16 KESKI-SUOMI.

Alueemme on järvien, lampien, jokien ja pikku koskienmaa. Ne muodostavat lukemattomia vesireittejä, jotka yh-tyvät ja purkavat vetensä Päijänteeseen, sekä sieltä edem-mäksi ja lopulta Kymiä pitkin Suomenlahteen.

I. Matkailijareitti.

A. Maantiematka:

Jyväskylä—Uurainen—Saarijärvi—Karstula—Kivijärvi.

Jyväskylästä Uuraisille. Alkumatka Jyväskylästä poh-joiseen päin on viehättävä. Kuljemme ensin suoraa tietä,jonka kahden puolen on somat koivukäytävät ja tulemmeTaulumäelle, missä maaseurakunnan kirkko sijaitsee. Tässä,kilometrin matkalla kaupungista, haaraantuu maantie Uu-raisille ja Laukaaseen.

Seuraamme Uuraisten tietä ja kuljemme useampia kilo-metrejä kaunista seutua. Somia rakennuksia peltoineen,viljelyksineen on kahden puolen tietä. Toisella puolella,lännessä on Tuomiojärvi ja toisella puolella Palokkajärvi.Edellisestä laskee pieni virta jälkimmäiseen katkaisten maan-tien. Tämän virran suun luona on soma huvila, Kivelä(omist. Reht. Kahelin) ja vähän etäämpänä maantien var-rella Wilkas (omist. Pormest. Aejmelaeus). Pitkin Palokanrantaa kiertää maantie ja milt'ei koko matkan näemme senkauniine, lehtoisine rantoineen ja asumuksineen, joista mai-nittakoon Paloniemen huvila (omist. kaupp. Fredrikson),Mannila sekä Jokelan pappila (Rov. Heikel.)

Näitä somia järvimaisemia ja lehtometsiä näemme,kunnes noin peninkulman matkalla kaupungista luontomuuttuu. Tulemme yksitoikkoisille, väsyttäville kangas-maille.

NÄKÖALA SARVINIEMESTÄ PÄIJÄNTEELLE.

KESKI-SUOMI. 17

Puolitoista peninkulmaa kaupungista haaraantuu maan-tiestä sydänmaantie Tikkakoskelle ja Tikkamannilaan synkänpetäjämetsän kautta. Tikkakoskella on konepaja, saha jamylly (omist. hra Stenij).

Sivuutamme tämän tien, joka vie korven kätköön jajatkamme matkaamme.

Kaksi peninkulmaa kaupungista on suuri komea maja-talo: Ränssi, J:kylän ja Uuraisten keskivälillä. Matkailijanon täällä hyvä levähtää. Huoneet ovat siistit ja avarat jayksinkertaista ruokaa on saatavissa.

Ei kauvaa kestä, ennenkun saapuu Uuraisille. Tie onkovaa, vanhaa maantietä ja polkupyöräilijä saa laskettaakilometrittäni loivia mäkiä miltei Uuraisten kirkolle saakka.

Maantien varret tällä välillä ovat miltei asumattomat.Alavien, lehtoisten maisemien yksitoikkoisuutta elostaa tuon-tuostakin pieni metsäjärvi laakson syvässä. Mutta ennen-kuin erämään yksinäisyyden tunne ehtii vallata meidät,olemme yht'äkkiä tulleet pienen kyläkunnan keskelle. OlemmeUuraisten kirkonkylässä.

Uuraisten pitäjä. *

Uurainen on pieni vaatimaton, harvaan, mutta tasai-sesti asuttu sydänmaan pitäjä. Se oli alkujaan Saarijärvenja Laukaan kylistä muodostettu kappeli. Aivan nykyjäänon se saanut pitäjän oikeudet.

* Pitäjää sanotaan tavallisesti kansan kesken: Kuukaksi. Joskussanotaan sitä vieläkin: Kuukkajärveksi. Kansantaru kertoo, että Väinä-möinen ajoi kerran tänne eukkoineen, mutta kun he joutuivat eräällenäistä korkeista harjanteista, sattui eukko putoamaan pulkasta ja vie-rähti jyrkkää harjannetta laaksoon. Eukolta pääsi itku ja kyyneleistäsyntyi: Akonjärvi (ktso siv. 19). Poro pillastui, lähti kiitämään täyttävauhtia, kaasi pulkan ja Väinämöinen kuukahti laaksoon ja seutua alet-tiin siitä kutsumaan Kuukaksi.

2

18 KESKI-SUOMI.

Pitäjä on luonnoltaan hyvin mäkistä. Kauttaaltaan onsiinä jyrkkiä harjanteita ja syviä laaksoja.

Mitään suurta järveä ei pitäjässä ole, mutta sen sijaanon siellä pikku järviä ja lampia suurissa määrin. Tähänlienee syynä juuri tuo maan syväuurteinen muodostus, jostanimi Uurainen on alkunsa saanut. Tämä on juuri pitäjänomituisuus.

Kirkonkylä. Matkailija, joka kulkee pohjoiseen Saari-järvelle, saa jo läpimatkustaessaan jommoisenkin käsityksenpitäjästä. Uuraisten kirkon tienoilla näemme näet pitäjäntyypillistä luontoa, mainittavimmat kauneudetkin ovat täällä.

Itse kirkonkylä on pieni. Rakennuksista korkeidenmäkien törmillä mainittakoon kansakoulu korkean mäenhuipulla, länsipuolella maantietä.

