KARJALAN LENNOSTON PERINNEHUONE "UTTI"

KARJALAN LENNOSTON PERINNEHUONE "UTTI" Karjalan Lennoston perinnehuone-hanke lähti liikkeelle jo vuosia sitten Lennoston sekä Hävittäjälentolaivue 31:n perinnepäivän tapahtumiin liittyen. Tarkoituksena oli koota Lennoston ja Laivueen hallussa ollut perinnemateriaali perinnenäyttelyksi. Ajatus tuli uudelleen esille Karjalan Lennoston Killan piirissä 1980-luvun loppupuolella, kun Esikuntakomppanian rakennuksen saneerauksen yhteydessä saatiin silloisen Lennoston komentajan, eversti Matti Aholan, myötävaikutuksella varattua perinnehuoneelle tila. Perinnemateriaalin kerääminen aloitettiinkin välittömästi tilaongelman ratkettua. Samalla aikatauluksi sovittiin huoneen avaaminen Lennoston 75-vuotisperinnepäivänä 28.9.1993. Perinnehuoneeseen on asetettu esille Karjalan Lennoston ja sen perinneyksiköitten historiaan liittyvää materiaalia. Aineisto koostuu pääasiassa valokuvista ja pienikokoisista esineistä. Lisäksi esitteillä on Ilmavoimien käytössä olleita ja olevia virkapukuja sekä lentovarusteita.

Virkapukuja

Virkapuvuista on esillä puvut mallia 22, 27, 36 ja 51 sekä värvätyn naisen virkapuku. Vasemmalta puku m/22 , puku m/27, puku m/36, puku m/51 ja värvätyn naisen puku.

- Puku m 22 on kuopiolaisen vuorineuvos Onni Saastamoisen virkapuku - Puku m 27 on kaksinkertaisen Mannerheimristin ritari, kapteeni Hans Windin virkapuku - Puku m 31 on vänrikki Niilo Lintusen virkapuku (puettuna reservin mekaanikkokersantiksi) - Puku m 51 on everstiluutnantti Erkki Heinilän virkapuku - Värvätyn naisen puku on toimistosihteeri Raija Antikaisen virkapuku 1960-luvulta.

Karjalan Lennoston alku Lento-osasto II - Hävittäjäeskaaderi

Antreasta Lappeenrannan kautta Uttiin

Valkoisen armeijan ylipäällikkö perusti maaliskuun 25. päivänä 1918, Lento-osasto II ja sijoitti sen Karjalan rintamalle Antreaan. Samaan aikaan, 16.huhtikuuta Karjalan Armeija (Aarne Sihvo) perusti oman ilmailuyksikön, Karjalan Armeijakunnan Ilmailuosasto samoin Antreaan. Mannerheimin käskyllä tämä pian, jo 23.4.1918 yhdistettiin Lento-osasto II:een. Tuota hetkeä voidaan pitää Karjalan Lennoston alkuna. Lento-osasto II siirtyi jo 10. toukokuuta Lappeenrantaan ja sieltä 15. kesäkuuta Uttiin. Samalla joukko-osaston nimi muuttui Lento-osasto 3:ksi. Talven 1918-1919 väliseksi ajaksi toiminta Utista siirrettiin Santahaminaan, koska Utissa ei ollut lämmitettäviä tiloja. Keväästä 1919 alkaen Utti oli Karjalan Lennoston perinnejoukko-osastojen käytössä aina vuoteen 1961 saakka, jolloin Lennosto siirtyi Rissalaan. Tähän osastoon on koottu kuva-aineistoa sekä esineitä Lennoston alkuvaiheilta vuodesta 1918 alkaen aina 1920-luvun lopulle saakka. Yksi historiallisesti merkittävimmistä esineistä on luutnantti Gunnar Holmqvistin alkuperäinen lentopäiväkirja. Hänet tunnetaan erityisesti suomalaisen taitolennon "isänä". Lentopäiväkirjasta löytyvät esimerkiksi eri taitolentoliikkeiden ensimmäiset suorituspäivät Suomessa. Lentopäiväkirja on avattu kohdalta, josta ilmenee luutnantti Holmqvistin suorittama pommituslento Perkjärveltä Pietariin 25.10.1919. Kohteena oli Pietarin länsirintaman tiedustelu ja Kolomäen lentoaseman pommittaminen. Holmqvist tähtärinään vänrikki Lilja, oli tehtävään määrätyn lento-osaston ainoa, joka suoritti tehtävän loppuun. Kyseisen lennon lentosuoritusilmoitus on myös esillä.

