Hyvinvoiva, turvallinen ja ympäristöystävällinen talli

Hyvinvoiva, turvallinen ja ympäristöystävällinen talli

- opas vastuulliseen tallitoimintaan

Pesonen, I., Virtanen, H. & Jansson, H. (toim.)

ISBN: 978-952-5267-15-0 (painettu)ISBN: 978-952-5267-16-7 (verkkojulkaisu)

Toimittanut: Inkeri Pesonen, MTTHanna Virtanen, MTTHelena Jansson, MTT

Kirjoittajat: Inkeri Pesonen, MTTHanna Virtanen, MTTHelena Jansson, MTTSeppo Hyyppä, MTTSusanna Särkijärvi, MTTHåkan Jansson, MTTAaro Närvänen, MTTHeli Takamaa, MTTElina Vehmasto, MTTHilkka Vihinen, MTTMarja-Liisa Vieraankivi, MTTHeidi Karjalainen, Suomen Hippos ry.Kielo Kivilohkare, Suomen Ratsastajainliitto ry.Charlotta Rosenberg, TapiolaMenna Rantala, Agropolis OyJohanna Tanhuanpää, Agropolis Oy

Valokuvat: Ypäjän Hevosopiston arkisto / Kaisa Kähö, Marko Kullanen, Kirsti Piminäinen. Helena Jansson, Aaro Närvänen, Susanna Särkijärvi, Hanna Virtanen, Menna Rantala, Johanna Tanhuanpää

Piirrokset: Salla Yrjölä, Aaro Närvänen, Juha-Pekka Virtanen

Taitto: SS-Taitto Sirkku Stork Tmi

EquineLife-logo: Ritva Pesonen

Copyright: Tekijät ja julkaisija

Julkaisija ja kustantaja: Agropolis Oy, Humppilantie 9 A, 31600 Jokioinen

Painopaikka: Painotalo Auranen Oy, Forssa 2008

Tämä julkaisu on toteutettu osana EquineLife-hanketta hankekumppaneiden ja lounaishämäläisten kuntien sekä Euroopan Unionin LIFE Ympäristö –rahoituksella. Julkaisija ja tekijät sekä heidän taustaorganisaationsa eivät vastaa mahdollisista virheistä tai puutteista tässä julkaisussa eivätkä niiden julkaisun käyttäjälle mahdollisesti aiheuttamista välittömistä tai välillisistä vahingoista.

5

LUKIJALLE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

1. JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

2 YMPÄRISTÖJÄRJESTELMÄT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11NÄIN ALOITAT JÄRJESTELMÄN RAKENTAMISEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

OPPAAN RAKENNE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

3 HYVINVOIVA HEVONEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16LAINSAADÄNTÖ JA MUUT SÄÄDÖKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .17

TALLIOLOT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .17

Ilmanvaihto, melu ja valaistus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .19

Syöntiasento . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .21

HOITO JA RUOKINTA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .21

TERVEYDENHUOLTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22

Lääkeainekirjanpito . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .23

Hevosen rekisteröinti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .24

Hevosen kuljettaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .25

Eläinkuljetusten lainsäädäntö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .25

Kaupalliset kuljetukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .25

Hevoskuljetusautot ja trailerit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .26

HEVOSEN KUOLEMA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .27

Hevosen lopettaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .27

Hevosen vieminen teuraaksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .28

4 EKOLOGINEN TALLI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37LAINSÄÄDÄNTÖ JA MUUT SÄÄDÖKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .38

LANTAHUOLTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .38

Lannan varastointi ja käsittely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .41

Pihattojen kuivikepohjat lantavarastona . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .43

Tallit ilman lantalaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .44

Lannan luovutus ja myynti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .44

Lannan kompostointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .46

Lannan levitys omalle pellolle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .47

6

TARHAT JA LAITUMET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .47

Tarhat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .48

Tarhavesien puhdistus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .50

Tarhojen sääsuojat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .54

Laitumet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .54

Laitumien ja tarhojen aidat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .56

Laitumen sääsuoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .56

TALLIN MATERIAALI- JA ENERGIAVIRRAT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .58

Materiaaleihin sitoutuva ympäristövaikutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .59

Rehut ja kuivikkeet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .59

Vesi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .59

Jätevedet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .59

Siivous- ja muut kunnossapitoaineet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .60

Energiankulutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .60

SIISTEYS JA JÄTEHUOLTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .61

Tallilla syntyvät jätteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .61

KUOLLEEN HEVOSEN HÄVITTÄMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .63

5 TURVALLINEN TALLI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70LAINSÄÄDÄNTÖ JA MUUT SÄÄDÖKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .71

HEVONEN TALLISSA JA TALLIYMPÄRISTÖ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .74

Tallitilat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .74

Varusteet ja muut tarvikkeet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .75

Piha-alueet, tarhat ja suorituspaikat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .76

PALOTURVALLISUUS JA PELASTAUTUMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .76

Tallien osastointi ja poistumistiet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .77

Henkilökunnan kouluttaminen ja ensiapuvalmius . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .77

Alkusammuttimet ja hälytysjärjestelmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .77

Toimiminen hätätilanteissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .78

Pelastussuunnitelma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .79

Turvallisuusasiakirja ja -suunnitelma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .80

7

TYÖNANTAJA, HENKILÖKUNTA JA ASIAKKAAT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .80

Työnantajan oikeudet ja velvollisuudet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .80

Työntekijän oikeudet ja velvollisuudet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .82

Työnantajan ja työntekijöiden välinen yhteistoiminta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .83

Tallin työolot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .84

Opiskelijat, oppisopimus, vapaaehtoistyö ja nuoret työntekijät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .85

Työhyvinvointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .85

Ratsastuspalveluita ja täyshoitopaikkoja tuottavat tallit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .86

Asiakkaat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .86

HEVONEN LIIKENTEESSÄ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .86

Tiellä ja kevyenliikenteenväylillä kulkeva hevonen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .87

Jokamiehenoikeus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .88

Hevosten kuljettaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .89

6 HEVOSALAN TOIMIJOIDEN VUOROVAIKUTUS JA YHTEISTYÖ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96LAINSÄÄDÄNTÖ JA MUUT SÄÄDÖKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .97

ERILAISIA YHTEISTYÖMUOTOJA HEVOSTALOUDESSA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .97

Verkostojen ja yhteistyön edellytyksiä ja etuja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .99

Yhteistyön haasteita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .100

KONFLIKTITILANTEIDEN PURKAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .101

7 JÄRJESTELMÄN TOTEUTTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103SEURANTA JA ARVIOINTI SEKÄ JATKUVA PARANTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .106

YMPÄRISTÖJÄRJESTELMÄN HYÖDYT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .107

LOPUKSI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .107

LIITTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110

8

Kasvava hevosala on yhteiskunnallisesti hy-vin merkittävä. Se edustaa uutta, vahvas-ti palvelujen tarjontaan perustuvaa yrittä-

jyyttä ja lisäksi se tuo erityisesti maaseutualueidentalouteen markkinaperusteista, korkean lisäarvontuloa. Se monipuolistaa maaseudulla toimivienikä- ja sukupuolirakennetta, sillä hevosharrasta-jissa on paljon nuoria, ja yrittäjät ovat muihinmaaseutuelinkeinoihin verrattuna useamminnaisia. Lisäksi hevostalous liittyy usein kaupunginja maaseudun vuorovaikutukseen monissa erimuodoissa.

Hevostalouden kasvu näkyy maisemassa javaikuttaa maankäyttöön. Nämä ovat yhteiskun-nallisesti merkittäviä kysymyksiä, joiden ratkai-sut vaativat hevosalan omaa kykyä välittää tarpei-taan ja näkemyksiään yhteiseen päätöksente-koon. Myös päätöksentekijöiltä vaaditaan ny-kyistä enemmän paneutumista tämän merkittä-vän elinkeinon sisältöön ja ominaisuuksiin. He-vosalan erityistarpeet tulisikin ottaa paremminhuomioon kaikilla viranomaistasoilla aina EU-ta-solle asti. Hevosalan vaikutus on jo nyt tietyilläalueilla niin suuri, että se vaatii erityisiä pelisään-töjä.