Tämä mäki viettää jyrkkänä, melkein kuin seinä senjuurella olevaan Kuukkajärveen, jonka vastaisella puolellaon toinen yhtä korkea, jylhän kaunis Aittovuori. Vuorellaon alkuperäistä kauneutta: raivaamatonta metsää ja karujakivilouhikoita. Maisemassa on jotain rohkeapiirteistä, jyrk-kää ja synkkää, joka tekee omituisen vaikutuksen.

Uuraisten omituinen luonto on juuri tässä maisemassakuvaavasti edustettuna.

Muista Uuraisten kauneuksista mainittakoon Akonjär-ven (ktso sivu 17) rannalla, Multialle vievän tien varrella,oleva Akonmäki, jota sanotaan Uuraisten korkeimmaksikukkulaksi. Sinne näkyy Uuraisten vesireittiä pitkät mat-kat, sekä laajalti metsäisiä maita, osia seitsemästä pitäjästä.

Kukkula ei herätä erityisesti huomiota koska se itses-sään on matala ja vähäpätöisen näköinen. Pääsy sille onhelppo. Oppaan saa läheisestä talosta, joka on Uuraisten—Multian tien haarassa.

Maantiet: Etelästä tuova maantie haaraantuu noin 1km Uur. kirkon eteläpuolella Multialle, jonne on 3 1/2 penin-kulmaa. Tämä tie ei ole erittäin suotuisa pyöräilijälle.Luonnon kauneutta tämän tien varrella on kyllä, niin kau-van kun se kiertää Uur. vesireitin (ktso siv. 19) rantoja;loppumatka Multialle on yksitoikkoista ja soista. Multialta

KESKI-SUOMI. 19

on pari peninkulmaa Keuruun kirkolle. Tämä väli on kui-tenkin kauniimpaa kuin Multian—Uuraisten.

Uuraisten kirkolta seuraavaan kestikievariin pohjoiseenpäin on 12 km ja sieltä Saarijärvelle hiukan verran enem-män matkaa. Tämä tie on jotenkin hyvässä kunnossa(ktso edempänä).

Noin 1 km etelään Uuraisten kirkolta poikkee maan-tiestä kylätie Saarijärven—Laukaan valtamaantielle. Tämäkylätie on tosin polkupyörätieksi huononpuoleista, muttasitä on vaan 1 penink. valtamaantielle. Matka UuraisiltaLaukaaseen on noin 4 penink. tätä kautta.

Vesireitit. Suurempia vesireittejä Uuraisilla ei ole. Joukkopieniä järviä, jotka ovat toistensa yhteydessä, muodostavatkuitenkin pieniä vesireittejä. Tämäntapainen vesireitti onolemassa Uuraisilta Multialle päin. Maantie kiertää sen rantaa.

Siinä missä maantie haarautuu Multialle on pieni somaAkko niminen järvi, josta laskee puro Sääkspäähän. Tämänjärven rannalla on Uuraisten pappila, kauniilla paikalla.Tie sinne poikkee Multian tiestä, Akon läntisessä päässä.Sääkspää on noin 3 km pituinen, matalarantainen järvi,jonka rannat kasvavat lehtometsää. Se on kapean salmenkautta yhteydessä eteläpuolella olevan: Kyynämöisen kanssa,joka on noin ½ peninkulman pituinen järvi, suurin pitä-jässä. Rannat ovat lehtiset ja jonkun verran yksitoikkoiset.Kaakossa yhtyy Kyynämöiseen pieni Tehlo, niminen järvi.

Sääkspäässä on pieni saari, johon ennen vanhaan,kenties 16-sataluvulla, haudattiin kuolleita. Siellä tapaavieläkin, jos tarkemmin tutkii sammaloituneita hautakum-puja. Muinaiskaluja on sieltä myös löydetty.

Edellämainittua vesireittiä kulkemalla lyhenee maa-matka Multialle peninkulman verran.

Nämä vedet laskevat, samoinkuin Iso- ja Wähä Kuukka-järvi, Lanneveteen ja Lannevedestä edemmäksi eteläisiin vesi-reitteihin.

Majataloja: Uuraisten kirkolla on pieni majatalo; jokaon välttävässä kunnossa. 12 km Saarijärvelle on Keskus-talon suuri majatalo, kauniilla paikalla Lanneveden rannalla.

20 KESKI-SUOMI.

Uuraisilta Saarijärvelle. Kun matkustamme UuraisiltaSaarijärvelle huomaamme muutoksen seutujen luonnossa.Se on juhlallisen kaunista. Tien vierustat kasvavat kor-keata petäjää ja uhkeata sekametsää. Matkustaja näkeeedessään suuren, kauniin Lanneveden ja kahden puolentietä tavoittelee taivaan sineä korkea metsä. Mieli ikään-kuin kohoaa, tunne jalostuu ja rakkaus isänmaan luontoonelpyy korkeimmilleen. — Tämä on Saarijärven luontoa.

Kun puolitoista peninkulmaa olemme kulkeneet, tu-lemme Keskustalon suureen majataloon, joka on kauniillapaikalla Lanneveden rannalla. Luonnon juhlallisuus elpyyyhäti. Kun Lannevesi katoo näkyvistä kiertää maantietummaan metsään, missä tuontuostakin hongikon sisästäsiintää yksinäinen metsälampi rikkomattoman luonnonsylistä.

