Jyväskylän yliopiston metsäkurssi Pirita Soini

Metsien monimuotoisuus

Jyväskylän yliopiston metsäkurssi12.9.2016Pirita Soini

Metsien monimuotoisuus• Mitä on metsien monimuotoisuus• Mikä uhkaa metsien monimuotoisuutta• Miten metsien monimuotoisuutta turvataan

Lainsäädäntö Metsäsertifiointi Hyvän metsänhoidon suositukset Vapaaehtoinen suojelu

Metsien monimuotoisuus

12.9.2016 Suomen metsäkeskus 3

Kunkin eliölajin geneettisen perimän

monimuotoisuus

Runsaasti ja monipuolisesti erilaisia

metsälajeja

Runsaasti ja monipuolisesti erilaisia metsäelinympäristöjä,

eliöyhteisöjä ja ekosysteemejä

Monimuotoisuuden vaalimisen etuja:• Maisema-arvot• Virkistysarvot• Metsätuhoriskit

pienenevät

Luontotyyppien uhanalaisuus


• Kaksi kolmannesta metsäluontotyypeistä uhanalaisia määrän tai laadun muutoksen perusteella

• Syitä uhanalaistumiseen paljon, yleisin syy monin tavoin vaikuttava metsätalous› Lahopuun väheneminen ja laadun yksipuolistuminen› Metsien uudistaminen-> ikärakenne› Puulajisuhteet

› Lehtipuuvaltaisuus› Kuusi- ja lehtipuuvaltaiset metsät karuilla kasvupaikoilla

› Rehevöittävä laskeuma, pellonraivaus, ojitus• Noin puolet suoluontotyypeistä uhanalaisia• Soilla uhanalaistumisen merkittävin syy metsäojitukset, lisäksi mm.

pellonraivaus ja turvetuotanto

Esittäjä

Esityksen muistiinpanot

Vaikka kangasmetsät siis ovat edelleen säilyneet kangasmetsinä, ne ovat muuttuneet oleellisesti luonnontilastaan poikkeaviksi. Näin on käynyt erityisesti nuorille metsille. Metsien luontaiseen kehitykseen kuuluu uudistuminen erilaisten häiriöiden, esimerkiksi metsäpalojen ja myrskytuhojen jälkeen. Nykyisin tällaiset runsaslahopuustoiset ja muita luonnontilaisen metsän piirteitä omaavat nuoret metsät ovat kuitenkin harvinaisia. Jäljellä olevien vanhojen metsien laatu on keskimäärin parempi kuin nuorten metsien, mutta osa niistä on määrällisesti uhanalaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi osa vanhojen ja ikivanhojen lehtipuuvaltaisten metsien sekä karujen kasvupaikkojen luontotyypeistä. Äärimmäisen uhanalaisia metsäluontotyyppejä ovat karukkokankaat. Kaikki karut metsätyypit ovat vaarassa kadota luonnossa tapahtuvan yleisen rehevöitymiskehityksen seurauksena. Lähes kaikki lehtoluontotyypit ovat uhanalaisia. Eniten ovat kärsineet jaloja lehtipuita kasvavat lehdot, joista uhanalaisimpia ovat tammilehdot, vuorijalava- ja kynäjalavalehdot. Uhanalaisuuden syinä ovat mm. menneiden vuosikymmenten pellonraivaus ja kuusettuminen. Tulevaisuudessa jalopuulehtoja uhkaa puutteellisesti ohjatusta virkistyskäytöstä johtuva kuluminen ja rakentaminen. Metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen edellyttää eri-ikäisten luonnontilaisten metsien säilyttämistä sekä metsiköittäin että alueittain siten, että metsien puulajisto, lahopuusto sekä ikä- ja tilarakenne olisivat luonnontilaisia tai sen kaltaisia. Luonnontilaisten tai sen kaltaisten metsien tulisi myös olla alueellisesti riittävän kytkeytyneitä toisiinsa, jotta lajisto pystyisi leviämään niiden välillä. Monien metsäluontotyyppien luonnonhoitoa voitaisiin lisätä. Kulotus on tarpeellista erityisesti kuivissa ja karuissa kangasmetsissä torjumaan niiden rehevöitymistä. Lehdoissa tulisi suosia jaloja lehtipuita. Metsänkäsittelyssä ja ennallistamisessa tulisi kiinnittää huomiota metsien luontaisen puulajikoostumuksen ja häiriödynamiikan ylläpitoon. Kasvupaikkatyyppivaihtelu on nykymetsissä tärkein aluskasvillisuuden vaihtelua aiheuttava tekijä (Lahti ja Väisänen 1987; Tonteri ym. 1990). Muita tärkeitä ekologisia vaihtelusuuntia ovat maantieteellinen vaihtelu, sukkessiovaihtelu, puulajisuhteiden vaihtelu ja soistuneisuus. Nämä vaihtelusuunnat näkyvät sekä aluskasvillisuudessa että sitä hyödyntävien muiden eliöryhmien lajistossa. Metsätalousmetsät tasaikäisrakenteisia Uhanalaisuusarvioinnissa käytetty lehtojen luokittelu perustuu vain kosteuteen ja ravinteisuuteen jalopuulehtoja lukuun ottamatta. Kangasmetsät on luokiteltu viiteen kasvupaikkatyyppiin: lehtomaiset, tuoreet, kuivahkot ja kuivat kankaat sekä karukkokankaat. Keski-ikäiset, vanhat ja ikivanhat metsät on luokiteltu vallitsevan puulajin perusteella Erotetuista metsäluontotyypeistä suurin osa, 54 luontotyyppiä, on kangasmetsiä (taulukko 18). Lehtoluontotyyppejä on 13 ja muita metsien luontotyyppejä 7. kauempanakin tehty ojitus, vesirakentaminen, metsätaloustoimet, teiden rakennus, pohjaveden otto ym. voivat heijastua suolle tulevan veden määrään ja laatuun, esimerkiksi estää normaalin kevättulvan pääsemisen suolle. Myös maankäytön aiheuttama suoalueiden pirstoutuminen heikentää suolajiston elinolosuhteita

