KIRKOLLISKOKOUS: Keskustelupöytäkirja, Syysistuntokausi...

Suomen

evankelis-luterilaisen kirkon

KIRKOLLISKOKOUS

Keskustelupöytäkirja

Syysistuntokausi 2013

Suomen

evankelis-luterilaisen kirkon

K I R K O L L I S K O K O U S

K e s k u s t e l u p ö y t ä k i r j a

Syysistuntokausi 2013

ISSN 0783-0920

Unigrafia Oy

Helsinki 2014

S I S Ä L L Y S

1 § Istuntokauden avaus ................................................................................. 1

2 § Valtakirjojen tarkastaminen ..................................................................... 6

3 § Ilmoitus pöytäkirjantarkastajien valinnasta ..............................................7

4 § Pöydällepanoja ..........................................................................................7

5 § Ilmoitus valiokuntaan sijoittamisesta ........................................................9

6 § Kirkon ulkoasiain neuvoston jäsenten ja varajäsenten vaali

erovuoroisten tilalle ...................................................................................9

7 § Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenten ja

varajäsenten vaali vuosiksi 2014–2017 .................................................. 10

8 § Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2014 ja

toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2014–2016 .............................. 10

9 § Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen .................... 35

10 § Pöydällepanoja ....................................................................................... 56

11 § Kirkollisten vaalien äänestystapojen kehittäminen,

hiippakuntavaltuustoesitys 1/2013 .......................................................... 57

12 § Pappisasessorin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen,

hiippakuntavaltuustoesitys 2/2013 .......................................................... 65

13 § Pöydällepanoja ........................................................................................ 68

14 § Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen

muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 2/2013 kirkkohallituksen

esityksestä 7/2012 .................................................................................... 69

15 § Pöydällepanoja ........................................................................................ 84

16 § Kyselytunti .............................................................................................. 85

17 § Pöydällepanoja ...................................................................................... 107

18 § Vaaleja koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten

muuttaminen sekä uusi kirkon vaalijärjestys, lakivaliokunnan mietintö

3/2013 kirkkohallituksen esityksestä 1/2013 (I käsittely) ..................... 109

19 § Pöydällepanoja ...................................................................................... 116

20 § Kirkon ulkoasiain neuvoston jäsenten ja varajäsenten vaali

erovuoroisten tilalle, valitsijamiesten ehdotus 2/2013 .......................... 119

21 § Pöydällepanoja ...................................................................................... 121

22 § Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenten ja

varajäsenten vaali vuosiksi 2014–2017, valitsijamiesten ehdotus

3/2013 ..................................................................................................... 122

23 § Pöydällepanoja ...................................................................................... 127

24 § Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2014 ja toiminta-

ja taloussuunnitelma vuosille 2014–2016, talousvaliokunnan mietintö

4/2013 kirkkohallituksen esityksestä 3/2013 ja

talousarvioaloitteesta 1/2013 ................................................................. 129

25 § Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutos,

yleisvaliokunnan mietintö 3/2013 edustaja-aloitteesta 3/2013 ............. 146



3a/2013 kirkkohallituksen esityksestä 1/2013 (Jatkettu I käsittely) ..... 162

27 § Pöydällepanoja ...................................................................................... 164



3 ja 3a/2013 kirkkohallituksen esityksestä 1/2013 (II käsittely) .......... 165

29 § Pappisasessorin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen, yleisvaliokunnan

mietintö 4/2013 hiippakuntavaltuustoesityksestä 2/2013 ..................... 166

30 § Istuntokauden päättäminen .................................................................... 168

LIITTEET

1. Toiminta- ja taloussuunnitelma 2014–2016

2. Kirkon keskusrahasto TTS 2014–2016

3. Kirkon keskushallinnon uudistaminen

1

P Ö Y T Ä K I R J A

Laadittu Turussa 4 päivänä marraskuuta 2013 alkaneella Suomen evankelis-luterilai-

sen kirkon kirkolliskokouksen vuoden 2013 syysistuntokaudella.

AVAJAISMESSU

Kirkolliskokouksen edustajat kokoontuivat klo 9.00 Maarian kirkkoon avajaismes-

suun. Messun toimitti piispa Jari Jolkkonen avustajinaan Kuopion hiippakunnan kir-

kolliskokousedustajat. Kolehti Kirkon Ulkomaanavulle tuotti 549,65 euroa.

Messun päätyttyä edustajat siirtyivät kokouspaikalle Turun kristilliselle opistolle.

________

Maanantaina 4 päivänä marraskuuta 2013 klo 10.45

PÄIVÄJÄRJESTYS

1. Istuntokauden avaus

2. Valtakirjojen tarkastaminen

3. Ilmoitus pöytäkirjantarkastajien valinnasta

4. Pöydällepanoja

Puhetta johti arkkipiispa Mäkinen.

1 § Istuntokauden avaus

Arkkipiispa Mäkinen Kari: Arvoisat kirkolliskokousedustajat, ärade kyrkomö-

tesombud.

Syyskuussa julkaistiin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin viides raportti. Ra-

portin viesti on selkeä ja karu. Kasvihuonekaasupäästöt, jotka 95 % varmuudella ai-

heutuvat ihmisten toiminnasta, muuttavat paraikaa maapallon ilmastoa peruuttamatto-

masti. Muutokset ovat verrattain nopeita. Jos päästöt kasvavat nykyistä vauhtia, läm-

pötila maapallolla nousee 35 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Se merkitsee elä-

män olosuhteiden ratkaisevaa muutosta. Muutoksesta kärsivät eniten ne, joilla ei ole

2

varaa sopeutua. Se on jo todellisuutta, vaikka meille täällä ilmastonmuutos on vielä

ensi sijassa yli 800 tutkijan välittämää tietoa, jonka paikkansa pitävyydestäkin saa-

tamme keskustella. Kansainvälisistä ponnisteluista ja asetetuista tavoitteista sekä il-

masto- ja ympäristötietoisuuden lisääntymisestä huolimatta kasvihuonekaasupäästöt

eivät ole vähentyneet. Lähes koko aineellinen hyvinvointi, jonka kasvattaminen on ol-

lut viime vuosisatojen suurin kehityshanke maailmassa ja jonka hedelmiä me paraikaa

nautimme, perustuu fossiilisten polttoaineiden käytölle ja siten hiilipäästöille. Tästä

syystä muutoshaaste on suurempi kuin mikään muu tähän asti ihmiskunnan historiassa.

Haaste sinänsä ei ole uutinen, ja ilmastopaneelin raportti häipyikin otsikoista suhteel-

lisen nopeasti maailman muiden akuutisti dramaattisempien ongelmien tieltä. Monet

tahot, niin valtiolliset päättäjät kuin talouselämä ja kuluttajat, myös kirkot, ovat kuiten-

kin jo aiemminkin eri tavoin pyrkineet ottamaan haasteen huomioon. Oma kirkkomme

on mm. ilmasto-ohjelman, ekopaastokampanjan ja ympäristödiplomien kautta pyrkinyt

olemaan mukana vastuunkannossa.

Den femte rapporten från den mellanstatliga panelen för klimatforskning har ett klart

budskap. De av mänskan förorsakade klimatgaserna håller på att förändra jordens kli-

mat på ett bestående sätt. Förändringarna påverkar mest dem som inte har råd att an-

passa sig. När man läser rapporten kan man i den känna igen samma raka, oförskönade

budskap som hos Gamla Testamentets profeter. Statliga beslutsfattare, ekonomer, kon-

sumenter och också vår kyrka har på olika sätt försökt beakta utmaningen. Det oaktat

har växthusgaserna inte minskat.

Kun luen ilmastonmuutospaneelin tutkijoiden viileän analyyttistä viestiä, se tuntuu ra-

vistelevan syvemmältä kuin vaatimus kestävää kehitystä edistävistä toimista. Ravistelu

koskee myös kirkkoa. Tunnistan raportissa samaa kaihtelemattomuutta, joka on omi-

naista Vanhan Testamentin profeetoille. Profeetat asettivat ympäröivän todellisuuden

Jumalan tahtoa vasten ja paljastivat sen, mikä särki Jumalan tarkoittaman elämän. Niin

ilmastotutkijat nyt tekevät. Heidän viestinsä on tämän päivän profeetallinen viesti.

Viesti haastaa kirkkoja unohtamaan luonnontieteen ja kristinuskon väliset jännitteet ja

historialliset ristiriidat. Tässä olemme samassa rintamassa. Kirkkojen profeetallinen

viesti maailman elämän puolesta ei ole eri kuin ilmastopaneelin tutkijoiden. Päinvas-

toin, kirkkojen on toimittava kaikupohjana tämän päivän profeettojen huudolle, ettei

se huku maailman tapahtumien ja ongelmien loputtomaan virtaan. Ilmastonmuutos liit-

tää meidät tiiviisti yhteen. Kun sanon meidät, tarkoitan koko ihmiskuntaa. Kristityn

hiilijalanjälki ei eroa ateistin hiilijalanjäljestä. Vaikutus on sama. Ilma jota hengitämme

ja tuuli joka puhaltaa eivät tunne kansallisia rajoja eivätkä kirkkoja uskontokuntien

rajoja.

Tätä taustaa vasten on ilmeistä, että kirkko, joka keskittyy puolustamaan omia asemi-

aan ja on huolissaan ensi sijassa itsestään, oppinsa puhtaudesta ja kannatuspohjansa

3

laajuudesta, on kadottanut identiteettinsä, suola on käynyt mauttomaksi. Kirkko on ole-

massa maailmaa ja maailman elämää varten, ei itseään varten. Tutkijoitten raportti pe-

rustuu elollisen ja elottoman luonnon merkkien tarkkaan tunnistamiseen. Sitä ajatellen

muistan, mitä Jeesus sanoi seuraajistaan: ”Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Nyt ääni kuuluu jäätiköiltä, merivedestä ja ilmavirtauksista.

Lynn White, yksi ympäristötietoisuuden herättäjistä, nosti 1960-luvulla esiin kysy-

myksen, onko kristinusko ihmiskeskeisenä uskontona osittain syyllinen kulttuurimme

vääristyneeseen luontosuhteeseen, jonka seurauksista myös ilmastonmuutoksessa on

kyse. Väitteestä on kiistelty ja se on kiistetty. Mutta se on osaltaan havahduttanut kirk-

koja ympäristövastuuseen ja tunnistamaan luomisuskon merkityksen. Pidän kuitenkin

syyllisten etsimistä tällä tavoin turhana. On kuin Adam ja Eeva kinastelisivat ja osoit-

telisivat toisiaan: tuo se oli. Teknisesti kehittyneen ja taloudellisesti vauraan maailman

osan kirkkoina olemme joka tapauksessa osa sitä elämänmuotoa, joka on johtanut tä-

hän tilanteeseen. Emme voi irtautua siitä, emme katsella ulkoa, emme osoittaa moraa-

lista ylemmyyttä emmekä vaieta.

Ajattelen Saksan protestanttisten kirkkojen itsearviointia toisen maailmansodan jäl-

keen. Silloin ei riittänyt vedota tunnustuskirkon vaikutukseen, ei marttyyreihin, ei kris-

tittyjen kriittisiin ääniin. Stuttgartin synnintunnustuksessa 1945 kirkot tunnustivat osal-

lisuutensa: me olimme siellä, me olemme osa sitä historiaa, joka on ihmisen häpeä ja

kauhistus.

Vähän myöhemmin, 1949, niin ikään saksalainen Heinrich Böll julkaisi romaanin

”Adam, missä olit?”. Se jatkoi samaa itsekriittistä arviota taustana Raamatun alkuker-

tomukset. Romaani on kertomus ihmisestä sodan kauheuden keskellä, yhtaikaa uhrina

ja osallisena. Siinä kaikki verukkeet ja pyrkimykset selittää asioita murenevat. Ulko-

puolista ei ole. Jumala kysyy, niin kuin Jumala kysyi ensimmäiseltä ihmiseltä, joka

häpeillen yritti paeta syötyään hyvän ja pahan tiedon puusta: Adam, missä olet? Ihmi-

nen, missä sinä olet? Niin Jumala kysyy nyt, kun elämän olosuhteet muuttuvat ilmaston

lämmetessä: Adam, missä sinä olet, missä sinä olit, kun tämä tapahtui?

En halua syyllistää. Siihen ei ole mitään syytä. Syyllistäminen on mahdollista vain ul-

kopuolelta. Sen sijaan vauraan maailman kirkkojen on mahdollista nöyrästi tunnustaa,

että meistä on kysymys, me olimme siellä, me olemme osa. Verukkeita ei ole, ei edes

se, että me vain elämme elämäämme niin kuin on meille mahdollista, emme ole tarkoi-

tuksella pahoja ihmisiä tai tuhoamassa elämää. Olemme vain halunneet elämästä täällä

vähän parempaa. Se kaikki on totta.

Med Heinrich Böll har kyrkan orsak att fråga vilken roll kyrkan spelar i klimatföränd-

ringen. I Bibelns urberättelser frågade Gud Adam: Var är du? Också kyrkan har an-

ledning att ödmjukt erkänna att frågan ställs också till den. Det är tid att tillsammans

4

med stater och företrädare för det ekonomiska livet och kulturlivet erkänna sin skuld

och bära sitt ansvar. Det är förutsättningen för all djup och oundviklig förändring.

Ajattelen, että kirkot voivat olla niitä, jotka kutsuvat valtioita, talouselämää, kaikkia

toimijoita, koko meidän kulttuuriamme ei vain parannukseen ja oikeudenmukaisen

vastuun kantamiseen, vaan myös yhteisen osallisuuden tunnustamiseen ja katumuk-

seen. Se on kaiken muutoksen syvä ja välttämätön tausta. Rohkeus ja muutos edellyt-

tävät nöyryyttä. Nyt on sen aika.

Ajoin tänne tänä aamuna omalla autolla, kuulun niihin tässä maailmassa jotka kulutta-

vat suhteellisesti ottaen tavattoman paljon, toisinaan teen sen eettisin valinnoin, toisi-

naan en. En voi enkä osaa astua tästä kaikesta ulkopuolelle. Sitä ajatellessani kuulen

Jeesuksen äänen, alakuloisen ja loputtoman myötätuntoisen: ”Anna heille anteeksi,

sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.”

Heinrich Böllin ”Adam, missä olit?” on myös romaani voimattomuudesta, yhden ih-

misen voimattomuudesta maailman suurten voimien virrassa. Tunnistan tämän voimat-

tomuuden, kun näen miten vaikeaa kansainvälisten ilmastosopimusten aikaansaaminen

on, miten kaukana ovat tavoitteet niin muutoksen hillinnän kuin siihen sopeutumisen-

kin osalta. Tunnistan sen, kun näen taloudellisten etujen kyltymättömän voiman, joka

työntää niin usein luomakunnan kestokyvyn toisen luokan kysymykseksi nopeiden

voittojen rinnalla. Ymmärrän sietämättömän ristiriidan: fossiiliseen energiaan ja kulu-

tukseen perustuva kasvu ei voi jatkua, mutta sen pysäyttämisestä kärsivät ensin kaik-

kein heikoimmassa asemassa olevat. On monia perusteita ajatella, että olemme tiellä,

joka ei pääty hyvin, ei voi päättyä. Ja siinä yhden ihmisen tai yhden kirkon toimet ovat

kovin pieniä, ja maailma kovin ristiriitainen ja monimutkainen, eikä kaikkia arkisten

toimienkaan vaikutuksia voi ennakoida. Tämä voimattomuus on nähtävä ja tunnustet-

tava. Se voi olla jopa tärkeämpää kuin moraalisten vaatimusten esittäminen. Rohkeinta

ja vaativinta saattaakin olla katsoa kaihtelematta todellisuuden monimutkaisuutta ja

ristiriitaisuutta, eikä kääntää katsetta pois tai etsiä suoria ratkaisuja ja selityksiä. Siksi

tarvitaan kirkkoa, joka seisoo levollisesti ja suostuu myös ymmällä oloon, epävarmuu-

teen ja moraaliseen ristiriitaisuuteen. Se saattaa olla meille kirkossa vaikeaa. Olemme

tottuneet selittämään ja antamaan vastauksia ja ohjeita. Nyt on suostuttava sietämättö-

män vaikeaan todellisuuteen, joka ei katoa selittämällä. Siinä, sen keskellä, Paavali

sanat ovat rohkaisevat: ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa,

neuvottomia mutta emme toivottomia.”

När vi ser vår litenhet och maktlöshet i strömmen av världens starka krafter är det vik-

tigt att vi inte söker snabba lösningar eller vänder bort blicken. Vi kallas att som kyrka

stå lugna och mitt i osäkerheten uthärda det outhärdliga, den moraliska motstridigheten

och ofullständigheten. Paulus ord uppmuntrar oss när han säger att han alltid är ansatt,

men inte kringränd, rådvill, men inte rådlös. I sista hand är det fråga om vårt hopp.

5

Viime kädessä on kysymys toivosta. Tietoa meillä on, mutta viime kädessä on kysymys

toivosta. Ilmastoraporttia lukiessa olen ajatellut toivoa kolmesta näkökulmasta.

Ensinnä toivo on arkista toivoa. Se on arjen jatkumista ja jatkamista, työntekoa, raken-

tamista, lepäämistä, lasten vaatettamista. Jos nämä lakkaavat, toivo ja elämänusko ovat

kadonneet. Siksi arjen jatkumisesta ja pienistä asioista on pidettävä kiinni. Sen rinnalla

ekopaaston ja seurakuntien ympäristöohjelmien kaltaiset teot vahvistavat toivoa. Ne

ovat ihmisen kokoisia ja ne luovat luottamusta elämään ja huomiseen. Samalla tavoin

toivoa ylläpitävät tutkijat, jotka ponnistelevat hiilineutraalin energian kehittämisessä

taloudellisesti kannattavaksi, yritykset, jotka laativat ympäristöohjelmiaan, päättäjät,

jotka laativat ilmastolakia ja ilmastostrategiaa, valtioiden edustajien neuvottelut, joilla

tähdätään vuoden 2015 ilmastokokoukseen. Ja ne, jotka hellittämättä vaativat oikeu-

denmukaisuutta ja kyltymättömän talouden vallan rajoittamista. Kaikelle tälle on syytä

antaa päättäväinen ja luja tuki. Tämä on toivon ylläpitämistä. Tämän toivon ylläpitä-

minen ei ole kristittyjen yksinoikeus.

Toiseksi ajattelen toivoa, joka on mahdollisimman kaukana toiveikkuudesta ja soke-

asta kehitysuskosta. Ajattelen Kristusta, joka on siellä missä kaikki toivo on mennyt

eikä hyvistä teoista ole mitään jäljellä. Hän on siellä, missä ovat ilmastonmuutoksen

uhrit. Kun maailmaa ja elämää liikuttavat voimat tuntuvat liian suurilta, siirryn mieles-

säni sen krusifiksin luo, joka on minulle kaikkein läheisin. Se on keskiaikainen veistos

Ulvilan kirkossa. Siinä Kristus katsoo vähän alaviistoon, ja kasvoissa on sanomatonta

alakuloa ja voimattomuutta. Ei siis lempeyttä, ei rohkeutta, ei suurta tuskaa, ainoastaan

alakuloa. Hän on niiden Kristus, jotka eivät jaksa kantaa maailman murhetta mutta

tuntevat sen painon.

Kolmanneksi toivo on siinä, että tässä ei ole kaikki. Se on ylösnousemuksen toivoa.

Maailma ei ole suljettu tila, jonka sisällä hallitsevat kylmät luonnonlait ja rationaali-

sesti laskettavat tieteen ja talouden ehdot ja lainalaisuudet. Mielikuvitus, Jumalan lahja,

olipa kyseessä taide tai leikki, puhkoo koko ajan aukkoja ja ovia suljetulta näyttävään

maailmaan. Mutta niin tekee myös ja ennen muuta rukous. Rukous on avautumista toi-

seen maailmaan, toisen maailman äänen kuuntelemista. Jos kukaan ei rukoilisi, maa-

ilma olisi suljettu ja kylmä. Kirkko pitää toivoa yllä yksinkertaisesti olemalla rukoileva

kirkko. Sellaista toivo on. Hiljaista, totuudellista ja lujaa. Ilman sitä kirkollakin on vain

moraalisia vaatimuksia. Toivo katsoo kaihtelematta sitä, mikä on totta, ja levollisesti

tietää: Kuitenkin Jumala on. Jumalan on taivas ja maa. Saksassa, jo ennen kirkkojen

synnintunnustusta ja Heinrich Böllin kysymystä ”Adam, missä olit?”, Dietrich Bon-

hoeffer kirjoitti silmiensä edessä pelkkä seinä, suljettu tila, ei yhtään valoa eikä ovea.

Hän kirjoitti: ”Jos ahdistuksen tie on edessämme - vahvista ääni toisen maailman.”

Med dessa ord och tankar förklarar jag den här sessionen öppnad. Näillä ajatuksilla

avaan tämän istuntokauden ja toivotan teidät edustajat ja muut läsnäolijat tervetulleiksi

kirkolliskokouksen työskentelyyn.

6

2 § Valtakirjojen tarkastaminen

Puheenjohtaja: Seuraa valtakirjojen tarkastaminen.

Saatuaan puheenvuoron lausui sihteeri: Kirkolliskokoukseen ovat saapuneet ja valta-

kirjansa esittäneet aiemmin tällä vaalikaudella valtakirjansa esittäneiden lisäksi seuraa-

vat: Valtioneuvosto on määrännyt edustajakseen sisäasiainministeri Päivi Räsäsen va-

raedustajinaan valtiosihteeri Marjo Anttoora, ylijohtaja Riitta Kaivosoja ja johtaja

Tuula Lybeck. Paikalla on Tuula Lybeck. Piispa Simo Peura on estynyt osallistumasta

tähän syysistuntoon. Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli on määrännyt hänen tilal-

leen asessori Arto Viitalan. Mikkelin hiippakunnan maallikkoedustaja Seija Korhonen,

Lapuan hiippakunnan maallikkoedustaja Tuulikki Väliniemi ja Espoon hiippakunnan

pappisedustaja Antti Siukonen ovat estyneitä osallistumaan tähän syysistuntoon. Hei-

dän tilallaan ovat maanviljelijä Olli Loikkanen, sosiaalineuvos Toive Tynjälä ja pastori

Kari Latvus.

Valtakirjat on hyväksytty.

Läsnä ovat lisäksi lainoppineet asiantuntijat, hallintoneuvos Irma Telivuo ja professori

Veli-Pekka Viljanen. Muut kirkkoneuvokset paitsi Kimmo Kääriäinen ovat läsnä.

Merkittiin.

LOMANPYYNTÖJÄ

Puheenjohtaja: Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä 4.11. kello 822 vä-

liseksi ajaksi välttämättömien työtehtävien hoitamisen vuoksi anoo Ilkka Pöyhönen.

Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä maanantaina 4.11. kello 17.30 saakka

välttämättömien työtehtävien hoitamisen vuoksi anoo Tapio Tähtinen. Vapautusta kir-

kolliskokouksen työskentelystä maanantaista 4.11. kello 18.30 lähtien tiistaihin kello

5.11. kello 13 asti tarpeellisen työtehtävän hoitamisen vuoksi anoo Johanna Korhonen.

Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä maanantaina 4.11. anoo Peter Lindbäck.

Vapautusta kirkolliskokouksen avajaistunnosta ja kello 13 täysistunnosta maanantaina

4.11. lapsiasianvaltuutetun työtehtävien vuoksi anoo Maria Kaisa Aula. Vapautusta

kirkolliskokouksen työskentelystä 4.11. työmatkan vuoksi anoo Heikki Hiilamo. Va-

pautusta kirkolliskokouksen työskentelystä 4.11. työesteen takia anoo Åsa A. Wester-

lund.

Myönnettiin.

Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi edustajat Ilkka Pöyhönen, Tapio Tähtinen,

Maria Kaisa Aula, Heikki Hiilamo, Peter Lindbäck ja Åsa A. Westerlund.

7

3 § Ilmoitus pöytäkirjantarkastajien valinnasta

Puheenjohtaja: Kansliavaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Sipola.

Edustaja Sipola Antti: Arvoisa puheenjohtaja ilmoitan, että tällä istuntokaudella pöy-

täkirjan tarkastajina toimivat edustajat Max-Olav Lassila ja Annika Määttänen sekä

varalla edustaja Ritva Viitala ja Bo-Göran Åstrand.

Merkittiin.

4 § Pöydällepanoja

Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon:

Ilmoitus valiokuntaan sijoittamisesta

Kirkon ulkoasiain neuvoston jäsenten ja varajäsenten vaali erovuoroisten tilalle

Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenten ja varajäsenten vaali vuosiksi

20142017

Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2014 ja toiminta- ja taloussuunnitelma

vuosille 20142016

Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen

Täysistunto päättyi klo 11.20.

________

Maanantaina 4 päivänä marraskuuta 2013 klo 13.00

PÄIVÄJÄRJESTYS

I Pöydälle pantuja asioita

5. Ilmoitus valiokuntaan sijoittamisesta

6. Kirkon ulkoasiain neuvoston jäsenten ja varajäsenten vaali erovuoroisten

tilalle

7. Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenten ja varajäsenten vaali

vuosiksi 20142017

8

8. Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2014 ja toiminta- ja talous-

suunnitelma vuosille 20142016 (Kirkkohallituksen esitys 3/2013)

9. Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituk-

sen esitys 4/2013)

II Pöydällepanoja


Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi edustajat Ilkka Pöyhönen, Tapio Tähtinen,

Maria Kaisa Aula, Heikki Hiilamo, Peter Lindbäck ja Åsa A. Westerlund.

Puheenjohtaja: Todetaan tämän lisäksi, että täällä ovat läsnä kirkkohallituksen täysis-

tunnon jäsenet Riitta Alaja ja Veikko Väisänen, jotka työjärjestyksen 47 §:n mukaan

voivat osallistua päiväjärjestyksen asiasta numero 8 käytävään keskusteluun.

Puheenjohtaja: Nyt ennen kuin käymme käsittelemään päiväjärjestyksen asioita, käyn

vähän läpi istuntoviikon ohjelmaa ja työsuunnitelmaa. Teille on postissa tullut luettelo

kirkolliskokouksen käsiteltäväksi tulleista uusista asioista ja niihin liittyvät asiakirjat

ja sitten myöskin taulukko, josta näkyvät kirkolliskokouksessa vireillä olevat asiat ja

niiden vaiheet eli se, ovatko ne valiokunnassa. Tässä täysistunnossa tänään on ensin-

näkin tarkoitus käydä lähetekeskustelu ja lähettää valiokuntiin valmisteltavaksi ulko-

asiain neuvoston ja työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan vaalit, talousarvio ja siihen

liittyvä aloite sekä kirkkohallituksen esityskirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn

muuttamisesta. Nämä ovat nyt siis tulossa lähetekeskusteluun, ja mikäli on tarpeellista

ja mikä saattaa olla todennäköistä, niin sitä lähetekeskustelua jatketaan sitten vielä tä-

nään kello 18. Vaalit on asia, joka menee valitsijamiesten valmisteltavaksi, nämä mo-

lemmat vaalit, ja suunnitelmana on, että vaalit toimitetaan täysistunnossa torstaina. Ta-

lousarvion valmistelee talousvaliokunta, ja se niin ikään tulee täysistunnon päätettä-

väksi torstaina. Keskushallintouudistus, josta lähetekeskustelu käydään tänään, ei tule

päätettäväksi tällä istuntokaudella vaan se jää valiokuntien valmisteluun ja tulee sitten

mahdollisesti päätökseen ensi toukokuussa. Huomenna tiistaina meillä on yksi täysis-

tunto, ja siinä on lähetekeskusteluun tulossa kaksi hiippakuntavaltuustoesitystä, siis

kirkollisten vaalien äänestystapojen kehittäminen ja pappisasessorin kelpoisuusvaati-

musten muuttaminen. Puhemiesneuvosto tulee niistä ehdottamaan, että molemmat esi-

tykset lähetetään yleisvaliokuntaan. Todennäköistä on, että mietinnöt eivät valmistu

tällä viikolla vaan ne tulevat käsittelyyn vasta toukokuussa. Sitten sieltä taulukosta nä-

kyy myöskin, että lakivaliokunnasta on valmistunut kaksi mietintöä, ne te olette saa-

neet postissa, ja ne mietinnöt on tarkoitus ottaa täysistuntokäsittelyyn keskiviikkoaa-

muna. Siinä mietinnössä, joka koskee määräenemmistöä, ei ehdoteta kirkkolain muut-

tamista, joten siitä päättäminen ei vaadi kahta käsittelyä vaan se käsitellään yhdessä

9

käsittelyssä. Mutta sen sijaan vaaleja koskevan mietinnön päätösehdotukseen sisältyy

kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muuttamista, joten mietintö tullakseen hyväksytyksi

vaatii kaksi käsittelyä ja määräenemmistöpäätöksen. Se tarkoittaa aikataulullisesti sitä,

että mietintö tulee toiseen käsittelyyn perjantaina. Yleisvaliokunnassa aikaisemmin

valmisteltavana olevat asiat, jotka koskevat valtion vastuuta vanhojen kirkollisten ra-

kennusten ylläpidosta ja kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutok-

sesta, todennäköisesti eivät tule mietintöön ja käsittelyyn vielä tällä viikolla. Mikäli

tulevat, mikäli valiokunta saa ne tehdyksi, niin ne sitten käsitellään mahdollisesti per-

jantaina. Kyselytunti on keskiviikkona alkaen kello 15.30. Kyselytunnille on tähän

mennessä lähetetty yhdeksän kysymystä, ja kuten hyvin tiedätte, kyselytunnilla voi-

daan myöskin esittää kysymyksiä suullisesti. Edustajille tiedoksi, että on mahdollista,

että kyselytunti myöskin videoidaan. Sitten keskiviikkona kello 18 on täysistunto ja

täysistunnon jälkeen on epävirallinen informaatiotilaisuus, jossa edustajia informoi-

daan kahdesta asiasta. Toinen on seurakuntarakenteiden kehittämistä koskeva valmis-

telu, siis se joka käsiteltiin toukokuussa ja joka lähetettiin kirkkohallitukseen valmis-

teltavaksi. Nyt edustajia siis informoidaan, missä pisteessä valmistelu tällä hetkellä on,

mitä sille valmistelulle kuuluu. Toinen asia on, että kirkon strategiatyöryhmä informoi

myöskin oman työskentelynsä tämänhetkisestä vaiheesta. Ja se tapahtuu siis keskiviik-

kona kello 18 alkavan täysistunnon jälkeen. Vielä informaationa edustajille se, että

keskiviikkona kirkolliskokouksessa vierailee myöskin eduskunnan hallintovaliokunta.

Vierailu koskee ensisijassa hallinto- ja lakivaliokuntaa, mutta tiedoksi teille kaikille,

että eduskunnan hallintovaliokunta, ei kokonaisuudessaan mutta tietyllä kokoonpa-

nolla, vierailee täällä. Sen voin vielä kertoa, että torstaiksi on valmisteltu illalla vierai-

lua Paraisille, Paraisten seurakuntayhtymän vieraaksi.

PÄIVÄJÄRJESTYKSESSÄ OLEVAT ASIAT

5 § Ilmoitus valiokuntaan sijoittamisesta

Keskustelua ei syntynyt, ja ilmoitus merkittiin tiedoksi.

6 § Kirkon ulkoasiain neuvoston jäsenten ja varajäsenten vaali erovuoroisten

tilalle

Puheenjohtaja: Työjärjestyksen mukaan valitsijamiesten tehtävänä on tehdä ehdotus

kirkon ulkoasiain neuvoston jäsenten ja varajäsenten valitsemisesta. Puhemiesneu-

vosto esittää, että asia lähetetään valitsijamiehille.

Keskustelua ei syntynyt, ja asia lähetettiin puhemiesneuvoston esityksen mukaisesti

valitsijamiehille.

10

7 § Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenten ja varajäsenten

vaali vuosiksi 20142017

Puheenjohtaja: Puhemiesneuvosto esittää, että asia lähetetään työjärjestyksen mukai-

sesti ehdotuksen tekemistä varten valitsijamiehille.

Keskustelua ei syntynyt, ja asia lähetettiin puhemiesneuvoston esityksen mukaisesti

valitsijamiehille.

8 § Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2014 ja toiminta- ja talous-

suunnitelma vuosille 2014–2016

Puheenjohtaja: Puhemiesneuvosto esittää, että asia lähetetään talousvaliokuntaan.

L ä h e t e k e s k u s t e l u

Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka: Herra arkkipiispa, hyvät edustajat. Tarkoitukseni on

tässä esittelypuheenvuorossa luoda kuvaa toiminta- ja taloussuunnitelmasta ja nostaa

erityisesti esille strategisia hankkeita, jotka on esitelty toiminta- ja taloussuunnitel-

massa. Painotan erityisesti uusiin hankkeisiin ja vanhojen hankkeiden uusiin näkökoh-

tiin. (Diasarja, liite 1.) Yksi hankkeista on seurakuntarakenteiden kehittäminen, ja ku-

ten kuulimme äsken, siitä on erillinen informaatiotilaisuus keskiviikkoiltana, joten nyt

en sen vuoksi puhu siitä. Saatte siinä sitten valmisteluvaiheesta lisää tietoa. Ylipäätään

suunnitelmassa on haluttu korostaa sitä, että suunnitteluyksiköitten tavoiteasetteluissa

näkyisi paitsi kirkon strategiset painopisteet, myöskin kirkkohallituksen strategia. Ja

kuten varmasti seurakuntatasolta tiedätte, aina ei ole helppoa viedä sinne yksittäisten

työmuotojen ja toimintojen tavoitteisiin niitä strategisia tavoitteita, mutta tähän

olemme pyrkineet kiinnittämään huomiota. Nyt poimintoja hankkeista. Kirkon strate-

gian päivittäminen ja tulevaisuusselontekotyö ovat käynnissä ja ne valmistuvat tämän

suunnittelukauden ensimmäisenä vuonna eli ensi vuonna 2014. Luonnos strategian päi-

vitykseksi on parhaillaan kommentoitavana sosiaalisessa mediassa, ja teillä on mah-

dollisuus siellä nähdä, minkälaisia alustavia ajatuksia työryhmällä on. Lyhyesti sanot-

tuna painopiste näyttäisi asettuvan työryhmän tähänastisten pohdintojen valossa ihmi-

seen ja seurakuntatasolle. Kohtaamiseen. Siinä on neljä kärkeä: Nostamme sanomaa,

keskitymme jäseniimme, rakastamme lähimmäistä ja kohtaamme ihmisen. Näistä siis

myös kuullaan enemmän keskiviikkona. Tulevaisuus muutoksineen haastaa meitä kirk-

kona, paitsi seurakuntia niin myöskin kokonaiskirkkoa. Itse ajattelen, että nämä ensi

vuonna valmistuvat strategia ja tulevaisuusselonteko ovat sellaisia dokumentteja, joi-

hin me voimme ankkuroida tulevia painopisteitä, ajattelen myös näitä hankkeita, joita

kokonaiskirkollisesti teemme. Pidän hyvin luonnollisena, että tulevat hankkeet tukevat

näitä strategiassa ja tulevaisuusselonteossa esille nousevia teemoja.

11

Seurakuntavaalit ovat ensi vuonna. Ne ovat tietysti ensisijaisesti tapa valita seurakun-

nille ja seurakuntayhtymille luottamushenkilöt, jotka nyt tällä kertaa ehkä enemmän

kuin monien muiden vaalien jälkeen joutuvat ottamaan suuntaa moniin isoihin asioihin.

Jos esimerkiksi seurakuntarakenneuudistus etenee, niin nämä valittavat luottamushen-

kilöt ovat paljon vartijoina paikallistasolla. Siksi vaali on poikkeuksellisen tärkeä kirk-

komme tulevaisuuden kannalta. Paitsi että vaali on tapa valita luottamushenkilöt seu-

rakuntiin, se on myöskin kirkon ainoa valtakunnallinen julkisuuskampanja. Ja niin

myöskin tällä kertaa. Usko hyvän tekemiseen on valittu teemaksi seurakuntavaalien

kampanjalle. Halutaan kertoa tuon teeman kautta siitä hyvästä työstä, jota seurakun-

nissa tehdään. Tämän seurakuntavaalien ympärille rakentuvan kampanjan ensisijainen

kohderyhmä emme ole me, seurakuntien toiminnassa jo hyvin aktiivisesti mukana ole-

vat, vaan ne, jotka ovat etäämmällä siitä toiminnan arjesta, ja joiden jäsenyys monella

tavalla on ohuemman säielangan varassa. Heitä erityisesti pyritään puhuttelemaan tä-

män valtakunnallisen kampanjan avulla.

Kirkon yhteinen verkkohanke on yksi esimerkki siitä, kuinka osittain yhdessä ja osit-

tain keskitetysti pyritään tekemään asioita tehokkaammin ja myöskin säästämään. Kir-

kon verkkohankkeen tarkoituksena on tuottaa yhteinen verkkopalveluympäristö kirkon

seurakunnille ja tietysti myös Kirkkohallitukselle ja muille toimijoille. Tämä hanke on

käynnistynyt kuluvana vuonna palvelukokonaisuuden konseptoinnilla ja pilottiprojek-

tilla. Ensi vuonna kehittämistä jatketaan testaamalla verkkopalveluformaattia viiden

seurakunnan kanssa. Hanke tuottaa hankesuunnitelman mukaan hyötyä ja kustannus-

säästöjä. Se on se "clue" täällä takana. Säästöä saadaan muun muassa siitä, että seura-

kuntien ei tarvitsisi, jos lähtevät tähän mukaan, neljän–viiden vuoden välein itse kil-

pailuttaa verkkopalveluympäristöä ja siihen liittyviä ohjelmistoja. Seurakunnat saavat

myöskin yhteisiä verkkosisältöjä tämän kokonaisuuden kautta. Nyt suunnitellun hank-

keen kulut ovat suunnittelukaudella 1 320 000 euroa. Nämä kustannukset kuittaantu-

vat, kun neljäsosa seurakunnista liittyy palvelun käyttäjiksi. Tämä ilmenee hankesuun-

nitelman laskelmista. Tämän tavoitteen, noin neljäsosan seurakunnista liittyminen tä-

män palvelun käyttäjiksi, voidaan arvioida tätä hanketta kohtaan osoitetun kiinnostuk-

sen pohjalta toteutuvan noin kolmen vuoden sisällä, jolloin nämä kustannukset kuo-

leentuvat.

Nyt huomaan, että tuossa diassa lukee: "kiekon jäsentietojärjestelmä Kirjuri". Voi se

olla niinkin, että kiekossakin tarvitaan jäsentietojärjestelmää, mutta tässä on kyllä tar-

koitus puhua kirkon jäsentietojärjestelmästä Kirjurista. Ja nyt haluan korostaa sitä, että

tämän vuoden 2012 alusta käytössä olleen palvelun kehittämistä jatketaan. Se on nyt

otettu käyttöön ja se toimii, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että se olisi valmis, vaan

kehittämistä jatketaan. Tavoitteena on, että me hyödynnämme jatkossa Kirjuriin sisäl-

tyviä valtakunnallisia käyttöoikeuksia siten, että kirkonkirjojenpitoon liittyvät viran-

omaistehtävät voidaan hoitaa paremmin, tehokkaammin ja luotettavammin. Myös niin

12

ettei kesäaikanakaan synny palvelujonoja, vaan että valtakunnallisia ja alueellisia ko-

konaisuuksia hyödyntäen voidaan tätä palvelua kehittää. Kirjurin kehittäminen siis jat-

kuu. Siitä pyritään saamaan toiminnallisia hyötyjä yhä enemmän irti.

Kirkon palvelukeskus Kipa siirtyy ensi vuonna eteenpäin ja uuteen vaiheeseen. Sen

asiakkaaksi tulee ensi vuodesta alkaen suuria seurakuntayhtymiä. Kipan volyymit kas-

vavat voimakkaasti ensi vuodesta alkaen. Kipan siirtymäkauden haasteena on ollut asi-

akkaaksi siirtymisen painottuminen siirtymäkauden loppupuolelle. Vuodella 2017 on

erittäin paljon seurakuntia, jotka ovat ilmoittaneet tulevansa asiakkaaksi silloin. Kuten

olette julkisuudesta havainneet, eräät isot seurakuntayhtymät ovat ilmaisseet halua tai

tarvetta lykätä asiakkaaksi tuloaan myöhemmäksi. Nämä kaikki seikat ovat yhdessä

aiheuttamassa paineita palvelumaksuja kohtaan siirtymäkauden jälkeen. Tuossa suun-

nitelmassa on tiettyjä esityksiä tämän haasteen kohtaamiseen, ja kirkkoneuvos Leena

Rantanen tulee omassa puheenvuorossaan kohta käsittelemään niitä yksityiskohtaisem-

min. Olemme käyneet kuluvan syksyn aikana intensiivisiä neuvotteluja isojen seura-

kuntayhtymien kanssa pyrkien avaamaan niitä kysymyksiä, myöskin niitä huolia, joita

niiden asiakkaaksi tulon ympärillä on ollut. Uskon, että olemme päässeet eteenpäin

tässä asiassa. Kipa:n johtokuntaa on myös täydennetty siten, että suurten seurakuntayh-

tymien näkökulmaa on vahvistettu: kirkolliskokouksen ja talousvaliokunnan jäsen

Heikki Sorvari on nyt nimetty uutena jäsenenä Kipan johtokuntaan, ja uskon että tämä

myös tuo sitä isojen seurakuntayhtymien kysymyksenasettelua johtokuntaan tehok-

kaammin. On myös keskusteltu ja käytännössä jo päätetty, että perustetaan käyttäjäoh-

jausryhmä, jossa käyttäjätason ja johtokunnan välimaastoon jääviä kysymyksiä koete-

taan avata ja kohdata. Kipan johtaja Seija Mäenpää on täällä alkuviikon paikalla, hän

on tuolla ständillä, ja toivon että te, joilla on kysymyksiä liittyen Kipaan, käytte Seijan

puheilla. Siellä on käsittääkseni myöskin muita Kipan asiantuntijoita. Teillä on myös

mahdollisuus kokeilla paljon puhuttua matkalaskuohjelmaa. Voidaan julistaa leikki-

mielinen kilpailu: kuka tekee matkalaskun nopeimmin tuolla ohjelmalla. Siellä voi siis

käydä kokeilemassa sitä ohjelmaa. Tässä kuvassa näette Kipan toiminta-ajatuksen ja

vision. Siirtymäaika on pitkä, ja ymmärrän että siinä tulee monta vaihetta, niin kuin nyt

olemme nähneet. Yksi tapa sillä pitkällä matkalla on palata visioon ja lähteä sieltä käsin

aina uudelleen orientoitumaan kulloisiinkin haasteisiin. Näin ajattelen, että nytkin on

tarpeellista.

Uutena strategisena hankkeena alkaa valmistautuminen reformaation 500-vuotisjuh-

laan tai merkkivuoteen. Tämän juhlavuoden, jonka valmistelu nyt sitten alkaa, kautta

meillä on mahdollisuus nostaa kansalliseen tietoisuuteen ja keskusteluun uskomme pe-

rusteita ja kristillistä kulttuuria, koska suomalainen kulttuuri on monelta osin myös lu-

terilaista kulttuuria, jota tietysti reformaatio on muovannut monella tavalla. Tämän

merkkivuoden tiimoilta tullaan tekemään tiivistä yhteistyötä valtiovallan ja valtioneu-

13

voston kanslian kanssa, onhan vuosi 2017 tietysti myös itsenäisyyden 100-vuotisjuh-

lavuosi. Valtioneuvoston kanslian kanssa pyritään tekemään yhteistyötä, toisaalta

myös välttämään päällekkäisyyksiä.

Haluan nostaa myös lähetyskumppanuusneuvottelun esille. Lähetyksestä on keskus-

teltu paljon kirkossa viime aikoina. Nyt on tapahtumassa siinä mielessä historiallinen

asia, että ensi vuonna toteutetaan historian ensimmäinen lähetyskumppanuusneuvot-

telu kirkkomme ja yhteistyökirkkojen välillä. Kirkkoja tulee eri maanosista. Neuvotte-

lujen otsikkona on ”Your Kingdom Come”, ”Tulkoon Sinun valtakuntasi”. Lähetys-

kumppanuusneuvottelun tavoitteena on vahvistaa yhteyttä ja kehittää yhteistyötä, ja

myös selkeyttää luterilaisen kirkon identiteettiä lähetyksessä ja maailmanlaajan kirkon

missiossa.

Lopuksi haluan vielä palata strategiaan ja tulevaisuusselontekoon. Ne siis valmistuvat

ensi vuonna, ja tulevaisuusselonteko tulee sitten myös aikanaan kirkolliskokouksen kä-

siteltäväksi. Meillä on paljon haasteita edessä, taloudellisia, toiminnallisia, jäsenyyteen

liittyviä haasteita. Uskon ja toivon, että näiden strategia- ja tulevaisuusselonteko-

asiakirjojen kautta meillä on mahdollisuus ankkuroitua uudella tavalla kirkon perus-

tehtävään ja etsiä sieltä tienviittoja näiden tulevien haasteiden keskellä. Kiitos.

Kirkkoneuvos Rantanen Leena: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Nyt sitten pe-

rinteiseen tapaan siirrytään laatikkoihin, pylväisiin ja erinäköisiin käppyröihin. (Dia-

sarja, liite 2.) Lyhyesti seurakuntien taloudesta viime vuodelta. Ensimmäisenä nämä jo

teille varmaan varsin tutuiksi tulleet laatikot ja rahavirrat. Viime vuodesta kannattaa

nostaa kaksi asiaa esiin. Ensin huomaatte, että osuus yhteisöveron tuotosta (täällä reu-

nassa alin laatikko) suorastaan romahti. Saimme viime vuonna vain 98 milj. euroa. Jos

summaa verrataan yhteiskunnallisiin tehtäviin eli hautaustoimeen, kirkonkirjojen pi-

toon ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten kunnossapitoon, huomataan,

että viime vuoden yhteisövero-osuus ei riittänyt edes hautatoimen nettokustannuksiin,

muista puhumattakaan. Toinen huolestuttava asia liittyy eläkelaitokseen. Jos näette

tuon alimman rivin, huomaatte, että joskin viime vuonna KiEL-vakuutettujen määrä

jonkin verran kohosi, niin eläkeläisten määrä kasvoi varsin reippaasti. Ei siitä ole kuin

muutama vuosi, kun meillä jokaisella eläkevakuutetulla oli oma nimikkoeläkeläinen.

Nyt tilanne on kehittynyt siinä mielessä huonoksi, että meillä on kohta puolitoista, ja

saattaa tulla semmoinenkin tilanne, että meillä on jokaisella kaksi nimikkoeläkeläistä.

Sitten verotuloista. Vuosi 2008 on "all time high", jos rahan arvon muutos otetaan huo-

mioon, ja pahaa pelkäämme, että se saattaa sellaiseksi jäädäkin. Tämä vuosi on tosin

ollut kohtuullinen siinä mielessä, että yhteisöverotulot ovat kasvaneet 6,7 % edellis-

vuoteen verrattuna ja kirkollisverotkin ovat jonkin verran plussan puolella. Tuskin kui-

tenkaan pääsemme samaan kuin vuonna 2008. Sitten nämä jo äsken mainitut yhteis-

14

kunnalliset tehtävät verrattuna yhteisövero-osuuteen. Se, miksi viime vuosi oli niin ka-

tastrofaalinen, johtuu kahdesta syystä. Ensin yhteisöverokanta aleni 26 %:sta 24,5

%:iin, ja samalla kirkon osuus yhteisöverotulosta (tuolta alhaalta näette nämä luvut)

aleni 2,55:stä 2,30:een. Kun heikennystä tulee kahta kautta, tulos on tämän näköinen.

Erityisen jännittävä nyt on tietysti ensi vuosi, jolloin yhteisöverokanta alenee 20 %:iin.

Miten meidän käy tämän alennuksen yhteydessä? Valtiovarainministeriö on tehnyt esi-

tyksen uusiksi jako-osuuksiksi vuosille 2014, 2015 ja 2016. Näette VM:n esityksen

(toinen sarake), ja näette myös, mitä VM:n mukaiset jako-osuudet tuottaisivat. Olimme

tänä vuonna poikkeuksellisen reippaita ja rohkeita ja laadimme VM:lle annettuun lau-

suntoon oman ehdotuksemme jako-osuuksista. Lähdimme tavoittelemaan riittävää yh-

teisöveron tuottoa, joten esittämämme prosentit ovat huomattavasti korkeammat kuin

VM:n esittämät. Nähtäväksi nyt sitten jää, mikä lopputulos tulee olemaan. Mutta sel-

västi voimme havaita, että nämä 108, 116 ja 101 milj. eivät tosiaan riitä edes hautatoi-

men kustannuksiin.

Seuraavaksi seurakuntien yhteenlasketut vuosikatteet ja tilikauden tulokset 2000-lu-

vulla. Kuten olemme aikaisemminkin huomanneet, vuonna 2010 sekä vuosikatteet että

tulokset alenivat kohtuullisen alhaiselle tasolle, ja samalla tasolla tässä sitten ollaan.

Kokonaisuutena ajatellen voi sanoa, että nenä on nipin napin vedenpinnan yläpuolella,

koska tulokset ovat kuitenkin plusmerkkiset. Seurakuntien välinen hajonta on kuiten-

kin erittäin suuri. Negatiivisten seurakuntien suhteellinen osuus kasvaa koko ajan,

viime vuonna 35 %:lla oli negatiivinen vuosikate ja 63 %:lla negatiivinen tulos. Jos

katsotte pylväiden kokoja, huomaatte, että vuodet 2000, 2010 ja 2012 ovat suurin piir-

tein yhtä korkeat. Tilanne on kuitenkin viime vuonna huomattavasti huolestuttavampi

kuin aikaisemmin, koska aikaisemmin seurakuntien lukumäärä oli suurempi, joten suh-

teellinen osuus oli pienempi. Tämä on sellainen kehitys, jolle pitäisi jotain tehdä. Toi-

vottavasti se on tämä uusi seurakuntarakennemalli, joka tuo jonkinlaista korjausta.

Seuraavaksi varsinaiseen toiminta- ja taloussuunnitelmaan eli Kirkon keskusrahastoon,

joka on kolmeosainen: kirkon eläkelaitos, kirkon yhteinen toiminta ja kirkon palvelu-

keskus. Kirkon eläkelaitoksen osalta esitykset ovat samat kuin viime vuonna, eli työn-

antajan eläkemaksu on kaikilla sama, 28 % (Suomen korkein), ja eläkerahastomaksu

on edelleen 1,2 % kirkollisverotuloista. Tämä kuva kuvaa eläketuloja, eläkemenoja ja

rahastosiirtoa. Menot nousevat tasaisesti, eli eläkemenot kohoavat eläke-ennusteen

mukaisesti siten, että vanhuuseläkemenot kasvavat noin 10 milj. euroa vuodessa. Elä-

ketulot eivät juurikaan kasva, ne ovat aika tasainen viiva. Kaksi poikkeusta tuossa on:

vuodet 2012 ja 2013. Vuonna 2012 työnantajan eläkemaksua nostettiin yhdellä pro-

senttiyksiköllä ja tänä vuonna otettiin uusi eläkerahastomaksu käyttöön. Siitä johtuvat

nämä pienet nousut. Näistä nousuista huolimatta tiedämme, että vuonna 2015 eläkkeitä

maksetaan osin sijoitustoiminnan tuotoilla. Mutta kuten olen aikaisemminkin sanonut,

se ei ole mikään katastrofi, sitä varten rahasto on kerätty. Uusi eläke-ennuste valmistuu

taas joulukuussa (edellinen valmistui viime vuoden joulukuussa). Uusi esitellään teille

15

tilinpäätöksen yhteydessä toukokuussa. Eläkemenojen osalta ei todellakaan ole mitään

muutoksia. Suuret muutokset tapahtuvat siinä vaiheessa, kun vuonna 2017 voimaan

tuleva eläkeuudistus toteutuu. KiEL-palkkasummaan liittyy hälyttäviä havaintoja.

Palkkasummamme ei kehity siten kuin heikoimman skenaarion mukaan oletettiin. Nyt

on uusin heikoin skenaario, joka lähtee siitä, että kirkon työntekijöistä 55+-vuotiaita

on noin neljännes. Oletetaan hyvin matemaattisesti että kirkon kentällä kahta eläköity-

vää kohti palkataan yksi uusi. Suunnitelman alkuvaiheessa työntekijämäärä putoaa jon-

kin verran enemmän kuin tällä hetkellä voimassa olevassa heikoimmassa skenaariossa.

Edelleen oletetaan, että vuonna 2080 työntekijöitä olisi 50 % nykytilasta.

Eläkerahastosta. Tällä hetkellä, syyskuun lopussa, yhteinen eläkerahastomme oli 1 100

milj. euroa. Alkuvuoden tuotto oli 4,3 %. Silloin kun uusi eläkerahastomaksu lansee-

rattiin, puhuttiin siitä, että sitä kerättäisiin vain 10 vuotta. Se olisi 10 vuotta kestävä

ylimääräinen pääomitus ja sen jälkeen palattaisiin taas pelkästään palkkaperusteiseen

maksuun. Yhteistyökumppaneidemme avulla on selvitelty, miten todennäköistä olisi,

että 10 vuoden pääomittaminen riittäisi siihen, että rahasto kantaisi tarpeeksi pitkälle.

Nyt on tultu sellaiseen tulokseen, että jos rahasto olisi vuonna 2022, eli silloin kun

eläkerahastomaksun periminen päättyisi, noin 1,7 miljardia, se olisi riittävän suuri kan-

tamaan haasteellisten aikojen yli. On aika vaativa tehtävä rahastoa hoitaville saada ai-

kaan 61 milj. keskimääräinen vuosikasvu. Kasvu ei ole suinkaan tasainen. Rahaston

pitäisi siis kasvaa 5,6 % joka vuosi vuoteen 2022 saakka, jotta saavutettaisiin tuo ta-

voite. Tämä 5,6 % ei tarkoita vuosituottoa. Vuosituoton täytyy olla huomattavasti suu-

rempi, koska sijoitusten tuotolla koko tämän ajan rahoitamme myös eläkkeitä. Eli aika

kovat haasteet meille on asetettu, katsotaan nyt, miten niistä selviydytään. Tämä kuva

elää aina vuosittain, koska tämä päivitetään eläke-ennusteiden ja vastuulaskelmien pe-

rusteella.

Kirkon yhteinen toiminta. Perusmaksun suuruus on edelleen 8,2 %, ja se peritään vain

laskennallisen kirkollisveron perusteella, lisämaksua ei peritä. Nyt vielä kerron, mikä

on laskennallinen kirkollisvero. Yritin sitä vuosi sitten repliikkipuheenvuorossani se-

littää, mutta taisin epäonnistua aika surkeasti, joten yritän uudestaan. Tässä on kaksi

seurakuntaa: seurakunta A ja seurakunta B. Keskitytään nyt vain tähän seurakunta

A:han. Seurakunta A:n veroprosentti on 1. Tämä kirkollisveroprosentti tuottaa 2 milj.

euroa kirkollisverotuloja. Ja koska laskennallinen kirkollisvero on kirkollisvero jaet-

tuna veroprosentilla, niin tässä 1 %:n tapauksessa laskennallinen kirkollisvero on sama

kuin kirkollisvero ja seurakunta maksaa meille perusmaksua 164 000 euroa. Jos seura-

kunta A päättää korottaa veroprosenttia 1,5 %:iin ja olettaa, että myös kirkollisverotu-

lot 1,5-kertaistuvat, niin kirkollisverot olisivat 3 milj. Laskennallinen kirkollisvero on

edelleen 2 milj., koska kirkollisvero 3 milj. jaetaan veroprosentilla 1,5. Seurakunta

maksaa edelleen 164 000 euroa perusmaksua. Jos A päättää nostaa veron 2 %:iin ja

kirkollisverot nousevat 4 miljoonaan, laskennallinen kirkollisvero pysyy edelleen 2

miljoonana, ja perusmaksu on sama 164 000 euroa. Seurakuntien veroprosentin muutos

16

ei siis vaikuta siihen, kuinka paljon seurakunta maksaa perusmaksutuloja Kirkon kes-

kusrahastolle. On hyvä oikaista tämä väärinkäsitys. Minusta on välillä tuntunut, ettei

haluta tarkistaa veroprosenttia, koska pelätään, että joku osa verotulojen kasvusta tulisi

Kirkon keskusrahastolle. Tämä ei pidä paikkaansa.

Sitten kirkon yhteisen toiminnan tuloslaskelma. Tätä en todellakaan nyt aio käydä tar-

kasti läpi, vain yhteen asiaan haluan kiinnittää huomiota. Kirkon yhteiseen toimintaan

kuuluvat Kirkkohallitus, hiippakunnallinen toiminta ja avustukset. Alariviltä huo-

maatte, että tarkoituksella olemme tehneet alijäämäisiä talousarvioita useamman vuo-

den ajan. Näin siksi, että Kirkon keskusrahaston ylijäämällä on haluttu rahoittaa stra-

tegisesti merkittäviä yhteisiä hankkeita. Näette myös, että alijäämä on pienenemässä.

Vuonna 2015 ja 2016 se on jo merkittävästi pienempi kuin ensi vuonna. Nyt toivoisin

teidän muistavan, että tavoitteena on tehdä vuonna 2017 plusmerkkinen tilikauden tu-

los kirkon yhteisen toiminnan osalta.

Kirkkohallitus. Kirkkohallituksen budjettiesitys on 30,1 milj. euroa. Kirkkohallituksen

toiminta jakautuu kahteen osa-alueeseen: perustoimintaan, joka on noin 80 %, ja stra-

tegisiin hankkeisiin, noin 20 %. Perustoiminnan muutos ensi vuodelle on 1 %, eli se on

kirkkohallituksen täysistunnon asettamien kehysten mukainen. Mitä on kirkkohallituk-

sen perustoiminta? Se on ensinnäkin edunvalvontaa ja vaikuttamista. Siihen menee

noin neljännes tästä rahasta. Noin kolmannes on koko kirkon yhteisten tehtävien hoi-

tamista, seurakuntien toiminnan kehittämistä ja tukemista on niin ikään noin kolman-

nes. Noin 10 % menee Kirkkohallituksen omien tukitoimien hoitamiseen. Seuraava dia

avaa tätä tarkemmin. Strategiset hankkeet, joita kansliapäällikkö äsken tarkemmin esit-

teli, ovat ensi vuonna 5,8 milj. euroa. Se, mikä tekee ensi vuoden kohtuullisen arvok-

kaaksi, johtuu ensinnäkin vaalivuodesta. Seuraaviin vuosiin eli 20152016 olemme jo

budjetoineet melkoista laskua. Hengellinen elämä verkossa -hanke päättyy ja tulee

osaksi Kirkkohallituksen perustoimintaa. Noin 4 milj. meillä on varaa jatkossakin käyt-

tää strategisiin hankkeisiin siten, että tulos tulee kuitenkin olemaan plusmerkkinen.

Hiippakunnat. Hiippakuntien kasvu +4 %, perustoiminta +1,5 %, eli hiippakuntien ke-

hys oli himpun verran suurempi kuin Kirkkohallituksen kehys. Lisäksi talousarvioon

on lisätty kansainvälisten hiippakuntasihteerien toimintamenoihin rahaa sekä Kipa-pal-

velumaksuihin. Kirkon yhteisen toiminnan investoinnit ovat varsin vaatimattomalla ta-

solla, ainoa poikkeus on ensi vuonna uuden toimitilamme Eteläranta 8:n kalustaminen.

Kalustus on pakko uusia täysin, koska työtilamme ovat niin pienet, että nykyiset huo-

nekalumme eivät kerta kaikkiaan mahdu sinne.

Etelärannasta onkin hyvä hypätä Katajanokan kiinteistöjen myyntiin. Näiden kiinteis-

töjen osalta esikauppakirja on allekirjoitettu viime keskiviikkona ja samalla kauppa

myös julkistettiin. Näillä kaikilla neljällä kiinteistöllä, tai kolmella kiinteistöllä ja yh-

dellä kiinteistöosakeyhtiöllä on sama ostaja, oululainen Quorum Rahastoyhtiöt Oy ja

17

Kalevala Rakennus Oy. Kirkon keskusrahasto, joka vielä toistaiseksi omistaa kiinteis-

töt, eli A-, B- ja C-talon Satamakadulla, osti Eteläranta 8:sta kuusi kerrosta hintaan

25,3 milj. Nyt Katajanokan kiinteistöt myydään 28,1 miljoonalla ja tätä kauppahintaa

on pidettävä hyvänä. Varsinkin kun näette Catellan arvion samoista kiinteistöistä ja

huomaatte, että se on huomattavasti alhaisempi kuin mitä näistä saatiin. Kiinteistö Oy

Luotsikatu 1, se missä Ulkomaanapu on vuokralla, on Kirkon eläkerahaston omistama.

Se myytiin 6 miljoonalla, eläkerahasto vastaavasti osti tilaa 12 miljoonalla, eli neljä

kerrosta Etelärannasta. Näitä hintoja ei oikein voi verrata toisiinsa, koska eläkerahasto

osti Etelärannasta paljon enemmän tilaa kuin tässä myytiin. Tuohon Catellan hinta-

arvioon tätä kuitenkin voi verrata, ja huomaatte, että myyntihinta on parempi. Myynti

on siis onneksi ainakin tällä hetkellä päättymässä hyvin. Tosin kaavamuutos on vielä

tekemättä, nämä ovat toimistokaavalla. Nyt käynnistyvät viralliset kaavaneuvottelut,

joita epävirallisesti tosin on Helsingin kaupungin kanssa jo pitkään käyty. Meillä on

kaikki syy olettaa, että asia ratkeaa hyvin, koska Helsingin kaupungin tavoitteena on,

että kantakaupungissa on nykyistä enemmän asuntoja. Toivottavasti kaava ensi vuoden

aikana vahvistuu, jolloin varsinainen kauppakirja allekirjoitetaan ensi vuoden lopussa.

Sitten Kirkon palvelukeskuksesta. Palvelumaksujen esitetään määräytyvän samoin

kuin ennenkin, eli tässä kuvatulla tavalla. Nyt palautan teidän mieleenne tilanteen vuosi

sitten. Vuosi sitten marraskuussa esittelin tätä samaa asiaa. Silloin tunnistimme yhden

merkittävän haasteen eli sen, että 2017 40 % seurakuntatalouksista siirtyy asiakkaiksi

ja palvelumaksuja ei kerry riittävää vauhtia. Perustamisvaiheen laina-arvio oli 11,6

milj. Silloin vuosi sitten katselimme myös sellaisia kuvia, missä vuoden 2017 asiakas-

virta oli tasaisemmin jakautunut aikaisemmille vuosille. Silloin todettiin, että jos niin

tapahtuu, perustamisvaiheen lainamäärää on mahdollista merkittävästi alentaa. Silloin

päätettiin, että yritetään aikaistaa näitä vuoden 2017 asiakkaita sekä perustetaan Lah-

den ja Kuopion toimipisteet aikaisemmin. Nyt on vuosi kulunut, ja valitettavasti on

tullut muutamia mutkia matkaan, jotka on syytä todeta. Ensinnäkin vuoden 2017 asi-

akkaiden aikaistaminen ei ole toteutunut ihan niin kuin on toivottu, noin 19–20 on päät-

tänyt aikaistaa. Mutta harmillisempi juttu on se, mistä kansliapäällikkö jo mainitsikin,

eli muutamat suuret yhtymät ovat myöhentämässä asiakkaaksi tuloaan jopa useilla vuo-

silla, jolloin näiden asiakkaiden palvelumaksutulojen menetyksellä on todella suuri

merkitys talouteen ja lainan määrään. Tässä teillä esillä olevassa esityksessä lainan

määräksi on arvioitu noin 13 milj. Se saattaa olla optimistinen arvio. Mutta yhtä kaikki,

lainasta on selviydyttävä palvelumaksuja korottamatta. Se on aivan selvä, sellainen lu-

paus on kaikille asiakkaille, muun muassa Kirkkohallitukselle ja kapituleille annettu,

ja siitä pidämme kiinni. Indeksikorotus tietysti sallitaan. Nyt olemme laskeneet velka-

katon suuruuden. Velkakatto on 16 milj. euroa. Sen yli tämä velka ei voi nousta. Mutta

se, että tämä velka olisi 16 milj., tarkoittaa sitä, että kaikenlaisia korjaavia toimenpiteitä

on pakko miettiä. Talousarvioesityksessä on uusi avustus, Kipa-avustus, asiakkaaksi

tuloaan aikaistaville. Se olisi 1 € / jäsen vuodessa, jos aikaistaa kaksi vuotta, se olisi 2

18

€ per jäsen. Näin yritetään saada riittävää määrää 2017-asiakkaita tulemaan joko vuo-

delle 2016 tai 2015. Erittäin ikävä päätös, jos sellainen joudutaan täysistunnossa teke-

mään, on se, että Lahden ja Kuopion toimipisteitä ei voida perustaa lainkaan. Se on

todella ikävä, koska se on myös yksi niistä lupauksista, joita kentälle on annettu. On

annettu lupaus siitä, että on muitakin toimipaikkoja kuin Oulu. Kipassa yritetään ke-

hittää ja tehostaa järjestelmiä, henkilöstöä ja prosesseja kaikin mahdollisin keinoin

edelleen. Se, mitä on jo päätetty, on että siirrytään yhteen asiakaserään vuodessa. Jos

muistatte, alun perin ajatus oli, että asiakkaita otetaan kolme kertaa vuodessa, mutta

nyt asiakkaita otetaan vain kerran vuodessa, aina 1.1. Tämäkin aikaistaa palvelumak-

sutuloja. Sitten tietysti seurakunnille suunnattua tukea lisätään kaikin mahdollisin ta-

voin.

Tämä viimeinen diani koskeekin seurakuntien tukemista muutoksessa. Muistaakseni

lupasin teille vuosi sitten, että kaikin keinoin tähän tartutaan. Olemme huomanneet tie-

tysti sen, että erikokoiset asiakkaat tarvitsevat erilaista tukea. Jos ajattelee suurta asia-

kasta ja pientä asiakasta, ymmärrettiin, että eroa on, mutta että se ero on niin suuri, on

yllättänyt. Suuri seurakunta tarvitsee tukea muutoksen johtamisessa, tarvitsee tukea

prosessien kehittämisessä ja säästöjen aikaansaamisessa, koska on aivan totta, että

osalla suurista seurakunnista on niin linjakkaat prosessit, että säätöpotentiaali on siltä

osin aika pieni. On myös totta, että monilla tai ainakin joillakin suurilla seurakunnilla

on jo nyt käytössä tietojärjestelmiä, jotka ovat kehittyneempiä kuin Kipan järjestelmät.

Tämä on asia, jota juuri parhaillaan koetetaan käydä läpi, ja muutamat suuret antavat-

kin tässä osaamistaan kehitystyöhön. Keskikokoisen osalta tukea tarvitaan ehkä siirty-

misessä sähköisiin järjestelmiin, jos on tähän asti eletty aivan paperisessa maailmassa.

Tarvitaan myös tukea prosessien kehittämisessä ja säästöjen aikaansaamisessa. Näissä

keskikokoisissa seurakunnissa on suurin säätöpotentiaali, mikäli on eletty paperimaa-

ilmassa, tai ainakin joltain osin paperimaailmassa. Pienien osalta haasteena on selvästi

tietotekninen osaaminen, ainakin hyvin monissa tapauksissa. Omat nykyiset järjestel-

mät ovat niin kaukana Kipan tarjoamista järjestelmistä, että on selvästi osaamisvajetta.

Pienten osalta onkin mietitty uutta palvelumallia, jota parhaillaan pilotoidaan. Ajatus

on, että Kipa tekisi asiakkaan puolesta suunniteltua enemmän, jolloin asiakasta ei vält-

tämättä pakotettaisi täysin sähköisiin järjestelmiin. Asiakas voisi esimerkiksi tehdä pa-

perisen työsopimuksen, jonka Kipa sitten tallentaisi järjestelmään. Vuoden ajan seura-

kuntien tukeminen muutoksessa on ollut päätehtävä, ja oletan että se jatkuu samana

myös tulevina vuosina, ennen kuin kaikki olemme tyytyväisiä Kipan asiakkaita vuonna

2017. Kiitos, tässä oli osuuteni tällä kertaa.

Istunto keskeytyi klo 14.10, ja se jatkui klo 14.40.

Ombudet Kankkonen Stig: Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat edustajatoverit ja arvoisat

kuulijat myös siellä salin takaosassa. Kun kävelin tähän, niin piispani Björn Wikström

sanoi että, kyllähän sää pidät sen puheesi sitten espanjaks. Niin mää sanoin, että no

19

siinä tapauksessa se jää kyllä hyvin lyhyeks, että silloin mää sanon sii ja sit mä astun

alas. Voin kuitenkin sanoa, että toivon, että me kaikki sanomme sii tälle aloitteelle

mutta haluan kuitenkin muutaman sanan tästä lausua. Itse asiassa, kun kirkkoneuvos

Rantanen kertoi siitä, että Kirkkohallitus muuttaa pienempiin tiloihin, niin ajattelin,

että elämme tavallaan historiallisia aikoja. Että Kirkkohallitus muuttaa pienempiin ti-

loihin ja aurinkorannikolla tarvitaan isompia tiloja. Minusta tämä on oikeasuuntainen

kehitys. Juuri näin pitää ollakin. Ja aurinkorannalla meillä on siis seurakunta, joka kas-

vaa, on kasvanut valtavasti ja nyt se tarvitsee tiloja ihan sen takia, että siellä ihmiset

käyvät kirkossa. Siellä vaaditaan tiloja toimintaa varten, kun ehkä muualla hyvin mo-

nessa seurakunnassa pohditaan sitä, että miten päästäisi irti näistä monista tiloista, joita

ei käytetä tarpeeksi tehokkaasti. Ja ehkä olen väärässä ja se nyt ei ois ensimmäinen

kerta mutta uskallan kuitenkin olettaa ja lähteä siitä, että tämä aloite on myötätuulessa,

että ymmärrät kaikki ymmärtävät mistä on kysymys, niin en lähde sitä kertaamaan mitä

paperissa lukee vaan haluaisin tästä seurakunnasta ja tilanteesta kertoa vähän yksityis-

kohtaisemmin. 1990 -luvulla asui Espanjan aurinkorannikolla noin 1015 000 suoma-

laista. 20 vuodessa tämä määrä on kaksinkertaistunut eli nyt siellä asuun noin 2030

suomalaista. Toki siellä varmaan on rikkaita, hyvin toimeentulevia ihmisiä mutta suu-

rin osa ovat sellaisia kuin mitä me olemme. Tavallisia seurakuntalaisia, jotka nyt kai-

paavat lisää tilaa toimintaansa varten. Talvisin siellä toimii kolme pappia ja yksi kant-

tori. Ympäri vuoden siellä on kaksi pappia, johtava pappi sekä diakoniapappi. Nykyi-

nen tila on 135 m2 ja se on kaikin puolin käynyt pieneksi ja liian ahtaaksi. Mainitta-

koon, että seurakuntakodissa pidetään vuosittain 40 jumalanpalvelusta. Ja jumalanpal-

veluksessa on minimissään 50 ihmistä jopa 80 voi olla ja kaikki eivät mahdu edes is-

tumaan. Minä olisin ikionnellinen, jos meillä ois vastaava tilanne kotiseurakunnassa

Esbo svenskassa. Tarve pienryhmätoimintaan on suuri mutta sitä ei voi kehittää, koska

tilaa ei kerta kaikkiaan ole. Ja uutta toimintaa ei voida kehittää samoista syistä. Seura-

kunnan toimisto toimii samalla arkistona, varastona ja keittiön huoltotilana. Näin ollen

toimistossa ei voi käydä sielunhoitokeskusteluja mikä on hyvin suuri puute. Nykyinen

tila on siis 135 m2, uusi tila olisi 257 m2 ja minä veikkaan, että sekin on, miten mää

sanoisin, se on pieni. Se on hyvin vaatimaton neliömäärä. Päätös siitä, saavatko seura-

kuntalaisemme siellä tarvittavat tilansa ja työntekijät tarvittavat tilansa, on meidän kä-

sissämme. Minä toivon, että me olisimme aurinkoisella päällä, olisimme aurinkoisia

ihmisiä ja päättäisimme yksimielisesti tästä tärkeästä asiasta. Antakaamme heille nämä

kipeästi tarvitsemat tilansa. Ajattelin myös, että tää on niin paljon aurinkoa, että tuli

mieleen, että vois sanoa, että tuntee olevansa itse isä aurinkoinen mutta sitten tuli Stalin

mieleen ja totesin, että sen ehkä minä nyt jätän sitten tekemättä. Mutta aurinkoista päi-

vää kaikille sateesta huolimatta.

Edustaja Kujala Erkki: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Ensiksikin kiitos Kirk-

kohallitukselle selkeästi esitetyistä suunnitelmista ja siitä, että ne tulivat tällä kertaa

ajoissa. Erityisen tyytyväinen olin heti alussa oleviin entistä selkeämpiin kaaviokuviin

kirkkomme ulkoisesta tilasta. Esitys sisältää paljon hyvää ja kannatettavaa toimintaa

20

viime vuosien painopisteiden suunnan mukaisesti. Kiitos myöskin kansliapäällikkö

Keskitalolle ja kirkkoneuvos Rantaselle selkeistä esityksistä. Se on kyllä haikeudella

todettava, että kovin voimakkaasti suunnitelmat painottuvat tekniseen ja ulkoiseen eli

lakiin vaaleineen ja verkkoon, rahaan ja rakenneuudistukseen. Tosin Kirkkohallituksen

ja erityisesti jokseenkin kaikkien hiippakuntien keskeisissä tavoitteissa luvataan tukea

seurakuntia rakenneuudistuksessa ja seurakuntien henkilöstöä luvataan tukea jopa hen-

kisesti ja hengellisesti rakenneuudistuksen myllerryksen keskellä. Se on hyvä ja kan-

natettava asia. Myös huomion kiinnittäminen jumalanpalvelukseen ja sen edelleen ke-

hittämiseen, on kannatettava asia. Voin sanoa tämän yhden pilottiseurakunnan aktiivi-

jäsenenä ja toimijana. Se on todella hyvä, että seurakuntalaisia saadaan näihin tehtäviin

entistä enemmän. Lapsi- ja perhetyön kohdalla olisin toivonut hartaasti, että niin Kirk-

kohallituksen kuin Tiedotuskeskuksenkin osalta toimittaisiin ponnekkaammin kuin

mitä tästä esityksistä näkyy, lasten hengellisten ohjelmien saamiseksi televisioon ja

muuhun mediaan.

Mutta sitten vähän kritiikkiä. Esityksen sivulla 19 tai sieltä lähtien, kerrotaan paljon

julkisuutta saaneesta Kirkon palvelukeskuksesta Kipasta. Siitähän saimme vielä kirk-

koneuvos Rantaselta äsken selkeän kuvauksen. Kentältä kantautuneet tiedot niistä seu-

rakunnista, jotka ovat Kipaan siirtyneet, eivät ole lainkaan niin kauniita kuin mitä ku-

viteltiin silloin, kun päätös toteuttamisesta ja laki palvelukeskuksesta runnottiin väen

väkisin läpi täällä kirkolliskokouksessa. Nyt esitetään, että ruvettaisiin maksamaan

houkutusrahaa niille seurakunnille, jotka aikaistaisivat taloushallintonsa hoitamisen

siirtämistä Kipaan vuodesta 2017. Tässä on kyllä mielestäni vedättämisen makua kir-

kolliskokoukseen päin. En voi nähdä mitenkään hyväksyttävänä, että kirkon varoja

käytetään tällaiseen. Harjoiteltakoon nyt ensin pienemmällä määrällä niin kauan, että

systeemi pelaa. Pyydän talousvaliokuntaa harkitsemaan vakavasti tällaisesta maksu-

suunnitelmasta luopumista. Rakenneuudistus näyttää sävyttävän keskeisesti tätä suun-

nitelmaa, kuten se on tehnyt jo vuosia ja häirinnyt siten taustalla monilla tavoin koko

kirkossa keskittymistä itse päätehtävään evankeliumin julistamiseen ja levittämiseen.

Kuten kaikki tiedämme viime keväältä, uudistus tähtää siihen, että tulevaisuudessa ei

olisi enää itsenäisiä seurakuntia lainkaan vaan kaikkien pitäisi kuulua johonkin yhty-

mään. Kun lakia nyt valmistellaan Kirkkohallituksessa, siitähän kerrotaan meille vielä

tällä viikolla, että se tuotaisiin sitten ensi vuonna tänne Kirkolliskokoukseen, niin minä

toivon, että tehkää se sellaiseksi, että kaikki voivat sen kohtuudella hyväksyä. Seurauk-

set pitää punnita tarkoin eikä käyttää sellaista kiirettä ja pakkoa kuin palvelukeskusta

perustettaessa käytettiin. Kiirehdittiin menemään sellaiseen, mitä ei hallita. Yhtymiä

perustettakoon sinne, missä se nähdään yhteiseksi hyväksi ja on kaikkien asianosaisten

kannalta tarkoituksenmukaista. Mutta ei pakolla. Ei särjetä sitä, mikä toimii ja on kau-

nista. Meillä on monia suuria liitosten kautta tai muuten syntyneitä seurakuntia, jotka

toimivat ja pystyvät asiansa hoitamaan. Eivät he halua siihen enää muita. Ja vastoin

toisenlaista propagandaa, on myös paljon pieniä itsenäisesti toimeentulevia seurakun-

tia, sellaisia, joissa pappi tuntee laumansa ja lauma tuntee paimenensa. Siellä ihmiset

21

rakastavat omaa kirkkoaan ja haluavat päättää sen toiminnasta. Näissä seurakunnissa

on myös usein vapaaehtoistyö sellaisissa mitoissa, mistä suurissa seurakunnissa vasta

unelmoidaan. Tuetaan heitä kokonaiskirkkona eikä pakoteta heitä sellaiseen, mitä eivät

halua. Näissä seurakunnissa on myös opittu yhteistyö naapurien kanssa. Tulkaa vaikka

Keski-Pohjanmaalle katsomaan, miten rovastikunnallinen yhteistyö toimii.

Kuntapuolella on nähtävillä selvästi, ettei valtion suunnitelmia suurkunnista olla ollen-

kaan hyväksymässä sellaisenaan. Kirkon ei pidä sortua samanlaiseen hämmingin ai-

heuttamiseen. Kirkon tehtävä ei ole aiheuttaa mielipahaa vaan rakentaa rauhaa. Kirkon

tehtävä on niin erilainen kuin valtion ja kuntien, ettei niitä pidä tarpeettomasti rinnas-

taa. Kirkon tehtävä on viedä Jumalan sanaa ihmiseltä ihmiselle. Se taas tapahtuu luon-

tevammin pienissä yksiköissä kuin suurissa. Talous, johon aina usein viitataan, on so-

vitettava tulojen mukaan kaikissa yksiköissä niin suurissa kuin pienissäkin seurakun-

nissa, hiippakunnissa ja keskushallinnossa. Ei se sen kummempaa ole. Henkilöstö ja

tilat on sovitettava käytettävissä oleviin resursseihin. Uskon, että tehostamista on var-

sinkin suurissa yksiköissä.

Vaikka esitänkin kohta kritiikkiä piispoille, niin arkkipiispan avauspuheeseen voin täy-

sin yhtyä, kiitos siitä. Ja samoin haluan kiittää siitä, että otitte niin nopeasti kantaa näi-

hin helatorstain ja loppiaisen siirtämisaikeisiin. Se oli todella hyvä. Tämä kulunut vuosi

on ollut kirkon ympärillä kohujen ja median myllerrysten vuosi. Seurakuntaväki eri

puolilla Suomea on hämmennyksissä. Miten tämä tällaiseksi on mennyt. Joku voi olla

tyytyväinen ja iloita, että on hyvä, että kirkosta puhutaan. Mutta missä valossa puhu-

taan. Kohut vievät huomion kokonaan pois kirkon perustehtävästä julistaa Jumalan sa-

naa ja hyvyyttä sekä evankeliumia Jeesuksen sovitustyöstä. Minä haluan tämän poru-

kan vanhimpana, iältäni, nostaa esiin vakavan kysymyksen ja keskusteluaiheen siitä,

mikä on kirkkomme tila. Tämän kesän kohujen ja ylilyöntien keskellä, jotkut piispat,

arkkipiispa mukaan luettuna, ovat antaneet mediassa lausuntoja, jotka ovat ristiriidassa

Raamatun opetuksen ja kirkkomme tunnustuskirjojen kanssa. Tämä on aiheuttanut pal-

jon mielipahaa ja hämmennystä niin lähetysväen kuin muunkin kirkkokansan ja työn-

tekijöiden keskuudessa. Kun piispainkokoukselle kuuluu toimintasuunnitelman ja

kirkkojärjestyksenkin mukaan kirkon oppia ja elämää koskevien linjakysymysten kä-

sitteleminen, niin minä esitän, että otatte Raamatun ja tunnustuskirjat esiin ja katsotte,

onko kaikki sanottu ja tehty mennyt niiden mukaan. Tehkää siitä sitten omat johtopää-

tökset itse kukin. Minä kaipaan ja uskoakseni moni muukin kaipaa kirkon johdolta ja

julistajilta selkeää perinteistä sanomaa, josta kuuluu paimenen ääni, "Näin sanoo

Herra". Sitä tämä aika ja yhteiskunta kaipaa. Nyt sanomaan on sekoittunut monesti

aivan liian paljon ihmismielipiteitä ja yleisen mielipiteen kosiskelua, mikä ei ole Kris-

tuksen kirkon tehtävälle eduksi. Olen iloinen, kun löysin kirkon tiedotuskeskuksen kes-

keisten kehityshankkeiden kohdasta 2.2 sivulla 27 iskulauseen "Nostamme esiin kirkon

profeetallisen äänen osana jumalanpalveluselämää ja yhteiskunnallista vaikuttamista."

Tehkää todella näin ja tehkäämme myös me kaikki omalta osaltamme rukouksin

22

omalla paikallamme. Nyt on totuuden hetki, sillä kirkkoomme sopii se varoitus, mitä

Jeesus sanoi fariseuksille Matteuksen evankeliumin 12 luvun jakeessa 25: " Jokainen

valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kau-

punki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat." Kiitos.