Kun olemme kulkeneet Tarvaalan maanviljelyskoulunohi 6 km, saavumme Saarijärven kirkonkylän korkeille har-janteille. Olemme pitäjän keskustassa.

Saarijärven pitäjä.

Saarijärvi on Keski-Suomen kauneimpia pitäjiä. Seeroaa suuresti muiden pitäjien luonnosta; se on näet suuren-moisempaa, jylhernpää ja vakavampaa, kuin niinkään muunpitäjän luonto. Sen vaikuttama luonnon ihailu ihmisessäon valtava ja syvä. Siellä Saarijärven saloilla, jos missään,tuntee olevansa Suomen sydämessä ja runollisuuden eroite-tussa, salaisessa kotimaassa.

Saarijärven luonto on kauttaaltaan kaunista. Sielläuudistuu kaikkialla samantapainen kuva eteemme, joskinvaihtelevana.

Täällä kohoaa jylhän kaunis, metsäinen salo äkkiäkorkeaksi harjuksi, jonka harjalta näemme laajalta sydän-

KESKI-SUOMI. 21

maan seutuja: tummia metsiä, sinertäviä järviä ja asumuk-sia, jotka ovat ikäänkutn eksyneet korpien keskelle.

Nuo suuret salot ovat vielä suureksi osaksi viljele-mättömiä, säilyneitä metsämaita, joista runoilija Runebergsanoo, että siellä voi kokonaisen päivän kuleksia näkemättämitään ihmisasuntoa. Joka puolella ympäröi kulkijaa jylhäkorkea taivasta tavoitteleva metsä, pimeine salaisuuksilleenja kulkija näkee vaan sinisen taivaan pilkoittavan päänsäpäältä, puiden latvojen lomista, kunnes metsä hieman au-keaa ja hän tulee pienelle metsälammelle, jonka tyyntä pin-taa harhaileva tuulen henki ei koskaan pääse särkemään.»Nämä tummat erämaan lammet», sanoo Runeberg, »ovatikäänkuin aukkoja manalan salaisuuteen».

Runeberg on nuoruudessaan asunut Saarijärvellä. Mitätämä luonto häneen vaikutti, sen tiedämme ja tunnemmemyös kaikki Saarijärven luonnon hänen luonnonkuvauksis-taan — runouden tenhoavassa valossa esitettyinä.

Kaunista ja samalla kuvaavaa Saarijärven luonnolleovat nuo korkeat metsäharjut ja kukkulat, joilta laajaltinäkee sydänmaan luontoa kaikkine omituisuuksineen. Nekasvavat tavallisesti uljasta havumetsää ja kun tuuhevainpetäjäin lomasta näkee laajojen vesien saarilleen, niemineenkimaltelevan auringon valossa tahi elokuun yön valjussakuutamossa on näköala mitä ihanin.

Vaikka pitäjä on kauttaaltaan luonnon kaunista onkuitenkin mainittava paikkoja, jotka joko kauniin, laajannäköalan tahi jonkun muun ominaisuuden vuoksi sitä eri-tyisesti ansaitsevat ja erittäinkin matkailijalle ovat jostainarvosta. Tämän tapaisia paikkoja on läpimatkustaja tilai-suudessa katselemaan jos hän jonkun verran ottaa viipyäk-seen ja voi siten saada kuvan pitäjän luonnon kauneudestaja omituisuudesta.

Kirkonkylä ympäristöineen on pitäjän enin viljelty,viehkein osa. Siellä on sekä luonnonihanuutta että suurenvarakkaan maalaiskylän mahtavuutta. Näyttää siltä, kuinpitäjän parhaimmisto, sen kehkeytynein osa olisi täällä saa-nut asuinsijansa, täällä korkeitten metsäharjujen lakeuksilla,

22 KESKI-SUOMI.

mistä Saarijärven sydänmaanlnonto niin suurelta ja juhlalli-selta näyttää.

Saarijärven kirkonkylä on rakennettu pitkän, vaihtele-van harjanteen muodostuksille: sen pikkuharjanteille, jalakeuksille. Tämä harjanne alkaa jo muutamia kilometriäkirkon eteläpuolella. Sen harjaa kiertää etelästäpäin tulevamaantie, joka sentähden tarjoo ihania näköaloja. Tätä har-jua sanotaan alussa Pitkämäeksi, joka alkaa noin 3 kmkirkon eteläpuolella, kapenee pohjoisessa päässään tarjotenkauniit näköalat kahden puolen Saarijärvelle ja Lumpe-roiselle, mutta melkein heti kirkonkylässä vähää etelä-puolella kirkkoa katkeaa salmeksi, joka yhdistää Saari-järven ja pienen Lumperoisen toisiinsa. — Siitä se sitte la-mautuu laajaksi lakeudeksi, minne Saarijärven kirkko jakirkonkylä ovat rakennetut.

Kirkonkylän pohjoispuolella se taas elpyy kauniiksi,mahtavaksi männikköharjuksi, joka on saanut nimen: Saari-ärven Punkaharju. Tämän harjaa kulkee maantie Karstu-

laan. Se alkaa ensin laajana männikkönä mutta kapeneevähitellen kapeaksi kauniiksi metsäharjuksi, mitä kauvem-maksi kirkolta tuovaa polkua sinne kuljemme. Siellä siin-tää suurten, uhkeain petäjäin takaa kauniit Saarijärvenselänteet. Toisella puolen on pieni metsäjärvi, johon ran-nat kauniisti kuvastuvat. Järven rannalla on Mannila nimi-nen talo, jossa Runebergin »Nana» muinoin asui. Tämäon epäilemättä Saarijärven kauneimpia harjuja. Sitä onalettu kutsumaan Runeberg'in harjuksi, muistoksi suurenrunoilijamme oleskelusta näillä seuduin.