Luontotyyppien uhanalaisuus


• Kangasmetsät (95 % metsäluontotyyppien pinta-alasta)› 2/3 kangasmetsätyypeistä uhanalaisia› Nuoria metsiä paljon, mutta laatu heikko› Vanhojen metsien laatu parempi, mutta osa määrällisesti uhanalaisia› Karummilla kasvupaikoilla laadun muutokset eivät yhtä selkeitä kuin

rehevillä kasvupaikoilla› Karukkokankaat: yleinen rehevöitymiskehitys

• Lehdot› Lähes kaikki lehdot uhanalaisia› Syinä pellonraivaus ja kuusettuminen

• Puustoiset suot› uhanalaisuus keskittyy Etelä-Suomeen ja ravinteisiin suotyyppeihin (korvet,

letot)• Harjumetsien valorinteet• Sisämaan tulvametsät

Esittäjä


Vaikka kangasmetsät siis ovat edelleen säilyneet kangasmetsinä, ne ovat muuttuneet oleellisesti luonnontilastaan poikkeaviksi. Näin on käynyt erityisesti nuorille metsille. Metsien luontaiseen kehitykseen kuuluu uudistuminen erilaisten häiriöiden, esimerkiksi metsäpalojen ja myrskytuhojen jälkeen. Nykyisin tällaiset runsaslahopuustoiset ja muita luonnontilaisen metsän piirteitä omaavat nuoret metsät ovat kuitenkin harvinaisia. Jäljellä olevien vanhojen metsien laatu on keskimäärin parempi kuin nuorten metsien, mutta osa niistä on määrällisesti uhanalaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi osa vanhojen ja ikivanhojen lehtipuuvaltaisten metsien sekä karujen kasvupaikkojen luontotyypeistä. Äärimmäisen uhanalaisia metsäluontotyyppejä ovat karukkokankaat. Kaikki karut metsätyypit ovat vaarassa kadota luonnossa tapahtuvan yleisen rehevöitymiskehityksen seurauksena. Lähes kaikki lehtoluontotyypit ovat uhanalaisia. Eniten ovat kärsineet jaloja lehtipuita kasvavat lehdot, joista uhanalaisimpia ovat tammilehdot, vuorijalava- ja kynäjalavalehdot. Uhanalaisuuden syinä ovat mm. menneiden vuosikymmenten pellonraivaus ja kuusettuminen. Tulevaisuudessa jalopuulehtoja uhkaa puutteellisesti ohjatusta virkistyskäytöstä johtuva kuluminen ja rakentaminen. Metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen edellyttää eri-ikäisten luonnontilaisten metsien säilyttämistä sekä metsiköittäin että alueittain siten, että metsien puulajisto, lahopuusto sekä ikä- ja tilarakenne olisivat luonnontilaisia tai sen kaltaisia. Luonnontilaisten tai sen kaltaisten metsien tulisi myös olla alueellisesti riittävän kytkeytyneitä toisiinsa, jotta lajisto pystyisi leviämään niiden välillä. Monien metsäluontotyyppien luonnonhoitoa voitaisiin lisätä. Kulotus on tarpeellista erityisesti kuivissa ja karuissa kangasmetsissä torjumaan niiden rehevöitymistä. Lehdoissa tulisi suosia jaloja lehtipuita. Metsänkäsittelyssä ja ennallistamisessa tulisi kiinnittää huomiota metsien luontaisen puulajikoostumuksen ja häiriödynamiikan ylläpitoon. Kasvupaikkatyyppivaihtelu on nykymetsissä tärkein aluskasvillisuuden vaihtelua aiheuttava tekijä (Lahti ja Väisänen 1987; Tonteri ym. 1990). Muita tärkeitä ekologisia vaihtelusuuntia ovat maantieteellinen vaihtelu, sukkessiovaihtelu, puulajisuhteiden vaihtelu ja soistuneisuus. Nämä vaihtelusuunnat näkyvät sekä aluskasvillisuudessa että sitä hyödyntävien muiden eliöryhmien lajistossa. Metsätalousmetsät tasaikäisrakenteisia Uhanalaisuusarvioinnissa käytetty lehtojen luokittelu perustuu vain kosteuteen ja ravinteisuuteen jalopuulehtoja lukuun ottamatta. Kangasmetsät on luokiteltu viiteen kasvupaikkatyyppiin: lehtomaiset, tuoreet, kuivahkot ja kuivat kankaat sekä karukkokankaat. Keski-ikäiset, vanhat ja ikivanhat metsät on luokiteltu vallitsevan puulajin perusteella Erotetuista metsäluontotyypeistä suurin osa, 54 luontotyyppiä, on kangasmetsiä (taulukko 18). Lehtoluontotyyppejä on 13 ja muita metsien luontotyyppejä 7. Karuilla kasvupaikoilla luontainen uudistaminen ja kevyempi maanmuokkaus