Maalentoeskaaderi - Lentorykmentti 2

Martinsydesta Gamecockiin - Utti - hävittäjäilmailun kehto

1930- luvulla Utissa siirryttiin pelkästä lentelystä johdettuun lentokoulutukseen. Tähän loi edellytykset Gamecock -hävittäjäkoneen (lempinimeltään "Kukko") hankinta Ilmavoimille vuosikymmenen alkupuolella. Samanaikaisesti Utissa oli komentajana eversti Väinö Wirkkunen (ent. Snellman), jonka kannustavalla ja ymmärtävällä johdolla Lentolaivue 24:n komentaja majuri Richard Lorentz ja lentueenpäällikkö kapteeni Gustav Magnusson pääsivät kehittämään suomalaista hävittäjätaktiikkaa ja -torjuntaa. Tähän osastoon on koottu kuva-aineistoa ja esineitä 1920-luvun lopulta Talvisodan alkuun 1939 asti. Lisäksi esillä on ajankuvana Ilmavoimissa käytössä ollutta erilaista kirjallista- ja esineaineistoa. Keskellä muun muassa ns morsiustyyny. Jokaisen lentäjänuorukaisen kihlautuessa morsiamen edellytettiin virkkaavan lentomerkillä varustetun kalustetyynyn tulevaan yhteiseen kotiin. Esillä on kuopiolaisen lentomestari Aatto Uotisen kihlatun virkkaama morsiustyyny 1920-luvulta.

Talvisota

Talvisodan torjuntanäyttö maailmalle 6.1.1940

Talvisodan hävittäjätorjunnan näkyvin osa oli Fokker D. XXI -hävittäjällä alasammutut viholliskoneet. Lentolaivue 24:n ohjaajat saavuttivat sillä kaikkiaan 127 ilmavoittoa. Maailmanlaajuista huomiota sai 6.1.1940 luutnantti Jorma Sarvannon "maailmanennätys", kun hän ampui alas kuusi vihollisen pommikonetta neljässä minuutissa. Tähän osastoon on koottu Talvisodan aikaista kuva-aineistoa ja hävittäjätorjunnan eri järjestelmien esineitä. Esillä on myös ajankuvana sodanaikaisia tarvikkeita.

Hävittäjäritarit

Karjalan Lennoston perinnejoukko-osastojen henkilöstöstä myönnettiin yhdelletoista Talvi- ja Jatkosotien hävittäjäohjaajalle 2. luokan Mannerheim-risti. Heistä kapteeni Hans Wind ja lentomestari Ilmari Juutilainen nimitettiin kaksinkertaisiksi Mannerheim-ristin ritareiksi. Tähän osastoon on sijoitettu kuvat hävittäjäritareista sekä sotien aikana myönnettyjä kunniamerkkejä arvokkaimpana Mannerheim-risti (majuri Veikko Karun testamentti).

Lentorykmentti 3 - Jatkosota

Jatkosodan hävittäjätorjunnalla turvattiin itsenäisyys

Jatkosodan aikana suomalainen hävittäjätorjunta kehittyi täyteen valmiuteensa. Erityisen merkittävä oli valvonta- ja johtamisjärjestelmän kehittyminen niin, että keskitetty hävittäjätorjunta oli mahdollista. Yhtenä merkittävänä tämän järjestelmän osana oli Lentorykmentti 3:n Suulajärven johtopaikka, johon keskitettiin ilmavalvonnan ja radiokuuntelun valvontatiedot, ja luotiin näin mahdollisuus torjunnan suuntaamiseen oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Karjalan Lennoston perinnejoukko-osastojen hävittäjäohjaajat ampuivat Jatkosodassa alas Brewster -hävittäjällä kaikkiaan 477 viholliskonetta ja Messerschmitt-hävittäjällä kaikkiaan 663 viholliskonetta. Tähän osastoon on koottu Jatkosodan aikaista kuva-aineistoa ja esineistöä kuvaamaan hävittäjätorjunnan järjestelmien kehittymistä sotien aikana. Erikoisuutena ovat Jatkosodan ensimmäistä ilmataistelua kuvaava taulu ja Suulajärven johtopaikkaa ja torjuntahävittäjää hälytyssuojassa esittävät pienoismallit.