Heramäki. Kun tulemme etelästä päin pitkin maan-tietä ja olemme ehtineet kirkon ohi näemme itäpuolellamaantietä suuren korkean mäen, joka tummana, jyrkkänäkohoaa viljelyksien ja asumuksien takaa. Heramäki onkorkea ja sieltä on laaja näköala yli kirkonkylän ja lähi-seutujen. Metsistynyt, raivaamaton se tosin on, mutta sieltä,missä metsää on vähän harvennettu tarjoutuu niitä kauneinnäköala. — Heramäelle rakennetaan piakkoin näkötorni.

KESKI-SUOMI. 23

Rinteellä on nykyjään eräs asumuskin (omist. Toht. Warén),joka omituisen paikkansa tähden viehättää.

Mansikkaniemi ympäristöineen. Kirkonkylän eteläosassaolevan Saarijärven ja Lumperoisen välisen salmen ympäris-töt ovat sangen viehättäviä. Maantien varrella, salmen etelä-puolella on Apteekkirakennus somine puutarhoineen. Seon kauniin lahden rannalla, jonka emäjärvestä eroittaakapea salmi. Tämä salmi on kahden mitä somimman nie-men välissä vastapäätä apteekkarin äsken mainittua huvilaa.Toinen niemi on korkea, tuuhea koivikkoinen: Mansikka-niemi, jolla kanttorin talo sijaitsee. Kauniita puita on juuriniemen kärjessä. Omituisuutena mainittakoon että puidenlatvaoksat ovat kummallisesti haarautuneet ja levinneet niinettä kahteen puuhun, oksien väliin, miltei latvaan, on ra-kennettu istuimilla varustetut lehtimajat, jonne portaat joh-tavat maasta. Luonnonkauneus on ihankuin pusertunutMansikkaniemen ympäristölle ja luonto on tälle pikkualallesovittanut helmen mitä sominta, kotoista luonnonkauneutta.Mansikkaniemeen kääntyy tie isosta maantiestä kirkon koh-dalla. Niemen vastapäätä on pitkä, kapea Tarvaalan niemi,joka kasvaa kaunista mäntyä.

Kirkonkylän asema on kaikkialla kaunista. Tässäolemme tärkeimmistä maininneet. Itse kirkonkylä on suurija komea: Suuria taloja uhkeine istutuksineen ja puutar-hoineen. Erityisesti ansaitsee mainitsemista apteekkari Lind-holmin kartano kirkonkylän keskellä. Siihen kuuluu suurivasta istutettu puisto, jossa jo huomaa jotain suuren maail-man aistia. Tohtori Warèn'in talon Herramäen rinteellä jomainitsimme, samoin Apteekkari Hjulman'in huvilan, sekäKanttori Holmin omistaman Mansikkaniemen.

Matkailija on tervetullut vieras kodeissa; hauskan, iloi-sen säätyläisluokan ja rattoisan rahvaan keskuudessa onhän pian kuin vanha tuttu ja häntä opastetaan kaikkiapaikkoja näkemään.

Muita huomattavia paikkoja pitäjässä. Kun kirkon-kylästä kierrämme kauvemmaksi on meillä joka puolellajuhlallinen, Saarijärven luonto. Siellä täällä on vielä paik-koja, jotka ansaitsevat huomiotamme:

24 KESKI-SUOMI.

Tarvaalan maanviljelysopisto on noin 7 km eteläpuo-lella Saarijärven kirkkoa valtamaantien (ktso siv. 20, 32) var-ressa, erään virran rannalla, jonka kautta länsipuolella ole-vat pikkujärvet laskevat Summasjärveen. Paikka on luonnon-ihana: suuri tyven virta kiertää alueen läpi katkaistenmaantien.

Papinmäki, joka on noin pari kolme kilometriä kirkon-kylän koillispuolella ja itäpuolella Saarijärveä vastapäätäherra Liliuksen somaa huvilaa, ansaitsee myös mainitse-mista kauniin näköalansa vuoksi. (Hra Liliuksen huvilaPajuniemi, joka on uusi kuosikas rakennus, on notkossamaantien kainalossa, Lumperoisjärven rannalla).

Mahlan sydänmaa ja Kulhanlinna. Omituisen jylhienseutujen kautta kiertää maantie joka Saarijärven kirkonpohjoispuolella kääntyy Myllymäelle. Alussa tosin kulkeemaantie Runebergin harjun (kso sivu 22) yli ja pitäjän huvi-kentän Matorannan ohi sekä kätkee Saarijärven lauttaus-paikassa, mutta sitte alkaa jylhä salo, johon on kätkettyniin paljo alkuperäistä korven kauneutta. Muutamia sekammoksuttaa, mutta todellista luonnonihailijaa se houkut-telee puoleensa. Täällä on näet Kulhanlinna, omituinenkorkea vuori sydänmaan keskellä. Pääsy sinne on mahdo-ton ilman opasta ja vaikea on sieltä löytää takaisin ihmis-asunnoille. Tänne, maantien ympäristöihin on ikäänkuinkorpien höysteeksi syntynyt suuri, laaja Mahlan kyläkunta.Kyläkunnan eteläpuolella jonka muodostavat lukuisat hajal-laan olevat talot ja mökit oli mainittu Kulhan linna. Ympä-ristöt ovat jylhän kauniita. Kulhalle on kirkolta 11/2 penin-kulmaa.