Piispa Luoma Tapio: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Liityn aikaisemmin Stig

Kankkosen esittämään puheenvuoroon, joka kosketteli aurinkorannikon suomalaista

seurakuntakotia ja totean vain siihen liittyen, että joskushan meidän on mentävä kauas

nähdäksemme lähelle. Matkailun yksi merkitys ja ulkomailla asumisen tärkeitä seu-

rauksia on se etäisyys, joka antaa mahdollisuuden arvostaa paitsi vierasta niin ennen

kaikkea myös sitä, mikä on omaa. Tässä mielessä kirkon ulkosuomalaistyö, jonka toi-

mikunnan puheenjohtajana nykyisessä tehtävässä työskentelen, on omalla tavallaan to-

teuttamassa tätä mahdollisuutta ulkomailla asuvien suomalaisten osalta niin, että he

voivat kokea, miten kirkko voi olla heitä lähellä. Ja hämmästyttävää onkin ollut se ha-

vaita, miten ulkomailla asuvien ja ulkomailla matkailevien suomalaisten suhde kirk-

koon on poikkeuksetta lämmin ja läheinen. Ja en voi olla ajattelematta, ettei tällä voisi

olla myönteisiä seurauksia myös kirkollemme täällä Suomessa. On hyvä muistaa, että

tämä aloite, mikä nyt on valitettavasti tullut tietysti vähän jälkikäteen mutta eri syystä

johtuen se ei ehtinyt ajoissa normaaliin käsittelyyn, on tärkeä muistaa, että tässä aloit-

teessa käsittelemme oman kirkkomme työtä, ei sitä, että tässä haettaisiin avustusta jon-

kun toisen yhteisön hyväksi vaan nimenomaan oman kirkkomme työstä on kysymys.

Edustaja Vesti Aino: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Minä luin tätä toiminta-

suunnitelmaa seurakuntarakenneuudistukseen valmistautumisen silmälasien lävitse.

Täällä löysin sivulta 11 tästä varsinaisesta toimintasuunnitelmasta hyvän periaatteen:

"Pohditaan kokonaisuuden tarkoituksenmukaisuutta, mitä uudistaa valtakunnallisesti

yhtenäisiksi, mitä taas hoitaa alue- tai paikallistasolla". Tuntuu tärkeältä miettiä, että

millä tasolla mistäkin asiasta on viisasta päättää ja miten sitä sitten johdetaan yhdessä.

Täällä Kirkkohallitus on perustanut kolme eri työryhmää tätä hanketta varten: seura-

kuntarakenteiden työryhmän, seurakuntatalouden työryhmän ja rakennemuutoksen

tuen työryhmän. Olisin ollut kiinnostunut tietämään, mitä tämä viime mainittu pitää

sisällään mutta kuten kuulimme, keskiviikkona on tästä lisäinformaatiota.

Toiseksi iloitsin siitä, että myöskin nämä kirkon tutkimuskeskuksen hankkeet, joita on

selvitetty siinä liiteosassa sivulla 31, liittyvät keskeisesti seurakuntarakenneuudistuk-

seen nimenomaan ajatellen sitä evankeliumin julistamis- ja yhteisönrakentamistehtä-

vää. Kaikki kolme hanketta tuntuvat erittäin tarpeellisilta ja ajankohtaisilta. Siellä oli

tämä "Kirkon muuttuva yhteisöllisyys". Siinä pohditaan mm. niitten osallistumatto-

mien seurakuntalaisten suhdetta kirkkoon, hengellistä elämää verkossa ja myöskin

kirkkoon sitoutumisen alueellisia eroja. Niin kuin viime kevään keskusteluissa huoma-

simme, niin meillä on hyvin monta todellisuutta Suomessa ja erilaisia haasteita riip-

puen missä päin asumme ja toimimme.

23

Toinen hanke kirkon tutkimuskeskuksessa on tämä "Uskonnollinen kasvatus elämän-

kaaressa", johon liittyy keskeisesti tradition siirtäminen uudelle sukupolvelle, mihin

tämä Erkki Kujalakin eräässä mielessä viittasi näillä radion lasten ohjelmilla. Ja kolmas

on sitten "Virsitutkimushanke". Nämä kaksi viimeistä liittyvät sillä tavalla yhteen, että

virret ja muu hengellinen musiikki ovat edelleen tärkeässä asemassa tradition siirtämi-

sessä uudelle sukupolvelle. Laulaminen kiinnittää ikäluokkia siihen uskon yhteisöön ja

uskon tulkintaan. Ja lisäksi toinen tärkeä kirkon tutkimuskeskuksella oli tämä tavoite

lisätä näistä tutkimuksista tiedottamista. Tutkimuksen tarkoitus on vaikuttaa, että se

tulisi käyttöön jollakin tavalla ja sitä sovellettaisiin. Tämä tiedon levitys tapahtuu se-

minaarien ja mm. tätä erinomaista teologia.fi-sivustoa tukemalla. Sitä kautta voi löytää

uutta innostusta ja ihan jopa uusia toimintamuotoja siihen omaan työhön.

Vielä katselin tätä seurakuntarakenneuudistusasiaa; vaikka meillä lainsäädäntö on kes-

ken, niin siihen on kuitenkin valmistauduttava muulla tavalla. Ja kun luin niitä valtio-

varainministeriön kuntarakenneuudistussivuja, ja sieltä näitä erilaisia perusteita talous-

ja työpaikkaomavaraisuus- sekä yhdyskuntarakenneperusteita ja mietin, että marras-

kuun loppuun mennessä on kuntien annettava se vastaus, että keiden kuntien kanssa

tätä selvitystä lähdetään tekemään, juolahti mieleeni sekin, että entäpä, jos sinne ja

tänne Suomen kartalle jääkin niitä kuntia, jotka syystä tai toisesta jäävät kuntaliitosten

ulkopuolelle. Ja millä tavalla sitten näitä, heille aletaan etsiä näitä seurakuntayhtymä-

kumppaneita, koska kuitenkin olemme päättäneet, että kaikkien seurakuntien on kuu-

luttava yhtymiin. Olen ymmärtänyt, että hiippakunnat johtavat käytännössä tätä. Siellä

saattaa myöskin tuossa kahvipöytäkeskustelussa nousi sellainen ajatus että saattaa

tulla joku hyvin pieni yhtymä ja kun rovastikuntia ei enää ole niin mistä tämä pieni

yhtymä sitten voisi löytää sitä uutta yhteistyömateriaalia mutta näistä varmaan keskus-

tellaan lisää myöhemmin.

Mutta kun etsin tätä konkretiaa, yritin päästä tähän seurakuntarakenteeseen käsiksi niin

löysin sieltä esimerkkejä Tampereen hiippakunnasta ja Porvoon hiippakunnasta. Tam-

pereen hiippakunnassa näköjään lähdetään marraskuussa liikkeelle tällaisella laajalla

rintamalla. Siellä on kutsuttu kaikki kirkkoherrat, talouspäälliköt, hiippakuntaval-

tuusto, kirkolliskokousedustajat, johtavat luottamushenkilöt ja lisäksi myös työyhtei-

sökonsultteja. Ja he miettivät, tarkoitus on luoda yhteisen tulevaisuuden ajattelun tila,

suunnitella yhdessä, miten kirkon rakenneuudistusta tehdään Tampereen hiippakun-

nassa. Ja Porvoossa taas käsittääkseni vierailtiin näissä yksittäisissä seurakunnissa.

Näiden erilaisten valmistautumisten yhtenä sisältönä on se, että seurakunta on pyhien

yhteisö ja se yhteisön rakentaminen ja rakentuminen se on lainsäädäntöä, se on raken-

teita, mutta se on vielä jotain muutakin. Se on sitä luottamuksen syntymistä ja sitä, että

meillä ois tarve ymmärtää sitä muutosta ja sitoutua siihen. Olin ilahtunut, että Tampe-

reen hiippakunnan suunnitelmassa oli myöskin sanoitettu meille muillekin innos-

tukseksi, näin ajattelen sivuilla 4243 siinä varsinaisessa suunnitelmassa. Miten he tätä

pyhien yhteisöä ovat vahvistamassa? Heillä on mm. tällainen "Kasvojen teologia" -

24

foorumi ja hengellisen ohjauksen rakenteen kehittäminen ja siellä on ihan tarkasti ker-

rottu mitä se sisältää. Tiedän, että meillä on myöskin omassa hiippakunnassa saman

tyyppistä toimintaa ja taisi olla ihan jokaisen hiippakunnan sivuilla mutta siellä ei ollut

tarkemmin kerrottu mitä ne sisältävät ne tavoitteet.

Moni meistä on päättämässä tästä asiasta usealla tasolla; paikallisseurakunnassa, hiip-

pakunnassa ja sitten vielä täällä yhdessä. Ja minulla ei ole tähän toimintasuunnitelmaan

mitään lisäehdotuksia mutta sisällöllisesti haluaisin heittää teille yhden haasteen tuolta

kuntapuolelta. Nimittäin arkkihiippakunnan alueella Satakunnassa Kokemäen ja Huit-

tisten kaupunginjohtajat, Köyliön hallintojohtaja sekä yksi luottamushenkilöaktiivi oli-

vat perustaneet tällaisen "Kuntarakenneuudistus"-rokkibändin. Kuulemma menneinä

vuosina ei olisi tullut kysymykseenkään, että he soittaisivat samassa bändissä mutta

nyt kun valtio ehdottaa heitä samaan kuntajakoselvitysalueeseen niin he haluavat käydä

laulu ja musiikki edelläpäin tätä yhteistä haastetta. Ja haluan ihan vakavissani ehdottaa,

että kun me teemme näitä seurakuntarakenneselvityksiä ja -esityksiä niin järjes-

täisimme niiden kokousten lisäksi myöskin tällaisia vapaamuotoisempia tilaisuuksia

kuten saunailtoja tai yhteislaulutilaisuuksia, jossa voisi se tunnepuoli ja hengellinen

yhteys sais ravintoa, voisimme innostua ja löytää keskinäistä kiintymystä ja iloa niin

kuin täälläkin kun laulamme yhteisessä messussa tai tuolla kahvipöytäkeskusteluissa

etsimme sitä yhteistä tuttuutta ja iloa ja luottamusta.

Edustaja Juntunen Sammeli: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Minulla on taas

asiaa tästä kirkon tiedotuskeskuksen suunnitelmasta. Olen siitä puhunut edellisinäkin

vuosina. Ja meinasin, että tänä vuonna nyt en enää puhu mutta sitten eräs toinen edus-

taja sanoi kiinnittäneensä huomiota samoihin asioihin ja koska hän ei oo mikään pe-

rusänkyrä vaan tämmönen valoisan avarakatseinen säteilevä henkilö niin päätin uskal-

taa, että vielä kertaalleen otan tämän asian esille. Sivulla 27 tässä varsinaisessa toi-

minta- ja taloussuunnitelmassa, jälleen huomiotani kiinnitti tuo, että kirkon tiedotus-

keskus haluaa nostaa esille tämän, että he tuottavat eri kanaville ja verkkoon ohjelmia

ja muita sisältöjä liittyen uskontoon, elämän katsomukseen ja eettisiin kysymyksiin,

pitäen sisällään myöskin muut uskonnot. No siitä kertaalleen jo äänestettiin ja olitte

sitä mieltä, että olkoon niin ja enpä siis siihen puutu.

Mutta sitten jäin miettimään sitä, että tuossa Keskeiset tehtävät ja kehityshankkeet -

kohdassa ensimmäinen kohta on hengellisyyden tukeminen ja siihen kuuluu se, että

"nostamme rohkeasti kristinuskoon, kirkkoihin, muihin uskontoihin ja hengellisyyteen

liittyviä kysymyksiä suomalaiseen mediaan ja teemme näkyväksi hengellisen ulottu-

vuuden ihmisen arjessa ja osana yhteiskunnallista elämää." Jäin miettimään, että onko

tässä takana nyt sitten sellainen teologia, että samaa että mistä uskonnosta on kyse.

Joka tapauksessa on kyse hengellisyydestä ja sen tukemisesta. Onko tämä nyt niin kun

ihan asiallista ajattelua? Kuulimme kyllä kansliapäällikkö Keskitalolta ihan hienon sel-

vityksen siitä, että kirkon tiedotuskeskuksen taustalla ei ole mitään erilaista teologiaa

25

kuin mikä kirkolla yleensä on. Mutta jotenkin jää mietityttämään, että onko tosiaan

noin. Jos hengellisyyden tukemiseen liittyy muiden uskontojen esiin nostaminen ja se

on tätä hengellistä ulottuvuutta.

No tuokin varmaan voi mennä ehkä läpi tuommoisenaan mutta sitten tuo kohta neljä,

Kirkon vaikuttavuuden tukeminen: "Vahvistamme kirkon ja sen viestin näkymistä me-

diassa ja toimimme vuorovaikutteisesti. Teemme näkyväksi uskon ja uskontojen to-

deksi elämisen arjessa kirkon uuden strategian linjausten mukaisesti." Niin tuossa on

kyllä pakko kysyä, että onko tosiaan kirkon uudessa strategiassa, sen linjauksissa, että

meidän tehtävämme on tehdä näkyväksi muiden uskontojen todeksi elämistä arjessa?

Eikö siellä pikemminkin puhuta siitä, että nostamme esiin itse sanoman? Ja ei kai se

itse sanoma voi olla riippumaton siitä, että mikä uskonto on kyseessä. Jos meillä nyt

määrärahat, resurssit niukkenevat, niin eikös se ois ihan hyvä säästökohde, että jätet-

täisiin muiden uskontojen edustajalle itselleen heidän oman uskontonsa arjessa elämi-

sen esiin nostaminen. Ei minulla ole mitään muita uskontoja vastaan, ne ovat ihan iha-

nia asioita mutta vois jättää heille itselleen niitten esiin nostaminen. Ja ajatella, että ei

se välttämättä ole samaa hengellisyyttä kuin meillä. Uskonnot ovat erilaisia. Ja kysyn-

kin ihan suoraan, että onko tosiaan meidän uudessa strategiassa linjauksena, että nos-

tetaan muita uskontoja näkyviksi? Ja jos ei ole, niin tulen esittämään sitten tarkem-

massa keskustelussa muutosta tuohon, että se vois olla esimerkiksi, että "teemme nä-

kyväksi kristinuskon sanoman todeksi elämisen arjessa kirkon uuden strategian lin-

jausten mukaisesti."

Piispa Luoma Tapio (vastauspuheenvuoro): Herra arkkipiispa, hyvät edustajat. Strate-

giatyöryhmässä, joka valmistelee siis uutta strategiaa, jonka määrä on olla valmis ensi

kevään mittaan. Siellä ei ole keskusteltu siitä, että millä tavalla muita uskontoja otet-

taisiin huomioon. Olemme keskustelussa tähän asti pysyttäytyneet tässä oman kirk-

komme strategian muotoilemisessa.

Edustaja Korolainen Katri: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kiitos kans-

liapäällikkö Keskitalolle ja kirkkoneuvos Rantaselle perusteellisista alustuksista. Ha-

luaisin esittää muutaman tarkentavan kysymyksen kirkkohallituksen toiminnasta Toi-

minta- ja taloussuunnitelmassa. Ensinnäkin kiinnittäisin huomioita sivulla 16 esiteltyi-

hin strategisiin hankkeisiin. Taulukoissa esitellyt hankkeet ovat meille edustajille jo

hyvin tuttuja mm. Hengellinen elämä verkossa -hanke nousee suoraan voimassa ole-

vasta kirkon strategiasta Meidän kirkko 2015, josta tänään on myös puhuttu paljon.

Uuden strategian luomiseen on tässä sivulla 16 esitetyssä taulukossa varattu tälle vuo-

delle 120 000 euroa, tulevalle vuodelle 80 000 ja vuodelle 2015 40 000 euroa. Verrat-

tuna esimerkiksi Hengellinen elämä verkossa -hankkeeseen, joka on ollut vuositasolla

miltei miljoonan hanke, summat ovat mielestäni aika pieniä. Kysyisinkin, onko meillä

varauduttu siihen, että keväällä hyväksyttävä uusi strategia saattaa nostaa esiin myös

uusia suuria hankkeita kirkon piirissä ja mistä nämä kustannettaisiin? Lisäksi haluaisin

26

kysyä, mistä edellisen strategian linjauksesta nousee reformaation juhlavuositeema?

Millä tavalla tämä hanke palvelee strategisten tavoitteidemme toteutumista?

Kuulimme äsken alustuksissa myös kirkkoneuvos Rantasen esityksestä, että noin nel-

jännes kirkkohallituksen budjetista menee edunvalvontaan ja vaikuttamiseen, mikä

mielestäni on erinomaista. Yritin löytää tälle toiminnalle suunnitelmasta koostettuna

tavoitteita ja mittareita sen työn onnistumiseen. Jos neljännes kirkkohallituksen budje-

tista menee vaikuttamistyöhön, miksi tällä ei ole vaikuttamistyön kohteita tai tavoitteita

ei ole kirjoitettu selkeästi auki? Ainakaan minä en niitä sieltä pystynyt löytämään. Kun

mietin, että mistä tämä löytyisi, niin selkein kohta oli mielestäni kirkkohallituksen Ju-

malanpalvelus ja yhteiskunta -osasto ja liiteosan sivulla 19 ehdin jo hieman innostua,

kun tekstissä mainittiin osaston työstä seuraavaa: tehtävä toteutuu yksikön eri työ-

aloilla yhteiskunnallisen vaikuttamisen avulla ja tehtävän kannalta tarkoituksenmukai-

sen verkostoitumisen kautta. Lisäksi kouluttamalla, tiedottamalle ja näin edespäin.

Kuitenkin sivun alla näkyvistä osaston kehityshankkeista ja toiminnallisista tavoitteista

en pystynyt löytämään maallikkona kauheasti näitä vaikuttamistyön elementtejä vaan

nimenomaan jumalanpalveluselämän kehittämistyötä ja saavutettavuuden edistämistä.

Nämä ovat mielestäni äärimmäisen keskeisiä mutta kysyisin, että eikö tässä osassa pi-

täisi näkyä myös sen muun yhteiskunnallisen työn merkitys? Osastolla tehdään muun

muassa kovin arvokasta työtä työpaikka- ja korkeakoulupappien verkoston koordinoin-

nilla ja työn kehittämisellä, miksi nämä eivät näy esimerkiksi näissä kehityshankkeissa

ollenkaan. Kirkossamme eletään murroksen aikaa, kun yhä harvempi jäsen kokee seu-

rakuntatyön merkittäväksi. Kokisinkin, että juuri tässä vaiheessa meidän kannattaisi

panostaa nimenomaan työhön, joka ei keskity pelkästään kirkkosalien sisälle vaan työ-

paikoille, oppilaitoksiin, ABC:n kahviloihin ja kauppakeskuksiin. Sinne missä ne mei-

dän jäsenetkin ovat.

Edustaja Tynjälä Toive: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat ja

kaikki salissa olijat. Kirkon talouspuolella on etenemässä seurakuntien talousasioiden

hoito ja keskittäminen kirkon palvelukeskukseen. Tarkoituksena on kustannusten hil-

lintä mutta nyt jo näyttää siltä, että kustannuksen karkaavat käsistä. Kannatan edustaja

Kujalan puheenvuoroa näiltä osin. Kirkon budjetissa ja Toiminta- ja taloussuunnitel-

massa on esitetty rahaa tähän muutokseen 200 000 euroa tulevalle ja seuraavalle vuo-

delle sekä puoli miljoonaa vuodelle 2016. Vain pieni osa seurakuntia on eturivissä ha-

lunnut mukaan tähän muutokseen niin kuin täällä aikaisemmin on kuultu. Valtaosa

seurakunnista haluaa loppupainotteisesti mukaan, jos ollenkaan. Miksi? Kaikkien seu-

rakuntien pitäisi olla mukana 2017, jolloin vasta viimeiset 120 seurakuntaa tulisi mu-

kaan. Jotta aikaistuksessa onnistuttaisiin, tarvitaan paljon uutta avustusrahaan vuosille

1416, jopa porkkanarahaa. Kirkon palvelukeskukseen pakotetut seurakunnat tarvitsi-

vat paljon nykyistä enemmän tukea omien toimintojensa kehittämiseen siirtymisen jäl-

keen. Nyt näyttää käyvän monille niin, että Kipa hoitaa osan tehtävistä mutta seura-

kunnat eivät hahmota omaa osuuttaan taloushallinnon hoitamisessa. Tarkoittaako tämä

27

pidemmällä aikavälillä sitä, että kustannukset nousevat myös seurakunnissa, vaikka

tarkoitus on ollut kustannustehokkuus? Alhaalta päin katsottuna koetaan Kipan toi-

minta melkeinpä ala-arvoisena. Paitsi Kipan myös muiden yhteishankkeiden palvelu-

taso koetaan olevan pielessä esimerkiksi IT-asioissa. Kun tässä Kipan tapauksessa nyt

osa seurakuntien töistä siirtyy muualle, on paikallisesti tarkoituksen mukaista miettiä

henkilöjärjestelyjä aina, kun työpaikka vapautuu eläkkeelle siirtymisen tai muun syyn

vuoksi. Pienemmissä seurakunnissa voi löytyä yhdistelmävakansseja kirkkoherranvi-

rastoon ja talousosastoon. Kipa onkin ehkä tehokas, mutta ovatko seurakunnat sitä

muutoksen jälkeen?

Uusien prosessien hahmottaminen ja suunnittelu helpottuisi kovasti, jos kirkon keskus-

hallinto ohjeistaisi toimintojen uudelleen muotoilua. Tähän hiukan viitattiin jo tässä

edellä. Voisi olla perusteita, että palkattaisiin projektihenkilö, joka kävisi seurakuntien

kanssa miettimässä asiaa, seurakuntien omista lähtökohdista heidän omilla pelikentil-

lään. Ja esittäisi sen jälkeen ratkaisuehdotuksia kullekin seurakunnalle. Arvoisa pu-

heenjohtaja, toivon, että talousvaliokunta ottaisi kertomani huomioon valmistellessaan

mietintöä budjetista talous- ja toimintasuunnitelmasta. Minulla on kentältä terveiset tä-

hän strategiatyöhön, jota täällä jo esiteltiin. Luen erään henkilön minulle lähettämäni

kirjeen. Koskee nimenomaan diakoniatyötä seurakunnissa. "Oma kokemukseni, kun

olin loppuun palanut ja uupunut (masentunut) niin odotin seurakunnan lähentymistä,

kohtaamista ihminen ihmiselle. Masentunut käy syvää kamppailua itseensä selviyty-

misen kanssa. En luota kehenkään, enkä pelkää tuomituksi tulemista. Itse kun teen ny-

kyään vertaistukiasiaa, täytyy ihminen kohdata tasa-arvoisesti, täytyy löytää syyt uu-

pumukseen ja pelkoon. Kirkon työntekijät, joiden apua odottaa, eivät kohtaa uupunutta

ihmisenä. Ovat vain kirjanoppineita ulkokultaisia leipätyöntekijöitä paljoltakin. Eivät

terveet tarvitse parantajaa vaan uupuneet odottavat parannusta. Tällaista tekstiä nyt ly-

hyesti sain aikaiseksi siihen kysymykseesi. En tiedä, haluaako kirkko syventyä tähän

asiaan. Tuntuu vain, että raha ratkaisee, miten kirkko toimii ja mitä se seurakuntalai-

silta odottaa." Näin, kiitos.

Edustaja Hiilamo Kirsi: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. täällä sivulla 27 on

otsikko Kirkon vaikuttavuuden tukeminen: vahvistamme kirkon ja sen viestin näky-

mistä mediassa ja toimimme vuorovaikutteisesti. Mediassa vuorovaikutteisesti. Inter-

net on media. Hengellinen elämä verkossa -hankkeen siirtymäkausi päättyy vuoden

2014 lopussa, mikä ilmenee myöskin myöhemmin tässä sivulla 29. Hankkeessa on ol-

lut iso kaari. On koulutettu, motivoitu ihmisiä. Mitä ilmeisemmin on ollut niin, että

seurakunnan työntekijät ovat pääosin olleet erittäin motivoituneita, Kirkkohallituksen

työntekijöistä puhumattakaan. Tällä hetkellä seurakunnissa käyttää sosiaalista mediaa

Hannu Majamäen arvion mukaan noin 500 työntekijää sillä tavoin, että sillä on myös

seurakuntatyölle, seurakuntalaisille merkitystä. Millä tavalla Hengellinen elämä ver-

kossa -työ tulee osaksi seurakuntatyötä tämän siirtymäkauden jälkeen niin, ettei sitä

tarvitse tehdä jotenkin tehdä jotenkin piilossa tai kaiken muun työn ohessa?

28

Yksi pullonkaula näyttää olevan myös se, että hyvin aikaansaadut kirkon yhteiset verk-

kopalvelut ollaan ilmeisesti ajamassa alas, kuten Suomi24.fi, joka vaatisi 4 000 euroa

kuukaudessa. Se on suhteellisen pieni summa ajatellen vaikuttavuutta. Kirkon jäsenten

kohtaaminen verkossa vaatii omia rakenteita, osaavia henkilöitä. Tässä ollaan kuultu,

miten rakennuksiin on pistetty paljon rahaa menneinä vuosina ajatellen juuri nimen-

omaan ihmisten kohtaamista. Ja nyt siellä aurinkorannikolla toivottavasti tulevaisuu-

dessakin näin tehdään. Tässä on hieman samaa, kun ajattelen Hengellinen elämä ver-

kossa, että tarvitseeko kirkko kirkkorakennuksia, tarvitseeko kirkko sosiaalisia raken-

teita, sillä tavoin, että tämä vuorovaikutteinen kosketuspinta ihmisiin on mahdollista.

Edustaja Kaskinen Anna-Mari: Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajatoverit. Kirkon ul-

kosuomalaistyön tehtävänä on vastata ulkomailla asuvien suomalaisten ja Suomessa

asuvien ulkomaalaisten parissa tehtävästä kirkollisesta työstä. Kirkkomme on tehnyt

ulkosuomalaistyötä jo vuodesta 1927, ja nykymuotoisella turistityöllä on ikää kolmisen

kymmentä vuotta. Tällä hetkellä työtä tehdään 40 eri maassa. Kirkollamme on ulko-

mailla 140 työntekijää. On alueita, joilla kirkon perinteinen siirtolaistyö hiipuu, koska

uusia siirtolaisia ei enää ole lähdössä. Näin on käynyt esimerkiksi joillakin alueilla

Australiassa. Ja on alueita, joilla suomalaisten määrä on huomattavassa kasvussa. On

tärkeää, että kirkkomme pystyy reagoimaan näihin muutoksiin suuntaamalla voimava-

roja sinne, missä niitä kulloinkin tarvitaan. Kirkon ulkosuomalaistyön keskeiset tehtä-

vät ja kehityshankkeet vuosina 20142016 pitävät sisällään muun muassa ulkosuoma-

lais- ja turistityön asemapaikkojen ja resurssien kohdentumisen arvioinnin ja tarvitta-

vien tarkistusten tekemisen, mikä tarkoittaa myös sitä, että kirkon ulkosuomalaistyötä

kehitetään muun muassa Aasiassa yhteistyökumppaneiden kanssa, ja matkapappihank-

keen kehittämistä. Tämän hankkeen tavoitteena on tuoda siirtolaispapin palvelut alu-

eille, joissa säännölliselle seurakuntatoiminnalle ei ole edellytyksiä. Aurinkorannikon

suomalainen seurakunta palvelee talvikautena lähes 30 000 henkilöä. Iglesia

Evangélica Luterana de Finlandia kokoaa päivittäin seurakuntakeskukseen 200300

suomalaista; joukossa on myös koululaisia ja opettajia paikallisesta koulusta, suoma-

laisesta koulusta. On täysin selvää, että vuonna 1997 hankittu 135 neliömetrin kokoi-

nen seurakuntakoti ei enää pysty vastaamaan tällaisen väkimäärän tarpeisiin, varsinkin

kun suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle suomalaisten määrän Aurinkorannikolla

odotetaan edelleen kasvavan. Pidän perusteltuna sitä, että kirkkomme tukee 150 000

eurolla tätä seurakuntakodin rakennushanketta.

Edustaja Ketonen Matti: Arvoisa puheenjohtaja, kirkolliskokousedustajat. Puheenvuo-

roni on lyhyt, mutta haluan ottaa itse omalta osaltani myönteisesti kantaa Aurinkoran-

nikon suomalainen seurakuntakoti -hankkeeseen. Aloitteessa todetaan, että hankkeen

kustannusarvio on 600 000 euroa. Seurakunta on laatinut Uusi seurakuntakoti -hank-

keen rahoitussuunnitelman, joka koostuu seurakunnan omasta rahoitusosuudesta,

pankkilainasta, säätiöiden ja yksityisten henkilöiden lahjoituksista sekä Suomen evan-

29

kelisluterilaisen kirkon lahjoituksesta. Kun tällaisella taustajoukolla tätä rahoituspoh-

jaa rakennetaan, niin hyvin maltillinen on 150 000 euron esitys kirkon osuudesta asi-

assa. Niin kuin äskeisessä puheenvuorossa tuotiin esille, 30 000 suomalaisen ihmisen

yhteisö on varsin suuri, ja tarvitsee kyllä tällaisen resursoinnin. Itselläni on kokemusta

ulkomaanmatkoiltani myös tästä toiminnasta, ja olen siellä nykyisessä pienemmässä

seurakuntakodissa hyvin viihtynyt. Toivon, että määrärahaesitys saa laajan kannatuk-

sen.

Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka: Puheenjohtaja, edustaja Juntunen kysyi, minkälai-

nen merkintä tai kirjaus kirkon strategiassa on koskien muita uskontoja. Tuossa nope-

asti löysin, että siellä on tällainen kirjaus: "tunnistamme pyhän muissa uskonnoissa".

Arvelin, että tuo KT:n painopisteviittaus sitten liittyy tähän kohtaan strategiassa. Katri

Korolainen kysyi strategian ja tulevaisuusselonteon jalkauttamiseen liittyvistä määrä-

rahoista. Nämä 80 000 ja 40 000 euroa on tarkoitettu ainoastaan näiden dokumenttien

painattamiseen, julkaisemiseen, ja niiden välittömään tiedoksi saattamiseen jonkinlai-

sen valtakunnallisen kiertueen muodossa. Kokonaan eri asia sitten on, jos tästä strate-

giasta syntyy tällaisia kehittämishankkeita. Niitä ei ole vielä budjetoitu laisinkaan. Ei

tiedetä vielä niistä painopisteistä lopullisesti. Ne täytyy sitten vuoden päästä hyväksyt-

tävässä budjetissa budjetoida, jos niin halutaan. Tuo vaikuttamistoiminnan vaikutta-

vuuden arviointi on todella vaikea asia. Tuohon prosenttiosuuteen, jonka Leena Ran-

tanen esitteli, on päädytty kohtuullisen tarkan, mutta kuitenkin arvioinnin pohjalta

on mietitty, mitä kukin ihan työntekijätasolla käyttää erilaisiin asioihin. On vaikea ar-

vioida esimerkiksi sen vaikuttamistoiminnan arvoa tai vaikuttamista, mitä me olemme

esimerkiksi tehneet kirkon yhteiskunnallisten tehtävien korvaamisasiassa, mutta paljon

sitä on tehty.

Edustaja Niiranen Pekka: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Kuten edustaja Väistö

täällä aikaisemmin, myös minä annan kiitosta kirkon tutkimuskeskukselle siitä, miten

se on esittänyt asiansa tässä paperissa. Tämä on esimerkillinen tapa, tästä voi heti ym-

märtää, miten tärkeätä tutkimustieto on seurakunnissa ja kokonaiskirkossa tapahtuvalle

päätöksenteolle. Se, että miten suomalaisten uskonnollisuus muuttuu, miten uskonnol-

linen kasvatus perheissä sukupolvien välillä muuttuu, miten virsi sen merkitys on

muuttunut; kaikki nämä ovat asioita, jotka koskettavat meitä ja toimintaa seurakun-

nissa. Juuri tällaista tutkimusta me tarvitsemme. No sitten pari kysymystä: kirkkohal-

litus esittää, että Suomessa asuvien ulkomaalaisten parissa tehtävään työhön varattai-

siin 310 000 euroa, josta 110 000 euroa sitten yleisavustuksina muutamille järjestöille,

ja yksi näistä järjestöistä on Kansainvälinen evankelinen kirkko Suomessa, eli Interna-

tional Evangelical Church in Finland ry, 30 000 euroa. No sitten täällä liiteosan ihan

vihoviimeisellä sivulla on pöytäkirjan ote, jossa kerrotaan, että tämä on tämmöinen

ehdollinen, edellyttäen siis tämä 30 000 euroa , että kirkkomme ja IEC:n välisen

yhteistyön pelisääntöihin liittyvän selvitystyön tulokset tukevat yhteistyön jatkamista,

30

ja että IEC sitoutuu kirkkomme vieraskielisen/maahanmuuttajatyön toimintaperiaattei-

siin, ja osaltaan tukee näiden periaatteiden mukaista seurakuntatyötä maahanmuutta-

jien parissa, ja niin edelleen. Kysymys kuuluu, että missä vaiheessa näissä neuvotte-

luissa on – olemmeko saavuttaneet yhteisymmärryksen siitä, että tämmöistä rahaa kan-

nattaa tämmöiselle puulaakille antaa? Ja vielä toinen kysymys: Kirkkohallitus haluaa

varata 1 050 000 euroa kalustomäärärahoihin Eteläranta 8:aan, ei sentään kymppiin,

mutta 8:aan, ja koulutuskeskuksen luentosaleihin sekä autohankintaan. Minkälaisesta

biilistä on kyse, ja kenellekä se on ajateltu tulevan?

Puheenjohtaja: Tässä vaiheessa totean, että silloin, kun käytätte puheenvuoroja omalta

paikaltanne, puheenvuoron maksimipituus on kaksi minuuttia. Jos ne ovat pitempiä,

niin pyydän vaikka kesken puheenvuoron siirtymään tänne. Kirkkoneuvos Huokuna.

Kirkkoneuvos Huokuna Pekka: Herra arkkipiispa, edustaja Korolainen kiinnitti huo-

miota puheenvuorossaan pariin seikkaan, joihin haluaisin tuoda muutaman näkökul-

man. Ensinnäkin, millä tavalla reformaation merkkivuosi tukee kirkkohallituksen stra-

tegian toteutumista? Strategiassa todetaan muun muassa, että pidämme esillä ja edis-

tämme kirkon näkökulmia ja viestimme muuttuvassa yhteiskunnassa. Reformaation

merkkivuodessa todetaan, että tavoite on edistää kirkon perustehtävän toteuttamista lu-

terilaisesti ja ekumeenisesti, sekä tehdä tunnetuksi kristinuskon ja luterilaisen refor-

maation merkitystä ja vaikutusta Suomessa. Tässä on aika vahva liittymäkohta, mutta

se on myös suuri haaste siinä mielessä, että tämä voi toteutua vain silloin jos me tämän

merkkivuoden toteutamme niin, että se ei jää vain seurakuntasalien seinien sisäpuo-

lelle, vaan siitä tulee koko yhteiskunnassa näkyvä, laaja yhteisen tekemisen hanke. Sii-

hen olemme tähtäämässä, ja sillä tavalla hanketta valmistelemassa.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja sen toteutuminen toiminnallisen osaston työssä,

josta oli esimerkkinä sivun 19 KJY:n eli Jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikön suun-

nitelmat, on toinen asia, johon lyhyesti kommentoin sen verran, että on varmaan aivan

totta, että missään tapauksessa kaikki se, mitä me teemme, ei mahdu tällaiselle yhden

sivun tiivistelmälle. Mainittiin muun muassa oppilaitostyö ja sen merkitys se on sitä

perustyötä, jota me teemme koko ajan, jota ei erikseen ole tänne ollut mahdollistakaan

nostaa näihin otsikkoihin, mutta tuosta sivun 19 keskeisistä toiminnallisista tavoitteista

esimerkiksi oman vieraanvaraisuuspainopistetyöskentelymme, kuin myös ympäristö-

toiminnan kautta, joka on siinä seuraavana pampulana merkitty. Näiden kautta kyllä

yhteiskunnallista vaikuttamista tapahtuu. Peruskysymys on se, että meidän perustyös-

sämme on hyvin paljon yhteiskunnallista vaikuttamista, jota ei voi erityiseksi kehittä-

miskohteeksi nostaa, koska se on, niin kuin sanottu, perustyötä.

Edustaja Tynjälä Toive: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät. Kun harvoin pääsee

tälle areenalle, niin tekee mieli tulla vielä uudestaan. Älkää nyt hermostuko. Rippikou-

31

lun tietotaito vientitavaraksi olisiko tämä osa lähetyskumppanuutta, vai mihin talous-

valiokunta tämän asian sovittaa tuossa budjetissa ja toimintasuunnitelmassa? Evanke-

lisluterilaisessa perinteessä on vankka sija rippikoululla, jonka käyminen on edellytys

myös kirkollisille toimituksille. Kaikista meidän nuorista rippiksen käy lähes 90 pro-

senttia. Lähellekään tähän lukuun ei ylletä missään muussa maassa. Suomessa rippi-

koululla on vahva perinne tehdään, kuten vanhemmat haluavat ja kaveritkin tekevät,

eli itse halutaan. Rippikoulu perustuu Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyyn. Rippikou-

lussa tutustutaan siihen, mitä kirkkomme opettaa esimerkiksi Jumalasta, kuolemasta ja

rukoilemisesta, sekä mietitään yhdessä monia tärkeitä kysymyksiä. Rippikouluun liit-

tyy myös paljon muuta. Suomalaisten ja ruotsalaisten uskonnollisuudessa tapahtuu rip-

piksen aikana enemmän myönteisiä muutoksia kuin muiden maiden nuorten keskuu-

dessa. Tutkija Kati Niemelä kirjoittaa Kristillinen kasvatus -lehdessä, että näissä

maissa nuoret oppivat rippikoulun aikana enemmän paitsi uskonnollisista asioista tie-

dollisesta näkökulmasta, myös heidän uskonsa vahvistuu, ja uskonnollinen aktiivisuus

lisääntyy enemmän kuin muissa maissa. He ovat myös tyytyväisempiä rippikouluunsa

ja haluavat muita useammin jatkaa seurakunnassa toimimista myös rippikoulun jäl-

keen. Keskeisenä selittävänä tekijänä tässä pidetään onnistunutta ja pitkää leirijaksoa.

Rippikoulun suomalaista tietotaitoa tulisi valmistella, lainausmerkeissä mutta tosis-

saan, vientitavaraksi. Venäjälle, Inkerin kirkkoon, Baltiaan ja niihin EU-maihin, joissa

rippikoulua ei vielä ole. Suomalaiset seurakunnat voisivat ensi vaiheessa järjestää nuo-

rilleen myös rippileirejä Inkerin ja Viron kirkkojen koulutuskeskuksissa ja kirkoissa.

Viron Talun leirikeskus on juuri valmistunut, ja siellä voidaan pitää kerralla 4070 rip-

pisläisen koulua. Suomalaiset esimerkiksi Herättäjä-Yhdistyksen parissa ovat ryh-

mänä, niin sanottuna kirveslähetyksenä, olleet rakentamassa edellä mainittuja kohteita,

ja niitä on nyt lukuisia rajan tuntumassa. Viimeksi Viron Talu on äsken vihitty käyt-

töön. Uskoisin suomalaisten isosten ja seurakuntien nuorisovastaavien olevan kiinnos-

tuneita tällaisesta rippileiristä ystäväkirkkomme piirissä ja myös Euroopassa. Onhan jo

nyt järjestetty talvijaksoja alppimaisemissa. Koulutus voitaisiin jakaa päivittäin puo-

liksi, jolloin venäläiset ja virolaiset olisivat opissa toisen, ja suomalaiset toisen puolen

päivästä. Tällä tavalla suomalaista rippikouluperinnettä voitaisiin ensi vaiheessa siirtää

Viroon, Venäjälle, Inkerin kirkkoon, ja myöhemmin Eurooppaan. Minulla on sellainen

käsitys, että paikalliset seurakunnat ryhtyisivät toteuttamaan rippikouluvientiä ja jär-

jestämään rippileirejä eri maissa varsin pienellä porkkanarahalla, jonka kirkkohallitus

voisi myöntää. Siis suuresta rahasta tässä kansainvälisessä työssä ei olisi kysymys. Ar-

voisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Koska minulle asti ei ajoissa saapunut tie-

toa budjettialoitteiden jättöpäivästä, uskallan edellä mainitut aloiteasiat ottaa esille

tässä lähetekeskustelussa. Toivon talousvaliokunnan ottavan asian esille ja harkitse-

van, millä määrärahalla rippikoulun vienti voisi toteutua. Toivon, että asia tulisi huo-

mioiduksi talousvaliokunnan valmistellessa mietintöä budjetista ja toimintasuunnitel-

masta.

32

Edelleen jatkan tästä seurakuntayhtymäasiasta. Juuri on ollut uutisointia, ja täälläkin

on ehditty jo puhua, että jokaisen seurakunnan pitää tulevaisuudessa kuulua johonkin

seurakuntayhtymään. Sitä minä näin etukäteen olen ihmettelemässä. Kevätistuntokau-

della piispa Tapio Luoma piti kovasti puheenvuoroissaan kiinni tästä ajatuksesta. Mi-

nun puheenvuoroni saattaa olla jästin heittämistä uuniin, vaikka kuulinkin äsken, että

sitä vielä kovasti pohditaan, ja tulee myöhemmin päätettäväksi. Pitääköhän meidän Il-

majoella jo mennä tässä asiassa edelle kuntarakenteen uudistamista? En tiedä ehdi-

täänkö, kun jo kuntaihmiset paitsi jäpittävät Ilmajoen itsenäisyyttä, ajattelevat ehkä

myös kuntaselvityksen tekoa Jalasjärven, Laihian tai Kurikan kanssa ei siis Seinä-

joen. No saisihan Ilmajoki siinä samalla Jalasjärveltä muutama tuhat uutta asukasta ja

40 000 000 velkaa kontolleen. Kristillisesti ajatellen siis ihan oikein rikkaille Kurikalle

ja Ilmajoelle. No, aina kehittyvällä kaupungilla on myös velkaa, eli Seinäjoen kaupun-

gilla, jos ja kun siihen Ilmajoki liittyy. Joka tapauksessa tulisi sekä kirkon että kunnan

piirissä selvittää laajasti, miten asioita olisi parasta hoitaa, ei tänään, vaan parinkym-

menen vuoden päästä, ja siitä eteenkin päin. Keskustelua seurakuntarakenteen muu-

toksesta odotan mielenkiinnolla, koska keväällä isojen seurakuntien, kuten Vantaan,

edustaja Pirjo Ala-Kapee, ja Jyväskylän, edustaja Tuulikki Väliniemi puhuivat mietin-

töä vastaan, eli eivät olleet hallintovaliokunnan mietinnön kanssa samaa mieltä. Piispa

Luoma on hallintovaliokunnan puheenjohtaja, joten ehkä hän virkansa puolesta puo-

lusti mietintöä. No, onhan hänellä kokemusta Seinäjoelta kolmesta kappeliseurakun-

nasta.

Seurakuntarakenteen kehittäminen ei ole kokouksen asialistalla omana pykälänään,

mutta siihen viitataan budjettikirjassa, joten varmaan keskustelua siitä viriää, kuten

olemme jo nähneet. Kirkkohallituksen mukaan kehittämistarve nousee kirkon omista

tarpeista, vaikka siinä seurataan myös kuntarakenteen kehitystä, kuntauudistuksen ai-

kataulua ja uuden kuntalain valmistelua. Arvoisa puheenjohtaja, minusta tuntuu, että

tätä rakennehanketta ajetaan liiaksi ylhäältä alaspäin. Liekö paikallisseurakunnilta

tässä asiassa kysytty, mitä he haluavat uudistukselta. Kun kirkolliskokouksen kevään

päälinjausten mukaan hiippakunnilla on keskeinen rooli yhtymien muodostamispro-

sessissa, jäävätkö paikallisseurakunnat jatkossa odottamaan kädet ristissä mitä tuleman

pitää? Onko esimerkiksi koko isolla Etelä-Pohjanmaalla tai pienemmällä Seinäjoen

seudulla kaikki seurakunnat kokoava seurakuntayhtymä? Olemme ehkä viisaampia tu-

levan vapun jälkeen, kun seuraava kirkolliskokous on koolla. Kiitoksia.

Puheenjohtaja: Tässä vaiheessa toistan vielä sen, että keskiviikkona kello 18 alkavan

täysistunnon jälkeen on informaatiotilaisuus, jossa kerrotaan kirkkohallituksen valmis-

telun vaiheesta tässä asiassa, seurakuntarakenteen uudistuksessa. Vastauspuheenvuoro

kirkkoneuvos Huokuna.

33

Kirkkoneuvos Huokuna Pekka (vastauspuheenvuoro): Arkkipiispa, olen varautunut

vastaamaan keskiviikon kyselytunnilla edustaja Tynjälän rippikoulua koskevaan kir-

jalliseen kysymykseen, joka on suurin piirtein sama kuin jonka hän esitti juuri nyt.

Edustaja Seppälä Tapio: Arvoisa puheenjohtaja, sisaret ja veljet. Vuonna 2017 viete-

tään reformaation 500-vuotisjuhlaa, joka on myöskin tässä talousarviossa ja toiminta-

suunnitelmassa otettu huomioon. Annan siitä yhden ikään kuin esimakupalan tuolta

Porin Teljän seurakunnasta. Siellä tehtiin joidenkin ammattilaisten ja suurelta osin har-

rastajien voimin Luther-näytelmä, ja näytelmän nimeksi oli siteerattu silloisen paavin

arviota Lutherista, eli se oli "Villikarju viinitarhassa". Ja tätä näytelmää esitettiin Tel-

jän seurakunnan juhlavuotena vajaan viikon ajan, ja niissä näytelmissä, niitä oli 56

kappaletta näytelmiä, siellä oli yli 3 000 katsojaa, ja useista näytöksistä jouduttiin kään-

nyttämään osa katsojista ovelta pois, kun ei enää laillisia eikä laittomia paikkoja löy-

tynyt. Ja ajattelen, että reformaation juhlavuosi on kirkolle yksi omasta sanomasta nou-

seva etsikon paikka. Kun talousvaliokunta käsittelee taloutta ja toimintasuunnitelmaa,

niin kannattaa miettiä, olisiko mahdollista ehkä vieläkin enemmän tätä reformaation

juhlavuotta ottaa esille. Ja ymmärrykseni mukaan monissa muissa maissa reformaation

juhlavuoden viettäminen on jo oikeastaan aloitettu, että me olemme täällä Suomessa

vähän jälkijunassa. Ja tiedän, että tätä on suurella sydämellä nyt jo valmisteltu ja mie-

titty, mutta rohkaisen siihen, että tähän laitettaisiin vieläkin enemmän voimavaroja

kuin tällä hetkellä.

Edustaja Aakko Antero: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat. Yhden asian

nostaisin vielä tässä esille, ja se on hiippakuntien rooli talousasioita käsiteltäessä. Kun

tutkin noita lukuja, niin heräsi mieleeni kysymys siitä, mikä mahtaa olla se jakoperuste,

jolla näitä rahoja on jaettu. Sen verran sain selville, että kiinteä osuus on yli 60 %.

Mielestäni tämä asia on sellainen, jota varmasti kannattaa miettiä, onko se nykypäivää.

Eri puolilla maata toiminnat ovat hyvin erilaisia. Kirkosta eroaminen on toisissa hiip-

pakunnissa suurempaa, toisissa pienempää, ja tällainen toiminta nimenomaan tukee

sitä ajatusta, ja minun ajatustani, että väestömäärällä (tällä kirkkoon kuuluvien mää-

rällä) olisi ratkaiseva merkitys siihen kokonaisbudjettiin, mitä on käytettävissä.

Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka: Puheenjohtaja, edustaja Niiranen kysyi, missä vai-

heessa Kansainvälisen seurakunnan kanssa käytävät neuvottelut on, joista tuossa toi-

mintasuunnitelmassa on mainittu. Kimmo Kääriäinen, kirkkoneuvos, ei ole paikalla,

mutta tässä on vähän viestiä kulkenut, niin olen saanut nyt sellaisen käsityksen, että

alustavaa keskustelua on ollut, tunnustelua ilmeisesti enemmänkin kirjallisessa muo-

dossa, mutta keskustelu on vielä kesken. Toinen taho, joka on tukenut tätä seurakuntaa,

on Helsingin seurakuntayhtymä, ja ymmärtääkseni se on tehnyt päätöksen jatkaa seu-

rakunnan tukemista. Mutta tämä on kirkkohallituksen ja sen ulkoasiain osaston osalta

vielä vähän kesken. Niirasen puheenvuorossa oli viittaus kirkkohallituksen uuden toi-

mitalon kalustamiseen. Kalustaminen maksaa sen mitä se maksaa, ne kalusteet ovat

34

aivan normaaleja toimistokalusteita, mitä sinne tullaan hankkimaan, sen voin vakuut-

taa. Ja sitten oli kysymys autosta. Kirkkohallituksella on viisi henkilöautoa, joita käy-

tetään noin 250300 työntekijän virka-ajoihin, mennään johonkin pitämään koulutusta

tai seminaaria. Joskus on edullisempaa käyttää autoa kuin mennä julkisella. Niitä käy-

tetään kirkkohallituksen yhteisiin ajoihin, ja nyt on tarkoitus uusia yksi näistä henkilö-

autoista.

Edustaja Simola Pertti (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puheenjohtaja. Kun kanslia-

päällikkö viittasi Helsingin seurakuntayhtymän avustukseen, niin se on tällä hetkellä

seurakuntayhtymän talousarvioehdotuksessa. Myöskin Helsingissä keskustellaan vielä

näistä toimintaperiaatteista ja yhteistyön periaatteista. Vasta joulukuussa tiedetään,

mitä kirkkovaltuusto päättää.

Edustaja Kerola Raili: Arvoisa puheenjohtaja. Täällä on muutamassa puheenvuorossa

viitattu rakenneuudistukseen, ja on arkkipiispan suulla todettu, että keskiviikkona siitä

sitten voidaan keskustella enemmän. Kysyisinkin, onko siinä tilaisuudessa mahdolli-

suus esittää kysymyksiä vai olisiko nämä kysymykset syytä antaa jo ennen tätä keski-

viikon tilaisuutta. Tarkoitan nyt lähinnä sitä, että tälle normaalille kyselytunnille en

sitten laittaisi tätä rakenneuudistusta koskevaa kysymystä.

Puheenjohtaja: Keskiviikon informaatiotilaisuudessa on mahdollista tehdä kysymyk-

siä.

Edustaja Salo Kalervo (vastauspuheenvuoro): Arvoisa arkkipiispa. Tästä kansainväli-

sestä seurakunnasta vielä sen verran, että myöskin Espoossa tehdään tiivistä yhteistyötä

International Evangelical Church -yhteisön kanssa. Historiallisesti tuo yhteisö on kirk-

kohallituksen perustama, ja Amerikan Luterilaisen kirkon (ELCA) kanssa yhteistyötä

on harjoitettu. Jäsenistö on hyvin sekalaista seurakuntaa. Siellä on maahanmuuttajia,

jotka edustavat erilaisia kirkkokuntia. Luterilaiset ovat vähemmistönä ja jäsenistön

taustayhteisönä on kaikkea mahdollista helluntailaistyyppisistä seurakunnista katoli-

seen kirkkoon. Espoossa tuo yhteisö kokoaa yli 50 ihmistä viikoittain, Helsingissä ym-

märtääkseni satakunta. Yhteistyötä tehdään pääkaupunkiseudun seurakuntien kanssa,

myöskin Espoon kanssa, ja neuvottelut ovat olleet käynnissä yhteistyön laadusta. Ehkä

yksi neuvotteluiden hankaluus on siinä, että kun tämä yhteisö on tunnustuspohjaltaan

niin kovin epämääräinen, tämä aiheuttaa monenlaisia keskusteluja siitä, millaisen yh-

teisön kanssa keskusteluja käydään. Pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymät ovat

myöskin perustaneet englanninkielisen työn papin viran, ja hän käy hyvinkin tiivistä

keskustelua tämän International Evangelical Church -yhteisön kanssa. Pidän perustel-

tuna, että tätä yhteistyötä selvitetään ja jatketaan. Määrärahaesitys siinä muodossa kuin

se on talousarviossa, on nähdäkseni hyvin perusteltu.

35

Muita puheenvuoroja ei pyydetty, ja keskustelu julistettiin päättyneeksi. Asia lähetet-

tiin puhemiesneuvoston esityksen mukaisesti talousvaliokuntaan.

Istunto keskeytyi klo 16.00, ja se jatkui klo 18.00.

9 § Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen

Puheenjohtaja: Puhemiesneuvosto esittää, että asia lähetetään lakivaliokuntaan, jolle

hallintovaliokunnan on annettava lausuntonsa.


Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka: Herra arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat.

Nyt on käsittelyssä esitys, jolla on kohtuullisen pitkä historia, ja samaa aihetta koskeva

esitys on ollut aiemmin kirkolliskokouksessa käsiteltävänä. Siksi lienee paikallaan, että

esittelen tämän esityksen ja sen yhteydessä myös hiukan joudun koukkaamaan histo-

rian kautta kertomalla, miksi tällaisiin esityksiin on tultu, koska aika monella on myös

historiaa siinä edellisessä esityksessä. Täällä on paikalla niitä edustajia, jotka muistavat

edellisen kierroksen, mutta on paljon myös uusia. Siksi ajattelin ottaa myös tätä taustaa

hiukan mukaan tähän esittelyyn. (Diasarja, liite 3.) Olen tuohon diaan noin varovasti

pannut että tämä keskushallinnon uudistaminen on ollut käynnissä ainakin vuodesta

2005. On vähän sopimuskysymys, milloin se on varsinaisesti alkanut, mutta silloin al-

koi edellistä kirkkohallituksen esittelyä pohjustanut työryhmätyöskentely. Siis

20052007. Ja sitten sen pohjalta kirkkohallituksen esitys oli täällä kirkolliskokouk-

sessa vuonna 2008. Kirkolliskokous jätti tuolloin esityksen raukeamaan hallintovalio-

kunnan mietinnön pohjalta sen mukaan keskeinen raukeamaan jättämisen syy oli kir-

kolliskokouksen näkökulmasta epätyydyttävä ehdotus ulkoasiain neuvoston asemasta.

Keskustelua käytiin myös piispainkokouksen kokoonpanosta, kenttäpiispasta ja niin

edelleen, mutta ehkä se keskeisin syy oli tässä. Kun edellinen esitys raukesi, kirkko-

hallituksessa, joka sai siis kirkolliskokoukselta jatkotehtävän valmistella uusi esitys,

viriteltiin uutta työskentelyä, ja syyskuussa 2010 perustettiin uusi työryhmä, joka otti

nimekseen Kirkon keskushallinto 2015 -työryhmä. Sen tehtäväksi annettiin valmistella

esitys kirkon keskushallinnon ja sen toimielinten uudistamisesta siten, että kirkon kes-

kushallinnon tehtävät tulevat toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset huomioon

ottaen tarkoituksenmukaisella tavalla hoidetuksi. Eli varsin yleinen tehtävä, mutta siinä

on muutamia asioita, joita sitten työryhmä itse purki tavoitteiksi, johon tulen hetken

päästä. Tähän työryhmän tehtävänantoon täysistunto lisäsi tehtävän niveltää kirkon lä-

hetystyön hallintomalli osaksi tätä keskushallinnon kokonaisuutta. Kirkolliskokous oli

antanut aiemmin kirkkohallitukselle tehtäväksi selvittää arkkipiispan vaalitapaa ja teh-

täviä, ja tähän keskushallintotyöhön tästä kokonaisuudesta liittyi tuo puheenjohtajuuk-

36

sia koskeva osa-alue. Työryhmä purki tuota tehtävänantoansa tavoitteiksi, joista en-

simmäinen oli, että sen tulee tarkastella keskushallintoa kokonaisvaltaisesti. Tavallaan

itsestään selvä asia, mutta tämä tavoite myös ohjasi tätä työryhmän työtä siten, että

toimielinten tehtävät ja toimivaltasuhteet selkiytyvät. Kirkon organisaatio ja myös kir-

kon keskushallinnon organisaatio on syntynyt pitkän ajan kuluessa, jolloin on syntynyt

erittäin paljon rajapintoja ja voisiko sanoa harmaita alueita, jolloin ei ole aina välttä-

mättä aivan selvää, kuka toimii missäkin asiassa, miten asiat painottuvat. Ja tämä oli

yksi tavoitteista, selkeyttää näitä rajapintoja, toimivaltasuhteita. Toinen tavoite oli kä-

sitellä tätä uudistusta siten, että kirkon keskushallinto kykenee vastaamaan toimin-

taympäristön muutosten asettamiin haasteisiin. Niitä on useammanlaisia tietysti, kir-

kon jäsenkehitys on yksi, kirkon talouden kehitys, joka asettaa reunaehtoja sille, kuinka

iso esimerkiksi hallinto voi olla, voidaanko sitä kasvattaa, tuleeko sitä pienentää, tu-

leeko sitä joustavoittaa ja niin edelleen, ja monia muita toimintaympäristön muutoksia

tuli ottaa huomioon. Ja sitten kolmantena tavoitteena oli keskushallinnon keventämi-

nen ja päätöksenteon joustavuuden lisääminen. Lähes kahden vuoden työskentelyn jäl-

keen tämä työryhmä antoi mietintönsä 9.8.2012, eli siis työ eteni pienin askelin kärsi-

vällisesti, ja sikäli voi sanoa, että se tuotti hyvän tuloksen, että aikaansaatiin yksimie-

linen mietintö, kun taas siinä 20052007 -mietinnössä oli muistaakseni kolme tai neljä

eriävää mielipidettä. Nyt päästiin yksimieliseen mietintöön, mitä työryhmä ainakin itse

piti merkittävänä saavutuksena. Tämän jälkeen tuli lausuntokierros, jossa olivat lausu-

jina laajat tahot, ja lausuntokierros antoi hyvää tukea tämän työn jatkamiselle kohti tätä

kirkkohallituksen esitystä. Suurin osa lausunnoista oli hyvin myönteisiä mietinnölle ja

sen ehdotuksille. Tuomiokapitulit ja hiippakuntavaltuustot olivat pääsääntöisesti kes-

keisimpien ehdotusten kannalla. Piispainkokous samaten yksimielisessä lausunnos-

saan kannatti keskeisimpiä ehdotuksia, joita työryhmä oli tehnyt. Arkkipiispa antoi

oman lausuntonsa, jossa hän nosti esille kysymyksiä myös kriittisessä valossa toisaalta

keskushallinnon suhteesta hiippakuntiin ja seurakuntiin, toisaalta arkkipiispan tehtävä-

kenttään ja ulkoasioiden hoitoon liittyvissä kysymyksissä. Kirkon ulkoasiain neuvosto

ja Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunta olivat kriittisiä omaa tehtäväkenttäänsä

koskeviin ehdotuksiin omissa lausunnoissaan. Hiukan jakautuvia mielipiteitä oli kir-

kolliskokouksen puheenjohtajuutta ja myös kenttäpiispan asemaa koskien.

Seuraavaksi käyn läpi tämän esityksen pääehdotuksia toimielimittäin. Menetelmänä

tapana, jolla pyrittiin etenemään jo työryhmävaiheessa ja sitten tätä esitystä valmistel-

taessa, oli ikään kuin mennä jokaisen keskushallinnon toimielimen ydintehtävään. Kat-

soa mikä on se ydintehtävä, joka esimerkiksi kirkolliskokouksella tai piispainkokouk-

sella on. Ja sitten sitä kautta edetä esimerkiksi sellaisiin kysymyksiin kuin kokoonpa-

noon. Edellisellä kerralla ajauduttiin esimerkiksi piispainkokouksen kokoonpanossa

vähän sellaiseen pattitilanteeseen, että onko hyvä että asessorit ovat kokoonpanossa vai

eikö ole hyvä. Nyt halusimme mennä esimerkiksi tuon kysymyksen taakse ja miettiä,

että mikä on piispainkokouksen ydintehtävä, ja sitten sitä kautta esimerkiksi avata tuon

37

kokoonpanokysymyksen. Samaten kirkolliskokouksen kohdalla, jossa tässä esityk-

sessä voimakkaasti korostetaan sitä, että kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin.

Siitä käsin tehtiin myös sellaisia havaintoja, että joskus näyttää siltä, että kirkollisko-

kous käsittelee, ottaen huomioon tuon perushahmotuksen kirkon ylimpänä päättävänä

elimenä, joskus suhteellisen pieniäkin asioita. Siitä avautui työryhmän mielestä tiettyjä

tarkentamistarpeita. Kirkolliskokouksen ydinaluetta tämän esityksen mukaan on kir-

kon oppi ja työ, kirkon lainsäädäntö, hallinto ja talous. Tässä esityksessä nähdään

eräänlaista rajapintatarkentamistarvetta esimerkiksi kirkolliskokouksen ja kirkkohalli-

tuksen välillä toisaalta tämän ylimmän päätöksenteon ja toisaalta toimeenpanon ja ope-

ratiivisen johtamisen välillä. Samoin myös esimerkiksi kirkolliskokouksen ja piispain-

kokouksen välillä kirkon oppiin ja opetukseen liittyvissä kysymyksissä. Tässä esityk-

sessä esitetään eräitä tarkennuksia kirkolliskokouksen tehtävään, vaikka kirkollisko-

kouksen asemaan sinänsä ei nähty minkäänlaisia tarpeita tehdä muutoksia. Kirkollis-

kokouksen tehtäväluettelossa kirkkolain 20 luvussa eräitä kohtia esitetään yhdistettä-

väksi sisältöä muuttamatta. Se kohta kirkolliskokouksen tehtäväluettelossa, jossa ker-

rotaan tai puhutaan lausunnon antamisesta valtioneuvostolle, esitetään hahmotetta-

vaksi hiukan uudella tavalla. Kirkolliskokouksen tehtävänä tämän esityksen mukaan

olisi antaa lausuntoja, tehdä ehdotuksia ja lausua toivomuksia valtioneuvostolle kirkon

ja valtion suhdetta koskevissa merkittävissä kysymyksissä. Nykyisessä kirkkolaissa on

noin kymmenen asiaa koskeva luettelo, joissa asioissa kirkolliskokous antaa lausun-

non. Tällä on oma historiansa, ja tässä esityksessä on nähty tarpeettomaksi rajata kir-

kolliskokouksen lausunnonantomahdollisuutta tai -oikeutta luettelemalla asioita erik-

seen. Usein tämän työn aikana ja valmistelun aikana on todettu, että kirkolliskokouk-

sella on kompetenssin kompetenssi. Se voi antaa lausunnon mistä tahansa asiasta, mistä

se hyväksi näkee. Mutta toisaalta kirkolliskokouksen tehtävään kirkon ylimpänä päät-

tävänä elimenä sopii hyvin sellainen määritelmä, että se antaa lausuntoja kirkon ja val-

tion suhdetta koskevista merkittävistä kysymyksistä. Vähemmän merkittävistä kysy-

myksistä taas antaa tämän esityksen mukaan lausuntoja valtioneuvostolle kirkkohalli-

tus. Jatkossa tämän esityksen mukaan kirkolliskokous ei antaisi määräyksiä kirkkolain

ja kirkkojärjestyksen täytäntöönpanosta. Viittasin tuohon rajapintaan ylimmän päätök-

senteon ja täytäntöönpanon ja operatiivisen toiminnan välillä. Kirkolliskokous ei ole

koskaan historiansa aikana antanut täytäntöönpanomääräyksiä. Sen sijaan kirkkohalli-

tus ja piispainkokous niitä ovat antaneet toistuvasti. Tässä esityksessä katsotaan, että

kirkolliskokouksen ydintehtävää on esityksen tekeminen kirkkolaista ja kirkkojärjes-

tyksen ja muiden siihen liittyvien säädösten antaminen. Sen sijaan täytäntöönpanomää-

räysten antaminen on enemmän hallintoa, joka ydintehtävälähtöisesti liittyisi enemmän

kirkkohallituksen ja eräiltä osin piispainkokouksen tehtäviin. Kirkolliskokoukselle esi-

tetään tässä ehdotuksessa uutta tehtävää: päätöksen tekemistä kirkon virallisen lähetys-

järjestön aseman saamisesta ja sen lakkaamisesta. Tosin kirkolliskokous on esimer-

kiksi 70-luvulla tehnyt päätöksiä kirkon virallisista lähetysjärjestöistä, mutta tätä ei ole

koskaan kirkkolainsäädännössä säädelty, ensimmäistä kertaa tämä esitetään tuotavaksi

kirkkolainsäädännön osaksi ja määriteltäväksi kirkolliskokouksen tehtäväksi.

38

Kirkolliskokouksen puheenjohtajuus. Tässä otan pienen takautuman työryhmävaihee-

seen. Työryhmä, joka on tämän esityksen taustalla ja pohjusti sitä esitystä, pohti kir-

kolliskokouksen puheenjohtajuutta kolmesta näkökulmasta. Yhtäältä kirkolliskokouk-

sen asemasta ja tehtävistä käsin, toisaalta keskushallintoelinten puheenjohtajuuksia ko-

konaisuutena, ottaen ne kaikki kerralla pöydälle, ja kolmanneksi arkkipiispan tehtä-

vistä käsin. Tämä työryhmä yksimielisessä esityksessään päätyi ehdotukseen, että kir-

kolliskokouksen puheenjohtajisto valittaisiin vaaleilla valittujen edustajien joukosta.

Muuten keskushallintoelinten puheenjohtajuudet pysyisivät ennallaan, näin siis tämä

työryhmä. Lausunnoissa tästä lausuttiin vilkkaasti, ja lausuntojen jälkeen kirkkohalli-

tuksessa tätä esitystä työstettäessä päädyttiin toisenlaiseen esitykseen kuin työryhmä.

Eli siihen, että nykytila keskushallintoelinten puheenjohtajuuksissa säilytettäisiin en-

nallaan. Tämä ratkaisu katsottiin tarkoituksenmukaiseksi ottaen huomioon toisaalta

kirkolliskokouksen aseman ja tehtävän kirkon ylimpänä päättävänä elimenä, myös sen

monessa mielessä symbolisen aseman ihmisten mielissä kirkon ylimpänä päättävänä

elimenä. Ja toisaalta ottaen huomioon arkkipiispan vastuut kokonaiskirkollisesti. Tätä

on avattu esityksessä, sen yleisissä ja erityisissä perusteluissa enemmän.

Ulkoasioiden hoitaminen, kuten totesin, oli ehkä keskeinen syy, joka johti siihen että

edellinen vuoden 2008 esitys raukesi. Nyt kun tähän uuteen työhön lähdettiin, haluttiin

lukea hyvin huolellisesti hallintovaliokunnan mietintö. Se muodosti eräänlaisen lähtö-

kohdan tälle uudelle yritykselle. Kirkon ulkoasiainneuvoston tehtävänä on meidän ny-

kyjärjestelmässä valmistella ja hoitaa asioita, jotka liittyvät kirkon suhteisiin muihin

kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirkkojen välisiin järjestöihin sekä yhteistyöhön niiden

kanssa. Piispainkokous vastaa kirkon kotimaisesta teologiasta, mutta sillä ei ole tämän-

hetkisten säädösten mukaan toimivaltaa kirkon ekumeenisessa teologiassa. Tästä on

tässä valmistelutyössä tehty sellainen johtopäätös, joka oli jo hallintovaliokunnan mie-

tinnössä vuonna 2002 ja jo edellisestä kierroksesta annetuissa lausunnoissa, muun mu-

assa piispainkokouksen lausunnossa, että piispainkokouksen tulisi olla linjanvetäjä kai-

kissa teologisissa kysymyksissä. Tässä työssä tästä on tehty se johtopäätös, että näin

tulisi olla ja että pelkkä lausunnonantomahdollisuus ekumeenisen teologian asioissa

Kirkon ulkoasiain neuvostolle ei riitä. Tarvitaan orgaanisempi yhteys kaiken teologian

ja piispainkokouksen välille. Tähän ratkaisuun, joka nyt tässä esityksessä on, johdatti

piispainkokouksen lausunto 1/2008, jossa hahmoteltiin Kirkon ulkoasiain neuvoston

tehtäväkenttä neljälle osa-alueelle: 1) kirkon ykseys ja ekumeeniset suhteet, 2) globaali

diakonia ja ihmiskunnan yhteiset haasteet, 3) kirkon lähetystehtävä ja suhteet muihin

uskontoihin sekä 4) oman kirkkomme työ ulkomailla. Tuossa piispainkokouksen lau-

sunnossa todettiin, että näistä neljästä tehtäväkentästä ensimmäinen ja kolmas tulevat

lähelle piispainkokouksen ydintehtävää, kun taas toinen ja neljäs tulevat lähelle kirk-

kohallituksen ydintehtävää. Tämä lausunto oli avuksi, kun mietittiin nyt niitä ratkai-

suja, joihin on tässä esityksessä päädytty. Niinpä tässä esityksessä ehdotetaan, että tuon

piispainkokouksen perushahmotuksen mukaisesti kirkon ulkosuhdeasioihin liittyvä

päätöksenteko siirrettäisiin piispainkokoukselle niissä asioissa, jotka liittyvät kirkon

39

ykseyteen, ekumeenisiin suhteisiin, kirkon lähetystehtävään ja kirkon suhteisiin mui-

hin uskontoihin sekä kirkon edustamiseen näissä asioissa. Ja ne kirkon ulkosuhdeasi-

oihin liittyvät kysymykset, jotka liittyvät lähelle kirkkohallituksen perustehtävää, siir-

rettäisiin kirkkohallitukselle, eli kirkon ulkosuomalaistyöhön ja niissä asioissa edusta-

miseen liittyvät kysymykset sekä kirkon Kirkon Ulkomaanavun säätiön hallituksen jä-

senten valintaan liittyvät asiat. Kun tällainen perusratkaisu on tässä esityksessä tehty,

niin tietysti seurasi kysymys, että mikä olisi KUNin asema, jos sen päätöksentekoasiat

siirrettäisiin pääsääntöisesti piispainkokoukselle ja joiltakin osin kirkkohallitukselle.

Tämän jälkeenkin olisi toki mahdollista, että Kirkon ulkoasiain neuvosto jäisi toimi-

maan valmistelevana ja neuvottelevana elimenä. Tätä tietysti on pohdittu valmistelun

eri vaiheissa. Mutta vaikka se olisi jäänyt tai jäisi olemaan tällaisena neuvottelevana,

valmistelevana elimenä, sen "alapuolella" edelleenkin tarvittaisiin sektoritoimikuntia

kuten vaikkapa ekumeeninen toimikunta, ekumeeninen teologinen toimikunta, lähetys-

työn toimikunta ja ulkosuomalaistyön toimikunta. Tässä esityksessä esitetään, että

KUN:ia ei jätettäisi tällaiseksi neuvotteluelimeksi vaan että se lakkautettaisiin. Tässä

nähtiin mahdolliseksi toteuttaa sitä tavoitetta, joka oli työryhmälle asetettu: keventää

hallintoa, joustavoittaa hallintoa ja lyhentää päätöksentekoketjuja, jotka ovat hyvin

tyypillisiä nimenomaan ulkosuhdeasioihin liittyvässä päätöksenteossa. Sen sijaan tässä

ehdotuksessa ehdotetaan, että piispainkokous ja kirkkohallitus nimeäisivät edellä mai-

nitun työnjaon pohjalta valmistelevia toimikuntia alaisuuteensa. On hyvin tärkeää, että

näissä toimikunnissa kunkin alan asiantuntijuus, maallikkous ja ammatillinen asian-

tuntijuus ovat läsnä. Eli tässä esitetään yhden elimen poistamista sieltä välistä ja pää-

töksentekoketjun lyhentämistä.

Piispainkokous. Nykyisin piispainkokouksen tehtävä on määritelty tällä tavalla: Sen

tehtävänä on käsitellä kirkon uskoa, julistusta ja työtä sekä hiippakuntien hallintoa ja

hoitoa koskevia asioita. Ehdotuksen mukaan julistus-sana korvattaisiin opetus-sanalla.

Ja hiippakuntien hallinto ja hoito -kohdassa hoito korvattaisiin toimintaa-sanalla. Esi-

tyksessä on avattu tarkemmin noita käsitteitä julistus ja opetus. Opetus on laajempi

käsite, se vie ikään kuin julistus-käsitettä eteenpäin. Esityksessä ilmenevällä tavalla

tällä muotoilulla haetaan takaa sitä, että piispainkokouksen asema kirkon opin ja ope-

tuksen ajankohtaisena tulkitsijana selkiytyisi. Ja että myöskin piispainkokous voisi sel-

keämmällä selkänojalla tehdä tätä tehtävää. Kirkolliskokouksen tehtävänannossa on

todettu, että kirkolliskokouksen tehtävänä on käsitellä kirkon oppia ja työtä koskevia

asioita. Eli rajapintaa kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen välillä on, mutta näillä

pienillä uudelleenmäärittelyillä tätä pyritään selkiyttämään. Piispainkokoukselle esite-

tään uusia tehtäviä, jotka osittain tulivat jo esille Kirkon ulkoasiain neuvoston lakkau-

tusesityksen yhteydessä. Eli nämä tehtävät nykyisestä ulkoasiain neuvoston tehtävä-

kentästä esitetään piispainkokoukselle, ja tällaiset tehtävänmäärittelyt tietysti piispain-

kokouksen tehtävämäärittelykohtaan kirkkolainsäädännössä esitetään: kirkon ykseys,

ekumeeniset suhteet, lähetystehtävä, suhteet muihin uskontoihin ja niissä edustaminen.

Piispainkokoukselle ehdotetaan tässä kirkkohallituksen esityksessä myös roolia kirkon

40

virallisten lähetysjärjestöjen aseman saamisessa ja lakkaamisessa. Jos ehdotettaisiin

uutta lähetysjärjestöä kirkolle tai jos ehdotettaisiin tämän aseman lakkaamista, sen eh-

dotuksen tekeminen olisi piispainkokouksen tehtävä.

Piispainkokouksen kokoonpanokysymys. Kuten totesin, edellisessä ehdotuksessa ehkä

vähän ajauduttiin sellaiseen pattitilanteeseen siitä, että minkä kaikkien tahojen olisi tär-

keä olla edustettuna piispainkokouksessa. Nyt lähdettiin liikkeelle piispainkokouksen

tehtävistä. Jo jonkin aikaa piispainkokouksen tehtävissä ovat korostuneet uskoon ja sen

ajankohtaiseen tulkintaan liittyvät kysymykset. Nyt tässä esityksessä piispainkokouk-

selle esitetään uusia tehtäviä, jotka ehkä yhä enemmän painottavat piispainkokouksen

tehtäväkenttää teologisen linjanvetäjän roolin suuntaan. Vastaavasti hiippakuntahallin-

toon liittyvien kysymysten määrä on vähentynyt piispainkokouksen esityslistalla. Kä-

vimme työn alkuvaiheessa läpi, minkälaisia asioita oli ollut esityslistalla, ja tällainen

havainto tehtiin. Koska piispainkokouksen tehtävissä on tapahtunut tällainen painopis-

teen muutos ja jos nämä uudet tehtävät tulevat piispainkokoukselle, tehtiin siitä ko-

koonpanoon johtopäätös, jonka mukaan jäseniä piispainkokouksessa olisivat virassa

olevat piispat. Tehtävät, jotka piispainkokouksessa olisivat, olisivat luonteeltaan sel-

laisia tehtäviä, jotka liittyvät ensisijaisesti nimenomaan piispojen kaitsentatehtävään.

Tehtävät ja kokoonpano sopisivat yhteen. Asessorit siis jäisivät pois kokoonpanosta.

Tämä ei merkitse sitä, että seurakuntatyön tuntemus piispainkokouksen päätöksenteon

valmistelussa tarvitsisi vähentyä. On kysymys myös siitä, miten piispainkokous järjes-

tää oman valmistelunsa, joka on työjärjestysasia piispainkokouksen osalta. On tietysti

tärkeää, että seurakuntatyön osaaminen on läsnä valmistelussa. Tämän ehdotuksen mu-

kaan kenttäpiispalla olisi läsnäolo- ja puheoikeus piispainkokouksessa, kun edellisellä

kierroksellahan kenttäpiispa olisi jäänyt kokonaan pois tästä kokoonpanosta, näin sil-

loin esitettiin. Nyt ehdotetaan, että kenttäpiispan puhe- ja läsnäolo-oikeudesta sääde-

tään kirkkojärjestyksessä, eli itse asiassa piispainkokous ei silloin itse voisi omalla pää-

töksellään päättää siitä, onko kenttäpiispa läsnäolo- ja puheoikeutettu, vaan se olisi kir-

kolliskokouksen päätös kirkkojärjestyksen muodossa.

Kirkkohallituksesta sitten. Kirkkohallitus hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja

toimintaa. Kirkkohallituksen tehtäviä on nykyisin paitsi kirkkolaissa myös kirkkohal-

lituksen ohjesäännössä. Nämä kirkkohallituksen tehtävät esitetään kaikki koottavaksi

kirkkolakiin, yhteen kohtaan. Sillä tavalla selkeytettäisiin kirkkohallituksen tehtävää.

Mutta siis ne nykyiset tehtävät. Se on pitkä, osin yksityiskohtainenkin luettelo kirkko-

hallituksen tehtävistä. Tehtäviä esitetään koottavaksi laajemmiksi kokonaisuuksiksi si-

sältöä muuttamatta. Kirkkohallituksen tehtäväluetteloon ei ole tämän esityksen kautta

tulossa uusia tehtäviä vaan esimerkiksi tuo ulkosuhdeasioista tuleva kirkon ulkomailla

tapahtuvan työn hoitaminen katsotaan kuuluvaksi kirkon yhteiseen toimintaan, joka on

jo nykyiselläänkin kirkkohallituksen tehtävänä. Valintoihin kirkkohallituksessa ja sen

yhteydessä esitetään eräitä muutoksia. Kirkkohallituksen täysistunnon pappisjäsenten

vaali esitetään tapahtuvaksi kirkolliskokouksessa hiippakuntavaltuuston ehdollepanon

41

perusteella esityksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla. Maallikko- ja piispajäsenten

vaaliin ei esitetä muutoksia. Kirkkoneuvosten virkaan valintaan ja virasta vapauttami-

seen esitetään sellainen muutos, että jatkossa kirkolliskokous valitsisi ja vapauttaisi

kirkkoneuvoksista vain kansliapäällikön. Muut kirkkoneuvokset valitsisi ja vapauttaisi

kirkkohallituksen täysistunto. Edellistä esitystä edeltävä Risto Junttilan johtama työ-

ryhmä ehdotti, että kaikkien kirkkoneuvosten valinta siirtyisi kirkkohallituksen täysis-

tunnolle. Hallintovaliokunta mietinnössään 2008 esitti sitä ratkaisua, johon tässä esi-

tyksessä on päädytty. Kirkkohallituksen ohjesääntö ja työjärjestys. Kirkkohallituksella

on tällä hetkellä hyvin yksityiskohtainen ohjesääntö, joka on kirkolliskokouksen an-

tama ja jolla säädellään kirkkohallituksen viraston toimintaa aika yksityiskohtaisesti.

Periaatteessa linjakasta ja nykyhallinnon mukaista olisi, että viranomainen voisi järjes-

tää sisäisen organisaationsa ynnä muut asiat työjärjestyksellä, jonka se itse antaisi.

Tämä on aika yleinen periaate nykyhallinnossa ja itse asiassa myös kirkossa. Ministe-

riöthän antavat itse oman työjärjestyksensä. Kirkon keskushallinnossa Kirkon työ-

markkinalaitos antaa oman työjärjestyksensä samaten kuin piispainkokous. Tästä tekee

poikkeuksen kirkkohallitus, jolle antaa ohjesäännön kirkolliskokous. Vuonna 2007

täällä oli esillä ehdotus, että tästä ohjesäännöstä luovuttaisiin ja kirkkohallitus voisi

antaa itselleen työjärjestyksen. Koska kirkolliskokous ei silloin nähnyt tätä ratkaisua

hyvänä, ei sitä ole nyt myöskään uudelleen tässä esitetty. Sen sijaan esitetään sellaista

luovaa ratkaisua, jossa ehkä ikään kuin teesi antiteesi synteesi-ajatuksella on pää-

dytty sellaiseen ehdotukseen, että kirkolliskokous antaisi kyllä edelleen ohjesäännön,

mutta se olisi huomattavasti suppeampi kuin nykyinen. Siinä säänneltäisiin kirkkohal-

lituksen organisaatio karkeissa linjoissa, kuten täysistunto, virastokollegio, osastot ja

erillisyksiköt. Sen sijaan muut tästä seuraavat asiat kirkkohallituksen täysistunto mää-

rittelisi työjärjestyksessä. Tämä antaisi joustavuutta kirkkohallituksen toiminnan kehit-

tämiseen. Varsin tarpeellista joustavuutta. Tämä esitys sisältää ehdotuksen kirkkohal-

lituksen ohjesäännöksi. Siinä ei esitetä muutoksia kirkkohallituksen osasto- tai erillis-

yksikköjakoon. Esityksessä lähdetään siitä, että tällainen suppeampikin ohjesääntö tur-

vaa kirkolliskokoukselle mahdollisuuden ohjata kirkkohallituksen organisaatiota ja toi-

mintaa. Tässä ohjesääntöehdotuksessa osastojen tehtäväalueet on kuvattu yleisluontoi-

sesti, tarkemmin ne kuvattaisiin siinä työjärjestyksessä, jonka kirkkohallituksen täys-

istunto antaisi.

Kirkon työmarkkinalaitos. Kirkon työmarkkinalaitos toimii kirkkohallituksen, tuomio-

kapitulien, seurakuntien ja seurakuntayhtymien edunvalvojana työmarkkina-asioissa.