3. Lennosto - Karjalan Lennosto

1950-luvun hiljaiselosta 1960 -luvun suihkukonekauteen

Utista Rissalaan 1961 - Uusi päätukikohta uusilla torjuntahävittäjillä

Sotien jälkeen Ilmavoimien toiminta oli alamaissa. Niinpä Karjalan Lennostollakin oli 1950-luvun alkupuolella tilanteita, jolloin lentotoimintaan oli käytettävissä vain kaksi konetta. Vihuri-koneen hankinta Ilmavoimille antoi kuitenkin mahdollisuuden lentotaidon ylläpitämiseen. Utin tukikohta oli jäämässä suihkukonekauteen siirtymisen yhteydessä käyttökelvottomaksi (ei kestopäällystettä) ja lisäksi puolustusvoimien uudelleen organisoinnin yhteydessä 1950-luvun puolivälissä Utti todettiin operatiiviselta sijainniltaan hankalaksi. Karjalan Lennosto päätettiinkin siirtää Rissalaan siten, että Hävittäjälentolaivue 31 siirtyi keväällä 1960 ja muut Lennoston osat kesällä 1961. Siirtymisen jälkeen Lennostoa odottivat suuret haasteet uudessa tukikohdassa. MiG-21F -torjuntahävittäjähankinta siirsi kertaheitolla koko Ilmavoimat aivan uuteen aikakauteen. Olihan se sotien jälkeen ensimmäinen ajanmukainen torjuntahävittäjä Ilmavoimissa. Tähän osastoon on koottu kuva-aineistoa Utista ja Vihuri-toiminnasta 1950-luvulla. Lisäksi osastossa on tuotu esille Lennoston siirtyminen Rissalaan sekä MiG-21F -torjuntahävittäjäkaluston hankinta ja saapuminen.

Karjalan Lennosto

Toiminnan vakiintuminen Rissalassa MiG-21BIS -torjuntahävittäjän ja Hawk-harjoituskoneen käyttöönotto

1970-luvulle tultaessa Karjalan Lennosto oli jo ottanut paikkansa savolaiskarjalaisena lennostona. Voidaan sanoa, että mittavan suojarakentamisen myötä Karjalan Lennosto ja sen päätukikohta Rissala ovat kiveen rakennetut. Tähän osastoon on koottu erityisesti MiG -toimintaan liittyvää aineistoa. Lisäksi osastossa on pienoismallikokoelma lennoston ja sen perinnejoukko-osastojen käytössä olleista lentokoneista ja kuva Rissalan tukikohdan lähialueen sotahistoriasta Suomen sodan ajalta vuodelta 1806.

Lentovarusteita

Tässä osastossa on esillä Fouga-mekaanikko 1960-luvulta, Fouga-ohjaaja, MiG- ohjaaja "yliäänivarustuksessa". Lisäksi osastossa on esillä Lentokonekorjaamon työvuorotaulu 1970-luvun alusta ja Rissalan lentokentän jatkosodan aikaisen lankkukiitoradan lankkuja.

