76 E R Ä 7 – 2 0 0 6 P Y Y D Y S K A L A S T U S

� Suuri lahna on rasvainen ja vas-ta rasvaisuus tuo savulahnaan senparhaan aromin. Samasta syystäiso lahna kelpaa hyvin suolaka-laksi.

Kookasta lahnaa ei kuitenkaanesiinny läheskään kaikissa järvis-sä.Pientä parkkilahnaa on usein si-täkin enemmän.

Parhaimmillaan lahnan makuon keväällä vesien avauduttua javielä kutuaikana,kun kalat ovat ol-leet talven ja kutua edeltävän ajanvähillä eväillä.

Kesälahnan maku paranee, kunkala laitetaan sumppuun kolmek-si neljäksi päiväksi kovalle pohjal-le,neljän viiden metrin syvyyteen,jolloin se ei ruokaile. Jos sumppusaadaan lähteenkirkkaaseen ve-teen, aina parempi. Näin lahnaavoidaan käyttää ravinnoksi kokokesän.

Hyvä ison lahnan järvi on yleen-sä puhdasvetinen, siinä on syväävettä talvehtimista varten ja run-saasti matalaa, rehevää rantaa jalahtia ruokalaitumiksi. Lisäksi jär-vessä pitäisi olla kevättulvan jo las-keuduttua touko- ja kesäkuun tait-teessa laajasti matalaa ja loivaakasvillisuusaluetta lisääntymis-paikaksi.

Nämä vaatimukset täyttäviä jär-viä ei ole erityisen runsaasti. Ka-ruhkoissa järvissä puutteena onyleensä lisääntymislahtien vähäi-syys. Kovapohjaisuus vaikeuttaalahnan ruokailua. Syvässä ja ran-noiltaan jyrkässä järvessä matalatja lämpöiset kasvillisuusalueetovat hakusessa.

Jos järvessä on hyviä lisäänty-misalueita, lahnat saattavat vael-taa kaukaakin näille paikoille. Ku-dun jälkeen ne sitten palaavat sin-ne, missä ravintoa riittää.

Lahnoja on myös huonohappi-sissa ja sameavetisissä järvissä,

Väljä lahnaverkko ei juuri kalasta muita kalalajeja ja siksi ison lahnan pyynti onluonnostaan täsmäkalastusta. Isomustenkalastus tuottaa tulosta heti jäiden lähdönjälkeen ja vielä paremmin kudulta.

Väljä lahnaverkko ei juuri kalasta muita kalalajeja ja siksi ison lahnan pyynti onluonnostaan täsmäkalastusta. Isomustenkalastus tuottaa tulosta heti jäiden lähdönjälkeen ja vielä paremmin kudulta.

Ison lahnan jäljillä

Ison

LahnaLahna

RISTO JUSSILA

Kuva

:Jo

uko

Sav

on

en

77P Y Y D Y S K A L A S T U S E R Ä 7 – 2 0 0 6

Ison lahnan pyyntivinkit

� Etsi kysellen tai kokeillen lahnojen kutulahti.

� Käytä riittävän suurisilmäisiäverkkoja.

� Aloita kokeilut lämpöisilläkeleillä tuomen kukkiessa.

� Pidä varasi, ettei lahnaparvisotke verkkoja perin pohjin.

mutta ravinteikkaassa ja rehevöi-tyneessä vedessä ne lisääntyvätlähes aina niin paljon, että kasvuheikentyy.

Rehevöityneiden järvien lahnatovat tavallisesti niin hidaskasvui-sia, etteivät yllä yli kilon painoon.Suurin osa kannasta on pikkulah-naa. Kun suurimmat ovat niukastipuolikiloisia, niistä ei ole kunnol-la ruokakaloiksi.

Lahnan pienikasvuisuus voi ol-la myös kannan ominaisuus. Pel-kästään pikkulahnoja kuhisevallajärvellä lahnan arvo laskee pien-ten särkikalojen tasolle ”roskaka-laksi”. Silloin lahnanpyynti on hoi-tokalastusta.

