös vahingonteon (RL 35:1) tunnusmerkistön. Tällaisessa tilanteessa koirahyökkäyksen

rikosoikeudellinen tarkastelu järjestysrikkomuksen näkökulmasta on tulkintani mukaan altis

kritiikille. Koirapuistossa koiran valvonnasta luovutaan aina tietyllä tasolla jo siinä kohtaan,

kun koira päästetään puistoon vapaaksi. On mahdotonta määrittää, milloin on ylitetty ”salli-

tun” valvonnan laiminlyönnin raja tilanteessa, jossa koiraa pidetään luvallisesti

128 Helsingin HO 4.2.2016 R 14/2031. 129 Käytän sanaa ”pääsääntöisesti”, koska jos henkilö esimerkiksi tietää varmaksi, että koira karkaa pihalta,

täyttää menettely järjestysrikkomuksen tunnusmerkistön. 130 Helsingin HO 23.5.2013 R 12/1815. Myös Kouvolan HO 3.7.2007 R 06/1248 oli kyse siitä, että henkilö

oli laiminlyönyt koiriensa valvonnan koirapuistossa niin, että koirat olivat hypänneet koirapuiston aidan yli.

Henkilö tuomittiin järjestysrikkomuksesta. 131 Ks. esim. Helsingin HO 30.9.2004 R 04/2665, jossa koira hyökkäsi koirapuistossa toisen koiran kimppuun

ja koiran omistaja tuomittiin eläimen vartioimatta jättämisestä rangaistukseen.

29

koirapuistossa vapaana. Sama pätee myös koiran pitämiseen vapaana esimerkiksi omakoti-

talon suljetulla pihalla.132

Koira voi päästä ihmiseltä karkuun myös esimerkiksi sen vuoksi, että ihminen kaatuu koiraa

ulkoiluttaessa ja päästää refleksinomaisesti koiran talutushihnasta irti. Tällöin ei tulkintani

mukaan ole kyse tunnusmerkistön mukaisesta teosta, vaan voidaan puhua ruumiinliikkeistä,

joilla ei ole toiminnan ominaisuutta. Ihmiseltä puuttuu tällöin ruumiinliikkeen tosiasiallinen

kontrolli. Refleksit ovat kontrolloimattomia ruumiinliikkeitä, joten koiran karkaaminen ref-

leksin seurauksena ei täytä järjestysrikkomuksen (JL 14 §) tunnusmerkistöä.133

2.2.2 Taajama-käsitteen tulkitseminen

Koirahyökkäyksen on pitänyt tapahtua taajamassa, jotta koirahyökkäys voi täyttää järjestys-

rikkomuksen (JL 14.1,1 §) tunnusmerkistön. Järjestyslain mukaan taajamalla tarkoitetaan

taajaan rakennettua aluetta, joka on osoitettu taajama-liikennemerkillä (JL 2.1,2 §). Käytän-

nössä järjestysrikkomuksen edellyttämä taajamaolosuhteen toteaminen koirahyökkäyspai-

kalla voi muodostua ongelmalliseksi, koska koirahyökkäyspaikalla on harvoin suoraan näh-

tävissä taajama-liikennemerkkiä.

Järjestyslain esitöissä ehdotettiin, että koira olisi pidettävä kytkettynä taajaan rakennetulla

alueella taajaman sijasta. Järjestyslain esitöiden mukaan taajaan rakennetulla alueella tarkoi-

tettiin aluetta, jossa oli yhtenäinen ja tiheä asutus. Alueen luonnetta olisi tullut arvioida kaa-

voitustilanteen, alueen rakentamisasteen ja taajamaa osoittavien liikennemerkkien avulla.134

Lainvalmistelussa taajaan rakennettu alue muutettiin kuitenkin taajamaksi myös koirakurin

132 Järjestyslain osalta voidaan puhua mielestäni huonosta lainsäätämisestä. Lainvalmistelussa säännökset ko-

kivat koirakurin kohdalla paljon viime hetken muutoksia. Esim. JL 14.1.2 §:n osalta vasta valiokuntakäsitte-

lyssä ”tajuttiin”, että ihmiset tykkäävät ulkoiluttaa koiraa kuntoradalla. Aluksi oli suunniteltu, että myös koiran

ulkoiluttaminen kytkettynä kuntoradalla olisi rangaistavaa, ks. HaVM 28/2002 vp. Järjestyslakia olisi koiraku-

rin (JL 14 §) osalta saatu muutettua muutamalla pienellä yksityiskohdalla paljon tarkoituksenmukaisemmaksi.

Ensinnäkin JL 14.1,1 §:ssä olisi tullut säätää ”pidettävä koira taajamassa kytkettynä ja hallinnassa.” Lisäksi jos

rangaistusuhka haluttiin tosiasiassa kohdistaa myös JL 14.3 §:n vastaiseen toimintaan, olisi LRS:ssa voitu sää-

tää kokonaisuudessaan JL 14 §:n laiminlyönti rangaistavaksi. Puutteistaan huolimatta järjestyslain on nähty

ajaneen asiansa kohtuullisen hyvin, ks. Kolehmainen 2005, s. 3. 133 Toiminnasta rikoksen edellytyksenä ks. Frände 2012, s. 69–71. Ihmisen automaattisista ruumiinliikkeistä

rikosoikeuden näkökulmasta ks. Ashworth – Horder 2013, s. 88–90. 134 HE 20/2002 vp, s. 46. Mielestäni tämä määritelmä olisi ollut koirahyökkäysten näkökulmasta selkeämpi

vaihtoehto, joka olisi jättänyt viranomaiselle harkintavaraa sen suhteen, onko koirahyökkäys tapahtunut taajaan

asutulla alueella. Kaikkia Suomen taajamia ei ole merkitty taajama-liikennemerkillä. Tilastokeskuksen määri-

telmän mukaan ”Taajamaksi märitellään kaikki vähintään 200 asukkaan rakennusryhmät, joissa rakennusten

välinen etäisyys ei yleensä ole 200 metriä suurempi. Taajamien rajauksissa otetaan huomioon asuinrakennusten

lisäksi mm. liike-, toimisto- ym. työpaikkoina käytettävät rakennukset. Hallinnollisilla aluejaoilla ei ole vaiku-

tusta taajamien muodostamiseen.” Ks. Tilastokeskus 2019.

30

osalta, vaikka lakivaliokunta nosti esille lausunnossaan, että taajama-liikennemerkkien

avulla on vaikea rajata järjestyslain säännösten soveltamisala riittävän selkeästi.135

Kaikkia Suomen taajamia ei ole merkitty taajama-liikennemerkeillä. Ei ole olemassa vas-

tausta siihen, millä systematiikalla taajama-liikennemerkkejä on taajamiin asetettu. Ei ole

myöskään olemassa karttaa, johon olisi sijoitettu kaikki taajama-liikennemerkit ja niiden

vaikutusalueet.136 Suurissa kaupungeissa ja varsinkaan niiden keskusta-alueilla tapahtunei-

den koirahyökkäysten osalta ei liene epäselvyyttä siitä, että alue kuuluu taajama-liikenne-

merkin vaikutuspiiriin. Sen selvittäminen, onko koirahyökkäys tapahtunut järjestyslain mu-

kaisessa taajamassa, voi kuitenkin osoittautua haastavammaksi, kun koirahyökkäys on ta-

pahtunut pienemmällä paikkakunnalla.

Taajama-liikennemerkillä osoitetaan taajaan rakennettu alue. Tavanomaisen kokoiset puis-

tot, joita sijaitsee esimerkiksi isojen kaupunkialueiden sisällä, kuuluvat tulkintani mukaan

taajama-liikennemerkin vaikutusalueeseen.137 Järjestyslain 4 §:n mukaan alkoholin nautti-

minen yleisellä paikalla taajamassa on kielletty (JL 4.1 §), mutta alkoholin nauttiminen hie-

nostuneesti muita häiritsemättä esimerkiksi puistossa on sallittu (JL 4.2 §). Järjestyslain

4 §:n sanamuotoa tulkitsemalla on pääteltävissä, että kaupunkialueiden sisällä olevat puistot

katsotaan kuuluvan taajama-alueeseen. Lain systemaattisessa tulkinnassa tulkintavaihtoeh-

doista valitaan se, joka on parhaiten lain systeemin mukainen. Aarnio käyttää lain systemaat-

tisesta tulkinnasta myös nimitystä systeemiargumentti.138 Vaikka koirakurin (JL 14 §) osalta

ei ole suoraan laissa säädetty, että kaupunkialueiden sisällä olevat puistot kuuluvat kokonai-

suudessaan taajama-alueeseen, on tämä tulkinta järjestyslain systeemin mukainen. Järjestys-

lakia systemaattisesti tulkiten JL 4 §:n sanamuoto johtaa siihen, että puistot katsotaan myös

koirakurin osalta taajama-alueeseen kuuluviksi.

135 Ks. LaVL 22/2002. Vrt. HaVM 28/2002 vp. Hallintovaliokunnan käsityksen mukaan taajaman määrittelyssä

ei tulisi olemaan käytännössä erityisiä ongelmia. 136 Taajama-liikennemerkistä säädetään tieliikenneasetuksen (182/1982) 19 §:ssä. Internetissä pääsee maksut-

tomalle Liiteri-sivustolle (https://liiteri.ymparisto.fi/), jossa voi tarkastella karttapohjasta asemakaava-alueita

ja missä kulkee liikennetaajamia, Liiteri 2019. Valitettavasti nämäkään eivät yksiselitteisesti kerro taajama-

liikennemerkkien sijaintia, mutta voivat indikoida vahvasti sen puolesta tai sitä vastaan, että koirahyökkäys-

paikka kuuluu taajama-liikennemerkin vaikutusalueeseen. Ympäristöhallinto ylläpitää myös internetissä kart-

taa, jossa on rajattu taajama-alueet, Ks. Ympäristöhallinto 2019. Kartan perusteella ei kuitenkaan pysty sano-

maan, onko taajama merkitty taajama-liikennemerkillä. 137 Puistojen ympärillä sijaitsevat talot kaupunkialueilla harvoin ovat yli 200 metrin päässä toisistaan, mutta on

se mahdollista. Lisäksi oikeuskäytännöstä voi mainita esim. Turun HO 7.9.2016 R 16/1098, jossa hovioikeus

katsoi henkilön syyllistyneen järjestysrikkomukseen, koska henkilö piti koiraa vapaana Hämeenlinnan Linna-

puiston ulkoilualueella. 138 Aarnio 2006, s. 297; Kolehmainen 2016, s. 122.



31

Kaupunkialueiden keskellä saattaa sijaita myös laajoja metsäalueita.139 Metsät eivät kuulu

taajama-alueeseen, koska ne eivät ole taajaan asuttuja alueita, joita taajama-liikennemer-

keillä osoitetaan.140 Metsän kuntopoluilla koira pitää olla kytkettynä (JL 14.1,2 §). Koiran

omistajan pitää myös huolehtia siitä, ettei koira pääse metsästä kytkemättömänä esimerkiksi

kuntopolulle (JL 14.1,2 §).

2.2.3 Tahallisuus järjestysrikkomuksessa

Järjestysrikkomuksen tunnusmerkistö vaatii täyttyäkseen tahallisuutta (LRS 14.1 §). Rike-

sakkorikkomuksista annetun lain 14.1,10 §:n mukaan järjestyslain tahallisesta 14.1 §:ssä

säädetyn eläimen pitämiseen liittyvän velvollisuuden laiminlyönnistä tuomitaan 40 euron

rikesakko.141 Jotta henkilön voidaan katsoa syyllistyneen järjestysrikkomukseen, pitää näyt-

tää toteen, että olosuhdetahallisuuden vaatima todennäköisyyskynnys on ylitetty kaikkien

järjestysrikkomuksen tunnusmerkistön yksittäisten tunnusmerkkien osalta.

Syyllistyäkseen järjestysrikkomukseen koirakurin (JL 14.1 §) osalta henkilön täytyy pitää

varsin todennäköisenä sitä, että henkilö on taajama-liikennemerkin vaikutusalueella. ”Varsin

todennäköisenä pitäminen” ratkaistaan henkilön subjektiivisen mieltämisen näkökulmasta

kuten aikaisemmin tutkielmassa on jo käynyt ilmi. Taajamalla tarkoitetaan taajaan rakennet-

tua aluetta, joka on taajama-liikennemerkillä osoitettu (JL 2.1,2 §). Taajama-liikennemerkki

on deskriptiivinen tunnusmerkistötekijä. Tahallisuuden näkökulmasta deskriptiiviset tun-

nusmerkit edellyttävät vain jonkinlaista havaitsemista tai tunnistamista.142 Jos henkilö ha-

vaitsee taajama-liikennemerkin, täyttyy tahallisuus suhteessa järjestysrikkomuksen tunnus-

merkistön taajama-tunnusmerkkiin.

Henkilö voi olla koiran kanssa taajama-alueella myös niin, ettei henkilö ole havainnut taa-

jama-liikennemerkkiä. Taajama-alueella on kuitenkin rakennettu taajaan rakennuksia, jotka

henkilö voi havaita. Taajaan rakennettujen rakennusten havaitsemisen johdosta henkilön pi-

täisi ymmärtää, että henkilö saattaa mahdollisesti oleskella taajama-alueella. Jos henkilö ai-

koo esimerkiksi pitää koiraa vapaana kyseisellä alueella, pitää henkilön myös ymmärtää se,

että tilanteessa on varteenotettava mahdollisuus syyllistyä järjestysrikkomukseen (JL 14 §).

Varteenotettava mahdollisuus rikoksen syntymisestä edellyttää tilanteen selvittämistä.

139 Esim. kaupunkialueiden metsäalueista voi mainita Helsingin keskuspuiston. 140 MetsL 53 § tulee kuitenkin huomioida myös keskellä metsässä. Ilman maanomistajan lupaa koiraa ei saa

pitää irti toisen alueella. Metsästyslain esitöistä ilmenee kuitenkin, että koiraa saa pitää metsässä irti, mikäli se

on välittömästi hallittavissa, HE 300/1992 vp, s. 23–24. 141 Lähtökohtaisesti tahallisesti rangaistavissa rikoksissa ei mainita tahallisuutta rikoslain systematiikasta joh-

tuen, mutta järjestysrikkomuksen tunnusmerkistössä tahallisuus mainitaan nimenomaisesti. 142 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 295.

32

Henkilölle syntyy siis selonottovelvollisuus sen suhteen, kuuluuko alue taajama-liikenne-

merkin vaikutuspiiriin.143 Jos henkilö ei ota selvää taajama-olosuhteen olemassaolosta, hen-

kilön tahallisuus suhteessa järjestysrikkomuksen tunnusmerkistön taajama-tunnusmerkkiin

täyttyy. Myös korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:64 tuonut esille sen, että tarkoi-

tuksellinen tietämättömyys ei poista tahallisuutta. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO

2014:54, joka koski lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, korkein oikeus nosti esille myös

sen, että olosuhdetahallisuuden osalta ongelmallisena on pidetty lähinnä tilanteita, joissa te-

kijä rikosvastuun torjumiseksi pyrkii muun muassa välttämään erityisen vastuuasemansa

synnyttämää selvitysvelvollisuutta. Koiran omistaja tai haltija on tulkintani mukaan erityi-

sessä vastuuasemassa koiransa suhteen. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilölle syntyy myös

koiran omistajuuden perusteella erityinen selonottovelvollisuus suhteessa järjestysrikko-

muksen taajama-tunnusmerkkiin. Vaikka tahallisuus ratkaistaan aina henkilön subjektiivisen

mieltämisen näkökulmasta, osoittavat edellä mainitut argumentit sen, että järjestysrikko-

muksen tunnusmerkistön osalta tahallisuus suhteessa taajama-tunnusmerkkiin on melko hel-

posti näytettävissä toteen.

Henkilön on myös pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä esimerkiksi kun-

topolulle (JL 14.1,2 §). Koiran tietoinen vapaana pitäminen kuntopolulla osoittaa tahalli-

suutta. Olosuhdetahallisuuden arviointi voi aiheuttaa JL 14.1,2 §:n tilanteissa myös vaikeuk-

sia. Keskellä metsää koiraa saa pitää vapaana, joskin sen pitää olla välittömästi kytkettä-

vissä.144 Jos koira etenee metsästä kytkemättömänä kuntopolulle ja hyökkää toisen ihmisen

tai koiran kimppuun, tulee tahallisuutta arvioida jälleen olosuhdetahallisuutena. Tällöin ar-

vioidaan henkilön subjektiivisen mieltämisen näkökulmasta, olisiko henkilön pitänyt miel-

tää varsin todennäköiseksi se, että koira etenee metsästä kytkemättömänä kuntopolulle. Jos

henkilön katsotaan mieltäneen yli 50 prosentin varmuudella, että koira etenee kytkemättö-

mänä metsästä kuntopolulle, syyllistyy henkilö järjestysrikkomukseen (JL 14.1,2 §). Tällai-

sessa tilanteessa tahallisuuden toteen näyttäminen voi kuitenkin osoittautua haasteelliseksi.

Kuitenkin esimerkiksi koiran toistuvat karkaamiset lyhyen ajan sisällä metsästä niin, että

koira etenee metsästä kytkemättömänä kuntopolulle, voivat osoittaa tahallisuuskynnyksen

ylittymistä.145

143 Selonottovelvollisuudesta ks. Vihriälä 2012, s. 154–155. 144 HE 300/1992 vp, s. 23–24. MetsL 51 § ja 53 § tulee ottaa huomioon metsässä. 145 Rovaniemen HO 20.10.2011 R 10/890. Tapauksessa toistuvat karkaamiset osoittivat tahallisuuskynnyksen

ylittymistä.

33

Velvollisuus pitää koira taajamassa kytkettynä on varsin yksiselitteinen ja tästä koiran omis-

tajalla ei voi olla epäselvyyttä.146 Tahallisuus ei pääsäännön mukaan edellytä tekijän tietoa

siitä, että laissa asetetaan hänelle tietty toimintavelvollisuus. Jos tekijä ei tunne hänelle laissa

määrättyä toimintavelvollisuutta, vastuuvapaus voi seurata kieltoerehdyksen nojalla.147 Jos

henkilö pitää koiraa tietoisesti taajamassa kytkemättömänä ja koira pääsee hyökkäämään

toisen koiran tai ihmisen kimppuun, syyllistyy henkilö järjestysrikkomukseen (JL 14 §).

Henkilö syyllistyy järjestysrikkomukseen myös, jos henkilö tietoisesti ulkoiluttaa koiraa taa-

jamassa löysässä tai pitkässä talutushihnassa.148

Jos koira ei ole aikaisemmin karkaillut, mutta henkilö pitää koiran karkaamista varsin toden-

näköisenä ja koira karkaa, laiminlyö henkilö tahallisesti järjestysrikkomuksen tunnusmer-

kistön (JL 14 §) edellyttämän velvollisuuden pitää koira taajamassa kytkettynä. Sillä ei ole

merkitystä tahallisuutta arvioitaessa mistä koira on karannut, jos henkilö on mieltänyt koiran

karkaamisen varsin todennäköiseksi.149 Aikaisemmin tutkielmassa on jo nostettu esille, että

koiran toistuva karkaaminen suljetulta pihalta osoittaa järjestysrikkomuksen edellyttämää

tahallisuutta, koska henkilön täytyy aikaisempien karkaamisten johdosta ymmärtää, että piha

ei ole tosiasiassa suljettu.150 Henkilön pitää myös huolehtia siitä, että esimerkiksi pihan ai-

taus on tosiasiassa sellainen, että pihaa voidaan pitää suljettuna. Jos aitauksen rakentaa puut-

teellisesti esimerkiksi niin, että aidan korkeus on vain polveen asti ja henkilö omistaa ison

koiran, ei pihan aitaus muodosta pihasta suljettua. Henkilön pitää myös tällaisessa tilanteessa

mieltää, ettei piha ole tosiasiassa suljettu. Jos koira karkaa pihalta sen seurauksena, että aita

on selvästi rakennettu puutteellisesti, syyllistyy henkilö järjestysrikkomukseen.151

Koiraa voidaan pitää taajamassa avoimella pihalla myös juoksuhihnassa. Tällöin koira on JL

14.1 §:n sanamuodon mukaisesti kytkettynä. Jos koira karkaa avoimelta pihalta juoksuhih-

nasta kerran, ja henkilö ei ole pitänyt karkaamista vähintään varsin todennäköisenä, ei kyse

ole järjestysrikkomuksen tunnusmerkistön edellyttämästä tahallisuudesta. Koiran

146 Näin on todettu esimerkiksi Helsingin HO 28.5.2014 R 14/1141. 147 Frände 2012, s. 209. Kysymys kieltoerehdyksestä kuuluu syyllisyyden piiriin ja rajautuu täten tutkielmasta

pois. 148 HE 20/2002 vp, s. 43. 149 Tahallisuuden toteen näyttäminen koiran karkaamistilanteissa voi olla haastavaa. Oikeuskäytännöstä ks.

esim. Turun HO 20.11.2018 R 18/1353 ja 12.9.2019 R 19/1298. Molemmissa tapauksissa koira pääsi karkaa-

maan pihalta, ja kyse oli hovioikeuden mukaan huolimattomuudesta. Helsingin HO 4.2.2016 R 14/2031 koira

karkasi autosta, ja kyse ei ollut tahallisuudesta. Ks. myös Turun HO 29.9.2016 R 16/975, jossa koira karkasi

huoneistosta eikä kyse ollut tahallisuudesta. 150 Koiraa ei saa pitää taajamassa vapaana avoimella pihalla JL 14.3 §:n vastakohtaispäätelmän mukaisesti. 151 Ks. Kouvolan HO 28.12.2007 R 06/1168, jossa isokokoinen koira karkasi aidatulta pihalta. Aitaus oli puut-

teellisesti rakennettu eikä se ollut tarpeeksi korkea, minkä vuoksi koira karkasi pihalta. Henkilön katsottiin

syyllistyneen järjestysrikkomukseen.

34

ensimmäinen karkaaminen juoksuhihnasta osoittaa kuitenkin sen, että koiran kytkemista-

vassa on ollut puutteita ja että henkilö on tullut tietoiseksi näistä kytkemistavan puutteista

koiran ensimmäisen karkaamisen johdosta. Mikäli henkilö ei tee koiran kytkemistapaan kor-

jauksia ja koira karkaa juoksuhihnasta uudestaan aiheuttaen esimerkiksi koirahyökkäyksen,

on kyse järjestysrikkomuksen tunnusmerkistön edellyttämästä tahallisuudesta, koska hen-

kilö on ollut tietoinen koiran kytkemistavan puutteista. Myös koiran toistuva karkaileminen

talutushihnasta, kun koiraa ulkoilutetaan, osoittaa tahallisuutta järjestysrikkomuksen osalta.

Henkilö on tullut tietoiseksi kytkemistavan puutteista ensimmäisen koiran karkaamisen jäl-

keen. Jos henkilö ei korjaa koiran kytkemistavassa olevia puutteita ja koira karkaa uudestaan

aiheuttaen esimerkiksi koirahyökkäyksen, on kyse tulkintani mukaan järjestysrikkomuksen

tunnusmerkistön edellyttämästä tahallisuudesta. Järjestyslain esitöiden mukaan kytkemista-

van pitää olla sellainen, että yleinen järjestys ja turvallisuus säilyy ja että muiden ihmisten

liikkuminen on turvallista.152 Myös hovioikeudessa on katsottu, että koiran toistuvat karkaa-

miset lyhyen ajan sisällä osoittavat järjestysrikkomuksen tunnusmerkistön (LRS 14 §) edel-

lyttämää tahallisuutta.153

2.3 Eläimen vartioimatta jättämisen tunnusmerkistön mukaisuus

2.3.1 Tekotapa ja vastuuasema

Rikoslain 44:15:n mukaan henkilö, joka jättää tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

asianmukaisesti vartiomatta ihmiselle vaarallisen eläimen, josta hän on vastuussa, on tuo-

mittava eläimen vartioimatta jättämisestä sakkoon (RL 44:15.1).154 Rikoslain 44:15:n tun-

nusmerkistön mukainen tekotapa on vaarallisen eläimen asianmukaisen vartioinnin laimin-

lyöntiä. Rikoslain 44:15:n esitöiden mukaan säännöksen nojalla voidaan puuttua niihin ti-

lanteisiin, joissa eläimen vartioimatta jättäminen aiheuttaa vaaratilanteen, vaikka vahinkoa

ei ole vielä syntynyt. Säännös mahdollistaa puuttumisen vaaraa ja aiheellista pelkoa aiheut-

tavan eläimen riittämättömään vartiointiin ennen kuin vahinkoa on syntynyt.155 Rikoslain

44:15:n esitöistä ei suoraan selviä, mitä tarkoitetaan eläimen asianmukaisella vartioinnilla.

Rikoslain 44:15:n historiallisen tulkinnan avulla on kuitenkin pääteltävissä, että eläimen asi-

anmukainen vartiointi on laiminlyöty, jos koira aiheuttaa vaaratilanteen. Rikoslain 44:15:n

152 HE 20/2002 vp, s. 43. 153 Rovaniemen HO 20.10.2011 R 10/890. Ratkaisun tapauksessa koira oli karannut jopa 10 kertaa lyhyen ajan

sisällä. Loppujen lopuksi koira hyökkäsi karkaamisen päätteeksi lapsen kimppuun. 154 RL 44:15.2:ssa säädetään, että ”Tuomioistuin voi määrätä eläimen tapettavaksi, jos se on eläimen vaaralli-

suuden vuoksi perusteltua. Määräystä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei määräyksen antanut

tuomioistuin tai muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.” RL 44:15.2:sta käsitellään tarkemmin jaksossa

2.3.2 ja menettämisseuraamusten yhteydessä seuraavassa pääluvussa. 155 HE 17/2001 vp, s. 17, 61.

35

historiallisen tulkinnan avulla abstrakti käsite ”asianmukainen” saa konkreettisen sisällön.

Tulkintani mukaan tämä tarkoittaa esimerkiksi henkilön tahallisuuden arvioimisen osalta

sitä, että tahallisuutta tulee arvioida suhteessa asianmukaisen vartioinnin laiminlyönti -tun-

nusmerkkiin (RL 44:15.1) niin, että arvioidaan henkilön tietoisuuden tasoa siitä, että koira

aiheuttaa vaaratilanteen.

Eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tunnusmerkistön mukainen eläimen asianmu-

kaisen vartioinnin laiminlyönti voi toteutua monella eri tavalla. Eläimen asianmukaisen var-

tioinnin laiminlyönti ei tekotapana aseta rajoitteita nimikkeen soveltumiselle erilaisiin koi-

rahyökkäystilanteisiin.156 Hovioikeus on myös ratkaisussaan suoraan ilmaissut, että eläimen

vartioimatta jättäminen kattaa säännöksenä laajasti koirahyökkäystilanteet, joissa vaaralli-

sesta eläimestä vastuussa oleva henkilö laiminlyö velvollisuutensa huolehtia siitä, ettei eläi-

mestä aiheudu vaaraa ulkopuolisille.157 Oikeuskäytännössä on esimerkiksi katsottu, että

eläimen asianmukainen vartiointi on laiminlyöty, kun vapaana ollut koira on hyökännyt koi-

rapuistossa toisen koiran kimppuun, koira on ollut irrallaan ja hyökännyt toisen koiran tai

ihmisen kimppuun, koira on karannut pihalta ja hyökännyt ihmisen kimppuun, koira on jä-

tetty tolppaan kytkettynä kaupan edustalle kaupassa käynnin ajaksi ja koira on hyökännyt

ihmisen kimppuun ja kun koira on ollut ulkoilutettaessa talutushihnassa ja hyökännyt ihmis-

ten kimppuun.158 Eläimen asianmukaisen vartioinnin laiminlyöntiin voi syyllistyä missä ta-

hansa, myös kotonansa.159

Varsinaisissa laiminlyöntirikoksissa vastuuasemassa olevien piiri käy ilmi suoraan laista.160

Eläimen vartioimatta jättämiseen voi syyllistyä vain henkilö, joka on vastuussa eläimestä

(RL 44:15.1). Rikoslain 44:15:n esitöissä mainitaan, että eläimestä on vastuussa omistaja,

hoitaja tai se, joka on ottanut sen huostaansa.161 Henkilö, joka antaa vaaralliseksi tietämänsä

koiran toiselle hoidettavaksi, voi myös syyllistyä eläimen asianmukaisen vartioinnin laimin-

lyöntiin. Eläimen asianmukainen vartiointi on laiminlyöty, jos koiran hoitoon antanut

156 RL 44:15:n kohdalla pitää kuitenkin muistaa, että säännöksen tarkoitus on olla preventiivinen, eli vaarallisen

koiran asianmukaisen vartioinnin laiminlyönti ei tekotapana edellytä koirahyökkäystä tapahtuneeksi, HE

17/2001, s. 57. Ks. myös Kouvolan HO 19.8.2004 R 04/542, jossa koira ei ollut aiheuttanut vahinkoa, mutta

henkilön katsottiin syyllistyneen eläimen vartioimatta jättämiseen. 157 Vaasan HO 6.2.2014 R 13/753. 158 Helsingin HO 30.9.2004 R 04/2665; Helsingin HO 23.2.2012 R 11/489; Helsingin HO 11.4.2016 R

15/1380; Helsingin HO 8.4.2004 R 02/4038; Helsingin HO 28.2.2017 R 14/209. 159 Ks. Helsingin HO 31.1.2020 R 19/1645. Ratkaisussa oli kyse siitä, että koira oli kotonansa hyökännyt kylään

tulleiden ihmisten kimppuun. Koiran omistajien katsottiin syyllistyneen mm. eläimen vartioimatta jättämiseen.

Ks. myös Rovaniemen HO 30.4.2008 R 07/978. Ratkaisussa oli kyse siitä, että koira oli purrut talon pihalla

kylään tullutta ihmistä. Koiran omistajan katsottiin syyllistyneen eläimen vartioimatta jättämiseen. 160 Frände 2012, s. 207–208. 161 HE 17/2001 vp, s. 61.

36

henkilö ei anna koiran hoitoon ottaneelle henkilölle asianmukaisia tietoja koiran vaarallisuu-

desta, ja koira hyökkää ihmisen tai toisen koiran kimppuun hoitoaikana.162 Ensisijaisessa

vastuuasemassa on koiran hoitoon ottanut henkilö, mutta mikäli henkilö on ohjeistettu puut-

teellisesti koiran vaarallisuudesta, voidaan vastuu ulottaa myös henkilöön, joka on antanut

koiran hoitoon.163

2.3.2 Ihmiselle vaarallinen eläin

Koirahyökkäyksessä eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tunnusmerkistö edellyttää

täyttyäkseen sitä, että koira katsotaan ihmiselle vaaralliseksi eläimeksi. Rikoslain 44:15:n

esitöissä sanotaan, että vaarallisella eläimellä tarkoitetaan mitä tahansa kotieläimeksi otettua

eläintä, joka voi olla ihmiselle vaarallinen. Säännös koskee yhtä lailla taloudellisen toimin-

nan vuoksi pidettäviä eläimiä kuin myös lemmikkieläimiä. Lisäksi rikoslain 44:15:n esi-

töissä sanotaan, että säännöksen tarkoituksena on puuttua vaaraa ja aiheellista pelkoa aiheut-

tavan eläimen riittämättömään vartiointiin ja että eläimenpitäjän tulee olla tietoinen eläimen

vaarallisuudesta tai ainakin on näytettävä toteen, että eläimenpitäjällä on ollut aihetta olettaa

eläimen olevan vaarallinen.164

Eläimenpitäjän tietoisuus eläimen vaarallisuudesta on koirahyökkäyksen näkökulmasta

olennainen seikka parissakin eri tarkoituksessa. Lainopillisesti se vaikuttaa suoraan eläimen

vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tunnusmerkistön mukaiseen tahallisuus- ja huolimatto-

muusharkintaan.165 Se myös määrittää pitkälti sen, mitä RL 44:15:n tunnusmerkistön mu-

kainen ihmiselle vaarallinen eläin -tunnusmerkki tarkoittaa. Sitä, minkälainen koira on kat-

sottava ihmiselle vaaralliseksi eläimeksi RL 44:15:n tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla,

voidaan hahmottaa seuraavan esimerkin avulla: Henkilö A ulkoiluttaa koiraansa ja koira

hyökkää henkilö B:n kimppuun. Henkilö A:n koira ei ollut ennen hyökkäystä osoittanut min-

käänlaista aggressiivisuutta ihmistä kohtaan, eikä henkilö A tiedostanut koiransa olevan ih-

miselle vaarallinen. Koirahyökkäyksessä henkilö A:n koira ei ole ihmiselle vaarallinen eläin

162 Ks. Helsingin HO 4.7.2017 R 17/507. Ks. myös Kouvolan HO 24.8.2006 R 05/1439. Ratkaisussa oli kyse

siitä, että henkilö oli antanut ystävänsä taluttaa vaaralliseksi tietämänsä koiran autosta sisälle asuntoon ja koira

karkasi. Karkaamisen seurauksena koira hyökkäsi ihmisen kimppuun. Hovioikeuden mukaan henkilön olisi

tullut kertoa ystävälleen koiran vaarallisuudesta ja karkausalttiudesta. Henkilön katsottiin syyllistyneen eläi-

men vartioimatta jättämiseen. Vrt. Kouvolan HO 18.8.2011 R 11/623. Ratkaisussa hovioikeus katsoi, että koi-

rasta oli ensisijaisesti vastuussa henkilö, jonka vastuulle koira oli jätetty, eikä koiran hoitoon jättäneen henkilön

katsottu syyllistyneen eläimen vartioimatta jättämiseen. 163 Ensisijaisesta vastuuasemasta ks. Hahto 2008, s. 171. Oikeuskäytännöstä ks. esim. Vaasan HO 28.6.2017 R

15/738, jossa todetaan, että koirasta on ensisijaisesti vastuussa henkilö, jolle koiran valvonta on siirretty. 164 HE 17/2001 vp, s. 61. LaVM 5/2002 vp ei käsitellä sitä, mitä tarkoitetaan ihmiselle vaarallisella eläimellä. 165 Esimerkiksi törkeää huolimattomuutta arvioitaessa painoarvoa annetaan riskinoton tietoisuudelle ja louk-

kauksen todennäköisyydelle (RL 3:7.2). Ks. lisäksi Frände 2012, s. 205–206. Ks. myös Boucht – Frände 2019,

s. 130–132.

