ILMATORJUNTA - Yhdistysavain.fi

Ilmatorjunta 1/2017 • 1

aselajin järjestö- ja ammattilehtiILMATORJUNTA

1/2017 PASSIIVINEN PUOLUSTUSTEEMANA

2 • Ilmatorjunta 1/2017

Ilmapuolustusta käsittelevätuusimmat teokset ovat myynnissä

Ilmatorjuntamuseon kaupassa.

Voit tehdä tilauksen myös verkossa [email protected], jolloin hintaan lisätään postituskulut.

Tutustu tarkemmin myynnissä oleviin tuotteisiinosoitteessa www.ilmatorjuntamuseo.fi

Myyntituotto menee Ilmatorjuntamuseon hyväksi.


ILMATORJUNTA 1 ∙ 2017Ilmatorjuntayhdistyksen jäsenlehti

PASSIIVINEN PUOLUSTUSTEEMANA

PÄÄKIRJOITUKSET .....................................................4

TEEMA-ARTIKKKELITPassiivinen puolustus .................................................7Passiivinen suojautuminen – liian yksinkertaista? .....10Suojaa edistämässä ..................................................15

ARTIKKELITIlmatorjuntakonekivääri – omasuoja-ase vai ilmatorjuntajärjestelmä? ...........................................18Uhkan huomioiminen joukkojen koulutuksessa .........21Pieni organisaatiotaistelu 1978 .................................23

PERUSLUKEMIAHistoriasta ................................................................25Strategiasta ..............................................................28Taktiikasta ................................................................30Tekniikasta ...............................................................32Ilma-aseesta; Pikku-uutisia Venäjältä ........................34

YHDISTYSJärjestösihteeri tiedottaa ...........................................38Tulevia tapahtumia 2017...........................................39

ILMATORJUNTAMUSEOIlmatorjuntamuseon tapahtumakalenteri 2017 ..........42BUK museoitiin .........................................................43100 laukausta Suomen itsenäisyydelle .....................45Maalilennokkien värikäs historia esillä IT-museolla ...46

KIRJAESITTELYJ.F. LUNDQVIST – tuntematon kenraali ......................49

KENTÄN KUULUMISIAHELITR vuosipäivän vietto 25.11.2016 ......................51Paikallista museotoimintaa Parolassa ........................52ROVITPSTO uuteen organisaatioon ............................53Kokelasilta lähetti Salpparit ilmatorjunnan reserviin ..55Jari ”Härski ” Härkin eläköityi ...................................56Helsingin Reserviupseerien Ilmatorjuntakerho ry:n 70-vuotisjuhlavuosi käynnistyi ..................................57Ilmavoimien ilmatorjuntapäällikön kuulumisia ...........58HÄMOS – Vuoroin vieraissa .......................................59Ilmavoimien ilmatorjunnan joukkotuotanto ................60Ilmatorjuntaa Turussa 80 vuotta ................................61Keski-Suomessa järjesteltiin ITY:n yhteisretkeä Lohtajalle .....................................62

Kansikuva: ITO05 naamioituna tuliasemassa (kuvalähde: http://maavoimat.fi/ito05).Tämän sivun kuva on kooste Georgian sodan jälkeen kerätyistä internet-kuvista.


63.vsk 198. lehti

JULKAISIAIlmatorjuntayhdistys Klaavolantie 2, 04300 Tuusulawww.ilmatorjunta.fi

PÄÄTOIMITTAJAJanne Tä[email protected]. 044 550 8500

ILMOITUKSETMedialootti OyTimo E. Karvinenpuh. 050 [email protected]

TAITTO JA PAINOWaasa Graphics OyVasaratie 3 B 65350 Vaasa puh. (06) 315 [email protected]

OSOITE- JA JÄSENASIATVille [email protected] 4 A13100 Hämeenlinnapuh. 045 355 4525

PANKKINordea 136630-51201

VALTUUSKUNTAAntti Simola, pjJuha Palmujoki, varapj

HALLITUSAki Hotti, pjJukka Korhonen, varapjAnssi Heinämäki, siht

AINEISTON JÄTTÖAIKA (2/17)22.5.2017, kirjoitukset29.5.2017, mainokset

ISSN1797-6448

Majuri Janne TähtinenPäätoimittajaPÄÄTOIMITTAJALTA

Hyvää alkanutta vuotta 2017 kaikille lu-kijoille. Tätä pääkirjoitusta kirjoittaessani Valtioneuvoston puolustusselonteko 2017 on juuri julkaistu, joten alun perin ajattelin kirjoittaa pääkirjoitukseni selonteosta poh-diskellen sitä ilmatorjunnan näkökulmasta. Ajattelin kuitenkin heti uudestaan, kun selvisi, että ilmatorjunnan tarkastaja oli jo tulevan lehden hyvissä ajoin ennakoiden laatinut oman pääkirjoituksensa otsikolla ”Puolustusselonteosta poimittua”, ja tämän tietysti aselajimme näkökulmasta. Puolus-tusselonteko on kannaltamme merkittävä ohjausasiakirja, koska siinä annetaan puo-lustuspoliittiset linjaukset Suomen puo-lustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle. Tätä kautta päädyin itse tekemään pääkirjoituksessani muutaman noston ko. asiakirjasta yleisesti puolustusjärjestelmän ja ilmapuolustuksen kokonaisuuden kehit-tämisen näkökulmasta.

Merkittäviä tekijöitä Suomen puolus-tuksen kehittämisessä ovat toimintaympä-ristössä tapahtuneet muutokset, ennakko-varoitusajan lyheneminen sekä Suomeen kriisiaikana kohdistuvan keinovalikoiman laajentuminen. Toimintaympäristön muu-toksista keskeisimpiä tekijöitä ovat Venä-jän toimeenpanema Krimin valtaus 2014 sekä Itä-Ukrainan konflikti. Puolustusse-lonteon mukaan sotilaallinen toiminta ja läsnäolo ovat lisääntyneet sekä Itämeren että arktisella alueella. Venäjän asevoimien materiaalinen kehittäminen keskittyy kau-kovaikuttamiseen ja täsmäaseisiin, miehi-tettyihin ja miehittämättömiin ilma-aluk-siin, robotiikkaan, ydinaseisiin, ilma- ja avaruuspuolustukseen sekä digitaalisiin tiedustelu- ja johtamisjärjestelmiin. Tässä ei pidä kuitenkaan harhautua; perinteiset uhkajärjestelmät, kuten taisteluhelikopte-rit ja ohjautumattomat pommit, säilyttävät merkityksensä myös tulevaisuuden sodan-käynnissä. Perinteisten uhkajärjestelmien suorituskyky tosin moninkertaistuu tiedus-telu-, valvonta- ja maalittamisjärjestelmän kehittyessä.

Toimintaympäristön muutokseen ja ennakkovaroitusajan lyhenemiseen on reagoitu Suomessa ja lähialueen valtiois-sa. Lähialueen valtiot ovat parantaneet asevoimiensa valmiutta, päättäneet uu-sista materiaalihankinnoista, korottaneet puolustusmäärärahojaan sekä pyrkineet syventämään puolustusyhteistyötä. Ruot-sissa asevoimien kehittämisen ja käytön

Puolustus- järjestelmän kehittäminen

painopiste on palautettu kriisinhallinnasta oman alueen puolustamiseen – Gotlantiin on taas jopa sijoitettu pysyvästi materiaa-lia ja joukkoja. Nopeasti kehittyvä kriisi kiistää mahdollisuudet mittaviin puolus-tusvalmisteluihin ja edellyttää korkeassa valmiudessa olevia joukkoja. Suomessa toimintaympäristön muutokseen reagoi-daan muodostamalla valmiusosastoja ja -yksiköitä, välittömän valmiuden joukkoja sekä valmiusjoukkoja, joiden suoritusky-kyä täydennetään tarvittaessa perustamalla täydennysjoukkoja.

Suorituskykyisellä ilmapuolustuksel-la ennaltaehkäistään ja torjutaan Suomeen ilmasta kohdistuvat hyökkäykset, suoja-taan valmiuden kohottaminen ja joukko-jen perustaminen sekä mahdollistetaan maa- ja meripuolustuksen toimeenpano. Ilmapuolustuksen kyky täyttää tehtävänsä on tällä hetkellä hyvä. Hornet-monitoimi-hävittäjien suorituskykyä on ylläpidetty kalustopäivityksin ja ilmatorjunnan tap-pioiden tuottamiskykyä on kehitetty hank-kimalla ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Il-matorjuntakalustoa poistuu merkittävästi käytöstä 2020-luvulla ja samaan aikaan päättyy myös Hornet-kaluston elinjak-so. Ilmapuolustus koko Suomen alueella edellyttää suorituskykyistä monitoimihä-vittäjää sekä monipuolisia ilmatorjunnan suorituskykyjä.

Vuonna 2017 passiivisen puolustuk-sen lisäksi ilmatorjuntalehden teemoina käsitellään syksyllä valmistuvaa yleisesi-kuntaupseerikurssia 58, ilmatorjuntalehden 200. numeroa sekä ilmatorjuntasäätiön juhlavuotta. Teemat huomioiden, ja huo-mioimatta, lehdessä pyritään julkaisemaan kattavasti myös muut artikkelit sekä kentän kuulumisia -palstalle lähetetyt jutut eri ta-pahtumista. Näissä voi taas olla ruuhkaa riippuen tapahtumien määrästä – sorry!

Vuonna 2017 tapahtuu muutoksia ilmatorjuntalehden peruslukemia-kirjoit-tajissa. Tekniikan palstan kirjoittajaksi tulee lehtien 2/2017–4/2017 ajaksi majuri Kimmo Juntunen Maasotakoulun Maa-taistelukeskuksesta. Kimmo tulee sovitusti käsittelemään ja esittelemään loppuvuoden numeroiden tekniikan palstalla länsimaisia käytössä ja kehitteillä olevia ilmatorjunta-järjestelmiä – kiitos Kimmolle jo etukäteen mielenkiintoisista artikkeleista!

Päätoimittaja Janne T


Everstiluutnantti Aki HottiIlmatorjuntayhdistyksen puheenjohtajaPUHEENJOHTAJALTA

ILMATORJUNTALEHDEN ANSIOISTA VUONNA 2016 ON PALKITTU

ILMATORJUNTAYHDISTYKSEN STIPENDEILLÄ SEURAAVAT KIRJOITTAJAT:

Vuoden kirjoittaja everstiluutnantti Mika Kulkas

Vuoden artikkeli majuri Kimmo Pispa artikkelilla ”Ilma- ja avaruussijoitteiset tiedustelu- ja johtamisjärjestelmät” (2/2016)

ILMATORJUNTAYHDISTYS JA IT-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA ONNITTELEVAT!

Yhdistyksen vuosikierto alkaa olla taas täynnä. Hallitus valmistelee parasta aikaa yhdistyksen vuosi-kokousta sekä ennen sitä järjes-tettävää valtuuskunnan kokousta. Yhdistyksen vuosikokoushan jär-jestetään Haminassa RUK:n histo-riallisessa miljöössä. Ohjelmassa on varsinaisen kokouksen lisäksi muun muassa osastokokous, en-tisten puheenjohtajien kokous, lounas sekä RUK-museovierailu. Toivon näkeväni mahdollisimman monet Teistä kokouksessa mu-kana. Voit tulla kokoukseen ihan rennolla mielellä tapaamaan ilma-torjuntatovereita. Hallituksen ja valtuuskunnan työmyyrätehtävät ovat jo täytetty.

Vuosi oli varsin moninainen. Osastot ja killat ovat järjestäneet omia laadukkaita tapahtumiaan ympäri valtakuntaa ja Ilmatorjun-talehti on ilmestynyt laadukkaasti neljä kertaa vuoden aikana. Syk-syllä järjestettiin Tikkakoskella

Vuosikokousta ja kevätretkeäerittäin korkea tasoinen Ilmapuo-lustusseminaari, jonka yhteydessä pidettiin myös yhdistyksen kehit-tämiseen tähtäävä seminaari. Se-minaarin tuloksia esittelin jo edel-lisessä lehdessä, mutta kertauksen vuoksi: Avoimuus, päivitetty ja mielenkiintoinen.

Tyytyväinen en sen sijaan ole siihen, että pääkaupunkiseudun toimintaa ei saatu vielä ratkaistuk-si. Ponnistelut tietenkin jatkuvat. Yhdistyksen organisaatiotakaan ei ole vielä virtaviivaistettu riittä-västi, sillä yhdistyskentässämme on varsin syvälle juurtuneita käy-tänteitä, jotka eivät tunnu liikah-tavan paikaltaan. Jatkamme pon-nisteluja, sillä päällekkäisyydet ja tyhjäkäynti on saatava pois ja voi-mavarat tulee kohdentaa nuoriin ja toimintaan.

Tulevan kauden yhtenä koho-kohtana mainitsen yhdistyksen toukokuussa yhdessä Keski-Suo-men osaston kanssa järjestämän

kaksipäiväisen ilmatorjuntata-pahtuman. Tutustumme Ilmasota-koulun Sotilasilmailusta ammatti-tapahtumaan, jossa esitellään tänä vuonna Ilmavoimien lentävän ka-luston lisäksi myös ilmatorjuntaa poikkeuksellisen laajasti. Toisena päivänä vierailemme Lohtajalla tutustumassa Ilmapuolustusharjoi-tukseen. Huomatkaa, että yhdistys vierailee nyt Lohtajalla kootusti, kaikki yhdessä. Tätä tapaa on tar-koitus jatkaa, jotta emme kuormita harjoitusorganisaatiota lukuisilla pikkuvierailuilla. Tässä vaiheessa matkaan mahtuu linja-autolastilli-nen jäseniä. Tapahtumasta löytyy mainos tämän lehden sivuilta ja lisätietoa myöhemmin nettisivuil-tamme.

Nähdään vuosikokouksessa sekä toukokuun ilmatorjuntaret-kellä.

T: A Hotti


Hyvät ilmatorjuntalehden lukijatMuutama viikko sitten jul-

kaistu Valtioneuvoston puolustus-selonteko on saanut melkoisesti huomiota. Kaiken kaikkiaan voi-daan todeta, että ilmatorjunnan kannalta keskeiset ja tarpeelliset kuvaukset ja linjaukset on saatu näkyviin omina kohtinaan ilman, että ne olisi ”kirjoitettu sisään” maa-, meri- tai ilmapuolustukseen. En kirjoituksellani selitä tai painota asioita. Otan esille vain tiettyjä ase-lajin kannalta keskeisiä ”nostoja”. Lyhyet lainaukset on otettu sellai-senaan suoraan selonteon tekstistä.

Puolustusselonteon johdannon ensimmäisessä kappaleessa kuva-taan selonteon tarkoitusta. ”Valtioneuvoston puolustusselonteko eduskunnalle antaa puolustuspoliittiset linjaukset Suomen puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle. Puolustusselonteolla ja sen toimeenpanolla varmistetaan, että Suomen puolustuskyky vastaa turvallisuusympäristön vaatimuksiin.”

Sotilaallisen toimintaympä-ristön kuvauksessa sanotaan, että ”Pitkäkestoisen Ukrainan konfliktin rinnalla Venäjä on osoittanut erityisesti ilmavoimiensa kehittynyttä ja laajamittaista suorituskykyä Syyrian sodassa.”

Puolustuksen nykytilan ku-vauksessa todetaan, että ”Yhteiskunnan elintärkeiden kohteiden ja maavoimien joukkojen ilmatorjun

Eversti Ari GrönroosIlmatorjunnan tarkastajaTARKASTAJAN PALSTA

Puolustusselonteosta poimittuatasuojaa on kehitetty hankkimalla ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Ilmatorjuntakalustoa poistuu merkittävästi käytöstä 2020luvun puolivälissä.”

Luvussa neljä ”Puolustusjärjes-telmän käytön ja ylläpidon paino-piste” todetaan, että ”Monikerroksisella ilmatorjunnalla suojataan kohteita ja joukkoja sekä tuotetaan hyökkääjälle tappioita alueellisesti ja paikallisesti. Ilmavoimien ja ilmatorjunnan muodostamalla verkottuneella ilmapuolustuksella kyetään vaikuttamaan eri uhkatyyppeihin miehitetyistä ja miehittämättömistä ilmaaluksista risteilyohjuksiin.”

”Monitoimihävittäjien ja ilmatorjunnan omavaraisuus turvataan ylläpitämällä riittävää asemateriaali ja varaosavarantoa sekä kansallista osaamista. Tällä vuosikymmenellä turvataan lentokaluston ja ilmatorjuntajärjestelmien kunnossapito, varustetaan tukikohtia erityismateriaalilla ja kehitetään niiden rakenteita toimintaympäristön vaatimusten mukaisesti. Ilmatorjunnan kehittämisen päämääränä on riittävä korkeatorjuntakyky ja tulenkäytön alueellinen kattavuus.”

”Monitoimihävittäjän suorituskykyä täydennetään ilmatorjunnan suorituskyvyillä. Hornetkaluston suorituskykyä ei voida korvata ilmatorjunnalla eikä käytössä tai suunnitteilla olevilla miehittämättömillä ilmaaluksilla, jotka kat

tavat vain osan Hornetkaluston suorituskyvystä.”

Edellisen kappaleen tekstiä on pakko kommentoida kahdella lainauksella Ilmatorjuntalehden 4/2016 artikkelista ”Monitoimihävittäjä ja ilmatorjunta verkottunutta torjuntavoimaa”. ”Monitoimihävittäjän ja ilmatorjunnan suunnitelmallinen ja verkottunut yhteistoiminta on tehokkain tapa toteuttaa ilmapuolustus nykyaikaisessa toimintaympäristössä.” ”Järjestelmät yhdessä täydentävät toisiaan ja muodostavat suorituskykyisen ilmapuolustusjärjestelmän rungon, jota täydennetään muilla aktiivisilla ja passiivisilla menetelmillä.” Eli molempia järjestelmiä tarvitaan ja niillä on oma roolinsa ilmapuolustuksessa. Ei vain niin, että ilmatorjunta täy-dentää monitoimihävittäjän suori-tuskykyä.

Nähtäväksi jää, millä tavoin puolustusselonteon linjauksia tul-laan toimeenpanemaan. Positiivista aselajin kannalta on kuitenkin se, että ilmatorjunnan korkeatorjun-takyvyn rakentamiseksi sekä elin-kaarensa päähän tulevien ilmator-juntajärjestelmien korvaamiseksi on saatu puolustusselontekotasoi-set linjaukset.

Pikkuhiljaa kevättä kohti hiih-dellen

Ilmatorjunnan tarkastajaEversti Ari Grönroos


Vuoden 2016 IT-lehdissä käsiteltiin sodan kuvan ja ilmauhkan kehittymis-tä sekä ilmapuolustuksen kehitysnä-kymiä. Ilmapuolustusta tarkasteltiin myös laajemmassa viitekehyksessä, ilma- ja ohjuspuolustuksen näkökul-masta. Ilma- ja ohjuspuolustus koos-tuu neljästä toisiaan tukevasta osako-konaisuudesta, jotka ovat tiedustelu ja valvonta, taistelunhallinta, aktiivinen puolustus ja passiivinen puolustus. Aihetta tarkastelleessa artikkelissa to-dettiin, että ”ilma ja ohjuspuolustus on tärkeä osa puolustusjärjestelmää ja sen suorituskykyjen sekä toimintatapojen kehittämistä. Ilma ja ohjuspuolustus tulee jatkossa huomioida entistä korostuneemmin kaikki puolustusjärjestelmän osajärjestelmät, puolustushaarat sekä joukot ja järjestelmät läpileikkaavana kokonaisuutena. Tämä koskee tulevaisuudessa yhä enemmän kaikkia ilma ja ohjuspuolustuksen toiminnallisia osaalueita, painottuen passiivisen puolustuksen suunnittelun ja kehittämisen osalta.”

Passiivisen puolustuksen merkitys korostuu myös entisen ilmatorjunnan tarkastajan, eversti (evp.) Ahti Lapin, Suomen Sotilas -lehden numeron 1/2017 artikkeleiden kautta. Useam-massa artikkelissa Ahti Lappi korostaa sitä, että rakentuvat ilmapuolustuksen

MajuriJanne TähtinenPASSIIVINEN PUOLUSTUS

TEEMANA

Passiivinen puolustus

Ilma- ja ohjuspuolustuksen kokonaisuus (kuvalähde: http://www.ndia.org/Resources/OnlineProceedings/Documents/0100/0100-JAMD-COI-Over-view-Skidmore.pdf, kuvamuokkaus Janne Tähtinen).

aktiivisen puolustuksen menetelmät eivät ole uhkajärjestelmiin nähden riittäviä. Väittämä on toki täysin totta! Ahti Lappi myös toteaa, että ”Maanpuolustuksen kannalta on aina huono asia, jos puolustuksessa on heikkouksia, joita hyökkääjä voi käyttää hyväkseen.” Vastustajalle ei tietenkään tulisi missään tilanteessa tarjota jokerikort-tia vaikuttaa kohteisiin puolustajan torjunnan kykenemättä siihen vastaa-maan, mutta ikuisesti resurssitietoinen puolustuksemme huomioiden passii-visen puolustuksen keinoilla (jotka toki myös monesti maksavat rahaa) on pyrittävä paikkaamaan aktiivisen puo-lustuksen vajeita.

Tässä lehdessä käsitellään passii-visen puolustuksen osakokonaisuutta tarkemmin. Artikkelini perustuu ulko-maisiin lähteisiin, ja sen on tarkoitus muodostaa läpileikkaus passiivisen puolustuksen eri osakokonaisuuksiin ja mahdollisuuksiin. Tiettyjen ter-mien osalta ulkomaisen materiaalin hyödyntäminen oli vaikeaa, joten kir-joittaja ei vastaa käännösten oikeelli-suudesta suhteessa ohjesääntökirjalli-suuteen! Kapteeni Henri Ruotsalaisen artikkelissa tarkastellaan uhkan muu-toksen vaikutusta passiiviseen suo-jautumiseen. Pioneeritarkastajan, everstiluutnantti Mikko Illin, artikke-

lissa aiheeseen paneudutaan suojan-edistämisen kehitysnäkymien kautta. Lehdessä oli alun perin tarkoitus tar-kastella passiivista puolustusta myös väestönsuojelun ja yhteiskunnan va-rautumisen näkökulmasta, mutta pää-toimittaja epäonnistui aiheen kirjoitta-jan värväämisessä.

Passiivisen puolustuksen kokonaisuusPassiivisen puolustuksen päämääränä on tuottaa henkilö- ja joukkokohtaista suojaa joukoille (omat ja liittolaiset), asutuskeskuksille sekä kriittisille voi-mavaroille (sotilaalliset ja yhteiskun-nan toiminnot). Passiivisen puolus-tuksen keinot on aina huomioitava tilanteissa, joissa omaan toimintaan voi kohdistua ilma- ja ohjushyök-käyksiä. Passiivisen puolustuksen suunnittelu alkaa kokonaisvaltaisella toimintaympäristöanalyysillä, jossa arvioidaan hyökkäysten mahdolli-suuksia, toteutustapoja ja vaikutta-vuutta. Ylemmän johtoportaan tulee aina tukea alajohtoporrasta suunnitte-luun liittyvällä ohjauksella sekä käy-tössä olevien aktiivisen ja passiivisen puolustuksen resurssien allokoinnilla.

Passiivinen puolustus koostuu menetelmistä, joilla vähennetään haa-voittuvuutta ja minimoidaan ilma- ja ohjusiskujen vaikutukset. Passiivinen puolustus on huomioitava koulutuk-sessa ja toiminnassa kaikilla tasoilla. Passiivisen puolustuksen menetelmät voidaan jaotella neljään pääluokkaan: 1) joukkojen haavoittuvuuden vähen-täminen, 2) maalittamisen tehokkuu-den vähentäminen, 3) taktisen ennak-kovaroituksen tuottaminen joukoille sekä 4) joukkojen toipumiskyvyn ja uudelleen organisoitumiskyvyn kehit-täminen.

1) Joukkojen haavoittuvuuden vähentäminenHaavoittuvuuden vähentämisellä tar-koitetaan kaikkia keinoja, joilla pyri-tään varmistamaan, että henkilöstö ja kriittiset järjestelmät selviävät ilma- ja ohjusiskusta mahdollisimman pienillä


tappioilla ja vaurioilla. Haavoittuvuu-den vähentämisen menetelmiä ovat ra-kenteellinen suoja, taistelun kestävyys eli redundanssi (”toiste, ylimäärä”) ja robustius (”jokin pysyy muuttumat-tomana, vaikka jotakin muutetaan”), hajauttaminen ja hajasijoittaminen, siviiliviranomaisten koulutus ja tuki sekä NBC-suoja.

Rakenteellisella suojalla py-ritään vähentämään ilma- ja ohjus-hyökkäysten vaikutusta järjestelmien, infrastruktuurin ja joukkojen osalta. Suunnittelu, toimipaikkojen ja asemi-en huolellinen valinta, linnoittaminen ja erilaiset tilapäismenetelmät tuotta-vat rakenteellista suojaa. Rakenteelli-sen suojan hankinta aloitetaan rauhan aikana ja se huomioidaan koko ope-raation ajan.

Joukkojen ja järjestelmien suori-tuskykyjen rakentamisessa ja toimin-nan suunnittelussa on huomioitava rakenteelliselle suojalle asetettavat vaatimukset. Esimerkiksi linnoitta-misen tarve on huomioitava toimin-nan suunnittelussa ja valmisteluissa. NBC-suojan kehittäminen on taas huomioitava jo järjestelmien suun-nittelu- ja rakentamisvaiheissa. Toi-mipaikkojen osalta NBC-suojan vaatimukset on huomioitava toimi-paikkojen rakentamisessa ja valmis-teluissa. Järjestelmien ja henkilöstön suojan vaatimukset, kuten ajoneuvo-jen panssarointi ja henkilöstön suoja-liivit, on huomioitava osana joukkojen ja järjestelmien rakentamista.

Linnoittamisen merkitys korostuu osana operaatioiden valmisteluvaihet-ta, mutta se on huomioitava kaikissa toiminnan vaiheissa ja kaikilla tasoilla osana passiivista puolustusta. Kaikis-sa toiminnan vaiheissa on pyrittävä rakenteellisilla ja menetelmällisillä ratkaisuilla minimoimaan räjähde-vaikutuksen, polttovaikutuksen sekä ydinräjähteiden aiheuttaman säteilyn vaikutukset joukkoihin ja kriittisiin järjestelmiin. Suunnitelmien laadin-nassa on aina huomioitava kyky tuot-taa riittävä passiivisen suojan taso. Maastouttamis- ja salaamissuunnitel-milla lisätään rakenteellisen suojan vaikuttavuutta. Suojan suunnittelussa on aina huomioitava kokonaisuhka – vastustajan mahdollisuudet vaikuttaa joukkoihin ja järjestelmiin. Virheel-linen uhka-arvio voi johtaa väärän-tyyppisten ratkaisujen tekemiseen. Oman toiminnan paljastuvuus, haa-

voittuvuus tiedustelulle, sijainti ja toi-mintaympäristön maasto, liikkuvuus sekä mahdollisuudet välttää maalitta-minen on huomioitava suunnittelus-sa. Rakenteellinen suojautuminen voi sisältää muun muassa suojalevyjen, pinnoitteiden, maavallien ja linnoittei-den käytön. Puu- ja betonilinnoitteilla voidaan lisätä joukkojen rakenteellista suojaa.

Redundanssi ja robustius tar-koittavat taistelukyvyn ja/tai toimin-takyvyn varmistamista tuplaamalla kriittiset voimavarat, esimerkiksi toi-minnot, toimipaikat tai muut avain-suorituskyvyt, jotka ovat erityisen haavoittuvia ilma- ja ohjusiskuissa, ja joiden osalta muiden passiivisen puolustuksen menetelmien käyttö ei ole mahdollista. Joukkojen komenta-jien ja yhteiskunnan toiminnasta vas-taavien tahojen tulisi aina varmistaa, että avaintoimintojen ja -suoritusky-kyjen käyttö ei vaarannu yksittäisten osakohteiden tuhoutuessa. Pehmeät kohteet, kuten johtamisjärjestelmän solmukohdat, sensorit ja niihin liitty-vät toimipaikat tulee huomioida suun-nittelussa.

Hajauttaminen vähentää koh-teen haavoittuvuutta vähentämällä aluemaalien muodostumista sekä koh-dealueelle tehtävän iskun kannatta-vuutta. Yhdistettynä liikkuvuuteen ja harhauttamiseen hajauttaminen lisää vastustajan epävarmuutta siitä, onko tietty alue/toiminto miehitetty ja käy-tössä. Hajauttaminen pakottaa vastus-tajan joka tapauksessa tiedustelemaan useampia ja/tai laajempia alueita, mikä sitoo enemmän tiedusteluresurs-seja käyttöön ja vaatii enemmän aikaa. Hajauttaminen myös minimoi ilma- ja ohjushyökkäysten vaikutukset ja pa-kottaa vastustajan käyttämään rajalli-sia resurssejaan vähemmän vaikutta-vuutta tuottaviin kohteisiin.

Joukkojen komentajien on pyrit-tävä hyödyntämään modernien joh-tamisjärjestelmien mahdollisuudet joukkojen johtamisessa maksimoidak-seen joukkojen ja kriittisten voimava-rojen hajauttaminen. Hajauttaminen vähentää joukkojen haavoittuvuutta, etenkin hetkellisten nopeasti muo-dostuvien suurten tappioiden osal-ta. Hajauttamisen tuottaman suojan hyödyntäminen voi olla haasteellista tilanteissa, joissa tilanne tai toimin-ta-alue rajoittaa sen hyödynnettävyyt-tä. Hajauttaminen lisää joukkojen suo-

jaa ilma- ja ohjushyökkäyksiltä sekä muulta tulenkäytöltä, mutta liiallinen hajauttaminen tekee joukosta haa-voittuvan vastustajan maahyökkäystä vastaan. Joukkojen komentajien tulee tehdä päätökset käytettävistä mene-telmistä realistiseen uhka-arvioon ja tilannekuvaan perustuen.

Joukkojen komentajien on kyet-tävä tarvittaessa järjestämään sivii-liviranomaisille koulutus ja mini-mivarustus passiivisen puolustuksen tilannekuvan ja toimenpiteiden osalta. Menetelmät ja varustus kattavat ilma- ja ohjushyökkäysten varoitusjärjes-telmät, suunnitelmat suojautumiseen käytettävistä alueista sekä siviilihen-kilöstön suojautumistekniikat ja -väli-neiden käytön.

Siviiliviranomaisten tulee olla koulutettuja organisoimaan ja joh-tamaan toiminta-alueensa väestöä tilanteessa, jossa saadaan varoitus ilma- ja ohjushyökkäyksestä. Ennak-kovaroituksen välittäminen on suun-niteltava ja harjoiteltava aikatekijät huomioiden. Väestön tulisi toistuvasti harjoitella kokonaisprosessiin liitty-viä toimintoja ennakkovaroituksesta kiinteiden suojatilojen miehitykseen. Tämä toiminta lisää väestönsuojelun merkittävyyttä ja mahdollisesti vähen-tää uhkan vaikuttavuutta poliittiseen päätöksen tekoon. Harjoittelulla myös vähennetään paniikkikynnystä todelli-sen hälytyksen aikana.

NBC-suoja on kriittinen tilanteis-sa, joissa vastustajalla tai kolmannella osapuolella on käytössään joukko-tuhoaseita. Passiivisen puolustuksen osa-alueet NBC-uhkaa vastaan ovat altistumisen välttäminen, joukkojen suojaaminen ja joukkojen puhdista-minen.

2) Maalittamisen tehokkuuden vähentäminenKomentajien menetelmiä vastustajan maalittamisen tehokkuuden vähen-tämisessä ovat operaatioturvallisuus (OPSEC), harhauttaminen, liikku-vuus, maastouttaminen ja salaaminen sekä kehittynyt taistelun johtaminen. Näiden menetelmien päämääränä on tehdä omien joukkojen ja järjestelmi-en maalittamisesta niin vaikeaa kuin mahdollista. Komentajien on mää-ritettävä maalittamisen vaikeuttami-seksi tehtävät toimenpiteet perustuen vihollisen läsnäoloon, määrättyyn



tehtävään sekä arvioon vihollisen tie-dustelun ja maalittamisen suoritusky-vyistä.