Työryhmätyöskentelyssä ja tätä esitystä valmisteltaessa on tullut esille eräitä kehittä-

mishaasteita. Työmarkkinalaitoksen ja kirkkohallituksen välillä on, kuten eräiden mui-

denkin keskushallintoelinten välillä, havaittu harmaita alueita, joiden suhteen toimi-

valta ei ole kovin selvä. Tämä ei ole aina, tai edes pääsääntöisesti, johtanut siihen, että

olisi ryhdytty kiistelemään hirveästi toimivallasta, vaan ehkä enemmänkin siihen, että

epäselvässä tilanteessa eräiden asioiden edistäminen on ollut hiukan heikkoa, koska ei

42

aina ole ollut välttämättä aivan selvää, kenelle ne asiat kuuluvat. Lisäksi kehittämistar-

vetta on ilmennyt työmarkkinalaitoksen ja kirkkohallituksen välisessä tiedonkulussa ja

vuorovaikutuksessa. Nykyinen organisointitapa korostaa ehkä liiaksikin näiden orga-

nisaatioiden erillisyyttä. Esityksessä on pohdittu vaihtoehtoja näiden kehittämishaas-

teiden ratkaisemiseksi. Toisaalta on ajateltu, että näitä harmaan alueen ongelmia sel-

keytettäisiin integroimalla näitä kahta keskushallintoelintä ja toimijaa lähemmäksi toi-

siaan. Toisaalta harmaan alueen ongelmia voitaisiin selkeyttää lisäämällä Kirkon työ-

markkinalaitoksen erillisyyttä kirkkohallituksesta. Tässä ehdotuksessa esitetään, että

Kirkon työmarkkinalaitosta koskevat säännökset sijoitettaisiin jatkossa kirkkolakiin ja

kirkkojärjestykseen. Tämä merkitsisi Kirkon työmarkkinalaitosta koskevan erillislain

kumoamista, josta on esitys kirkkohallituksen esityksessä. Näiden kehittämishaastei-

den kohtaamiseksi ja ratkaisemiseksi ehdotetaan, että sama elin, kirkkohallituksen

täysistunto, antaisi työjärjestyksen kirkkohallitukselle ja johtosäännön Kirkon työ-

markkinalaitoksen valtuuskunnalle. Antaessaan nämä säännöt se voisi katsoa, että se

harmaa alue, jota äsken kuvasin, selkiytyisi eikä monimutkaistuisi ja että toimivalta-

kysymykset selkiytyisivät. Ei ole ollut eikä tällä hetkellä ole yhtä elintä, joka voisi kat-

soa, miten nämä toimivat yhteen. Täysistunto valitsisi tämän esityksen mukaan työ-

markkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenet hiippakuntavaltuustojen esityksestä. Tässä

ehdotuksessa on pari kohtaa, jotka liittyvät myös hiippakuntavaltuustoon, ja toisivat

uusia tehtäviä hiippakuntavaltuustolle. Tämä on yksi niistä. Kirkon työmarkkinalaitok-

sen valtuuskunnan valintaa ja muotoutumista nivottaisiin myös kirkon hiippakuntata-

son hallintoon tältä osin. Kriteerit näille ehdokkaille on kuitenkin määritelty hyvin tiu-

kasti, siellä täytyy olla työmarkkinakentän osaamista, palvelussuhdekysymysten osaa-

mista. Esitetty ratkaisu merkitsisi siis ensimmäisen vaihtoehdon valitsemista, toisin sa-

noen kirkkohallituksen ja Kirkon työmarkkinalaitoksen integroimista lähemmäksi toi-

siaan. Kuitenkin siten, että Kirkon työmarkkinalaitoksen perustehtävä ja sen itsenäinen

päätöksenteko säilyisi sellaisena kuin se on nykyisinkin. Esityksessä on haluttu aika

perusteellisesti myös avata, miksi on tärkeätä, että tämä tehtävä ja itsenäinen päätök-

senteko säilyvät. Ei ole mahdollista ajatella, että esimerkiksi muutamia viikkoja sitten

solmitusta sopimuksesta kirkon puolelta ei olisi yksiselitteistä päätöksentekijää, jolla

on täydet valtuudet sopia kirkon puolesta. Tämä halutaan säilyttää, mutta näillä järjes-

telyillä, joita tässä esityksessä on ja joita olen tässä kuvannut, ratkaistaan niitä harmaan

alueen kysymyksiä ja ongelmia, joita on ollut ja on.

Kirkon keskusrahasto. Tässä ehdotuksessa esitetään, että Kirkon eläkerahasto eriyte-

tään Kirkon keskusrahastosta lainsäädännöllisesti. Sitä koskevat ehdotukset sisältyvät

tähän kirkkohallituksen esitykseen. Tavoitteena on, että eläkerahaston omaisuus hah-

mottuisi selvästi erilleen muusta keskusrahastosta ja keskusrahastotoiminnasta. Tämä

on tarpeen monestakin syystä. Ei vähiten siitä syystä, että myös julkisuudessa on hyvin

vaikea avata ja selostaa näitä asioita. Tässä on myös julkisuuskuvaulottuvuus, jonka

43

vuoksi tämä ratkaisu on perusteltu. Se selkeyttää sitä kokonaisuutta, mikä on eläkera-

hastoa, mikä muuta keskusrahastoa. Tämä muutos on tekninen muutos eikä sillä ole

vaikutuksia eläketoimintaan.

Vielä yleistä esityksestä. Pitkässä työryhmätyössä ja sitä seuranneessa jatkotyöstämi-

sessä, jonka lopputulemana on tämä esitys, kirkon keskushallintoa on pyritty ajattele-

maan kokonaisuutena. Ja kuten sanoin, menemään myös kiistakysymysten taakse. Esi-

merkkinä vaikkapa tuo piispainkokouksen kokoonpano, menemällä sinne tehtäviin, ja

sieltä palaten näitten kysymysten ratkaisuehdotuksiin. Niinpä tämä esitys on tästä

syystä monessa mielessä kokonaisuus, jossa eri osa-alueet liittyvät toisiinsa. Olen ot-

tanut piispainkokouksen tehtäväkentän ja sen kokoonpanon esimerkiksi. Uudet ehdo-

tukset piispainkokouksen tehtävistä liittyvät kokoonpanoon. Jos sitä piispainkokouk-

sen tehtäväkenttää olisi kehitetty aivan toiseen suuntaan, enemmän hiippakuntahallin-

non ja seurakuntahallinnon kehittämisen suuntaan, ei varmaankaan olisi esitetty sitä,

että asessorit eivät kuuluisi kokoonpanoon. Mutta nyt nämä kokonaisuudet liittyvät

toisiinsa. Ja tämä pätee itse asiassa kaikkiin näihin ehdotuksiin. Avain on kunkin kes-

kushallintoelimen ydintehtävä. Tässä esityksessä ehdotetaan myöskin useita säädösta-

somuutoksia. Kirkkolain kodifiointityö on käynnissä, ja kodifioinnin nykyisessä vai-

heessa on omaksuttu sellainen linjaus, että pyritään siirtämään kirkkojärjestyksen puo-

lelle sellaisia säännöksiä, jotka on mahdollista lainsäädäntöteknisesti sinne siirtää. Esi-

merkiksi hallinnon sisäisiä määräyksiä, jotka eivät edellytä kirkkolain säätämistasoa.

Niinpä tässä esityksessä on melkoinen määrä ehdotuksia, että jokin sääntely siirretään

kirkkolaista kirkkojärjestykseen. Selitys on juuri se, että on haluttu omaksua se ajatus

säädöstasokysymyksestä, joka kirkkolain kodifioinnissa on tällä hetkellä johtavana pe-

riaatteena.

Esityksen vaikutuksista lopuksi. Mielestäni tällä esityksellä on pyritty ja pystytty vas-

taamaan niihin tavoitteisiin, joita työryhmä asetti. Minulle on myös esitetty ymmärret-

tävä kysymys, eikö olisi pitänyt tehdä paljon suurempi keskushallinnon remontti. Eikö

tarvitsisi ottaa paljon suurempi loikka? Ehkä, en kiistä tämän kysymyksen oikeutusta,

mutta tällä esityksellä joka tapauksessa otetaan askelia tavoitteen suuntaan. Hallinto

selkeytyy, toimivaltakysymykset selkeytyvät, hallinto kevenee. Ilmeisesti keskushal-

linnon kehittämisen historiassa ensimmäistä kertaa esitetään jokin toimielin lakkautet-

tavaksi. Siinä mielessä voidaan sanoa, että tämä on hyvinkin radikaali esitys. Ainakin

se joka tapauksessa kääntää kehitystä keventämisen ja joustavoittamisen suuntaan. Sa-

maten näkisin hyvin tärkeänä pitkien päätöksentekoketjujen lyhentämisen demokratiaa

päätöksentekoprosessista vähentämättä. En rohkene tuulettaa valtavasti taloudellisilla

säästöillä, mutta ei tämä ainakaan kalliimpi esitys ole kuin nykyinen keskushallinto-

malli, sen rohkenen sanoa. Siellä on toki joitakin välittömiäkin vaikutuksia, kuten Kir-

kon ulkoasiain neuvoston lakkauttaminen, joka tuo säästöjä. Myös piispainkokouksen

kokoonpanon pieneneminen tuo säästöjä, mutta ajattelen, että ne todelliset säästöt mah-

dollistuvat sitä kautta, että päätöksenteko tehostuu tai sen on mahdollista tehostua. Ja

44

lopuksi: On tietysti selvää, että mahdollisilla seurakuntarakenneratkaisuilla, jotka ovat

kirkolliskokouksen käsissä ja käsiteltävänä, voi olla vaikutuksia hiippakunta- ja kes-

kushallintoon. Nyt esitetty keskushallinnon rakenne ei kuitenkaan sulje pois jatkoke-

hittämistoimenpiteitä, joita tulevista ratkaisuista kenties aiheutuu. Eli on pyritty var-

mistamaan, että askeleet olisivat ennakoidusti samansuuntaisia, joita mahdollisesti tu-

levaisuudessa joudutaan ottamaan pidemmällekin. Tässä oli tämä esittelypuheenvuoro,

joka oli, pyydän anteeksi, varmaankin aika pitkä, mutta tässä oli myös historiaa, jota

halusin valottaa ja taustoittaa. Kiitos.

Puheenjohtaja: Kiitoksia. Lähetekeskustelu jatkuu.

Edustaja Sahi Timo: Arvoisa arkkipiispa, kirkkohallituksen esitys on pääosin hyvin

perusteltu, ja sen tavoitteet ovat erinomaiset: 1) kirkon keskushallinnon tehtävien ja

toimivallan suhteiden selkeyttäminen, 2) organisaation kyky vastata toimintoympäris-

tön haasteisiin ja 3) keskushallinnon keventäminen, ja päätöksenteon joustavuuden li-

sääminen. Esitys on selvästi parantunut siitä, mitä se oli edellisellä kerralla. Muutamiin

lähinnä kirkolliskokousta koskeviin asioihin haluan kiinnittää huomiota. Ensimmäi-

senä on arkkipiispan asema kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen puheenjohtajana,

ja mitä siitä esitetään säädettäväksi. Kirkkohallitus esittää, että arkkipiispa olisi edel-

leen sekä kirkolliskokouksen että kirkkohallituksen puheenjohtaja. Kirkolliskokouk-

sen puheenjohtajuudelle esitetään useita perusteita, mutta kuitenkin kirkkohallitus pi-

tää kirkolliskokouksen puheenjohtajuutta ennen muuta tarkoituksenmukaisuuskysy-

myksenä, vaikka toisaalta myönnetään, että puheenjohtajuus sisältää hengellisiä ulot-

tuvuuksia. Arkkipiispan puheenjohtajuutta kirkkohallituksessa perustellaan sillä, että

arkkipiispan tulee olla puheenjohtaja elimessä, jossa käsitellään kirkon suhteita muihin

kirkkoihin ja ekumeenisia asioita. Tämä on aika kapea perustelu, ja sitä voitaisiin käyt-

tää ainakin osaperusteluna myös sille, että arkkipiispan tulee olla kirkolliskokouksen

puheenjohtaja. Sekä nykyisen kirkkolain että esityksen mukaan kirkolliskokouksen

tehtäviin kuuluu muun muassa päättää kirkon suhteista muihin kirkkoihin, uskonto-

kuntiin ja kirkkojen välisiin järjestöihin ja yhteistyöstä niiden kanssa. Mielestäni ark-

kipiispan tulee olla edelleen ylimmän päättävän elimen eli kirkolliskokouksen puheen-

johtaja. Arkkipiispan asema piispainkokouksen puheenjohtajana on lähes itsestäänsel-

vyys. Esityksessä ei esitetä muutosta siihen hankalaan ja epätoivottavaan asiaan, että

arkkipiispa on sekä kirkolliskokoukselle merkittävimmät esitykset tekevän ja kirkol-

liskokouksen päätökset toimeenpanevan elimen, siis kirkkohallituksen, että myös itse

kirkolliskokouksen puheenjohtaja - siis tällainen kaksoisrooli. Saattaa olla viisasta, että

tämä asia jätetään tässä vaiheessa ennalleen. Tällä tavalla voidaan ehkä paremmin tur-

vata tämän tärkeän uudistuksen eteneminen muilta osin. Arkkipiispan puheenjohta-

juuskysymykseen jouduttaneen kutakuinkin varmasti myöhemmin vielä palaamaan.

45

Sitten haluan kiinnittää huomiota siihen, miten mainitusta puheenjohtajuudesta on sää-

detty tai esitetään säädettäväksi. Nyt tällä hetkellä sekä kirkolliskokouksen että kirk-

kohallituksen puheenjohtajuudesta on säädetty kirkkolaissa. Kirkkohallitus esittää, että

kirkolliskokouksen puheenjohtajuudesta säädettäisiin jatkossa kirkkojärjestyksessä,

perusteluna se, että kirkolliskokouksen puheenjohtajuudesta säätäminen on kirkollis-

kokouksen sisäistä hallintoa. Sen sijaan kirkkohallituksen puheenjohtajuudesta säädet-

täisiin edelleen kirkkolaissa. En voi yhtyä esityksen perusteluihin siltä osin, että kir-

kolliskokouksen puheenjohtajuus on vain kirkolliskokouksen sisäistä hallintoa ilman

muita ulottuvuuksia. Koen, että siitä paistaa lävitse ehkä jonkin verran vähättelyn

leima. En löydä perusteluja sille, että kirkolliskokouksen puheenjohtajuudesta sääde-

tään kirkkojärjestyksessä, mutta sen sijaan kirkkohallituksen puheenjohtajuudesta

kirkkolaissa. Mielestäni molemmista tulisi säätää samalla tavalla, mielellään kirkko-

laissa. Haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomiota myös siihen, että kirkkohallitus

esittää kirkolliskokousta koskevasta kirkkolain 20 luvusta kaikkiaan 8 momenttia siir-

rettäväksi kirkkojärjestykseen. Suuntausta voidaan pitää sinänsä oikeana, mutta voi-

daan myös kysyä, ovatko kaikki siirrot kirkkojärjestykseen perusteltuja. Viittaan kir-

kolliskokouksen puheenjohtajuutta koskevaan momenttiin. Muualta ei ole vastaavaa

määrää löydetty kirkkolaista kirkkojärjestykseen siirrettäviä asioita. Lienee aiheellista,

että lakivaliokunta vielä paneutuu tähän asiaan.

Edelleen haluan kiinnittää huomiota kirkkolain 2 luvun 2 pykälään, jossa säädetään

kirkolliskokouksen tekemässä kirkkolakiehdotuksessa havaitun lainsäädäntöteknisen

virheen oikaisemisesta. Kirkkohallitus esittää, että pykälään lisätään kirkkohallituk-

selle aloiteoikeus kyseessä olevan oikaisun tekemisestä. Vielä joitakin vuosia sitten

vain kirkolliskokous itse voi antaa lausunnon kyseessä olevan lainsäädäntöteknisen

virheen oikaisemisesta. Asioiden käsittelyn nopeuttamiseksi lausunnonanto-oikeus an-

nettiin kirkkohallitukselle. Nyt halutaan ottaa vielä uusi askel. Uskon, että kirkkohalli-

tus käyttää kyseessä olevaa aloiteoikeutta vastuullisesti, mutta kun kuitenkin on kysy-

mys jossain määrin vaikeasta käsitteestä kirkkolain sisältöön vaikuttamattomasta

lainsäädäntöteknisestä virheestä kysyn, voisiko miettiä menettelyä, jossa kirkollis-

kokouksen lakivaliokunta kytkettäisiin jollakin tavalla tämän aloiteoikeuden käyttämi-

seen yhdessä kirkkohallituksen kanssa. Lakivaliokunta voisi harkita tätäkin asiaa.

Kaiken kaikkiaan käsiteltävänä oleva esitys lisää toteutuessaan päätöksenteon jousta-

vuutta. Selvästi se samalla lisää kirkkohallituksen tehtäviä ja valtaa. Toimivaltasuhtei-

den selkeyttämisen nimissä tehty muutosesitys vähentää kirkolliskokouksen tehtäviä,

muun muassa lausunnonantotehtäviä on supistettu, kirkkoneuvosten ja työmarkkina-

laitoksen valtuuskunnan jäsenten vaali siirtyisi kirkkohallitukselle. Tästä lausunnonan-

tomenettelystä haluaisin sanoa, että mielestäni siinä esitetään selvää muutosta, joka

toisaalta voi kyllä olla perusteltu. Siinähän esitetään, että kirkolliskokouksen tehtävänä

on antaa lausuntoja, tehdä esityksiä ja lausua toivomuksia valtioneuvostolle kirkon ja

valtion suhdetta koskevissa merkittävissä kysymyksissä. Ei siis missä asiassa tahansa,

46

kirkolliskokouksen harkinnan mukaan. Toisaalta kirkkohallituksen tehtäviin esitetään

antaa valtioneuvoston kirkolta pyytämät lausunnot aika kategorisesti, jollei 20 luvun 7

pykälän 2 momentista muuta johdu. Siis vain viittaussäännös. Toisin sanoen jos ei ole

kysymys merkittävästä asiasta. Käytännössä voidaan siis joutua miettimään, onko ky-

symys merkittävä asia vai ei. Pääsääntö siis tämän mukaan kuitenkin olisi, että kirkko-

hallitus antaa lausunnot. Kaiken kaikkiaan esillä olevat muutosesitykset ovat perustel-

tuja, mutta samalla on vieläkin vahvasti ehkä mietittävä, mikä on oikea toimivaltasuh-

teiden jako, ja mitä seurausvaikutuksia siinä tapahtuvilla muutoksilla on. Ehkä valio-

kuntien on syytä omalta osaltaan paneutua tähänkin kysymykseen, toisin sanoen, onko

kirkkohallituksen esitys tältä osin onnistunut.

Edustaja Niemelä Pauli: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kiitos kanslia-

päällikölle perusteellisesta esittelystä. Kirkkohallituksen esityksessä isot linjat ovat

mielestäni kohdallaan. Toimielinten keskinäiset suhteet ja tehtävät ovat löytäneet tasa-

painon. Nostan kuitenkin valiokunnan pohdittavaksi piispainkokouksen kokoonpanon.

Piispainkokouksen alusta alkaen, yli sadan vuoden ajan, asessorit ovat tuoneet seura-

kuntaelämän tuntemuksen piispainkokouksen työskentelyyn. Samalla he ovat antaneet

teologisen osaamisensa tuon kokouksen hyväksi. Nyt tämä pitkä perinne murtuisi. Tä-

hän muutokseen täytyy olla hyvät perustelut. Ne loistavat kuitenkin poissaolollaan

kirkkohallituksen esityksessä. Siinä todetaan lakonisesti: "Asessorien läsnäoloa on pe-

rusteltu seurakuntaelämän tuntemisen turvaamisella piispainkokouksessa." Sitten tosin

todetaan: "Piispoilla on tehtäviensä pohjalta monipuolinen kokemus seurakuntien toi-

minnasta." Tätä ei tarvitse epäillä. Mutta yhtä luonnollista on, etteivät piispat voi olla

seurakuntaelämän arjessa. Jatkossa vielä todetaan nykykielellä sanottuna kuulostaa

toivotaan-toivotaan-perustelulta "myös piispainkokouksen esittelijöiltä on luontevaa

edellyttää kirkon ja seurakuntaelämän tuntemusta". Haastan valiokuntaa ottamaan tut-

kimuksellisen otteen kansliapäällikön hengessä ja tarkastelemaan piispainkokouksessa

käsiteltyjä asioita. Uskon, että tämä avaa silmiä näkemään, miten usein tai paljon käsi-

teltävät asiat koskettavat seurakuntaelämää. Lisäksi väitän, että piispainkokouksen laa-

jentuvat tehtävät mieluummin lisäävät seurakuntaelämän tuntemuksen merkitystä kuin

vähentävät sitä. Väitän, että nykyisenkaltaisen kokoonpanon edut ovat suuremmat kuin

mahdolliset haitat tai kustannukset. Väitän, että asessorien säilyttäminen piispainko-

kouksen jäseninä koituu seurakuntien ja kirkkomme parhaaksi.

Edustaja Niiranen Pekka: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Ei taida tulla vallan-

kumousta näillä opeilla. Pari vuotta on puuhasteltu, ja nyt sitten tulos oli tuossa äsken

esittelyssä ja meillä jokaisella luettavana. Esityksessä on sinällään kyllä paneuduttu

asioihin ja yritetty penkoa niiden taustoja ja tehdä johtopäätöksiäkin, mutta – niin kuin

kuulimme kansliapäällikön ansiokkaasta esityksestä – kustannussäästöjä ei tule; en

kyllä tiedä haettiinkokaan niitä, mutta ei tule, ja ehkä vähän mahdollistetaan jatkossa

säästöjen saaminen joskus tulevaisuudessa, jos hyvin menee. No se on sananmukaisesti

uskon asia se.

47

Edustaja Niemelä otti esille asessorien aseman piispainkokouksessa. Minä otan esille

kenttäpiispan aseman. Tässä esityksessä rinnastetaan mielenkiintoisella tavalla kenttä-

piispa asessoreihin. Jos tarkoituksena on päästä eroon asessoreista, niin tässä kyllä me-

nee lapsi tai kenttäpiispa veden mukana. Kenttäpiispa on sui generis, omaa lajiaan. Ei

ole kuin yksi sellainen kerrallaan. Se on instituutio. Täällä esityksessä on sanottu, että

puhe- ja läsnäolo-oikeus piispainkokouksessa turvaisi tai sillä turvattaisiin Puolus-

tusvoimien kirkollisen työn arvokkaiden kokemusten välittyminen piispainkokoukseen

sekä yhteistyö kriisitilanteissa. No, jos tämän ei olisi kirkolliskokous, niin voisin sanoa,

että tämähän on selvää piruilua. Siis arvokkaita kokemuksia välittyy kenties. On aika

erikoista. Nimittäin kenttäpiispahan johtaa Puolustusvoimien kirkollista työtä. Kerral-

laan vuosittain on ehkä tuollaiset 25 000 varusmiestä ennen sanottiin harmaissa, nyt

sanotaan vihreissä, siis tuo määrä vuodessa 1830-vuotiaita miehiä. Miten yksikään

piispainkokouksen muu jäsen, siis piispa hiippakunnassaan, tavoittaa tätä ikäluokkaa?

Miten kirkko ylipäätään tavoittaa tätä ikäluokkaa, 1830-vuotiaita miehiä yli 25 000

kappaletta vuosittain? Ei muuten kuin siellä Puolustusvoimissa. Siellä tehdään sem-

moista työtä, että jos nyt kirkko niin sanotusti ampuu itseään jalkaan tässä asiassa, ra-

pauttaa kenttäpiispa-instituution omalta osaltaan, niin voitte olla varmoja siitä, että ei

Puolustusvoimat pidä enää kenttäpiispan asemaa yhtä korkealla tasolla, vaan siellä kat-

sotaan, että jos kirkko tekee tämän itse, niin mekin pannaan sitä sitten vähän alaspäin.

Ja siitä se alamäki sitten alkaa. Kuopion hiippakuntavaltuusto on jo viime keväänä ot-

tanut kantaa tähän asiaan ja on sitä mieltä, että kenttäpiispan asema on säilytettävä.

Edustaja Sahi puhui täällä arkkipiispan puheenjohtajuuden kohdalla tarkoituksenmu-

kaisuuskysymyksistä ja minä sanoisin, että tässä kenttäpiispa-asiassa on myöskin kyse

tarkoituksenmukaisuudesta.

Täällä esityksessä on arkkipiispan kirkolliskokouspuheenjohtajuuden kohdalla täm-

möinen lause, jonka, muuttuvat muuttaen, voitaisiin ajatella soveltuvan myös kenttä-

piispan asemaan, eli siellä sanotaan näin: "Tämän järjestyksen muuttaminen ei ole yk-

sinomaan tekninen uudistus vaan vaatii vakavaa harkintaa periaatteiden ja pitkän pe-

rinteensä takia." Minä olen täsmälleen samaa mieltä, mutta kenttäpiispan osalta.

Edustaja Räsänen Niilo: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Nostan esiin yhden

kirkon keskushallinnon muuttamista koskevan periaatteen. Esityksen yksi keskeinen

tavoite on keventää kirkon keskushallintoa. Asetettu tavoite on erittäin hyvä ja kanna-

tettava. Yleensä hallinnon keventäminen tarkoittaa myös menojen supistamista. Esi-

tyksestä tätä ei kuitenkaan ole lukijalle kovin paljon avattu, vaikka siitä on pieni mai-

ninta kohdassa 4.1 ja Keskitalo tuossa hieman valotti lisää näistä säästöistä. Mutta onko

niin, että kun on lähdetty liikkeelle uudistuksessa, talous ei ole ollut niin merkittävässä

asemassa kuin tässä vaiheessa. Eri organisaatioissa keskushallinnolla on taipumus ja

paine kasvaa ja samalla pöhöttyä. Kirkon hallinto ei tee tässä varmaankaan poikkeusta.

Siksi tähän on mielestäni kiinnitettävä nyt erityinen huomio. Esityksessä tuodaan esiin

48

lakkautettavia asioita, kuten ulkoasiain neuvosto. Tehtävät siirtyisivät piispainkokouk-

selle ja kirkkohallitukselle. Organisaatio näyttää keveämmältä, ja hyvä näin. Mutta

syntyykö tästä muutoksesta todellisia ja riittäviä säästöjä ja siihen liittyviä mahdollisia

henkilöstövähennyksiä? Ja kuinka suuria ne olisivat? Kirkon käyttövarat eivät tulevai-

suudessa lisäänny, vaan nyt näyttää itsestään selvältä, että varat ja samalla kirkon toi-

minta supistuvat. On kohtuutonta ajatella, että supistukset toteutetaan pääsääntöisesti

vain siellä, missä varsinainen seurakuntatyö tehdään. Vyötä tulisi kiristää tasapuoli-

sesti. Jos on pakko valita, minne rajuimmat säästöt kohdistetaan, pitäisi hallinto ja tässä

tapauksessa kirkon keskushallinto olla erityisen tarkastelun kohteena. Koska säästötoi-

met ovat välttämättömiä nyt ja varmasti tulevaisuudessa, esityksen pitäisi sisältää myös

tarkempi arvio muutoksen talousvaikutuksista. Kirkkohallituksen tehtävät kuitenkin li-

sääntyvät. Jos näin käy, vaaditaanko sinne jatkossa lisää työvoimaa ja virkoja? Nyky-

tilanteessa keskushallinnon keventämisen pitää tarkoittaa myös kulujen merkittävää

vähentämistä. Kysymys kuuluukin: millaisia säästöjä hallinnon keventämisestä on lu-

vassa ja miten tämä suunnitteilla oleva malli sallii jatkossa vyön kiristämisen?

Kenttäpiispa Särkiö Pekka: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kirkon kes-

kushallinnon kokonaisuudistus pyrkii oikeisiin tavoitteisiin, nimittäin siihen, että kes-

kushallinnon tehtävät tulevat tapahtumaan tarkoituksenmukaisella tavalla ottaen huo-

mioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Samalla hallinnon raskautta tulisi

välttää. Esityksen monet linjaukset tuntuvat minusta hyviltä. Ehkä merkittävin kohta

kirkon toiminnan kannalta on esitys kirkon ulkoasiain neuvoston lakkauttamisesta. Sen

nykyiset tehtävät on tarkoitus jakaa piispainkokouksen ja kirkkohallituksen kesken.

Hallinnolliset asiat, nimittäin ulkosuomalaistyö ja kansainvälinen diakonia, tulisivat

kirkkohallitukselle sekä oppia ja ekumeniaa koskevat, ekumeeninen teologia ja lähe-

tystyö, piispainkokoukselle. Tämä jako on minun mielestäni hieman keinotekoinen,

sillä nämä kaikki osa-alueet sivuavat hallintoa ja myös oppia. Kirkon kansainvälisen

toiminnan jakaminen eri toimielimiin on ylipäänsä huononnus, sillä eri osa-alueet,

kirkkojen väliset suhteet, lähetystyö, kansainvälinen diakonia ja ulkomailla asuvat suo-

malaiset sekä kotimaassa asuvat ulkomaalaiset, linkittyvät monella tavalla toisiinsa ja

tarvitsevat koordinointia. Tämä on tärkeää samalla, kun kansainväliset ja monikulttuu-

riset kysymykset lisääntyvät maassamme.

Kirkon ulkoasiain neuvoston vastuulle on tällä hetkellä keskitetty kokonaiskirkon kan-

sainväliset tehtävät, mikä edesauttaa kokonaisuuden hallintaa ja kehittämistä. Piispojen

vastuulla kirkossa ovat oppia ja kirkkojen välisiä suhteita koskevat kysymykset, mikä

onkin luonnollista. Piispat sopivat jo nykyisellään arkkipiispan johdolla kirkkomme

edustajan nimeämisestä eri kirkkojen piispanvihkimyksiin. Lisäksi ulkoasiain neuvos-

tossa on piispallinen edustus, kun puheenjohtajana on arkkipiispa ja jäseninä kaksi

hiippakuntapiispaa. Minusta ulkoasiain neuvoston vahvuutena on sen kokoonpanossa

oleva luottamushenkilö- ja asiantuntijaedustus sekä monet neuvoston alaiset työryh-

mät, joihin sisältyy vahvaa asiantuntemusta.

49

Olennaista ulkoasiain neuvoston toiminnassa on, että se pystyy luomaan kokonaisku-

van kirkon ulkoasiain hoidosta sekä käytännön toiminnasta. Kirkkohallituksen esit-

tämä malli olisi kyllä organisaatiokaavion näkökulmasta nykyistä yksinkertaisempi,

jos ulkoasian neuvosto lakkaisi. Tämä voidaan nähdä hallinnon keventämisenä, mutta

merkitseekö se tehtävien hoitamista nykyistä tarkoituksenmukaisemmalla tavalla.

Kansainvälinen toiminta jakautuisi piispainkokouksen ja kirkkohallituksen välille. Sa-

malla menetetään kirkon ulkoasiain hoidon kokonaisnäkemys. Ehkä selkeämpi malli

olisi, jos kansainväliset asiat keskitetään kokonaisuudessaan piispainkokoukselle. Se

tosin merkitsisi piispainkokoukselle lisää tehtäviä ja kokoontumisia, mikä voi olla vai-

keaa toteuttaa. Mikäli taas ulkoasiain neuvosto päätettäisiin säilyttää, se mahdollistaisi

kansainvälisen toiminnan osa-alueiden koordinoinnin ja linkittämisen toisiinsa sekä

monipuolisen asiantuntijuuden säilymisen työryhmissä.

Puheenjohtaja: Tällä hetkellä on kaksi puheenvuoropyyntöä. Kun piispa Repo on käyt-

tänyt puheenvuoronsa, pyydän ensimmäistä varapuheenjohtajaa toimimaan puheenjoh-

tajana ja varaan siihen itselleni puheenvuoron.

Edustaja Ala-Kapee-Hakulinen Pirjo: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät. En puutu

tämän esityksen sisältöön, koska hallintovaliokunnan jäsenenä minulla on mahdolli-

suus vaikuttaa sisältöön valiokunnan kokouksessa omalta osaltani. Puutun periaattee-

seen, jota periaatetta on jo kosketeltu kansliapäällikkö Keskitalon ja varapuheenjohtaja

Sahin ja edustaja Räsäsenkin puheenvuorossa. Nimittäin siihen, mitä me haluamme

säätää kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä. Minusta se on suuri kysymys. Jos me halu-

amme säätää paljon asioita kirkkolaissa, olemme keksineet ikiliikkujan. Aina on jokin

asia, jota täytyy pyytää eduskunnalta säädettäväksi uudestaan, koska maailma muuttuu.

Asiat eivät ole koskaan ihan juuri kohdallaan, jos me säädämme kaikki lain tasolla.

Täytyy sanoa myös se asia, että kun olen perusluonteeltani erittäin optimistinen, nämä

kirkolliskokoukset ovat erittäin raskaita, koska minun täytyy aina olla vastaan. Se ei

oikein sovi luonteeseeni. Haluaisin, että asiat menevät eteenpäin ja että minun ei tar-

vitsisi arvostella mitään. Voisin vain kehua, että onpa oikein hyvä esitys, tästä vain

mennään eteenpäin. Valitettavasti nytkään en voi kehua. Se on valitettavaa ja tekee

ahdistuneen olon. Ymmärtäkää, että ilkeyttäni en näitä asioita tuo esiin vaan että minun

on pakko. Pakko sanoa, että jotakin on tehtävä, koska menemme aina vain syvemmälle

suohon, jos me säädämme näin yksityiskohtaisesti lain tasolla hallinnon asioita, jotka

ovat hyvin yksinkertaisia ja jotka pitäisi pystyä hoitamaan kirkkojärjestyksen kautta.

Mitä kirkkomme siis haluaa? Haluammeko uskoa, että olemme autonominen kirkko ja

että kirkolliskokous pystyy asiat päättämään, vai työnnämmekö kaikki asiat eduskun-

nan päätettäväksi ja lain tasolle? Viimeksi mainittu on minusta huono linja. Ei riitä,

vaikka kansliapäällikkö sanoi, että tämä prosessi on nyt alkanut. Nyt pitäisi ihan tietoi-

sesti pysähtyä tähän kohtaan. Kirkkolaista pitäisi perata kaikki sellaiset kohdat, jotka

voidaan päättää kirkkojärjestyksessä. Siis me itse, autonominen kirkko. Ei riitä, että

50

lakeja paikataan kuin tilkkutäkkiä. Haluaisin selvityksen ja kaikki muutkin varmaan

haluavat siitä, paljonko on jonossa esityksiä, jotka nyt odottavat eduskunnan käsitte-

lyä. Haluaisin, että saisimme nyt jo tällä viikolla tiedon, kuinka paljon ja mitä esityksiä

jonossa on. Minulla ei ole siitä tarkkaa kuvaa. Meillähän on nyt käsiteltävänä vaaleja

koskeva kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutos ja sitten meillä on tämä lakipaketti,

jota juuri nyt käsittelemme, ja sitten seurakuntauudistusta koskeva esitys tulee käsitte-

lyyn. Kun näihin kaikkiin kolmeen nyt olen perehtynyt, huomaan nyt jo, että näissä on

ristiriitoja keskenään. Me rakennamme nyt ristiriitojen pakettia, joka on meidän omaa

syytämme. Emme voi tästä syyttää ketään muuta kuin itseämme. Olen sitä mieltä, että

nyt tässä keskushallintouudistuksessa valiokunnissa on otettava kokonaisuus huomi-

oon ja muutettava tarvittaessa kirkkohallituksen esitystä. Tiedämme jo nyt, että ristirii-

toja on, joten miksi laadimme sellaisia esityksiä, joissa nämä ristiriidat ovat olemassa.

Perustuslain 76 §:n 1 momentin mukaan kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta sää-

detään kirkkolaissa. Kirkkolaissa taas todetaan kirkkolain 2 luvun 1 §:n 2 momentin

nojalla, että kirkkojärjestyksessä voidaan säätää tarkemmin kirkon hallinnosta. Nyt sit-

ten on huomattava myös se, että opetus- ja kulttuuriministeriö tämä on muuten esi-

tyksen sivulla 14 on aiheellisesti kysynyt meiltä, voitaisiinko yksityiskohtaista sää-

telyä sijoittaa laajemmin kirkkojärjestykseen. Se on aika hienovarainen kysymys. Tun-

nen opetusministeriöstä virkamiehiä, jotka ihmettelevät meidän käytäntöämme työntää

sinne koko ajan lakeja eikä päättää itse omissa elimissämme. Kuitenkin puhutaan kir-

kolliskokouksesta kirkon parlamenttina. Mutta ei se sitä oikein ole, koska meillä on

sellainen käsitys, että lait ovat paljon hienompia kuin ne päätökset, joita itse teemme.

Perustuslain 11 § turvaa uskonnonvapauden, joten luterilaisella kirkolla on oikeus päät-

tää omista asioistaan.

Jatkan vielä. Otan esimerkiksi aivan arkisen asian, jota tulen kysymään kyselytunnilla.

Otan esimerkiksi nimikirjanpidon, joka on valtuutettu lain nojalla seurakunnille. Jos

nyt Kirkon palvelukeskuksella, Kipalla, on kaikki tiedot, joiden pohjalta nimikirjanpito

voitaisiin siirtää Kipaan, pitää lakia muuttaa. Tällaisia asioita säädämme lain tasolla.

Tämä on siis kirkkolain 6 luvun 23 §, seurakuntien velvoite pitää nimikirjaa. Ei ole

mitään järkeä laittaa lakiin tällaisia asioita, jotka koskevat kirkon normaalia hallintoa,

arjen tasolla olevaa hallintoa. Meidän ei tule jatkaa enää tällaista linjaa. Olen ihan va-

kuuttunut siitä, että meidän pitää tehdä nyt stoppi. Jos me emme sitä tee nyt, kun meillä

on suuria lakiesityksiä käsittelyssä, emme sitä pysty tekemään ikinä.

Puheena olevaan esitykseen liittyy myös kirkon laintarkastustoimikunnan korjausesi-

tys. Haluaisin, että se avattaisiin, kirjoitettaisiin auki. Sehän on täysi soosi. Meille pi-

täisi tulla valmis teksti, ei korjattu versio. Siis mitä kirkon laintarkastustoimikunta on

oikeasti tarkoittanut tällä. Oletteko muuten kukaan yrittänyt lukea tätä? Minä yritin

perjantaina lukea sitä, ja sitten ajattelin, että tämä ei ole minun tehtäväni. Tämä pitää

kirjoittaa auki niiden, jotka nämä korjaukset ovat tehneet.

51

Lopettaisin aika yllättävästi monien mielestä varmaankin. Asia koskee luvussa 21 2

§:ssä olevaa piispainkokouksen tehtävien seitsemää kohtaa. Olen sitä mieltä, että piis-

painkokouksen nykyistä korkeampi profiili on meille kaikille onneksi. Piispoilla on

kasvot. Piispojen pitäisi lausua kaikissa mahdollisissa asioissa, jotka koskevat yhteis-

kuntaa, silloin kun he kokevat tarvetta lausua. Sitä ei mielestäni pitäisi rajata mihinkään

pykäliin. Olemme valinneet piispat paimeniksemme. Arkkipiispalla ja piispoilla on

kasvot; tällaiset pykälät tuntuvat jotenkin naurettavilta. Ikään kuin kiistellään siitä, mitä

kirkkohallitus lausuu ja mitä piispat saavat lausua. Tämä on periaatekysymys. Emme

kaipaa hallinnon julistusta vaan sananjulistusta ja henkisiä rakennuspuita elämälle, us-

kolle ja armon sanomalle. Tämä on minun mielestäni asia, joka aina pitää ottaa huomi-

oon, kun hallintoakin uudistetaan. Korostan vielä lopuksi, että kirkolliskokous siis

päättää, mitä kirjataan kirkkolakiin ja mitä säädetään kirkkojärjestyksessä. Tämä pro-

sessi on mahdollista alkaa jo nyt tämän asian käsittelyn yhteydessä valiokunnissa, niin

lakivaliokunnassa kuin hallintovaliokunnassakin. Tämä on siis juridiikkaa, ymmärret-

tävää ihmisten säätämää, ihmisten tekemää työtä, ei mitään korkeampaa matematiikkaa

tai mystiikkaa.

Kirkkoneuvos Pihlaja Pirjo (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puheenjohtaja. Edustaja

Ala-Kapee-Hakulinen halusi selvityksen siitä, mitä esityksiä on jonossa menossa edus-

kuntaan. Kirkkolain muutosesitys, joka koskee kirkollista rakennussuojelua, on tällä

hetkellä eduskunnan käsittelyssä. Muita esityksiä tällä hetkellä ei opetus- ja kulttuuri-

ministeriössä ole. Tällä viikolla täällä päätettävät kirkkolain muutosesitykset ovat sit-

ten seuraavat jonossa olevat esitykset.

Piispa Repo Matti: Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokouksen jäsenet. Olen tässä

asiassa sen aikaisemmissa vaiheissa jo monen vuoden matkalta käyttänyt useita pu-

heenvuoroja ja tavallisimmin samoista asioista. Ja nyt tässä viimeisessä vaiheessa olen

osallistunut lausunnon antamiseen piispainkokouksessa, ulkoasiain neuvostossa, Tam-

pereen tuomiokapitulissa, Suomen lähetysseurassa ja ajattelin vielä kerran kerrata, mitä

sanottavaa minulla tässä on. Minun huomioni koskevat teologisia ja ekumeenisia suh-

teita. Siihen olen kiinnittänyt huomiota aiemmissa puheenvuoroissani, koska se on yksi

kirkon ulkoasiain neuvoston alaisia asioita. En puutu niihin muihin tärkeisiin alueisiin,

joita täällä on tänään mainittu.

Näen periaatteessa parannuksen tässä nykyisessä Kirkkohallituksen esityksessä edelli-

seen nähden, kun piispainkokouksen vastuuta on korostettu teologisissa ja ekumeeni-

sissa kysymyksissä. Samoin kuin lähetyksen ja uskontodialogin asioissa. Kuitenkaan

en aivan näe, millä tavoin tämä uusi esitys keventää hallintoa ja poistaa yhden tason

asioiden käsittelyssä, kuten esittelyssä kuultiin ja kuten tässä esityksessä mainitaan. Se

pitänee paikkansa, jos tätä vertaa siihen edelliseen ehdotukseen jossa ajatuksena oli,

että ulkoasiain osasto olisi Kirkkohallituksen alainen ja Kirkkohallitus voisi nimittää

52

neuvottelevaksi elimeksi ulkoasiain neuvoston, joka kenties sitten vielä suuressa vii-

saudessaan nimittäisi toimikuntia. Siinä syntyy jo monta porrasta. Jos siihen malliin

vertaa, niin tämä poistaa yhden. Mutta se poistaa sen nyt vain virtuaalisesti eikä nykyi-

sestä asiaintilasta. On totta, että siis sillä tavalla, että näitä ekumeenisia asioita käsitte-

lisi piispainkokous, mutta en ymmärrä, miten ulkoasiain neuvoston poistaminen pois-

taa yhden tason, kun asiat siirtyvät piispainkokoukseen. On totta, että nykyisellään kir-

kon ulkoasiain neuvosto ei voi tehdä aloitteita kirkolliskokoukselle. Sellaisia asioita

varten sen on pitänyt ensin lähettää asia joko piispainkokoukseen tai kirkkohallituk-

seen, joka sitten tekee asiasta esityksen kirkolliskokoukselle. Mutta tällaisia asioita on

kuitenkin kirkon ulkoasiain neuvoston käsittelyssä kovin harvoin. Ne ovat käytännössä

niitä sopimuksia, joita meidän kirkkomme tekee toisten kirkkojen kanssa ja jotka kir-

kon lainsäädäntö määrää kirkolliskokouksen tehtäväksi. Viimeksi joitain vuosia sitten

tällainen asia oli ekumeeninen sopimus metodistikirkkojen kanssa sekä hieman vähem-

män aikaa sitten yhteistyösopimus eteläisen Afrikan evankelisluterilaisen kirkon

kanssa. Tällaisia asioita, joita kirkon ulkoasiain neuvosto ei ole voinut itse päättää, tu-

lee vastaan hyvin harvoin. Ehkä sellaisissa asioissa hallinto siis kevenisi mutta par-

haimmillaankin vain parin vuoden välein.

Enin osa kirkon ulkoasiain neuvoston hoitamista tehtävistä on sen omissa käsissä eikä

niiden siirtäminen piispainkokoukselle tai Kirkkohallitukselle nähdäkseni lyhennä yh-

tään asioiden käsittelyn ketjua. Sen sijaan se asettaa paineita vaikkapa piispainkokouk-

selle laajentaa omaa toimintaansa esimerkiksi lausuntojen antamiseen ekumeenisille

yhteistyöjärjestöille, kuten Luterilaiselle maailmanliitolle tai Kirkkojen maailmanneu-

vostolle. Lausuntoja, jotka koskevat joitain noiden järjestöjen asiakirjoja, valmistelee

ulkoasiain neuvoston asettama teologisten asiain toimikunta. Kirkon kannan ilmai-

suina, niitä antaa nyt kirkon ulkoasiain neuvosto. Tämä siirtyisi siis ilmeisesti piispain-

kokouksen tehtäväksi. Mutta niiden sälyttäminen piispainkokoukselle ei minun näh-

däkseni lisää joustavuutta, tuskin myöskään vähentää työmäärää ja kustannuksia. Kaa-

viokuvissa asia varmaankin näyttää selkeämmältä, koska on yksi laatikko vähemmän.

Mutta tarkoituksenmukaisuus ei ole ihan yhtä selvästi havaittavissa.

Puhetta johti ensimmäinen varapuheenjohtaja Kaisa Rönkä.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Seuraavan puheenvuoron käyttää arkkipiispa Kari

Mäkinen.

Arkkipiispa Mäkinen Kari: Hyvät edustajat. Minäkin olen antanut tästä asiasta muuta-

man lausunnon. Mutta en osallistunut Kirkkohallituksen täysistunnossa asian käsitte-

lyyn, joten koska en ollut tekemässä tätä esitystä niin tuon nyt esille joitakin näkökoh-

tia, joita toivon, että valiokunnat ottavat huomioon. Tämä prosessi, kuten kansliapääl-

likkö Keskitalo erinomaisessa esityksessään kertoi, on ollut aika pitkä, se on ollut vi-

reillä kauan ja sen osalta on tehty varsin paljon työtä. Ja ymmärrän hyvin, että nyt on

53

painetta saada tämä prosessi maaliin. Pyydän kuitenkin valiokuntia ottamaan huomi-

oon ja arvioimaan tilannetta myös siitä näkökulmasta, että vastikään on tullut koko

kirkon organisaatiota koskeva varsin merkittävä muutostekijä. Ja se koskee seurakun-

tarakenteen uudistamista. Mikäli se toteutuu kirkolliskokouksen linjaamalla tavalla, se

tulee vaikuttamaan hiippakuntien rooliin ja muuttamaan niiden roolia ja mahdollisesti

tehtäviä. Tätä vaikutusta ei ole vielä arvioitu. Ja nyt ajattelen, että mikäli näin tapahtuu,

niin se väistämättä heijastuu myös kirkon keskushallinnon ja hiippakuntahallinnon vä-

liseen tehtäväjakoon ja vastuisiin. Ja tämä ulottuvuus on minusta tarpeen ottaa huomi-

oon, kun asiaa nyt käsitellään. Ymmärrän paineen saada tämä hanke mahdollisimman

sujuvasti maaliin. Siinä on paljon hyviä aineksia, mutta on hyvä arvioida tämän koko

organisaatiota koskevan muutoksen vaikutuksia ja kysyn onko viisasta toimia näin

päin, jolloin sekä seurakuntarakennetta että keskushallintoa muutetaan ja sitten hiippa-

kuntien rooli jää siihen väliin arvioimatta ja analysoimatta. Se on meillä edessä joka

tapauksessa ja se vaikuttaa myös keskushallintoon.

Toinen seikka, johon haluan kiinnittää huomiota, on se, mihin myöskin piispa Repo

äskeisessä puheenvuorossaan puuttui. Ja se on ulkoasiain neuvoston rooli. Ulkoasiain

neuvosto siis esityksen mukaan jää pois ja sen tehtävät jaetaan piispainkokouksen ja

Kirkkohallituksen kesken. Ja sitä perustellaan kansainvälisten asioiden arkipäiväisty-

misellä ja moninaistumisella ja koko tämän ekumeenisen ja kansainvälisen kentän laa-

jenemisella. Mutta siihen voi hyvin lisätä myös sen, että samalla kehitys on merkinnyt

näitten eri osa-alueitten entistä tiiviimpää kietoutumista toisiinsa. Esimerkiksi ulkosuo-

malaistyö toteutuu tällä hetkellä kirkkojen välisten ekumeenisten yhteyksien ja paikal-

liskirkkojen välillä tehtyjen sopimusten kautta. Integroituneena kunkin paikallisen kir-

kon elämään. Toisin sanoen se ei ole irrallaan meidän ekumeenisista suhteista ja niistä

vastaamisesta. Niin ikään kansainvälisen diakonian ja lähetyksen erottaminen toisis-

taan rakenteellisesti, se kulkee kyllä eri suuntaan kuin vastikään kirjattu kirkon lähe-

tysstrategia. Jos nyt rakenteellisesti nämä kaksi erotetaan toisistaan, ajattelen, että sillä

on varsin suuri symbolinen merkitys. Enkä pidä sitä oikean suuntaisena. Ajattelen, että

kirkossa mutta erityisesti tässä kansainvälistyvässä maailmassa tarvitaan yksi kokoava

päätöksen tekijä ottamaan vastuuta kirkon ulkosuhteista, suhteista muihin kirkkoihin

ja kansainvälisistä suhteista.

Ekumeenisissa suhteissa, ekumeenisella kentällä ehkä yksi isoja kysymyksiä on viime

aikoina ollut se, että millä tavoin, me puhumme siitä usein hienolla sanalla reseptio,

miten tapahtuu ekumeenisten ekumeenisten toimijoitten työskentelyn reseptio paikal-

lisseurakunnissa. Toisin sanoen se tarkoittaa sitä, että miten ekumeenisen työskentelyn

ylärakenne ja sitten paikallisseurakunta, meidän kirkon tavallinen työ, miten ne koh-

taavat ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Pidän tätä kysymystä erittäin tär-

keänä ja esityksessä todettu, sen perusteluissa todettu kansainvälisten ekumeenisten

yhteyksien arkipäiväistyminen korostaa nimenomaan tämän vuorovaikutuksen merki-

54

tystä. Ja siksi ajattelen, että kirkon ekumeenisten suhteitten ja kansainvälisten suhteit-

ten päätöksenteossa, täytyy olla mukana kirkon kaikki tasot. Niin hiippakuntataso, seu-

rakuntataso kuin kokonaiskirkon taso. Ja niin ikään mukana täytyy olla niin teologista

asiantuntemusta kuin asiantuntevaa kansainvälisiin kysymyksiin perehtynyttä maallik-

koasiantuntemusta. Ei vain taustalla toimikunta- ja työryhmätyöskentelyssä vaan

myöskin kantamassa vastuuta päätöksenteosta. Ajattelen, että tällä alueella päätöksen-

teko ja vastuunkanto ei saisi kapeutua hyvien tavoitteiden eli joustavuuden ja keveyden

mukana. Näin ollen katson, että sen kaltaisen rakenteen kehittäminen, jossa kirkon ul-

koasiain neuvosto vastaa yhtenä kokonaisuutena tästä tehtäväkentästä, on se, jonka

pohjalta olisi viisasta kehittää eteenpäin. Pidän kyllä tärkeänä, että tätä kulttuuria ke-

hitetään.

Arvelen, että haasteena, yhtenä haasteena, on paitsi tämän perustason, tämän meidän

kirkon työn ja ekumeenisen toiminnan vuorovaikutuksen kehittäminen, niin pidän

myöskin tärkeänä, että ulkoasioitten päätöksenteon ja piispojen välinen yhteys tulee

entistä tiiviimmäksi. Se on mahdollista, ajattelen, myös kulttuuria muuttamalla ja mah-

dollisesti lisäämällä piispojen läsnäoloa ulkoasiain neuvoston toiminnassa. Sen vahvis-

tamisessa. Ylipäänsä tämän vuorovaikutuksen vahvistamisessa. Meidän piispamme

tällä hetkellä kaikki toimivat jollain tavalla meidän keskinäisen työnjaon perusteella

ekumeenisissa tai kansainvälisissä tehtävissä. En haluaisi, että he pysyvät erillään tai

nykyiselläkään tavalla irrallaan siitä päätöksenteosta ja työskentelystä, jota tapahtuu

kirkon ulkoasiain neuvostossa. Tämän toivon, tämän näkökohdan, että valiokunnat ot-

tavat huomioon. Kolmantena seikkana totean, että aivan oikein ja minusta hyvällä ta-

valla tässä esityksessä monen muun hyvän asian ohella, niin korostetaan piispainko-

kouksen roolia ja sen terävöittämistä. Ja todetaan, että piispainkokouksen tehtävä on

tulkita kirkon uskoa ajankohtaisissa kysymyksissä. Siis toimia eräänlaisen linjanvetä-

jänä. Tästä syystä ajattelen, että piispainkokoukselle olisi hyvä todeta myöskin säädös-

tasolla tehtävissä lausunnonantajan rooli, siis ensisijaisen lausunnonantajan rooli, sil-

loin, kun kysymys on vaikkapa valtiohallinnolle annettavista lausunnoista, jotka kos-

kevat sanotaan vaikka vaikeita eettisiä kysymyksiä. Ymmärrän tähän liittyvän aikatau-

lullisen problematiikan mutta aikataulu ei saa olla se, joka kokonaan sulkee pois piis-

pojen keskeisen linjanvetäjän tästä lausunnonantajan roolista. Lausunnonantajan tai

aloitteentekijän roolista. Tämänkin toivon, että valiokunnat ottavat pohdintaansa. Mitä

sitten tulee arkkipiispan tehtävien rooliin, niin siihen en tässä yhteydessä puutu sen

enempää. Lukekaa Gustav Björkstrandin hyvä selvitys.


Piispa Jolkkonen Jari: Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Niin kuin

kansliapäällikön esittelypuheenvuorossa todettiin, tämä keskushallinnon uudistaminen

on ollut vireillä jo kauan. Lähtölaukaus oli kansliapäällikkö Risto Junttilan työryhmän

perustaminen lokakuussa 2005, siis kahdeksan vuotta sitten. Asia on tietysti tärkeä ja

55

painava, mutta kyllä tämä on ollut myöskin hyvin pitkään vireillä. Sitä voisi verrata

siihen, että jos nyt laitamme vireille asian, se olisi keskustelussa vuonna 2021.

Uudistus on lähtenyt vireille tarpeesta selkiyttää keskushallintoa. Aikaisempien tehtä-

vieni johdosta henkilökohtaisesti ajattelen, että tälle on selkeä tarve. Rajapintoja on

hyvin paljon jo sen takia, että tällä hetkellä on viisi keskushallintoelintä ja ne kaikki

ovat jollain tavalla suhteessa toisiinsa. Mitä enemmän rajapintoja, sitä enemmän rajan-

käyntiä. Aiemmissa tehtävissä olen törmännyt aika usein tilanteisiin, jossa jouduttiin

käyttämään hyvin paljon aikaa tämmöisten toimivaltasuhteiden selvittämiseen. Mitä

pidemmälle nämä päätökset ovat siirtyneet, luulen, että sitä vahvemmin selkiyttämisen

rinnalle on tullut konsultiksi myös raha, eli tarve karsia ja keventää keskushallintoa.

Tuntuisi erikoiselta, että samalla kun seurakunnissa säästetään ja karsitaan, niin kes-

kushallinto säilyisi ennallaan. Se merkitsisi keskushallinnon aseman ja kulujen paisu-

mista suhteessa seurakuntiin ja hiippakuntiin. Silloin on se hankala kysymys, mistä

karsitaan. Tämä on kivulias kysymys joka paikassa. Mutta siihen olisi vastuullista vas-

tata muutenkin kuin sanomalla, niin kuin meidän ensimmäinen reaktio monesti aina

on, että ei nyt ainakaan tästä.

Kirkolliskokouksen lakkauttamista on esitetty parissa helsinkiläisessä puheenvuo-

rossa. No se nyt ei taida kuitenkaan olla realismia. Piispainkokous kokoontuu joka ta-

pauksessa ja se on sitä paitsi aika vähäkalorinen osa tästä keskusrahaston budjetista.

Kirkkohallituskin tarvitaan. Jonkun on vastattava käytännössä kirkolliskokouksen val-

mistelusta ja täytäntöönpanosta. Ja sitä paitsi tämä kirkkohallituksen uusi painopiste

eli valtion ja kirkon välisten suhteitten hoitaminen ja kirkon toimintaedellytysten tur-

vaaminen on osoittautunut erittäin tärkeäksi ja myös maksaa itsensä moninkertaisesti

takaisin, kun se hoidetaan tehokkaasti ja hyvin. Hyvä, että tästäkin tehtävistä tulee mai-

ninta säädöstasolle. Ja kyllä työmarkkinalaitoskin tarvitaan työnantajan edustajaksi

näissä työsopimusasioissa. Siksi tässä sopeuttamisessa Kirkon ulkoasiain neuvosto jää

käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi, jos halutaan karsia ja selkeyttää toimielimiä ja

jakaa yhden toimielimen tehtäviä muille. Se on minusta vähän sääli, koska KUN on

hoitanut tehtävänsä hyvin. Olen itsekin puhe- ja läsnäolo-oikeudella aiemmissa tehtä-

vissä osallistunut sen työskentelyyn ja seurannut sitä. Mutta jos halutaan karsia, on

hyvin vaikea keksiä muita vaihtoehtoja.

Piispainkokous on ehkä viime vuosikymmeninä näistä keskushallinnon toimielimistä

ja niiden uudistuksessa jäänyt kaikkein vähimmälle huomiolle. Sekä kirkolliskokous

että Kirkkohallitus ovat eri lausunnoissa toivoneet sen toiminnan uudistamista ja te-

hostamista. Ja piispainkokous on tehnyt omatoimisesti ne toimenpiteet, jotka ovat ol-

leet sen toimivallan piirissä eli työjärjestystasolla. Aiemminhan valmisteluista vastasi

kollegio eli lähinnä asessoreista koostuva valmistusvaliokunta. Ja jokainen ymmärtää,

että sellainen valmistelu on verkkaista. Sen ymmärrän historiallisista syistä, että ases-

56

soreiden läsnäolo on perustunut juuri siihen, että he ovat piispainkokouksessa valmis-

telijoita. Uuden työjärjestyksen mukaan valmistelusta vastaavat nyt pääsihteeri ja teo-

loginen sihteeri. Ja tarvittaessa isoja asioita varten voidaan asettaa myös työryhmiä. Ja

tämä on nopeuttanut valmistelua ja sen johdosta myöskin kokousrytmiä. Tarvetta tälle

tihentämiselle on edelleenkin ja käsitykseni mukaan siihen on olemassa myöskin val-

miudet.

Selvää on, että tämä esitys rajoittuu toimeksiannon mukaisesti keskushallinnon elimiin.

Ja tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, että on ehkä liian vaativa pala uudistaa ker-

ralla kaikki hallinnon tasot. Vaikka toisaalta on totta myös se, että ne linkittyvät toi-

siinsa ja on ajateltava myöskin kokonaisuutta. Aiemmat esitykset tästä keskushallinnon

uudistuksesta ovat olleet rohkeampia ja radikaalimpia. Tämä esitys on maltillinen, ehkä

niin kuin on sanottu, varovainenkin. Ja se johtuu ymmärtääkseni pitkälti siitä, että

aiemmat esitykset eivät ole saaneet riittävästi kannatusta. Ne eivät ole syystä tai toi-

sesta kelvanneet. Itse pitäisin hyvänä, että voisimme tässä asiassa löytää vihdoin riittä-

vän yksimielisyyden tehdä päätöksiä ja päästä pieni askel eteenpäin.

Edustaja Ala-Kapee-Hakulinen Pirjo: Arvoisa puheenjohtaja. Tuntuu aika oudolta, kun

yhteiskunnassa tehdään valtavan suuria muutoksia niin kunnissa kuin muuallakin or-

ganisaatioissa, että kirkko ei pysty tämän suurempaan muutokseen. Mutta oikeastaan

pyysin tämän puheenvuoron kaimani kirkkoneuvos Pihlajan puheenvuoron johdosta.

Hän on kiistaton asiantuntija kirkkolainsäädännössä. Kun olen perehtynyt nyt kolme

vuotta arjen tasolla kirkkolainsäädäntöön ja kun olin kymmenen vuotta aikanani sivis-

tysvaliokunnassa käsittelemässä kirkkoa koskevia lakeja, niin olen ihmetellyt meille

kaikille jaetun ja kaikkien käsissä kuluneen violetin kirjan johdantolukua, kirja on il-

mestynyt 16.4.2012. Mitä tarkoittaa, kun tässä kerrotaan, miten on merkitty ne kirkol-

liskokouksen päätökset pykälänmuutoksista, jotka edelleen odottavat voimaantuloa.

Tämä kohta on mielenkiintoinen. Jos ette ole lukeneet ja jos on unen puutetta, niin uni

tulee, voin taata.


tiin puhemiesneuvoston esityksen mukaisesti lakivaliokuntaan, jolle hallintovaliokun-

nan on annettava lausuntonsa.



Kirkollisten vaalien äänestystapojen kehittäminen

Pappisasessorin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen


57

________

Tiistaina 5 päivänä marraskuuta 2013 klo 12.30

PÄIVÄJÄRJESTYS


1. Kirkollisten vaalien äänestystapojen kehittäminen (Hiippakuntavaltuusto-

esitys 1/2013)

2. Pappisasessorin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen (Hiippakuntaval-

tuustoesitys 2/2013)

II Pöydällepanoja


Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi piispa Irja Askola ja edustajat Johannes Lep-

pänen ja Bo-Göran Åstrand.

LOMANPYYNTÖJÄ

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä 5.11.

toisen tehtävän hoitamista varten anoo Johannes Leppänen. Vapautusta kirkollisko-

kouksen työskentelystä keskiviikkona 6.11. sekä torstaina 7.11. kello 14.30 lähtien

muiden luottamustehtävien hoidon vuoksi anoo Aarne Kauranen.

Myönnettiin.


11 § Kirkollisten vaalien äänestystapojen kehittäminen

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Puhemiesneuvosto esittää, että asia lähetetään yleis-

valiokuntaan.


Edustaja Kaisanlahti Janne: Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kokousväki. Helsingin hiip-

pakuntavaltuusto esittää internet- ja postiäänestyksen toteuttamisen mahdollisuuksien

58

selvittämistä kirkollisten vaalien osalta. Ymmärtääkseni esityksen tavoitteena on pyr-

kimys äänestysaktiivisuuden lisäämiseen. Tämä tavoite on sinällään kannatettava, ja

uskoakseni me kaikki näkisimme mieluusti, että äänestysvilkkaus seurakuntavaaleissa

kasvaisi. Ensi ajattelemalta olisi helppo todeta, että mikäs siinä, sen kun pistetään net-

tiin äänestys, jos se on teknisesti mahdollista eikä liikoja maksa. Että onhan se edistystä

sekin. Mutta kun asiaa tarkastelee lähemmin, niin joutuu vakavasti pohtimaan, ovatko

tällaisen äänestystavan sallimisen suomat hyödyt sittenkään haittoja suuremmat. Voisi

ajatella, että internet- ja postiäänestys tekee äänestyksen helpommaksi. Kuitenkin

heille, joiden on fyysisesti mahdotonta taikka hyvin työlästä päästä äänestämään var-

sinaisille äänestyspaikoille, on tarjolla kotiäänestys tai mahdollisuus äänestää laitok-

sissa. Esimerkiksi ukkini äiti äänesti vuoden 2002 seurakuntavaalissa kotonaan,

vuonna 2006 vanhainkodilla ja vuoteen 2010 mennessä hän oli jo siellä perille pääs-

seessä seurakunnassa, jossa ymmärtääkseni ei vaaleja enää käydä. internet- ja posti-

äänestys vaikuttaisi siis enemmän niiden asemaan, joilla ei ole fyysistä estettä käydä

äänestyspaikalla, mutta jotka syystä tai toisesta eivät ole vaivaantuneet sinne. Äänes-

täisivätkö he helpommin omalta tietokoneelta, tai veisivätkö he lappunsa postiin, jos

asia ei sen vertaa kiinnosta, että he kävisivät vaikka kauppareissun yhteydessä uhraa-

massa pari minuuttia perinteiseen äänestystoimitukseen? Kotiseurakunnassani Kemi-

järvellä äänestysprosentti nousi viime seurakuntavaaleissa 23,5 prosenttiin, kun se

edelliskerralla oli ollut 14,6. Siis nousua oli noin 9 prosenttiyksikköä. Miksi näin? Ei

muuten ollut nettiäänestystä. Ensinnäkin meillä lisättiin ennakkoäänestyspaikkoja. Ää-

nestys vietiin niin sanotusti kansan pariin - eniten suosiota saivat kahden paikallisen

valintamyymälän eteisaulaan sijoitetut äänestyspisteet. Kemijärvi olikin koko Suomen

ykkönen ennakkoäänestyksen suosiossa; 82,7 % äänestäneistä äänesti ennakkoon. Kun

moni näki äänestyspisteen ohi kulkiessaan, hän tuli kysymään, että mikäs se tämä on,

ja kävi jättämässä äänensä. Lisäksi äänestysvilkkauteen vaikutti varmasti paikkakun-

nalla erinäisistä seurakunnallisista asioista käyty vilkas julkinen keskustelu, ehdokkai-

den ja ehdokaslistojen aktiivinen kampanjointi, sekä yleensäkin verrattain korkea si-

toutuminen kirkon jäsenyyteen.

Mitä haittaa posti- ja Internet-äänestyksen sallimisesta sitten olisi? Ensinnä tulee kus-

tannuskysymys. Mitä toimiva ja tietoturvallinen nettiäänestys kustantaa kirkolle ja seu-

rakunnille? Entä koteihin postitettavat kirjeet ja äänestyslaput? Onko tällainen kustan-

nuserä näinä taloudellisesti ahtaina aikoina niin tärkeä ja kirkon perustehtävää edistävä

asia, että se on syytä ottaa mukaan? Äänioikeutettujen määrä kun ymmärtääkseni edel-

leen, onneksi, lasketaan miljoonissa eikä tuhansissa. Esityksessä asetetaan luotettavalle

äänestykselle kolme vaatimusta: 1) henkilöllisyyden luotettava tunnistaminen, 2) ää-

nestyksen tapahtuminen häiriöttä, ja 3) vaalityötä ei sallita äänestyspaikoilla. Mutta

asiahan on niin, että kaikki nämä vaarantuvat posti- ja Internet-äänestyksissä. Joskus

käytetään vitsailevaa esimerkkiä, että jos emäntä hakee postin laatikosta, niin sitten hän

voi ottaa myös sen isännän äänestyskuoren ja palauttaa molempien laput. Mutta ei tämä

välttämättä ole niin naurun aihe, kuin voisimme kuvitella. Voi olla todella dominoivia

59

perhesuhteita, joissa tämäkin on yksi vallankäytön muoto. Määrätään, ketä äänestetään.

Perheen isä tai äiti voi ottaa vaikkapa opiskelemassa olevien, mutta kotiosoitteessa kir-

jat pitäneiden aikuisten lasten äänestyslaput, täyttää ja postittaa ne. Joku tiivis verkosto

voi masinoida tällaisen toiminnan vaikka kokonaisen suvun, tuttavapiirin tai kyläkun-

nan osalta. Elävästä elämästä löytyy todella ikäviä esimerkkejä. Jo nykyisen vaalitavan

puitteissa on mahdollista, ja joitakin tapauksia olen omin silmin nähnyt, kun joku eh-

dokas tuo alkoholisteja, dementoituneita vanhuksia tai kehitysvammaisia ihmisiä ää-

nestämään. Niin valtiollisissa, kunnallisissa kuin seurakunnallisissa vaaleissa. Kuinka

aito on tällaisen äänestäjän tahto, kun hän on ensin istunut automatkan mahdollisesti

hyvinkin painostavaan sävyyn esiintyneen ehdokkaan kyydissä? Eräs kehitysvammai-

nen mies kertoi minulle kerran vedet silmissä, että ei määrätyt tahot hänestä muuten

välitä, mutta annas kun vaalit lähestyy niin kavereita löytyy. Luvataan äänestyskulje-

tuksia, ja eräs ehdokas jopa lupasi käyttää kaljalla paikallisessa anniskeluravintolassa.

Jos postiäänestys sallittaisiin, niin tällaista toimintaa ei valvoisi enää kukaan. Nyt ää-

nestysvirkailijat kuitenkin katsovat, että äänestäjä sentään on yksin äänestyskopissa, ja

saa ainakin teoreettisesti antaa äänensä vapaasti. Mutta internet- ja postiäänestystä ei

tällä tavoin valvota. Äänestyslippuja voidaan jopa ostaa, rahalla tai viinapulloilla, ja

ihmismieli on monesti niin alhainen, että sitä vuorenvarmasti myös tapahtuisi. Minä

voisin kertoa kymmeniä esimerkkejä elävästä elämästä, tämä ei ole mikään naurun

aihe.

Suomalaisessa järjestelmässä on pidetty lähes pyhänä periaatteena, että julkisissa vaa-

leissa ei äänestyspaikalla sallita mainontaa. Eräässä seurakunnassa tämä konkretisoitui

siten, että pappi heitti kirkosta ulos vaalimainoksia jakaneen seurakunnan pitkäaikaisen

luottamushenkilön. Mutta netti- ja postiäänestyksessä tällaista kontrollia ei enää olisi.

On totta, että eräät yhdistykset käyvät omia vaalejaan posti- ja Internet-äänestyksinä,

mutta niissä äänioikeutettujen määrä on yleensä paljon pienempi, ja niissä on otettu eri

syistä johtuen tietoinen riski, että äänestys voi olla epäluotettavampi ja epädemokraat-

tisempi kuin niin sanotuissa julkisissa vaaleissa. Meidän tulisi kirkossa kuitenkin pitää

tärkeänä arvona sitä, että jokainen annettu ääni on aito ääni, varsinkin kun huomioi-

daan, miten moninaista äänestäjäkuntamme voi olla. Tiedän sitä paitsi, että järjestö-

puolellakin pidetään edelleen niin sanottuja perinteisiä vaaleja, kun halutaan varmistua

äänestäjien todellisesta tahdosta. Olen osallistunut esimerkiksi oman poliittisen järjes-

töni puitteissa kansanedustajaehdokkaista käytäviin esivaaleihin käymällä äänestä-

mässä ihan perinteiseen tapaan äänestyspaikalla ja pudottamassa lapun äänestysuur-

naan järjestön edustajien toimiessa toimihenkilöinä. Helsingin hiippakuntavaltuusto-

esityksessä viitataan, että papiston osalta käytetään postiäänestystä eräissä vaaleissa.

Tämä on totta, mutta tuolloin äänioikeutettujen piiri on kuitenkin sangen rajallinen, ja

pappien voisi kuvitella omaavan suhteellisen korkean mielenkiinnon vaalitoimitusta

kohtaan, ja ainakin pääosin äänestävän niin kuin itse tahtovat, ainakin minä haluan us-

koa näin.

60

Sekä tässä Helsingin hiippakuntavaltuuston esityksessä että sen pohjana olevassa Vuo-

saaren seurakuntaneuvoston esityksessä on viitattu hyvänä toimintamallina osuus-

kauppa HOK-Elannon edustajiston vaaleihin, jotka ensi kertaa käytiin internet- ja pos-

tiäänestyksenä. No, kuinka näissä vaaleissa kävi? Äänestysprosentti putosi 26,8 pro-

sentista 21,0 prosenttiin. Internet-äänestystä käytti äänestäneistä noin kolmannes. Eli

ei se helppojen äänestysmenetelmien tarjoaminen välttämättä aktiivisuutta lisää, jos

asia ei muuten kiinnosta. Kirkon lakivaliokunta on sitä paitsi juuri käsitellyt vaalisään-

nöksien muuttamisen yhteydessä myös sähköisen äänestyksen mahdollisuutta. Mietin-

nössä 3/2013 todetaan, että kirkon on syytä seurata yleisen vaalilainsäädännön kehi-

tystä näiden asioiden osalta, eikä sähköiseen äänestykseen siirtyminen ole siis ainakaan

toistaiseksi ajankohtaista. Kysyn, onko meidän tarpeen kirjoittaa tämmöinen mietintö

toista kertaa uudestaan. Äänestysaktiivisuuden kohottaminen on varmasti meidän kaik-

kien yhteinen tavoite, mutta on oltava tarkkoja, mitkä toimet sitä tosiasiallisesti edistä-

vät. Kaikkien tehokkaimmin äänestysprosentti ja muukin aktiivisuus kirkon suhteen

nousee, kun seurakuntalaiset kokevat kirkon tekemän työn, ja ennen kaikkea, kun he

kokevat kirkon ydinsanoman omakohtaisesti tärkeäksi. Kiitos.

Edustaja Jalava Markku: Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kirkolliskokous. Vaalien tavoit-

teena on toteuttaa demokratiaa. Äänioikeutetut osallistuvat siten välilliseen päätöksen-

tekoon valitsemalla edustajansa ja ottamalla väljästi myös kantaa asioihin. Vaalit myös

rakentavat yhteisöä ja ovat mittari yhteisön toimivuudesta ja kiinteydestä. Päättäjät

ovat niidenkin kautta tietoisia siitä, mitä he ajattelevat, joiden mandaateilla toimivat ja

tekevät päätöksiä. Kirkon jäsenvaalissa äänestysaktiivisuus on varsin alhainen. Mittari

näyttää siis heikkoa lukemaa. Alhainen äänestysaktiivisuus kertoo vähäisestä kiinnos-

tuksesta, mutta myös äänestämisen vaikeudesta. Alhainen äänestysaktiivisuus aiheut-

taa vääristymiä, jäsenten ääni ei kuulu. On tärkeää saada äänestysaktiivisuus nouse-

maan, jolloin voisimme puhua demokratiastakin vahvemmalla äänellä. Äänestäjän on

haluttava ja kyettävä äänestämään. Äänestämisen tulisi käydä mahdollisimman hel-

posti. Se on varsinkin nykyaikana tullut yhä tärkeämmäksi. Ei haluta nähdä vaivaa täl-

laisen asian takia, ja tulokset on saatava nopeasti. Nämä nyt vain ovat tämän ajan vaa-

timuksia.

Aloitteessa esitetään netti- ja postiäänestyksen tutkimista. Kyse ei ole sähköisestä ää-

nestämisestä, jossa ääni annetaan vaalipaikalla, vaan kotona äänestämisestä. Kannatan

tämän tutkimista ja lähtökohtaisesti myös sen toteuttamista ennakkoäänestyksessä. Sen

lisäksi on edelleen säilytettävä mahdollisuus äänestää vaalipaikalla vaalipäivänä. Sa-

malla on tietysti säilytettävä vaalien salaisuus ja yhtäläisyys ja muut tällaiset seikat,

jotka meille suomalaisille ovat itsestään selviä. Mutta en usko, että netissä vaikkapa

pankkitunnuksilla vaalisalaisuuden olevan vähemmän vaarassa kuin vaikkapa nykyi-

sillä ennakkoäänestyspaikoilla. Äänestyspaikalle mennessäkin saattavat perheenjäse-

net vaihtaa jonkin ajatuksen, sekin pitäisi sitten eliminoida. Meidän tulisi ottaa roh-

keampia askeleita. Pelkkä yksityiskohtien hiominen ei tuo mitään uutta.

61

Tietysti myös vaalien julkisuuskampanjat ovat tärkeitä. Ne kertovat, että meillä on vaa-

lit, ja kampanjat nostavat esiin ajankohtaisia asioita. Halu äänestää edellyttää kuitenkin

vielä enemmän. On koettava yhteisön asiat ja niistä päättäminen omaksi. Päätöksen-

teon tulisi olla avointa ja äänestäjän, siis jäsenen, on koettava, että äänestämällä voi

vaikuttaa hänelle tärkeisiin asioihin. Kirkko alensi rohkeasti äänestysikää. Nyt voi-

simme olla rohkeita myös äänestämisen kehittämisessä. Netissä voidaan jo tehdä mo-

nia oikeustoimia, miksei siis äänestää? Jäsendemokratiaa tulisi laajentaa myös tämän

toimielimen valinnassa ja valita maallikkoedustajat suoralla vaalilla, kuten papit jo va-

litaan.

Edustaja Hiilamo Kirsi: Arvoisa puheenjohtaja. Kiitän edustaja Kaisanlahden hyvin

tärkeää huolenaihetta, jonka elävästi toit esiin. Eli huolenaihe oli siitä pelosta, että vaa-

lisalaisuus murenee kokonaan. Mietin vain, että kun ihmiset uskaltavat hoitaa kalleim-

pansa eli raha-asiansa sähköisesti, niin mahtaako näitä uhkakuvia liittyä raha-asioiden-

kin hoitamiseen. Juuri hiljan, muutama päivä sitten äänestettiin sähköisesti myös yli-

opiston hallituksen jäsenistä. Se äänestys toimi erinomaisesti. Viime keväänä Kirkon

tutkimuskeskus teki kyselyn, jossa tutkittiin, miten nuorten äänestäminen seurakunta-

vaaleissa voisi lisääntyä. Tutkimuksen mukaan lähes puolet äänestämättä jättäneistä

nuorista ilmoitti äänestävänsä varmasti, jos sen voisi tehdä netissä. Kirkon tutkimus-

keskuksesta arvioitiin tuolloin, että äänestämisen helpottaminen ja tiedon lisääminen

voisivat aktivoida nuorten äänestämistä. Tutkimus selvitti 16- ja 17-vuotiaiden haluk-

kuutta äänestää esimerkiksi kunnallisvaaleissa, ja kolme neljästä vastaajasta arvioi ää-

nestävänsä, jos kunnallisvaalien äänioikeusikäraja laskettaisiin. Oikeusministeriö ko-

koaa parhaillaan työryhmää valmistelemaan tällaista asiaa koskevia säädöksiä - eilen

Helsingin Sanomat uutisoi tästä. Uudistuksen toivotaan innostavan kansalaisia äänes-

tämään nykyistä aktiivisemmin. Työryhmä on selvitellyt ja selvittelee edelleen netti-

äänestystä vaaleissa, ja kaikkein tärkein asia on turvata vaalisalaisuus tämänkin työ-

ryhmän työskentelyssä. Nettiäänestyksen odotetaan tässä työryhmässä kääntävän

syöksykierteessä olevat äänestyskäyrät nousuun. Ja eräs asiantuntija vakuutti, että aika

varmasti äänestysaktiivisuus lisääntyisi. Nettiäänestäminen on mahdollista muun mu-

assa Norjassa ja Virossa, ja tuonne on tehty opintomatkatyyppisiä tutustumiskäyntejä

ja todettu, että nämä edustaja Kaisanlahden tuomat tärkeät huolenaiheet vaalisalaisuu-

den murenemisesta eivät ole ainakaan noissa maissa ollenkaan realistisia. Kysymys on

enemmän peloista.

Edustaja Rajala Pertti: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Mies kun tulee tiettyyn

ikään, hän alkaa muistelemaan menneitä. Toistakymmentä vuotta sitten ensimmäisenä

kirkolliskokoustoimenani taisin tehdä aloitteen postiäänestyksestä seurakuntavaa-

leissa. Silloin täältä pöntöstä kuulin useampia edustaja Kaisanlahden esiintuomia huo-

lia, ehkä perusteltujakin huolia siitä, että miten postiäänestystä voidaan väärinkäyttää.

Olen myöskin yli kaksikymmentä vuotta toiminut vammaisten parissa, sellaisten ih-

misten parissa, joiden hyväksikäyttäminen on helppoa. Olen toistakymmentä vuotta

62

ollut vaalipiirilautakunnan puheenjohtajana ja voin vakuuttaa teille: jos ihmiset halua-

vat tehdä näitä marginaalisia väärinkäytöksiä, tässä meidän nykyisessäkin vaalijärjes-

telmässämme se on aivan helppoa. On tapauksia, jolloin tällainen henkilö, joka ei itse

hallitse omaa elämäänsä, menee vanhempansa tai jonkun muun kanssa äänestyskop-

piin, ja kukahan siellä sitten äänestyksestä päättää? Haluan tämän sanoa yhtä räikeästi

kuin edustaja Kaisanlahti toi esiin näitä muita esimerkkejä. Jos tätä pahaa tahtoa on, se

on aivan mahdollista nykyisessäkin järjestelmässä, ja kun sitä on, niin ehkä se myös

kumuloi toisensa, että sitä jokainen ryhmä mahdollisesti jonkin verran käyttää. Eli mi-

nusta tällaiset esimerkit eivät missään tapauksessa ole syy siihen, ettemme voisi tähän

uuteen järjestelmään mennä. On sanottu, että kirkko ei ole osuuskauppa, kirkko on jul-

kisyhteisö, jolla pitää olla tietty arvo, ja se pitää näkyä siinä, millä tavalla äänestetään.