37

RL 44:15:n tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla, joten henkilö A ei syyllisty eläimen var-

tioimatta jättämiseen. Vuoden päästä edellisestä koirahyökkäyksestä henkilö A:n koira

hyökkää ulkoilutettaessa henkilö C:n kimppuun. Tässä koirahyökkäyksessä henkilö A:n

koira on ihmiselle vaarallinen eläin RL 44:15:n tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla,

koska henkilö A on aikaisemman koirahyökkäyksen johdosta tullut tietoiseksi koiransa vaa-

rallisuudesta ihmiselle. Rikoslain 44:15:n tunnusmerkistön edellyttämän ihmiselle vaaralli-

nen eläin -tunnusmerkin ratkaiseminen tulee jakaa siis kahteen osaan: Aluksi on selvitettävä,

voidaanko koiraa pitää ylipäänsä ihmiselle vaarallisena eläimenä. Tapahtunut koirahyök-

käys tietysti osoittaa, että koiraa on pidettävä ihmiselle vaarallisena eläimenä. Lopuksi on

selvitettävä, onko koirasta vastuussa oleva henkilö ollut tietoinen tai onko henkilöllä ollut

aihetta olettaa, että koira on ihmiselle vaarallinen. Molempien ehtojen on täytyttävä, jotta

koiraa voidaan pitää RL 44:15:n tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla ihmiselle vaaralli-

sena eläimenä.166

Myös oikeuskäytäntö osoittaa, että kun arvioidaan eläimen vaarallisuutta ihmiselle RL

44:15:n tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla, tulee lähes kaikki painoarvo antaa eläimen-

pitäjän tietoisuudelle koiran vaarallisuudesta.167 Eläimen vaarallisuusarvioon vaikuttaa

myös koiran rotu. Hovioikeus on todennut, että ”Vaarallisuusarviointi onkin koiran fyysisten

ominaisuuksien sijaan tehtävä ensisijaisesti sen aiemman käytöksen perusteella. Sinänsä on

kuitenkin selvää, että suurikokoiset, suojelu- ja vahtikäyttöön tarkoitetut koirat voivat kes-

kimäärin olla ihmiselle vaarallisempia kuin pienet sylikoirat. Niiden kohdalla kynnys siihen,

että koiranpitäjällä on aihetta olettaa eläimen olevan vaarallinen, on siten matalammalla.”168

Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun vaarallista rotua oleva isokokoi-

nen koira puskee talutushihnan päässä muita ihmisiä kohti, voi koiran käyttäytyminen johtaa

siihen, että eläimenpitäjällä on aihetta pitää koiraansa ihmiselle vaarallisena. Jos taas talu-

tushihnan päässä oleva chihuahua-rotuinen koira yrittää puskea muita ihmisiä kohti, ei tämä

166 Ks. Vaasan HO 12.3.2019 R 19/116. Ratkaisun perusteluissa erotettiin erillisiksi kysymyksiksi, onko koiraa

pidettävä ihmiselle vaarallisena eläimenä, ja onko koiran omistaja ollut tietoinen koiransa vaarallisuudesta. 167 Ks. esim. Helsingin HO 23.2.2012 R 11/489. Ratkaisussa oli kyse monesta eri koirahyökkäyksestä, jotka

olivat tapahtuneet eri aikoina. Koirahyökkäykset olivat kohdistuneet sekä koiriin että ihmisiin. Ensimmäisen

koirahyökkäyksen osalta ei ollut näytetty, että koiranpitäjä olisi ollut tietoinen koiransa vaarallisuudesta, ja

syyte eläimen vartioimatta jättämisestä hylättiin. Ensimmäinen koirahyökkäys tarkoitti kuitenkin sitä, että koi-

ranomistaja oli tullut tietoiseksi koiransa vaarallisuudesta ihmiselle, joten seuraavan koirahyökkäyksen koh-

dalla henkilön katsottiin syyllistyneen eläimen vartioimatta jättämiseen. Ks. myös Itä-Suomen HO 28.4.2009

R 09/296 ja Turun HO 17.12.2015 R 15/717. Ratkaisuissa eläimenpitäjän tietoisuudelle koiransa vaarallisuu-

desta annettiin lähes kaikki painoarvo, kun arvioitiin sitä, onko koira ihmiselle vaarallinen eläin RL 44:15:n

tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla. 168 Turun HO 1.11.2017 R 17/1637. Ks. myös Vaasan HO 12.3.2019 R 19/116. Ratkaisun tapauksessa pitbull-

rotuinen koira oli hyökännyt ihmisen päälle. Oikeus perusteli koiran vaarallisuutta ihmiselle rodun ominai-

suuksilla.

38

välttämättä aiheuta vielä sitä, että eläimenpitäjällä olisi aihetta pitää koiraa ihmiselle vaaral-

lisena.

Hovioikeus on katsonut, että kun ensimmäinen koirahyökkäys on tapahtunut täysin erilai-

sissa olosuhteissa kuin myöhemmin tapahtunut koirahyökkäys, voi henkilöltä puuttua tietoi-

suus siitä, että koira on ihmiselle vaarallinen eläin myös muissa kuin ensimmäisen koi-

rahyökkäyksen olosuhteissa.169 Tulkintani mukaan tietoisuus koiran aikaisemmasta hyök-

käyksestä ihmisen kimppuun tarkoittaa kuitenkin aina sitä, että henkilön pitää vähintäänkin

olettaa, että koira saattaa olla vaaraksi ihmiselle. Tällöin rikoslain 44:15:n esitöiden mukaan

RL 44:15:n tunnusmerkistön mukainen ihmiselle vaarallinen eläin -tunnusmerkki täyttyy.170

Se, että koirahyökkäykset ovat tapahtuneet täysin erilaisissa olosuhteissa, voidaan sen sijaan

ottaa huomioon, kun suoritetaan esimerkiksi menettelyn huolimattomuuden törkeysarvioin-

tia.171

Lainsäätäjä on jättänyt liikkumavaraa sen arvioimiseen, minkälaista koiran aikaisemman

käyttäytymisen tarvitsee olla, jotta koiran voidaan katsoa olevan ihmiselle vaarallinen.172

Oikeuskäytännössä on katsottu, että ihmiseen kohdistuvan puremisen lisäksi koiran vaaral-

lisuuden osoittamiseksi on riittänyt esimerkiksi se, että koiranpitäjä on ollut tietoinen koi-

ransa aggressiivisista leikeistä ja siitä, että koira on tarttunut hampaillaan kiinni ihmisen

housujen lahkeista.173 Myös koiran hyppiminen ihmisiä vasten ja ihmisille haukkuminen

ovat riittäneet osoittamaan, että koira voi olla ihmiselle vaarallinen.174 Jos koiran aikaisem-

mat hyökkäykset ovat sen sijaan kohdistuneet pelkästään toisiin koiriin, ei yksinomaan sen

ole katsottu riittävän osoittamaan sitä, että koira on vaaraksi myös ihmiselle.175 Rikoslain

44:15:n historiallisen tulkinnan ja oikeuskäytännön perusteella voi siis tehdä melko

169 Ks. esim. Itä-Suomen HO 18.6.2019 R 19/245. Ratkaisussa oli kyse siitä, että ensimmäisessä koirahyök-

käyksessä koira oli karannut sisältä talosta ja purrut ihmistä. Toisessa koirahyökkäyksessä oli kyse siitä, että

koira oli talutushihnassa ja pääsi puremaan ihmistä. Tuomioistuin totesi toisen koirahyökkäyksen osalta, ettei

henkilön ollut syytä olettaa, että hänen koiransa olisi ihmiselle vaarallinen myös silloin, kun se liikkuu omis-

tajansa kanssa kytkettynä. Vrt. Rovaniemen HO 27.9.2018 R 17/1015. Ratkaisussa hovioikeus katsoi, että

vaikka ensimmäinen koirahyökkäys oli tapahtunut täysin erilaisissa olosuhteissa kuin seuraava koirahyökkäys,

eläimenpitäjän täytyi ensimmäisen puremistilanteen jälkeen ymmärtää, että kyseinen koira saattaa tietyissä

tilanteissa käyttäytyä ihmiselle vaarallisesti. 170 HE 17/2001 vp, s. 61. 171 Törkeästä huolimattomuudesta ks. jakso 2.2.3. 172 HE 17/2001 vp:ssä ei ole esimerkkejä siitä, minkälainen koiran käyttäytyminen osoittaa koiran olevan ih-

miselle vaarallinen. 173 Kouvolan HO 24.8.2006 R 05/1439. 174 Rovaniemen HO 8.8.2008 R 08/116. Ks. myös Turun HO 15.7.2014 R 14/1096. Ratkaisussa koiran vaaral-

lisuuden ihmiselle riitti osoittamaan se, että koira oli ennen tapahtunutta koirahyökkäystä juossut pihalla hauk-

kumaan pihan ohi kulkeneille polkupyöräilijöille. 175 Ks. Vaasan HO 25.4.2016 R 16/330. Ratkaisussa hovioikeus katsoi, ettei koiran vaarallisuudesta ihmiselle

ollut mitään näyttöä, kun koiran kaksi aikaisempaa hyökkäystä oli kohdistunut vain koiriin.

39

yksiselitteisen johtopäätöksen siitä, että koiran aikaisemman aggressiivisuuden on pitänyt

kohdistua nimenomaan ihmiseen, jotta koiraa voidaan pitää ihmiselle vaarallisena eläimenä

RL 44:15:n tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla.176

Rikoslain 44:15.2:n mukaan tuomioistuin voi määrätä eläimen tapettavaksi, jos se on perus-

teltua eläimen vaarallisuuden vuoksi. Rikoslain 44:15:n esitöissä sanotaan, että eläimen vaa-

rallisuus riippuu eläimen ominaisuuksien lisäksi myös siitä, miten eläimen valvonta on jär-

jestetty.177 Harkittaessa sitä, määrätäänkö hyökännyt koira tapettavaksi, vaaditaan eläimen

vaarallisuudesta enemmän näyttöä kuin RL 44:15.1:n tunnusmerkistön mukaisuuden täytty-

miseksi. Harkinnassa on otettava eläimen vaarallisuuden lisäksi huomioon myös se, miten

eläimen valvonta on järjestetty. Eli ensiksi tulee arvioida, onko koira RL 44:15.1:n tunnus-

merkistön edellyttämällä tavalla ihmiselle vaarallinen eläin, jonka jälkeen tulee arvioida sitä,

miten eläimen valvonta on järjestetty. Oikeuskäytännön perusteella eläimen määrääminen

tapettavaksi RL 44:15.2:n nojalla on kohtuullisen harvinainen toimenpide, kun sitä verrataan

raportoitujen koirahyökkäysten kokonaismäärään. Koiran tapettavaksi määräämisellä pysty-

tään puuttumaan kaikkein räikeimpiin rikkeisiin, mikä on ollut myös lainsäätäjän tarkoi-

tus.178

Oikeuskäytännön perusteella koira on määrätty tapettavaksi pääsääntöisesti toistuvien koi-

rahyökkäysten johdosta. Hovioikeus on esimerkiksi katsonut, että kun sama koira on hyö-

kännyt ihmisen päälle kahdesti ja käyttäytynyt tämän lisäksi kerran aggressiivisesti ihmistä

kohtaan, on koira ominaisuuksiltaan ihmiselle vaarallinen ja koiran kiinnipitoon ei suhtau-

duta riittävällä vakavuudella. Tämän vuoksi hovioikeus määräsi koiran tapettavaksi.179 Koi-

ran tapettavaksi määräämiseen on riittänyt myös yksi toteutunut koirahyökkäys.180 Ratkai-

sussa koiran tapettavaksi määräämisen harkinnassa korostui koirarodun vaarallisuus. Rat-

kaisun tapauksessa pitbull-rotuinen koira oli hyökännyt lapsen kimppuun. Hovioikeus

176 Vrt. Vaasan HO 12.03.2019 R 19/116. Ratkaisussa perusteltiin koiran vaarallisuutta rotuominaisuuksien

lisäksi sillä, että koira on käyttäytynyt aggressiivisesti ainakin toisia koiria kohtaan. Tulkintani mukaan hovi-

oikeuden perustelut ovat ristiriidassa lain esitöiden kansa. 177 HE 17/2001 vp, s. 62. 178 Rikoslain 44:15:n esitöissä mainitaan, että vaarallisen eläimen määrääminen tapettavaksi on edelleen jois-

sakin tapauksissa tarpeellinen, ks. HE 17/2001 vp, s. 62. 179 Kouvolan HO 21.2.2012 R 11/864. Ratkaisusta on syytä nostaa esille myös se, että hovioikeus totesi, että

tuomioistuin voi antaa asiaa ratkaistessaan merkitystä ainoastaan sivullisten turvallisuuden takaamiselle, eikä

merkitystä voida antaa sille, että koira on haltijalleen tärkeä ja tukee tämän hyvinvointia. Hovioikeuden mu-

kaan tunnearvolle ei siis ole sijaa, kun harkitaan koiran määräämistä tapettavaksi sen vaarallisuuden vuoksi.

Myös Turun HO 20.5.2013 R 13/686 koira oli purrut ainakin kolme kertaa ihmistä ennen syytteessä mainittua

tapahtumaa. Koira määrättiin tapettavaksi. Ks. lisäksi Vaasan HO 16.6.2004 R 04/425, Itä-Suomen HO

15.7.2014 R 14/201 ja Itä-Suomen HO 28.4.2009 R 09/296. Kaikissa tapauksissa oli kyse useista hyökkäyk-

sistä. 180 Vaasan HO 12.3.2019 R 19/116.

40

perusteli eläimen tapettavaksi määräämistä koiranrodun ominaisuuksien lisäksi sillä, että

koira on aikaisemmin käyttäytynyt aggressiivisesti ainakin toisia koiria kohtaan.181 Hovioi-

keuden ratkaisua kohtaan voidaan esittää kritiikkiä. Rikoslain 44:15:n esitöiden perusteella

henkilöllä tulee olla vähintään syytä olettaa, että koira on nimenomaan ihmiselle vaaralli-

nen.182 Mikäli koiran aggressiivisuuden kohteena on ollut vain toiset koirat, ei tämä riitä

osoittamaan sitä, että eläimenpitäjän tulee olettaa koiransa olevan myös ihmiselle vaaralli-

nen. Tämän vuoksi hovioikeuden ratkaisussa ei täyty tulkintani mukaan RL 44:15:n tunnus-

merkistön edellyttämä ihmiselle vaarallinen eläin -tunnusmerkki. Tästä johtuen ei ole edes

tarvetta arvioida sitä, miten koiran valvonta on järjestetty. Hovioikeuden ratkaisussa ei tul-

kintani mukaan ollut siis edellytyksiä määrätä koiraa tapettavaksi.183 Koiraa ei tulkintani

mukaan voida määrätä RL 44:15.2:n nojalla tapettavaksi, jos koira ei ole RL 44:15:n tun-

nusmerkistön edellyttämällä tavalla ihmiselle vaarallinen. Myös oikeuskäytännön perus-

teella koiran tapettavaksi määrääminen edellyttää sitä, että henkilö syyllistyy eläimen varti-

oimatta jättämiseen.184

Rikoslain 44:15:n esitöiden ja oikeuskäytännön perusteella toistuvatkaan koirahyökkäykset

eivät automaattisesti johda koiran määräämiseen tapettavaksi. Jos tapahtuneen koirahyök-

käyksen jälkeen esimerkiksi koiran pitämiseen liittyvissä olosuhteissa on tapahtunut muu-

toksia parempaan suuntaan ja koiran vartiointi on asianmukaisesti järjestetty viimeisen koi-

rahyökkäyksen jälkeen, ei koiraa välttämättä ole tarvetta määrätä tapettavaksi RL 44:15.2:n

nojalla.185 Koiran vastuuhenkilöllä on tällöin todistustaakka eli vastuuhenkilön pitää näyttää,

että koiran pitämiseen liittyvät olosuhteet ovat muuttuneet paremmiksi ja koiran vartiointi

on asianmukaisesti järjestetty.186

181 Ks. Vaasan HO 12.3.2019 R 19/116. 182 HE 17/2001 vp, s. 61. Oikeuslähteiden hierarkian perusteella lain esitöillä on suurempi painoarvo kuin

hovioikeuden ratkaisuilla, Aarnio 1989, s. 221. 183 Ihmiselle vaarallinen eläin -tunnusmerkin puuttuminen tarkoittaa sitä, ettei RL 44:15:n tunnusmerkistön

mukaisuus täyty. 184 Helsingin HO 4.7.2017 R 17/504. 185 HE 17/2001 vp, s. 62. Ks. Turun HO 25.5.2018 R 17/1919. Ratkaisussa oli kyse siitä, että koira oli hyökän-

nyt melko lyhyen ajan sisällä useasti ihmisten päälle. Hyökkäysten jälkeen koira oli sijoitettu uuteen asuinym-

päristöön, joka oli harvaan asuttu, ja koiran vartiointi oli järjestetty asianmukaisesti. Hovioikeus katsoi, ettei

perusteita koiran tapettavaksi määräämiselle enää ollut muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Ks. myös Itä-Suo-

men HO 28.2.2006 R 05/735. 186 Vaasan HO 12.3.2019 R 19/116.

41

2.3.3 Tahallisuus ja törkeä huolimattomuus eläimen vartioimatta jättämisessä

Oikeuskäytäntö osoittaa, että eläimen vartioimatta jättämisestä (RL 44:15) on rangaistu vain

törkeää huolimattomuutta osoittavana tekona.187 Tahallisuuden ei ole katsottu oikeuskäytän-

nössä täyttyneen, kun koirahyökkäyksessä on ollut kyse eläimen vartioimatta jättämisen tun-

nusmerkistöstä. Rikoslain 44:15:n tunnusmerkistön mukainen tahallisuus tulee arvioida olo-

suhdetahallisuutena. Rikoslain 44:15:n tunnusmerkistön mukaisia muita tunnusmerkkejä

ovat ihmiselle vaarallinen eläin, vastuuasema ja eläimen asianmukainen vartiointi. Olosuh-

detahallisuus tarkoittaa RL 44:15:n tunnusmerkistön osalta sitä, että jos henkilö mieltää esi-

merkiksi koiransa olevan yli 50 prosentin todennäköisyydellä ihmiselle vaarallinen, täyttyy

tahallisuus suhteessa ihmiselle vaarallinen eläin -tunnusmerkkiin.188 Jos tahallisuusvaatimus

täyttyy kaikkien RL 44:15:n tunnusmerkistön mukaisten tunnusmerkkien osalta, syyllistyy

henkilö RL 44:15:n tahalliseen rikkomiseen.

Rikoslain 44:15:n tunnusmerkistön mukainen eläimen asianmukainen vartiointi tarkoittaa

sitä, ettei eläin pääse aiheuttamaan vaaratilannetta.189 Tästä johtuen se, täyttyykö tahallisuus

suhteessa RL 44:15:n tunnusmerkistön edellyttämän asianmukaisen vartioinnin laiminlyön-

tiin, selviää arvioimalla sitä, pitikö henkilö koirasta aiheutuvaa vaaratilanteen syntymistä

varsin todennäköisenä. Koirahyökkäys on käytännössä konkretisoitunut koirasta aiheutunut

vaaratilanne. Mikäli henkilö mieltää koirasta aiheutuvan vaaratilanteen syntymisen toden-

näköisyydeksi yli 50 prosenttia, on henkilö tahallaan laiminlyönyt velvollisuuden vartioida

koiraa asianmukaisesti. Esimerkiksi se, että henkilö pitää tahallaan taajamassa ihmiselle vaa-

ralliseksi tiedostamaansa koiraa löysässä talutushihnassa, ei tulkintani mukaan automaatti-

sesti tarkoita sitä, että henkilö samalla laiminlyö RL 44:15:n tunnusmerkistön edellyttämän

velvollisuuden vartioida koiraa asianmukaisesti. Eläimen asianmukaisen vartioinnin laimin-

lyönniksi tilanne muuttuu vasta siinä vaiheessa, kun koira aiheuttaa vaaratilanteen. Jos hen-

kilö tiesi, että koira aiheuttaa löysässä talutushihnassa pidon seurauksena vaaratilanteen, on

henkilö tahallisesti laiminlyönyt velvollisuuden vartioida koiraa asianmukaisesti. Jos taas

koiraa on pidetty aina ulkoilutettaessa löysässä talutushihnassa ja vaaratilanteita ei ole aikai-

semmin syntynyt, ei tahallisuus suhteessa RL 44:15:n tunnusmerkistön edellyttämään asian-

mukaisen vartioinnin laiminlyöntiin lähtökohtaisesti täyty. Myös henkilön

187 Ainakin kaikissa tutkielman aineistoksi otetuissa hovioikeuden ratkaisuissa on ollut kyse törkeästä huoli-

mattomuudesta. 188 Tosin rikoslain 44:15:n esitöiden perusteella koiraa ei voida edes pitää ihmiselle vaarallisena eläimenä RL

44:15:n tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla, ellei koirasta vastuussa olevalla henkilöllä ole tietoa koiransa

vaarallisuudesta tai henkilöllä ei ole aihetta olettaa koiransa olevan vaaraksi ihmiselle, HE 17/2001 vp, s. 61. 189 HE 17/2001 vp, s. 61.

42

selonottovelvollisuuden soveltaminen edellä mainittuun tapaukseen muodostaa ongelmia.

Varteenotettava mahdollisuus rikoksen syntymisestä edellyttää tavallisesti tilanteen selvittä-

mistä.190 Edellä mainittuun esimerkkiin liitettynä selonottovelvollisuus tarkoittaa sitä, että

henkilön pitäisi ottaa selvää siitä, onko eläimen asianmukainen vartiointi laiminlyöty. Tä-

män olosuhteen selvittäminen ennalta on kuitenkin lähes mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että

koiran aiheuttama vaaratilanne syntyy aina osaltaan myös koiran oman tahdon seurauksena,

ja koiran tahdosta on lähes mahdoton ottaa ennalta selvää. Tahallisuuden osoittaminen suh-

teessa RL 44:15:n asianmukaisen vartioinnin laiminlyönti -tunnusmerkkiin on siis tulkintani

mukaan kokonaisuudessaan erittäin haasteellista. Käytännössä niissä koirahyökkäyksissä,

joissa henkilö kiistää tahallisuuden RL 44:15:n osalta, lienee tahallisuuden olevan osoitetta-

vissa vain, jos koira on toistuvasti aiheuttanut vaaratilanteita lyhyen ajan sisällä.191

Eläimen vartioimatta jättämiseen voi syyllistyä myös, jos koirahyökkäykseen johtaneen me-

nettelyn katsotaan osoittavan törkeää huolimattomuutta (RL 44:15.1). Henkilön menettely

on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolelli-

suusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (RL 3:7.1). Arvioitaessa sitä,

onko tuottamus perusmuotoista vai törkeää, tulee arvioinnissa ottaa huomioon rikotun huo-

lellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen toden-

näköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet (RL 3:7.2).

Lain esitöissä korostetaan näiden olosuhteiden samanarvoisuutta.192 Oikeuskäytännössä on

muun muassa todettu, että eläimen vartioimatta jättäminen ei ole rikottuna huolellisuusvel-

vollisuutena erityisen merkittävä.193 Vaarannetun edun eli ihmisen terveyden on kuitenkin

katsottu olevan tärkeä.194 Tosiasiassa riskinoton tietoisuuden katsotaan usein olevan kaik-

kein painavin kriteeri, kun arvioidaan huolimattomuuden törkeyttä.195 Tulkintani mukaan

riskinoton tietoisuus ja loukkauksen todennäköisyys kulkevat koirahyökkäyksissä

190 Selonottovelvollisuudesta ks. Vihriälä 2012, s. 154–155. 191 Ks. Rovaniemen HO 20.10.2011 R 10/890. Ratkaisussa hovioikeus katsoi, että koiran toistuvat karkaamiset

lyhyen ajan sisällä osoittivat tahallisuutta järjestysrikkomuksen osalta. Jos koira olisi katsottu ihmiselle vaa-

ralliseksi eläimeksi ja koira olisi aina karatessaan aiheuttanut vaaratilanteen, olisi tahallisuus tulkintani mukaan

ollut osoitettavissa myös RL 44:15:n osalta. 192 HE 44/2002 vp, s. 97–98. 193 Turun HO 1.11.2017 R 17/1637. Eri asia on, että Fränden näkemyksen mukaan huolellisuusvelvollisuuden

merkittävyys kohdistuu vain huolellisuusvelvollisuuksiin, jotka perustavat kielletyn riskinoton teon huolimat-

tomuuden osana, ks. Frände 2012, s. 205. Teon huolimattomuus ei tule kyseeseen eläimen vartioimatta jättä-

misen kohdalla, koska RL 44:15 tunnusmerkistö ei edellytä täyttyäkseen minkäänlaista seurausta. 194 Turun HO 1.11.2017 R 17/1637. 195 Frände 2012, s. 206. Muina seikkoina huomioon otettavia olosuhteita ovat esimerkiksi henkilön hyväksi-

käyttämättä jättämät riskinminimoimisen mahdollisuudet.

43

käsikädessä. Mitä puutteellisemmin ihmiselle vaarallista koiraa vartioidaan, sitä suurempi

on sen todennäköisyys, että koira hyökkää joko ihmisen tai muiden koirien kimppuun.

Koirahyökkäysten näkökulmasta koiran toistuva karkaaminen esimerkiksi pihalta osoittaa

helposti henkilön huolimattomuuden olevan törkeää. Hovioikeus on muun muassa todennut,

että vaarallisen koiran useat karkaamistilanteet aidatulta pihalta ovat jopa lähennelleet tahal-

lisuutta.196 Koiran toistuvat karkaamiset osoittavat henkilön välinpitämättömyyttä huolehtia

siitä, että koira ei aiheuta vaaratilanteita. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2015:95

pitänyt henkilön välinpitämättömyyttä törkeää huolimattomuutta osoittavana seikkana.

Eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tunnusmerkistön mukaisuus edellyttää sitä, että

henkilöllä on vähintäänkin aihetta olettaa koiransa olevan ihmiselle vaarallinen.197 Henki-

löllä pitää siis olla erityistietoa koiransa vaarallisuudesta ihmiselle, jotta henkilö voi syyllis-

tyä eläimen vartioimatta jättämiseen. Tällaisen henkilön erityistiedon jostakin rikoksen tun-

nusmerkistön olosuhteesta on katsottu olevan henkilön vastuuta ankaroittava tekijä.198 Kun

henkilöllä on erityistietoa jostakin rikoksen tunnusmerkistön olosuhteesta, huolellisuuden

mittapuuta ei aseteta henkilölle keskimääräisen toimijan tietojen mukaan, vaan henkilön

käyttäytymistä arvioidaan henkilön tosiasiallisen tietämyksen perusteella.199 Eläimen varti-

oimatta jättämisen tunnusmerkistön mukaisuuden kohdalla se tunnusmerkistötekijä, että

henkilöllä pitää olla ainakin aihetta olettaa koiransa olevan ihmiselle vaarallinen, on siis jo

itsessään vastuuta ankaroittava tekijä.200 Jos koira pääsee tästä henkilön erityistiedosta huo-

limatta hyökkäämän ihmisen tai muiden koirien kimppuun, tulee henkilön erityistieto koi-

ransa vaarallisuudesta ihmiselle ottaa huolimattomuuden törkeysarvioinnissa huomioon vas-

tuuta ankaroittavana tekijänä. Myös oikeuskäytäntö vahvistaa tätä tulkintaa. Hovioikeus on

esimerkiksi ilmaissut, että vastuu vaarallisesta eläimestä tarkoittaa velvollisuutta eliminoida

kaikenlaiset vaaratilanteet, myös ne, joita vastaaja ei havaitse, ja että koiran omistajan tulee

hallita koiraansa niin, ettei se pääse missään tilanteessa hyökkäämään sivullisten

196 Helsingin HO 17.11.2016 R 16/1188. Ks. myös Itä-Suomen HO 4.5.2004 R03/663. 197 HE 17/2001 vp, s. 61. 198 Strahl 1976, s. 181. 199 Andenæs 2004, s. 248. 200 Törkeää huolimattomuutta osoittavat käytännössä esimerkiksi poliisille koirasta tehdyt useat ilmoitukset.

Itä-Suomen HO 4.5.2004 R 03/663 hovioikeus katsoi huolimattomuuden olevan törkeää pelkästään sillä pe-

rusteella, että koirasta oli tehty kolme aikaisempaa ilmoitusta poliisille. Ks. myös Turun HO 20.8.2009 R

08/1620, jossa tietoisuus koiran vaarallisuudesta otettiin huomioon arvioitaessa menettelyn huolimattomuutta.

44

kimppuun.201 Oikeuskäytännössä on puhuttu myös korostetusta huolellisuusvelvoitteesta pi-

tää ihmiselle vaarallinen koira kytkettynä ja varmistaa, ettei se pääse karkaamaan.202

Henkilön huolimattomuutta voidaan yleensä pitää törkeänä vain, jos riskinotto on selvästi

tiedostettua ja epätavanomaista.203 Riskinoton tietoisuuden katsotaan useasti olevan paina-

vin kriteeri, kun arvioidaan huolimattomuuden törkeyttä.204 Mitä olennaisemmalla tavalla

velvoitetta rikotaan, sitä useammin voidaan katsoa, että riskinotto on tietoista ja epätavan-

omaista.205 Koirahyökkäyksissä henkilön riskinoton tietoisuutta osoittaa erityisesti se, jos

henkilö on tahallaan rikkonut järjestysrikkomuksen (JL 14 §) tunnusmerkistön edellyttämää

velvollisuutta pitää koira taajamassa kytkettynä. Koiran kytkettynä pitäminen tarkoittaa

myös sitä, että koiran pitää olla asianmukaisesti kytkettynä esimerkiksi niin, ettei koira pääse

löysässä talutushihnassa häiritsemään muita ihmisiä. Lisäksi järjestyslaissa säädetään vel-

vollisuudesta valvoa koiraa myös esimerkiksi suljetulla pihalla (JL 14.3 §). Se RL 44:15:n

tunnusmerkistötekijä, että henkilöllä pitää olla jonkinasteinen tietoisuus koiransa vaaralli-

suudesta ihmiselle, yhdessä JL 14 §:n tahallisen rikkomisen kanssa osoittaa, että henkilö

ottaa tietoisen riskin koiransa aiheuttamasta vaaratilanteesta. Eli jos ihmiselle vaarallinen

koira hyökkää ihmisen tai toisen koiran kimppuun sen seurauksena, että koiraa pidetään taa-

jamassa vapaana tai puutteellisesti kytkettynä, osoittaa se helposti sitä, että henkilön menet-

tely on törkeän huolimatonta RL 44:15:n tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla.206 Sama

koskee myös tilannetta, jossa ihmiselle vaarallisen koiran valvonta on koirapuistossa tai esi-

merkiksi suljetulla pihalla laiminlyöty, ja koira hyökkää laiminlyönnin seurauksena ihmisen

tai toisen koiran kimppuun.207

201 Helsingin HO 29.2.2016 R 16/232; Rovaniemen HO 7.6.2018 R 18/204. 202 Turun HO 20.11.2018 R 18/1353. Lisäksi hovioikeuden mukaan omistajan vastuu koirastaan korostuu mm.

silloin, kun liikutaan alueilla, missä voi liikkua muitakin ihmisiä, Rovaniemen HO 7.6.2018 R 18/204. 203 Nuutila 1997, s. 274. 204 Frände 2012, s. 206. 205 HE 44/2002 vp, s. 97. 206 Ks. Kouvolan HO 12.11.2009 R 09/853. Ratkaisussa oli kyse siitä, että henkilö tiesi koiransa vaaralliseksi

ja koira pääsi hyökkäämään talutushihnan ollessa löysällä ihmisen kimppuun taajamassa. Edes henkilön väite

liukkaasta kelistä ei muuttanut törkeää tuottamusta perusmuotoiseksi. Keli ei ollut hovioikeuden mukaan tullut

henkilölle yllätyksenä. Ks. myös Itä-Suomen HO 21.01.2015 R 14/1428, jossa henkilön koira hyökkäsi ihmisen

kimppuun talutushihnan päässä. Henkilön katsottiin syyllistyneen eläimen vartioimatta jättämiseen. 207 Oikeuskäytännöstä voi mainita esim. Turun HO 20.5.2013 R 13/686. Ratkaisussa oli kyse siitä, että koira

oli ollut kytkemättömänä pihalla ja hyökkäsi ihmisen kimppuun. Koiranomistaja oli ennen tapausta sanonut

todistajalle, että hänen tulisi pitää koiraansa kytkettynä, mutta näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Pelkästään

tämä riitti sen toteamiseksi, että vastaaja on toiminut törkeästä huolimattomuudesta. Henkilö siis myönsi ta-

hallisesti rikkovansa JL 14.3 §:n huolellisuusvelvoitetta, mikä riitti törkeän huolimattomuuden toteamiseksi

RL 44:15:n osalta. Vrt. Turun HO 20.8.2009 R 08/1620, jossa koira hyökkäsi koirapuistossa ihmisen päälle.

Tapauksessa henkilö ei ollut tietoinen koiransa vaarallisuudesta ihmiselle ja syyte oli jo tällä perusteella hylät-

tävä. Selvyyden vuoksi tuomioistuin kuitenkin totesi, että koirat tuli pitää koira-aitauksessa vapaana ja henkilö

45

Tahallisesta JL 14 §:n tunnusmerkistön mukaisesta huolellisuusvelvollisuuden rikkomisesta

ei ole tavanomaisesti kyse silloin, kun koira karkaa ensimmäisen kerran juoksuhihnasta tai

talutushihnasta.208 Sen sijaan koiran toistuva karkaaminen juoksuhihnasta tai talutushihnasta

osoittaa tahallista JL 14 §:n tunnusmerkistön mukaista huolellisuusvelvollisuuden rikko-

mista, koska henkilö on tullut aikaisempien karkaamisten johdosta tietoiseksi koiran puut-

teellisesta kytkemistavasta. Myös tällaisessa tilanteessa järjestyslain 14 §:n tahallinen lai-

minlyönti yhdessä sen kanssa, että henkilö tietää koiransa olevan ihmiselle vaarallinen,

osoittavat sitä, että riskinotto on tietoista. Jos koira tämän menettelyn johdosta aiheuttaa vaa-

ratilanteen tai koirahyökkäyksen, voidaan henkilön menettelyn helposti katsoa olevan tör-

keän huolimatonta.

Törkeää huolimattomuutta osoittaa myös se, että henkilö jättää käyttämättä riskinminimoin-

nin mahdollisuudet.209 Riskiä siitä, että koira aiheuttaa koirahyökkäyksen, olisi helppo mi-

nimoida esimerkiksi asettamalla koiralle kuonokoppa ja noudattamalla JL 14 §:n asettamia

huolellisuusvelvoitteita. Myös rikoslain yleisten oppien esitöissä sanotaan, että jos henki-

löllä olisi ollut kaikki mahdollisuudet toimia huolellisemmin, mutta henkilö ei ole vaivautu-

nut minimoimaan riskejä, voidaan tuottamuksen todeta olevan helpommin törkeää.210

Koirahyökkäyksissä, jotka ovat tapahtuneet taajamassa, on usein rikottu tahallisesti JL 14

§:ssä asetettuja huolellisuusvelvoitteita. Aina kyse ei ole kuitenkaan JL 14 §:n tahallisesta

rikkomisesta. Koira on voinut karata esimerkiksi asunnosta, autosta tai talutushihnasta, jol-

loin henkilö ei ole tahallisesti rikkonut järjestyslakia. Koirahyökkäyksissä, joissa JL 14 §:ssä

säädettyä huolellisuusvelvoitetta on rikottu, mutta ei JL 14 §:n tunnusmerkistön edellyttä-

mällä tavalla tahallisesti, voi RL 44:15:n tunnusmerkistön edellyttämän törkeän huolimatto-

muuden osoittaminen olla haastavampaa. Tällaisissa koiran karkaamistilanteissa törkeää

huolimattomuutta osoittaa esimerkiksi henkilön tietoisuus koiransa vaarallisuudesta. Myös

se, jos koira on aiemmin päässyt karkaamaan samanlaisissa olosuhteissa tai henkilö tietää

oli silmämääräisesti valvonut koiraansa eikä henkilö ollut tiennyt koiransa vaarallisuudesta, joten huolimatto-

muuskaan ei ollut tapauksessa törkeää. 208 Jos henkilö piti koiran karkaamista varsin todennäköisenä ja koira karkaa koiran puutteellisesta kytkemis-

tavasta johtuen, on kyse kuitenkin tahallisuudesta. 209 Mikäli henkilö jättää käyttämättä riskinminimoinnin mahdollisuudet, on tämä huolimattomuuden törkeys-

arvioinnissa muuna olosuhteena huomioon otettava seikka, ks. Frände 2012, s. 206. 210 HE 44/2002 vp, s. 98. Ks. myös Rovaniemen HO 7.6.2018 R 18/204, jossa koira pääsi hyökkäämään ihmi-

sen kimppuun, vaikka koira oli kytkettynä. Tapauksessa henkilö oli tietoinen koiransa arvaamattomuudesta.

Henkilö oli yrittänyt vähentää koirasta aiheutuvia riskejä mm. ulkoiluttamalla koiraa alueilla, joissa liikkuu

vähän ihmisiä. Tapauksen koirahyökkäys tapahtui metsätiellä. Henkilö oli siis yrittänyt käyttää hyväksi riskin-

minimoinnin mahdollisuudet, jolloin tulkintani mukaan ei ollut kyse enää epätavanomaisesta riskinotosta. Hen-

kilö tuomittiin vammantuottamuksesta.