Saarijärven vedet esitetään vesijakson yhteydesä: Kars-tula—Äänekoski.

Maantiet ympäristöineen. Maantiestä Jyväskylästä Uu-raisille ja sieltä Saarijärvelle, olemme jo tehneet selkoa (katsosiv. 16, 17, 20). Saarijärven — Wiitasaaren maantie 55 km,on epäsuotuista polkupyöräilijälle ja, yksitoikkoista sydän-maan väliä. Kolarin kievarin kohdalla, jonne on 35 km,voi matkailija kuitenkin vaihtaa maamatkan venematkaan

NÄKÖALA ANSIOSAARESTA PÄIJÄNTEELLE.

KESKI-SUOMI. 25

kauniin Vuosjärven yli (ktso Wiitasaari sivut49,50). Saarijärven—Myllymäen maantie, (kso sivu 24) 57 km, kulkee erä-maisten suoseutujen halki. Puolivälissä on majatalo.

Saarijärveltä Karstulaan. Maantiematka. Karstulaanvoi kulkea sekä vesitse että maitse. Edellinen matka esi-tetään tuonnempana (siv. 30, 31, 32).

Teemme siis tässä selkoa maantiematkasta. UseitaSaarijärven kauniita paikkoja näemme pohjoiseen vievänmaantien varrella. Se kiertää näet alussa harjun jatkosta.Täällä on muutamia kaunisasemaisia pikkutaloja. — Kul-jemme Saarijärven rantaa, Kolkanlahden kohdalla jäävätjärvimaisemat näkyvistä ja alkaa yksitoikkoisia metsämaitajoita kuitenkin metsälammet elostavat. Niitä riittää Kars-tulan kirkolle saakka.

Ennenkuin jätämme Saarijärven, mainitsemme sen ran-nalla olevan pitäjän pappilan, jonne kääntyy tie maantiestä,Kolkanlahden pohjukkeessa. Pappila on kauniissa, tuuheassaniemessä Saarijärven rannalla. Se on komeimpia pappiloitaSuomessa ja sen uusi mahtava rakennus lienee uudenaikai-simman kuosin mukaan rakennettu pappilapuusteli maas-samme. — Siihen kuuluu suuri vanha puutarha, missä kas-vaa vanhoja puulajeja.

Kun olemme kulkeneet muutamia km Kolkonlahdestapohjoiseen tulemme Saarijärven reservikasarmille ja synkkienmetsien kautta joudumme viimein Rantalan kestikievariin,15 km Saarijärven kirkolta. Siisti majatalo.

2 ½ km pohjoiseen näemme taasen järven välkkyvänlännessä: Kalmarijärvi. Olemme Kalmarin kylässä, viljel-tyjen lakeuksien keskellä. Tässä kylässä aivan maantienvieressä on vanha Kalmari niminen talo, entinnen herras-kartano, missä runoilija J. L. Runeberg oli nuoruudessaankotiopettajana (v. 1823). *

* Kannattaa käydä katsomassa tätä vanhaa herraskartanoa, jokavielä johonkin määrin muistuttaa entisestä loistosta, etenkin sen vanhan-aikaiset huoneet, jotka vielä ovat samassa asussa. — Siinä niissä pihaaennen koristi kaunis lehtokäytävä ja istutukset näemme nyt kuluneen

26 KESKI-SUOMI.

Kalmarin pohjoispuolella kulkee maantie korkeidenmäkien harjanteita, joilta on kaunis näköala Kalmarin järvi-seuduille. Maat alkavat tulla laakeiksi, yksitoikkoisiksipetäjikkökankaiksi ja tiekin käy pehmeäksi, huonoksi polku-pyörätieksi. Saarijärven kaunis, vaihteleva luonto on jäänyt.Pohjanmaan luonto alkaa jo viedä voiton. Kivijärvelläja Karstulassa se vielä viimeisen kerran, tuo Keski-Suomenluonto, näyttää viehkeytensä, kunnes Pohjanmaan laajat,yksitoikkoiset lakeudet alkavat.

Kantalan majatalosta Karstulan kirkolle on 20 km,Saarijärveltä Karstulaan siis 35 km maantiematka. Noin5 km ennen kuin tulemme Karstulaan olemme tien haarassa:Toinen haara viepi Kivijärvellä, toinen taasen luoteiseen,Karstulaan.

Karstulan pitäjä.

Karstulan pitäjässä Keski-Suomen luonto jo vähitellenmuuttuu Pohjanmaan luonnoksi, jos olemme matkalla luo-teiseen päin, Perhon jaWetelin pitäjien kautta vievää maantietä.