Vuoden 2003 alussa istuimme tutkijaryh-män kanssa alas pohtimaan hevostalouden haas-teita. Alalla oli alkanut uusi nousu. Keskustelus-sa esille nousivat vahvasti ympäristöasiat ja niidenkehittäminen kasvavassa hevostaloudessa. Malliahankkeeseen haettiin yritysmaailmasta ja siitä, mi-ten siellä ympäristöasioita on kehitetty. Ympäris-töjärjestelmiä on sovellettu suomalaisissa yrityk-sissä 1990-luvulta lähtien. Järjestelmän avulla yri-

Lukijalle

tykset ovat vähentäneet paitsi ympäristökuormi-tuksia, myös kustannuksia. Nyt, kuntien tehdes-sä paniikkiratkaisuja hevostallien ja jaloittelutar-hojen sijoittamisen suhteen ja lannan loppusijoi-tusongelmien kärjistyttyä, voimme todeta hank-keemme ja oppaamme olevan ajankohtaisempiakuin osasimme kuvitellakaan.

Työ on kuitenkin vasta alkanut. On hevos-alan oma tehtävä hoitaa asiansa siten, että sehuomioidaan yhteiskunnallisesti vakavasti otet-tavana, nykyaikaisena, turvallisena ja ympäristö-imagoltaan erinomaisena suomalaisena liiketoi-mintana ja maaseutuyrittäjyytenä. Toivomme, et-tä tämä opas voi osaltaan tukea tämän tavoitteensaavuttamista.

Haluamme kiittää kaikkia EquineLife – toimin-tamalli ekologisesti ja eettisesti kestävälle hevosurheilulle-hankkeeseen osallistuneita kumppaneita, oh-jausryhmän jäseniä sekä ennakkoluulottomiapilottikohteita. Euroopan Komissio on huomat-tavalla rahoituksellaan mahdollistanut kokohankkeen toteutuksen. Hevosalan keskusjärjes-töt, Suomen Hippos ry ja Suomen Ratsastajain-liitto ry ovat tukeneet työtämme sen kaikissa vai-heissa. MTT Hevostalous sekä Hevosopisto Oy ovatEMAS- rekisteröidyillä ympäristöjärjestelmilläänsaavuttaneet merkittävän etapin eurooppalaisenhevostalouden ympäristönhoidossa. Sirpa Kurpankokemus ja laajakatseinen näkökulma oli erityi-sesti hankkeen valmistelutyössä ensiarvoisen tär-keä. Lisäksi kiitämme Kirsti Piminäistä oppaankommentoinnista ja Kaisa Kähöä valokuvien lai-naamisesta.

Jokioisissa 15. huhtikuuta 2008

Tekijät

1 Johdanto

Hevosala on voimakkaasti kasvava elinkei-no. Talleja on jo yli 15 000, joista neljän-nes eli lähes 4 000 toimii yritysmäisesti.

Päätoimisia hevosmaatiloja Suomessa on noin2 000. Hevosten työllistäväksi vaikutukseksi arvioi-daan, että 8-10 hevosta luo yhden työpaikan. He-vosala on yksi niistä maaseudun elinkeinoista, jol-la on selvät kasvunäkymät ja joka perustuu mark-kinoiden, ei tukien varaan.

Kasvun myötä myös hevosalan haasteet ovatlisääntyneet. Jokaiselta uudelta yrittäjältä edelly-tetään varsin monipuolista käytännön perustie-toa hevosen pidosta. Hevoselle tulee varata riit-tävästi talli- ja tarhatilaa, sillä tällä on välitön vai-kutus paitsi hevosen hyvinvointiin myös hevos-ten ja ihmisten turvallisuuteen sekä ympäröiväänluontoon. Käytettävissä olevan maa-alan on ol-tava kooltaan riittävä ja hyvin hoidettu, jotta pai-kalliselta ympäristökuormitukselta ja vesistöjä re-hevöittäviltä päästöiltä voidaan välttyä. Hevosen-pitäjällä tulee myös olla ajantasainen tieto laeis-ta ja säädöksistä, ja henkilökunta on koulutetta-

va niin hyvin, ettei kukaan erehdy toimimaanmääräysten vastaisesti. Toisaalta hevostaloudenkasvu luo myös uusia haasteita naapurisuhteilleja vuorovaikutustaitoja tarvitaan.

Tämän kirjan tavoitteena on rohkaista tallin-pitäjiä tarkastelemaan systemaattisesti toimin-tansa ympäristö-, turvallisuus- ja hyvinvointi-asioita sekä pohtimaan yhteistyön ja vuorovai-kutuksen mahdollisuuksia. Oppaaseen on koot-tu keskeinen hevostalleja koskeva lainsäädäntökyseisten teemojen osalta sekä suosituksia näi-den osa-alueiden kehittämiseksi. Jokaisen luvunlopussa on lista kysymyksiä, jotka läpikäydessääntallinpitäjä voi tarkistaa oman toimintansa ny-kytilanteen lainsäädännön noudattamisessa.Kirjan lopussa tuodaan esille käytännön esi-merkkien kautta, miten toimintaa on mahdol-lista kehittää. Työkaluna asioiden kehittämises-sä käytetään EMAS- (Eco-Management and Au-dit Scheme) ympäristöjärjestelmää, jonka tavoit-teena on niin pienten kuin suurtenkin yritystenympäristöasioiden jatkuva kehittäminen.

10

2 Ympäristöjärjestelmät

Inkeri PesonenHanna Virtanen

YMPÄRISTÖJÄRJESTELMÄT

Yritysten toimintojen kehittäminen vaatiijatkuvaa, säännöllistä tarkastelua. Tämäkoskee myös hevosyrityksiä. Tallissa työs-

kentelevä henkilö ei ehkä päivittäisten rutiinienja kiireen yhteydessä kiinnitä huomiota asioihin,jotka ovat esimerkiksi paloturvallisuudelle taihenkilökohtaiselle turvallisuudelle olennaisia.Tästä syystä tallilla olisi hyvä tunnistaa omat toi-minnot tarkasti ja arvioida lisäksi mitä riskejä, he-vosten hyvinvointitekijöitä ja ympäristövaikutuk-sia näihin toimintoihin liittyy. Vain näin voidaantoiminnan laatua parantaa. Näitä asioita tarkas-tellaan tulevissa luvuissa.

Kehittämiseen voidaan käyttää ympäristöjär-jestelmien lähestymistapaa. Ympäristöjärjestel-män avulla organisaatio voi vähentää yrityksenympäristövaikutuksia tarkastelemalla omia toi-mintojaan systemaattisesti. Tämä tapahtuu viideneri vaiheen kautta, jotka on esitetty Kuvassa 1. Toi-miva järjestelmä auttaa yritystä ottamaan kaikki

ympäristöön liittyvät asiat huomioon jokapäiväi-sessä toiminnassa.

Laatu- ja ympäristöjärjestelmien keskeinenidea on jatkuvan parantamisen periaate. Kun so-vitut tavoitteet on saavutettu, nousevat esilleuudet kehittämistarpeet, joita ryhdytään vuorol-laan toteuttamaan. Kyse on siis jatkuvan paran-tamisen kehästä, jossa samojen kysymysten ääreenpalataan aina uudelleen, ja uusia tavoitteita ase-tetaan jatkuvasti.

Ympäristöjärjestelmiä on sovellettu koti-eläintaloudessa vielä varsin vähän, ja siksi aihees-ta on saatavilla niukasti tietoa ja tutkimustulok-sia. Kansainvälisesti katsoen edelläkävijämaa onAustralia, jossa on toteutettu useita ympäristö-hankkeita esimerkiksi lammas- ja hevostaloudes-sa. Australialaiseen tutkimushankkeeseen osallis-tuneista talliyrittäjistä yli 80 prosenttia oli sitä miel-tä, että ympäristöjärjestelmän soveltamisella olisaavutettu merkittäviä parannuksia hevostiloilla.

12

Kuva 1. Järjestelmän viisi vaihetta – työkalu jatkuvaan parantamiseen.

PARANNA!

Selvitetään yrityksentuoteisiin ja toimintaanliittyvät ympäristöasiat

1. Nykytilan analyysi

Mietitään, miten keskeisimpiinympäristöasioihin voisi vaikuttaa

2. Ympäristöpäämäärät, -tavoitteet ja politiikka

Seurataan tavoitteidentoteutumista ja tehdäänmuutoksia seurannanperusteella

5. Arviointi

Laaditaan suunnitelma(keinot ja aikataulut),miten päämääriin päästään

3. Ympäristöohjelma

Rakennetaan ympäristötavoitteiden ja aika-taulutuksen ympärille niitä tukevat prosessitja ohjeet (vastuut, dokumentointi, koulutus, tiedottaminen, toimintaohjeet jne.)

4. Ympäristöjärjestelmä

Kuten australialaistutkimuksessa, myös Equine-Life- hankkeessa havaittiin, että ympäristöasioi-den- ja järjestelmän osalta kaivataan selkeitä oh-jeita ja helposti saatavilla olevaa tietoa. Toisaaltatallinpitäjältä itseltä vaaditaan suurta kiinnostus-ta oman toiminnan kehittämiseen.