Operaatioturvallisuudella pyri-tään toiminnan salaamiseen ja takti-sen tason yllätyksen saavuttamiseen. Operaatioturvallisuuteen kuuluvat emissiokontrolli, tunnistettavien lä-hetteiden minimointi, fyysinen turval-lisuus sekä informaatioturvallisuus. Operaatioturvallisuus kattaa myös toimenpiteet niiden omien toiminto-jen tunnistamiseksi, mitä vastustajan tiedusteluorganisaatio voi käyttää hy-väkseen.

Harhauttamisella pyritään vai-keuttamaan vihollisen toimintaa manipuloimalla, häiritsemällä ja väärentämällä vihollisen käyttöön saamia indikaatioita omasta toimin-nastamme. Harhauttamisella pyritään johtamaan vihollisen päätöksente-ko vääriin toimenpiteisiin. Ilma- ja ohjushyökkäyksiltä suojautuminen edellyttää hyvää harhautussuunni-telmaa, jota toimeenpannaan oikein, seurataan jatkuvasti ja muutetaan tar-vittaessa. Harhauttamisella pyritään vaikuttamaan toimintaympäristöana-lyysiin lisäämällä kohteiden määrää sekä antamalla virheellinen kuva kohteiden haavoittuvuudesta ja vai-kuttavuudesta. Harhauttamisessa on huomioitava sen eri tasot; kaikki jou-kot voivat toimeenpanna harhautta-mistoimintaa omalla alueellaan oman passiivisen suojan lisäämiseksi, mutta laajemmat harhauttamisoperaatiot on aina suunniteltava osana operaation kokonaisuutta. Harhauttamiseen liit-tyvät toimenpiteet on aina hyväksy-

tettävä ylemmällä johtoportaalla.Liikkuvuus on joukkojen pe-

rusominaisuus, jolla mahdollistetaan liike paikasta toiseen tehtävän suori-tusvaiheen aikana. Riittävällä liikku-vuudella pyritään varmistamaan, ettei kriittinen joukko tai järjestelmä ole paikallaan niin pitkään, että se muo-dostaa kohteen maalittamiselle ja vai-kuttamiselle. Uhka ja sen edellyttämä liikkuvuus tulee aina huomioida osana hankkeiden järjestelmävaatimusten määrittelyä.

Maastouttaminen ja salaaminen ovat merkittävä osa passiivista puo-lustusta. Menetelmillä vaikeutetaan vihollisen tiedustelua ja maalittamis-ta. Maastouttamisella ja salaamisella vaikeutetaan sotilaiden, yksiköiden, ajoneuvojen, ilma-alusten, asejärjes-telmien, taisteluasemien sekä toimi-paikkojen paikantamista ja tuhoamis-ta. Maastouttamisella ja salaamisella vaikeutetaan vihollisen tiedustelua ja maalien paikannusta – päämääränä on havaitsemisen välttäminen.

3) Taktisen ennakko- varoituksen tuottaminen joukoilleAluevastuussa olevat komentajat vas-taavat ennakkovaroitusjärjestelmän muodostamisesta, jolla kyetään ke-räämään, käsittelemään ja välittämään varoituksissa ja hälytyksissä tarvitta-vat tiedot. Ennakkovaroitus on kyettä-vä välittämään joukoille sekä asutus-keskusten väestölle. Varoituksilla ja hälytyksillä toimeenpannaan ennalta suunnitellut passiivisen puolustuksen

toiminnot ja järjestelyt. Varoitukset ja hälytykset voivat olla yleisiä (ohjuk-sia on laukaistu tai ilmaoperaatio on käynnistynyt) tai alueellisesti kohden-nettuja (tietty joukko tai alue on hyök-käyksen kohteena).

4) Joukkojen toipumiskyvyn ja uudelleen organisoitumiskyvyn kehittäminenJoukkojen ja järjestelmien on oltava käytettävissä välittömästi ilma- ja/tai ohjushyökkäyksen jälkeen. Joukkojen ja järjestelmien tehtävävaatimuksiin ja käytössä oleviin resursseihin perustuva minimitaistelukyky on ylläpidettävä ja/tai palautettava suunnitelmallisesti hyökkäyksen jälkeen tarvittaessa esi-merkiksi organisaatiomuutoksin. Mas-siivisten tappioiden jälkeen joukko voi edellyttää henkilöstötäydennystä saa-vuttaakseen minimitavoitetason.

Joukkojen toipumiskykyyn liitty-vät kyky joukkojen puhdistautumiseen NBC-aseiden käyttötilanteissa, johta-misyhteyksien palauttaminen ilma- ja ohjushyökkäyksen jälkeen sekä tar-vittavan henkilöstön ja järjestelmien korvaaminen ja/tai joukon uudelleen organisointi. Uudelleen organisoitu-miskyky edellyttää kykyä toimia vaih-toehtoisissa kokoonpanoissa, kykyä uuden organisaation muodostamiseen tai kykyä uusien joukkojen tuottami-seen.

LopuksiKuten viime vuoden lehdessä 3/2016 todettiin: ”Passiivinen puolustus, ja sen kehittäminen, tulee ymmärtää kaikki osajärjestelmät, puolustushaarat sekä joukot ja järjestelmät läpileikkaavana kokonaisuutena. Passiivisen puolustuksen suorituskyky syntyy (mikäli sitä kehitetään) doktriinin, organisaation, koulutuksen, materiaalin, johtamisen ja henkilöstön kehittämisen kautta. Passiivisen puolustuksen kehittämisen tulee olla päämäärällistä toimintaa kaikilla tasoilla; henkilöstön ja joukkojen suojasta operatiivisen tason toimintoihin saakka.”

Edelliseen viitaten passiivinen puolustus ja sen kehittäminen vaativat myös suunnittelu- ja toimeenpanohen-kilöstön osaamisen kehittämistä dokt-riinin, organisaation, koulutuksen, materiaalin, johtamisen ja henkilöstön sekä myös infrastruktuurin, informaa-tion ja yhteensopivuuden tai -toimi-vuuden osa-alueiden osalta. Ilman osaavaa ja innovatiivista henkilöstöä ei tämäkään kokonaisuus kehity kus-tannustehokkaasti.

Menetelmällistä maastouttamista (kuvakoosteen lähde: http:// www.scantarp.fi/fi/tuotteet/defense-and-security/maastouttaminen/).


KapteeniHenri RuotsalainenPASSIIVINEN PUOLUSTUS

TEEMANA

Passiivinen suoja mahdollistaa joukon suojautumisen tiedustelua ja valvon-taa, asevaikutusta sekä säätä vastaan. Passiivisen suojan hankkiminen on suojanedistämistä. Passiivisen suo-jautumisen keinojen tarkoituksena on lisäksi pitää joukkojen toiminta salas-sa. Passiivisen suojautumisen keinot kuvataan ohjesäännöissä ja oppaissa melko kaavamaisina sekä yksinker-taisina toimenpiteinä. Toimintaolo-suhteet kuitenkin muuttuvat jatkuvasti muun muassa ilmauhkan kehittymisen myötä, joten onko passiivinen suo-jautuminen enää nykyajan ja tulevai-suuden taistelutilassa yksinkertaista? Artikkeli pohjautuu allekirjoittaneen Yleisesikuntaupseerikurssi 58:lla par-haillaan laadinnassa olevaan diplomi-työhön ”Maavoimien valmiusjoukkojen passiivinen suoja 2030luvulla”. Tässä artikkelissa nostan esille muu-tamia työhöni liittyviä asioita. Diplo-mityö valmistuu heinäkuun 2017 lop-puun mennessä.

Passiivinen suojaDiplomityössäni suojan tarkaste-lun painopiste on passiivisen suojan menetelmissä ja keinoissa ilmasta kohdistuvaa tiedustelua ja valvontaa vastaan. Keskeinen näkökulma on miten, ja millä passiivisen suojan kei-noilla voidaan suojautua vastustajan ilmasijoitteisia tiedustelu- ja valvon-tajärjestelmiä vastaan toiminnan eri vaiheissa ja olosuhteissa. Työ tuottaa konkreettisia esimerkkejä passiivisen suojan keinoista eri tilanteisiin ja olo-suhteisiin taisteluteknisellä ja taktisel-la tasolla.

Passiivinen suoja mahdollistaa joukon suojautumisen tiedustelua ja valvontaa, asevaikutusta sekä säätä vastaan. Passiivisen suojautumisen menetelmiä ovat hajauttaminen, maas-touttaminen, liikkuvuus, harhautta-minen, linnoittaminen, panssarointi, ballistinen suoja. Näistä viisi ensiksi mainittua ovat mahdollisia menetel-miä kaikille joukoille kalustosta riip-

Passiivinen suojautuminen – liian yksinkertaista?

pumatta. Passiivisen suojautumisen toimenpiteet ovat luonteeltaan ennal-taehkäiseviä, ja ne ovat (lue: niiden pitäisi olla) osa joukon taistelutek-niikkaa ja perustaistelumenetelmiä. Passiivisen suojan keinot mielletään valitettavan usein yksinkertaisiksi toi-menpiteiksi. Esimerkiksi naamioverk-ko laitetaan kohteen päälle ilman, että mietitään aidosti miksi ja mitä uhkaa vastaan toimenpide tehdään. Väitän, että tällaista toimintaa osaltaan selittää joukon puutteellinen käsitys suojautu-misen toteutuksesta ja merkityksestä taistelukyvylle.

Passiivinen suojan keskeisimmät tavoitteet ovat kohteen tekeminen vai-keasti havaittavaksi, tunnistettavaksi, yksilöitäväksi ja paikannettavaksi. To-dellinen suojan edistäminen edellyttää häivetekniikan perusteiden ymmärtä-mistä. Häivetekniikka käsittää kaikki ne menetelmät, joilla kohteen herä-tettä pyritään hallitsemaan kohteen havaitsemisen, luokittelun, tunnista-misen ja paikantamisen viivästämi-seksi tai estämiseksi. Häivetekniikka ei edellytä missään nimessä kallista teknologiaa, vaan ratkaisevaa on ym-märtää suojattavan kohteen ja käytös-sä olevien materiaalien ja varusteiden ”suhde” toimintaympäristöön. Esi-merkiksi panssaroidun ajoneuvon naa-mioiminen ympäristöön soveltuvalla luonnonmateriaalilla toimii vielä ny-kypäivänäkin erinomaisesti useimpia tiedustelujärjestelmiä vastaan. Oikein tehty ajoneuvon havutus muun muas-sa vaikeuttaa ajoneuvon tunnistusta ja muuttaa kohteen lämpöjälkeä.

Häivetekniikan kokonaisuus on haastavaa, sillä esimerkiksi muuttuvat sääolosuhteet ja toimintaympäristöt voivat muuttaa oleellisesti eri suojan keinojen tehokkuutta. Joukot saatta-vat esimerkiksi toimia lyhyen ajan sisällä metsämaastossa ja rakennetulla alueella. On päivänselvää, että passii-visen suojautumisen vaatimukset ovat näissä tilanteissa toisistaan poikkea-vat. On myös syytä huomioida, että tietyltä tiedustelusensorilta suojautu-

minen saattaa altistaa kohteen paljas-tumisen helpommin toiselle tieduste-lusensorille.

Viimeaikaiset konfliktit ovat osoittaneet, että omien joukkojen suojaaminen vastustajan ilma-aseen vaikutukselta ja toimintavapauden hankkiminen omien operaatioiden to-teuttamiseksi on keskeinen elementti taistelussa menestymisen kannalta. Mielestäni tämän asian tulisi näkyä meilläkin sodan ajan joukkojen koulu-tuksessa. Esimerkiksi mekanisoitujen joukkojen osalta ilma-ase on usein vaarallisempi vastustaja kuin vastusta-jan maajoukot. Mekanisoitujen jouk-kojen osalta suorituskykyarvioinnissa kuitenkin keskitytään pitkälti siihen, miten se taistelee vastustajan maajouk-koja vastaan, arvioinnin painopisteen ollessa taktiikassa, taistelutekniikassa sekä johtamisessa. Sodassa kuitenkin kyseisen suorituskyvyn ”ulosmittaa-minen” edellyttää, että joukko selviää taistelukuntoisena taisteluun. Edellä mainitut asiat huomioiden ihmettelen, miksei koulutustason arvioinneissa passiivinen suojautuminen ilmauhkaa vastaan ole yksi arvioitavista kokonai-suuksista.

Toimintaolosuhteiden muutosOlosuhteet tarkoittavat tekijöitä, jotka vaikuttavat suorituskyvyn käyttöön. Näitä tekijöitä ovat muun muassa uhka ja toimintaympäristö (taistelutila). Diplomityössäni kuvataan 2030-luvun toimintaolosuhteita, ja tarkastelussa keskitytään nopeassa tilannekehityk-sessä maavoimien valmiusjoukkojen toimintaan ja ilmauhkaan. Nopeas-sa tilannekehityksessä korostuvia piirteitä ovat muun muassa rajalliset resurssit taistelutilan muokkaami-seen sekä joukkojen vähäinen määrä. 2030-luvun geneerinen ilmauhka on rajattu koskemaan ilmasijoitteisten tiedustelu-, valvonta- ja maalinosoi-tusjärjestelmien käyttöperiaatteita ja suorituskykyjä.


Ilma-aseen merkitys taisteluti-lan muokkaajana ja osana joukkojen tulenkäyttöä ulottuu nykyään koko taistelutilan syvyyteen. Ilma-ase ei enää muodosta uhkaa pelkästään etu-linjan joukoille ja taisteleville jou-koille, vaan sen muodostama uhka koskee kaikkia joukkoja toiminnasta tai sijainnista riippumatta. Taistelusta ilmavihollista vastaan on tullut myös yleisjoukkojen taistelun päätehtävä ja sisältö, johon tulee osallistua kai-killa joukoilla ja välineillä. Aktiiviset vastatoimet ilma-asetta vastaan eivät ole mahdollisia kuin murto-osalla joukoista, joten passiivinen suoja on keskeisessä roolissa joukkojen taiste-lukyvyn säilyttämisessä.

Ilma-alusten toimintaedellytys-ten kehitys sotilaskäytössä on jatku-nut kiihtyvällä vauhdilla viimeisten vuosikymmenien aikana. Kehittyneet tiedustelu- ja valvontasensorit sekä älykkäät aseet ovat muuttaneet kä-sityksemme ilmauhkasta. Ilmatilan ja avaruuden käyttö tiedusteluun ja valvontaan, sekä käytettävät senso-rit, järjestelmät ja menetelmät tulevat kehittymään edelleen 2030-luvulle mennessä. Satelliitteja ja miehittämät-tömiä ilma-aluksia käytetään yhä ene-nevässä määrin ilmavoiman rinnalla ja sen toiminnan tukena. Uudet tek-nologiat mahdollistavat esimerkiksi modernien ja monipuolisten ilmatie-dustelujärjestelmien käyttämisen yhä alemmilla organisaatiotasoilla.

Miehittämättömien ilma-alusten (UAV) ja aseistettujen miehittämät-tömien ilma-alusten (UCAV) merki-tys on kasvanut ja muuttunut niiden kehittyneen suorituskyvyn sekä uu-sien käyttömahdollisuuksien myötä. Tiedustelutiedon keräämisen rinnalla miehittämättömillä ilma-aluksilla on nykyisin kyky muun muassa maalin valaisuun, kohteiden tuhoamiseen täsmäasein, joukkojen lähitulitukeen, ELSO-hyökkäyksiin, ilmapuolus-tuksen lamauttamiseen, viesti- ja tietoverkkojen lamauttamiseen, pe-lastus- ja etsintätehtäviin sekä näiden yhdistelmiin. Järjestelmien monipuo-lisuuden ja suorituskyvyn lisäänty-misen myötä miehittämättömien il-ma-alusten uhka onkin oleellinen osa ilma-uhkaa.

Miehittämättömien ilma-alusten maalinpaikannustarkkuus on jo tällä hetkellä riittävä tulenkäytön perus-teeksi. Esimerkiksi 2014 alkaneessa Ukrainan kriisissä on lennokeilla ollut keskeinen osa maalittamisprosessissa. Havaintojen perusteella UAV:n tuotta-maa reaaliaikaista maalitietoa on voitu hyödyntää massamaisen tulenkäytön perusteena. Tällaisen prosessin to-

teuttamiseen tarvitaan 1) UAV-tie-dustelua samalla alueella useilla eri järjestelmillä, eri korkeusalueilla ja eri sensoreilla (mm. päivänvalokamera, infrapunakamera), 2) johtamisjärjes-telmä, joka yhdistää tiedot ja määrit-tää tulikomennot sekä 3) valmiudessa oleva vaikuttamisen järjestelmä, joka toteuttaa tulikomennot nopeasti. Viive UAV-tiedustelusta epäsuorantulen yk-sikön vaikuttamistehtävän toteuttami-seen on ollut havaintojen perusteella usein noin 15 minuuttia. Tulitoimin-nan jälkeen alueelle on suoritettu vai-kutusten arviointi (BDA) lennokilla.

Tulevaisuudessa miehittämättö-mien ilma-alusten määrä ja käyttö tulevat kasvamaan huomattavasti. Nii-den kehittämiseen kohdennetaan maa-ilmanlaajuisesti koko ajan enemmän määrärahoja, ja näin ollen kiihtyvällä vauhdilla keksitään jatkuvasti uusia käyttötarkoituksia ja ominaisuuksia. Erityisesti pienten miehittämättömien lennokkien (Small Unmanned Aircraft Systems, SUAS) merkitys kasvaa tule-vaisuudessa.

ja maalinosoitukseen käytettävien ilmasijoitteisten järjestelmien suori-tuskykyä. Tarkasteluun olen valinnut sellaisia suorituskykyjä ja kyvyk-kyyksiä, joita on jo olemassa, tai jotka tulevat käyttöön viimeistään 2030-lu-vulla. Vastustajan vaikuttamisen suo-rituskyky riippuu pitkälti sillä hetkellä käytössä olevista tiedustelu- ja johta-misjärjestelmistä sekä kyvystä hyö-dyntää tietoja maalittamisprosessissa.

Ilma-aseella toteutettavan valvon-nan ja tiedustelun suorituskyky on kehittynyt viime aikoina erityisesti monipuolisuuden ja toiminta-aiko-jen osalta. Aikaisemmin ilmalavetti (satelliitti, lentokone, lennokki) pys-tyttiin tyypillisesti varustamaan 1–2 erilaisella sensorilla. Nykyään jopa lennokit voidaan varustaa samanaikai-sesti useammalla erilaisella sensorilla. Toiminta-aikojen osalta satelliitit ja lennokit ovat tuoneet ”jatkuvan” val-vonnan taistelutilaan. Syyrian sodassa laajoja alueita on valvottu joustavasti kaupallisilla satelliiteilla sekä sotilas-satelliiteilla. Ukrainassa lennokkitie-dustelu on toteutettu samalla alueella useilla eri järjestelmillä, eri sensoreilla ja eri korkeusalueilla. Nyt on viimeis-tään aika luopua käsityksestä, jonka mukaan kiinteäsiipisten tiedustelu-koneiden kaavamaisesti toteutettavat lennot olisivat merkittävässä roolissa tilannekuvan luomisessa.

Tässä muutamia esimerkkejä ilmala-vetteihin asennettavien järjestelmien(-sensoreiden) ominaisuuksista:

1. Tutkakuvaus (SAR, GMTI)Kuvaava tutka on aktiivinen mit-

tauslaite eli se lähettää säteilyä va-laistakseen kohdealueen ja toisaalta vastaanottaa kohteesta heijastunutta eli takaisinsiroavaa signaalia. Tällai-sia ovat muun muassa SAR (Synthetic Aperture Radar) ja GMTI (Ground Moving Target Indicator). SAR-tek-niikkaa käytetään tilannekuvan muo-dostamiseen laajoilta alueilta sekä ilmasta maahan -toiminnan edellyttä-män tilannekuvan muodostamiseen. Tekniikka mahdollistaa satelliiteista parhaimmillaan jopa kymmenien sent-timetrien erotuskykyluokkaa olevan kuvauksen maanpinnasta. SAR-moo-din avulla hävittäjä tai jokin muu il-ma-alus kykenee maastonseurantaan, maalien etsintään, maalien luokitte-luun sekä yksilöintiin ja maastontie-dusteluun. GMTI-tutkalla pystytään havaitsemaan laajalta alueelta maalla ja merellä liikkuvia kohteita myös huonoissa olosuhteissa ja pimeällä. Sotilaskäytössä olevat GMTI-tutkat pystyvät havaitsemaan keskimäärin

Teknologinen kehitys luo koko ajan uusia vaatimuksia passiiviselle suo-jautumiselle. Kuvassa rakennetun alueen toimintaan suunniteltu Black Hornet Nano UAV (Kuvalähde: www.futuristicnews.com)

Miehittämättömien ilma-alusten mää-rän ja suorituskyvyn kasvun takia olemme kohta tilanteessa, joka vaatii joukoilta hyvää kykyä myös aktiivisiin vastatoimenpiteisiin. Miehittämät-tömien ilma-alusten muodostamaan uhkaan voidaan vastata parhaiten yh-distelemällä joustavasti aktiivisia ja passiivisia suojan keinoja.

Millaiselta uhkalta pitäisi kyetä suojautumaan?Tiedustelu-, valvonta- ja maalinosoi-tusjärjestelmät muodostavat koko-naisuuden, jolla yhdistetään koko tiedustelujärjestelmän tuottamat suo-rituskyvyt kokonaisuudeksi. Ilmasi-joitteiset järjestelmät tuottavat usein merkittävän osan tiedoista tähän pa-lapeliin.

Diplomityössäni tarkastelen uh-kan osalta tiedusteluun-, valvontaan-



noin henkilöauton kokoisen maalin, joka liikkuu noin 5 km/h nopeudella. GMTI- ja SAR-kuvaukset toteute-taan tyypillisesti samalla tutkalla (eri moodi).

SAR-kuvaus on keskeinen tiedus-telumenetelmä Suomen olosuhteissa, sillä sää ja olosuhteet eivät aseta sille juurikaan rajoituksia. Esimerkiksi ma-talilla taajuuksilla suoritettu kuvaus mahdollistaa kohteiden havaitsemisen lehvästön läpi. Käytännössä kaikissa

luonnon olosuhteissa kohteiden luo-kittelu ja tunnistaminen on mahdol-lista, sillä resoluution tarkkuus on nykyään yleisesti alle 30 senttimetriä. Jo nyt on esitetty menetelmiä, joilla lentokoneesta käsin voidaan SAR-tut-kalla päästä jopa 15 cm:n erotteluky-kyyn taistelukentän valvonnassa ja tunnistaa automaattisesti esimerkiksi suhteellisen samanlaiset panssaroi-dut ajoneuvotyypit toisistaan. Kau-pallisten satelliittien suorituskyky on

GMTI seuraa samanaikaisesti satoja kohteita ja muistaa myös pysähtyneiden kohteiden sijainnin. Pitäisikö tämä uhka huomioida joukkojen siirroissa? (Kuvalähde: www.aviationintel.com)

paikoin lähellä sotilassatelliitteja, ja niiden kuvia löytyy jopa ilmaiseksi internetistä.

Matalia taajuuksia käyttämällä voidaan läpäistä sekä luontaista että kohteen suojaksi viritettyä kasvilli-suutta FPEN- tutkalla (Foliage Penet-ration) sekä maaperää GPEN-tutkalla (Ground Penetration). GPEN-tutkal-la voidaan siis paljastaa esimerkiksi taistelutilan muokkauksen yhteydessä tehdyt maanalaiset suojarakenteet.


Yhdysvaltalaisen MD-1-lennokin lämpökamerakuva henkilöstä asentamas-sa miinaa. Kameran erottelukyvyn tarkkuus 0,4 celsiusastetta. Kuvassa maalämpö on 4,4 celsiusastetta (Kuvalähde: www.x20.org)

2. Infrapunakuvaus (IR, InfraRed)Infrapunasäteilyä käytetään hy-

väksi aktiivisissa ja passiivisissa sensorijärjestelmissä, jotka käyttävät hyväksi joko kohteesta heijastuvaa tai kohteen itsensä synnyttämään lämpösäteilyä. Infrapunajärjestel-miä käytetään erityisesti silloin, kun halutaan erottaa lämpimiä kohteita kylmästä taustasta. Infrapunasäteilyn huomioiminen on keskeisessä ase-massa asevoimien tutkimuksissa ja tuotekehityksessä, sillä hämärä- ja pimeätoimintakyky on korostunut ny-kyaikaisessa sodankäynnissä. Koska infrapunasäteet läpäisevät näkyvää valoa paremmin taistelukentän savu-ja ja pölyä, eikä niitä voi nähdä ih-missilmin, niitä käytetään kuvaus- ja tiedustelujärjestelmien lisäksi myös maalinvalaisu- ja etäisyydenmittaus-järjestelmissä. Nykyaikaiset infrapu-najärjestelmät ovat erittäin tarkkoja. Miehittämättömiin ilma-aluksiin asennettavien NIR-lämpökameroiden erottelukyvyn tarkkuus on tyypillises-ti 0,5 celsiusastetta. Yleistäen voidaan todeta, että jonkinlainen IR-järjestel-mä löytyy lähes kaikista sotilaskäy-tössä olevista ilmalaveteista.

3. Laserkeilaus (LIDAR)LIDAR (Light Detection and

Ranging) käyttää tutka-aaltojen si-jasta lasersäteitä. Satelliitissa ole-vaa Lidar-tutkaa käytetään laajojen alueiden kartoitukseen (vähemmän yksityiskohtia), ja lentokoneissa tai lennokeissa olevaa Lidar-tutkaa käyte-tään tarkkojen 3D-mallinnuksien teke-miseen. Tällä hetkellä käytössä olevat Lidar-tutkat havaitsevat helposti muun muassa erilaisia rakenteita (rakenteet, rakennukset, ajoneuvot, rautatiet, maasto). Suurin hyöty laserkeilauk-sesta saadaan muutostulkinnalla eli kahden eri aikoina otetun kuvan ver-taamisella. Se paljastaa kaivautumat, ajoneuvojen siirtymiset ja rakentami-sen. Sotilaskäytössä Lidar-tutkan käyt-tö on yleistynyt nopeasti, ja esimerkik-si Yhdysvaltain armeija on käyttänyt sitä menestyksekkäästi muun muassa Afganistanissa, missä toimintaolosuh-teet asettavat suuria vaatimuksia järjes-telmien suorituskyvylle. Lidar-tekno-logian myötä joukoille on voitu tuottaa erittäin tarkkoja karttoja ja kuvia koh-teista, mikä on lisännyt selkeästi jouk-kojen taistelutehtävien tehokkuutta ja jopa vähentänyt tappioita. Useissa ta-pauksissa Lidar on tuottanut ratkaise-vaa lisätietoa, sillä GPS-tietojen avulla dataa on voitu yhdistää normaaleihin karttoihin, tietokonemallinnuksiin, videokuvaan, hyperspektrikuviin sekä tiedustelujärjestelmien dataan.

4. Hyperspektrikuvaus Hyperspektrikuvauksella voidaan

kartoittaa asioita, joita ihmissilmä ei näe. Hyperspektrikuvauksessa tal-lennetaan elektromagneettista sätei-lyä, jota ihmissilmä ei tunnista. Näin olleen voidaan kuvata, kartoittaa ja mallintaa asioita ja muutoksia, jotka eivät näy tavallisissa näkyvän valon kuvissa. Keilaus toteutetaan useilla samanaikaisesti toimivilla ilmaisimil-la, joista jokainen on herkistetty tietyl-le aallonpituuskaistalle. Tyypillisesti kamerassa on neljä värikaistaa: sini-nen, vihreä, punainen, lähi-infrapuna. Kuvaa voidaan tarkastella useilla eri

Miehittämättömällä lennokilla suoritetun laserkeilauksen perusteella laadit-tu kuva lentokonesuojasta (kuvalähde: www.swisslidar.com)

värikaistoilla, jolloin saadaan aikaan paras kohteiden erottelukyky ihmissil-mää varten. Hyperspektrikuvauksella ihmisen rakentamat kohteet voidaan erottaa helposti maastotaustasta, kos-ka niiden sormenjälki on erilainen kuin taustan tietyillä värikaistoil-la. Hyperspektrikuvausta käytetään yleensä kohteiden löytämiseen, minkä jälkeen tarkempi tunnistus tehdään muilla järjestelmillä. Hyperspektriku-vauksen tekniikat kehittyvät jatkuvas-ti, ja 2030-luvulla sen voidaan arvioi-da olevan yleinen menetelmä.


Peiliin katsomisen paikka?Nykyaikainen ilmauhka koskee kaik-kia joukkoja kaikkialla taistelutilas-sa, koska vihollinen kykenee koh-distamaan ilma-aseen tiedustelun ja vaikuttamisen nopeasti eri puolille taistelutilaa. Nykyaikaisten, puhumat-takaan tulevaisuuden, ilmasijoitteisten järjestelmien tiedustelu-, valvonta- ja maalinosoituksen suorituskyky on kokonaisuutena arvioituna moni-puolinen ja tehokas, ja sen merkitys asevoiman käytössä tulee entisestään kasvamaan. Valitettavasti näitä faktoja ei ole mielestäni otettu riittävästi huo-mioon joukkojen koulutuksessa. Nos-tan tässä yhteydessä esille muutaman esimerkin käytössä oleviin oppaisiin sekä suunnitteluprosessiin liittyen.

Suojan tarpeen määrittäminen toteutetaan arvioimalla mahdollisia kohteita, vihollisen keinoja, joukon tehtävää ja toimintaympäristöä, min-kä perusteella on mahdollista valita sopivimmat keinot ja välineet suojan hankkimiseksi. Menestyksekäs pas-siivinen suojautuminen edellyttää häivetekniikan perusteiden ymmär-ryksen lisäksi tietoa myös vastusta-jan käyttämien tiedustelusensoreiden ominaisuuksista. Tällä hetkellä vai-kuttaa siltä, että käytössämme olevat ohjesäännöt ja oppaat ovat esimer-kiksi ilmauhkan osalta puutteellisia ja osin vanhentuneita. Niissä ilmauh-ka määritellään niin yleisellä tasolla, ettei niistä synny käsitystä järjestel-mien todellisesta suorituskyvystä. Maastouttamisopas (1986) on erittäin hyvä perusteos passiivisen suojan menetelmien käytöstä, mutta autta-matta vanhentunut. Kaikille joukoille tarkoitettu Ilmasuojeluohje (2012) on hyvä perusteos ilmasuojeluun liittyvi-

en asioiden kouluttamiseksi. Ohjeessa ei kuitenkaan määritellä ilmauhkaa, joten passiivisen suojan osalta ohjeet jäävät liian yleiselle tasolle. Ilmasuo-jeluohjetta on hyödynnetty usean eri aselajin uusimmissa oppaissa. Niissä-kin käsittely jää liian yleiselle tasolle, joten ne eivät tue riittävästi joukkojen passiivisen suojan koulutusta. Meiltä siis puuttuu kaikille joukoille sopiva, nykyaikainen, ja konkreettisia ohjei-ta sisältävä passiivisen suojan opas. Oppaan pitäisi ehdottomasti sisältää tarkastelu ilma-aseen suorituskyvystä. Tarkastelu antaisi lukijalle konkreet-tisia esimerkkejä ja loisi pohjan pas-siivisen suojan vaatimuksille. Laadu-kas opas lisäisi sotilaiden tietotaitoa passiivisen suojan osalta ja varmasti parantaisi joukkojen koulutustasoa. Tällaisen ”perusteoksen” pohjalta eri aselajit ja joukot voisivat tarvittaessa laatia omat tarkennetut ohjeensa, ko-rostaen erityyppisten joukkojen ja toi-mintaolosuhteiden erityispiirteitä.