Kääpiöityneen lahnan poista-minen ei onnistu kuin nuotaten taitroolaten. Jotkin kannat tulevatpienikokoisina kudulle,mutta nor-maalisti pikkulahna on kesäisinympäri järveä levittäytyneenä. Separveutuu selvästi vasta myöhäänsyksyllä syvänteiden rinteille jamaaliskuussa mahdollisesti sa-moihin paikkoihin.

Sopii täsmäpyyntiin

Täsmäkalastuksen näkökulmastaiso ”homepäinen” lahna on hyväpyyntikohde. Sen pyynti verkoillaei koko vuoden aikana aiheutaharmia järven muille kaloille, silläkeittiökoon mitat täyttävälle lah-nalle sopivaan, solmuväliltään80–100 mm:n riimuverkkoon jääharvoin sekakalaa.

Lisäksi lahna liikkuu kesällä pää-osin pehmeillä pohjilla ja kasvil-lisuusalueilla sekä kivisillä järvilläkarikoilla. Kuha saattaa kutuaika-naan oleilla samoilla alueilla iso-jen lahnojen kanssa, mutta muu-ta arvokalaa lahnariimuilla eiyleensä tule.

Lahna syö pohjaeläimiä,eikä sii-hen kerry elohopeaa petokalojentahtiin. Lahnan hidaskasvuisuusvaikuttaa päinvastaisella tavalla,mutta lahna lukeutuu silti eloho-pean osalta vähäisemmän kerty-män lajeihin.Näitä ei ole järvillä lii-kaa.

Ison lahnan pyynti on jäidenlähdettyä ja kudun aikana vai-

lista. Lahnalauma pitää katiskassamelkoisen jytinän ja voi vaurioit-taa itseään. Liikoja vapautettaes-sa se pitää ottaa huomioon.

Jos lahnaa on liikaa ja isojakinmassoittain, kantaa pitää harven-taa. Pienet lahnat eivät kude, eikäniitä saa rysällä kudulta isojen ta-paan. Parhaiten poistopyynti on-nistuu järeällä lahtirysällä,jossa onetupesäksi viritettävät potkut.Kunparvi käy ansaan, vesi roiskuu jaylösotossa riittää kiloja, hulinaa jamärkiä nostajia.

Jäiden lähtiessä rannoilla

Heti jäiden lähdön jälkeen suuretlahnat liikkuvat rantavesissä. Tal-ven jäljiltä niukalla ravinnolla ol-leina ne ovat kylmässä kevätve-dessä maun puolesta parhaim-millaan.

Isoja lahnoja liikkuu monenlai-silla rannoilla, mutta ehkä var-mimmin kutulahden lähitienoilla.Riimuverkko on kevätlahnalle hy-vä pyydys ja suurisilmäisellä nor-

maaliverkollakin saa, mutta ei yh-tä hyvin.

Kevätlahnalle verkko lasketaankohtisuoraan rannasta syvälle. It-se lasken verkon parin metrin sy-vyydestä liikkeelle lähtien. Jyr-kemmälle rinteelle yksi verkko onaluksi sopiva määrä, loivemmallekaksi toisiinsa liitettynä. Saalisnäyttää, missä syvyydessä lahnatliikkuvat.

Jos kutulahden edustalla mo-lemmat rannat ovat otollisen tun-tuisia, tuulen puoleinen on hyväaloituspuoli. Mikäli lähituntumas-sa on karikoita, lahnoja liikkuu to-dennäköisesti sielläkin.

Kutulahnaa matalasta

Jäiden lähdön jälkeinen lahnanrantakalastuksen vaihe kestää pa-risen viikkoa tai hieman enem-män. Sen jälkeen lahnoja voi al-kaa löytyä jo kutulahdista, jotenverkkoja siirrellään lahden edus-talta sisemmäksi lahteen.

Hyvä lahnan kutulahti mata-loituu loivasti rantaa kohti ja alu-eella on runsaasti vesikasvilli-suutta. Pohja saattaa olla sam-maleen peitossa. Keväällä vedes-tä töröttää runsaasti edellisvuo-tista, kuivunutta kasvillisuutta.