Lahopuu ja metsälajien uhanalaisuus


• Lahopuun määrä ja laatu merkityksellinen elinympäristö- ja lajitasolla• Lahopuun määrä

› Neljännes metsälajeista (4000–5000 lajia) riippuvaisia lahopuusta› Uhanalaisista metsälajeista noin kolmannes elää lahopuilla› Lahopuun määrän väheneminen tärkein yksittäinen metsälajien

uhanalaistumisen syy› Lahopuuta luonnonmetsässä arviolta 60–120 m3/ha, talousmetsässä 3–8

m3/ha› Maanmuokkaus-> lahopuun jatkuvuus vaarantuu

• Lahopuun laatu= Puulaji, lahopuun koko, lahoamisaste› Pieniläpimittaisen puun (< 10 cm) määrä lisääntynyt metsätalouden

seurauksena› Uhanalaiselle lajistolle järeä lahopuu tärkeämpää kuin pieniläpimittainen

Esittäjä


Viimeisimmässä uhanalaisarviossa metsien lahopuun vähenemisen arvioitiin olevan ensisijainen syy 159 lajin uhanalaisuudelle. Metsälajeista lähes neljännes eli noin 4 000?5 000 lajia on riippuvaisia lahopuusta. Osa lajeista elää pieniläpimittaisella lahopuulla kuten oksilla ja rangoilla, mutta kokonaislajimäärä ja erityisesti harvinaisten ja vaateliaiden lajien määrä on suurin järeällä ja melko pitkälle lahonneella puulla. Harvinaistuneet lajit ovat usein erikoistuneet hyödyntämään vain tiettyjä puulajeja (usein lehtipuita), tiettyjä lahoamisvaiheita tai lahopuulaatuja, kuten järeitä maapuita. Vaateliaan lajiston kannalta lahopuuta pitäisikin olla lähes kymmenkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Nykyaikaisilla, 1950-luvun jälkeen yleistyneillä metsänhoitotoimenpiteillä on pyritty vähentämään puuston kuolleisuutta talousmetsissä. Etenkin säännölliset harvennushakkuut vähentävät lahopuun määrää. Lisäksi lahopuuta tuhoutuu myös uudistushakkuiden ja niihin liittyvän maanmuokkauksen yhteydessä. Uusimman vuosina 2009–2013 toteutetun valtakunnan metsien inventoinnin (VMI11) mukaan lahopuun kokonaismäärä on kasvanut Etelä-Suomen metsissä kahteen edelliseen inventointiin verrattuna. Suojelualueilla lahopuumäärä yli kaksinkertaistui ja talousmetsissä kasvoi noin neljänneksellä. Suhteellisesti eniten on kasvanut kuolleiden pystypuiden määrä. Pohjois-Suomen metsissä lahopuuta on huomattavasti enemmän kuin Etelä-Suomessa. Täällä talousmetsien lahopuumäärä on kuitenkin Etelä-Suomesta poiketen vähentynyt. Viime vuosina Pohjois-Suomen talousmetsistä on hakattu enemmän puuta kuin koskaan aiemmin. Pohjois-Suomen suojelumetsissä lahopuuta on varsin paljon, keskimäärin 18 kuutiota hehtaarilla. Pohjoisten suojelumetsien lahopuumäärät ovat hienokseltaan kasvaneet. Valtakunnan metsien 10. inventoinnin (VMI10) perusteella Suomen metsissä on kuollutta puuta keskimäärin 5,4 m3/ha. Määrä on lisääntynyt Etelä-Suomessa, missä kuollutta puuta on nyt metsä- ja kitumaalla keskimäärin 3,2 m3/ha, kun määrä 1990-luvun lopussa oli 2,8 m3/ha. Pohjois-Suomessa lahopuuta on keskimäärin 7,6 m3/ha. Elävän puun lajiston yksipuolistuminen heijastuu suoraan, vaikkakin viiveellä, lahopuulajistoon. Hakkuut taas vähentävät syntyvän lahopuuston kokoa. Sekä koko että puulaji vaikuttavat puolestaan lahopuun lahoamisnopeuteen. Metsätalouden hakkuut myös vähentävät lahopuujatkumoja eli monipuolisen lahopuuston jatkuvaa tarjontaa metsiköissä, mikä aiheuttaa lahopuustoon sitoutuneen lajiston harvinaistumista ja uhanalaistumista.

Miten turvata monimuotoisuutta?