Puolustusvoimissa esimerkiksi joukkoyksikön- ja yhtymän suunnit-teluprosessit perustuvat operatiivisen suunnittelun perusteisiin (FINGOP). Valitettavasti suunnitteluprosessissa ei oteta passiivista suojaa huomioon juuri lainkaan. Esimerkki: Ilmasuo-jeluohjeen (2012) mukaan harhaut-tamisen päämääränä on heikentää vastustajan päätöksentekokykyä, saa-da vastustaja suuntaamaan huomion-sa ja toimintonsa oman toiminnan kannalta toisarvoisiin asioihin sekä kyllästää vastustajan tiedustelukyky. Ohjeessa todetaan muun muassa seu-raavaa: ”Harhauttaminen tulisi käskeä yleensä joko joukkoyksikkötasolla tai ylemmällä johtamistasolla. Joukot eivät lähtökohtaisesti voi harhauttaa omaaloitteisesti, vaan harhauttamisen kokonaisuus koordinoidaan

vähintään joukkoyksikkötasolla”. Ilmasuojeluohjeen sisältö on tämän asian osalta mielestäni oikeansuun-tainen. Valitettavasti suunnittelupro-sessin mukaiset tuotteet (suunnitel-mat, toiminta-ajatukset, käskyt) eivät juurikaan sisällä passiiviseen suojaan liittyviä asioita. Tämä tarkoittaa esi-merkiksi sitä, että yhtymän esikunnan käskemät ryhmitysalueet eivät tarjoa joukkoyksiköille riittävästi tilaa har-hauttamiseen ja hajauttamiseen, tai alueella ei ole riittävästi luontaista suoja-arvoa. Näin ollen, yhtymän esi-kunta on tietämät(tömyyt)tään heiken-tänyt joukkojen passiivista suojaa.

LopuksiIlmauhka on monipuolistunut lyhyes-sä ajassa, ja ilmasijoitteisten tieduste-lujärjestelmien suorituskyky asettaa entistä suurempia vaatimuksia passii-viselle suojautumiselle. Passiivinen suoja on aliarvostettu kokonaisuus, vaikka sillä on todistetusti keskeinen rooli joukkojen taistelukyvyn ylläpi-tämisessä nykyaikaisessa sodankäyn-nissä. Henkilökunnan, varusmiesten, ja reserviläisten koulutusta tulisi ke-hittää nykyaikaisen ilmauhkan opet-tamisen sekä ilmauhkaa vastaan käy-tettävien passiivisen suojan keinojen osalta. Tarvitsemme asian suhteen melkoisen muutoksen, jotta voimme oikeasti todeta nykyaikaista ilmauh-kaa vastaavan passiivisen suojautu-misen olevan osa kaikkien joukkojen taistelutekniikkaa ja perustaistelume-netelmiä. Toivottavasti diplomityö-ni tulee sisältämään edes muutamia käyttökelpoisia esityksiä passiivisen suojan kehittämisestä.



Tässä artikkelissa esitellään viimei-sempiä kuulumisia suojanedistämisen saralta. Pioneeriaselajin doktriinissa Pioneeritoimintaoppaassa suojane-distäminen on yksi viidestä pioneeri-toiminnan lajista. Suojanedistäminen jakaantuu edelleen maastouttamiseen ja linnoittamiseen. Oppaan mukaan muita keinoja suojan hankkimiseksi ovat panssarointi, hajauttaminen, va-lelaitteet ja liikkuvuus.

Artikkelissa esitellään hankkeiden tuottamaa materiaalista suorituskykyä sekä muita toimenpiteitä, joilla on py-ritty parantamaan joukkojen suojaa vastustajan tulivaikutusta ja olosuhtei-ta vastaan. Puhtaiden faktojen lisäksi kirjoitus sisältää paljon kirjoittajan omaa pohdintaa asian tiimoilta.

MaastouttaminenMaastouttamisen osalta keskustelun keskiössä on ollut sensorijärjestelmi-en nopea kehittyminen. Kun ennen naamioverkoilla haettiin suojaa visu-aalista ja lämpökameroilla tapahtuvaa tiedustelua vastaan, niin nykyään käy-tössä olevien sensorien kirjo on moni-kertaistunut. Pelkästään tutka-alueella on lukuisia erilaisia sovellutuksia. Yksi viime vuosina nopeasti kehitty-nyt osa-alue on hyperspektrikamerat, jotka muuttavat todellisuuden väri-pikseleiksi ja vertaavat niitä luonnos-ta löytyvään värimaailmaan. Nämä uuden tyyppiset sensorit antavat naa-mioverkkojen kehittämiselle aivan uudenlaisia vaatimuksia. Sensoreiden kehittymisen lisäksi tietokoneiden las-kentakapasiteetti on pitkään jatkunut

Kaksipuoleinen naamioverkko kesäkäytössä

Kaksipuoleinen naamioverkko talvikäytössä

eksponentiaalista kasvuaan, mikä taas mahdollistaa sensoreilta tulevan valta-van tietomäärän entistä nopeamman käsittelyn.

Meillä maastouttamisen perus-välineenä olevien naamioverkkojen hankkimiseen liittyy samantapaisia ongelmia kuin panssarimiinojen päi-vittämiseen. Kummankaan järjestel-män kehittäminen ei ole tällä hetkellä suurten puolustusmateriaalivalmista-jien kiinnostuksen kohteena. Suuret valmistajat keskittyvät niihin järjes-telmiin, jotka ovat suurten sotilasmah-tien tilauslistalla. Maastouttamisen osalta suurilla sotilasmahdeilla ei ole samanlaista tarvetta maastouttamis-järjestelmille, koska he lähtevät siitä olettamasta, että heillä on täysi ilman-hallinta.

Kun yllä oleviin tosiasioihin li-sää vielä sen, että meidän hankitta-vien järjestelmien elinkaaren pitäisi olla 20–30 vuotta, niin haasteet ovat melkoiset. Kaikki yllä oleva huomioi-den ja monia vaihtoehtoja arvioiden, maastouttamisen hanke on kuitenkin viime vuosina päätynyt hankkimaan kaksipuoleisia naamioverkkoja. Vaik-ka edelleen puhutaan naamioverkois-ta, niin uudet verkot edustavat aivan eri sukupolvea vanhoihin verkkoihin verrattuna. Niillä pystytään suojautu-maan visuaalisesti ja lämpökameroilla tapahtuvan tähystyksen lisäksi myös muilla aallonpituudella toimivia sen-soreita vastaan. Paitsi että uudet ver-kot ovat naamiointiominaisuuksiltaan hyviä, niin ne ovat myös logistisesti erinomainen ratkaisu, koska yhdellä

verkolla voidaan maastoutua erilaisiin taustoihin. Pääosa hankituista ver-koista on kesä–talviverkkoja, mutta tietyille joukoille on hankittu myös kesä–urbanverkkoja. Nimensä mu-kaisesti jälkimmäiset verkot soveltu-vat käytettäviksi asutuskeskuksissa, minkä lisäksi niiden käytöstä on saatu hyviä kokemuksia pohjoisen kivikkoi-sissa maastoissa. Päättymässä oleva talvikausi on osoittanut, minkä takia yhdistetty kesä–talviverkko on hyvä ratkaisu. Kuluneena talvena talvi- ja kesäverkkojen tarve on vuorotellut sitä tahtia, että ellei olisi käytössä kaksipuoleista verkkoa, niin joukoilla tulisi olla mukana molemmat verkko-tyypit.

Vaikka uusia verkkoja on saatu hyvä määrä, niin vanhemmatkin ver-kot ovat edelleen ihan käyttökelpoisia. Toki niitä käytettäessä täytyy muistaa niihin liittyvät rajoitteet. Kaikki van-hemmat mallitkin antavat edelleen hyvän suojan vähintään visuaalista tähystystä, useimmat myös lämpöka-meraa vastaan. Kyseiset alueet ovat kuitenkin suojautumisen kannalta kaikkein keskeisimmät. Näin siksi, että näitä sensoreita käytetään useim-miten nopean laukaisupäätöksen te-kemiseen. Useammat muut sensorit vaativat pidempiä analysointiaikoja ja niitä vastaan meillä on käytössä muita suojautumiskeinoja.

Sensoreiden kehittymisen myö-tä tulevaisuuden ratkaisut tullevat olemaan todennäköisesti muita kuin nykyisenkaltaisia naamioverkkoja. Se mihin suuntaan kehitys tulee kul-kemaan, on tällä hetkellä tutkimuksen alla. Tarkoitus on arvioida avoimesti kaikkia eri vaihtoehtoja. Paitsi että seuraamme koko ajan, mitä sensori-rintamalla tapahtuu, niin toki koko ajan täytyy arvioida myös sitä, kuinka näitä huippusensoreita jalkautuu tais-telukentälle. Mainosmiesten videoita katsoessa ja tulevaisuuden tekniikoi-den kehittymistä arvioitaessa, saattaa hämärtyä se tosiasia, että valtaosa taistelukentän kalustosta on edelleen-kin hyvin vanhaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikesta tietomäärästä huolimatta laukaisupäätökset tehdään

PioneeritarkastajaEverstiluutnantti

Mikko IlliPASSIIVINEN PUOLUSTUSTEEMANA

Suojaa edistämässä


Linnoitteiden rakentamista puukehikoista SUOJA16-harjoituksessa


edelleenkin useimmiten visuaalisten havaintojen perusteella.

Sensoreiden kehittymisen lisäk-si toinen suuri muutos on tapahtunut sensoreita kuljettavissa laveteissa. Satelliittien määrä on kasvanut ja niiltä on saatavissa entistä tarkem-paa tietoa. Suurimman muutoksen on kuitenkin tuonut erilaiset pienet miehittämättömät lentävät laitteet. Nämä lentävät laitteet ovat haastavia maaleja, pystyvät tuottamaan todella tarkkaa tietoa lentäessään matalalla ja miehittämättöminä ne voivat tun-keutua suurella riskillä alueille, jonne miehitettyä konetta ei voisi kuvitella laitettavan. Kun erilaisten sensorei-den koot pienenevät koko ajan, niin tulevaisuudessa on saatavissa entistä tarkempaa ja reaaliaikaisempaa tietoa vastustajan liikkeistä. Suomessa on jo tällä hetkellä kaupallisessa käytössä drone, joka kantaa mukanaan pientä tutkaa ja pystyy lähes reaaliaikaisesti

havainnoimaan edellisen lentokier-roksen jälkeen maastossa tapahtuneet muutokset. Sensoreiden ja aseiden ke-hittymisen myötä maastouttamisessa tulevat korostumaan muut keinot kuin naamioituminen. Esimerkiksi riittä-vällä hajauttamisella ei ryhmityksistä muodostu vastustajalle järkeviä maali-kokonaisuuksia. Samoin valelaitteilla ja liikkeellä voidaan saada vastustaja ampumaan tyhjiin maaleihin.

LinnoittaminenKuten yllä on todettu, niin vastustajan sensoreilta suojaan pääseminen on tulevaisuudessa entistä vaikeampaa. Myös linnoittamisen osalta asejärjes-telmien kehittyminen on tuonut lisä-haasteita. Nopeasti arvioiden muutos ei kuitenkaan ole ollut yhtä dramaat-tinen kuin maastouttamisen puolella. Aina on ollut ja tulee olemaan sellai-sia asejärjestelmiä, joita vastaan ei lin-

noitteiden suojavahvuuksia lisäämällä kannata lähteä kilpailemaan. Pääosa asevaikutuksesta on kuitenkin edel-leen perinteistä sirpaloituvaa kranaat-tia, jota vastaan nykyiset linnoitteet antavat hyvän suojan.

Vaikka uhkakuva ei ole paljoa muuttunut, niin linnoittamisjärjestel-mä on laitettu viime vuosien aikana täysin uusiksi. Muutoksen takana on muuttunut kuva valmisteluihin käy-tettävissä olevasta ajasta. Kun aikai-sempi järjestelmä perustui useiden kuukauden valmisteluajalle, niin ny-kyjärjestelmä kykenee rakentamaan muutamassa viikossa huomattavan määrän linnoitteita.

Muutoksen mahdollistaa kaksi merkittävää tekijää. Ensinnäkin lin-noitemallit on uusittu siten, että ne ovat rakenteeltaan mahdollisimman yksinkertaisia ja koostuvat materiaa-leista, joita teollisuudesta olisi saa-tavissa mahdollisimman nopeasti.


Komentopaikkaa rakennetaan betonielementeistä SUOJA16-harjoituksessa

Lisäksi konseptia on kehitetty siten, että joukoille rakennetaan useampia linnoitteita, joita voidaan käyttää tar-peen mukaan. Kehitettävät mallit ovat sellaiset, että niiden rakentaminen ta-pahtuu mahdollisimman nopeasti työ-koneita käyttäen. Työkoneiden käyttö on suunniteltu siten, että niillä hoide-taan kaikkein raskaimmat työvaiheet, minkä jälkeen ne siirtyvät seuraavalle kohteelle. Kevyempi, ja enemmän ai-kaa vievä, linnoitteiden viimeistely ja maastouttaminen jätetään linnoitteet käyttöön ottavan joukon vastuulle.

Toinen merkittävä muutos tapah-tui, kun linnoitusjärjestelmää läh-dettiin kehittämään siihen suuntaan, että rakentamisvastuuta annetaan jo normaalioloissa tehtyjen sopimusten perusteella rakennusliikkeille. Nämä rakentajat ovat valtakunnan suurim-pia rakennusliikkeitä, joilla jokaisella on oma toiminta-alueensa. Sotilaat suunnittelevat, kuinka haluavat tais-tella omalla vastuualueellaan. Nämä suunnitelmat jalostuvat linnoittamis-toimistojen avulla yksityiskohtaisiksi linnoittamissuunnitelmiksi. Näiden suunnitelmien perusteella pystytään antamaan rakennusliikkeille perusteet

tarvittavien rakentamisresurssien va-raamiseen. Ensimmäiset kohteet pyri-tään suunnittelemaan sillä tarkkuudel-la, että rakentajat pystyvät aloittamaan työskentelyn suunnitelmat saatuaan.

Uudella järjestelyllä on linnoitta-miseen käytössä nopeassakin tilanne-kehityksessä sellainen määrä koneita ja rakennusalan ammattilaisia, ettei sellaisia olisi mitään mahdollisuutta hankkia puolustusvoimille. Järjestel-mää on testattu useampana vuonna pidetyissä SUOJA-harjoituksissa, ja sen on todettu toimivan. Harjoitusten perusteella on tullut kuva, että meil-lä on tosiasiallinen kyky käynnistää linnoittamistyöt riittävällä volyymil-lä tilanteen niin vaatiessa. Myös ra-kennusliikkeet ovat lähteneet innolla mukaan toimintaan ja näin on saatu valjastettua heidän maanrakennus-osaaminen myös meidän käyttöön.

LopuksiSuojanedistämisen alueella käydään samanlaista kilpajuoksua alati kehitty-viä järjestelmiä vastaan kuin kaikilla muillakin puolustuksen osa-alueilla. Jotta me tulevaisuudessakin onnis-tumme saamaan joukot ja järjestelmät

suojaan säältä ja vihollisen tulivai-kutukselta, niin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja tulee tarkastella avoimes-ti. Tulevaisuuden keinot voivat olla jotain sellaista, jota tänä päivänä ei ole vielä keksittykään. Keinoja mietittäes-sä tulee tiedostaa, ettei suojanedistä-minen ole pioneerien toimintaa, vaan vastuu siitä kuuluu meille kaikille. Oli maastouttamisjärjestelmät ja linnoit-teet kuinka hyviä tahansa, suurin mer-kitys on kuitenkin joukon toiminnalla.

Linnoittamisen ja maastouttami-sen osalta järjestelmät ovat tällä het-kellä todella hyvässä iskussa, mutta tyytyväisyyteen ei varaa. Hyvät tulok-set on ansaittava myös tulevina vuosi-na ja sitä varten tarvitaan tutkimusta. Tulosten perusteella toteutettavien hankintojen ja toimintatapojen tulee olla sellaiset, että ne pystyvät haasta-maan vastustajalla 2030-luvulla käy-tössä olevat sensorit ja asejärjestelmät.


Kapteeni Janne Määttä

12,7 ITKK 96

12,7 Ilmatorjuntakonekivääri 96 on vyösyöttöinen, kaasurekyylipe-riaatteella toimiva sarjatulta ampuva automaattiase. Konekivääri on kehitetty Neuvostoliitossa 1960-luvulla ja otettu palveluskäyttöön 1972. Ensimmäiset aseet saatiin Suomeen panssarivaunuhankinto-jen myötä 1980-luvulla. Ilmatorjuntakonekivääri koostuu aseesta, joustokehdosta ja tukikohtajalustasta. Ase voidaan kiinnittää myös ajoneuvon kesälavettiin. Useat eri lähteet määrittelevät aseen te-hokkaan ampumaetäisyyden ilmamaaleihin 1500 metriksi ja maa-maaleihin 2000 metriksi. Ampumatarvikkeina käytetään panssa-risytytyspatruunaa. Ase painaa jalustoineen noin 80 kiloa, josta johtuen sen liikutteluun tarvitaan useampia henkilöitä.

Maavoimat on viime vuosina kehit-tänyt taistelutapaa 2015, jonka tar-koituksena on tuottaa määrällisesti vähemmillä, mutta suorituskykyi-simmillä joukoilla viholliselle tap-pioita. Erityisesti ilmapuolustuksen rooli on korostunut. Ilmatorjun-taohjusjärjestelmiä on kuitenkin varsin rajallisesti, erityisesti alu-eellisten joukkojen taistelualueella, jolloin on herännyt ajatus, miten lähes jokaiselle maavoimien jouk-kojen perusyksikölle kuuluvaa il-matorjuntakonekivääriä voitaisiin käyttää tehokkaammin ilmavihol-lisen torjuntaan. Ilmatorjuntakone-kivääri on perinteisesti ymmärretty jokaisen, aselajista riippumatta, joukon omasuoja-aseeksi. Aseen

Kirjoittaja opiskeli Maanpuolustuskorkeakoulussa sotatieteiden maisterikurssi 5:llä ja kirjoitti pro gradu tutkielman aiheesta ”Ilmatorjuntakonekiväärien käyttöperiaatteet taisteluosaston (PAJON) taistelussa”. Kapteeni Määttä toimii Kurssiosaston (AUK) johtajana Ilmatorjuntapatterissa Jääkäriprikaatin Rovaniemen ilmatorjuntapatteristossa.

Ilmatorjuntakonekivääri – omasuoja-ase vai ilmatorjuntajärjestelmä?

tehokkuuteen nykyaikaista il-ma-asetta vastaan suhtaudutaan varsin skeptisesti, ja osa ymmärtää-kin aseen raskaana konekiväärinä, jonka päätehtävä on tuhota maassa sijaitsevia maaleja.

Ilmatorjuntakonekiväärin kyky vaikuttaa ilmauhkaan

Ilmatorjunnan täytyisi osua vi-hollisen lentokoneeseen tai heliko-pteriin jo ennen kuin se ehtii lau-kaista aseensa. Matalatoiminnassa rynnäkkökoneen pommit laukais-taan 1,5–2 km:n etäisyydeltä hyök-käyskohteesta. Helikopterin ohjus-ten laukaisuetäisyys voi olla jopa 10 km, mutta tavallinen toimin-taetäisyys on 2–4 km johtuen vai-

keudesta löytää maaleja kauempaa peitteisessä maastossa. Ilmatorjun-takonekiväärin vaikutusetäisyys riittää juuri ja juuri tavanomaisten hyökkäysprofiilien torjuntaan, jos joukon konekiväärit on ryhmitetty etupainoisesti oletettuun uhkasuun-taan.

Ilmatorjuntakonekiväärin pat-ruuna läpäisee normaalilla vaiku-tusetäisyydellä ja oikealla isku-kulmalla noin kuusi milliä terästä. Tämä ei välttämättä riitä tuhoavaan vaikutukseen nykyaikaisia rynnäk-kökoneita tai taisteluhelikoptereita vastaan. On kuitenkin huomattava, että ilma-aluksia lentää ihminen, jolle psykologinen vaikutus aluk-seen osuvista luodeista voi jo riittää käynnissä olevan tehtävän keskeyt-tämiseen. Taisteluhelikoptereiden roottorikoneisto ei ole panssaroitu, joten osuma näihin järjestelmiin voi yksistään aiheuttaa helikopte-rin tuhoutumisen tai tehtävän kes-keyttämisen aiheuttavan vaurion. Esimerkiksi neuvostojoukkojen komentajana Afganistanissa toimi-nut kenraali Valentin Varennikov kertoi, että Stinger-olkapääohjus-ten sijaan vaarallisin ase heidän ilma-asettaan vastaan oli 12,7 mm kiinalainen raskas konekivääri Dashika.


Afganistanin sodassa ilmator-juntatykkien ja konekiväärien sekä käsiaseiden aiheuttamista koko-naistappioista ei löydy numeerista tietoa. Kiinalaisilla 12,7 mm Dashi-ka-konekivääreillä aiheutettiin kui-tenkin eniten tappioita myös ennen ohjusten ilmestymistä taisteluihin. Konekiväärien tehokkuudesta esi-merkkinä on Islam-Daran kanjo-nissa 18.–20. marraskuuta 1985 tehty operaatio, jossa neuvostoliit-tolaiset menettivät ensimmäisen maahanlaskuosaston mukana neljä Mi-8-kuljetushelikopteria. Kaikki kopterit ammuttiin alas konekivää-reillä.

Nopea katsaus historiaan siis osoittaa, että käsiaseiden tuli joi-takin ilmamaaleja kohtaan on il-meisen tehokasta. Korean sodassa Yhdysvallat menetti 259 suihkuko-netta ja 285 muuta ilma-alusta oma-suojailmatorjuntatuleen. Vietnamin sodassa Yhdysvallat menetti 410 kiinteäsiipistä lentokonetta ja 2100 helikopteria. Tämä johti siihen, että yhdysvaltalaiset joutuivat muutta-maan helikopteritaktiikkaansa.

Lähi-ilmatorjunnan suori-tuskyky on hyvä erityisesti taiste-luhelikoptereita vastaan. Liikkuva toiminta – asemanvaihdot ja tuli-ylläköt – aiheuttaa epävarmuutta lentäjissä ja vaikuttaa toimintata-poihin. Ilmatorjuntakonekiväärit tarjoavat yhä hyvän suojan eten-kin taisteluhelikoptereita vastaan. Tämä edellyttää kuitenkin maas-ton ja infrastruktuurin tarjoaman suojan hyödyntämistä siten, että taisteluhelikoptereiden asejärjes-telmiä joudutaan käyttämään ilma-torjuntakonekiväärien kantaman sisäpuolelta. Suojan hankkiminen ammusaseilla edellyttää yllätyksel-listä toimintaa sekä hyvää tilanne-tietoisuutta.

Ajatuksena on myös ollut, että ilmatorjuntakonekivääri voisi olla tulevaisuudessa kustannustehokas järjestelmä miehittämättömiä il-

ma-aluksia vastaan. Nykyisten tak-tisten lennokkien toimintakorkeus voi olla useita kilometrejä, jolloin kone itsessään on jo aseen kanta-man ulottumattomissa. Lennokit ovat myös kooltaan niin pieniä, että osuminen vaatii erinomaisen ampu-jan lisäksi hyvää onnea. Kirjoittaja toimi marraskuussa ilmatorjunta-konekivääriammuntojen johtajana Rovajärvellä, jossa varusmiehet ampuivat viidellä ilmatorjuntako-nekiväärillä noin 15 000 laukaus-ta alle kilometrin päässä lentäviin MALE 97 -lennokkeihin, joka on kooltaan verrattavissa nykyaikai-siin taktisiin lennokkeihin, pudot-taen ainoastaan yhden lennokin suoralla osumalla. On siis itsestään selvää, että tiedustelulennokkeja vastaan on valmistauduttava toimi-maan toisin menetelmin.

Ilmatorjuntakonekiväärei-den käyttö maavoimien taisteluosaston perus-yksiköissä

Perusyksiköiden ilmatorjun-takonekiväärien käyttöperiaatteet on määritelty nykyisissä ohjesään-nöissä ja oppaissa varsin toteavalla tasolla, eikä varsinaisia ohjaavia taisteluteknisiä tai taktisia käyttö-periaatteita ole tarkkaan määritelty. Jokaisen aselajin kohdalla ilmator-juntakonekivääri kuvataan selkeäs-ti omasuojailmatorjunta-aseeksi, jolla pyritään suojaamaan omia joukkoja ja häiritsemään vihollisen ilmatoimintaa ilmahyökkäyksen sattuessa.

Perustan ilmatorjuntakoneki-väärien käytölle luo perusyksikön päällikön ylemmältä johtoportaal-ta saama ilmauhka-arvio. Tämän arvion perusteella määritellään tärkeimmät ilmauhkasuunnat ja taisteluhelikopterien mahdolli-set toiminta-alueet. Päällikön on käskettävä alaisilleen nämä asiat yksityiskohtaisesti, jotta aseiden tehokas käyttö olisi mahdollista.

Joukkueiden ja ryhmien tärkeim-miksi tehtäviksi jää tuliasemien määrittely ja ampujien ohjeistami-nen. Tärkein ennakkovaroitusväli-ne maavoimien perusyksiköissä on ilmavalvontaseloste, josta saadaan selville ilmahyökkäyksen suunta sekä vihollisen ilma-alusten mää-rä ja laatu. Jos joukon lähelle on ryhmittynyt esimerkiksi ilmator-juntaohjusryhmä tai ilmatorjun-nan johtokeskuksen osia, voidaan ennakkovaroitus saada myös tuli-asemapäätteeltä ilmahälytys välit-tämällä.

Nykyisten ohjesääntöjen mu-kaan ilmatorjuntajoukoilla ei ole enää tulitehtäviä ja taktisia tehtä-viä, vaan ainoastaan tehtävä, joka voi olla tappioiden tuottaminen, suojaaminen, lentotoiminnan häi-rintä tai taistelun johtaminen. Täten ilmatorjuntakonekivääreille ei voi-da aseena määritellä niin sanottua tulitehtävää. Vaikeutena on määri-tellä ampujalle se, millaisia ja millä tavalla liikehtiviä ilma-aluksia koh-taan tulen voi avata. Perusyksikön päällikön on käskettävä asia selko-kielisesti, esimerkiksi ”tuli avataan vain hyökkääviä viholliskoneita kohti”. Asia on kuitenkin monisyi-nen, koska jokainen käsittää hyök-käävän ilma-aluksen erillä tavalla. Taisteluosaston toiminta-alueella voi olla ryhmitettynä yli 50 ilma-torjuntakonekivääriä, josta johtu-en riski omien helikoptereiden tai ilma-alusten tuhoutumiselle on erittäin suuri, jos tulenkäytön me-netelmiä ei käsketä yksiselitteisesti jokaiselle asetta käsittelevälle tais-telijalle.

Ilmatorjuntakonekiväärejä voi-daan käyttää hajautetusti tai koo-tusti. Hajautettu käyttö on lähes jokaisen aselajin kannalta järkevin vaihtoehto, yksinomaan siitä syys-tä ettei kaikilla perusyksiköillä ole aseita kuin yksi per joukkue tai jaos. Jääkärikomppaniat voivat käyttää useampaa asetta esimerkik-


Ilmatorjuntakonekivääri kuuluu monen joukon kalustoon. Se on käyttökel-poinen niin pinta- kuin ilmamaaleja vastaan (kuvalähde: Puolustusvoimat).

si vastahyökkäystehtävässä, jolloin useamman aseen tuli on saatava keskitettyä yhdelle alueelle tai suunnalle. Epäsuorantulen joukko-jen ryhmittyessä kootusti yhdelle alueelle, voidaan myös yksiköiden ilmatorjuntakonekiväärejä käyttää alueella kootusti. Tämä kuiten-kin vaatii sen, että ilmavihollisen käyttämistä lentoreiteistä on var-ma tieto.

Ilmatorjuntakonekivääri on kuitenkin aselajista riippumatta joukkuetasan ase, jonka käytös-tä vastaa ensisijaisesti joukkueen johtaja. Perusyksikön päällikkö voi asettaa aseiden suunnista vaa-timuksia, mutta käytännön toteutus ja torjuntojen onnistuminen jäävät joukkueiden vastuulle.

Ilmatorjuntajärjestelmä vai omasuoja-ase?

Ilmatorjuntakonekivääreillä ei voida täysin paikata esimerkiksi taisteluosaston alueelta puuttuvaa orgaanista ilmatorjuntaa. Ilmator-juntakonekiväärejä ei voida pitää ilmatorjunta-aselajin asejärjestel-minä, yksinomaan siitä syystä, että ylempi tulenkäytönjohtaja ei johda niiden tulta. Aseella pystytään kui-

tenkin vaikuttamaan ilmavihollisen toimintatapoihin, jos niiden käyttö on koordinoitua ja ilmauhka-arvio ymmärretään jalkauttaa jokaiseen perusyksikköön. Tämän jälkeen aseiden käyttöperiaatteista päät-täminen jää täysin perusyksikön päällikön ja joukkueen johtajien vastuulle.

Loppupäätelmänä voidaan to-deta, että ilmatorjuntakonekivääri on jokaisen sitä käyttävän joukku-

een tai ryhmän omasuojailmator-junta-ase, jota ei lähtökohtaisesti pidä ottaa joukolta pois mihinkään koottuun ilmatorjuntatehtävään. Huomioitavaa on, että ase on teho-kas myös pinta-ammunnassa ja ai-heuttaa tehokkaasti tappioita muun muassa jalkaväen tuhoamisalueilla. Näin ollen aseiden käyttöä ei voida suunnitella täysin ilma-ammunta-perusteisesti.


KapteeniJukka Härkönen

Alkaen vuoden 2015 keväästä, Salpausselän Ilmatorjuntapatte-risto on tuottanut ITO15-ilmator-juntaohjuspattereita käytettäväksi alueellisten joukkojen taistelussa. Alueelliset joukot käyvät taistelu-jaan hajautetusti pyrkien vaikutuk-seen vihollisen ”pehmeitä” maaleja vastaan syvällä alueella, maastoa ja omien asejärjestelmien suoritusky-kyä mahdollisimman tehokkaasti käyttäen. Näin toimimalla viholli-sen kovalta kärjeltä kiistetään toi-mintaedellytykset. Syvällä alueella käytävien taistelujen takia hajaute-tun joukon vastuualue muodostuu nopeasti repaleiseksi; etulinjat, selusta-alueet ja muut tavanomai-siksi mielletyt taistelukentän ele-mentit katoavat. Taistelutapa edel-lyttää kaikissa johtamisportaissa etukäteissuunnittelua ja tehtävien harjoittelua, sekä vahvaa itsenäi-syyttä ryhmätasalta ylöspäin. Sa-mat vaatimukset koskettavat myös ITO15-ryhmiä, jotka itsenäisinä tuliyksiköinä toimien pyrkivät yl-lätykselliseen sekä tehokkaaseen tappioiden tuottamiseen hajautetun joukon alueella.

Ilmatorjunta-aliupseerikurssin asejärjestelmälinjalla aliupseeriop-

Uhkan huomioiminen joukkojen koulutuksessa

– Tarkastelussa alueellisen joukon taistelukentän vaatimukset ilmatorjunta-aliupseerikoulutuksessa

pilaille korostetaan suunnittelun ja harjoittelun merkitystä. Sen tärke-ys havainnollistuu asemaanajohar-joittelussa, kun neljästä partiosta koostuva ohjusryhmä tarjoaa ryh-mänjohtajalle joko valtavan paljon pieniä kokonaisuuksia johdettavak-si, tai notkean, ytimekkäin käskyin ennalta harjoitellulla tavalla no-peasti ja tehokkaasti toimivan jou-kon. Aliupseerikurssilla annettujen perusteiden jälkeen ryhmänjohtajat pääsevät harjoittelemaan jaoksen taistelusuunnitelman toteuttamista osana joukkotuotantojoukkoa. Sii-nä koulutuksen vaiheessa mm. oma paikallistuntemus alkaa mahdollis-taa otollisten taisteluasema-aluei-den hahmottamisen ja niiden tehok-kaan käytön.