Omalla lahnojen pyyntipaikal-lani kudun alku ajoittuu suurinpiirtein perinteiseen tuomen ku-kintaan toukokuun loppupuolel-le.

Ensimmäisen suuren parven

keustasoltaan melko helppoa,mutta hyvä kutupaikka voi olla ha-kusessa ilman vinkkejä. Kesälläsuuren lahnan pyynnissä onnistu-minen vaikeutuu huomattavasti.Heinäkuussa siika on paljon hel-pompi kohde.

Kutuaikana mukavin väline lah-nan pyyntiin on hyvä luokkirysä.Kookkaammalla lahtirysällä saa-lista tulee enemmän, mutta pyyn-tiin asettaminen on paljon työ-läämpää ja saalismäärä vastaa pa-remmin kerrostalon kuin perheentarpeita.

Riimuverkolla lahnasaalis kutu-paikalta on varma, mutta useinturhan runsas, eikä verkkoon jää-neitä liikoja lahnoja ehkä pysty va-pauttamaan,jos tarvetta siihen on.Päiväsaikaan verkkoa vartioimal-la riimulla saa pyydettyä kudultasopivan pienen kalamäärän. Vieläkudun jälkeenkin riimuverkko onlahnanpyydyksistä varmin.

Katiska on helppo vekotin jamyös sillä nykäisee kudulta saa-

Riimuverkkoa ei parane jättää veteen koko yöksi, jos ei halua erityisesti harventaa lahnakantaa. Mieluummin laskee verkon veteen vaikkapa vain kahvitauon ajaksi ja käy sitten ottamassa ylös ne tarvitsemansa pari kookasta kalaa.

Luokkirysä on kudulla tehokas.Sillä saa hyvin isoakin lahnaa.

78 E R Ä 7 – 2 0 0 6 P Y Y D Y S K A L A S T U S

LahnaLahna

saapumista lahteen edeltää lähesaina lämmin tai jopa helteinensääjakso. Usein tähän pohjoisran-nan lämpimään ja matalaan lah-teen puhaltaa lahnojen saapues-sa leppoisa etelätuuli.

Koiraat valtaavat lahden mata-lasta osasta reviirejä. Jos veneellämenee hyvin matalaan, sielläkinvoi olla koiraita, jotka sujahtelevatselkäevä pintaa halkoen karkuun.

Ennen kudun kiivainta vaihettalahdessa on laajalla alueella koi-raita sekä naaraskalojen parviaaluksi usein rantaa hieman sy-vemmässä.Kun kutu alkaa,naaraatlevittäytyvät ympäri lahtea. Ko-vemmilla pohjilla kaloja liikkuu vä-hemmän.

Jos kutu on alkamassa ja lah-dessa on jopa satoja suuria lah-noja, parhailta paikoilta pintaannousee yleensä vesikasvillisuuttaja vesikin voi samentua,vaikka lah-nat eivät mitään syökään.

Kutusaaliin säätely

Yleensä lahnoja saa verkolla 1–2m:n vedessä eniten, mutta se riip-puu myös siitä, millä syvyydelläpohja on kudulle otollisin.

Ison parven varalta verkko pitäämerkitä hyvin ja pinnalla pysymi-nen varmistaa päihin liitettävillä10 litran muovikanistereilla.

Vino- tai neliöriimua ei ole jär-kevää jättää parhaille paikoille yök-si, jos lahnoja ei tieten tahtoen ha-luta vähentää. Saalista saattaamennä niihin turhan paljon. Jokymmenkunta toistakiloista lah-naa pistää verkon myttyyn, jossaon bonuksena vielä muutama kilokasvillisuutta ja pohjasammalia.Siinä sitä riittää selvittämistä.

Sopivan saaliin saa laskemallaverkon tai kaksi veteen ja odotta-malla. Jos vesi lahdessa on same-aa,lahnat eivät ole yhtä arkoja kuinkirkkaammassa vedessä.

Vartiointipyynnissä verkko onparas laskea niin matalaan, ettäyläpaula jää pinnalle. Nykimisestätai uppoamisesta näkee saaliintarttumisen. Joskus verkkooni onuinut neljä viisi lahnaa niin no-peasti, että se on pitänyt nostaavälittömästi.