Mutta nyt pitää muistaa se, että miten tämä maailma muuttuu, ja jos meidän hallin-

tomme ja toimintatapamme eivät muutu samalla tavalla kuin muut, niin kyllä me

jäämme sitten hyvin harvojen kirkoksi. Minusta se, että meillä olisi postiäänestysmah-

dollisuus, ja tulevaisuudessa nettiäänestys, takaa nykyistä järjestelmää paremmalla ta-

valla, että kirkko on koko kansan kirkko. Kaikki, myös ne passiivisemmat kirkon jäse-

net edes jollakin tavalla osallistuvat hallintoon. Edustajat Jalava ja Hiilamo toivat hyviä

esimerkkejä siitä, että mitä tämä voisi merkitä, ja ennen muuta tuen myös edustaja Hii-

lamon ajatusta näistä kansainvälisistä kokemuksista. Minulla on ollut tilaisuus seurata

Viron nettiäänestystä, jossa se tapahtui esimerkiksi niin, että henkilö saa kaksi salasa-

naa, hän ensin pääsee toisella ehdokassivulle. Virossahan kirjaudutaan siis sähköisellä

kortilla, he ovat paljon, paljon meitä edellä, ei ole mitään pankkitunnuksia, vaan säh-

köisellä henkilöllisyystodistuksella. Ensimmäisellä salasanalla hän siis löytää sen eh-

dokkaan, ja sen jälkeen kun hän aikoo äänestää jotakuta, hän kirjoittaa toisen salasanan,

ja sitten äänestys on tehty. Mutta sitten se, mikä on mielenkiintoista! Henkilö voi

mennä vielä vaalipäivänä vaalipaikalle ja sanoa, että minä haluan korjata äänestystä tai

mennä äänestämään. Eli sen tarkistaminen, että jos joku henkilö vaikka alkaisi epäile-

mään, että joku on käyttänyt väärin minun äänioikeuttani, se on täysin mahdollista vielä

vaalipäivänä korjata. Halusin tämän esimerkin avulla kertoa siihen, että jos me halu-

amme erilaisia turvamekanismeja luoda, ne ovat mahdollisimman yksinkertaisia myös-

kin tehdä. Haluaisin korostaa vielä sitä, mitä myös edustajat Jalava ja Hiilamo totesivat,

että tässä puhutaan selvittämisestä. Ajat muuttuvat. Vaikka tätä on juuri selvitetty, juuri

se, että nyt valtiollisia vaaleja aletaan sähköistää, kyllä se merkitsee sitä, että meidän

on kirkkona seurattava tätä kehitystä ja oltava siinä mukana. Tuen voimakkaasti tätä

aloitetta.

Edustaja Niiranen Pekka: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Edustajat Hiilamo ja

Rajala veivät paljolti jalat suustani. Jos tämä onnistuu naapurimaissa, niin miksei tämä

onnistuisi myös meillä täällä Suomessa? Ja toisekseen, tämä oikeusministeriön työ-

ryhmä, johon edustaja Hiilamokin viittasi, minusta kirkon ja käytännössä kirkkohalli-

tuksen kannattaa olla mukana tällaisessa työryhmässä, jos vain sinne suinkin pääsee.

63

Ja sitä kautta omaksua tietoa ja myös antaa sitä. Meillä on 16-vuotiaita äänestäjiä seu-

rakuntavaaleissa. He eivät ole täysi-ikäisiä, ovatko he vanhempiensa vallan alaisia

myös äänestyspaikalla? Sitä voi itse kukin miettiä, mutta jos verkkopankissa voimme

tehdä siirtoja ilman että puoliso painostaa, kyllä se varmaan onnistuu sitten äänestys-

menettelyssäkin. Kannatan lämpimästi tätä aloitetta. Nämä kortit kannattaa katsoa, ja

esityshän on, että tutkitaan niitä mahdollisuuksia äänestystapojen kehittämiseksi kir-

kollisissa vaaleissa. Pitää olla ennakkoluuloton, pitää katsoa nämä kortit ja sitten tehdä

johtopäätökset asiassa.

Edustaja Ylä-Autio Ilmari: Arvoisa puheenjohtaja. Tällainen analyysihän on parhail-

laan käynnissä oikeusministeriössä, puoluesihteerityöryhmähän äskettäin totesi, että

valtiollisiin vaaleihin ei ole vielä mahdollisuutta ottaa internet-äänestystä, koska tekni-

nen osaaminen Suomessa ei ole vielä sillä tasolla. Edustaja Kaisanlahti antoi erittäin

hyvän analyysin siitä, mikä tällä hetkellä on tilanne. Aikanaan kun tekniikka edistyy,

niin tässä voidaan päästä pidemmälle. Virossahan on järjestelmä, jossa voi äänestää

vaikka kuinka monta kertaa. Viimeisin äänestys tulee voimaan. Kerrotaankin, että kun

perhe kokoontuu iloiseen äänestystapahtumaan ja yhdessä päätetään ketä äänestetään,

niin seuraavana päivänä sitten emäntä tai isäntä työpaikalla äänestääkin sitten sen mu-

kaan, mitä hän todella on tarkoittanut! Tästä on tutkimuksiakin. Tämä on yksi syy sii-

hen että Virossa äänestetään usein kaksi kertaa. Norjassa on myös internetjärjestelmä,

ja vaikka Norja on teknisesti meitä edellä, niin viime parlamenttivaaleissa viimeisenä

ennakkoäänestyspäivänä ohjelma kaatui, ja oli neljä tuntia kumossa. Vaarana oli, että

koko äänestys tai vaali olisi jouduttu uudelleen toteuttamaan. Tekninen kehitys menee

eteenpäin koko ajan. On myös paljon tapoja lisätä äänestysaktiivisuutta. Huomenna

kerron muun muassa siitä, miten meillä olisi mahdollisuutta lisätä omaishoitajien mah-

dollisuutta äänestää kotiäänestyksessä. Mutta palataan siihen huomenna.

Edustaja Linnoinen Päivi: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Millä tavalla

ihmiset saadaan kirkkoon? Henkilökohtaisesti, yksitellen taluttamalla, niin sanoo Kal-

lion seurakunnan kirkkoherra. Ajattelen, että tämä internet- ja postiäänestys tarjoaa

loistavan mahdollisuuden henkilökohtaiseen kohtaamiseen. Ja yhdyn siihen Kaisanlah-

den edustamaan pieneen huoleen siitä, että millä se rahoitetaan. No se tietenkin rahoi-

tetaan sillä tavalla, että jostain muusta pitää jättää pois, mutta henkilökohtaisuus on

kirkon niin tärkeä valtti, että mieluusti liitän sen tähän äänestyskäyttäytymiseen ja sen

tähden katson suurella innostuksella tätä aloitetta ja sen etenemistä. En yhtään pelkää

suomalaisen rehellisyyden lipeävän tässä kohdassa, luotan täysin suomalaiseen äänes-

täjään siinä, että hän pitää huolta omasta vaalisalaisuudestaan ja myös toisen vaalisalai-

suudesta. Kannatan lämpimästi tätä esitystä.

Edustaja Vuorikari Merja: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät. Lakivaliokunnassakin

vaaliasiaa pohdittiin ja meillä oli kuultavana vaalijohtaja Arto Jääskeläinen. Häneltä

64

kysyttiin valtiollisten vaalien tilannetta ja suhtautumista nettiäänestykseen. Juuri eilen-

hän uutisissa kerrottiin, että sitä ryhdytään selvittämään. Sellainen tärkeä viesti hänellä

oli meille, että se ei ole ihan helppo asia. Hän sanoi myös, että se on mielettömän kallis

ja valtiolla joudutaan miettimään rahakysymystä tässä asiassa. Toivonkin, että kun me

täällä säästöistä ja kirkon taloudesta paljon puhutaan ja kaikki olemme kovin huolis-

samme, niin miettisimme myös tällaisen aloitteen kohdalla talouskysymystä ja sitä,

kuinka pitkälle meidän kannattaa lähteä näissä omissa selvittelyissämme, ennen kuin

valtiolla päästään asioissa eteenpäin. Voisimme ajatella, että me hieman odottelisimme

tässä, ennen kuin me rupeamme tähän asiaan hirveästi kirkon rahoja laittamaan?

Edustaja Viitala Ritva: Kiitos puheenjohtaja. Hyvät edustajat, olisin kiinnittänyt sa-

maan asiaan huomiota, mitä edustaja Vuorikari äsken sanoi. Toisaalta Jääskeläinen toi

myös esille lakivaliokunnasta vieraillessaan, että meidän täytyy myös hyväksyä erilai-

sia asioita erilaiseen vaalikäytäntöön siirtyessämme. Ja nuo hinnat tosiaan mitä hän

siinä esitti, eivät olleet mitenkään pieniä summia. Esimerkiksi Norjassa hintalappu oli

15 miljoonaa euroa ja Suomessa noin viisi miljoonaa euroa vähemmän. Ja hän toi esille

myös sen, että tälläkään hetkellä erilaisiin kehityshankkeisiin ei ole riittänyt rahoja.

Joten olen samaa mieltä kuin edustaja Vuorikari.

Edustaja Tähtinen Tapio: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Keskityn puheessani

verkkovaaleihin, siihen mahdollisuuteen ja siis sen verkkovaalien kannalta tärkeitä

vaalien toimittamiseen liittyviä periaatteita on tää vaalisalaisuuden vaatimus, äänestä-

misen henkilökohtainen luonne, yhtäläinen äänioikeus sekä luottamushenkilöpohjai-

nen vaaliviranomaisjärjestelmä. Ja nää on toistaseksi verkkovaaleissa ollut sen keskei-

siä ongelmakohtia. Verkkovaaleissahan nää periaatteet toteutettaisiin pääosin tietotek-

niikan avulla. Jokaisessa järjestelmässä, niin myös vaalijärjestelmässä se on aina

kompromissi ja sillä on heikot ja hyvät puolet. Ja minusta esimerkiksi siirtyminen verk-

kovaalijärjestelmään, se on arvo kysymys. Mitä periaatteita haluamme painottaa, jou-

dumme tekemään arvovalintoja. Verkkovaalien osalta tietotekninen valmius Suomessa

alkaa olla hyvällä tasolla, muuten Amerikassa on maailmassa eniten tutkittu verkko-

vaaleja mutta siellä se tietotekninen tietotekniikka on vielä huonommissa kantimissa

kuin Suomessa. Ja mekin ollaan kaukana Virosta niin kuin täällä on todettu. Mutta

kannatan siis näiden asioiden selvittämistä mutta todennäköisesti me voimme siirtyä

näihin verkkovaaleihin vasta sitten, kun ne on toteutettu valtiollisissa ja kunnallisissa

vaaleissa.

Edustaja Seppälä Tapio: Arvoisa puheenjohtaja, tässä esityksen ponnessa pyydetään

erilaisten äänestystapojen selvittämistä. Asioiden selvittämisessä ei ole mielestäni mi-

tään vaaraa itse päätöksen teolle. Itse päätös tehtäisiin vasta tämän selvityksen jälkeen.


tiin puhemiesneuvoston esityksen mukaisesti yleisvaliokuntaan.

65

12 § Pappisasessorin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Puhemiesneuvosto esittää, että asia lähetetään yleis-

valiokuntaan.


Piispa Repo Matti: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kyseessä

on hiippakuntavaltuuston tekemä esitys mutta sen taustalla on hiippakunnan tuomio-

kapitulin esitys hiippakuntavaltuustolle. Tosin tuomiokapituliesitys on muutettu esitys

alkuperäisestä hiippakuntavaltuuston jäsenen esityksestä. Mutta koska se on tuomio-

kapitulin aloitteena tullut hiippakuntavaltuustoon, katson, että on hyvä sitä tässä hie-

man esitellä. Tässä kiinnitetään huomiota siihen, että kun pappisasessorin vaalia käy-

dään, ehdokkaita ei ole kovin paljon tarjolla. Ja alkuperäisessä aloitteessa ehdotettiin,

että asessorin vaatimuksista, joita on kaksi, toinen koskee ylemmän pastoraalin suorit-

tamista ja toinen sitä, että kyseisen papin tulee olla joko kirkkoherran tai kappalaisen

virassa, luopumista ylemmästä pastoraalitutkinnosta. Tuomiokapituli katsoi, että päin-

vastoin ylempi pastoraalitutkinto vaatimuksena tulee säilyttää mutta sen sijaan olisi

syytä tutkia onko välttämätöntä pitää kiinni vaatimuksesta, että papin tulee olla kirk-

koherra tai kappalainen. Siihen esitetään esityksen sivulla numero 2 perusteluja, jotka

nousevat ensinnäkin siitä, että pappisasessorien tehtävät ovat muuttuneet viime ai-

koina. Eilen kun puhuttiin keskushallinnon uudistuksesta, muistutettiin siitä, että pap-

pisasessorit eivät enää esimerkiksi osallistu piispainkokouksen asioiden valmistelui-

hin. He edelleen osallistuvat kuitenkin tuomiokapituleissa asioiden valmisteluun ja

päätöksentekoon sekä myös piispantarkastuksiin. Mutta heidän tehtävänsä ovat näissä-

kin asioissa muuttuneet ja yhä enemmän taipuneet konsultoivaan ja seurakuntatyötä

ohjaavaan suuntaan. Ylemmän pastoraalitutkinnon vaatimuksia muutettiin joitakin

vuosia sitten sillä tavoin, että niissä painottuu vahva kirkollisen johtamisen ja hallinnon

asiantuntemus laaja-alaisen ja syvällisen teologisen ymmärryksen ja seurakuntatyön

monipuolisen osaamisen ohella. Kun tähän asti ja edelleen pidetään kiinni siitä, että

asessorin tulee olla kirkkoherran tai kappalaisen virassa, on katsottu, että juuri tällä

tavoin tulee turvatuksi hallinnon osaaminen ja johtamiskokemus. Nyt kuitenkin uusi

tutkinto antaa niihin enemmän painoa. Tässä hiippakuntavaltuuston esityksessä katso-

taan, että meillä on monia pappeja, jotka ovat seurakuntapastorin virassa tai seurakun-

tayhtymän virassa ja jotka ovat suorittaneet ylemmän pastoraalitutkinnon ja joilla olisi

varmasti hyvin paljon annettavaa hiippakunnan tuomiokapitulin tehtäviin asessoreina.

Heistäkin voisi tehdä näin kelpoisia pappisasessoriksi, mikäli riittäisi että pappisases-

soriksi kelpoinen on hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan tai seurakuntayhtymän vi-

rassa toimiva pappi, jolla on kirkkojärjestyksessä määrätty pätevyys.

66

Edustaja Orsila Markku: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Toin viime keväänä

esiin huoleni pappisasessorin vaalissa kelpoisten pappien vähyydestä. Siis tämän huo-

len. Silloin, kun keskusteltiin koko tästä isosta vaalipaketista, josta keskustellaan tällä

viikolla myöhemmin. Kun olin puheenvuoron käyttänyt, niin yksi hyväntahtoinen hu-

moristinen edustajatoveri heti sanoi tuossa käytävällä, että "Jaaha, Orsila näyttää ha-

luavan vielä asessoriksikin." En tiedä miten kivaa hommaa asessorin homma lopulta

on, en ole koskaan semmosta hommaa tässä kirkossa hoitanut mutta oon nyt tietysti

itseäni tutkiskellut tuon kommentin jälkeen ja huomannut, että ei se nyt ainakaan ihan

tärkein vaikuttimeni ollut, vaikka komiaahan se olisi.

Asia voi toisaalta olla pienehkö kaiken kaikkiaan mutta tartuin siihen juuri tästä syystä,

kun huomasin, että on semmoisia hiippakuntia, joissa näissä vaaleissa on ollut mukana

kaksi tai kolme ehdokasta koko vaalissa. Sen lisäksi säännöt ovat semmoset, että nyt

nämä toimikaudet on rajattu ja pitää olla kappalaisen tai kirkkoherran virassa. Jonkun

kerran on käynyt myös niin, että joissakin hiippakunnissa, kun näitä ehdokkaita on

kaksi tai kolme niin pari on saattanut sitten laittaa viestiä kiirimään tuntemilleen pa-

peille ja seutukunnille, että älkää nyt vain minua äänestäkö. Tässä omassa kirkkoherran

tehtävässä on niin paljon haasteita, että ei nyt kerkiä asessorin tehtäviin. Tampereen

hiippakunnassa on nyt havahduttu nyt tähän ihan samaan asiaan.

Minusta oleellista olisi nyt vain löytää joku keino madaltaa asessorin vaalin kelpoisuu-

den ehtoja. Nyt nämä vaatimukset ovat kovemmat kuin vaikkapa piispan tai dekaanin

virkaan. Ja taitaapa pappi kelvata kirkkoneuvokseksikin, vaikka ei nyt just satu vaali-

hetkellä istumaan kappalaisen tai kirkkoherran virassa. Omassa hiippakunnassa Lapu-

alla vaikkapa dekaani on kaksi edellistä kertaa löytynyt semmosesta porukasta, että

kummallakaan kerralla valittava dekaani ei ole ollut kirkkoherra tai kappalainen. Ases-

sorit joutuvat jatkossakin, vaikka nämä tehtävät nyt vähän muuttuu, varmaan koviin

paikkoihin. Tällä viikolla meidän hiippakunnan pappisasessori istuu täällä piispaa tuu-

raamassa ja hallinnollisia taitoja ja henkilöstöasioiden osaamista ja viisautta vaaditaan

kyllä koko ajan ja jatkuvasti.

Nyt on sitten esitetty nämä kaksi päälinjaa. Tämä Tampereen alkuperäinen esitys pohti

laajasti sitäkin, miten muu johtamiskoulutus ja kaikki muu kokemus voitaisiin ottaa

huomioon. Ja sitten oli äänestyksessä päädytty tähän ratkaisuun, joka on juuri se sama

asia, jonka esitin siinä ison vaalipaketin keskustelussa, että säilytetään tämä ylempi

pastoraali ehtona mutta poistetaan vaatimus, että valittavan pitää juuri nyt istua kappa-

laisen tai kirkkoherran virassa. Se, että on seurakunnan papin virassa, eikö se voisi

riittää. Muu kokemus tuohon vaiheeseen virkauralla ehtineellä takaa kyllä kokemus-

pohjaa ja tämä ylempi pastoraali ja muut koulutukset ja myös seurakunnasta hankittu

kokemus, ei kukaan yleensä tule näihin erityisvirkoihin ilman seurakuntatyön koke-

musta. Että luulen, että osaamista riittää.

67

Sitten on esitetty myös tämä huoli, että tämä ylempi pastoraali on niin raskas systeemi,

että näitä suorittajia on aika vähän ja siinä tekee mieli tuoda terveisiä omasta hiippa-

kunnasta, siellä on joku keksinyt tällaisen hauskan ajatuksen, joka näyttää kantavan

hedelmää, että tähän uskonpuhdistuksen merkkivuoteen liittyen, on perustettu tämmö-

nen hanke, jossa kapituli on itse rohkaissut pappeja suorittamaan ylempää pastoraali-

tutkintoa isolla porukalla. Siinä lienee melkein parisen kymmentä pappia nyt mukana

ja voi olla, että meidän hiippakunnassa tämä asia hoituu siitä huolimatta, saanko minä

sitten ylempää pastoraalia tehtyä tai en.

Luulen, että näillä kirkon erityisviroissa olevilla papeilla, jos he pääsisivät vaalikelpoi-

siksi, niin voisi olla joskus jotain aivan erityistä osaamista ja tuotavaa myös kapitulin

työskentelyyn. Heillä on monella pitkiä koulutuksia, työnohjauskoulutusta ja konsult-

tikoulutuksia ja sielunhoidollista osaamista. Nyt, kun rajat on näin tiukat, jää vaan jo-

tenkin sellainen maku, ettei ihan luoteta siihen, että papit osaisi äänestää keskuudestaan

sopivia, että voi tulla ihan joku pököpää sitten valituksi, nuori ja kokematon. No ei

tämä tietysti takaa, että jos poistetaan tämä kappalainen tai kirkkoherra, että niin ei käy

mutta en ymmärrä, että miten tämä vaatimus, että istuu kappalaisen tai kirkkoherran

virassa, poistaisi tämän uhan. Toivon, että valiokunta pohtii näitä muitakin malleja

mutta tämä esitetty konsti on varsin yksinkertainen. Muutos takaisi sen, että saataisiin

lisää vaaleihin kelvollisia ehdokkaita. Kannatan Tampereen hiippakunnan esitystä.

Edustaja Toivio Heikki: Arvoisa puheenjohtaja, kirkolliskokouksen edustajat. Hiippa-

kuntavaltuuston esitys sellaisena kuin se tässä lopullisessa muodossaan on, on erittäin

kannatettava. On tosi tärkeä, että sitä luetaan tosiaan nimenomaan tarkasti, koska siihen

sisältyy ristiriitaisia näkemyksiä. Ensimmäisellä sivulla heti Timo Koivulan näkemys,

jossa todetaan tästä ylemmästä pastoraalitutkinnosta kuinka se on hyvin harvalla, mikä

pitää paikkansa. Ja on ilmeistä, että opinnäyte ei todellisesti anna valmiuksia niihin

tehtäviin, joita kapitulin hoidettavaksi tulee. Ja toisaalta sitten taas seuraavalla sivulla,

missä todetaan, että tämä ylempi pastoraalitutkinto on erittäin laadukas vaativaan hal-

linnolliseen ja teologiseen tehtävään pätevöittävä prosessi. ja on hyvä huomata, että

nimenomaan ehdotuksen lopullisessa muodossa tämä jälkimmäinen on se, mitä ehdo-

tetaan. Tämä tuo apua ongelmaan, joka on että on liian vähän kelpoisia asessorikoke-

laita. Saadaan heitä lisää, eikä toisaalta alenneta pätevyysvaatimuksia. Varsinkin suu-

remmissa seurakuntayhtymissä on paljon hyviä hallinnollista kokemusta omaavia pap-

peja, jotka tosiaan eivät ole kirkkoherroja tai kappalaisia. Näin heidätkin saadaan mah-

dollisiksi hakijoiksi tähän tehtävään. Kannatan lämpimästi tätä esitystä.

Kenttäpiispa Särkiö Pekka: Arvoisa puheenjohtaja. Tampereen hiippakuntavaltuuston

esitys laventaa asessorin kelpoisuutta seurakuntapastoreihin ja seurakuntayhtymän

pappeihin. Se on hyvä asia. Tämä laajennus kelpoisuudessa ei kuitenkaan helpota var-

sinaista pullonkaulaa eli ylemmän pastoraali tutkinnon suorittamista ja siihenkin tulisi

kiinnittää huomiota tukemalla varsinkin siinä tutkielma vaiheessa olevia pappeja,

68

koska sen valmiiksi saaminen viran ohella voi olla vaikeaa. Ehkä kuitenkin tämä kel-

poisuuden laajentaminen tuo helpotusta ja uusia kelpoisia ehdokkaita hiippakuntiin.

Kiinnitän huomiota siihen, että monet seurakuntapastorit ovat määräaikaisia ja olisi

minusta hyvä, että kelpoisella tulisi olla toistaiseksi voimassa oleva virkamääräys, ettei

käy niin, että juuri asessoriksi valittu menettäisi tuota pikaa kelpoisuusehtonsa eikä

enää voisi toimia asessorina.

Piispa Häkkinen Seppo: Arvoisa puheenjohtaja. Yksi näkökohta on se, että näitten vaa-

likelpoisten pappien määrähän on vähentynyt, kun seurakuntaliitokset ovat vähentä-

neet kirkkoherrojen määrää. Omassa hiippakunnassani viime vuoden vaihteessa kirk-

koherrojen määrä väheni 20 prosenttia. He ovat tällä hetkellä kappalaisten viroissa

mutta myös on näkyvissä se trendi, että kappalaisen virkoja on lakkautettu tai sitten

muutettu seurakuntapastoreiden viroiksi. Ja tässä mielessä myös tämän asian selvittä-

minen niin kuin Tampereen hiippakuntavaltuusto esittää on ihan paikallaan.


tiin puhemiesneuvoston esityksen mukaisesti yleisvaliokuntaan.



Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen, lakivaliokun-

nan mietintö 2/2013 kirkkohallituksen esityksestä 7/2012

Vaaleja koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttaminen sekä uusi

kirkon vaalijärjestys, lakivaliokunnan mietintö 3/2013 kirkkohallituksen esityksestä

1/2013 (I käsittely)


69

________

Keskiviikkona 6 päivänä marraskuuta 2013 klo 9.00

PÄIVÄJÄRJESTYS


1. Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen, la-

kivaliokunnan mietintö 2/2013 kirkkohallituksen esityksestä 7/2012

II Pöydällepanoja

Puhetta johti toinen varapuheenjohtaja Timo Sahi.

LOMANPYYNTÖJÄ

Toinen varapuheenjohtaja: Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä 6.11. lähtien

kokouksen loppuun asti perhesyiden vuoksi anoo Peter Lindbäck.

Myönnettiin.

Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi edustajat Aarne Kauranen ja Peter Lind-

bäck.

Toinen varapuheenjohtaja: Tämän aamupäivän kulusta haluan ilmoittaa, että tarkoitus

on, että valiokuntatyöskentelylle jää vielä aikaa, joten täysistunto kestänee noin

10.30:een asti enintään. Samalla haluan toivottaa tervetulleeksi eduskunnan hallinto-

valiokunnan seuraamaan meidän työskentelyämme kansanedustaja Pirkko Mattilan

johdolla. Lämpimästi tervetuloa.


14 § Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen, la-

kivaliokunnan mietintö 2/2013 kirkkohallituksen esityksestä 7/2012

Toinen varapuheenjohtaja: Tässä mietinnössä on kaksi pontta, ja näistä toinen ponsi

sisältää kirkolliskokouksen työjärjestyksen muutoksen. Käydään asiasta ensin yleis-

keskustelu ja sen jälkeen ponsien yksityiskohtainen käsittely.

70

Y l e i s k e s k u s t e l u

Edustaja Savela Antti: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Ensin

muutama sana tästä lakivaliokunnan mietinnön rakenteesta. Perustevaliokuntahan on

antanut asiasta lausunnon, josta on aika pitkästi siteerattu tämän mietinnön aluksi, ja

myös piispainkokous on asiaa käsitellyt vielä siinä vaiheessa, kun se on ollut kirkko-

hallituksen mietinnön varassa. Näitä on kuvattu mietinnön alussa. Tuolle kirkkohalli-

tuksen esitykselle antaisin erityisen kiitoksen siinä mielessä, että siinä on erittäin seik-

kaperäisesti, laajasti kuvattu tätä määräenemmistösäännöksen historiaa, siitä käytyä

keskustelua ja näitä pohdintoja määräenemmistösäännöksen muuttamiseksi, joita on

käyty aika runsaasti tässä vuosikymmenten kuluessa. Kirkkohallituksen esityksillä py-

ritään siihen, että kirkolliskokouksen päätöksentekoa saataisiin joustavoitettua, pystyt-

täisiin tehostamaan, ja myös siihen, että määräenemmistösäännöksiä koskevia tulkin-

taongelmia vähennettäisiin. Lakivaliokunta pitää näitä kaikkia tavoitteita aivan oikeina

ja tärkeinä. Sitten, kun lakivaliokunta on suorittanut tälle kirkkohallituksen esitykselle,

niin kuin joku totesi käytäväkeskustelussa, ruumiinavausta, ja ottanut tarkempaan tut-

kintaan, niin näyttäisi siltä, että tämä määräenemmistösäännöksen muuttaminen esite-

tyllä tavalla saattaisi näiden tulkintaongelmien osalta johtaa siihen, että ne lisääntyisi-

vät entisestään, koska ne laajenisivat kirkkolainsäädäntöön.

Tällä hetkellähän määräenemmistösäännökset eivät aiheuta ongelmia kirkkolain ja

kirkkojärjestyksen muuttamisen osalta, koska aina sovelletaan määräenemmistövaati-

musta. Jatkossa kirkkohallituksen esityksen mukaan näin ei olisi, vaan asia tulisi sitten

erikseen harkittavaksi. No sitten kirkkohallituksen esityksessä on pohdittu näitä erilai-

sia tilanteita käytännön esimerkkien valossa, milloin määräenemmistösäännökset ovat

mahdollisesti olleet hidasteena päätöksenteolle. Lakivaliokunta aprikoi, että onko

näissä esimerkeissä sittenkään ollut viime kädessä kysymys määräenemmistösäännök-

sestä sinällään, ja etenkin kun sitä peilataan tähän muutosesitykseen. Tarvitaanko mää-

räenemmistösäännöksiä, ja kuinka laajoja niiden tulisi olla? Kirkkohallituksen esityk-

sessä, ja myös tuossa perustevaliokunnan lausunnossa ja piispainkokouksen lausun-

nossa, kaikissa on erittäin hienolla tavalla pohdittu tätä kysymystä; on muuta lainsää-

däntöä selvitetty, kansainvälisiä esimerkkejä, oikeushistoriaa. Näiden valossa on täysin

selvää, että kirkolliskokouksessa tarvitaan määräenemmistösäännöksiä. Määräenem-

mistön suuruus ei sinällään ole ollut nyt erityisen pohdinnan kohteena, lakivaliokun-

nassa tätäkin asiaa jonkun verran pohdittiin, ja todettiin, että tätä asiaa ei ole tässä yh-

teydessä syytä ottaa muuttamisen kohteeksi.

Mitä ongelmia kirkkohallituksen esitys toisi tullessaan? Lähinnähän on kysymys tässä

muutosesityksessä siitä, että kun kirkkolakia ja kirkkojärjestystä tässä salissa käsitel-

täisiin, niin sieltä poimittaisiin tästä kirkkolainsäädännöstä erilleen sellaiset asiat, jotka

eivät koske kirkon uskoa, sen oppia ja näitä ydinkysymyksiä. Ne olisivat edelleen jat-

71

kossa määräenemmistövaatimuksen alaisia. Eniten tulkintakysymyksiä tulisi aiheutta-

maan se, milloin päätöksen katsotaan koskevan kirkon uskoa, tunnustusta tai oppia, tai

pohjautuvan niihin. Ja kun lakivaliokunta tätä varsin laajasti keskusteluissa käsitteli,

niin havainto oli se, että laajasti ottaen aina, kun kirkon asioista puhutaan, ollaan tämän

tyyppisten asioiden äärellä. Se johtuu kirkon perusolemuksesta ja luonteesta. Olisi hie-

noa, jos voitaisiin kuitenkin erottaa sellaiset asiat, jotka eivät kuulu näihin ydinkysy-

myksiin, ja voitaisiin näissä sitten edetä yksinkertaisemmassa järjestyksessä. No nyt

kuitenkin tämän kirkkohallituksen esityksen valossa nämä ratkaisut jäisivät tehtäväksi

tapauskohtaisesti, silloin kun ollaan täällä harmaalla vyöhykkeellä. Ja tämä määrä-

enemmistösäännöshän tulisi sillä tavalla sovellettavaksi, niin kuin perustevaliokunta

sinällään itsestään selvästi toteaa, että tulisi omaksua tällainen laaja tulkinta: eli aina

kun tässä salissa on esillä kirkkolakia tai kirkkojärjestystä koskeva säännösehdotus, jos

siellä on yksi säännös, joka kuuluu määräenemmistövaatimuksen piiriin, niin se vie

koko paketin määräenemmistövaatimuksen piiriin. Vähän mietiskelin tämän esitetyn

lainsäädännön valossa, mitä se tarkoittaisi esimerkiksi nyt vireillä olevien hankkeiden

ja tulossa olevien hankkeiden osalta. Esimerkiksi kirkon vaalilainsäädäntöpaketti, jota

me vielä täällä käsittelemme, menisi määräenemmistösäännöksen piiriin. Keskushal-

lintouudistuskin, joka näyttää ensilukemalta siltä, että tämähän on hallintoa, menisi

määräenemmistövaatimuksen piiriin tämän ehdotetun tavalla. Samoin seurakuntare-

montti, siellä käsitellään seurakunnan jäsenyyttä, yhtymärovastin asemaa. Kirkkolain-

säädännön kodifikaatio ilman muuta, sehän tulee sisältämään nämä perusfundamentti-

säännökset. Eli tämähän käytännössä johtaisi siihen, että kun tavoite on se, että pää-

sääntö olisi yksinkertaisesta enemmistöstä, niin tosiasiassa pääosa edelleenkin meidän

kirkollislainsäädännöstä käsiteltäisiin määräenemmistövaatimusta soveltaen. Ja tämä,

että poikkeuksesta tulee pääsääntö, tuntuu hankalalta. Lakivaliokunta katsoikin, että

kun asiaa tarkastellaan kokonaisuutena, niin tämä esitys ei tule nopeuttamaan eikä te-

hostamaan kirkolliskokoustyöskentelyä. Koska tulkintaongelmat lisääntyisivät, ja me-

nettely määräenemmistösäännöksen soveltamisesta monimutkaistuisi tämän laajenne-

tun puhemiesneuvoston myötä, vaikutukset saattaisivat olla jopa päinvastaisia. Tämän

vuoksi lakivaliokunta katsoo, että kirkkolakia ei ole syytä muuttaa kirkkohallituksen

esittämällä tavalla, vaan tämä kirkkolain muutosesitys jätettäisiin raukeamaan.

No sitten toinen asiakokonaisuus, tämä laajennettu puhemiesneuvosto. Ehkä joku sa-

lissa olevista pitää yllättävänä, että lakivaliokunta nyt esittää kuitenkin tämän laajen-

netun puhemiesneuvoston käyttöönottamista. Tämähän on vähän vastoin meidän kes-

kusteluamme siitä, että meidän pitäisi saada päätöksentekojärjestelyn "orgaaneja" vä-

hemmäksi kuin nykyään on. Käytännössä tämä laajennettu puhemiesneuvostohan jou-

tuisi tekemään tulkintaa nykyisen kirkkolainsäädännön pohjalta siitä, että onko kysy-

myksessä kirkon uskoa, oppia koskeva tai niihin pohjautuva periaatteellinen kannan-

otto tai ryhtyminen toimenpiteisiin niiden johdosta. Tämä tarkoittaisi sitä, ja tämä on

nyt lohdutuksen sana meille kaikille, että tämä laajennettu puhemiesneuvosto sellaise-

naan, jos me hyväksymme sen työjärjestykseen, se laitettaisiin koipussiin odottamaan

72

niitä tilanteita, jotka ovat harvinaisia, jolloin sitä tarvittaisiin. Tämä parisuhdelain seu-

rauksia kirkossa koskenut keskustelu on ollut sellainen, jonka yhteydessä tälle laajen-

netulle puhemiesneuvostolle olisi ollut ilmeinen tarve. Olisi säästytty monelta jälki-

puinnilta ja pohdinnalta, jos olisi ollut elin, jossa olisi voitu pohtia, millaisessa menet-

telyssä silloin käsillä olleet asiat olisi käsitelty. Ja nyt tämä laajennettu puhemiesneu-

vosto antaa vastauksen näihin ongelmiin, mitä silloin ja ehkä tulevaisuudessa aina sil-

loin tällöin, varsin harvoin uskoakseni, tulee esille. Lakivaliokunta on sitten tämän laa-

jennetun puhemiesneuvoston osalta muutamia muutoksia tehnyt, muun muassa maal-

likkojen edustusta hieman siellä lisättiin, kenttäpiispa lisättiin laajennetun puhemies-

neuvoston kokoonpanoon.

Ja sitten mielenkiintoinen kysymys ainakin näin juristin näkökulmasta, tämän laajen-

netun puhemiesneuvoston lausunnon oikeudellisesta sitovuudesta. Nythän kirkkohal-

litus lähti siitä, että laajennetun puhemiesneuvoston kanta ei sido kirkolliskokouksen

puheenjohtajaa. Perustevaliokuntahan totesi lausunnossaan, että tämän tulisi olla si-

tova. Ajattelisin näin, että tämä vaatimus on aivan oikeutettu, mutta tässä tulee kerta

kaikkiaan vastaan nämä juridiset reunaehdot, normihierarkia. Me emme voi kirkollis-

kokouksen työjärjestyksessä antaa meidän jollekin elimille sellaisia tehtäviä, joilla kä-

vellään kirkkojärjestyksen eräiden säännösten ja kirkkolain eräiden säännösten ja myös

tiettyjen muiden lainsäädännön säännösten yli. Siis tämä ei kerta kaikkiaan tässä viite-

kehyksessä ole mahdollista antaa laajennetun puhemiesneuvoston kannanotolle oikeu-

dellista sitovuutta. Tämä ensinnäkin tarkoittaisi sitä, jos näin haluttaisiin, laajennettua

puhemiesneuvostoa koskevat säännökset pitäisi ottaa kirkkolakiin. Jos ne viedään kirk-

kolakiin, niin sinne pitäisi viedä aika paljon muutakin kirkolliskokouksen työskente-

lyyn liittyvää säännöstöä. No sitten vielä lakivaliokunta käsitteli tätä varapuheenjohta-

juuskysymystä laajennetussa puhemiesneuvostossa, ja sitten tätä menettelyä, miten

lausunto pyydetään, ja miten laajennettu puhemiesneuvosto työskentelisi. Lakivalio-

kunta oli yksimielinen.

Edustaja Reinikainen Pekka: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Lakivaliokunnan

mietinnössä esitetään laajennetun puhemiesneuvoston perustamista. Lakivaliokunnan

mietinnön ponsiesityksessä kirkolliskokouksen työjärjestyksen 2 luvun 6 §:n, joka on

tässä pöydälle jaetun lausunnon sivulla 14 muodossa 6a pykälän, teksti alkaa lauseella

"Laajennetun puhemiesneuvoston tehtävänä on antaa pyydettäessä lausunto siitä, vaa-

tiiko ehdotuksesta päättäminen määräenemmistön." Tulen tekemään yksityiskohtai-

sessa käsittelyssä tähän kohtaan vastaehdotuksena seuraavan sisältöisen tekstilisäyksen

tämän edellä mainitun lauseen jälkeen. Se kuuluu seuraavasti: "Jos 1/4 laajennetun pu-

hemiesneuvoston jäsenistä kannattaa määräenemmistön käyttämistä, tulee määräenem-

mistö lausunnon päätökseksi." Tämän lisäksi teen mietinnön ponsiesityksen 5 luvun

28 §:ään, joka löytyy sieltä mietinnön sivulta 15, vastaehdotuksena seuraavan sisältöi-

sen lisäysehdotuksen pykälän viimeiseksi lauseeksi, joka kuuluu seuraavasti: "Mikäli

täysistunnossa, äänestettäessä asian lähettämisestä laajennetun puhemiesneuvoston

73

lausuntoa varten, 1/4 annetuista äänistä edellyttää lausuntoa, tulee asia lähettää laajen-

netun puhemiesneuvoston käsiteltäväksi." Päädyin tekemään nämä vastaehdotukset,

koska mikäli näin ei menetellä, täysistunto voi yksinkertaisella enemmistöllä torjua

lausunnon pyytämisen määräenemmistöä koskevassa asiassa. Samoin laajennettu pu-

hemiesneuvosto voi yksinkertaisella enemmistöllä torjua määräenemmistön käytön

asiassa, kun siitä kirkolliskokouksessa täysistunnossa äänestetään. Tämä heikentäisi

määräenemmistösäännöksen merkitystä, koska sen käytöstä voitaisiin päättää yksin-

kertaisella enemmistöllä sekä täysistunnossa että laajennetussa puhemiesneuvostossa.

Tässä lakivaliokunnan puheenjohtaja totesi, aivan oikein myös minun mielestäni, että

laajennettu puhemiesneuvosto on eräänlainen koipussielin, jota tarvittaisiin kovin har-

voin. Mutta näitä asioita varmasti tulee meidän eteemme, ja voi tulla aika nopealla

aikataululla. Olen toiminut lääkäriliitossa eettisten periaatekysymysten valiokunnan jä-

senenä, olin mukana laatimassa ensimmäistä laitosta lääkärin etiikkakirjasta, ja kes-

kustelimme siellä pitkään eräästä asiasta, johon tavallaan Niilo Räsänenkin tässä viit-

tasi, sellaisesta raamatunkohdasta kuin "Älä tapa", koska lääkäriliitto vastustaa eutana-

siaa. Jos kirkolliskokoukselta pyydetään kantaa, tai kirkolta pyydetään kantaa, mitä

mieltä se on eutanasiasta, niin siitähän syntyy tietysti tässä salissa keskustelua, emmekä

me ole siitä yksimielisiä. Silloin voitaisiin hakea tällaista kantaa mahdollisesti muo-

dostettaessa sellainen 3/4 kanta. Nimittäin nämä asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Jos

sallitte, niin oman ammattini takia otan vain muutamalla lauseella esiin sen ongelman,

mikä tässä on. Suuresta yleisöstähän 70 % kannattaa, että eutanasia on saatava nyt ja

heti, mutta lääkärit kun pohtivat tätä asiaa, siinä on sellainen ongelma, että voidaanko

lainsäädännöllä velvoittaa joku virkalääkäri surmaamaan potilaitaan. Lääkärit eivät ha-

lua sellaista. Lääkärihän joutuu viime kädessä tekemään tästä päätöksen, koska jos hen-

kilö haluaa eutanasiaa, niin se on Hollannissa ja Luxemburgissa kahden lääkärin pää-

tös, eli lääkäri joutuu sen viime kädessä päättämään ja toteuttamaan. En yhtään ihmet-

telisi, että tämä nousee kovaan keskusteluun Suomessa, kaikki merkit viittaavat siihen.

Enkä ihmettelisi sitä, että kirkolta pyydetään tähän kantaa, ja jos näin käy, niin tässä

on eräs esimerkki siitä, että minkälaisissa asioissa voidaan joutua tähän keskusteluun.

On myös muistettava se, että mikä on itseisarvo onko päätöksen nopeus itseisarvo,

vai onko itseisarvo se, että päätös on oikea? Kumpi on tärkeä, päätöksenteon vauhdit-

taminen, vai se, että tehdään oikeita päätöksiä? Tämäkin on hyvä muistaa, ja on hyvin

tärkeää hienovaraisesti suojella sitä määrävähemmistöä näissä asioissa, ja vakavasti

pohtia tämän asian päätöksentekoa. Nimittäin tässä salissahan joku edustaja voi tehdä

ehdotuksen, että "mielestäni tässä asiassa olisi hyvä saada laajennetun puhemiesneu-

voston kanta". Jos joku kannattaa sitä, sitten me äänestämme. Tämä äänestys me-

neekö siitä päätös yksinkertaisella enemmistöllä vai, jos annetuista äänistä tai ehkä

käytetyistä puheenvuoroistakin yli 1/4 haluaa määräenemmistöä, pitäisikö silloin, jos

näin on, että mahdollisessa äänestyksessä 1/4 annetuista äänistä haluaisi laajennettuun

74

puhemiesneuvostoon, pitäisikö se silloin lähettää sinne? Koska tässä voidaan yksinker-

taisella enemmistöllä mitätöidä koko asia. Samoin päätöksenteko laajennetussa puhe-

miesneuvostossa, harvoinhan se yksimielinen on. Jos siellä joudutaan asiasta äänestä-

mään, niin kuitataanko sielläkin yksinkertaisella enemmistöllä sitten tämä asia, vai oli-

siko sielläkin tällainen suojaklausuuli paikallaan? Jos laajennetussa puhemiesneuvos-

tossa 1/4 katsoo, että se pitäisi ottaa määräenemmistöäänestykseen täällä salissa, niin

mielestäni pitäisi toimia tällä tavalla kunnioittaen näitä mahdollisia vähemmistöjä. Tä-

män vuoksi katson, että tästä asiasta on syytä keskustella.

On aina hyvä, jos on selvät pelisäännöt, niin sitten ei tule näitä jälkipuinteja. Jos meillä

on selvät pelisäännöt, niin hyvä. Tästä asiasta tietysti lainoppineet voivat olla eri

mieltä, se on selvä asia – yhdellä juristilla on tämmöinen kanta, toisella juristilla täm-

möinen kanta. Mutta mehän olemme laatimassa tässä itsellemme työjärjestystä. Mie-

lestäni se on hyvä, jos omassa työjärjestyksessämme on selkeät pelisäännöt. Jos siinä

on jotain laitonta, niin se voidaan riitauttaa ja sitten tuomioistuimessa käsitellä. Mutta

yhden lainoppineen mielipide todellakin on tämmöinen ja toisen tämmöinen, ja sitten

asian käsittely oikeusistuimissa lopulta päättää, mikä on se oikea kanta. Ei meidän tule

tässä asiassa pelätä, kun me itsellemme laadimme työjärjestystä, jossa pelisäännöt on

mahdollisimman selkeät ja selvät, joiden mukaan marssimme.

Edustaja Korhonen Johanna: Rakkaat työtoverit. Lakivaliokunta on siis yksimielisesti

tullut siihen näkemykseen, että "antaapa olla sitten". Tämä on minusta aika harmillista.

Meillä oli eilen päivällisen jälkeen sellainen parin kolmenkymmenen hengen poru-

kalla keskustelu, jossa puhuttiin siitä, että miten tämä nyt on saatu sörssittyä tällaiseen

vaiheeseen tämäkin asia, ja siinä kävi ilmi aika mielenkiintoisia seikkoja. Lakivalio-

kunta oli tähän kantaansa päässyt muun muassa lukemalla meidän perustevaliokunnan

antamat ajatukset tästä asiasta kuulun itsekin perustevaliokuntaan, joten tunnen tä-

män asian käsittelyn. Meitä oli siinä keskustelussa paikalla kuutisen henkeä siitäkin

perustevaliokunnasta, ja olimme aika yllättyneitä, että hetkinen, te olette lukeneet sitä

meidän pumaskaamme paavillisemmin kuin paavi itse, näin sanoakseni. Lakivalio-

kunta oli meidän pumaskaa lukiessaan tullut jotenkin siihen käsitykseen, että meidän

tahtotilamme on sellainen, että ei tässä joka tapauksessa mistään mitään tule, koska

kaikki asiat voidaan jollakin puliveivauksella ja venkoilulla saada edellyttämään mää-

räenemmistöä. Tämä ei ollut tahtotila perustevaliokunnan keskustelussa. Jos laati-

mamme paperi tulee tällä tavalla luetuksi ja ymmärretyksi, silloin voidaan tietysti aina

kysyä, onko vika viestin lähettäjässä vai viestin vastaanottajassa. Sitä nyt ei kauheasti

ole järkeä ehkä setviä, itse mietin, onko meidän valiokuntamme jotenkin niin synkeässä

maineessa, että meidän tekstimmekin tulevat luetuksi ihan sitten aina änkyrimmän

kautta. Ikävää jos näin on, koska siinä meidän keskustelussa oli ihan oikeasti paljon

hyvää tahtoa liikkeellä ja sellaista ihan vilpitöntä tahtotilaa, että on mielekästä yrittää

sujuvoittaa tätä päätöksentekoa niin että kaikissa asioissa ei mennä aina hankalimman

kautta eikä ajauduta sellaisiin merkillisiin patteihin, jotka liittyvät tähän päätöksenteon

75

raskauteen ja hitauteen. Joten olen sitä mieltä, että on hirveän harmillista, jos se mäs-

sähtää tällaiseen asiaan nyt koko tämä pieni pyrkimys joustavoittaa hallintoa.

Oikeastaan se eilisillan keskustelu kirkasti minulle aika moniakin seikkoja, jotka liit-

tyvät hallintotapamme ongelmallisuuteen ja työskentelytapojemme ihan käytännössä

tuottamiin hankaluuksiin. Se, että valiokunnat istuvat kukin omassa karsinassaan ja

siellä keskenään jotakin jutskailevat, ja sitten viestintä tapahtuu lähettelemällä A4-nip-

puja kirjekuorissa muille henkilöille ja sitten niitä luetaan siellä ja kukin ymmärtää

miten ymmärtää, niin tällä tavalla selvästikään se tahtotila ei välttämättä välity aivan

sellaisena kuin tekstin laatijat ovat vilpittömästikin ajatelleet. Tämä nostaa esiin si-

nänsä aika vakavia kysymyksiä viestinnästä tässä kirkolliskokouskokonaisuudessa ja

tiedonkulun käytännön seikoista ja tuottaa esiin esimerkiksi sellaisen kysymyksen, että

olisiko syytä pitää enemmän valiokuntien yhteisiä kokouksia, joissa voitaisiin ihan kes-

kustella. Koska aika usein puhuttu viesti tulee muotoilluksi ja ymmärretyksi paremmin

kuin läjä A4-arkkeja, joita jokainen sitten lukee ja tulkitsee omalla tavallansa. Valio-

kuntamme puheenjohtaja ei ole täällä paikalla, mutta varapuheenjohtaja piispa Matti

Repo on, että hänkin varmaan mielellään voi halukkaille kertoa tarkemmin siitä tahto-

tilasta, mikä meillä siellä keskusteluissa varsinaisesti vallitsi, ettemme tulisi väärinym-

märretyksi näissä asioissa. Toivon, että tähän löydetään jokin luova ratkaisu. Kiitos.

Edustaja Hiilamo Heikki: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Uskon, että täällä

salissa on aika yksimielinen tai ainakin vahva enemmistö sille käsitykselle, että kirkol-

liskokoukselta edellytetään joustavampaa päätöksentekoa, tehokkaampaa päätöksente-

koa, selkeyttä asioiden käsittelyyn, joten tämän nyt puheena olevan esityksen tavoitteet

ovat tärkeitä, ja ne ovat myös uskoakseni laajasti kannatettuja. Yksi erittäin tehokas

tapa ratkaista näitä ongelmia on tehdä ero käytännöllisten ja periaatteellisten kysymys-

ten välillä. Uskon, että myös tässä asiassa meillä on hyvin laaja yksimielisyys. Kirkon

kannalta periaatteellisia kysymyksiä voidaan kutsua asioiksi, jotka käsittelevät uskoa,

tunnustusta ja oppia. Olen ymmärtänyt, että perustevaliokunnan lausunnossa ilmaistiin

se, että on mahdollista tehdä ero näiden käytännöllisten ja periaatteellisten kysymysten

välillä. Lakivaliokunta kuitenkin katsoi, että näin ei voitaisi tehdä, ja olen erittäin pet-

tynyt tähän lakivaliokunnan kannanottoon, ja mielestäni lakivaliokunta on todella lait-

tanut pään pensaaseen ja mennyt sieltä, missä aita on matalin, ja todennut, että tässä

nyt ei päästä mitenkään eteenpäin. Oikeastaan tämä kannanotto on hyvin nihilistinen.

Ajatellaan, että jos jotain voidaan käyttää väärin, niin kyllä sitä varmasti käytetään vää-

rin. Asiaa kun vähän ajattelee eteenpäin, niin eikö yhtä hyvin voitaisi ajatella, että kir-

kolliskokous voidaan lopettaa ja ainoastaan piispainkokous jää jäljelle, koska piispain-

kokous käsittelee uskoa, tunnustusta ja oppia. Mihin meitä muita täällä sitten tarvitaan?

Mielestäni myös lakivaliokunnan puheenjohtaja esitti väärän tulkinnan siitä, mikä vaa-

tisi määräenemmistöä. Hallinnolliset kysymykset eivät ole sellaisia, jotka käsittelevät

uskoa, tunnustusta ja oppia, jos tätä asiaa ei haluta välttämättä käyttää väärin. Olemme

kaikki mukana erilaisissa yhdistyksissä ja seuraamme myös valtakunnanpolitiikkaa, ja

76

yhdistyksissäkin on erilaisia asioita joita on lueteltu, mistä tarvitaan määräenemmis-

töjä, ja eduskunnassa on perustuslakivaliokunta, joka ottaa kantaa siihen, mitkä asiat

on käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä, ja tämä käytäntö on toiminut erittäin

hyvin. Minun on vaikea ajatella, että kirkolliskokous olisi jollakin tavalla erilainen tai

erityinen verrattuna näihin muihin organisaatioihin. Olen vahvasti sitä mieltä, että on

mahdollista erotella kysymykset, jotka ovat käytännöllisiä, ja kysymykset, jotka ovat

periaatteellisia. Näin ollen esitän, että tätä asiaa ei jätetä raukeamaan vaan se lähetetään

uudelleenvalmisteluun yleisvaliokuntaan.

Lainoppinut asiantuntija Viljanen Veli-Pekka: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkollis-

kokouksen jäsenet. Pyysin poikkeuksellisesti puheenvuoroa edustaja Reinikaisen pu-

heenvuoron johdosta. Siihen sisältyi sellaisia periaatteellisia kysymyksiä, joihin liit-

tyen ajattelin tuoda muutaman näkökohdan. Määräenemmistön tarvetta koskeva kysy-

mys on luonteeltaan erilainen asia kuin päätös jonkin asian hyväksymisestä tai hylkää-

misestä. Se on oikeuskysymys, jonka viime kädessä ratkaisee kirkolliskokouksessa kir-

kolliskokouksen puheenjohtaja, joka valvoo lain noudattamista kirkolliskokousasioita

käsiteltäessä. Tämä oikeuskysymysluonne merkitsee sitä, että määräenemmistöä joko

vaaditaan tai sitä ei vaadita. Sitä ei tule käyttää niin sanotusti varmuuden vuoksi sillä

perusteella, että joku kirkolliskokouksen jäsen tai joku täällä katsoo että tässä nyt on

sellainen kysymys, joka edellyttää määräenemmistöä. Se on joko tai -kysymys. Nyt

tämä ehdotus merkitsee sitä, että kirkolliskokouksen puheenjohtajan tueksi tulee uusi

orgaani, laajennettu puhemiesneuvosto, tukemaan puhemiehen ratkaisua, ja tältä osin

lakivaliokunnan puheenjohtaja selosti kysymystä siitä, mikä tämän laajennetun puhe-

miesneuvoston päätöksen merkitys on. Ajatus siitä, että tässä laajennetussa puhemies-

neuvostossa käytettäisiin määräenemmistöä sen ratkaisemiseen, tarvitaanko määrä-

enemmistöä, on jotenkin järjestelmän vastainen idea. Se johtaisi käytännössä siihen,

että määräenemmistöä tultaisiin käyttämään niin sanotusti varmuuden vuoksi. Se ei ota

huomioon tätä oikeuskysymysluonnetta. Tässä jos katsoo analogiaa, analogia tosiaan

löytyy eduskunnasta, jonka eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävä on arvioida

lakiehdotusten perustuslainmukaisuutta ja suhdetta kansainvälisiin ihmisoikeuksiin, ja

se on nimenomaan oikeudellinen ratkaisu, jota ei voida täysistunnossa enää ottaa arvi-

oitavaksi. Perustuslakivaliokunta tekee päätöksensä yksinkertaisella enemmistöllä

siitä, tarvitaanko määräenemmistöpäätöksentekoa eduskunnassa vai yksinkertaista

päätöksentekoa. Sama koskee myös eduskunnassa kysymystä siitä, onko asia sen luon-

toinen, että se on lähetettävä perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Sen tekee täysistunto

yksinkertaisella enemmistöllä. Ja minusta tämä analogia sopii myös kysymykseen siitä,

miten tulee päättää asian saattamisesta laajennetun puhemiesneuvoston käsiteltäväksi.

Kiitos.

Edustaja Ala-Kapee-Hakulinen Pirjo: Arvoisa puheenjohtaja. Olen samaa mieltä edus-

tajien Korhonen ja Hiilamo kanssa tästä asiasta, ja myös siitä, että kirkolliskokouksen

työskentelytapoja on syytä kehittää. Tämän asian käsittely on yksi osoitus siitä, miksi.

77

Kannatan edustaja Hiilamon esitystä asian lähettämisestä yleisvaliokuntaan vielä uu-

delleen valmisteltavaksi.

Toinen varapuheenjohtaja: Keskustelun aikana on edustaja Heikki Hiilamo tehnyt eh-

dotuksen, että asia lähetetään yleisvaliokuntaan. Tämä on ilmeisesti käsitettävä ehdo-

tukseksi asian käsittelyn keskeyttämisestä. Työjärjestys puhuu kyllä ehdotuksesta,

jonka hyväksyminen keskeyttää asian käsittelyn, ja tarkoitetaan palauttamista. Tämän

asian on valmistellut lakivaliokunta, yleisvaliokunta ei ole tätä valmistellut. Ehdotusta

on kyllä kannatettu. Tämä on kuitenkin hyvin poikkeuksellinen menettely. Kirkollis-

kokous on jo lähettänyt tämän valiokuntaan, tehnyt siis päätöksen siitä, mikä valio-

kunta asiaa käsittelee. Tässä vaiheessa asian siirtäminen toisen valiokunnan käsiteltä-

väksi ei kyllä ole työjärjestyksen mukaista. Joten en oikein voi katsoa, että tässä olisi

kysymys työjärjestyksen mukaisesta asian palauttamisesta vaan että olisi kokonaan uu-

desta asiasta kysymys. Kuitenkin pidämme tässä parin minuutin tauon asian pohti-

miseksi.

Toinen varapuheenjohtaja: Lainoppineiden asiantuntijoiden konsultaation jälkeen to-

tean, kuten jo alustavasti ennen taukoa totesin, että asiaa ei ole mahdollista palauttaa

toiseen valiokuntaan kuin mikä on tämän asian käsitellyt. Joten tämä kannatettu ehdo-

tus palauttamisesta yleisvaliokuntaan ei anna aihetta toimenpiteisiin tässä vaiheessa.

Keskustelu asiasta jatkuu.

Edustaja Hiilamo Heikki (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puheenjohtaja, vedän pois tä-

män esityksen siitä, että palautetaan yleisvaliokuntaan, ja tulen tekemään tämän ensim-

mäisen ponnen yhteydessä vastaesityksen, että valmistelua jatketaan lakivaliokunnassa

kirkkohallituksen esityksen mukaisesti.

Edustaja Kujala Erkki: Arvoisa puheenjohtaja. Minä kannatan tätä Pekka Reinikaisen

tekemää ehdotusta, vaikka lainoppinut asiantuntija Viljanen tuossa sanoi että se ei ole

mahdollista. Mutta pidän tärkeänä, että kirkolliskokous ottaa tähän asiaan kantaa, sillä

on mahdollista, että laajennettu puhemiesneuvosto ei ole yksimielinen, ja silloin on

syytä, että tämä määrävähemmistön näkemys tulee otetuksi huomioon. Joten kannatan

Reinikaisen esitystä.

Edustaja Koskenniemi Erkki: Herra puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Perustusva-

liokunnan jäsenenä ja sen toimintaan ja lausuntoon tyytyväisenä totean, että lausunto

on teille jaettu, ja pyydän kaikkia lukemaan sen. Kysymys siitä, pitääkö asia päättää

määräenemmistöllä vai yksinkertaisella enemmistöllä, on lakia säätävissä elimissä rat-

kaistu eri tavoin. Joka tapauksessa vaaditaan toisinaan tarkkaa harkintaa. Joissakin

maissa kansalaiset eivät ole oman historiansa vuoksi luottaneet parlamenttiinsa, vaan

on tarvittu erillinen perustuslakituomioistuin. Muualla asian ratkaisee parlamentti, ta-

78

valla tai toisella, Suomen eduskunnassa asian ratkaisee perustuslakivaliokunta yksin-

kertaisella enemmistöllä, niin ymmärrän. Olen ymmärtänyt, että siellä on kunnia-asia

erottaa toisistaan lakiasian harkinta politikoinnista. On siis luotettu kunniallisuuteen,

ja ymmärtääkseni siihen ei ole luotettu turhaan. Myös kirkolliskokouksessa tarvitaan

asiassa toisinaan harkintaa, ja kyse on siitä, kuka tekee ratkaisun ja kuinka suurella

enemmistöllä. Pidän hyvin vieraana ajatusta, että sen tekisi jokin kirkolliskokouksen

ulkopuolinen elin. Sen sijaan puollan tätä esitettyä laajennettua puhemiesneuvostoa.

Mutta tekeekö se ratkaisun yksinkertaisella enemmistöllä vai määräenemmistöllä? Mo-

lemmissa on ongelmansa, ja kaikissa tapauksissa tarvitaan kunniallisuutta ja rehelli-

syyttä. Jos yksinkertainen enemmistö riittää, periaatteessa kunniaton enemmistö voisi

käyttää yksinkertaista enemmistöä asioissa, joissa todellisuudessa tarvittaisiin määrä-

enemmistöä. Vastaavasti, jos vaaditaan määräenemmistöä, kunniaton vähemmistö

voisi tietyssä tilanteessa käyttää asiaa hyväkseen ja estää minkä hyvänsä asian etene-

misen vedoten määrävähemmistöön. Kansainväliset uutistoimistot ovat viime kuukau-

sina kertoneet siitä, miten tilanne lukkiutuu, kun järjestelmässä on toimijoina samanai-

kaisesti vähemmän kunniallinen vähemmistö ja vähemmän kunniallinen enemmistö.

Tarvitaan siis joka tapauksessa kunniallinen enemmistö ja kunniallinen vähemmistö,

ja uskon, että tässä salissa sellainen on. Uskon, että on kunniallinen vähemmistö, joka

ei vie jokaista asiaa puhemiesneuvostoon, ja uskon myös siihen, että puhemiesneuvos-

tossa on kunniallinen enemmistö, yksinkertainen enemmistö. Tuen siis lakivaliokun-

nan kantaa, jonka mukaan määrävähemmistösäädösten muutoksesta luovutaan. Tuen

myös saman valiokunnan kantaa, jonka mukaan puhemiesneuvosto perustetaan esityk-

sen mukaisesti.

Edustaja Hiilamo Heikki: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat. Ehdotan, että

tämän ensimmäisen ponnen kohdalla lakivaliokunnassa jatketaan käsittelyä kirkkohal-

lituksen esityksen pohjalta.

Edustaja Ylä-Autio Ilmari: Herra puheenjohtaja, lakivaliokunnan puheenjohtaja sel-

västi esitti sen, että ei voida sitoa puheenjohtajan käsiä sen kysymyksen suhteen, si-

tooko laajennetun puhemiesneuvoston kanta häntä. Jos näin meneteltäisiin, pitäisi asi-

asta säätää lailla. Asiantuntija, professori Veli-Pekka Viljasen lausunto oli niin selkeä,

että sen pitäisi mennä kaikkien tajuntaan.

Edustaja Ala-Kapee-Hakulinen Pirjo: Arvoisa puheenjohtaja. Tässä vierustoveri Ylä-

Autio sanoi juuri, että pitäisi mennä tajuntaan. Nyt minulla kuitenkin on ilo ja kunnia

kannattaa kirkkohallituksen esitystä ja todeta, että se on hyvä. Kannatan edustaja Hii-

lamon esitystä, että hyväksyttäisiin ensimmäisen ponnen kohdalla kirkkohallituksen

esityksen mukainen kannanotto. Perusteluna on se, että perustevaliokunnan erinomai-

nen lausunto tukee tätä näkemystä.

79

Toinen varapuheenjohtaja: Muutosesitykset ja kannatukset on toistettava yksityiskoh-

taisessa käsittelyssä.

Edustaja Vuorikari Merja: Arvoisa puheenjohtaja. Lakivaliokunnassa pohdittiin,

kuinka paljon kirkossa oikeasti on asioita, joita voidaan ratkaista ilman määräenem-

mistöä. Edustaja H. Hiilamo esitti, että esimerkiksi hallintokysymykset olisivat sellai-

sia. Totean, että kirkon hallinto ei ole ihan samanlainen kuin jonkin pankin hallinto-

kunta. Kirkon olemuksen perusteet lausutaan Tunnustuskirjoissa. Kirkon olemassa-

ololle on teologiset perusteet. Kirkon järjestysmuoto ei ole niin yksinkertaisesti rat-

kaistavissa oleva asia, että siitä voisi yksinkertaisella äänten enemmistöllä päättää,

vaan siihen liittyy monia teologisia ja kirkon perusolemukseen liittyviä kysymyksiä.

Tämä esimerkiksi oli yksi sellainen asia, jota lakivaliokunnassa pohdittiin. Totesimme,

että on paljon sellaisia asioita, joista me joutuisimme erikseen miettimään, miten ne

ratkaistaan. Ja todettiin, että ei tämä oikeastaan sujuvoita juurikaan hallintoa, vaan saat-

taa pikemminkin vain aiheuttaa lisää ongelmia. Olen lakivaliokunnan esityksen kan-

nalla.

Edustaja Juntunen Sammeli: Arvoisa puheenjohtaja. Olen tuon kirkkohallituksen alku-

peräisen esityksen kannalla. Tuohon edustaja Vuorikarin näkemykseen haluaisin sa-

noa, että jos otetaan konkreettinen esimerkki, esimerkiksi tämä seurakuntarakenne-

muutos, josta kohta päätetään, ensi kokouksessa, jo kysymys siitä, onko seurakunnan

pakko kuulua yhtymään vai ei, se ei tule varmaankaan saamaan määräenemmistöä.

Mutta minun mielestäni se ei ole kyllä teologinen kysymys eikä uskonopillinen kysy-

mys. Minun on hirveän vaikea nähdä, kuinka se olisi uskoon liittyvä asia, onko kuulut-

tava seurakuntayhtymään vai ei. Mutta jos mennään nykyisellä käytännöllä, se vaatii

määräenemmistön, koska se koskee kirkkolakia. Ja jos me nyt saisimme muutettua tä-

män määräenemmistösäädöksen niin kuin kirkkohallitus esittää, silloin meidän ei olisi

pakko kaatua tähän ensimmäiseen kysymykseen, että onko kuuluttava seurakuntayh-

tymään vai ei.

Edustaja Seppälä Tapio: Arvoisa puheenjohtaja. Tässä lakivaliokunnan mietinnössä on

referoitu perustevaliokunnan lausuntoa, johon perustuu myös se tulkinta, jonka lakiva-

liokunta on tehnyt siitä sekä kirkkohallituksen esityksestä, perustevaliokunnan lausun-

nosta ja piispainkokouksen lausunnosta. Koska perustevaliokunnan referointiakaan ei

ole täällä kritisoitu, niin katson että nämä johtopäätökset, joita lakivaliokunta on teh-

nyt, ovat varmasti oikeita, ja siinä lakivaliokunta on kuullut vakavasti niitä näkökul-

mia, joita on esitetty, ja tehnyt niihin vain ne välttämättömät muutokset, jotka juridi-

sesti ovat välttämättömiä.

Muita puheenvuoroja ei pyydetty, ja yleiskeskustelu julistettiin päättyneeksi.

80

Toinen varapuheenjohtaja: Mennään sitten ponsien yksityiskohtaiseen käsittelyyn.

Otetaan käsiteltäväksi ponsi 1, joka on mietinnön sivulla 10.

Ponsi 1 - k e s k u s t e l u

Edustaja Hiilamo Heikki: Arvoisa puheenjohtaja. Tästä käydystä keskustelusta on käy-

nyt ilmi, että tunnustetaan laajasti se että on olemassa käytännöllisiä ja periaatteellisia

kysymyksiä, ja perustevaliokunnan käsitys oli, että järjenkäyttö on tässä asiassa sal-

littu. Lakivaliokunta tuli toisenlaiseen johtopäätökseen. Esitän, että tämän ponnen koh-

dalla hyväksytään kirkkohallituksen esitys. Ja haluan huomauttaa, että tätä kirkkohal-

lituksen esitystä ovat kannattaneet myös ainakin piispainkokous ja varmaan monet

muut.

Toinen varapuheenjohtaja: Haluan tässä tarkentaa, että edustaja Hiilamo varmaankin

tarkoittaa kirkkohallituksen esityksen sivulla 32 olevan 20 luvun 10 §:n muotoa. Edus-

tajat voivat kirkkohallituksen esityksestä sen tarkistaa. 20 luku Kirkolliskokous 10

§, määräenemmistön vaatimat päätökset ja siihen sisältyvä johtolause ja voimaantulo-

säännös. Näin lienee ymmärrettävä.

Edustaja Ala-Kapee-Hakulinen Pirjo: Arvoisa puheenjohtaja. Olen itse vakuuttunut,

että kirkkohallitus on miettinyt tämän sisällön hyvin tarkkaan. Uskon myös, että tässä

ei ole sellaisia tulkintaongelmia, mitä nyt ilmeisesti on tullut näiden kahden valiokun-

nan näkemysten välillä. Kannatan edustaja Hiilamon esitystä.

Edustaja Reinikainen Pekka: Arvoisa puheenjohtaja. Toistan yleiskeskustelun aikana

tekemäni vastaehdotuksen 6a pykälään eli lauselisäys, sinne, jos 1/4 laajennetun puhe-

miesneuvoston jäsenistä kannattaa määräenemmistöä, tulee määräenemmistö lausun-

non päätökseksi ja jos sallitaan samassa puheenvuorossa, teen..

Toinen varapuheenjohtaja: Edustaja Reinikaiselle totean, että käsittelemme pontta 1.

Edustaja Reinikainen taitaa puhua ponnesta 2.

Edustaja Reinikainen Pekka: Kyllä, anteeksi, toistan sen sitten siinä.

Muita puheenvuoroja ei pyydetty, ja keskustelu julistettiin päättyneeksi.

Toinen varapuheenjohtaja: Keskustelun aikana on edustaja Heikki Hiilamo tehnyt seu-

raavan muutosesityksen olisin mielelläni halunnut sen kirjallisena, mutta muutosesi-

tys kuului ponsi 1 päätetään kirkkohallituksen esityksen mukaisesti. Ehkä on syytä,

että luen sen tarkasti: "Laki kirkkolain 20 luvun 10 §:n muuttamisesta. Kirkollisko-

kouksen ehdotuksen ja eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan kirkkolain

81

1054/1093 20 luvun 10 § seuraavasti: 20 luku Kirkolliskokous 10§ Määräenem-

mistön vaativat päätökset. Valiokunnan ehdotus on otettava eri täysistunnossa koko-

naisuutena toiseen käsittelyyn sellaisena kuin se on ensimmäisessä käsittelyssä pää-

tetty, jos asia koskee: 1. raamatunkäännöstä, kristinoppia, virsikirjaa, kirkkokäsikirjaa

tai messusävelmistöä; 2. kirkon uskoa ja oppia koskevaa tai niihin pohjautuvaa peri-

aatteellista kannanottoa sekä ryhtymistä toimenpiteisiin sen johdosta; 3. kirkkolain sää-

tämistä, muuttamista tai kumoamista koskeva ehdotusta tai kirkkojärjestyksen hyväk-

symistä, jos säännös koskee: a) kirkon uskoa, tunnustusta tai oppia tai pohjautuu niihin;

b) kirkon jäsenyyden edellytyksiä; c) jumalanpalvelusta, sakramenttia tai kirkollisia

toimituksia; d) pappisvirkaa ja piispan virkaa; e) määräenemmistövaatimusta. Ehdotus

tulee hyväksytyksi, jos sitä toisessa käsittelyssä kannattaa vähintään 3/4 annetuista ää-

nistä. Tämä laki tulee voimaan päivänä --kuuta 20--. Kirkkolain säätämistä, kumoa-

mista tai muuttamista sekä kirkkojärjestyksen hyväksymistä koskevaan asiaan, joka on

tullut kirkolliskokouksessa vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan lain

voimaan tullessa voimassa olevia säännöksiä." Onko tämä ymmärrettävissä oikein?

Tätä muutosehdotusta on edustaja Ala-Kapee-Hakulinen kannattanut.

Selonteko myönnettiin oikeaksi.

Ä ä n e s t y s j a p ä ä t ö s

Toinen varapuheenjohtaja: Ne, jotka kannattavat lakivaliokunnan esitystä, äänestävät

"jaa"; jos "ei" voittaa, on edustaja Heikki Hiilamon tekemä muutosesitys tullut hyväk-

sytyksi.

Äänestysesitys hyväksyttiin.

Äänestys toimitettiin.

Toinen varapuheenjohtaja: Äänestyksessä on annettu 53 jaa-ääntä, 51 ei-ääntä, 2 tyhjää

ja poissa 3.

Lakivaliokunnan esitys oli tullut hyväksytyksi.

Toinen varapuheenjohtaja: Otetaan käsiteltäväksi ponsi 2.

Ponsi 2 - k e s k u s t e l u

Edustaja Reinikainen Pekka: Arvoisa puheenjohtaja. Toistan yleiskeskustelussa esittä-

mäni vastaehdotuksen 6a pykälään, siihen lisätään lause, "jos 1/4 laajennetun puhe-

miesneuvoston jäsenistä kannattaa määräenemmistöä, tulee määräenemmistö lausun-

non päätökseksi" ja toistan samalla myös ponsiesityksen viidennen luvun 28 pykälään

82

vastaehdotuksena tekemäni seuraavan sisältöisen lisäysehdotuksen: "Mikäli täysistun-

nossa äänestettäessä asian lähettämisestä laajennetun puhemiesneuvoston lausuntoa

varten, 1/4 annetuista äänistä edellyttää lausuntoa, tulee asia lähettää laajennetun pu-

hemiesneuvoston käsiteltäväksi."

Toinen varapuheenjohtaja: Ehkä hieman kiirehdin antamaan edustaja Reinikaiselle pu-

heenvuoron. Tässä on useampi pykälä, joten on ehkä selkeämpää, että käsittelemme

tämän ponnen 2 pykälä pykälältä. Mutta otan huomioon nämä edustaja Reinikaisen

tekemät muutosesitykset. Jos edetään pykälä pykälältä: 2 luku Puhemiesneuvosto ja

laajennettu puhemiesneuvosto 6 §. Onko sen johdosta puheenvuoroja? Edustaja Reini-

kaisen muutosesitys koski 6 a §:ää, mutta onko 6 §:n johdosta puheenvuoroja? Edustaja

Kujala.

Edustaja Kujala Erkki: Minä kannatan tätä Pekka Reinikaisen esitystä, joka tulee tuossa

seuraavassa pykälässä. Mutta koska hän teki sen jo nyt, niin otettaneen huomioon.

Toinen varapuheenjohtaja: Otetaan huomioon.

6 § hyväksyttiin keskustelutta.

Muita puheenvuoroja 6 a §:stä ei pyydetty, ja keskustelu julistettiin päättyneeksi.

Toinen varapuheenjohtaja: Edustaja Pekka Reinikaisen muutosesitys on kaiken kaik-

kiaan seuraava: "Lakivaliokunnan mietinnössä esitetään laajennetun puhemiesneuvos-

ton perustamista. Lakivaliokunnan mietinnön ponsiesityksessä kirkolliskokouksen

työjärjestyksen 2 luvun 6 §:n, lausunnon sivulla 14 muodossa 6 a §:n" sivulla 14 on

rinnakkaistekstit, sivulla 11 on varsinainen teksti "teksti alkaa lauseella: Laajennetun

puhemiesneuvoston tehtävänä on antaa pyydettäessä lausunto siitä, vaatiiko ehdotuk-

sesta päättäminen määräenemmistön. Teen tähän kohtaan vastaehdotuksena seuraa-

vansisältöisen tekstilisäyksen edellä mainitun lauseen jälkeen: Jos 1/4 laajennetun pu-

hemiesneuvoston jäsenistä kannattaa määräenemmistöä, tulee määräenemmistö lau-

sunnon päätökseksi." Siis 6 a §:n 1 momenttiin lisäys: "Jos 1/4 laajennetun puhemies-

neuvoston jäsenistä kannattaa määräenemmistöä, tulee määräenemmistö lausunnon

päätökseksi'."

Tätä muutosesitystä on edustaja Kujala kannattanut.



83


"jaa"; jos "ei" voittaa, on edustaja Pekka Reinikaisen tekemä muutosesitys tullut hy-

väksytyksi.




ja poissa 3.


4 luku 16 § ja 19 § hyväksyttiin keskustelutta.

Toinen varapuheenjohtaja: 5 luku 28 §. Totean, että edustaja Pekka Reinikainen on

tehnyt seuraavan muutosesityksen pykälän viimeiseksi lauseeksi: "Mikäli täysistun-

nossa äänestettäessä asian lähettämisestä laajennetun puhemiesneuvoston lausuntoa

varten 1/4 annetuista äänistä edellyttää lausuntoa, tulee asia lähettää laajennetun puhe-

miesneuvoston käsiteltäväksi." Luin tämän, kun tämä muutosesitys aiemmin tehtiin, ja

ilmoitin, että otan sen huomioon. Haluaisin tarkistaa, kannattiko edustaja Kujala aikai-

semmassa vaiheessa tätä muutosesitystä?

Edustaja Kujala Erkki: Arvoisa puheenjohtaja, kyllä minä kannatin molempia niitä

Reinikaisen ehdotuksia, myöskin tätä. Ja minusta tämä on vähän eri asia kuin mikä

tuossa edellä, mitä äänestetään laajennetussa puhemiesneuvostossa. Tämä koskee salin

äänestystä ja pidän sitä tärkeänä, että tämä otettaisiin huomioon.


Toinen varapuheenjohtaja: Keskustelun aikana on edustaja Pekka Reinikainen tehnyt

muutosesityksen, että 28 §:n loppuun lisättäisiin seuraava lause: "Mikäli täysistunnossa

äänestettäessä asian lähettämisestä laajennetun puhemiesneuvoston lausuntoa varten

1/4 annetuista äänistä edellyttää lausuntoa, tulee asia lähettää laajennetun puhemies-

neuvoston käsiteltäväksi." Tätä muutosesitystä on edustaja Kujala kannattanut.



84


"jaa"; jos "ei" voittaa, on edustaja P. Reinikaisen tekemä muutosesitys tullut hyväksy-

tyksi.




ja poissa 3.


Lakivaliokunnan mietintö oli tullut loppuun käsitellyksi.

Toinen varapuheenjohtaja: Kuten alussa totesin, täysistunto jatkuu noin 10:30:een asti,

jonka jälkeen on annettava aikaa myöskin valiokunnille. Päiväjärjestyksen asia numero

2 otetaan pois tämän täysistunnon listalta ja siirretään myöhempään istuntoon.



Kyselytunti


________


PÄIVÄJÄRJESTYS


3. Kyselytunti

85

II Pöydällepanoja


Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi edustajat Peter Lindbäck, Göran Stenlund,

Maria Kaisa Aula, Tapio Yliluoma ja Aarne Kauranen.


16 § Kyselytunti

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Etukäteen kirjallisia kysymyksiä on jätetty tälle ky-

selytunnille kymmenen. Aloitamme näihin kysymyksiin vastaamisen, ja kansliapääl-

likkö Keskitalo aloittaa.

Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Edustaja

Antero Rossi kysyy seuraavan kysymyksen: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työ

ulkosuomalaisten ja suosituilla lomapaikoilla lomailevien turistien keskuudessa on laa-

jaa, monipuolista ja arvostettua. Ulkomailla asuneiden tai pitkään oleskelevien keskuu-

dessa kirkon työ ja palvelut ovat tuttuja ja molemminpuolinen tavoitettavuus lienee

hyvällä tasolla. Toisin on laita lyhyillä, 13 viikon lomamatkoilla olevien laita. Vaikka

turistikohteessa on turistipappi tai muu kirkon työntekijä, ei hänen olemassaolostaan

useinkaan tiedetä eikä yhteistyötietoja ole vaivatta saatavissa. Myös jotkut työntekijät

ovat todenneet, että erityisesti ei-suomalaisessa omistuksessa olevien matkatoimistojen

kautta on vaikea tiedottaa kirkon turistityön tarjoamista monipuolisista palveluista.

Käsitykseni mukaan kirkon kynnys koetaan ulkomailla oleskelevien ja lomailevien

keskuudessa matalaksi, joten olisi hyvä, jos sen palvelut löytyisivät mahdollisimman

mutkattomasti. Mihin toimenpiteisiin kirkon ulkosuomalaistyön vastuutaho on ryhty-

nyt tai aikoo ryhtyä kohtaamisongelmien minimoimiseksi ja sujuvan tiedonkulun var-

mistamiseksi yhtäältä täällä kotimaassa ja toisaalta matkalla tai lomakohteissa?

Vastaukseni tähän kysymykseen:

Kirkon turistityön palveluksessa on 12 pappia, joista 3 päätoimisesti. Osa-aikaisia

kanttoreita on 6. Tämän lisäksi on muutamia matkapappeja, lähinnä adventti- ja pääsi-

äisen aikaan.

Tiedonkulun varmistamiseksi käytössä on erilaisia keinoja. Vuosittain julkaisemme

Kirkon turistityön esitteen ja Suomalaiset ulkomailla -julkaisun osoitetietoineen. Tu-

86

ristityöntekijät pitävät jatkuvasti yhteyttä lomakohteissa kohdepäällikköihin ja matka-

oppaisiin. Jotta viesti toiminnastamme kohdentuisi matkustajille, panostamme myös

medianäkyvyyteen, olemalla läsnä esimerkiksi matkamessuilla ja matkaopaskoulutuk-

sissa. Kehitämme myös yhteistyötä matkatoimistojen viestintävastaavien kanssa. Jat-

kosuunnitelmissa on parantaa hakukoneoptimointia niin, että Google- tai muilla haku-

koneilla haettaessa nämä kirkon turistityökohteet ja toiminnot olisivat paremmin löy-

dettävissä.

Ongelmana on, että jotkut matkanjärjestäjät eivät anna lupaa ilmoittaa kirkollisesta toi-

minnasta hotellikansioissa, eivätkä myöskään mahdollista kirkon turistityöntekijöiden

läsnäoloa tervetulotilaisuuksissa. On myös kohteita, jossa tervetulotilaisuuksia ei enää

ylipäätänsä järjestetä.

Tarkempaa tietoa kirkon turistityöstä ja sen kohteista löytyy kirkon Sakasti-internetsi-

vustoilta otsikon "Ulkosuomalaistyö" alta.

Edustaja Rossi Antero: Arvoisa puheenjohtaja. Jatkokysymys tähän sillä tavalla, ajat-

telin sitä, että kotimaassa tapahtuvaa. Itse koitin katsoa tuolta sivuilta tätä mihin viitat-

tiin ja vähän huonosti sieltä niitä yhteistietoja todellisuudessa löytyi. En ole yhdenkään

kirkon eteisessä esimerkiksi nähnyt mitään esitettä tai jotakin muuta vastaavaa brosyy-

riä, jossa kerrottaisiin tästä ulkosuomalaistyöstä. Että esimerkiksi jossain lomakoh-

teissa olevista, ketä siellä juuri tällä hetkellä on töissä ja miten heihin yhteyttä saa.

Tämä on yksi käytännön työ, esimerkiksi, jota voitaisiin harkita.

Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka: Käsitykseni mukaan sellaisia pieniä esitteitä, joissa

on nämä turistikohteet ja papit mainittu, on julkaistu ja käsitykseni mukaan sitä on

lähetetty seurakuntiin. On seurakuntien oma päätös, panevatko ne niitä näkyville kir-

kon eteisiin. Toivottavasti panisivat.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Halutaanko vielä esittää jatkokysymyksiä? Puheen-

vuoroja ei pyydetä, joten otamme käsiteltäväksi seuraavan kysymyksen. Kirkkoneuvos

Pirjo Pihlaja.

Kirkkoneuvos Pihlaja Pirjo: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Edustaja Heikki

Hiilamo on kysynyt seuraavaa: Suomen evankelisluterilaisen kirkon aarre on seura-

kuntadiakonia. Missään toisessa luterilaisessa kirkossa ei seurakuntadiakonialle ole

yhtä vahvaa toiminnallista asemaa. Suomalainen seurakuntadiakonia kukoistaa, koska

sillä on suhteessa muiden maiden luterilaisiin kirkkoihin paremmat resurssit. Kirkko-

järjestyksessämme todetaan yksiselitteisesti, että ”seurakunnassa tulee olla kirkkoher-

ran, kanttorin ja diakonian virka” (KJ 6:1).