• Suojelualueet• Arvokkaiden luontokohteiden rajaaminen metsätalouskäytön

ulkopuolelle• Uhanalaisten lajien kasvupaikkojen turvaaminen• Monimuotoisuuden huomioiminen metsätaloustoimenpiteissä

› Puulajisuhteet: lehtipuusekoituksen suosiminen› Lajit, jotka riippuvaisia muista kuin havupuista

› Lahopuut säästetään hakkuissa› Säästöpuut

› Metsään myös vanhoja puuyksilöitä› Tulevaisuuden lahopuuta

• Kannattamattoman kunnostusojituksen tekemättä jättäminen• Aktiiviset luonnonhoitotoimenpiteet

Miten turvata monimuotoisuutta?


LsL ML KemeraSerti-fiointi HMS

Vapaa-ehtoisuus

Suojelualueet x xArvokkaiden luontokohteiden rajaaminen metsätalouskäytön ulkopuolelle

x x x x x

Uhanalaisten lajien kasvupaikkojen turvaaminen

x x x x

Monimuotoisuuden huomioiminen metsätaloustoimenpiteissä

x x x

Kannattamattoman kunnostusojituksen tekemättä jättäminen

(x) x x x

Aktiiviset luonnonhoitotoimenpiteet (x) x

Säännökset ja ohjeet


• Koskee kaikkia metsänomistajia

Metsälaki

• Koskee sertifiointiin osallistuvia metsänomistajia

Metsäsertifiointi

• Noudattaminen on metsänomistajan valinta

Hyvän metsänhoidon suositukset

Metsälaki


• Sovelletaan metsätalousmaaksi luettavilla alueilla› Ei esimerkiksi LsL:n suojelualueilla ja tietyillä kaava-alueilla

• Voimaan 2014• 10 § Monimuotoisuuden säilyttäminen ja erityisen tärkeät

elinympäristöt: ”Metsiä tulee hoitaa ja käyttää niin, että turvataan yleiset edellytykset metsien biologisen monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen säilymiselle.”

Sanastoa


• Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt═metsälakikohteet═10 §:n kohteet

• OminaispiirreOminaisuus, rakenne, jolla on merkitystä vaateliaiden lajien esiintymiselle. Esim. ilmasto, maanpinnan muodot, veden määrä ja sen kulku, kasvillisuus ja lahopuusto

• LuonnontilainenKohteen ominaispiirteet ovat kehittyneet ilman ihmisen vaikutusta tai ihmisen toiminnan jäljet ovat vähäisiä.

• Luonnontilaisen kaltainenKohteen olennaiset ominaispiirteet ovat säilyneet ihmisen toiminnasta huolimatta tai elinympäristön käsittelyssä on noudatettu metsälain 10 a ja 10 b §:ää.

Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt


1) Lähteet, purot, norot, pienet lammet ja niiden välittömät lähiympäristöt

2) Suoelinympäristöt3) Rehevät lehtolaikut4) Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla5) Rotkot ja kurut6) Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät7) Vähätuottoiset hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot

Millaista kohdetta metsälain 10 §koskee?


• luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen• ympäröivästä metsäluonnosta selkeästi erottuva• pienialainen tai taloudellisesti vähämerkityksellinen

Kuva: Anne Mietala, KSMK

Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt – käyttö ja hoito


Toimenpiteissä säilytettävä:› elinympäristölle erityinen vesitalous› puuston rakenne (lajistoltaan ja ikäsuhteiltaan vaihteleva rakenne)› vanhat ylispuut› kuolleet ja lahot puut

Toimenpiteissä otettava huomioon:› kasvillisuus› maaston vaihtelevuus› maaperä

Metsänkäyttöilmoitus tehtävä aina, kun käsitellään metsälakikohteita!



Käyttömahdollisuudet:• Varovaiset hoito- ja käyttötoimenpiteet, joissa elinympäristön

ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan• Erityistä varovaisuutta noudattaen puun kuljetus ja puron uoman

ylitys, mikäli se ei vaaranna ominaispiirteiden säilymistäOminaispiirteitä vahvistavia toimenpiteitä

› Suunnitelmalliset luonnonhoitotoimet› Luonnontilan ennallistamistoimet

Ominaispiirteet säilyttäviä toimenpiteitä› Varovaiset, poimintaluonteiset hakkuut (ei raivausta!)› Yksittäisten kuokkalaikkujen tekeminen› Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvien puiden taimien

istuttaminen ja niiden siementen kylväminen



Kielletyt toimenpiteet:› uudistushakkuut› metsätien tekeminen› ojitus› purojen ja norojen perkaus› kemiallisten torjunta-aineiden käyttö› kasvupaikalle ominaista kasvillisuutta vahingoittava maanpinnan

käsittely› käsittelyalueen raivaus poimintaluonteisen hakkuun yhteydessä

(Vna 1308/2013, 15 §)

Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt – ilmoitusvelvollisuus


• Maanomistajan ilmoitettava tieto hakkuussa huomioon otettavasta metsälakikohteesta hakkuuoikeuden ostajalle.