Jos lahnoja pääsee menemäänesim. kahvilla käynnin aikana run-saasti,ylimääräiset saa yleensä hy-väkuntoisina irti. Lahnaa vapau-tettaessa pitää erityisesti varoa

Joskus vilkkaasti alkanut kutukeskeytyy sään kylmetessä ja ka-lantulo keskeytyy täysin. Lahnan-pyyntipaikassani kutu ajoittuutouko- ja kesäkuun taitteeseen jakestää viikon tai hieman kauem-min.

Joissakin järvissä lahnat kutevatselkeästi kahdessa tai jopa kol-messa erässä. Ilmeisesti nämä eriaikaan lisääntyvät kuturyhmätovat eri kantaa.Kutu kestää silloinpidemmälle kesään.

� Suurlahna on kiitollinen täsmäkalastuskohde, sillä sillesopivimpiin pyydyksiin meneeharvoin muuta kalaa.

� Katiska ei ole varsinainen kutulahnan pyydys, mutta kylläsilläkin saalista tulee.

pyrstön vaurioitumista.Harvalla solmuvälillä suursaaliin

vaara vähenee.Jos verkko jätetäänyöksi, siihen menee kutulahdenkarummissa osissa todennäköi-sesti vähemmän kalaa. Toinen ta-pa on laskea verkko reilusti sy-vempään, jossa lahnoja on vä-hemmän.Vinoriimun vaihtaminennormaaliin monofiiliin pienentääsekin lahnamäärää.

Helppo luokkirysä

Pienikokoinen luokkirysä on mai-nio kutulahnan pyydys. Runsaanpuolen metrin korkeus on sopivaja pituudeksi riittää kolmisen met-riä, eikä ohjausaidan tarvitse ollasen pitempi. Näin pientä pyydys-tä on kevyt kuljetella ja se on help-po asentaa pyyntiin.

Viritykseen tarvitaan kaksi terä-

vää seivästä. Toinen painetaanpohjaan aitaverkon puoleiseenpäähän. Sen jälkeen kalapesä ve-detään suoraksi ja lukitaan pai-koilleen toisella seipäällä.

Runsaan puolen metrin korkui-nen luokkirysä asetetaan hiemanalle metrin veteen nielu rantaanpäin lahden otaksutulle parhaallekohdalle.

Vaikka rysä on pieni, saalista sil-läkin tulee. Pikkurysä on helppoja nopea kokea ja ylimääräiset ka-lat voidaan vapauttaa.Kaloja pois-tettaessa koko rysä liikkuu ja py-syy puhtaana. Kudun mentyä ohiluokkirysän huuhtelu ja poistami-nen vedestä on vähäinen toimen-pide isompiin rysiin verrattuna.

Lahtirysällä suursaaliita

Järeä lahtirysä pyytää lahnan ku-dulta suursaaliita.Olen kalastanutmuutamana keväänä KivikankaanLahtirysällä, jonka kalapesän pi-tuus on 8 ja aitaverkon pituus 17m. Koko pyydykselle kertyy mit-taa hulppeat 25 m ja vanteet ovatnoin metrin korkuiset.

Jos lasku ja potkujen muotoiluon uutta, rysä on paras virittää ko-emielessä muotoonsa ensin esim.pehmeällä nurmikolla samojen

79P Y Y D Y S K A L A S T U S E R Ä 7 – 2 0 0 6

seipäiden avulla.Parhaiten tämäkin rysä antaa

lahnaa kutulahden matalaanosaan sijoitettuna. Syvyys on so-piva, kun vanteet jäävät juuri ve-den alle. Jyrkähköllä rannalla ka-lapesän voi joutua laittamaan vä-kisin syvempään.

Lahtirysän aitaverkko lukitaanlähelle rantaa pohjaan painetullaseipäällä. Kalapesän puoleinen

pää vedetään suoraksi ja lukitaansuoraksi kuten luokkirysälläkin ka-lastettaessa.