NÄIN ALOITAT JÄRJESTELMÄN RAKENTAMISEN

Ympäristö-, turvallisuus- ja hyvinvointiasioitaon mahdollista kehittää vasta kun niiden nyky-tila tiedetään. Siksi ensimmäiseksi on selvitettävä,miten näitä asioita hoidetaan tällä hetkellä ja mil-laisia ympäristövaikutuksia yrityksen toiminnas-ta syntyy. Järjestelmän rakentaminen aloitetaanselvittämällä asioiden nykytila seuraavien asioidenosalta:

� Ulkoisten tahojen asettamat vaatimukset(ts. lainsäädäntö, määräykset, sopimukset)

� Nykyiset ympäristö-, turvallisuus- ja hyvin-vointikäytännöt

� Aikaisemmat vaara- ja onnettomuustilanteet� Tallin omat, keskeiset ympäristö-, turvalli-

suus- ja hyvinvointinäkökohdat

Koko järjestelmäajattelu perustuu siihen, että or-ganisaatio sitoutuu noudattamaan lainsäädäntöäja kehittämään toimintaansa lainsäädännön esit-tämiä vaatimuksia pidemmälle. Tämä toiminta-prosessi herättää luottamusta asiakkaissa ja muis-sa sidosryhmissä sekä lisää samalla avoimuutta. Li-säksi se tuo varmuutta yrityksen toimintaan esi-merkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa tallin toimin-nalle asetetaan uusia vaatimuksia, tai tallin toimin-taedellytykset jopa kokonaan kyseenalaistetaan.Jokaisen talliyrittäjän on myös tärkeä seuratalainmuutoksia säännöllisesti, esimerkiksi hevos-alan eri tahojen www-sivujen kautta. Näin talli-yrittäjä pystyy ennakoimaan lainsäätäjän vaati-muksia.

OPPAAN RAKENNE

Keskeiset tallitoiminnan ympäristö-, turvalli-suus- ja hyvinvointinäkökohdat sekä niitä koske-va lainsäädäntö ja määräykset on koottu oppaanlukuihin 3, 4 ja 5 sekä tekstin että kysymyspatte-ristojen muotoon. Luvussa 6 tuodaan esille hevos-toimijoiden vuorovaikutukseen ja yhteistyöhönliittyviä näkökohtia. Jokaisesta teemasta on tuo-tu esiin suositukset toiminnan kehittämiseksi. Ky-symyspatteristot toimivat itsearvioinnin kehikko-


13

Ympäristöasioiden hallintajärjestelmät

EMAS (the Eco-Management and AuditScheme) on erilaisille organisaatioilletarkoitettu vapaaehtoinen ympäristö-järjestelmä. EMAS -järjestelmä koos-tuu kansainvälisen ISO 14001 -ympä-ristöjärjestelmästandardin mukaises-ta ympäristöjärjestelmästä sekä ym-päristöraportista eli EMAS -selon-teosta. EMAS -järjestelmä perustuuEU:n asetukseen ja sitä toteutetaan ai-noastaan Euroopassa.

ISO 14001 -ympäristöjärjestelmästandardion yksi kansainvälisen standardisoi-misjärjestö ISOn (International Orga-nization for Standardization) ympä-ristöasioita käsittelevistä standardeis-ta. ISO 14000 -standardisarjassa on li-säksi mm. ympäristöauditointeja,elinkaariarviointeja ja erilaisia ym-päristömerkintöjä käsitteleviä stan-dardeja. ISO 14001 -standardin mukai-nen ympäristöjärjestelmä on myösosa EU:n asetukseen perustuvaaEMAS -järjestelmää.


na, jonka avulla tallinpitäjän on helppo tarkistaaoman toimintansa nykytila. Kysymysten perässäon merkintä siitä, onko kyse lainsäädännön vaa-timuksista vai suosituksista. Suositukset on ero-teltu lainsäädännön suosituksiin (esimerkiksiMMM:n ohjeet) sekä yleisiin suosituksiin (kutenyleinen käytäntö tietyissä tilanteissa tai ympäris-töjärjestelmän mukaiset ohjeet). Kysymykset onasetettu siten, että niihin voidaan vastata kolmel-la eri vaihtoehdolla: kyllä / ei / ei koske talliani. Ei-vas-taus tarkoittaa vaatimusten tai suositusten alitta-mista.

Kysymyspatteristoihin vastattaessa on syytämuistaa lakien tietynasteinen sovellettavuus se-kä niitä täydentävät eri viranomaisten asettamatvaatimukset. Esimerkiksi jokaisella kunnalla on

14

omat jätehuolto-, rakentamis- ja ympäristön-suojelumääräykset.

Kirjan luvut 3, 4, 5 ja 6 tuovat esiin keskeistäinformaatiota tallin hyvinvointi-, turvallisuus-,ympäristö- ja vuorovaikutusasioista sekä toimivatapuna nykytila- arvioinnissa. Lukujen 7 ja 8 avul-la lukija voi arvioida, miten toimintaa on mahdol-lista kehittää eteenpäin. Järjestelmäajattelun kes-keinen idea, jatkuva parantaminen, tuodaanmyös näissä luvuissa esille.

Tallinpitäjää koskevat monenlaiset säädök-set ja vaatimukset. Nämä vaatimukset eivät vält-tämättä ole yksinkertaisesti toteutettavia tai edeshelposti ymmärrettäviä. Siksi seuraavien lukujenläpikäynti vaatii keskittymistä sekä runsaasti ai-kaa.

Kysymys Kyllä Ei Ei koske Huomioitavaatalliani

Onko hevosten tilan sisäkorkeus vähintään säkäkorkeuskerrottuna luvulla 1,5 ja kuitenkin vähintään 2,2 m? �

Onko tallin oviaukko vähintään 1,5 m leveä? �

Onko tallissanne pesupaikka? �

Taulukko 1. Esimerkki kysymyslistasta.

Kuva 2. EquineLife-hankkeessa Ypäjän Hevosopistolle rakennetun pihaton ulkoilutarhassa on kuivitettu vessa-alue.

� = lainsäädännön vaatimus � = lainsäädännön suositus � = yleinen suositus


15

Alkuvuodesta 2005 EquineLife- hankkeessa toteutettiin kysely, jolla haluttiin kartoit-taa suomalaisten tallien ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointiasioiden ny-kytilaa. Kysely toteutettiin kirjekyselynä. Kaiken kaikkiaan 177 kappaletta kyselykaa-vakkeita lähetettiin talleille ja hevosharrastajille. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteen-sä 82 kappaletta (vastausprosentti 46).

� Kyselyyn vastanneista talleista 18:lla oli ympäristölupa.

� Talleista kolme sijaitsi pohjavesialueella, ja tämän lisäksi kahdeksan tallia eitiennyt sijaitsiko heidän tallinsa pohjavesialueella. Talleista 49 kpl ilmoitti seu-raavansa ympäristöasioita tallilla, näistä 12 kpl liittyi lantahuoltoon (tarhojensiivous, lantalan huolto). Kahdella tallilla oli ympäristösuunnitelma.

� 75 tallilla syntyy jätettä paperisten rehusäkkien muodossa. Tätä jätejaetta myöspoltetaan useilla talleilla. Kokonaisuudessaan polttaminen on yleinen jät-teenkäsittelymuoto talleilla, peräti 50 tallia ilmoitti polttavansa paperia, pah-via yms. tilallaan.

� Seuraavaksi eniten ilmoitettiin syntyvän muovijätettä, minkä käsittely on-kin Suomessa ongelmallista puuttuvan keräyksen ja käsittelyn vuoksi.Myös muovijätteen polttaminen oli yleistä, 17 tallia ilmoitti polttavansa muo-vijätettä kotona, yleisimmin tynnyrissä pihalla tai lämpökeskuksessa tai muus-sa vastaavassa. Muovijätteen poltto on kuitenkin pääsääntöisesti kiellettyä.

� Kyselyyn vastanneista 12 tallilla oli turvallisuusasiakirja ja vain 9:llä oli pe-lastussuunnitelma, vaikka esimerkiksi Suomen Ratsastajainliitto suositteleeturvallisuusasiakirjan laatimista kaikissa jäsentalleissaan.

� Henkilökunta oli saanut ensiapukoulutusta 45 tallilla. Turvallisuuskoulu-tusta järjestetään 13 tallilla.

� Ensiapuvälineitä ihmisille oli 23 tallilla, hevosille ensiapuvälineitä löytyi lä-hes kaikilta talleilta.