46

koiransa karkaamisalttiiksi, osoittaa helposti henkilön menettelyn olevan törkeän huolima-

tonta.211 Jos taas koiran aikaisempi koirahyökkäys on tapahtunut täysin erilaisissa olosuh-

teissa, tai koiran karkaaminen on tullut henkilölle täysin yllätyksenä, voidaan myös argu-

mentoida sen puolesta, ettei törkeä huolimattomuus henkilön menettelyn osalta täyty.212 Täl-

löin henkilön riskinotto ei välttämättä ole ollut tiedostettua eikä epätavanomaista.

Koirahyökkäyksen kohteeksi joutuneen henkilön myötävaikutusta rikokseen ei ole oikeus-

käytännössä koirahyökkäysten osalta tarkasteltu.213 Koirahyökkäyksessä uhrin myötävaiku-

tus voi kuitenkin konkretisoitua muutamalla tavalla. Koirahyökkäyksen kohteeksi joutunut

ihminen voi esimerkiksi taajamassa arvaamatta kyykistyä silittämään ihmiselle vaarallista

koiraa, joka on sinänsä JL 14 §:n edellyttämällä tavalla asianmukaisesti omistajalla kytket-

tynä. Samalla tavalla henkilö voi pitää ihmiselle vaarallista koiraa avoimella pihalla asiamu-

kaisesti juoksuhihnaan kytkettynä ja koirahyökkäyksen kohteeksi joutunut henkilö on esi-

merkiksi luvattomasti tullut pihalle eli kotirauhan suojaamaan paikkaan. Näissä tilanteissa

uhrin myötävaikutus on oleellisesti vaikuttanut vaaratilanteen tai koirahyökkäyksen synty-

miseen. Esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2006:13 on otettu tuottamuk-

sen törkeyden kokonaisarvostelussa huomioon uhrin myötävaikutus sillä tavalla, että tekijän

huolimattomuuden ei katsottu olevan törkeää. Tapauksessa oli kyse A:n ja B:n kilpa-ajosta,

jonka seurauksena B ja sivullinen kuolivat. B:n katsottiin olevan siinä määrin syyllinen

omaan kuolemaansa, että oli perusteltua lukea B:n kuolema A:n syyksi tavallisena kuole-

mantuottamuksena. Myös koirahyökkäysten osalta voidaan tulkita korkeimman oikeuden

ratkaisuun KKO 2006:13 nojautuen, että uhrin myötävaikutus otetaan huolimattomuuden

törkeysarvioinnissa huomioon menettelyn huolimattomuuden törkeyttä alentavana seikkana.

211 Ks. Turun HO 20.11.2018 R 18/1353. Ratkaisussa hovioikeus katsoi, että kaukasiankoiran omistajilla oli

korostunut huolellisuusvelvoite varmistaa, ettei koira pääse karkaamaan ottaen huomioon koiran aiemman

käyttäytymisen sekä rodun ominaispiirteet. Ks. myös Turun HO 1.11.2017 R 17/1637. 212 Ks. koirahyökkäysten erilaisten olosuhteiden osalta esim. Rovaniemen HO R 17/1015. Ratkaisussa oli kyse

siitä, että koira oli purrut ihmistä ensimmäisen kerran lihojenjakamistilanteessa. Toinen koirahyökkäys oli ta-

pahtunut, kun koiraa oli käytetty metsästyskäytössä. Koirahyökkäysten olosuhteet olivat niin erilaisia, ettei

hovioikeus katsonut henkilön menettelyn olleen törkeän huolimatonta. Ks. yllättävistä karkaamisista Itä-Suo-

men HO 16.6.2011 R 10/780. Ratkaisussa koiran ulkoilutushihna katkesi ja kyse ei ollut törkeästä huolimatto-

muudesta. Ks. myös Turun HO 12.9.2019 R 19/1298, jossa oli kyse siitä, että pihalla yksin olleen koiran juok-

suhihna oli pettänyt. Henkilö ei syyllistynyt eläimen vartioimatta jättämiseen. 213 Tolvanen systematisoi uhrin myötävaikutuksen huomioon ottamisen seurauksen ennakoitavuuden ja huo-

lellisuusvelvollisuuden rikkomisen relevanssiuuden pohdinnan yhteyteen, Tolvanen 2015, s. 641.

47

2.4 Vammantuottamuksen tunnusmerkistön mukaisuus

2.4.1 Vastuuasema ja kausaalisuhde

Rikoslain 21:10:n mukaan henkilö, joka aiheuttaa huolimattomuudellaan toiselle vähäistä

suuremman ruumiinvamman tai sairauden, syyllistyy vammantuottamukseen. Vammantuot-

tamus on epävarsinainen laiminlyöntirikos ja epävarsinaisessa laiminlyöntirikoksessa tekijä

on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on

ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen (RL 3:3.2). Rikoslain

3:3.2,1–5:ssä säädetään henkilön vastuuaseman perustavista seikoista. Vastuuasemassa ole-

van henkilön on huolehdittava siitä, että tietyntyyppiset seuraukset jäävät syntymättä.214 Oi-

keuskirjallisuudessa on esitetty, että vastuu vaarallisesta eläimestä on suojeluvastuun tyyp-

pistä, eli henkilön pitää eliminoida laaja-alaisesti erityyppiset vaarallisesta eläimestä muille

ihmisille koituvat vaarat.215 Myös hovioikeus on todennut, että vastuu eläimestä on suojelu-

vastuun tyyppistä.216 Koirahyökkäyksissä henkilön vastuu koirasta on siis ankkuroitavissa

RL 3:3.2:ssa säädettyyn.

Koirahyökkäyksissä voi hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle ihmiselle aiheutua rikosoikeu-

dellisesti relevantti vähäistä suurempi vamma tai sairaus, joka on vammantuottamuksen (RL

21:10) tunnusmerkistön mukaisuuden edellyttämä seuraus. Kun laiminlyöntirikoksissa poh-

ditaan syy-yhteysvaatimuksen täyttymistä, keskitytään arvioimaan sitä, olisiko henkilöltä

vaadittu, mutta henkilön tosiasiassa laiminlyömä toiminta estänyt seurauksen syntymisen.

Rikosoikeudellinen vastuu sulkeutuu pois silloin, kun varmuutta lähenevällä todennäköisyy-

dellä on todettavissa, että rikosoikeudellisesti relevantti seuraus olisi syntynyt, vaikka hen-

kilö olisi täyttänyt häneltä vaaditun, mutta hänen laiminlyömänsä huolellisuusvelvoitteen.217

Jos henkilö on esimerkiksi laiminlyönyt JL 14 §:ssä säädetyn velvollisuuden pitää koira taa-

jamassa kytkettynä ja koira hyökkää ihmisen kimppuun tämän laiminlyönnin seurauksena,

on ihmiselle aiheutuvat vammat syy-yhteydessä henkilön laiminlyöntiin.

Rikosoikeudessa kausaalisuus edellyttää lisäksi, että seurausta voidaan pitää yleisen elämän-

kokemuksen ja tekijän erityistietämyksen perusteella ennalta-arvattavana.218 Korkeimman

oikeuden ratkaisukäytännössä on myös annettu paljon painoarvoa seurauksen ennalta-arvat-

tavuudelle. Korkein oikeus on esimerkiksi ratkaisussaan KKO 1998:67 todennut, että teolla

214 Frände 2012, s. 212. 215 Nuotio 2009-, II Rikoslajit – 31. RL 44: Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset – Tunnusmerkistöt

– Eläimen vartioimatta jättäminen – Muita rikoksia. 216 Vaasan HO 6.2.3014 R 13/753. 217 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 241–242. 218 Honkasalo 1965, s. 122.

48

aiheutetun seurauksen on, jotta teko olisi rangaistava, oltava teolle tyypillinen ja joko ylei-

sesti tai tekijälle tekohetkellä ennalta-arvattava. Koirahyökkäyksissä seurauksen ennalta-ar-

vattavuuden osoittaminen on harvoin ongelmallista. Tavanomaisesti koira aiheuttaa pure-

malla ihmiselle jonkin vamman tai ihminen kaatuu koirahyökkäyksen johdosta, ja tästä kaa-

tumisesta syntyy vamma. Nämä seuraukset ovat koirahyökkäyksille tyypillisiä ja tekohet-

kellä tekijän ennalta-arvattavia.

Koirahyökkäyksessä hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle ihmiselle voi myös esimerkiksi jär-

kytyksestä johtuen aiheutua jokin sairaus.219 Korkein oikeus on todennut ratkaisussaan KKO

1998:67, että jos liikennesääntöjä rikotaan siten, että kuolonkolari on teolle ominainen seu-

raus, voidaan myös onnettomuuteen osalliselle aiheutuvia psyykkisiä vammoja pitää ennalta

arvattavina. Ratkaisun valossa myös koirahyökkäyksestä aiheutuvien tavanomaisten vam-

mojen lisäksi esimerkiksi järkytyksen laukaisema sairaus on katsottava tekijän näkökul-

masta ennalta-arvattavaksi. Syy-yhteyden lisäksi koirahyökkäyksistä aiheutuvat seuraukset

kokonaisuudessaan ovat siis tavanomaisesti aina henkilön ennalta-arvattavissa.

2.4.2 Vähäistä suurempi ruumiinvamma ja sairaus koirahyökkäyksessä

Vähäistä suurempi ruumiinvamma tai sairaus on RL 21:10:n tunnusmerkistön edellyttämä

seuraus. Lain esitöissä sanotaan, että oikeuskäytännössä on kehitetty kriteerejä sille, minkä-

lainen ruumiinvamma tai sairaus katsotaan vähäistä suuremmaksi.220 Korkein oikeus on esi-

merkiksi ratkaisussaan KKO 1986 II 62 ja KKO 1996:110 arvioinut, että murtumat ovat

vähäistä suurempia vammoja.221 Korkein oikeus on myös ratkaisussaan KKO 1980 II 139

nähnyt hauislihaksen jänteen katkeamisen vähäistä suuremmaksi vammaksi. Samoin ratkai-

sussaan KKO 2006:13 korkein oikeus arvioi, että 10 cm pitkä syvä viiltohaava säären etu-

pinnalla on vähäistä suurempi vamma. Koirahyökkäyksissä yhdenkin tikin vaatinut haava

on katsottu vähäistä suuremmaksi vammaksi.222 Samoin vähäistä suuremmaksi vammaksi

on katsottu hermovaurio, joka on vaatinut leikkaushoitoa.223

Sairauksien osalta korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1979 II 63 todennut, että hengen-

vaarallinen sydämen rytmihäiriökohtaus on sairaus, joka ei ole vähäinen. Koirahyökkäyk-

sessä aiheutuneen saman tyyppisen sairauden osalta myös hovioikeus on katsonut, että

219 Ks. esim. Vaasan HO 12.8.2016 R 16/585. 220 HE 94/1993 vp, s. 98. 221 Vastaajat tuomittiin ruumiinvamman tuottamuksesta, joka vastaa nykyistä vammantuottamus-rikosnimi-

kettä. 222 Vaasan HO 28.6.2017 R 15/738. Ks. myös Rovaniemen HO 7.6.2018 R 18/204 sekä Turun HO 23.4.2015

R 14/1392. Kaikissa ratkaisuissa oli kyse tikkejä vaatineesta vammasta. 223 Rovaniemen HO 27.9.2018 R 17/1015.

49

koirahyökkäyksestä aiheutunutta sairautta ei voida pitää vähäisenä.224 Tavanomaisesti koi-

rahyökkäyksissä aiheutuu kuitenkin sairauksien sijasta vammoja. Oikeustieteellisessä kirjal-

lisuudessa mustelmat ja erilaiset nirhaumat ovat katsottu vähäisiksi vammoiksi.225 Yleisesti

katsoen oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden perusteella voidaan todeta, että mikäli

vamma vaatii ainakin tikkausta tai leikkausta, katsotaan se tavanomaisesti vähäistä suurem-

maksi vammaksi. Tikkauksen vaihtoehtona haava voidaan myös liimata umpeen. Jos koi-

rahyökkäyksessä on siis aiheutunut sellainen haava, joka edellyttää tikkausta tai liimausta,

on haava tulkittava vähäistä suuremmaksi vammaksi.

2.4.3 Tekotapa ja huolimattomuus vammantuottamuksessa

Henkilö, joka aiheuttaa huolimattomuudellaan toiselle vähäistä suuremman ruumiinvamman

tai sairauden, syyllistyy vammantuottamukseen (RL 21:10). Vammantuottamuksen tunnus-

merkistön mukainen tekotapa on avoin.226 Huolimattomuuden arviointi voidaan jakaa teon

huolimattomuuteen ja tekijän huolimattomuuteen arviointiin. Tavanomaisissa koirahyök-

käyksissä täyttyy pääsääntöisesti teon huolimattomuus. Teon huolimattomuudessa on kyse

kielletystä riskinotosta. Jos henkilö rikkoo lainsäädännössä olevia turvallisuusmääräyksiä,

on tavallisesti kyse kielletystä riskinotosta suhteessa tiettyyn kontrolloimattomaan seurauk-

seen.227 Eli jos koirahyökkäys on aiheutunut esimerkiksi sen seurauksena, että koira on taa-

jamassa vapaana JL 14 §:n vastaisesti tai henkilö on laiminlyönyt RL 44:15:n tunnusmerkis-

tössä säädetyn huolellisuusvelvoitteen vartioida ihmiselle vaarallista koiraa asianmukaisesti,

on kyseessä kielletty riskinotto suhteessa laiminlyönnin seuraukseen. Kielletystä riskin-

otosta on myös kyse silloin, kun henkilö ei kykene hallitsemaan koiraansa normaalitilan-

teissa.228 Vammantuottamuksessa teon huolimattomuuden osalta ei riitä pelkästään se, että

henkilö on ottanut kielletyn riskin, vaan riskin on myös esimerkiksi realisoiduttava tunnus-

merkistön mukaisella tavalla. Vammantuottamus edellyttää kaikkien teon huolimattomuutta

koskevien kriteerien täyttymistä.229

224 Vaasan HO 12.8.2016 R 16/585. 225 Matikkala 2018, s. 288. 226 Matikkala 2018, s. 287. 227 Frände 2012, s. 92. 228 Frände 2012, s. 96. 229 Nuutila 1996, s. 312, 402. Kielletyn riskinoton ja kielletyn riskinoton relevanssin lisäksi teon huolimatto-

muuteen liittyy tunnusmerkistön ulottuvuus, mutta pääsääntöisesti henkilön syyksi on luettavissa sellainen va-

hinkoseuraus, joka on aiheutettu ottamalla kielletty riski ja riski on realisoitunut. Ks. lisää Nuutila 1996, s.

458–461. Vrt. Jareborg 1994, s. 63. Jareborgin mukaan teon huolimattomuuden kannalta on riittävää, että

tekijän todetaan ottaneen kielletyn riskin, joka toteutui relevantilla tavalla vahinkoseurauksena. Tavanomai-

sissa koirahyökkäyksissä teon huolimattomuuden osalta ei tarvitse arvioida tunnusmerkistön ulottuvuutta.

50

Kaikissa taajamassa tapahtuneissa koirahyökkäyksissä ei ole rikottu JL 14 §:ssä tai RL

44:15:ssä säädettyä huolellisuusvelvoitetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö henkilö

voisi syyllistyä koirahyökkäykseen johtaneen menettelyn osalta vammantuottamukseen (RL

21:10). Koirahyökkäyksessä, jossa turvallisuusnormia ei ole rikottu, riskinoton kiellettävyy-

den tai sallittavuuden arvioiminen edellyttää sitä, että toiminnan hyödyllisyys ja vahinko-

seurauksen todennäköisyys punnitaan toisiaan vasten.230 Esimerkiksi jos koiraa pidetään taa-

jamassa pihalla juoksuhihnaan kytkettynä, eikä henkilöllä ole syytä olettaa koiransa olevan

ihmiselle vaarallinen, ei laissa säädettyjä huolellisuusnormeja ole rikottu. Jos pihalle tulee

esimerkiksi lehdenjakaja ja koira hyökkää lehdenjakajan kimppuun, joudutaan arvioimaan

koiran ulkona pitämisen hyödyllisyyttä ja vahinkoseurauksen todennäköisyyttä. Jos lehden-

jakaja on käynyt pihalla päivittäin, eikä koira aiemmin ole hyökännyt lehdenjakajan kimp-

puun, ei koiran jättäminen pihalle juoksuhihnaan kytkettynä ole tulkintani mukaan kiellettyä

riskinottoa. Sallittu riskinotto on vastuun poissulkeva tekijä.231 Jos koira on aiemmin osoit-

tanut jollakin tavalla aggressiivisuutta ihmistä kohtaan, kasvaa vahinkoseurauksen todennä-

köisyys, ja tilanne muuttuu tulkintani mukaan kielletyksi riskinotoksi.

Koiraa voidaan myös ulkoiluttaa taajamassa JL 14 §:n tunnusmerkistön vaatimalla tavalla

asianmukaisesti kytkettynä, jolloin henkilö ei riko mitään laissa säädettyä huolellisuusvel-

voitetta. Koiran ulkoiluttamisen pitää katsoa olevan myös hyödyllistä toimintaa eläimen hy-

vinvoinnin kannalta.232 Koiraa ulkoilutettaessa sivullinen ihminen saattaa myös esimerkiksi

täysin yllättäen kumartua silittämään koiraa, jolloin koira saattaa puraista ihmistä. Jos hen-

kilö ei tiedostanut eikä henkilön pitänyt myöskään olettaa koiransa olevan ihmiselle vaaral-

linen, ei kyse ole tulkintani mukaan kielletystä riskinotosta. Tilanne muuttuu kielletyksi ris-

kinotoksi siinä vaiheessa, jos henkilön tulee vähintäänkin olettaa koiransa olevan ihmiselle

vaarallinen.233

230 Frände 2012, s. 95. 231 Frände 2012, s. 90. 232 Esim. EläinsuojeluL 5 §:n mukaan hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen ulkoi-

luttaminen kuuluu eläimen hoitoon, ja sillä edistetään eläimen terveyden ylläpitämistä, josta on säädetty Eläin-

suojeluL 3 §:ssä. 233 Vrt. Turun HO 17.2.2016 R 15/1935. Ratkaisussa oli kyse siitä, että sivullinen ihminen oli kyykistynyt

silittämään henkilöllä asianmukaisesti kytkettynä olevaa koiraa, jolloin koira puri sivullista ihmistä. Henkilön

katsottiin syyllistyneen vammantuottamukseen. Tapauksessa henkilöllä oli kuitenkin tietoa koiransa arkuu-

desta mieshenkilöitä kohtaan ja henkilö oli varoittanut sivullista henkilöä koiran aggressiivisuudesta. Hovioi-

keus katsoi, ettei koiran pitäisi edellä kuvatuissa olosuhteissa päästä hyökkäämään sivullisten kimppuun ja

kyse oli huolimattomuudesta. Tulkintani mukaan tilanne olisi muuttunut, jos sivullinen henkilö olisi täysin

yllättäen kumartunut silittämään koiraa eikä henkilöllä olisi ollut aiempaa tietoisuutta koiransa vaarallisuu-

desta.

51

Huolimattomuuden arvioinnissa arvioidaan teon huolimattomuuden lisäksi tekijän huolimat-

tomuutta.234 Rikoslain 3:7.1:n mukaan henkilöllä pitää olla toisintoimimisen mahdollisuus,

jotta kyse voisi olla tuottamuksesta. Oikeuskäytännössä on puhuttu vaarallisen koiran osalta

muun muassa korostetusta huolellisuusvelvoitteesta, koiran omistajan velvollisuudesta hal-

lita koiraa niin, ettei se pääse missään olosuhteissa hyökkäämään ja että vastuu vaarallisesta

eläimestä tarkoittaa velvollisuutta eliminoida kaikenlaiset vaaratilanteet, myös ne, joita vas-

taaja ei havaitse.235 Vaarallisen koiran omistajan olisi helppo minimoida koirasta aiheutuvat

riskit. Esimerkiksi kuonokopan laittaminen koiralle aina, kun koiraa ulkoilutetaan, estäisi

suurimman osan koiran aiheuttamista hyökkäyksistä. Hyökkäysten vahinkoseuraukset aina-

kin pienenisivät merkittävästi.236

Henkilöllä, joka tietää koiransa ihmiselle vaaralliseksi ja jonka koira hyökkää ihmisen kimp-

puun, on ollut pääsääntöisesti toisintoimimisen mahdollisuus. Sen lisäksi, että henkilö voi

laittaa koiralle kuonokopan, voi henkilö ulkoiluttaa koiraansa esimerkiksi sellaisissa pai-

koissa, joissa ei liiku ihmisiä. Kun henkilö ulkoiluttaa ihmiselle vaarallista koiraa ilman kuo-

nokoppaa sellaisissa paikoissa, joissa liikkuu muitakin ihmisiä, on kyse ainakin jollain as-

teella tietoisesta riskinotosta varsinkin, jos henkilö ei noudata JL 14 §:ssä säädettyjä huolel-

lisuusvelvoitteita. Henkilön riskinoton tietoisuutta voidaan nähdä kasvattavan myös se, että

koira on aiemmin hyökännyt samanlaisissa olosuhteissa ihmisen kimppuun. Tällöin henkilö

kokeilee kepillä jäätä, niin kuin Nuutila on asian osuvasti ilmaissut. Tietoinen riskinotto on

aina huolimattomuutta.237

Käytännössä sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, katsotaanko huolimattomuuden olevan tie-

dostettua vai tiedostamatonta.238 Koira voi esimerkiksi karata taajamassa riuhtaisemalla it-

sensä talutushihnasta irti ja aiheuttaa koirahyökkäyksen. Tällaisessa tilanteessa henkilö ei

ole tahallisesti rikkonut JL 14 §:ssä hänelle asetettua huolellisuusvelvoitetta. Jos henkilö ei

ole pitänyt koiran karkaamista mahdollisena, ei henkilö ole mieltänyt vammantuottamuksen

(RL 21:10) tunnusmerkistön edellyttämää seuraustakaan mahdolliseksi. Tällöin kyse on tie-

dottomasta huolimattomuudesta.

234 Tekijän menettelyä voidaan verrata huolellisen ihmisen malliin. Huolellisen ihmisen mallista ks. Tapani –

Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 321–322. Ks. myös Frände 2012, s. 193. 235 Helsingin HO 29.2.2016 R 16/232; Rovaniemen HO 7.6.2018 R 18/204; Turun HO 20.11.2018 R 18/1353. 236 Koirakoulu on myös lanseerannut teemaviikon #kuonokoppavallankumous, jolla yritetään muuttaa ihmisten

asenteita kuonokopan suhteen positiivisemmiksi, ks. lisää Iltalehti 2019. 237 Nuutila 1996, s. 563–564. 238 HE 44/2002 vp, s. 16.

52

Tiedottomassa huolimattomuudessa vastuun kannalta on riittävää, että henkilöllä oli tekoon

ryhtyessään tilaisuus ja kyky havaita seurauksen sattumisen mahdollisuus ja hänen olisi pi-

tänyt se myös havaita. Tiedoton tuottamus arvioidaan siis kahdessa eri vaiheessa. Ensiksi

kysytään, mitä henkilön olisi pitänyt tehdä, jotta hän olisi mieltänyt toimintansa riskit. Seu-

raavaksi kysytään, olisiko henkilö voinut tai olisiko hänen edes pitänyt ryhtyä niihin toimen-

piteisiin, joita toiminnan riskitekijöiden mieltäminen olisi edellyttänyt.239 Edellä mainitussa

esimerkissä, jossa koira karkaa taajamassa talutushihnasta ja aiheuttaa koirahyökkäyksen,

henkilön olisi pitänyt tarkastaa se, että koira on asianmukaisesti kytkettynä. Henkilön olisi

tämä tullut myös tehdä jo pelkästään vastuuasemansa perusteella. Henkilö on vastuuase-

massa suhteessa koiraansa (RL 3:3.2,5). Henkilön pitää poistaa kaikki koirasta aiheutuvat

vaarat.240 Vastuuaseman tilanteissa voidaan hyvin harvoin sanoa, että tekijällä ei toimintaan

ryhtyessään ollut tilaisuutta ja kykyä havaita tietojensa tai taitojensa puutteellisuutta.241

Tavanomaisten koirahyökkäysten osalta tekijän huolimattomuus voi poistua esimerkiksi ti-

lanteessa, jossa koira puree talutushihnan tai juoksuhihnan poikki ja hyökkää ihmisen kimp-

puun. Tällöin henkilöllä ei välttämättä ole ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia riskien havait-

semiseen, ja oikeusjärjestys ei voi edellyttää keneltäkään mahdottomuuksia.242 Myöskään

hovioikeus ei ole katsonut menettelyn olleen huolimatonta tilanteessa, jossa koira on täysin

arvaamattomasti purrut juoksuhihnansa poikki ja hyökännyt ihmisen kimppuun.243 Kyseistä

hovioikeuden ratkaisua kohtaan voidaan esittää myös kritiikkiä. Henkilön koirat olivat vain

reilu kuukausi aikaisemmin hyökänneet ihmisen kimppuun. Tämän vuoksi, kun henkilö tie-

dostaa koiriensa olevan ihmiselle vaarallisia, voidaan argumentoida sen puolesta, että hen-

kilön vastuu koirista on ankarampi. Tästä johtuen huolimattomuuden voidaan myös nähdä

tapauksessa täyttyvän. Ratkaisussa hovioikeus näytti antavan paljon painoarvoa sille sei-

kalle, että koira puri hihnan poikki, eikä kytkennässä ollut muuten puutteita. Tulkintani mu-

kaan ratkaisun tapauksessa henkilöllä olisi kuitenkin ollut kyky ja tilaisuus toimia huolelli-

sesti. Henkilö olisi esimerkiksi voinut laittaa koiralle kuonokopan. Henkilön olisi pitänyt

tämä myös vastuuasemansa perusteella tehdä, koska henkilö tiesi koiriensa olevan ihmiselle

vaaraksi.

239 Nuutila 1996, s. 566–567. 240 HE 44/2002 vp, s. 45–46. Ks. myös Frände 2012, s. 217–218. 241 Nuutila 1996, s. 569. 242 Nuutila 1996, s. 569. 243 Itä-Suomen HO 5.6.2014 R 14/247.

53

Edellä tutkielman jaksoissa 2.2–2.4 on käyty läpi järjestysrikkomuksen (JL 14 §), eläimen

vartioimatta jättämisen (RL 44:15) ja vammantuottamuksen (RL 21:10) tunnusmerkistön

mukaisuutta ja sitä, miten kyseisiä tunnusmerkistöjä tulisi tulkita. Tavanomaisissa koi-

rahyökkäyksissä on pääsääntöisesti kyse näiden kolmen rikosnimikkeen tunnusmerkistön

täyttymisestä. Seuraavassa kuviossa on esitetty tiivistetysti ja kootusti se, miten edellä mai-

nittujen tunnusmerkistöjen yksittäisiä tunnusmerkkejä tulisi tulkita.244

Kuvio 2. Muistilista järjestysrikkomuksen, eläimen vartioimatta jättämisen ja vammantuottamuksen

tunnusmerkeistä.

244 Kuviosta on jätetty pois tahallisuuden ja huolimattomuuden tulkitseminen JL 14 §:n, RL 44:15:n ja RL

21:10:n tunnusmerkistötekijöinä. Kyseisten tunnusmerkkien tiivistäminen kuvioon ei ole mahdollista tunnus-

merkkien täyttymisen tilannekohtaisuudesta johtuen.

Järjestysrikkomuksen

(JL 14 §) tunnusmerkit

Vastuuasema

Koiran omistaja tai haltija.

Haltijalla tarkoitetaan hen-

kilöä, jonka huostassa

koira on joko tilapäisesti

tai pysyvästi.

Taajama

Taajama-liikennemerkillä

osoitettu alue. Kaupunki-

keskustojen sisällä olevat

puistot kuuluvat taaja-

maan, mutta isot metsäalu-

eet eivät.

Kytkettynä pitäminen

Koira pitää olla hihnassa

kytkettynä, minkä lisäksi

kytkentätapa ei saa olla

puutteellinen. Koiraa ei saa

pitää esim. pitkässä juok-

suhihnassa niin, että se

pääsee häiritsemään muita

ihmisiä.

Eläimen vartioimatta jättämi-

sen (RL 44:15) tunnusmerkit

Vastuuasema

Omistaja, hoitaja tai se, joka on

ottanut koiran huostaansa. Ensi-

sijaisesti vastuussa on koiran

huostaan ottanut henkilö, mutta

vastuu voidaan ulottaa koiran

huostaan antaneeseen henki-

löön. Tämä edellyttää sitä, että

koiran huostaan antanut henkilö

ohjeistaa puutteellisesti koiran

huostaan ottaneen henkilön.

Asianmukaisen vartioinnin

laiminlyönti

Asianmukainen vartiointi on

laiminlyöty, jos koira pääsee ai-

heuttamaan vaaratilanteen. Koi-

rahyökkäyksessä vaaratilanne

on konkretisoitunut, eli toteutu-

neessa koirahyökkäyksessä on

laiminlyöty koiran asianmukai-

nen vartiointi.

Ihmiselle vaarallinen eläin

Koirasta vastuussa olevan hen-

kilön pitää vähintään olettaa

koiransa ihmiselle vaaralliseksi.

Eli koiran on pitänyt osoittaa

ennen toteutunutta koirahyök-

käystä jonkinlaista aggressiivi-

suutta ihmistä kohtaan, ja koi-

rasta vastuussa olevan henkilön

on pitänyt tulla tietoiseksi tästä.

Vammantuottamuksen

(RL 21:10) tunnusmerkit

Vastuuasema

Henkilö on vastuussa koi-

ransa aiheuttamista vam-

moista. Vastuuasemasta

on säädetty RL 3:3.2:ssa.

Vastuuasemassa olevan

henkilön on huolehdittava

siitä, että tietyntyyppiset

seuraukset jäävät synty-

mättä.

Kausaalisuhde

Syy-yhteys teon ja seu-

rauksen välillä. Koi-

rahyökkäyksissä täyttyy

pääsääntöisesti teon ja

seurauksen välinen syy-

yhteys.

Vähäistä suurempi

vamma

Ihon pintaruhjetta tai mus-

telmaa vakavampi

vamma. Esimerkiksi tik-

kausta tai liimausta vaa-

tiva vamma.

54

2.5 Muut koirahyökkäyksissä täyttyvät rikosnimikkeet ja rikoskonkurrenssi

2.5.1 Metsästyslain säännösten rikkomisen, pahoinpitelyn ja vahingonteon suhde tavan-

omaisissa koirahyökkäyksissä täyttyviin rikosnimikkeisiin

Poliisin tulee tapahtuneen koirahyökkäyksen osalta tunnistaa tilanne rikosoikeudellisesti oi-

kein, jotta mahdollisimman laadukas esitutkinta on mahdollista. Esitutkinta on koko rikos-

prosessin ensimmäinen vaihe, joten poliisin tilanteen oikeanlainen rikosoikeudellinen tun-

nistaminen mahdollistaa osaltaan myös laadukkaan rikosprosessin.245 Koirahyökkäystilan-

teen oikeanlaisen rikosoikeudellisen tunnistamisen näkökulmasta on perusteltua tarkastella

tavanomaisissa koirahyökkäyksissä toteutuvien rikosnimikkeiden suhdetta metsästyslain

säännösten rikkomiseen (MetsL 75 §), pahoinpitelyyn (RL 21:5) ja vahingontekoon (RL

35:1). Lisäksi rikosnimikkeiden suhteiden välisen tarkastelun avulla on mahdollista saada

parempi kokonaiskuva koirahyökkäyksistä ja tarkastelu liittyy myös tutkimuskysymykseen

siitä, miten tavanomaisissa koirahyökkäyksissä täyttyvien rikosten tunnusmerkistöjä tulisi

tulkita?

Koiran yleisestä kiinnipitovelvollisuudesta toisen maalla säädetään MetsL 53 §:ssä.246 Met-

sästyslain 53.1 §:n mukaan koiraa ei saa pitää irti toisen alueella ilman maanomistajan tai

metsästysoikeuden haltijan lupaa. Metsästyslakia ei tule tulkintani mukaan kuitenkaan so-

veltaa taajamassa tapahtuneisiin koirahyökkäyksiin, vaikka koiran pitäminen kuuluu met-

sästyslain soveltamisalaan (MetsL 1.1 §). Tämä johtuu siitä, että järjestyslaki on erityislaki

suhteessa metsästyslakiin. Lex specialis derogat legi generali -argumentin nojalla erityislaki

syrjäyttää yleislain. Kyse on oikeuslähteiden etusijajärjestystä määrittävästä periaatteesta.247

Myös järjestyslain esitöissä tuodaan selvästi esille se, että taajama-alueella koiran kytkemät-

tömänä pitämiseen sovelletaan järjestyslakia.248 Oikeuskäytännössä ei myöskään ole arvi-

oitu metsästyslain soveltumista tilanteisiin, joissa koirahyökkäys on tapahtunut taajama-alu-

eella ja henkilön ei ole katsottu esimerkiksi syyllistyneen järjestysrikkomukseen.249

Henkilö, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä esi-

merkiksi vahingoittaa toisen terveyttä, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen

enintään kahdeksi vuodeksi (RL 21:5). Koirahyökkäyksissä voi täyttyä pahoinpitelyn

245 Esitutkinnasta rikosprosessin ensimmäisenä vaiheena, ks. esim. Launiala 2015, s. 228–229. 246 Myös MetsL 51 § koskee koiran kiinnipitoa. 247 Aarnio 1989, s. 254. Lex specialis -argumentin merkityksestä oikeusnormien suhteiden hallinnan työkaluna,

ks. Määttä 2013, s. 171–191. Määttä nostaa esille, että lex specialis -argumentit menestyvät korkeimmissa

oikeusasteissa huonosti. 248 HE 20/2002 vp, s. 45. 249 Ks. esim. Itä-Suomen HO 7.3.2018 R 17/1126.

55

tunnusmerkistö esimerkiksi silloin, jos koira usutetaan ihmisen päälle. Tällaisessa koi-

rahyökkäyksessä ihmiselle tehdään ruumiillista väkivaltaa käyttämällä koiraa tekovälineenä.

Ruumiillinen väkivalta tarkoittaa lain esitöiden mukaan toisen ruumiillisen koskemattomuu-

den sellaista loukkaamista, josta voi aiheutua toiselle vamma tai muu terveyden vahingoit-

tuminen. On kuitenkin myös mahdollista, ettei ruumiillisen koskemattomuuden loukkaami-

nen aiheuta mitään näkyvää seurausta.250 Pahoinpitely on siis tekorikos, jonka tunnusmer-

kistössä on päätekomuotona säädetty rangaistavaksi ruumiillisen väkivallan tekeminen toi-

selle.251 Koska pahoinpitely on tekorikos, jonka tunnusmerkistö ei edellytä seurauksen syn-

tymistä täyttyäkseen, arvioidaan pahoinpitelyn tunnusmerkistön edellyttämä tahallisuus olo-

suhdetahallisuutena samalla tavalla kuin RL 44:15:n ja JL 14 §:n tunnusmerkistöjen koh-

dalla.

Rikoslain 35:1:n mukaan vahingonteosta on tuomittava se, joka oikeudettomasti hävittää tai

vahingoittaa toisen omaisuutta. Vahingonteon suojeluobjektina on varallisuus. Vahingon-

teon tunnusmerkistössä tekotapaa ei ole millään tavalla rajoitettu.252 Koirahyökkäyksessä

vahingonteon tunnusmerkistö voi täyttyä esimerkiksi tilanteessa, jossa koira aiheuttaa va-

hinkoa toisen koiralle. Vahingonteon tunnusmerkistö edellyttää täyttyäkseen tahallisuutta.