ITO15-ryhmien päätehtävä on tappioiden tuottaminen ilmavihol-liselle. Taisteluun pintavihollista vastaan valmistaudutaan jatkuvasti toimintaympäristön uhanalaisuu-desta johtuen, mutta päätehtävän kannalta paras vaihtoehto on suo-jata oma toiminta niin tehokkaas-ti, ettei pintataisteluihin jouduta. ITO15-ryhmien kalusto on moniin muihin järjestelmiin verrattuna ke-vyttä. Ryhmät liikkuvat maastos-

kootterein, joilla kalusto voidaan viedä paikkoihin, joita ei ole mah-dollista käyttää miehistönkuljetus-vaunulla tai maastokuorma-autolla. Kalusto ei siis rajoita ryhmien liik-kumista tyypillisessä kymenlaak-solaisessa metsämaastossa ja se suorituskyky on pyritty ulosmittaa-maan täysimääräisesti jo aliupsee-rikurssin aikana. Parhaimmillaan ohjusryhmät pystyvät suojaamaan oman toimintansa niin tehokkaasti, että jaosjohtajallakin on vaikeuksia löytää ryhmiä ilman tarkkaa paik-katietoa. Kun ryhmä on suojannut oman suoja-asemansa tehokkaasti ensinnä hyvällä maastonkäytöllä ja sen jälkeen naamioinnilla, tarkalla ääni- ja valokurilla ja liikkumisen suunnittelulla, ryhmiä on hankala tai jopa mahdoton maalittaa maas-tosta tai ilmasta tähystäen. Jouk-koon jota ei voida maalittaa, ei myöskään voida kohdistaa asevai-kutusta. Ja joukko jota kohti ei am-muta, ei todennäköisesti tuhoudu.

Aliupseerikurssilla oman toi-minnan suojaamista on harjoiteltu järjestämällä sotaharjoituksen ai-kana asejärjestelmälinjalle oman toiminnan suojauskilpailu. Kil-pailussa ohjusryhmille on annettu


tarkka tuliaseman sijainti, josta ryhmän ohjusjärjestelmällä pitää pystyä vaikuttamaan. Muun taiste-luaseman ryhmittämiseen on annet-tu vapaat kädet, kunhan koko ryh-mä säilyy johdettavissa lähiradioin ja käsketty valmius säilytetään, huomioiden mm. siirtymäajat suo-ja-asemasta tuliasemiin. Kilpailus-sa ryhmille on annettu tehtävä sekä muutama tunti etumatkaa tieduste-lua ja asemaanajoa varten, jonka jälkeen on aloitettu ryhmitysten tiedustelu. Tuliasemien tietysti ole-tetaankin löytyvän käsketyiltä pai-koilta, mutta ryhmien suoja-asemat pyritään tiedustelemaan aloittaen otollisimmista sijainneista.

Aliupseerioppilaat suhtautuvat tällaiseen haasteeseen positiivi-sesti ja pyrkivät parhaaseen mah-dolliseen lopputulokseen, joko kilpailun palkintoja tavoitellen tai paljastumisen aiheuttamaa evaku-ointisiirtoa välttäen. Ryhmityspää-tökset ovat vaihtelevia, mutta par-haimmillaan syksyisin ryhmät ovat säilyneet paljastumatta parin vuo-rokauden ajan, kun vuorokauden pitkä pimeäaika tuottaa lisäsuo-jaa sen hyödyntämisen osaaville. Parhaiden suoja-asemapaikkojen on yleisesti ottaen todettu olevan ”jättömaalla”, esimerkiksi umpeen kasvaneella suolla, jolle sotajoukko ei tyypillisesti ryhmittäisi mitään

vaikeakulkuisuuden takia. Usein tällaiset alueet on myös helppo si-vuuttaa arvioiden ne ”asuinkelvot-tomiksi”, jolloin ne eivät kiinnosta harjoituksessa tiedustelijana toimi-via, tai toivon mukaan kriisitilan-teessa vihollistakaan.

Oman toiminnan suojauskilpai-lun on arvioitu opettavan aliupsee-rioppilaille itsenäisyyttä, rohkeutta tehdä omia ratkaisuja, kekseliäi-syyttä ryhmän kaluston suoritusky-vyn hyödyntämisessä sekä ennen kaikkea repaleisen taistelukentän monipuolisen ja ennalta-arvaamat-toman uhkan arviointia.


Eversti (evp.) Hannu Pohjanpalo

Puolustusvoimissa aloitettiin vuon-na 1977 suunnitella maavoimien uutta rauhanajan organisaatiota (MARO). Vuoden alkupuolella 1978 asiasta käytiin kes kusteluja myös joukko-osastojen kanssa. Helsingin Ilmatorjuntarykmentin osalta uudistaminen tarkoitti huo-mattavaa supistamista sen kokoon-panoon. Keskusteluissani ilmator-junnantarkastajan, eversti Kalervo Kankaanpää, kanssa, hän esitti kan-tanaan, että ilmatorjuntakomentaja ei pysty kunnolla johtamaan kuin patteriston kokoista joukko-osas-toa. Olin tietysti täysin eri mieltä. En tarkoita sinua henkilökohtaises-ti, vaan yleisesti, eversti Kalervo Kankaanpää antoi ymmärtää.

Rykmentissä ja sen tukijoissa ei ymmärretty miksi kokoonpanoa pitäisi supistaa ja siten heikentää rykmentille annettujen tehtävien toteuttamismahdollisuuksia. Otin yhteyden ystävääni, kansanedus-taja Esko J. Koppaseen. Hän oli asiasta samaa mieltä ja sanoi voi-vansa auttaa tässä asiassa jättämäl-lä Eduskunnassa kirjallisen kysy-myksen. Sain tehtäväkseni laatia sen. Yhdessä esikuntapäällikköni, everstiluutnantti Matti Tykän kans-sa laadimme pyydetyn kysymyk-sen, jonka everstiluutnantti Pentti Palmu vielä tarkensi.

Kirjallinen kysymys n:o 205Koppanen: Helsingin alueen il-

matorjuntajoukko-osaston valmiu-denparantamisesta: Eduskunnan Herra Puhemiehelle.

Pieni organisaatiotaistelu 1978Puolustusvoimat julkisti vuoden

1977 marraskuussa suunnitelman maavoimien uudesta rauhanajan organisaatiosta. Uudella organisaatiolla puolustusvoimat pyrkii henkilöstönsä keskitettyyn käyttöön ajatellen väheneviä varusmiesvahvuuksia ja lisääntyvää reserviläisten koulutustarvetta. Pyrkimys on nähtävä oikeansuuntaisena samoin kuin suunnitelmassa esitetty tavoite Lapin alueella olevien maavoimien vahventaminen.

Huolestuneena on kuitenkin todettava, että vastoin toisen parlamentaarisen puolustuskomitean mietintöä julkistettu suunnitelma heikentää oleellisesti ilmapuolustukseen kuuluvan ilmatorjunnan toimintamahdollisuuksia Helsingin ja EteläSuomen alueella. Komiteanmietinnössä on useissa kohdissa käsitelty EteläSuomen ilmatilan ja siellä tapahtuvan torjunnan merkitystä. Mm. II luku sivu 19 ja sivu 22, III luku sivu 28 ja sivu 29, IV luku sivu 34 ja 38 ja VI luku sivu 48 ja 49.

Tiivistelmänä näistä kohdista voidaan todeta, että EteläSuomen rannikkoalueen merkitys on erittäin suuri ja ilmatorjuntaa tulee vahventaa ohjushankinnoin. Uuden organisaation aiheuttama heikennys Helsingin ja EteläSuomen ilmatorjuntamahdollisuuksiin tulee esille siinä, että Helsingin Ilmatorjuntarykmentti pienentyy kaksi ilmatorjuntapatteria käsittäväksi patteristoksi, koska yksi siihen kuu

luvista pattereista siirretään Tampereen Ilmatorjuntapatteristoon. Tämä puolestaan siirtyy Ouluun. Lisäksi Helsingin Ilmatorjuntarykmentin henkilöstöä siirretään muihin joukkoihin.

Uusi rauhanajan organisaatiosuunnitelma aiheuttaa sen, että alueella RovaniemiOulu on yhtä paljon ilmatorjuntajoukkoja kuin maamme ydinalueella HelsinkiTurkuTampere. Tämä Helsingin alueen turvallisuudelle haitallinen muutossuunnitelma tulee vielä käsittämättömämmäksi, kun eri yhteyksissä on tiedotettu ilmatorjuntaohjuskaluston hankinnoista ja eräänä tärkeä perusteena näille on pidetty pääkaupunkimme suojaamista. Herää kysymys, onko harkittu hajoittaa nyt olemassa oleva joukkoosasto, joka nähtävästi tulisi käyttämään hankittavaa ohjusilmatorjuntakalustoa.

Edellä mainittuun ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko puolustusvoimat toteuttaa ilmatorjuntajoukkojen uudelleen sijoituksen ottamatta huomioon puolustuskomitean kantaa EteläSuomen ilmapuolustuksen (torjunnan) kyvystä ja kehittämisen tarpeesta, jos Helsingin alueella toimivaa ilmatorjuntajoukkoa tässä vaiheessa heikennetään, niin aiotaanko ohjushankintojen tultua toteutetuksi esim. muutaman vuo


den kuluttua pyrkiä saamaan tälle joukolle kokonaan uusia virkoja, ja eikö olisi järkevää kehittää nyt heti Helsingin alueen ilmatorjuntajoukkoosasto siihen valmiuteen, että se on kykenevä antamaan koulutusta mahdollisesti hankittavalla ohjuskalustolla ja myös käyttämään sitä pääkaupungin turvallisuusvartioinnissa?

Helsingissä 12 päivänä huhti-kuuta 1978.

Esko J. Koppanen

Koppasen lisäksi otin yhteyttä pa-riin rykmentin tukijaan. Vuorineu-vos, majuri Aarne J. Aarnio sanoi vievänsä tiedot korkeimmalle po-liittiselle tasolle, ja everstiluutnant-ti Kaarle Pentti ajavansa asiaamme verkostossaan. Hän oli silloin mm Puolustustaloudellisen Suunnitte-lukunnan suunnittelujohtaja ja yksi Puolustusneuvoston sihteereistä. Alkoi raastava odotus, muutetaan-ko perinteinen rykmentti patteris-toksi.

Toukokuussa tuli vastaus kir-jalliseen kysymykseen.

Eduskunnan Herra Puhemiehelle, Valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Herra Puhemies, olette kirjeenne n:o 974 ohella 12 päivänä huhtikuuta 1978 lähettänyt valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esko J. Koppasen tekemän seuraavan sisältöisen kysymyksen: (Tässä on toistettu sanatarkasti Koppasen kolme kysymystä).

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Puolustusvoimien maavoimien rauhanajan organisaation kehittämisohjelman kokonaispäämääränä on saada joukkoosastojen sijoitukset, määrät ja kokoonpanot vastaamaan 19801990lukujen vaatimuksia. Tämä kehitysohjelma täyttää käytettävissä olevien resurssien puitteissa myös ilmapuolustuk

sen osalta toisen parlamentaarisen puolustuskomitean sotilaalliselle maanpuolustukselle asettamat suoritusvaatimukset. Painopisteet ovat PohjoisSuomessa ja EteläSuomen rannikkoalueella.

Rauhanajan ilmapuolustuksen kriisivalmius perustuu koko maan kattavan ilmavalvonta ja johtamisjärjestelmän sekä ilmavoimien ja ilmatorjuntajoukkojen käyttöön. Tätä täydentävät lisäksi rannikkotykistön ja merivoimien ilmatorjunta. Tilanteen vaatiessa puolustuskapasiteettia lisätään ja painopiste muodostetaan liikekannallepanossa perustettavin ja ryhmitettävin joukoin.

Rauhanajan kehittämisohjelman mukaan Tampereen ilmatorjuntatykistö siirretään Ouluun, Helsingin ilmatorjuntarykmentti muutetaan patteristokokoonpanoon, ohjuskoulutus keskitetään ilmatorjuntakouluun ja kaikkien ilmatorjuntajoukkoosastojen kokoonpano muutetaan samanlaiseksi. Tampereen ilmatorjuntapatteristo on toiminut heikkojen kasarmitilojen vuoksi supistetussa kokoonpanossa. Helsingin ilmatorjuntarykmentistä siirtyy osa henkilöstöstä ilmatorjuntakouluun, joka jää edelleen Hyrylään.

EteläSuomen ilmapuolustusta ei heikennettä. PohjoisSuomessa tulee olemaan kaksi ja EteläSuomessa kolme ilmatorjuntajoukkoosastoa. Lisäksi EteläSuomen ilmapuolustus tehostuu laadullisesti ohjushankintojen vuoksi ja Satakunnan lennoston siirryttyä Pirkkalaan.

Siitä huolimatta, että ohjuskoulutuksesta johtuvien henkilöstö ja tilajärjestelyjen takia Helsingin ilmatorjuntarykmentti siirtyy patteristokokoonpanoon, voidaan siihen helposti liittää myöhemmin itohjusyksikkö. Tämä on ajankohtaista vasta ensi vuosikymmenen loppupuolella ilmatorjuntakalus

ton ja henkilöstön lisäämismahdollisuuksien puitteissa. Tällä hetkellä ei ole edellytyksiä laajan ohjuskoulutuksen aloittamiseen. Koulutus tapahtuu vaiheittain toisen parlamentaarisen puolustuskomitean suosituksen mukaisesti kohdetorjunnan ohjuskalustolla päämääränä teknillisen käyttövalmiuden luominen.

Helsingissä 16 päivänä touko-kuuta 1978.

Puolustusministeri Taisto Täh-kämaa

Pitkä, ahdistava odotus oli päät-tynyt. Oliko taistelumme ollut tur-haa? Voisiko tuo päätös vielä kui-tenkin muuttua?

Ensimmäiset lähi-ilmatorjun-taohjukset tulivat rykmenttiin syk-syllä 1978 ja joulukuussa 1979 Ilmatorjuntaohjus 79-kalusto. Siis ei tulevan vuosikymmenen lopulla. Rykmentin kokoonpano muuttui lopulliseen MAROON perustuen 1.lokakuuta 1979 seuraavasti: Lak-kautettiin patteriston 3. Ilmatorjun-tapatteri. Perustettiin Ohjuspatte-risto, johon kuuluivat Ohjuspatteri ja Mittauspatteri, entiseltä nimel-tään Tulenjohtopatteri. Patteristo muutettiin nimeltään Tykkipatteris-toksi. Saatiin lisää yksi everstiluut-nantin virka, yksi ohjusinsinöörin toimi ja kaksi ohjusteknikon tointa. Yksi yliluutnantin virka muutettiin kapteenin viraksi. Jouduttiin luo-vuttamaan yksi luutnantin virka ja yhdeksän toimiupseerin tointa. Reservialiupseerikoulun johtajan virka muutettiin kapteenin viraksi.

Rykmentti oli selviytynyt orga-nisaatiotaistelustaan hyvin, se jopa vahvistui huomattavasti. Näin ryk-mentti saattoi täyttää sille asetetut torjuntavelvoitteet. Minusta tuntuu, että nykyinen joukko-osastojemme kokoonpano lähenee puolustusmi-nisteri Taisto Tähkämaan aikoinaan kaavailemaa organisaatiota.


Eversti (evp.)Ahti LappiHISTORIASTA

PERUSLUKEMIA

Kylmän sodan veteraanit ovat häm-mästyneinä seuranneet keskustelua puolustusvoimien huonosta val-miudesta. Eikö varusmiehiä voi käyttää aseelliseen toimintaan? Eikö reserviläisiä saada palveluk-seen nopeammin kuin kolmessa kuukaudessa? Vertailun vuoksi voidaan kertoa, millainen oli val-miusjärjestelmä kylmän sodan aikana. Voidaan myös muistella, miten valmiutta kohotettiin talvi- ja jatkosodassa. Voisiko niistä ottaa oppia?

Varusmiehet kantajoukon runkona

Uhkakuvana ns. kylmän sodan aikana oli yllätys- tai kaappaus-hyökkäys ilman sodanjulistusta. Esimerkkinä oli Tšekkoslovakian miehitys 1968. Varusmiesten kou-lutusjärjestelmä saapumiserineen oli suunniteltu siten, että rivissä oli aina riittävä määrä miehiä ensim-mäisenä perustettavien yksiköiden runko-osien muodostamiseen. Kol-men saapumiserän systeemi takasi sen, että käytettävissä oli aina eri-koiskoulutettuja ryhmänjohtajia ja miehistöön kuuluvia. Varusmies-palveluksen alkamispäivät olivat pitkään vakioita: 15. helmikuuta, 15. kesäkuuta ja 15. lokakuuta. Johtajien ja automiesten palvelu-saika oli 11 kk, miehistön 8 kk. Miehistön katsottiin kelpaavan val-

Ilmatorjunnan valmius kylmässä ja kuumassa sodassa

miustehtäviin ja vartiopalvelukseen heti sotilasvalan jälkeen.

Otetaan esimerkki. Lokakuun saapumiserän vala ilmatorjuntajou-koissa tapahtui aina vuosipäivänä 30. marraskuuta. Siihen mennes-sä oli annettu tarvittava sotilaan peruskoulutus ja myös ilmator-juntakoulutusta kevyillä tykeillä. Samaan aikaan rivissä olivat kesä-kuun saapumiserän miehet, jotka olivat saaneet erikoiskoulutusta koulutushaaroittain. He lähtivät Lohtajan leirille tammikuun puo-livälissä, minkä jälkeen oli vielä tavanomainen ”loppusota”. Kesä-kuun saapumiserän miehistö kotiu-tui helmikuun 10. päivän tienoilla. Tämän saapumiserän ryhmänjohta-jat olivat rivissä toukokuun alkuun asti. Huomataan, että varusmiesten kokonaisvahvuudessa tapahtui pie-ni notkahdus aina saapumiserien välissä, kun miehistö kotiutui esim. 10. helmikuuta ja seuraavan saapu-miserän alokkaat astuivat palveluk-seen 15. helmikuuta. Sama tilanne toistui kolme kertaa vuodessa. Ri-vissä oli aina silloinkin yhden saa-pumiserän vahvuus.

Joukko-osastoissa oli tapana järjestää ns. hälytysharjoituksia joka saapumiserälle; joskus nii-tä järjesti yllättäen sotilasläänin esikunta tai Pääesikunta. Harjoi-tuksissa perustettiin joukko-osas-tolle käskettyjen kantajoukkojen

runko-osat ja ryhmitettiin ne käs-kettyihin taisteluasemiin. Monis-sa ilmatorjuntajoukko-osastoissa ensimmäinen ryhmittymisalue oli lähin lentokenttä, jota pidettiin yllätyshyökkäyksessä maahanlas-kukohteena. Aikavaatimuksena oli taisteluvalmius kuudessa tunnissa. Pitkälle viedyillä perustamisval-misteluilla päästiin nopeampiinkin suorituksiin. Varusmiesten käyttöä taistelutehtävissä ei koskaan ky-seenalaistettu.

Ilmatorjuntaohjusten hankin-nan yhteydessä parannettiin pää-kaupungin suojaamisvalmiutta perustamalla syksyllä 1983 Santa-haminaan Helsingin Ilmatorjunta-rykmenttiin kuulunut valmiusyk-sikkö, jonka kalustona oli ItOhj 79 (S-125M1 Petshora). Miessaaressa oli valmiina myös toisen ohjuspat-terin kalusto. Santahaminan ohjus-patterilla oli parhaimmillaan erit-täin hyvä tulenaloitusvalmius.

Saapumise rä jä r j e s te lmän muuttaminen (5/2) vuonna 1990 vaikeutti jatkuvan kantajoukkoval-miuden ylläpitämistä. Myöhemmät muutokset ovat edelleen huononta-neet tilannetta.

Kylmän sodan aikana oli käy-täntönä myös erikseen nimettyjen reserviläisten käyttö avaintehtävis-sä tarpeen vaatiessa. Tämä koski useimmiten upseeritason tehtäviä esimerkiksi ilmatorjunnan joh-


tokeskuksissa. Määrä ei koskaan ollut suuri. Sodan ajan tehtäviin sijoitetuilta reserviläisiltä kysyttiin halukkuutta ja mahdollisuutta olla käytettävissä ”tilanteen niin vaa-tiessa”. Tällä tavalla oli mahdol-lista kutsua po. avainhenkilöt pal-velukseen yhdellä puhelinsoitolla. Valitut reserviläiset pitivät tätä luottamuksen osoituksena. Sitähän se tietysti olikin.

Valmius sotien aikana On mielenkiintoista verrata,

miten ilmatorjuntajoukot saatiin perustetuksi sotien aikana. Käytös-sä ei ollut kännyköitä, ei sähköpos-tia, puhelimiakin oli harvassa. Silti valmiutta oli.

Talvisodan uhatessa puolustus-valmiutta kohotettiin aloittamalla 6.10.1939 ns. ylimääräiset harjoi-tukset (YH). Ilmavoimien esikun-nan ilmatorjuntatoimiston toimis-toupseeri, kapteeni J. Lapinleimu sai Yleisesikunnasta puhelimitse käskyn ”Toteuttakaa esikäskyn kohta 41!” Se tarkoitti ilmatorjun-tajoukkojen saattamista taisteluval-miuteen. Hän tarttui puhelimeen ja välitti käskyn kahteen ilmatorjunta-rykmenttiin, Helsinkiin ja Viipuriin. Niissä perustet-tiin kaikki ilmatorjunnan kaaderijoukot. Sen lisäksi Suojeluskuntajärjestö pe-rusti eräitä ilmatorjunta-yksiköitä. Saman päivän iltana klo 20:40 kaikki ilmatorjuntayksiköt Hel-singissä olivat asemissaan torjuntavalmiina – alle 12 tunnissa!

Muistelmansa julkais-sut talvisodan veteraani Pekka Louhivuori kertoi, kuinka hän lähti sotaan. Hän oli 18-vuotias ilma-torjunnan suojeluskunta-lainen kuten myös hänen kaksoisveljensä Jorma. 6.10. klo 19:00 soi ovikel-

lo, ja sisään astui sotilaslähetti, joka toi kutsun saapua välittömästi Suo-menlinnan laivan lähtöpaikkaan. Veljekset pukivat ylleen suojelus-kunta-asunsa, pakkasivat reppunsa ohjeiden mukaisilla varusteilla, laittoivat pistimen vyölleen, latasi-vat kiväärinsä ja lähtivät käskettyyn paikkaan. Veljekset palvelivat Suo-menlinnan ilmapuolustusaluekes-kuksessa (IPAK 1500) toukokuun puoliväliin saakka 1940. Tätä aikaa ei missään vaiheessa hyvitetty esi-merkiksi varusmiespalveluksessa.

Jatkosodan uhatessa ilmator-juntajoukkojen valmiutta parannet-tiin järjestämällä kesäkuussa 1941 kaikkiaan 18 kertausharjoitusta, joihin osallistui 2600 miestä. Har-joitukset olivat vielä käynnissä, kun sota alkoi, mikä paransi liikekan-nallepanovalmiutta. Yleisesikunta käynnisti jo 10.6. osittaisen valmiu-den kohottamisen. 17.6. annettiin käsky puolustusvoimien ylimääräi-sistä harjoituksista, jolloin ensim-mäinen YH-päivä oli keskiviikko 18.6.1941. Ilmavoimien esikunnan toimisto IV it kirjasi 17.6. klo 13:00 sotapäiväkirjaan: ”Saapui puhelin-sanoma, että perushankinnat koko

maassa suoritettaan seuraavana päivänä klo 12:00.” Helsingin il-mapuolustuksesta vastannut Tor-juntapiiri 1:n esikunta siirtyi heti Santahaminasta Koskelan luolaan. Länsi-Mustan kiinteä ilmatorjun-tapatteri oli varusmiesvoimin ollut valmiina jo 15.6. alkaen. Ilmator-juntakoulun oppilaat miehittivät osan yksiköistä, joihin saapui reser-viläisiä. Helsingin ja Lauttasaaren suojeluskuntien ilmatorjuntamie-het hälytettiin 18.6. aamupäivällä. Helsingin ilmatorjuntayksiköt oli-vat torjuntavalmiina 18.6. kuluessa. Sama tilanne oli muuallakin. Vi-hollisen ilmahyökkäysten alkaessa 25.6.1941 ilmatorjunta ampui Hel-singissä alas kaksi pommikonetta. Valmiutta oli.

Sodan uhatessa käynnistettiin sekä 1939 että 1941 valmiuden kohottaminen ”ylimääräisten har-joitusten” muodossa, mikä takasi torjuntavalmiuden varsinaisten so-tatoimien alkaessa. Nykyaikaisessa ilmasodassa ilmatorjunnalta vaadi-taan ainakin yhtä hyvää valmiutta kuin joskus ennen. Ilmatorjunnan pitäisi olla valmiusaselaji.

40-millinen ilmatorjuntatykki tulivalmiina jatkosodan alkamispäivänä 25.6.1941 Lappeenrannassa, SA-kuva.


Eversti (evp.)Ahti LappiHISTORIASTA

PERUSLUKEMIA

Pääkaupungin suojana on ollut ilmatorjuntaa jo yli 100 vuotta, ensimmäiset zenit-patterit olivat Viaporissa Venäjän-vallan aikana vuodesta 1915 alkaen. Ilmatorjun-nan valmius säilyi, kun ensimmäi-set ilmatorjuntayksiköt toimivat Suomenlinnassa vuodesta 1925 lähtien. Ennen talvisodan alkua Suomenlinnassa oli kaksi kiin-teää ”valmiuspatteria”, kaksityk-kinen 76 mm:n Bofors-yksikkö Länsi-Mustalla ja nelitykkinen 76 mm:n Obuhov-yksikkö Kustaan-miekassa. Luutnantti Aake Pesosen Länsi-Mustan patteri ampui alas ensimmäisen koneen talvisodan al-kamispäivänä.

Pääkaupunkia suojattiin ilma-torjunnalla yhtäjaksoisesti 24/7-pe-riaatteella sotavuosien 1939-1944 ajan. Tehtävä onnistui hyvin – pää-kaupunki pelastui suurilta tuhoilta.

Ilmatorjuntarykmentti 1 ja Il-matorjuntakoulu toimivat sodan jälkeen Santahaminassa, jolloin pääkaupungin ilmapuolustusval-mius säilyi suhteellisen hyvänä. Rykmentin siirto Hyrylään 60 vuotta sitten kesällä 1957 ei ollut operatiivisesti ajatellen erityisen hyvä ratkaisu, sillä olisihan Hy-rylä sopinut paremmin jalkaväki-joukko-osaston sijoituspaikaksi. Ilmatorjuntakoulun siirto Hyrylään vuonna 1963 heikensi pääkaupun-gin ilmapuolustuksen valmiutta entisestään. Seutulan lentokentälle valmistauduttiin lähettämään jouk-koja ja tulittamaan 88 mm:n tykeil-lä kenttätykistön tapaan. Kylmän

Ilmatorjunnan valmius pääkaupungissa

sodan aikana myös Helsingin edustan rannikkolinnakkeilla yl-läpidettiin jonkinlaista ilmator-juntavalmiutta.

Ilmatorjuntaohjusjärjestelmä S-125M1:n (ItOhj 79) hankinnan ansiosta voitiin pääkaupungin ilmapuolustuksen valmiutta taas parantaa. Kaluston huonon liik-kuvuuden takia päätettiin ryh-mittää yksi ohjuspatteri valmius-yksiköksi Santahaminaan. Sille rakennettiin kiinteät tuliasemat ja suojatilat Eteläniemen alueel-le. Ohjuspatterin suojaksi val-mistauduttiin ryhmittämään 35 ja 57 mm:n automaattipattereita. Ohjuspatterin kalustosta valmis-tettiin myös ihan oikean näköiset valelaitteet (vahinko, että ne il-meisesti hävitettiin kaluston pois-tuessa käytöstä). Ohjuspatteri oli normaalisti tuntiluokan valmiu-dessa, mutta välitön tulenaloi-tuskyky oli mahdollista saavuttaa eri käskyllä. Toisen ohjuspatterin kalusto sijoitettiin Miessaareen, missä se voi-tiin nopeasti miehittää.

Helsingin Ilmatorjun-tarykmentin valmiuspatte-ri toimi San-tahaminassa yli 10 vuot-ta, vuodesta 1983 elokuu-hun 1994. Va l m i u t t a

heikennettiin, kun katsottiin vä-littömän uhan poistuneen kylmän sodan päätyttyä 1990-luvun alus-sa. Varusmieskoulutusjärjestelmän muutokset heikensivät osaltaan mahdollisuuksia kantajoukkoval-miuden ylläpitämiseen. Helsingin Ilmatorjuntarykmentin siirtämi-nen Parolaan 2000-luvun alussa ei myöskään parantanut pääkaupun-gin ilmapuolustuksen valmiutta.

Nyt kun kylmä sota on alkanut uudelleen (?), voisi taas olla oikea hetki miettiä pääkaupungin ilma-puolustuksen valmiuden kehittä-mistä. Yksinkertaisin temppu olisi perustaa Santahaminaan uudelleen valmiusohjuspatteri, jolla olisi esi-merkiksi ITO12-kalustoa. Yksik-kö voisi tarpeen mukaan tukeutua Kaartin Jääkärirykmenttiin. Kalus-ton miehittämiseenhän ei montaa miestä tarvita, ja samalla voitaisiin harjoitella pääkaupungin puolus-tusta säännöllisesti. Harjoitus tekee mestarin, ja mestarikin harjoittelee!

ItOhj79-valmiuspatterin ohjuslavetti Santahaminassa


Kapteeni Juha KukkolaSTRATEGIASTA

PERUSLUKEMIA

Vuosi 2017 on tarjonnut jo ensim-mäisinä kuukausinaan mielenkiin-toista seurattavaa maailmantark-kailijoille. Iltapäivälehtien otsikot ja presidentilliset tweetit johtavat huomion helposti pois pitkäaikai-sista ja kytevistä ristiriidoista. Geo-poliittisten mannerlaattojen siir-tyessä kitka voi sulattaa muutaman jäätyneenkin konfliktin.

Tässä kirjoituksessa ei ole tar-koitus esittää ennustuksia siitä, mi-ten maailma makaa kuluvan vuo-den viimeisenä päivänä. Sen sijaan tavoitteena on nostaa esiin muuta-mia niistä maailmankartan kuumis-ta pisteistä, jotka voivat tuottaa, jos eivät aivan mustia kansallislintuja, niin ainakin korillisen käärmeitä poliitikkojen, sotilaiden ja virka-miesten ratkottaviksi seuraavan kymmenen kuukauden aikana.

Etelä- ja Itä-Kiinanmeren alue-kiistat, Syyrian ja Irakin sisällis-sodat ja Itä-Ukrainan konflikti on hyvä mainita heti alussa. Ne eivät tietenkään ole millään tavalla tunte-mattomia ilmiöitä, mutta sijaitsevat suurvaltasuhteiden raja-alueilla ja toimivat hyvinä lämpömittareina Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän suhteita seurattaessa. Lisäksi ke-hitystä suuntaan tai toiseen Ukrai-nassa, Lähi-Idässä tai Itä-Aasian merialueilla seuraavat monet pie-nemmät toimijat valtioista ei-val-tiollisiin toimijoihin. Nämä saat-

Geopoliittiset mannerlaatat liikkeessä

tavat vetää omat johtopäätöksensä ja valita politiikkansa suurvaltojen voimatasapainon muutosten perus-teella.

Hieman vähemmän tunnettua toimintaa ovat Venäjän vaikutus-pyrkimykset Balkanilla ja Poh-jois-Afrikassa. Naton Walesin ja Varsovan huippukokouksen ja Eu-roopan unionin talousvaikeuksien ja Globaalin strategian julkaisun ohjaamina Länsi on siirtynyt huo-mattavasti varovaisempaan suun-taan integraatiopolitiikassaan. Kumppanuus, omistajuus ja rää-tälöidyt politiikat ovat korvanneet jäsenyysprosessit Euroopan itä- ja etelänaapurustossa. Yhdysvaltojen-kaan sitoutuminen kyseisiin aluei-siin ei näytä olevan lisääntymässä. Venäjällä on huomattu tämä. Koko joukko läntisiä ajatushautomoita ja asiantuntijoita on ilmaissut huo-lensa Venäjän poliittisista ja talou-dellisista vaikutusyrityksistä mm. Unkarissa, Romaniassa, Serbiassa, Montenegrossa, Kreikassa, Kyp-roksella, Libyassa ja Egyptissä. Venäjän toimet eivät välttämättä tähtää oman etupiirin laajentami-seen yhtä paljon kuin ristiriitojen ja hajaannuksen luomiseen, Lännen 1990–2010-lukujen saavutusten murentamiseen. Vihan, eripuran ja populismin lietsomisella voi olla äkillisiä ja väkivaltaisia seurauksia,

mikäli Lännen tarjoama vaihtoehto menettää uskottavuutensa alueen kansalaisten silmissä.