Lahtirysässä on potkut, joistamuotoillaan etupesä rysän nieluneteen. Se on helpointa pohjaanpainettavien seipäiden avulla.Itseolen tehnyt koko toimituksen kah-luuhaalareilla vedessä liikkuen jahomma on hoitunut mukavasti.

Suuaukon molempiin alakul-

Kuva

:Jyr

ki J

ahn

uka

inen

Kuva

:Han

nu

Ko

stila

inen

miin on hyvä solmia muutamansadan gramman painot, että liinapainuu nielun kohdalta varmastipohjaan. Samoin on syytä laittaapaino aitaverkon nielun puolei-seen alakulmaan sekä potkuverk-kojen päiden alakulmiin.

Syvemmässä vedessä rysä viri-tetään pyyntiin ankkureiden japainojen avulla.

Pitkällä aidalla varustettu rysäkalastaa tehokkaasti lahnoja, joi-ta sopii sisään paljon. Sekaan voimennä haukiakin ja ennen lahnankutua särkiä, jos ne kutevat sa-malla alueella.

Suuressa rysässä lahnat eivät va-hingoita itseään ja ylimääräisetvoidaan vapauttaa. Innokas rysä-pyytäjä voi seuloa sillä kutulah-destaan suurimmat lahnat syötä-väksi ja laittaa loput kasvamaan.

Kokeminen on jännittävää ja ve-den roiske melkoinen, kun pesäänostetaan veneeseen. Jos lahnojaon liikaa,lahtirysällä niitä saa pois-tettua paljon kerralla.

Rysä on paras poistaa vedestäheti lahnan kudun mentyä ohi.Muuta kalaa sillä ei sen jälkeen pa-hemmin tule.Jos poistamisessa ai-kailee, rysä limoittuu lämpimässävedessä ja touhu käy myöhemminsotkuisemmaksi.

Yhden perheen tarpeisiin lahti-

rysä on kuitenkin melkoinen ka-pistus.

Katiskakin soopii kutupyyntiin,vaikka ei varsinainen kutulahna-pyydys olekaan. Se sijoitetaan sa-moille syvyyksille kuin luokkirysäja tärkeää on säätää nielu riittä-vän leveäksi myös korkeussuun-nassa.

Jos sisään menee lukuisia lah-noja, ne törmäilevät ja vaurioitta-vat pitkään katiskassa ollessaan it-seään.Lahnaa pyydettäessä katis-ka onkin koettava usein.

Kesällä heinikoista

Kudun jälkeen lahnat siirtyvätpehmeäpohjaisille alueille, joissariittää pohjalietettä seulottavak-si. Usein ne liikkuvat jonkinlaisenkasvillisuuden tuntumassa taiseassa.

Kesällä ja alkusyksyllä ison lah-nan parvia ei ole helppo löytää.Lahnat liikkuvat oikukkaasti, mut-ta kiertelevät silti yleensä samoil-la alueilla.Vinoriimuverkko on ke-sällä paras pyydys.

Kun saalista tulee, eräs tapa onviedä riimu viikon tai parin väleinsamaan kohtaan. Kun tätä tekeeuseampana kesänä ja kirjoittaasaalista antaneista ja tyhjistä reis-suista kalapäiväkirjaan merkintö-jä, parvien liikkeistä alkaa pikkuhiljaa päästä jyvälle.

Jos järvi on karu ja pehmeä-pohjaiset alueet ovat vähissä, lah-nat voivat löytyä kivisistä lahdistaja loivien, kivisten karikoiden rin-teiltä.Kivet eivät haittaa,jos niidenvälissä on pehmeämpää ja liet-teistä pohjaa, jota lahna voi seu-loa.

Myöhään syksyllä lahnat vetäy-tyvät syvänteiden reunoille ja isotlahnat talven tullen syvänteidenlämpimämpään veteen.

� Kannan kääpiöityminen on monessa vedessä ongelmana.Niissä lahna on muuttunut ruokakalana arvottomaksi jahoitokalastaen poistettavaksilajiksi.

� Kun kyhmyisiä kutulahnojatulee reilummin, on sumpustahyötyä. Siitä voi sitten hakeatarpeen mukaan kalan savu-pönttöön tai uuniin. Sumpu-tettavien on kuitenkin oltavahyväkuntoisia ja sumpun riittävä kookas.