87

Evästäessään kirkkohallitusta seurakuntarakenneuudistuksen valmistelussa kirkollis-

kokous päätti, että säädös voitaisiin tarvittaessa purkaa. Tämä voisi johtaa seurakunta-

diakonian aseman dramaattiseen heikentymiseen.

Vuonna 2011 laaditun ja kirkon nelivuotiskertomukseen 2012 sisällytetyn kyselytutki-

muksen mukaan 84 prosenttia kirkon jäsenistä piti hyvin tärkeänä tai melko tärkeänä

syynä kuulua kirkkoon sitä, että kirkko auttaa vanhuksia ja vammaisia. Yhtä suuri osa

jäsenistä mainitsi syyksi kuulua kirkkoon sen, että kirkko auttaa vaikeuksissa olevia

ihmisiä. Nämä olivat esitetyistä kysymyksistä kaikkein tärkeimpiä syitä kuulua kirk-

koon.

Onko kirkkohallitus valmistelemassa esitystä, jossa diakonian virka ei olisi yksi pakol-

lisista seurakunnan viroista? Jos on, millaisia vaikutusarvioita tämän ehdotuksen tueksi

on valmisteilla?

Vastaukseni: Kirkkohallituksessa valmistellaan seurakuntarakenneuudistusta (Uusi

seurakuntayhtymä 2015) kirkolliskokouksen viime toukokuussa tekemien linjausten

pohjalta. Yksi tuolloin tehdyistä peruslinjauksista oli, että seurakuntayhtymään kuulu-

vien seurakuntien henkilöstö tulee olemaan hallinnollisesti seurakuntayhtymän henki-

löstöä, joka olisi sijoitettuna seurakuntiin. Asiaa koskevassa hallintovaliokunnan mie-

tinnössä on todettu, että samalla voidaan harkita seurakunnan pakollisia virkoja koske-

van kirkkojärjestyksen määräyksen kumoamista. Kun linjauksen mukaan työnantaja-

tahona on seurakuntayhtymä, on luontevaa, ettei henkilöstöresurssien käyttöä sidota

säädöstasolla liian pitkälle. Valmistelun tavoite henkilöstön joustavasta käytöstä yhty-

män alueella tulee olla mahdollista. Valmistelussa on pidetty tarkoituksenmukaisena

luoda puitelainsäädäntöä, jolloin henkilöstön sijoittamista koskevat päätökset voidaan

tehdä paikallistasolla alueellisten tarpeiden sanoittamalla tavalla.

Valmistelussa ei kuitenkaan olla muuttamassa seurakunnan perustehtävää kirkkolain

mukaan seurakunnan tehtävänä olisi jatkossakin huolehtia muun muassa sielunhoi-

dosta ja diakoniasta. Lisäksi seurakuntayhtymän tehtäväkuvaan liitettäisiin lain tasolla

velvollisuus huolehtia siitä, että seurakunnilla on riittävät henkilöstövoimavarat tehtä-

viensä hoitamiseen. Vaikka diakonian virkaa ei enää säädettäisikään seurakunnan pa-

kolliseksi viraksi, diakoniasta huolehtiminen säilyy seurakunnan velvollisuutena ja si-

ten seurakuntayhtymän on turvattava riittävät resurssit myös tämän seurakunnan teh-

tävän hoitamiseen.

Tällä hetkellä säännösten valmistelu on kuitenkin vielä kesken, joten myöskään esityk-

sen vaikutusten arviointi ei ole valmis. On totta, että voimassa olevan säännöksen mu-

kaan seurakunnissa tulisi olla diakonian virka. Toisaalta kuitenkin säädetään myös, että

seurakunnan diakonian virka voidaan tuomiokapitulin päätöksellä jättää määräajaksi

täyttämättä tai täyttää vain osa-aikaisesti. Muutos olisi siis se, että päätösvalta diako-

88

nian virkojen sijoittamisesta yhtymään kuuluviin seurakuntiin olisi seurakuntayhty-

mällä. Tämä asia nähdään kysymyksessä uhkana ja oletetaan sen vaikuttavan diako-

niatyöhön negatiivisesti. Valmistelussa muutos on ajateltu positiivisena mahdollisuu-

tena – mahdollisuutena jakaa diakoniatyön voimavaroja seurakuntayhtymän sisällä si-

ten, että se olisi myös niiden saatavissa, joilla tätä mahdollisuutta ei tällä hetkellä ole.

Toisaalta valmistelussa luotetaan myös siihen, että paikallistasolla nähdään diakonia-

työn tarve ja osataan tehdä oikeita päätöksiä tuon tarpeen kattamiseksi.

Edustaja Kerola Raili: Arvoisa puheenjohtaja, olin ajatellut kysyä tästä samasta asiasta

silloin illan toisessa tilaisuudessa, mutta kun tämä tuli esille tässä niin nostaisin ihan

lyhyen kysymyksen tähän. Vaikka tämä virkaratkaisu ei ole tämän kirkolliskokouksen

työlistalla, niin kysyn onko mahdollista, että jo tämä kirkolliskokous avaisi suunnitel-

mia tai antaisi ja lähettäisi viestin diakoniatyön asemasta ja sen tärkeydestä. Osittain se

tuli jo äsken tuossa ja että tämä diakoniatyö huomioidaan myös tulevassa seurakunta-

rakenneuudistuksessa. Ja tärkeää on, että tämä työntekijöiden ja alalle opiskelevien

keskuudessa oleva pelko, niin sitä voitaisiin hälventää. Että ihan kirkolliskokous lähet-

täisi jonkun viestin jopa alan ihmisille.

Edustaja Yliluoma Tapio: Arvoisa puheenjohtaja. Kysyisin sitä, että onko Kirkkohal-

lituksen valmistelussa pohdittu jotain jäsenmäärää tai kunnan väkilukua mikä tulisi olla

yhtä diakonian viranhaltijaa kohtaan? Nyt taitaa olla tilanne se, että on suosituksia,

onko se joku 3000:ta kunnan asukasta kohden olisi yksi diakonian virka, onko tällaista

pohdittu vai jääkö se sitten täysin tulevan seurakuntayhtymän harkintaan, onko seura-

kunnassa yksi vai useampi diakonian viran haltija?

Kirkkoneuvos Pihlaja Pirjo: Kiitos. Ensinnäkin, kuten totesin niin valmistelut ovat

vielä kesken ja toisaalta juuri se, että lainsäätäjä lähtisi säädöstasolla paaluttamaan

näitä viranhaltijoita ei ole päämäärän eli puitelainsäädännön mukaista. Mitä sitten tulee

tähän toiseen kysymykseen. Se on työjärjestyskysymys, että voidaanko tällaisia tehdä,

ja mielestäni kirkolliskokouksen työjärjestyksessä ei taida tällaista mahdollisuutta olla.

Edustaja Hiilamo Heikki: Kiitän kirkkoneuvos Pihlajaa perusteellisesta vastauksesta ja

oikeastaan pidän sitä ihan tyhjentävänä. Tässä tuli jatkokysymyksessä esille tämä dia-

konian asema kirkossa ja siihen liittyen olisin tiedustellun, että pitävätkö huhut paik-

kansa, että diakonaattiuudistus, joka on ollut vuosikymmeniä vireillä, olisi tulossa seu-

raavaan kirkolliskokoukseen kokoukseen toukokuussa? Jos on tulossa niin milloin

edustajille lähetetään asiaa koskevaa materiaalia?

Kirkkoneuvos Huokuna Pekka (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puheenjohtaja. Kirkko-

hallituksessa valmistellaan edelleen toimeksiantoa diakonin viran kehittämisestä ja

tällä hetkellä näyttää siltä, että esitys saataisiin toukokuun istuntoon ensi vuonna.

89

Edustaja Hiilamo Heikki (vastauspuheenvuoro): Toivoisin myös vastausta kysymyk-

seni toiseen osaan eli milloin edustajille on tulossa esitystä koskevaa materiaalia?

Kirkkoneuvos Huokuna Pekka (vastauspuheenvuoro): Asiaa koskevaa materiaalia toi-

mitetaan heti, kun sitä on saatavissa mutta varmaan on niin, että tämä materiaali alkaa

olla siinä kunnossa tuossa vuoden vaihteen jälkeen, että sitä voidaan lähettää eteenpäin.

Edustaja Alasalmi Aila: Haluan kysyä näin päin, että kun tätä diakoniasiaa nyt valmis-

tellaan, niin onko oikeata vuoropuhelua tuonne maallisen päätöksenteon puolelle, tar-

koitan ministeriöitä? Koska tuota koko ajanhan julkisuudessa puhutaan, että diakonia

ja tällaiset palveluiden tarve sosiaalipuolella on huutava ja sitten vedotaan seurakuntiin

hyvin helposti, että seurakunnat antaa tätä palvelua. Jos pikkuisenkaan kyseenalaiste-

taan tällä puolella diakonia, niin silloin tää on tosi pahasti. Mä en usko tämmöiseen

asian huonouteen, että tässä nyt vaan valmistellaan. Mutta toivon, että se yhteistyö olisi

sitten näinkin päin.

Kirkkoneuvos Pihlaja Pirjo: Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät edustajat. Kuten tuossa

totesin, niin seurakunnan perustehtävää ei olla millään tavalla muuttamassa. Seurakun-

nan perustehtävissä tulee edelleen säilymään diakoniatyö, samalla tavalla siellä on esi-

merkiksi kristillinen kasvatus. Ja jos me ajattelemme meidän kristillistä kasvatusta,

niin tuskinpa kukaan meistä väittää, että se hoidetaan seurakunnissa huonosti. Mutta

siitä huolimatta lastenohjaajista, varhaiskasvatuksen ohjaajista tai nuorisotyön ohjaa-

jista ei ole säädöstasolla minkäänlaista mainintaa.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Nyt tämän kysymyksen käsittely päätetään ja siirry-

tään seuraavaan. Seuraava kysymys on vielä myöskin kirkkoneuvos Pihlajalle.

Kirkkoneuvos Pihlaja Pirjo: Kiitos. Edustaja Ilmari Yläautio on kysynyt: Seurakunta-

vaaleissa kotiäänestyksen yhteydessä voi äänestää myös kotiäänestykseen oikeutetun

kanssa samassa taloudessa asuva omaishoidon tuesta annetussa laissa (397/2005) tar-

koitettu omaishoitaja, jos hänet on merkitty kyseisen seurakunnan äänioikeutettujen

luetteloon.

Säännös on ristiriidassa todellisen tilanteen kanssa. Suomessa on 300 000 omaishoita-

jaa, joista tuen piirissä on vain 40 000 henkilöä. Ei ole olemassa lakiteknisiä esteitä

muuttaa säännöstä siten, että omaishoitajat siitä riippumatta saavatko he taloudellista

tukea vai ei, voisivat äänestää kotiäänestyksessä kotiäänestykseen oikeutetun kanssa.

Omaishoitajien työ on arvokasta ja sillä on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Onko

kirkkohallitus tietoinen ristiriidasta, joka sisältyy lainkohtaan? Mihin toimenpiteisiin

kirkkohallitus aikoo ryhtyä, jotta omaishoitajat saatettaisiin samaan asiaan riippumatta

siitä, saavatko he omaishoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettua omaishoitoa.

90

Vastauksena totean tähän, että vaalisääntö on parhaillaan teillä kirkolliskokouksen kä-

siteltävänä. Valitettavasti kirkkohallituksen esitys on tältä osin ollut puutteellinen,

mutta lakivaliokunta on omassa käsittelyssään korjannut puutteen ja muokannut sään-

nöstöä kotiäänestykseen oikeutusta vastaamaan vaalilain vastaavaa normia. Siten nä-

kemykseni mukaan lakivaliokunta on tässäkin yhteydessä pyrkinyt seuraamaan yleisen

vaalilain kehitystä. Yleisten vaaliperiaatteiden näkökulmasta, joihin periaatteisiin kuu-

luu muun muassa äänestäminen vaaliviranomaisen läsnä ollessa ja sitä kautta äänestä-

jän oman tahdonilmaisun ja vaalisalaisuuden turvaaminen, kotiäänestystä voidaan pi-

tää poikkeuksellisena äänestystapana. Sitten tarvitaan selkeät kriteerit siitä, kenellä on

oikeus äänestää kotona. Valiokunnan mietinnössä ehdotettu säännös tulisi olemaan

uusi kirkollisissa vaaleissa, joten seuraavissa seurakuntavaaleissa sen toimivuus mah-

dollisesti testataan. Kirkkohallitus tulee luonnollisesti seuraamaan uusista vaalisään-

nöksistä saamaansa palautetta muun muassa kotiäänestyksen toimittamisen osalta. Pa-

lautteen perusteella tullaan harkitsemaan mahdollisia muutostarpeita.

Edustaja Ylä-Autio Ilmari (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puheenjohtaja. Hyvä, että

tätä tullaan miettimään ja varmaan myös oikeusministeriössä tullaan asiaa käsittele-

mään. Olen varma siitä, että kun säännöstä tarkistetaan, se tulee lisäämään myös ää-

nestysaktiivisuutta niiden henkilöiden kohdalla, jotka hoitavat omaisiaan kotonaan.

Nyt saattaa olla niin, että ei ole riittävästi motivaatiota lähteä äänestämään. Omaishoi-

tajien määrä kasvaa koko ajan. Heidän työnsä on merkittävä yhteiskunnallinen asia.

Tällä hetkellä 300 000 omaishoitajasta 60 000 on sellaisia, jotka hoitavat erittäin vai-

keasti sairasta omaista, ja työ on sitovaa. Kiitoksia vastauksesta. Jäädään odottamaan

tuloksia.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Nyt ei ole pyydettyjä puheenvuoroja tähän aihee-

seen, joten siirrymme seuraavaan kysymykseen, joka on kirkkoneuvos Huokunalle.

Kirkkoneuvos Huokuna Pekka: Edustaja Tynjälä on kysynyt seuraavaa: Evankelis-lu-

terilaisessa perinteessä on vankka sija rippikouluilla, jonka käyminen on edellytys

myös kirkollisille toimituksille. Kaikista meidän nuorista rippiksen käy lähes 90 pro-

senttia, eikä lähellekään tähän lukuun ylletä missään muussa maassa. Suomessa rippi-

koululle on vahva perinne; tehdään kuten vanhemmat haluavat ja kaveritkin tekevät.

Siis myös itse halutaan rippikouluun.

Rippikoulu perustuu Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyyn. Rippikoulussa tutustutaan sii-

hen, mitä kirkkomme opettaa esimerkiksi Jumalasta, kuolemasta ja rukoilemisesta sekä

mietitään yhdessä monia tärkeitä kysymyksiä. Rippikouluun liittyy kuitenkin myös

paljon muuta.

Suomalaisten ja ruotsalaisten nuorten uskonnollisuudessa tapahtuu rippiksen aikana

enemmän myönteisiä muutoksia kuin muiden maiden nuorten keskuudessa. Tutkija

91

Kati Niemelä kirjoittaa Kristillinen kasvatus -lehdessä, että näissä maissa nuoret oppi-

vat rippikoulun aikana enemmän paitsi uskonnollisista asioista tiedollisesta näkökul-

masta, myös heidän uskonsa vahvistuu ja uskonnollinen aktiivisuus lisääntyy enem-

män kuin muissa maissa. He ovat myös tyytyväisempiä rippikseensä ja haluavat muita

useammin jatkaa seurakunnassa toimimista myös rippikoulun jälkeen. Keskeisenä se-

littävänä tekijänä tässä pidetään onnistunutta ja pitkää leirijaksoa.

Onko Kirkkohallituksessa ollut esillä, että suomalaisen rippikoulun tieto/taito olisi

”vienti-tavaraa” Venäjälle Inkerin kirkkoon, Baltiaan ja niihin EU-maihin, joissa rip-

pikoulua ei vielä ole? Suomalaiset seurakunnat voisivat myös ensi vaiheessa järjestää

nuorilleen rippileirejä Inkerin ja Viron kirkkojen koulutuskeskuksissa ja kirkoissa. Vi-

rossa Talun leiri-keskus on juuri valmistunut ja siellä voidaan kerralla pitää 4070 rip-

pisläisen koulua.

Vastaan tähän kysymykseen nostamalla esiin kaksi näkökulmaa. Ensiksikin haluan to-

deta, että suomalaisen rippikoulun tieto-taitoa on pidetty esillä kansainvälisesti. Itse

asiassa kansainvälinen rippikoulututkimus on vahvistunut viime vuosina voimakkaasti.

Ensimmäinen tutkimusprojekti valmistui vuonna 2009. Sen mukaan suomalaisen rip-

pikoulun vahvuuksia ovat, kuten kysyjäkin toteaa, leirijakso, asiantuntevat opettajat

sekä rippikoulusuunnitelma, joka vastaa nuorten tarpeisiin. Myös isosten panos rippi-

koulun toteutukseen on kansainvälisesti ainutlaatuista. Toinen tutkimuskierros toteute-

taan tänä ja seuraavana vuonna. Tutkimukseen osallistuu sekä luterilaisia että refor-

moituja kirkkoja. Kohteena ovat tänä vuonna konfirmoituvat nuoret ja heidän rippi-

koulujensa opettajat ja vapaaehtoiset. Mukana ovat seuraavat maat: Suomi, Ruotsi,

Norja, Tanska, Saksa, Itävalta, Sveitsi, Unkari ja Puola. Yhteistyöverkostoon kuuluu

sekä tutkijoita että seurakuntien ja kirkkojen työntekijöitä. Vaikka vientituotteesta ei

tässä yhteydessä voidakaan puhua, niin monissa näissä maissa on rippikouluja haluttu

kehittää Suomen mallin suuntaan. Asiasta järjestetään seuraava tutkimusseminaari

Suomessa ensi kesäkuussa. Lisätietoa hankkeesta löytyy tarvittaessa internetistä.

Toinen näkökulma liittyy Inkerin kirkon ja Baltian tilanteeseen. Useat suomalaiset seu-

rakunnat pitävät leirejään Viron kirkon tai seurakuntien leirikeskuksissa. Pilistveressä

on ehkä eniten pidetty suomalaisia rippikouluja. Kysymyksessä mainitussa Talussa

tiettävästä ei vielä ole pidetty. Usein leirit liittyvät ystävyysseurakuntasuhteisiin ja nii-

den osalta yhteistyötä on ollut paikallisen nuorisotyön kanssa vaihtelevasti. Tämä pitää

paikkansa itse asiassa myös monen muun maan ystävyysseurakuntasuhteiden osalta.

Rippikoulu tämän muotoisena vientituotteena on vähän hankala, kun puhutaan lähinaa-

pureista. Vaikka rippikoulukonsepti Suomessa toimii erinomaisesti, ovat olosuhteet

etenkin lähialueella niin toisenlaiset, että samanlaisen toteutuksen vieminen sinne ei

sellaisenaan onnistu.

92

Muutama perustieto tässä vaiheessa pohjautuen lähinnä Viron tilanteeseen mutta sopii

todennäköisesti myös Inkerin suuntaan ja muuhun Baltiaan. Koko Virossa kävi rippi-

koulun viime vuonna 1467 henkilöä. Ikähaitari oli 1480 vuotta. Rippikoululaisten

keski-ikä oli 2030 vuoden kieppeillä. Virossa nuorten leirimuotoista rippikoulua jär-

jestää kolmesta viiteen seurakuntaa. On monia seurakuntia, joissa ei järjestetä rippi-

koulua missään muodossa, kun ei ole tulijoita. Leirien ja yleensäkin rippikoulujen pi-

täjiä on vähän, koska usein ainut palkattu työntekijä on pappi. Hänkin tekee usein kahta

työtä, koska seurakunnan palkalla ei elä. Tällaisessa tilanteessa leirijakson toteuttami-

nen ja sille osallistuminen, tarkoittaa niin työntekijöiden, vapaaehtoisten kuin aikuisten

rippikoululaisten osalta melkoisia järjestelyjä ja satsausta muun elämän ohessa. Viron

kirkon rippikoulumateriaalituotannossa on tietämäni mukaan luettu tarkkaan Suomen

aineistoja. Vuosien varrella on ollut yhteistyötä ja lukuisia tapaamisia, joissa materiaa-

lia on välitetty. Sen lisäksi on tehty vuosien ajan koulutuksellista yhteistyötä yhdessä

suomalaisten kirkollisten järjestöjen kanssa. Suomalaista rippikoulujärjestelmää ei sel-

laisenaan voi eikä kannata siirtää toiseen kulttuuriin. Toden näköisesti sisällöllinen yh-

teistyö on hedelmällisin tapa tukea naapureita löytämään omat mallinsa toteuttaa rip-

pikoulua hyvin omassa toimintaympäristössään.

Edustaja Tynjälä Toive: Arvoisa puheenjohtaja. Kiitoksia tästä selvityksestä, se oli

ihan mielenkiintoinen, ainakin minulle. Ehkä myös muille tässä salissa. Tuossa aloite-

puheenvuorossa, jonka maanantaina teille luin, niin siinä oli yksi mahdollisuus. Voisi-

han joku suomalainen seurakunta viedä oman leirinsä vaikka sinne Taluun tai johonkin

muuhun niin, että se vois suomalaiset vois olla siellä esimerkiksi puoli päivää opissa

ja sitten virolaiset, inkeriläiset toisen puolen ja sillä tavalla tämä opetus voitais nivout-

taa toisiinsa, jolloin siitä ei sitten näitä hirveitä kustannuksia, mihin tässä viitattiin, niin

ehkä tulisikaan. Mutta olisiko tämä mahdollista tällainen?

Kirkkoneuvos Huokuna Pekka: Arvoisa puheenjohtaja. Ajattelen niin, että Suomen

seurakunnilla on varsin laaja ystävyysseurakuntatoiminta, jonka yhteydessä on mah-

dollista tehdä erilaisia ratkaisuja rippikouluja myös muun nuorisotyön yhteistyössä.

Siinä on varmasti monia mahdollisuuksia, jotka ovat vielä selvittämättä

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Tämä aihe on tullut käsitellyksi ja siirrymme seuraa-

vaan kysymykseen, joka sekin on kirkkoneuvos Huokunalle.

Kirkkoneuvos Huokuna Pekka: Edustajat Korolainen ja Kaisanlahti kysyvät: Kirkol-

liskokous hyväksyi syysistuntokaudella 2012 isoispankkia koskevan aloitteen. Idea

aloitteeseen tuli kirkon nuorten parista Kirkko 2020 -vaikuttamisseminaarista. Yleis-

valiokunnan asiaa koskevassa mietinnössä todettiin, että "isoispankki lisäisi kirkon si-

säistä kulttuurivaihtoa, antaisi laajemman näkökulman kirkosta ja auttaisi levittämään

hyviä toimintatapoja". Isoispankkitilannetta koskevassa Kotimaa24-uutissivustossa

kerrottiin 18.9.2013 muun muassa seuraavaa: "Isoispankki on aktiivisena mielessä,

93

mutta ei tällä hetkellä toimenpiteenä. Katsotaan, saadaanko jotain marraskuun kirkol-

liskokoukseen. Jos ei, niin kevään kokoukseen sitten, kertoo Fleimille nuorisotyön työ-

alasihteeri Pekka Tukeva kirkkohallituksesta." Isoispankkialoitteen eteneminen olisi

erittäin tärkeätä jo sen johdosta, että kirkkomme nuoret aktiivit näkevät kirkkomme

hallinnon toimivuuden. Kirkolliskokouksessa hyväksytyt päätökset eivät saa jäädä vain

sanahelinäksi. Edellä olevan johdosta kysymme seuraavaa: Mihin toimenpiteisiin kir-

kon hallinnossa on tähän mennessä ryhdytty kirkolliskokouksen hyväksymän isois-

pankkialoitteen johdosta, ja minkälaisella aikataululla asiaa ollaan tulevaisuudessa vie-

mässä eteenpäin?

Vastaan tähän kysymykseen lyhyesti niin, että isoispankki on toteutumassa. Se avatta-

neen virallisesti runsaan viikon päästä 16. marraskuuta. Se saadaan näin ollen toimin-

taan jo ensi vuoden rippikouluja varten. Hanke on toteutettu yhteistyössä Isoset ry:n

kanssa, ja on erityisen merkittävää, että näin nuoret ovat olleet itse sitä toteuttamassa.

Asiassa riittää toki vielä työtä ja kehittämistä tuon avaamisen jälkeenkin, mutta näyttää

siltä, että tässä aikataulussa edetään, ja isoispankki saadaan auki tulevan vuoden rippi-

kouluja varten.

Edustaja Ojala Sami: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Minulla on kirkkoneuvos

Huokunalle ja ehkä myös kansliapäällikkö Keskitalolle kysymyssarja, joka nyt juontuu

tästä, koska yksi kysymyksistä olisi ollut samainen kuin tämä tehty kysymys oli. Ky-

symyssarja liittyy näihin kirkolliskokouksen päätöksiin laajemminkin, jotka nyt on kä-

sittääkseni kirkkohallituksessa annettu toiminnallisen osaston valmisteltavaksi. Muun

muassa tältä vuodelta kasteopetuksen laajentaminen, rippikoulun varhentaminen. Ky-

symys on, että mitä toimenpiteitä tämän asian suhteen on tehty, mihin on ryhdytty.

Isoispankkikysymys tuli käsiteltyä, lapsivaikutusten arviointi on käsittääkseni valmis-

telussa. Nuorten osallisuuden vahvistamisesta kirkolliskokous on tehnyt päätöksen

2009, ei aikaakaan kuin viisi vuotta sitten kohta. Muun muassa silloin kirkolliskokouk-

sen päätöksenä oli, että pidetään tärkeänä tehdä kaikki voitava nuorten osallisuuden

vahvistamiseksi. Kysymys: mitä on tehty? Kirkolliskokous katsoo, että kirkkolainsää-

däntöön sisällytetään velvoite nuorten kuulemisesta ja osallisuudesta heitä itseään kos-

kevaan päätöksentekoon, että se olisi oikeansuuntainen askel. Sitä askelta ei ole vielä

ehditty ottaa. Kysymys: miksi? Kirkolliskokous myös kannatti sitä, että seurakuntien

nykyiset nuorten osallisuutta päätöksentekoon tukevat toimintatavat kartoitetaan ja laa-

ditaan toimintamalleja nuorten kuulemisen toteutumiseksi päätöksenteossa. Onko täl-

laisia malleja laadittu? Viimeisenä: Kirkolliskokous suhtautui myönteisesti ehdotuk-

seen laatia selvitys nuorten kirkolliskokouksesta ja sen mahdollisesta aloiteoikeudesta

kirkolliskokoukselle. Koska tämä selvitys valmistuu? Nämä Huokunalle, ja sitten Kes-

kitalolle kysymys: Miten kirkolliskokouksen päätöksiin kirkkohallituksessa noin ylei-

sellä tasolla suhtaudutaan?

94

Kirkkoneuvos Huokuna Pekka: Kiitoksia kysymyksestä. Yritän vastata siihen, jos

tuosta sain pääkohtia, pyydän sitten tarkentamaan, jos jää jotakin vastaamatta. Meillä

on tällä hetkellä valmistelussa, tuo äsken mainittu isoispankki pois lukien, kolme aika

suurta hanketta: nuorten osallisuuden vahvistaminen, joka tosiaan juontaa juurensa jo

puolen vuosikymmenen takaa, rippikoulun varhentaminen, joka on vähän tuoreempi

asia, ja lapsivaikutusten arviointi, joka on samaa ikäluokkaa kuin tuo äsken mainittu

nuorten osallisuuden vahvistaminen. Kovin mielelläni yksityiskohtaisesti kertoisin

enemmän näistä, mutta ehkä riittää, jos yleisesti kerron, mikä on valmistelujen tilanne.

Mitä tulee nuorten osallisuuden vahvistamiseen, kuten kysyjä totesi, kirkkohallituksen

tulee tehdä kaikki voitava osallisuuden vahvistamiseksi. Olemme näiden vuosien ai-

kana tehneet muutamia aika suuria hankkeita, joilla on pyritty nimenomaan nuorten

osallisuuden vahvistamiseen. Eräs keskeinen on kehittämisasiakirjatyö, joka on toteu-

tettu niin, että sillä on lähdetty keskeisesti tukemaan seurakuntia nuorten osallisuuden

vahvistamisessa. Sen lisäksi on monta muuta toimenpidettä, joista mielelläni esimer-

kiksi kevään istuntokaudella voisin kertoa tarkemmin.

Mutta olemme siis lähteneet tekemään töitä tämän nuorten osallisuuden vahvistamisen

kanssa. Samalla on selvitetty kuulemisjärjestelmän luomista. Selvitystyössä on käynyt

ilmi, että ainakaan nykyisessä seurakuntien taloudellisessa tilanteessa erillisen kuule-

misjärjestelmän luominen ei ole mielekästä. Vastaavasti nuorten kirkolliskokous on

tarkoitus toteuttaa hieman toisen tyyppisenä kuin aloitteessa esikuvana mainittu Ung-

domens kyrkodagar. Nämä kaikki ovat joka tapauksessa etenemässä, ja mielelläni ker-

ron niistä tarkemmin esimerkiksi kevään istuntokaudella tai henkilökohtaisesti vaik-

kapa tauoilla.

Näitä nuorten osallisuuden vahvistamiseen liittyviä toimenpiteitä siis ei ole jätetty te-

kemättä, askelia ei ole jätetty ottamatta. Sen sijaan on otettu monenlaisia askeleita ja

on koetettu pitää huolta siitä, että se mitä seurakunnassa tapahtuu, vahvistaisi nuorten

osallisuutta. Tähän liittyy omalta osaltaan lapsivaikutusten arvioimismenettely, nimit-

täin lapsivaikutusten arviointi koskee nuoria 18 vuoteen asti. Voidaan ajatella, että se

liittyy myös tähän kokonaisuuteen. Tavoitteena oli saada esitys asiasta syksyn istunto-

kaudelle eli tälle viikolle, ja selvittelimme aika lailla perusteellisesti tätä lakipohjaa ja

lakitaustaa tuossa kesän aikana, mutta kävi ilmi, että emme ehtineet saada esitystä vielä

sellaiseen kuntoon, että se olisi täällä valmis esiteltäväksi. Se tulee päätettäväksi tou-

kokuussa tähän saliin.

Rippikoulun varhentamista olemme tutkineet ja etsineet vaihtoehtoja ja miettineet,

mitä olisi viisasta tehdä. Olemme ryhtyneet toimenpiteisiin, ei niinkään rippikoulun

varhentamiseksi vaan nimenomaan 1014-vuotiaitten tyttöjen ja poikien työn tuke-

miseksi. Asiassa on tehty laajaa yhteistyötä kirkollisten järjestöjen kanssa. On järjes-

tetty seminaareja, kerron siitäkin mielelläni lisää siinä vaiheessa, kun asiat ovat vähän

95

valmiimpia kuin nyt. Emme ole siis istuneet toimettomina näiden aloitteiden kanssa,

vaan tehneet töitä niiden eteen parhaamme mukaan.

Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka: Puheenjohtaja. Edustaja Ojala kysyi, miten kirkol-

liskokouksen päätöksiin tai toimeksiantoihin yleisellä tasolla suhtaudutaan kirkkohal-

lituksessa. Vakavasti, totta kai, ne otetaan työn alle. Kirkkohallituksen tehtävänä on

panna täytäntöön kirkolliskokouksen päätökset. Ehkä on myös hyvä informoida siitä,

miten tämä käytännössä tapahtuu. Kustakin toimeksiannosta tulee kirje kirkollisko-

kouksesta kirkkohallitukselle. Ne tulevat minun työpöydälleni, ja teen viranhaltijapää-

töksen, jolla jaan valmistelutehtävät osastoille kirkkohallituksessa. Käytännössä kirk-

koneuvoksille, jotka vastaavat siitä valmistelusta. Jos asia on sen luontoinen, että sen

valmisteluun on syytä osallistaa useampia osastoja, näin tehdään. Joskus jokin tehtä-

vänanto on sillä tavalla avoin, että se esimerkiksi antaa tehtäväksi ryhtyä tarvittaviin

toimenpiteisiin, tuollainen tehtävänanto antaa kirkkohallitukselle harkinnanvaraa siitä,

miten tuo ajatus toteutetaan käytännössä parhaalla tavalla. Joskus voi olla tarkoituk-

senmukaista liittää asia osaksi jotakin toista valmistelua, ja näin myös on joskus tapah-

tunut.

Edustaja Ojala Sami (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat.

Etuilin Ala-Kapee-Hakulista hänen pyynnöstään, koska jatkokysymys liittyy tähän sa-

maan aiheeseen. Onko mahdollista esimerkiksi raportoida meille tänne tällaisissa asi-

oissa, kun valmistelu kestää useita vuosia, että missä vaiheessa valmistelu kulloinkin

menee, tai ylipäätään luoda jonkin sortin seurantajärjestelmä kirkolliskokouksen pää-

tösten toteutumiseksi? Että me edustajat, jotka täällä niitä päätöksiä teemme, saisimme

myös tietää mitä niille on tapahtunut, koska mehän kuvittelemme lähtökohtaisesti, että

se toteutuu minkä me täällä päätämme.

Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka (vastauspuheenvuoro): Tänään on kello 18 epäviral-

linen keskustelutilaisuus, jossa kirkolliskokoukselle annetaan tietoa, miten seurakun-

tarakennevalmistelu on edennyt. Se on yksi esimerkki tällaisesta vuorovaikutuksesta.

Voidaan ajatella, että jos asia on suuri ja merkittävä, niin tämän tyyppisiä raportointi-

tilaisuuksia tai informointitilaisuuksia järjestetään muulloinkin. Kirkolliskokouksen

työjärjestyksessä on myös olemassa kirkkohallituksen kansliapäällikön tai kirkkoneu-

voksen ilmoitus. Täytyy sitten erikseen harkita, voidaanko sitä, tai onko sitä tarkoituk-

senmukaista käyttää tällaisiin ilmoituksiin. Ajattelisin ainakin, että siinä tapauksessa,

että kirkkohallituksessa on jouduttu umpikujaan valmistelun kanssa, ja käytännössä se

ei etene, esimerkiksi kansliapäällikön tai kirkkoneuvoksen ilmoituksella ilmoitettaisiin

tämä kirkolliskokoukselle.

Edustaja Ala-Kapee-Hakulinen Pirjo: Arvoisa puheenjohtaja, minun kysymykseni kos-

kee kirkkolain 6 lukua ja pykälää 23, nimikirjan pitäminen. Nyt seurakunnat velvoite-

taan pitämään viranhaltijoista ja työtekijöistä nimikirjaa. Kysyn, mitä mahdollisuuksia

96

on kehittää Kipan, Kirkon palvelukeskuksen, henkilöstö- ja palvelusuhderekisteriä niin

että nimikirjanpito siirtyisi seurakunnilta Kipaan ja ettei tehtäisi päällekkäistä työtä.

Toinen kysymys: Millaisella aikataululla tällainen mahdollinen muutos voitaisiin

tehdä? Tämä on nyt kirjattu kirkkolakiin ja on hyvä esimerkki siitä, minkälaisia asioita

meillä kirkkolain tasolla on säädetty.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Tässä yhteydessä jatkokysymykset koskevat nimen-

omaan kirkkoneuvos Huokunalle esitettyjä kysymyksiä ja tämä edustaja Ala-Kapee-

Hakulisen kysymys voitaneen siirtää myöhemmäksi, kun kirkkoneuvos Piekkala vas-

taa kysymyksiin. Nyt tässä yhteydessä mielellään keskitymme näihin kirkkoneuvos

Huokunalle esitettyihin kysymyksiin.

Edustaja Korolainen Katri: Kiitos, puheenjohtaja. Kiitän kirkkoneuvos Huokunaa

näistä ilahduttavista uutisista. Olen iloinen, että asiat todella etenevät tällä hetkellä.

Tässä kohtaa haluaisin kuitenkin lämpimästi kannattaa edustaja Ojalan ehdotusta val-

misteilla olevien asioiden informoinnista, ja siitä nämä infotilaisuudet tällä viikolla

seurakuntarakenneuudistuksesta ja kirkon strategiatyöstä ovatkin erinomaisia. Mutta

meillä on siis salissa nykyisin nämä "vireillä kirkolliskokouksessa syksyllä 2013" -lis-

taukset. Toivoisin, että meillä voisi olla tästä sellainen laajempi paperi, missä kaikki

vireillä olevat asiat näkyisivät ja niiden valmistelun taso. Se ei vaatisi välttämättä ihan

kauhean suurta panostusta, mutta antaisi tälle salille erinomaista informaatiotietoa.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Nyt tämä kysymys on tullut käsitellyksi, ja kirkko-

neuvos Huokunalle on vielä yksi etukäteen esitetty kirjallinen kysymys.

Kirkkoneuvos Huokuna Pekka: Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Edustaja Korolainen ky-

syy: "Kirkon talouden heikkeneminen näkyy jo tällä hetkellä seurakunnissa ja -yhty-

missä kipeinä päätöksinä. Käsitykseni mukaan tällä hetkellä on uhkana, että valtakun-

nallisesti oltaisiin lakkauttamassa tai täyttämättä jättämässä yhteensä kuuden sairaala-

pastorin tehtävät eri puolilla Suomea. Kysynkin, millä tavalla kirkkohallitus seuraa se-

lektiivityöntekijöiden henkilömäärän muutosta? Kirkon työntekijätilastot valmistuvat

kohtuullisella viiveellä, kuinka niitä voitaisiin kehittää niin, että ne palvelisivat parem-

min päätöksentekoa?"

Tässä kysymyksessä on oikeastaan kaksi pääkohtaa, yhtäältä sairaalapastorien määrän

kehitys ja toisaalta vähän laajemmin selektiivityöntekijöitten henkilöstömäärät ja nii-

den kehitys. Aluksi vähän yleisemmällä tasolla erityistyömuotojen tilanteesta. Nykyi-

nen taloustilanne näkyy tosiaan siinä, että resursseja on jo jonkin verran supistettu leik-

kaamalla toimintamäärärahoja tai koulutusta, painottamalla tehtävänkuvassa yleistä

seurakuntatyötä tai jotakin muuta selektiivityön osa-aluetta sekä jättämällä sijaisuuksia

täyttämättä. Kirkkohallituksessa on tänä vuonna perustettu asiantuntijaryhmä, joka ke-

rää yhteen mahdollisimman laajasti laadulliset ja tilastolliset tiedot erityistyömuotojen

97

tämänhetkisestä tilanteesta ja sen muutoksista sekä pyrkii ennakoimaan kehitystä. Työ

on hankalaa, sillä tieto on hajallaan, eikä tilastoja ole juuri yhdistelty toisiinsa. Työ-

ryhmä on nyt lähtenyt yhdessä kirkkohallituksen tilastoasiantuntijan kanssa kehittä-

mään kirkon tilastojen hyödyntämistä. Toinen tilastollinen kehitysmahdollisuus on

vertailla ja yhdistää seurakuntien ja kuntien tilastoja. Tästä on saatu yksittäisissä hank-

keissa hyviä kokemuksia.

Peruskysymystä erityistyövoimavarojen kehittymisestä ei kuitenkaan ole syytä tarkas-

tella ensisijaisesti ja ainoastaan työntekijöiden tai virkojen näkökulmasta. Merkittä-

vämpää on toimia niin, että kirkko saa mahdollisimman laajan yhteyden ihmisten elä-

mään arjen tasolla. Se tarkoittaa yhteisölähtöisen työn voimistamista. Siinä keskeistä

on ajatella erilaisten yhteisöjen tarpeita ja etsiä kirkon läsnäolon ja työn roolia ja mer-

kitystä näiden yhteisöjen osana. Seurakunta ei tuolloin toimi omana saarekkeenaan

vaan osallistuen, ollen läsnä ja mukana eläen ihmisten arjessa. Tällaisen yhteisöllisen

työn vaikuttavuudesta on jo kokemusta. Yhteisölähtöinen työ voi vahvistaa kirkon stra-

tegian toteutumista. Näin voidaan käyttää myös tehokkaammin yhteisiä resursseja.

Sairaalasielunhoidon tilanteesta voi todeta, että kirkkohallituksessa seurataan aika

lailla reaaliajassa henkilöstömuutoksia. Saamme suoraan tiedot kentältä muutoksista

viroissa, ja aika paljon myös tietoa suunnitelmista tulevaisuuden suhteen, samoin vir-

kojen täytöistä tai täyttämättä jättämisistä. Sairaalasielunhoitajien määrä on valtakun-

nallisesti pysynyt viimeisten kolmen vuoden ajan melkein ennallaan. Laskua on ollut

viiden viran verran tämän kolmen vuoden aikana. Sairaalapappeja on tällä hetkellä 132,

kaksi näistä on lehtoreita. Kuluneena vuonna on eläköitymisen johdosta avautuneita

virkoja muutama jätetty toistaiseksi täyttämättä tai täytetty määräaikaisella sijaisella,

tai työ on puolitettu tai siihen on liitetty esimerkiksi kappalaisen viran tehtävä. Tie-

dossa on keskusteluja sairaalapapin viran lopettamisesta tai pohdiskelua kustannuspoh-

jan laajentamisesta, mutta tarkkaa tietoa ensi vuoden vähennyksistä ei ole.

Vähenevät resurssit vaikuttavat myös seurakuntien mahdollisuuksiin lähettää pappeja

koulutukseen sekä neuvottelupäiville. Jatkossa on varauduttu järjestämään enemmän

lyhyempiä jatko- ja täydennyskoulutuksia sekä harkitaan neuvottelupäivien keskittä-

mistä ja järjestämistä harvemmin. Toisaalta myönteistäkin kehitystä kentällä on tapah-

tunut. Vuodenvaihteessa lakkautettavan Uudenmaan sairaalasielunhoitotyön seurakun-

tainliiton kolmesta sairaalasielunhoitajan virasta on Hyvinkään seurakunta ottanut jat-

kossa vastatakseen puolentoista viran osalta.

Hyvät ystävät, toimintaympäristön muutos ja talouskehitys asettaa haasteensa seura-

kuntien työlle. Seurakunnat ja seurakuntayhtymät ovat itsenäisiä ja vastaavat omasta

toiminnastaan ja resurssien käytöstään. Me pyrimme kirkkohallituksessa tukemaan se-

lektiivityömuotoja ja niiden kehittämistä parhaamme mukaan, mutta päätökset tehdään

viime kädessä paikallisella tasolla.

98

Edustaja Sipola Antti: Arvoisa puheenjohtaja, toimin sairaalasielunhoidossa isossa yh-

tymässä. Me olemme saaneet säilyttää resurssit kovien keskustelujen kautta, koska

tämä paikallinen taloustilanne vaikuttaa ratkaisevasti. Mutta kerron esimerkkinä, että

olen juuri sopinut tämän viikon aikana erään seurakunnan kirkkoherran ja siellä vir-

kauhan alla olevan sairaalapapin kanssa konsultiivisen keskustelun sen työn sisällön ja

muotojen muokkaamisesta, kun paikallistason rahoitus ei tahdo riittää. Meillä ei ole

selektiivisessä muuta mahdollisuutta kuin pyrkiä entistä laajempaan yhteistyöhön kaik-

kien mahdollisten yhteistyötahojen kanssa. Haluan sen vielä kertoa sairaalasielunhoi-

totyöstä, että kun terveydenhuollon muutokset ovat todella nopeita, rajuja ja voimak-

kaita, sairaalasielunhoitajat entistä enemmän omassa työssään tekevät henkilökunnan

tukemista, koska sitä ei ole millään tavalla yhteiskunnan puolelta resursoitu.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Nyt ei ole pyydettyjä puheenvuoroja. Seuraavaksi

siirrytään kirkkoneuvos, työmarkkinajohtaja Piekkalalle esitettyihin kysymyksiin.

Kirkkoneuvos Piekkala Vuokko: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Edustaja

Eevi Väistö kysyy seuraavan kysymyksen: "Seurakunnan työntekijät voivat valita

asuinpaikkansa, kuten kansalaiset yleensä. Mielestäni tämä on oikein. Aiemmin on

yleensä ollut käytäntönä, että työntekijät asuessaan paikkakunnalla ovat läsnä ja sa-

malla myös mukana seurakuntalaisten arkisessa elämässä. Tänä päivänä tilanne voi

olla toinen. Työntekijä voi tehdä sinänsä hyväksi koettua etätyötä ja toimia pitkäänkin

ns. omissa ympyröissään tapaamatta seurakuntalaisia tai muita työyhteisön jäseniä.

Tällöin työtä tehdään pääosin sähköisesti joko kotona tai omasta seurakunnasta kau-

kana olevan seurakuntayhtymän tiloissa. Samalla tärkeänä pidetyt seurakuntalaisten tai

työyhteisön jäsenten tapaamismahdollisuudet jäävät pois. Tavoitteena tulisi kuitenkin

olla läsnä olemisen ja yhteisöllisyyden vahvistaminen. Kysynkin, miten kirkon piirissä

tulisi tällaiseen lisääntyvään etätyönä tapahtuvaan toimintaan suhtautua? Olisiko tar-

peen ohjeistaa ja kouluttaa seurakunnan työntekijöiden työn tekemistä ja tekemisen

paikkaa niin, että edellä mainitut näkökohdat tulisivat huomioon otetuksi?"

Vastaus: Kenelläkään työntekijällä tai viranhaltijalla ei ole subjektiivista oikeutta etä-

työhön, vaan etätyötä voidaan tehdä silloin, kun työnantaja katsoo sen toimintojen kan-

nalta tarkoituksenmukaiseksi. Usein etätyön tekemistä perustellaan työntekijän näkö-

kulmasta esimerkiksi sillä, että hänen jaksamisensa paranee tai perhe ja työ voidaan

näin sovittaa yhteen. Ne ovat sinällään ihan hyviä perusteita, mutta työtä ei tehdä ensi-

sijaisesti henkilön itsensä vuoksi vaan toiminnan tarpeista käsin. Jos toiminta edellyttää

läsnäoloa jollain seurakunnan toimipisteellä tai seurakuntalaisen kotona, työnantajan

tai tämän esimiehen, siis työntekijän esimiehen, tulee ottaa tämä huomioon mietties-

sään luvan antamista etätyön tekemiseen. Kyseessä on siis johtamiskysymys, paikalli-

nen johtamiskysymys, ja pelisääntöjen luominen paikallisesti sille, miten etätyö toteu-

99

tetaan. Esimerkiksi siitä, että minä päivinä voi olla etätöissä, mitä töitä etätyönä teh-

dään, ottaen huomioon toiminnan tarpeet kulloisessakin tilanteessa, eli mitään keski-

tettyjä ohjeita ei ainakaan nyt ole ajateltu antaa.

Edustaja Väistö Eevi: Arvoisa puheenjohtaja. Kiitän vastauksesta ja toivon, että tämä

asia otetaan huomioon tulevissa seurakuntauudistuksen asioissa. Kiitos.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Siirrymme seuraavaan kysymykseen.

Kirkkoneuvos Piekkala Vuokko: Edustaja Kirsi Hiilamo kysyy seuraavan kysymyk-

sen: "Kirkon strategia 2015 on nimetty osallisuuden yhteisöksi. Evankeliumin julista-

misen lisäksi siinä painotetaan oikeudenmukaisuutta, vastuullisuutta ja totuudelli-

suutta. 'Uskomme ja elämme niin kuin opetamme'. 'Rakennamme osallisuuden kirkosta

unelmien työpaikkaa.' 'Investoimme lisää strategian mukaisiin kehittämisalueisiin.' Pit-

kittynyt taloudellinen taantuma sekä talouden globalisaatio ovat johtaneet työttömyys-

ongelmien pitkittymiseen ja vaikeutumiseen. Lisäksi osa työkykyisistä on siirtynyt työ-

markkinoiden ulkopuolelle. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee toimenpideoh-

jelmaa osallistavasta sosiaaliturvasta. Mukaan kutsutaan myös kolmannen sektorin toi-

mijoita. Voisiko kirkko olla mukana tarjoamassa uusia osallisuuden mahdollisuuksia

niille, joilla on vaikeuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille? Eikö esimerkiksi seu-

rakuntien kiinteistöpalveluissa, ryhmätoiminnassa, ruokapalveluissa ja hautausmailla

olisi mahdollista löytää mielekästä tekemistä, joka sijoittuisi palkkatyön ja vapaaeh-

toistyön välimaastoon?"

Osallistavalla sosiaaliturvalla kehitetään työikäisillä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja

työnteon kannustavuuden lisäämiseksi ihmisen toimintakyky huomioon ottaen sosiaa-

liturvaa ja osallistavia toimenpiteitä yhteen sovittamalla. Tämä on hallitusohjelman

hankkeita. Työ on sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla ja siihen tullaan nimeämään

kolmikantainen työryhmä, johon Kirkon työmarkkinalaitos on nimennyt edustajakseen

Mikko Mäkelän, joka on Pekan osastolla. Ryhmä, niiden tietojen mukaan, jotka mi-

nulla on viime viikolta, kokoontunee ensimmäisen kerran marraskuun lopulla. Hank-

keella ei ole dead linea, ja jos siinä tulee esille lainsäädäntömuutoksia edellyttäviä toi-

menpide-ehdotuksia, niitä päästäneen toteuttamaan seuraavan hallituskauden aikana.

Tällä hetkellä on menossa asiantuntijavalmistelua ministeriössä, ja vasta marraskuun

lopulla työryhmä on aloittamassa toimintansa, eli kysymys on hyvä ennakoivana,

mutta vastauksia ei tällä hetkellä ole valitettavasti antaa. Toki me mietimme, miten

voisimme ottaa näitä kysymyksiä huomioon esimerkiksi edustajamme välityksellä sit-

ten kun työryhmätyö lähtee käyntiin. Toki pitää muistaa, kun tämä on kolmikantainen

työryhmä, niin siellä on valtion, työmarkkinajärjestöjen edustaja, niin työnantaja- kuin

työntekijäpuolelta, siellä voi myös olla erilaisia näkemyksiä siitä, mitä työtä voidaan

tehdä ja miten tässä palkkatyön ja vapaaehtoistyön maastossa. Mutta se selvinnee myö-

100

hemmin. Tämä kysymys kuuluu siihen ryhmään, että jossain vaiheessa tullaan infor-

moimaan, miten työryhmässä edetään. Tässä vaiheessa ei valitettavasti ole enempää

tietoa.

Edustaja Hiilamo Kirsi: Arvoisa puheenjohtaja, kiitän kirkkoneuvos Piekkalaa erin-

omaisesta vastauksesta. Jäin kuitenkin miettimään, mikä on oma asenteenne ja oma

näkemyksenne tähän asiaan. Nimittäin seurakunnat voisivat toimia polkujen avaajina

ja vauhdittajina työelämään tarjoamalla mahdollisuuksia esimerkiksi työkokeiluun.

Näin on toimittu jo toki Tampereen Hervannassa ja joissain paikoin Helsingissäkin.

Kuitenkin on niin, että seurakunnat eivät ole riittävästi kantaneet sosiaalista vastuutaan

esimerkiksi vajaakuntoisten työllistämisessä. Ymmärtääkseni kysymys ei ole rahasta -

työkokeilu ei maksa mitään. Riittää, kun kirkkoherra tai talousjohtaja menevät paikal-

liseen työ- ja elinkeinotoimistoon sopimaan työkokeilusta seurakunnassa. Tänään vii-

meksi on uutisoitu 10 000 pitkäaikaistyöttömästä, jotka ovat jo täysin luovuttaneet

työnhaussa. Tässä kahvilla edustaja Niiranen kertoi, miten esimerkiksi Yle on valta-

kunnallisesti ollut mukana nuorten työllistämisessä omalla kampanjallaan, jota myös

piispa Askola on tukenut. Tämän kampanjan kautta avattiin yli 15 000 uutta työmah-

dollisuutta nuorille.

Kirkkoneuvos Piekkala Vuokko: Viimeksi, kun meillä oli virka- ja työehtosopimus-

neuvottelut, neuvottelimme siitä, miten voisimme esimerkiksi olla nuorisotakuussa

mukana palvelussuhteen ehtoja muuttamalla. Asia siirtyi jatkotyöskentelyyn. Meillä

on tällä hetkellä virkaehtosopimuksen liite 10, jossa on palvelussuhteen ehtoja nuorille

kausityöntekijöille ja oppisopimusopiskelijoille, esim. matalammat palkat, joilla pys-

tytään rekrytoimaan ko. henkilöstöryhmiä kirkon palvelukseen. Emme ihan tarkkaan

tiedä, mistä tässä osallistavassa sosiaaliturvassa on kyse. Esimerkiksi on ajateltu, että

jos nykyisellä sosiaaliturvalla ihminen ei ole valmis tulemaan työhön siitä syystä, että

hänelle aiheutuu työn tekemisestä lisäkustannuksia, esimerkiksi matkustamiskustan-

nusten muodossa, voisiko olla mahdollista, että voitaisiin korvata niin sanottuja yli-

määräisiä matkustamiskustannuksia. Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei pysty vastaa-

maan, muuten kuin siten kuin totesitte myös itse puheenvuorossanne, että myös seura-

kunnat itse voivat omin toimin vaikuttaa.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Halutaanko tähän esittää vielä lisäkysymyksiä? Pu-

heenvuoroja ei pyydetä, joten tämä kysymys on tullut käsitellyksi. Seuraava etukäteen

esitetty kysymys on arkkipiispa Mäkiselle.

Arkkipiispa Mäkinen Kari: Arvoisa puheenjohtaja, edustaja Johanna Korhonen kysyy

seuraavaa: Lestadiolaisuuden piirissä olevat ongelmat ovat viime aikoina tulleet esille

tutkimustyön kautta.

101

1) Ovatko Samuel Salmi ja mahdollisesti muut piispat saaneet näitä asioita koskevia

viestejä lestadiolaisilta kirkon jäseniltä jo ennen kuin asiat tulivat julkisuuteen tutkijoi-

den välityksellä?

2) Jos Salmi, ja mahdollisesti muut piispat ovat olleet ongelmista tietoisia, miten he

ovat saamiinsa viesteihin reagoineet?

Olemme sopineet niin, että koska kysymys koskee kaikkia piispoja, niin vastaan tähän

ensin yleisesti, ja sen jälkeen piispa Salmi ja muut piispat halutessaan voivat jatkaa ja

täydentää.

Kysyjä viittaa vanhoillislestadiolaisuutta koskeviin ongelmiin, jotka ovat viime vuo-

sina olleet varsin runsaasti julkisuudessa. Yksi osa tästä julkisuudesta ovat olleet van-

hoillislestadiolaista liikettä koskevat tutkimukset. Ne ovat myös piispoille antaneet tär-

keää ja uuttakin tietoa liikkeen sisäisestä problematiikasta ja kokemuksista. Piispan

rooliin kuuluu, että koko kuva ei muodostu vain, tai vasta, julkisuuden välityksellä,

vaan myös yksityisten yhteydenottojen ja erilaisten tapaamisten kautta. Niitä eri piis-

poilla on ollut osana omaa viranhoitoaan oman hiippakunnan tilanteesta riippuen. Tätä

kautta on, näin uskallan sanoa, muodostunut monitahoinen kuva liikkeen piirissä val-

litsevista ja esiintyvistä kokemuksista. Myös liikkeessä ilmenneistä ongelmista ja ih-

misten pahoinvoinnista, sekä myös liikkeen vahvuudesta ja hyvinvoinnista. Tämän kal-

tainen piispojen toiminta ei rajoitu yhteen herätysliikkeeseen, vaan samalla tavoin piis-

pat toimivat ja luovat kuvaa kirkosta kokonaisuutena. Piispat ovat pyrkineet ottamaan

hyvin vakavasti pahoinvoinnin ja ongelmat, liittyivätpä ne hengelliseen väkivaltaan,

naisten asemaan, lasten kohteluun, opillisiin kysymyksiin tai julkisuuden tuomaan lei-

matuksi joutumisen ahdistukseen. Piispojen kokonaisperspektiiviin kuuluu liikkeen

moninaisuuden näkeminen ja se, että ongelmia ei voi sijoittaa vain yhteen herätysliik-

keeseen, eikä herätysliikettä voi nähdä vain ongelmien kautta.

Vakavasti ottaminen on merkinnyt valmiutta keskusteluihin ja tukeen niille, joitten ko-

kemus on ollut eri tavoin haavoittava. Erilaisten liikkeen piiriin kuuluvien ryhmien ta-

paamisia − nämä ovat tapahtuneet piispojen omissa hiippakunnissa paikallisen tilan-

teen mukaan − sekä keskusteluista liikkeen johdon kanssa, yksittäisten piispojen toi-

mesta ja yhteisesti sovittuna. Muun muassa olemme kutsuneet yhteiseen keskusteluun

liikkeen piirissä eri tavoin ajattelevia ja kokevia sekä liikkeen johtoa. Piispat ovat tässä,

niin kuin muissakin kirkkoa ja sen jäseniä koskevissa asioissa, pyrkineet pitämään

koko ajan toisiaan ajan tasalla, ja yhdessä ovat pohtineet ja pohtivat toimintatapoja ja

tilanteita sekä paikallisella, hiippakunnallisella että kokonaiskirkollisella tasolla. Tämä

yhteisesti piispojen toimista, ja nyt jos piispa Salmi haluaa jatkaa ja täydentää omasta

puolestaan, koska kysymys oli erityisesti hänelle osoitettu, niin annan puheenvuoron

hänelle.

102

Piispa Salmi Samuel: Arvoisa puheenjohtaja, käsillä oleva kysymys on luonteeltaan

sellainen, että olen tästä asiasta yhdessä arkkipiispan kanssa konsultoinut ja totean, että

voin olennaisesti yhtyä kaikkeen siihen, mihin arkkipiispa tässä edellä viittasi, ja alle-

viivaan myös sitä hänen puheenvuoroaan. Kuitenkin, koska tässä on profiloitunut ky-

symys nimenomaan minun henkilökuvaani tässä kysymyksessä − ymmärrän sen siltä

pohjalta, että vanhoillislestadiolaisuuden keskuspaikka sijaitsee Oulun hiippakun-

nassa, kenties tässä on syy siihen, että kysymys kohdentuu nyt juuri Oulun piispaan.

Haluaisin sikäli jatkaa tätä vastaamista, että tunnen kiitollisuutta siitä, että tästä vaike-

asta yhteiskunnallisesta ongelmasta tunnetaan täälläkin yhteistä vastuuta. Tämä vas-

tuun kantaminen yhteiskunnassa on tällä hetkellä merkittävä, ja sen tulisi olla paljon

laajempi ilmiö. Noin vajaa vuosi sitten tulimme tietoisiksi suomalaisessa yhteiskun-

nassa siitä, miten laajasta ilmiöstä on kysymys, kun puhutaan lasten seksuaalisesta hy-

väksikäytöstä. Valitettavasti vain se uutisointi sattui suunnilleen noin Tuomaanpäivän

tienoille, joten luulen, että monien kohdalta uutisointi jäi huomaamatta. Mutta ilmiö

on, kuten myös arkkipiispan vastauksessa kävi ilmi, laaja meidän yhteiskunnassamme,

ja koskee siis toisin sanoen hyvin suurta osaa meidän kirkkomme jäseniä, olivatpa he

herätysliikkeitten jäseniä tai herätysliikkeitten ulkopuolisia ihmisiä. Kaikki ovat kui-

tenkin meidän kirkkomme jäseniä. Nyt kysymys profiloituu vanhoillislestadiolaisuu-

den kautta tänne kirkolliskokoukseen, ja se fokusoituu nimenomaan siihen, että viime

aikoina on tehty tutkimuksia, jotka ovat tuoneet päivänvaloon hyvin monenlaista väki-

valtaa tämän herätysliikkeen piirissä. Mutta nyt painotan myös tässä, että meidän täy-

tyy muistaa liikkeitten laaja-alaisuus yhteiskunnassamme. Mutta koska kysymys pro-

filoituu nyt tähän liikkeeseen, haluan myös vastata jotain siihen suoraan.

Olen yleisellä tasolla, kuten kuka tahansa meistä, ollut tietoinen siitä, että tämän herä-

tysliikkeen piirissä tällainen ilmiö on olemassa, ja se tunnetaan ja tunnustetaan. Se on

ollut verrattain helposti luettavissa julkisesta sanasta, ja on myöskin muualla mediassa

ollut esillä. Joten kysymys siitä, että olenko ollut tietoinen näistä ilmiöistä ennen tutki-

musten julkituloa, vastaus on kyllä, niin kuin kuka tahansa teistä. Kun Johanna Hurti-

gin tutkimukset tulivat niiden ennakkotiedot, tietyt lastut tulivat julkisuuteen joita-

kin aikoja sitten, ennen lopullisen tutkimustyön, joka on paljon laajempi kuin tämän

yksityiskohdan osalta, silloin siinä yhteydessä kävi itselleni selväksi tämän ilmiön

laaja-alaisuus ja tuskallisuus, ja luulen, että se myös yllätti vanhoillislestadiolaisen he-

rätysliikkeen, suuren joukon ihmisiä siinä liikkeessä, myös yhtä lailla. Toki siellä on

myös piirejä, jotka siitä ovat olleet tietoisia, minkä sitten myöhemmin olemme myös

saaneet tietää. Mutta tässä lastujen lentämisen vanavedessä olen toiminut juuri niin,

niin kuin osittain arkkipiispankin vastauksesta kävi ilmi. Olen ollut tekemisissä ja kes-

kusteluissa SRK:n liikkeen johdon kanssa, ja tuonut ilmi sen nollatoleranssin, joka

meillä kirkossa ja yhteiskunnassa näissä kysymyksissä tulee olla. Siinä ei ole kahta

sanaa. Oma kantani, opetukseni ja linjani omassa hiippakunnassani ja SRK:n keskus-

paikassa on nollatoleranssi. Tämän periaatteen kanssa olen saanut käydä vuoropuhelua

SRK:n johdon kanssa, ja tämä vuoropuhelu ja informaatio on, kuten täällä on käynyt

103

ilmi, myös vaihtunut piispojen keskinäisissä yhteyksissä. Olen siis reagoinut tällä ta-

voin näihin kysymyksiin, ja linjan tulee olla meidän kirkossamme juuri tämän kaltai-

nen. Siellä, missä tämän kaltaisia väkivallan muotoja nähdään, tai yleensäkin väkival-

lan muotoja, mutta jos puhutaan lapsista, meidän toleranssirajamme on nolla.

Edustaja Korhonen Johanna: Kiitän kumpaakin vastaajaa näistä vastauksista. Kysyin

siis sitä, että ovatko Samuel Salmi ja mahdollisesti muut piispat saaneet yhteydenottoja

lestadiolaisilta seurakuntalaisilta näistä asioista jo ennen kuin ne tulivat laajemmin

yleiseen tietoisuuteen. Arkkipiispan vastauksesta ymmärsin, että piispat ovat saaneet

tietoja omia kanaviaan pitkin. Piispa Salmen vastauksesta ymmärsin, että hän on ollut

tietoinen "niin kuin kuka tahansa meistä", eli ilmeisesti hän ei ole saanut sitten enempää

yhteydenottoja sieltä sitten niin kuin kulissien takana. Ja sitten toinen kysymykseni,

toinen osa koski sitä, mitä piispat ovat tehneet, mikäli he ovat olleet tietoisia, ja mistä

he kertoivat olleensa tietoisia, niin he ovat informoineet toisiaan näistä tiedoistansa, ja

lisäksi Salmi on käynyt keskusteluja SRK:n johdon kanssa. Halusin vain tarkistaa, että

olen ymmärtänyt oikein nämä vastaukset.

Arkkipiispa Mäkinen Kari: Kiitos jatkokysymyksestä, joka oli sillä tavoin tarpeellinen,

että haluan kyllä vielä toistaa sen, mitä sanoin niistä toimenpiteistä ja siitä reagoinnista

ja silloin puhun siis nyt erityyppisistä ongelmista, joita on tullut vastaan, en pelkäs-

tään lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ja kun puhumme tutkimuksista, jotka kos-

kevat vanhoillislestadiolaisuutta, niin niitä on viime vuosina ilmestynyt useita.

Kuten sanoin, niin piispojen vakavasti ottaminen on merkinnyt ensinnäkin valmiutta

keskusteluihin ja tukeen niille ihmisille, joitten kokemus on ollut eri tavoin haavoit-

tava. Ja tätä on tapahtunut. Erilaisten liikkeen piiriin kuuluvien ryhmien tapaamista,

siis hiippakunnissa, ja muulla tavoin. Sekä sitten keskusteluja liikkeen johdon kanssa.

Ja vielä sellaisista keskusteluista, joissa mukana ovat olleet liikkeessä eri tavoin koke-

vat ja ajattelevat ihmiset. Tämän halusin täydentää, että vastaus tuli ymmärretyksi.

Edustaja Korhonen Johanna (vastauspuheenvuoro): Kiitän vastauksesta.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Seuraava kysymys on myöskin arkkipiispalle.

Arkkipiispa Mäkinen Kari: Seuraava kysymys on niin ikään edustaja Johanna Korho-

sen kysymys, ja se kuuluu näin: Sen jälkeen, kun Lähetysseura rekrytoi työhön rekis-

teröidyssä parisuhteessa olevan henkilön puolisoineen, kävi ilmi, että kaikki kirkko-

herratkaan eivät ole tietoisia kirkon rekisteröityjä parisuhteita ja homoseksuaalisuutta

koskevista linjauksista. Jotkut kirkon viranhaltijat ovat jopa paheksuneet lähetysjärjes-

töä, joka näitä linjauksia noudattaa. Mihin toimiin piispat ja kirkkohallitus aikovat ryh-

tyä kirkon henkilöstön informoimiseksi näistä kirkon päätöksistä sekä pappien kaitse-

miseksi niin, että he työssään toimivat kirkon linjausten mukaisella tavalla?

104

Sovimme niin, että vastaan ensin lyhyesti piispojen puolesta, ja sen jälkeen kanslia-

päällikkö Keskitalo vastaa kirkkohallituksen puolesta.

Kirkolliskokouksen käsiteltyä parisuhdelain seurauksia kirkolliskokous antoi piispain-

kokoukselle tehtävän, tai esitti pyynnön, että piispainkokous antaisi pastoraalisen oh-

jeen vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän

puolestaan. Tämä tapahtui tämä piispainkokouksen päätös, tämän ohjeen antaminen,

helmikuussa 2011. Sen jälkeen asiasta ja koko kysymyksestä informoitiin paitsi piis-

painkokouksen toimesta julkisuudessa normaalitavalla, myöskin hiippakunnissa piis-

pojen toimesta, eri hiippakunnissa eri tavoin. Tiedän, että jotkut piispat lähettivät pa-

pistolleen kirjeen, jossa selvittivät kokonaisuutta yksityiskohtaisemmin. Toisissa hiip-

pakunnissa asiaa on käsitelty ja siitä on informoitu erilaisissa kirkkoherrojen, pappien

ja työntekijöitten kokoontumisissa ja tapaamisissa, ja tarvittaessa yksityistapauksissa.

On ilmeistä, kuten kysyjä toteaa, että asiasta on edelleen epäselvyyttä seurakunnissa,

piispat ovat myös tämän todenneet, ja kukin piispa hiippakunnassaan tulee harkitse-

mallaan tavalla ottamaan ja ottaa tämän seikan huomioon osana normaalia viranhoito-

aan.

Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka: Puheenjohtaja. Jatkan tähän lyhyesti kirkkohallituk-

sen osalta, koska kysyttiin myöskin, mihin toimenpiteisiin kirkkohallitus on aikeissa

ryhtyä. Kirkkohallituksen tehtävänä on kirkolliskokouksen päätösten toimeenpano.

Yksi osa tätä tehtävää on päätöksistä tiedottaminen. Samaten piispainkokouksen pää-

töksistä kirkkohallitus, tarkemmin sanoen Kirkon tiedotuskeskus tiedottaa. Tässä ky-

symyksessä mainituista päätöksistä, joita on tehty sekä kirkolliskokouksessa että piis-

painkokouksessa, on niiden päätösten yhteydessä ja niiden jälkeen tiedotettu laajasti

kirkkohallituksen, Kirkon tiedotuskeskuksen toimesta. Päätösten jälkeen kirkon johto

on osallistunut keskusteluun laajasti ja selostanut päätösten merkitystä. Katson, että

päätösten yhteydessä tehdyt tiedotukselliset toimenpiteet ovat olleet riittäviä, eikä kirk-

kohallituksella ole tällä hetkellä suunnitelmissa uusia toimia.

Edustaja Korhonen Johanna (vastauspuheenvuoro): Kiitän vastauksista ja toivotan me-

nestystä piispoille ja kirkkohallitukselle tässä informointitehtävässä. Muistutan tässä

yhteydessä, että kysehän ei ole ainoastaan tämmöisestä parisuhteen puolesta rukoile-

misesta ja muista kivoista perhejuhlista ja tämmöisistä hääjuhlista vaan kirkolla on nyt

kysymyksessä, nyt puhutaan työsyrjintä-nimisestä rikoksesta ja sitten siitä asiasta, että

tuota kirkolla on päätökset muun muassa siitä asiasta, että rekisteröity parisuhde ei ole

este kirkon virkaan. Ja sitten on tämmöinen päätös, että rekisteröidyssä parisuhteessa

elävien oikeutta elää omantuntonsa pohjalta on kunnioitettava. Joten näistä päätöksistä

lienee syytä sitten myös informoida henkilökuntaa.

Edustaja Nummela Leif: Arvoisa puheenjohtaja. Haluaisin tehdä tarkentavan kysy-

myksen, netissä Kirkonkellari.fi-sivustolla on kaikkien käytettävissä tällainen diasarja,

105

jonka tekemiseen on osallistunut mm. edustaja Korhonen ja täällä kun puhutaan syr-

jinnästä, niin täällä on esimerkkejä seuraavalla tavalla: esimerkiksi Suomen luterilaisen

evankeliumiyhdistyksen kohdalla on tämmöinen lainaus, "Viittaus pitäytymisestä Py-

hän Raamatun opetukseen avioliitosta miehen ja naisen liittona". Sitten Svenska lut-

herska evangeliföreningen "Äktenskapet är den modell för samlevnad som Bibeln

anger". Sitten kylväjien kohdalla on tällainen lainaus "Avioliitto on miehen ja naisen

välinen liitto ja sukupuolisuudet kuuluu avioliittoon". Arvioitava kysymyksen on, että

ovatko nämä jotenkin nyt epälinjassa kirkon päätösten kanssa ja joittenkin, syyllisty-

täänkö syrjintään, jos opettaa jotenkin tällä tavalla?

Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka: Puheenjohtaja, mikäli kuulin ja ymmärsin nuo si-

taatit oikein, niin käsittääkseni nuo vastaavat kirkon käsitystä avioliitosta ja niiden

esillä pitäminen ei ole millään tavalla väärin.

Edustaja Nummela Leif: Kiitän vastauksesta ja iloitsen siitä, että näin saa edelleen

opettaa.

Edustaja Hiilamo Heikki: Arvoisa puheenjohtaja, jatkokysymykseen olisin halunnut

tarkentaa, että onko niin, että kirkollisissa järjestöissä ja seurakunnissa parisuhteen re-

kisteröiminen voi olla peruste sille, että ei valita tehtävään?

Arkkipiispa Mäkinen Kari: Seurakunnissa ja kirkollisissa järjestöissä, kuuluuko nyt?

Entä häiritseekö? Tuota, vastaan lyhyesti, että näissä kysymyksissä noudatetaan Suo-

men lakia, joka merkitsee sitä, että parisuhteen rekisteröiminen ei ole este toimia työ-

suhteessa kirkossa tai järjestössä.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Nyt etukäteen esitetyt kysymykset ovat tulleet käsi-

tellyiksi, ja meillä on vielä jäljellä edustaja Ala-Kapee-Hakulisen kysymys, joka esi-

tettiin tässä kyselytunnilla. Työmarkkinajohtaja, kirkkoneuvos Piekkala.

Edustaja Ala-Kapee-Hakulinen toistaa kysymyksen.

Edustaja Ala-Kapee-Hakulinen Pirjo: Arvoisa puheenjohtaja, pyydän teiltä kaikilta an-

teeksi, kun luulin, että kirjalliset kysymykset oli jo käsitelty ja tuikkasin tämän oman

suullisen kysymyksen tärkeän keskustelun väliin. Kysymykseni koski kirkkolain 6 lu-

kua ja 23 §:ä, jossa käsitellään nimikirjanpitämisvelvoitetta. Seurakuntia velvoitetaan

pitämään viranhaltijoistaan ja työntekijöistään nimikirjaa. Nyt on niin, että kirkon uu-

della palvelukeskuksella Kipalla on henkilöstö- ja palvelussuhderekisteri, ja kysynkin,

onko mahdollista kehittää tästä Kipan rekisteristä sellaista aparaattia, että nimikirjan

pito voitaisiin seurakunnilta siirtää Kipaan. Se on varsinainen kysymys. Kysyn sitten

toiseksi, millaisella aikataululla muutos voidaan tehdä, koska nyt on lakiin kirjattu seu-

rakunnille tämä nimikirjanpitovelvollisuus. Mielestäni tämä on hyvä esimerkki siitä,

106

minkälaisia asioita on laintasolle kirjattu. Asia on erittäin tärkeä seurakuntien kannalta,

koska näin seurakuntien kustannuksia voitaisi hiukan alentaa, eikä tehtäisi päällekkäi-

siä töitä.

Kirkkoneuvos Piekkala Vuokko: Nimikirjavelvollisuus on työnantajalla eli seurakun-

nalla. Keskitalon kanssa keskustelimme siitä, että vielä ei ole sovittu siitä, pitääkö Kipa

nimikirjaa tai voiko Kipa pitää nimikirjaa, kun se on seurakunnan tehtävänä. Se on

asia, joka selvitetään. Jukka vastaa lisää.

Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka: Puheenjohtaja, asia on juuri niin kuin kirkkoneuvos

Piekkala sanoi. Kun Kipan tehtäviä määriteltiin, niin sen ulkopuolelle jätettiin velvol-

lisuus pitää nimikirjaa. Jos halutaan, että se annetaan Kipan tehtäväksi, siitä pitää erik-

seen säätää tarkoituksenmukaisella tavalla. Kipan tietojärjestelmiin kuuluu Kirkko

HR-ohjelma, jota seurakunnat voivat käyttää nimikirjan pitämiseen, mutta se on lisä-

palvelua Kipan taholta seurakunnille. Tällä hetkellä Kipan ei ole mahdollista ottaa ni-

mikirjanpitämisvelvollisuutta, ellei sitä erikseen säädetä sen tehtäväksi.

Edustaja Ala-Kapee-Hakulinen Pirjo: Vielä kysymys: onko nyt päätetty, että tätä muu-

tosta ei nyt harkita? Ainakin minulta on tätä asiaa kyselty seurakunnista.

Kirkkoneuvos Piekkala Vuokko: Ei ole päätetty ja asiaa selvitetään. Niin kuin Keski-

talo sanoi, että kun siitä ei ole päätetty, niin ei voi automaattisesti edellyttää Kipan

hoitavan sitä. Asia selvitetään kyllä.

Edustaja Simojoki Pekka: Arvoisa puheenjohtaja. Katsoin, että on vielä kolme minuut-

tia aikaa ennen ruokaa, joten vielä yksi pieni kysymys: Olin pari viikkoa sitten mukana

Nenäpäivän Tuomas-messussa ja siellä tapasin erään YLE:n palveluksessa olevan toi-

mittajan, joka esitti minulle kysymyksen, joka liittyi Kirkon tiedotuskeskuksen ohjel-

matarjontaan. Minä ajattelin, että välitän sen nyt eteenpäin ja toivosin tiedotuskeskuk-

sen edustajilta vastausta, lyhyttä sellaista. Tuo toimittaja oli ollut työnsä puolesta muu-

taman kerran mukana Maata näkyvissä -festivaaleilla, joka edelleen on Euroopan suu-

rin festivaali- ja nuorisotapahtuma. Reilun viikon päästä odotetaan tapahtumaan jälleen

reilua 23 000 nuorta vierasta. Hän kertoi yllättyneensä näkemiensä ohjelmien tasosta

ja kehui myös teknistä toteutusta, jossa on kuulemma maan parhainta kalustoa käy-

tössä. Hän vaan ihmetteli sitä, miksei kirkko tai Kirkon tiedotuskeskus lähetä tällaisesta

tapahtumasta minkäänlaista ohjelmaa vaikka esimerkiksi jonkun TV-jumalanpalveluk-

sen paikalla. Muistelin hänelle joskus 90-luvulla nähneeni jotain ohjelmaa festivaa-

leilta mutta muuten en osannut vastata.

Kysyisinkin, että onko tässä asiassa olemassa joku teologinen linjan veto, josta en mi-

tään tiedä? Tai onko kenties tapahtumalla väärä järjestäjä vai mikä on ongelma? Muu-

tenkin tällaisena vanhana "nuorisotyönjyränä" ihmettelen, kun en tiedotuskeskuksen

107

toimintasuunnitelmassa löytänyt nuorten ohjelmista edes mainintaa. Itse uskoisin, että

nuoriin kannattaisi tälläkin saralla satsata, vaikka ymmärränkin internetin merkityksen

kasvaneen. Voisinko saada vähän valaistusta tähän? Kiitos.

Viestintäjohtaja Pesonen Tuomo: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedus-

tajat. Kiitos kysymyksestä, joka tuli vähän puun takaa mulle itselleni nyt tässä tilan-

teessa mutta sikäli, mitä tulee mihinkään linjaukseen, sellaista linjausta ei ole, että olisi

jotain tällaista ohjelmatyyppiä vastaan. Yksityiskohdista en tiedä, onko tämän kyseisen

tapahtuman järjestäjän puolesta lähestytty meitä ja pyydetty jonkunlaista yhteistyötä

mutta mielelläni välitän nää terveiset ohjelmapäällikölle, joka laati ohjelmakaarta seu-

raaville vuosille. Että olisko jotain mahdollisuutta tällaiseenkin tilaisuuteen tarttua, esi-

merkiksi jumalanpalveluksen merkeissä niin en näkisi tässä mitään periaatteellista es-

tettä. Syyt ovat korkeintaan käytännöllisiä, jos sitäkään.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Haluaako kansliapäällikkö vielä lisätä tähän?

Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka: Puheenjohtaja, ei ole tarve lisätä. Tiedotusjohtaja

Pesonen vastasi asiaan.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Näin kyselytunti päättyy.




kirkon vaalijärjestys, lakivaliokunnan mietintö 3/2013 kirkkohallituksen esityksestä

1/2013


108

________


PÄIVÄJÄRJESTYS


3. Vaaleja koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttami-

nen sekä uusi kirkon vaalijärjestys, lakivaliokunnan mietintö 3/2013 kirk-

kohallituksen esityksestä 1/2013 (I käsittely)

II Pöydällepanoja


LOMANPYYNTÖJÄ

Toinen varapuheenjohtaja: Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä torstaina

7.11. kello 910 tärkeän henkilökohtaisen asian hoitamisen vuoksi anoo Toive Tynjälä.

Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä torstaina 7.11. ennen iltapäivän täysis-

tuntoa Helsingissä tapahtuvien työtehtävien hoitamisen vuoksi anoo Heikki Hiilamo.

Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä torstaina 7.11. kello 14.30 alkaen lop-

pupäiväksi toisen tehtävän hoitamisen vuoksi anoo Mari Korhonen.

Myönnettiin.

Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi edustajat Aarne Kauranen ja Peter Lind-

bäck.

Saatuaan puheenvuoron lausui kansliavaliokunnan puheenjohtaja edustaja Sipola: Kii-

toksia arvoisa puheenjohtaja. Koitan puhua vähän ilottomasti, koska minun korviini on

saatettu sellainen huoli, että kirkolliskokous rasittuu siitä, että joutuu torstai-iltaisin

vierailemaan siellä ja täällä. Toivoisin, että nämä vierailumme eivät olisi rasitteeksi

vaan yhteiseksi rakennukseksi ja iloksi. Siinä mielessä kansliavaliokunta kirkollisko-

koukselta sellaisen tehtävän saaneena järjestää torstai-illaksi toistaiseksi jotakin me-

noa. Jos sitä ei enemmistö kohta halua, niin sitä ei järjestetä. Tämä on yhteisesti pää-

tettävä asia. Mutta huomenna menemme Paraisille, eli lähtö on 17.45 tuosta talon

edestä, ja tämä tarkoittaa niille, jotka asuvat Ursininkadulla sitä, että ette ehdi käydä

kotona välillä. Mutta paluukyydin saatte kyllä sinne kotiin Ursininkadulle toisella bus-

109

silla. Ette ehdi käydä, jotta ehtisitte syödä täällä. Me menemme sinne Paraisille kah-

desta syystä; siellä on hyvät urut ja kirkolliskokous tarvitsee yhä oikeasti välillä pysäh-

tymistä hyvän musiikin äärelle. Meille järjestetään pienimuotoinen urkukonsertti tai

urkuhartaus siihen vierailun alkuun. Sen jälkeen siirrymme kävellen, tämä tiedoksi ar-

voisille naisedustajille, joille kenkäongelma saattaa olla kysymys. Minun on annettu

ymmärtää, että kävellen tämä siirtymä onnistuu kirkosta seurakuntatalolle, jossa sitten

jatkamme iltaa. Kävely ei ole niin rasittava, että tarvitaan vaelluskenkiä. Toinen syy

mennä Paraisille on se, että se on meidän kokouspaikkamme lähin sellainen seurakun-

tayhtymä, jossa on toiminut jonkin aikaa liitosneuvottelut käynyt seurakuntayhtymä,

jossa on kaksikielisyys ja kahden hiippakunnan läsnäolo paikalla. Meidän on hyvä sitä

opiskella käytännössä kevättä varten. Siellä tämän Länsi-Turunmaan yhtymän kirkko-

herrat alustavat meitä ja toivottavasti teillä on kovasti mielenkiintoista keskustelua.

Juomme kahvit ja saamme iltahartauden ja tulemme tänne.