Luonto on Karstulassa laimentunutta, tasoittunuttaSaarijärven luontoa, Pohjolaisen mielestä Keski-Suomea,keski-suomalaisen mielestä melkein kuin Pohjanmaata. Poh-joisesta päin tulevaa matkailijaa se ihastuttaa, sitä vastoinse etelästä tulevaan ei luo mitään suurempaa viehätystä,korkeintaan tuntee hän hetkellistä mielihyvää siitä, ettäsynkkä yksitoikkoinen metsäkangas on kuljettu ja Pääjärvi

nurmen. — Piharakennusten ja rappeutuneen puutarhan takana on pienilampi. Sen rannalla on puoliympyrän muotoinen ruohopenkki, jonkarunoilija itse on rakentanut, Aholan talossa, joka on täältä pari kmetelään on Runeberg myös ollut opettajana. Se on maantien vieressä,soman koivikon ympäröimänä.

KESKI-SUOMI. 27

vihdoinkin siintää vaarojen takaa, Karstulan kirkonkyläntaustana.

Kirkonkylän seudut, jotka miltei yksinomaan ovat jos-tain arvosta matkailijalle — sen suuria laajoja sydänmaitatuskin kannattaa ruveta kuljeksimaan — ovat laajoja viljel-tyjä aukeita, joitten keskessä Pääjärven selänteet ja lahdetvälkkyvät. Maisemissa on kyllä vielä jotain raikasta jahauskaa.

Karstulan pitäjälläkin on viehätyksensä, mutta mitäänerityisempää sillä ei ole, joka voisi matkailijaa kauvemminviivyttää näillä seuduin.

Karstulan pohjoispuolella, 4 peninkulman matkallakirkolta, muuttuu jo luonto pohjanmaalaiseksi. Kyyjärvenseutu on väliaste, voimme sanoa jyrkkä raja, niissä maanluonto, kansallisuus ja kieli ovat jo pohjanmaalaisiksi muut-tuneet. Tämän huomaa seutujen läpikulkija selvästi.

Karstulan kirkonkylä on hyvästi rakennettu, varakkaannäköinen maalaiskylä, Pääjärven rannalla. Sen ala onenimmäkseen tasaista, aukeata. Puinen ristikirkko kylänkeskessä ei liene monenkaan kymmenen ikäinen, suuri jatilava se on ja ulkoasultaan soma. — Useita suurenpuolei-sia taloja on viljelyksiensä keskessä, joista mainittakoonKruukkilan kartano. — Kylässä on puoteja, apteekki, posti-konttoori. — Telefoni on täältä Jyväskylään ja edemmäksietelään.

Huomattavia paikkoja: Muhoksen kallio kirkonkylässä,lähellä apteekkia. Laaja näköala Pääjärvelle ja kirkonkylänympäristöille.

Kirkkomäki. Myllymäen maantien varrella, jonkunmatkaa kirkolta on Kirkkomäki, mistä on kaunis, laaja näkö-ala kirkonkylälle ja Pääjärven seuduille.

Historiallisesti kuuluisia paikkoja Karstulassa. Karstu-lassa on vielä jäännöksiä v. 1808 sodasta, jolloin Otto v.Fieandt täällä joukkoineen taisteli. Kuten tiedämme oli v.Fieandtin tehtävänä puolustaa joukkoineen JyväskylästäKokkolaan tuovaa maantietä. Tiedämme myös, että hänentäytyi joukkoineen peräytyä: »aina Karstulahan asti» ja että

28 KESKI-SUOMI.

hän Karstulassa kärsi tappion. — Tältä ajalta on vielä jään-nöksenä eräs vanha lato Kruukkilan talon maalla. Se onmonesta kohden tykin luotien lävistämä ja säilytetään his-toriallisena muistona.

Lintulahdessa, noin puolitoista peninkulmaa pohjoiseenkirkolta, näemme varsinaisen tappelutantereen, jolla tapahtu-neen taistelun jälkeen v. Fieandtin oli lopullisesti peräyty-minen ja sen seurauksena oli, kuten tiedämme, vihollisteneteneminen pohjoiseen sekä Suomen armeijan peräytyminenPohjanmaalla.

Maantiet ja kievarit.

Karstulan kirkonkylän kievari on välttävässä kunnossa,2 huonetta matkustaville. Matkailijaa kehoitetaan hankki-maan kortteerin jostain talosta, missä samalla saa neuvojamatkaa varten.

Maantie Karstulasta Myllymäelle, 55 km: Tämä maantieon uudenpuoleinen ja huono polkupyöräilijälle. Tie kat-kaisee Pääjärven, runsaan kilometrin matkalla Karstulankirkolta, Riuttasalmen lauttauspaikassa. Seutu on alussasomempaa, mutta muuttuu heti synkäksi korpimaaksi.Yksitoikkoista, asumatonta on koko väli Myllymäelle saakka.

Kestikievareja tämän tien varrella: Karstulan kirkoltaensimäiseen kievariin on 27 km. Toinen kievari on Mul-tian puolella, Wäätäinen, 10 km edellisestä tienhaarasta,missä Saarijärven-Myllymäen tie yhtyy tähän tiehen. Wää-täinen on kelpo majatalopaikka.