Lännen ja Venäjän voimata-sapainon muutoksella saattaa olla vaikutusta myös Transdniestri-an, Abhasian, Etelä-Ossetian ja Vuoristo-Karabakhin jäätyneisiin konflikteihin. Venäjällä itsellään ei välttämättä ole haluja muuttaa status quota näiden alueiden osal-ta, mutta paikalliset eliitit saattavat nähdä mahdollisuuksia ajaa omaa agendaansa. Mikäli Länsi ei toimi Venäjää tasapainottavana tekijänä ”lähiulkomaiden” alueella, saattaa Venäjä päätyä ratkomaan entistä suoremmin ja voimakkaammin edellä mainittuja konflikteja, halu-sipa se sitä tai ei.

Afganistan on kadonnut lähes täysin julkisesta keskustelusta. Ta-liban ja mahdollisesti ISIS:kin ovat siellä kuitenkin vahvassa nousus-sa ja kevään taistelukausi voi ajaa Kabulin hallituksen ahtaalle. Tällä on suora vaikutus Keski-Aasian itsevaltaisesti johdettujen valtioi-den turvallisuuteen. Yhdysvaltojen vetäytyessä alueelta ne ovat palan-neet entistä voimakkaammin Ve-näjän vaikutusvallan piiriin. Myös Kiina on viime aikoina osoittanut mielenkiintoa alueen turvallisuus-kysymyksiin, mikä on suorassa ris-tiriidassa Venäjän ja Kiinan ääneen lausumattoman politiikan kanssa:


Venäjän vaikuttaa turvallisuudessa, Kiina taloudessa. Venäjä on osoit-tanut myös pyrkimyksiä sekaantua entistä enemmän Afganistanin ti-lanteeseen, mahdollisesti jopa tu-kemalla Talibania, mikä tietenkin vaikuttaa Yhdysvaltojen tavoittei-siin. Keski-Aasian valtioiden keski-näiset ristiriidat ja talousvaikeudet, kolmen suurvallan orastava kilpailu ja ääri-islamistinen liikehdintä syn-nyttävät vaarallisen yhdistelmän.

Intian ja Pakistanin ydinase-varustelu on parin viime vuoden aikana jälleen kiihtynyt. Maat vai-kuttavat elävän omassa versiossaan kylmästä sodasta, jossa erilaisia ydinaseteknologioita ja doktriineja kehittelemällä ne pyrkivät saavutta-maan uskottavan pelotteen toisten-sa suhteen. Samaan aikaa rajaseu-duilla käydään varjo- tai sijaissotia. Kiristyneessä tilanteessa virhelas-kelmat ovat mahdollisia.

Huolimatta muutamasta me-nestystarinasta Afrikka on edelleen epävakaa ja väkivallan lävistämä manner. Sudan, Mali, Nigeria, Tsad, Somalia ja Kongon demo-kraattinen tasavalta ovat vain esi-

merkkejä valtioista, joissa pitkään jatkuneet konfliktit voivat tuottaa kansanmurhia ja laajoilla alueil-la toimivia äärijärjestöjä. Demo-kratiavaje ja valtaansa tarrautuvat diktaattorit voivat johtaa jopa val-tioiden välisiin sotiin. Sisäisten pa-kolaisten liikkeet voivat horjuttaa heikkoja valtioita, eikä ole laisin-kaan poissuljettua, etteikö Euroop-paan voisi kohdistua uusi, vuonna 2015 koetun kaltainen pakolaisaal-to Afrikasta.

Keski- ja Etelä-Amerikassa on omat kipupisteensä. Kuuban avau-tuminen ja parantuneet suhteet Yh-dysvaltoihin eivät välttämättä johda rauhanomaiseen sisäiseen kehityk-seen, mikäli eliitti pitää vallastaan kiinni hyväksymättä poliittisia muutoksia. Venezuelassa talouson-gelmat lähestyvät katastrofaalista tasoa, millä on realistiset mahdolli-suudet johtaa vallankumoukseen tai sisällissotaan. Monien muidenkin alueen valtioiden talousvaikeudet, korruptio ja rikollisuus voivat syn-nyttää levottomuuksia esimerkiksi suurkaupungeissa ja johtaa huo-nosti hoidettuna kansannousuihin

Maailman käynnissä olevat sodat (punainen ja ruskea) ja konfliktit (keltainen ja oranssi) (Kuvalähde: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_ongoing_armed_conflicts#/media/File:On-going_conflicts_around_the_world.svg) haettu 12.2.2017).

ja sisällissotiin. Monien ongelmien takana on kansainvälinen pääoma, joka yhä useammin tulee Kiinasta ja joissain tapauksissa Venäjältä. Suurvaltojen rahoitus ei koskaan tule ilman ehtoja.

Lopuksi on hyvä mainita jouk-ko maita, jotka voivat pyrkiä liik-kuvassa geopoliittisessa tilanteessa sitouttamaan suurvaltatukijansa ke-hittelemällä jännitteitä, jotka saat-tavat johtaa tahattomasti konflik-teihin, jopa sotaan. Tällaista maita voivat missään erityisessä järjes-tyksessä esimerkiksi olla: Ukraina, Valko-Venäjä, Puola, Baltian maat, Turkki, Saudi-Arabia, Pohjois-Ko-rea, Etelä-Korea, Japani, Vietnam ja Indonesia.

Elämme strategisen nojatuo-litarkkailijan näkökulmasta mie-lenkiintoisia aikoja. Valitettavasti se tarkoittaa pääosan ihmiskunnan kannalta yhdeksää pahaa ja yhtä mahdollisesti hyvää asiaa. Toivo-taan, että se yksi hyvä edes pitkällä tähtäimellä korvaa pahan.


Kapteeni Santtu EklundTAKTIIKASTA

PERUSLUKEMIA

Ilmasuojelutoimenpiteiden merki-tystä ei voi liikaa korostaa. Näin on erityisesti taistelutilassa, jossa il-matorjuntajoukot eivät toimi alue-vastuussa olevaa joukkoa suojaa-vana rautakattona, vaan tuottavat vastustajan ilma-aseelle tappioita siellä, missä sen toiminnanvapaus halutaan kiistää. Ilmasuojelutoi-menpiteiden tulisi olla perustaiste-lumenetelmiä: siis toimintaa, joka on syväopittua, automaattista sekä toimintaympäristöstä ja tehtäväs-tä riippuen oikein sovellettavissa. Joudumme kuitenkin alituiseen

Hajauttakaa, jotta täällä ei olisi mitään nähtävää!

muistuttamaan näistä perustaiste-lumenetelmistä ja korjauttamaan niissä havaitsemiamme puutteita. Vaikka ilmasuojelutoimenpiteet kuuluvat kaikille taistelijoille, on vastuu niiden valvonnasta usein sälytetty ilmatorjuntamiehen har-teille.

Ilmasuojelutoimenpiteet ovat passiivista suojautumista vastusta-jan ilma-asetta vastaan. Ilmatilan-teen seuraaminen ja hälyttäminen, naamiointi ja maastouttaminen, hajauttaminen, suojan edistämi-nen esimerkiksi linnoittamalla

sekä salaaminen ja harhauttami-nen muodostavat kokonaisuuden, josta kaikkien joukkojen ilmasuo-jelu muodostuu. Erilaisissa toi-mintaympäristöissä ja eri taistelu-lajeissa kokonaisuus rakentuu eri painotuksin. Kuitenkin hajautta-minen on lähes kaikissa tilanteissa keskeisimpiä ilmasuojelun keinoja, kuten esimerkiksi Ilmatorjuntamie-hen oppaasta käy ilmi.

Tavoitteena vähentää vaikutusta, häivyttää ja hämätä

Hajauttamisen tavoitteena on vähentää vastustajan ilma-aseen vaikutusta omaa joukkoa vastaan. Tyypillisimmin tämä tarkoittaa siis asevaikutuksen minimoimista eli sitä, että ilmapommituksen koh-teeksi joutuva joukko kärsisi mah-dollisimman pienet tappiot. Vai-kutuksen vähentämisen tavoittelu voidaan ymmärtää myös esimer-kiksi tiedustelun vaikeuttamisena. Onnistunut hajauttaminen näet vai-keuttaa vastustajan maalittamista ja joukon tunnistamista.

Riittävä hajauttaminen muo-dostaa taistelutilaan kohteiden ma-ton. Siitä vastustajan on vaikea va-lita yksittäisiä maaleja, etenkin jos joukkojen ryhmittämisellä ja siihen tiiviisti liittyvällä hajauttamisella saadaan salattua joukon organi-saatio tai jopa joukkotyyppi. Tun-

Oman joukon hajauttaminen taisteluasemaan tulee suunnitella jo tieduste-lun aikana. Ryhmityspäätöstä tehdessä tulee huomioida niin järjestelmien vaatimukset, maasto kuin etäisyydetkin.


nistamisen ja maalittamisen lisäksi myös ilma-aseen asevaikutuksen toimittaminen maaliin vaikeutuu, koska taistelutilaan ei synny vaiku-tettavissa olevia aluemaaleja, vaan asejärjestelmän käyttäjä joutuu valitsemaan iskettävät pistemäiset maalit. Näin kriittisten kohteiden menetystä voidaan pitää epätoden-näköisempänä kuin tilanteessa, jos-sa kohteita ei ole hajautettu.

Nyrkkisääntöjä ja rajoitta-via tekijöitä

Hajauttamisessa tulee Ilmator-juntamiehen oppaan sanoin pyrkiä suorien ryhmityslinjojen välttämi-seen. Kohteiden väliseksi etäisyy-deksi suositellaan vähintään 50 metriä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ilmatorjuntajoukon taisteluasemas-sa sitä, että asejärjestelmä, ilmator-juntakonekiväärin tuliasema, johta-mispaikka, ajoneuvon suoja-asema, teltta ja vartiopaikka ovat kaikki toisistaan vähintään 50 metrin etäi-syydellä. Aivan näin yksinkertaista toiminta ei kuitenkaan ole.

Rajoituksia hajauttamisen metrisäännölle saattavat aiheut-taa esimerkiksi johtamisyhteydet. Järjestelmien väliset rakennettavat

kiinteät yhteydet voivat rajoittaa hajauttamisen mahdollisuuksia. Sa-man saattaa tehdä maastoeste, mi-käli se estää tähystyksen tai vaikka tuliyksikön johtamiseen tarvittavan huutoyhteyden muodostamisen.

Hajauttaminen edellyttää suun-niteltua liikettä. Urat vaikuttavat hieman joukosta riippuen sekä ha-jauttamismahdollisuuksiin että liik-keeseen taisteluasemassa. Koska hajauttamisen tuloksena joukko ei toimi tiiviissä ryhmityksessä, tulee liikkuminen taisteluasemassa suun-nitella ja käskeä huolella. Hyvänä suunnittelun perustana voidaan pi-tää sitä, että kohteelta toiselle on olemassa varsinainen ja varareitti, joita käytetään käsketyllä tavalla. Toistuva säännöllinen liike esimer-kiksi asejärjestelmän tuliaseman ja taisteluvälineiden täydennyspis-teen välillä saattaa paljastaa joukon ja sen ryhmityksen. Vastaavasti yllättävä lähestyminen kohteelle, vaikka johtamis- tai vartiopaikalle, saattaa aiheuttaa taisteluasemassa turhan hälytyksen.

Hajauttaminen edellyttääkin joukolta valppautta ja vartiointia. Nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että mitä kauempana ollaan muista,

Hajauttamisen perustaistelumenetelmänä ajoneuvojen, laitteiden ja toimi-paikkojen välinen etäisyys on 50 m. Aina välimatka ei toteudu, syystä tai toisesta. (Kuvalähde: Puolustusvoimat)

sitä tarkkaavaisempana tulee olla. Oman taisteluaseman valvontaan tulee keskittyä ja valvonnan suun-nittelu tulee tehdä huolella. Val-vonnan kokonaisuus rakennetaan erilaisten vartiointijärjestelyistä, hälyttimistä ja muiden joukkojen kanssa tapahtuvasta yhteistoimin-nasta.

Tilannetietoisuuden ylläpi-täminen liittyy onnistuneeseen hajauttamiseen. Joukon taistelun toteutuksen ymmärtäminen – siis komentajan, päällikön tai johtajan taisteluajatuksen sisäistäminen tai esimiehen taistelukäskyn ymmär-tämien luo perustan sille, että yk-sittäinen taistelija kykenee toimi-maan itsenäisesti, havainnoimaan ympärillään olevaa taistelutilaa ja huomaamaan siinä tapahtuvat muu-tokset.

Hajauta ja hallitseOtsikon mukaista näkymät-

tömyyttä on tuskin mahdollista saavuttaa ainoastaan hajauttamal-la. Ilmasuojelu muodostaa ko-konaisuuden, jossa eri elementit täydentävät toisiaan. Hyväkään hajauttaminen ei riitä, mikäli koh-teita ei onnistuta maastouttamaan ja naamioimaan eikä niiden suojaa kyetä lisäämään esimerkiksi lin-noittamalla.

Onnistunut hajauttaminen luo kuitenkin perustan sille, että vas-tustajan ilma-aseen vaikutus omiin joukkoihin voidaan minimoida. Taistelutilan hallinnassa ratkaise-vaa voi olla ryhmityksen suunnit-telu sellaiseksi, että vastustajalta riistetään toiminnanvapaus luomal-la taistelutilaan kohteiden matto, jonka tiedustelu on haastavaa ja maalittaminen vielä haastavampaa. Näin hajauttamisella saatetaan on-nistua jopa siinä, että vastustaja ei käytä ilma-asetta kohdetta vastaan.


Kapteeni Pasi AroTEKNIIKASTA

PERUSLUKEMIA

JohdantoOmasuojajärjestelmät ovat aiem-min olleet lähinnä ilma-alusten järjestelmiä. Asejärjestelmien kallistuessa niitä on tullut myös muihin taistelukentän lavetteihin. Omasuojajärjestelmien ensisijai-nen tehtävä on osuman välttäminen ja toisena aseen toiminnan häirit-seminen niin, ettei taistelulataus kykene läpäisemään kohteen suo-japanssaria tai vastaavaa.

Omasuojajärjestelmät ovat osa kokonaissuojaa tilannetietoisuuden ja lavetin herätteen pienentämisen lisäksi. Häivetekniikka, maastout-taminen ja paikallaanolo ovat edel-leen hyviä suojakeinoja. Mikäli kohdetta ei havaita, siihen ei koh-disteta asevaikutustakaan. Oma-suojajärjestelmät koostuvat aktii-visista ja passiivisista sensoreista sekä vastatoimenpidejärjestelmis-tä. Keskityn tässä artikkelissa leh-den teeman mukaisesti passiivisen puolen keinoihin. Artikkeli pysyy hyvin yleisellä tasolla, koska kei-noja on paljon.

Passiiviset sensoritPassiivisia sensoreita ovat ESM-sensori (Electronic Support Measure), tutkavaroitin (Radar Warning Receiver, RWR), laser-varoitin (Laser Warning Receiver, LWR), passiivinen ohjusvaroitin (Missile Approach Warner, MAW) ja akustinen varoitin. Omasuoja-järjestelmät koostuvat useasta eri

Passiivinen suojautuminenvaroittimesta, joilta saatu tieto käy-tetään lavettiin kohdistuvan uhkan arviointiin. Käsittelen seuraavassa lyhyesti eri sensorityypit.1. ESM-sensori kerää mahdolli-

simman paljon tietoa viholli-sen sähkömagneettista spekt-riä käyttävistä laitteista kuten tutkavalaisujärjestelmistä, ohjuksista ja radionavigointi-järjestelmistä. Kerättyjä tietoja käytetään pääsääntöisesti tilan-nekuvan muodostamiseen ja sitä kautta optimaalisen ryhmi-tyksen rakentamiseen.

2. Tutkavaroittimen tehtävä on havaita kohteeseen tuleva tut-kasäteily, analysoida se ja antaa omasuojajärjestelmälle riittä-vät tiedot vastatoimenpiteiden käynnistämiseksi. Tutkava-roittimet toimivat 0,5–40 GHz taajuusalueella ja niiden pulssi-tiheys voi olla jopa yli miljoona pulssia sekunnissa. Tutkava-roitin luokittelee vastaanotetun tutkasignaalin vertaamalla sitä omaan signaalikirjastoonsa.

3. Laservaroitin ilmaisee tulevan lasersäteilyn tulosuunnan, aal-lonpituuden ja pulssintoistotaa-juuden. Tulosuunta selvitetään vastaanotinprismoilla ja inter-ferometrisellä ilmaisimella, jolla saadaan ilmaistua myös tulevan säteilyn aallonpituus. Varoitinjärjestelmän aallonpi-tuusalue on 0,4–12 mikromet-riä.

4. Passiivisia ohjusvaroittimia käytetään pääosin ilma-aluk-sissa. Niiden toiminta perustuu rakettimoottorin IP- tai UV-sä-teilyn ilmaisemiseen. Raket-timoottorin säteily on kor-keimmillaan 3–5 mikrometrin ikkunassa.

5. Akustinen varoitin reagoi ni-mensä mukaisesti lähtölauka-ukseen. Akustisen sensorin en-nakkovaroitusaika on pienempi kuin smg-sensoreilla äänen etenemisnopeuden vuoksi.

Passiiviset vastatoimenpiteetPassiivisilla vastatoimenpiteillä pyritään peittämään maali suoja-verhoon tai luomaan valemaaleja ympäristöön. Passiivisten vasta-toimenpiteiden ajoitus on tärkeää, ettei suojavaikutus ehdi lakata ennen uhkan poistumista tai ettei uhka tunnista vastatoimenpidettä. Tällöin uhka olettaa maalin joko löytyvän samasta pisteestä kuin aiemminkin, tai että se on jatka-nut samalla liikeradalla kuin ennen vastatoimiakin. Esimerkiksi ilma-torjuntaohjuksessa voi olla toimin-to, jolla se lentää heitteen edelle ja etsii maalin uudelleen sieltä.1. Silppuheittimissä käytetään

noin 20 mikrometriä paksua lasikuitua, joka on pinnoitet-tu alumiinilla. Silppusäikeet ovat mitaltaan puolen aallon-pituuden mittaisia haluttuun


vaikutukseen nähden. Silppu levitetään lentokoneesta ja sen laskeutumisnopeus on 0,3m/s. Silppupakkauksessa on eri aal-lonpituuksille mitoitettuja kui-tuja.

2. Lämpösoihtuja käytetään il-massa ja merellä harhauttamaan lämpöhakeutuvia ohjuksia sekä vaikeuttamaan IP-maalinseu-rantajärjestelmien lukittumisia. Soihduilla kyetään jäljittele-mään kohteen lämpöjakaumaa. Kuvaavia lämpötähtäimiä vas-taan soihdut eivät kuitenkaan pysty suojaa antamaan. Niin sanotut pimeät soihdut eivät paljasta kohdetta helposti, kos-ka ne toimivat pääosin näkyvän valon alueen ulkopuolella.

3. Suojasavua käytetään maalla olevien lavettien suojana. Suo-jasavun pitää kattaa 0,4–14 mikrometrin alue, koska sen pi-täisi pystyä suojaamaan lavettia näkyvän valon aallonpituuksil-ta infrapuna-alueelle. Pyrotek-nisillä heitteillä kyetään vas-taamaan edellisten lisäksi myös

tutkataajuuksilla toimivia uhkia vastaan.

4. Sumuverho muodostetaan vesi-sumusta. Sillä voidaan suojata lavetti tai jopa rakennus. Vesi-sumuverhon läpi ei näe lämpö-kameralla, valonvahvistimella tai kiikarillakaan. Se tarjoaa myös auttavan suojan milli-metriaaltotutkia ja -hakupäitä vastaan. Vesisumun muodosta-miseksi vettä tarvitaan paljon, minkä vuoksi sillä on tehokasta suojata vain vesillä liikkuvia tai veden äärellä olevia kohteita.

5. Harhamaalien avulla pidenne-tään aikaa, joka uhkalta kuluu oikean kohteen löytämiseksi ja lyhennetään etäisyyttä, jolla uhka pystyy löytämään oikean maalin. Harhamaaleina käyte-tään esimerkiksi lentokoneiden tai laivojen perässä hinattavia valemaaleja. Tutkia harhautta-vat valemaalit voivat olla yk-sikertaisia kulmaheijastimia tutkan huonon erottelukyvyn vuoksi.

Uhkan havaitsemis- ja torjuntakeinot

LopuksiPassiivisten omasuojajärjestelmien avulla taistelukestävyys paranee. Passiivisilla omasuojajärjestelmillä saadaan täydennettyä tilannekuvaa, mutta toisaalta järjestelmän teho-kas käyttö edellyttää hyvää tilan-nekuvaa. En voi olla korostamatta tässäkään artikkelissa tilannetie-toisuuden tärkeyttä taistelukentäl-lä, oli se siten maalla, merellä tai ilmassa. Tilannetietoisuus muodos-tuu useiden eri sensorien ja sen-sorijärjestelmien muodostamasta tiedosta, joka pitää saada jaettua tarvitsijoille mahdollisimman vii-veettömänä oikeiden manööverien toteuttamiseksi.

Luovutan tämän artikkelin myötä tekniikanpalstan kirjoitus-tehtävät seuraavalle ”teknikolle”. Yritin pitää artikkelit kansantajui-sina, jotta ne palvelisivat mahdol-lisimman laajasti lukijoita. Haluan kiittää omasta puolestani lehden toimitukseen osallistuneita henki-löitä ja tietenkin lukijoita kulunees-ta kahdesta vuodesta.


Everstiluutnantti (evp.)Antti ArpiainenILMA-ASEESTA

PERUSLUKEMIA

2.1.2017 Sputnik

Ilmatilajoukot suorittivat 30 000 pommitus- ja raketti-rynnäkköä harjoituksissa vuonna 2016Venäjän Ilmatilajoukot suorittivat noin 30 000 pommitusta ja raket-tirynnäkköä harjoituksissa vuoden 2016 kuluessa, kertoi puolustusmi-nisteriö lausunnossaan 2.1.2017. Harjoitusten kuluessa vuonna 2016 Ilmatilajoukkojen yhtymät ja yksi-köt lensivät yli 340 000 lentotuntia, suorittivat lähes 30 000 pommitusta ja rakettirynnäkköä, yli 650 jouk-kojen toiminnanjohtamissuoritusta, todettiin lausunnossa, jossa todettiin samalla, että vuosi 2016 oli ensim-mäinen Ilmatilajoukkojen toiminnan täysimittainen vuosi.

Venäjän ilma- ja ohjus-puolustusjärjestelmän kehittäminen

12.11.2016 Sputnik, 23.1.2017 Sputnik

S-500-järjestelmä suojaa Venäjää hypernopeilta aseilta ja mannertenvälisiltä ohjuksiltaSeuraavan sukupolven S500 Prometei -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, joka tunnetaan myös koodinimellä 55R6M TriumfatorM, tulee mah-dollistamaan laajojen alueiden suo-jaamisen kaikkein tuhoavimmilta hyökkäysaseilta, mukaan lukien hy-pernopeat aseet ja mannertenväliset ohjukset, totesi puolustusanalyytikko Victor Murakhovski radio Sputnikille 12.11.2016. Hänen mukaansa S-500 nykyaikaisena, yhtenäisenä, moni-käyttöisenä sekä yhdistettynä ilma- ja ballististenohjustentorjuntajärjestel-mänä tulee korvaamaan S-300V-jär-jestelmän ja täydentämään S-400-jär-jestelmää. S-500-järjestelmä tulee olemaan seuraava askel, jolla luodaan

Pikku-uutisia Venäjältäilma- ja ohjuspuolustuskyky operatii-viselle ja strategiselle tasolle. S-500 mahdollistaa kokonaisten alueiden suojaamisen mannertenvälisiltä bal-listisilta ohjuksilta, mukaan lukien hypernopeat lentolaitteet, joita par-haillaan kehitetään USA:ssa.

Analyytikko totesi myös, että S-500 tulee kykenemään torjumaan maaleja lähiavaruudesta, mukaan lukien satelliitteja, jotka on varus-tettu elektro-optisilla valvontajärjes-telmillä. Murakhovski totesi myös, että S-500 tulee tekemään Venäjän immuuniksi monien miljardien ke-hittyneiden aseiden kehityshankkeil-le, joita USA parhaillaan tavoittelee. S-500 on harmittanut Pentagonia sen jälkeen, kun se on käyttänyt paljon varoja Prompt Global Strike (PGS) hankkeeseen luodakseen hyperno-pean liitoaseen ja risteilyohjuksen. Kaikki tämä työ menee alas viemä-ristä, ja nyt puhutaan noin sadasta miljardista dollarista. Venäjän uusin ilmatorjuntajärjestelmä on hermos-tuttanut amerikkalaisia, koska S-500 on puhtaasti puolustuksellinen järjes-telmä. USA on yksipuolisesti irtautu-nut ballististen ohjusten torjuntasopi-muksesta (ABM), mikä mahdollisti S-500-järjestelmän luomisen. USA päätti irtautua ABM-sopimuksesta vuonna 2001 tehden yhden tärkeim-mistä kansainvälisistä aseiden rajoi-tussopimuksista mitättömäksi.

Almaz-Antein suunnitteleman S-500 Prometein kerrotaan kantavan 600 km. Järjestelmä voi samanai-kaisesti torjua kymmentä ballistista ohjusta ja hypernopeaa maalia, jot-ka liikkuvat 7 000 m/s nopeudella. Prometei kyennee torjumaan maaleja jopa 200 km korkeudesta. Järjestel-mä kyennee torjumaan lentokoneita ja miehittämättömiä ilma-aluksia samoin, kuin matalalla kiertoradalla toimivia satelliitteja, avaruudessa toi-mivia tuhoojasatelliitteja ja avaruu-teen sijoitettua aseistusta.

S-500 tulee olemaan käytössä olevan S-400-järjestelmän kokonais-päivitys. S-500 on tarkoitettu toimi-

maan ballististen ohjusten torjunta-järjestelmänä suurissa korkeuksissa kotimaan puolustuksessa ja sen erit-täin suuri kantama tekee siitä hyö-dyllisen alueen käytön estämisessä ja satelliitin torjunnassa. Järjestelmä on suunniteltu liikkuvaksi ja vaikeaksi löytää tai tuhota. Se on vastuskykyi-nen ilmapuolustuksen lamautushyök-käyksille, toteaa Sebastien Roblin National Interest -julkaisussa. Ana-lyytikko toteaa, että on epäselvää, milloin S-500 tulee palveluskäyttöön, ja tuleeko se täyttämään sille asetetut suorituskykytavoitteet. S-500 Prometei on nyt kehitysvaiheessa. Venäjän puolustusvirkamiehet eivät ole ker-toneet tarkasti, milloin seuraavan sukupolven ilmatorjuntajärjestelmän kokeet alkavat.

28.11.2016 Sputnik, 29.11.2016 Sputnik

Uuden sukupolven Buk on kehitteilläVenäläinen Almaz-Antei on aloitta-nut uuden sukupolven keskikanta-man ilmatorjuntaohjusjärjestelmän kehittämisen, mikä tulee korvaa-maan uuden Buk-M3-järjestelmän, kertoi yhtymän toimitusjohtaja Jan Nokiko 28.11.2016. Aiemmin Al-maz-Antei luovutti joukon uusia Buk-M3-ilmatorjuntaohjusjärjestel-miä Venäjän puolustusministeriölle. Novikovin mukaan tänä lyhyenä ai-kana, Buk-M3-kaluston luovutuksen jälkeen, ryhmä yhtymän insinöörejä on luonut avaintuotteen, jonka te-hokkuus on puolitoistakertainen verrattuna aiemman sukupolven tek-nologialla valmistettuun vastaavaan tuotteeseen. Yhtymä ei aio tyytyä tähän, ja se onkin jo aloittanut työn seuraavan sukupolven keskikanta-man ilmatorjuntaohjuksen kehittämi-seksi.

Nykyaikainen keskikantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä tullaan varustamaan erittäin liikehtimisky-kyisellä ja nopealla ohjuksella, joka kykenee torjumaan myös hypernopei-


ta ja ballistisia maaleja, väitti puolus-tusanalyytikko Vladimir Korovin, joka työskentelee Moskovan valtion instituutin kansainvälisten suhtei-den sotilas ja poliittisen tutkimuksen keskuksen (MGIMO) asiantuntijana viitaten mahdollisten vastustajien taktisiin asejärjestelmiin. Sotila-sasiantuntija Victor Murakhovski ku-vasi uuden sukupolven järjestelmää merkittävästi suuremmassa määrin automatisoiduksi ja robotiikkaa käyt-täväksi verrattuna edeltäjiinsä. Se tulee sisältämään myös elektronisen sodankäynnin välineitä tulenkäytön välineiden lisäksi.

Buk-M3 on aivan tuore venä-läinen ilmatorjuntajärjestelmä. Se käyttää uusia ohjuksia ja sisältää nykyaikaisia elektronisia kompo-nentteja. Järjestelmän ominaisuuksia on parannettu aiempien sukupolvien Buk-järjestelmiin verrattuna, ja sen suorituskyky on parempi kuin vanhan S-300P pitkänkantaman ilmatorjun-tajärjestelmän. Buk-M3-järjestel-mä voi torjua taktisia ja strategisia lentokoneita, helikoptereita, lyhyen kantaman ballistisia ohjuksia, ristei-lyohjuksia, rynnäkköohjuksia, tut-kaan hakeutuvia ohjuksia, ohjattuja pommeja sekä muita aerodynaamisia laitteita. Buk-M3 pystyy toimimaan voimakkaasti häirityissä oloissa. Buk-M3 käyttää uusia 9M317M-oh-juksia, jotka eroavat täysin van-hemmista Buk-ohjuksista. Uusi 9M317M-ohjus on paljon kompak-timpi kuin Buk-M1- ja -M2-järjestel-mien ohjukset, ja se kantaa jopa 70 km etäisyydelle ja 35 km korkeuteen.

Asiantuntijat odottavat, että Buk-M3-kalusto tullaan korvaamaan kymmenen viidentoista vuoden ku-luttua. Korovin kertoi RBC-uutisille, että Buk-M3 on 1970-luvulla suun-nitellun Buk-järjestelmän perusteel-

linen päivitys niin laadullisesti kuin kokonaisvaltaisestikin, mutta sitä ei voida liittää suoraan uuteen ja kasvavaan Venäjän ilmapuolustuksesta vastaavaan verkostokeskeiseen johtamisjärjestelmään.

8.1.2017 Sputnik

Pantsir-S1-järjestelmiä Krimillä toimiville Ilma- torjuntaohjusrykmenteilleMolemmat Krimillä toimivat S-400 Triumf -ilmatorjuntaohjusrykmentit on varustettu Pantsir-S1-järjestel-millä. Järjestelmät on otettu taiste-lupäivystyspalvelukseen joulukuussa 2016 ja 1. tammikuuta 2017, todettiin Eteläisen Sotilaspiirin lehdistötiedot-teessa 8.1.2017.

Pantsir-S1 on yhdistetty lyhyen–keskikantaman-ilmatorjuntajärjes-telmä, jonka on kehittänyt Tulassa toimiva KBP-instrumenttien suunnit-telutoimisto. Järjestelmän ensimmäi-set versiot tuotettiin 1990-luvulla, ja nykyinen versio astui palvelukseen vuonna 2012. Järjestelmän ominai-

suuksia on parannettu viimeisimmäl-lä puolustusteknologialla käyttämällä esimerkiksi vaiheistetulla keilalla varustettuja tutkia sekä maalin val-vontaan että seurantaan. Järjestel-mä on varustettu kahdella 30 mm 2A38M-kaksoistykillä ja 12 kpl kaksivaiheisia kiinteää polttoainet-ta käyttävää radiokomento-ohjattua 57E6-E-ilmatorjuntaohjusta. Ohjuk-sien maksimi kantama on 20 km ja korkeussuunnassa 15 km.