18 § Vaaleja koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttami-

nen sekä uusi kirkon vaalijärjestys, lakivaliokunnan mietintö 3/2013 kirkkohalli-

tuksen esityksestä 1/2013 (I käsittely)

Toinen varapuheenjohtaja: Tässä mietinnössä, joka on melko paksu, on kolme pontta.

1. ponsi on kirkkolain muutos, 2. ponsi käsittelee kirkkojärjestyksen muutosta ja 3.

ponsi on uusi kirkon vaalijärjestys. Nyt katsotaan siis, minkä muodon nämä ponnet,

nämä muutosesitykset, saavat ensimmäisessä käsittelyssä. Sen jälkeen asia otetaan uu-

dessa täysistunnossa toiseen käsittelyyn, jossa vaaditaan 3/4:n määräenemmistö, jotta

muutokset tulisivat hyväksytyiksi. Käydään asiasta ensin yleiskeskustelu ja sitten näi-

den ponsien yksityiskohtainen käsittely.


Edustaja Savela Antti: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Edes-

sänne on todellakin varsin laaja kokonaisuus pykäliä, ja pykälien myötä myös runsaasti

asioita. Kaikkiaan tässä on noin 150 pykälää päätettävänä. Kysymys on vaaleja koske-

vien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännöstön muuttamisesta sekä uudesta kirkon

vaalijärjestyksestä. Avain koko tämän paketin ymmärtämiseen on siinä, että tässä on

kirkkohallitus lähtenyt esityksessään liikkeelle siitä, että vaaleja koskevia säännöksiä

kehitetään yleisen vaalilainsäädännön suuntaan. Ja tätä on johdonmukaisesti nouda-

tettu, samalla kuin lainsäädäntöä pyritään selkeyttämään ja kokoamaan yhteen. Laki-

valiokunta on asiaa tutkinut ja todennut, että nämä lähtökohdat ovat hyviä ja kannatet-

tavia. Kaikkinensa lakivaliokunnan käsittelyssä on todettu, että tämä esitys kokonai-

110

suutena on kannatettava, ja se on hyvin ja huolellisesti valmisteltu. Mikäli lakivalio-

kunnan ponnet hyväksytään, niin käytännössä se tarkoittaa sitä, että ensi syksyn seura-

kuntavaalit käydään jo näillä uusilla säännöksillä. Ajattelin, että en käy läpi näitä lu-

kuisia asioita, mitä tämä pitää uudistuksiakin sisällään, mutta on kuitenkin huomattava

se, että näissä pykälissä on tavattoman paljon myös vanhaa ainesta, että kaikki ei ole

uutta ja uudennäköistä, vaikka ne tulevat nyt uudelleen pykälien muodossa hyväksyt-

täviksi. Otan esille muutamia asioita, joista lakivaliokunta oli eri mieltä kirkkohallituk-

sen kanssa.

Ensinnäkin seurakuntavaalin ajankohta. Kirkkohallitus esitti, että se pidettäisiin sun-

nuntaina klo 920. Nythän lähtökohta on sitten se, että vaalit ovat joka paikassa yksi-

päiväisiä. Lakivaliokunta katsoi, että vaalijärjestykseen olisi edelleen kirkon arvojen

esillä pitämisen näkökulmasta hyvä sisällyttää säännös seurakuntavaalin aloittamisesta

jumalanpalveluksella. Tämän vuoksi lakivaliokunta mietinnössään esittää, että vaalit

alkaisivat sunnuntaina vasta klo 11. Miksi näin tarkka kellonaika, jos jumalanpalve-

luksessa sitten papilla onkin saarnassaan ilmoituksia niin paljon, ettei ehditä tuohon

kello 11:een? Se haluttiin ihan sen vuoksi, että on täsmällinen tieto siitä, milloin vaalit

alkavat, ja näin voidaan arvioida sitä, että tämä äänestämismahdollisuus varsinaisena

vaalipäivänä sitten on riittävä.

Toinen asia, mistä lakivaliokunta oli kirkkohallituksen kanssa eri mieltä, oli tämä kir-

kolliskokousedustajien vaalin vaalikelpoisuutta koskeva kysymys. Lakivaliokunta kat-

soi, että kirkkohallituksen ja tuomiokapitulin henkilöstön vaalikelpoisuuden rajoitta-

miselle niin, että kirkkohallitukseen tai tuomiokapituliin palvelussuhteessa olevat eivät

voisi olla ehdolla kirkolliskokousedustajiksi, ei ole riittäviä perusteluja. Tässä lähde-

tään liikkeelle kirkolliskokouksen asemasta kirkon ylimpänä parlamentaarisena hallin-

toelimenä, jonka jäsenyyden rajoittaminen sivuaa perustuslaillisia oikeuksia. Pitää olla

hyvin painavat perusteet sille, että vaalikelpoisuutta rajoitetaan.

Lakivaliokunta keskusteli myös aika paljon sähköisestä äänestämisestä ja myös posti-

äänestyksestä, tätähän tässä salissa jo eilen käytiin tätä keskustelua. Lakivaliokunta to-

teaa mietinnössään, että kirkon on syytä seurata, miten Internet-äänestyksen kehittämi-

nen yleisissä vaaleissa etenee, ja aikanaan harkita kokemusten pohjalta sen käyttöön-

ottamista myös kirkollisissa vaaleissa. Ja tämä on hyvä, että nyt yleisvaliokunnassa on

tämä asia laajassa pohdinnassa, niin pysytään sitten perillä siitä, mitä tapahtuu yleisissä

vaaleissa. Lisäksi lakivaliokunta on tehnyt erinäisiä huomautuksia, lisäyksiä, ja sitten

laintarkastustoimikunnan lausunnon pohjalta lukuisia lähinnä teknisiä ja lain systema-

tiikkaan ja stilistiikkaan liittyviä muutoksia ja täsmennyksiä. Sitten mietintö oli yksi-

mielinen, paitsi tähän sisältyy edustaja Sami Ojalan eriävä mielipide, ja me Ojalan

kanssa sovimme, että muutaman sanan sanon tästä kysymyksestä jo tässä, ja Sami sit-

ten omassa puheenvuorossaan.

111

Ojalan eriävä mielipide koskee maallikoiden ennakkoäänestysjärjestelyjä hiippakunta-

valtuuston jäsenten ja kirkolliskokousedustajien vaaleissa. Kysymys yksinkertaisuu-

dessaan on siitä, että kun papit saavat äänestää postitse, myös maallikoiden tulisi saada

näin äänestää. Ojala on aivan oikeassa tuossa eriävässä mielipiteessä siinä, että kirkko-

hallituksen esityksessä tämä kysymys on varsin heikosti perusteltu, kun on puollettu

sitä, että tähän postiäänestykseen ei ole tarvetta. Lakivaliokunta keskusteli tästä asiasta,

mutta siitä ei otettu tuohon mietintöön tekstiä. Tuossa keskustelussa kävi esille muuta-

mia perusteita, jotka puoltavat sitä, että nykytila tältä osin säilytettäisiin. Ensinnäkin

tämä postiäänestys ylipäätään on poikkeus näistä yleisistä vaaliperiaatteista, ja sen

vuoksi, kun otetaan tämän koko paketin lähtökohdat huomioon, niin pitää olla hyviä

perusteluja postiäänestykselle. Tämä tällaisena yleisenä lähtökohtana. Toiseksi todet-

tiin, että maallikoiden äänestysmenettelyt ovat toimineet varsin hyvin. Äänestyspro-

sentti on ollut varsin korkea, mutta ilmeisesti ei missään yli 100 %. Sitten nämä vaali-

kokouksethan ovat maantieteellisesti aika pienellä alueella. Vaalikokoukseen on

helppo tulla, ei ole samaa ongelmaa kuin pappien äänestäessä. Ja sitten nämä vaaliko-

koukset järjestetään usein muun kokouksen yhteydessä, eli tästä ei lisäkustannuksia

tule. Nämä argumentit puolsivat sitä, että ei ole sellaista muutostarvetta, vaikka tässä

sellainen ristiriita onkin. Itse ajattelisin näin, että nyt yleisvaliokunta kun harkitsee

näitä Internet-äänestystä ja myös postiäänestystä, niin siinä yhteydessä on hyvä näitä-

kin asioita tarkastella, ja luonteva kohta ottaa esille ja katsoa, mitä näille pitäisi tehdä.

Edustaja Ojala Sami: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Asiani kävi jo edustaja

Savelan esittelystä selväksi. Eriävä mielipiteeni on siellä teillä mietinnön liitteenä. En

voinut yhtyä tähän lakivaliokunnan kantaan tästä maallikoiden ennakkoäänestyksen

järjestelyiden osalta. Tämä siis asiana on käsittääkseni, toisin kuin edustaja Savela äs-

ken sanoi, niin uusi tämä ennakkoäänestys maallikoille, aiemmin maallikot eivät ole

voineet ennakkoäänestää lainkaan. Ja nyt tämä on asiana otettu tähän, että maallikoille

annettaisiin mahdollisuus ennakkoäänestää kirkolliskokousedustajien ja hiippakunta-

valtuuston jäsenten vaaleissa.

Kummeksuin tätä äänestystapaa, mielestäni tässä on kirkkohallitus hahmotellut aika

eksoottisen tavan järjestää ennakkoäänestys vaalipäivää edeltävällä viikolla kahtena eri

päivänä, kahtena eri kellonaikana. Kuitenkin kysymys on hyvin vähäisestä määrästä

äänestäjiä. Voidaan olettaa, että suurin osa näistä vaaleissa äänestävistä maallikoista

osallistuu siihen vaalikokoukseen, joka hyvin usein on kirkkovaltuuston kokous tai

seurakuntaneuvoston kokous muutenkin. Ja ne, jotka ennakkoon sitten haluaisivat ää-

nestää, niin heitä varten pitäisi tehdä tällainen erityisjärjestely. Tässä samaisessa mie-

tinnössä on pykälän 94 kohdalla tämä kirkon vaalijärjestys, jossa puhutaan äänestämi-

sestä piispanvaalissa. Tämä on vähän siinä mielessä myös kummallinen tämä ajatus,

että piispanvaaleissahan myös, tässä esitetään nyt että maallikot voisivat, ihan samoin

kuin papitkin, toimittaa äänensä kirjeitse. Itse en haluaisi korostaa tuota sanaa "posti-

112

äänestys". Korostaisin mieluummin tuota ajatusta äänensä toimittamisesta vaalin toi-

mittajalle. Tämä on saanut alkunsa alun perin helsinkiläisen Vartiokylän seurakunta-

neuvoston aloitteesta, sittemmin se on Helsingin hiippakuntavaltuuston esityksenä tul-

lut kirkolliskokoukseen vuonna 2008. Ja siellä Helsingin hiippakuntavaltuuston esityk-

sessä, joka oli varsin hyvin ja huolellisesti perusteltu ja laadittu, todetaan, että käytän-

nössä tämä maallikkovaalin ennakkoäänestysmahdollisuus olisi mahdollista toteuttaa

pappisedustajien ja jäsenten vaalia vastaavalla tavalla. Eli ihan samalla tavalla.

Tulen tekemään tähän pykälään 80, se löytyy siitä sivulta 44, muutosehdotuksen tähän

pykälätekstiin. Käytännössä 1 momentti säilyy sellaisenaan, 2 momentti muuttuu ja 3

poistetaan. Luen teille muutosesitykseni ja jätän sen sitten jo tässä vaiheessa puheen-

johtajalle kirjallisena. Mutta näytän teille tuolla sen saman tekstin, että hahmottuu pa-

remmin kuin se, että luen kohtuupitkän pätkän. Esitän siis, että pykälä kuuluisi näin:

Jos pappi ei voi saapua rovastikunnan pappien vaalikokoukseen, hän saa lähettää taite-

tun äänestyslippunsa vaalin toimittajalle suljetussa kuoressa, jonka päälle hän on mer-

kinnyt nimensä ja sen, että siinä on hänen äänestyslippunsa. Jos maallikkojäsenen ja

maallikkoedustajan vaalissa äänioikeutettu ei voi saapua seurakunnan vaalikokouk-

seen, hän saa toimittaa taitetun äänestyslippunsa seurakunnan kirkkoherran välityksellä

vaalin toimittajalle suljetussa kuoressa, jonka päälle hän on merkinnyt nimensä ja sen,

että kuori sisältää hänen äänestyslippunsa. Vaalikokouskutsussa on ilmoitettava ennak-

koäänestysmahdollisuudesta ja sen käyttämisen tavasta. Kutsun mukana on toimitet-

tava ennakkoäänestyksessä tarvittava materiaali.

Menettely on kirjoitettu tässä nyt siten, että nämä ennakkokuoret menisivät kirkkoher-

ran kautta vaalikokoukselle, ja olen tehnyt niin sen takia, että mikäli käytettäisiin sa-

maa sanamuotoa kuin pappien kohdalla, voisi syntyä epäselvyyttä siitä, pitäisikö nämä

ennakkokuoret lähettää kirkkoherralle vai valtuuston puheenjohtajalle, tai seurakunta-

neuvoston varapuheenjohtajalle, jotka johtavat näitä vaalikokouksia. Tällä tavoin se on

kaikkein loogisinta ja helpointa. Eipä minulla muuta.

Edustaja Ylä-Autio Ilmari: Arvoisa puheenjohtaja, otan esille yhden tärkeän yksityis-

kohdan, jota lakivaliokunnan puheenjohtaja jo valaisi, nimittäin seurakuntavaalin aloit-

tamisajankohdan. Lakivaliokunta pitää siis tärkeänä, että seurakuntavaalit aloitetaan

jumalanpalveluksen jälkeen, kuitenkin viimeistään klo 11. Näin halutaan kunnioittaa

kristillisiä perinteitä ja arvoja. Äänestysajan lyhentämisellä ei ole merkitystä äänioi-

keuden käyttämiselle. Ennakkoäänestys lisääntyy vaali vaalilta, ja ensi vuoden seura-

kuntavaaleissa ennakkoon äänestänee jo selkeä enemmistö äänioikeutetuista.

Tulo- ja vakaussopimukseen sisältyy, kuten tiedämme, kannanotto helatorstain ja lop-

piaisen siirtämisestä lauantaipäiville. Jos seurakuntavaalit aloitettaisiin ennen jumalan-

palvelusta, saattaisi ratkaisu antaa jollekin aiheen huomautukselle, etteihän kirkko it-

113

sekään kunnioita kristillisiä perinteitä, kuten muuten edelleen monet järjestötkin teke-

vät, kun ne siirtävät tapahtumiaan alkamaan vasta jumalanpalveluksen jälkeen. Arkki-

piispan lausunto, jonka hän tuoreeltaan antoi tulo- ja vakaussopimuksen julkitulon jäl-

keen, on saanut hyvää vastakaikua kansalaisten keskuudessa. Hänhän totesi, että kir-

kolliset pyhät ovat ihmisiä eivätkä työmarkkinajärjestöjä varten. Ihmisillä tulee olla

oikeus kiireisen työrytmin lomassa aikaa hiljentymiseen ja pysähtymiseen. Uskon, että

myös seurakuntavaalien ajankohdan aloittaminen jumalanpalveluksen jälkeen on

myönteinen viesti kirkon arvoista.

Edustaja Niiranen Pekka: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kan-

natan edustaja Ojalan tekemää muutosesitystä. Ojala perusteli kantansa hyvin, ja tämä

on täysin looginen sen mukaan, miten on tarkoitus menetellä muutenkin. Ja kun laki-

valiokunnan puheenjohtaja edustaja Savela sanoi, että yleisvaliokunta voisi tutkiskella

sydämessään, ei näillä sanoilla, mutta tätä hän tarkoitti, tätä asiaa, niin miksi siirtää

asian käsittelyä sinne, kun me voimme sen ratkaista tässä ja nyt, melkeinpä. Voimme

ainakin yrittää. Eli kannatan Ojalan tekemää ehdotusta. Tässä on sellainen ongelma

osittain tässä kirkolliskokousedustaja- ja hiippakuntavaltuustoedustajavaalissa, mutta

erityisesti piispanvaalissa, ja se liittyy lääninrovastin asemaan vaalin toimittajana. Esi-

merkiksi viimeksi toimitetussa Kuopion hiippakunnan piispanvaalissa oli tilanne, että

lääninrovasti oli yksi ehdokkaista, ja hänelle piti lähettää äänestysliput, ja sitten vielä

tuomiokapituli kertoi ystävällisesti ja avoimesti, että heillä on sitten näitä blankolippuja

olemassa, jos tulee tarve. Tämä vaikuttaa ei-niin-demokratiaan-kuuluvalta ilmiöltä.

Jälleen kerran muistutan tosin siitä, mitä edesmennyt Josef Stalin sanoi, että sillä ei ole

väliä, kuka äänestää ja miten, vaan kuka ne äänet laskee. Tämä pätee tänäkin päivänä.

Edustaja Korolainen Katri: Arvoisa puheenjohtaja, tahdon lämpimästi kannattaa edus-

taja Ojalan tekemää esitystä.

Edustaja Kaisanlahti Janne: Arvoisa puheenjohtaja. Otan kantaa vain kahteen asiaan.

Kirkkohallitus esitti vaalipäivän äänestyksen alkamista sunnuntaiaamuna kello 9,

mutta pidän parempana tätä mietinnön esitystä, että äänestys alkaisi vasta kello 11.

Useimmissa seurakunnissa pidetään jumalanpalvelus ymmärtääkseni edelleen sunnun-

taiaamuisin, ja jos haluamme pyhäpäivän ja perinteisen pyhäaamun jumalanpalveluk-

sen arvoa korostaa, on mielestäni johdonmukaista aloittaa äänestys vasta kello 11 jäl-

keen, kuten edustaja Ylä-Autio esimerkiksi tuossa totesi. Äänestyksen aloittaminen

kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen on arvokas traditio, ja uskoisin, että reipas pappi

ehtii kyllä tunnissa ainakin sanajumalanpalveluksen pitää. Sitten tästä eriävästä mieli-

piteestä. Kirkolliskokouksen maallikkojäsenten vaalissa äänestysprosentti on ollut pe-

rinteisesti erittäin korkea. Kuopion hiippakunnassa se oli viimeksi peräti 95 %. Kirk-

kovaltuutetut ovat äänestäneet kokouksissaan, ja tämä on toiminut hyvin. Tuskinpa

muutoksilla tätä äänestysprosenttia ainakaan ylöspäin saadaan liikkumaan. En valitet-

tavasti jaksa nähdä maallikkojen äänestyskäytännössä niin suuria puutteita kuin jotkut

114

täällä ehkä näkevät. Nythän esityksessä sitä paitsi mahdollistetaan se ennakkoäänes-

tyskin. Kannatan lakivaliokunnan mietintöä siis myös tältä osin.

Edustaja Tähtinen Tapio: Arvoisa puheenjohtaja. Sami Ojala on tehnyt viisaan muu-

tosesityksen nuoresta iästään huolimatta tai ehkä juuri siksi, enkä ole kuullut yhtään

perusteltua esitystä siitä, miksi sitä pitäisi vastustaa. Siksi kannatan Ojalan tekemää

muutosesitystä.


Toinen varapuheenjohtaja: Huomautan tässä vielä, että muutosesitykset on toistettava

yksityiskohtaisessa käsittelyssä samoin kuin niiden kannatukset. Mennään sitten näi-

den ponsien yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Otetaan käsiteltäväksi 1. ponsi, joka alkaa

mietinnön sivulta 8 ja jatkuu sivulle 19. Ponsi sisältää kirkkolain muutokset. Käsitel-

lään nämä yksityiskohtaisessa käsittelyssä ehkä vähän isompina kokonaisuuksina. Me

olemme tavallisesti käsitelleet pykälä pykälältä, mutta voidaan käsitellä varmaan muu-

tama pykälä kerrallaan luku luvulta. Aloitetaan sieltä sivulta 9. 5 luku - Pappisvirka,

siinä 4 § esitetään kumottavaksi. Haluan todeta, että tästä ei kumottavaksi esitettäviä

pykäliä välttämättä huomaa. Rinnakkaisteksteistä ne kyllä huomaa, mutta se siis ni-

menomaan on muutos myöskin, jos jotakin esitetään kumottavaksi.

Mietinnön 1 ponnen yksityiskohtaisessa käsittelyssä 5 luku Pappisvirka, 7 luku

Yleisiä säännöksiä, 8 luvun kumoaminen, 9 luku Kirkkovaltuusto, 17 a luku Yleisiä

säännöksiä, 17 b luku Hiippakuntavaltuusto, 18 luku Piispa, 19 luku Tuomikapi-

tuli, 20 luku Kirkolliskokous, VI osan 23 luku Luottamushenkilöt ja vaalit, 24 luku

Alistaminen ja muutoksenhaku, 25 luku Täydentäviä säännöksiä, johtolause ja voi-

maantulosäännös hyväksyttiin keskustelutta.

1. ponsi oli tullut hyväksytyksi ensimmäisessä käsittelyssä.

Toinen varapuheenjohtaja: Otetaan käsiteltäväksi 2. ponsi, joka koskee kirkkojärjes-

tyksen muutosta. Se alkaa sivulta 19. Käsitellään samalla tavalla.

Mietinnön 2 ponnen yksityiskohtaisessa käsittelyssä 5 luku Pappisvirka, 6 luku

Viranhaltijat ja työntekijät, 18 luku Piispa, 19 luku Tuomiokapituli, johtolause ja

voimaantulosäännös hyväksyttiin keskustelutta.

2. ponsi oli tullut hyväksytyksi ensimmäisessä käsittelyssä.

115

Toinen varapuheenjohtaja: Otetaan käsiteltäväksi 3 ponsi, joka alkaa sivun 23 alareu-

nasta. Se koskee kirkon vaalijärjestystä, ja kysymyksessähän on aivan uusi vaalijärjes-

tys. Nykyinen vaalijärjestys esitetään kumottavaksi, ja sen tilalle tulisi kokonaan uusi.

Mietinnön 3 ponnen yksityiskohtaisessa käsittelyssä 1 luku Yleiset säännökset, 2

luku Seurakuntavaalit, 3 luku Kirkkoherran välitön vaali, 4 luku Hiippakunnassa

toimitettava vaalit 6979§ hyväksyttiin keskustelutta.

3. ponsi 4 luku 80 § - k e s k u s t e l u

Edustaja Ojala Sami: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Teen muutosesityksen

pykälään 80 niin että se kuuluisi seuraavasti: Jos pappi ei voi saapua rovastikunnan

pappien vaalikokoukseen, hän saa lähettää taitetun äänestyslippunsa vaalin toimitta-

jalle suljetussa kuoressa, jonka päälle hän on merkinnyt nimensä ja sen, että siinä on

hänen äänestyslippunsa. Jos maallikkojäsenen ja maallikkoedustajan vaalissa äänioi-

keutettu ei voi saapua seurakunnan vaalikokoukseen, hän saa toimittaa taitetun äänes-

tyslippunsa seurakunnan kirkkoherran välityksellä vaalin toimittajalle suljetussa kuo-

ressa, jonka päälle hän on merkinnyt nimensä ja sen, että kuori sisältää hänen äänes-

tyslippunsa. Vaalikokouskutsussa on ilmoitettava ennakkoäänestysmahdollisuudesta

ja sen käyttämisen tavasta. Kutsun mukana on toimitettava ennakkoäänestyksessä tar-

vittava materiaali.

Edustaja Niiranen Pekka: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kannatan

edustaja Ojalan tekemää muutosesitystä.


Toinen varapuheenjohtaja: Keskustelun aikana on edustaja Ojala tehnyt muutosesityk-

sen, joka kerran jo heijastettiin tuonne taululle. Halutaanko, että se heijastetaan vielä

vai onko asia riittävän selvä? 1 momenttihan pysyisi ennallaan, ja 2 momentti kuuluisi

seuraavasti: "Jos maallikkojäsenen ja maallikkoedustajan vaalissa äänioikeutettu ei voi

saapua seurakunnan vaalikokoukseen, hän saa toimittaa taitetun äänestyslippunsa seu-

rakunnan kirkkoherran välityksellä vaalin toimittajalle suljetussa kuoressa, jonka

päälle hän on merkinnyt nimensä ja sen, että kuori sisältää hänen äänestyslippunsa.

Vaalikokouskutsussa on ilmoitettava ennakkoäänestysmahdollisuudesta ja sen käyttä-

misen tavasta. Kutsun mukana on toimitettava ennakkoäänestyksessä tarvittava mate-

riaali." 3 momentti jäisi pois. Tätä muutosesitystä on edustaja Niiranen kannattanut.



116


"jaa"; jos "ei" voittaa, on edustaja Ojalan tekemä muutosesitys tullut hyväksytyksi.




ja poissa 5.

Edustaja Ojalan tekemä muutosesitys oli tullut hyväksytyksi.

Mietinnön 3 ponnen yksityiskohtaisessa käsittelyssä 4 luvun 8798 § ja 5 luku Voi-

maantulosäännökset hyväksyttiin keskustelutta.

Toinen varapuheenjohtaja: Haluan todeta, mitä kirkolliskokouksen työjärjestyksen

41§:ssä säädetään: "Mikäli kirkolliskokous käsitellessään ehdotusta, joka koskee kirk-

kolain 20 luvun 7 §:n 2 momentin 1 kohdassa mainittujen kirkollisten kirjojen tai sa-

man momentin 2 kohdassa tarkoitetun periaatteellisen kannanoton hyväksymistä tai

kirkkolain, kirkkojärjestyksen tai kirkon vaalijärjestyksen säätämistä, muuttamista tai

kumoamista, hyväksyy valiokunnan ehdotuksesta poikkeavan sanamuodon, asia on pa-

lautettava valiokuntaan uudelleen käsiteltäväksi. Jos valiokunta ehdottaa muutoksia

kirkolliskokouksen päätökseen, päättää kirkolliskokous niiden hyväksymisestä tai hyl-

käämisestä, minkä jälkeen ensimmäinen käsittely julistetaan päättyneeksi. Jos valio-

kunta yhtyy kirkolliskokouksen päätökseen, ei keskustelua asiasta enää sallita, vaan

puheenjohtaja toteaa ensimmäisen käsittelyn päättyneeksi." Nyt on käynyt niin, että

tässä on kirkon vaalijärjestykseen tehty lakivaliokunnan esityksestä poikkeava päätös,

jolloin tämä asia on palautettava lakivaliokunnan käsiteltäväksi. Asian ensimmäinen

käsittely tältä osin keskeytyy. Ensimmäistä käsittelyä jatketaan sen jälkeen, kun

olemme saaneet lakivaliokunnan ns. a-mietinnön.

Asia palautettiin lakivaliokuntaan. Asian ensimmäinen käsittely keskeytyi ja jatkuu

myöhemmässä vaiheessa.

Päiväjärjestyksen asia oli tullut loppuun käsitellyksi.



117

Kirkon ulkoasiain neuvoston jäsenten ja varajäsenten vaali erovuoroisten tilalle, valit-

sijamiesten ehdotus 2/2013


20142017, valitsijamiesten ehdotus 3/2013


118

________

Torstaina 7 päivänä marraskuuta 2013 klo 9.00

PÄIVÄJÄRJESTYS


1. Kirkon ulkoasiain neuvoston jäsenten ja varajäsenten vaali erovuoroisten

tilalle, valitsijamiesten ehdotus 2/2013

II Pöydällepanoja


LOMANPYYNTÖJÄ

Toinen varapuheenjohtaja: Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä perjantaina

8.11. työtehtävien hoidon vuoksi anoo Pertti Rajala. Vapautusta kirkolliskokouksen

työskentelystä torstaina 7.11. kello 13 alkaen ja perjantaina 8.11. toisen julkisen tehtä-

vän hoitamisen vuoksi anoo Erkki Kujala.

Myönnettiin.

Nimenhuudossa merkittiin poissa olevaksi edustaja Peter Lindbäck.

Toinen varapuheenjohtaja: Ennen kuin menemme pöydälle pantuihin asioihin, kanslia-

valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Sipola on pyytänyt puheenvuoron.

Edustaja Sipola: Arvoisa puheenjohtaja. Kollegoille tiedoksi, taas muistutuksena, tä-

män kirkolliskokousviikon kustannusten korvauksista. Jos joku ei muista sitä, niin kor-

vaukset tehdään M2-laskutusohjelman kautta. Tehkää ne laskut marraskuun aikana,

tänä vuonna on vielä vähän rahaa jäljellä. Ansiomenetyskorvauslomakkeita on tuolla

edessä lokeroissa, samoin kuin ohjeet siihen M2-ohjelman käyttämiseen. Kaikki nämä

laskut osoitetaan kirkkohallitukseen Annariina Soinille. Sitten toinen asia, huomenna

meillä on mahdollisuus osallistua täällä kirkolliskokouksen aulatiloissa nenäpäiväke-

räykseen. Meidän viime kevään tutustumamme nuoret ovat täällä paikalla aulatiloissa,

ja tämä on osa sitä heidän 50-vuotisjuhlintaansa. Me mielellämme osallistumme heidän

kanssaan keskusteluun, ja myös käymme tänään nostamassa setelirahan, sitä on nimit-

täin kevyempi kantaa.

119

Toinen varapuheenjohtaja: Tämän päivän ohjelmasta haluan informoida arvoisia edus-

tajia. Näyttää siltä, että meillä on nyt aamupäivällä kaksi täysistuntoa. Valitsijamiesten

puheenjohtaja on pyytänyt, että tämä päiväjärjestyksen pöydälle pantu asia numero 2

otetaan tästä täysistunnosta pois ja valitsijamiehet valmistelevat sen uudestaan. Se otet-

taneen toisessa täysistunnossa vielä tämän aamupäivän aikana käsiteltäväksi. Iltapäi-

vällä kello 13 olisi jo täysistunto. Aiemmin on ilmoitettu alustavasti, että 14.30, mutta

valiokuntien työtilanne on sellainen, että voidaan aloittaa kello 13. Päivällisen osalta

varaudutaan siihen, että päivällinen on jo 16.45 valmiina tuolla ruokasalissa. Meillähän

on 17.45 lähtö Paraisille.


20 § Kirkon ulkoasiain neuvoston jäsenten ja varajäsenten vaali erovuoroisten

tilalle, valitsijamiesten ehdotus 2/2013

Toinen varapuheenjohtaja: Valitsijamiehet ovat jättäneet meille ehdotuksensa työjär-

jestyksen 9 §:n mukaisesti. Haluan tässä yhteydessä muistuttaa edustajia siitä, mitä

työjärjestyksen 37 §:ssä sanotaan vaalin toimittamisesta: "Varapuheenjohtajan, kirk-

kohallituksen ja kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenten sekä kirkkoneu-

voksen vaalit on aina toimitettava umpilipuin." On siis määrätty, mitkä vaalit toimite-

taan aina umpilipuin. "Muut vaalit toimitetaan niin ikään umpilipuin, jollei kirkollis-

kokous jostakin vaalista yksimielisesti toisin päätä." Tämä on tällainen muu vaali, joka

voidaan toimittaa ilman umpilippuäänestystä, jos kirkolliskokous yksimielisesti niin

päättää. Lisäksi muistutan kirkkolain 25 luvun 10 a §:stä, joka säätää naisten ja miesten

tasa-arvosta kirkon elimissä. Molempia tulee olla vähintään 40 % ja vielä erikseen var-

sinaisista jäsenistä ja varajäsenistä vähintään 40 % molempia sukupuolia. Käydään

tästä asiasta ensin yleiskeskustelu, ja sitten ryhdytään toimittamaan itse vaalia.


Edustaja Perttula Marjaana: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Pöydille on tosi-

aan jaettu valitsijamiesten ehdotus Kirkon ulkoasiain neuvoston jäsenistä ja varajäse-

nistä erovuoroisten tilalle. Erovuorossa on puolet Kirkon ulkoasiain neuvoston sekä

varsinaisista että varajäsenistä. Valitsijamiesten ehdotus on yksimielinen. Myös asiaa

valmistellut työryhmä oli esityksessään yksimielinen. Työryhmään kuuluivat Antero

Aakko, Kirsi Hiilamo, Matti Repo ja allekirjoittanut puheenjohtajana sekä sihteerinä

Leena Saastamoinen. Ehdotuksen tavoitteena on monipuolisuus. Ehdotus on tasa-ar-

volain mukainen, sekä varsinaisista että varajäsenistä tasan puolet on naisia ja puolet

miehiä, viisi viisi.

120

Lyhyt esittely valittaviksi ehdotetuista henkilöistä. Ensin varsinaiset jäsenet. Uudelleen

valittavaksi valitsijamiehet ehdottavat suurlähettiläs Irma Ertmania, professori Hanna

Ojasta ja hiippakuntadekaani Niilo Pesosta. Uusina jäseninä valittavaksi valitsijamie-

het ehdottavat kirkkoherra Tor-Erik Storea ja tutkijatohtori Minna Hietamäkeä. Tor-

Erik Storella on kolmen työkauden kokemus Senegalista Suomen Lähetysseuran

kautta. Hän on myös toiminut Ekumeenisen neuvoston ruotsinkielisen jaoston puheen-

johtajana vuosina 20002006. Minna Hietamäki on väitellyt tohtoriksi ekumeniikan

alalta vuonna 2008 Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut kansainvälisen työn asian-

tuntijatehtävissä Kirkon Ulkomaanavulla, ja tällä hetkellä Hietamäki työskentelee

Ruotsin kirkon kansainvälisen työn yksikössä ekumeenisen teologian asiantuntijana.

Vuoden 2014 alusta hän siirtyy Helsingin yliopiston tutkijatohtoriksi. Hietamäki on

toiminut Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and Order -komission jäsenenä kauden

20072013. Hän on ollut aktiivinen myös Suomen ekumeenisessa neuvostossa, sekä

hallituksessa että opillisten kysymysten jaostossa puheenjohtajana.

Sitten varajäseniin. Uudelleen valittavaksi valitsijamiehet ehdottavat ylilääkäri Åsa A.

Westerlundia ja valiokuntaneuvos Tuula Svinhufvudia. Uusia varajäseniä olisivat Eero

Rämö, Erva Niittyvuopio ja Teijo Peltola. Eero Rämö on nuori oikeustieteen ja teolo-

gian ylioppilas, joka työskentelee viestintäjohtajana Suomen Urheiluliitossa. Hän on

toiminut aktiivisesti Suomen Punaisessa Ristissä ja Suomen Partiolaisissa, myös kan-

sainvälisissä tehtävissä. Erva Niittyvuopio on saamelaistyön sihteeri, teologian mais-

teri, joka on vihitty papiksi vuonna 2005. Tällä hetkellä hän on mukana Kirkkojen

maailmanneuvoston yleiskokouksessa Etelä-Koreassa, kuten myös aiemmin mainitut

Minna Hietamäki ja Hanna Ojanen. Tammelan kirkkoherrana työskentelevällä Teijo

Peltolalla on kahdeksan vuoden kokemus Senegalista, jossa hän on toiminut kirkolli-

sessa työssä ja kehitysyhteistyön tehtävissä. Hän on toiminut myös Kirkon Ulkomaan-

avun humanitäärisissä tehtävissä Haitissa sekä lapsijärjestö Interpedian kehitysyhteis-

työpäällikkönä.

Edustaja Korolainen Katri: Arvoisa puheenjohtaja. Ehdotan, että vaali toimitetaan

avoimesti emmekä tarvitse suljettua lippuäänestystä.


Toinen varapuheenjohtaja: Meidän on päätettävä tästä vaalitavasta. Keskustelun aikana

edustaja Korolainen esitti, että vaali toimitetaan ilman umpilippuäänestystä. Tästä ei

ole muita puheenvuoroja käytetty, eikä ole myöskään muita ehdokkaita tuotu esille.

Vaali voitaisiin toimittaa ilman umpilippuäänestystä. Tulkitsenko oikein kirkollisko-

kousta, että kirkolliskokous voisi olla yksimielinen tästä valitsijamiesten ehdotuksesta?

Myöntäviä vastauksia salista.

121

Toinen varapuheenjohtaja: Nämä äänet salista saavat minut tosiaan tulkitsemaan, että

kirkolliskokous yksimielisesti toimittaa tämän vaalin siten, että valitsijamiesten ehdo-

tus ulkoasiain neuvoston jäseniksi ja varajäseniksi on tullut hyväksytyksi.




20142017, valitsijamiesten ehdotus 3/2013


________


PÄIVÄJÄRJESTYS


2. Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenten ja varajäsenten vaali

vuosiksi 20142017, valitsijamiesten ehdotus 3/2013

II Pöydällepanoja


LOMANPYYNTÖJÄ

Toinen varapuheenjohtaja: Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä perjantaina

8.11. välttämättömän matkan vuoksi anoo Heikki Sorvari. Vapautusta kirkolliskokouk-

sen työskentelystä torstaina 7.11. kello 14.3017.00 henkilökohtaisen syyn vuoksi

anoo Aino Vesti.

Myönnettiin.

122

Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi piispat Björn Vikström, Seppo Häkkinen ja

Samuel Salmi sekä edustajat Heikki Hiilamo, Pertti Simola ja Peter Lindbäck.

Toinen varapuheenjohtaja: Tässä vaiheessa haluan jo ilmoittaa edustajille, että keitti-

öltä on ilmoitettu, että päivällinen olisi jo 16.30 alkaen. Katsotaan, miten meidän ilta-

päivätyöskentely sitten jatkuu.


22 § Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenten ja varajäsenten vaali

vuosiksi 20142017, valitsijamiesten ehdotus 3/2013

Toinen varapuheenjohtaja: Kuten ehkä arvoisat edustajat tietävät, tämä on asia, jonka

käsittelyyn ja päätöksentekoon voivat osallistua vain edustajat, joiden palvelussuhteen

ehtoja kirkon virkaehtosopimus ei koske. Näin ollen pyytäisin, että saliin jäävät vain

ne edustajat, joiden palvelussuhteen ehtoja kirkon virkaehtosopimus tai kirkon työeh-

tosopimus ei koske ja että muut poistuvat tämän asian käsittelyn ajaksi salista. Meidän

täytyy toimittaa uusi nimenhuuto. Saamme pöytäkirjaan henkilöt, jotka osallistuvat tä-

män asian käsittelyyn.

Nimenhuudossa merkittiin läsnä oleviksi edustajat A. Jalava, Aakko, Ala-Kapee-Ha-

kulinen, Alasalmi, Ansaharju, Aula, Behm, Guttorm, Hallamaa, Halonen, Heikkilä,

Huttunen, J. Korhonen, Juvonen, Kaisanlahti, Karppinen, Kauranen, Kerola, Ketonen,

Korolainen, Korpela, Koskelo, Kujala, Kultima, Leppänen, Loikkanen, Lumijärvi,

Löytty, M. Korhonen, Määttänen, Niemi-Aro, Niiranen, Nummela, P. Reinikainen,

Paananen, Perttula, Pihlava, Puhalainen, Pulkkinen, Pöyhönen, Rajala, Rinne, Rinta-

Harri, Rossi, Rönkä, Sahi, Savela, Simojoki, Sorvari, Teräslahti, Tynjälä, Tähtinen,

Väistö, Ylä-Autio, kenttäpiispa Särkiö, edustajat Kankkonen, Stenlund ja Westerlund

sekä valtioneuvoston edustaja Lybeck.

Toinen varapuheenjohtaja: Sitten haluan vielä todeta, mitä työjärjestyksessä sanotaan

tästä vaalista. Työjärjestyksen 37 §:n mukaan siis varapuheenjohtajan, kirkkohallituk-

sen ja kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenten ja kirkkoneuvoksen vaalit

on aina toimitettava umpilipuin. Muut vaalit toimitetaan niin ikään umpilipuin, jollei

kirkolliskokous jostakin vaalista yksimielisesti toistin päätä. Eli siis työmarkkinalai-

toksen varsinaisten jäsenten vaali on aina toimitettava umpilipuin. Varajäsenten vaali

voidaan toimittaa muutenkin, jos kirkolliskokous yksimielisesti toisin päättää. Meillä

on tästä asiasta valitsijamiesten ehdotus, mutta haluan vielä todeta, että myöskin muita

voidaan vaalissa äänestää. Haluan todeta myöskin sen, mitä kirkkolain 20 luvun 10 a

§ säätää naisten ja miesten jäsenyydestä. Kirkollisissa toimielimissä tulee olla sekä nai-

sia että miehiä kumpiakin vähintään 40 % ja nimenomaan sekä varsinaisista jäsenistä

123

että varajäsenistä täytyy molempia sukupuolia olla vähintään 40 %. Käydään tästä asi-

asta ensin yleiskeskustelu ja sen jälkeen toimitetaan erikseen varsinaisten jäsenten ja

varajäsenten vaali.


Edustaja Perttula Marjaana: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tämän asian siir-

tyminen johtui siitä, että, kiitos puheenjohtajan, Sahin, aamulla ilmeni, että on tarvetta

sukupuolen vaihdokseen. Nimittäin varajäsenten osalta valitsijamiesten ehdotus ei

täyttänyt tasa-arvolakia. Mutta sitten olemme tehneet muutoksen. Valitsijamiehissä oli

jo aiemmin esillä, että kuntatyönantajan puolelta Minna Karhunen ja Hannu Tulensalo

olivat esityksiä, jotka voidaan tarvittaessa vaihtaa toisinpäin. Ja niinpä me olemme sit-

ten kääntäneet ne toisinpäin, jolloin tasa-arvo toteutuu. Eli nyt kun äänestetään varsi-

naisista jäsenistä, olkaa tarkkana, että teillä on tämä valitsijamiesten ehdotus 3, jossa

on Hannu Tulensalo varsinaisena jäsenenä täällä kääntöpuolella on se varsinainen

ehdotus. Muussa tapauksessa voi tulla ongelmia, tai ei varsinaisten jäsenten osalta,

mutta varajäsenten osalta. Kiitos.

Edustaja Behm Sari: Arvoisa puheenjohtaja, olisin kysynyt kuulun järjestöön, joka

noudattaa kirkon työ- ja virkaehtosopimusta.

Toinen varapuheenjohtaja: Anteeksi, en kuullut.

Edustaja Behm Sari: Kuulun siis järjestöön, joka noudattaa kirkon työ- ja virkaehtoso-

pimusta. Miten tehdään?

Toinen varapuheenjohtaja: Siis jos kirkon virkaehtosopimus tai työehtosopimus kos-

kee, niin silloin ei.

Edustaja Behm Sari: Niin, eli tämä oli kysymys, eli silloin minun täytyy poistua.

Toinen varapuheenjohtaja: Näin on.

Keskustelua salissa.

Edustaja Behm Sari: Nimenomaan kysyin järjestöä. Palkkaa ei maksa kirkko, mutta

me noudatamme kirkon työ- ja virkaehtosopimusta.

Edustaja Rönkä Kaisa (vastauspuheenvuoro): Näitten järjestöjen kohdallahan on se tul-

kinta, että he soveltuvin osin noudattavat kirkon virkaehtosopimusta, mutta palkan

maksajahan on aivan toinen, eli minusta se on aivan selkeä asia. Minun käsittääkseni

täällä salissa on muitakin ihan vastaavia järjestöjen edustajia.

124

Toinen varapuheenjohtaja: Siis kirkkolain 20 luvun 8 §:n 4 momentti säätää: "Käsitel-

täessä kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenten ja varajäsenten vaalia ot-

tavat käsittelyyn ja päätöksentekoon osaa vain ne edustajat, joiden palvelusuhteen eh-

toja kirkon virkaehtosopimus tai kirkon työehtosopimus eivät koske." Ja kirkkolain

kommentaarissa nimenomaan tämän osalta todetaan: "Työmarkkinalaitoksen valtuus-

kunnan vaaliin ei saa osallistua edustaja, joka saa kirkon virka- tai työehtosopimuksen

perusteella palkkaa tai muita etuja." Kysymys ei ole siitä, onko palkanmaksaja, vaan

jos kirkon virka- tai työehtosopimuksen perusteella se palkka maksetaan, niin silloin

ei voi osallistua tämän käsittelyyn. Kyllä minun mielestäni tämä - en tiedä onko tapah-

tunut virheitä - mutta tulkinta on ollut tämä aiemminkin, kun on käsitelty kirkon työ-

markkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenten vaalia.

Edustaja Nummela Leif (vastauspuheenvuoro): Puheenjohtaja, tässä on nyt sen verran

epäselvyyttä, kun asia on juuri niin kuin edustaja Rönkä sanoi, että se on meitä joitakin

täällä olevia, niin järjestöä koskee soveltuvin osin se kirkon sopimus. Silloin syntyy

en osaa nyt sanoa − kysyn sitä, että pitäisikö poistua silloin salista, jos se koskee −

vaikka palkan maksaja on toinen. Toisaalta, nyt salin ulkopuolella on henkilöitä, esi-

merkiksi pappeja, jotka eivät saa palkkaansa kirkolta, vaan ovat järjestön palveluk-

sessa, jossa taaskin se koskee se sopimus osittain. Tämä on hiukan epäselvää. Voin

hyvin poistua, jos näin on, ja täällä on muitakin edustajia, joilla on ihan sama tilanne.

Kun sanotaan etuja, niin tietyllä tavalla voisi tulkita niin, että jossakin tilanteessa siitä

sopimuksesta riippuvia etuja on olemassa.

Edustaja Savela Antti (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puheenjohtaja, yhtyisin tähän

puheenjohtajan näkemykseen. Tämä kirkkolainsäännöshän on sinällään ihan selkeä,

siinä puhutaan palvelussuhteen ehdoista, ei siitä, mihin nähden ja missä tämä palvelus-

suhde on. Meidän on huomattava, että esteellisyyssäännöksillähän suojellaan päätök-

senteon luotettavuutta, ja jos siitä näkökulmasta katsotaan, niin päätöksenteossa ei pi-

täisi olla sellaisten mukana, joilla on oma intressi siinä asiassa. Ja sitten yleensäkin

näitä esteellisyyssäännöksiä pitää tulkita mieluummin laajentavasti kuin suppeasti.

Edustaja Teräslahti Liisa: Arvoisa puheenjohtaja, halusin varmistua omasta asemastani

tässä tilanteessa. Saan tilapäisistä kanttorin sijaisuuksista palkkioita kirkon virkaehto-

sopimuksen suositussopimuksen mukaisesti, ja tämän edeltävän keskustelun perus-

teella katson, että minä nyt myöskin olen esteellinen käsittelemään tätä asiaa.

Edustaja Rönkä Kaisa: Puheenjohtaja, ilmeisesti turha enää jatkaa keskustelua, mutta

kun olen ymmärtänyt edellisillä kerroilla tässä samassa tilanteessa, kun sanoin, että

soveltuvin osin noudatetaan, niin tarkoitin sitä, että lähinnä verrataan palkkasumman

suuruutta tietyillä ammattiryhmillä. Mutta monissa järjestöissä niin ei oteta, siis kun

työsuhdetta solmitaan, niin silloin ei suinkaan noudateta kirkon virkaehtosopimuksia,

125

vaan järjestöillä on ihan omat periaatteensa ja omat sopimukset, niin kuin sanotaan

vertaisin nyt vaikka jotain aluesihteereitä ja niin edelleen, mikä on koulutus. Niin siinä

mielessä se on sitten tietysti aina on hyvä niin kuin tutkia tätä, mutta tulkinta laajenee

valtavasti kyllä.

Edustaja Korolainen Katri: Arvoisa puheenjohtaja, pidän kyllä hieman erikoisena sitä,

että koska tämä koskee nimenomaan näiden henkilöiden työehtoja, ja valitaan tavallaan

− salissa valitaan ihmisiä – tai salissa olevat valitsevat nimenomaan työnantajan edus-

tajia päättämään asioista, jotka koskevat kuitenkin välillisesti heidän työehtojansa, oli-

sin tässä aika tarkkana.

Edustaja Pöyhönen Ilkka: Arvoisa puheenjohtaja, tästä tarkkuudesta nyt kun nimeni

on täällä varajäsenten listalla, niin pitäisikö minun olla poissa ensimmäisestä osuu-

desta, toisesta osuudesta vai molemmista osuuksista?

Toinen varapuheenjohtaja: Tässä on tulkinta ollut, että voi osallistua kuitenkin äänes-

tykseen. Minun mielestäni tämä kirkkolain säädös on aika selvä, jota vielä kirkon kom-

mentaari selventää. Vaaliin ei saa osallistua edustaja, joka saa kirkon virka- tai työeh-

tosopimuksen perusteella palkkaa tai muita etuja. Kyllä puheenjohtajana tulkintani on

ihan selvä. Joita sopimus edes osittain koskee tai joissa sovelletaan kirkon virka- tai

työehtosopimusta, niin he eivät voi osallistua tähän vaaliin. Jos tässä on aikaisemmin

tapahtunut lipsumista, niin voisi sanoa, että se on ollut tietenkin valitettavaa. Olen ollut

ennenkin puheenjohtajana, kun tämä vaali on toimitettu, ja olen halunnut aina tarkistaa,

että salissa ei ole ketään sellaista, joita koskee kirkon virka- tai työehtosopimus edes

jollakin tavalla. Haluan vielä tarkistaa, onko salissa ketään, jota koskee edes osittain

kirkon virka- tai työehtosopimus.

Ombudet Stenlund Göran: Värderade ordförande, det är mycket möjligt att ordföran-

dens och lagutskottets ordförandes tolkning här är det riktiga, men jag vill här nämna,

att för några år sen följde kyrkans alla missionsorganisationer och många andra orga-

nisationer med anknytning till kyrkan just kyrkans kollektivavtal i tillämpliga delar,

som här har sagts. Men så är det inte längre, utan nu finns det ett särskilt kollektivavtal

för kristliga organisationer, som alla missionsorganisationer följer, och många andra.

På det sättet är situationen nu en annan, och det kan hända att många av dem som har

gått ut faktiskt inte vet, att deras arbetsgivare inte längre följer kyrkans kollektivavtal.

Muutama vuosi sitten kaikki kirkon lähetysjärjestöt ja monet muutkin järjestöt noudat-

tivat kirkon työehtosopimusta soveltuvin osin, niin kuin täällä on todettu. Mutta näin

ei ole enää, vaan nyt kaikilla lähetysjärjestöillä ja monella muulla järjestöllä on kristil-

listen järjestöjen työehtosopimus, jota noudatetaan. Siis ei ollenkaan kirkon sopimusta,

ei edes soveltuvin osin. Luulen, että jotkut heistä, jotka nyt lähtivät ulos, tosiaan eivät

tiedä, että heidän työnantajansa ei enää noudata kirkon sopimusta, että siinä mielessä

126

voi vielä olla vähän epäselvyyttä. Mutta katson, että puheenjohtaja ja lakivaliokunnan

puheenjohtaja ovat periaatteessa tulkinneet tilanteen oikein.

Toinen varapuheenjohtaja: Näin joka tapauksessa nyt menetellään. Kuten tämän olen

jo moneen kertaan todennut, kirkkolain 20 luvun 8 § säätää tästä. Täältä on vielä pois-

tunut henkilöitä. Joudumme toimittamaan vielä uuden nimenhuudon.

Nimenhuudossa merkittiin läsnä oleviksi edustajat A. Jalava, Aakko, Ala-Kapee-Ha-

kulinen, Alasalmi, Ansaharju, Aula, Guttorm, Hallamaa, Halonen, Heikkilä, Huttunen,

J. Korhonen, Juvonen, Kaisanlahti, Kankkonen, Karppinen, Kauranen, Kerola, Keto-

nen, Korolainen, Korpela, Koskelo, Kujala, Kultima, Leppänen, Loikkanen, Lumijärvi,

M. Korhonen, Määttänen, Niemi-Aro, Niiranen, P. Reinikainen, Paananen, Perttula,

Pihlava, Puhalainen, Pulkkinen, Pöyhönen, Rajala, Rinne, Rinta-Harri, Rossi, Rönkä,

Sahi, Savela, Simojoki, Sorvari, Tynjälä, Tähtinen, Väistö, Ylä-Autio, kenttäpiispa

Särkiö, edustajat Stenlund ja Westerlund sekä valtioneuvoston edustaja Lybeck.

Toinen varapuheenjohtaja: Käydään tästä asiasta nyt vielä keskustelu ja sen jälkeen

toimitetaan vaali.

Puheenvuoroja ei pyydetty, ja keskustelu julistettiin päättyneeksi.

Toinen varapuheenjohtaja: Toimitetaan ensin varsinaisten jäsenten vaali. Edustajille

jaetaan vaalilippu. Pääsihteeri tuossa ilmoitti, kun en ole nähnyt vaalilippua, että siinä

ei ole numerointia, mutta siinä on 11 viivaa. Onko numerokin? Saanko nähdä vaalili-

pun? Aivan, tässä vaalilipussa on numerointi 111 ja sitten viiva sen numeron perässä.

Vaalilippuun tulee merkitä enintään 11 nimeä, varsinaisia jäseniähän on 11. Mikäli on

kysymys henkilöstä, jota valitsijamiehet ehdottavat, riittää pelkkä sukunimi, mutta voi

merkitä myöskin etunimen ja sukunimen. Mikäli esitetään jotakin muuta henkilöä, joka

ei ole siis valitsijamiesten ehdotuksessa, täytyy asianomainen henkilö identifioida niin,

että ei synny epäselvyyttä. Työjärjestyksen mukaan vaalilipussa on tällöin mainittava

valittavan nimi ja tarpeen mukaan ammatti niin selvästi, että ei synny epätietoisuutta

henkilöstä, jota tarkoitetaan. Siis enintään 11 nimeä, mutta vähemmänkin niitä voi olla.

Mutta jos vaalilipussa on enemmän kuin 11 nimeä, vaalilippu tulee hylätyksi. Onko

tämän suhteen kysyttävää tai huomautettavaa? Kutsun ääntenlaskijoiksi edustajat

Niemi-Aron, Mari Korhosen, Kultiman ja Korolaisen sekä määrään ääntenlaskijoiden

puheenjohtajaksi edustaja Niemi-Aron. Notaari lukee nimet ja liput jätetään siinä jär-

jestyksessä vaaliuurnaan, joka on täällä edessä.

Lippuäänestys toimitettiin.

Istunto keskeytyi ääntenlaskun ajaksi ja jatkui kello 11.10.

127

Toinen varapuheenjohtaja: Vaalin tulos julistetaan. Vaalissa on annettu ääniä seuraa-

vasti: Christina Söderlund 54 ääntä, Pekka Kotiaho 54 ääntä, Matti Kakko 53 ääntä,

Marjukka Tikka 53 ääntä, Marcus Henricson 54 ääntä, Marketta Rantama 54 ääntä,

Liisa Talvitie 54 ääntä, Matti Toivola 54 ääntä, Tapio Tähtinen 54 ääntä, Hannu Tu-

lensalo 53 ääntä, Seija Petrow 53 ääntä, Minna Karhunen 1 ääni, Seija Korhonen 1

ääni, Liisa Siikaluoma 1 ääni ja Pekka Reinikainen 1 ääni.

Valitsijamiesten ehdottamat Söderlund, Kotiaho, Kakko, Tikka, Henricson, Rantama,

Talvitie, Toivola, Tähtinen, Tulensalo ja Petrow olivat tulleet valituiksi.

Toinen varapuheenjohtaja: Tämän jälkeen suoritetaan valtuuskunnan varajäsenten

vaali. Kuten aluksi totesin, myös tämä vaali on toimitettava umpilipuin, jollei kirkol-

liskokous yksimielisesti toisin päätä. Meidän on siis mahdollisuus toimittaa tämä ilman

umpilippuäänestystä, mikäli näin päätetään.

K e s k u s t e l u

Edustaja Korolainen Katri: Arvoisa puheenjohtaja. Ehdotan, että toimitamme tämän

vaalin ilman umpilippuja.

Edustaja Niiranen Pekka: Arvoisa puheenjohtaja, kannatan sitä, että vaali toimitetaan

ei-lippuäänestyksellä.

Edustaja Kauranen Aarne: Samaa kannatusta, kannatan. Eli kannatan tätä ilman vaali-

lippuja tehtävää äänestystä.

Toinen varapuheenjohtaja: Tämä lienee yksimielinen kanta, tulkitsenko oikein? Aina-

kaan keskustelun tässä vaiheessa muita nimiä ei ole tuotu esiin. Toimitamme vaalin

ilman umpilippuäänestystä. Voidaanko samalla todeta, että koska muita nimiä ei ole

tuotu esiin, valitsijamiesten ehdotus varajäseniksi tulisi yksimielisesti hyväksytyksi.

Näin päätetään.

Valitsijamiesten ehdotus varajäseniksi oli tullut hyväksytyksi.



Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2014 ja toiminta- ja taloussuunnitelma

vuosille 20142016, talousvaliokunnan mietintö 4/2013 kirkkohallituksen esityksestä

3/2013 ja talousarvioaloitteesta 1/2013

128

Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutos, yleisvaliokunnan mietintö

3/2013 edustaja-aloitteesta 3/2013


kirkon vaalijärjestys, lakivaliokunnan mietintö 3a/2013 kirkkohallituksen esityksestä

1/2013 (Jatkettu I käsittely)


________


PÄIVÄJÄRJESTYS


3. Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2014 ja toiminta- ja talous-

suunnitelma vuosille 2014−2016, talousvaliokunnan mietintö 4/2013 kirk-

kohallituksen esityksestä 3/2013 ja talousarvioaloitteesta 1/2013

4. Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutos, yleisvaliokun-

nan mietintö 3/2013 edustaja-aloitteesta 3/2013


nen sekä uusi kirkon vaalijärjestys, lakivaliokunnan mietintö 3a/2013 kirk-

kohallituksen esityksestä 1/2013 (Jatkettu I käsittely)

II Pöydällepanoja


LOMANPYYNTÖJÄ

Toinen varapuheenjohtaja: Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä torstaina

7.11. iltapäivällä kello 13 lähtien toisen luottamustehtävän vuoksi anoo Aarne Kaura-

nen. Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä perjantaina 8.11. kello 9 eteenpäin

muiden virkatehtävien hoitamisen vuoksi anoo Olli-Pekka Silfverhuth.

Myönnettiin.

129

Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi edustajat Aarne Kauranen, Heikki Hiilamo,

Erkki Kujala ja Peter Lindbäck.


24 § Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2014 ja toiminta- ja taloussuun-

nitelma vuosille 2014−2016, talousvaliokunnan mietintö 4/2013 kirkkohallituksen

esityksestä 3/2013 ja talousarvioaloitteesta 1/2013

Toinen varapuheenjohtaja: Meillä on siis käsittelyn pohjana talousvaliokunnan mie-

tintö, mutta käsittelyn helpottamiseksi on syytä pitää esillä myös kirkkohallituksen esi-

tys asiasta. Kirkkohallituksen esitys on jaettu kahteen sinikantiseen kirjaan. Toinen on

varsinainen esitys, ja toinen on liiteosa, johon on kerätty pääosaston 20 Kirkon yh-

teinen toiminta, osastoon 200 Kirkkohallitus kuuluvat kirkkohallituksen osastojen ja

yksiköiden suunnitelmat ja sen lisäksi osastoon 400 Avustukset saapuneet avustus-

hakemukset. Tässä mietinnössä on seitsemän pontta. Käydään asiasta ensin yleiskes-

kustelu ja sen jälkeen suoritetaan ponsien yksityiskohtainen käsittely. Mahdolliset

muutosesitykset pyydän tekemään yleiskeskustelun aikana, ja ne tulee jättää puheen-

johtajalle kirjallisena. Ne on toistettava kuten myöskin mahdolliset kannatukset asian

yksityiskohtaisessa käsittelyssä. Muistutan arvoisia edustajia työjärjestyksen 4650

§:stä, joissa on yksityiskohtaisia määräyksiä talousarvion käsittelystä. 48 §:n mukaan

talousarviota ja toiminta- ja taloussuunnitelmaa käsiteltäessä voidaan kirkkohallituk-

sen esityksen lisäksi ottaa huomioon ainoastaan sellainen määräraha, joka sisältyy

muuhun kirkkolain 20 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuun esitykseen tai aloittee-

seen. Kirkkohallituksen esitykseen merkittyä määrärahaa voidaan kuitenkin muuttaa,

vaikka siitä ei olisi tehty talousarvioaloitetta. Lisäksi haluan jo tässä vaiheessa todeta,

että jos edustajat haluavat ottaa käsiteltäväksi talousarvioon tai toiminta- ja taloussuun-

nitelmaan liittyviä toivomuksia, mietinnön käsittelyn lopuksi on mahdollista esittää

toivomusponsia. Nekin tulee jättää kirjallisina. Tällainen käsittelyjärjestys hyväksyttä-

nee tässä vaiheessa. Palataan tähän kuitenkin vielä tarkemmin, kun yksityiskohtainen

käsittely alkaa.

Menettelytapa hyväksyttiin.


Edustaja Simola Pertti: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kertaus on opintojen

äiti. Näin todetaan vanhassa, tutussa sanonnassa. Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo ja

kirkkoneuvos Leena Rantanen ovat pitäneet meille erinomaiset alustukset toiminta- ja

taloussuunnitelmasta ja talousarviosta lähetekeskustelussa. En lähde kertaamaan, vaan

130

uskon että olemme oppineet kerralla. Yritän kuitenkin nostaa esiin joitakin talousva-

liokunnan mietinnössä ja valiokunnan keskusteluissa esiin nousseita asioita. En ehkä

selviä ihan lyhyesti.

Toiminta- ja taloussuunnitelma on varsin selkeä kokonaisuus. Kun lukee suunnitelman

yleisperustelut, 23 sivua, saa hyvän yleiskuvan sekä toiminnasta että taloudesta. Tar-

kempaa tietoa saa hyvin etsimällä sitä toiminta- ja taloussuunnitelman loppuosasta ja

liiteosasta. Joiltakin osin kuitenkin, esimerkiksi kirkkohallituksen yhteisen toiminnan

kuvauksesta, tietoja eri toimintojen kustannuksista ja niihin sitoutuneista henkilöstöre-

sursseista ei kirjoista kuitenkaan löydy. Tällä kertaa kirjaa vaivaavat myös keskenään

ristiriitaiset luvut tekstissä ja joissakin taulukoissa. Näitä emme kaikin osin ehtineet

emmekä pystyneet korjaamaan. Tästä syystä kuitenkin on korjattu rahoituslaskelma

valiokunnan mietinnön liitteenä. Mutta kaiken kaikkiaan nämä kirjat antavat hyvän ku-

van kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta ja keskusrahaston taloudesta.

Kirkon eläkelaitoksen rahoitus on oma, meille kaikille jo varmaan tutuksi tullut kirkon

ja seurakuntien haaste. Eläkerahaston riittävyys pitkällä aikavälillä ja eläkkeiden muo-

dostama rasite seurakuntien taloudelle ovat asioita, joiden välillä joudumme tasapai-

nottelemaan. Tänä vuonna kerättiin ensimmäisen kerran verotuloon perustuva eläkera-

hastomaksu. Talousarviossa esitetään samansuuruista 1,2 % maksua ensi vuodelle.

Työnantajan eläkemaksuksi esitetään 28 %, molemmat suuria kulueriä seurakuntien

talouksissa. Valiokunta pitää kuitenkin molempia maksuja perusteltuina ja myös vält-

tämättöminä. Kirkkohallituksen toiminta jakaantuu perustoimintaan ja strategisiin

hankkeisiin. Perustoiminta, jonka yhteiset kustannukset ovat 24,4 milj. euroa, on ku-

vattu pääosin liiteosassa. Talousvaliokunta on aiemminkin kiinnittänyt huomiota sii-

hen, että toimintasuunnitelman tavoitteiden tulisi olla selkeämpiä ja konkreettisempia.

Tässä on monessa kohtaa kyllä edettykin, siitä kiitos, mutta edelleen tavoitteen asette-

lussa on varmasti kehitettävää.

Väestötietojärjestelmä Kirjuri on päättynyt hankkeena ja on siirtynyt osaksi kirkkohal-

lituksen perustoimintaa. Kirjurin tie on ollut varsin kivinen. Käyttöönotossa, tietojär-

jestelmissä, henkilöstön osaamisessa seurakunnissa ja ehkä kirkkohallituksessakin on

ollut paljon ongelmia. Näin tietysti on usein suurten tietojärjestelmähankkeiden osalta

tapahtunut muuallakin. Mutta siitä ei päästä mihinkään, että ongelmia on edelleenkin.

Kirjurin toiminta ei vastaa kaikilta osin seurakuntien tarpeita, puutteet sisältävät riskejä

ja tulevat myös seurakuntien päässä ainakin henkilöstökustannuksina kalliiksi. Talous-

valiokunta voi tyydytyksellä todeta, että Kirjurin vastuuhenkilöt kirkkohallituksessa

tunnistavat tilanteen ja työskentelevät aktiivisesti asioiden korjaamiseksi. Valiokunta

katsoo kuitenkin, että on erittäin tärkeää varata kirkkohallituksessa riittävät resurssit

substanssiosaamiseen, järjestelmien parantamiseen ja seurakunnissa toimivien käyttä-

jien kouluttamiseen.

131

Strategisten hankkeiden kustannukset ovat 5,8 milj. euroa. Hankkeiden rahoittamiseen

on vuosien ajan käytetty keskusrahaston ylijäämää. Rahoituslaskelmasta näkee, että

ylijäämän käyttäminen ei ole kovin pitkään mahdollista. Talousvaliokunta pitää tär-

keänä, että perusteltuihin, hyvin suunniteltuihin hankkeisiin voidaan jatkossakin varata

resursseja keskusrahaston talousarviossa. Talousvaliokunnan kannanotot joihinkin yk-

sittäisiin hankkeisiin löytyvät mietinnöstä. Tässä yhteydessä tahdon nostaa hankkeista

esiin erikseen vain seurakuntavaaleihin liittyvän hankkeen, jonka käyttötalouden kus-

tannukset ovat noin 1 milj. euroa ja investointikustannukset 0,5 milj. Tämä hanke tun-

tuu tärkeältä, sen suunnitelmat ovat hyvin tehdyt ja tavoitteet merkittäviä. Tämän hank-

keen soisi löytävän tiensä jokaiseen Suomen seurakuntaan.

Hiippakuntien toimintaa valiokunta ei pyri arvioimaan, koska se on ensi sijassa hiip-

pakuntavaltuustojen tehtävä. Valiokunta on kuitenkin Kotkan-vierailullaan saanut

erinomaisen selvityksen ja kuvan Mikkelin hiippakunnan toiminnasta, seurakuntien

haasteista ja seurakuntarakenteiden muutoksista. Tästä kiitos piispa Seppo Häkkiselle.

Samalla selvisi, että Mikkelin hiippakunnan taloustilanne on erittäin vaikea. Hiippa-

kunta joutuu käyttämään rahastojensa varoja toiminnan tukemiseen. On varmaan tär-

keää, että Mikkelin hiippakunnan taloustilannetta yritetään yhdessä kirkkohallituksen

kanssa selvittää. Hiippakuntiin on tulossa ensi vuonna uudet kansainvälisen työn hiip-

pakuntasihteerit, joiden palkkakustannukset lähetysjärjestöt ja Kirkon Ulkomaanapu

rahoittavat tehdyn sopimuksen pohjalta. Kannanotossaan valiokunta toteaa, että tämän

kaltainen merkittävä muutos olisi ollut hyvä kuvata myös toimintasuunnitelman teks-

tiosassa. Nyt se löytyy vasta talousluvuista.

Kohtaan Avustukset valiokunta on tehnyt kaksi muutosta, jotka on perusteltu valiokun-

nan kannanotoissa ja esitetty valiokunnan ponnessa 7 kirkolliskokouksen päätettä-

väksi. Ensimmäinen muutos koskee ehdotusta avustuksesta niille seurakunnille, jotka

aikaistavat liittymistään Kirkon palvelukeskukseen. Tähän oli esitetty ensi vuoden ta-

lousarviossa 200 000 euroa ja suunnittelukaudella, siis vuosina 20152016, yhteensä

700 000 euroa. Kirkon palvelukeskukseen liittyy selkeä ongelma, joka on täällä aiem-

min todettu. Seurakunnat liittyvät palvelukeskukseen hyvin takapainotteisesti, suurin

osa viimeisenä mahdollisena vuonna 2017. Osa seurakunnista on myös myöhentänyt

liittymistään alkuperäisestä ilmoituksestaan. Takapainotteisen liittymisen seurauksena

palvelukeskuksen resurssit ovat vajaakäytössä, ja palvelukeskuksen velka kirkkohalli-

tukselle uhkaa kasvaa. Vuodesta 2017 tulee myös liittymisen osalta erittäin ruuhkai-

nen. Kirkkohallitus esitti edellä mainittua avustusta tukemaan seurakuntien suunnitel-

tua aiempaa liittymistä Kirkon palvelukeskukseen. Talousvaliokunta ei pitänyt tätä tu-

kitapaa tasapuolisena niitä seurakuntia kohtaan, jotka ovat jo liittyneet tai jotka liittyvät

aiemmin suunnitelmiensa mukaisesti. Siksi valiokunta esittää tämän avustuksen pois-

tamista talousarviosta. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä sitä, että seurakuntien liit-

tymistä voitaisiin aikaistaa. Siksi talousvaliokunta esittää, että ensi vuoden talousarvi-

oon lisätään osastoon 200, Kirkon yhteinen toiminta, 200 000 euroa, siis vastaava

132

summa, käytettäväksi sellaisen henkilöstön palkkaamiseen kirkkohallitukseen, joka tu-

kee seurakuntia siirtymisprosessissa ja niin myös helpottaa ja auttaa seurakuntia aikais-

tamaan liittymispäätöksiä. Toisena muutoksena kohtaan Avustukset talousvaliokunta

esittää talousarvioaloitteessa ehdotetun 150 000 euron avustuksen myöntämistä Aurin-

korannikon suomalaisen seurakunnan uuden seurakuntakodin hankintaa varten. Seura-

kuntakodin 600 000 euron rahoitus rakentuu monesta osasta. Kirkon keskusrahaston

avustus esitetään talousarvioon ehdollisena. Avustus maksetaan vain, jos rahoitus jär-

jestyy muilta osin. Tämä suora avustus on poikkeus aiemmasta käytännöstä. Aiemmin

keskusrahasto on tukenut vastaavia hankkeita pitkäaikaisilla lainoilla. Valiokunta pitää

hankkeen tukemista suoralla avustuksella perusteltuna, koska Aurinkorannikon seura-

kunta on suuri ja kasvava. Uutta käytäntöä tällä avustuksella ei kuitenkaan ole tarkoitus

luoda.

Talousvaliokunta on monissa aiemmissa mietinnöissään pitänyt tärkeänä selkeän suun-

nitelman laatimista kirkkohallituksen henkilöstöstä. Edelleen toimintasuunnitelman si-

vulla 17 on sama kuvaus henkilöstösuunnittelusta, joka sinne on painettu vuosien ajan.

Henkilöstösäästöä on sekin, kun ei tarvitse kirjoittaa uudestaan. Talousvaliokunta on

kuitenkin saanut selvityksen henkilöstön vähentymisestä viimeisen neljän vuoden ai-

kana, mitä voi pitää kustannussyistä myönteisenä asiana. Samalla on kuitenkin näh-

tävä, että henkilöstön vähentäminen vaikuttaa kirkkohallituksen toimintamahdolli-

suuksiin ja edellyttää keskeisten tehtävien arviointia ja priorisointia. Henkilöstön vä-

hentäminen on kustannussyistä tärkeää, mutta sitä ei voi pitää itsetarkoituksena. Valio-

kuntakin on itse asiassa kiinnittänyt mietinnöissään huomiota jopa tehtävien kannalta

tärkeiden henkilöstöresurssien lisäämiseen. Tällaisina asioina voi pitää tässäkin mie-

tinnössä olevia Kirjuri-resursseja ja Kipan hoitamista.

Aiemmin painotettiin lainvalmisteluresursseja. Keskusrahaston toiminnan rahoitta-

miseksi seurakuntien perusmaksun suuruudeksi koko suunnittelukauden ajaksi esite-

tään 8,2 %. Valiokunta pitää tätä esitystä perusteltuna. Tilikauden tulos vuonna 2014

on 8 milj. euroa alijäämäinen. Suunnittelukaudella alijäämä pienenee, ja talousvalio-

kunta pitää tärkeänä, että talouden tasapaino saavutettaisiin jo suunnittelukauden lop-

puun mennessä ja käännetään sen jälkeen ylijäämäiseksi. Investoinnit ovat 4,8 milj.

euroa. Valiokunnalla ei ole niiden suhteen huomautettavaa. Rahoituslaskelma osoittaa,

että rahavarat vähenevät suunnittelukaudella 11,4 milj. euroa. Tämä väheneminen on

huomattava. Katajanokan kiinteistöjen myynti ja Kipa-velan takaisinmaksu vuoden

2017 jälkeen korjaavat osaltaan rahoitustilannetta parempaan suuntaan. Tämäpä tässä.

Valiokunnan ponnet ovat mietinnön sivulla 18. Ponnen 7 muutosesitykset lisäävät tu-

loslaskelman alijäämää 150 000 euroa ja tuovat samansuuruisen vähennyksen rahoi-

tuslaskelman rahavaroihin.

Piispa Häkkinen Seppo: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Puheenvuoroni kos-

kee talousvaliokunnan mietinnön hiippakunnallista toimintaa koskevaa osaa. Mikkelin

133

hiippakunnan tilinpäätös on ollut vuonna 2011 yli 42 000 euroa alijäämäinen, vuonna

2012 yli 96 000 euroa alijäämäinen ja tämän vuoden talousarvio on tehty sen mukaan,

että alijäämä on 94 100 euroa. Tällä hetkellä talousarvion toteuman mukaan, tuo to-

teuma lienee syyskuun tilanne, joka on todellisesti voitu todeta, olemme 40 000 euroa

miinuksella. Tulemme siis tekemään säästötoimenpiteistämme huolimatta tänäkin

vuonna arviolta ainakin noin 60 000 euron alijäämäisen tilinpäätöksen. Emme ehkä

toivon mukaan niin paljon kuin mitä talousarviossa on arvioitu. Tämä osoittaa sen, että

kyse ei siis ole yksittäisestä notkahduksesta vaan pysyvästä rakenteellisesta alijää-

mästä. Hiippakunnista ainoana Mikkelin hiippakunta on jo useamman vuoden ajan to-

dellisesti kattanut mittavat alijäämät rahastostaan. Mikkelin hiippakunta on hiippakun-

nista ainoa, jolla talousarvioraamin mukainen määräraha ei riitä normaalin perustoi-

minnan rahoittamiseen ja ylläpitämiseen. Kiinnitän huomiota siihen, että Mikkelin

hiippakunnalla on hiippakunnista pienimmät toimintamäärärahat. Sillä ei ole muihin

verrattuna mitään lisävirkoja vaan henkilöstöresursseina on ne perusvirat, joita muis-

sakin kapituleissa on. Ja niiden kautta toteutetaan täysimääräisesti kaikki hiippakun-

nalle kuuluvat tehtävät. Hiippakuntamme ei ole alueeltaan, toiminnoiltaan tai muulta-

kaan kustannusrakenteeltaan toisia hiippakuntia pienempi. Hiippakunta on aina elänyt

säästeliäästi ja taloudellisesti. Ehkä se onkin meidän ongelmiemme syy. Myös koko-

naiskustannuksiltaan hiippakunta on kirkon kannalta edullinen ja kustannustehokas.

Sen toimitilakulut ovat hallitut ja pienet, esimerkiksi piispantalo- ja virka-asuntokus-

tannuksia ei ole aiheutunut. Kuten talousvaliokunnan mietinnöstä näkyy, valiokunta on

kirkkohallituksen esityksen mukaisesti harkinnut, ettei anomaamme 54 000 euron yli-

tykseen annetusta talousarviokehyksestä ole mahdollisuutta. Toteutuuko tässä edustaja

Kujalan viime toukokuussa lausuma perustelu, että nälkäinen koira juoksee paremmin?

Vaan joskus senkin juoksu loppuu. Jotta näin ei kävisi, toivon, että tämä meidän hiip-

pakuntaamme kohdistuva erityisongelma saataisiin ratkaistua muulla tavalla. Ja siksi

jälleen kerran tästä asiasta olen tullut tämän puheenvuoron pitämään. Anomamme 54

000 euron lisäys on kirkon yhteisen toiminnan vuotuisista 55 miljoonan määrärahoista

tai hiippakuntien 13 miljoonan euron määrärahoissa varsin pieni summa. Odotuk-

semme on, että pääsisimme tasavertaiseen asemaan muiden hiippakuntien kanssa. Ta-

sapuolista kohtelua on mielestäni se, että kaikille kapituleille myönnettäisiin sellaiset

toimintamäärärahat, joilla kyetään hoitamaan lakisääteiset ja muut kapitulille määrätyt

ja kuuluvat tehtävät. Talousvaliokunnan mietinnössä todetaan, että "joidenkin hiippa-

kuntien on kuitenkin edelleen rahoitettava toimintaansa osin rahastosiirroin. Rahoitus-

kysymykseen palataan laajemmin siinä vaiheessa, kun seurakuntarakenneuudistus on

edennyt riittävän pitkälle." Mikkelin hiippakunnan osalta tämä epätarkka ilmaus jättää

huolenaiheen, onko rahoituskysymykseen palaaminen liian myöhäistä. Talousvalio-

kunnan puheenjohtaja totesi juuri äsken puheenvuorossaan, että Mikkelin hiippakun-

nan erityisongelmaa on tarpeen selvittää. Haluan luottaa tähän lupaukseen, en siksi tee

talousvaliokunnan esityksestä poikkeavaa esitystä tai toivomuspontta, vaikka tätäkin

olen harkinnut. Mutta toivon, että tämä huolenaiheemme otetaan riittävän vakavasti

huomioon.

134

Edustaja Pitkänen Eivor: Puheenjohtaja. Kiitän talousvaliokuntaa jälleen selkeästä

mietinnöstä. Erityisen kiitoksen valiokunta saa siitä, että se kantaa huolta kahdesta asi-

asta, Kirjurista ja Kipasta. Kirjurista siitä, että ohjelmasta saadut lupaukset täyttyisivät

myös käytännössä, sillä Kirjurin ongelmat, ne vaikuttavat myös ruohonjuuritason seu-

rakuntatyöhön. Oikea kannanotto on myös se, että Kipaan ei houkutella asiakkaita ai-

kaisemmin alentamalla tätä liittymisrahaa. Se olisi epäoikeudenmukaista niitä seura-

kuntia kohtaan, jotka järjestelmässä jo ovat. Kipa on myös osoittanut sen, että olen-

naista jonkun ohjelman tai toiminnon toimivuudessa on se, kuinka hyvin tapahtuu uu-

sien ohjelmien ja prosessien käyttöönotto. Siksi on perustelua myöntää määräraha hen-

kilöstön palkkaamiseksi, mikä auttaisi aikaistamaan asiakkaaksi siirtymistä. Eli tällä

tavalla päästäisiin toivottuun tavoitteeseen. Mutta tässä vaiheessa täytyy kyllä kysyä,

pitäisikö kaikille tällaisille hankkeille automaattisesti budjetoida kolmannes ekstraa,

kun näyttää siltä, että sekä Kipa että etenkin Kirjuri tulee paljon suunniteltua kalliim-

maksi.

Ombudet Kankkonen Stig: Värderade ordförande, värderade kyrkomöteskolleger. Igår

firar vi alla tillsammans svenska dagen och jag fortsätter fira den i dag och resten av

mitt liv. Men jag vill framföra mitt uppriktiga och varma tack för alla de trevliga sam-

talsstunder som vi hade på svenska med många, många kolleger och också annars för

den genuint postitiva självklara inställning till svenska språket som råder här och råder

i vår kyrka. Tusen tack ska ni ha!

Jos sallitte niin puhun nyt suomea. En puutu mihinkään muuhun tässä kuin ponteen, ei

ihan yllättäen, Kirkon keskusrahasto 7c:n. Haluan esittää 150 000 lämmintä aurinkoista

kiitosta tässä esityksessä. Tämä on erinomaisen tervetullut ja hyvä ja uskallan olettaa,

että olemme kaikki samaa mieltä. Sitten lopuks, niin, missä istuu Riku Rinne. Terve

Riku! Kaunis nimi! Jykevä hyvä nimi. Tuli vaan mieleen, että kun kerrot tosta omasta

kokemuksestas, että mullakin on nimeen liittyvä kokemus. Ja se on se, että kun mä olin

silloisen kansakoulun ensimmäisellä luokalla niin meillä oli omasta mielestään humo-

ristinen opettaja, joka luetteli kaikkien nimet ja sitten kun tuli minun nimeni kohdalle

niin sanoi, että: "Jaaha, ja sitten meillä on täällä Stig Kalkonen." Ja kuten huomaatte se

oli hauskaa. Voin sanoa, että minähän muistan tämän vielä mutta ei enää katkeruudella

eikä millään muulla kuin huumorilla. Mutta silloin se ei tuntunut hyvältä. Että ol-

kaamme kaikki vähän varovaisia näitten nimien suhteen.

Edustaja Rossi Antero: Arvoisa puheenjohtaja. Piispa Häkkisen puheenvuoroon liit-

tyen. Mikkeliä ei tunneta erityisen tuhlaavaisena hiippakuntana. Siitä ei ole mitään

näyttöä. Ja sen takia haluan esittää täsmällisen kysymyksen kirkkohallituksen ihmi-

sille. Koska kysymys lienee Mikkelin hiippakunnan osalta jostakin hiippakunnasta

riippumattomasta rakenteellisesta systeemiongelmasta, joka eri tahojen yhteistyöllä

olisi välittömästi selvitettävä niin kysymys kuuluu: Onko mahdollista tehdä tämä sel-

135

vitystyö jo vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä tai ainakin ensimmäisellä puo-

liskolla, kuitenkin niin, että nämä mahdolliset korjaamistoimenpiteet voitaisiin tehdä

jo 2015 talousarvioon?

Kirkkoneuvos Rantanen Leena (vastauspuheenvuoro): Puheenjohtaja, meillä on tosi-

aan tarkoitus (niin kuin meillä on ollut pidemmän aikaa tarkoitus, mutta nyt ihan aidosti

tarkoitus) Mikkelin lakimiesasessorin kanssa selvittää tätä. Jos te katsotte varsinaista

budjettiesitystä sivulta 37, löydätte sieltä alhaalta tällä hetkellä voimassa olevan jako-

kaavan. Tämähän ei kauhean vanha kaava ole, kun tämä on vuonna 2007 tehty. Silloin-

han se tehtiin yhteistoiminnassa kaikkien lakimiesasessorien kanssa. Silloin se osoitti

kyllä (eikö ollut Seppo näin) että kaikilla oli suurin piirtein samanlaiset toimintaedel-

lytykset. Jostain syystä Mikkelin kehitys on kulkenut toiseen suuntaan kuin muiden

hiippakuntien eli selkeästi gäppi laajenee ja tarkoitus on ensi vuoden budjetin yhtey-

dessä siihen jollain lailla tarttua.