� Yleisin hevosten asuinpaikka oli karsina, joiden koot täyttivät pääsääntöises-ti eläinsuojelulain asettamat suositukset. Kirjallisuuden asettamat suosituk-set karsinoiden koosta toteutuivat 40 % hevosista.

� Hevosten jaloittelutarhat olivat useimmiten hyvin pieniä, niissä ei ollut sään-suojaa ja yleensä hevoset tarhattiin yksin. Lähes kaikilla yksin tarhattavillahevosilla oli kuitenkin mahdollisuus nähdä tarhastaan toisia hevosia. Hevos-ten keskimääräinen ulkoiluaika oli hieman yli 7 tuntia.

3 Hyvinvoiva hevonen

Helena JanssonSusanna SärkijärviHeidi Karjalainen

Seppo HyyppäKielo KivilohkareMenna Rantala

Hevoset ovat sosiaalisia eläimiä, jotka elä-vät laumassa läheisessä yhteydessä toisiin-sa. Hevonen syö usein ja liikkuu luontai-

sesti suurimman osan vuorokaudesta etsien ravin-toa. Lauman jäsenten väliset tunnesiteet ovatvoimakkaat. Arvojärjestys on hierarkkinen, ja mi-tä ahtaammin hevosia pidetään, sitä tärkeämmäk-si arvojärjestys ja sen ylläpitäminen muodostuvat.Aggressiivisia yhteenottoja syntyy ahtaudessaherkemmin. Kun hevosia pidetään ryhmässä,alempiarvoisilla hevosilla pitää olla riittävästi ti-laa väistää ylempiarvoisia turvallisesti.

Hevonen on saaliseläin, mikä on muovannutsekä sen käyttäytymistä, rakennetta sekä aisteja.Hyvä kunto ja motoriset taidot ovat tärkeitä, kos-ka sen pääasiallisin puolustautumiskeino on ol-lut nopea pakeneminen. Hevosen alkuperäinenelinympäristö on aukea ruohoinen aro. Myös ny-kyhevonen tarkkailee ympäristöään valppaasti jaon valmis pakenemaan nopeasti. Hevonen kuu-lee herkästi korkeat ja äkilliset äänet ja näkee pie-netkin liikkeet kaukaa, muttei näe yksityiskohtiakovin hyvin.

Ihminen pystyy huolehtimaan hevosen hy-vinvoinnista vain, jos hän ymmärtää sen luontais-ta käyttäytymistä. Tieto lisää samalla tallin turval-lisuutta: ongelmatilanteita syntyy vähemmän, jariskit vähenevät.

LAINSÄÄDÄNTÖ JAMUUT SÄÄDÖKSET

Hevosten pitoa säätelevät eläinsuojelulaki, eläin-suojeluasetus, eläinkuljetusasetus ja laki eläintenkuljettamisesta. MMM:n päätös (14/EEO/1998),jossa käsitellään yksityiskohtaisesti hevosten pi-toon liittyviä kysymyksiä. Päätöksessä asetetaanyksityiskohtaiset vaatimukset mm. hevosen koh-telusta ja käsittelystä, karsinoiden ja pilttuidenkoosta sekä ulkotarhasta ja laitumista. Päätös si-sältää myös suosituksia, jotka eivät ole sitovia.

Päätös (MMMp 14/EEO/1998) on tullut voi-maan vuosituhannen vaihteessa ja siinä esitetytsäännökset koskevat kaikkia talleja. Poikkeukse-na tästä on vanhoille talleille annettu siirtymäai-ka hoitaa kuntoon eläinsuojan sisäkorkeus, yksit-täiskarsinan ja ryhmässä pidettävien hevosten ti-

lavaatimus. Vuoden 2000 jälkeen käyttöön otet-tujen tai korjattujen tallien on täytettävä päätök-sen ja sen liitteiden kaikki vaatimukset. Vanhojentallien on täytettävä vaatimukset myös siirtymä-säännösten osalta viimeistään 1.1.2014. Yksittäis-ja ryhmäkarsinan sekä pihaton makuuhallin pin-ta-alan on oltava vähintään määräyksissä esitetynminimivaatimuksen mukainen. Myös hevosen pi-topaikan sisäkorkeuden on täytettävä määräystenvaatimukset. Ulkotarhan ja laitumen aitana ei olesaanut käyttää piikkilankaa vuoden 2001 jälkeen.

Eläinten kuljetusta koskevat säädökset uudis-tuivat kokonaan vuoden 2007 alussa. Kuljetustasäätelevät eläinkuljetusasetus (1/2005) ja laki eläin-ten kuljetuksesta (1429/2006). Kuljetuksesta on tu-lossa vielä tarkempi maa- ja metsätalousministe-riön asetus. Hevosten kuljetukseen liittyviä kysy-myksiä selvitetään myös Elintarviketurvallisuus-virasto Eviran sivuille osoitteessa www.evira.fi.

Suomen Hippos ry:n ravikilpailusäännöissä jaSuomen Ratsastajainliitto ry:n ratsastuskilpailu-säännöissä on hevosten hyvinvointiin, kohte-luun ja niillä kilpailemiseen liittyviä säännöksiä.

TALLIOLOT

Hevosen luonnolliset käyttäytymismallit ja fyy-siset tarpeet pitää ottaa huomioon talleissa jamuissa pitopaikoissa. Tallien tilat ja rakenteet tu-lee mitoittaa niin, että hevonen voi toteuttaa käyt-täytymistarpeitaan ja syödä ja juoda luonnollises-sa asennossa.

TilantarveYksi hevosen hyvinvointiin merkittävästi vaikutta-va tekijä on riittävän suuri tila. Pitopaikan kokoonvaikuttavat sekä hevosen fyysinen että sosiaalinentilantarve. Fyysisen tilan hevonen tarvitsee makuul-le menoa, lepäämistä, venyttelyä ja kehon hoitoavarten. Hevosen pitää voida mennä makuulle janousta makuulta vaivattomasti sekä syödä ja juo-da luonnollisessa asennossa. Hevosen fyysistä tilan-tarvetta sekä ruokinta- ja juomalaitteiden sijoitta-mista voidaan arvioida säkäkorkeuden perusteella.

Kansallisen suosituksen mukaan yli 170 cmsäkäkorkeudeltaan olevan hevosen karsinan pin-ta-ala tulisi laskea kaavalla (1,8 x säkäkorkeus)2 ja

HYVINVOIVA HEVONEN

17

Eläinsuojelulaki 247/1996 ja –asetus 396/1996:Laki sisältää eläinten pitopaikkojen, hoidon jakohtelun eläinsuojelulliset vähimmäisvaati-mukset. Lisäksi laissa on eläinsuojelun yleiset pe-riaatteet ja kaikelle eläinten kanssa tapahtuval-le toiminnalle asetettavat vähimmäisvaatimuk-set. Tavoitteena on suojella eläimiä parhaallamahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tus-kalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvääkohtelua. Lisäksi lailla halutaan edistää eläintenterveyden ylläpitämistä sekä ottaa huomiooneläinten fysiologiset ja käyttäytymistarpeet.

Hevosten pidolle asetettavat eläinsuojelu-vaatimukset (MMMp 14/EEO/1998): Päätök-sessä ja sen liitteissä säädetään yksityiskohtaiset,mm. karsinoiden ja pilttuiden kokoa, hevosenkohtelua ja käsittelyä sekä ulkotarhaa ja laidun-ta koskevat vähimmäisvaatimukset. Päätös si-sältää myös suosituksia, jotka eivät ole sitovia.

Asetus tuotantoeläinten suojelua koskevaneurooppalaisen yleissopimuksen voimaan-saattamisesta (458/1992): Yleissopimusta sovel-letaan eläinten pitämiseen, hoitoon, eläinsuo-jiin ja erityisesti eläimiin, joita pidetään nyky-aikaisissa intensiivisissä tuotantojärjestelmissä.

Laki eläinten kuljetuksesta 1429/2006

Pysähdyspaikkoja koskevat yhteisön vaati-mukset ja direktiivin 91/628/ETY liitteessätarkoitetun reittisuunnitelman mukautta-minen Neuvoston asetus (EY) 1255/97, F 3a:1(EY) 1040/2003

Neuvoston asetus (EY) 1/2005 eläinten suo-jelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toi-menpiteiden aikana sekä direktiivien64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY)N:o 1255/97 muuttamisestaVuoden 2007 alussa uudistunut lainsäädäntökoskee kaikkea eläinten kuljettamista. Säädös-ten tarkoituksena on suojella eläviä eläimiä kul-

jetuksessa ja sen yhteydessä vahingoittumiselta jasairastumiselta sekä kaikelta vältettävissä oleval-ta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä. Säädöksiin si-sältyvät eläinten kuljettamista koskevat perus-säännökset kuljetuksen yleisistä edellytyksistä,kuljetusvälineestä, eläinten kuormaamisesta jakuorman purkamisesta sekä lupamenettelyistä.Lisäksi kaupallisen toiminnan yhteydessä tapah-tuvien kuljetusten osalta on olemassa tarkemmatsäännökset muun muassa tavallisempien tuotan-toeläinten kuljettamisesta ja kuljetusvälineidenvaatimuksista.