80 E R Ä 7 – 2 0 0 6 P Y Y D Y S K A L A S T U S

� Muotonsa takia iso lahna tart-tuu huonosti tavalliseen monofii-liverkkoon. Selkä on pyöreähkö janiin korkea pään ja kidusten ko-koon verrattuna, ettei lahna tartuliinaan kidusten takaa samoin kuinmuut isot kalat.

Toinen tarttuvuutta heikentävätekijä johtuu ravinnosta.Isoksi lah-na kasvaa vain järvissä, joissa riit-tää pohjaravintoa. Mikäli lahnojaon liikaa, ne syövät ravinnon ole-mattomiin, kääpiöityvät ja joutu-vat täydentämään ruokalistaa la-jille huonosti sopivalla plankto-nilla.

Ison lahnan ruokatunti kuluupohjalietettä suuhun imuroiden.Se seuloo sattumat ja päästeleemudat pois suustaan.Pintaan nou-

Verkkoon osuessaan lahna ei välttämättäväistä, mutta ei tartukaan. Luultavasti kalatpuskevat päin verkkoa ja kiertävät sen lopuksi jollakin tavoin. Jos vedessä on vinoriimuverkko, lahna ei selviäkään pyydyksestä yhtä helposti.

Verkkoon osuessaan lahna ei välttämättäväistä, mutta ei tartukaan. Luultavasti kalatpuskevat päin verkkoa ja kiertävät sen lopuksi jollakin tavoin. Jos vedessä on vinoriimuverkko, lahna ei selviäkään pyydyksestä yhtä helposti.

Vinoriimu na pVinoriimu

RISTO JUSSILARISTO JUSSILA

LahnaLahna

see vesikasvien osia ja kirkkaam-pi vesi sameutuu, mikäli ruokaile-via lahnoja on paljon.

Lahnan suuvärkki näyttää pääl-lepäin tavalliselta, mutta tarkem-min katsottuna se avautuu kuin sa-teenvarjo laskoksistaan ja siitämuodostuu melkoinen alaviis-toon suuntautunut pölynimuri.

Pohjaa pönkiessään lahna onpystyasennossa.Jos se osuu silloinverkkoon,alaspäin suuntautuva jakärsää muistuttava suu ei meneverkonsilmästä läpi. Tavalliseenverkkoon ruokaileva lahna ei tah-do jäädä millään.

Jos osaa katsoa, niin lahnapar-ven jäljiltä liinassa voi olla aivanalapaulassa pieniä ryppyjä ja jo-pa limaa merkkinä siitä, että lah-

na on siinä hetken myllertänyt.Lahnaparven käyttäytymistä

voi tarkkailla matalassa vedessä.Sameissa vesissä lahnat liikkuvatjoskus niin matalassa, että paljas-tavat itsensä tyynellä säällä pintaaviistävillä pyrstöillä ja selkäevillä.

Erikoista on vähänkin suurem-pien lahnojen pelottomuus peto-kaloja kohtaan.Lahna ei varo edeshaukea.Suojautuminen tapahtuukorkeutta kasvaen ja leveydestätinkien. Hauen suuhun sopimat-tomasta muodosta on hyötyä ve-sikasvien seassa liikkuessa.

Merkitystä on silläkin, että suu-ri koko antaa mahdollisuuden ruo-kailla pakenemisen kannalta epä-edullisessa asennossa, pää kohtipohjaa.

Muutoin on vaikea selittää, ettäisot lahnat uivat myös haukia ku-hisevan kasvillisuuden keskellääärimmäisen hitaasti ja parvena it-sensä kauaksi näyttäen. Spurtti-herkkyys tai edes halut siihennäyttävät olemattomilta. Hidas-liikkeisyys heikentää samalla tart-tumista verkkoon.

Tarttuvuudeltaan lahnaverkois-ta on vinoriimuverkko ylivoimai-sesti paras. Sen kyky vangita lah-na liiveihinsä perustuu sisäliinaakahden puolen oleviin riimuhar-voihin.