Piispa Häkkinen Seppo (vastauspuheenvuoro): Niin arvoisa puheenjohtaja. Olin silloin

kirkkohallituksen palveluksessa, enkä tietysti siinä mielessä nyt tarkkaan muista, kun

en sitä tarkastellut tuomiokapitulin näkökulmasta, mitenkä tuo osuu. Joka tapauksessa

minusta on äärimmäisen tärkeää nyt tämä keskustelu, että ihan oikeasti nyt voidaan

perata, mistä tämä johtuu ja löytyy nämä syyt.

Edustaja Simola Pertti (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puheenjohtaja. Yksi osa jako-

perusteissa on seurakuntien lukumäärä. Kun kävimme Mikkelissä siellä on kyllä mel-

koisesti seurakuntien lukumäärä vähentynyt tällä vuosikymmenellä. Se saattaa olla

yksi tekijä, joka on vaikuttanut tähän suhteelliseen osuuteen.

Edustaja Juntunen Sammeli: Arvoisa puheenjohtaja. Nyt saa siis esittää muutoksia näi-

hin toiminta-ajatuksiin tässä liiteosassa esimerkiksi. (pj: Kyllä.) No niin, sitten hyvät

edustajat, arvoisa puheenjohtaja, tää liittyy niin kuin jo aiemmin kerroin sivulle 27

tässä liiteosassa. Kirkon tiedotuskeskuksen toiminta-ajatukseen, niin kuin täällä

olemme jo kuulleet, muista uskonnoista tiedottaminen ei kuulemma ole kirkon uuden-

kaan strategian linjauksissa. Siellä puhutaan korkeintaan siitä, että tunnistamme pyhän

muissa uskonnoissa. Mutta sen perusteella ei minusta ole perusteltua, että jatkossakin

kirkon tai Kirkon tiedotuskeskuksen tehtävän on suomalaisessa yhteiskunnassa kai-

kista uskonnoista kertominen tiedotusvälineissä. Sillä me emme ole yhteiskunnan us-

konnosta huolehtiva virasto. Emmekä me myöskään ole puolueettomia suhteessa mui-

hin uskontoihin. Koska meillä on oma sanomamme, ja niin kuin tiedämme, niin se

sanoma ei ole se, että uskonnot ovat tärkeitä. Sen kertominen ei ole kirkon vaikutta-

vuuden tukemista. Vaan sanoma on yksityiskohtaisempi sanoma kolmiyhteisestä Ju-

malasta. Ja sen sanoman näkyväksi ja ymmärrettäväksi tekeminen on uuden strategian

linjauksen mukaista. Ja siksi oon sitä mieltä, että jatkossa Kirkon tiedotuskeskuksen

136

resursseja, joita tähän mennessä on mennyt muista uskonnoista kertomiseen ja tiedot-

tamiseen niin, ne pitäisi minusta jatkossa laittaa oman sanomamme kertomiseen ym-

märrettävällä ja yhteiskunnassa vaikuttavalla tavalla. Ja siksi teen tänne sivulle 27

kaksi pientä muutosehdotusta. Ensimmäinen koskee tuota kohtaa 1, Hengellisyyden

tukeminen ja ehdotan, että siitä poistetaan sanat "muihin uskontoihin" eli siinä kuuluisi

olla " Nostamme rohkeasti kristinuskon kirkkoon ja hengellisyyteen liittyviä kysymyk-

siä jne. Ja toinen muutosehdotus, että kohtaan 4, Kirkon vaikuttavuuden tukeminen,

niin se toinen lause siinä kuuluisi olla, että "Teemme näkyväksi kirkon sanoman to-

deksi elämiseen arjessa kirkon uuden strategian linjausten mukaisesti". Tämä on mi-

nusta huomattavasti enemmän linjassa sen kanssa, mitä kirkko muualla, muissa yksi-

köissään on päättänyt tehdä tulevaisuudessa tai millaisia painopistealueita on ajateltu,

että meillä tulisi olla.

Toinen varapuheenjohtaja: Muutosesitykset on toistettava yksityiskohtaisessa käsitte-

lyssä.

Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puheenjohtaja. Voin

täysin yhtyä noihin painotuksiin, joita edustaja Juntunen esitti, enkä koe, että nämä

muotoilut tässä esityksessä olisivat tuon ajatuksen vastaisia. Halusin vaan tuoda yhden

näkökulman kirkon ja muiden uskontojen suhteisiin. Katsoisin, että on kyllä myös kir-

kon strategian ja vaikuttamistoiminnan mukaista tuoda esille myöskin sellaista uskon-

tojen yhteistä esiintymisiä ja rintamaa. Rintama nyt on vähän huono sana mutta tarkoi-

tan sitä, että uskonnolla on myöskin yhteisiä intressejä. Esimerkiksi uskonnonopetuk-

sen puolustamisessa olemme saaneet merkittävää vaikuttamistoiminnan vahvistumista

siitä, että uskonnot ovat esiintyneet yhdessä. Siksi katsoisin, että Kirkon tiedotuskes-

kuksen toiminnassa ei ole haitaksi, että siinä on myöskin tällainen ulottuvuus, jossa

kirkon sanomasta käsin otetaan huomioon muita uskontoja. Mutta olen täysin samaa

mieltä edustaja Juntusen painotuksista sinänsä, että kirkon sanoman keskeisyys tulee

näkyä näissä tiedotuskeskuksen tuotannoissa ja ohjelmissa.

Edustaja Niemelä Pauli: Arvoisa puheenjohtaja. Olen talousvaliokunnan kanssa samaa

mieltä siitä, että Kipaan liittymisrahan poistaminen oli järkevää. Herättää kuitenkin

kysymyksiä, että miksi tämä 200 000 euroa siirretään henkilöstön lisäämiseen kirkko-

hallitukseen seurakuntien siirtymäprosessia tukemaan. Sehän tarkoittaa kolmea, neljää

työntekijää vuodelle 2014. Mitä he tekevät? Kiertävät seurakunnissa? Onko se tehokas

tapa? Olisiko tehokkaampaa laittaa nämä rahat vaikkapa Kipan ohjelmien parantami-

seen, jolloin ne markkinoisivat itse itsensä. Se olisi huomattavasti tehokkaampi. En tee

nyt tässä vaiheessa muutosesitystä, mutta kysyisin, että onko talousvaliokunnalla suun-

nitelmia, että mitä oikeasti tämä käytännössä tulisi tarkoittamaan?

137

Kansliapäällikkö Keskitalo Jukka (vastauspuheenvuoro): Puheenjohtaja. Näköjään

pompin nyt ylös yhtenään, mutta oli pakko reagoida tuohon edustaja Niemelän puheen-

vuoroon. Paljon on ollut juttua liikkeellä Kipan ohjelmistoista. Niitä on evaluoitu to-

della paljon. Kuluneen syksyn aikana on tehty vertailu siitä, ovatko ohjelmat sen mu-

kaisia kuin Heta-hankkeen aikana määrittelyissä on todettu. Voin yleiskuvana sanoa,

että kyllä ovat. Ohjelmistot toimivat, ja niitä voidaan kehittää. Mielestäni Kipan suurin

haaste ei ole ohjelmistoissa, niitä voidaan kehittää, jos tarvetta ilmenee. Ehkä suurin

haaste on prosessien muuttuminen seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä. Meillä on

ollut projektipäällikkö Riitta Partanen palkattuna kirkkohallituksen Kipa-hankkeeseen

ja hänen työpanostaan on pyynnöstä kohdistettu muutamien suurimpien seurakuntayh-

tymien prosessien uudistamiseen, avun antamiseen. Hänen työstään on tullut erittäin

positiivista palautetta mm. Vantaan seurakuntayhtymältä. Ja jos nuo rahat sisällytetään

budjettiin tätä tarkoitusta varten niin kuin nyt talousvaliokunta esittää, niin todennä-

köisesti pyrkisimme palkkaamaan samantyyppisiä henkilöitä kuin tämä Riitta Parta-

nen. Samantyyppisellä tehtävänkuvalla. Mutta on tietysti kirkolliskokouksen käsissä,

katsotaanko tämä tarpeelliseksi. Mielestäni sillä rahalla voidaan tehdä hyödyllistä asiaa

Kipa-hankkeen edistämiseksi.

Edustaja Simola Pertti (vastauspuheenvuoro): Kun kysyttiin, että onko talousvalio-

kunta ajatellut, niin on ajatellut. Ja suunnilleen samansuuntaisesti kuin kansliapäällikkö

Keskitalo tuossa äsken kertoi, myös niitten kokemusten pohjalta, joita seurakunnista

on tullut. Yhtäältä siirtymisvaiheen vaikeuksien vuoksi ja toisaalta sitten ihan käyttä-

jätuen ja seurakuntien sisäisten prosessien kehittämisen kannalta henkilöstön palkkaa-

minen voi auttaa Kipaan siirtymistä ja myöskin sitä toivon mukaan aikaistaa.

Edustaja Koskenniemi Erkki: Hyvä puheenjohtaja. Kannatan edustaja Juntusen teke-

mää ehdotusta. On hyvä, että nämä asiat muotoillaan selkeästi niin, että ne ymmärre-

tään ilmankin, että niitä sitten tarvitsee tulkita. Ajattelen, että asioita kannattaa sen ver-

ran teologisesti, että linja haavoittuu vaikeuksitta ja sitä varten tuen tätä esitystä.

Ombudet Kankkonen Stig: Arvoisa puheenjohtaja. Äskeinen puhuja sanoi juuri sen

suomeksi, mitä minä olin aikeissani sanoa, joten minä sanon vaan, että samma på

svenska.

Edustaja Nurmi Mika: Arvoisa puheenjohtaja. Suomen evankelis-luterilainen kirkko

on aktiivisesti osallistunut ekumeeniseen keskusteluun. Nyt lisääntyvän maahanmuu-

ton myötä monikulttuurisuuden lisääntyminen haastaa uskontojen väliseen keskuste-

luun. Sekä ekumeenisessa ett´ uskontojen välisissä keskusteluissa oman tradition sisäl-

lön tunteminen antaa selkänojan dialogille. Tästä edustaja Juntusen esiin ottamasta ky-

symyksestä sivun 27 KT:n tavoitteista, niin itse en sillä tavalla lue ulos toisten uskon-

tojen, sanotaanko vaikka nyt puolesta puhumista. Kun luen saman sivun keskeisim-

138

mistä toiminnallisista tavoitteista tavoite 1.1, niin siinä nimenomaan sanotaan, että "Ju-

malanpalvelus ja hartausohjelmistoissa sekä journalistisissa tuotannoissa avaamme

kristinuskon peruskäsitteitä" eli siksi pitäisin ennallaan toiminta ja taloussuunnitelman

sanamuodon.

Edustaja Seppälä Tapio: Arvoisa puheenjohtaja. Olen täysin vakuuttunut siitä, että kir-

kon tiedotuskeskuksessa lähdetään vakavasti liikkeelle nimenomaan omasta uskota

lähtien. Mutta kun ajattelen, että olemme kansankirkko, niin meillä on varaa kansan-

kirkkona myös avarasti katsoa ympärillemme ja tulkita tätä monikulttuurista ympäris-

töä sillä tavalla, ettemme millään tavalla ainakaan lietso uskontojen välistä tai uskon-

tojen ja muiden maailmankatsomusten välistä ristiriitaa.

Edustaja Hiilamo Kirsi: Arvoisa puheenjohtaja. 'Tähän edustaja Juntusen ehdotukseen

sellainen tuumailu, että olisko niin, että tämä nykyinen sanamuoto voisi toimia ikään

kuin selkänojan niin, että Yleisradioon olisi helpompi tehdä ohjelmia Kirkon tiedotus-

keskuksen taholta, kun tämä nykyinen sanamuoto siinä olisi ja pysyisi.

Edustaja Juntunen Sammeli: Olen tämän kirkolliskokouksen aikana aika paljon kes-

kustellut henkilöitten kanssa, jotka käsittääkseni tietävät tästä Kirkon tiedotuskeskuk-

sen ohjelmatuotannosta ja olen saanut sen kuvan, että monissa muissa sivistysvaltioissa

tämmösten yhteiskunnan kannalta tärkeiden uskontoon liittyvien ohjelmien tuottami-

nen on annettu kansallisille radio- ja tv-yhtiöille esimerkiksi niinku BBC:lle. ja sieltä

käsin kuulemma näitten maiden edustajien on vaikea nähdä, että minkä takia meillä

vastaavat toimittajat on kirkon palveluksessa. Onko se niinku oikeesti tasapuolista toi-

mintaa. Eikö kirkolla ole tässä joka tapauksessa sillä tavalla "oma lehmä ojassa", että

siltäkin kannalta voisi olla ihan järkevää, että Yleisradio tuottais ne ohjelmat itse, itse

palkkaamillaan toimittajilla.

Edustaja Behm Sari: Arvoisa puheenjohtaja. Kannatan edustaja Juntusen tekemää

muutosehdotusta.

Edustaja Palmu Pasi: Herra puheenjohtaja. Edustaja Seppälä totesi, että kansankirkolla

on varaa tuottaa laaja-alaista uskonnollista ohjelmaa mutta, kun minä pelkään, että kan-

sankirkolla ei juuri kohta ole varaa. Ja tästä syystä ja strategiaammekin johdosta teroit-

taisin ja kirkastaisin meidän missiotamme myös tässä kohden. Eräs edustajakollegoista

ihmetteli pari päivää sitten, miksi useimmat luterilaisen teologian merkkiteokset ovat

yhden tai kahden herätysliikejärjestön kustantamia ja painamia ja kääntämiä. Selitys

on ihan yksinkertainen, kun ketään muuta ei ole oikein kiinnostanut se homma. Niin

tässä olis nyt mukava nähdä, että ojennettuja käsiä tulisi laajemminkin kirkon puolelta

ja nähtäisiin, että nimenomaan tämä meidän omimpaan tehtävään panostaminen on ni-

menomaan kirkon tehtävä ja tässä ei nyt sitten tarvitse ikään kuin ulkopuolelta tai op-

positiosta tai yhdistystoiminnan puitteilta olla liikkeellä. Viime vuonna muistan, että

139

samasta aiheesta keskusteltiin. Silloin Raamattu-opetuksen näkökulmasta. Nyt on hyvä

mahdollisuus tosiaan tätä viestiä kirkastaa ja selkeyttää.

Edustaja Jalava Markku: Arvoisa puheenjohtaja. Yhdyn näihin edustajien Seppälä ja

Nurmi mm. esittämiin ajatuksiin, että nykyisessä yhteiskunnassa nää muut uskonnot

eivät häviä mihinkään vaikka me yrittäisimme vaieta heidät. Meidän pitää elää niiden

kanssa vuoropuhelussa ja sillä tavalla toimimme parhaiten myös oman arvomaail-

mamme edistämiseksi.

Edustaja Sorvari Heikki: Arvoisa puheenjohtaja. Edustaja Niemelä esitti varsin aiheel-

lisen huolen Kipan järjestelmien kehittämisen tarpeellisuudesta. Jos lukee tuota meidän

talousvaliokunnan lausuntoa, niin siellähän todetaan: "Talousvaliokunta pitää tär-

keänä, että Kipan järjestelmien jatkokehitys tapahtuu yhteistyössä seurakuntien asian-

tuntijoiden kanssa." Ja kun kansliapäällikkö viittasi tuohon evaluointiin mm. Espoo oli

siinä varsin aktiivisesti mukana ja sen jälkeen on oltu perustamassa tämmöistä asian-

tuntijaryhmää, joka yhdessä Kipan asiantuntijoiden kanssa käy läpi niitä tarpeita, mitä

varsinkin isot seurakuntayhtymät tarvitsevat Kipan järjestelmissä ja siihen tullaan sat-

saamaan ja minä ainakin oman johtokuntapaikkani aion uhrata siihen, että pidän huolen

tästä. Eri asia on millä rahalla ne sitten maksetaan.

Edustaja Behm Sari: Arvoisa puheenjohtaja. Vielä itse muutama ajatus jatkoksi. Minun

mielestä kirkon tehtävä ei oo niin olla opettajana muista uskonnoista. Sen tekee koulu-

laitos ja ite miettisin, jos olisin opettamassa rippikoulussa, niin tota tietenkin väärä kä-

sitys mut kyl mä pitäisin ehkä tän meidän Kristus keskeisen opetuksen niin ku päällim-

mäisenä enkä lähtis opettamaan muista uskonnoista. Eli edelleen edustaja Juntusen ta-

kana olen.

Edustaja Orsila Markku: Arvoisa puheenjohtaja, yritän tähän sivun 27 keskusteluun

ottaa välittävän kannan. Minäkin ihmettelin tuota 4. kohdan kirkon vaikuttamisen tu-

kemisen kohtaa, että Juntusen kysely lähti yhdellä lailla liikkeelle, kun viitataan tähän

uuteen strategiaan, jota ei vielä ole olemassa, ja siinä mielessä se varmaan on vähän

kömpelö viittaus. Näiden muiden uskontojen poistaminen, jos siinä nyt oltaisiin joh-

donmukaisia, pitäisi palata sivun aivan alareunaan, jossa on tavoite 3.1. Sielläkin eri

uskonnot vilahtavat. Mutta minä koettaisin lukea tätä paperia niin, että oleellinen on

sanottu sen jälkeen: tuemme uskontodialogia. Seisomme reilusti oman uskomme poh-

jalla, mutta jos nyt viittaan vaikka tuohon vasta olleeseen tv:n islam-iltaan, kaikkia

ajatuksia kannattaa tiedotuskeskuksessakin virittää siihen suuntaan, että kuinka me

kohtaamme eri tavalla uskovia täällä Suomessa. Koetetaan lukea tätä sivua näillä sil-

mälaseilla.

Muita puheenvuoroja ei pyydetty, ja yleiskeskustelu julistettiin päättyneeksi.

140

Toinen varapuheenjohtaja: Tämän jälkeen siirrytään asian yksityiskohtaiseen käsitte-

lyyn. Mietinnössä on siis seitsemän pontta. Ponnet 1-3 koskevat eläkerahastomaksua

ja eläkemaksuja, ponnet 4 ja 5 seurakuntien perus- ja lisämaksua, ponsi 6 kirkon pal-

velukeskuksen palvelumaksua, ja ponsi 7 sisältää kirkon keskusrahaston talousarvion

vuodeksi 2014 ja toiminta- ja taloussuunnitelman vuosiksi 20142016. Nämä kaikki

ilmenevät talousvaliokunnan mietinnön viimeiseltä sivulta. Ponsi 7 eli talousarvio ja

toiminta- ja taloussuunnitelma on rakenteeltaan samankaltainen kuin se oli viime

vuonna. Talousarvion pääosastoja on 3: kirkon eläkelaitos, kirkon yhteinen toiminta ja

kirkon palvelukeskus. Nämä jakaantuvat osastoihin. Pääosaston 10 Kirkon eläkelai-

tos osastot ovat eläketoiminta ja sijoitustoiminta. Pääosaston 20 Kirkon yhteinen toi-

minta osastot ovat kirkkohallitus, hiippakunnallinen toiminta, avustukset ja omakattei-

set rahastot. Vuoden 2014 talousarviolukujen rinnalla on esitetty toiminta- ja talous-

suunnitelman mukaiset kustannukset vuosille 2015 ja 2016. Talousarvio sisältää yleis-

perustelut, käyttötalous- ja tuloslaskelmaosan, joka sisältää osastojen ja yksikköjen

keskeiset tehtävät ja kehityshankkeet ja keskeisimmät toiminnalliset tavoitteet vuo-

delle 2014 sekä lisäksi investointiosan ja rahoituslaskelman. Nämä asiat käsitellään

tässä järjestyksessä kuitenkin siten, että yleisperusteluista, jotka ovat siellä alussa,

käsitellään vain sitovuustaso käsittelyn lopuksi. Talousvaliokunnan mietintö on siis kä-

sittelyn pohja, mutta samanaikaisesti meidän on syytä pitää esillä myös kirkkohallituk-

sen esitys perusteluineen, varsinainen osa ja liiteosa. Muutosehdotukset talousarvioon

on tehtävä sen osaston tai asian kohdalla, jota kulloinkin käsitellään, ja ne on jätettävä

kirjallisena. Vielä selvyyden vuoksi totean, että asianomaisen pääosaston ja osaston

kehityshankkeet ja toiminnalliset tavoitteet käsitellään samassa yhteydessä kuin ky-

seessä olevan pääosaston tai osaston varsinainen talousarviokin. Liiteosassa olevat

kirkkohallituksen osastojen ja yksiköiden suunnitelmat ja saapuneet avustushakemuk-

set käsitellään samassa yhteydessä kuin varsinainen osaston talousarviokin. Mikäli

määrärahoihin liittyy yksityiskohtaisia perusteluja, ne myöskin hyväksytään samassa

yhteydessä kuin kyseessä oleva määräraha. Vielä muistutan talousarvion käsittelyyn

liittyvistä määräyksistä. Työjärjestyksen mukaan kirkkohallituksen esitykseen merkit-

tyä määrärahaa voidaan muuttaa, mutta sellaista määrärahaa, joka ei lainkaan sisälly

kirkkohallituksen esitykseen tai josta ei ole talousarvioaloitetta, ei voida ottaa käsitel-

täväksi. Vielä totean, että mahdolliset toivomusponnet käsitellään mietinnön ponsien

jälkeen.

Käsittelytapa hyväksyttiin.

Mietinnön yksityiskohtaisessa käsittelyssä sen ponnet 16 hyväksyttiin keskustelutta.

Toinen varapuheenjohtaja: Sitten otetaan käsiteltäväksi ponsi 7, joka sisältää siis vuo-

den 2014 varsinaisen talousarvion toiminta- ja taloussuunnitelmineen. Tähän sisältyy

talousarvion käyttötalous- ja tuloslaskelmaosa, joka alkaa kirkkohallituksen esityksen

141

sivulta 24 ja jakaantuu kolmeen pääosastoon; kirkon eläkelaitos, kirkon yhteinen toi-

minta ja kirkon palvelukeskus. Nämä pääosastot jakaantuvat sitten osastoiksi. Käsitel-

lään kukin osasto yhtenä kokonaisuutena. Onko edustaja Juntusella tässä vaiheessa pu-

heenvuoropyyntö?

Edustaja Juntunen Sammeli: Arvoisa puheenjohtaja, ehkä painoin liian aikaisin. Tar-

koitukseni on siis esittää uudelleen se, minkä jo esitin. En tiedä, missä vaiheessa se

pitää tehdä.

Toinen varapuheenjohtaja: Voin vinkata tai muistuttaa, milloin tulemme siihen vaihee-

seen. Otetaan käsiteltäväksi käyttötalousosan pääosasto 10 Kirkon eläkelaitos sivulta

2631.

Ponnen 7 pääosasto 10 Kirkon eläkelaitos hyväksyttiin keskustelutta.

Toinen varapuheenjohtaja: Sitten otetaan käsiteltäväksi käyttötalousosan pääosasto 20

− Kirkon yhteinen toiminta ja siitä osasto 200 Kirkkohallitus, joka on sivuilla 3435.

Tähän sisältyvät kirkkohallituksen osastojen ja yksiköiden toiminta- ja taloussuunni-

telmat, jotka on esitetty liiteosassa sivuilla 245. Käsitellään koko tämä osasto eli kirk-

kohallitus yhtenä kokonaisuutena. Totean, että talousvaliokunta esittää, että osastoon

lisätään 200 000 euroa käytettäväksi seurakunnille Kipa-tukea antavan henkilöstön

palkkaamiseksi. Tämä on siellä ponnessa 7 kohtana a. Yleiskeskustelun aikana edus-

taja Juntunen esitti muutoksia tähän liiteosaan. Ne pitäisi nyt toistaa.

Edustaja Juntunen Sammeli: Joo. Esitän kaksi muutosehdotusta sivulle 27 tässä liite-

osassa. Ensimmäinen koskee kohtaa 1, Hengellisyyden tukeminen. Ehdotan, että sieltä

poistetaan sanat "muihin uskontoihin", tuosta kohdasta 1. Ja kohtaan 4 esitän, että toi-

nen lause muutetaan. Pyydän, että sihteeri lukee sen, minulla ei ole sitä tässä nyt itsel-

läni, mitä olen esittänyt. Tai puheenjohtaja.

Toinen varapuheenjohtaja: Voin täältä lukea, minkä ehdotuksen edustaja Juntunen on

jättänyt kirjallisena. Kohdan 4 Kirkon vaikuttavuuden tukeminen toisen lauseen on ol-

tava: "Teemme näkyväksi kirkon sanoman todeksi elämisen arjessa kirkon uuden stra-

tegian linjausten mukaisesti."

Edustaja Behm Sari: Kannatan edustaja Juntusen tekemää muutosesitystä.

Edustaja Koskenniemi Erkki: Edellinen puhuja ehti ensin, mutta kannatan sitä muutos-

ehdotusta.

142

Ombudet Stenlund Göran: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät. Totean, että sivulla

27 kohdassa 4 lukee sanat "toimimme vuorovaikutteisesti". Minusta tähän ilmaisuun

sisältyy se tosiasia, että kirkkomme on vuorovaikutuksessa muiden uskontojen kanssa

ja muidenkin toimijoiden kanssa yhteiskunnassamme, niin kuin pitääkin olla. Olen

myös samaa mieltä kansliapäällikkö Keskitalon kanssa siitä, että joissakin asioissa

kirkkomme jopa seisoo samassa rivissä kuin muutkin uskonnot maassamme. Ruotsin

kirkossa on jonkin aikaa sitten toimitettu arkkipiispan vaali. Kuten tiedämme, siinä

yhteydessä on arvovaltaisiltakin tahoilta jouduttu kysymään, onko sisarkirkostamme

hävinnyt suola. Toivon ja rukoilen, ettei oma rakas kirkkomme joutuisi samaan tilan-

teeseen. Kun tiedämme, että johonkin suuntaan harvoin mennään isoin harppauksin

vaan useimmiten askel kerrallaan, ilmoitan tukevani edustaja Juntusen muutosesitystä.

Edustaja Korhonen Johanna: Minua jonkin verran piinaa tässä meidän kirkolliskokous-

viestinnässämme, tässä meidän välisessämme viestinnässä, se, että esimerkiksi tässä

tapauksessa näyttää siltä, että tällaiset jotkut pari lausetta jossakin tällaisessa viestintä-

suunnitelmassa nousevat hirveän paljon isompien asioiden symboliksi. Eli se, mistä

kukin olettaa keskustelevansa tässä kohdassa, on ilmeisesti paljon enemmän kuin nämä

pari lausetta. Ja vaikka sanoisin sitä sinänsä, että totta kai jokainen sivistynyt kristitty

tietää paljon myös muista uskonnoista ja tulee toimeen muiden uskontojen ihmisten

kanssa ja kannattaa uskontodialogia ja kaikkea sellaista ja rauhanomaista rinnakkain-

eloa, niin totta kai olen samanaikaisesti myös sitä mieltä, että meidänhän täytyy osata

rohkeasti ja kirkkaasti viestittää tästä omasta uskonnostamme. Ja mikäli esimerkiksi

joihinkin tällaisiin kirjauksiin sisältyy joitakin piilomerkityksiä, että vaikkapa Yleisra-

dion kanssa tehtävää yhteistyötä on siinä ajateltu, niin kaikki tällaiset pitäisi kirjoittaa

oikein selvästi auki. Että me tietäisimme hyvin täsmällisesti, että mihin näillä virkkeillä

pyritään, jotta osaisimme sitten ottaa niihin kantaa, ja että emme ottaisi kantaa sellaisiin

asioihin, joita ehkä virkkeiden kirjoittajat eivät ole välttämättä edes tarkoittaneet.

Ombudet Kankkonen Stig: Arvoisa puheenjohtaja, nyt ehti jo kolme kannatuspuheen-

vuoroa ennen minua, mutta käytän kuitenkin. Koska ilmoitin, että tulen kannattamaan

Juntusen muutosesitystä, niin sen teen. Haluan myös lyhyesti kertoa, miksi minusta

tämä keskustelu on ollut vähän hämmentävää. Jos yritän selittää toisilla sanoilla,

vaikka kaikki vertaukset ontuvat. En minä mene Jaguaria myyvään liikkeeseen, jotta

saisin Ladasta tietoa. Ja tästä minusta on kysymys. Kun meillä on kirkon tiedotuskes-

kus, niin sen tehtävä on tiedottaa kirkon asioista kirkolle uskollisena. Ei tämä sulje pois

sitä, etteikö käytäisi dialogia, etteikö oltaisi avoimia, ihan osa tätä monikulttuurista yh-

teiskuntaa. Mutta kaikilla toimijoilla on oma tehtävänsä, ja se on tässä nyt esitetyssä

muutosesityksessä, se on tiivistetty siihen, ja en ymmärrä, että voisi aiheuttaa vaikeuk-

sia tai ongelmia pitää kiinni siitä, että meidän tehtävämme on viestittää kristinuskon

kirkon sanomaa. Sen takia minä kannatan tätä tehtyä muutosesitystä.

143

Edustaja Niemelä Pauli: Arvoisa puheenjohtaja, kannatan Juntusen tekemää ehdotusta,

vaikka aiemmin olen yleensä niitä vastaan. Mutta tällä kertaa ajattelen niin, että KT:n

peruslinja voisi olla terävämpi jatkossa, ja siksi - voisiko tämä olla heräte siihen suun-

taan?


Toinen varapuheenjohtaja: Keskustelun aikana on edustaja Juntunen tehnyt osaston

200 Kirkkohallitus talousarvion liiteosaan Kirkon tiedotuskeskuksen suunnitelmiin

sivulle 27 kaksi muutosta. Ensimmäinen muutos koskee kohtaa Kirkon tiedotuskes-

kuksen keskeiset tehtävät ja kehityshankkeet, kohta 1 Hengellisyyden tukeminen: pois-

tetaan sanat "muihin uskontoihin". Kohta tulisi kuulumaan: "Nostamme rohkeasti kris-

tinuskoon, kirkkoon ja hengellisyyteen liittyviä kysymyksiä suomalaiseen mediaan ja

teemme näkyväksi hengellisen ulottuvuuden ihmisen arjessa ja osana yhteiskunnallista

todellisuutta." Toinen muutosesitys samalle sivulle kohtaan 4 Kirkon vaikuttavuuden

tukeminen, jossa toinen lause kuuluisi seuraavasti: "Teemme näkyväksi kirkon sano-

man todeksi elämisen arjessa kirkon uuden strategian linjausten mukaisesti." Näitä

molempia muutosesityksiä ovat kannattaneet edustajat Koskenniemi, Behm, Niemelä,

Kankkonen ja Stenlund.



Toinen varapuheenjohtaja: Nämä ovat toisistaan riippumattomia ehdotuksia, joten ää-

nestetään niistä erikseen. Otetaan ensin äänestettäväksi tämä ensimmäinen muutosesi-

tys, joka siis liittyy kohtaan 1 Hengellisyyden tukeminen. Teen seuraavan äänestysesi-

tyksen; Ne, jotka kannattavat talousvaliokunnan mietintöä, äänestävät "jaa"; jos "ei"

voittaa, on edustaja Juntusen tekemä muutosesitys tullut hyväksytyksi.



Toinen varapuheenjohtaja: Äänestyksessä on annettu 45 jaa-ääntä, 59 ei-ääntä, 1 tyhjä

ja poissa 4.

Edustaja Juntusen tekemä muutosesitys oli tullut hyväksytyksi.

144

Toinen varapuheenjohtaja: Otetaan sitten äänestettäväksi toinen muutosesitys, joka siis

koskee kohtaa 4 Kirkon vaikuttavuuden tukeminen. Ne, jotka kannattavat talousvalio-

kunnan mietintöä, äänestävät "jaa"; jos "ei" voittaa, on edustaja Juntusen tekemä muu-

tosesitys tullut hyväksytyksi.



Toinen varapuheenjohtaja: Äänestyksessä on annettu 41 jaa-ääntä, 62 ei-ääntä, 1 tyhjä

ja poissa 5.

Edustaja Juntusen tekemä muutosesitys oli tullut hyväksytyksi.

Istunto keskeytyi kahvitauon ajaksi klo 14.15, ja se jatkui 14.45

Toinen varapuheenjohtaja: Jatkamme talousvaliokunnan mietinnön ponnen 7 käsitte-

lyä.

Ponnen 7 osastot 300 Hiippakunnallinen toiminta, 400 Avustukset, 600 Omakat-

teiset rahastot sekä pääosasto 50 – Kirkon palvelukeskus hyväksyttiin keskustelutta.

Toinen varapuheenjohtaja: Otetaan sitten käsiteltäväksi tuloslaskelma, joka on kirkko-

hallituksen esityksen sivulla 24. Siihen sisältyvät eläke- ja seurakuntamaksut, jotka on

siis hyväksytty. Tässä aiemman käsittelyn yhteydessä tehdyt muutokset, joista on pää-

tetty, vaikuttavat siis siten, että kohtaan Kirkon yhteinen toiminta, toimintakulut vuo-

delle 2014 tulee 150 000 euron lisäys, joka vaikuttaa tietenkin toimintajäämään. Se

vaikuttaa toimintakatteeseen ja vuosikatteeseen ja sitten vielä tuohon tilikauden alijää-

mään. Sen lisäksi toiminta- ja taloussuunnitelmaan vuodelle 2015 tulee toimintakului-

hin 200 000 euron vähennys ja vuodelle 2016 500 000 euron vähennys. Nämä päätök-

set on nyt otettava huomioon.

Ponnen 7 tuloslaskelmaosa, investointiosa ja rahoituslaskelmaosa sekä sitovuustaso

hyväksyttiin keskustelutta.

Talousvaliokunnan mietinnön 7 ponsi oli tullut loppuun käsitellyksi.

Toinen varapuheenjohtaja: Käsittelyn aikana ponteen 7 on tullut Kirkon tiedotuskes-

kuksen toimintasuunnitelmaan pienet muutokset. Haluan todeta, mitä työjärjestyksen

50 §:ssä todetaan; "Jos kirkolliskokous päättää muuttaa talousvaliokunnan ehdotusta

kirkon keskusrahaston talousarvioksi ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi tai sen muu-

145

tokseksi, asia palautetaan talousvaliokunnalle, jollei kirkolliskokous toisin päätä. Ta-

lousvaliokunta antaa kirkolliskokouksen päätettäväksi uuden mietinnön, jota käsiteltä-

essä otetaan ratkaistavaksi vain kirkolliskokouksen aiemmin päättämät muutokset ja

talousvaliokunnan niiden johdosta tekemät uudet ehdotukset. Talousarvio tai sen muu-

tos on tällöin lopullisesti hyväksyttävä." Nyt on tullut toimintasuunnitelmaan pieniä

muutoksia ja kysyn, halutaanko, että asia palautetaan talousvaliokunnalle vai onko

mahdollista, että ilman palautusta se voitaisiin hyväksyä?

Edustaja Simola Pertti: Arvoisa puheenjohtaja, katson, että muutokset ovat sillä tavalla

vähäisiä kokonaisuuteen nähden, ettei tätä tarvitse palauttaa talousvaliokunnalle. Esi-

tän näin tehtäväksi.

Toinen varapuheenjohtaja: Onko tämä kirkolliskokouksen kanta? Ei tarvinne äänestää?

Talousarvio ja toiminta- ja taloussuunnitelma oli tullut loppuun käsitellyksi ja hyväk-

sytyksi.

Toinen varapuheenjohtaja: Alussa hyväksytyn käsittelyjärjestyksen mukaisesti lopussa

on mahdollista esittää toivomusponsia. Pyydän jättämään mahdolliset ponnet kirjalli-

sina, ja huomautan, että toivomusponnet eivät ole kirkkohallitusta sitovia, vaan ne on

ymmärrettävä kirkolliskokouksen toivomuskantana. Avaan keskustelun toivomuspon-

sista, edustaja Seppälä.

Edustaja Seppälä Tapio: Arvoisa puheenjohtaja, sisaret ja veljet. Nyt kun olen näitä

suuria kirkon hankkeita seurannut, niin kirkko profiloituu merkittävällä tavalla IT-alu-

eitten, Kipan ja Kirjurin kautta. Ja sitten kirkkoneuvoksen kanssa keskustelin, että min-

kälaisia substanssiasioita on tulossa, niin suuria kirkollisia teemoja ei ole lähivuosiksi

sovittu. Iloiten olen kuitenkin havainnut, että reformaation merkkivuotta halutaan juh-

lia. Mutta kuitenkin, niin kuin jo tässä ensimmäisessä lähetekeskustelussa käytin pu-

heenvuoron, niin meidän juhlintamme tässä suhteessa ei ole ollut yhtä merkittävää kuin

monissa muissa maissa. Me kuitenkin olemme luultavasti maailman luterilaisin maa,

ja meidän pitäisi tietää jotain reformaatiosta, ja meidän kannattaisi sitä tavalla taikka

toisella juhlia, erityisesti vuonna 2017. Ja kun käytän tuossa toivomusponnessani sanaa

juhla, niin juhlalla tarkoitan kaikkea merkkivuoden viettämistä. Ja esitän tällaisen toi-

vomusponnen, joka mielestäni antaisi kirkkohallituksessa selkänojaa sille, että halu-

taan vuodesta 2017, joka ei siis lukeudu näihin nyt täällä jo käsiteltyihin vuosiin, niin

antaisi kuitenkin valmiuden ja turvan huolellisesti paneutua ja laittaa painopiste vuo-

delle 2017. Esitän kirkolliskokoukselle hyväksyttäväksi seuraavan toivomusponnen:

"Reformaation 500-vuotisjuhlan toteuttamiseen vuonna 2017 tulee paneutua erityisellä

huolella, ja sille tulee varata riittävät resurssit."

Edustaja Löytty Jaakko: Kannatan Tapio Seppälän pontta. Se oli mahtava.

146

Edustaja Koskenniemi Erkki: Herra puheenjohtaja, samoin pidän tätä erittäin hyvänä

asiana.


Toinen varapuheenjohtaja: Keskustelun aikana edustaja Seppälä on tehnyt esityksen

seuraavaksi toivomusponneksi: "Reformaation 500-vuotisjuhlan toteuttamiseen

vuonna 2017 tulee paneutua erityisellä huolella ja sille tulee varata riittävät resurssit."

Tätä toivomuspontta ovat edustajat Löytty ja Koskenniemi kannattaneet.



Toinen varapuheenjohtaja: Ne, jotka kannattavat tätä pontta, äänestävät "jaa"; ne, jotka

eivät kannata pontta, äänestävät "ei".




ja poissa 12.

Edustaja Seppälän toivomusponsi oli tullut hyväksytyksi.

Talousvaliokunnan mietintö oli tullut loppuun käsitellyksi.

25 § Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutos, yleisvaliokun-

nan mietintö 3/2013 edustaja-aloitteesta 3/2013

Toinen varapuheenjohtaja: Tässä mietinnössä on yksi ponsi. Käydään asiasta yleiskes-

kustelu ja keskustelu ponnesta samanaikaisesti.


Piispa Jolkkonen Jari: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tämän

aloitteen taustalla on jäsenten demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.

Tavoite on tärkeä, ja siksi suoran demokratian lisääminen on luonnollinen ehdotus, ja

sillä on kaikille meille selvä ja tuttu vertailukohta esimerkiksi eduskuntavaaleista. Kan-

salaisten vaikutusmahdollisuuksien ja osallisuuden lisääminen on sekä yhteiskunnassa

147

että kirkossa tavoiteltu asia. Siksi valiokunta on tutkinut asiaa perusteellisesti. Tähän

mietinnön historialliseen osaan, 2. lukuun, on koottu monia aloitteita, jotka liittyvät

tähän asiaan, ja siinä on myös pyritty tiivistämään näiden monien erilaisten aloitteiden

käsittelyssä käytettyjä argumentteja. Asiantuntijakuulemisten ja historiallisen selvityk-

sen, ja myöskin taloudellisten laskelmien jälkeen, valiokunta on koonnut erityisesti

kahdeksan kohtaa, jotka ovat kallistaneet valiokunnan vaa'an nykykäytännön kannalle.

Ensiksi tätä aloitetta arvioitaessa on pantava painoa sille, mikä kirkolliskokous on, ja

mitkä ovat sen tehtävät. Kirkolliskokous on luonteeltaan hengellinen synodi. Synodi

tulee kreikan yhteistä tietä ja yhteistä kulkemista tarkoittavasta sanayhdistelmästä 'syn'

ja 'hodos'. Täällä siis seurakuntien maallikkoedustajat ja erityisen viran edustajat, jotka

kulkevat yhteisen pappeuden perusteella yhteistä tietä, tulevat myös etsimään kirkolle

yhteistä tietä. Kyse ei ole siis parlamentista, jossa täällä on ministerit, tuolla on puolu-

eitten edustajat, ja tuolla on oppositio, ja kyse ei ole, tai ei ainakaan pitäisi olla, siitä,

että eri puolueet taistelevat vallasta ja pyrkivät määräävään asemaan. Kyse on seura-

kuntien synodista, jonne seurakunnat lähettävät oman edustajansa etsimään yhteistä

tietä. Tätä ajatusta heijasti jo Schaumanin kirkkolaki 1869. Tätä ajatusta heijastavat

myös useimmat sisarkirkkojen synodit esimerkiksi Saksassa ja Amerikassa, ja tämä

ajatus heijastuu myös tämän kirkolliskokouksen englanninkielisessä nimessä ˗ we are

the members of the synod.

Tämä synodi-identiteetti selittää nykyisen kirkolliskokouksen tehtävät, kokoonpanon

ja myös maallikkojäsenten vaalitavan. Vaalitapa pyrkii toteuttamaan seurakuntien

edustuksellisuutta. Kirkkolain mukaan edustajat ovat kirkon edustajia, eli täällä edus-

tajat edustavat siten ensisijassa omaa seurakuntaa, ei niinkään itseä tai äänestäjiä tai

taustayhteisöjä.

Toiseksi demokratiasta. Seurakunta on kuullut asiantuntijoita ja myös pyrkinyt eritte-

lemään luvun 3 alussa demokratian erilaisia muotoja. Välillinen ja edustuksellinen de-

mokratia ovat myös demokratiaa. Ne ovat hyväksyttäviä silloin, kun niiden taustalla

on hyviä perusteluja. Välillinen demokratia on yhteiskunnassa laajalti käytössä, esi-

merkiksi maan hallitus ja monet hallitukset valitaan välillisesti, ja sveitsiläisten suorien

kansanäänestysten sijasta eduskunta päättää laeista meidän puolestamme. Välillinen

demokratia ei ole vajaata demokratiaa, vaan yksi aito muoto toteuttaa demokratiaa.

Kolmanneksi, välillinen vaalitapa vahvistaa ja korostaa asiantuntijuutta, ja näin on

myös kirkolliskokouksessa. Kun äänestäjät ovat luottamushenkilöitä, voidaan odottaa,

että he tuntevat kirkon ajankohtaisia asioita ja kirkolliskokouksen tehtäviä. Heillä on

myös hyvä tieto seurakunnan tehtävistä, toiminnasta ja hallinnosta. Kirkossa on muu-

tenkin viime aikoina korostettu äänestäjien valintojen asiantuntijaluonnetta, ennen

muuta virkavaaleja on siirretty välillisiksi siksi, että asiaan perehtyneet valitsijat voivat

148

arvioida ehdokkaita mahdollisimman perusteellisesti. Esimerkiksi kirkkoherran vaa-

lissa on avattu mahdollisuus toimittaa se välillisesti. Kirkolliskokouksen tehtävät puol-

tavat sitä, että äänestäjillä on vahva asiantuntijatausta. Ja tämä sama peruste on ollut

esillä esimerkiksi eilen, kun hyväksyttiin uudet vaalisäännökset - eilen hyväksyttiin

tähän maallikkoedustajien vaaliin ennakkoäänestys, ja sen yksi monista perusteista oli

se, että varajäsen ei tunne ajankohtaisia asioita, eikä ole niihin niin perehtynyt, siksi on

parempi järjestää ennakkoäänestys kuin kutsua varajäsen.

Neljänneksi kustannuksista, valiokunta on tutkinut taloudellisia vaikutuksia. Apuna on

tarvittu kirkkohallituksen asiantuntijoita, ja vertailukohtana on käytetty seurakuntavaa-

leja, ei yksi yhteen, vaan varovaisesti siten, että tiedotuskustannukset on kirkollisko-

kousvaaleissa arvioitu puolta pienemmiksi. Ehdotetun vaalin kuluiksi on arvioitu 6 000

0007 000 000 euroa erikseen järjestettynä. Demokratialla on ja saakin olla hintansa,

mutta tämä on kyllä kirkolle suuri summa. Lisäksi tämä summa tulisi kirkon keskus-

hallinnon maksettavaksi, toisin kuin seurakuntavaalit. Keskushallinnon talousarvio on

noin 30 000 000 euroa. Toiseksi myös valitsijayhdistyksen ja ehdokkaan kulut kasvai-

sivat. Kuluja on tietysti vaikea arvioida, mutta ne oleellisesti kasvaisivat. Yhteinen

vaali vaatisi aivan toiselle tasolle nousevaa kampanjointia, ja se muistuttaisi laajuudel-

taan eduskuntavaaleja. Vaalitapa korostaisi valitsijayhdistyksen ja ehdokkaan taloudel-

lista kykyä käydä kampanjaa. Varattomalla olisi huonot mahdollisuudet menestyä.

Viidenneksi tekninen toteuttaminen. Vaaleja olisi samaan aikaan joko kaksi tai neljä.

Vaaleja on kaikkiaan, kuten tiedämme, seurakuntavaalit, kirkolliskokousvaalit ja hiip-

pakuntavaltuustovaalit. Sitten myös seurakuntayhtymissä on samaan aikaan seurakun-

taneuvoston ja yhteisen kirkkoneuvoston vaali. Ja tämä seurakuntarakenteen linjaus

johtaisi, että jollakin ajalla seurakuntavaalien yhteydessä käydään kaikissa seurakun-

nissa kahdet vaalit. Ja siten vaaleja on kaikkiaan neljä. Samaan aikaan järjestettynä se

on paljon. Suomessa kahdesta vaalista on keskusteltu, ja saatu hylätyt äänet siedettä-

välle tasolle. Ruotsissa on kolmet vaalit. Yksi vaalikerta olisi edullisempaa kuin esi-

tetty kustannus, mutta olisi itsessään vaativa äänestystapahtuma. Vaalit voisi eriyttää -

kahdet vaalit kahden vuoden välein. Se olisi hyväkin asia, koska kirkko saisi hyvää

julkisuutta, ja voitaisiin keskittyä samankaltaisiin vaaleihin. Vaalit tulisi kuitenkin toi-

mittaa seurakunnittain, ja se toisi seurakuntien yleishallinnolle suuren uuden vaalipon-

nistuksen. Samalla esitetyt vaalin kulut toteutuisivat täysimääräisinä.

Sitten tästä äänestysaktiivisuudesta. Suoraan vaaliin on asetettu toiveita, että se akti-

voisi jäseniä. Tavoitteena on kasvanut äänestysprosentti, jota me kaikki toivomme.

Tästä ei kuitenkaan ole näyttöä, ja siksi ei ole vahvoja perusteita odottaa sitä, että vaa-

litapa itsessään tähän vaikuttaisi. Suora presidentin vaali ei lisännyt äänestysaktiivi-

suutta, kuten mietinnöstä käy ilmi. Vertailukohtana on käytetty myös muiden yhteisö-

jen postiäänestyksiä. Niissä äänestysprosentti on seurakuntavaaleja korkeampi, mutta

niissäkin äänestysaktiivisuus on posti- ja verkkoäänestysmahdollisuudesta huolimatta

149

laskenut. Suurimmassa eli HOK-Elannon vaaleissa, jossa on lähes 600 000 jäsentä,

posti- ja verkkoäänestys jätti äänestysprosentin 21:een. Se on aika vähän suurempi kuin

seurakuntavaaleissa. Ruotsin kirkon suorassa kirkolliskokousvaalissa äänestysaktiivi-

suus on selvästi alhaisempi kuin Suomen seurakuntavaaleissa, eli 12.

Seitsemänneksi vaaliorganisaation merkitys. Edellä on jo viitattu vaalikampanjoinnin

luonteen muutokseen. Se korostaa käytännössä sitä, että valitsijayhdistyksellä ja val-

miilla vaaliorganisaatiolla olisi nykyistä vahvempi merkitys. Koska valitsijayhdistyk-

sen pitää olla valmis vahvaan vaalityöhön, joka tavoittaa hiippakunnan kaikki äänestä-

jät, sillä täytyy olla nykyistä selvästi vahvempaa organisaation lujuutta ja vahvuutta.

Tämä ei tietysti vaikuta organisaatioihin, jotka jo ovat valmiina. Sen sijaan vaaleissa

on myös seurakunnista ja tavallisesta seurakuntaelämästä nousevia valitsijayhdistyk-

siä. On perusteltua olettaa, että nämä vasta vaalissa syntyvät poliittiset yhdistykset jou-

tuisivat käytännössä nykyistä huonompaan asemaan. Välillinen vaali on tasa-arvoi-

sempi ehdokkaille siinä mielessä, että se vaatii vähemmän valmiita resursseja ja vä-

hemmän taloudellisia resursseja.

Kahdeksanneksi. Jo lähetekeskustelussa todettiin, että aloitteessa tulisi olla mukana

myös hiippakuntavaltuuston vaali. Ei ole perusteltua jättää sitä entiselleen, mikäli kir-

kolliskokousvaali muuttuisi. Tässä mielessä aloite on muodollisesti puutteellinen. Va-

liokunta ei kuitenkaan ole katsonut tätä aloitteen tappioksi. Aloite on siitä huolimatta

otettu vakavasti ja tutkittu perusteellisesti.

Suoraan vaaliin on asetettu toiveita, että se lisää seurakuntalaisten osallisuutta, ja tässä

on tärkeä erottaa kaksi asiaa. Ensimmäinen on demokraattinen vaikuttaminen. Suora

vaali on yksi hyvä tapa vaikuttaa demokraattisesti, ja se toteutuu muun muassa seura-

kuntavaaleissa. Toinen on osallisuus. Tämäkin on erittäin tärkeä, toivottavasti meidän

kaikkien jakama toive. Pelkkä äänestämisen mahdollisuus kirkolliskokousvaaleissa

kuitenkaan tuskin kovin vahvasti osallistaa seurakunnan toimintaan. Tältä osin odotuk-

set voivat ehkä olla liian vahvoja. Osallisuudella haetaan osallisuutta seurakunnan elä-

mään, hengelliseen yhteisöön ja toimintaan. Valiokunta on koonnut loppuun asioita,

joilla seurakuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin lisätä. Tärkeä vaihe on seu-

rakuntavaalit, koska seurakunta on kirkon perusyksikkö ja myös seurakuntalaisen kan-

nalta se varsinainen kuulumisyhteisö ja hengellinen koti, johon tunnetaan osallisuutta.

Tätä kaikki toivomme. Koska seurakuntavaaleilla on tärkeä välillinen vaikutus kirkol-

liskokoukseen, niin juuri seurakuntavaaleissa on pidettävä esillä myös kirkollisko-

kouksen tehtäviä ja sitä, että valtuutetut valitsevat myöhemmin kirkolliskokousedusta-

jat. Toinen tärkeä vaihe on jo ennen ehdokasasettelua, kun valitsijayhdistyksiä ollaan

kohta perustamassa. Silloin on jälleen kerrottava kirkolliskokouksen tehtävistä ja seu-

rakuntalaisten mahdollisuudesta asettua ehdolle. Valitsijayhdistysten ja ehdokkaiden

löytyminen on olennaisen tärkeä vaihe vaalia. Tiedotuskampanja alkaa usein vasta kun

150

ehdokaslistat on tehty. Vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta silloin ollaan jo myö-

hässä. Keskushallinnon on tärkeä tukea kirkolliskokousvaalia teknisillä järjestelmillä,

jotka auttavat ehdokkaana olemista ja äänestäjän valintaa. Edellisissä vaaleissa oli jo

käytössä sähköinen ehdokaskortti, jossa saattoi kertoa itsestään, ja myös äänten lasken-

nan vaihe ja tulosten julkistaminen on kirkon viestinnän kannalta tärkeä vaihe. Näihin

kohtiin tarvitaan edelleen järjestelmiä, jotka auttavat vaalilautakuntia ja ehdokkaita ja

äänestäjiä. Tieto ja julkisuus ovat hyväksi. Arvoisa puheenjohtaja, valiokunta ehdottaa,

että aloite jätetään raukeamaan.

Edustaja Latvus Kari: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Yleisvaliokunnan mie-

tintö esittää, että aloite kirkolliskokouksen maallikkojäsenten suorasta vaalista rau-

keaa. Olen tuon aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja, mutta myös yleisvaliokunnan

jäsen ja siten osallinen yksimieliseen valiokunnan esitykseen. Nyt moni saattaa kysyä,

että olenko joutunut valiokunnassa tiukkaan Latvus vastaan Latvus -vääntöön ja muut-

tanut kantaani asiassa. Selvennykseksi on ensinnä sanottava, että olen osallistunut

yleisvaliokunnan työskentelyyn vasta loppumetreillä, jolloin esityksen päälinja oli jo

lyöty lukkoon. En myöskään ollut läsnä asiantuntijoiden kuulemisessa. Ja näistä syistä

en ole myöskään jättänyt eriävää mielipidettä tästä mietinnöstä, vaikka se olisi tuntunut

joiltakin osin tarkoituksenmukaiselta. Voidakseni kuitenkin antaa itselleni ainakin osit-

taisen synninpäästön tästä mietinnöstä, jossa nimeni on, muutamaan asiaan on syytä

tarttua.

Kysehän on yhteisen tien etsimisestä, johon piispa Jolkkonen juuri edellä viittasi. Mie-

tintö vie asiaa eteenpäin, mutta valmiiksi asia ei tule. Mietinnön vahvat argumentit,

joilla siis aloitetta suorasta äänioikeutettujen seurakuntalaisten suorittamasta vaalista

vastustetaan, ovat talous ja vaalin mukanaan tuoma lisätyö. Nämä ovat selviä seikkoja,

jotka täytyy tunnustaa. Jos niiden painoarvo riittää, muutokseen ei ole syytä. Jos. Ta-

lousvaikutus olisi kuitenkin kovin erilainen, jos seurakunta ja kirkolliskokousvaali

käytäisiin samalla kertaa. Kerran neljässä vuodessa tapahtuva keskitetty kirkkovaali

tarjoaisi näkökulmia, jotka puuttuvat mietinnöstä kokonaan. Esimerkiksi kaksilla li-

puilla käyty vaali ei olisi kohtuuton teknisenä suorituksena. Edelleen, heikommalla

pohjalla ja jatkossa keskustelun alaisia ovat esimerkiksi sivulla 7 kuvatut perustelut,

joiden mukaan maallikkoedustajat ovat seurakuntien edustajia nykyisen järjestelmän

vallitessa ja juuri siksi voidaan puoltaa välillistä vaalia. On kuitenkin huomattava, että

seurakunta ei aseta ehdokkaita eikä seurakunta käytä ääntä, ei äänestä. Kirkollisko-

kouksen maallikkoedustajien vaalissa äänestäjinä ovat nykyisessä välillisessä vaalissa

seurakuntalaisten valitsemat luottamushenkilöt. Jos nämä samat seurakuntalaiset ää-

nestäisivät suoraan valitsijayhdistysten ehdokkaita, kyse olisi aivan yhtä paljon kirkon

edustajien valinnasta. Esimerkiksi tällä kohden perustelut ovat kyseenalaisia tai aina-

kin keskustelun alaisia ja vaativat siis jatkuvaa pohdiskelua eteenpäin, jotta voidaan

todeta, miten asia edistyy. Ja näiltä kohdin olisi myös voitu päätyä toisenlaiseen lop-

putulokseen.

151

Se asia, mitä mietintö ei tuo esille, on ehkä kaikkein ilmeisin syy esittää aloitteen rau-

keamista. Puuttuu poliittista tahtoa, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa kirkollista

tahtoa, viedä asiaa eteenpäin. Sen korvaa ääneen sanomaton ajatus, että seurakunnan

jäsenet äänestäisivät oman harkintansa mukaisesti, ja seurauksena saattaisi olla nykyi-

sestä poikkeava tulos. Tästä seuraisi ehkä myös omaan asemaan muutoksia kirkollis-

kokouksessa. Tahdon puute tai tahdon löytyminen on syytä tutkia uudelleen viimeis-

tään siinä vaiheessa, kun Suomessa on tarjolla riittävän kohtuuhintaisia ja riittävän toi-

mivia ratkaisuja internetissä tapahtuvasta sähköisestä äänestämisestä. Siis silloin, kun

vaaliin liittyviin taloudellisiin haasteisiin löytyy uusia ratkaisuja. Saattaa siis olla, että

nyt tehdyn mietinnön perusteet on syytä käydä uudestaan muutaman vuoden kuluttua,

kun olosuhteet muuttuvat ja mietinnön perustat ovat erilaiset.

Piispa Repo Matti: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokouksen edustajat. Eilen

päätimme määräenemmistösäännöksestä. Tuolloin puhuttiin siitä, miten kirkon usko-

nopillinen itseymmärrys läpäisee myös sen hallintoa ja lainsäädäntöä. Käsillä oleva

asia on havainnollinen esimerkki siitä. Aloitetta käsitellessään yleisvaliokunta ei ole

tyytynyt arvioimaan nykyistä vaalitapaa ainoastaan vertaillen sitä muihin yhteiskun-

nallisiin vaaleihin. Yleisvaliokunta on tarkastellut asiaa kirkon hengellisestä olemuk-

sesta sekä kirkolliskokouksen luonteesta käsin. Mietinnöstä käy hyvin ilmi kirkollis-

kokouksen ainutlaatuisuus seurakuntien edustustona, ei yksittäisten kirkon jäsenten

edustuslaitoksena. Se kokoaa yhteen seurakunnista niin Sanan ja sakramenttien virkaan

vihityt kuin muut Kristuksen yhteyteen kastetut. Kirkolliskokouksessa näkyy, samoin

kuin paikallisseurakuntien hallinnossa, että kirkko on olemukseltaan Kristuksen elävä

ruumis, orgaaninen kokonaisuus, jolla on tehtävä maailmassa. Kirkko on jumalanpal-

velusta viettävä kansa, Sanan ja sakramenttien ympärille kokoontunut ihmisyhteisö,

joka jakaa Kristukselta saamiaan lahjoja maailman hyväksi. Kristus elää ja toimii maa-

ilmassa nimenomaan kirkkona, joka viettää sakramentaalista jumalanpalvelusta. Näin

siitä itsestäänkin tulee ikään kuin sakramentti maailman hyväksi. Tästä syystä kirkol-

liskokous on elimellisessä yhteydessä seurakuntiin. Kirkon hallintoa ei voi olla irral-

laan seurakuntien hallinnosta. Linkki seurakuntien hallintoon on kahdensuuntainen.

Täällä tulee olla selvillä siitä, mitä kirkko on ja miten ja mitä varten se toimii, sekä

miten sen talous ja hallinto on järjestetty noita asioita palvelemaan. Toisaalta taas se,

mitä täällä Turussa päätetään, tulee todeksi paikallistasolla nimenomaan seurakuntien

elämässä jumalanpalveluksesta alkaen. Kirkolliskokous on olemassa siis seurakuntia

varten. Se vastaa niihin kokonaiskirkollisiin tarpeisiin, joita Kristuksen missio seura-

kuntien välityksellä edellyttää. Kirkolliskokousta ei siten voi verrata eduskuntaan. Se-

hän ei ole kuntien ja kaupunkien tai niiden valtuustojen yhteistoimintojen elin vaan

nimenomaan kansan edustuslaitos. Siksi myöskään kirkolliskokouksen vaalitapa ei ole

omaksuttu kansanedustuslaitoksen mallin mukaisesti vaan sen omasta erityislaadusta

käsin. Yleisvaliokunta on tämän selvästi nähnyt ja hyvin perustellut pysyttelemisen

välillisessä vaalissa. Sellainen varmistaa paremmin seurakuntien ja kirkolliskokouksen

välisen yhteyden. Arvoisa puheenjohtaja, katson, että yleisvaliokunnan näkemyksessä

152

jättää aloite raukeamaan ovat taloudellisten tai poliittisten perustelujen sijasta tärkeim-

mällä sijalla teologiset perustelut, jollaisille kirkolliskokous arvoa antakoon.

Edustaja Koskenniemi Erkki: Herra puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kiitän valio-

kuntaa hyvästä työstä, ja sen yksimieliseen kantaan on helppo yhtyä. Asiaa tarkastel-

laan monesta eri näkökulmasta. Haluan ottaa esille niistä vain muutaman. Ensinnäkin

myös välillinen demokratia on tosiaan demokratiaa sekin. Esimerkiksi kuntien väli-

sessä yhteistyössä on erilaisia elimiä, enkä usko niiden elinten toiminnan paranevan

siitä, että vaikkapa sairaalan asiat päätettäisiin suoralla kansanvaalilla. Erityisen iloinen

olen kuitenkin siitä, että mietintö korostaa kirkolliskokouksen synodaalista luonnetta.

Juuri tämä jakso tässä mietinnössä kannattaa lukea tarkoin. Monille näyttää olevan vai-

keaa erottaa toisistaan parlamenttia ja kirkolliskokousta. Sekaannusta on auttamassa

kirkon omilla sivuilla oleva teksti: Kirkolliskokous on kirkon eduskunta. Minun näh-

däkseni tämä käsitys on aivan vieras luterilaiselle uskolle. Suomessa valta kuuluu kan-

salle, jota edustaa eduskunta. Eduskunta voi säädetyssä säätämisjärjestyksessä tehdä

hyvin radikaaleja päätöksiä, vaikka vaihtaa maamme viralliset kielet, jos kansa niin

tahtoo. Sen sijaan kirkolliskokous on aivan toisella tavalla sidottu, eikä ole vapaa. Valta

kirkossa ei kerta kaikkiaan kuulu ihmisille vaan Jumalalle. Kirkko on uskonyhteisö.

Kirkko on aina sidottu Raamatun sanaan ja luterilaiseen tunnustukseen. Kirkon tehtä-

vänä on opettaa sitä, mitä Raamattu sanoo, ja kaikki se, mitään pois jättämättä. Edus-

kunnassa on hallitus ja oppositio, ja opposition tehtävänä on tarjota vaihtoehtoja ja

myös grillata hallitusta. Se on poliittinen järjestelmämme ja se on oikea ja hyvä niin.

Kirkolliskokous vertautuu sittenkin ennemmin paitsi asiantuntijaelimeen myös perhee-

seen, jossa tiukkojenkin keskustelujen jälkeen etsitään yhteyttä ja yhteistä tietä eteen-

päin. Juuri tätä piirrettä tulisi tässä elimessä ennemminkin vahvistaa kuin heikentää.

Yleisvaliokunnan hyvin harkittu kanta antaa teologista perustetta laajempaankin poh-

dintaan, joka ei rajoitu ainoastaan vaalilain muutokseen.

Edustaja Alasalmi Aila: Arvoisa puheenjohtaja ja edustajat. Tuossa piispat Jolkkonen

ja Repo toivat hyvin selvästi esille eri argumentit ja asiat, millä pohjalla tässä nyt ollaan

menossa. Itsekin kannatan tätä, että entinen käytäntö pidettäisiin voimassa. Perustelen

sitä sillä, että tällaisena uutena kirkolliskokousedustajana olin itsekin ymmälläni

aluksi, että kuinka minä tänne jouduin ja mitähän tässä oikein tapahtui. Enkä oikeas-

taan tiedä vieläkään kaikkea, mutta ei tarvitsekaan tietää, se kuuluu tähän kuvioon.

Erityisesti haluan nostaa tätä kirkkovaltuutettujen asemaa. Se tuli tuossa kyllä esille,

mutta se on ihan tärkeimmästä päästä oleva vaali, jonka he suorittavat. Siellä sitten

pitäisi vain informaation pelata, että mistä tässä on kysymys, ja sitten toisaalta, se joka

tänne tulee edustajaksi, kyllä katson, että meillä on ihan velvollisuus kertoa näistä asi-

oista ja vähän sellaista sisäpiiritietoakin, mikä nyt ei varsinaisesti ole salaista. Tuskin

sellaista onkaan. Olen ainakin itse toiminut niin, että aina kun on pyydetty, olen lähte-

nyt eri tilaisuuksiin kertomaan. Oman seurakunnan tiedottaja pyysi heti, että alkaisin

kirjoittaa kolumnia joka kokouksen jälkeen ja joskus välilläkin. Kirjoitan kaksi - kolme

153

kertaa vuodessa Kajaanin seurakuntalehteen ja nyt pikkuisen laajemmin muihinkin pai-

kallislehtiin. Tämä on otettu hirmu hyvin vastaan. Tällainen tiedottaminen ja kirkollis-

kokouksen edustajan oma aktiivisuus tässä on hyvin tärkeä asia. Kannatan entistä käy-

täntöä.

Edustaja Kaisanlahti Janne: Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kokousväki. Käytin keväällä

täällä puheenvuoron, jossa vastustin tätä aloitetta ja eräitä sen perusteluissa esitettyjä

näkemyksiä. Pidettyäni sen puheenvuoron ajattelin, että vaikka olen toiseksi nuorin

kirkolliskokousedustaja, tällaiseksiko minun roolini tässä toimielimessä muodostuu.

Leimaudun uudistusten vastustajaksi, olen estämässä raikkaiden, modernien tuulien

puhaltamista ja ajattamassa kirkkolaivaamme karille, eikö totta. Kirkon sanoma on

muuttumaton, mutta sen toimintatapoja on jatkuvasti tarkasteltava ja kehitettävä vas-

taamaan ajan haasteisiin. Tämä koskee luonnollisesti myös kirkon hallintoa ja kirkon

vaaleja. Yleisvaliokunta on tässä erinomaisessa mietinnössään punninnut eri vaihtoeh-

toja kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutoksen suhteen. Mietintö

on perusteltu ja siihen kannattaa kaikkien huolella tutustua. Valiokunta esittää mieles-

täni perustellusti, että aloite jätetään raukeamaan. Kyse ei ole siitä, että kirkko käper-

tyisi itseensä tai siitä, että vastustetaan jotain välttämätöntä historiallista kehitystä, ku-

ten aikanaan vastustettiin vaikkapa yleistä äänioikeutta valtiollisissa vaaleissa. Yleis-

valiokunnan mietinnössä on tunnistettu kirkon jäsenten vaikutusmahdollisuuksien

edistämisen tärkeys, mistä aloitteen tekijät ovat uskoakseni kantaneet sinällään oikeu-

tettua huolta. Mistä tässä on kyse? Mielestäni siitä, että vaikka kirkolliskokousta kut-

sutaan kirkon eduskunnaksi, niin onko kirkon perusolemus ja kirkolliskokouksen kir-

kon uskoon ja oppiin liittyvät tehtävät huomioiden perusteltua muuttaa kirkollisko-

kouksen maallikkojäsenten vaali vastaamaan eduskuntavaaleja. Edelliset puhujat ovat

tähän jo ansiokkaasti viitanneet. Yleisvaliokunnan esityksessä todetaan, että äänioikeu-

tettujen määrän valtava kasvaminen muuttaisi vaalin nykyistä julkisuushakuisem-

maksi. Sinälläänhän se ei välttämättä ole huono asia. Kirkolliskokousvaalin suhteen

laajempi julkinen keskustelu onkin varmasti paikallaan. Uutena kirkkovaltuutettuna ai-

kanaan olin sangen tietämätön koko kirkolliskokouksen vaalista, mitä se ylipäätään

tarkoittaa. Kuka asettaa listat ja mikä on minkäkin ehdokaslistan ohjelma ja todellinen

taustayhteisö? Siellä sellaisia hassuja nimiä monesti käytetään, pitää tuntea sitä kirkon

niin sanottua salakieltä, että mikä puolue tai herätysliike sen listan taustalla on. Aika-

naan omassa seurakunnassani kirkkoneuvoston kokouksessa oli epävirallisen keskus-

telun jälkeen päätetty, kenet meiltä asetetaan ehdokkaaksi. Se en tietenkään ollut minä,

tuolloin 23-vuotias ensimmäisen kauden valtuutettu. Enkä olisi varmaan huomannut

koko ehdokasasettelua, ellei eräs kokoukseen osallistunut henkilö olisi vuotanut mi-

nulle tietoa tästä keskustelusta. Innostuin siitä niin paljon, että selvitin, mitkä tahot lis-

toja keräävät, ja soitin, että lisätkää nimeni, jos kelpaan. Sillä kertaa en tullut valituksi,

toisella kertaa sitten tulin.

154

Mutta tämä suora kansanvaali kirkolliskokouksen maallikkojäsenten osalta johtaisi

kenties myös monien sellaisten ilmiöiden esiintuloon, jotka eivät välttämättä ole omi-

aan rakentamaan tätä kirkkoa. Ensinnäkin on kustannuskysymys. Olemmeko valmiita

käyttämään 67 milj. euroa näiden vaalien järjestelykuluihin, ja mistä se raha olisi

pois? Tuskinpa tämä suora kansanvaali on se keino, joka saa kirkon sanoman ja työn

tuntumaan niin tärkeältä, että eronneet liittyvät kirkkoon takaisin ja tuovat verot mu-

kanaan. Millaiseksi sitten muodostuisi kampanjointi, kun joidenkin satojen tai tuhan-

nen ihmisen sijasta on kampanjoitava sadoille tuhansille? Kampanjointi vaatisi paljon

vaalirahaa, kampanjaosaamista, ja ehdokaslistat alkaisivat kerätä mahdollisimman tun-

nettuja nimiä maksimoidakseen kannatuksen. Tästä toteamuksestani on turha kenen-

kään loukkaantua. En missään nimessä väitä, että julkisuudesta tunnetut henkilöt olisi-

vat jotenkin vähemmän sopivia lähtökohtaisesti tänne. Eiköhän suurin osa meistä ole

ainakin paikallistasolla jo nyt jossain määrin julkinen henkilö. Kun minut valittiin kirk-

kovaltuuston puheenjohtajaksi Kemijärvellä, muutamat mummot siunailivat, että eihän

Janne osaa kuin puhua politiikkaa, miten se sen alkuhartauden pitää. Suora kansanvaali

olisi kuitenkin omiaan tuomaan listoille ehdokkaita, jotka halutaan vain niin sanotuiksi

ääntenkerääjiksi. Lainaan yleisvaliokunnan mietintöä: "Suora vaali suosisi ehdokkaita,

jotka tunnetaan julkisuudessa. Laajaa tunnettuutta voi saada lähinnä kirkon ulkopuoli-

sista yhteyksistä. Kirkolliskokouksen tehtävien vuoksi seurakunnan toiminnan ja kir-

kon elämän tuntemus on tärkeä peruste kirkolliskokouksen jäseneksi valikoitumiselle.

Luottamushenkilöiden äänioikeus korostaa sitä, että valitsijoilla on valmiutta arvioida

ehdokkaita tästä näkökulmasta." Suora vaali merkitsisi myös sitä, että äänestyspro-

sentti putoaisi nykyisistä sangen korkeista luvuista todennäköisesti 10 ja 20 välille.

Olemmeko tähän muutokseen valmiita ja halukkaita? Seurakuntalaiset valitsevat kirk-

kovaltuutetut, ja kirkkovaltuutetut, seurakuntien ja kirkon hallintoa ja toimintaa tunte-

vat luottamushenkilöt valitsevat kirkolliskokouksen. Kannatan tätä toimivaa järjes-

tystä. Kiitos yleisvaliokunnalle hyvästä esityksestä.

Edustaja Juntunen Sammeli: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kiitän ja onnitte-

len ja suorastaan ihailen yleisvaliokuntaa erinomaisesta mietinnöstä. Lisään kuitenkin

yhden mielestäni painavan perusteen sille, että edustaja-aloite saa raueta, ja se liittyy

tähän mietinnön kohtaan 39, Kirkon strategia, sivulla 12, ja siinä kohdassa on otettu

huomioon ansiokkaasti pari kirkon strategian kohtaa, jotka liittyvät tähän asiaan. Mie-

lestäni siihen voisi lisätä vielä yhden strategiaan liittyvän pointin, nimittäin sen, että

tuossa meidän kirkkostrategiassa on muistaakseni ensimmäisenä kohtana sellainen pai-

nopiste, että seurakunta on olemassa hengellistä elämää varten, ja se on aika hyvä pai-

notus. Mutta sitten kun katsotaan tuoretta tutkimusta "Haastettu kirkko", niin varmaan

muistatte siitä, että sen mukaan hengellinen elämä on suomalaisille kaikkein vähäisin

syy kuulua kirkkoon. Tärkein syy on kuulemma tutkimuksen mukaan se, että kirkko

pitää huolta hautausmaista. Tämän valossa voi kysyä, että edustaako Suomen kristi-

kansa kristillisyydessään aikuista uskoa, jotta voisimme siirtyä suoraan demokratiaan

kirkolliskokousvaalissa.

155

Toinen vastaava esimerkki: uudessa strategiassamme tullaan luultavasti sanomaan jo-

tain sellaista, että "nostamme kirkon sanoman esiin". Mutta voitaisiin kysyä, että edis-

tääkö siirtyminen suoraan kansanvaaliin kirkolliskokouksessa tätä painopistettä. Väi-

tän, että sen vaikutus olisi päinvastainen, ja perustelen sitä sillä, että Haastettu kirkko

-tutkimuksen mukaan suomalaisten usko kirkon sanoman keskeisimpiin totuuksiin on

romahtanut. Muistamme ehkä, että neljässä vuodessa noin 20 % vähemmän suomalai-

sista uskoo esimerkiksi sen, että Jeesus on noussut kuolleista. Joten on siis luultavaa,

että suorassa kansanvaalissa äänestettäisiin kirkolliskokousedustajiksi ihmisiä, jotka

pitävät kirkon keskeistä sanomaa yhä vähempimerkityksisenä. Mutta toisaalta, jos kir-

kolliskokoukseen valitaan edelleenkin välillisen demokratian kautta edustajia niiden

ihmisten joukosta, jotka jo ennestään haluavat olla seurakunnan luottamuselimissä,

niin on luultavaa, että kirkolliskokouksen arvostus kirkon sanomaa kohtaan pysyy kor-

keana. Ja se on strategiamme painopistealueiden kannalta suotavaa, ja se on myös Suo-

men kansan kannalta suotavaa.

Edustaja Korpela Marja-Leena: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat. Puhun

tässä kahdella äänellä, niin kuin ehkä huomaatte. Teksti on pääosin Mari Korhosen,

joka on estynyt olemasta täällä, ja itse olen ollut tässä tekstin muokkaamisessa mukana.

Yleisvaliokunta on paneutunut käsittelyssä olevaan asiaan pidempään kuin yönseudun

tunteina. Prosessi ei ole ollenkaan ollut yksinkertainen. Haluan kiittää valiokunnan pu-

heenjohtajaa ja koko valiokuntaa avoimesta, ja hyvinkin erilaisia näkökulmia hyväk-

syvästä ilmapiiristä. Emme suinkaan ole koko prosessin aikana olleet yksimielisiä,

mutta käsittelyn edetessä asiassa on löydetty perusteluja enemmän aloitteen raukea-

miseksi kuin sitä puoltavia asioita. Valiokunta on käynyt kattavasti läpi vuosien var-

rella asiaan liittyvää materiaalia. Asiasta on käyty pitkiä keskusteluja, ja hyvin erilai-

sista lähtökohdista. Valiokunta on kuullut asiantuntijoita, joista kirkkohallituksen Mari

Leppänen ja Iiris Kivimäki painottivat alustuksessaan muun muassa vaalien avoi-

muutta, julkisuutta sekä resursseja. En puheenvuorossani enää paneudu kustannuksiin,

koska ne on selkeästi tuotu esille valiokunnan mietinnössä, vaan nostan esiin pari aja-

tusta, jotka nousevat avoimuuden ja julkisuuden teemoista. Kun aloitetta luki ensim-

mäisen kerran, ajatus oli juuri se, että demokratiaa ja avoimuutta tulee lisätä, ja tässä-

hän olisi hyvä tapa. Keskustelun edetessä itse ymmärsin enemmän ajatuksen siitä, että

myös välillinen demokratia on demokratiaa, tämä on tullut esille jo pariin kertaan tässä

käsittelyssä. Näin sanoi Sami Borg, joka on valtakunnan vaaliguru.

Toinen varapuheenjohtaja: Pyydän siirtymään tänne puhujan paikalle, mikäli puheen-

vuoro jatkuu.

Edustaja Korpela Marja-Leena: Seurakuntavaaleissa saavat kaikki kirkon äänivaltaiset

jäsenet mahdollisuuden tuoda esiin oman mielipiteensä. Antaessaan äänensä ehdok-

kaalleen suorassa eli välittömässä vaalissa seurakunnan jäsenet luottavat siihen, että se

156

ääni tulee näkyviin ja kuuluviin jokaisessa kohdassa päätöksentekoa. Äänestäjät koke-

vat, että seurakuntavaaleissa valitut henkilöt omaavat sellaista asiantuntijuutta, joka

auttaa heitä tekemään päätöksiä oman seurakunnan ja koko kirkon hyväksi. Näin ollen

nämä asiantuntijat ovat vaikuttamassa myös kirkolliskokouksen kokoonpanoon. Osal-

lisuus minulle tarkoittaa paljon enemmän kuin annettu äänioikeus. Voisin kuvitella,

että jokunen muukin maallikko voisi yhtyä ajatukseeni. Osallisuus on mahdollisuutta

toimia seurakunnan arjessa, vapaaehtoistyöntekijänä, tapahtumiin osallistujana, ja mie-

lellään jopa osana näiden suunnitteluvaihetta. Minua jäsenenä kuullaan muissakin asi-

oissa kuin luottamushenkilöitä valittaessa. Osallisuus on aitoa läsnäoloa, vuoropuhelua

ja rinnakkain kulkemista, niin muiden seurakuntani jäsenten kuin työntekijöidenkin

kanssa. Seurakuntani jäsenenä minulla on mahdollisuus tehdä aloitteita seurakuntaneu-

vostolle, joka taas arvioi asiantuntijuutensa pohjalta ja seurakunnan näkökulmasta

asian tärkeyttä ja vie sen tarvittaessa eteenpäin. Meidän kirkko 2015 -strategian tavoit-

teena on vahvistaa jäsenyyden merkitystä ja luoda mielekkäitä toimintamahdollisuuk-

sia. Uskon, että seurakunnan jäsenille mielekkäimpiä kokemuksia ovat seurakunnan

arjessa tapahtuvat toiminnat. Tällöin tapahtuu aktiivista vuorovaikutusta, ja on mah-

dollisuuksia käydä keskusteluja seurakuntaan ja kirkkoon liittyvissä kysymyksissä.

Osallisuus tarvitsee pohjakseen avoimuuden ilmapiirin ja avoimen tiedottamisen eri-

laisia kanavia käyttäen. Itse koen, että demokratian ja osallisuuden kannalta vaikutta-

vimpia tapoja toimia seurakunnassa ovat arjen toiminnoissa, ei neljän vuoden välein

pidettävissä vaaleissa.

Edustaja Korhonen Johanna: Rakkaat edustajaystävät, tässä tapauksessa yleisvaliokun-

nan jäsenet, minulla on teille kysymys tästä työprosessista. Oliko kysymyksessä teidän

kokemuksenne mukaan tämmöinen aito, avoin ja älyllinen tiedonhankinta- ja keskus-

teluprosessi, jonka tuloksena te sitten hahmotitte ihan puhtaalta pöydältä tämän yhden

hyvän puolen ja kahdeksan huonoa puolta, jotka olette esitelleet tässä paperissanne; vai

oliko teillä jo heti siinä alussa vähän semmoinen tunnelma tai meininki, että ei me nyt

mahdeta kuitenkaan tämmöiseen ryhtyä? Tähän kysymykseen saa vastata mielellään

ihan kuka tahansa, joka tuntee vastaamiseen kutsumusta, paitsi ei Kari Latvus, joka ei

ollut siinä alussa mukana. Ja kuten tavallista, toivon erittäin rehellistä vastausta.

Piispa Jolkkonen Jari (vastauspuheenvuoro): Jokainen valiokunnan jäsen vastaa tietysti

omasta puolestansa. Minä huomasin tuossa myöskin edustaja Kari Latvuksen puheen-

vuorossa ensinnäkin haluan Kari Latvusta kiittää, että hän osallistui erittäin rakenta-

vasti tähän valiokunnan työskentelyyn - siis siinä puheenvuorossa, näin ymmärsin, esi-

tettiin, että tässä on taustalla kätkettyjä motiiveja, esimerkiksi tahdon puute ja oman

aseman varjelu. Itse en ole valiokunnan työskentelyn aikana havainnut kumpaakaan

näistä motiiveista. Ylipäätänsä tämän synodaalisen hengen ja identiteetin kannalta pi-

dän hyvänä sitä, että ei arvuutella toisten kätkettyjä motiiveja, vaan luotetaan kaikkien

vilpittömyyteen ja avoimuuteen, ja kirjoitetaan asiat paperille, arvioidaan argumentit

sellaisina kuin ne ovat, ja sitten niiden pohjalta tehdään päätös.