Asetus eläinten suojelemisesta kansainvälis-ten kuljetusten aikana koskevan eurooppa-laisen yleissopimuksen voimaansaattamises-ta (261/1975): Asetus sisältää eläinten kansainvä-listä kuljetusta koskevia määräyksiä.

Eläinten teurastamiselle asetettavat eläin-suojeluvaatimukset (MMMp 23/EEO/1997):Päätöksessä ja sen liitteissä on säännökset eläinsuo-jeluvaatimuksista, jotka koskevat eläinten teuras-tamista. Säännökset ovat sitovia. Liitteet sisältävätmyös suosituksia, jotka eivät ole sitovia.

Nisäkäs- ja lintulajeihin kuuluvien tuotanto-eläinten lopettamiselle asetettavat eläinsuojelu-vaatimukset (MMMp 18/EEO/1996):Päätös sisältäänisäkäs- ja lintulajeihin kuuluvien tuotantoeläintenlopettamiselle asetetut eläinsuojeluvaatimukset.

Asetus teuraseläinten suojelua koskevan eu-rooppalaisen yleissopimuksen voimaansaat-tamisesta (459/1992): Asetus sisältää teuraseläin-ten suojelemiseen liittyvät yhdenmukaiset mää-räykset niissä EU:n jäsenvaltioissa, jotka ovat so-pimuksen allekirjoittaneet.

Laki eläinten lääkitsemisestä (617/1997): Laintarkoituksena on ehkäistä ja vähentää eläinten lää-kitsemisestä ihmisille, eläimille ja ympäristölle ai-heutuvia haittoja. Lakia sovelletaan lääkkeiden jamuiden eläinten käsittelyssä käytettävien aineiden

Hevosen hyvinvointia koskeva keskeisin lainsäädäntö (muutoksineen):

HYVINVOIVA HEVONEN

18

sekä eläinten lääkitsemisessä käytettävien vä-lineiden käyttöön eläimille

Tuotantoeläinten lääkityksestä pidettäväkirjanpito (MMMa 4/EEO/2005): Asetukses-sa säädetään kuinka tuotantoeläimille annet-tavista lääkityksistä on pidettävä kirjaa.

Hevosten lääkitys Elintarvike- ja terveys-osaston julkaisuja 4/2001, MMM. Julkaisu si-sältää tietoa hevosten lääkitsemisestä sekä he-vosten uudet lääkityssäädökset 1.7.2000 alkaen.

Hevostalouslaki (796/1993): Lakia sovelle-taan hevoseläinten jalostus- ja kilpailutoimin-taan sekä hevosten ja näiden alkioiden ja suku-solujen käsittelyyn, kauppaan, maahantuon-tiin ja vientiin. Laissa säädetään mm. hevostenrekisteröimisestä ja kantakirjaamisesta.

Suomen Ratsastajainliitto ry:n ratsastuskil-pailusäännöt: Sääntöjen yleinen osa sisältääkaikkia ratsastuksen lajeja koskevat yleisetmääräykset. Jokaisella ratsastuksen lajilla on li-säksi omat sääntönsä, joissa määritellään kilpai-luluokat ja kullakin kilpailutasolla vaadittavatasiapaperit ja varusteet. Säännöissä on hevos-ten käsittelyyn, kohteluun ja niillä kilpailemi-seen liittyviä määräyksiä.

Suomen Hippos ry:n ravikilpailusäännöt japoniravikilpailusäännöt 2007: Ravikilpailu-toiminnan säännöissä on hevosten käsittelyynja kohteluun, lääkkeiden käyttöön liittyviäsääntöjä erityisesti kilpailutoiminnassa ja siihenliittyvässä hevosten käsittelyssä.

Suomen Hippos ry:n jalostusohjesäännöt:Suomenhevosen jalostusohjesääntö, vahvistet-tu maa- ja metsätalousministeriössä 9.12.2004.Lämminverisen ravihevosen jalostusohjesään-tö, vahvistettu maa- ja metsätalousministeriös-sä 9.12.2004. Lämminveristen ratsuhevosten, po-nien, islanninhevosten ja vuonohevosten jalos-tusohjesääntö vahvistettu maa- ja metsäta-lousministeriössä 1.1.2003

varsomiskarsinan kaavalla (2 x säkäkorkeus)2.Kansainvälinen suositus on, että karsinan pinta-ala laskettaisiin kaavalla (2 x säkäkorkeus)2 javarsomiskarsinan pinta-ala kaavalla (2,5 x säkäkor-keus)2. Karsinan lyhimmän sivun pituus pitäisi ol-la vähintään 1,5 x säkäkorkeus.

Hevosella pitäisi olla myös mahdollisuuskanssakäymiseen toisten hevosten kanssa ja tapah-tumien seuraamiseen ympäristössään. Tämä tar-koittaa mm. sitä, että hevosilla ja myös poneillatulee olla näköyhteys tallin muihin tiloihin eli etu-seinä ei saa olla liian korkea.

Sosiaalinen tila (yksilöetäisyys) on lyhin etäi-syys, jonka hevonen haluaa säilyttää muihin he-vosiin. Tarvittavaan tilaan vaikuttavat hevosen ikäja yksilölliset erot. Koska hevoset määrittävätasemansa aistiensa välittämien viestien perus-teella, niiden sosiaalinen tila mitataan päästä mi-hin tahansa naapurihevosen kehon osaan.

Hevosten kesken saattaa syntyä enemmänvaarallista aggressiivista käyttäytymistä, jos nejoutuvat olemaan liian lähellä toisiaan. Hevonen,joka on yhtä hevosenmittaa lähempänä toista (n.2 m), saattaa joutua fyysiseen yhteenottoon toi-sen kanssa. Ryhmässä alempiarvoisella on aina ol-tava tarpeeksi tilaa väistää ylempiarvoisen hyök-käävää käytöstä. Mikäli tilaa on liian vähän, saat-taa alempiarvoinen hevonen kärsiä pelkostressis-tä. Sillä saattaa myös olla vaikeuksia päästä ruo-kintapaikoille, jolloin se voi kärsiä ruoan ja vedenpuutteesta. Tanskalaisissa hevosenpidon mää-räyksissä säädetään, että hevosen tarhan vähim-mäiskoko on 800 m2 ja siellä saa kerrallaan pitääenintään neljää hevosta. Tarhan lyhimmän sivunpitää olla vähintään 20 m.

Ilmanvaihto, melu ja valaistusTärkeä yksityiskohta tallissa hevosen hyvinvoin-nille ja viihtyvyydelle on ilman laatu, johon vai-kuttavat ilmanvaihdon tehokkuus sekä tallinterveet rakenteet. Homeet rakenteissa ovat riskihevosten ja hoitajien terveydelle. Hevosten jätök-set tulisi myös siivota pois karsinasta mahdollisim-man usein, jotta lantakaasujen määrää ilmassa vä-henisi. Ilman laatuun vaikuttaa myös kuivike.Yleisimmät kuivikemateriaalit ovat kutterinlas-tu, sahanpuru, turve ja olki. Näistä turpeella onylivertainen virtsan, ravinteiden ja ammoniakin

HYVINVOIVA HEVONEN

19

sitomiskyky. Kuivikkeita tulee käyttää karsinas-sa niin paljon, että hevosella on kuiva, pehmeä jalämmin makuualusta. Riittävä määrä kuivikettaestää hevosta liukastumasta sen noustessa ylös ma-kuulta. Lisää tietoa kuivikkeista on luvussa 4.

Tallin lämpötila talviaikaan on sopivaa pitää

2 – 8 °C, eikä se saisi kesälläkään nousta yli 25 °C.Hevosen jätöksistä alkaa erittyä ammoniakkiatalli-ilmaan lämpötilan noustessa yli viiden asteenja lisääntyy voimakkaasti lämpötilan noustessa ylikymmenen asteen. Kosteus ja veto lisäävät kyl-män tunnetta. Optimikosteus tallissa on 50-65 %.