Riimuharvojen ensisijaisenatehtävänä on mataloittaa verkkoaja löysätä liinaa.Yleensä riimuhar-vat ovat kolmanneksen tai neljän-neksen sisäliinaa matalampia.

81P Y Y D Y S K A L A S T U S E R Ä 7 – 2 0 0 6

a ppaa lahnan

Verkkoon osuessaan lahna il-meisesti puskee eteenpäin kuinvesikasvien seassa. Se meneeulommasta riimuharvasta läpi jatyöntää löysän liinan edellään toi-sen puolen riimuharvasta ulospussille. Tämä on riimuharvojentoinen tarkoitus.

Pussissa kääntyminen takaisinon vaikeampaa ja lahna tulee hel-posti sotkeneensa itsensä useaanverkonsilmään.

Myös neliöriimuverkko sekäpystypuohteutettu verkko eli pys-tyriimu kalastavat lahnaa nor-maaliverkkoa paremmin, vaikkaeivät olekaan vinoriimun veroisia.Vinoriimussa riimuharvan solmu-väli on yleensä 300 mm, neliörii-mussa 600 mm.

Vinoriimun riimuharvan pie-nemmän solmuvälin takia lahnanpuskemalla tekemä pussi on pie-nempi kuin neliöriimuverkossa,mikä lisää tarttumista. Myös vino-riimun riimuharvan vino muoto jasiitä seuraava vino pussi tuntuvatolevan kalalle petollisempia.

Pystyriimussa samanlaista pus-sia ei synny, koska riimuharvaa eiole ollenkaan. Sen tarttuvuus pe-rustuu löysään liinaan.

Lahnaverkon solmuvälit

Verkon sopiva solmuväli riippuujärven suurimpien lahnojen koos-ta. Vaikka 80 mm tuntuu melkoi-sen väljältä, jo kilon lahnan on vai-kea porautua tämänkokoiseen sil-mään kovin syvään.

Normaaliverkolla pyydettäessäsolmuvälin pitäisi vastata kuta-kuinkin tavoiteltavan lahnan ko-koa.

Neliöriimuverkko ja varsinkin vi-noriimuverkko kalastavat myösisompia lahnoja kuin sisäliinan sol-muväli edellyttäisi. Tämä johtuusiitä, että pussin riimuharvan läpitehdessään lahna voi sotkea it-sensä kiinni, vaikka ei varsinaises-ti olisikaan survonut itseään sisä-liinan silmään.

Solmuväliä valittaessa normaa-liverkon väljyys ei missään ta-pauksessa saa jäädä liian pienek-si tavoiteltavan kokoiselle lahnal-le. Ennen verkon ostoa on parasyrittää kysellen selvittää, millaisil-la solmuväleillä muut kalastavatlahnaa samasta järvestä.

Jos järvessä esiintyy monenko-koista isoa lahnaa, vinoriimuver-kon solmuväli voi olla pienempikuin suurimmat lahnat. Nämäkinköriläät saattavat silti pussittaa it-sensä.

Jos lahnaa pyydetään vain ku-dulta, vinoriimun pyytävyys onniin hyvä, että solmuväli on ilmanmuuta paras mitoittaa pelkästäänsuurimpien lahnojen mukaan.Pie-nemmällä solmuvälillä saalista voitulla niin runsaasti, ettei pyydystävoi jättää kutuhuipun aikana esim.yön ajaksi kutulahteen.

Mikäli isoimpien lahnojen kes-kipaino on kilon korvilla, vinorii-muverkon sopiva solmuväli on 80ja normaaliverkon 90–100 mm.Jos

suurimmat homepäät ovat 1,5–2kg:n painoisia tai vielä isompia,vi-noriimun solmuväliksi 90–100 mmon järkevämpi.

Yleensä harvojen verkkojen väl-jin tarjolla oleva solmuväli on 100mm. Joistakin erityisen vahvalan-kaisista liinoista voi löytyä 120-millisiä.

Lankavahvuus ja materiaali

Harvuudeltaan lahnalle sopivaannormaaliin monofiiliverkkoon lan-gan käypäinen vahvuus on0,20–0,25 mm solmuvälistä riip-puen.

