KARHUPATSAAN HOITO-OHJE

Puunveisto on Suomessa itseoppineiden tai-teilijoiden luonteenomaisin ilmaisumuoto ja moottorisaha tyypillisin väline. Karhu on puo-lestaan veistäjille aiheista kaikkein rakkain.

Karhu - aiheista rakkain

Pölkky halkeaa yleensä siitä mistä matka sen sydämeen on lyhin.

Veistäjä voi jo työtä tehdessään minimoida halkeamista suunnittelemalla veistokseensa valmiin halkeamiskohdan, yleensä työn taakse tai sen alle.

Kuivauksen jälkeen veistoksen voi kyllästää puuöljyllä tai vastaavalla aineella, johon voi lisätä myös sienten kasvua estäviä aineita.

Kyllästämistä ennen veistos tulisi kuivattaa, jotta aineet pääsevät imeytymään mahdollisimman hyvin solujen seiniin.

Mikäli veistos kuivatetaan hyvin ja säilytetään sisätiloissa, ei erillistä pintakäsittelyä tarvita. Veistosta kuivatessa se halkeilee helposti, varsinkin jos kuivausprosessi on nopeaa ja lämpötilan vaihtelut suuria.

Puuveistokset sisätiloissa

Tappoura ja koverrus

Suomalainen nykykansantaide, ”itse tehdyn elämän” taide, on kekseliästä ja kokeilevaa. Siinä yhdistellään materiaaleja ja tekniikoita oivaltavin tavoin ja aiheiden kirjo on loputon.

Käsittelemätön puuveistos lähtee herkästi lahoamaan lämmön ja kosteuden vaikutuksesta. Lahoamista voidaan kuitenkin hidastaa kuivattamalla veistos hyvin ja säilyttämällä se kuivassa tilassa. Myös erilaiset kyllästys- ja pintakäsittelyaineet hidastavat lahoamisprosessia tai ehkäisevät sen lähes kokonaan.

Ohjeita puuveistosten hoitoon

Veistokseen tehdään sahalla kapeahko rako (tappoura) tai rakoja, jotka ulottuvat puun sydämeen saakka.

Pölkystä veistetty veistos kannattaa kovertaa alapuolelta ontoksi ja aloittaa kuivattaminen sieltä käsin, jos mahdollista.

Kuivumisen edistämiseksi tappourat ja ontot kohdat tulee puhdistaa puruista ja liasta.

Tehokkain tapa säilyttää veistos hyväkuntoisena ulkotilassa on suojata se katoksella, eristää veistos irti kosteasta maapohjasta ja käsitellä puuaine

Puuveistokset olkona

Eristäminen

Ulkona säilytettävien puuveistosten kunnossapidossa tärkeintä on lahoamisen estäminen. Puun kyllästämisen ja myrkyttämisen jälkeen puun pintaa voisi käsitellä tervalla tai muilla kalvon tekevillä puunsuoja-aineilla, jotka estävät veden pääsyn puun sisään.

Myös puun kuumentaminen ja pinnan polttaminen vähentävät lahoamista.

Oleellista on, että kyllästyksen alussa veistoksen pintaan ei synny kalvoa ja puu pääsee hengittämään.

Ulkona säilytettävä veistos tulee pitää erossa mullasta ja maasta asettamalla se esimerkiksi betonilaatan päälle ja laittamalla kattohuopaa teoksen ja jalustan väliin.

Aurinko ja kosteus harmaannuttavat puun pintaa. Jos värin muuttumista haluaa vähentää, tulee veistoksen pintaa käsitellä vuosittain värittömällä kyllästeen ja myrkyn seoksella.

!

Seuraa ITE-taiteen tapahtumia ja näyttelyitä: www.itenet.fi Seuraa Karhufestivaalin vuotuisia tapahtumia osoitteesta: www.karhufestivaali.fi

Lisätietoja: Maaseudun Sivistysliitto, Itä-Suomen aluekeskus, puh. 013 221 557 Ilomantsin kunta, sivistysjohtaja Marjut Ahokas, marjut.ahokas@ilomantsi.fi , puh. 040 104 3101 Teksti: Jukka Lindeberg

Usein käytetty käsittelyaine ulkoveistoksille on puutärpätillä ohennettu pellavaöljy.

Puutärpätti estää hieman sienten kasvua, mutta seokseen kannattaa lisätä myös sienimyrkkyä, esimerkiksi sinkkinaftenaattia.

Myös terva estää puun lahoamista. Sitä kannattaa ohentaa puutärpätillä, jotta aine imeytyy hyvin puun sisään.

Kauppojen valikoimissa on useita valmiita puunsuoja-aineita.

Käsittelyaineet puulle

Kyllästyksen jälkeen pintaan voi laittaa myös esimerkiksi tervamaalia tai vernissasta, sikkatiivista ja väripigmenteistä tehtyä maalia, jotka kuivuvat hitaasti.

!

Ulkotiloissa pelkkää orgaanista öljyä, kuten ruokaöljyä tai pellavaöljyä ei tule käyttää, sillä ne ovat hyviä sienten kasvualustoja.