Esinevahingon, jollaiseksi koiran mahdollinen vahingoittuminen koirahyökkäyksessä laske-

taan, aiheuttamisen tahallisuuteen kuuluu henkilön tietoisuus siitä, että teon kohteena on toi-

sen omistama tai yhteisomistuksessa oleva omaisuus. Tämän vahingonteon tunnusmerkin

osalta kyse on olosuhdetahallisuudesta. Lisäksi vahingonteon tunnusmerkistön edellyttä-

mään tahallisuuteen kuuluu henkilön tietoisuus siitä, että teosta aiheutuu kohteen vahingoit-

tuminen. Kohteen vahingoittumisessa on kyse seurauksesta, jolloin vahingonteon tunnus-

merkistön edellyttämä tahallisuus arvioidaan tämän tunnusmerkin osalta seuraustahallisuu-

tena.253

Koirahyökkäyksissä pahoinpitelyn (RL 21:5) tai vahingonteon (RL 35:1) tunnusmerkistön

edellyttämän tahallisuuden näyttäminen toteen voi muodostua koirahyökkäyksissä ongel-

malliseksi samalla tavalla kuin eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) kohdalla. Olo-

suhdetahallisuudessa henkilön tulee pitää jonkin laissa määrätyn olosuhteen käsillä oloa var-

sin todennäköisenä.254 Kuten tutkielmassa on jo aiemmin ilmennyt, tämä tulkintasäännön

250 HE 94/1993 vp, s. 95. 251 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 246. 252 Viljanen 2018, s. 539, 541–542. 253 Viljanen 2018, s. 552. 254 Ks. esim. Frände 2012, s. 209.

56

vakiintuminen ei kuitenkaan anna vastausta näytönarvioinnin rakenteeseen. Todennä-

köisyystahallisuuden ja samoin olosuhdetahallisuuden kohdalla tuomarin on pystyttävä ni-

meämään ne tosiseikat, joiden katsotaan perustelevan syytetyn tietoisuuden tason yltämistä

varsin todennäköiseksi mieltämisen tasolle.255 Lisäksi olosuhdetahallisuuteen liittyvä henki-

lön selonottovelvollisuus on koirahyökkäysten kontekstissa vaikeasti liitettävissä pahoinpi-

telyyn ja vahingontekoon. Tämä johtuu siitä, että koirahyökkäyksessä on aina myös kyse

koiran tahtotilasta, josta ihmisen on lähes mahdoton ottaa ennalta selvää. Käytännössä tilan-

teissa, joissa henkilö ei ole usuttanut koiraansa vahingoittamaan ihmistä tai toista koiraa,

tahallisuuskynnyksen ylittyminen pahoinpitelyn tai vahingonteon osalta lienee osoitettavissa

vain, mikäli koira on toistuvasti samanlaisten olosuhteiden vallitessa hyökännyt lyhyen ajan

sisällä ihmisen tai toisen koiran kimppuun.

2.5.2 Rikoskonkurrenssi tavanomaisissa koirahyökkäyksissä

Rikoskonkurrenssilla tarkoitetaan rikosten yhtymistä.256 Konkurrenssioppi koostuu kritee-

reistä, joiden perusteella rikoksentekijän menettely täyttää vain yhden rikoksen tunnusmer-

kistön, vaikka henkilön toiminta näyttäisi rikossäännöksiä luettaessa täyttävän useamman

rikoksen tunnusmerkistön.257 Rikoslaissa ei ole säännöksiä lainkonkurrenssista. Lainkonkur-

renssioppi on kehittynyt oikeustieteessä ja oikeuskäytännössä.258 Rikoskonkurrenssissa,

joka koskee eri rangaistussäännösten yhtymistä, on lähtökohtana se, että tekijä on tuomittava

kaikista tekemistään rikoksista. Tähän lähtökohtaan sisältyy kuitenkin poikkeuksia, joita

kutsutaan subordinaatioksi ja subsidiariteetiksi. Subordinaatio ja subsidiariteetti eivät kui-

tenkaan ratkaise kaikkia lainkonkurrenssikysymyksiä, vaan joskus joudutaan turvautumaan

rikossäännösten punnintaan. Punninnan avulla ratkaistaan ne tilanteet, joissa rangaistussään-

nösten kattamat eri luokat sisältyvät vain osittain toisiinsa. Punninnan perusideana on, että

jos kaksi rangaistussäännöstä suojaavat ainakin osittain samaa oikeushyvää, ei ole tarvetta

soveltaa niitä kumpaakin.259

Rikesakkorikkomuksista annetun lain 1 §:n mukaan ”Tätä lakia sovelletaan rikesakon käyt-

tämisessä eräiden rikkomusten rangaistuksena, jollei teosta muualla laissa säädetä ankaram-

paa rangaistusta.” Järjestysrikkomusta (LRS 14 §) on siis tulkittava niin, että se sisältää tois-

sijaisuuslausekkeen ja tätä klausuulia kutsutaan subsidiariteetiksi.260 Kallio on nostanut

255 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 293–294. 256 Frände 2012, s. 272. 257 HE 40/1990 vp, s. 8–9. 258 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 568. 259 Frände 2012, s. 274–277. Subordinaatiosta ja subsidiariteetista ks. myös Jareborg 2001, s. 432–434. 260 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 572.

57

esille, että toissijaisuuslausekkeiden tulkitsemisen osalta tulee keskittyä teon käsitteeseen.

On kiistatonta, ettei toissijaisuuslausekkeen sisältävä rikossäännös väisty minkä tahansa toi-

sen rikossäännöksen tieltä. Teon käsitteen näkökulmasta on kiinnitettävä huomiota toissijai-

suuslausekkeiden tarkoitukseen, koska toissijaisuuslausekkeilla on haluttu ratkaista vain

jokseenkin samoilla oikeushyväulottuvuuksilla liikkuvien säännösten välinen suhde toi-

siinsa. Tämän vuoksi toissijaisuuslausekkeen sisältävällä syrjäytyvällä rikostunnusmerkis-

töllä ja tuon säännöksen syrjäyttävällä rikostunnusmerkistöllä on oltava jotakin yhteistä eli

niiden on leikattava toisensa.261

Järjestysrikkomuksen (JL 14 §) tunnusmerkistön suojeluintressinä on turvallisuus ja järjes-

tys. Eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tunnusmerkistön suojeluintressinä on ensi-

sijaisesti turvallisuus.262 Vammantuottamuksen (RL 21:10) tunnusmerkistön suojeluintres-

sinä on terveys.263 Sekä järjestysrikkomuksen tunnusmerkistön että eläimen vartioimatta jät-

tämisen tunnusmerkistön yhteisenä suojeluintressinä on turvallisuus. Tämän vuoksi tulkit-

sen, että järjestysrikkomus sisältyy ankarammin rangaistavaan eläimen vartioimatta jättämi-

seen. Sen sijaan vammantuottamuksessa ja järjestysrikkomuksessa on erilaiset suojeluintres-

sit, vaikka turvallisuuden ja terveyden voidaan toki nähdä liikkuvan samalla oikeushyväulot-

tuvuudella. Järjestysrikkomus sisältyy kuitenkin tulkintani mukaan myös vammantuotta-

mukseen, koska koirahyökkäyksissä se on vammantuottamuksen esirikos, jolloin se on myö-

tärangaistu teko.264 Myötärangaistulla esiteolla viitataan tilanteeseen, jossa pääteon katso-

taan kattavan tapahtumainkulkuun sisältyvät rikosoikeudellisesti moitittavat muut teot.265

Vammantuottamuksen tunnusmerkistössä tekotapa on avoin. Jos henkilö esimerkiksi pitää

koiraa tietoisesti taajamassa vapaana, minkä seurauksena koira hyökkää ihmisen kimppuun

ja aiheuttaa ihmiselle vähäistä suuremmat vammat, sisältyy järjestysrikkomuksen tunnus-

merkistön mukainen tekotapa kokonaisuudessaan vammantuottamuksen teon kuvaukseen.

Vaikka eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tunnusmerkistön mukainen tekotapa voi

sisältyä kokonaisuudessaan vammantuottamuksen (RL 21:10) teon kuvaukseen, ei eläimen

vartioimatta jättäminen ole lainkonkurrenssissa vammantuottamuksen kanssa. Konkurrens-

sikysymys voidaan ratkaista tässä tapauksessa erilaisten oikeushyvien suojeluintressien

avulla. Vammantuottamuksen tunnusmerkistön suojeltavana oikeushyvänä on terveys.266

261 Kallio 2018, s. 26–27. 262 HE 17/2001 vp, s. 14. 263 Matikkala 2018, s. 206–207. 264 Myötärangaistuista teoista ks. Ulväng 2013, s. 536–537. 265 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 579. 266 Matikkala 2018, s. 206–207.

58

Eläimen vartioimatta jättämisen tunnusmerkistön kohdalla lainsäätäjä on mahdollistanut

puuttumisen sellaisiin tilanteisiin, joissa terveyttä oikeushyvänä ei ole vielä loukattu. Eläi-

men vartioimatta jättämisen tunnusmerkistön suojeluintressinä on siis ensisijaisesti turvalli-

suus.267 Koska suojeltavat oikeushyvät ovat tässä tapauksessa erilaisia, eivät eläimen varti-

oimatta jättäminen ja vammantuottamus ole lainkonkurrenssissa keskenään.

Eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tunnusmerkistön suojeluintressinä voidaan

nähdä kuitenkin olevan myös terveys, koska eläimen vartioimatta jättäminen sisältyy RL 44

lukuun, joka on otsikoitu ”Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavista rikoksista.” Tällöin eläi-

men vartioimatta jättämisen ja vammantuottamuksen (RL 21:10) tunnusmerkistöjen voidaan

nähdä suojelevan samaa oikeushyvää. Perinteisesti oikeustieteessä on katsottu, että kun

kaksi rikossäännöstä suojaavat ainakin osittain samaa oikeushyvää, ei ole tarkoituksenmu-

kaista soveltaa samanaikaisesti molempia säännöksiä.268 Kuitenkin korkeimman oikeuden

ratkaisukäytännön perusteella muotoutuneen linjan mukaan tapaukseen tulee lähtökohtai-

sesti soveltaa useampaa rikossäännöstä silloin, kun sovellettavien rikossäännösten taustalta

on hahmotettavissa osittain eri oikeushyvät.269 Esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkai-

sussa KKO 2010:52 korkein oikeus tuomitsi vastaajan sekä lapsen seksuaalisesta hyväksi-

käytöstä että seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska näillä rikossäännöksillä suojellaan osit-

tain eri oikeushyviä. Myös koirahyökkäysten näkökulmasta oikeuskäytäntö osoittaa, että

vammantuottamus ja eläimen vartioimatta jättäminen eivät ole lainkonkurrenssissa keske-

nään.270 Lisäksi lainsäätäjän tarkoituksen voidaan tulkita viittaavan siihen, että eläimen var-

tioimatta jättäminen ja vammantuottamus eivät ole lainkonkurrenssissa keskenään. Eläimen

vartioimatta jättämisen kriminalisoinnilla lainsäätäjä on tahtonut, että eläimen asianmukai-

sen vartioinnin laiminlyöntiin voidaan puuttua jo ennen, kun terveyttä oikeushyvänä on lou-

kattu.271

Järjestysrikkomus (JL 14 §) on lainkonkurrenssissa myös koirahyökkäyksessä mahdollisesti

täyttyvän pahoinpitelyn (RL 21:5) ja vahingonteon (RL 35:1) kanssa. Sen lisäksi, että jär-

jestysrikkomus sisältää toissijaisuuslausekkeen, järjestysrikkomuksen voidaan nähdä koi-

rahyökkäyksissä olevan myös pahoinpitelyn ja vahingonteon esirikos. Vammantuottamus

(RL 21:10) on lainkonkurrenssissa pahoinpitelyn kanssa, koska tahallinen rikos syrjäyttää

267 HE 17/2001 vp, s. 14. 268 Jareborg 2001, s. 436-437. 269 Kallio 2018, s. 31. 270 Ks. esim. Vaasan HO 12.8.2016 R 16/585. Ratkaisussa hovioikeus katsoi, että vammantuottamuksessa ja

eläimen vartioimatta jättämisessä on kyse eri oikeushyvien suojelemisesta. 271 HE 17/2001 vp, s. 14.

59

vastaavan tuottamuksellisen rikoksen.272 Sen sijaan vammantuottamuksella ja vahingonte-

olla suojellaan erilaisia oikeushyviä, joten vammantuottamus ja vahingonteko eivät ole lain-

konkurrenssissa keskenään. Ainakin osittain erilaisista suojeltavista oikeushyvistä johtuen

eläimen vartioimatta jättäminen (RL 44:15) ei ole lainkonkurrenssissa pahoinpitelyn ja va-

hingonteon kanssa.

Pääluvun kaksi lopuksi on hyvä esittää ennen seuraavaan päälukuun siirtymistä tulkinta vielä

siitä, miten poliisi voi käytännössä tunnistaa oikein koirahyökkäyksissä mahdollisesti täyt-

tyvät eri rikosnimikkeet. Seuraavassa kuviossa on esitetty kolme kysymystä. Kysymykset

on muotoiltu pääluvussa kaksi käytyä tulkintaa ja sen johtopäätöksiä hyväksi käyttämällä.

Tulkintani mukaan nämä kysymykset paikan päällä esittämällä poliisi tunnistaa hyvin pit-

källe oikein ne rikosnimikkeet, joiden tunnusmerkistöjen täyttymistä poliisilla on syytä

epäillä, kun on tapahtunut tavanomainen koirahyökkäys.273

Kuvio 3. Kysymyspatteristo koirahyökkäystilanteen tunnistamiseksi.

Ensimmäisen kysymyksen avulla poliisi saa selville, onko koirahyökkäyksessä syytä epäillä

vammantuottamuksen (RL 21:10) tunnusmerkistön täyttymistä. Toisen kysymyksen avulla

poliisi saa selville, onko koirahyökkäyksessä syytä epäillä eläimen vartioimatta jättämisen

(RL 44:15) tunnusmerkistön täyttymistä. Jos poliisi saa jompaankumpaan tai molempiin ky-

symyksiin vastaukseksi kyllä, on koirahyökkäyksen aiheuttaneen koiran vastuuhenkilöä

syytä epäillä vammantuottamuksesta ja/tai eläimen vartioimatta jättämisestä. Tällöin poliisin

ei ole tarvetta esittää kolmatta kysymystä. Jos poliisi saa ensimmäiseen ja toiseen kysymyk-

seen vastaukseksi ei, tulee poliisin kysyä kolmas kysymys. Kolmannen kysymyksen avulla

poliisi saa selville, onko koirahyökkäyksessä syytä epäillä järjestysrikkomuksen (JL 14 §)

272 Frände 2012, s. 275. 273 Syytä epäillä edustaa alinta todennäköisyysastetta. Alimman todennäköisyysasteen voidaan nähdä täyttyvän

esimerkiksi rikoksen osalta silloin, kun objektiivisella tarkkailijalla on esitetyn näytön perusteella syytä uskoa,

että epäilty on saattanut tehdä rikoksen, eikä mikään seikka puhu tällaista epäilystä vastaan, Halijoki 2001, s.

218–223.

KYSY:

1. Onko koirahyökkäyksessä aiheutunut ihmiselle vähäistä suuremmat vammat, eli pintanaar-

mua tai mustelmaa vakavammat vammat?

2. Onko hyökänneestä koirasta vastuussa olevalla henkilöllä tietoa siitä, että koira on ollut aikai-

semmin jollain tavalla aggressiivinen ihmistä kohtaan?

3. Onko koirahyökkäys tapahtunut taajama-liikennemerkin vaikutusalueella, ja onko kyse

muusta kuin koiran karkaamisesta ensimmäistä kertaa?

60

tunnusmerkistön täyttymistä. Jos poliisi saa kolmanteen kysymykseen vastaukseksi, että koi-

rahyökkäys on tapahtunut taajama-alueella ja kyse on muusta kuin koiran ensimmäisestä

karkaamisesta, on koirahyökkäyksen aiheuttaneen koiran vastuuhenkilöä syytä epäillä jär-

jestysrikkomuksesta. Jos poliisille selviää, että koirahyökkäys on tapahtunut taajama-alu-

eella, mutta kyse on koiran karkaamisesta ensimmäistä kertaa, ei koirahyökkäyksessä täyty

yhdenkään rikosnimikkeen tunnusmerkistö. Jos poliisille taas selviää, että koirahyökkäys ei

ole tapahtunut taajama-alueella, tulee poliisin tarkastaa metsästyslain mahdollinen soveltu-

minen tilanteeseen.

61

3 MENETTÄMISSEURAAMUKSET KOIRAHYÖKKÄYSTEN NÄKÖ-

KULMASTA

3.1 Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen yleiset edellytykset

Rikoksista aiheutuu rangaistusten ohella monenlaisia muita oikeudellisia ja tosiasiallisia

seuraamuksia. Näihin muihin seuraamuksiin kuuluvat esimerkiksi vahingonkorvaus ja eri-

laiset turvaamistoimenpiteet. Menettämisseuraamus eli konfiskaatio kuuluu turvaamistoi-

menpiteiden luokkaan ja sillä tarkoitetaan rikokseen perustuvaa omaisuuden korvauksetonta

menettämistä valtiolle. Menettämisseuraamuksen tarkoituksena on vähentää tapahtuneiden

rikosten vaikutuksia ja estää tulevien rikosten tapahtumista.274

Menettämisseuraamusten määräämisen yleisenä edellytyksenä on laissa rangaistavaksi sää-

detty teko eli rikos (RL 10:1.1).275 Menettämisseuraamusten yleisten edellytysten kannalta

on merkityksetöntä, onko rikos virallisen syytteen alainen vai asianomistajarikos. Jos syyt-

teen nostaminen edellyttää kuitenkin asianomistajan tekemää syyttämispyyntöä, ei virallinen

syyttäjä voi esittää konfiskaatiovaatimusta ilman tätä. Menettämisseuraamus voidaan tuo-

mita myös rikoksen yrityksen perusteella ja rikoksen kaikissa osallisuusmuodoissa.276

Vaikka menettämisseuraamuksen yleisenä edellytyksenä on rikos, ei kaikkien rikosvastuun

edellytysten tarvitse täyttyä.277 Tarkemmat edellytykset, esimerkiksi se minkälaista liityntää

rikoksen ja menetettäväksi määrättävän omaisuuden välillä kulloinkin vaaditaan, ilmenee

konfiskaatiolajeja koskevista eri säännöksistä.278 Menettämisseuraamuksen perustana voivat

274 Matikkala 2010, s. 189. Ks. myös Lappi-Seppälä 2000, s. 417–418. Konfiskaatiolainsäädäntö uudistettiin

kokonaisuudessaan 1.1.2002 voimaan tulleilla laeilla ja lainsäädäntö on keskitetty pääosin RL 10 lukuun. Uu-

distuksen syynä oli mm. se, että menettämisseuraamusta koskeneet säännökset olivat syntyneet eri aikoina eikä

niitä laadittaessa ollut noudatettu yhtenäisiä periaatteita. Keskeiset säännökset löytyivät rikoslaista, mutta sa-

moista kysymyksistä säädettiin myös muualla lainsäädännössä. Tämä aiheutti säännösten välisissä suhteissa

tulkintaongelmia. Säännökset olivat esimerkiksi epäyhtenäisiä sen osalta, oliko menetetyksi tuomitseminen

pakollista vai harkinnanvaraista. Konfiskaatiolainsäädännön uudistuksen tavoitteena oli yhtenäistää alan lain-

säädäntö ja kumota tarpeettomat konfiskaatiosäännökset sekä tarkistaa uudistuksessa omaksuttujen periaattei-

den mukaisesti sellaiset säännökset, jotka katsottiin edelleen tarpeellisiksi erityistilanteita varten. Uudistuksen

keskeisenä ideana oli, että menettämisseuraamus on rikokseen perustuva turvaamistoimenpide ja ettei menet-

tämisseuraamusta pidä käyttää rangaistuksen luonteisena seuraamuksena, ks. Viljanen 2007, s. 3, 18–19. Ter-

minä konfiskaatio on johdettu latinan sanasta ”fiscus”, jolla tarkoitetaan valtiota varallisuusoikeuksien subjek-

tina, Ailio 1964, s. 6. 275 Lakiuudistuksesta huolimatta konfiskaation yleiset edellytykset on tarkoitettu pysyttää ennallaan, HE

80/2000 vp, s. 20. 276 Ks. Viljanen 2007, s. 31–34. On myös syytä huomioida, että tuomioistuin ei viran puolesta tutki konfiskaa-

tiovaatimusta, vaan syyttäjän tai tietyissä tilanteissa virkamiehen sekä asianomistajan on itse esitettävä menet-

tämisseuraamusta koskeva vaatimus, Frände 2012, s. 399. 277 Lappi-Seppälä 2009-, I Yleisiä kysymyksiä – 6. Seuraamusjärjestelmän pääpiirteet – Menettämisseuraamus

eli konfiskaatio – Yleiset edellytykset. Ks. myös Viljanen 2007, s. 31. 278 Menettämisseuraamukset voidaan jaotella useilla eri perusteilla. RL 10 luvussa on selvästi nähtävissä jaot-

telu rikoksen tuottamaan taloudelliseen hyötyyn, rikoksentekovälineiden, rikoksella aikaansaatujen tuotteiden

ja rikosesineen välillä. RL 10 luvun jaottelussa on kyse siitä, miten menettämisseuraamuksen kohde liittyy

rikokseen. Jaottelussa, joka tehdään arvo- ja esinekonfiskaation välille, on kyse menettämisseuraamuksen koh-

teen määrittämisestä. Lisäksi jaottelua on esitetty tehtäväksi sen mukaan, onko konfiskaation tarkoituksena

62

olla sekä tuottamukselliset että tahalliset rikokset. Tuottamuksellisten rikosten kohdalla kon-

fiskaation ala on kuitenkin tahallisia rikoksia pienempi.

Menettämisseuraamuksen yleisenä edellytyksenä oleva rikos on näytettävä rikosprosessuaa-

listen sääntöjen mukaisesti toteen, jotta menettämisseuraamus voidaan tuomita. Se, että hen-

kilö jätetään seuraamusluontoisesti rangaistukseen tuomitsematta, ei estä menettämisseuraa-

muksen tuomitsemista. Tällaisessa tilanteessa rikos on näytetty toteen, ja tuomitsematta jät-

täminen merkitsee vain rankaisemisesta luopumista. Menettämisseuraamus voi kohdistua

myös rangaistavaksi säädettyyn tekoon, jonka tekijä on teon hetkellä alle 15-vuotias tai syyn-

takeeton (RL 10:1.2,1). Yli 15 vuoden ikä ja syyntakeisuus ovat rikosoikeudellisen vastuun

edellytyksiä (RL 3:4.1). Rikosoikeudellisen vastuun edellytysten puuttuminen tarkoittaa

sitä, ettei henkilö ole syyllistynyt rikokseen. Rikoksen edellytysten jääminen näiltä osin va-

jaaksi ei siis kuitenkaan estä menettämisseuraamuksen tuomitsemista. Menettämisseuraa-

mus voidaan kohdistaa myös RL 10:1.2,2:n mukaan rangaistavaksi säädettyyn tekoon, jonka

tekijä on rangaistusvastuusta vapaa kieltoerehdyksestä, hätävarjelun liioittelusta, pakkotila-

oikeuden ylittämisestä, voimakeinojen käytön ylittämisestä tai esimiehen lainvastaisen käs-

kyn noudattamisesta johtuen. Näissä tilanteissa kyse on anteeksiantoperusteista ja ne eivät

estä menettämisseuraamuksen tuomitsemista. Edellä mainittu luettelo on tyhjentävä.279

Koirahyökkäysten näkökulmasta on syytä huomioida, että sillä mistä laista rikossäännös löy-

tyy, ei ole merkitystä menettämisseuraamuksen tuomitsemisen kannalta. Rikoslain 10 luvun

esitöiden mukaan RL 10 lukua sovelletaan myös erikoisrikosoikeuteen, vaikka siitä ei ole

nimenomaista säännöstä.280 Eläimen vartioimatta jättämisestä (RL 44:15) ja vammantuotta-

muksesta (RL 21:10) säädetään rikoslaissa, mutta järjestysrikkomuksesta (LRS 14 §) sääde-

tään rikesakkorikkomuksista annetussa laissa ja järjestysrikkomuksen tunnusmerkistön mu-

kainen teonkuvaus koirakurin osalta löytyy järjestyslaista (JL 14 §). Menettämisseuraamuk-

sen tuomitseminen voidaan perustaa myös järjestysrikkomukseen.281 Menettämisseuraamus

voidaan tuomita myös tilanteessa, jossa rikoksentekijää ei ole saatu selville, kunhan

torjua riskejä, jotka johtuvat tietyn omaisuuden fyysisistä ominaisuuksista, vai onko tarkoituksena vähentää

rikollisen omaisuutta. Riskien torjumisessa konfiskaatio kohdistuu esineeseen, jota ei johtuen sen yhteydestä

rikokseen, ole katsottu asianmukaiseksi jättää omistajansa haltuun. Menettämisseuraamusten jaottelua voidaan

tehdä myös sen välille, suuntautuuko menettämisseuraamus henkilöön vai esineeseen, ks. Viljanen 2007, s.

21–22. 279 HE 44/2002 vp, s. 216; Matikkala 2010, s. 191. 280 HE 80/2000 vp, s. 4, 16. 281 Näin on todettu myös oikeuskäytännössä. Esim. Kouvolan HO 8.2.2012 R 11/997 hovioikeus katsoi, että

järjestysrikkomus on sellainen RL 10 luvussa tarkoitettu rikos, jonka tekoväline voidaan tuomita valtiolle me-

netetyksi.

63

menettämisseuraamuksen perustavasta rikoksesta tai rangaistavaksi säädetystä teosta esite-

tään riittävä näyttö rikoksesta tuomitsemiseen (RL 10:1.3). Koirahyökkäyksissä tilanne voi

olla tämänlainen, jos koiran omistajaa tai koirasta vastuussa olevaa henkilöä ei ole pystytty

esitutkinnassa selvittämään.

3.2 Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen tarkemmat edellytykset

3.2.1 Rikoksentekovälineen menettäminen

Rikoksentekovälineen menettämisestä säädetään RL 10:4:ssa. Rikoksen tekemisessä käy-

tetty 1) ampuma- tai teräase sekä muu niihin rinnastettava hengenvaarallinen väline; ja 2)

muu esine tai omaisuus, jonka hallussapito on rangaistavaa, on tuomittava valtiolle menete-

tyksi (RL 10:4.1). Sanamuodosta ”on tuomittava” on pääteltävissä, että säännös on ehdoton.

Sen sijaan RL 10:4.2 sisältää harkintavaraa. Menetetyksi voidaan myös tuomita 1) esine tai

omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä; ja 2) oikeudenkäynnin kohteena

olevaan tahalliseen rikokseen läheisesti liittyvä esine tai omaisuus, joka on yksinomaan tai

pääasiallisesti tahallista rikosta varten hankittu tai valmistettu taikka ominaisuuksiltaan eri-

tyisen sovelias tahallisen rikoksen tekemiseen (RL 10:4.2). Koira kuuluu rikoksentekoväli-

neenä RL 10:4.2:n mukaiseen ryhmään. Koira siis voidaan tuomita valtiolle menetetyksi, jos

koiraa on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä, mutta koiraa ei ole pakko tuomita valti-

olle menetetyksi.

Kysymys siitä, mitä pidetään tehdyn rikoksen tekovälineenä, on monitahoinen.282 Termiko-

konaisuus ”rikoksen tekemisessä käytetty” on aiheuttanut tulkinnallisia erimielisyyksiä oi-

keuskirjallisuudessa.283 Ailio on katsonut, että rikoksen tekemistä on kaikki se toiminta joka

on kuulunut tosiasiallisesti rikoksen suorittamiseen.284 Viljasen mukaan rikoksen täytän-

töönpanotoimen mahdollistamisessa tai helpottamisessa ja rikoksella saavutetun tuloksen

varmistamisessa käytetty esine tai muu omaisuus olisi tuomittavissa rikoksentekovälineenä

valtiolle menetetyksi.285 Ailio on myös esittänyt, että rikoksen tekemisessä käytetyltä esi-

neeltä vaaditaan sitä, että sitä on käytetty ”työvälineenä” rikoksen suorittamiseen ja että sen

avulla on saavutettu rikoksen aiheuttama seuraus. Ailio on vielä tarkentanut edellä sanottua,

282 Viljanen 2007, s. 245. HE 80/2000 vp:ssä ei selosteta tarkemmin, miten termikokonaisuutta ”rikoksen te-

kemisessä käytetty” tulisi tulkita. Aikaisemman RL 2:16.3:ssa käytettiin termikokonaisuutta ”käytetty rikoksen

tekemiseen.” Sanallista eroa ei ole lainvalmistelussa perusteltu, ks. Viljanen 2007, s. 245. 283 Ks. Tapani – Tolvanen 2005. Vrt. Viljanen 2006. 284 Ailio 1964, s. 82–83. 285 Viljanen 2007, s. 246–247. Sen toiminnan määrittely, mikä katsotaan rikoksen tekemiseksi, ei kuitenkaan

vielä ratkaise kysymystä siitä, onko jotakin esinettä tai omaisuutta, jota on käytetty rikoksen tekemiseen, pi-

dettävä rikoksentekovälineenä, Ailio 1964, s. 2.

64

että esinettä tai omaisuutta voidaan pitää rikoksentekovälineenä vain, jos sen avulla välittö-

mästi ja erityisesti on edistetty rikoksen suorittamista, varmistettu teon onnistumista tai py-

ritty estämään rikoksen ilmituloa tai rikollisen kiinnijoutumista.286

Esineen lisäksi rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi voidaan tuomita omaisuutta (RL

10:4). Rikoslain 10 lukua koskevien esitöiden mukaan laissa on selvyyden vuoksi mainittava

myös omaisuus, koska kaikkia objekteja ei voida pitää esineinä. Tällaisia objekteja ovat esi-

merkiksi tietokoneohjelmat ja pulverimaiset aineet.287 Rikoslain 10:4:n ilmaisulla on haluttu

kattaa mahdollisimman laajasti kaikki se, mitä voidaan ylipäänsä käyttää rikoksen tekoväli-

neenä, kunhan se on omaisuutta. Koira katsotaan rikosoikeudessa esineeksi, ja se voidaan

menettämisseuraamuksen tuomitsemisen edellytysten täyttyessä tuomita valtiolle menete-

tyksi.288

Rikoslain 10:4.3:n mukaan menettämisseuraamuksen tuomitsemisen tarpeellisuutta harkit-

taessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota uusien rikosten ehkäisemiseen. Tällöin on arvi-

oitava sitä, onko esine tai omaisuus ominaisuuksiltaan erityisen sovelias rikosten tekemiseen

ja onko sillä mitään laillista käyttöä. Rikoksen tekemiseen soveliaita esineitä ovat esimer-

kiksi tiirikat, yleisavaimien jäljennökset ja kuljetusvälineet, joihin on tehty salakuljetusta

helpottavia rakennemuutoksia. Lisäksi menettämisseuraamuksen tuomitsemisen tarpeelli-

suusharkinnassa voidaan kiinnittää huomiota siihen, muodostaako esineen jättäminen juuri

rikoksentekijän haltuun riskin sen käyttämisestä uudelleen rikoksen tekemisessä. Tarpeelli-

suusharkinnassa voidaan ottaa huomioon myös muita seikkoja.289 Rikoslain 10 luvun esi-

töissä ei ole tuotu esille, mitä nämä muut seikat voisivat olla. On myös huomioitava, että

vaikka uusien rikosten ehkäiseminen on keskeisin kriteeri rikoksentekovälinekonfiskaation

tarpeellisuutta harkittaessa, muut huomioon otettavat seikat voivat yksinkin riittää perus-

teeksi sille, että rikoksentekoväline tuomitaan valtiolle menetetyksi. Vahvana pääsääntönä

voidaan sanoa olevan se, että jos rikoksentekovälineen tuomitseminen valtiolle menetetyksi

on tarpeellista uusien rikosten ehkäisemiseksi, menettämisseuraamus on tuomittava, mutta

rikoksentekoväline voidaan konfiskoida myös, vaikkei menettämisseuraamuksen tuomitse-

minen olisi tarpeen uusien rikosten ehkäisemistavoitteen kannalta.290

286 Ailio 1964, s. 87–90. 287 HE 80/2000 vp, s. 26. 288 Viljanen 2007, s. 254–255. 289 HE 80/2000 vp, s. 27. 290 Viljanen 2007, s. 291.

65

3.2.2 Muun omaisuuden menettäminen

Muun omaisuuden menettämisestä säädetään RL 10:5:ssä. Ensinnäkin rikoksella tuotettu,

valmistettu tai aikaansaatu taikka rikoksen kohteena ollut esine tai omaisuus on tuomittava

valtiolle menetetyksi, jos sen hallussapito on rangaistavaa (RL 10:5.1). Sanamuodosta ”on

tuomittava” voidaan päätellä, että säännös on ehdoton. Lisäksi RL 10:5.2:n mukaan rikok-

sella tuotettu, valmistettu tai aikaansaatu taikka rikoksen kohteena ollut esine tai omaisuus

voidaan tuomita menetetyksi, jos menettämisseuraamus on tarpeen: 1) esineen tai omaisuu-

den terveydelle tai ympäristölle haitallisten ominaisuuksien vuoksi; 2) uusien rikosten eh-

käisemiseksi, ja esine on erityisen sovelias rikoksen kohteeksi tai rikolliseen käyttöön; 3)

säännöstelyä taikka maahantuontia tai maastavientiä koskevien säännösten tai määräysten

tarkoituksen toteuttamiseksi; tai 4) luonnon tai ympäristön suojelemiseksi annettujen sään-

nösten tai määräysten tarkoituksen toteuttamiseksi. Koirahyökkäyksissä koira voi olla myös

rikoksen kohde. Koirahyökkäysten näkökulmasta koiran hallussapito ei ole rangaistavaa, jo-

ten RL 10:5.1 ei sovellu koirahyökkäyksiin. Koirahyökkäyksissä voi sen sijaan tulla sovel-

lettavaksi RL 10:5.2,2. Tämä tarkoittaa sitä, että jos koira on ollut rikoksen kohteena, voi-

daan koira tuomita valtiolle menetetyksi, mikäli menettämisseuraamuksen tuomitseminen

on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi, ja koira on erityisen sovelias rikoksen kohteeksi

tai rikolliseen käyttöön. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen on koirahyökkäyksissä

harkinnanvaraista.

Rikoksen kohteesta (RL 10:5) voidaan käyttää myös nimitystä rikosesine. Rikosesine on

rikostunnusmerkistön edellyttämän suhtautumisen tosiasiallinen kohde eli tekeminen koh-

distuu juuri rikosesineeseen.291 Kun harkitaan rikoksen kohteen tuomitsemista valtiolle me-

netetyksi, on selvää, että menettämisseuraamusta ei tuomita, jos se olisi vastoin asianomai-

sen rangaistussäännöksen tarkoitusta. Esimerkiksi varkauden kohteena ollutta omaisuutta ei

tuomita valtiolle menetetyksi, koska rangaistussäännöksellä suojellaan juuri omistusoi-

keutta.292 Tavanomaisissa koirahyökkäyksissä mahdollisesti täyttyvien rikosnimikkeiden

tunnusmerkistöillä pyritään suojelemaan turvallisuutta, järjestystä, ihmishenkeä sekä ter-

veyttä. Suojeltavien oikeushyvien näkökulmasta koirahyökkäyksissä ei esiinny estettä sille,

että koira voidaan edellytysten täyttyessä tuomita valtiolle menetetyksi.

Kun koira katsotaan koirahyökkäyksessä rikoksen kohteeksi (RL 10:5), menettämisseuraa-

muksen tarpeellisuusharkinta on sidottu RL 10:5.2:ssa säädettyihin ehtoihin.