20

Hevosen Eläinsuojelumääräykset Kansainvälinen suositussäkäkorkeus MMMp 14/EEO1997

(cm) Yksittäiskarsina Varsomiskarsina Yksittäiskarsina Varsomiskarsinaminimi m2 suositus m2 suositus m2 m2 m2

125 5 6,5 6,3 9,8135 6 7,5 7,3 11,4145 7 8,5 8,4 13,1150 8 10,0 9,0 14,1160 8 10,0 10,2 16,0161 9 11,0 10,4 16,2170 9 11,0 11,6 18,1171 9 9,4 11,7 11,7 18,3180 9 10,5 13,0 13,0 20,3

Taulukko 2. Karsinoiden pinta-alojen kansalliset eläinsuojelumääräykset- ja suositukset sekä kansainväliset suositukset.

Kuva 3. Siisti ja väljä tallinkäytävä. Jos karsinan ovissa on loimitelineet, tulee varmistaa, etteivät hevoset yletä niihin. Hevonen voi työntää leukansa telineen ja oven väliin ja vahingoittaa itseään.

HYVINVOIVA HEVONEN

SyöntiasentoLuonnossa hevonen syö pääasiallisesti maasta,toisen etujalan ollessa lähellä turpaa. Hevosen tu-lee esimerkiksi ulottua syömään ruokintapöydäl-tä vaivattomasti. Ruokinta- ja juomalaitteita ei saasijoittaa hevosen kokoon nähden liian korkealle.Pitää myös muistaa, että hevonen syö mielelläänsamaan aikaan lajitoveriensa kanssa.

Hevosen pitäisi voida syödä alustalta, joka onkorkeudeltaan korkeintaan 0,5-0,6 x säkäkor-keus. Pihatoissa hevosten alusta saattaa nousta kui-vikepohjan kasvaessa. Myös silloin hevosen pitäävoida syödä tasaiselta alustalta.

HOITO JA RUOKINTA

Päivittäisellä hoidolla pyritään tyydyttämään he-vosen fyysiset ja psyykkiset tarpeet. Hevoselle pi-tää taata ravintoa ja vettä sen tarvetta vastaavas-ti. Lisäksi sillä pitää olla mahdollisuus liikkumi-seen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, lepäämiseenja kehonsa hoitoon. Hevosella on myös oltava riit-tävä suoja sääoloja vastaan. Ihmisen velvollisuuson huolehtia hevosen, tallin ja sen ympäristön hy-gieniasta ja turvallisuudesta.

Hevosen syöntikäyttäytymiseen kuuluu, et-tä se kuluttaa rehua pieniä määriä useita kertoja

päivässä. Laitumella ollessaan hevonen käyttääruoanhankintaan suuren osan vuorokaudesta,keskimäärin 17 tuntia. Hevosen ruoansulatus onsopeutunut laidunnukseen: sen mahalaukku onpieni ja mahahappojen tuotanto jatkuvaa. Hevo-sen luontainen ruoanhankinta eli laidunnus onmyös tarkoittanut runsasta, rauhallista liikuntaa

21

Kuva 4. Hevosen luonnollinen syöntiasento. Hevonen syö mielellään yhdessä lajitoveriensa kanssa.

Kuva 5. Ruokintakaukalon tulisi olla sellaisella korkeudel-la, että hevosen on helppo syödä luonnollisessa asennossa,jolloin nieleminen on helppoa. Samalla hevosen syödessä pääalhaalla ylemmät hengitystiet puhdistuvat valumalla sie-rainten kautta (vrt. kuva 6).

HYVINVOIVA HEVONEN

päivän mittaan. Rehua etsiessään hevoset ovat kul-keneet huomattavia matkoja: tämä liikkumisenhalu on hevosessa jäljellä, vaikka ruoan saanti eisitä enää vaatisikaan.

Tallissa voidaan harvoin toteuttaa hevoselleluontaista ruokintamallia, jossa esimerkiksi kar-kearehujen saanti olisi vapaata. Ruokintakertojapitää olla useita ja niiden tulee jakautua koko vuo-rokauden ajalle. Karkearehuja hevosen pitää saa-da runsaasti. Liian harvat ruokintakerrat ja vähäi-nen karkearehujen määrä altistavat hevosenmuun muassa mahahaavalle. Hevosen ruoansu-latus pystyy käsittelemään parhaiten korsirehua,mutta kyky hajottaa tärkkelystä (viljaa) on rajoit-tunut. Hevosen luonnollisin rehu on tuore ruo-ho. Koostumukseltaan se sopii hevoselle parhai-ten: siinä on kohtuullisesti sokereita, kuidunmäärä on lähellä hevosen ruoansulatuksen opti-mia 18 - 20 %, ja kuitu on hyvin sulavaa.

Puhdasta vettä tulisi olla vapaasti saatavilla,myös tarhaolosuhteissa ja talvella, erityisesti sil-loin, kun tarhausajat ovat pitkiä. Kylmissä olosuh-teissa runsas korsirehun syönti tuottaa lämpöä jaauttaa hevosta selviytymään kylmästä. Tällöin he-vosen tulisi myös juoda runsaammin. Hevosetsaattavat vähentää juomistaan, jos vesi on hyvinkylmää tai veden virtaama automaattikuppiin onvähemmän kuin 8 litraa minuutissa.

Nykyhevosen päivärytmi tarkoittaa pahim-millaan vaihtoehtoa täydellisen liikkumatto-muuden ja vaativan urheilusuorituksen välillä.Suurimman osan päivästä saattaa täyttää karsinas-sa seisominen, eikä paljonkaan enempää vaihto-ehtoja anna pienessä tarhassa vietetty paritunti-nen. Loukkaantumisten pelossa joiltakin hevosil-ta evätään kokonaan mahdollisuus vapaaseenliikkumiseen. Vapaan liikkumisen tarpeen tyydyt-tämiseksi hevosen tulisi päästä kohtuullisen ko-koiseen tarhaan päivittäin. Tarhaolosuhteidenpitäisi olla virikkeelliset ja lisäksi tarhan pohjan tu-lisi olla hyvässä kunnossa.

Hevoset muodostavat vahvoja tunnesiteitätoisiinsa, ja kesyhevosella on nähtävissä positiivi-nen vuorovaikutussuhde myös ihmisen kanssa.Laumoissa hevoset säilyttävät koko ajan näköyh-teyden ja liikkuvat paikasta toiseen tiiviinä ryh-mänä. Usein on nähtävissä kaveruksia, jotka py-syttelevät aina yhdessä ja jopa puolustavat toisi-aan. Valitettavan monilla hevosilla on nykymaa-ilmassa varsin rajatut mahdollisuudet tähän so-siaaliseen kanssakäymiseen.

Enemmistö nykyhevosista asuu yksittäiskar-sinoissa, ja suuri osa myös ulkoilee yksinään. He-vosille pitäisi pyrkiä löytämään tarhakaveri jakiinnittämään huomiota hevosten sijoitteluunmyös tallissa. Kun tasapaino on saavutettu, tilan-ne tulisikin säilyttää mahdollisimman muuttu-mattomana.

Hevosten ryhmäkasvatuksen on todettu edis-tävän hyvinvointia. Varsojen ja siitostammojenhoitaminen ryhmässä onkin yleistynyt myösSuomessa. Ennen kuin hoitokäytäntö voi yleistyäpäivittäisessä työssä olevien hevosten kanssa, pi-tää selvittää tarkemmin työturvallisuuteen, hy-vinvointiin ja hoitoon liittyviä kysymyksiä.

TERVEYDENHUOLTO

Hevosen terveyden ylläpitoon kuuluu oleellise-na osana jatkuva tarkkailu. Hevosen hyvinvoin-ti tulee laitumellakin tarkastaa vähintään kerranpäivässä. Sairaan hevosen on saatava hoitoa välit-tömästi.

Hevosen perusterveydenhoitoon kuuluvatsäännölliset loishäädöt, rokotukset sekä kavioiden

22

Kuva 6. Kuvassa hevosen heinähäkki on sijoitettu liian kor-kealle. Heinistä varisevat roskat menevät silmiin ja joutuvathengitysteihin. Hevosen selkä on notkolla.

HYVINVOIVA HEVONEN

ja hampaiden huolto. Kavioiden kunto vaikuttaaoleellisesti hevosen yleistilaan. Kavioiden hoidonlaiminlyönti saattaa johtaa eläimen sairastumi-seen tai ontumiseen. Joidenkin hevosten kavioai-nes ei kestä kengättä kulkemista edes laitumella,ja säännöllistä työtä tekevät hevoset joudutaanpääsääntöisesti kengittämään kavioiden liiallisenkulumisen takia.