Maantie Karstulasta Kivijärvelle = Waasantie. Kars-tulan kirkolta 6 km itäänpäin tulemme Waasan valtamaan-tielle, (samalle tielle, josta teimme selkoa Saarijärveltä tul-lessa) tien risteykseen, minne on Saarijärven kirkolta 26 km,sekä eteläpuolella olevasta Kantalan kievarista 11 km (ktsos. 25). Tämä on tienristeys, jossa maantie kääntyy länteen,

KESKI-SUOMI. 29

Karstulaan ja suoraan pohjoiseen. Kolmannella kilomet-rillä pohjoiseen, tulemme taasen tienhaaraan. Siinä yhtyytoinen, Karstulan kirkolta tuleva tie. Waasantie on yleensämainiota polkupyörätieksi: kova ja tasainen valtamaantie.Tämä tie vie aluksi Kivijärvelle, jonne Karstulan kirkoltaon 44 km. Tie kulkee aluksi metsämaiden halki, sittenKivijärven rannalle ja seuraa sitä (kauniita, vaihtelevia mai-semia) aina Kivijärven kirkolle sekä sieltä Pohjanmaalle.Waasantielle pääsee jalkamies suoraan, Karstulan kirkoltatuovaa polkua.

Kievareja Saarijärven ja Kivijärven välillä. Ensimäinenon Kantala, mistä seuraavaan kievariin Takkalaan (Karstu-lassa) 26 km. Takkala on suuri, siisti kievari, muhkeamaatalo. 3 upeaa huonetta. Sieltä 11 km Töyriniemenkunnolliseen kievariin.

Maantie Karstulasta Perhon ja Wetelin kautta Pohjan-maalle = Pohjanmaantie. On myöskin olemassa vanha, hy-vässä kunnossa oleva maantie, joka yhtä hyvänä jatkuuPohjanmaan aukeille. — Muutamia kilometrejä Karstulankirkolta haaraantuu tämä tie; toinen haara viepi Waasan-tielle (sivu 28). Lähellä tätä tienhaaraa on Korppisen hyvämajatalo. — Kestikievareja: 1) Iso-Mökkölä 15 km K. kir-kolta pnhjoiseen, Kimingin järven rannalla. (1 km mat-kalla 1. Mökkölästä Karst. kirkolle päin, kääntyy tie Kimin-gin rautatehtaalle, joka on 2 km tien haarasta). 2) 12 kmpohjoisempana Kotkanniemen majatalo eli Honkaniemi Kyy-järven kylässä (ktso sivu 27).

Toista kilometriä Honkalahdelta Pohjanmaallepäin onKyyjärven rannalla Lintulahti, jonka rannalla on hyvin vil-jelty, toimeen tuleva kylä. Täällä oli tappelu viime Suomensodan aikana, Otto v. Fieandt'in johdolla. Siellä täällä tapaavieläkin pattereja, etenkin joen varrella, missä taisteltiin.Jäännöksinä tästä taistelusta tapaamme vielä pattereja Kii-mingin kylässä sekä Lintulahden ja Möttölän välillä.

Lintulahden kylässä Pohjanmaantie haaraantuu Kok-kolaan (Perhon kautta) ja Waasaan (Alajärven kautta).

Kivijärvi (katso sivu 54).

30 KESKI-SUOMI.

B. Vesimatka

Karstulasta Laukaan Äänekoskelle.

Pääjärvi, Karstulan pitäjässä, alkaa vesijakson, jokalaskee monien pikkujärvien, jokien ja koskien kautta Päi-jänteeseen ja Suomenlahteen saakka. Tämä on alituisentukinlaskun väylä, samoinkuin toinen suuri reitti, joka alkaaKivijärvestä saakka ja Äänekosken kautta, Laukaan pitä-jässä, yhdistyy edellämainittuun reittiin. Nämä reitit ovatvielä matkailijalle tuntemattomia. Niissä on kauniita, kala-rikkaita järviä, jokia ja koskia. Suuret, metsäiset salot ym-päröivät niitä. Miljoonittain tukkia soluu kesäiseen aikaannäitä vesireittejä alas Päijänteeseen.

Teemme siis selkoa edellisestä reitistä. — Olemme opas-taneet matkailijan Keski-Suomen pääkaupungista Karstulaanmaitse. Nyt palaamme takaisin vesitse, n. s. Saarijärvenreittiä. Soutelemme salojärviä, jokia ja laskemme koskia.Saamme uudestaan nähdä samat pitäjät, mutta aivan eripuolilta katsottuina: niiden vedet lahtineen, saarineen, ran-toineen.

Pääjärvi ei ole erittäin luonnonkaunis. Saarekas seei myöskään ole, rannat ovat hieman kolkot ja kiviset,kasvavat vuoroin petäjä- ja koivumetsää. Kalakas se eijuuri ole.

Kouveroistenkosken kautta, joka on tyven virta jajota myöten pääsee helposti vastavirtaan soutamalla, las-kee Pääjärvi eteläpuolella olevaan Hepolampeen, joka onerittäin kaunis pikkujärvi. Karstulan kirkolta on tänne 10km. Lammen rannalla on Hokkala niminen talo, korkeallamäellä, sopiva lepopaikaksi matkailijalle. — Hepolampeenlaskee länsipuolelta Karajärvi pienen joen kautta.

Heijosten kosken kautta (25 jlk. jyrkkä putous) laskevatHepolammen vedet edemmäksi. (Kosken niskan kohdallaon Puromäki niminen talo, jonka omistaa kauppias War-vikko, asuva Karstulan kirkolla). Heijosten koski jatkuuFilippostenvirtana, joka on kilom. pitkä ja aukeaa Tuhma-

KESKI-SUOMI. 31

lammeksi. Sen rannat ovat omituisen kauniit: jyrkät javuoriset. Järvi on 3 virstan pituinen. Lammen alipäässäon kaksi Ruunaniemi nimistä, siistiä taloa.