291 Ailio 1964, s. 83–84, 157. 292 HE 80/2000 vp, s. 27.

66

Menettämisseuraamusta ei voida siis tuomita, jos siihen ei ole RL 10:5.2:ssa kuvattua tar-

vetta. Koirahyökkäysten näkökulmasta koiran tuomitseminen valtiolle menetetyksi rikoksen

kohteena voi olla tarpeellista uusien rikosten ehkäisemiseksi (RL 10:5.2,2).293 Tällöin koi-

ralta vaaditaan lisäksi, että se on erityisen sovelias rikoksen kohteeksi tai rikolliseen käyt-

töön. Viljanen on myös nostanut esille, että RL 10:5.2:n mukainen tarpeellisuusharkinta tu-

lisi pitää erillään kohtuusharkinnan (RL 10:10) kanssa. Ensiksi tulisi ratkaista kysymys siitä,

onko menettämisseuraamuksen tuomitseminen tarpeellista, ja vasta sen jälkeen tulisi rat-

kaista kysymys siitä, onko menettämisseuraamuksen tuomitseminen kohtuullista.294

3.2.3 Rikoksentekovälineen ja muun omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen edellytysten

erot

Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen (jatkossa myös konfiskaatio) edellytyksissä on

eroja riippuen siitä, katsotaanko esimerkiksi jokin esine rikoksentekovälineeksi (RL 10:4)

vai rikoksen kohteeksi (RL 10:5). Koirahyökkäysten näkökulmasta merkittävin ero rikok-

sentekovälineen ja rikoksen kohteen välillä on se, että koira voidaan tuomita valtiolle rikok-

sentekovälineenä menetetyksi vain, jos koiraa on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä

(RL 10:4.2,1).295 Sen sijaan, jos koira katsotaan koirahyökkäyksessä rikoksen kohteeksi,

voidaan koira tuomita valtiolle menetetyksi myös tuottamuksellisten rikosten yhteydessä.

Viljasen mukaan menettämisseuraamuksen tuomitsemisen edellytyksiä koskeviin säännök-

siin voidaan kohdistaa tässä suhteessa kritiikkiä. Koska kysymys siitä, onko tiettyä esinettä

pidettävä rikoksentekovälineenä vai rikoksen kohteena, ratkeaa Viljasen mukaan rikostun-

nusmerkistön muotoilun perusteella, ei menettämisseuraamusten tuomitsemisedellytyksissä

saisi olla perusteettomia eroja.296 Eroja kuitenkin on, ja tämän vuoksi on erityisen tärkeää,

että koirahyökkäyksissä mahdollisesti täyttyvät rikosnimikkeet tunnistetaan oikein.

Rikoksentekovälineen (RL 10:4) ja rikoksen kohteen (RL 10:5) konfiskaation edellytysten

välillä on myös toinen ero, mutta tämän eron käytännön merkitys ei ole kovin suuri.

293 Rikoslain 10 luvun esitöissä niin kuin oikeuskäytännössäkin on esitetty, että rattijuopumusrikoksissa käy-

tetyt autot ovat rikoksen kohteita RL 10:5.2,2 perusteella, ks. HE 80/2000 vp, s. 28. Oikeuskäytännöstä ks.

esim. korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 2005:75 KKO 2005:76. 294 Rikoksentekovälineen ja rikoksen kohteen välisistä eroista ks. Viljanen 2007, s. 351. 295 Vrt. Tapani – Tolvanen 2005, s. 1207. Tapanin ja Tolvasen mukaan auto voidaan, kun sitä on käytetty

törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamis -rikoksessa (RL 23:2), tuomita valtiolle menetetyksi RL 10:4.2:n

perusteella, vaikka kyse olisi törkeästä huolimattomuudesta. Tulkintani mukaan Tapanin ja Tolvasen mielestä

riittää siis se, että mikäli rikoksen tunnusmerkistössä on säädetty, että rikokseen voi syyllistyä törkeän huoli-

mattomuuden lisäksi tahallisesti, tulee RL 10:4.2 sovellettavaksi, vaikka teko jäisikin ”vain” törkeän huolimat-

tomuuden asteelle. Toinen vaihtoehto on se, että Tapani ja Tolvanen ovat tehneet inhimillisen kirjoitusvirheen

ja he tarkoittavat tosiasiassa, että kun on kyse törkeästä huolimattomuudesta, auto olisi konfiskoitavissa RL

10:5.2,2:n perusteella. Myös Viljanen on epäillyt kirjoitusvirhettä, Viljanen 2006, s. 377. 296 Viljanen 2007, s. 327.

67

Rikoslain 10:4.3:n mukaan menetetyksi tuomitsemisen (jatkossa tekovälinekonfiskaatio)

tarpeellisuutta harkittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota uusien rikosten ehkäisemi-

seen. Lisäksi RL 10 luvun esitöiden mukaan tekovälinekonfiskaation tarpeellisuusharkin-

nassa on otettava huomioon muun muassa se, onko esine tai omaisuus ominaisuuksiltaan

erityisen sovelias rikosten tekemiseen. Huomioon voidaan ottaa myös muitakin seikkoja.297

Eli tekovälinekonfiskaation tarpeellisuusharkinta voi RL 10 luvun esitöiden mukaan perus-

tua muihinkin seikkoihin kuin vain rikosten ennalta ehkäisemisen tavoitteeseen.298 Sen si-

jaan RL 10:5.2,2:n sanamuodon mukaan rikoksen kohteen (jatkossa rikosesinekonfiskaatio)

osalta koko konfiskaation tarpeellisuusharkinta tulee perustaa pelkästään siihen, onko kon-

fiskaatio tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi ja onko esine erityisen sovelias rikoksen

kohteeksi tai rikolliseen käyttöön. Rikoslain 10 luvun esitöiden mukaan rikosesinekon-

fiskaatiota tulisi kuitenkin tulkita niin, että konfiskaation tarpeellisuusharkinnassa voidaan

ottaa huomioon myös muita seikkoja kuin vain uusien rikosten ehkäiseminen ja esineen eri-

tyinen soveltuvuus rikoksen kohteeksi. Rikoslain 10 luvun esitöissä sanotaan rikosesinekon-

fiskaation osalta, että ”Erityisesti olisi siis kiinnitettävä huomiota omaisuuden laatuun.”299

Sana ”erityisesti” viittaa tulkintani mukaan siihen, että konfiskaation tarpeellisuusharkin-

nassa voidaan ottaa huomioon muita seikkoja myös silloin, kun on kyse rikosesinekonfiskaa-

tion tarpeellisuusharkinnasta. Lain tasolla tätä ei ole kuitenkaan ilmaistu.

Rikosesinekonfiskaation tarpeellisuusharkinnan (RL 10:5.2,2) osalta lain tasolla on säädetty

siitä, että esineen pitää olla erityisen sovelias rikoksen kohteeksi tai rikolliseen käyttöön.

Tämä tarkoittaa sitä, että silloin kun esineen katsotaan olevan rikoksen kohde RL 10:5.2,2:n

mukaisesti, tulee konfiskaation tarpeellisuusharkinnassa kiinnittää erityisesti huomiota sii-

hen, onko esine erityisen sovelias rikoksen kohteeksi. Tekovälinekonfiskaation tarpeelli-

suusharkinnan (RL 10:4.3) osalta tästä ei ole laissa nimenomaisesti säädetty. Tämä tarkoittaa

tulkintani mukaan sitä, että tekovälinekonfiskaation tarpeellisuusharkinta ei ole ainakaan pe-

riaatteessa niin sidottu sen arvioimiseen, onko esinettä pidettävä erityisen soveliaana uusien

rikosten tekemiseen. Rikoslain 10 luvun esitöissä on tosin mainittu, että myös tekoväli-

nekonfiskaation tarpeellisuusharkinnassa huomiota tulee kiinnittää siihen, onko esine omi-

naisuuksiltaan erityisen sovelias rikosten tekemiseen.300 Viljasen mukaan rikosesinekon-

fiskaation tarpeellisuusharkinnassa tulee ratkaista ensin kysymys siitä, onko esine erityisen

297 HE 80/2000 vp, s. 27. 298 Viljanen 2007, s. 357. 299 HE 80/2000 vp, s. 28. RL 10:5.2,2:sta ei ole onnistuttu kirjoittamaan sellaiseksi, mitä HE:n perusteella on

tarkoitettu, Viljanen 2006, s. 376. 300 HE 80/2000 vp, s. 27.

68

sovelias rikosten kohteeksi, ja tämä esineen erityinen soveltuminen rikoksen kohteeksi on

ainoa kriteeri harkittaessa menettämisseuraamuksen tarpeellisuutta uusien rikosten ehkäise-

misen kannalta. Sitä eroa, että tekovälinekonfiskaation tarpeellisuusharkinnassa voidaan ot-

taa huomioon erilaisia seikkoja ja rikosesinekonfiskaatiossa tarpeellisuusharkinta tulee kiin-

nittää vain siihen, onko esine erityisen sovelias rikoksen kohteeksi, ei voida pitää Viljasen

mukaan asianmukaisena.301

Olen Viljasen kanssa samaa mieltä siitä, että lain sanamuoto mahdollistaa sen tulkinnan, että

tekovälinekonfiskaation ja rikosesinekonfiskaation tarpeellisuusharkinnan välillä tulisi olla

merkittäviäkin eroja. Tosiasiassa sekä tekovälinekonfiskaation (RL 10:4:3) että rikosesine-

konfiskaation (RL 10:5.2,2) tarpeellisuusharkinta on kuitenkin tulkintani mukaan hyvin sa-

manlaista. Molemmissa tapauksissa konfiskaation keskeisenä tarkoituksena on uusien rikos-

ten ehkäisy. Kuten edellä on jo käynyt ilmi, siinä missä rikosesinekonfiskaation tarpeelli-

suusharkinnan osalta lain sanamuoto korostaa esineen erityistä soveltuvuutta rikoksen koh-

teeksi, voidaan tekovälinekonfiskaation tarpeellisuusharkinnassa ottaa huomioon myös

muita seikkoja. Rikoslain 10 luvun esitöiden mukaan myös rikosesinekonfiskaation tarpeel-

lisuusharkinnassa voidaan ottaa huomioon muita seikkoja, ja tekovälinekonfiskaation tar-

peellisuusharkinnassa on kiinnitettävä erityisesti huomiota siihen, onko esine ominaisuuk-

siltaan sovelias rikosten tekemiseen. Kun lain sanamuotoa tulkitaan yhdessä lainsäätäjän tar-

koituksen kanssa, voidaan tehdä se johtopäätös, että sekä tekovälinekonfiskaation että ri-

kosesinekonfiskaation tarpeellisuusharkinnassa tulee ottaa kokonaisuudessaan huomioon

samoja seikkoja. Huomioon otettavien seikkojen painotukset eroavat vain hieman toisistaan.

Tapani ja Tolvanen näkevät, että rikosesinekonfiskaation edellytykset ovat tiukempia kuin

tekovälinekonfiskaation edellytykset.302 Korkein oikeus on kuitenkin muun muassa ratkai-

suissaan KKO 2005:75 ja KKO 2005:76 todennut, että asiallista eroa ei ole siinä, tarkastel-

laanko menettämisseuraamusta RL 10:5.2,2:n vai RL 10:4.2,1:n perusteella. Korkeimman

oikeuden mukaan kummassakin tapauksessa seuraamuksen tuomitsemiselle on edellytyk-

senä uusien rikosten ehkäisemisen tarve, ja myös seuraamuksen tuomitsemisen kohtuulli-

suutta koskevat samat säännökset ja periaatteet. Tosin korkeimman oikeuden ratkaisuissa

KKO 2005:75 ja KKO 2005:76 eri mieltä ollut oikeusneuvos Lehtimaja halusi tarkentaa,

ettei RL 10:4.2,1:n ja RL 10:5.2,2:n välillä ole merkittävää asiallista eroa. Ratkaisuissa

301 Viljanen 2007, s. 357–358. 302 Tapani – Tolvanen 2005, s. 1211. RL 10:4:n ja RL 10:5:n välisistä eroista ks. tarkemmin Viljanen 2006, s.

375–377.

69

korkein oikeus katsoi, että rattijuopon auto oli erityisen sovelias rikoksen kohteeksi, koska

rattijuopumusrikos voidaan tehdä vain ajoneuvoa kuljettamalla. Tulkintani mukaan tämä tar-

koittaa sitä, että kaikki autot ovat erityisen soveliaita rattijuopumusrikoksen kohteeksi, eikä

tämän toteaminen riitä osoittamaan sitä, että konfiskaatio on käsillä olevassa rattijuopumus-

tapauksessa tarpeellinen uusien rikosten ennalta ehkäisemiseksi. Tämän vuoksi konfiskaa-

tion tarpeellisuusharkinnassa tulee myös silloin, kun kyse on rikoksen kohteesta, ottaa huo-

mioon muita seikkoja samalla tavalla kuin rikoksentekovälineen konfiskaation tarpeellisuus-

harkinnassa.

3.3 Onko koira koirahyökkäyksessä rikoksentekoväline vai rikoksen kohde?

3.3.1 Konfiskaatio vammantuottamuksen osalta

Lainopillisen tulkinnan kuuluu lähteä liikkeelle lain sanamuodosta.303 Lain sanamuodon mu-

kaan rikoksentekovälineenä voidaan konfiskoida esine tai omaisuus, jota on käytetty tahal-

lisen rikoksen tekemisessä (RL 10:4.2,1). Lain sanamuodon mukaisen tulkinnan avulla voi-

daan heti todeta, että kun koirahyökkäyksessä täyttyy ainoastaan vammantuottamuksen (RL

21:10) tunnusmerkistö, ei koiraa voida konfiskoida rikoksentekovälineenä, koska vamman-

tuottamuksessa on kyse tahallisuuden sijasta tuottamuksesta. Koira ei siis ole rikoksenteko-

väline RL 10:4.2,1:n mukaisesti, kun koirahyökkäyksessä täyttyy ainoastaan vammantuot-

tamuksen tunnusmerkistö. Edelleen on kuitenkin tarpeellista selvittää, tulisiko koira tulkita

vammantuottamuksen tekovälineeksi. Tämä johtuu siitä, että jos koiran katsotaan olevan

vammantuottamuksen tekoväline, ei ole syytä pohtia sitä, voidaanko koira konfiskoida ri-

koksen kohteena, kun koirahyökkäyksessä on kyse vammantuottamuksen tunnusmerkistön

täyttymisestä.

Tulkittaessa sitä, onko jokin esine tai omaisuus katsottava rikoksentekovälineeksi vai rikok-

sen kohteeksi, on oikeuskirjallisuudessa keskitytty pohtimaan mitä ”rikoksen tekemisessä

käytetty” tarkoittaa?304 Rikoslain 10 luvun esityöt eivät anna tähän suoraa vastausta. Viljasen

mukaan rikoksentekoväline saadaan selville suuntaa antavasti kysymällä yksinkertainen ky-

symys: ”Millä välineellä henkilö teki rikostunnusmerkistössä kuvatun teon?”305 Tapanin ja

Tolvasen mukaan rikoksentekoväline selviää sen sijaan kysymällä, onko tiettyä esinettä tai

omaisuutta käytetty rikoksen tekemisessä?306 Eli vammantuottamuksen (RL 21:10) osalta

303 Juridisen tulkinnan lähtökohdasta ks. esim. Kolehmainen 2016, s. 118. 304 Ks. esim. Viljanen 2006, s. 375–377. 305 Viljanen 2007, s. 267. 306 Tapani – Tolvanen 2005, s. 1206. On huomioitava, että Tapani ja Tolvanen käyttävät kysymyksen yhtey-

dessä tahallisuuskäsitettä, eli onko tiettyä esinettä tai omaisuutta käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä? RL

10:4.2,1:n edellytyksenä on tahallinen rikos, mutta se osoittaa vain sen, että jokin esine on RL 10:4.2,1:n

70

pitää Viljasen mukaan kysyä ”millä välineellä henkilö aiheutti toiselle ruumiinvamman tai

sairauden, joka ei ole vähäinen?” Tapanin ja Tolvasen mukaan kysymys pitää sen sijaan

esittää muodossa ”onko koiraa käytetty vammantuottamusrikoksen tekemisessä?” Vamman-

tuottamuksen tunnusmerkistön osalta Viljasen asettamaan kysymykseen voidaan vastata

koiralla, ja Tapanin sekä Tolvasen asettamaan kysymykseen voidaan vastata kyllä. Eli ase-

tettaessa kysymys kumpaan muotoon tahansa saadaan vastaukseksi, että koira on vamman-

tuottamuksen tekoväline. Tämä tarkoittaa sitä, että jos koirahyökkäyksessä ei täyty muiden

rikosnimikkeiden kuin vammantuottamuksen tunnusmerkistö, ei koiraa voida tuomita rikok-

sentekovälineenä valtiolle menetetyksi, koska koirahyökkäyksissä koiran konfiskaatio edel-

lyttää tahallista rikosta (RL 10:4.2,1).

3.3.2 Konfiskaatio järjestysrikkomuksen osalta

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty kaksi eriävää mielipidettä siitä, minkälaisen kysymyksen-

asettelun johdosta selviää, onko tiettyä esinettä tai omaisuutta pidettävä rikoksentekoväli-

neenä vai rikoksen kohteena.307 Kysymyksenasettelun erot eivät konkretisoituneet vamman-

tuottamuksen (RL 21:10) tunnusmerkistön kohdalla, ja koira on koirahyökkäyksissä yksi-

selitteisesti vammantuottamuksen tekoväline. Sen sijaan kysymyksenasettelun erot konkre-

tisoituvat järjestysrikkomuksen (LRS 14 §) tunnusmerkistön kohdalla.

Järjestysrikkomuksen (LRS 14 §) osalta tulee Viljasen mukaan kysyä: Millä välineellä hen-

kilö laiminlöi JL 14 §:n 1 momentissa säädetyn eläimen pitämiseen liittyvän velvollisuuden?

Vastaus ei voi olla tähän kysymykseen, että henkilö laiminlöi koiralla eläimen pitämiseen

liittyvän velvollisuuden. Näkemykseni mukaan Viljanen on siis sitä mieltä, että järjestysrik-

komuksen tunnusmerkistön muotoilusta johtuen koira ei ole järjestysrikkomuksen tekovä-

line. Tapanin ja Tolvasen mukaan tulee sen sijaan kysyä, onko koiraa käytetty järjestysrik-

komuksen tekemisessä? Tähän kysymykseen vastaus on kyllä, eli tulkitsen Tapanin ja Tol-

vasen olevan sitä mieltä, että koira on katsottava järjestysrikkomuksen tekovälineeksi. Kes-

kustelua siitä, onko tiettyä esinettä pidettävä rikoksentekovälineenä vai rikoksen kohteena,

on oikeuskirjallisuudessa käyty pääasiassa rattijuopumuksen (RL 23:3) tunnusmerkistön

kontekstissa, mutta keskustelu on tiivistynyt sen kysymyksen äärelle, mitä tarkoittaa ”rikok-

sen tekemisessä käytetty”? Tämän vuoksi keskustelun johtopäätöksiä voi mielestäni soveltaa

mukaisesti rikoksentekoväline ja konfiskoitavissa. Esine voi olla kuitenkin rikoksentekoväline, vaikka se ei

sitä ole RL 10:4.2,1:n mukaisella tavalla. Tällöin esine ei vain ole konfiskoitavissa. 307 Ks. Viljanen 2007, s. 267. Vrt. Tapani – Tolvanen 2005, s. 1206.

71

myös muihin rikosnimikkeisiin, eikä keskustelu ole sidottu rattijuopumuksen tunnusmerkis-

tön kontekstiin.

Lainsäätäjän tarkoitus on tulkintani mukaan ollut se, että rattijuopon auto tulisi katsoa ratti-

juopumusrikoksen (RL 23:3) kohteeksi. Rattijuopon autoa käsitellään rikoslain 10 luvun esi-

töissä RL 10:5.2,2:n yksityiskohtaisten perustelujen yhteydessä.308 Myös Viljasen mukaan

rikoslain 10 luvun esitöiden perusteella lainsäätäjä on selvästi tarkoittanut, vaikkakaan ei

suoraan sanonut, että rattijuopon käyttämä auto on rikoksen kohde.309 Tapani ja Tolvanen

ovat sen sijaan tehneet RL 10 lukua koskeneesta lakivaliokunnan mietinnöstä sen johtopää-

töksen, että eduskunnan yksiselitteinen käsitys ja tahto on se, että rattijuopon käyttämä auto

tulisi katsoa rattijuopumuksen tekovälineeksi.310 Tapanin ja Tolvasen mukaan lakivaliokun-

nan kannanotosta, joka koskee hallituksen esityksen käsittelyn yhteyteen liitettyä lakialoi-

tetta, on pääteltävissä, että rattijuopon käyttämä auto on eduskunnan mielestä rikoksenteko-

väline.311 Rikoslain 10 luvun esitöissä esiintyy siis tarkoituksellisia tai tarkoituksettomia

eroja sen suhteen, tulisiko rattijuopon käyttämä auto katsoa rattijuopumuksen tekovälineeksi

vai rikoksen kohteeksi.

Korkein oikeus on esimerkiksi ratkaisuissaan KKO 2005:75 ja KKO 2005:76 katsonut rat-

tijuopon käyttämän auton rikoksen kohteeksi.312 Koirahyökkäysten näkökulmasta hovioi-

keus on katsonut, että koira on järjestysrikkomuksen (LRS 14 §) tekoväline, minkä perus-

teella menettämisseuraamus voidaan määrätä.313 Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä

on oikeuslähdeopillisesti hovioikeuden ratkaisua suurempi painoarvo.314 Korkeimman oi-

keuden ratkaisujen KKO 205:75 ja KKO 2005:76 prejudikaattinormi on se, että rattijuopon

käyttämä auto on rikoksen kohde. Täten on ymmärrettävää, että hovioikeus ei ole

308 HE 80/2000 vp, s. 27–28. 309 Viljanen 2007, s. 362. 310 Tapani – Tolvanen 2005, s. 1211. Ks. myös LaVM 14/2001 vp, s. 7. 311 Ks. LA 144/2000 vp. Lakialoitteessa ehdotettiin lisättävän RL 2:16:nteen uusi momentti, jonka mukaan

törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen henkilön moottoriajoneuvo tai sen arvo on tuomittava menetetyksi

valtiolle, jos törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen henkilön aiheuttamassa liikenneonnettomuudessa joku

ulkopuolinen kuolee tai saa pysyvän vaikean ruumiinvamman. Lakivaliokunta lausui, että erityissääntely on

kuitenkin tarpeeton, kun rikoslain 2:16 kumotaan ja rikoksentekovälineen menettämisseuraamuksesta sääde-

tään RL 10:4:ssa hallituksen esityksessä ehdotetun mukaisesti, ks. LaVM 14/2001 vp, s. 7. Viljanen suhtautuu

varauksellisesti tähän Tapanin ja Tolvasen esittämään argumenttiin, ks. Viljanen 2007, s. 362–363. 312 Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2005:75 perusteluissa viitataan myös Viljasen artikkeliin, jossa Vil-

janen tuo esille näkemyksensä siitä, että rattijuopon käyttämä auto on rikoksen kohde, ks. Viljanen 2004, s.

493–501. 313 Esim. Helsingin HO 23.5.2013 R 12/1815. 314 Aarnio 2006, s. 292–293. Oikeuslähdeopillisesti on merkityksellistä se, millainen sitovuus aikaisemman

ennakkopäätöksen sisältämällä oikeusohjeella on myöhemmin ratkaistavissa asioissa. Korkeimman oikeuden

prejudikaattinormilla on vertikaalinen sitovuus, eli alempi tuomioistuin on sidonnainen ylemmän tuomioistui-

men antamaan ennakkopäätökseen, ks. Launiala 2016, s. 3.

72

turvautunut kyseisiin korkeimman oikeuden ratkaisuihin arvioidessaan sitä, onko koira jär-

jestysrikkomuksen tekoväline vai rikoksen kohde.

Korkein oikeus perustelee ratkaisunsa KKO 2005:75 kohdassa kolme, että ”Kun rattijuopu-

musrikos voidaan tehdä vain kuljettamalla moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua, on

ajoneuvoa sen sijaan pidetty rikoksen välittömänä tosiasiallisena kohteena, jollaisen mene-

tetyksi tuomitsemisesta ei ennen 1.1.2002 voimaan tullutta lainuudistusta ollut laissa sää-

detty.” Tämä korkeimman oikeuden näkemys on tulkintani mukaan kannanottoa siihen ky-

symykseen, mitä tarkoittaa RL 10:4:ssä säädetty ”rikoksen tekemisessä käytetty”. Tästä joh-

tuen korkeimman oikeuden kannanoton voi yleistää koskemaan myös muita rikosnimikkeitä,

eikä se ole sidottu vain rattijuopumusrikoksen (RL 23:3) kontekstiin. Järjestysrikkomukseen

voi koirakurin osalta syyllistyä vain laiminlyömällä pitää koira kytkettynä esimerkiksi taa-

jamassa (LRS 14 §, JL 14 §). Tästä syystä koira on järjestysrikkomusrikoksen, samalla ta-

valla kuin rattijuopon käyttämä auto on rattijuopumusrikoksen, välitön tosiasiallinen kohde.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:75 esittämästä kannanotosta on siis pääteltä-

vissä, että kysymys siitä, onko koira järjestysrikkomuksen tekoväline vai rikoksen kohde,

tulisi ratkaista samalla tavalla kuin kysymys siitä, onko rattijuopon käyttämä auto rattijuopu-

muksen tekoväline vai rikoksen kohde. Korkein oikeus on myös itse ratkaisussaan KKO

2009:26 laajentanut tulkintaohjeen, että rattijuopon käyttämä auto on rikoksen kohde, käyt-

töalaa koskemaan myös kulkuneuvon kuljettamista oikeudetta (RL 23:10). Myös tämä osoit-

taa mielestäni sitä, että korkeimman oikeuden tulkintaohjeen käyttöalaa voidaan laajentaa

koskemaan myös niitä tilanteita, joissa pohditaan sitä, onko koira järjestysrikkomuksen te-

koväline vai rikoksen kohde.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty laajemminkin eriäviä mielipiteitä siitä, onko rattijuopon

käyttämä auto rikoksen kohde vai rikoksentekoväline, eivätkä keskustelua ole käyneet aino-

astaan Tapani, Tolvanen ja Viljanen.315 Kokonaisuudessaan tulkinta siitä, mitä tarkoittaa ”ri-

koksen tekemisessä käytetty” ja samalla siitä, onko koira katsottava järjestysrikkomuken

(LRS 14 §) tekovälineeksi vai rikoksen kohteeksi, on monitahoista. Monet edellä esitetyt

argumentit osoittavat vastakkaisiin suuntiin. Tapanin ja Tolvasen mukaan lain sanamuoto

”rikoksen tekemisessä käytetty” on ristiriidassa hallituksen esityksessä esitettyjen peruste-

lujen kanssa ja laillisuusperiaatteesta seurannee, että tilanteessa tulee antaa etusija lain

315 Ks. esim. Ellilä 1958, s. 176. Sivun otsikko on ”Ajoneuvon konfiskoinnista liikennerikosten välineenä de

lege lata ja de lege ferenda.” Ellilä pitää siis ajoneuvoa liikennerikosten tekovälineenä. Vrt. esim. Lappi-Sep-

pälä 2002, s. 464.

73

sanamuodolle.316 Lain sanamuoto ei ole kuitenkaan täysin yksiselitteinen. Mielestäni tämän

osoittaa monet edellä esitetyt toisistaan eriävät kannanotot ja argumentit. Tällaisessa tilan-

teessa, jossa lain sanamuoto tarjoaa useita tulkintavaihtoehtoja, on luonnollista siirtyä tar-

kastelemaan lain esitöistä lainsäätäjän tarkoitusta ja korkeimman oikeuden ennakkopäätök-

siä.317

Tulkintani mukaan on siis selvää, että lainsäätäjän tarkoituksena on ollut, että rattijuopon

käyttämää autoa pidetään rikoksen kohteena.318 Samoin korkein oikeus on pitänyt rattijuo-

pon käyttämää autoa rikoksen kohteena. Tämä tukee mielestäni hyvin vahvasti Viljasen ke-

hittämää yksinkertaista kysymyksenasettelua siitä, miten yleisellä tasolla tulee selvittää,

onko jokin esine rikostunnusmerkistössä kuvatun teon tekoväline vai kohde. On siis kysyt-

tävä, ”millä välineellä henkilö teki rikoksen tunnusmerkistössä kuvatun teon?”319 Jos kysy-

mys asetetaan Tapanin ja Tolvasen ehdottamalla tavalla, ei kysymyksenasettelu mielestäni

vastaa lainsäätäjän tarkoitusta. Lain tulkintaan kuuluu, ettei minkään lakitekstin elementin

tule olla merkityksetön.320 Kun kysymys asetellaan Tapanin ja Tolvasen ehdottamalla ta-

valla, harventaa se tarpeettomasti RL 10:5.2,2:n käyttöalaa.321 Rikoksen kohdetta on luon-

nehdittu rikostunnusmerkistössä tarkoitetun suhtautumisen kohteeksi.322 Järjestysrikkomuk-

sessa koirakurin osalta (LRS 14 §, JL 14 §) koira on juuri tunnusmerkistössä tarkoitetun

suhtautumisen kohde. Koira on järjestysrikkomuksessa rikoksen kohde, ja jos koirahyök-

käyksessä täyttyy ainoastaan järjestysrikkomuksen tunnusmerkistö, tulee koiran konfiskaa-

tion edellytykset harkittavaksi RL 10:5.2,2:n mukaisesti.

Tulkintani mukaan järjestysrikkomus (LRS 14 §) on lainkonkurrenssissa vammantuotta-

muksen (RL 21:10) kanssa.323 Se, että koiraa ei voida konfiskoida, kun koirahyökkäyksessä

täyttyy vain vammantuottamuksen tunnusmerkistö, sisältää epäkohdan. Epäkohta konkreti-

soitunee tosin melko harvoin. Jos vammantuottamus ja järjestysrikkomus eivät olisi lainkon-

kurrenssissa keskenään ja ne katsottaisiin koirahyökkäyksissä erillisiksi rikoksiksi, olisi

koira RL 10:5.2,2 edellytysten täyttyessä konfiskoitavissa rikoksen kohteena perustuen

316 Tapani – Tolvanen 2005, s. 1206. 317 Eli tarkastelu keskittyy heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin, ks. Aarnio 1989, s. 220–221. 318 HE 80/2000 vp, s. 27–28. 319 Viljanen 2007, s. 267. Vaikka järjestysrikkomuksessa ei ole kyse aktiivisesta toiminnasta vaan laiminlyön-

nistä, tulee Viljasen kysymys sovellettavaksi sellaisenaan myös laiminlyöntirikoksiin. Teko on toiminnan ja

laiminlyönnin yläkäsite, ks. esim. Frände 2012, s. 57. 320 Aarnio 1988, s. 256. 321 Lain tulkinnasta niin, ettei mikään lakitekstin elementti jää merkityksettömäksi, ks. Aarnio 1988, s. 256. 322 Ks. Matikkala 2010, s. 201. Ks. myös Ailio 1964, s. 77. 323 Ks. tarkemmin jakso 2.5.

74

järjestysrikkomukseen. Nyt kun järjestysrikkomus on lainkonkurrenssissa vammantuotta-

muksen kanssa, ei tämä ole mahdollista. Tilannetta voidaan hahmottaa seuraavan esimerkin

avulla: Henkilö pitää toistuvasti koiraansa vapaana taajama-alueella sillä seurauksella, että

koira hyökkää toisten koirien kimppuun. Henkilöltä katsotaan kuitenkin puuttuvan tahalli-

suus suhteessa vahingonteon (RL 35:1) tunnusmerkkeihin, eikä koira osoita hyökkäysten

yhteydessä aggressiivisuutta ihmistä kohtaan. Eräänä päivänä henkilö pitää jälleen koiraa

taajamassa vapaana, ja koira hyökkää toisen koiran sijasta ihmisen kimppuun aiheuttaen ih-

miselle vakavat vammat. Tilanteessa ei täyty eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15)

tunnusmerkistö, koska hyökänneestä koirasta vastuussa olevan henkilön ei pitänyt mieltää

koiraansa koiran aikaisemman käyttäytymisen perusteella nimenomaan ihmiselle vaaral-

liseksi. Tilanteessa täyttyy ainoastaan vammantuottamuksen tunnusmerkistö, koska järjes-

tysrikkomus on lainkonkurrenssissa vammantuottamuksen kanssa. Koska vammantuotta-

mus ei ole tahallinen rikos, koiraa ei voida tässä tilanteessa konfiskoida rikoksentekoväli-

neenä (RL 10:4), vaikka konfiskoiminen olisi selkeästi tarpeellista uusien rikosten ehkäise-

misen näkökulmasta. Myös oikeuskirjallisuudessa on esitetty kritiikkiä sitä kohtaan, että RL

10:4:n ja RL 10:5:n välillä on näin perustavanlaatuisia eroja, koska viime kädessä konfis-

koinnin edellytykset ratkeavat tunnusmerkistöjen muotoilun perusteella.324

3.3.3 Konfiskaatio eläimen vartioimatta jättämisen osalta

Tulkintani mukaan kysymys siitä, onko jokin esine tunnusmerkistön mukaisen teon tekovä-

line vai kohde, tulee ratkaista Viljasen kehittämän kysymyksenasettelun perusteella.325 Kun

koirahyökkäyksessä epäillään täyttyneen eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tun-

nusmerkistö, on siis konfiskaation osalta kysyttävä ”millä välineellä henkilö jätti asianmu-

kaisesti vartioimatta ihmiselle vaarallisen eläimen, josta hän oli vastuussa?” Vastaus ei voi

olla tähän kysymykseen, että henkilö jätti koiralla asianmukaisesti vartioimatta ihmiselle

vaarallisen eläimen, josta hän oli vastuussa. Eli koira ei ole eläimen vartioimatta jättämisen

tekoväline vaan rikoksen kohde. Tämä on erittäin oleellista, koska eläimen vartioimatta jät-

tämiseen syyllistyneen henkilön menettelyn on katsottu pääsääntöisesti olleen törkeän huo-

limatonta eikä tahallista. Jos koira katsotaan eläimen vartioimatta jättämisen tekovälineeksi,

ei koiran konfiskaation edellytykset pääsääntöisesti täyty, koska tekovälinekonfiskaatio

edellyttää tahallista rikosta (RL 10:4.2,1).

324 Viljanen 2006, s. 375. 325 Ks. tarkemmin jakso 3.3.2.

75

Rikoslain 44:15.2:n mukaan tuomioistuin voi määrätä eläimen tapettavaksi, jos se on eläi-

men vaarallisuuden vuoksi perusteltua. Menettämisseuraamuksen näkökulmasta se, miten

RL 44:15.2:sta tulee tulkita ja mikä on eläimen tapettavaksi määräämisen suhde menettä-

misseuraamukseen, on mielenkiintoinen kysymys. Jos eläimen tapettavaksi määräämisen

katsottaisiin rinnastuvan menettämisseuraamukseen, tarkoittaisi se esimerkiksi sitä, että po-

liisi voisi nojautua koiran takavarikkoharkinnassa RL 10 luvun sijasta RL 44:15.2:ssa lau-

suttuihin edellytyksiin. Takavarikoimisen edellytyksenä on, että on syytä olettaa, että esine

tuomitaan menetetyksi (PKL 7:1.1,3).

Rikoslain 44:15.2:n sanamuoto ei viittaa siihen, että eläimen tapettavaksi määrääminen rin-

nastuisi menettämisseuraamukseen. Rikoslain 44 luvun esitöissä sanotaan, että ehdotetun

luvun eräisiin rikoksiin liittyy menettämisseuraamus, joka käy tarpeettomaksi sen jälkeen,

kun rikoslain menettämisseuraamuksia koskeva uudistustyö on saatu valmiiksi. Tällöin me-

nettämisseuraamuksista säädetään keskitetysti rikoslain omassa luvussa.326 Rikoslain 10 lu-

vun esitöistä selviää myös, että lainsäätäjän tarkoitus on ollut keskittää RL 10 lukuun me-

nettämisseuraamuksia koskevat soveltamisalaltaan yleiset säännökset.327 Lain historiallisen

tulkinnan avulla voidaan päätellä, että lainsäätäjän tahtona näyttäisi olevan se, että kun eläi-

men tapettavaksi määräämisestä säädetään RL 44:15.2:ssa, ei eläimen tapettavaksi määrää-

misessä ole kyse RL 10 luvun menettämisseuraamuksesta.