• Metsäkeskuksen ilmoitettava maanomistajalle, tiedossaan olevalle maanomistajan edustajalle ja hakkuuoikeuden haltijalle, jos metsänkäyttöilmoituksen käsittelyalueella tai sen läheisyydessä on Metsäkeskuksen tiedossa oleva metsälakikohde, Natura 2000 –kohde, LsL:n mukainen erityisesti suojeltavan lajin tai suojellun luontotyypin esiintymää koskeva päätös tai muu vastaava viranomaisen toimittamaan päätökseen perustuva kohde.

• Maanomistajan on ilmoitettava metsäkeskukselta saamansa tieto hakkuuoikeuden haltijalle.

• Metsäkeskuksen on ilmoitettava ELY-keskukselle metsänkäyttöilmoitukset, jotka kohdistuvat Natura-kohteisiin ja LsL:nmukaisista esiintymäpäätöksiin.

ML 10 §: erityisen tärkeät elinympäristöt


1. Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristötominaispiirteinä veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmastoVoidaan tehdä varovaisia poiminta-luonteisia hakkuita,jotka säilyttävät puuston luonnontilaisena tai luonnontilaisen kaltaisena siten, ettei elinympäristön vesitalous muutu. (ML 10 b §)

Puro. Kuva: KSMK

ML 10 §: erityisen tärkeät elinympäristöt –purot ja norot


Metsälain erityisen tärkeässä elinympäristössä:1. uoma luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen JA2. puusto luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen

• Luonnontilaisen kaltaisena voidaan pitää pienvettä, jonka veden laatu on huonontunut tai virtaussuhteet muuttuneet ihmistoiminnan vaikutuksesta.

• Ihmisen toiminnan seurauksena syntyneitä pienvesiä ei pidetä metsälakikohteina.



2. Suoelinympäristötjoiden yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous. Vesitaloutta pidetään luonnontilaisen kaltaisena, jos ojituksen vesitalouteen liittyvät vaikutukset ovat täysin poistuneet.Ominaispiirteet säilyttävät toimenpiteet voidaan toteuttaa vain maan ollessa jäässä. (VnA1308/2013, 15 §)Voidaan tehdä varovaisia poiminta-luonteisia hakkuita, jotka säilyttävät puuston luonnontilaisena tai luonnontilaisen kaltaisena siten, ettei elinympäristön vesitalous muutu. (ML 10 b §)

Ruoho- ja heinäkorpi. Kuva: Kari Vääränen, KSMK.

ML 10 §: Suoelinympäristöt


a) lehto- ja ruohokorvetOminaispiirteitä rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus

b) yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvetOminaispiirteitä erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte-tai muurainkasvillisuuden vallitsevuus

c) letotOminaispiirteitä maaperän runsasravinteisuus, puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus

d) vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suote) luhdat

Ominaispiirteenä erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus



3. Rehevät lehtolaikutominaispiirteitä lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnon-tilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuusPuuston rakenne on säilytettävä siten, että tehdään vain varovaisia, poimintaluonteisia hakkuita. (ML 10 b §) Ominaispiirteet säilyttävät toimenpiteet voidaan toteuttaa vain maan ollessa jäässä. (VnA 1308/2013, 15 §)

Rehevä lehtolaikku. Kuva: Kari Vääränen, KSMK.



4. Kangas-metsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla tai soilla, joissa luontainen vesitalous on pääosin säilynyt muuttumattomana.

Kangasmetsäsaareke. Kuva Markku Meriluoto



5. Rotkot ja kurut,jotka ovat kallioperään tai kivennäismaahan uurtuneita, jyrkkärinteisiä, pääosiltaan vähintään kymmenen metriä syviä, ja joiden ominaispiirteenä on luonteenomainen muusta ympäristöstä poikkeava kasvillisuus

Rotko. Kuva: Elsi Salmela, KSMK.



6. Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsätpääosiltaan vähintään kymmenen metriä korkeat kalliojyrkänteet ja niiden varjostamat välittömät alusmetsätEi saa toteuttaa puunkorjuuta. (ML 10 b §)

Jyrkänne. Kuva: Kari Vääränen, KSMK.



7. Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot ominaispiirre harvahko puustoVoidaan tehdä varovaisia poimintaluonteisia hakkuita siten, että säilytetään vanhimmat ja kuolleet sekä lahot puut. (ML 10 b §)

Vähäpuustoinen suo. Kuva: KSMK.

Louhikko. Kuva: Elsi Salmela, KSMK.

Luonnonsuojelulaki


• Luonnonsuojelulakia sovelletaan luonnon- ja maisemansuojeluun ja maisemanhoitoon

• Kohdesuojelu: rajoitetaan luonnonsuojelullisesti tai maisemallisesti arvokkaiden alueiden käyttöä› Luonnonsuojelualueet (myös vapaaehtoinen suojelu)› Luontotyyppisuojelu

• Lajisuojelu: kielletään erikseen määriteltyjen lajien tappaminen ja häirintä› Eliölajien suojelu

› Rauhoitettu (kaikki linnut ja nisäkkäät pl. riistalajit)› Uhanalainen (esim. hirvenkello)› Erityisesti suojeltava (esim. piilosammal)› Luontodirektiivi (esim. liito-orava)