KARJALAN LENNOSTON HISTORIA

Karjalan Lennoston alku, Antreasta Lappeenrannan kautta Uttiin Karjalan Lennoston juuret johtavat Vapaussodan aikoihin Karjalan Kannakselle Antreaan (nyk. Kamenogorsk). Antrean lentoasemalle sijoitettiin maaliskuun lopulla 1918 Suomen Ilmailuvoimien Lento-osasto II. Karjalan Armeijakunta perusti, komentajansa eversti Aarne Sihvon johdolla Antreaan oman Ilmailuosastonsa huhtikuun puolivälissä. Tilanne johtikin siihen, että 23.4.1918 ylipäällikkö, kenraali Mannerheim antoi käskyn liittää Ilmailuosasto Lento-osasto II:een. Samalla sen sijoituspaikaksi käskettiin Utti. Tätä ajankohtaa voidaan pitää Karjalan Lennoston joukko-osastoperinteen syntyhetkenä. Samalla tuli perustettua ensimmäinen hävittäjäyksikkö, joten Karjalan Lennosto kantaa suomalaisen hävittäjäilmailun perinteitä. Kuvaavaa koko Ilmailuvoimien alkuajan toiminnalle oli, että ensimmäiset lentokoneensa Lento-osasto II sai poikkeuksellisella tavalla. Ryhmä venäläisiä valkoisia lentäjiä siirtyi Suomen puolelle 10. ja 11.4.1918 ja toi mukanaan Pietarista Kolomäen lentokentältä kaksi Nieuport 10 -tiedustelukonetta, kaksi Nieuport 11 -hävittäjää sekä yhden Stetinin M-9 -lentoveneen. Antreassa lentotoiminta aloitettiin jo 13.4., jolloin yliluutnantti Otto Ilmarinen suoritti tiedustelulennon rintamalinjoille kello 07.35-08.10. Antrean ja Utin kentät olivat kuitenkin keväällä 1918 niin pahan kelirikon vallassa, että Lento-osasto II siirtyi toukokuun alkupäivinä Lappeenrantaan, jossa se jatkoi lentotoimintaansa ja siirtyi Uttiin 15.6.1918. Samalla sen nimi muutettiin Utin lentoasemaksi. Vapaussodan aikana Utissa oli toiminut punaisten lento-osasto, josta he lensivät muutaman lennon Savon rintamalle. Utin lentoasema aloitti lentotoimintansa elokuussa ja sai oppilaansa yksinlentovaiheeseen 28.9. mennessä. Tätä päivää vietetään Karjalan Lennoston perinnepäivänä, sillä tuosta hetkestä voidaan myös itsenäisen joukko-osastotoiminnan katsoa alkaneen. Utin lentotukikohta oli kuitenkin kehnossa kunnossa, sillä sieltä puuttuivat talviasuttavat tilat niin henkilöstöltä kuin kalustoltakin. Tämän takia Utin lentoasema siirtyi Lento-osasto 3:ksi muuttuneena talvikaudeksi 1918-19 Santahaminaan ja palasi sieltä takaisin Uttiin heinäkuussa 1919. Samalla sen nimi muutettiin Ilmailuasema II:ksi. Utti oli tästä lähtien sotavuosia lukuunottamatta Karjalan Lennoston perinnejoukko-osastojen kotitukikohta aina vuoteen 1961 asti, jolloin se siirtyi Rissalaan.

Utista suomalaisen hävittäjäilmailun kehto Alkuvaiheitten haparoinnin jälkeen varsinaiseen hävittäjäkoulutukseen päästiin 1930-luvun alkupuoliskolla, kun Gloster Gamecock -hävittäjäkoneita (“Kukko”) hankittiin Ilmavoimille. Kukko oli ensimmäinen Ilmavoimien käytössä ollut hävittäjäkoulutuksen mahdollistama kone. Kun Utin Lentoasema 1:ssä palveli samaan aikaan jääkärieversti Väinö Virkkusen komennossa Lentolaivue 24:n komentajana majuri Richard Lorentz ja lentueen päällikkönä kapteeni Gustaf Erik (Eka) Magnusson, niin hävittäjäkoulutuksen käynnistyminen oli taattu. Tältä ajalta onkin peräisin sanonta Utista hävittäjäilmailun kehtona. Koulutus ei alkanut yhtään liian aikaisin, sillä syttyihän Talvisota jo vuosikymmenen lopulla. Hävittäjähankinnatkin alkoivat tuottaa tulosta, sillä 97 kappaletta Fokker D.XXI -koneita saatiin käyttöön vuosien 1937-39 aikana. Koneet sijoitettiin Lentolaivue 24:lle Uttiin.