Hyvänä vaihtoehtona voi käyt-tää kierrettyä monofiilia vahvuu-tena 3 x 0,12 tai 3 x 0,15 mm. Seon pehmeämpää ja joustavampaakuin paksu, esim. 0,30 mm:n mo-nofiililanka.

Jos lahnaa pyydetään vain ku-dulta, valitsisin itse kierretyistävahvemman langan.Saalista tuleesilläkin ja verkko on kestävä. Ke-säpyynnissä taas 0,23–0,25 mm:nmonofiili on kalaisampi.

Vinoriimuverkon lankavahvuu-den valinnassa pelaa sama lähtö-kohta. Jos pyydetään vain kutu-lahnaa, vahvempi kierretty lankaon perusteltu valinta. Jos pyyde-tään sekä kudulta että kesällä,hie-man ohuempi lanka antaa pa-remmin.

Jos vinoriimuverkon lankavah-vuuden haluaa valita varman pääl-le, on paras suosia ohuemman

pään vahvuuksia. Verkko sopii sil-loin sekä kutu- että kesäpyyntiin.Esim. solmuväliltään 90 mm:n vi-noriimuverkkoon sisäliinan hyvälankavahvuus koko kauden käyt-töön on 0,23 mm.

Vino- ja neliöriimuverkkojen lii-noja tehdään myös kierretystä nai-lonista. Se on useimmiten mustaaja sitä käytetään sameissa vesissä.

Harva kuitenkaan viitsii enää ka-lastaa erittäin helposti sotkeutu-valla kierretyllä nailonilla. Sen kä-siteltävyys lahnariimussa on val-tavan paljon huonompi kuin mo-nofiilin tai kierretyn monofiilin.Alapaula on niin altis sotkeutu-maan,että useimmilta ei lasku on-nistu edes puikkarilta.

Koska lahna liikkuu pohjassa,vi-noriimuverkon peruskorkeudeksi1,8 m on sopiva. Matalana se sopiimyös kutupaikoille.

Vinoriimun niksit

Vinoriimu on parempi laskea puik-karilta kuin pytystä, ellei lanka olehankalaa kierrettyä nailonia. Pyt-tylaskussa on vaarana, että ala-paula pääsee kiepahtamaan rii-muharvan alle, joka merkitseeusein hankalia sotkuja.

Hyvässä vinoriimuverkossa rii-muharvoja ei ole kiinnitetty ala-paulaan, vaan puoli kalvinkertaaalapaulan yläpuolelle sisäliinaan.Sisäliina ei vajoa yhtä paljon ala-paulan päälle ja juoksee laskussaparemmin auki.

Oikenevuutta parantaa hiemansekin, ettei sisäliina ole ylettömänkorkea. Esim. 1,8 m korkeassa vi-noriimussa 2,4 m korkea sisäliinaon riittävä. Jos sisäliina on 3-met-rinen,löysyyttä on kyllä enemmän,mutta sisäliina putoaa alemmaksija on alttiimpi takertumaan ala-paulaan.

Hyvässä riimuverkossa alapau-la saa olla kankeaa materiaalia.Sil-loin siihen ei yhtä helposti muo-dostu riimuharvan läpi pujahtavialenkkejä.

Käyttämässäni Nippon-vinorii-muverkossa riimuharva on kiinni-tetty puoli kalvinkertaa alapaulanyläpuolelle sisäliinaan. Se paran-taa käsiteltävyyttä.

Pauloitustaitoinen voi parantaaalapaulan käsiteltävyyttä vieläpauloittamalla alapaulan päälletoisen alapaulan tukevoittamaanja lisäämään sen kankeutta.

Kutupyynnissä neliöriimuverk-ko on kalastavuudeltaan lähes vi-noriimun veroinen. Siihen ei tuleyhtä pahoja sotkuja kuin vinorii-muun ja kasvillisuus tarttuu siihenhieman heikommin. Minkä kalas-tavuudessa häviää vinoriimulle,sen saa käsiteltävyydessä takaisin.

Riimuverkkotyypit: pystyriimu, neliöriimu ja vinoriimu.