Lääkeainekirjanpito Hevosen omistajan tai haltijan on pidettävä kir-jaa kaikista hevoselle annetuista lääkkeistä, myösreseptivapaista valmisteista. Lääkityskirjanpidos-ta on käytävä ilmi hevosen tunnistustiedot, lääk-keen antopäivämäärä, lääkkeen nimi, määrä, teu-rasvaroaika ja myyjän nimi (esimerkiksi eläinlää-käri tai apteekki). Suomen Hippos on julkaissuthevosten lääkityskirjanpidosta vihkosen, muttakirjanpitoa voi tehdä muullakin luotettavalla ta-valla. Eläinlääkärin on pyydettäessä annettava kir-jallinen selvitys hevoselle annetuista lääkkeistä.Eläinlääkäriltä saatujen, lääkitystä koskevien sel-

vitysten ja reseptien tallentaminen riittää kirjan-pidoksi, kunhan niihin lisätään selvitys mahdol-lisesti muista, puuttuvista tiedoista. Hevosenomistajan tai haltijan on ilmoitettava hevosen saa-masta lääkityksestä vastaanottajalle, jos hevo-nen myydään tai muutoin luovutetaan lääkkeenvaroajan kuluessa.

Hevosta koskeva lääkeainekirjanpito on säi-lytettävä vähintään viiden vuoden ajan. Kirjanpi-to on tarvittaessa näytettävä valvontaviranomai-sille, joita ovat mm. Elintarviketurvallisuusviras-to, Lääkelaitos, lääninhallitus ja sen valvontateh-tävään määrätty eläinlääkäri. Suomen Hippoksenvaltuuttamalla edustajalla on oikeus tarkastaa ra-vihevosten lääkkeiden säilytystilat sekä lääkitys-kirjapito.

Lääkkeet ja niiden antovälineet tulee SuomenHippoksen ravikilpailusääntöjen mukaan säilyt-tää lukitussa tilassa. Näin on suositeltavaa toimiamyös muillakin kuin ravitalleilla. Sairasta hevos-ta lääkittäessä tulee olla huolellinen, ettei lääke-aineita päädy muille hevosille tai ympäristöön.

23

Kuva 7. Hevosen kunto tarkastetaan päivittäisten hoitotoimenpiteiden yhteydessä.

HYVINVOIVA HEVONEN

Hevosen rekisteröinti Suomessa syntyneiden ja Suomeen tuotujen he-vosten rekisteriä ylläpitää Suomen Hippos, jokamyöntää Suomessa syntyneille hevosille ja hyväk-syy Suomeen tuotujen hevosten tunnistusasiakir-jat (rekisteritodistus, hevospassi). Tunnistusasia-kirjaa tarvitaan hevosen identifioimiseksi jalostus-toiminnassa, eläinlääkinnässä, kilpailutoiminnas-sa ja rajanylityksissä. Kyseinen asiakirja vaaditaanmyös, jos hevonen teurastetaan elintarvikkeenakäytettäväksi.

Ratsastuskilpailuihin osallistuvien hevostenrekisteröintivaatimuksista vastaa Suomen Ratsas-tajainliitto. Liiton hevoselle myöntämä kilpailu-lupa ei ole tässä yhteydessä tarkoitettu hevosentunnistusasiakirja.

Hevosen tunnistusasiakirjasta säädetään ko-mission päätöksessä 93/623. Päätöstä on muutet-tu lääkitystä koskevien merkintöjen osalta komis-sion päätöksellä 2000/68. EU:n hevoseläinten tun-nistamista ja rekisteröintiä koskeva lainsäädäntöuudistuu. Parhaillaan EY:ssä valmistellaan komis-sion uutta asetusta, jonka tarkoituksena on yh-denmukaistaa ja täsmentää kaikkien hevoseläin-ten tunnistamista koko EU:n alueella. Tarkoituk-

sena on myös varmistaa vain yhden yksilöllisentunnuksen ja passin tai tunnistusasiakirjan anta-minen kullekin hevoselle riippumatta siitä, mis-sä EU:n jäsenvaltiossa hevonen ensi kertaa tun-nistetaan. Hevospassin edellytetään olevan siel-lä, missä hevonenkin on.

Uusi asetus ei muuta jo nyt Suomen Hippok-sen rekisterissä olevien tai sinne rekisteröitävienhevosten tunnistamista tai merkitsemistä. Jalos-tusohje- ja ravikilpailusäännöt määrittelevätedelleen näiden eläinten tunnistamiskäytännöt,ja passin tai tunnistusasiakirjan antanee jatkossa-kin viranomaisen hyväksynnän saanut jalostus-järjestö.

Rekisteröimättömien hevosten kohdalla uu-distus tuo merkittävämpiä muutoksia. Mikäliehdotettu asetus astuu voimaan, Suomessa pysy-västi olevat ja maahan tuotavat hevoset pitää ol-la tunnistettu ja merkitty asetuksen mukaisesti.Asetuksella säädetään jatkossa nykyistä tarkem-min myös hevosten ja niille annettujen lääkitys-ten jäljitettävyydestä.

Lisätietoja hevosten rekisteröinnistä ja kan-takirjausvaatimuksista saa Suomen Hippoksesta.

24

Kuva 8. Hevospassissa on hevosen tunnistamiseen tarvittavat tiedot. Todennäköisesti vuoteen 2010 mennessä kaikilla hevosillaEU:n alueella on oltava tunnistusasiakirja.

HYVINVOIVA HEVONEN

Hevosen kuljettaminenLainsäädännön tarkoituksena on suojella eläviäeläimiä kuljetuksessa ja sen yhteydessä vahingoit-tumiselta sekä kaikelta vältettävissä olevalta kivul-ta, tuskalta ja kärsimykseltä. Ensimmäinen vaa-timus on, että ajoneuvoa on kuljetettava niin va-rovasti, että eläimet eivät vahingoitu.

Hevosen hyvinvoinnista on huolehdittava ko-ko kuljetuksen ajan. Hevoselle on annettava vet-tä, sopivaa ravintoa sekä lepoa riittävän usein ot-taen huomioon ikä, kuljetusväline, -olot ja mat-kan kesto. On suositeltavaa, että autoissa, joissa eiole kameravalvontaa, hevosen kunto tarkistetaanparin tunnin välein. Hevonen tulisi juottaa vähin-tään neljän tunnin välein.

Hevosta ei saa kuljettaa, jos se ei ole matkanedellyttämässä kunnossa. Kuljettaa ei pidä myös-kään tiinettä tammaa, jos on todennäköistä, ettäse saattaa varsoa matkan aikana (kantoajasta ku-lunut vähintään 90 %). Tammaa, joka on hiljak-koin varsonut, ei saa kuljettaa (MMM:n uusisuositus on valmisteilla, edellisessä ohjeessa enin-tään 48 tuntia aikaisemmin). Vastasyntynyt eläinei myöskään ole kuljetuskuntoinen.

Lievästi sairasta tai vahingoittunutta eläintävoidaan kuljettaa tilanteissa, jos kuljetuksesta eiaiheudu sille tarpeetonta kärsimystä ja se kulje-tetaan ainoastaan eläinlääkärin hoidettavaksi tailopetettavaksi. Muutoin kuin lievästi sairaan taivahingoittuneen hevosen kuljetus vaatii ainaeläinlääkärin luvan. Hevosen kyky liikkua ominavuin on yksi merkittävä peruste arvioida kulje-tuskuntoisuutta.

Hevoset on kuljetettava yksin pilttuussa taikarsinassa. Ryhmässä hevosia voidaan kuljettaa,jos ne eivät ole toisilleen vihamielisiä ja niiden ta-kakavioista on poistettu kengät. Ryhmässä kul-jetettavilla hevosilla, kouluttamatonta varsaa lu-kuun ottamatta, on kuljetuksen aikana oltava rii-mu.

Pitkäksi kuljetukseksi katsotaan yli kahdek-san tuntia kestävä ajo. Hevosilla on oltava riittä-västi kuiviketta ja rehua. Jokaisen hevosen luok-se on oltava esteetön pääsy. Sisätilan lämpötilanon pysyttävä 5-30 °C välillä. Sallittu poikkeama on+/- 5°C ulkolämpötilasta riippuen. Ilmanvaihto-järjestelmän on lisäksi oltava sellainen, että sitävoidaan käyttää aina, kun eläimet ovat ajoneuvos-

sa, riippumatta siitä, onko ajoneuvo liikkeessä taiei. Ajoneuvossa on oltava väliseiniä, aitoja taipuomeja, joilla voi rakentaa erillisiä osastoja. Pit-kän kuljetuksen yhteydessä varsojen ja nuortenhevosten on tarvittaessa päästävä makuulle.