Eläimen määrääminen tapettavaksi (RL 44:15.2) on luonteeltaan turvaamistoimi samalla ta-

valla kuin on menettämisseuraamuskin.328 Eläimen tapettavaksi määrääminen ei ole rangais-

tusluonteinen toimenpide, vaan RL 44:15.2:n tarkoituksena on ehkäistä se, etteivät vaaralli-

set eläimet pääse aiheuttamaan ihmisille vahinkoa.329 Lainsäätäjä on kuvannut eläimen tap-

pamismääräystä erityislaatuiseksi rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi, jota ei voida suoraan

rinnastaa menettämisseuraamukseen, mutta jolla on yhteisiä piirteitä menettämisseuraamuk-

sen kanssa.330 Eläimen tapettavaksi määrääminen on siis monilta osin samanlainen seuraa-

mus kuin menettämisseuraamus. Pääsääntöisesti, kun poliisi on takavarikoinut koiran koi-

rahyökkäyksen johdosta ja koirahyökkäyksessä on katsottu täyttyneen eläimen vartioimatta

jättämisen tunnusmerkistö, on tuomioistuin määrännyt takavarikossa olevan koiran RL

326 HE 17/2001 vp, s. 14. 327 HE 80/2000 vp, s. 1. 328 Itä-Suomen HO 28.4.2009 R 09/296. 329 Turun HO 25.5.2018 R 17/1919. Myöskään menettämisseuraamus ei ole rangaistusluonteinen toimenpide. 330 HE 2/2013 vp, s. 4.

76

44:15.2:n nojalla tapettavaksi.331 Poliisi on kuitenkin suorittanut koiran takavarikoimisen

sillä perusteella, että koira voidaan tuomita valtiolle menetetyksi (PKL 7:1.1,3).332 Tämän

vuoksi olisi perusteltua, että tuomioistuin ottaisi kantaa koiran takavarikkotilanteissa siihen,

millä perusteella koira tuomitaan valtiolle menetetyksi. Nyt kun tuomioistuin näyttäisi no-

jaavan takavarikoidun koiran tapettavaksi määräämisen perusteluissa ainoastaan RL

44:15.2:seen, voi oikeuskäytännöstä saada sellaisen kuvan, että koiran tapettavaksi määrää-

minen RL 44:15.2:n nojalla rinnastuu koiran tuomitsemiseen valtiolle menetetyksi RL 10

luvun perusteella.333

Eläimen määrääminen tapettavaksi ei siis ole sama asia kuin eläimen tuomitseminen valti-

olle menetetyksi, vaikka se monilta osin onkin samanlainen seuraamus.334 Eläin voidaan

määrätä tapettavaksi, jos se on eläimen vaarallisuuden vuoksi perusteltua (RL 44:15.2). Ri-

koslain 44:15.2:n esitöistä ilmenee, että eläimen vaarallisuus riippuu paitsi eläimen ominai-

suuksista myös siitä, miten eläimen valvonta on järjestetty.335 Rikoslain 10:5.2,2:n mukaan

rikosesinekonfiskaation tarpeellisuusharkinta tulee sitoa siihen, onko se tarpeellista uusien

331 Ks. esim. Helsingin HO 31.1.2020 R 19/1645 ja Helsingin HO 8.4.2004 R 02/4038. Hovioikeus ei ole

ottanut kantaa siihen, katsotaanko koira RL 44:15:n tekovälineeksi vai rikoksen kohteeksi, vaan koira on mää-

rätty tapettavaksi RL 44:15.2:n nojalla. 332 Ks. HE 222/2010 vp, s. 272–273. Hallituksen esityksessä puhutaan yksinomaisesti ”tuomitsemisesta” ja

”menettämisseuraamuksesta.” RL 44:15.2:ssa puhutaan taas koiran ”määräämisestä” tapettavaksi. 333 Poliisi ei voi kuitenkaan perustaa takavarikkoharkintaansa siihen, että tuomioistuin voi määrätä koiran ta-

pettavaksi RL 44:15.2:n perusteella. Tämä sisältää mielestäni epäkohdan. RL 44:15.2:sta muokattiin vuonna

2013 tekemällä siihen lisäys, jonka mukaan tappamismääräystä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta,

jollei määräyksen antanut tuomioistuin tai muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää. Lain esitöissä lisäystä

perusteltiin sillä, että eläimen vaarallisuuteen perustuva nopea täytäntöönpano ehkäisee vahinkojen syntymistä.

Eläimen valvonnan järjestäminen tappamismääräyksen lainvoimaisuutta odotettaessa voisi olla ongelmallista,

koska täytäntöönpanoviranomaisilla ei ole useinkaan mahdollisuutta järjestää eläimen vaarallisuuden huomi-

oon ottavaa valvontaa. Lisäksi nopeaa täytäntöönpanokelpoisuutta puoltaa myös se, että määräys perustuu

osaltaan eläimen asianmukaisen valvomisen laiminlyöntiin, ks. HE 2/2013 vp, s. 8. Eli tuomioistuintasolla

tappamismääräys on heti toimeenpantavissa sillä perusteella, että nopea täytäntöönpano ehkäisee vahinkojen

syntymistä. Vahinkojen estämisen näkökulmasta olisi tällöin mielestäni myös perusteltua, että koiran takava-

rikkoharkinta poliisissa voitaisiin suorittaa myös RL 44:15.2:een nojautuen, vaikka en näe RL 10:5.2,2:n ja RL

44:15.2:n mukaisessa tarpeellisuusharkinnassa merkittäviä eroja. Se, että poliisi voisi ankkuroida takavarikko-

harkinnan suoraan RL 44:15.2:een, selkeyttäisi kuitenkin oikeustilaa. Kuten tutkielmassa myöhemmin ilme-

nee, koiran takavarikoiminen on poliisissa äärimmäisen harvinainen toimenpide, eikä se mielestäni ilmennä

lainsäätäjän tarkoitusta ehkäistä tehokkaasti koirasta aiheutuvien lisävahinkojen syntymistä. On myös syytä

huomioida, että menettämisseuraamusta ei voida tuomita, mikäli koiran omistaa muu kuin se henkilö, jonka

epäillään syyllistyneen rikokseen (RL 10:6). Tämä tarkoittaa sitä, ettei poliisi voi koirahyökkäyksen jälkeen

takavarikoida esim. selkeästi ihmiselle vaarallista koiraa, jos koiran omistaa muu kuin se henkilö, jota epäillään

rikoksesta. Jos takavarikkoharkinta voitaisiin ankkuroida RL 44:15.2:een, olisi koira myös tällaisessa tilan-

teessa takavarikoitavissa. Tämä olisi mielestäni lain tavoitteen mukaista. 334 Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kanteluratkaisussa 4225/4/10 todetaan, että lopetettaviksi mää-

rättyjä eläimiä ei ole tuomittu valtiolle menetetyksi. Ratkaisussa oli kyse siitä, mikä viranomainen toimeenpa-

nee määräyksen vaarallisen koiran tappamisesta. Tavanomaisesti poliisi on toimeenpannut menettämisseuraa-

mukset, mutta eläimen tapettavaksi määräämisessä ei ole kyse menettämisseuraamuksesta. Apulaisoikeusasia-

miehen ratkaisu johti lain muuttamiseen. Ks. lisäksi HE 2/2013 vp, s. 4. 335 HE 17/2001 vp, s. 61–62. Myös oikeuskäytännössä huomiota on kiinnitetty juuri siihen, miten eläimen

valvonta on järjestetty, ks. esim. Vaasan HO 12.3.2019 R 19/116.

77

rikosten ehkäisemiseksi ja onko koira erityisen sovelias rikoksen kohteeksi tai rikolliseen

käyttöön. Erityisesti tulee siis kiinnittää huomiota omaisuuden laatuun.336 Tulkintani mu-

kaan eläinten osalta eläimen vaarallisuus rinnastuu omaisuuden laatuun, eli sekä RL 44:15.2

että RL 10:5.2,2 edellyttävät huomion kiinnittämistä erityisesti koiran ominaisuuksiin. Lain

esitöiden perusteella sekä RL 44:15.2:n mukaisessa tarpeellisuusharkinnassa, että ri-

kosesinekonfiskaation (RL 10:5.2,2) tarpeellisuusharkinnassa voidaan huomioon ottaa myös

muita seikkoja.337 Rikoslain 44:15.2:n mukainen tarpeellisuusharkinta ja rikosesinekon-

fiskaation tarpeellisuusharkinta on siis hyvin samanlaista. Tästä johtuen en näe syytä sille,

miksi koiran takavarikkotilanteissa tuomioistuin ei perustele koiran tuomitsemista valtiolle

menetetyksi rikosesinekonfiskaation näkökulmasta.338

336 HE 80/2000 vp, s. 28. 337 ”Erityisesti tulee siis kiinnittää huomiota omaisuuden laatuun”, HE 80/2000 vp, s. 28. Sanan ”erityisesti”

käyttö viittaa siihen, että harkinnassa voidaan ottaa huomioon myös muita seikkoja. Eläimen vaarallisuus riip-

puu myös siitä, miten eläimen valvonta on järjestetty, HE 17/2001 vp, s. 61–62. 338 Koiran tuomitseminen valtiolle menetetyksi tarkoittaa tosiasiassa sitä, että koira lopetetaan.

78

4 KOIRAN TAKAVARIKOIMINEN

4.1 Takavarikoimisen yleiset edellytykset

Takavarikko on pakkokeino. Pakkokeinojen edellytyksistä säädetään pakkokeinolaissa. Ri-

kosprosessuaaliset pakkokeinot ovat toimenpiteitä, joilla puututaan yksilön lailla suojattui-

hin oikeushyviin rikosprosessin häiriöttömän kulun turvaamiseksi ja saattamiseksi aineelli-

sesti oikeaan tulokseen. Pakkokeinojen tärkeimpiä tunnusmerkkejä ovat: 1. Pakkokeinolla

puututaan yksilön lailla suojattuihin oikeushyviin ja tämä voidaan useissa tapauksissa toteut-

taa myös välitöntä fyysistä pakkoa käyttäen. 2. Pakkokeinojen käyttäminen edellyttää rikosta

tai epäiltyä rikosta. 3. Pakkokeinojen käyttöön turvaudutaan rikosprosessuaalisessa tarkoi-

tuksessa. Pakkokeinon tarkoituksena voi olla esimerkiksi turvata rikosprosessin häiriötön

kulku, varmistaa menettämisseuraamusta koskevien vaateiden täytäntöönpano ja estää rikol-

lisen toiminnan jatkaminen.339

Rikosprosessuaaliset pakkokeinot tarvitsevat aina todetun tai epäillyn rikoksen, eikä rikos-

prosessuaalisia pakkokeinoja voida käyttää alustavia tutkintatoimia tehtäessä sen selvittä-

miseksi, onko esitutkintakynnys ylittynyt.340 Rikosprosessuaalisten pakkokeinojen käytön

edellytykset voidaan jakaa yleisiin edellytyksiin ja erityisiin edellytyksiin. Yleisiin edelly-

tyksiin kuuluu tapahtunut tai epäilty rikos, ja epäiltyyn rikokseen liittyvä epäilyn todennä-

köisyys. Pakkokeinojen erityisillä edellytyksillä tarkoitetaan laissa säädettyjä kutakin pak-

kokeinoa koskevia muita edellytyksiä.341 Tämän lisäksi kaikkien pakkokeinojen käyttämi-

seen liittyy suhteellisuusperiaate (PKL 1:2), vähimmän haitan periaate (PKL 1:3) ja hieno-

tunteisuusperiaate (PKL 1:4). Voidaan nähdä, että nämä periaatteet luovat lisäedellytyksiä

pakkokeinojen käytölle tai ainakin ne rajoittavat pakkokeinojen käyttöä. Pakkokeinojen käy-

tön osalta ei pelkästään riitä, että pakkokeinon yleiset ja erityiset edellytykset täyttyvät, vaan

pakkokeinon pitää täyttää periaatteiden muodostamat lisäedellytykset. Voidaan argumen-

toida sen puolesta, että näiden periaatteiden merkitys on jopa kasvanut pakkokeinojen

339 Helminen ym. 2014, s. 721. Ks. myös Tolvanen – Kukkonen 2011, s. 183–185. Lähtökohtaisesti ja pääsään-

töisesti pakkokeinoja voi käyttää vain ja ainoastaan virkamies, koska pakkokeinojen käyttö sisältää julkisen

vallan käyttöä. Käytännössä pakkokeinojen käyttö on usein kaksivaiheista. Esimerkiksi poliisissa pakkokei-

nosta päättää pääsääntöisesti pidättämiseen oikeutettu virkamies ja pakkokeinon toteuttaa hänen alaisensa, ks.

Helminen ym. 2014, s. 722. 340 Helminen ym. 2014, s. 724. Esitutkintakynnyksen ylittymisestä säädetään esitutkintalain (805/2011, ETL)

3:3.1:ssä: ”Esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai

muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty.” Kuitenkin ETL 3:3.3:n mukaan ”Asian selvittämiseksi tarpeelli-

siin esitutkintatoimenpiteisiin saadaan ryhtyä ennen tutkinnanjohtajan päätöstä.” Tämä tarkoittaa esimerkiksi

sitä, että epäiltyyn rikokseen liittyvä esine voidaan ottaa poliisin haltuun mahdollista takavarioimista varten

(PKL 7:8). 341 Tolvanen – Kukkonen 2011, s. 185–186.

79

käytössä. Tämä johtuu siitä, että pakkokeinoilla puututaan useasti henkilön perusoikeuksiin

ja perusoikeuksien merkitys on vahvistunut Suomessa viime vuosikymmenten aikana.342

Takavarikosta säädetään PKL 7 luvussa. Pakkokeinolain 7:1.1:n mukaan "Esine, omaisuus

tai asiakirja voidaan takavarikoida, jos on syytä olettaa, että: 1) sitä voidaan käyttää todis-

teena rikosasiassa; 2) se on rikoksella joltakulta viety; tai 3) se tuomitaan menetetyksi." Kä-

sitteenä takavarikko on pakkokeino, jolla määrätty esine, omaisuus tai asiakirja otetaan vi-

ranomaisen haltuun tai erotetaan muuten haltijansa määräysvallasta, koska se voi olla edellä

mainitun mukaisesti todisteena rikosasiassa, viety rikoksella joltakulta tai se voidaan tuomita

valtiolle menetetyksi. Edellä mainittujen erityisten edellytysten lisäksi takavarikoimisen

yleisedellytyksenä on, että rikos on tehty tai on syytä olettaa, että rikos on tehty. Takavari-

koimiseen voidaan turvautua jo siinä vaiheessa, kun se on tarpeen tutkittaessa sitä, liittyykö

tiettyyn tapahtumaan rikos. Sen sijaan takavarikon edellytyksenä ei ole se, että tutkittavana

olevasta rikoksesta olisi säädetty tietty enimmäisrangaistus. Lisäksi takavarikoitava esine

voidaan takavarikoida myös muulta henkilöltä kuin rikoksesta epäillyltä. Esine voidaan ta-

kavarikoida, vaikka omistajasta ei olisi mitään tietoa.343

Takavarikkoa käytetään menettämisseuraamuksen turvaamiseksi silloin, kun kysymys on

määrätyn esineen menettämisestä valtiolle. Tästä käytetään nimitystä esinekonfiskaatio.344

Viljasen mukaan on tarpeetonta ryhtyä pohtimaan, mitä on pidettävä esineenä ja mitä ei.

Harvoin ongelman ytimenä on se, onko esimerkiksi rikoksentekovälineenä käytetty objekti

sellainen laadultaan, että se ylipäänsä olisi konfiskoitavissa lain mukaan. Ongelman ytimenä

voi sitä vastoin olla se, onko objektia käytetty rikoksentekovälineenä lain tarkoittamalla ta-

valla. Kuten aiemmin on jo käynyt ilmi, rikosoikeudessa koira rinnastetaan esineeseen ja se

342 Perusoikeuksien merkityksen vahvistumisesta esim. Länsineva 2004, s. 274. Suhteellisuusperiaate sisältää

pakkokeinojen käytön osalta vaatimuksen, että pakkokeinojen tulee olla järkevässä suhteessa tutkittavana ole-

van rikoksen laatuun ja suuruusluokkaan. Suhteellisuusperiaate on myös huomioitu monessa pakkokeinosään-

nöksessä itsessään. Esimerkiksi salaiset pakkokeinot ja pidättäminen edellyttävät vakavuusasteeltaan vaka-

vampaa rikosta. Vähimmän haitan periaate sisältää yleisellä tasolla sen, että pakkokeinojen kohteeksi joutu-

valle aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa ja vahinkoa. Monet pakkokeinolain säännökset sisältävät vä-

himmän haitan periaatetta ilmentäviä kohtia. Esimerkiksi vangitseminen on kumottava heti, kun sen jatkami-

seen ei ole enää edellytyksiä (PKL 3:17). Lisäksi vähimmän haitan periaatteeseen liittyy se, että rikoksesta

epäiltyä kuullaan toimenpiteen edellytyksiä harkittaessa niissäkin tapauksissa, joissa kuulemisesta ei nimen-

omaisesti säädetä. Hienotunteisuusperiaate taas liittyy esimerkiksi siihen, että vangittuja on pyrittävä suojaa-

maan haitalliselta julkisuudelta. PKL:n esitöiden mukaan on vaarana, että pakkokeinojen kohteeksi joutuva

henkilö leimautuu silloin, kun pakkokeinojen käyttäminen saattaa tulla ulkopuolisten tietoon. Myös hienotun-

teisuusperiaate on sisällytetty nimenomaisesti joihinkin pakkokeinosäännöksiin. Esimerkiksi PKL 8:33.3:n

mukaan henkilöön kohdistuvassa etsinnässä noudatetaan tarpeellista häveliäisyyttä, ks. Helminen ym. 2014 s.

99–101; Tolvanen – Kukkonen 2011, s. 194–196. Ks. myös HE 222/2010 vp, s. 72, 245. 343 Helminen ym. 2014, s. 968, 973. 344 Helminen ym. 2014, s. 968.

80

voi olla tavanomaisessa koirahyökkäyksessä rikoksentekoväline, mutta myös rikoksen

kohde.

Ennen koiran takavarikoimista poliisi voi ottaa koiran haltuun. Pakkokeinolain 7:8.1:n mu-

kaan ”Poliisimies saa rikoksesta epäillyn kiinniottamisen tai etsinnän yhteydessä ottaa hal-

tuunsa esineen, omaisuuden tai asiakirjan takavarikoimista tai jäljentämistä varten ilman pi-

dättämiseen oikeutetun virkamiehen määräystäkin. Poliisimies saa tehdä sen ilman mää-

räystä muissakin tapauksissa, jos asia ei siedä viivytystä.” Haltuun ottamisesta on ilmoitet-

tava viipymättä pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle, joka tekee päätöksen ilman aihee-

tonta viivytystä siitä, onko esine takavarikoitava (PKL 7:8.2). Haltuun ottamisen ja takava-

rikon sijasta esine voidaan jättää myös haltijalleen, ellei sen voida katsoa vaarantavan taka-

varikon tarkoitusta (PKL 7:13.2). Tällöin haltijaa on kiellettävä luovuttamasta, hukkaamasta

ja hävittämästä kohdetta. Silloin kun koira takavarikoidaan sillä perusteella, että se voidaan

tuomita valtiolle menetetyksi, ei koiran jättäminen omistajalle tule kyseeseen. Tällöin taka-

varikon tarkoitus vaarantuisi. Tuomioistuimen pitää konfiskaation tarpeellisuusharkinnassa

kiinnittää huomiota uusien rikosten ennalta ehkäisemiseen, ja myös poliisin pitää ottaa tämä

rikosten ennalta ehkäiseminen huomioon koiran takavarikoimista harkittaessa. Lisäksi kon-

fiskaatiouudistuksen yhtenä tavoitteena oli, että on pyrittävä estämään se, että rikoksen te-

kemisen jälkeisillä toimilla voitaisiin omaisuus saattaa konfiskaation ulottumattomiin.345

Tämä tavoite puhuu myös sen puolesta, ettei koiraa voida edellä mainitussa tilanteessa jättää

omistajalleen.

4.2 Koiran takavarikoiminen koirahyökkäyksen johdosta

Takavarikoimisen osalta lähtökohtana on se, että takavarikko suoritetaan, mikäli PKL

7:1.1:n edellytykset täyttyvät. Takavarikoimisvelvollisuus korostuu silloin, kun esine on esi-

merkiksi joltakulta viety tai se tuomitaan valtiolle menetetyksi. Näistä jälkimmäisen osalta

erityisasemassa ovat esineet, joiden hallussapito on rangaistavaa ja joita ei ikinä tule jättää

sen haltuun, jolta ne on tavattu.346 Vaikka koiran hallussapito ei itsessään ole rangaistavaa,

voidaan koira tuomita valtiolle menetetyksi, jos RL 10:4:n tai RL 10:5:n edellytykset täyt-

tyvät. Konfiskaation tarpeellisuusharkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota uusien ri-

kosten ehkäisemiseen (RL 10:4.3 ja RL 10:5.2,2).

Korkein oikeus on katsonut ratkaisuissaan KKO 2005:75 ja KKO 2005:76, ettei sen välillä

ole asiallista eroa, tarkastellaanko menettämisseuraamusta RL 10:5.2,2:n vai RL 10:4.2,1:n

345 HE 80/2000 vp, s. 15. 346 HE 222/2010, s. 272.

81

perusteella. Tekovälinekonfiskaation ja rikosesinekonfiskaation tarpeellisuusharkinta suori-

tetaan pääpiirteissään siis samalla tavalla.347 Ratkaisuissa KKO 2005:75 ja KKO 2005:76

korkein oikeus katsoi, että rattijuopon auto on rattijuopumusrikoksissa RL 10:5.2,2:n edel-

lyttämällä tavalla erityisen sovelias rikoksen kohteeksi, koska rattijuopumusrikos voidaan

tehdä vain ajoneuvoa kuljettamalla. Samalla tavalla koira on erityisen sovelias rikoksen koh-

teeksi, kun koirahyökkäyksessä on kyse eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tai jär-

jestysrikkomuksen (JL 14 §) tunnusmerkistön täyttymisestä. Koirahyökkäysten näkökul-

masta edellä mainittuja rikoksia ei voi tehdä ilman koiraa.

Rikoslain 10:4:n sanamuodon ja RL 10:5:n esitöiden perusteella konfiskaation tarpeellisuus-

harkinnassa voidaan ottaa huomioon myös muita seikkoja.348 Tulkintani mukaan samalla

tavalla kuin tekovälinekonfiskaation tarpeellisuusharkinnassa, voidaan rikosesinekonfiskaa-

tion tarpeellisuusharkinnassa ottaa huomioon esimerkiksi se, muodostaako koiran jättämi-

nen juuri rikoksentekijän haltuun riskin uusista rikoksista. Esimerkiksi toistuvat koirahyök-

käykset lyhyen ajan sisällä osoittavat sitä, että koiran jättäminen rikoksentekijän haltuun

muodostaa selvän riskin uusista rikoksista. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2005:75

perusteella rattijuopumusrikoksen johdosta ajoneuvon tuomitseminen valtiolle voi tulla ky-

symykseen, jos rikoksentekijä on syyllistynyt vastaaviin rikoksiin toistuvasti ja jos aiempien

rattijuopumusten määrän ja toistumistiheyden perusteella on todennäköistä, että hän syyllis-

tyy myös myöhemmin rattijuopumukseen, jollei ajoneuvoa tuomita valtiolle menetetyksi.

En asettaisi koiran konfiskaation edellytyksiä, silloin kun koira katsotaan koirahyökkäyk-

sessä rikoksen kohteeksi, yhtä korkealle kuin korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2005:75

asettanut auton konfiskaation edellytykset. Tämä johtuu siitä, että rattijuopumusrikosten eh-

käisemisen ensisijainen turvaamistoimi on ajokielto, niin kuin korkein oikeus on myös rat-

kaisussaan KKO 2005:76 todennut. Kun on tapahtunut koirahyökkäys, ei ole olemassa ajo-

kieltoon verrattavaa turvaamistoimea, vaan ensisijaisena turvaamistoimena uusien rikosten

ehkäisemiseksi on joko menettämisseuraamuksen tuomitseminen tai koiran määrääminen

tapettavaksi (RL 44:15.2).

Konfiskaation tarpeellisuusharkinnan lisäksi tulee huomioon ottaa myös kohtuusnäkökul-

mat.349 Rikoslain 10:10:n mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, jos

esimerkiksi hyöty taikka esineen arvo on vähäinen tai menettämisseuraamuksen

347 Ks. tarkemmin jakso 3.2.3. 348 HE 80/2000 vp, s. 26–27. 349 Kohtuusharkinta seuraa tarpeellisuusharkintaa, Viljanen 2007, s. 351.

82

tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen laatu, vastaajan talou-

dellinen asema sekä muut olosuhteet. Menettämisseuraamuksen kohtuullisuutta harkittaessa

tulee huomioon ottaa muun muassa se, muodostuuko konfiskaatio tosiasiallisesti rangaistuk-

sen luonteiseksi. Menettämisseuraamuksen tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa esimer-

kiksi tuomittavan syyksi luettuun menettelyyn. Kohtuullisuutta arvioitaessa olisi huomioon

otettava myös esineen merkitys vastaajalle ja taloudelliset seikat. Kohtuusharkinta suorite-

taan olosuhteiden kokonaisarviona.350

Menettämisseuraamuksen kohtuullisuutta arvioidessa korkein oikeus on ratkaisussaan KKO

2005:76 ottanut rikoksen kohteen konfiskaation kohtuusharkinnassa huomioon muun mu-

assa sääntelyn suojelukohteena olevan oikeushyvän. Koirahyökkäysten näkökulmasta eläi-

men vartioimatta jättämisen (RL 44:15) ja järjestysrikkomuksen (JL 14 §) kriminalisoin-

neilla pyritään suojelemaan terveyttä, järjestystä ja turvallisuutta. Suojeltavat oikeushyvät

ovat merkittäviä. Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan KKO 2005:76, että rattijuopumusri-

koksen suojeltavana oikeushyvänä oli liikenneturvallisuus. Korkein oikeus piti ratkaisussaan

perusteltuna lähtökohtana sitä, että mitä enemmän konfiskaatiolle on tarvetta liikenneturval-

lisuuden näkökulmasta, sitä vähemmän painoarvoa rikoksentekijän henkilökohtaisiin olo-

suhteisiin liittyville näkökohdille voidaan antaa. Koirahyökkäysten osalta kohtuusnäkökul-

mat eivät konkretisoidu samalla tavalla kuin rattijuopon käyttämän auton kohdalla. Siinä

missä rattijuopon käyttämä auto voi olla merkittävän arvokas, ei koiraan liity samanlaista

rahallista arvoa. Rattijuopon auto voi olla myös välttämätön käyttöväline esimerkiksi ratti-

juoppouteen syyllistyneen henkilön perheelle, mutta koira harvoin sisältää esineenä saman-

laista käyttöarvoa. Konfiskaation kohtuusnäkökohtien ei siis tulisi estää koiran konfiskoi-

mista samalla tavalla kuin ne mahdollisesti estävät rattijuopon käyttämän auton konfiskoi-

misen.

Koirahyökkäyksissä, joissa täyttyy eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tai järjestys-

rikkomuksen (JL 14 §) tunnusmerkistö ja joiden osalta koira on siis rikoksen kohde, voidaan

tulkintani mukaan rikosesinekonfiskaation tarpeellisuusharkinnassa kiinnittää enemmän

huomiota koiran erityiseen soveltuvuuteen rikoksen kohteeksi verrattuna siihen, että ri-

kosesinekonfiskaation tarpeellisuusharkinnan kohteena on rattijuopon käyttämä auto. Tämä

johtuu siitä, että auto kuin auto on rattijuopon käsissä lähtökohtaisesti vaarallinen, mutta

koirarotujen vaarallisuudessa on merkittäviäkin eroja. Pieni perhekoira ilman vahvaa

350 HE 80/2002 vp, s. 34–35.

83

purentavoimaa on esineenä vähemmän soveltuva rikoksen kohteeksi kuin alun perin taiste-

lukäyttöön jalostettu iso ja vahva koira. Tämä tarkoittaa tulkintani mukaan sitä, että kun

rikosesinekonfiskaation tarpeellisuusharkinnan kohteena on iso taistelukoira ja on selvää,

että omistaja ei pärjää koiran kanssa, voidaan menettämisseuraamus tuomita, vaikka koira

ei olisikaan aikaisemmin hyökännyt ihmisen päälle. Sen sijaan pienen perhekoiran kon-

fiskaatioharkinnassa painoarvoa tulee antaa enemmän sille tosiseikalle, onko koira toistu-

vasti hyökännyt ihmisten tai toisten koirien päälle, mikä osoittaa vahvasti sitä, että koiran

konfiskoiminen on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi.351

Koira on määrätty tapettavaksi RL 44:15.2:n nojalla myös koiran aiheuttaman ensimmäisen

koirahyökkäyksen jälkeen. Hyökännyt koira oli pitbull-rotuinen ja hyökkäys kohdistui ih-

miseen. Ratkaisussa hovioikeus kiinnitti erityistä huomiota juuri koirarodun vaarallisuu-

teen.352 Aikaisemmin tutkielmassa on jo käynyt ilmi, että tuomioistuin on useasti määrännyt

takavarikoidut koirat RL 44:15.2:n nojalla tapettaviksi.353 Tästä voi mielestäni myös pää-

tellä, että vaikka RL 44:15.2 ei rinnastu suoraan menettämisseuraamukseen, on sen ja me-

nettämisseuraamuksen tuomitsemisen välillä niin paljon yhteistä, että myös poliisi voi taka-

varikkoharkinnassaan ottaa huomioon koirarodun erityisen soveltuvuuden rikoksen koh-

teeksi niin, että kun kyseessä on erityisen vaarallinen koirarotu, näyttöä aikaisemmista ri-

koksista ei tarvita samalla tavalla kuin tilanteissa, joissa rikoksen kohteena on muunlainen

koira. Esimerkiksi jos taistelukoira on aikaisemmin osoittanut aggressiivisuutta ihmisiä koh-

taan ja aiheuttaa koirahyökkäyksen, on koira takavarikoitavissa jo tämän ensimmäisen tilan-

teesta kirjatun rikosilmoituksen perusteella. Tilanteessa täyttyy RL 44:15 tunnusmerkistö ja

tuomioistuin voi tuomita koiran RL 10:5.2,2:n nojalla valtiolle menetetyksi, vaikka tuomio-

istuin näyttääkin suosivan koiran tapettavaksi määräämistä.

Kun koira katsotaan koirahyökkäyksessä rikoksen kohteeksi, voidaan ja tulee rikosesinekon-

fiskaation tarpeellisuusharkinnassa ottaa siis huomioon se, muodostaako koiran jättäminen

koirasta vastuussa olevan henkilön haltuun riskin uusista rikoksista.354 Lisäksi rikosesine-

konfiskaation osalta kohtuusnäkökulmat (RL 10:10) tulevat hyvin harvoin kyseeseen, kun

351 Ks. Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2005:75, jossa korkein oikeus katsoi, että rattijuopumusrikoksen

johdosta ajoneuvon tuomitseminen valtiolle voi tulla kysymykseen, jos rikoksentekijä on syyllistynyt vastaa-

viin rikoksiin toistuvasti ja jos aiempien rattijuopumusten määrän ja toistumistiheyden perusteella on todennä-

köistä, että hän syyllistyy myös myöhemmin rattijuopumukseen, jollei ajoneuvoa tuomita valtiolle menete-

tyksi. 352 Vaasan HO 12.3.2019 R 19/116. 353 Ks. jakso 3.3.3. 354 Ks. HE 80/2000 vp, s. 27. Ks. tarkemmin jakso 3.3.2.

84

konfiskaatioharkinnan kohteena on ihmisten turvallisuudelle ja terveydelle sekä järjestyksen

ylläpidon kannalta vaarallinen koira. Tulkintani mukaan koira voidaan konfiskoida, kun on

kyse eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tunnusmerkistön täyttymisestä, jo ensim-

mäisen toteutuneen koirahyökkäyksen jälkeen, jos koirarotu tunnetaan vaaralliseksi ja on

selvää, ettei omistaja pärjää koiran kanssa. Kun koirahyökkäyksen on aiheuttanut muun

rotuinen koira, tulee konfiskaation tarpeellisuusharkinnassa korostua koirasta aikaisemmin

tehdyt rikosilmoitukset. Rima koiran tuomitsemiseksi valtiolle menetetyksi ei tulisi olla lä-

heskään yhtä korkealla kuin tilanteissa, joissa konfiskaatioharkinnan kohteena on rattijuopon

käyttämä ja omistama auto. Koiran takavarikoimisen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että kun

koira katsotaan koirahyökkäyksessä rikoksen kohteeksi, ei kynnys koiran takavarikoimiseen

tulisi myöskään olla yhtä korkealla kuin tilanteissa, joissa takavarikkoharkinnan kohteena

on rattijuopon käyttämä ja omistama auto. Samalla tavalla kuin koiran konfiskaatioharkin-

nassa silloin, kun koira katsotaan rikoksen kohteeksi, myös koiran takavarikkoharkinnassa

poliisi voi ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon seikkoja, jotka puhuvat sen puolesta, että ta-

kavarikko on tarpeellista uusien rikosten ehkäisemiseksi. Kun koirahyökkäyksessä epäillään

täyttyneen ainoastaan vammantuottamuksen (RL 21:10) tunnusmerkistö, ei koiran takavari-

koiminen ole mahdollista. Tämä johtuu siitä, ettei koiraa voida konfiskoida vammantuotta-

muksen tekovälineenä, koska vammantuottamus ei ole tahallinen rikos. Konfiskaatioedelly-

tysten puuttuessa myös koiran takavarikoimisen edellytykset puuttuvat.

Koirahyökkäysten osalta koiran takavarikoimisen puolesta puhuu myös se tosiseikka, että

PKL 7:1:n takavarikon edellytyksiä koskeva ilmaisu ”on syytä olettaa” edustaa pienintä to-

dennäköisyysastetta.355 Alimman todennäköisyysasteen voidaan nähdä täyttyvän esimer-

kiksi rikoksen osalta silloin, kun objektiivisella tarkkailijalla on esitetyn näytön perusteella

syytä uskoa, että epäilty on saattanut tehdä rikoksen, eikä mikään seikka puhu tällaista epäi-

lystä vastaan.356 Alin todennäköisyysaste voisi tarkoittaa koiran takavarikoimisen osalta sitä,

että poliisilla on syytä uskoa, että koira tuomitaan valtiolle menetetyksi, eikä mikään erityi-

nen seikka puhu tällaista epäilystä vastaan. Poliisin pitää siis lähtökohtaisesti suorittaa koiran

takavarikoiminen koirahyökkäyksissä, jos on syytä olettaa, että tuomioistuin tuomitsee koi-

ran valtiolle menetetyksi. Vaikka poliisi joutuu koiran takavarikoimista harkitessaan kiinnit-

tämään huomiota niihin seikkoihin, joihin tuomioistuin perustaa konfiskaation

355 Helminen ym. 2014, s. 755. 356 Halijoki 2001, s. 218–223.

85

tarpeellisuusharkinnan, osoittaa ”syytä epäillä” -kynnys, että takavarikoimisen edellytykset

ovat selkeästi konfiskaation tuomitsemisen edellytyksiä matalammat.357

4.3 Empiirinen tutkimus koiran takavarikoimisesta käytännössä

4.3.1 Aineiston kerääminen

Empiirisen tutkimuksen harjoittaja kerää ja systematisoi keräämäänsä aineistoa.358 Empiiri-

sessä tutkimuksessa voidaan erottaa tutkimuksen eri vaiheina aineistonkeräys, analyysi ja

tulkinta. Eri asia on, onko kvalitatiivisen tutkimuksen yhteydessä mielekästä puhua edellä

mainituista erillisinä tehtävinä vai kytkeytyvätkö ne kaikki yhteen.359 Erottelu osiin on kui-

tenkin selkeää ja lukijaystävällistä, joten käytän sitä tutkielman empiirisen osion runkona.

Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen aineisto on ilmiasultaan tekstiä, joka on syntynyt

tutkijasta riippumatta tai tutkijan toimesta. Aineisto voi siis muodostua esimerkiksi viran-

omaisten toimesta syntyneistä valmiista asiakirjoista.360 Tutkielman empiirinen aineisto

muodostuu poliisin kirjaamista rikosilmoituksista, eli aineisto on valmiiksi olemassa. Ai-

neiston muodosta johtuen olen pyytänyt Poliisihallitukselta tutkimuslupaa siihen, että voin

käyttää hyväksi poliisin Patja- ja Rikitrip-tietojärjestelmää. Tutkimuslupa on minulle myön-

netty.361 Patja on poliisiasiain tietojärjestelmä, jonne poliisi kirjaa rikosilmoitukset. Rikitrip

on ohjelma, jonka avulla Patjaan voi suorittaa kyselytoimintoja.

Valmiista aineistosta huolimatta tutkielman haasteellisin vaihe liittyi aineiston keräämiseen.

Rikosilmoitusmassasta ei ollut helppo haravoida Rikitripin avulla sellaisia rikosilmoituksia,

joissa koira oli aiheuttanut koirahyökkäyksen ja koira oli otettu takavarikkoon. Valmiita ti-

lastoja koiran takavarikoimisesta ei ole olemassa, eivätkä Patja ja Rikitrip taipuneet notkeasti

rikosnimikkeen ja siinä käytetyn pakkokeinon yhteishakuun. Asiaa ei auttanut se, että koiran

aiheuttama koirahyökkäys voi täyttää monia eri rikosnimikkeitä.

Koiran takavarikoiminen osoittautui poliisissa kuitenkin sen verran harvinaiseksi toimenpi-

teeksi, että yleensä takavarikoimisesta oli jonkinlainen maininta itse rikosilmoituksessa eikä

ainoastaan takavarikkopöytäkirjassa, mikä helpotti aineiston löytämistä.362 Jos koiran

357 Seuraavassa jaksossa esitän olosuhteita, joiden toteutuessa poliisi on takavarikoinut koiran. Tuomioistuin

on myös pääosin näissä tapauksissa tuominnut koiran valtiolle menetetyksi tai määrännyt koiran tapettavaksi.

Näiden olosuhteiden erittely voi toimia myös tulkinta-apuna koiran takavarikoimista harkittaessa. Ei pidä

unohtaa, että lainkäyttäjä käyttää hyödyksi empiirisen tutkimuksen tuloksia monella eri tavalla, Tolvanen 2010,

s. 83. 358 Tolvanen 2010, s. 84. 359 Eskola – Suoranta 1998, s. 238. 360 Keinänen – Väätänen 2016, s. 260. 361 Poliisihallitus, tutkimuslupa POL-2019-4604; POL-2019-50118. 362 PKL 7:12 mukaan esineen takavarikoimisesta on ilman aiheetonta viivytystä laadittava pöytäkirja.

86

takavarikoimisista olisi ollut merkintä ainoastaan takavarikkopöytäkirjoissa, ei sellaisia ri-

kosilmoituksia, joissa koira on otettu takavarikkoon, olisi löytynyt Rikitrip-ohjelman avulla.

Loppujen lopuksi Rikitrip-ohjelman avulla Patja-tietojärjestelmästä löytyi seitsemän rikos-

ilmoitusta, joissa koira oli aiheuttanut koirahyökkäyksen tai henkilö oli uhannut koiran

hyökkäämisellä, minkä johdosta koira oli takavarikoitu. Tämän lisäksi löytyi kaksi tapausta,

joissa koira on takavarikoitu, mutta tapauksissa on esitutkinta kesken, minkä vuoksi tutkiel-

massa ei niitä käsitellä.363 Tapauskuvaukset, joissa koira on otettu takavarikkoon, esitellään

tutkielmassa tapauksina 1–7.

Tutkielmassa halutaan saada vastaus myös siihen tutkimuskysymykseen, onko koiran taka-

varikoiminen koirahyökkäysten johdosta poliisissa johdonmukaista. Tämän kysymyksen-

asettelun johdosta tutkielman aineistoksi on otettu myös rikosilmoituksia, joissa koira on

aiheuttanut koirahyökkäyksen tai henkilö on uhannut koiran hyökkäämisellä, mutta koiraa

ei ole takavarikoitu. Näitä rikosilmoituksia oli paljon ja niitä ei ollut vaikea löytää. Ilmoitus-

ten paljoudesta johtuen aineistoksi valikoitui sellaisia rikosilmoituksia, joissa koiran takava-

rikoiminen olisi ollut helposti perusteltavissa. Tapauskuvaukset, joissa koiraa ei ole takava-

rikoitu, esitellään tutkielmassa tapauksina 8–14.

4.3.2 Aineiston analyysi

Laadullisen aineiston analyysillä tarkoitetaan aineiston huolellista lukemista, tekstin ja si-

sällön rakenteiden erittelyä ja uudelleen jäsentämistä sekä tekstimateriaalin järjestämistä.

Analyysin tavoitteena on aina kiteyttää ja tiivistää aineiston sisältöä ja tarkastella tutkimus-

ongelman kannalta keskeisten seikkojen ilmentymistä tekstissä.364 Aineiston analyysissä

raakamateriaalista erotellaan tutkimusongelman kannalta olennainen aines. Jotta voidaan

tulkita ja tehdä johtopäätelmiä, pitää aineisto ensiksi analysoida.365

Aineiston teemoittelu on osa laadullisen aineiston analyysiä. Teemoittelu viittaa menetel-

mänä siihen, että aineiston analyysivaiheessa keskitytään tarkastelemaan niitä piirteitä, jotka

yhdistävät aineistoa. Aineistoa yhdistelemällä pyritään löytämään aineiston väliltä

363 Haluaisin uskaltaa sanoa, että tutkielma kattaa kaikki tapaukset, joissa poliisi on takavarikoinut koiran koi-

rahyökkäyksen johdosta 2010-luvulla. En uskalla tätä kuitenkaan luvata, vaan tyydyn toteamaan, että tutkielma

kattaa ainakin suurimman osan tapauksista, joissa koira on takavarikoitu. Kaikkien rikosilmoitusten läpikäy-

minen olisi ollut mahdotonta ajankäytön näkökulmasta katsottuna. Ellei tutkielma kata kaikkia koiran takava-

rikkotapauksia, riittävät tutkielman tapaukset silti osoittamaan takavarikko-olosuhteiden osalta toistuvia yhtä-

läisyyksiä. Tutkielman tapaukset ylittävät siis saturaatiopisteen eli aineistoa on riittävästi. Aineistoa on riittä-

västi, kun tapaukset eivät tuota enää mitään uutta tietoa tutkimusongelman kannalta, ks. Eskola – Suoranta

1998, s. 62. 364 Keinänen – Väätänen 2016, s. 262. 365 Eskola – Suoranta 1998, s. 151.

87

säännönmukaisuuksia ja samanlaisuuksia.366 Aineiston analyysi aloitetaan yleensä temati-

soinnilla. Aineistosta voidaan esimerkiksi pelkistää tiivistettyjä kertomuksia.367

Tutkielman tapauskuvaukset ovat pelkistettyjä kertomuksia rikosilmoituksista. Tutkielman

teossa on pyritty pelkistämään rikosilmoituksista sellaiset tapauskuvaukset, joista ilmenevät

rikosilmoitusten pääpiirteet ja keskeiset olosuhteet. Tapauskuvaukset rakentuvat pitkälti asi-

anomistajien ja todistajien kertomuksien varaan johtuen edellä mainittujen totuudessa pysy-

misvelvollisuudesta. Tapauskuvauksista ei ole yksilöitävissä välittömästi eikä välillisesti

henkilöitä. Seuraavaksi tutkielmassa esitellään tapaukset 1–7, joissa poliisi on ottanut koiran

takavarikkoon koirahyökkäyksen johdosta.368

Tapaus 1.

Tapauksessa A:n rottweiler-rotuinen koira oli hyökännyt toisen koiran kimppuun koirapuis-

tossa niin, että toinen koira oli kuollut. A oli ollut tietoinen koiransa aggressiivisuudesta

muita kohtaan, mutta A oli tästä huolimatta päästänyt koiransa vapaaksi koirapuistoon,

koska ei ollut kertomansa mukaan nähnyt siellä aluksi muita ihmisiä tai koiria. Koirapuis-

tossa oli kuitenkin ollut muita ihmisiä ja koiria. A oli ollut vahvasti päihtynyt. A:n koirat

olivat aiheuttaneet useita vastaavanlaisia tilanteita aikaisemmin ja poliisi on suorittanut

niistä esitutkinnan. Tapausten rikosnimikkeinä esitutkinnassa on ollut muun muassa järjes-

tysrikkomus (LRS 14 §), laiton uhkaus (RL 25:7), oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen

(RL 15:9) ja pahoinpitelyn yritys (RL 21:5). Näiden kaikkien rikosnimikkeiden osalta koiraa

on käytetty rikoksentekovälineenä tai koira on ollut rikoksen kohteena. A omisti yhteensä

kolme koiraa ja koirat olivat purreet aikaisemmin myös ihmisiä. A:n rottweiler-rotuinen

koira otettiin takavarikkoon, koska tuomioistuin voi julistaa esineen valtiolle menetetyksi.

Tuomioistuin tuomitsi A:n rottweiler-rotuisen koiran valtiolle menetetyksi ja koira lopetet-

tiin.369

Tapaus 2.

Tapauksessa A oli käskenyt vapaana olleen rottweiler-rotuisen koiran ihmisen kimppuun. A

oli käskyttänyt koiraansa puremaan A:lle entuudestaan tuntematonta B:tä. A:n rottweiler-

366 Puusa – Juuti 2011, s. 121. 367 Eskola – Suoranta 1998, s. 175–176. 368 Tapauksissa on viitattu rikosilmoitusnumeroihin, joiden perusteella tapauskuvaus on muodostettu. 369 8180/R/22136/12. Se tieto, että tuomioistuin tuomitsi koiran valtiolle menetetyksi, perustuu takavarikko-

pöytäkirjaan. Myös myöhemmin esiteltävissä tapauksissa tieto perustuu takavarikkopöytäkirjan merkintöihin.

Takavarikkopöytäkirjaan ei tosin ole mahdollista tehdä erillistä merkintää siitä, että tuomioistuin on määrännyt

koiran tapettavaksi RL 44:15.2:n nojalla. Eli vaikka tuomioistuin olisi määrännyt koiran tapettavaksi RL

44:15.2:n nojalla, on tämä merkattu takavarikkopöytäkirjoihin niin, että koira on tuomittu valtiolle menete-

tyksi.

88

rotuinen koira oli purrut B:tä käteen. A oli ollut voimakkaasti päihtynyt. A:n rottweiler otet-

tiin takavarikkoon, koska tuomioistuin voi julistaa esineen valtiolle menetetyksi. Tuomiois-

tuin tuomitsi A:n rottweiler-rotuisen koiran valtiolle menetetyksi ja koira lopetettiin. A:ta ei

ollut aikaisemmin epäilty rikoksista, joihin olisi liittynyt koira. Tapauksessa A:ta epäiltiin

pahoinpitelyn (RL 21:5) ja järjestysrikkomuksen (LRS 14 §) lisäksi myös eläinsuojelurikok-

sesta (RL 17:14) ja A tuomittiin eläintenpitokieltoon. Koiran takavarikoimista perusteltiin

sillä, että koira oli hyökännyt ihmisen kimppuun.370

Tapaus 3.

Tapauksessa A oli ollut puistoalueella kolmen pitbull-tyyppisen koiran kanssa. A oli pitänyt

yhtä koiraa kiinni, mutta kaksi muuta koiraa oli ollut puistoalueella vapaana. B oli ollut puis-

toalueella ulkoiluttamassa koiraansa ja nähnyt kahden pitbull-tyyppisen koiran lähestyvän

häntä. B nosti oman koiransa maasta ylös suojellakseen tätä. Kaksi A:n vapaana ollutta koi-

raa hyökkäsivät B:n kimppuun purren B:tä ympäri kehoa. B meni maahan makaamaan oman

koiransa päälle suojellakseen koiraansa. B:lle tuli puremavammoja ympäri kehoa. Tilanne

oli kestänyt noin 5-7 minuuttia eikä A ollut tehnyt mitään saadakseen lopetettua koiriensa

hyökkäyksen, vaikka todistajien mukaan A:lla olisi ollut tähän mahdollisuus. A ei ollut päih-

tynyt. Rikosnimikkeinä olivat törkeä vammantuottamus (RL 21:11) ja järjestysrikkomus

(LRS 14 §). A:sta ja tämän koirista oli tehty aikaisempia rikosilmoituksia. A:n kolme pitbull-

tyyppistä koiraa otettiin takavarikkoon, koska tuomioistuin voi julistaa esineet valtiolle me-

netetyksi. Tuomioistuin tuomitsi A:n koirat valtiolle menetetyksi ja ne lopetettiin.371

Tapaus 4.

Tapauksessa A:n omistama beagle-rotuinen koira oli ”hyökkäillyt” naapurustossa lasten ja

muiden jalankulkijoiden kimppuun. A:n beagle-rotuinen koira oli ollut päivittäin vapaana ja

räksyttänyt kaikille ohikulkijoille. Koiran vapaana juokseminen oli ollut täysin jatkuvaa ai-

nakin viimeisen vuoden ajan. Koirasta oli tehty lyhyen ajan sisällä poliisille kaksi ilmoitusta.

Kummankin ilmoituksen rikosnimikkeenä oli esitutkinnassa eläimen vartioimatta jättäminen

(RL 44:15). A:n beagle-rotuinen koira oli myös kaatanut lapsen ojaan ja raapinut tätä jalasta.

A oli ollut vahvasti päihtynyt. A:n beagle-rotuinen koira takavarikoitiin, koska tuomioistuin

voi tuomita esineen valtiolle menetetyksi. Beagle-rotuinen koira kuitenkin palautettiin A:lle

esitutkinnan aikana.372

370 5500/R/20025/14. 371 5500/R/14855/14. 372 5590/R/18103/16.

89

Tapaus 5.

Tapauksessa A:n saksanpaimenkoira oli ollut rappukäytävässä täysin vapaana ja hallitsemat-

tomasti. A oli rappukäytävässä uhannut käyttää koiraansa naapureita vastaan. A oli muun

muassa sanonut rappukäytävässä "hyvä, pure vaan." Laittoman uhkauksen (RL 25:7) lisäksi

esitutkinnassa oli rikosnimikkeenä eläinsuojelurikos (RL 17:14). A:sta oli tehty useita aikai-

sempia ilmoituksia koskien tapaa, jolla A kohteli koiraansa. A oli ollut myös päihtynyt ai-

kaisempien ilmoitusten aikaan. A:n koira otettiin takavarikkoon, koska tuomioistuin voi ju-

listaa esineen valtiolle menetetyksi. Takavarikkoa perusteltiin eläinsuojelurikoksen, mutta

myös laittoman uhkauksen näkökulmasta. Koira luovutettiin uudelle perheelle Eläinsuoje-

luL 47 §:n nojalla.373

Tapaus 6.

Tapauksessa A:n rottweiler-rotuinen koira oli purrut B:tä asunnossa, jossa B oli ollut vierai-

lemassa. A:n rottweiler-rotuinen koira oli ollut vessassa lukittuna, ja kun B oli käynyt ves-

sassa, oli koira hyökännyt B:n kimppuun. B oli kertomansa mukaan saanut koiran irti itses-

tään, mutta koira oli hyökännyt B:n päälle uudestaan. Koira oli myös purrut B:tä auttamaan

tullutta C:tä. Ilmoituksessa on mainittu, että A:n rottweiler-rotuinen koira on myös aikai-

semmin aiheuttanut koirahyökkäyksen. B sai koiranhyökkäyksestä vakavat vammat. Ta-

pauksessa oli viitteitä alkoholin käytöstä. Esitutkinnassa koirahyökkäystä tutkittiin rikosni-

mikkeillä eläimen vartioimatta jättäminen (RL 44:15) ja törkeä vammantuottamus (RL

21:11). A:n rottweiler-rotuisen koiran takavarikoimista perusteltiin sillä, että tuomioistuin

voi tuomita koiran valtiolle menetetyksi. Tuomioistuin tuomitsi koiran valtiolle menetetyksi

ja se lopetettiin.374

Tapaus 7.

Tapauksessa A:n aggressiivinen rottweiler-rotuinen koira oli ollut vapaana kauppakeskuk-

sen edustalla. A:n rottweiler-rotuinen koira oli vapaana hyökännyt ihmisten päälle ja purrut

ihmistä. A:n rottweiler-rotuisen koiran aiheuttamista koirahyökkäyksistä oli tehty myös ai-

kaisempia ilmoituksia poliisille. A:ta epäiltiin eläimen vartioimatta jättämisestä (RL 44:15).

Tapauksessa poliisi takavarikoi kaksi A:n omistamaa koiraa ja takavarikkoa perusteltiin

sillä, että tuomioistuin voi määrätä esineet valtiolle menetetyksi. Toinen koirista palautettiin

A:lle, koska koiran osalta ei ollut näyttöä siitä, että se olisi hyökännyt ihmisen päälle.

373 5500/R/105607/17; 5500/R/16611/17; 5500/R/15379/17; 5500/R/5486/17. 374 5560/R/64898/18.

90

Ihmisen päälle useasti hyökännyt rottweiler-rotuinen koira sen sijaan tuomittiin valtiolle me-

netetyksi. Tapauksessa on myös viitteitä A:n mieltymyksestä päihteisiin.375

Edellä teemoittelun avulla esitettyjen tapauskuvausten perusteella aineiston analyysiä voi-

daan viedä pidemmälle. Voidaan suorittaa sisällön erittelyä, jossa kvantitatiivisten mittaus-

tulosten avulla voidaan selvästi ja ymmärrettävästi vastata tutkimuskysymykseen siitä, min-

kälaisten olosuhteiden täyttyessä poliisi on suorittanut koiran takavarikoimisen koirahyök-

käyksen johdosta?376

Kuvio 4. Takavarikkotapausten olosuhteet.

Kuviossa eritellyt olosuhteet ovat olosuhteita, joita poliisin tulisi koiran takavarikkoharkin-

nassa ottaa huomioon. Konfiskaation tarpeellisuusharkinnan kohdalla huomiota pitää erityi-

sesti kiinnittää uusien rikosten ennalta ehkäisyyn riippumatta siitä, katsotaanko esine rikok-

sentekovälineeksi vai rikoksen kohteeksi (RL 10:4.3 ja RL 10:5.2,2). Lisäksi huomiota voi-

daan kiinnittää sekä tekovälinekonfiskaation että rikosesinekonfiskaation tarpeellisuushar-

kinnassa siihen, muodostaako esineen jättäminen juuri rikoksentekijän haltuun riskin sen

käyttämisestä uusien rikosten tekemiseen. Kuvio havainnollistaa, että kaikissa tapauksissa,

joissa koira on takavarikoitu koirahyökkäyksen tai sen uhkaamisen johdosta, hyökkäyksen

kohteena on ollut yksinomaan tai myös ihminen. Korkein oikeus on esimerkiksi ratkaisus-

saan KKO 2005:76 ottanut konfiskaation tarpeellisuutta ja kohtuullisuutta arvioidessaan

huomioon suojeltavan oikeushyvän tärkeyden. Kun koirahyökkäys on kohdistunut toisen

koiran sijasta ihmiseen, on ihmisen terveyttä suojeltavana oikeushyvänä loukattu. Jos koi-

rahyökkäys kohdistuu toiseen koiraan, on loukattuna oikeushyvänä omaisuus ja

375 5560/R/66675/18. 376 Sisällön erittelystä ks. esim. Eskola – Suoranta 1998, s. 186.

0

1

2

3

4

5

6

7

8

Päihtymys Useita ilmoituksia Kohteena ihminen Eläinsuojelurikos Vakavat vammat

91

mahdollisesti turvallisuus. Suojeltavia oikeushyviä vertailemalla voidaan tehdä johtopäätös,

että terveys on suojeltavana oikeushyvänä omaisuutta ja myös turvallisuutta merkittä-

vämpi.377

Päihtymys on myös esiintynyt tai ainakin päihtymyksestä on ollut viitteitä lähes kaikissa

tapauksissa. Ainoastaan tapauksessa kolme ei ilmennyt viitteitä päihteistä. Päihtymys osoit-

taa olosuhteena sitä, että koirasta vastuussa oleva henkilö ei välttämättä ole kykeneväinen

huolehtimaan koirasta niin, ettei koira aiheuta koirahyökkäyksiä. Päihtymys puhuu siis sen

puolesta, että koiran jättäminen juuri rikoksentekijän haltuun muodostaa riskin uusista ri-

koksista.378 Tapauksissa kolme ja kuusi koirahyökkäyksen kohteeksi joutunut ihminen oli

saanut vakavat vammat. Vakavien vammojen syntymisen voidaan nähdä olevan melko

vahva indikaattori koiran takavarikoimiselle varsinkin, jos hyökkäävän koiran omistaja on

välinpitämätön eikä tee elettäkään hyökkäyksen keskeyttämiseksi. Vakavat vammat osoitta-

vat tulkintani mukaan sitä, että koira on erityisen sovelias rikoksentekovälineeksi tai rikok-

sen kohteeksi. Tapauksessa kolme hyökänneet koirat olivat pitbull-tyyppisiä, ja tapauksessa

kuusi hyökännyt koira oli rottweiler-rotuinen. Molemmat koirarodut tunnetaan vääränlaisen

omistajan käsissä vaarallisiksi.379

Kuvio osoittaa myös sen, että lähes kaikissa tapauksissa koirista ja niiden omistajista oli

tehty aikaisempia ilmoituksia poliisille. Mitä enemmän aikaisempia ilmoituksia on poliisille

tehty, osoittavat ne sitä vahvemmin, että riski uusista rikoksista on olemassa. Epäilys koiran

kaltoin kohtelusta esiintyi alle kolmasosassa tapauksista. Myös tämä on olosuhde, jonka tuo-

mioistuin voi konfiskaation tarpeellisuusharkinnassa ottaa huomioon. Koirahyökkäys voi

johtua esimerkiksi koiran luonneviasta, joka ei koiran kaltoinkohtelulla parane. Tällöin koi-

ran jättäminen koiraa kaltoin kohtelevan rikoksentekijän haltuun voi muodostaa riskin uu-

sista rikoksista. Myös poliisi voi siis takavarikkoharkinnassaan ottaa huomioon myös sen,

onko koiraa kohdeltu kaltoin. On myös hyvä huomioida, että tapauksissa yksi, kaksi ja viisi

koiraa oli käytetty myös muun tahallisen rikoksen tekovälineenä tai koira oli ollut muun

tahallisen rikoksen kohteena kuin eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) tai järjestys-

rikkomuksen (LRS 14 §). Kaiken kaikkiaan olosuhteet, joiden täyttyessä poliisi on takava-

rikoinut koiran toteutuneen koirahyökkäyksen jälkeen, ovat tulkintani mukaan hyvin linjassa

377 HE 17/2001 vp, s. 61. RL 44:15:n tarkoituksena on sen mahdollistaminen, että vaarallisen eläimen asian-

mukaisen vartioinnin laiminlyöntiin pystytään puuttumaan ennen, kun vahinkoa on syntynyt. Terveys on siis

ensisijainen oikeushyvä, jota RL 44:15:n kriminalisoinnilla pyritään suojelemaan. 378 HE 80/2000 vp, s. 27. 379 Ks. Helsingin Sanomat 2019.

92

niiden seikkojen kanssa, joihin tuomioistuimen tulee voimassa olevan oikeuden mukaan

kiinnittää konfiskaation tarpeellisuusharkinnassa huomiota. Tämä tarkoittaa sitä, että poliisi

voi hyvin ottaa takavarikkoharkinnassaan huomioon kuviossa neljä osoitettuja olosuhteita.

Näiden olosuhteiden huomioon ottaminen johtaa lainsäätäjän tarkoituksen mukaiseen lop-

putulokseen, joka on ennaltaehkäistä uusia rikoksia. Takavarikkoharkinnassa näiden olosuh-

teiden huomioon ottaminen johtaa siis siihen, että koirahyökkäyksistä aiheutuvat yhteiskun-

nalliset negatiiviset vaikutukset pysyvät mahdollisimman vähäisinä.

Edellä suoritetun aineiston pelkistämisen ja sisällön erittelyn pohjalta voidaan analyysiä

viedä tyypittelyn avulla vieläkin pidemmälle. Tyypittely tiivistää vastausta ja se on lukijays-

tävällinen tapa esittää aineistoa. Tyypittelyssä voidaan erottaa ainakin kolme tapaa muodos-

taa tyyppejä. On olemassa autenttinen, yhdistetty ja mahdollisimman laaja tyyppi. Mahdol-

lisimman laajassa tyypissä jotkut tyyppiin mukaan otettavat asiat ovat kenties esiintyneet

vain yhdessä vastauksessa. Tällaisen tyypin on kuitenkin oltava looginen, eli tyyppi on edel-

leen mahdollinen, vaikka ei sellaisenaan todennäköinen.380 Tapauksista 1–7 voidaan muo-

dostaa mahdollisimman laaja tyyppi. Tällaisen tyypin muodostaminen on myös perusteltua,

koska tyypin muodostaminen toimii hyvänä vertailukohtana etsittäessä vastausta tutkimus-

kysymykseen siitä, onko koiran takavarikoiminen johdonmukaista, kun kyse on koirahyök-

käyksestä.

Tapausten 1–7 perusteella mahdollisimman laajaksi tyyppiesimerkiksi muodostuu seuraa-

vanlainen tyyppi: Poliisi on ottanut koiran takavarikkoon, kun hyökänneen koiran omistaja

on päihtynyt, hyökkäävästä koirasta ja omistajasta on tehty aikaisempia ilmoituksia, koiran

omistaja on kohdellut hyökännyttä koiraa kaltoin ja koirahyökkäyksen kohteena on yksin-

omaan tai myös ihminen, joka on saanut hyökkäyksestä vakavat vammat. Mikäli tutkittavana

rikosnimikkeenä on myös muu tahallinen rikos kuin eläimen vartioimatta jättäminen (RL

44:15) tai järjestysrikkomus (LRS 14 §), on koiran takavarikoiminen vielä todennäköisem-

pää. Tulkintani mukaan tämä tyyppiesimerkki vastaa myös hyvin niitä kriteerejä, joihin voi-

massa olevan oikeuden mukaan konfiskaation tarpeellisuusharkinta tulee kiinnittää.

Muodostetun tyyppiesimerkin avulla voidaan suorittaa vertailua, onko poliisi kirjannut ri-

kosilmoituksia, jotka ovat tyyppiesimerkin kaltaisia, mutta joissa poliisi ei ole suorittanut

koiran takavarikoimista. Tämän vertailun avulla voidaan hahmottaa, onko koiran takavari-

koiminen koirahyökkäyksen johdosta käytäntönä poliisissa johdonmukainen. Seuraavaksi

380 Eskola – Suoranta 1998, s. 182–183.

93

tutkielmassa esitellään tapaukset 8–14, joissa poliisi ei ole suorittanut koiran takavarikoi-

mista.381

Tapaus 8.

Tapauksessa A omisti kaksi malinois-rotuista koiraa. A oli useasti uhannut koirillansa ja

koiriensa usuttamisella ihmisiä. A oli pitänyt koiriansa myös useasti vapaana. A oli erään

uhkauksen jälkeen päästänyt toisen koiransa, tai koira oli päässyt irti sillä seurauksella, että

koira oli purrut B:tä vatsan alueelle. A:ta epäiltiin pahoinpitelystä (RL 21:5) ja A:ta oli

epäilty aikaisemmin myös esimerkiksi eläinsuojelurikoksesta (RL 17:14). A ei ollut päihty-

nyt.382

Tapauksessa koiraa tai koiria ei takavarikoitu. Koiran takavarikoiminen olisi ollut mielestäni

perusteltua. Tapauksessa poliisi epäili, että koiraa on käytetty pahoinpitelyn (RL 21:5) teko-

välineenä. Useasti kun poliisi on takavarikoinut koiran, on poliisi epäillyt henkilöä myös

muusta rikoksesta kuin eläimen vartioimatta jättämisestä (RL 44:15) tai järjestysrikkomuk-

sesta (LRS 14 §). Tämä seikka, että poliisi epäili A:ta myös pahoinpitelystä, jonka tekoväli-

neenä oli koira, puhuu koiran takavarikoimisen puolesta. Lisäksi koirista ja A:sta oli tehty

poliisille aikaisempia ilmoituksia ja oli olemassa myös epäilys siitä, että A kohtelee koiri-

ansa kaltoin. Koirahyökkäys oli kohdistunut myös ihmiseen. Viidestä tyyppiesimerkin olo-

suhteesta tapauksessa täyttyi kolme: koirahyökkäyksen kohteena oli ollut ihminen, A:sta ja

A:n koirista oli tehty useita aikaisempia ilmoituksia poliisille ja oli olemassa myös epäilys

siitä, että A kohtelee koiriansa kaltoin.

Tapaus 9.

Tapauksessa A ja B omistivat yhdessä kaksi ”taistelijakoiraa”. Toinen koirista oli rodultaan

amerikanbulldoggi ja toisessa koirassa oli sekaisin amerikanbulldoggia, rottweileria ja bok-

seria. Koirat olivat hypänneet C:n pihan aidan yli ja menneet C:n asuntoon sisälle. Sisällä

C:n asunnossa koirat olivat purreet ja retuuttaneet C:n koiraa. A:n ja B:n koirat olivat aikai-

semminkin hypänneet vapaina A:n ja B:n pihan aidan yli ja purreet muita koiria. A:n ja B:n

381 RL 10:6:ssa säädetään menettämisseuraamuksen rajoituksista. Valtiolle menetetyksi ei voida tuomita RL

10:4:ssä tai RL 10:5:ssä tarkoitettua esinettä, joka kuuluu kokonaan tai osaksi muulle kuin rikoksentekijälle,

rikokseen osalliselle tai sille, jonka puolesta tai suostumuksin rikos on tehty. Koiran takavarikoimisen osalta

tämä tarkoittaa sitä, ettei koiraa voida takavarikoida, jos koiran omistaa muu kuin se henkilö, jonka epäillään

syyllistyneen rikokseen. Tapauksien 8-14, jotka tutkielmassa esitellään, rikosilmoituksissa ei ole mainittu, että

koiran takavarikoimiselle olisi ollut jokin este. 382 5590/R/9571/17; 5590/R/29103/16; 5590/R/41196/19; 5590/R/49189/15.

94

vapaista koirista oli tehty useita ilmoituksia poliisille. Tapauksessa A ja B olivat päihtyneitä.

Tapauksessa A:ta ja B:tä epäiltiin useista järjestysrikkomuksista (LRS 14 §).383

Koiria ei takavarikoitu. Tapauksessa toteutuu tyyppiesimerkin olosuhteista kaksi: A ja B

olivat olleet päihtyneitä ja koirista oli tehty useita aikaisempia ilmoituksia. A:n ja B:n päih-

tymys sekä A:n ja B:n koirista tehdyt aikaisemmat ilmoitukset osoittavat, että koirat ovat

juuri A:n ja B:n hallussa sellaisia, että riski uusista koirahyökkäyksistä on selvästi olemassa.

Mielestäni koirien takavarikoiminen olisi ollut tässä tapauksessa perusteltua, vaikka koirien

hyökkäys ei ollutkaan kohdistunut ihmiseen.

Tapaus 10.

Tapauksessa A on sama henkilö kuin tapauksessa yksi, jossa A:n rottweiler-rotuinen koira

tuomittiin valtiolle menetetyksi. Tässä tapauksessa A:ta epäiltiin useista järjestysrikkomuk-

sista (LRS 14 §), jotka olivat tapahtuneet eri ajankohtina, vapaudenriistosta (RL 25:1) ja

useista laittomista uhkauksista (RL 25:7) sekä pahoinpitelyn yrityksestä (RL 21:5). Tapauk-

sessa A oli päästänyt koiransa tahallaan irti ja uhannut koiransa tappavan B:n. A oli myös

eri ajankohtana pitänyt koiraansa vapaana ja uhannut koiransa repivän C:n riekaleiksi, jos C

lähtee paikoiltaan liikkeelle. Tilanne oli C:n kohdalla kestänyt noin 30 minuuttia, ja A:n

koira oli vapaana hyppinyt C:tä vasten, mutta koira ei ollut purrut C:tä. Eri ajankohtana D

oli joutunut menemään liukumäen päälle suojaan, jotta A:n koira ei hyökkäisi D:n kimp-

puun. A oli uhannut koirallansa myös D:tä.

A oli päästänyt koiransa myös eri ajankohtana vapaaksi ja usuttanut koiran E:n kimppuun.

Koira oli tarttunut käskystä E:n vaatteista kiinni. E:lle ei aiheutunut koirahyökkäyksestä

vammoja, mutta E:n vaatteet menivät rikki. Tapauksessa ei käynyt ilmi, että A olisi ollut

päihtynyt. Tapauksessa oli havaittavissa rasistisia piirteitä.384

A:n koiraa ei takavarikoitu. Tyyppiesimerkin olosuhteista tapauksessa toteutui kaksi: A:sta

ja A:n koirasta oli tehty useita ilmoituksia poliisille ja koiran hyökkäyksen kohteena oli ih-

minen. Lisäksi koiraa oli käytetty tekovälineenä muun tahallisen rikoksen tekemiseen kuin

järjestysrikkomuksen tai eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15). Poliisille tehdyt aikai-

semmat ilmoitukset ja se tosiseikka, että A:lta oli jo tuomittu yksi koira valtiolle menetetyksi

osoittavat vahvasti sitä, että tapauksessa A:lta olisi pitänyt ottaa koira takavarikkoon. Histo-

ria osoittaa A:n kohdalla, että koirat ovat juuri A:n hallussa sellaisia, että ne ovat esineinä

383 5500/R/28623/17. 384 5500/R/48425/14.

95

erittäin soveliaita uusien rikosten tekemiseen ja koirien jättäminen A:n haltuun muodostaa

suuren riskin uusista rikoksista.

Tapaus 11.

Tapauksessa A omisti useita isokokoisia laumanvartijakoiria. A:n koirat olivat olleet toistu-

vasti vapaina ja koirat olivat aiheuttaneet muun muassa hevosen vauhkoontumisen, minkä

johdosta hevoselle oli aiheutunut vammoja ja se oli lopulta jouduttu lopettamaan. Koirat

olivat myös näykkäisseet eri ajankohtana B:tä. Tapauksessa A:ta epäiltiin muun muassa

useista eläimen vartioimatta jättämisistä (RL 44:15). Tapauksessa ei ilmennyt, että A olisi

ollut päihtynyt.385

Koiria ei takavarikoitu. Niiden takavarikoimista kuitenkin harkittiin. Tyyppiesimerkin olo-

suhteista tapauksessa toteutui kaksi: koirat olivat hyökänneet myös ihmisen kimppuun ja

koirista sekä A:sta oli tehty useita ilmoituksia poliisille. Tapauksessa päädyttiin lopulta sii-

hen, että A rakentaa pihallensa aidan, jonka poliisi tarkastaa. Rikokset päättyivät aidan val-

mistuttua. Loppujen lopuksi tapauksessa päästiin haluttuun lopputulokseen, eli uusien rikos-

ten ennalta ehkäisemiseen ilman, että poliisi otti A:n koirat takavarikkoon. Koirat olisi kui-

tenkin pitänyt näkemykseni mukaan takavarikoida jo aikaisemmin, esimerkiksi silloin kun

koirat olivat aiheuttaneet hevosen vauhkoontumisen. Takavarikoimisella ja konfiskaatiolla

olisi tällöin pystytty ennalta ehkäisemään se, että A:n koirat pääsivät puremaan myös ih-

mistä.

Tapaus 12.