Esittäjä


Rauhoitettuja lajeja koskee yleinen kielto pyydystää, keräillä ja tappaa niitä sekä mm. kielto häiritä pesintää. Kaikki nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja (metsästyslain tarkoittamia riistalajeja ja rauhoittamattomia lajeja lukuun ottamatta). Muita eläinlajeja voidaan säätää rauhoitetuksi asetuksella. Uhanalaiseksi lajiksi voidaan säätää sellainen luonnonvarainen laji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Lajin säätämisellä uhanalaiseksi ei ole sinällään kansalaisiin kohdistuvia oikeusvaikutuksia. Viranomaisen velvollisuutena sen sijaan on tarkkailla lajin kannan muutoksia ja tarvittaessa säätää se erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Sellainen uhanalainen laji, jonka häviämisuhka on ilmeinen, voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty sen jälkeen, kun ELY-keskus on tehnyt rajauspäätöksen esiintymispaikasta. Maanomistaja saa valtiolta korvausta, mikäli esiintymispaikan suojelusta aiheutuu hänelle merkityksellistä haittaa. Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien, kuten liito-oravan, viitasammakon, saimaannorpan, isoapollon ja vuollejokisimpukan lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat LSL 49 §:n nojalla suojeltuja suoraan lain nojalla ilman viranomaisen päätöstä. Myös näiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen maanomistaja saa valtiolta korvausta, mikäli suojelusta aiheutuu hänelle merkityksellistä haittaa.

Luonnonsuojelulaissa suojellut metsäiset luontotyypit


1. luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista (saarni, lehmus, vaahtera, tammi, jalavat) koostuvat metsiköt

2. pähkinäpensaslehdot3. tervaleppäkorvet4. katajakedot5. avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai

puuryhmät

Luonnonsuojelulaissa suojellut metsäiset luontotyypit


• Luonnontilaisia tai luonnontilaan verrattavia• Ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden

säilyminen alueella vaarantuu.• Kielto astuu voimaan, kun ELY-keskus on päätöksellään

määritellyt alueen rajat maastossa.• Päätöksen valmistelussa kuullaan maanomistajaa.• Päätös tiedoksi maanomistajalle

Luonnonsuojelulaki: lajisuojelu


• Rauhoitetut lajit› Rauhoitettuja eläimiä ei saa tahallaan häiritä, etenkään niiden

lisääntymisaikana ja tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla.› Metsätaloudessa esimerkiksi lintujen pesäpuut

• Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit• Uhanalaisuus sinänsä ei rajoita metsätalouskäyttöä – turvaaminen

vapaaehtoista• Erityisesti suojeltavat lajit

› Säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on rajannut esiintymispaikan ja tiedottanut siitä maanomistajalle.

• Luonto- ja lintudirektiivin lajit› EU:n tärkeinä pitämät lajit ja niiden elinympäristöt› Lisääntymis- ja levähdyspaikat suojeltu suoraan lain nojalla ilman

viranomaisen päätöstä

Esittäjä


Rauhoitettuja eläimiä ei saa tahallaan häiritä, etenkään niiden lisääntymisaikana ja tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla. Lisäksi luonto- ja lintudirektiivit säätelevät lajien hallussapitoa ja kauppaa. Lintujen pesäpuut ovat rauhoitettuja, kun viranomainen on merkinnyt ne. Suurten petolintujen, kuten kotkien ja kalasääsken pesäpuu on aina rauhoitettu, jos pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä. Luonnonsuojeluasetuksessa 2 124 uhanalaista lajia, joista 680 on erityisesti suojeltavia. Luonnonsuojeluasetuksessa on lueteltu 2 124 uhanalaista lajia. Niistä 680 on erityisesti suojeltavia. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on rajannut esiintymispaikan ja tiedottanut siitä maanomistajalle.

Lajisuojelu: liito-orava


• Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

• Vastuu maanomistajalla ja hakkaajalla

Metsäkeskus: saapuu

metsänkäyttö-ilmoitus alueelta, jossa tiedossa

oleva liito-oravaesiintymä

Maanomistaja

Hakkuuoikeuden haltija

ELY-keskus

Metsäsertifiointi


• Riippumaton osapuoli antaa todistuksen siitä, että metsätalous täyttää ennalta määritellyt vaatimukset eli kriteerit.

• Sertifikaatti osoittaa tuotteiden ostajalle ja kuluttajalle, että puu on peräisin kestävästi ja vastuullisesti hoidetuista metsistä.

• Lopputuotteelle annetaan ympäristömerkintä, joka kertoo että koko tuotanto- ja jakeluketju on todennettu sen eri vaiheissa.

• Sisältää kriteerit ja indikaattorit.• Metsänomistajalle vapaaehtoista• Tuonut toimivia käytäntöjä metsänhoitoon mm.