23.1.2017 Sputnik, 24.1.2017 Sputnik

Venäjä luo integroitua ilmapuolustuksen johtamisjärjestelmääVenäjä on kehittänyt vuoden 2008 jälkeen yhdistettyä ilma- ja ohjus-puolustusjärjestelmää, joka on suun-niteltu, ei ainoastaan yhdistämään maan omat ilma- ja ohjustorjunta-järjestelmät, vaan myös IVY-maiden järjestelmät. Tämän uuden koko-naisjärjestelmän luominen tarkoittaa taktisen ja strategisen ilma- ja ohjus-puolustuksen välillä olevan rajalinjan asteittaista hävittämistä. Yhdistetyn järjestelmän periaate käsittää moni-kerroksisen ja monitasoisen ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmän luomi-sen, mikä pystyy tehokkaasti torju-maan kaiken tyyppiset ilmamaalit eri etäisyyksiltä ja korkeuksilta.

Venäjän integroidun ilmapuo-lustusjärjestelmän odotetaan tulevan kokonaan käyttöön S-500 Prometei -ilmatorjuntaohjusjärjestelmän as-tuessa palvelukseen, totesi Venäjän Ilmatilajoukkojen 1.Ilma- ja bal-lististenohjusten torjunta -armeijan ohjuspuolustusdivisioonan komen-taja kenraalimajuri Andrei Cheburin 23.1.2017 Krasnaja Zvezda -lehdel-le. Hän totesi myös, että integroidun kansallisen ilmapuolustusjärjestel-

Buk M1-2-ohjuslavetti (kuvalähde: AF Photo, Mikhail Metzel).

Pantsir-S1 tulittaa 30 mm tykeillä (kuvalähde Sputnik, Mikhail Fomichev).


män luominen on täydessä vauhdissa. Uusi kansallinen järjestelmä saadaan lopullisesti toimintakuntoon Asevoi-mien vastaanottaessa uuden erittäin kauaskantavan S-500-ilmatorjunta-järjestelmän sekä nykyaikaisia tutkia, hän totesi. (Tämä yhdistetty johtamisjärjestelmä lienee 2004 valmistuneen Samoderzhets (valtaherra) projektin lopputuote.)

Lentokalusto kehittyy

20.12.2016 Sputnik

Venäjä ilmatilajoukoille runsaasti uutta lento/ kalustoa vuoteen 2020 mennessäVenäjän Ilmatilajoukot tulevat vas-taanottamaan valtion asehankinta-ohjelman mukaisesti yli 900 uutta ja peruskorjattua lentokonetta ja he-likopteria vuoteen 2020 mennessä sekä käytössä olevia koneita tullaan huoltamaan yli 900 kpl suunnitelman mukaisesti, totesi kenraaliluutnantti Pavel Kurachenko 20.12.2016.

09.12.2016 Sputnik (video)

Su-35S-monitoimihävittäjiä KarjalaanBesovetsin lentotukikohtaan Kar-jalaan Petroskoin pohjoispuolelle saapui erä uusimpia Su-35S-monitoi-mi-ilmaherruushävittäjiä 9.12.2016. Koneet suorittivat 8 000 km siirto-lennon Komsomolsk-on-Amurin lentokonetehtaalta Khabarovskin hallintoalueelta. Venäjän puolustus-ministeriö kertoi, että lentäjät aloit-tavat piakkoin koulutuslennot uudella kalustolla ja liittyvät niiden jälkeen taistelupäivystykseen maan rajojen suojaamiseksi.

10.12.2016 Sputnik

PAK-FA hävittäjän tuotanto alkaa aikataulun mukaisesti vuonna 2017Venäjän viidennen sukupolven Su-hoi PAK-FA/T-50 koelento-ohjelma on edennyt suunnitelman mukaisesti

ja tuotannon aloittamiseen liittyvät määräajat tullaan toteuttamaan suun-nitelman mukaisesti vuonna 2017, totesi Ilmatilajoukkojen komentaja Viktor Bondarev 10.12.2016. PAK-FA koelento-ohjelma edistyy pitkin harppauksin ja kahdeksan proto-tyyppiä on jo toimitettu. Kone on näyttänyt toteen erinomaiset len-to-ominaisuutensa sekä tekniset omi-naisuutensa, se on tulevaisuutemme ja toivomme, Bondarev totesi.

PAK-FA stealth-tekniikkaa hyö-dyntävä monitoimihävittäjäprojekti on loppukehitysvaiheessaan ja läpi-käymässä koelento-ohjelmaa. Koe-lento-ohjelman odotettiin päättyvän vuoden 2016 lopulla ja koneen siir-tyvän sarjatuotantoon vuonna 2017.

27.1.2017 Sputnik, 26.1.2017 Sputnik, 26.1.2017 Sputnik

Ilmatilajoukoille käyttöön ensimmäiset MiG-35-moni-toimihävittäjät vuonna 2018Venäjän Ilmatilajoukkojen varusta-minen moderneilla MiG-35-moni-toimihävittäjillä aloitetaan vuonna 2018, MiG-yhtymän pääjohtaja Ilja Tarasenko totesi 27.1.2017. Aloitam-me kattavan, laajan koelento-ohjel-man ja olen suunnitellut, että vuoden kuluttua MiG-35 astuu palvelukseen Venäjän Ilmatilajoukoissa. Yhtyneen lentokone yhtymän (UAC) pääjohtaja Boris Sliusar, toisaalta totesi aiem-min 27.12017, että MiG-35-koneiden sarjatuotanto tulee alkamaan vuonna

2019 koelento-ohjelman päättymisen jälkeen.

MiG-35-monitoimihävittäjä, joka vastaa nykypäivän ilmataistelun vaa-timuksia, tulee olemaan tervetullut lisä Venäjän keveiden rintamahävittä-jien joukkoon, totesi Venäjän Ilmati-lajoukkojen entinen apulaiskomenta-ja kenraalieversti Nikolai Antoshkin uutistoimisto RIA:lle 26.1.2017. MiG-35 on rintamailmavoimien mo-nitoimihävittäjä. Se on todellinen ratkaisija nykyaikaisessa ilmataiste-lussa ja olen varma, että ylipäällikkö täysin ymmärtää konetyypin mahdol-lisuudet, kenraali Antoshkin totesi. MiG-35:lle voidaan asettaa korkeat vaatimukset sen ainutlaatuisten tak-tisten ja teknisten ominaisuuksien vuoksi, mitkä tekevät siitä poikke-uksellisen verrattuna olemassa ole-viin kilpailijoihinsa. MiG-35-konetta tarvitaan, koska se on huomattavasti kevyempi kuin Su-27-, Su-30-, Su-34- ja Su-35-hävittäjät. MiG-35 on aseistettu 30 mm tykillä, johon on 1 500 laukausta. Kone voi kuljettaa 7 000 kg ulkoisen asekuorman, joka voi koostua erilaisista ilmataistelu- ja rynnäkköohjuksista sekä raketeista ja pommeista. MiG-35-koneen maksi-mi nopeus on 750 m/s eli 2 700 km/h, kantama noin 1 000 km ja maksimi-lentokorkeus 17 500 m.

27.1.2017 SputnikMiG-35 tullaan aseistamaan laseraseillaIlmatilajoukkojen komentaja Viktor Bondarev vahvisti 27.1.2017, että MiG-35-monitoimihävittäjä voi-daan aikanaan aseistaa laseraseis-tuksella. Puhuessaan toimittajille 27.1.2017 kenraalieversti Bondarev kertoi, että laseraseiden kehittämi-nen MiG-35-hävittäjää varten tulee alkamaan heti, kun koelento-ohjelma saadaan päätökseen kesällä 2017. Presidentti Vladimir Putin totesi, että onnistuneesti läpiviedyn valtion koe-lento-ohjelman jälkeen Ilmatilajou-kot tulevat tilaamaan ensimmäisen 30 kpl sarjan MiG-35-hävittäjää ja tilaavat myöhemmin tulevina vuosi-na lisää 140 kpl Rintamailmavoimien konekaluston täydelliseksi uudista-miseksi.

ILMA-ASEESTAPERUSLUKEMIA

Suhoi PAK-FA/T-50 alta (kuvaläh-de: Sputnik, Alexei Druzhinin).


Sotilasilmailun asiantuntija eversti Makar Aksenenko kertoi Sputnik uutistoimistolle, miksi Ve-näjälle on erittäin tärkeää aseistaa Ilmatilajoukot näillä nykyaikaisilla ja kustannustehokkailla hävittäjillä. MiG-35 on kriittinen ja pitkään odo-tettu osa Venäjän neuvostoajan jäl-keistä sotilasstrategiaa. Hänen mie-lestään uutta konetta olisi kaivattu jo kauan aikaa sitten, 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa. Venäjä on melko huolettomasti vähentänyt hävittäjä-pommittajien lukumäärää siirtäen niille kuuluvia tehtäviä tulitukiko-neille ja pommikoneille. Kuitenkin nyt ovat Venäjän Ilmatilajoukot taas käsittäneet, että tarvitaan väline, joka kykenee suojaamaan taistelujoukot rintama-alueella, mutta myös toimi-maan operatiivisessa ja taktisessa syvyydessä sekä iskemään vastusta-jan johtamisjärjestelmää, komento-paikkoja ja reservejä vastaan. Toisin sanoen tarvitaan väline, joka pystyy täyttämään useita tehtäviä nykyaikai-sen taistelukentän ilmatilassa.

Kysyttäessä kommenttia, miksi MiG-29 oli valittu MiG-35 koneen kehityspohjaksi luotaessa uutta 4 ++ sukupolven taistelukonetta, Aksenen-ko totesi menettelyn olleen nopein ja vähiten kallis tapa kehittää uusi kone Rintamailmavoimille, kone joka liittää MiG-29 koneille luodut maatoiminnot uuteen ja jolla samalla on erinomaiset aerodynaamiset suori-tusarvot ja vahva pohja tulevaisuuden modernisoinneille. Sama lähestymis-tapa on otettu muissakin ilmavoimis-sa, Aksenenko toteaa, käyttäen esi-merkkinä F-16 ja F-15 hävittäjiä.

Venäjä on omaksunut järkevän menettelytavan, varustamalla MiG-29-koneen, joka on erittäin hyvä lento-ominaisuuksiltaan, huippuny-kyaikaisilla asejärjestelmillä, nyky-aikaisella digitaalisella avioniikalla,

uusilla moottoreilla, uudella tutkajär-jestelmällä ja omasuojajärjestelmäl-lä. Lopputuloksena koneen taisteluo-minaisuudet parantuivat ainakin 250 % ja se voi käyttää täsmäaseita maa-maaleja vastaan, mikä on keskeistä tuettaessa maavoimien taistelua.

Joukko asiantuntijoita on aiem-min todennut MiG-35-koneen mahdolliseksi heikoksi kohdaksi ongelmat aktiivisesti vaiheohjatun Zhuk-tutkan antennijärjestelmän kanssa. Zhuk-tutka kykenee ositta-maan sekä ilma- että maamaalit ja on monilla tavoin Venäjän puolustuste-ollisuuden ja ilmailun osalta vallan-kumouksellinen järjestelmä.

7.1.2017 Sputnik

Venäjä julkistaa viimeistä huutoa olevan taistelu- helikopterinsaMi-28NM-taisteluhelikopteri voi ylpeillä uusimman teknologian rat-kaisuilla. Taisteluhelikopteri on parannettu versio Mi-28N-taistelu-helikopterista, ja siitä ei puutu mi-tään ollakseen paras taistelukone,

kirjoitti Venäjän helikopterit yhty-män pääjohtaja Alexander Mikhejev 7.1.2017. Vuosi 2016 oli merkittävä useille helikopterihankkeille. Uudis-tettu Mi-28N suoritti ensilentonsa. Innovatiiviset teknologiat ja ratkai-sut, joita sovellettiin tähän helikop-terimodernisaatioon, eivät ainoastaan parantaneet sen lento-ominaisuuksia, vaan myös tekivät Mi-28NM-tais-teluhelikopterista lähes täydellisen taisteluvälineen.

Käsitellessään helikopterin mo-dernisointia, Mikhejev erityisesti mainitsi Mi-28NM-helikopterin oh-jaamon, jota on uudistettu niin, että helikopterin miehistö voivat vastaan-ottaa enemmän tietoa ympäristöstä ja kaikista helikopterin järjestelmis-tä havainnollisemmassa muodossa. Tämä lisää miehistön tilannetietoi-suutta, helpottaa yhteistoimintaa ja lisää päätöksen teon nopeutta moni-mutkaisissa taistelutilanteissa.

Mi-28NM-helikopterissa on myös järjestelmä, joka valvoo no-peutta, samoin kuin sivuliukumaa ja korkeuskulmaa. Tämä tarkoittaa sitä, että helikopteri ei voi ajautua pois lentoreitiltään, vaikka sen suunnis-tusjärjestelmä pettäisi.

Mi-28NM on myös varustettu uudella 360 astetta näkevällä tutkal-la ja nykyaikaisella tulenjohtojärjes-telmällä, mikä takaa nopean maalin osoituksen ja mahdollistaa täsmä-aseiden käytön maaliin. Helikopterin roottorin lavat on valmistettu kompo-siittimateriaalista, mikä takaa puoles-taan turvallisen laskeutumisen vaikka lapaan olisi osuttu 30 mm ammuksel-la. Ohjaamo on täysin panssaroitu ja suojaa miehistöä panssaria läpäise-viltä luodeilta ja ammuksilta aina 20 mm kaliiperiin asti. Mi-28NM suorit-ti ensilentonsa lokakuussa 2016.

MiG-35-monitoimihävittäjä esittelylennolla Moskovan alueella 26.1.2017 (kuvalähde Sputnik, Ramil Sitdikov).

Mi-28NM-taisteluhelikopteri (kuvalähde: VK, mvz.mil).


Ilmatorjuntayhdistys ry Järjestösihteeri

Ville [email protected]

JÄRJESTÖSIHTEERI TIEDOTTAA

Ilmatorjuntalehdessä julkaistaan palkatun henkilökunnan ylennyksiä sekä siirtoja uusiin tehtäviin. Mikäli et halua, että siirtoasi tai

ylennystäsi huomioidaan lehdessä ota yhteyttä järjestösihteeriin.

Jos haluat, että reservin ylennyksesi tai merkkipäiväsi huomioidaan

UUSIIN TEHTÄVIIN– Majuri Jussi Ylimartimo Maavoimien Esikunnasta Puolustusministeriöön vanhemmaksi osastoesiupseeriksi 1.1.2017– Majuri Pasi Ihamäki Panssariprikaatista Maavoimien Esikunnan Johtamisjärjestelmäosastolle osastoesiupseeriksi 1.4.2017– Kapteeni Valtteri Kuusisto Karjalanprikaatissa SALPITPSTO patteristoupseeriksi 1.1.2017– Kapteeni Jarno Hanhisalo Maavoimien Esikunnasta Porin Prikaatiin osastoesiupseeriksi 1.3.2017– Kapteeni Niko Hämäläinen Jääkäriprikaatista Maasotakouluun opetusupseeriksi (ILPU) 1.4.2017– Kapteeni Mika Törmänen Panssariprikaatista Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen Järjestelmäkeskuk- seen hankeupseerin tehtävään 1.5.2017


TULEVIA TAPAHTUMIAYHDISTYS

Ajankohta TapahtumaTapahtuma-paikka

Järjestäjä Lisätiedot

22.3.klo 15

Vierailu Rovaniemen ilmatorjuntapatteristoon ja Lapin Ilmatorjuntakillan vuosikokous

Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo, Rovaniemi

Lapin Ilmatorjuntakilta ry [email protected]

24.3.klo 12

Salpausselän Ilmatorjunta- killan vuosikokous

Vekaranjärvi, Kouvola

Salpausselän Ilmatorjuntakilta ry

[email protected]

30.3.Salpausselän ilmatorjunta-patteriston perinnepäivän tapahtumat


[email protected]

1.-2.4. Ilmapuolustuskurssi OuluPohjois-Pohjanmaan Ilmatorjuntakilta ry

[email protected]

6.4.klo 12

Helsingin ilmatorjuntaryk-mentti tänään

Panssaripri-kaati, Hämeenlinna

Hämeen osasto [email protected]

8.4. Ilmatorjunnan iltapäiväSantahamina, Helsinki

Ilmatorjuntayhdistys ry ja Helsingin reserviupseerien ilmatorjuntakerho ry

[email protected]

10.4.

Salpausselän Ilmatorjunta- killan Kiltapäivä Salpaus- selän ilmatorjuntapatteriston Aliupseerikurssille


[email protected]

12.5.Vierailu Utin jääkärirykmentin toimintapäivään

Utin jääkäri- rykmentti, Kouvola

Päijät-Hämeen osasto [email protected]

18.5.klo 11

Vierailu Sotilasilmailusta ammatti -tapahtumaan

Ilmasotakoulu, Jyväskylä

Ilmatorjuntayhdistys ry ja Keski-Suomen osasto

[email protected]

19.5.klo 7

Vierailu Ilmapuolustusharjoi-tukseen

Lohtaja Ilmatorjuntayhdistys ry [email protected]

20.5.Oulun poikien Vickers perinnetykin vuosihuolto

Vanhan kasar-min alue, Oulu

Pohjois-Pohjanmaan Ilmatorjuntakilta ry

[email protected]

25.-28.5. Oulun erämessut OuluPohjois-Pohjanmaan Ilmatorjuntakilta ry

[email protected]

12.6.

Helsingin ilmatorjuntarykmentin ja Salpausselän ilmatorjuntapatteriston Kokelasilta

Ilmatorjun-tamuseo, Taistelukoulu, Tuusula

Ilmatorjuntayhdistys ry ja paikallisosastot

[email protected]



Ilmatorjunnan iltapäivä on kevään rautakattoisin tapahtuma niille, joilla kotiutumisesta on kulunut vasta muutama kuukausi tai vuosi. Tapahtuman järjestää toista kertaa Helsingin Reserviupseerien Ilmatorjunta-kerho yhdessä Ilmatorjuntayhdistyksen kanssa Maanpuolustuskorkeakoululla Helsingissä. Tämän vuoden alustusten teemana on Stadi – puhutaan siis pääkaupungin ilmapuolustuksesta ja Kehä kolmosen sisäpuo-lesta toimintaympäristönä. Iltapäivän päätteeksi luvassa on illanvietto saunan, iltapalan ja kohtuullisten tuliannosten merkeissä.

Eikä tässä vielä kaikki. Ilmatorjunnan iltapäivä alkaa tänä vuonna jo aamulla, kun Ilmatorjuntayhdistys järjestää tutustumisretken Upinniemeen, Maanpuolustuskoulutus ry:n ilmatorjuntakoulutuksen pariin. Upinniemessä tutustutaan Maanpuolustuskoulutuksen reserviläiskoulutukseen sekä varuskuntaan ja nautitaan lounas. Kuljetus Upinniemeen on järjestetty Helsingin keskustasta ja paluu tapahtuu kätevästi suoraan Maanpuolustuskorkeakoululle Ilmatorjunnan iltapäivään. Ilmoittaudu siis mukaan heti, paikkoja on rajoitettu määrä!

Ilmatorjunnan iltapäivän teemana on Stadi – ja iltapäivää alkaa jo aamulla!



KUTSU: ILMAPUOLUSTUSTAPAHTUMA TIKKAKOSKELLA JA VIERAILU LOHTAJALLE 18.–19.5.2017Ilmatorjuntayhdistys järjestää yhdessä Keski-Suomen osaston kanssa ilmatorjuntaretken Tikkakoskelle ja Lohtajalle 18.–19.5.2017. Tutustumme torstaina 18.5 Tikkakoskella Ilmasotakoulun järjestämään Sotilasilmailusta ammatti -tapahtumaan. Tapahtumassa esitellään monipuolisesti ilmapuolustusta, sisältäen mm esityslentoja Ilmavoimien kalustoilla, toimintanäytöksiä sekä laajan ilmatorjuntaosaston (mm Nasams-, Crotale-, Stinger- ja johtokeskuskalustoa). Tikkakoskella vietettävän yhteisen illan jälkeen, teemme perjantaina 19.5 linja-automatkan Lohtajalle, jossa tutustumme Ilmapuolustusharjoitukseen. Takaisin Tikkakoskella olemme illan suussa.Osallistujilla on mahdollisuus majoittua Tikkakoskella. Mahdollista on myös osallistua vain toiseen tapahtumaan. Lohtajan vierailuun voi liittyä mukaan myös harjoitusalueella.Mukaan mahtuu 50 ensiksi ilmoittautunutta henkilöä. Tapahtumat ja kuljetukset ovat maksuttomia. Osallistuja maksaa itse ruokansa, juomansa ja mahdollisen majoituksensa.Ilmoittautumiset ja lisätietoa antaa ITY K-S osaston puheenjohtaja Ahti Piikki ([email protected]). Lisätietoa on saatavana myös yhdistyksen kotisivuilta (Ilmatorjunta.fi).Huomioithan uuden toimintatavan, jossa yhdistys koordinoi ja yhdistää osastojen ja kiltojen vierailut Lohtajalle. Pääsemme tutustumaan harjoitukseen siis kaikki yhdessä.Hinnat ovat seuraavat:- Majoitushuoneen hinta: o 40 €/vrk/2hh (7 huonetta) o emännän huone 55 €/vrk/4hh (yksi huone) o 30 €/vrk/1hh (yksi huone)- Yhdistys maksaa saunan.

HELSINGIN ILMATORJUNTARYKMENTTI TÄNÄÄNHämeen osasto järjestää Parolassa 6.4.2017 tutustumistilaisuuden teemana ”Helsingin Ilmatorjuntarykmentti tänään”. Tilaisuuden ohjelma:12.00-12.15 Saapuminen PSPR:iin ja siirtyminen koulutushallille, HELITR:n edustaja12.15-13.00 Prikaatin yleisesittely ja HELITR:n esittely, HELITRKOM13.00-13.30 Kahvit13.30-15.00 HELITR:n koulutustilojen ja koulutus- kaluston esittely, HELITRKOM - ITO12, ITPSV90 ja 23ITK61 jaossimulaattori15.00 Vierailun päättäminen ja poistuminen prikaatista, HELITRKOMIlmoittautumiset ja lisätietoja sähköpostitse [email protected], puh. 0400-733766. Tervetuloa kaikki mukaan!


ILMATORJUNTAMUSEO

Ilmatorjuntamuseon tapahtumakalenteri 2017Huhtikuu22.4. Ohjuspäivä: Ilmatorjuntaohjusmiesten perinnetapaaminen ja seminaari (aiheina mm ITO 96 BUK-M1 kehitys, hankinta operatiivinen käyttö ym.)26.4. Museon kevättalkoot

ToukokuuKoululaisten museovierailutTuusulan Mieslaulajien kevätkonsertti. Tarkempi ajankohta ilmoitetaan myöhemmin!18.5. Kuukausiesitelmä: Ohjusten torjunta (Iskander, Bastion ym.)

Kesäkuu 4.6. Mannerheimin syntymästä 150 vuotta Klo 11 Mannerheim-luento Mannerheimin 150-vuotispäivän kunniaksi Klo 15 Sotilasmusiikkikonserttitapahtuma (Päämajan soittokunta), teemana Suomi 100 vuotta

Heinäkuu16.7. Klaavolantien kyläjuhla, Tuusula-päivä, Kapteenin Puustellin uusitun perusnäyttelyn avajaiset

ElokuuLennokkitapahtuma (Maali- ja harrastelennokkitoimintatapahtuma, esitelmiä lennätystä). Tarkempi ajankohta ilmoitetaan myöhemmin!

Syyskuu:24.9. Herrasmieskilpailut klo 1228.9. Kuukausiesitelmä: Varuskuntahistoriaa, Ruotuväkilaitos/Tuusula

Lokakuu10.10. Syystalkoot, perinnepäivä7.10. Osallistutaan Uudenmaan alueen maanpuolustuspäivään viemällä ilmatorjuntatykki näytteille21.10. Tuusulan kunnan järjestämä Suomi 100 vuotta -päivä26.10. Kuukausiesitelmä: Varuskuntahistoriaa, Autonomian aika/Tuusula

Marraskuu12.11. Isänpäivä, vapaa sisäänpääsy! 16.11. Kuukausiesitelmä: Varuskuntahistoriaa, Tuusulan varuskunta itsenäistymisen pyörteissä25.11. Ilmatorjunnan vuosipäiväjuhla (Ilmatorjuntasäätiö 60 vuotta)

Tapahtumakalenteri tarkentuu vuoden aikana ja sitä päivitetään museon kotisivuille:wwww.ilmatorjuntamuseo.fi


ILMATORJUNTAMUSEO

Lyhyestä ”varoajasta” huolimatta lauantaina 4.2.2107 museolle oli saapunut noin 160 henkeä kuunte-lemaan esitelmiä Buk-järjestelmäs-tä sekä tutustumaan ohjusvaunuun. Tilaisuuden tiedottamisen aika jäi vain viikon mittaiseksi, sillä tilai-suutta edeltävän viikon perjantaina Buk-ohjusvaunu saapui museon alueelle. Vaunu ajettiin sisälle Tuu-sula-halliin tilaisuusviikon keski-viikkona.

Museonjohtaja Esa Kelloniemi avasi tilaisuuden kertomalla oman ja Buk-järjestelmän yhteisen historian. Hän on ollut kaupallisissa neuvotte-luissa mukana ja palvellut ohjus-patteriston komentajana. Kuten Esa Kelloniemi humoristisesti kertoi, hän ja Buk ovat nyt museossa.

Buk-historiaaAvauksen jälkeen eversti (evp.) Ahti Lappi piti esitelmän Buk-jär-jestelmän hankinnasta ja histo-riasta. Käytössä ollut Ilmator-

Buk museoitiin– Ilmatorjuntamuseoon tullut ohjusvaunu kiinnosti

Päivän puheenaihe eli Buk-ohjusvaunu. Myöhemmin on museoon tulossa järjestelmän muut vaunut. Suomi on tiettävästi ensimmäinen maa, joka museoi Buk-järjestelmän.

Ohjusvaunu on tulossa sisään. Oviaukossa ei ollut yhtään ylimää-räistä tilaa.

juntaohjus 79 -järjestelmä oli vanhentumassa vuonna 2000, joten 1990-luvun alussa aloitettiin esi-selvitys aluetorjuntaohjusten uu-simisesta. Suomessakin käytössä olleen S-125M1-kaluston päivittä-mistä ei venäläisten mukaan ollut suunnitteilla. Potentiaalisia vaihto-ehtoja tutkittiin lännestä ja idästä. Ohjusjärjestelmiä oli saatavilla ku-ten S-300PMU1, Buk-M1 ja NA-SAMS. Kaksi ensimmäistä mai-nittua olivat venäläisiä. NASAMS hankittiin myöhemmin (ITO12). Rahaa ostoihin ei ollut.

Venäjä halusi maksaa Neuvos-toliiton aikaiset velat asetoimituk-silla 1990-luvun puolivälin aikoi-hin, joten ohjusvalinta suuntautui venäläisiin ohjuksiin. Venäjä tarjosi S-300PMU1-ohjuskalustoa, mutta sitä paremmaksi todettiin Buk-M1. Järjestelmän hyviä ominaisuuksia on mm. hyvä liikkuvuus ja taiste-lunkestävyys, ohjusten suuri määrä ja ballististen maalien torjuntakyky.


Suomeen hankittiin kolmen patte-rin kalusto. Järjestelmä poistettiin käytöstä 30.6.2016.

Suomalaisia koulutettiin Venä-jällä vuoden 1996 loppupuolella. Koulutusosasto suoritti ensim-mäisen ammunnan Kazakstanissa 28.8.1997. Ensimmäinen ammunta Suomessa tapahtui Lohtajalla huh-tikuussa vuonna 2000.

Buk-ohjusjärjestelmän kehitys on lähtenyt liikkeelle jo 1960-lu-vun alussa, jolloin Neuvostoliitossa käynnistettiin Binom-kehityspro-jekti. Projektissa oli kolme osaa, eli kauko- ja korkeatorjunta, keski-torjunta sekä matalatorjunta. Kes-kitorjunnassa kehitettiin Kub-M4 (Buk-1), josta kehitettiin myöhem-min Buk-M1.

Käyttäjien kertomaaEversti (evp.) Pertti Viik esitteli järjestelmän tärkeimmän kaluston ja toiminnan. ItOhj 96 (Buk-M1) -yksikkö oli liikkuva ja itsenäiseen toimintaan kykenevä. Järjestelmäs-sä oli kullakin ohjusvaunulla oma latausvaununsa ja se kykeni ampu-maan ohjuksia valintansa mukaan jommaltakummalta tai molemmil-ta. Suomessa ohjuspatteriin kuului kolme ohjusvaunu/latausvaunupa-ria. Näiden taistelutekniikkaa ja tu-lenkäyttöä johdettiin patterin joh-tokeskusvaunusta, joka muodosti ilmatilannekuvan 3D-maalinosoi-tustutkan tuottamista maalitiedois-ta. Kaikki mainitut välineet olivat tela-alustalla. Hyvän liikkuvuuden antoi alustan lisäksi kommunikoin-ti radiolinkkien kautta.

Eversti (evp.) Rauli Korpela kertoi ohjuksen rakenteesta ja esit-teli ammunnan kulun. Ohjuksessa on ruutirakettimoottori, jossa ajo-aineen muotoilulla saadaan aikaan kaksivaiheinen toiminta. Ohjukses-sa on alkuvaiheessa inertiaohjaus kohti laskettua ennakkopistettä. Lennon loppuvaiheessa ohjus vas-

ILMATORJUNTAMUSEO

Pertti Viik kertomassa BUK-järjestelmän rakenteesta. Museo on saanut esittelykäyttöön soveltuvia opetustauluja. Edessä pöydällä on kaupallisissa neuvotteluissa saatu ohjusvaunun pienoismalli.

Eversti (evp.) Rauli Korpela kertoi ohjuksen rakenteesta ja ammun-nasta.

Paikalle oli saapunut myös entisiä varusmiehiä, jotka olivat saaneet järjes-telmälle koulutuksen.

taanottaa ohjusvaunun lähettämän ja maalista heijastuvan tutkasignaa-lin ja ohjautuu sen mukaan. Ohjuk-sessa on tutkatoiminen lähisytytin ja sen lisäksi iskusytytin.

Heikki Marttila

Buk-tilaisuuden järjestelyistä vas-tasivat Ilmatorjuntamuseo ja Tut-kamieskilta.


ILMATORJUNTAMUSEO

Ilmatorjuntamuseolla avattiin lop-piaisena museon Suomi 100 vuotta -tapahtumat. Juhlavuoden avau-sesitelmän piti eversti (evp.) Ahti Lappi. Hänen aiheena oli ilmator-junnan synty maailmalla sekä Suo-men 100-vuotisen ilmatorjunnan alkuvaihe.

Ilmatorjunnan kehittymi-nen EuroopassaTarve ilmatorjuntakykyyn lähti liikkeelle jo yli 100 vuotta sitten ilmauhkan muodostuessa. 1800-lu-vun lopulla ilmauhkana olivat iso-kokoiset ja hitaasti liikkuvat ilma-laivat. Ilmalaivat ja myöhemmin lentokoneet uhkasivat pommituk-silla myös siviiliväestöä. Ensim-mäisen maailmansodan aikana il-malaivoja käytettiin pommituksiin ja tiedusteluun. Lentokoneiden mahdollisuuksia ei ymmärretty; niitä käytettiin aluksi tiedusteluun maavoimien toiminnan tukemisek-si, mutta sodan pitkittyessä niihin asennettiin konekivääreitä ja pom-meja. Tähystyspalloja käytettiin

100 laukausta Suomen itsenäisyydelle

kenttätykistön tulenjohtoon sekä ilmavalvontaan.

Ilmalaivojen torjuntaan käy-tettiin aluksi kenttätykkejä, jotka erilaisilla telineillä saatiin ampu-maan yläsuuntaan. Myöhemmin käyttöön tulevat ilmatorjuntatykit muunnettiin ja kehitettiin kenttä- ja laivatykeistä. Tosin historiallinen harvinaisuuskin on: pelkästään ilmalaivan torjuntaan tarkoitetun tykin teki Kruppin tehdas vuon-na 1870, eli Ballonabwehrkanone B.A:K.M/1870 KRUPP.