Tulemme Tuhmakoskelle, joka jatkuu kauniina virtana,sen rannat ovat näet lehtoiset ja pehmeän viehkeät. Se onparin kilometrin pituinen. Suussa on Pirttiniemi, talo. Las-kee Kalmarijärveen, joka ei ole erittäin kaunis, rannat ovatkolkot, ja kiviset. Kalmarin selkää kuljemme 2 km.

Maantie kulkee, Kalmarin kylän kohdalla, järven itäistärantaa (ktso siv. 25). Saarijärven ja Karstulan välinen mat-kailija voi siis vaihtaa maa- ja vesimatkoja toisiinsa. Kal-marista Saarijärvelle 18 km, Karstulaan saman verran.

Kalmarijärvestä laskee kaunis virta etelään : 1) Roppilankoski, jyrkkä putous. 2) Haapakoski. Koko tämän virranympäristö on kaunista, hyvin viljeltyä. Pihlaisten talo, hyvämajapaikka. — Virta laskee pieneen järveen: Horonalainen.(Tässä katkee Kolkanlahden ja Pylkönmäen maantie. Horon-alaisen rannalla on eräs maantien kievari mistä voi saadahevoskyytiä Karstulaan ja Saarijärvelle).

Horonalaisesta laskee Lehtolan koski. Koko seutu onhyvin asuttua, taloja viljelyksineen näemme kahden puolen.Tulemme kauniille Vartejärvelle, joka on vanhan virstanpituinen kapea järvi, erittäin luonnonihana. Korkeat, juh-lalliset rannat ovat hyvin asutut ja viljellyt.

Järven alapuolella on Muittarin koski, (josta pääseehuokeasti veneellä alas, niinkuin yllämainituistakin paitsiRoppilan koskesta). Sopii poiketa Basilius Muittarin ja Ar-volan taloihin. Kosken varrella on myös kauppapuoti.Maantie, joka yhdistää Kolkanlahden ja Myllymäen maan-tien, katkee tässä.

Tulemme Mahlun järvelle. Edelliseltä koskelta seuraa-valle, Mahlun järveä, on 5 km. Järven rannat ovat jylhänkauniit: kiviset ja korkeat.

Siitä laskee Taipaleen eli Riekon koski, kaunis koski,jonne Saarijärven kirkolta voi tehdä hupaisen matkan. Rie-kon ja Taipaleen taloissa saa hyvän kortteerin ja ruuan.Ne ovat aivan kosken rannalla. Koski laskee Saarijärveen.

32 KESKI-SUOMI.

Saarijärvi on kaunis ja lahdekas järvi, vaikka ei erit-täin suuri. Se on saarekas, rannat ovat usein korkeatja kasvavat enimmäkseen uljasta mäntymetsää. Se on syn-kän juhlallinen salojärvi ja näkyy etäälle, korkeille harjan-teille ja mäille joita on runsaasti pitäjässä. Sen luonto eiole niin viehkeää kuin Saimaan, vaan suurenmoisempaa,vaikuttavampaa; samalla sen rannat vaik'eivät olekaan niinpehmeitä kuin Saimaan, eroavat suuresti esim. Päijänteenrannoista.

Saarijärvi laskee etelään Roikolan Ylä- ja Alakoskenkautta; molemmista voi hyvin kulkea veneellä. Tämänkosken rannalla ovat Leuhun talot, joissa matkailija voisaada majapaikan. Koski jatkuu 1 kilometrin pituisenajokena, kunnes saavumme Leuhun koskelle, josta ainoastaantottunut, rohkea laskija voi onnellisesti päästä alas. Puolikilometriä alempana on Saunakoski, josta myös pääsee ve-neellä, sen alapuolella taas Heinahonkoski, josta myös on las-kettu. Purkuu pieneen kilom. pituiseen Kallinjärveen. Senrannalla on siisti Huipparin torppa (asunto ja ruokaa).Virtaa jatkuu 1 km, kunnes tulemme sinne, missä virta kat-kaisee Saarijärven maantien (ktso siv. 24). Täällä on Tar-vaalan maanviljelysopisto. (Tarvaalan koskessa on uoma,n. s. ränni, mistä voi laskea veneellä. Virta laskee suureenkauniisen Summasjärveen. Seuraavalle laskupaikalle Summas-koskelle, jonka kautta Summasjärvi purkaa vetensä etelään,on 7½ km matka. Kosken suun ulkopuolella on suuriLamposaari, joka on kaunis, lehtoisa ja osaksi viljelty. Jänis-jahdin luvattu maa. Summaskoskessa on uittokanava, jotamyöten pääsee veneellä. Koski on lohirikas. Jatkuu 2 kmpituisena, ihanana virtana ja laskee kauniiseen, kapeaanKiimasjärveen, jonka rannat ovat korkeat ja kasvavat lehto-metsää sekä ovat osaksi asuttuja.

Kiimasjärveen laskee pohjoispuolelta Pyhäjärvi Paran-tolan kosken kautta, katkaisten Laukaan—Saarijärven maan-tien noin 15 km matkalla Saarijärven kirkolta (ktso s. 40).Saarijärven—Laukaan väliä matkustava voi tässä vaihtaamaa- ja vesimatkoja. Samoin voi Laukaalta Viitasaarelle