Talvisota, Talvisodan torjuntanäyttö maailmalle 6.1.1940 Karjalan Lennosto lähti Talvisotaan Lentorykmentti 2:na eversti Richard Lorentzin johdolla. Rykmentin laivueet, Lentolaivue 24, 26 ja 28 olivat iskukykyisiä ampuen alas yhteensä 198 viholliskonetta omien taistelumenetysten ollessa yhteensä 31 konetta. Näkyvimpänä tapauksena oli luutnantti Jorma Sarvannon

maailmanennätys Fokker D.XXI -hävittäjällä hänen ampuessaan alas loppiaisena 1940 kuusi viholliskonetta viidessä minuutissa.

Jatkosota, Hävittäjätorjunnalla turvattiin itsenäisyys Jatkosodassa Suomen Ilmavoimilla oli jo kaksi hävittäjärykmenttiä, Lentorykmentit 2 ja 3. Jatkosodan merkittävin tulos hävittäjätoiminnassa oli keskitetyn torjunnan mahdollistaman valvonta- ja johtamisjärjestelmän rakentaminen. Lentorykmentti 2:n komentajalla, eversti Richard Lorentzilla sekä Lentolaivue 24:n ja vuodesta 1943 Lentorykmentti 3:n komentajalla, everstiluutnantti Eka Magnussonilla ja hänen erinomaisilla alaisillaan oli tässä tärkeä merkitys, sillä ilman heidän henkilökohtaista panostaan ei järjestelmää olisi saatu luotua. Kun vielä käytössä oli Jatkosodan alussa Brewster-, Morane-, Fiat- ja Curtiss-hävittäjät ja sodan lopussa Messerschmitt-hävittäjät niin tulokset olivatkin erinomaiset, sillä ylivoimaisen vihollisen hyökkäykset pystyttiin torjumaan: saavutettiin torjuntavoitto ja Suomi säilytti itsenäisyytensä. Kaikkiaan hävittäjärykmentit ampuivat Jatkosodan aikana alas noin 1600 viholliskonetta omien tappioiden ollessa 253 konetta. Osoituksena hyvistä taidoista Lentorykmentti 2:n ja 3:n ohjaajista kaikkiaan 11 sai Mannerheim-ristin. Heistä kaksi, kapteeni Hans Wind ja lentomestari Ilmari Juutilainen nimettiin ritareiksi kaksi kertaa. Suomalaiset hävittäjäritarit ovat: o Lentomestari Ilmari Juutilainen o Kapteeni Hans Wind o Majuri Eino Luukkanen o Lentomestari Urho Lehtovaara o Lentomestari Oiva Tuominen o Kapteeni Olli Puhakka o Vääpeli Nils Katajainen o Luutnantti Lauri Nissinen o Majuri Jorma Karhunen o Majuri Veikko Karu o Eversti Gustaf Erik Magnusson

Lentorykmentistä Lennostoksi, Sotien jälkeinen aika 1944-1960 Rissalasta uusi päätukikohta Jatkosodan jälkeen Lentorykmentti 2 sijoitettiin Rissalaan, jossa se toimi aina lakkauttamiseensa, vuoteen 1952 saakka ja sen osat liitettiin Utin Lentorykmentti 3:een sekä muihin Ilmavoimien joukkoihin. Lentorykmenttien nimet muutettiin lennostoiksi vuoden 1952 alussa ja näin Uttiin tuli 3.Lennosto. Koko sotien jälkeinen aika oli Lennostossa vaikeata aikaa, sillä lentokoneet vanhenivat ja lentotunteja oli vähän. Utin tukikohta hiekkapäällysteisine kiitoteineen ei mahdollistanut suihkukoneitten käyttöä muuta kuin talvella. Tästä tulikin sanonta koko Ilmavoimiin, sillä lumisadetta pidettiin “Utin asfalttina”. 1950-luvun puolivälissä tehtiinkin päätös Lennoston siirtämisestä pois Utista. Uudeksi päätukikohdaksi valittiin Rissala, jonne Lennosto Karjalan Lennostoksi nimettynä siirtyi vuonna 1961. Lentotoiminta oli aloitettu jo vuotta aikaisemmin, kun Lentolaivue 24:n perillinen suoraan alenevassa polvessa, Hävittäjälentolaivue 31 siirtyi Rissalaan uusien suihkuharjoituskoneitten, Fouga Magister, kanssa 20.4.1960. Lennoston siirtymisen yhteyteen ajoittui uuden, sotien jälkeen ensimmäisen nykyaikaisen torjuntahävittäjäkaluston, MiG-21F, hankinta sijoittaminen Rissalaan Karjalan Lennostoon. Tästä alkoi aivan uusi aika koko Ilmavoimissa, olihan yhdellä kertaa siirrytty “kangaspuista kahteen machiin”.