Ilmatorjunnan alku SuomessaEnnen Suomen itsenäisyyttä Suo-men suurruhtinaskunnassa oli jo huomioitu ilmapuolustus, päävas-tuussa oli venäläinen 42. Armeija-kunta. Suomessa oli melko laaja il-mapuolustuskyky rannikkoalueella ja erityisesti Viaporissa. Suomessa ensimmäinen ilmasota käytiin, kun saksalaisen ilmalaivan SL 9 pommitti venäläisiä sotalaivoja 25.7.1916 Turun saaristossa sekä

Museon Tuusula-hallissa on muutamia Suomen ensim-mäisiä ilmatorjuntatykkejä. Tässä Ahti Lappi kertoo Putilov-kanuunan, 76 Itk/14 PK, historiasta. Viipurin lähellä saatiin sotasaaliiksi 23.3.1918 venäläisten pans-sarijuna “Ukrainski Revolutsija”, joka oli tukemassa punaisia. Tästä panssarijunasta poistetut tykit löytyivät vuonna 1925 Pasilan veturitallin nurkasta. Tykit otettiin koulutuskäyttöön juuri perustetulle Kiinteälle Ilmator-juntapatterille. Esittelyssä olevalla tykillä on ammuttu ensimmäinen tykistöllinen ilma-ammunta 16.9.1927 Suomenlinnan Länsi-Mustasaaressa. Taustalla on myös ilmatorjuntaan käytetty Maxim-konekivääri kärryn-pyöräjalustalla.

Tilaisuuteen alussa sotakamreeri Matti Kulmala kertoi museosta pai-kalle tulleille vieraille. Museokierros kesti runsaan tunnin. Puutolpassa on Aimo Lahden suunnittelema panssaritorjuntakivääri, jota käy-tettiin myös ilmatorjuntaan.

26.7.1916 Maarianhaminan sata-massa. Sotalaivat tulittivat ilmalai-vaa.

Itsenäistymisen yhteydessä venäläisiltä jäi jonkin verran ilma-torjuntatykkejä Suomeen, mutta ilmatorjuntakoulutus niillä ei käyn-nistynyt. Saksassa koulutuksessa olleet suomalaiset jääkärit saivat muun koulutuksen ohella myös il-matorjuntakoulutusta, joten ehkä ilmatorjuntatietotoakin olisi ollut käytettävissä. Suomessa ilmator-junta alkoi kehittyä vasta, kun Pa-silan veturitallin nurkasta löydettiin kaksi ilmatorjuntatykkiä vuonna 1925. Nämä oli saatu sisällissodan aikana vallatusta venäläisestä pans-sarijunasta, ja sitten ”unohdettu” tallin nurkkaan.

Esitelmän taltioinnista lyhen-täen kirjoittanut

Heikki Marttila


ILMATORJUNTAMUSEO

Ilmatorjunnassa maalilennokit ovat jo pitkään olleet olennainen osa ammuntaharjoittelua. Maalilenno-kit korvaavat maalipussia hinaavat lentokoneet. Lennokit hinaavat maalipussia tai ovat itse maalina. Ennen maalilennokkeja ilma-am-muntaa harjoiteltiin maailmalla ilmapalloihin, Suomessakin en-simmäinen ilma-ammunta kohdis-tettiin ilmapalloon Putilov-tykillä vuonna 1927 Suomenlinnassa.

Välirauhan aikana, elokuussa vuonna 1940, lennokkia käytet-tiin ilmatorjunnan koulutuksessa, silloin helsinkiläisen Vallilan len-nokkikerhon jäsenet lennättivät vapaasti lentäviä liidokkeja ilma-torjuntakonekiväärien suuntaushar-joituksessa Santahaminassa.

Suomessa ensimmäinen ra-dio-ohjattava lennokki hankittiin ilmatorjunta-aseiden suuntaajien koulutuksen tehostamiseksi Tam-pereen Ilmatorjuntapatteristoon Vatialaan 1966. Tapahtuma oli kim-mokkeena viettää Maalilennokit 50 vuotta Suomessa -tapahtuma Ilma-torjuntamuseolla Tuusulassa.

Varsinaiset maalilennokkien hankinnat pääsivät käyntiin vuon-na 1969, kun helsinkiläiseltä Ava-ruustekniikka Ky:ltä hankittiin radio-ohjattavia maalilennokkeja. Nämä olivat vastaavia, joita käy-tettiin Länsi-Saksan puolustusvoi-missa. Meillä lennokki sai tyyppi-nimen Male 67 ja sijoituspaikaksi tuli Hyrylä. Myöhemmin maali-lennokit tulivat käyttöön kaikissa ilmatorjuntajoukko-osastoissa.

Maalilennokkien värikäs historia esillä Ilmatorjuntamuseolla

Maalilennokkitoiminnassa astuttiin iso harppaus eteenpäin vuonna 1982, jolloin otettiin käyt-töön Northrop KD2R-5, joka sai Puolustusvoimissa nimen Male 82. Lennokki oli käytössä 23 vuotta vuosina 1982–2005. Kalustolla lennettiin lähes 1000 lentoa 82:lla valtakunnallisella ampumaleirillä. Male 82 -maalilennokkia käytettiin maalina kaikilla käytössä olleilla ilmatorjuntatykeillä ja -ohjuksilla. Tykkiammunnoissa sen perässä hinattiin maalihihaa, ohjusam-munnoissa sen sijaan itse lennokki toimi maalina. Male 82:a voitiin kutsua jo lennokkijärjestelmäksi. Järjestelmään kuului itse lennokin lisäksi erilliset ohjaus- ja seuranta-järjestelmät, lentoonlähtöön käyte-tyt katapultit sekä hinattavat maalit osumailmaisimineen.

2000-luvun alussa käynnistet-tiin ilmatorjunnan ilmamaalihanke, jonka tavoitteena oli uusia maali-toiminta ja maalitilanteet ajanmu-kaisiksi. Ammusaseiden maaliksi hankittiin helsinkiläiseltä Avartek Ky:ltä AT 04 -maalilennokki, johon voitiin asentaa ranskalainen Seca-pem-osumailmaisin tykkiammun-toja varten sekä infrapunasoihdut lämpöhakuisia ohjuksia varten. Li-säksi hankittiin autopilottiversio AT 04mp mm. pimeätoimintaa varten.

Ohjusammuntojen maaliksi hankittiin englantilainen Banshee 500 sen monipuolisten maaliomi-naisuuksien vuoksi. Mäntämoot-torin rinnalle otettiin suihkumoot-toriversio käyttöön vuonna 2015. Lisäksi molempia lennokkityyp-pejä varten hankittiin kotimaiselta Robonic Ltd -yhtiöltä katapultit.

Avartekin AT 04 -maalilennokki, lennokin siiven kärjessä on Secapemin PL 153 osumailmaisin.


Maalilennokit Suomessa 50 vuotta -tapahtumaLokakuun viimeisenä lauantaina oli Tuusulan Ilmatorjuntamuseoon kokoontunut 150 maalilennokeista kiinnostunutta henkilöä kuuntele-maan esitelmiä sekä tutustumaan toimittajien laitteisiin sekä puolus-tusvoimien paikalle tuomaan kalus-toon. Museolle oli vanhoista maa-lilennokkeihin liittyvistä kuvista luotu valokuvanäyttely. Tämän lisäksi oli kerätty maalilennokeilla toimineiden maalilennokkiryhmien yhteiskuvia piristämään paikalle tulleiden muistia.

Museolla on ollut ennen tapah-tumaakin esillä maalilennokeita ja niihin liittyviä laitteita, mutta Mikko Mäkinen on kasvattanut näyttelyä keräämällä uutta tavaraa ja kunnostamalla vanhaa. Tapahtu-man yhteydessä, sekä tapahtuman jälkeen lennokkipuuhamies Mikko Mäkinen sai uusia kuvia ja muuta maalilennokkeja koskevaa materi-aalia museoon.

Muun muassa Samuel Langley ko-keili miehittämätöntä lentokonetta Aerodrome No. 1. Nykyisin lenno-kit ja miehittämättömät lentoko-neet ovat olennainen osa sotilasil-mailua.

Lennokkipojan sotakokemuk-sista kertoi lentokapteeni Olavi Lumes. Hän kertoi myös välirau-han aikana tehdyistä ensimmäisistä maalilennokkilennätyksistä. Len-nokkina käytettiin vapaasilentävää Baby-liidokkia, jonka kopio oli nähtävissä piirustuksineen museon vitriinissä.

Radio-ohjattavan lennokin lennätystä esiteltiin Tampereen Il-matorjuntapatteristossa 24.4.1966. Tämän lennokin lennätystä muis-teli lennokin omistaja CIAM kun-niapuheenjohtaja Sandy Pimenoff. Lennätyssää oli silloin sumuinen, joten lennokki pystyttiin lennät-tämään noin 200 metrin päähän. Lennokin kärkiväli oli noin 150 cm ja painoa oli 3,5 kg.

Avaruustekniikka Ky ja sen omistaja toimitusjohtaja Kaarlo von Freymann kehitti ilmatorjun-nan käyttöön sopivan maalilenno-kin 60-luvun loppupuolella. Näis-

Luutnantti (evp.), museon maalilen-nokkien puuhamies Mikko Mäkinen pystyttämässä valokuvanäyttelyä.

Tuusula-hallissa oli esitelmien lisäksi myös näyttely. Puolustus-voimat esittelivät nykyisiä maali-lennokeita. Osa käytöstä poistu-neista onkin Ilmatorjuntamuseolla

AT 04 -maalilennokkia esittelemässä tykkimies Paavo Hallamaa ja aliker-santti Mari Weckman. Lennokissa on 62 cm3 Zenoah-bensamoottori.

nähtävissä. Kaupallisista toimijois-ta esillä olivat Avartek Ky, Robonic Oy, Yrjö Pirilä Oy, Vectorheli ja ranskalainen Secapem.

Tapahtuman esitelmätMuseojohtaja Esa Kelloniemen avattua tapahtuman eversti (evp) Ahti Lappi kertoi miehittämättö-män ilmailun historiasta, joka on alkanut 1800-luvun loppupuolella.

Aki Anttila (vas) ja Riku Niemenmaa kokoavat Banshee Jet 80 -maali-lennokkia näyttelykuntoon. Lennokissa on kaksi 40 kiloa työntövoimaa kehittävää suihkumoottoria.


tä ajoista hän kertoi värikkäästi, muistellen myös hänen ja luutnant-ti (evp) Keijo Karin tiivistä yhteis-työtä. Keijo Kari sai maalilennokit hoitaakseen Helsingin Ilmatorjun-tarykmentissä 60-luvun alussa. Hän hoiti maalilennokkeja oman toimen ohella vuoteen 1984 saakka. Keijo Karin aikakaudella tuli käyttöön iso maalilennokki, eli MALE82.

Keijo Kari käynnisti maali-lennokkien lennätyksen Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä vuonna 1972. Lähtökohta toiminalle oli haastava, hankittuja lennokeita oli, mutta lennätystaitoisia puuttui. Porin Prikaatista löytyi varusmies-palvelusta suorittamassa lennok-kiharrastaja Rauno Aavasalo, joka komennettiin Hyrylään. Keijo Kari käynnisti Aavasalon ja lennokkien toimittajan von Freymannin avulla maalilennokkitoiminnan. Alkuin-nostusta kuvaa se, että silloinen varusmieslennättäjä tykkimies Henrik Meder lennätti varusmie-saikanaan yli 600 lentoa. Keijo Ka-rille maalilennokit olivat 12-vuoti-nen työ oman toimen ohella, sillä hän koulutti mm. olkapääohjusten käyttöä.

Kun Keijo jäi eläkkeelle vuonna 1984, luutnantti (evp) Mikko Mäki-nen otti lennokit hoitaakseen. Hän

hoiti lennok-kitoimintaa yli 30 vuotta ja jäi eläkkeelle kak-si vuotta sitten. Mikko kertoi esityksessään mm. maalilen-nokkikaluston ja Lohtajan ampuma-alueen maal i lennok-k i t o i m i n n a n kehityksestä 30 vuoden aikana. Vaikka Mikko on reservissä, harrastus maali-

lennokkien historian parissa jatkuu nyt Ilmatorjuntamuseossa.

Insinöörikapteeni Riku Nie-menmaa Pääesikunnan Logistiik-kalaitoksesta kertoi uusien maa-lilennokkien ominaisuuksista. Lennokeissa on mm. kaasulla läm-mitettävät nokkakappaleet, joiden avulla lennokki mallintaa aiempaa paremmin lentokoneen moottorin IR-jälkeä. Uudet Banshee-maali-lennokit ovat varustettu suihku-moottoreilla.

Viimeisenä esitelmänä, ja var-sin epäkiitollisena aiheena, johtava asiantuntija Jukka Hannola Trafista

kertoi uusista lennokkien lennättä-miseen vaikuttavista määräyksistä. Vaikka lennokkikentillä määräyk-set tuntuvat kovilta, niin kuitenkin Suomessa on melko liberaalit mää-räykset ruuhkaisempaan Euroop-paan nähden.

LopputulosTapahtuma toi museolle ja

tapahtuman puuhaajille kannus-tavaa palautetta. Palautteessa ja tapahtuman aikaisissa keskuste-luissa havaittiin, että maalilenno-killa toimineet varusmiehet ja myös evp-henkilöt haluavat tapaamisia myös siviilissä. Jatkoa toivottiin sekä myös mahdollista vierailua Lohtajalle. Tapahtumassa ja sen jälkeen on esitetty tarve saada maa-lilennokkien historia kirjoitettua kirjaksi.

Lennokkipuolelle koulutettu lennokkivarusmiesporukka on jo useamman sadan henkilön suurui-nen. Näistä on hyvä värvätä killoil-le uusia jäseniä.

Tapahtuman järjestelyistä vas-tasivat Ilmatorjuntamuseo ja Tut-kamieskilta.

Järjestäjät kiittävät tukijoita.

Heikki Marttila

CIAM kunniapuheenjohtaja Sandy Pimenoff jututta-massa alikersantti Mari Weckmania. Maalilennokit ovat muuttuneet siitä, kun Sandy lennätti 60 vuotta sitten Vatialassa.

Entisiä ja nykyisiä maalilennokin lennättäjiä yhteiskuvassa Male 82:n ympärillä.


KIRJAESITTELY

Eversti, sotatieteiden tohtori Mark-ku Iskanius on tehnyt ansiokkaan ja mittavan työn laatiessaan ken-raaliluutnantti J.F. Lundqvistin 2-osaisen elämäkerran. Syystä tai toisesta kirjoilla on eri kustanta-jat ja ne ovat ihan eri kokoisia ja näköisiä. Jotkut ovat moittineet kirjoja eri syistä, mutta mielestäni Iskanius on tehnyt erinomaista työ-tä. Ensimmäisen osan esipuheessa hän toteaakin, että aiemmista ilma-voimien historiikeista ei ole ollut työssä suurta apua, koska niissä on keskitytty enemmän lentoryk-menttien ja laivueiden toimintaan, ei ilmapuolustuksen johtamiseen ylätasolla. Totta onkin, että mel-kein jokaisesta pilotista on tehty oma kirja, samoin eri konetyypeis-tä, mutta ei ilmapuolustuskokonai-suudesta. Iskanius on nyt korjannut tämän puutteen käyttämällä pää-lähteinä mm. puolustusneuvos-ton, yleisesikunnan, Ilmavoimien esikunnan ja Päämajan arkistoja sekä Lundqvistin henkilökohtaisia muistiinpanoja. Ilmatorjuntaakaan ei ole unohdettu.

Ilmavoimien muodostami-nen ja tulikasteIskaniuksen mukaan lentojoukot kuuluivat vuonna 1918 yhtenä osastona yleisesikunnan kokoon-

J.F. Lundqvist – tuntematon kenraaliMarkku Iskanius: Tuntematon kenraali J.F. Lundqvist. Apali Oy, Tampere, 2013. 160 sivua, kuvia. Markku Iskanius: Ilmojen kenraali ja kiistelty komentaja J.F. Lundqvist 1940–1946. Docendo Oy, Jyväskylä, 2015. 575 sivua, kuvia.

panoon, joten niillä ei vielä silloin ollut itsenäisen aselajin tunnus-merkkejä eikä statusta. Ilmailuvoi-mat saivat aselajin statuksen vasta myöhemmin.

Elämäkerran 1. osa käsittelee Lundqvistin vaiheita jääkäristä il-mavoimien komentajaksi talviso-dan loppuun asti. Iskanius esittelee Lundqvistin toimintaa nimenomaan ilmavoimien johtamisessa, suun-nitelmien laatimisessa ja niiden toteuttamisessa. Painopiste on len-tojoukkojen kehittämisessä, koska niiden merkitystä korostettiin sekä yleisesikunnan että Mannerhei-min taholta puolustusneuvostossa. Tämä selittääkin sen, miksi ilma-torjunnan osuus ilmapuolustuk-sessa jäi vähän taka-alalle. Kaikki tärkeimmät päätökset tehtiin puo-lustusneuvostossa, missä Manner-heim oli pahin vastarannan kiiski. Lentokonehankinnat tyyppivalin-toineen olivat uskomatonta ”vatu-lointia”, missä Lundqvist yritti tiu-kasti pitää kiinni asiantuntijoiden esityksistä. Eräästä puolustusneu-voston kokouksesta Mannerheim paiskasi Lundqvistin ulos kaksi kertaa, koska hän ei antanut perik-si. Viimeistään vuonna 1934 Lund-qvist alaisineen oli tullut tulokseen, että vesikoneiden aika oli ohi, mikä vaikutti sekä konehankintoihin että

maakenttien rakentamistarpeeseen. Lentokonetehtaan sijoituspaikka aiheutti ankaraa kädenvääntöä puo-lustusneuvostossa.

Yleisesikunnan ja ilmavoimien johtohenkilöt uskoivat 1930-lu-vulla vahvasti hyökkäyksellisiin ilmavoimiin, mikä korosti pom-mikoneiden merkitystä. Perehdyt-tyään aiheeseen Lundqvist muutti mielensä pommikoneiden kannat-tajasta hävittäjien kannattajaksi en-nen muita, mutta Mannerheim oli offensiivisen doktriinin kannattaja. Defensiivisen doktriinin puoltajat saivat tahtonsa läpi liian myöhään. Seuraukset tiedämme.

Ilmatorjunnan kehitystä on tar-kasteltu 1930-luvun alusta alkaen, mutta asiat ovat tuttuja ilmator-junnan omista historiikeista. Il-matorjunnan heikko suorituskyky havaittiin kesällä 1939, jolloin Man-nerheim pyysi puolustusministe-riä esittämään teollisuuslaitoksille vetoomuksen ilmatorjunta-aseiden hankkimiseksi omaksi suojakseen. Näin tapahtuikin. Iskanius toteaa, että Ilmatorjuntarykmentin (Vii-puri) komentaja, everstiluutnantti Melander määrättiin 9.6.1937 hoi-tamaan Ilmavoimien esikunnan ilmatorjuntaupseerin tehtäviä oto, ja rykmentti alistettiin ilmavoimi-en komentajalle. Iskanius mainit-


KIRJAESITTELY

see: ”Näin aselajien yhdistäminen oli viety muodollisesti loppuun.” Ajankohdasta voidaan olla hieman eri mieltä, sillä vasta 13.12.1937 Puolustusministeriön antamalla käskyllä ilmavoimien komentaja määrättiin valtakunnan ilmapuo-lustuksen päälliköksi 1.2.1939 alkaen. Samalla perustettiin ilma-torjunnan tarkastajan virka, johon nimitettiin eversti Frans Helminen. Vasta tällöin ilmatorjunnasta tuli oma aselaji ja samalla ilmavoimista puolustushaara.

Talvisodan aikaista ilmapuo-lustuksen johtamista tarkastellaan Lundqvistin toiminnan valossa osittain varsin yksityiskohtaises-tikin. Oli varsinainen JOINT-jär-jestely, kun Ilmapuolustuksen esi-kunta (IPE) toimi Päämajan kanssa samalla paikkakunnalla Mikkelis-sä. Johtaminen oli kuitenkin var-sin pikkupiirteistä. Kun voimaa oli vähän, Päämaja käski ilmatorjunta-joukkojenkin siirtoja jaoksittain.

Jatkosodasta välirauhaan Muistelmien 2.osassa käsitel-

lään Lundqvistin toimintaa ilma-voimien komentajana ennen jat-kosotaa ja sen aikana sekä myös sodan jälkeen epäonnistunutta vaihetta puolustusvoimain komen-tajana. Yli 500-sivuisessa kirjassa on mittava määrä ilmapuolustuk-sen historiaa. Painopiste on nytkin lentojoukkojen osuudessa, mutta ilmavoimien viestitoimintaa ja il-matorjuntaakaan ei ole unohdettu. Niistä löytyy kuitenkin tarkempia tietoja omista historiakirjoistaan (Peitsara, Lappi). Tärkeintä kuiten-kin on ilmavoimien johdon toimin-ta kokonaisuuden kehittämisessä. Lundqvistin tarmokkuutta ei tässä suhteessa voi kiistää.

Iskanius on tutkinut tarkasti

ilmapuolustuksen johtosuhteita ja käytännön johtamista, siinä onkin merkillisiä piirteitä. Lundqvist ei varsinaisesti johtanut ilmavoimia operatiivisesti, vaan sen hoiti Pää-majan (PM) ilmavoimatoimisto. Käytännössä suunnitelmat laadit-tiin pääosin Lundqvistin johdolla, mutta käskytys tapahtui aina Pää-majan kautta. Ainakin tärkeimmät käskyt esiteltiin Mannerheimille, joskus Lundqvist pääsi niitä itse-kin esittelemään. Sama koski il-matorjuntajoukkojen operatiivista johtamista, jos sellaisesta voidaan puhua. Ei ole varmaa tietoa, saiko ilmatorjuntajoukkojen tarkastaja, eversti Frans Helminen koskaan esitellä ilmatorjunta-asioita Man-nerheimille. Tästä omituisesta johtamistavasta on syytetty Man-nerheimia, jolta puuttui yleisesi-kuntaupseerikoulutus; asiantunti-jat eivät päässeet itse esittelemään alansa asioita ylipäällikölle.

Päinvastoin kuin on luultu, Päämajan ilmavoimatoimistossa oli myös ilmatorjuntaupseereita: 1940€1941 yleisesikuntamajuri (evl) Tauno V Rantala, 1943€1944 majuri Poju Antsalo ja 1944 maju-ri Matti Hurme (tiedoissa on auk-koja). On vaikea sanoa, mikä oli heidän roolinsa – olivatko he vain ”upseerikirjureita”. Ilmatorjun-nan operatiivisesta johtamisesta ei voida paljon puhua, mikä tuli ko-rostetusti esille kesän 1944 ratkai-sutaisteluissa painopisteajattelun puuttumisena. Iskaniuksen mukaan Mannerheim saattoi olla tähänkin jossain määrin syyllinen, sillä hän painotti joka vaiheessa ilmatorjun-nan tärkeyttä kotialueella. Iskanius ei ole tarkemmin selvittänyt, miksi talvisodassa ja jatkosodan alussa Mikkelissä hyvin toiminut IPE lo-petettiin kesällä 1942 siirtämällä

Ilmavoimien esikunta takaisin Hel-sinkiin. Tämä muutos varmasti vai-keutti omalta osaltaan ilmapuolus-tuksen käytännön johtamista kesän 1944 ratkaisutaisteluissa. Ainakin Ilmatorjuntarykmentti 3:n (Viipuri) saamat käskyt 18.€20.6.1944 todis-tavat melkoisesta sekoilusta. Talin€Ihantalan suurtaisteluissa ei ollut ilmatorjunnan painopistettä, kuten olisi pitänyt olla.

Ilmatorjunnan veteraanit, kuten majuri res. Uljas Marttinen, ovat moittineet Lundqvistia nurjasta suhtautumisesta ilmatorjuntamie-hiin, mistä on konkreettisia osoi-tuksiakin. 30.12.1944 Lundqvist kuitenkin teki esityksen kolmen il-matorjuntaupseerin palkitsemisesta Mannerheim-ristillä; he olivat pal-jon koneita pudottaneiden kevyiden ilmatorjuntapattereiden päälliköitä, luutnantit (res.) Helmer Hellen, Martti Teräsalmi ja Heikki Viljanen. Esitystä ei kuitenkaan hyväksytty.

Kirjassa käsitellään myös pe-rinpohjaisesti Lundqvistin toiminta puolustusvoimain komentajana so-dan jälkeen. Hän joutui hankalaan välikäteen Liittoutuneiden valvon-takomission ja Suomen poliittisen johdon vaatimusten toteuttamisessa, ei saanut tukea poliittiselta johdolta ja joutui vielä huonoihin väleihin Mannerheimin kanssa. Iskaniuk-sen esittämien näkökohtien valossa näyttää siltä, että moni muukin olisi epäonnistunut ristiriitaisessa tilan-teessa. Lundqvist teki omat päätel-mänsä ja erosi tehtävästä.

Ilmapuolustuksen johtaminen on aina ollut haasteellista puuhaa, sen Iskaniuksen kirjat paljastavat. Suosittelen kirjoja kaikille ”alan miehille”, vaikka ne eivät olekaan mitään iltalukemista.

Ahti Lappi


KUULUMISIAKENTÄN

Helsingin Ilmatorjuntarykmentti vietti vuosipäiväänsä Parolannum-mella ja Hämeenlinnassa perjan-taina 25.11.2016. Samana päivänä juhlistettiin myös aselajin, ilma-torjunnan vuosipäivää. Molempien perinnepäivien virallinen ajankoh-tahan on marraskuun 30 päivä. Syy juhlapäivien viettämisen ajankoh-dalle löytyy harjoituskalenterista eli varsinaisen perinnepäivän aika-na olivat kaikki rykmentin joukot viimeisessä sotaharjoituksessaan.

Perinnepäivän juhlallisuudet alkoivat Panssariprikaatin lippu-kentällä, jossa suoritettiin rykmen-tin joukkojen katselmus komenta-jan toimesta. Paraatikatselmuksen yhteydessä palkittiin rykmentin vuoden kouluttaja sekä kunnostau-tuneita varusmiehiä. Päivätilaisuus jatkui Helsingin Ilmatorjuntaryk-mentin esikunnan tiloissa, jossa järjestettiin rykmentin henkilökun-nalle ja kutsuvieraille cocktail-tilai-suus. Tässä yhteydessä muistettiin rykmentistä kuluvan vuoden aikana pois siirtyneitä työntekijöitä sekä palkittiin vuoden rykmenttiläinen, vuoden osaaja ja vuoden reilu mies. Palkitsemiset päätettiin juh-lallisesti ilmatorjunnan ansioristien luovutuksiin, jotka ilmatorjunnan tarkastaja oli Panssariprikaatin ja Ilmatorjuntayhdistyksen Hämeen osaston esityksestä myöntänyt.

Helsingin Ilmatorjuntarykmentin vuosipäivän vietto 25.11.2016

Helsingin Ilmatorjuntarykmentin vuoden 2016 kouluttaja luutnantti Olli-Antti Hintikka palkittiin päivätilaisuudessa.

Perinnepäivä huipentui Pans-sariprikaatin henkilökunnan ja kutsuvieraiden yhdessä vietettyyn iltajuhlaan Hämeenlinnan keskus-tassa sijaitsevassa Hämeen Suo-jassa. Iltaa vietettiin erinomaisen seuran, ruuan ja juoman sekä Pans-

sarinyrkin siivittämän musiikin merkeissä. Illan ehdoton kohokoh-ta oli rykmentin virallisen kummin, eversti Hannu Pohjanpalon pitämä puhe. Onnistunut tilaisuus kokonai-suudessaan!

Onnittelut vielä kaikille palkituille, jotka olivat:Ilmatorjunnan ansioristi Majuri Ari Keski-RauskaIlmatorjunnan ansioristi Kapteeni Markku KytöläIlmatorjunnan ansioristi Asentaja Ari SantalaIlmatorjunnan ansioristi Majuri (res.) Olavi LeinoVuoden rykmenttiläinen Yliluutnantti Juha RantalaVuoden kouluttaja Luutnantti Olli-Antti HintikkaVuoden osaaja Kapteeni Pekka JokinenVuoden reilu mies Asentaja Kari Sinisalo

Helsingin Ilmatorjuntarykmentin komentajaEverstiluutnantti Kai Naumanen


KUULUMISIAKENTÄN

Panssariprikaatin komentajan aloitteesta, ja hänen aktiivisessa ohjauksessaan, toimeenpantiin ti-lapäinen museonäyttely, ns. POP UP -museo, Parolan keskustassa sijaitsevaan K-Supermarketin kiin-teistöön yhteistyössä Panssaripri-kaatin ja Hattulan kunnan kanssa. Näyttely on osa Suomen 100- ja Panssaridivisioonan 75-vuotisen taipaleen kunniaksi järjestettäviä tapahtumia. Tilapäismuseossa on myös ilmatorjunnan oma näytte-lyosuus, jonka kantavana teemana on Helsingin ilmatorjuntavoitto 1944. Ilmatorjunnan näyttelyn

Paikallista museotoimintaa Parolassa

POP UP -museon avajaisia vietettiin 1.2.2017 (kuvalähde: Hattulan kunnan kotisivut).

suunnittelusta ja toteutuksesta vas-tasi Ilmatorjuntamuseo Helsingin Ilmatorjuntarykmentin avustama-na. Suuret kiitokset museon aktii-viselle väelle tehokkaasta toimin-nasta.

Tämän lehden ilmestyessä on ilmatorjunnan oma teemapäivä ikä-vä kyllä jo takanapäin. Helsingin torjuntavoittoihin liittyen tuota tee-mapäivää vietettiin 27.2.2017. Oh-jelmaan kuului mm. nykykaluston esittelyä sekä päivän huipentuma-na eversti evp. Ahti Lapin esitelmä aiheesta ”Miksi Helsinki ei tuhou-tunut 1944?”. Näyttelyyn kannat-

taa kuitenkin käydä tutustumassa, vaikka ohimatkalla, sillä sinne on vain parin minuutin ajomatka Hel-sinki–Hämeenlinna-moottoritien Parolan liittymästä. Näyttelyn on tarkoitus olla avoinna aina tämän vuoden heinäkuun loppuun saakka. Siellä voi vierailla arkisin klo 10–18 ja lauantaisin 9–14. Näyttely on yleisölle maksuton.

Helsingin Ilmatorjuntarykmentin komentaja

Everstiluutnantti Kai Naumanen


KUULUMISIAKENTÄN

Organisaatiouudistus 1.1.2017

Rovaniemen ilmatorjuntapatteris-ton organisaatio muuttui vuoden-vaihteessa. Vuoden 2017 toteutus-ta valmisteltiin normaalisti osana TRSS-prosessia. Maavoimien käs-kemät valmius- ja joukkotuotan-tovelvoitteet sekä tietyt koulutus-muutokset pyrittiin huomioimaan mahdollisimman hyvin. Hyväste-limme 2.Jääkärikomppanian vuo-denvaihteessa jääkärikoulutuksen keskittyessä jatkossa Sodankylään. Samalla otimme vastuullemme pri-kaatin sotilaspoliisikoulutuksen ja -resurssin.

Uudistus vaati monien eri asioiden pohtimista ja käytännön järjestelyjä. Näistä tärkein oli luon-nollisesti henkilöstö. Henkilöstö-kokoonpanoa valmisteltiin yhdessä prikaatin esikunnan kanssa ja nyt voimassa oleva on lähes patteriston

Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo uuteen organisaatioon

Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston kokoonpano 1.1.2017

esittämän mukainen. Muutoksen myötä oli luonnollista, että patte-riston henkilöstöä siirtyi Sodanky-lään ja samaan aikaan Sodankylästä sotilaspoliisikoulutettuja Rovanie-melle.

Patteristoon kuuluu komenta-jan ja esikunnan lisäksi seuraavat kolme perusyksikköä: Tukikohta-komppania, 1.Ilmatorjuntapatteri ja 2.Ilmatorjuntapatteri. Henkilökun-nan kokonaisvahvuus on noin 60. Aiemmin prikaatin esikuntaan kuu-luneet toimistosihteerit siirtyivät muutoksessa patteriston esikunnan osaksi, jonne he ovat jo toiminnal-lisestikin kuuluneet. Perusyksiköi-den vahvuudet lähentyivät toisiaan massiivisen ilmatorjuntapatterin ja-kautumisen johdosta. Kaikki perus-yksiköt kouluttavat alokkaita, mut-ta eriytyvät tehtäviltään erikois- ja joukkokoulutuskausilla. Kuluvan vuoden toteutus näyttää, miten onnistuimme organisaatiouudis-

tuksessa. Vahva uskoni on, että patteristo kykenee tänäkin vuonna toteuttamaan sille käsketyt tehtävät totutun laadukkaasti ja turvallisesti.