157

Edustaja Behm Sari: Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat edustajakollegat. Olen itse istunut

yleisvaliokunnassa, niin kuin pystytte sieltä papereistanne näkemään, ja halusin tulla

kertomaan hieman omaa kantaani asiaan kuitenkin vielä. Ensinnäkin olen hieman eri

mieltä edustaja Latvuksen kommentista, siitä, joka kuului, että meiltä puuttuisi kirkol-

lista tahtoa muuttaa vaalitapaa. Olemme täällä kirkolliskokouksessa monessa kohdassa

todenneet, että yhteiskunnassamme on viime vuosien aikana tapahtunut merkittävä

muutos. Kristinusko, jota kirkko edustaa, on vaeltanut yhä kauemmaksi kansalais-

temme ja äänestäjiemme tiedoista ja taidoista. Herää siis kysymys, miten niin sanottu

tavallinen kadunmies ja -nainen, perheenäiti ja -isä, ymmärtäisi, minkälaiseen tehtä-

vään hän edustajaansa äänestää. Juuri ja juuri pystytään ymmärtämään seurakunnan

paikallistasolla tapahtuvaa valtuuston ja kirkkoneuvoston toimintaa. Tähän väittä-

määni varmasti joku teistä edustajista lausuu, että elämme sivistysvaltiossa, ja että ali-

arvioin äänestäjien tietotaitoa. Teitä ei sen sijaan varmastikaan yllätä se, että vertaan

itseäni tähän niin sanottuun tavalliseen kaduntallaajaan, kun kerron, että ehdin itse

kirkkovaltuutettuna äänestää kirkolliskokousedustajaa ainakin kolmissa vaaleissa ym-

märtämättä ihan oikeasti, mihin ja millaiseen tehtävään edustajani äänelläni meni. Hä-

peäkseni joudun tunnustamaan, että en tiennyt kirkolliskokouksesta juuri mitään, en-

nen kuin itse, tulin varmaankin vahingonlaukauksena valituksi, tai kuten edustaja Nii-

ranen sanoi muistaakseni eilen, että tärkein vaihe on ääntenlasku, ja blankoja äänestys-

lippuja laitetaan laskentotilaisuuteen mukaan. Olen tullut valituksi kirkkovaltuuston

puheenjohtajaksi muun muassa seuraavan tapahtuman jälkeen: olin Savonlinnan pai-

kallisessa Citymarketissa toteuttamassa vaalitoimitsijana ennakkoäänestystä. Eräs lai-

tapuolen kulkija päätti mennä äänestyskoppiin. Häpeäkseni kuulin, ja niin kuin kaikki

muutkin siinä, jotka vaalitoimitsijoina olivat, hekin kuulivat, että hän puhui itsekseen

siellä vaalikopissa. Ja sieltä kuului suunnilleen tämän tapainen lause: "Tuo on hyvän-

näköinen emäntä, sitä äänestän, sillä on nätti punainen raita hiuksissa." Ja sen jälkeen

minusta tuli kirkkovaltuuston puheenjohtaja.

Edustaja Jalava Markku: Arvoisa puheenjohtaja, yleisvaliokunta on tehnyt todella hy-

vää työtä, ja on helppo yhtyä näihin kiitoksiin. Siinä mietinnössä on paljon mielenkiin-

toista tietoa, joka on koottu tässä yhteen, ja sitä voidaan käyttää myöhemminkin hy-

väksi. Asia on myös periaatteellisesti tärkeä, kuten piispa Jolkkonen totesi. Yhdyn

myös edustaja Latvuksen esittämiin näkökohtiin. Mietinnössä on historiallisten vaihei-

den kuvaus, joka osoittaa, että pikkuhiljaa on edetty kohden sitä jäsenten vaikutusmah-

dollisuuksien lisäämistä, ja se on ihan oikea suunta. Tässä mietinnössä nämä taloudel-

liset tekijät ovat kieltämättä vaikuttavia, mutta muilta osin siinä on paljon sellaista, joka

voidaan myös tulkita toisella tavalla, ja joka voi johtaa myös toisenlaiseen tulokseen,

ja nämä taloudellisetkin tekijät voivat menettää vaikutustaan. Suora vaikutusmahdolli-

suus lisää jäsenten osallisuutta, näin voi ainakin olettaa, enkä mielelläni ole väheksy-

mässä jäsenten kykyä ja arviointikykyä, mitä täällä on aika monen asian yhteydessä

158

tullut vastaan. Erityisesti haluan, kun tämä ei tällä kertaa kuitenkaan lähde toteutu-

maan, että tulevissa vaaleissa tämä kirkolliskokouksen valinta otetaan paremmin esiin,

jotta edustajat ja jäsenet tietävät, mistä on kysymys.

Edustaja Ketonen Matti: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Vain muutama näkö-

kohta. Kirkolliskokous orgaanina ja sen tehtävät, niin yllättävää kuin se onkin, ovat

monille varsin huonosti tunnettuja, jopa osalle äänioikeutta käyttäville luottamushen-

kilöille. Kuitenkin pääosin luottamushenkilöitten keskuudesta ehdokkaiksi asettautu-

vat ovat valitsijoille jotenkin tuttuja, ja nimenomaan heidän kristilliseen toimintaan

liittyvä aktiviteetti, joka edesauttaa päätöksentekoa heidän arvioidessaan ehdokkaan

sopivuutta kyseiseen tehtävään. Tiedotusta kirkolliskokouksen tehtävästä tulisi lisätä,

erityisesti kirkolliskokousvaalien alla, niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Vaa-

lien valmistelussa pitäisi lisätä ja tukea avoimuutta ehdokasasetteluvaiheessa. Itse vaa-

lissa pitäisi pyrkiä edesauttamaan ehdokkaitten tasapuolista ja riittävän monipuolista

esittelyä ja sen toteutumista.

Edustaja Räsänen Niilo: Arvoisa puheenjohtaja, yleisvaliokunnan jäsenenä on ollut ilo

kuunnella, kun valiokuntaamme on kehuttu. Kehuihin on ollut helppo yhtyä, kiitos

niistä. Niitä toki otetaan vastaan jatkossa lisääkin. Meillä on valiokunnassa ollut hyvä

henki, ja tekemisen ilo. Kiitos erityisesti puheenjohtajalle ja sihteerille, vaikka aika

hyviä me muutkin olemme tuossa työskentelyssä mielestämme olleet. Voin itse va-

kuuttaa, että talous- tai tekniset äänestysongelmat eivät ole olleet kovin painavia argu-

mentteja tässä työskentelyssä ja lopputuloksessa. Syyt ja argumentit ovat syvemmällä,

ne käyvät ilmi mietinnöstä.

Edustaja Kerola Raili: Arvoisa puheenjohtaja, edustaja Johanna Korhosen kysymyk-

seen vastaan avoimesti ja rohkeasti. Olen toiminut vähän yli 30 vuotta seurakunnan

luottamustehtävässä. Aika monet kerrat olen joutunut, tai päässyt, äänestämään ja va-

litsemaan kirkolliskokousedustajaa. Olen suuresta seurakunnasta, josta on mahdolli-

suus saada edustaja läpi, jos niin tahdomme. Alkuvuosina meidän seurakuntamme ta-

louspäällikkö oli ehdolla, ja yhdessä tuumin äänestimme hänet tänne kirkolliskokouk-

seen, hän oli ainakin kolme kautta. Seuraavassa vaiheessa tuli hyvin teistäkin monen

tuntema Pirjo Pyhäjärvi ehdokkaaksi. Olimme häntä äänestämässä joukolla tänne kir-

kolliskokoukseen, hän oli kolme kautta. Nämä hyvät kokemukset olivat minulla toki

mielessä, kun aloin käsitellä tätä aloitetta. Minulla oli ihan selkeä kanta siitä, että tämä

vallitseva käytäntö, vallitseva tapa on hyvä. En sitä kiertele, mutta kerron kuitenkin

sen, että hyvin avoimesti olen sitten myöskin näitä muita näkökohtia kuunnellut ja ot-

tanut vastaan, ja tällä tavalla asia on omalta kohdalta edennyt.

Edustaja Hallamaa Jaana: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kiitän yleis-

valiokuntaa hienosta mietinnöstä ja kannatan edustaja Jalavan huomiota siitä, että tätä

159

mietintöä ja siinä esitettyjä näkökohtia käytettäisiin myöhemminkin hyväksi. Mietin-

nössä ja näissä puheenvuoroissa on otettu esiin, että praktisten ja käytännöllisten, ja

taloudellisten, näkökohtien lisäksi tähän asiaan liittyy monia teologisia näkökohtia.

Esimerkiksi edustaja Koskenniemi kiinnitti huomiota siihen, että vertaus "kirkollisko-

kous on kirkon eduskunta" on sopimaton, ja hän puhui siitä, että valta kirkossa on Ju-

malalla. Minusta osoittaisimme nöyryyttä, jos myöntäisimme, että kyllä me täällä käy-

tämme valtaa, ja että kirkolliskokouksen monet menettelytavat, työmuodot, ovat kopi-

oita eduskunnan toimintatavoista.

Kun puhumme kirkolliskokouksesta ja toisistamme, tähdennämme aina sitä, kuinka

tärkeä kunnioittava suhtautuminen kollegoihin, kirkolliskokousedustajatovereihin,

muihin ihmisiin, on, mielipide-eroista huolimatta. Minusta tämä kunnioittava suhtau-

tumistapa on erittäin tärkeä myös, kun me puhumme kirkon jäsenistä. Ei ole sopivaa,

että me kirkon, seurakuntien edustajat, kirkolliskokousedustajat, puhumme halveksuen

ihmisistä, jotka ovat kirkon jäseniä - siitä, että heillä on väärä tapa tai väärä peruste

kuulua kirkkoon. Jos me suhtaudumme tällä tavalla, niin me emme ole paikkamme

arvoisia.

Yleisvaliokunnan mietinnöstä tulee aika hienolla tavalla esiin se, että osallisuus, osal-

listuminen ja demokratia, ne ovat monimuotoisessa suhteessa toisiinsa. On oikeastaan

aika irvokasta, että tilanteessa, jossa demokraattinen osallistuminen on kriisiytymässä

yhteiskunnassa, kirkossa ei olla päästy edes siihen kohtaan, että olisi se suora demo-

kratia saatu toteutetuksi. Tässä mielessä kirkko on jälkijunassa, mutta voi olla, että

tässä olisi nyt kirkolle jokin uusi mahdollisuus. Sen sijaan, että toteutetaan tämä suora

demokratia, lisättäisiin osallistumismahdollisuutta osallisuuden kautta. No kuinka se

voi tapahtua, sitä ei ole sen paremmin kirkon strategiassa kuin tässä mietinnössäkään

kyetty ratkaisemaan, ja sen vuoksi on hienoa, että tämän tyyppinen aloite tulee aika

usein kirkolliskokouksen pohdittavaksi. Toivon, että tätä asiaa ei unohdeta, vaan että

ehkä jo seuraava ehdotus on sellainen, että se aidosti lisää osallisuutta, kiinnostusta ja

halua vaikuttaa kirkon asenteisiin, ja vahvistaa meidän kirkolliskokousedustajien kun-

nioitusta kirkon jäseniä kohtaan. Kiitos.

Edustaja Aakko Antero: Arvoisa puheenjohtaja, valta kuuluu kansalle, niin kuin täällä

on todettu. Näin se toimii eduskunnassa, mutta toisaalta yhdyn niihin näkemyksiin,

joita täällä on esitetty, kirkko on erilainen yhteisö. Se on jäsentensä muodostama yh-

teisö, jolla on valta päättää siitä, millä tavalla meidän seurakuntamme toimii. Minua

kuitenkin on vähän ihmetyttänyt tässä keskustelussa se, että seurakunnan jäsenet voivat

valita seurakuntaneuvoston, yhteisen kirkkovaltuuston, suoralla vaalilla. Mutta kynnys

tulee sitten vastaan, kun pitää valita koko Suomen kirkon toiminnasta päättävästä eli-

mestä, eli kirkolliskokouksesta. Tänään on nähty ja kuultu täällä se, että asia on kipeä

monelle. Siellä tulee esille kysymyksiä, että pääsenkö minä sitten jatkoon. Ihan selvästi

on rivien välistä ollut luettavissa se, että minkälaisia ehdokkaita sitten hakeutuukin, jos

160

vaalit pidetään suoralla vaalilla. Minä puolestani uskon, että siinäkin tapauksessa ne

ehdokkaat olisivat niitä ihmisiä, samoja henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita kirk-

komme tulevaisuudesta. Eihän nyt valita välttämättä jotain valtuutettua, vaan se voi

olla myöskin ulkopuolinen henkilö, joka tulee tänne valituksi. Mutta totean tässä lo-

puksi vielä sen, että tämä aloite tulee varmasti toistumaan tulevaisuudessakin. Minun

osaltani se ei enää terveydellisistä syistä ole esillä seuraavalla vaalikaudella, sillä sa-

nontahan kuuluu, että kulutetaan vanhat loppuun, ja näin on se varmaan minun osaltani

tapahtunut.

Edustaja Latvus Kari: Puheenjohtaja, hyvät edustajat. Ensinnäkin piispa Jari Jolkko-

selle kiitos myös minun puolestani hyvästä yhteistyöstä ja rakentavasta puheenjohta-

juudesta. Yhteistyö on ollut hyvää koko ajan. Voimme perustaa siis keskinäisen kehu-

misen kerhon tässä kohtaa. Jos ymmärsin oikein piispa Jolkkosen kommentin, niin se

liittyi siihen, että ei tulisi spekuloida motiiveilla, joita ei mainita paperissa, joita ei ole

siinä mukana, ja tämä on varmaan ihan oikein. Mutta se, mikä siitä paperista puuttuu,

minkä havaitsin vielä jälkeenpäin kun se oli tehty, on se, että siinä ei arvioida, että mitä

erilainen vaalitapa vaikuttaisi vaalin tulokseen. Tämä on ihan vain havainto, että se asia

sieltä puuttuu. Tosiasia on kuitenkin, että kaikissa muutoksissa suurin kysymys on se,

että miten minulle käy. Miten minun herätysliikkeelleni käy? Ja se vaikuttaa sekä

keskusteluun, harkintaan, argumenttien etsimiseen, että päätöksen tekemiseen. Sen ta-

kia se on hyvä sanoa ääneen myös tässä keskustelussa.

Edustaja Simojoki Pekka: Arvoisa puheenjohtaja ja edustajatoverit. Ihan muutama

pieni ajatus vielä. Ymmärrän aloitteen idean, ja demokratia on aina arvo sinänsä.

Yleensä kannatan suoria vaaleja. Mutta tässä kysymyksessä ajattelen itse kyllä ihan

pragmaattisesti ja voisiko sanoa inhorealistisesti. Jos meillä kerta kaikkiaan on vai-

keuksia saada ihmiset ja seurakuntalaiset innostumaan tai kiinnostumaan edes oman

seurakunnan päättävän elimen vaaleista, kuinka heidät voisi saada aidosti innostumaan

jostakin kaukaisesta kirkolliskokouksesta? Itse olen varmaan aina ollut vähän keski-

vertoseurakuntalaista aktiivisempi kirkon asioissa, mutta kokemukseni on ihan sama

kuin edustaja Behmillä. Häpeäkseni tunnustan, että kirkolliskokous oli totaalisen vieras

asia ja edusti jotain kankeaa ja etäistä byrokratiaa ennen kuin itse tänne ystävien keho-

tuksesta jouduin, tai siis pääsin. Minun puolestani tämä vaalitapa saa pysyä entisel-

lään. Kiitos.

Edustaja Palmu Pasi: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat. Kun edustaja Jo-

hanna Korhonen kyseli kätkettyjä motiiveja, mahdollisia sellaisia, niin jokainen meistä

varmaan joutui itsetutkistelupaikalle. Ainakin se olisi rehellistä, kun kerran näin kysy-

tään. Tai hän osoitti kysymyksensä tietenkin yleisvaliokunnalle, mutta otin siitä itsel-

lenikin. Minun on tunnustettava, että kyllä suora kansanvaali arveluttaa minua ja pe-

lottaa myös. Näin itsetutkistelun jälkeen joudun toteamaan. Miksi? Pelottaako siis de-

mokratia, pelottaako tuo mahdollinen vaalitulos, johon Latvus äsken viittasi, eli että

161

itse en ole täällä istumassa tai oma intressiryhmäni menettää vaikutustaan? Yritän kat-

soa asiaa vähän laajemmin. Tämä on ainakin rehellinen pyrkimys. Kun joskus laulettiin

"Ei muuta valtiasta, luojaa kuin kansa kaikkivaltias", kyllä tuossakin laulussa tietyt

kaiut kantautuvat tänne saakka. Sen sijaan kirkko edustaa ihan toisenlaista arvoa, toi-

senlaista tarkastelutapaa. Kirkolla on aikaa, sanotaan. Ja kun tätä kirkollista päätöksen-

teon hitautta ja kankeutta on siunailtu ja itsekin olen joskus ollut siihen kovin turhau-

tunut, samalla olen ymmärtänyt, että tässä on myös tietty siunaus, tietty kirkon voima.

Miltä kirkko näyttäisi nyt, jos suora kansanvaali olisi toteutettu 1930-luvulla kirkos-

samme? Tai millainen synodi täällä olisi istunut vauhdikkaalla 70-luvulla. Joku sanoo

ensimmäiseen kysymykseen: "hyi", ja jälkimmäiseen: "jes!" Toinen sanoo ensimmäi-

seen: "aika hauska ajatus", ja jälkimmäiseen: "ei ikinä". Juuri tämä päätöksenteon tietty

hitaus ja kankeus on varjellut meitä ajassa liikkuvilta lastentaudeilta. Siksi tällainen

erityinen järjestely. Meitä pitää suojella, ei ehkä niinkään kansalta vaan joskus myös

itseltämme. Muistan, kun lapsena oltiin pitkällä automatkalla ja kyseltiin takapenkiltä:

"Koska ollaan perillä? Joko ollaan perillä? Kuinka kauan vielä? Iskä, aja vähän lujem-

min!" Ehkä ikä on helpottanut tätäkin tautia. On mukava istua joskus vähän pidempään

ja tuumailla ja katsella. Ja jos synodi tarkoittaa yhteisellä ja samalla tiellä olemista,

edetään sitten, eikä kiiruhdeta perille pääsemistä. Siinä tulee muuten "rumihia", jos

liian nopeasti yritetään painaa.

Edustaja Korhonen Johanna (vastauspuheenvuoro): Kiitoksia. Tarkennan kysymys-

täni, jonka luulin olevan erittäin selkeä, mutta joka ilmeisesti ei ollut. Itse asiassahan

minä en lainkaan kysynyt kenenkään kätkettyjä motiiveja, vaan kysyin sitä että oliko

kysymyksessä aidosti avoin työprosessi vai sellainen, jonka lopputulos ikään kuin vä-

hän leijui ilmassa jo siinä vaiheessa kun siihen työhön vasta ryhdyttiin. Olen Jolkkosen

kanssa erittäin paljon samaa mieltä siitä, että olivat ajatukset ja motiivit ihan mitä ta-

hansa, tärkeintä on oppia tässä kulttuurissa puhumaan niin, että kaikki tuovat ajatuk-

sensa erittäin täsmällisesti ja selkeästi ja selväsanaisesti julki, ja yritän kaikessa omas-

sakin esiintymisessäni kaikella tarmollani pyrkiä siihen, että puheissani ei ole minkään-

laisia kätkettyjä motiiveja, vaan aina kerron hyvin täsmällisesti sen, mitä yritän sanoa.

Edustaja Toivio Heikki: Arvoisa puheenjohtaja. Voin oikeastaan samalla vastata edus-

taja Korhosen kysymykseen, koska olen yleisvaliokunnan jäsen. Voin tässä todeta sen,

että asian käsittely on nimenomaan tapahtunut avoimesti ja nimenomaan siten, että kun

asiaa lähdettiin käsittelemään, ei ollut mitenkään selvä tämä lopputulos. Siellä oli ni-

menomaan juuri päinvastaisia käsityksiä. Se, että on päädytty kuulemisten kautta, asi-

antuntijoiden kuulemisten kautta tällaiseen yksimieliseen ehdotukseen, nimenomaan

kertoo minusta jotain hyvää ja positiivista tästä valiokunnasta, että siellä voidaan to-

dellakin olla täysin päinvastaisia mieliä asiasta ja hakea asioiden perusteluja ja päätyä

sitten yksimielisesti tällaiseen kantaan.

162

Edustaja Jalava Markku: Arvoisa puheenjohtaja. Kari Latvuksen kysymys innoitti

vielä ottamaan yhden näkökulman tähän. Kari kysyi, mitä tämä vaalitavan muutos ken-

ties vaikuttaisi kirkolliskokouksen kokoonpanoon. Voidaan myös kysyä, vaikuttaisiko

se niihin asioihin jollain tavalla. Matka jäsenten enemmistöstä on varsin pitkä tänne

Turun opiston kokoussaliin. Tiedämmekö, tunnemmeko olosuhteita, jotka siellä ken-

tällä vallitsevat? Ovatko päätöksemme sellaisia, että ne ovat parhaat jäsenten enem-

mistön ja kirkon suhteen? Voidaan myös tehdä vastakysymys, että jäsenten pako, tämä

on vähän spekulatiivinen kysymys, mutta että voiko se jotenkin heijastella sitä, että

meillä ei ole kontaktia jäseniin. Sitä parantaisi se, että vaalitapa olisi suorempi.

Edustaja Tynjälä Toive: Arvoisa puheenjohtaja. Hyppäsin liikkuvaan junaan tuolla

yleisvaliokunnassa, ja kun ensimmäisen luonnoksen sain tästä mietinnöstä, minun oli

pakko kysyä, että pelkäättekö te omaa paikkaanne täällä. Siitä lähti se pyöritys sitten

menemään eteenpäin täällä kovalevyllä, että mikä se on se oikea linja. Minua nyt hiu-

kan ihmetyttää se, että täällä ei yhtään, jos ei nyt sitten tätä Korhosen kysymystä vähän

kuin ota sellaiseksi epäileväksi tätä välillistä vaalia kohtaan ja tätä mietinnön tekstiä

kohtaan, niin kukaan ei ole ollut sitä mieltä, että aivan hulluja tuo yleisvaliokunta pu-

huu. Tästä juonnan sellaisen ajatuksen, että ei mene kovin pitkään, kun vastaavaa aloi-

tetta taas täällä kuitenkin käsitellään.

Edustaja Kerola Raili: Puheenjohtaja. Äsken puhuin vähän vajaasti tai jätin sanomatta

sen, että kun me keskitimme äänemme tietylle henkilölle, me näimme, että tämä hen-

kilö on nimenomaan meidän seurakunnan edustaja, niin kuin tässä piispa Jolkkosen

puheessakin tuli, että me valitsimme edustajan omasta seurakunnasta kirkolliskokouk-

seen.


Toinen varapuheenjohtaja: Keskustelun aikana on käytetty 25 puheenvuoroa, mutta

muutosesityksiä tähän yleisvaliokunnan ponteen ei ole tehty.

Yleisvaliokunnan mietintö oli tullut hyväksytyksi.


nen sekä uusi kirkon vaalijärjestys, lakivaliokunnan mietintö 3a/2013 kirkkohal-

lituksen esityksestä 1/2013 (Jatkettu I käsittely)

Toinen varapuheenjohtaja: Kysymys on siis kirkkohallituksen esityksestä, joka palau-

tettiin valiokuntaan uudelleen käsiteltäväksi. Kirkolliskokouksen työjärjestyksen 41

§:n mukaan: "Jos valiokunta ehdottaa muutoksia kirkolliskokouksen päätökseen, päät-

163

tää kirkolliskokous niiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä, minkä jälkeen ensimmäi-

nen käsittely julistetaan päättyneeksi. Jos valiokunta yhtyy kirkolliskokouksen päätök-

seen, ei keskustelua asiasta enää sallita vaan puheenjohtaja toteaa ensimmäisen käsit-

telyn päättyneeksi." Nyt valiokunta ei ole yhtynyt sellaisenaan eilen kirkolliskokouk-

sen tekemään päätökseen, joten käymme keskustelun tästä ponnesta ja päätämme sitten

sen jälkeen asian. Keskustelu asiasta ja päätösponnesta käydään samanaikaisesti.

K e s k u s t e l u

Edustaja Savela Antti: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Puheen-

johtaja jo selosti, mistä nyt on kysymys ja mikä asia on käsillä. Tarkkaavainen lukija

voi huomata tästä lakivaliokunnan mietinnöstä, että kirkolliskokouksen eilen tekemä

päätös ei valiokunnassa erityisiä hurraahuutoja herättänyt siitä, että täällä salissa olisi

tapahtunut suuri valaistuminen tässä asiassa. Kysymys on postiäänestyksen käyttöön-

ottamisesta, ja valiokunta on halunnut mietinnössään avata näitä muutamia keskeisiä

vaaliperiaatteita, ja mitä postiäänestys merkitsee niiden kannalta. Postiäänestys mer-

kitsee poikkeusta yleisestä vaaliperiaatteesta, jonka mukaan äänestämisen on tapahdut-

tava vaaliviranomaisen edessä, jolla pyritään turvaamaan vaalien yleinen luotettavuus,

äänestäjän oikeus ja mahdollisuus ilmaista vapaa tahtonsa, sekä varmistamaan vaali-

salaisuuden toteutuminen. Kun hyväksytään postiäänestys, se merkitsee samalla sen

hyväksymistä, että vaalien yleinen luotettavuus heikkenee ja riski väärinkäytöksille

vaaleissa kasvaa. Tämä kysymyshän voi näyttäytyä tekniseltä, käytännölliseltä asialta,

mutta kun sitä tarkastelee näiden vaaliperiaatteiden kannalta, kysymyksessä on itse asi-

assa periaatteellisesti aika suuresta ja merkittävästä asiasta. Lakivaliokunta on mietin-

nössään tuonut esille niitä seikkoja, jotka puoltavat valiokunnan aikaisempaa kantaa,

ja sitten niitä seikkoja, joilla voidaan puoltaa kirkolliskokouksen päätöstä. Yön yli val-

vottuaan lakivaliokunta otti sitten lusikan kauniiseen käteen tarkasteltuaan tätä äänes-

tystulosta ja päätti yhtyä kirkolliskokouksen päätökseen. Lakivaliokunta ei kuitenkaan

sellaisenaan voinut hyväksyä kirkolliskokouksen päättämää pykälän sanamuotoa.

Siinä oli epätarkkuuksia ja käsitteitä, jotka aiheuttivat tulkintaongelmia. Tämän vuoksi

lakivaliokunta ryhmitteli pykälän tekstin uudelleen ja täsmensi sen sanontoja. Pykälä

on kirjoitettu nyt sillä tavalla, että se vastaa kirkolliskokouksen päätöksen tahtoa, joka

eilen täällä salissa tuli esille. Mietintö sisältää ponsiesityksen kirkon vaalijärjestyksen

§ 80:ksi.


Lakivaliokunnan mietintö ja 80 § oli tullut hyväksytyksi. Asian ensimmäinen käsittely

päättyi.

164




kirkon vaalijärjestys, lakivaliokunnan mietintö 3 ja 3a/2013 kirkkohallituksen esityk-

sestä 1/2013 (II käsittely)

Pappisasessorin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen, yleisvaliokunnan mietintö

4/2013 hiippakuntavaltuustoesityksestä 2/2013


165

________

Perjantaina 8 päivänä marraskuuta 2013 klo 9.15

PÄIVÄJÄRJESTYS



nen sekä uusi kirkon vaalijärjestys, lakivaliokunnan mietintö 3 ja 3a/2013

kirkkohallituksen esityksestä 1/2013 (II käsittely)

2. Pappisasessorin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen, yleisvaliokunnan

mietintö 4/2013 hiippakuntavaltuustoesityksestä 2/2013

II Pöydällepanoja

Puhetta johti arkkipiispa Kari Mäkinen.

LOMANPYYNTÖJÄ

Puheenjohtaja: Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä perjantaina 8.11. kello

10 alkaen välttämättömän matkan vuoksi anoo Pekka Niiranen.

Myönnettiin.

Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi edustajat Peter Lindbäck, Olli-Pekka Silf-

verhuth, Pertti Rajala, Erkki Kujala ja Heikki Sorvari.



nen sekä uusi kirkon vaalijärjestys, lakivaliokunnan mietintö 3 ja 3a/2013 kirk-

kohallituksen esityksestä 1/2013 (II käsittely)

Puheenjohtaja: Kysymyksessä on siis asian toinen käsittely. Se tarkoittaa sitä, että tässä

äänestämme lakivaliokunnan mietinnön ponsien hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

Koska on kysymys kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muuttamisesta, näitten ponsien hy-

väksyminen vaatii 3/4:n määräenemmistön. Halutaanko käyttää puheenvuoroja pon-

sien hyväksymisestä tai hylkäämisestä?

166

Puheenvuoroja ei pyydetty.


Puheenjohtaja: Ne, jotka kannattavat ponsien hyväksymistä, äänestävät "jaa"; jos "ei"

voittaa, ponnet ovat tulleet hylätyiksi.



Puheenjohtaja: Äänestyksessä on annettu 103 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä, 1 tyhjä ja poissa 5.

Lakivaliokunnan mietintö oli tullut hyväksytyksi.

29 § Pappisasessorin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen, yleisvaliokunnan mie-

tintö 4/2013 hiippakuntavaltuustoesityksestä 2/2013

Puheenjohtaja: Tässä mietinnössä on yksi ponsi, käydään keskustelu mietinnöstä ja

ponnesta samanaikaisesti.

K e s k u s t e l u

Piispa Jolkkonen Jari: Arvoisa puheenjohtaja, kuten tästä mietinnöstä käy ilmi, yleis-

valiokunta pitää tätä aloitetta hyvänä, ja esittää, että se päätetään lähettää piispainko-

koukselle tutkittavaksi ja toimenpiteitä varten tässä mietinnössä mainituilla peruste-

luilla. Jos halutaan kasvattaa potentiaalisten pappisasessoriksi kelpoisten pappien jouk-

koa, on kaksi vaihtoehtoa: joko alennetaan pätevyysvaatimuksia tai sitten laajennetaan

määritelmää viroista, jotka tuovat tämän kelpoisuuden pappisasessoriksi. Valiokunta

on ollut tässä myöskin aloitteen kannalla siinä, että ylemmästä pastoraalista on syytä

pitää kiinni, ja sen takia on ehkä parempi, että laajennetaan määritelmää viroista, jotka

tuovat kelpoisuuden pappisasessoriksi. Tälle aloitteelle on ilmeinen tarve muun mu-

assa sen takia, että kirkkoherran ja kappalaisen virkojen määrät ovat viime aikoina ol-

leet laskusuunnassa.

Edustaja Orsila Markku: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Täällä käytiin

eilen sellaista keskustelua, ei tämän asian yhteydessä vaan aivan muissa, että olisi hyvä

kätketyt motiivit tuoda hyvin esiin. Minua itseäni täällä hauskuutti, kun tässä asessori-

asiassa kävin vähän aikaisemmin sanomassa tuolla pöntössä, että olen tutkistellut it-

seäni, ja sitten sen jälkeen sanoin, että olisihan se komiaa. Muutamat teistä ovat tuolla

167

käytävällä kommentoineet tätä keskustelua, mutta yritän nyt aivan avoimesti sanoa,

että suurimmat fantasiani ja toiveeni elämässä liittyvät ihan muihin juttuihin.

Oikeastaan yksi asia-asia tuli tähän vielä mieleen näiden kätkettyjen motiivien lisäksi.

Niitä on muuten aika hankala joskus tutkia, sitäkin eilen mietin ihan vakavissani, että

se on aika hankalaa puuhaa. Elämässä saattaisi ollakin kauhean selkeätä, jos oikeasti

olisi mahdollista, että minäkin pääsisin ihan loppuun asti selville kaikista motiiveista.

Tai sitten elämä olisi aika tylsää.

Pitääkö vielä tähän vaaliasiaan lisätä semmoinen elementti, vähän niin kuin piispoille

mietittäväksi, että jos olisi myös mahdollista kieltäytyä tästä ehdokkuudesta, niin kuin

eilen jo vähän sanoin, niin sehän voi joskus olla ihan kauhean järkevääkin, jos on

vaikka juuri valittu uuteen kirkkoherranvirkaan, ja on paineinen työtilanne, niin voisi

sanoa, etten ole tällä hetkellä käytettävissä tähän asessorinvaaliin. Tämä toisi nyt ehkä

lisää mahdollisuuksia, jos näitä ehdokkaita jatkossa on lisää. Tämä mietintö on hyvä,

ja tässä todella käy myös ilmi se, miten vaativia tehtäviä asessorit hiippakunnissa hoi-

tavat. Tämä mietintö tarjoaa nyt mahdollisuuden edetä tässä asiassa. Joku asessoreista

kertoi myös tähän, kun tästä vaalista ei voinut kieltäytyä, vaan kaikki ovat aina ehdolla,

niin lehdessä lukee - kun on vähän sovittu, että älkää nyt minua äänestäkö - saattoi olla

uutinen, että joku pappi sai nolla ääntä tai yhden äänen, ja joutui sitten selittelemään,

että miksi niitä ääniä ei tullut.

Asessori Viitala Arto: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokoustoverit. Asessorin

roolista käsin muutama sana tähän asiaan. Kannatan lähtökohtaisesti tätä hyvää mie-

tintöä ja sen esitystä siitä, että tämä kelpoisuusvaatimus säilytetään, ja kuitenkin läh-

detään sitten tutkimaan, että saataisiinko se asessorijoukko, tai kandidaattien joukko,

suuremmaksi. Eli tutkinto on hyvä, jostakin syystä sitä aika niukasti on lähdetty suo-

rittamaan. Asessorikelpoisten joukko on pieni, ja laatu ehkä sitten sen mukainen. Mutta

aina se on löytynyt. Sanoisin sen, että Lapuan hiippakunnassa on hyvin lähdetty nyt

rohkaisemaan tämän tutkinnon suorittamiseen, ja tukemaan siihen on tämmöinen re-

formaation juhlavuoden projekti, johon täällä on jo viitattukin, eli se olisi hyvä vinkki

muihinkin hiippakuntiin. Olennainen kysymys tässä tulee olemaan se, että kuinka sitä

joukkoa laajennetaan. Pidän hyvänä ainakin sitä rajausta, että pitää olla seurakunnan

tai seurakuntayhtymän virassa, eli se varmistaisi sen, että kapitulissa on sitä seurakun-

taosaamista. Jos se menee siitä laajemmalle järjestöt ja eläkepapit ja muut niin

sinänsä varmasti löytyisi pätevää joukkoa, mutta jäisi tämä kytkentä pois, että tulee se

seurakunnan osaaminen kapituliin.


Puheenjohtaja: Keskustelun aikana ei ole tullut yleisvaliokunnan päätösehdotuksesta

poikkeavia ehdotuksia.

168

Yleisvaliokunnan mietintö oli tullut hyväksytyksi.

30 § Istuntokauden päättäminen

Arkkipiispa Mäkinen Kari: Arvoisat edustajat, ärade ombud, tämä istuntokausi on nyt

asioitten osalta saatu päätökseen, ja työskentely on siis tältä erää tehty. Jos katsoo tätä

kautta, näitä päiviä, ja sitä työtä, mitä täällä on nyt tehty, niin arvelen, että tätä kirkol-

liskokousistuntokautta tuskin tullaan kirkkohistoriassa mainitsemaan sellaisena, joka

käänsi kirkon toiseen suuntaan, saati, että se olisi kääntänyt maailmaa jotenkin toiseen

suuntaan. Mutta sen sijaan täällä on tehty paljon arjen työtä, senkaltaista työtä, joka

kuljettaa ja kantaa kirkkoa eteenpäin. Osa siitä työstä, itse asiassa aika keskeinen osa

tällä kertaa, on ollut kirkolliskokouksen oman identiteetin hahmottamista. Se on tullut

esiin silloin, kun on käyty lähetekeskustelua keskushallinnosta, kun on käsitelty mää-

räenemmistösäännöksiä, kun on käsitelty kirkolliskokousvaaleja. Kaikki se on ollut

jollain tavalla tällaista kirkolliskokouksen oman identiteetin hahmottamista, että mikä

tämä oikeastaan on? Mitä me olemme tekemässä? Mikä on meidän suhteemme muu-

hun kirkon todellisuuteen? En sano yksin muuhun kirkon organisaatioon, vaan muuhun

kirkon todellisuuteen.

Tässä työskentelyssä on taustalla ollut oikeastaan sellainen teema, joka on pysyvää

kirkolliskokouksen tematiikkaa. Se on kysymys muutoksesta ja pysyvyydestä, myös-

kin kirkolliskokouksen oman työskentelyn ja oman identiteetin kannalta. Syystä, jota

en kykene selittämään, olen tämän viikon aikana tätä keskustelua kuunnellessani ja tätä

työskentelyä seuratessani ajatellut vanhaa virsikirjaa, siis vuoden 1701 virsikirjaa. En

sitä, joka on aika nuori ja joka jäi pois käytöstä nykyisen virsikirjan hyväksymisen

yhteydessä, vaan sitä 1701 virsikirjaa, joka oli käytössä lähes 200 vuotta.

Ajattelen ensinnäkin, että se on merkitykseltään kenties suurin suomalainen kirja kos-

kaan. Se oli rahvaan ensimmäinen kirja, joka löytyi pienimmästäkin talosta. Painoksia

oli tuon ajan kirjallisessa kentässä no niitten määrää ei oikeastaan kukaan tiedä, olen

kuullut arvion, että koko painosmäärä olisi ollut toistasataa tuhatta, joka tuossa kirjal-

lisessa ympäristössä, siis 1700-luvulla erityisesti ja vielä 1800-luvun alkupuolella, oli

aivan käsittämättömän huikea määrä verrattuna kaikkiin muihin kirjoihin. Mutta silloin

kirjallinen maisema oli toinen. Siinä ympäristössä oikeastaan, almanakkaa ja joitakin

rukouskirjoja lukuun ottamatta, ei juuri muita kirjoja tavallisten ihmisten käytössä ol-

lut. Ja mikä muutos on tähän hetkeen, jolloin Twitter heijastuu tuonne seinälle! Me

olemme sen kaltaisen julkisuuden ja myöskin kirjamäärän ympärillä, jossa kirjan elin-

ikä saattaa olla muutaman kuukauden, ei aina sitäkään, ja yksi kirja hukkuu valtavaan

jatkuvasti vaihtuvien virikkeiden ja kirjojen mereen. Tämän keskellä tällä hetkellä,

myöskin tämän kirkolliskokouksen aikana, käsikirjavaliokunta on miettinyt, mitä on

169

tässä ympäristössä virsikirja. Joka tapauksessa se on nyt kokonaan toisenlaisessa ym-

päristössä kuin tuo 1701 virsikirja.

Se vanha virsikirja oli itse asiassa enemmän kuin virsikirja. Suurin osa painoksesta oli

sellaisia, joita kutsuttiin Sielun tawaraksi. Se otsikko kuului tarkkaan ottaen näin, vä-

hän vaihdellen: Suomalaisten Sielun tawara, joka kaksikymmendä kirjaa sisälläns pitä,

kuninkaallisen majesteetin armollisimmasta käskystä Turun duomiokapitulin ylitsekat-

somisen ja kelvolliseksi löytämisen alla, vastuudest suurimmalla ahkeruudella ojettu.

Toisin sanoen vanhaa virsikirjaa ei hyväksynyt kirkolliskokous, koska kirkollisko-

kousta ei ollut. Vanha virsikirja joka ei siis ollut ensimmäinen suomalainen virsikirja,

mutta se kaikkein merkityksellisin se oli "kuninkaallisen majesteetin armollisim-

masta käskystä". Tämä kertoo myös kirkko-valtio-suhteitten muutoksesta ja kirkon si-

säisen organisaation muutoksesta. Siis silloin riitti, että se oli "Turun duomiokapitulin

ylitsekatsomisen ja kelvolliseksi löytämisen alla". Tällä hetkellä kun teemme virsikir-

jaa, ja virsikirjan lisävihkoa, niin kirkolliskokous on se, joka tulee arvioimaan virsikir-

jaa. Se on siis kirkolliskokouksen "ylitsekatsomisen ja kelvolliseksi löytämisen alla".

Sielun tawara -kokonaisuus, siis 20 kirjaa Sielun tawara sisälsi paljon muutakin kuin

virsikirjan: se sisälsi kalenterin, pysyvän kalenterin, josta näkyi kuun nousut ja laskut

muun muassa; se sisälsi vuotuisen ajantiedon, siis sellaisen ajantiedon, joka oli krono-

loginen maailmanhistoria, josta näki, minä vuonna oli ollut isoja katovuosia. Muun

muassa muistan painoksessa se vaihtui aina vähän, koska aika kului eteenpäin

eräästä 1700-luvun lopun kirjasta on jäänyt mieleen se, että siinä isonvihan ajalta sa-

notaan, että vuonna 1712 oli "suuri tappelus venäläisten kanssa". Ja sitten se sisälsi

Vähän katekismuksen, kirkkovuoden raamatuntekstit, siis evankeliumikirjan, ja ru-

kouksia eri elämäntilanteisiin, siis hyvin laajan rukousosaston, josta löytyi valmis ru-

kous erilaisiin elämäntilanteisiin, oli kyse vaikka lapsen syntymästä, sairaudesta, kato-

vuodesta, hallasta siellä on muun muassa rukous "Koska ukkoinen jylisee". Siellä on

rukous yritin nimittäin miettiä, että olisiko siellä jokin rukous, joka sopisi kirkollis-

kokouksen päätökseen erityisesti, mutta koska kirkolliskokouksen päätösrukousta ei

ole, ajattelin, olisikohan se ollut se, joka on otsikoitu "Rukous, koska jollekulle kaikki

hyvin käy". Mutta sitten kun katsoin sitä tarkemmin, niin ehkä se ei kuitenkaan sovellu

tähän.

Siitä huolimatta, että muutos on tavattoman iso, kun vertaa siihen aikaan, niin useita

samoja virsiä veisaamme edelleen. Evankeliumikirja tuntuu kovin tutulta. Ja edelleen

kannamme samaa perintöä, vaikka kovin toisenlaisessa kontekstissa. Sama Kristus, sa-

mat ihmisen peruskysymykset, viime kädessä sama ihminen Jumalan edessä. Sama ar-

moon kurottaminen, joka on meillä nyt. Mutta se, mikä käy ilmi, ja siihen liittyy tämä

"koska jollekulle kaikki hyvin käy" on, että tuota kirjaa kun lukee, huomaa, miten

elämä oli paljon karumpaa, elämän olosuhteet ankarammat, elämä kovempaa, leipä ko-

vemmassa. Ja nyt me nukumme pehmeämmillä vuoteilla, ja syömme paremmin,

170

olemme paremmin vaatetettuja, meillä on sisällä lämmintä. Se on tavattoman suuren

kiitoksen aihe. Sellainen ympäristö, jossa me voimme tällä hetkellä tehdä kirkon työtä

ja tehdä kirkon päätöksiä. Samalla ajattelen, että jotain siitä elämän karuuden kohtaa-

misesta, joka heijastuu vanhassa virsikirjassa, on sellaista, joka on paitsi puhuttelevaa,

niin myöskin opiksi otettavaa.

Syystä tai toisesta olen tämän viikon aikana palannut kirkolliskokousta ajatellessani

vanhan virsikirjan maailmaan. Ja kun ajattelen tätä lämpöä, siis fyysistä lämpöä, jonka

keskellä olemme, niin paitsi että haluan kiittää Turun kristillistä opistoa ja sen henki-

lökuntaa kaikesta siitä, millä tavoin meidän työskentelymme täällä on mahdollistettu,

kerron vielä yhteydenpidosta, joka meillä oli opiston rehtorin Tapani Rantalan kanssa

ennen kirkolliskokouksen alkua. Oli nimittäin niin, että olin suunnitellut viime viikolla,

kun valmistelin avauspuhetta, että olisin siinä esittänyt senkaltaisen ehdotuksen, joka

olisi ollut pieni symbolinen teko. Ja se olisi ollut se, että tämän kirkolliskokousviikon

ajaksi tämän salin lämpötilaa olisi laskettu yhdellä tai kahdella asteella. Karkean las-

kelman perusteella, johon tietysti vaikuttavat monet asiat, se ei ollut sitten lopulta mi-

kään hiottu laskelma - asiantuntijalaskelmien mukaan se olisi merkinnyt, yhden asteen

laskeminen, arviolta viiden kilon hiilidioksidin määrän säästämistä, siis hiilidioksidi-

päästön vähenemistä päivässä. No ehdotin tätä, kysyin Tapani Rantalalta, että onnis-

tuisiko. Tapani Rantala vastasi, että ajatus ei ole ollenkaan huono, sen takia, että ym-

päristökysymyksiin liittyvät puheet ja ajatukset jäävät usein hurskaiksi toivomuksiksi,

ja hän kirjoitti, että olisi helpompaa ja tehokkaampaa, jos voisimme vaikkapa laskea

Pietarin lämmityskuluja, mutta niihin meillä ei ole toimivaltaa. Tähän meillä olisi ollut

toimivaltaa, mutta sitten konkreettisesti ajatus ei välttämättä olekaan hyvä. Nimittäin

tämän nykyisen päärakennuksen kohdalla on Tapani Rantalan mukaan kysyin,

voinko tämän kaiken kertoa, ja hän sanoi, että ilman muuta - nykyisen päärakennuksen

kohdalla on se ongelma, että ikkunat ja ikkunaseinät eivät pidä tarpeeksi hyvin lämpöä

sisällään. Ja siitä seuraa se, että erityisesti työhuoneet jäähtyvät, ja ilman lisälämmitti-

miä työhuoneissa on usein noin 1617 asteen lämpötila. Jos lämpöä ryhdytään laske-

maan, työskentelyolosuhteet tässä talossa monin paikoin olisivat käyneet mahdotto-

miksi, tai sitten olisi tarvittu lisälämmittimiä, joitten vaatima energia olisi mahdollisesti

syönyt sen hyödyn, mitä tästä olisi tullut. Näin ollen en tehnyt tätä ehdotusta. Mutta

sitten sain myöskin Tapani Rantalalta tiedon siitä, että täällä talossa aiotaan tehdä re-

montti, mahdollisesti ensi vuonna, jonka yksi tärkeä ulottuvuus on tämän lämpötalou-

den ja energiatalouden parantaminen. No, siis tämä oikeastaan kertoo sen, miten vai-

keitten ja monimutkaisten asioitten kanssa olemme tekemisissä silloin, kun yritämme

ottaa konkreettisia askeleita vaikkapa ilmastonmuutoskysymyksessä. Siitä huolimatta

jätän teille mietittäväksi, olisiko teillä seurakuntataloissa ja kirkoissa mahdollista las-

kea lämpötilaa yhdellä tai kahdella asteella, jolla olisi jo huomattava vaikutus.

171

Yksi työrupeama on siis päätöksessä. Se on jättänyt jäljen, niin kuin meidän elämämme

jättää jäljen, myöskin ympäristöön ja ilmastoon. Ja se on jättänyt jäljen meihin. Ja ar-

velen, että työrupeama, vaikka se ei ole ollut kaikkein intensiivisimpiä, joita meillä on

ollut, se on myös tarvinnut ja vienyt teiltä energiaa ja voimia. Toivon, että teillä on

tämän jälkeen aikaa ja tilaa hengittää rauhassa, levätä, sulattaa kaikkea sitä, mitä täällä

on tapahtunut, ja antaa Jumalan tehdä työtä itse kussakin. Niin kuin meissä tekee työtä

kaiken tämän muutoksen, kaikkien sen vaikeuksien keskellä, kaikkivaltias ja armolli-

nen Jumala. Kiitos siis teille, arvoisat edustajat, tästä viikosta. Kiitos erityisesti vara-

puheenjohtajille, pääsihteerille, puhemiesneuvostolle, joitten kanssa olemme läheisesti

työskennelleet, valiokuntien puheenjohtajille ja sihteereille. Koko kirkolliskokouksen

henkilökunnalle, tiedotukselle, kaikille teille, jotka olette mahdollistaneet tämän viikon

työskentelyn ja tehneet siitä yhden osan kirkon arkista matkaa eteenpäin. Vår Herres

Jesu Kristi nåd, Guds kärlek och den Heliga Andens delaktighet vare med oss alla.

Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Aamen.

Olen antanut itselleni kertoa, että lounasta on saatavana kello 10.30. Ja siitä syystä

laulamme ruokavirren, joka on samalla kiitosvirsi ja päätösvirsi. [Hyvät edustajat,

muistakaa jättää nimikyltit pöydille. Kiitos.] Virsi 597.

Toiminta- ja taloussuunnitelma2014-2016

Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo

Strategia ja tulevaisuusselonteko

• Strategia:Kohtaamisenyhteisö

• Tulevaisuusselonteko:Kirkkona monikulttuurisessayhteiskunnassa

Marraskuu 2013 Jukka Keskitalo2

Seurakuntavaalit


Seurakuntien ja kirkon verkkohanke

• Yhdessä

• Osittain keskitetysti

• Vuorovaikutteisesti

• Säästäen

Kuva verkkohankkeen kick off:sta


Kiekon jäsentietojärjestelmä (Kirjuri)


Toiminnallinen kehittäminen jatkuu

Kirkon palvelukeskus (Kipa)


Reformaation 500-vuotisjuhlavuosi


Kristinusko ja luterilaisuus suomalaisessa kulttuurissa ja elämässä

Lähetyskumppanuusneuvottelu

• Tavoitteena vuoropuhelun vahvistaminen

• Mukana kumppaneita Aasiasta, Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja Euroopasta


Kirkon keskusrahastoTTS 2014-2016

1

Kirkolliskokous4.11.2013

2

Seurakuntien talous 2012

3

KIRKON SULJETTU TALOUS V. 2012(milj. euroa)

AVUSTUKSET SEURAKUNNILLE

Muu toiminta

185 (186)

113 (114)

23 (23)

22 (18)

Palvelu = Diakonia ym.HautaustoimiKirkonkirjojen pito

Kulttuurihist.rakennukset

SEURAKUNNALLE

SEURAKUNTA

KIRKOLLISVERO

OSUUSYHTEISÖ-VERON

TUOTOSTA

7,4 (8,1)

KIRKON KESKUSRAHASTOLLE

KIRKON ELÄKELAITOS (176)

KIRKON ELÄKKEET160 (148)

KIRKON PALVELUKESKUS (0,2)

KIRKON YHTEINEN TOIMINTA (50)

KIRKKOHALLITUS

HIIPPAKUNNAT

AVUSTUKSET

19000 Kiel-vakuutettua(18663)25317 (23940) eläkeläistä

3

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

1000

2006 (+ 4,9%) 2007 (+5,8%) 2008 (+ 5,5%) 2009 (-2,2%) 2010 (0%) 2011 (+ 3,7%) 2012 (-2,8 %) 10/2013 (1,5%)

763805

852 859 842 857 864 842

109117

121 95 112133 98

91

10/2013 kirkollisverotulojen muutos + 0,9 %, yhteisöverotulojen + 6,7 %

Verotulot 2006-2012 (milj. euroa)Kirkollisverotulot Yhteisöverotulot

Jos rahanarvon muutos otetaan huomioon, 2008 on all time high.

4

0

20

40

60

80

100

120

140

160

2002(1,70%)

2003(1,70%)

2004(1,80%)

2005(1,94%)

2006(1,94%)

2007(1,75%)

2008(1,75%)

2009(2,55%)

2010(2,55%)

2011(2,55%)

2012(2,30%)

10/2013(2,35%)

99

86

96 102109

118 122

95

112

133

98

91

77 80

97 103 106

134140 141

146

155

158

2012 hautaustoimen nettokustannukset 112,5 milj.euroa, kulttuuriperinnön hoidon 21,6 milj.euroa ja kirkonkirjojenpidon 23,2 milj. euroa

Yhteiskunnalliset tehtävät vrt. yhteisövero-osuus 2002 - 2012 (milj. euroa)

Yhteisövero-osuus Yhteiskunnall.tehtävät

2014 yv-kantaalenee 24,5 %:sta20 %:iin

2012 yv-kanta aleni26 %:sta 24,5 %:iin

5

Yhteisöveron jako-osuudet 2014-2016(VM:n esitys ja KKH:n lausunto 24.10.13)

Vuosi VM:n esitysjako-osuudeksi

Yv-tuotto Kirkkohallituk-sen esitys

Yv-tuotto

2014 2,80 % 108 milj. 3,70 % 143 milj.

2015 2,70 % 116 milj. 3,39 % 146 milj.

2016 2,21 % 101 milj. 3,26 % 149 milj.

Veroperustemuutoksien kompensaatio

6

109

129126

106

94 95

122

156

96

83

6471

68

77

89

15

74

47

64

74

107

54

24

26

2

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012

Vuosikatteet ja tilikauden tulokset 2000-2012 (milj. euroa)Vuosikate Tilikauden tulos

7

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

200

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012

114

71

32

51

71

76

44

22

68

88

121

74

111

195

120

78

112

141

110

81

57

106

156

197

150

196

V 2012 35 %:lla negatiivinen vuosikate, 63 %:lla negatiivinen tulos

"Negatiiviset" seurakunnat 2000-2012Negat.vuosikate Negat.tulos Srk-talouksia

311 kplSrk-talouksia323 kpl

Srk-talouksia465 kpl

8

9

Kirkon eläkelaitos, Kirkon yhteinen toiminta, Kirkon palvelukeskus

KIRKON KESKUSRAHAST0 2014-2016

KIRKON ELÄKELAITOSEsitykset:

1. Työnantajan eläkemaksu kaikilla työnantajilla edelleen 28 %2. Eläkerahastomaksu edelleen 1,2 % kirkollisverotuloista

143152

159164 167

176187

189

191 193

120125

137145

154164

176185

196206

23 2722 19

13 12 114

-5-13

-50

0

50

100

150

200

250

2007 2008 2009 2010 2011 2012 TA 2013 TAE 2014 TTS 2015 TTS 2016

Vuodesta 2015 alkaen eläkkeitä maksetaan osin sijoitustoiminnan tuotoilla.

Eläkerahastosiirto (eläketulot - eläkemenot) 2007 - 2016milj. euroa

Eläketulot

Eläkemenot

Rahastosiirto

Työnantajan eläkemaksu27 % -> 28 % 2012

Uusi kirkollisvero-perusteinen eläkerahastomaksu(1,2 %) 2013

11

Uusi eläke-ennuste valmistuu joulukuussa 2013

12

• Eläkemenojen osalta nykyiset ennusteet pitävät paikkansa -> ei muutoksia eläkelainsäädännössä– vanhuuseläkemenot kasvavat 10 milj. euroa vuodessa

• Sen sijaan KiEL –palkkasumman muutokseen liittyy hälyttäviä havaintoja:– seurakuntien palkkasumma kasvaa ennakoitua heikommin, palkantarkistukset ja

työntekijämäärän väheneminen kompensoivat lähes toisensa – oletus on, että palkkasumman kehitys on heikompi kuin mitä nykyisen ennusteen heikoin

skenaario• Uusi heikoin skenaario:

– kirkon työntekijöistä 55 + -vuotiaita on 4.800 (23 %)– oletetaan, että vuosina 2014-2023 kahden eläköityvän tilalle palkataan yksi

(työntekijävähennys 2.400 eli 11,5 %)– tämän jälkeen vähennys loivempi siten, että n. 2080 työntekijöitä on 50 % nykytilasta

13

37 50 65 90120

153 198241

307

444 435 446 430489

551

655

747 792

675

825

957932

10461100

1660

0

200

400

600

800

1000

1200

1400

1600

1800

Eläkerahaston tuotto 1.1.-31.9.2013 4,3 %, tuotto 1991-2012 8,25 % p.a

Eläkerahasto 31.12. (milj. euroa)Eläkerahastomaksua on tarkoitus kerätä n. 10 milj. euroa/v vuosina 2013-2022 *rahaston tavoitekoko vuonna 2011 on 1660 milj. euroa *keskimääräinen rahaston vuosikasvu on tällöin n. 61 milj. euroa (5,6 %)*vuosituoton oltava suurempi

KIRKON YHTEINEN TOIMINTA

14

Esitykset:

1. Perusmaksun suuruus edelleen 8,2 %, peritään vain laskennallisen kirkollisveron perusteella

2. Lisämaksua ei peritä

Seurakunta Vero % Kirkollisvero(euroa)

Laskennallinen kirkollisvero (euroa)

Perusmaksu8,2 % (euroa)

A 1 % 2.000.000 2.000.000 164.000

A 1,5 % 3.000.000 2.000.000 164.000

A 2 % 4.000.000 2.000.000 164.000

B 1 % 5.000.000 5.000.000 410.000

B 1,5 % 7.500.000 5.000.000 410.000

B 2 % 10.000.000 5.000.000 410.000

Kirkollisvero jaettuna vero%:lla

15

Laskennallinen kirkollisvero

16

KIRKON YHTEINEN TOIMINTA

TULOSLASKELMARUNKO TAE 2014 JA TTS 2015-2016

1.000 euroa TP TA TAE TTS TTS

2012 2013 2014 2015 2 016

Kirkkohallitus 27 084 7,5 % 29 102 3,6 % 30 139 -8,3 % 27 626 0,4 % 27 741

Perustoiminta 23 634 2,1 % 24 129 1,0 % 24 359 -3,8 % 23 441 0,0 % 23 441

Strategiset hankkeet 3 450 44,1 % 4 973 16,2 % 5 780 -27,6 % 4 185 2,7 % 4 300

Hiippakunnallinen toiminta 11 891 5,9 % 12 593 4,0 % 13 098 -1,1 % 12 958 0,1 % 12 972

Avustukset 10 946 7,1 % 11 726 -5,0 % 11 141 -0,2 % 11 116 -4,6 % 10 602

TOIMINTAKATE -49 921 7,0 % -53 421 1,8 % -54 378 -4,9 % -51 700 -0,7 % -51 315

Seurakuntamaksut 51 782 1,2 % 52 400 2,1 % 53 500 0,2 % 53 600 0,2 % 53 700

Perusmaksu% 8,2 % 0,0 % 8,2 % 8,2 % 8,2 % 8,2 %

Sijoitus- ja rahoitustoiminta 3 601 -20,3 % 2 870 -35,5 % 1 850 -18,9 % 1 500 0,0 % 1 500

ER 8:n hoitovastike -350

VUOSIKATE 5 462 -66,1 % 1 849 -66,4 % 622 -446,5 % 3 400 14,3 % 3 885

Poistot -3 840 11,3 % -4 275 0,6 % -4 300 1,6 % -4 370 0,0 % -4 370

Satunnaiset tuotot

Tilinpäätössiirrot 67 -100,0 % 0 90 20 -20

TILIKAUDEN YLI/ALIJÄÄMÄ 1 689 -243,6 % -2 426 47,9 % -3 588 -73,5 % -950 -46,8 % -505

17

81%

19%

Kirkkohallitus 2014 (30,1 milj. euroa)

Perustoiminta 24,4 milj. (+ 1 %)

Strategiset hankkeet 5,8 milj. (+16,2%)

18

0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35%

Kirkkohallituksen omat tukitoimet

eurakuntien toiminnan kehittäminen ja tukeminen

Koko kirkon yhteiset tehtävät

Edunvalvonta ja vaikuttaminen

Kirkkohallituksen perustoiminta 2014 (24,3 milj. euroa)

Kirkkohallituksen perustoiminta 2014(24,4 milj. euroa)

19

Lyhyt kuvaus sisällöstäEdunvalvonta ja vaikuttaminen 24 %

Yhteydenpito eduskuntaan, ministeriöihin ja muihin yhteiskunnallisiin vaikuttajiin.Vaikuttaminen viestinnän keinoin tiedotusvälineissä, myös verkossa.Kolmikantavalmistelu ja työmarkkinakeskusjärjestöyhteistyö.Vaikuttaminen kansainvälisissä kirkkoliitoissa ja EU-tason toimielimissä ja organisaatioissa.Osallistuminen toimialaa koskevien lakien ja säädösten valmisteluun sekä julkiseen keskusteluun.

Koko kirkon yhteiset tehtävät 33 %

Kokonaiskirkon hallinto: kirkolliskokous, kirkkohallituksen täysistunto, piispainkokous.Kirkollisen lainsäädännön valmistelu. Jumalanpalvelus- ja hartausohjelmat mediassa, myös verkossa sekä niiden koulutus.Kirkolliset kirjat, kirkon työntekijöiden erityiskoulutus, kirkkoa koskeva tutkimus, kirkon ulkosuomalaistyö.Kirkon kansainvälisten ja ekumeenisten suhteiden hoitaminen.Julkaisu- ja messutoiminta, tuomiokapitulien kiinteistöt, koko kirkon yhteiset IT-järjestelmät (evl.fi, TYP, Pesti).Keskitetysti hoidettavat muut asiat (Kopiosto…).

Seurakuntien toiminnankehittäminen ja tukeminen

33%Seurakuntien perustoiminnan/hengellisen työn kehittäminen ja tukeminen (diakonia, jumalanpalvelus, kasvatus, yhteiskunnalliset asiat, erityisryhmien kirkollisen työn koordinointi).Seurakunnan hallinnon ja talouden ohjeistus ja neuvonta (hallinto, talous, maankäyttö, kiinteistöt, kulttuuriperintö, hankinnat).Henkilöstöhallinnon ohjeistus ja neuvonta (virka- ja työehtosopimukset, esimiestyö, työnantajan ja työntekijän yhteistoiminta, henkilöstöhallinnon menettelyt, konfliktitilanteet, johtaminen).Maahanmuuttajatyö, ystävyysseurakuntatyön koordinointi, uskontodialogikoulutus, seurakuntien lähetyssihteerien kouluttaminen.Seurakuntien IT -alueiden tukeminen, seurakuntien viestinnän tukeminen.

Kirkkohallituksen omat tukitoimet 10%

Sisäiset palvelut (talous-, henkilöstö-, tieto ja kiinteistöhallinto, viestintä)

20

1.000 euroa 2013 2014 2015 2016

KKH strategian jalkautus 150

KL kodifiointi 100 100 100 100

Kirkon strategia 120 80 40

Srk rakennemuutos 150 150 150 150

HEV 900 900

Vaalit 150 810 35

Verkkohanke 320 400 370 370

Reformaation juhlavuosi 38 60 60 100

Lähetyskumppanuusneuvottelu 150

IT-strategian mukaiset hankkeet 3.045 3.130 3.430 3.430

Yhteensä 4.973 5.780 4.185 4.150

Kirkkohallituksen strategiset hankkeet (2013-2016)

Hiippakunnat 2014 (+ 4,0 %)

21

• Perustoiminta + 1,5 %

• Lisäksi kansainvälisten hiippakuntasihteerien toimintamenoihin yht. 180.000 euroa/v

• Sekä Kipan palvelumaksuihin yht. 100.000 euroa/v.

22

Milj. euroa 2014 2015 2016

Kiinteistöt 0,1 0,2 0,1

Tietojärjestelmät 2,9 2,8 2,6

Kalusto 1,0(ER 8:n

kalustaminen)

0,0 0,0

Yhteensä 3,4 3,0 2,7

Kirkon yhteisen toiminnan investoinnit 2014-2016

23

Katajanokan kiinteistöjen esikauppa(julkistettiin 30.10.2013)

Ostaja Kiinteistöt Omistaja Myyntihinta34,1 milj

ER 8:n hankintahinta37,7 milj.

Aiempi hinta-arvio

QuorumRahastoyhtiöt Oy, Kalevala Rakennus Oy

Kiinteistöt osoitteessaSatamakatu 9-11(A, B, ja C-talot)

Kirkon keskusrahasto

28,1 milj. 25,3 milj. Catellan arvio:15,1 – 17,4 milj.

Kiint. Oy Luotsikatu 1

Kirkon eläkerahasto

6,0 milj. 12,4 milj. Catellan arvio:4,0 milj.(toimisto)4,6 – 5,2 milj. (asunto)

Kaavamuutoksen toteutuessa (toimisto->asunto) kauppahinnat ovat edellä mainitut, muussa tapauksessa neuvotellaan hinta uudelleen.Tavoitteena allekirjoittaa varsinainen kauppakirja vuoden 2014 loppuun mennessä.

KIRKON PALVELUKESKUS KIPA

24

Esitykset:

Palvelukeskuksen palvelumaksut määräytyvät seuraavasti:

1. Hinnoittelu tapahtuu omakustannushinnoitteluna tavoitetilan 2017 mukaisesti

2. Yksikköhinnat ovat kaikille asiakkaille samat

3. Asiakas maksaa saamansa palvelut omien suoritemääriensä mukaisesti

Kipan perustamisvaihe 2012-2017(kirkolliskokous marraskuu 2012)

25

Haaste: • 2017 n. 40 % siirtyy asiakkaiksi ->

palvelumaksuja ei kerry riittävää vauhtia• Perustamisvaiheen laina-arvio n. 11,6 milj.

Tavoite: • Perustamisvaiheen lainamäärän alentaminen

Keinot: 1) Yritetään aikaistaa 2017 siirtyviä2) Perustetaan Lahden ja Kuopion toimipisteet

aikaisemmin.

¤

Kipan perustamisvaihe 2012-2017(kirkolliskokous marraskuu 2013)

26

¤

• Haasteet 1) 2017 asiakkaiden aikaistaminen ei ole

onnistunut riittävästi (19 päättänyt aikaistaa)

2) muutamat suuret yhtymät ovat myöhentämässä asiakkaaksi tuloaan jopa useilla vuosilla (palvelumaksutulojen menetys on merkittävä)

3) TTS 14-16:ssa lainan määräksi on arvioitu n. 13 milj. euroa, tämä saattaa olla optimistinen arvio

4) Lainasta on selviydyttävä palvelumaksuja korottamatta (+ indeksikorotus 2,6 %) – ehdoton ”velkakatto” on 16 milj. euroa

• Ratkaisuvaihtoehtoja1) Uusi avustus ”Kipa-avustus asiakkaaksi

tuloaan aikaistaville” 1 e/jäsen/v, tavoitteena aikaistaa vähintään 30 % 2017 asiakkaista (vähintään 19 asiakasta lisää)

2) Lahden ja Kuopion toimipisteiden perustaminen arvioidaan uudelleen

3) Kipan järjestelmiä, henkilöstöä ja prosesseja kehitetään ja tehostetaan edelleen

4) Siirrytään yhteen vuosittaiseen asiakaserään 1.1.2014 alkaen

5) Lisätään seurakunnille suunnattua tukea

Seurakuntien tukeminen muutoksessa

Seurakunnan koko Tuen tarve

Suuri *Muutoksen johtaminen*Prosessien kehittäminen ja säästöjen aikaansaaminen (osalla jo nyt linjakkaat prosessit, jolloin säästöpotentiaali on pieni)*Huolehditaan siitä, että yhteiset tietojärjestelmät ovat riittävällä tasolla verrattuna suurten nykyisiin (muutamat suuret antavat osaamistaan kehitystyöhön)

Keskikokoinen *Siirtyminen sähköisiin järjestelmiin *Prosessien kehittäminen ja säästöjen aikaansaaminen(suurin säästöpotentiaali)

Pieni *Tietotekninen osaaminen*Pilotoidaan palvelumallia, jossa Kipa tekee asiakkaan puolesta suunniteltua enemmän (hyväksytään esim. paperinen työsopimus, jonka Kipa tallentaa)

Eri kokoiset asiakkaat tarvitsevat erilaista tukea

27

KIITOS!

28

KIRKON KESKUSHALLINNON UUDISTAMINEN

Kirkolliskokous Marraskuu 2013

Taustaa

• Kirkon keskushallinnon kehittäminen ollut vireillä pitkään, vähintään vuodesta 2005 • Kirkon keskushallinnon kehittämistyöryhmä työskenteli 2005-2007

• KK jätti esityksen raukeamaan ja palautti asian KKH:lle (hallintovaliokunnan mietintö)

• Mietinnön mukaan raukeamaan jättämisen keskeisin syy oli epätyydyttävä ehdotus Kirkon ulkoasiain neuvoston asemasta

Marraskuu 2013 Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo 2

Edellinen KKH:n esitys 9/2008

Uuden työryhmän tehtävä

• Täysistunto asetti uuden työryhmän 21.9.2010, jonka tehtävänä oli:

• Tehtävään lisättiin kirkon lähetystyön hallintomallin niveltäminen osaksi keskushallintoa.

• KK:n KKH:lle antamasta tehtävästä selvittää arkkipiispan vaalitapaa ja tehtäviä liittyi tähän työhön lähinnä kysymys puheenjohtajuuksista.


Valmistella esitys kirkon keskushallinnon ja sen toimielinten uudistamiseksi siten, että kirkon keskushallinnon tehtävät tulevat toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset huomioon ottaen tarkoituksenmukaisella tavalla hoidetuiksi.

Työryhmän tavoitteet


1. Keskushallinnon kokonaisvaltainen tarkastelu siten, että toimielinten tehtävät ja toimivaltasuhteet selkiytyvät.

2. Kirkon keskushallinnon uudistaminen siten, että se kykenee vastaamaan toimintaympäristön muutosten asettamiin haasteisiin.

3. Kirkon keskushallinnon keventäminen ja päätöksenteon joustavuuden lisääminen.

Mietintö ja lausunnot

• Kirkon keskushallinto 2015 –työryhmän yksimielinen mietintö valmistui 9.8.2012

• Laaja lausuntokierros: tuomiokapitulit, hpk-valtuustot, piispainkokous, arkkipiispa, KUN, KiT, KUA ja lähetysjärjestöt


Suurin osa myönteisiä ehdotukselle: - Tuomiokapitulit ja hpk-valtuustot: kannattavat keskeisimpiä ehdotuksia - PK: yksimielinen lausunto, kannatti keskeisimpiä ehdotuksia - Arkkipiispa: Kysymyksenä keskushallinnon suhde hpk:iin ja seurakuntiin sekä arkkipiispan tehtäväkenttä ja ulkoasioiden hoito - KUN ja KiT: Kriittisiä omaa tehtäväkenttäänsä koskeviin ehdotuksiin - Erilaisia mielipiteitä: Kirkolliskokouksen puheenjohtajuus ja kenttäpiispan asema

Kirkolliskokous (KK)

Esitys korostaa KK:n roolia kirkon ylimpänä päättävänä elimenä. – Ydinaluetta kirkon oppi ja työ sekä kirkon lainsäädäntö,

hallinto ja talous. – Rajapintaa ylimmän päätöksenteon (KK) ja toimeenpanon

(KKH) välillä pyritään selkeyttämään.


Kirkolliskokous tarkennuksia tehtävissä

• KL 20: 7§, 2 mom. eräitä kohtia yhdistetään sisältöä muuttamatta.

• ”Kirkolliskokouksen tehtävänä on antaa lausuntoja, tehdä ehdotuksia ja lausua toivomuksia valtioneuvostolle kirkon ja valtion suhdetta koskevissa merkittävissä kysymyksissä.”

• Jatkossa KK ei antaisi määräyksiä kirkkolain ja –järjestyksen täytäntöönpanosta.

• KK:n tehtäväluetteloon esitetään uutta tehtävää: Päätöksen tekemistä kirkon virallisen lähetysjärjestön aseman saamisesta ja lakkaamisesta.

Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo Marraskuu 2013 7

Kirkolliskokous puheenjohtajuus

• Työryhmä pohti KK:n puheenjohtajuutta kolmesta näkökulmasta: kirkolliskokouksen asema ja tehtävät, keskushallintoelinten puheenjohtajuudet kokonaisuutena, arkkipiispan tehtävät. – Työryhmän esitys, että KK:n puheenjohtajisto valittaisiin

vaaleilla valittujen edustajien joukosta, muuten puheenjohtajuudet ennallaan.

• Lausuntojen jälkeen KKH:n esitykseksi tuli nykytilan säilyttäminen. – Ratkaisu katsottiin tarkoituksenmukaiseksi ottaen

huomioon kirkolliskokouksen asema/tehtävä ja arkkipiispan vastuut kokonaiskirkollisesti.


Kirkon ulkoasioiden hoitaminen

• KUN:n tehtävänä valmistella ja hoitaa asioita, jotka liittyvät kirkon suhteisiin muihin kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirkkojen välisiin järjestöihin sekä yhteistyöhön niiden kanssa.

• PK vastaa kirkon ”kotimaisesta teologiasta”, mutta sillä ei ole toimivaltaa kirkon ”ekumeenisessa teologiassa”.

• Johtopäätös: tämä ongelma tulee ratkaista siten, että PK on ”linjanvetäjänä” kaikessa teologiassa, lausuntomahdollisuus KUN:lle ei riittävä.


Kirkon ulkoasioiden hoitaminen esityksen taustaa

• PK:n lausunto 1/2008 johdatti ratkaisuehdotukseen: – KUN nykyiset vastuualueet: 1. kirkon ykseys ja ekumeeniset

suhteet, 2. globaali diakonia ja ihmiskunnan yhteiset haasteet, 3. kirkon lähetystehtävä ja suhteet muihin uskontoihin sekä 4. oman kirkkomme työ ulkomailla

– Näistä erityisesti ensimmäinen ja kolmas tulevat lähelle PK:n ydintehtävää.

– Näistä toinen ja neljäs tulevat lähelle KKH:n ydintehtävää.


Kirkon ulkoasioiden hoitaminen esityksen perusratkaisu

• Ulkosuhdeasioihin liittyvä päätöksenteko ehdotetaan

siirretttäväksi PK:lle asioissa, jotka liittyvät kirkon ykseyteen, ekumeenisiin suhteisiin, kirkon lähetystehtävään, kirkon suhteisiin muihin uskontoihin sekä kirkon edustamiseen näissä asioissa.

• Ulkosuhdeasioihin liittyvä päätöksenteko ehdotetaan

siirretttäväksi KKH:lle asioissa, jotka liittyvät kirkon ulkosuomalaistyöhön ja edustamiseen näissä asioissa sekä KUA:n säätiön hallituksen jäsenten valintaan.


Kirkon ulkoasioiden hoitaminen esityksen perusratkaisu

• Em. linjauksen jälkeen KUN ei päätöksentekoelin. • Työryhmässä pohdittiin, että KUN voisi toimia valmistelevana

ja neuvottelevana elimenä.

• Koska sen ”alapuolella” edelleenkin tarvittaisiin sektoritoimikuntia (ekumeeninen teologia, lähetys, ulkosuomalaistyö) esitetään, että KUN lakkautettaisiin, jotta ei syntyisi tarpeettoman moniportaista hallintoa.

• Sen sijaan PK ja KKH nimeäisivät em. tehtävänjaon pohjalta valmistelevia toimikuntia (PK esim. ekumeeninen toimikunta ja lähetystyön toimikunta, KKH ulkosuomalaistyön toimikunta). Asiantuntijoiden panos näissä tärkeä. Marraskuu 2013 Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo 12

Piispainkokous (PK)


• Nykyisin: ”PK:n tehtävänä on käsitellä kirkon uskoa, julistusta ja työtä sekä hiippakuntien hallintoa ja hoitoa koskevia asioita.” • Ehdotus: ”PK:n tehtävänä on käsitellä kirkon uskoa, opetusta ja työtä sekä hiippakuntien hallintoa ja toimintaa koskevia asioita.”

• Huom. KK käsittelee ”kirkon oppia ja työtä” koskevia asioita.

Piispainkokous uusia tehtäviä

• ”PK käsittelee kirkon ykseyttä, ekumeenisia suhteita, kirkon

lähetystehtävää ja kirkon suhdetta muihin uskontoihin koskevia asioita sekä päättää kirkon edustamisesta näissä kysymyksissä.”

• ”PK tekee esityksen kirkolliskokoukselle kirkon virallisen

lähetysjärjestön aseman saamisesta ja lakkaamisesta.”


Piispainkokous kokoonpano, esityksen taustaa

• Kaikkien keskushallinnon toimielinten (myös PK:n) kokoonpanoa tarkasteltava tehtävistä käsin.

• PK:n tehtävissä korostuneet jo jonkin aikaa uskoon ja sen ajankohtaiseen tulkintaan liittyvät kysymykset

• Esityksessä olevien uusien tehtävien (ykseys, ekumenia, lähetys, uskontodialogi) myötä teologisen linjanvetäjän rooli vain korostuu.

• Vastaavasti hiippakuntahallintoon liittyvien kysymysten määrä on vähentynyt (hiippakuntien yhteistyön kehittämiselle nykyisin muitakin foorumeita).


Piispainkokous kokoonpano

• Jäseniä olisivat virassa olevat piispat.

• Asessorit jäisivät pois kokoonpanosta.

• Kenttäpiispalla läsnäolo- ja puheoikeus. - edellinen esitys: kenttäpiispa olisi jäänyt pois kokoonpanosta


Kirkkohallitus (KKH)

• KKH hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa (KL 22: 2§) • Kirkkohallituksen tehtäviä nykyisin KL:n lisäksi

kirkkohallituksen ohjesäännössä. -> Kaikki tehtävät esitetään koottavaksi KL:iin. • Tehtäviä koottaisiin laajempiin kokonaisuuksiin sisältöä

muuttamatta. • Tehtäväluetteloon ei uusia tehtäviä, vaan esim.

ulkosuhdeasioista tuleva ulkosuomalaistyön hoitaminen katsotaan kuuluvaksi ”kirkon yhteiseen toimintaan”.


Kirkkohallitus valinnat

• Kirkkohallituksen täysistunnon pappisjäsenten vaali esitetään tapahtuvaksi KK:ssa hiippakuntavaltuuston ehdollepanon perusteella. Maallikko- ja piispajäsenten vaaliin ei esitetä muutoksia.

• Kirkkoneuvosten valinta/vapauttaminen: esitetään, että

jatkossa KK valitsisi ja vapauttaisi kirkkoneuvoksista vain kansliapäällikön; muut kirkkoneuvokset valitsisi ja vapauttaisi KKH:n täysistunto. – Junttilan tr: kaikki valinnat KKH:lle – KK/hallintovaliokunta: kansliapäällikön valinta syytä pitää KK:lla


Kirkkohallitus ohjesääntö/työjärjestys

• KKH:lla nykyisin erittäin yksityiskohtainen KK:n antama ohjesääntö.

• Periaatteessa linjakasta ja nykyhallinnon mukaista olisi, että viranomainen voisi järjestää sisäisen organisaationsa yms. asiat työjärjestyksellä, jonka se itse antaisi (näin mm. ministeriöt ja KiT ja PK).

• Koska tätä koskeva esitys kaatui KK:ssa 2007, ehdotetaan nyt: – KK:n antama suppea ohjesääntö, jossa organisaation karkea

rakenne (täysistunto, virastokollegio, osastot ja erillisyksiköt yms.)

– Muut asiat työjärjestyksessä.


Kirkkohallitus ohjesääntö/työjärjestys

• Mietintö sisältää ehdotuksen kirkkohallituksen ohjesäännöksi. – Osasto-/erillisyksikköjakoon ei ehdoteta muutoksia. – Turvaa KK:n ohjausvaltaa kirkkohallitukseen nähden. – Osastojen tehtävä-alueet kuvattu yleisluontoisesti.

• Kirkkohallitus antaisi itse työjärjestyksen. – Työjärjestyksessä määriteltäisiin tarkemmin osastojen

työnjako sekä viranhaltijoille delegoitava päätösvalta. – Mahdollistaa organisaation joustavan kehittämisen

toimintaympäristön muuttuessa.


Kirkon työmarkkinalaitos (KiT)

• KiT toimii KKH:n, tuomiokapitulien, seurakuntien ja srk-yhtymien edunvalvojana työmarkkina-työmarkkina-asioissa.

• Kehittämishaasteita: – Työmarkkinalaitoksen ja Kirkkohallituksen välillä ”harmaita

alueita”, joiden suhteen toimivalta ei kovin selvä. – Lisäksi kehittämistarvetta KiT:n ja KKH:n välisessä

tiedonkulussa ja vuorovaikutuksessa. Nykyinen organisointitapa korostaa liiaksi organisaatioiden erillisyyttä.


Kirkon työmarkkinalaitos ratkaisuvaihtoehtoja

• ”Harmaan alueen ongelmaa” selkeytettäisiin integroimalla

Kirkon työmarkkinalaitos ja Kirkkohallitus lähemmäksi toisaan;

TAI • ”Harmaan alueen ongelmaa” selkeytettäisiin lisäämällä Kirkon

työmarkkinalaitoksen erillisyyttä Kirkkohallituksesta.


Kirkon työmarkkinalaitos ehdotukset


• KiT:ä koskevat säännökset sijoitettaisiin KL:n ja KJ:n – >Tästä seuraisi erillislain kumoaminen

• Ehdotetaan, että sama elin (KKH:n täysistunto) antaisi työjärjestyksen KKH:lle ja KiT:n valtuuskunnan johtosäännön ja voisi näin välttää toimivaltaepäselvyyksien syntymistä

• Täysistunto valitsisi valtuuskunnan jäsenet hpk-valtuustojen esityksestä.

• Esitetyt ratkaisut merkitsevät ensimmäisen vaihtoehdon valitsemista = KKH ja KiT integroidaan lähemmäksi toisiaan KiT:n tehtävät ja itsenäisen päätöksenteko säilyttäen.

Kirkon keskusrahasto

• Kirkon eläkerahaston eriyttäminen kirkon keskusrahastosta

Tavoitteena • Eläkerahaston omaisuus erilleen muusta keskusrahastotoiminnasta • Tekninen muutos, KL:n ja KJ:n muutokset


Muuta esityksestä

• Pitkässä työryhmätyössä ja sitä seuranneessa jatkotyöstämisessä esityksiä ajateltu kokonaisuutena. – Esim. piispainkokouksen kokoonpanoehdotus liittyy läheisesti

piispainkokoukselle ehdotettuihin uusiin tehtäviin ja päinvastoin.

• Toimivaltakysymysten selkeyttäminen on pyritty tekemään lähtemällä liikkeelle kunkin toimielimen perustehtävästä.

• Säädöstasokysymyksissä sovellettu KL-kodifioinnissa omaksuttua periaatetta – Esim. hallinnon sisäisiä määräyksiä siirretty KJ:een.


Esityksen vaikutukset


Hallinnon selkeytyminen, keveneminen ja päätösten ketjuuntumisen väheneminen

Taloudelliset säästöt

Mahdollisella srk-rakenneratkaisulla voi olla vaikutuksia hpk- ja keskushallintoon. Nyt esitetty keskushallinnon rakenne ei sulje pois jatkokehittämistoimenpiteitä, joita tulevista ratkaisuista kenties aiheutuu

KIRKOLLISKOKOUS: Keskustelupöytäkirja, Syysistuntokausi...

Documents

Transcript of KIRKOLLISKOKOUS: Keskustelupöytäkirja, Syysistuntokausi...