› Säästöpuut› Suojavyöhykkeet vesistöjen rantaan

Esittäjä


Nyt Kestävän metsätalouden yhdistys koordinoi PEFC-sertifiointia metsäyhtiöt eivät osta puuta muilta kuin sertifioinnin piirissä olevilta (kansainväliset vaatimukset) Uudistamisaloille keskimäärin vähintään 5– 10 kpl/ha · Läpimitta > 10 cm · Pysyvästi! · Ryhmiin, arvokkaiden elinympäristöjen läheisyyteen sekä vesistöjen ja pienvesien suojakaistoille · Ensisijaisesti: – järeät puuyksilöt – muodoltaan poikkeukselliset puuyksilöt – jalot lehtipuut, kookkaat haavat, puumaiset raidat – petolintujen pesäpuut – järeät katajat – puut, joissa on palokoro – lahopuut (> 20 cm)

Sertifiointisanastoa


• Kriteerit: sovitut vaatimukset• Indikaattorit: mittarit, joilla kriteerin täyttymistä

tarkastellaan• Auditointi: kolmas, riippumaton osapuoli tarkastaa,

täyttääkö metsien hoito ja käsittely sovitut vaatimukset -> sertifikaatti

Sertifiointijärjestelmät


PEFC• Metsänomistajajärjestöjen

tukema järjestelmä• Ryhmäsertifiointi, 32

kriteeriä• Suomen metsistä noin 95

% PEFC-sertifioitu

FSC• Juuret

ympäristöjärjestöissä• Tila- tai ryhmäsertifiointi• 10 periaatetta – useita

kriteereitä• Suomen metsistä noin 8 %

FCS-sertifioitu

• Maailmalla käytössä useita kymmeniä järjestelmiä• Suomessa kaksi maanomistajille ja metsäalan toimijoille

vapaaehtoista järjestelmää

Esittäjä


Mahdollisuus irtautua sertifioinnista. Kriteerit ”mittaavat” kestävyyden toteutumista – kaikille kolmelle kestävyyden lajille kriteereitä. Molemmissa kriteeristöä tarkastellaan säännöllisin väliajoin. Kriteerit laaditaan laaja-alaisessa yhteistyössä.

Sertifiointijärjestelmien vertailuaFSC PEFC

Metsätaloudenulkopuolelle jätettävät kohteet

• Vähintään 5 % pinta-alasta (yli 20 ha omistavilta)

• ML 10§:n erityisen tärkeät elinympäristöt –kokoon katsomatta

• LsL:n suojellut luontotyypit – myös ilman viranomais-päätöstä

• FSC:ssämääritellyt elinympäristöt

• Ei pinta-alaan sidottua velvoitetta

• ML 10§:n erityisen tärkeät elinympäristöt

• LsL:n suojellut luontotyypit

• PEFC:ssä luetellut elinympäristöt

Erityishakkuilla käsiteltävät kohteet

0–5 % pinta-alasta (yli 20 ha omistavilta)



Lehtipuiden säästäminen

Jätetään metsään taimikonhoidossa ja harvennuksissa lehtipuita vähintään 10 % runkoluvusta.

Riistan takia havupuuvaltaisiin taimikoihin jätetään lehtipuita täydentävinä taimina.

Säästöpuut Km. väh. 10 elävää, järeää runkoa/ha

Hakkuissa jätetään säästö- ja lahopuuta yhteensä km. väh. 10 runkoa/ha.

Lahopuu Säästetään kaikissa toimenpiteissä väh.20 runkoa/ha.



Vesiensuojelun suojavyöhykkeet

Vähintään• 10 m (lampi, järvi)• 15 m (puro, joki,

meri)• 30 m flada,

kluuvijärvi

Vähintään 5–10 m (lampi, järvi, puro, joki, meri)

Suojavyöhykkeen käsittely

Kiellettyä: koneilla ajo, hakkuu, maanmuokkaus, ojitus, kantojen korjuu, lannoitus

Kiellettyä: maanmuokkaus, kantojen korjuu, lannoitusSallittua: puuston poimiminen


Hyvän metsänhoidon suositukset


• Opastaa täyttämään lakisääteiset ympäristövaatimukset.• Auttaa metsänomistajaa saavuttamaan omia ympäristöön

liittyviä tavoitteitaan.

Hyvä metsän- ja luonnonhoito luo edellytykset› Talousmetsien monipuoliselle lajistolle› Puhtaille vesille› Muille ekosysteemipalveluille

HMS: Luontokohteet


• Suositus: Kaikki luontokohteet tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänkäsittelyssä

1. Metsä- ja luonnonsuojelulain turvaamat elinympäristöt ja luontotyypit› Myös kohteet, jotka eivät aivan täytä metsälakikohteen

kriteereitä sekä LsL:n mukaiset luontotyypit, joilla ei ole rajauspäätöstä

2. Suon ja metsän sekä pellon ja metsän väliset vaihettumisvyöhykkeet

3. Jokien, lampien, järvien ja meren rantametsät4. Pienialaiset kosteikkopainanteet5. Puustoiset perinneympäristöt6. Uhanalaiset luontotyypit, joille ei ole lakisääteistä käyttörajoitusta7. METSO-ohjelman mukaiset luonnontilaiset elinympäristöt

HMS: Säästöpuut ja lahopuut


• Ei anna määrällistä tavoitetta säästöpuille

• Ohjaa säästöpuiden valintaa, esimerkiksi:› Avainpuulajit: haapa, raita, jalot lehtipuut› Aiempien sukupolvien vanhat puut› Palon vaurioittamat puut