Tapauksessa A:n omistama terrieri oli puraissut useita ihmisiä eri ajankohtina. A:sta oli kir-

jattu monia rikosilmoituksia, joissa A:ta epäiltiin järjestysrikkomuksista (LRS 14 §) ja myö-

hemmin eläimen vartioimatta jättämisistä (RL 44:15). A:n omistama terrieri oli puraissut eri

ajankohtina B:tä, C:tä, D:tä, E:tä, F:ä, G:tä ja H:ta, jotka kaikki olivat saaneet terrierin pure-

masta eriasteisia vammoja. B, C ja G olivat käyneet näyttämässä vammojansa terveysase-

malla. Usean koirahyökkäyksen aikana A oli ollut selvästi päihtynyt.386

A:n omistamaa terrieriä ei takavarikoitu. Tyyppiesimerkin viidestä olosuhteesta tapauksessa

toteutui kolme tai neljä: A oli ollut päihtynyt, A:n koirasta ja A:sta oli tehty useita ilmoituk-

sia poliisille, koirahyökkäyksen kohteena oli ollut aina ihminen ja ihmiset olivat saaneet

myös sellaisia vammoja, että vammat olivat vaatineet terveyskeskuksessa käymistä.

385 5650/R/58033/17. 5650/R/68487/17; 5650/R/584/18; 5650/R/835/18; 5650/R/82920/17; 5650/R/15286/17. 386 5740/R/61776/18; 5740/R/29797/17.

96

Tapauksessa olisi ollut kaikki edellytykset A:n terrierin takavarikoimiseen. Koira on selvästi

A:n hallussa erittäin sovelias rikoksentekovälineeksi tai rikoksen kohteeksi ja riski uusista

rikoksista on aikaisempien poliisille tehtyjen ilmoitusten lukumäärän perusteella ilmeinen.

Tapaus 13.

Tapauksessa A:n kaksi isoa saksanpaimenkoiraa olivat olleet toistuvasti vapaana kerrostalo-

alueella. A:n omistamat koirat olivat muun muassa hyppineet B:tä vasten ja purreet tämän

koiraa. Lisäksi A:n koirat olivat aiemmin useasti purreet eri ajankohtina ihmisiä. Tapauk-

sessa A:ta epäiltiin eläimen vartioimatta jättämisestä (RL 44:15).387

Tapauksessa ei ollut viitteitä siitä, että A olisi ollut päihtynyt. A ei ollut myöskään kohdellut

koiriansa kaltoin eikä B:lle ollut aiheutunut vakavia vammoja koirahyökkäyksestä. Tapauk-

sessa toteutuu siis kaksi tyyppiesimerkin olosuhdetta: koirahyökkäyksen kohteena oli ollut

myös ihmisiä ja A:n koirista oli tehty useita ilmoituksia poliisille. Toistuvat koirahyökkäyk-

set usean vuoden ajalta osoittavat vahvasti sitä, että A:n omistamat koirat olisi tullut takava-

rikoida. Koirat muodostavat A:n hallussa selvästi riskin uusista rikoksista.

Tapaus 14.

Tapauksessa A oli pitänyt snautseriansa vapaana, jolloin snautseri oli purrut B:tä pohkeesta.

B joutui menemään sairaalaan koirahyökkäyksestä aiheutuneiden vammojen johdosta. Ta-

pauksessa A oli vahvasti päihtynyt. Tapausta edeltäneenä päivänä A:n omistama snautseri

oli hyökännyt toisten koirien kimppuun, kun A oli pitänyt sitä vapaana. Pari vuotta aikai-

semmin A:n snautseri oli kahtena eri ajankohtana hyökännyt lapsen kimppuun. Toisella ker-

ralla A:n snautseri oli purrut lasta sen verran pahasti, että A:ta epäiltiin vammantuottamuk-

sesta (RL 21:10).

Tapauksessa olisi ollut kaikki edellytykset A:n omistaman koiran takavarikoimiseen. Tyyp-

piesimerkin olosuhteista tapauksessa täyttyi neljä. A:n snautseri oli hyökännyt ihmisen

kimppuun, A:sta ja A:n koirasta oli tehty useita ilmoituksia poliisille, kahdessa koirahyök-

käyksessä ihmiselle aiheutui vähäistä suurempia vammoja ja A oli ollut myös päihtynyt, kun

osa koirahyökkäyksistä oli tapahtunut.388

Vertailemalla tapauksia 8–14 tapauksiin 1–7 voidaan huomata, että tapauksissa 8–14 ilme-

nee niitä samoja olosuhteita, joiden täyttyessä poliisi on takavarikoinut koiran. Koiran

387 5500/R/22864/18; 5500/R/52748/15; 5500/R/5875/16; 5500/R/52140/16; 5500/R/32161/17;

5500/R/93548/17; 5500/R/35281/18. 388 5500/R/33712/18; 5500/R/83421/16; 5500/R/34321/18; 5500/R/51993/15; 5500/R/32173/15.

97

takavarikoiminen koirahyökkäyksen jälkeen ei ole täysin johdonmukaista. Kaikkein selvim-

min tämän osoittavat tapaukset 8, 12 ja 14. Lähtökohtana tulisi kuitenkin olla se, että koiran

takavarikoiminen suoritetaan, jos sen edellytykset täyttyvät.389 Takavarikon edellytykset

ovat tapauksissa 1–7 täyttyneet, mutta tapaukset 8–14 osoittavat, ettei poliisi aina takavari-

koi koiraa, vaikka takavarikon edellytykset täyttyisivät.

Poliisin tulisi ryhtyä toimenpiteisiin korjatakseen koiran takavarikoimiseen liittyvät toimin-

tatapojensa puutteet. Yksi käyttökelpoinen väline tähän on niin sanottu 25-sääntö, joka on

kehitetty analysoimalla edellä tutkielmassa esiteltyjä tapauksia. Tapauksissa 1–7 on nostettu

esiin viisi olosuhdetta, joiden näen vaikuttaneen siihen, että koira on takavarikoitu koi-

rahyökkäyksen johdosta. 25-säännössä jokaiselle olosuhteelle annetaan 25 prosentin paino-

arvo. Yhteensä viidestä olosuhteesta voi muodostua siis 125 prosentin kokonaisarvo. Kun

on tapahtunut koirahyökkäys ja hyökkäyksessä toteutuneiden olosuhteiden yhteenlaskettu

painoarvo lähenee 100 prosenttia, olisi poliisin vakavasti harkittava koiran takavarikoimista.

Jos olosuhteiden yhteenlaskettu painoarvo ylittää 100 prosenttia, olisi poliisilla jopa velvol-

lisuus koiran takavarikoimiseen, mikäli takavarikoimisen edellytykset muuten täyttyvät.

Koiran takavarikoiminen ei edellytä sitä, että tyyppiesimerkin mukaisesti kaikkien olosuh-

teiden pitäisi täyttyä. Myös käytäntö osoittaa, että kaikkien olosuhteiden ei tarvitse toteutua

samassa tapauksessa, jotta koiran takavarikoiminen olisi mahdollista. 25-säännön sovelta-

minen tekisi koiran takavarikoimisesta johdonmukaisempaa, kun on tapahtunut koirahyök-

käys. Lisäksi se johtaa lopputulokseen, joka vastaa lainsäätäjän tarkoitusta ja varmistaa sen,

että koirahyökkäyksistä aiheutuvat yhteiskunnalliset negatiiviset vaikutukset pysyvät mah-

dollisimman vähäisinä.

4.3.3 Empiirisen tutkimuksen luotettavuus

Kaikessa tutkimustoiminnassa pyritään välttämään virheitä, joten tutkimuksessa on myös

arvioitava tehdyn tutkimuksen luotettavuutta.390 Tutkimuksen luotettavuuden mittareina

käytetään usein reliabiliteettia ja validiteettia. Tutkimuksen reliabiliteetilla tarkoitetaan tut-

kimustulosten pysyvyyttä, ja validiteetilla tarkoitetaan sitä, että tutkimuksessa tutkitaan oi-

keita asioita. Validiteetti liittyy tutkimuksen suunnitteluun ja siihen, että tutkimuksen ana-

lyysi tehdään oikein.391 Tutkielmassa on analysoitu empiirisen tutkimusosion aineistoa pel-

kistämisen, sisällön erittelyn ja tyypittelyn avulla. Pelkistämisen ja sisällön erittelyn avulla

389 Ks. HE 222/2010, s. 272. 390 Tuomi – Sarajärvi 2018, s. 158. 391 Kananen 2017, s. 175–176.

98

tutkielmassa pystyttiin vastaamaan tutkimuskysymykseen siitä, minkälaisten olosuhteiden

täyttyessä poliisi on takavarikoinut koiran toteutuneen koirahyökkäyksen jälkeen. Luomalla

empiirisen tutkimuksen aineistosta mahdollisimman laaja tyyppi, pystyttiin tutkielmassa

suorittamaan vertailua tapausten 1–7 ja 8–14 välillä. Aineiston tyypittely mahdollisti tutkiel-

massa siis vertailun, jonka avulla tutkielmassa pystyttiin vastaamaan tutkimuskysymykseen

siitä, onko koiran takavarikoiminen johdonmukaista. Tutkimusaineiston analyysillä pystyt-

tiin vastaamaan tutkielmassa asetettuihin tutkimuskysymyksiin.

Olen tehnyt aikaisemmin oikeusnotaaritutkielman aiheesta ”Koiran takavarikoiminen rikok-

sentekovälineenä.” Notaaritutkielmassa oli analysoitavana viisi tapausta, joissa koira oli ta-

kavarikoitu. Notaaritutkielman teon ja OTM-tutkielman teon välisenä aikana poliisi oli ta-

kavarikoinut koiran koirahyökkäyksen johdosta kaksi kertaa. Näissä kahdessa uudessa ta-

pauksessa esiintyi täysin samoja olosuhteita kuin viidessä aikaisemmassakin tapauksessa.

Tämä osoittaa vahvasti sitä, että tutkimustulokset ovat pysyviä.

Laadullisen tutkimuksen piirissä validiteetin ja reliabiliteetin käsitteitä tutkimustulosten luo-

tettavuuden mittareina on myös kritisoitu.392 Laadullisessa tutkimuksessa luotettavuuden ar-

vioinnin voidaan nähdä pelkistyvän kysymykseksi koko tutkimusprosessin luotettavuudesta.

Laadullisen tutkimuksen lähtökohtana on tutkijan avoin subjektiviteetti ja tutkijan pitää

myöntää, että tutkija on tutkimuksensa keskeinen tutkimusväline. Tämä tarkoittaa sitä, että

laadullisessa tutkimuksessa luotettavuuden kriteeri onkin tutkija itse.393 Empiirisen tutki-

muksen aineisto on kerätty poliisin tietojärjestelmistä, joiden käyttöön on saatu Poliisihalli-

tukselta tutkimuslupa. Ennen tutkimusluvan saamista minulla ei ollut tiedossa, onko poliisi

ikinä takavarikoinut koiraa toteutuneen koirahyökkäyksen jälkeen. Tämän vuoksi minulla ei

myöskään ollut minkäänlaisia ennakkokäsityksiä siitä, minkälaisten olosuhteiden toteutu-

essa poliisi on mahdollisesti takavarikoinut koiran, ja onko koiran takavarikoiminen johdon-

mukaista. Ennen oikeusnotaaritutkielman tekoa pidin myös mahdollisena sitä, että poliisi ei

ole ikinä takavarikoinut koiraa koirahyökkäyksen jälkeen, mikä olisi ollut jo itsessään tutki-

mustulos. Sen verran osasin kuitenkin ammattini puolesta ennustaa, ettei koiran takavarikoi-

minen poliisissa ole yleinen toimenpide. Ennakkokäsitysten puuttumisen takia pystyin suh-

tautumaan avoimesti tutkimusaineistoon. Olen myös pyrkinyt tutkielmassa avoimuuteen

392 Tuomi – Sarajärvi 2018, s. 160. 393 Eskola – Suoranta 1998, s. 210.

99

ilmoittamalla asianmukaisesti lähteet, joista olen kerännyt aineistoa. Olen kokonaisuudes-

saan pyrkinyt tutkielmassa varmistumaan siitä, että tutkimustulokset ovat luotettavia.

100

5 JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkielmassa on tarkasteltu miten tavanomaisessa koirahyökkäyksessä täyttyvien rikosni-

mikkeiden tunnusmerkistöjä tulisi tulkita. Koirahyökkäyksen osalta poliisi tutkii useasti sitä,

onko koirahyökkäyksessä täyttynyt järjestysrikkomuksen (LRS 14 §, JL 14 §), eläimen var-

tioimatta jättämisen (RL 44:15) tai vammantuottamuksen (RL 21:10) tunnusmerkistö. Koi-

rahyökkäyksessä mahdollisesti täyttyvän järjestysrikkomuksen tunnusmerkistön tunnus-

merkkejä ovat vastuuasema, koiran kytkettynä pitäminen, taajama-käsite ja tahallisuus. Jär-

jestysrikkomus on koirakurin osalta varsinainen laiminlyöntirikos. Varsinaisessa laimin-

lyöntirikoksessa vastuuasemassa olevien piiri käy suoraan selville laista. Järjestyslain 14.1

§:n mukaan koirasta on vastuussa koiran omistaja tai haltija.

Koiraa on pidettävä taajamassa kytkettynä (JL 14.1,1 §) eikä koiraa saa päästää kytkemättö-

mänä esimerkiksi kuntopolulle (JL 14.1,2 §). Koiran kytkettynä pitäminen tarkoittaa varsi-

naisen kytkettynä pitämisen lisäksi sitä, että koiran pitää on asianmukaisesti kytkettynä. Koi-

raa ei saa pitää taajamassa esimerkiksi niin pitkässä ja löysässä talutushihnassa, että koira

pääsee häiritsemään muita ihmisiä. Koiran pitää olla taajamassa kytkettynä myös niin, ettei

se pääse karkaamaan. Järjestyslain 14.3 §:n mukaan koiraa saadaan pitää taajamassa vapaana

esimerkiksi suljetulla pihalla. Koiran pitää kuitenkin olla suljetulla pihalla omistajansa tai

haltijansa valvonnassa (JL 14.3 §). Vaikka järjestyslaissa on säädetty velvollisuudesta val-

voa koiraa suljetulla pihalla, ei rikesakkorikkomuksista annetussa laissa ole kriminalisoitu

tämän velvollisuuden rikkomista. Vain JL 14.1 §:ssä säädetystä eläimen pitämiseen liittyvän

velvollisuuden laiminlyönnistä voidaan rangaista (LRS 14.1,10 §).

Taajamalla tarkoitetaan taajaan rakennettua aluetta, joka on osoitettu taajama-liikennemer-

killä (JL 2.1,2 §). Kaupunkikeskustojen sisällä olevat laajatkin puistoalueet on tulkittava taa-

jama-alueeseen kuuluviksi. Sen sijaan laajat kaupunkien sisällä sijaitsevat metsäalueet eivät

kuulu taajama-alueeseen.

Järjestysrikkomukseen voi syyllistyä vain, jos teko on tahallinen (LRS 14.1 §). Järjestysrik-

komuksen tunnusmerkistön mukainen tahallisuus tulee arvioida olosuhdetahallisuutena.

Olosuhdetahallisuus rinnastuu todennäköisyystahallisuuteen. Koirakurin (JL 14 §) osalta

henkilön on siis pidettävä varsin todennäköisenä esimerkiksi sitä, että ollaan taajama-alu-

eella. Varsin todennäköisenä pitäminen tarkoittaa yli 50 prosentin todennäköisyyttä. Taa-

jama-olosuhteen osalta tahallisuus on melko helposti osoitettavissa toteen. Taajama-alueella

henkilö voi havaita rakennuksia. Tämä rakennuksien havaitseminen tarkoittaa sitä, että hen-

kilölle syntyy selonottovelvollisuus siitä, ollaanko taajama-liikennemerkin osoittamalla

101

alueella. Koiran erilaisissa karkaamistilanteissa voi sen sijaan olla vaikeaa osoittaa tahalli-

suuskynnyksen ylittyminen. Koiran toistuva karkaaminen esimerkiksi ”suljetulta pihalta”

osoittaa kuitenkin tahallisuutta. Tämä johtuu siitä, että henkilö on tullut ensimmäisen kar-

kaamisen johdosta tietoiseksi siitä, ettei piha ole tosiasiassa suljettu. Koiraa ei saa pitää taa-

jamassa vapaana avoimella pihalla.

Eläimen vartioimatta jättämisen tunnusmerkistön (RL 44:15) tunnusmerkkejä ovat vastuu-

asema, asianmukaisen vartioinnin laiminlyönti, ihmiselle vaarallinen eläin ja tahallisuus tai

törkeä huolimattomuus. Myös eläimen vartioimatta jättäminen on varsinainen laiminlyönti-

rikos. Eläimestä on vastuussa omistaja, hoitaja tai se, joka on ottanut eläimen huostaansa.

Ensisijaisesti eläimestä on vastuussa eläimen hoitoon ottanut henkilö, mutta rangaistusvas-

tuu voidaan ulottaa myös eläimen hoitoon antaneeseen henkilöön, jos tämä on esimerkiksi

ohjeistanut puutteellisesti eläimen hoitoon ottaneen henkilön.

Eläimen asianmukaisella vartioinnilla tarkoitetaan sitä, ettei eläin pääse aiheuttamaan vaa-

ratilanteita. Jos eläin aiheuttaa vaaratilanteen, on eläimen asianmukainen vartiointi laimin-

lyöty. Toteutunut koirahyökkäys on konkretisoitunut vaaratilanne, joten koirahyökkäyk-

sessä on laiminlyöty eläimen asianmukainen vartiointi. Ihmiselle vaarallinen eläin tarkoittaa

sitä, että eläimenpitäjän tulee olla tietoinen eläimen vaarallisuudesta ihmiselle tai ainakin on

näytettävä toteen, että eläimenpitäjällä on ollut aihetta olettaa, että eläin on ihmiselle vaaral-

linen. Koirahyökkäysten näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että hyökänneen koiran vastuu-

henkilöllä täytyy olla vähintäänkin aihetta olettaa, että koira on ihmiselle vaarallinen. Koiran

on siis pitänyt osoittaa aiemmin jonkinlaista aggressiivisuutta juuri ihmistä kohtaan, ja koi-

ran vastuuhenkilön on pitänyt tulla tietoiseksi tästä koiran aggressiivisuudesta. Jos koira on

aiemmin osoittanut aggressiivisuutta vain muita koiria kohtaan, ei tämä tee koirasta ihmi-

selle vaarallista eläintä RL 44:15:n tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla.

Eläimen vartioimatta jättämisen tunnusmerkistön (RL 44:15) mukaista tahallisuutta tulee ar-

vioida olosuhdetahallisuutena. Eläimen vartioimatta jättämisestä tuomitaan harvoin tahalli-

sena tekona. Kaikissa hovioikeuden ratkaisuissa, joita tutkielmassa on tarkasteltu, eläimen

vartioimatta jättämiseen on syyllistytty törkeän huolimattomalla menettelyllä. Se, katso-

taanko huolimattomuus törkeäksi, ratkeaa kokonaisarvostelun perusteella (RL 3:7.2). Tör-

keässä huolimattomuudessa on useasti kyse tietoisesta ja epätavanomaisesta riskinotosta. Jos

henkilö esimerkiksi pitää ihmiselle vaarallista koiraa tahallaan JL 14 §:n vastaisesti taaja-

massa vapaana, on kyse tietoisesta ja epätavanomaisesta riskinotosta. Eläimen vartioimatta

102

jättämisen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää koirahyökkäyksen osalta sitä, että hyö-

känneestä koirasta vastuussa olevan henkilön pitää vähintäänkin olettaa koiransa olevan vaa-

rallinen ihmiselle. Tämä henkilön tietoisuus koiransa vaarallisuudesta ihmiselle on vastuuta

ankaroittava tekijä. Lisäksi törkeää huolimattomuutta osoittaa esimerkiksi se, että henkilö

jättää käyttämättä mahdollisuudet riskin minimoimiseen. Koirahyökkäysten näkökulmasta

koirasta vastuussa olevan henkilön olisi helppo minimoida koirasta aiheutuvia riskejä laitta-

malla koiralle, jonka tietää ihmiselle vaaralliseksi, kuonokoppa.

Jos koirahyökkäys on aiheutunut täysin yllättävästä tilanteen kehittymisestä johtuen, voi se

osoittaa sitä, ettei kyse ole törkeän huolimattomasta menettelystä. Jos ihmiselle vaarallinen

koira esimerkiksi puree talutushihnansa poikki, voi tilanne olla koirasta vastuussa olevan

henkilön näkökulmasta niin yllättävä, ettei henkilön menettelyn katsota olevan törkeän huo-

limatonta. Vaikka koira olisi aiheuttanut aikaisemmin useita koirahyökkäyksiä, ei se auto-

maattisesti osoita sitä, että henkilön menettely on ollut törkeän huolimatonta. Se, että henki-

lön menettelyn ei katsota olevan törkeän huolimatonta tällaisessa tilanteessa, jossa koira on

aiheuttanut useita koirahyökkäyksiä aikaisemmin, näyttäisi edellyttävän sitä, että koirahyök-

käysten on täytynyt tapahtua täysin erilaisissa olosuhteissa.

Vammantuottamuksen tunnusmerkistön (RL 21:10) tunnusmerkkejä ovat tekotapa, vastuu-

asema, kausaalisuhde, vähäistä suurempi ruumiinvamma ja huolimattomuus. Vammantuot-

tamuksen tunnusmerkistön mukainen tekotapa on avoin. Vammantuottamus on epävarsinai-

nen laiminlyöntirikos. Epävarsinaisessa laiminlyöntirikoksessa tekijä on jättänyt estämättä

tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeu-

dellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen (RL 3:3.2). Vammantuottamuksen osalta

vastuuasema ilmenee RL 3:3.2:sta. Vammantuottamuksen tunnusmerkistö edellyttää, että

teon ja seurauksen välillä on kausaalisuhde. Koirahyökkäysten osalta kausaalisuhteen ole-

massaolo esimerkiksi koiran puremisen ja puremisesta aiheutuneiden vammojen välillä on

helposti osoitettavissa. Jos koirahyökkäyksessä aiheutuu tikkausta tai liimausta vaativa

vamma, on kyse vähäistä suuremmasta vammasta.

Huolimattomuuden arvioinnissa voidaan erottaa toisistaan teon huolimattomuus ja tekijän

huolimattomuus. Teon huolimattomuudessa on kyse kielletystä riskinotosta. Jos henkilö rik-

koo lainsäädännössä olevia turvallisuusmääräyksiä, on tavallisesti kyse kielletystä riskin-

otosta. Jos koirahyökkäys on aiheutunut esimerkiksi sen takia, että henkilö pitää koiraansa

JL 14 §:n vastaisesti taajamassa vapaana, on kyse kielletystä riskinotosta suhteessa

103

laiminlyönnin seurauksiin. Kielletystä riskinotosta on myös kyse esimerkiksi silloin, kun

henkilö ei kykene hallitsemaan koiraansa normaalitilanteissa. Jos koirahyökkäyksessä ei ole

rikottu mitään turvallisuusnormia, edellyttää riskinoton kiellettävyyden tai sallittavuuden ar-

vioiminen sitä, että toiminnan hyödyllisyys ja vahinkoseurauksen todennäköisyys punnitaan

toisiaan vasten.

Teon huolimattomuuden lisäksi huolimattomuuden arvioinnissa otetaan huomioon tekijän

huolimattomuus. Tekijällä pitää olla toisintoimimisen mahdollisuus, jotta kyse voisi olla

huolimattomuudesta. Tekijän huolimattomuus voi olla tietoista tai tiedostamatonta, vaikka

käytännössä sillä ei ole merkitystä, katsotaanko huolimattomuuden olevan tiedostettua vai

tiedostamatonta. Tiedostetussa huolimattomuudessa on aina kyse tekijän huolimattomuu-

desta. Jos henkilö pitää esimerkiksi koiraansa vapaana JL 14 §:n vastaisesti, on kyse tiedos-

tetusta huolimattomuudesta. Tiedottomassa huolimattomuudessa vastuun kannalta on riittä-

vää, että tekijällä oli tekoon ryhtyessään tilaisuus ja kyky havaita seurauksen sattumisen

mahdollisuus ja hänen olisi pitänyt se myös havaita. Jos koira esimerkiksi karkaa taajamassa

talutushihnasta ja aiheuttaa koirahyökkäyksen, henkilön olisi pitänyt tarkastaa se, että koira

on asianmukaisesti talutushihnassa kytkettynä. Henkilön olisi tämä tullut myös tehdä jo pel-

kästään vastuuasemansa perusteella.

Järjestyslaki on erityislaki suhteessa metsästyslakiin. Tämän vuoksi taajamassa tapahtu-

neissa koirahyökkäyksissä ei tule soveltaa metsästyslakia. Järjestysrikkomus (LRS 14 §) on

lainkonkurrenssissa eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) ja vammantuottamuksen

(RL 21:10) kanssa. Eläimen vartioimatta jättäminen ei ole lainkonkurrenssissa vammantuot-

tamuksen kanssa.

Koirahyökkäyksissä mahdollisesti täyttyvien rikosnimikkeiden oikeanlainen tunnistaminen

on merkityksellistä menettämisseuraamuksen ja takavarikoimisen näkökulmasta. Tutkiel-

massa on esitelty kolme kysymystä, joiden avulla tavanomaisessa koirahyökkäyksessä mah-

dollisesti täyttyvät rikosnimikkeet on mahdollista tunnistaa oikein niin, että syytä epäillä -

kynnys ylittyy. Poliisin on kysyttävä: 1. Onko koirahyökkäyksessä aiheutunut ihmiselle vä-

häistä suuremmat vammat, eli pintanaarmua tai mustelmaa vakavammat vammat? 2. Onko

hyökänneestä koirasta vastuussa olevalla henkilöllä tietoa siitä, että koira on ollut aikaisem-

min jollain tavalla aggressiivinen ihmistä kohtaan? Jos vastaus kumpaakin edelliseen kysy-

mykseen on ei, on lopuksi kysyttävä: 3. Onko koirahyökkäys tapahtunut taajama-

104

liikennemerkin vaikutusalueella, ja onko kyse muusta kuin koiran karkaamisesta ensim-

mäistä kertaa?

Koirahyökkäyksen osalta oikean rikosnimikkeen tunnistaminen mahdollistaa sen, että kon-

fiskaation tarpeellisuusharkinta voidaan tehdä nojautuen oikeisiin lakipykäliin. Tekoväli-

nekonfiskaation tarkemmista edellytyksistä säädetään RL 10:4:ssä ja rikosesinekonfiskaa-

tion tarkemmista edellytyksistä säädetään RL 10:5:ssä. Merkittävin ero tekovälinekonfiskaa-

tion ja rikosesinekonfiskaation välillä on se, että tekovälinekonfiskaatio edellyttää tahallista

rikosta, kun taas rikosesinekonfiskaatioon riittää myös tuottamuksellinen rikos. Konfiskaa-

tion tarpeellisuusharkinnassa tulee ottaa huomioon täysin samoja seikkoja riippumatta siitä,

onko kyse tekovälinekonfiskaatiosta vai rikosesinekonfiskaatiosta, mutta huomioon otetta-

vien seikkojen painotusten voidaan nähdä eroavan tarpeellisuusharkinnassa hieman toisis-

taan. Sekä tekovälinekonfiskaation tarpeellisuusharkinnassa että rikosesinekonfiskaation

tarpeellisuusharkinnassa huomiota tulee kiinnittää erityisesti uusien rikosten ennalta eh-

käisyyn. Rikosesinekonfiskaation tarpeellisuusharkinnassa huomiota tulee kiinnittää hieman

tekovälinekonfiskaation tarpeellisuusharkintaa enemmän siihen seikkaan, onko esine erityi-

sen sovelias rikoksen kohteeksi (RL 10:5.2,2).

Se, tuleeko jokin esine katsoa rikoksentekovälineeksi (RL 10:4) vai rikoksen kohteeksi (RL

10:5), selviää rikostunnusmerkistön muotoilun perusteella. Koirahyökkäyksessä koira on

vammantuottamuksen tunnusmerkistössä (RL 21:10) kuvatun teon tekoväline. Koska teko-

välinekonfiskaatio edellyttää tahallista rikosta ja vammantuottamukseen ei voi syyllistyä ta-

hallisesti, koiraa ei voida konfiskoida, jos koirahyökkäyksessä täyttyy ainoastaan vamman-

tuottamuksen tunnusmerkistö. Koira on järjestysrikkomuksessa (LRS 14 §), kun koirakuria

(JL 14 §) on rikottu, rikoksen kohde. Myös eläimen vartioimatta jättämisen (RL 44:15) kri-

minalisoinnin osalta koira on katsottava rikoksen kohteeksi. Koiran konfiskaation tarpeelli-

suusharkinta tulee järjestysrikkomuksen ja eläimen vartioimatta jättämisen osalta suorittaa

RL 10:5:n perusteella. Järjestysrikkomus edellyttää tahallisuutta, mutta eläimen vartioimatta

jättämiseen on pääsääntöisesti syyllistytty toimimalla törkeän huolimattomasti. Se, että kon-

fiskaation tarpeellisuusharkinta tulee kytkeä eläimen vartioimatta jättämisessä RL 10:5:een,

mahdollistaa koiran konfiskaation, vaikka kyse ei olisikaan tahallisesta rikoksesta.

Koiran takavarikoiminen edellyttää koirahyökkäysten näkökulmasta sitä, että on syytä

epäillä, että tuomioistuin tuomitsee koiran valtiolle menetetyksi (PKL 7:1.1,3). Tämän

vuoksi poliisin pitää takavarikkoharkinnassaan tiedostaa osaltaan se, mihin tuomioistuin

105

perustaa konfiskaatioharkintansa. Koska koiraa ei voida konfiskoida, kun koirahyökkäyk-

sessä on täyttynyt vain vammantuottamuksen (RL 21:10) tunnusmerkistö, ei koiraa voida

tällaisessa tilanteessa myöskään takavarikoida. Jos koirahyökkäyksessä epäillään täyttyneen

järjestysrikkomuksen (LRS 14 §) tai eläimen vartioimatta jättämisen tunnusmerkistö (RL

44:15), on koira takavarikoitavissa. Lähtökohtana on se, että takavarikoiminen suoritetaan,

jos PKL 7.1,1:n edellytykset täyttyvät.

Rikoksen kohteen konfiskaation tarpeellisuusharkinnassa tulee huomioon ottaa muun mu-

assa se, onko rikoksentekijä syyllistynyt vastaaviin rikoksiin toistuvasti. Lisäksi huomiota

tulee kiinnittää rikotun oikeushyvän tärkeyteen ja siihen, onko olemassa muita turvaamistoi-

mia, joilla voidaan varmistua siitä, ettei riskiä uusista rikoksista ole olemassa. Koiran taka-

varikoimisen kynnystä ei tule asettaa kovin korkealle. Tämä johtuu muun muassa siitä, että

siinä missä esimerkiksi rattijuopumusrikosten ehkäisemisen ensisijaisena turvaamistoimena

on ajokielto, ei vastaavanlaista ensisijaista turvaamistoimea ole olemassa, kun on kyse koi-

rahyökkäyksestä. Myöskään konfiskaation kohtuusnäkökulmat (RL 10:10) eivät konkreti-

soidu samalla tavalla koiran osalta kuin ne mahdollisesti konkretisoituvat esimerkiksi ratti-

juopon käyttämän auton osalta.

Koiran konfiskaatio ja samoin siis takavarikoiminen edellyttää tavanomaisesti näyttöä aiem-

mista rikoksista. Koirahyökkäyksissä, joissa täyttyy eläimen vartioimatta jättämisen (RL

44:15) tai järjestysrikkomuksen (JL 14 §) tunnusmerkistö ja joiden osalta koira on siis ri-

koksen kohde, tulee rikosesinekonfiskaation tarpeellisuusharkinnassa kiinnittää huomiota

koiran erityiseen soveltuvuuteen rikoksen kohteeksi. Koirarotujen vaarallisuudessa on mer-

kittäviä eroja. Tämä tarkoittaa sitä, että sekä konfiskaation tarpeellisuusharkinnan että taka-

varikkoharkinnan osalta näyttöä aiemmista rikoksista ei välttämättä edellytetä, jos koi-

rahyökkäyksen aiheuttanut koira on rodultaan vaarallinen ja on selvää, ettei koiranpitäjä pär-

jää koiran kanssa.

Poliisi on suorittanut koiran takavarikoimisen olosuhteissa, joissa koiran omistaja on ollut

päihtynyt, koirasta ja koiran vastuuhenkilöstä on tehty useita ilmoituksia poliisille, hyökkäys

on kohdistunut ihmiseen, koiraa on kohdeltu kaltoin ja ihmiselle on aiheutunut koiran hyök-

käyksestä vakavat vammat. Huomionarvoista on myös se, että kun koira on otettu takava-

rikkoon, esitutkinnassa henkilöä on epäilty useasti myös muista rikoksista kuin järjestysrik-

komuksesta (LRS 14 §) tai eläimen vartioimatta jättämisestä (RL 44:15).

106

Tutkielmassa esitetyt takavarikkotapaukset osoittavat, että koiran takavarikoiminen koi-

rahyökkäyksen johdosta noudattaa pääsääntöisesti hyvin konfiskaation keskeistä tarkoitusta,

eli uusien rikosten ennalta ehkäisemistä. Olosuhteet, joiden vallitessa poliisi on suorittanut

koiran takavarikoimisen, ovat voimassa olevan oikeuden mukaisia ja ne voidaan ottaa koko-

naisvaltaisesti takavarikkoharkinnassa huomioon. Koiran takavarikoiminen koirahyökkäyk-

sen johdosta ei ole kuitenkaan poliisissa täysin johdonmukaista, minkä tutkielmassa esitetyt

tapaukset 8–14 osoittavat. Jos takavarikoiminen olisi johdonmukaista, olisi poliisi suoritta-

nut myös tapauksissa 8–14 koiran takavarikoimisen. Tapauksissa 8–14 täyttyi useita sellais-

ten olosuhteiden yhdistelmiä, joiden johdosta koira on myös takavarikoitu. Poliisi ei aina

takavarikoi koiraa, vaikka takavarikoimisen edellytykset olisivat olemassa.

Toimintatapojensa korjaamiseksi poliisi voisi ottaa sovellettavakseen 25-säännön, joka on

kehitetty tutkielman pohjalta käytännön työkaluksi. Tapauksissa 1–7 on nostettu esiin viisi

olosuhdetta, joiden näen vaikuttaneen siihen, että koira on takavarikoitu koirahyökkäyksen

johdosta. 25-säännössä jokaiselle olosuhteelle annetaan 25 prosentin painoarvo. Yhteensä

viidestä olosuhteesta voi muodostua siis 125 prosentin kokonaisarvo. Kun koirahyökkäys on

tapahtunut ja hyökkäyksessä toteutuneiden olosuhteiden yhteenlaskettu painoarvo lähenee

100 prosenttia, olisi poliisin vakavasti harkittava koiran takavarikoimista. Jos olosuhteiden

yhteenlaskettu painoarvo ylittää 100 prosenttia, olisi poliisilla jopa velvollisuus koiran taka-

varikoimiseen, jos takavarikoimisen edellytykset muuten täyttyvät. Koiran takavarikoimi-

nen ei edellytä sitä, että koirahyökkäyksessä täytyisi tyyppiesimerkin mukaisesti täyttyä

kaikki olosuhteet, jotta koira olisi takavarikoitavissa. Myös käytäntö osoittaa tämän. 25-

säännön soveltaminen tekisi koiran takavarikoimisesta johdonmukaisempaa. Eli lähestyttä-

essä 100 prosenttia, harkitse vakaasti koiran takavarikoimista. 100 prosentin ylittyessä, ta-

kavarikoi!

Koira rikoksentekovälineenä koiran hyökkäyksestä koiran ... · 99 Roxin 2006, s. 375. 100...

Documents

Transcript of Koira rikoksentekovälineenä koiran hyökkäyksestä koiran ... · 99 Roxin 2006, s. 375. 100...