MiG-21 oli käytössä Karjalan Lennostossa aina vuoteen 1998 saakka eli yhtensä 35 vuotta. MiGin aikana Lennosto joutui sopeuttamaan venäläisen, suurvallan ajattelumallin mukaan suunnitellun hävittäjäkaluston suomalaisiin olosuhteisiin ja toimintaresursseihin. Tämä suomalaisen järjestelmän luominen osoittautui erinomaiseksi asiaksi, sillä se varmisti ammattitaitoisen ja nopean siirtymisen MiG-21:stä F-18 Hornet -hävittäjään 1990 luvun puolivälissä.

Karjalan Lennoston ja sen edeltäjäjoukko-osastojen komentajat: Kapt Sture Landergren 1918 Lento-osasto II Ltn Alfred Michelson 1918 Utin lentoasema Jääkltn Gunnar Holmqvist 1918 Utin lentoasema Ylil Arnold Graefe 1918 Lento-osasto 3 Vänr Erik Stenbäck 1919-20 Ilmailuasema II Ltn Allan Gottleben 1920 Ilmailuasema II 1921-24 Ilmailuosasto 1 Maj Lars Melander 1924-25 Hävittäjäeskaaderi Kapt Jouna Almberg 1924-25 Maatiedustelulaivue 1926 Maalentoeskaaderi Kapt Eero Könni 1926 Hävittäjäeskaaderi Jääkev Väinö Virkkunen 1926-33 Maalentoeskaaderi 1933-37 Lentoasema 1 Jääkevl Rainer Ahonius 1937 Lentoasema 1 1938-39 Lentorykmentti 2 Ev Richard Lorentz 1939-43 Lentorykmentti 2 Ev Raoul Harju-Jeanty 1943-45 Lentorykmentti 2 Evl Otto Holm 1945-46 Lentorykmentti 2 Evl Eino Luukkanen 1947-51 Lentorykmentti 2 Evl Erkki Heinilä 1951-52 Lentorykmentti 2 1953-55 3.Lennosto Evl Einar Nuotio 1940-43 Lentorykmentti 3 Ev Gustaf Magnusson 1943-46 Lentorykmentti 3 Evl Lauri Bremer 1946-52 Lentorykmentti 3

1953 3.Lennosto Evl Oskar Tuomisalo 1955-57 3.Lennosto 1958-59 Karjalan Lennosto Evl Jorma Sarvanto 1959-60 Karjalan Lennosto Ev Lauri Pekuri 1960-68 Karjalan Lennosto Ev Reino Nykänen 1968-71 Karjalan Lennosto Ev Veikko Hietamies 1972-78 Karjalan Lennosto Ev Veli Pernaa 1978-80 Karjalan Lennosto Ev Pertti Tolla 1980-83 Karjalan Lennosto Ev Matti Antikainen 1983-87 Karjalan Lennosto Ev Matti Ahola 1987-91 Karjalan Lennosto Ev Aarno Liusvaara 1991-94 Karjalan Lennosto Ev Heikki Harjunmaa 1994-96 Karjalan Lennosto Ev Heikki Lyytinen 1996-02 Karjalan Lennosto Ev Hannu Karjalainen 2003-05 Karjalan Lennosto Ev Ari Jussila 2005-06 Karjalan Lennosto

2009-12 Karjalan Lennosto Ev Juha Suonperä 2006-09 Karjalan Lennosto Ev Ossi Sivén 2012-15 Karjalan Lennosto Ev Jari Mikkonen 2015- Karjalan Lennosto