• Ohjaa säästöpuiden sijoittamista› Ryhmittäin› Luontokohteen tai pienveden yhteyteen› Otolliseen maastonkohtaan

• Lahopuut säilytetään ehjinä

HMS: Metsien monikäyttö


• Metsän käsittelyn sulauttaminen maisemaan• Rannoille suojavyöhyke• Vältetään selvien polkujen hävittämistä• Muinaisjäännökset kierretään maanmuokkauksessa, kantojen

korjuussa, metsätien teossa ja ojituksissa eikä niiden yli ajeta metsäkoneilla

METSO-ohjelma


• Vapaaehtoinen metsiensuojeluohjelma• Tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien

taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2025 mennessä.

• Tavoitteeseen päästään:› parantamalla suojelualueverkostoa› ylläpitämällä ja kehittämällä talousmetsien luonnonhoitoa› parantamalla tietopohjaa toimenpiteiden arviointia ja

kehittämistä varten sekä› metsä- ja ympäristöorganisaatioiden välisellä

yhteistoiminnalla, metsänomistajien neuvonnalla, metsäammattilaisten koulutuksella ja viestinnällä

METSO-ohjelman vaihtoehdot


Pysyvä suojelu (ELY:n kautta)› poissa metsätalouskäytöstä› yleensä ei rajoita jokamiehenoikeuksia› metsästys neuvoteltavissa1. Yksityinen suojelualue (YSA)

› maapohja säilyy metsänomistajalla› pysyvä rauhoitus› mahdollisuus vaikuttaa alueen luonnonhoitoon

2. Alueen myyminen valtiolle› metsänomistaja luopuu kohteesta kokonaan

3. Alueen vaihto valtion maahan› kohteen suojelu ja metsätalouden jatkaminen muualla› vaihtomaiden saatavuus vaihtelee



Määräaikainen suojelu1. Metsätalouden ympäristötuki (Metsäkeskus)• 10 vuoden määräaika• ensisijaisesti ML 10§:n kohteisiin

2. LsL:n nojalla toteutettava määräaikainen suojelu (ELY)• (10–)20 vuoden määräaika• kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat verrattain

nopeasti



Metsäluonnonhoito› luonnonarvojen

ylläpitämistä, lisäämistä tai ennallistamista

› kohteina esim. hoitoa tarvitsevat lehdot, ojitetut, rehevät suot, vesitaloudeltaan muuttuneet pienvedet

› ei kuluja metsänomistajalle

Luonnontieteelliset valintaperusteet


• Keskeisin valintaperuste on monimuotoisuudelle tärkeä elinympäristö

• Monimuotoisuuden kannalta arvokkaita elinympäristöjä:› Lehdot › Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät› Monimuotoisuudelle merkittävät suot› Vesistöjen lähimetsät› Metsäluhdat ja tulvametsät› Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot› Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset

elinympäristöt› Harjujen paahdeympäristöt› Puustoiset perinnebiotoopit› Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet

Luonnontieteelliset valintaperusteet


• Monimuotoisuuden kannalta merkittäviä rakennepiirteitä, ekologisia vaihtelusuuntia ja muita elinympäristöjen ominaisuuksia : › Lahopuu: lahot maapuut, pökkelöt, kelot, pystypuut,

kolopuut, tuulenkaadot› Vanhat lehti- ja havupuut› Jalot lehtipuut › Palanut puuaines › Puuston erirakenteisuus, latvusaukkoisuus› Lehtoisuus, kalkkivaikutus, ravinteinen kallioperä› Pohjavesivaikutus, lähteisyys, tihkuisuus› Soistuneisuus, lettoisuus, luhtaisuus, korpisuus ja

rämeisyys› Luonnontilainen tai ennallistamiskelpoinen vesitalous



• Elinympäristöverkostot ja kytkeytyneisyys alueellisessa soveltamisessa:› METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden avulla

kohteiden valinnassa voidaan painottaa jo olemassa olevien suojelualueiden lähellä myös monimuotoisuuden kannalta kehityskelpoisia kohteita nykyistä laajempien yhtenäisten elinympäristöjen muodostamiseksi.

› Tietyn elinympäristön monimuotoisuutta voidaan turvata tehokkaimmin alueilla, joilla on runsaasti kyseiseen elinympäristöön kuuluvia metsiköitä.

› Usein alueilla, joilla on monimuotoisuudelle merkittävien elinympäristöjen keskittymiä, on myös näille elinympäristölle ominaisten uhanalaisten lajien esiintymiä.

• Maisema, virkistyskäyttö ja kulttuuriarvot voivat olla täydentävinä valintaperusteina.

Kiitokset!Suomen metsäkeskus, Itäinen palvelualue

Pirita SoiniLuonnonhoidon [email protected]

puhelin 040 358 1535

www.metsäkeskus.fiwww.metsään.fi

www.facebook.com/suomenmetsakeskus

Jyväskylän yliopiston metsäkurssi Pirita Soini

Education

Transcript of Jyväskylän yliopiston metsäkurssi Pirita Soini