Perusyksiköiden tehtävistäTukikohtakomppanian (TKKK) tärkein tehtävä on tuottaa lennos-tojen siirtyvien taistelutukikohtien (TSTTKK(S)) huoltokomppaniat. Yksikkö kouluttaa myös vartio-ryhmät joukkotuotannon tarpei-siin sekä ylläpitää Rovaniemen varuskunnallisia palveluita. Puo-lustushaarat ylittävän toiminnan komppanian arkeen tuo yhteis-toiminta Lapin lennoston kans-sa. Kaikki lennostossa palvelevat varusmiehet ovat hallinnollisesti TKKK:n johdettavana. Velvoittei-den seurauksena TKKK:n varus-miesvahvuus kasvaa suurimmil-laan yli kolmensadan.

1.Ilmatorjuntapatteri (1.IT-PTRI) tuottaa saapumiserittäin


eriävällä tavalla ilmatorjuntajouk-koja maa-, meri- ja ilmavoimien sekä Rajavartiolaitoksen käyttöön. Vuosisuunnitelman mukaisesti tuotetaan ilmatorjuntaohjuspat-teri (90M), tutkajoukkue (87M), johtoportaan osia (JOPO06) sekä puolet tukijoukkueesta. Perus-yksikön kokoonpanoon sijoitet-tu ITO90M-järjestelmäpäällikkö vastaa valtakunnallisen pääkoulu-tuspaikan velvoitteista sekä hen-kilökunnan koulutuksesta järjes-telmälle. Yksikköön on sijoitettu myös johtokeskusjärjestelmän järjestelmäpäällikkö, joka vastaa johtokeskusosaamisen kehittämi-sestä. Lisäksi yksikön vastuulla ovat henkilökunnan elektronisen sodankäynnin kurssit.

2.Ilmatorjuntapatteri (2.ITPT-RI) vastaa patteristossa toteutetta-vien aliupseerikurssien suunnitte-lusta ja toteutuksesta molemmissa saapumiserissä. Yksikkö kouluttaa prikaatin sotilaspoliisit ja asettaa Rovaniemen ja Sodankylän varus-kunnan vartiointiin tarvittavat soti-laspoliisiryhmät Lapin lennoston ja Jääkäriprikaatin käyttöön. Yksikön henkilöstökokoonpanoon kuuluu myös erikoisosaamista mm. raivaa-jasukeltaja ja simulaattorialiupseeri.

KUULUMISIAKENTÄN

Ilmapuolustusharjoitus 216Rovaniemen ilmatorjuntapatte-risto osallistui valtakunnalliseen ilmapuolustusharjoitukseen 216 Lohtajan ampuma- ja harjoitusalu-eella 14.–24.11.2016. Ilmapuolus-tusharjoituksen johti ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Ari Grönroos. Harjoituksen johto- ja valmiste-luvastuu oli Ilmasotakoululla ja tukivastuu Karjalan prikaatilla. Toukokuussa 2017 järjestettävän harjoituksen tukivastuu on Jääkäri-prikaatilla.

Harjoituksen ammuntojen joh-tajana toimi kapteeni Toni Hau-taniemi apunaan majuri Juhani Lehtinen. Turvallisuustoimintaa johti ampumavaiheessa varoupsee-ri kapteeni Rikupekka Lemberg. Tukikohtakomppanian perustama huoltokomppania vastasi harjoituk-sen huollon käytännön toteutukses-ta. Harjoitusjoukkojen palautteen mukaan kaikkien edellä mainittu-jen toiminta oli ammattitaitoista ja tilanteen mukaan joustavaa. Uute-na elementtinä taisteluvaiheessa oli Karjalan ja Jääkäriprikaatin joukkojen yhdistäminen johtopor-taan organisaatioksi (JOPO 06). Kokemukset olivat positiivisia ja menettelyä jatkettaneen seuraavas-

sa harjoituksessa. Joukkojen koulu-tustavoitteet saavutettiin harjoituk-sessa erinomaisesti.

Ilmapuolustusharjoitus on pat-teriston joukkojen tärkein harjoitus. Se järjestetään kaksi kertaa vuo-dessa Lohtajan harjoitusalueella touko- ja marraskuussa. Noin 500 kilometrin siirtyminen Rovanie-meltä Lohtajalle on vaivan arvoi-nen. Harjoituksen puitteet tarjoavat joukoille ainutlaatuisen mahdolli-suuden harjoitella ilmapuolustuk-sen kokonaisuutta yhdessä ilma- ja merivoimien kanssa. Haastavat maalitilanteet, elektronisen sodan-käynnin elementtien mukana olo häirintöineen ja lukuisat toistot ke-hittävät suorituskykyjä tavalla, jota ei ole mahdollista missään muussa harjoituksessa toteuttaa.

Rovaniemen ilmatorjunta-patteriston komentaja

Everstiluutnantti Joakim Salonen


KUULUMISIAKENTÄN

Salpausselän Ilmatorjuntakilta järjesti yhdessä Helsingin Reser-viupseerien Ilmatorjuntakerhon kanssa Kokelasillan Hyrylässä 12.12.2016. Bussilastillinen patte-riston kokelaita saapui Kymenlaak-sosta Ilmatorjuntamuseolle, jossa Matti Kulmala esitteli aluksi mu-seon toimintaa kahvien lomassa. Tämän jälkeen osasto pääsi tutus-tumaan näyttelyyn sotakamreerin värikkään esittelyn johdattelema-na. Ilmatorjuntamuseolta siirryttiin Taistelukoululle, jossa pidettiin lyhyet puheenvuorot Ilmatorjun-

Kokelasilta lähetti salpparit Ilmatorjunnan reserviin

tayhdistyksestä, Helsingin Reser-viupseerien Ilmatorjuntakerhosta sekä Maanpuolustuskoulutus ry:n ilmatorjuntakoulutuksesta. Esitys-ten jälkeen syötiin päivällinen ja saunottiin Taistelukoulun rantasau-nalla. Ilmatorjunnan perinteillä ja järjestötoiminnalla, hyvällä ruoal-la, juomalla ja saunalla voidellut kokelaat lähtivät joulukuisen illan pimeydessä vielä kerran kohti Ve-karanjärveä, varuspalautuksia sekä kotiuttamisjuhlia.

Kokelasillan tuloksena yhdis-tyksen sosiaalisen median kanavat

saivat lähes parikymmentä uutta seuraajaa. Toivottavasti tuoreet vänrikit löytävät yhdistyksen toi-minnan myös tulevien opiskelujen tai työelämän vastapainona.

Tulevan vuoden aikana Koke-lasiltoja kehitetään siten, että niin kesällä kuin ennen jouluakin sekä Salpausselän ilmatorjuntapatteris-ton että Helsingin ilmatorjuntaryk-mentin kokelaat kootaan yhteen kuulemaan Ilmatorjuntayhdistyk-sestä, paikallisesta toiminnasta sekä ilmatorjunnan perinteistä. Ko-kelasilta on myös viimeinen tilai-suus ennen kotiutumista kokelaille tavata toisiaan ja vaihtaa kuulumi-sia johtamiskauden päätteeksi. Mu-kaan järjestelyihin kootaan kaikki paikallisosastot, joiden alueelta eteläisen Suomen ilmatorjuntamie-het palvelukseen saapuvat.

Kokelasilta Ilmatorjuntamuseolla tutustutti Salpausselän Ilmatorjun-tapatteriston kokelaat ilmatorjun-nan historiaan (kuvalähde: Santtu Eklund).


KUULUMISIAKENTÄN

Hyvät Ilmatorjuntalehden lukijat,Salpausselän ilmatorjunnan

pitkäaikainen tukipylväs, kapteeni Jari ”Härski” Härkin ilmoitti viime vuoden alkusyksyllä, että hänpä muuten jää sitten eläkkeelle vuoden lopussa. Ympäripuhumisyrityksistä huolimatta päätös piti maaliin saakka. Jari jäi eläkkeelle 1.1.2017 lukien.

Jari palveli ansiokkaasti koko uran-sa Kaakonkulman ilmatorjunnan parissa riippumatta siitä, oliko joukon nimi Salpausselän ilmator-juntapatteristo vai Kymen ilma-torjuntarykmentti tai oliko joukko itsenäinen vai osana suurempaa joukko-osastoa.

Ehdin viime vuoden aikana miettiä useampaan otteeseen, mitä tarkoittaa ”Salppari-henki”, jota olin nähnyt viljeltävän useammis-sakin yhteyksissä eri kirjoitusten tai puheiden muodossa. Tämä ei ollut oikein auennut minulle, kunnes se loksahti. Jari ”Härski” Härkin oli ja on edelleen Salppari-hengen ilmen-tymä. Hän oli töissään pyyteetön luottopakki kaikessa toiminnassa, mihin hänet käskettiin tai mihin hän oma-aloitteisesti ryhtyi tekemättä koskaan itsestään minkäänlaista numeroa. Kun taas oli huumorin paikka, sitä piisasi joka lähtöön - oli tilanne sitten miten tukalan kriittinen tahansa työkuorman kaa-tuessa päälle ns. moniajotehtävien muodossa tai vapaa-aikaan ja har-rastuksiin liittyen. Kiireisistäkin

Jari ”Härski” Härkin eläköityi

hetkistä huolimatta Jarilla riitti aina aikaa tukea ja neuvoa työkavereita tai briiffata esimiehiään mitä kum-mallisimmista asioista.

Viimeisimmässä työtehtäväs-sään Salpausselän ilmatorjunta-patteriston esikunnassa Jari oli kerrassaan loistava tuki patteris-ton komentajalle. Jari hallitsi ta-louden ja toiminnan suunnittelun ja seurannan, joukkotuotanto- ja koulutussuunnittelun salat, taiste-luampumaharjoitusten vastuulliset varoupseeritehtävät sekä vaikkapa patteriston perinteisiin ja juhlalli-suuksiin liittyvät valmistelut.

Jarilla oli kaksi mottoa, joita hän korosti tinkimättä kaikessa toi-minnassa: ”Muistakaa ne määrä

ajat” sekä ”kaveria ei sitten jätetä missään tilanteessa”!

Jarin läksiäisiä vietettiin va-rusmiesten kotiuttamisjuhlien ja muiden kotiuttamistoimien ohessa henkilökunnan vuosilomasuun-nitelmat huomioiden jo tiistaina 13.12.2016. Iltapäivällä kakkukah-viteltiin prikaatin sotilaskodissa Jarin työpisteen läheisimpien 60 työkaverin kanssa muistamisten merkeissä. Kaikki läksiäislahjat vaikuttivat osuneen kohdalleen. Yksi eksoottisimmista oli varmasti tyylikkääksi nimilaatoin viimeis-telty Moske87-näppäimistö, jonka kapteeni Petri Peltonen luovutti Jarille entisten ja nykyisten työka-verien puolesta.

Illalla syötiin Jarin, patteriston esikunnan ja yksiköiden päälliköi-den kanssa Kouvolan suunnalla erittäin maittava jouluteemainen buffet, muisteltiin menneitä ja tyh-jennettiin siinä sivussa patteriston komentajan ns. varareservi.

Jarin eläkkeelle lähdön yh-teydessä patteriston esikunta koki laajemmankin sukupolven vaih-doksen. Samalla päivämäärällä kokenut patteristoupseeri, majuri Jari ”Mäksä” Mäkelä sekä ilmator-juntaohjusjärjestelmävastuutehtä-vissä työskennellyt kapteeni Antti ”triathlonisti” Laaksonen siirtyivät uusiin tehtäviin. Härskin seuraa-jaksi siirtyi yliluutnantti Sami Ke-tola 2.Ilmatorjuntapatterin vääpe-lin tehtävistä. Mäksän seuraajaksi siirtyi kapteeni Valtteri Kuusisto

Vielä virka-asussa Karjalan prikaa-tin komentajan vaihtotilaisuudessa 29.12.2016 (kuvalähde Puolustusvoi-mat/Mikko Mustonen).


KUULUMISIAKENTÄN

2.Ilmatorjuntapatterin päällikön tehtävistä. Antin seuraajaksi siirtyi kapteeni Jukka Härkönen 2.Ilma-torjuntapatterin aliupseerikurssin johtajan tehtävistä.

Lopuksi on vielä todettava, että Härskin hanskat eivät pu-donneet missään vaiheessa ennen vuodenvaihdetta. Hän perehdytti sinnikkäästi seuraajaansa Samia

vastuualueensa eri koukeroihin siitä alkaen, kun Samin tehtävään-määräyspaperi oli allekirjoitettu. Vielä viimeisinä työpäivinään Jari päivitti patteriston seuraavan vuo-den toimintasuunnitelman liitteitä sitä mukaa, kun vaatimuksia sateli kulmahuoneesta. Eikä Jari pitkäk-si aikaa tainnut malttaa jäädä laa-kereille lepäilemään. Monenlaista

puuhaa tuntui jo olleen suunnitte-lussa. Myös kertausharjoituksia on tiedossa.

Patteriston henkilökunnan puolesta leppoisan toimeliaita eläkepäiviä toivottaen!

Salpausselän ilmatorjuntapatteriston komentaja

Everstiluutnantti Mikko Mustonen

Ilmatorjunta-aselajin vanhimman yhdistyksen 70-vuotisjuhlavuosi käynnistyi perinteisellä läskisoo-silounaalla Helsingin Suomalai-sella Klubilla 16.2.17. Vuotuisissa lounastilaisuuksissa on noudatettu Helsinkiin 1944 liittyvien suur-pommitusten päivämääriä. 16.2 oli otollinen päivä siinä mielessä, että se oli aikoinaan kevyin pommi-tuspäivä. Tilaisuuteen oli kutsuttu perinteen mukaisesti istuva kerhon hallitus, entiset puheenjohtajat ja kunniajäsenet sekä erilliset kutsu-vieraat. Tällä kertaa tilaisuuteen pääsi osallistumaan ainoastaan ku-vassa näkyvät kahdeksan henkilöä. Tilaisuudessa palkittiin samalla kerhon entinen puheenjohtaja yli-luutnantti Ilkka Anttonen MPK:n rautaisella mitalilla työstään va-paaehtoisen maanpuolustustyön hyväksi ilmatorjunta-aselajissa.

Helsingin Reserviupseerien Ilmatorjuntakerho ry

Jorma LahtinenPuheenjohtaja

Helsingin Reserviupseerien Ilmatorjunta-kerho ry:n 70-vuotisjuhlavuosi käynnistyi


Ilmapuolustuksen johtamisjärjestelmän ja toimintatapojen kehittäminenIlmapuolustuksen tulenkäytön johtamiseen ja sen kokonaisjär-jestelyihin on tulossa muutoksia tulevina vuosina. Jatkuva tek-nologian kehittyminen, uusien viesti- ja johtamisjärjestelmien käyttöönotto ja kyberuhkat edel-lyttävät, että omia toimintatapoja on kehitettävä aktiivisesti. Ilma-voimat johtaa uudistustyötä, jossa on mukana muun muassa maa- ja merivoimien sekä Pääesikun-nan edustus. Henkilökunnan kouluttamiseksi ilmavoimat johti tähän uudistustyöhön liittyvän kaksipäiväisen ilmapuolustuksen tulenkäytön johtamisen ope tus-tilai suuden Ilmasotakoululla hel-mikuun alkupuolella. Seminaarissa käytiin rakentavia keskusteluja il-mapuolustuksen johtamisen tule-vaisuuden näkymistä ja haasteista.

KUULUMISIAKENTÄN

Vaikka tämänkertaisen Ilma-torjuntalehden teemana on passiivinen puolustus, niin ilmavoimissa tähän ilma- ja ohjuspuolustuksen osa-aluee-seen ollaan tarttumassa aktii-visin keinoin. Vuosi 2017 on alkanut vauhdikkaasti ja myös tämä vuosi tulee sisältämään ilmavoimien harjoitustoimin-nan ja kertausharjoitusten li-säksi monia muita mielenkiintoisia asioita ja tapahtumia.

Tukikohtaopas 2017Ilmavoimissa ollaan laatimassa uutta taistelutukikohtaopasta, jon-ka on tarkoitus olla valmis maalis-kuun lopussa 2017. Opas tulee kor-vaamaan Tukikohtaoppaan 2007 ja luonnoksena loppuvuodesta 2015 käytössä olleen Siirtyvän taiste-lutukikohtaoppaan. Taistelutuki-kohtaoppaassa (TSTTKKOPAS 2017) tullaan esittämään kiinteän ja siirtyvän taistelutukikohdan johtamis- ja käyttöperiaatteet osa-na ilmavoimien taistelutapaa sekä alajohtoportaan taistelua. Opas tulee sisältämään myös tukikoh-tien ilmatorjuntaa koskevat asiat ja tämän lehden teeman mukaisen alaluvun passiivisesta ilmapuolus-tuksesta. Uusi opas on tarkoitettu kaikkien puolustushaarojen ilma-puolustushenkilöstön käyttöön. Opasta on tarkoitus käyttää ilma-voimissa koko palkatun henkilös-tön, reserviläisten ja varusmiesten koulutuksen perusteoksena.

Ilmavoimien ilmatorjuntapäällikön kuulumisia

Miehittämättömän ilmailun problematiikkaMaailmalla ja samalla myös Suomessa on herätty miehit-tämättömän ilmailun ja mie-hittämättömien ilma-alusten (lennokit) uhkaan. Hintojen laskiessa lennokkien käyttö on lisääntynyt suorastaan räjähdysmäisesti. Monelle he-rää heti useita kysymyksiä -

Miten lennokkien tuomalta uhkalta suojaudutaan normaali- ja poik-keusoloissa sekä kuinka lennokit vaikuttavat puolustusvoimien la-kisääteisten tehtävien hoitamiseen, tulevien suorituskykyjen rakenta-miseen, määräyksiin, ohjeisiin ja ilmatilanhallintaan? Tämä tarkoit-taa puolustusvoimissa ja samalla myös yhteiskunnassa sitä, että niin sanottu uusi uhka tulee ensin ana-lysoida rauhassa ja huolellisesti. Tällöin vältytään ylireagoinnilta, mutta toisaalta taas uusi uhka tu-lee huomioitua kunnolla omassa toiminnassa. Ilmavoimissa ollaan tiiviisti mukana siviililainsäädän-nön kehittämisessä, jotta uusiin tunnistettuihin haasteisiin voidaan vastata kulloinkin tarkoituksenmu-kaisella tavalla. Jo nyt on tunnistet-tu, että lennokkien havaitsemiseen, seuraamiseen ja tarvittaessa torjun-taan tarvitaan uusia kustannuste-hokkaita keinoja. Tämä tarkoittaa, että yhteiskunnan ja puolustusvoi-mien vastuut ja tiedonvaihto on sovittava huolella väärinkäsitysten välttämiseksi.


KUULUMISIAKENTÄN

HX-hävittäjähankeSeuraamme mielenkiinnolla ilma-voimissa HX-hävittäjähankkeen etenemistä ja siihen liittyviä asioi-ta. Kyseessä on pitkä 15 vuoden projekti, mutta hankkeeseen liitty-vät tärkeät päätökset on tehtävä täl-

lä vaalikaudella vuoteen 2019 men-nessä ennen varsinaista 2020-luvun alkupuolen hankintapäätöstä. Han-ke vaikuttaa toteutuessaan monella tavoin ilmavoimien lisäksi myös puolustusvoimiin ja samalla koko puolustusjärjestelmäämme.

Työnsarkaa siis riittää myös tälle vuodelle 2017 tulevista vuosista puhumattakaan.

Ilmavoimien ilmatorjuntapäällikköMajuri Teemu Kilpeläinen

Hämeen osaston yhdessä Panssari-prikaatin kanssa ideoimaan vierai-lutapahtumaan osallistui noin kol-mekymmentä yhteistyökumppania. Vierailun kohokohta oli tutustumi-nen Leopardeihin ja ammuntojen seuraaminen Hätilän harjoitusalu-eella.

Hämeen osasto järjesti kotiutuvi-lle kokelaille yritysvierailun Elecster Oyj:hin. Yritys valmistaa maidon käsittelyyn ja pakkaukseen suunni-teltuja laitteita. Miltei kaikki laitteet menevät vientiin. Kuvassa toimitus-johtaja Jarmo Ahonen esittelee ryh-mälle laitteiden kokoonpanoa.

HÄMOS – vuoroin vieraissa

Leopard-panssarivaunu

Elecster Oyj vierailu.

Illan päätteeksi metsästysseu-ran majalla kokelaat pääsivät rat-

kaisemaan tietokilpailussa visaisia-kin kysymyksiä. Parhaat palkittiin.


KUULUMISIAKENTÄN

”Joukkotuotannolla tarkoitetaan niiden toimenpiteiden muodostamaa kokonaisuutta, joilla otetaan palvelukseen, koulutetaan, harjoitutetaan ja sijoitetaan sodan ajan joukkojen henkilöstö. Joukkotuotannossa myös varustetaan joukot sotavarustuksella, kuljetusvälineillä, aluksilla ja ilmaaluksilla. Prosessin tuotteena syntyy suorituskykyisiä sodan ajan joukkoja, joille on suunniteltu ja valmisteltu perustamisjärjestelyt. Asevelvollisten kouluttaminen asettaa osaltaan vaatimuksia Puolustusvoimien normaaliolojen kokoonpanoille ja varuskuntarakenteelle.” (KOYL 2015)

Pääesikunnan laatima sota-jaotus määrittää joukon ensimmäi-sen tehtävän mukaiset johtosuhteet perustamisen jälkeen. Sotajaotuk-sen mukaisesti lennoston komenta-ja, apunaan ilmatorjuntapäällikkö, vastaa kaikilta osin lennostonsa ilmatorjuntayksiköiden tehtävis-tä, suorituskyvystä ja toiminnasta mukaan luettuna rauhan aikainen suorituskyvyn ja valmiuden kehit-täminen.

Maavoimat toimeenpanee va-rusmiesjoukkotuotannon kaikkien ilmavoimille sotajaotuksella käs-kettyjen ilmatorjuntajoukkojen osalta. Eri puolustushaarassa toteu-tettava varusmiesjoukkotuotanto edellyttää ilmavoimien ilmatorjun-tahenkilöstön aktiivista yhteistoi-

Ilmavoimien ilmatorjunnan joukkotuotanto

mintaa maavoimien esikunnan sekä joukko-osastojen kanssa. Lennos-ton ilmatorjuntapäällikön tehtävä ilmatorjuntayksiköiden varusmies-joukkotuotannossa on osallistua joukkotuotannon suunnitteluun ja toteutukseen, pyrkimyksenään vai-kuttaa koulutuksen painotuksiin ja harjoitustoimintaan. Koulutuksen painotuksessa tulee korostua il-matorjunnan taistelun johtamisen erityispiirteet ilmavoimien taiste-lutukikohdassa sekä tukikohtien johtamisjärjestelmän asettamat vaatimukset. Kouluttavan jouk-ko-osaston omiin taisteluharjoi-tuksiin pyritään luomaan ilma-voimallinen harjoituskehys sekä valitsemaan ilmavoimien harjoi-tukset, joihin joukko osallistuu. Harjoituskehyksessä otetaan huo-mioon lennoston ja taistelutukikoh-dan uhka-arvio, toimintaympäristö, taistelutukikohtien joukot ja tehtä-vät sekä ilmavoimien taistelutapa.

Varusmiesjoukkotuotannon ai-kana lennoston ilmatorjuntapäällik-kö osallistuu joukon koulutukseen, harjoituksiin sekä suorituskyvyn ar-viointiin. Harjoituksissa yksikköön sekä sitä johtavaan johtoportaaseen sijoitettu kantahenkilökunta har-joittelee mahdollisuuksien mukaan omissa sodanajan tehtävissään. Yksikön henkilöstö sitoutetaan jo varusmiesjoukkotuotannon aikana operatiiviseen suunnitteluun.

Varusmiesjoukkotuotannon jälkeen yksikön valmiutta ja suori-tuskykyä kehitetään operatiivisella suunnittelulla sekä kertausharjoi-tuksilla. Operatiiviseen suunnit-teluun kuuluu oleellisena osana taistelusuunnitelmien lisäksi myös yksiköiden henkilö- ja materiaa-lisijoitukset sekä perustamisjär-jestelyt. Lennoston ilmatorjunta-päällikkö osallistuu yksiköiden reservinkoulutuksen suunnitteluun ja johtaa lennostolle käsketyt il-matorjunnan kertausharjoitukset. Kertausharjoituksissa tukeudutaan pääosin maavoimien joukko-osas-tojen kalustoon ja kouluttajahenki-löstöön. Tuki kertausharjoituksiin sisällytetään osaksi maavoimien ja ilmavoimien toimintasuunnitelmia.

Vuonna 2016 lennostojen il-matorjuntajoukkoja harjoitutettiin maavoimien joukko-osastojen tuen siivittämänä muun muassa tutka- ja signaalisimulaattoriharjoituksissa, Lohtajan ilmapuolustusharjoituk-sissa sekä ilmavoimien RUSKA- ja HÄJY-harjoituksissa.

Ilmapuolustus on yhteinen asia. Erityiskiitokset haluamme osoit-taa maavoimien joukko-osastoista Jääkäriprikaatille sekä Panssari-prikaatille lennostojen saamasta tuesta ilmatorjuntajoukkojen jouk-kotuotantoon.

Yhteistyöterveisin kapteenit Jyrki Sulasalmi ja Jari Kananen.


KUULUMISIAKENTÄN

Helmikuun ensimmäisenä tuli täyteen 80 vuotta siitä, kun annettiin ensimmäinen käsky ilmatorjuntakoulu-tuksen aloittamisesta Turussa. Oli siis syytä juhlia.

1.2.1937 päivätyllä päiväkäskyllä perustettiin Tu-run Suojeluskunnan Tykistö – Åbo Skyddskoårartille-ri, jonka 43.Kenttätykistöpatteri sai tehtäväkseen antaa ilmatorjuntakoulutusta. Turun Ilmatorjuntapatteriston komentaja, everstiluutnantti Hannu Pohjanpalo kutsui vuonna 1975 tuona päivänä vieraita Heikkilään juhla-lounaalle. Siitä lähtien päivää on vietetty joukko-osas-ton perinnepäivänä. Yleisin tapa juhlia oli yhteinen lounas, jonka yhteydessä varusmiehille kerrottiin il-matorjunnan vaiheista Turussa.

Turun Ilmatorjuntapatteriston seuraaja Varsi-nais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti siirrettiin Paro-laan vuonna 2002. Turun Ilmatorjuntakilta on sen jälkeen jatkanut perinnepäivän viettoa yleensä esitel-män ja kahvien merkeissä. Kymmenen vuotta sitten pidettiin kunnolliset juhlat seppeleen laskuineen sekä päivä- ja iltajuhlineen Ilmatorjunta Turussa 70 vuotta merkeissä. Nyt oli taas aika näyttävämpään tilaisuu-teen. Ajankohdaksi valittiin lauantai 4.2.

Ilmatorjuntaa Turussa 80 vuotta

Kello 12 Killan puheenjohtaja Martti Pyhälahti ja Tuukka Alhonen laskivat seppeleen Heikkilän kasar-milla perinne-Boforsien välissä olevalle joukko-osas-totunnukselle. Sen jälkeen Martti piti lyhyen puheen. Kiltalaisilla oli tietysti kiltabaretit päässään.

Iloinen Vesa Mattilan pöytäkunta iltajuhlassa

Seppeleen lasku Heikkilässä 2

Seppeleen lasku Heikkilässä 1

Teksti: Mauri LasonenKuvat: Timo Kankaanpää

Juhlaillallisen pitopaikka oli Turun Upseerikerho. Juh-lasali tuli täyteen ilmatorjuntaihmisiä. Hyvän ruuan ja iloisen puheensorinan välissä pidettiin lyhyeksi pyy-dettyjä puheenvuoroja. Martti Pyhälahti toivotti juhli-jat tervetulleiksi ja jakoi huomionosoitukset, Tuukka Alhonen kertoi ilmatorjunnan alkuvaiheista, Helsingin Ilmatorjuntarykmentin komentaja, everstiluutnantti Kai Naumanen toi terveiset perinteitämme vaalivalta joukko-osastolta ja Killan entinen puheenjohtaja An-tero Nylund puhui Killan vaiheista.


KUULUMISIAKENTÄN

ITY:n Keski-Suomen osaston vuo-sikokous pidettiin 8. helmikuuta Jyväskylässä Valion tiloissa. Osas-ton puheenjohtajana jatkaa Ahti Piikki, varapuheenjohtajaksi valit-tiin Jarkko Toivola ja sihteeriksi Tuomas Hämäläinen. Normaalien vuosikokousasioiden lisäksi poh-dittiin kuluvan vuoden tapahtumia.

Toukokuun 18. päivänä Ilmaso-takoulu järjestää Tikkakoskella Sotilasilmailusta ammatti-tapah-tuman. Tapahtumassa on runsaasti esityslentoja Ilmavoimien kalus-toilla ja toimintanäytöksiä sekä erittäin laaja ilmatorjuntaosasto, sisältäen mm Nasams-, Crotale-, Stinger- ja johtokeskuskalustoa.

ITY järjestää mahdollisuuden tutustua tähän tapahtumaan tors-taina 18.5.2017. Seuraavana päi-vänä kaikki asiasta kiinnostuneet ITY:n jäsenet voivat lähteä yhtei-

Keski-Suomessa järjesteltiin ITY:n yhteisretkeä Lohtajalle

Osastomme vuosikokous pidettiin Valion Jyväskylän tiloissa. Kokouksen jälkeen isäntämme Ilkka Björk kertoi meille ja puolisoillemme erittäin kiin-nostavalla tavalla Valion tuotekehittelystä ja liiketoiminnasta.

Osaston vuosikokouksessa hahmoteltiin osaston tehtäviä ITY:n valtakun-nallisen yhteismatkan järjestelyissä Tikkakoskelta Lohtajalle.

sellä bussikuljetuksella varhain aamulla seuraamaan Ilmapuolus-tusharjoitusta Lohtajalla. Lohtajal-ta palataan myöhäisillaksi takaisin

Tikkakoskelle. Majoitustiloja löy-tyy tarvittaessa Tikkakoskelta. Ta-pahtumasta lisätietoja löytyy tästä Ilmatorjunta-lehden numerosta. Tiedot löytyvät jonkin ajan kulut-tua myös yhdistyksen nettisivuilta osoitteesta ilmatorjunta.fi. Kes-ki-Suomen osasto toimii tapahtu-mien organisoijana.

Muita osaston kaikille osaston jäsenille tarkoitettuja tapahtumia ovat 25.8. pidettävä Ilmatorjunta-koulun perinnepäivän tapahtuma. Vaikka ilmatorjuntakoulun pe-rinnepäivä onkin 1.8., niin kesä-lomien takia tapahtuma pidetään vasta 25.8. Tällöin osasto vierailee Janakan koululla Vaajakoskella ja viettää sen jälkeen iltaa yhdessä.

Vuosipäiväpäivällinen on siir-retty ilmatorjunnan vuosipäivän läheisyydestä yhdistyksen perusta-mispäivän läheisyyteen ja se pide-tään 27.10.2017.


20 €

Ilmap

uolu

stuk

sen

hist

oria

a kä

sitt

elev

ät u

usim

mat

te

okse

t ova

t myy

nnis

sä Il

mat

orju

ntam

useo

n ka

upas

sa.

30 €

Voit

tehd

ä til

auks

en m

yös

verk

ossa

oso

ittee

seen

itm

useo

@gm

ail.c

om,

jollo

in h

inta

an li

sätä

än p

ostit

usku

lut.

Tutu

stu

tark

emm

in m

yynn

issä

ole

viin

tu

otte

isiin

oso

ittee

ssa

ww

w.il

mat

orju

ntam

useo

.�

Myy

ntitu

otto

men

ee Il

mat

orju

ntam

useo

n hy

väks

i.

20 €

ILMATORJUNTA - Yhdistysavain.fi

Documents

Transcript of ILMATORJUNTA - Yhdistysavain.fi