Muut, pitkiin kaupallisiin kuljetuksiin liitty-vät vaatimukset koskevat mm. kuljetettavia he-vosia, lepotaukoja ja reittisuunnitelmia. Vaati-mukset löytyvät neuvoston (EY) asetuksesta esi-merkiksi osoitteesta www.evira.fi.

Eläinkuljetusten lainsäädäntöSäädöksiin sisältyvät eläinten kuljettamista kos-kevat perussäännökset kuljetusten yleisistä edel-lytyksistä, kuljetusvälineestä, eläinten kuormaa-misesta ja kuorman purkamisesta sekä lupame-nettelyistä. Asetukset ja suositukset elävät jamuuttuvat ajan myötä, mutta lainsäädännöntavoitteena on aina suojella eläintä ja varmistaasen hyvinvointi.

Neuvoston (EY) asetus eläinten kuljetukses-ta säätelee vain kaupallisen toiminnan yhteydes-sä tapahtuvaa selkärankaisten eläinten kuljetus-ta. Vuoden 2007 alussa uudistunut Suomen lain-säädäntö koskee kaikkea eläinten kuljettamista.Kansallinen laki koskee sekä elävien selkärankais-ten että soveltuvin osin selkärangattomien eläin-ten kuljettamista. Lailla on siis pantu täytäntöönEU:n eläinkuljetusasetus ja samalla säädetty senulkopuolelle jäävistä eläimistä. Edellisten lisäksityön alla on Maa- ja metsätalousministeriön ase-tus, joka määrittelee yksityiskohtaisempia vaati-muksia eläinkuljetuksille. Asetuksen tai asetuk-sien valmistumisajankohdasta ei vielä ole tietoa.Lisäksi kaupallisen toiminnan yhteydessä tapah-tuvista kuljetuksista on olemassa tarkemmatsäännökset, jotka koskevat muun muassa taval-lisimpien tuotantoeläinten kuljettamista ja kul-jetusvälineiden vaatimuksia.

Kaupalliset kuljetuksetEläinten kuljettaminen kaupallisen toiminnan yh-teydessä on sallittua vain lääninhallituksen luval-la. Lupa on haettava sen läänin lääninhallituksel-ta, jonka alueella luvan hakijan kotipaikka on. Evi-ra pitää valtakunnallista eläinkuljettajarekisteriäkaikista eläinten kuljettamiseen myönnetyistäluvista. Lupa myönnetään, mikäli hakijalla tai hä-

25

HYVINVOIVA HEVONEN

nen palveluksessaan olevalla on eläinten kuljetuk-seen ja siihen liittyvään käsittelyyn ja hoitoon tar-vittava koulutus tai sitä vastaava käytännön ko-kemus. Hakijalla on myös oltava käytettävissäasianmukaiset eläinten kuljetusvälineet.

Eviran näkemyksen mukaan kaupallisen toi-minnan yhteydessä tapahtuviksi kuljetuksiksikatsotaan sellaiset eläinten kuljetukset, joista onsuoraa taloudellista hyötyä kuljettajalle, jotka ovatosana liiketaloudellista tai kaupallista toimintaaja joihin liittyy tai joiden tavoitteena on joko suo-ra tai epäsuora taloudellinen voitto.

Kaupalliseksi toiminnaksi katsotaan muun muassa� eläimiä ammatikseen ja korvausta vastaan

kuljettavien henkilöiden tai yritysten kul-jetukset

� hevosten laajamittaiseen, ammattimaiseenvalmennuspalveluun sisältyvät, usein taisäännöllisesti toistuvat ja useampia kuin yk-sittäisiä eläimiä koskevat kuljetukset

Kaupallisessa kuljetuksessa maantieajoneuvoasaa kuljettaa ja eläinten hoitajana tällaisessa ajo-

neuvossa voi toimia vain henkilö, jolla on eläin-kuljetusasetuksen mukainen kuljettajan tai hoi-tajan pätevyystodistus. Myös ajoneuvolle on ase-tettu tiukemmat vaatimukset kuin ei-kaupallisel-le, satunnaisemmalle kuljetukselle.

Kaupallisessa kuljetuksessa on oltava muka-na asiakirja, josta käy ilmi eläinten alkuperä,omistaja tai haltija, lähtöpaikka ja määränpää se-kä kuljetuksen lähtöpäivä ja – aika. Käytäntöä voikuitenkin suositella kaikkiin kuljetuksiin.

Hevoskuljetusautot ja traileritLain mukaan kuljetusvälineen (myös junan, lai-van ja lentokoneen) tilan hevoselle on oltava riit-tävän tilava, turvallinen sekä sellainen, että se es-tää eläintä karkaamasta. Hevosen on voitava seis-tä siinä luonnollisessa asennossa, ja tilan oltava niinkorkea, ettei hevonen kolhi itseään kattoon. Suo-situs on, että kuljetettavan hevosen pään yläpuo-lella on vähintään 20 cm tyhjää tilaa. Lisäksi kul-jetusvälineessä on oltava riittävästi ilmatilaa sekäriittävä määrä säädettävissä olevia ilmanvaihtoauk-koja. Euroopan neuvosto suosittelee ratsuhevos-ten kuljetustilan korkeudeksi 230-240 cm.

26

Kuva 9. Kuljetuskalustossa tulee olla merkintä, että siinä kuljetetaan hevosia.

HYVINVOIVA HEVONEN

Hevosen on myös pystyttävä olemaan kulje-tuksen aikana suojassa huonolta säältä ja jyrkil-tä ilmastonvaihdoksilta. Kuljetuksen aikana onhuolehdittava siitä, että hevonen ei kärsi kuumuu-desta, kylmyydestä, vedosta, liiallisesta kosteudes-ta, haitallisista kaasuista, likaantumisesta tai eläi-melle haitallisesta jatkuvasta melusta. Kuljetuk-sessa olisi suotavaa välttää sisälämpötilan nouse-mista yli + 25 asteeseen. Hevoskuljetustilan katon,seinien ja lattian tulisi suosituksen mukaan ollalämpöeristettyjä.

Eläinten kuljetusasetuksessa on säädöksiäkuljetusvälineen materiaaleista. Seinien ja lattianon oltava rakenteiltaan ja materiaaleiltaan hevo-selle sopivia sekä riittävän lujia. Tilassa ei saa ol-la eläintä vahingoittavia teräviä kulmia tai ulok-keita, kuten hakoja, salpoja, saranoita tai naulo-ja. Seinien on oltava sileitä, eikä niissä saa ollaeläintä vahingoittavia kiinnityslaitteita tai ulok-keita. Myös lattiamateriaaliin on syytä kiinnittäähuomiota. Se ei saa olla liukas eikä siinä saa ollasellaisia rakoja tai askelmia, jotka voivat vaaran-taa eläintä. Lattialla on myös oltava riittävästi kui-viketta eritteiden imeyttämiseksi tai eritteidenpoistaminen on täytynyt järjestää muulla, vähin-tään yhtä tehokkaalla tavalla. Kuljettajan ajokort-tivaatimuksista ja auton varusteista kerrotaanenemmän luvussa 5.

Hevoset on tarvittaessa voitava tarkastaa jahoitaa kuljetuksen aikana. Kuljetusväline on voi-tava puhdistaa ja desinfioida. Lisäksi kaikissa eläin-kuljetusvälineissä on oltava merkintä, joka ker-too lastina olevan eläviä eläimiä.

Taulukossa 3 esitettyjä kuormaustiheyksiävoidaan nostaa enintään 10 prosentilla. Nuoria he-vosia ja varsoja kuljetettaessa voidaan taulukon

kuormaustiheyksiä nostaa enintään 20 prosentil-la. Kuormauksessa otettava huomioon hevostenpainon, koon ja kunnon lisäksi sääolot ja matkantodennäköinen kesto.

HEVOSEN KUOLEMA

Vastuuntuntoinen hevosenomistaja haluaa var-mistaa hevoselleen arvokkaan lopun. Luonnolli-nen kuolema ei aina ole eettisin tapa, väärin pe-rustein pitkitetty elämä saattaa päinvastoin aiheut-taa vanhalle ja huonokuntoiselle hevoselle vaintarpeetonta kipua ja tuskaa.

Hevosen kannalta pääasia on, että siitä senelinaikana huolehditaan hyvin ja sen viimeiset het-ket ovat mahdollisimman kivuttomat. Hevosenlopettamiseen on olemassa kaksi vaihtoehtoa:teurastus tai eutanasia, josta yleensä huolehtiieläinlääkäri. Suuri osa hevosista kuolee tai lope-tetaan muualla kuin teurastamossa, koska hevo-sia vastaan ottavia teurastamoja on vähän.

Kuolleiden ja lopetettujen hevosten ruhojenkäsittelystä on kirjoitettu enemmän luvussa 4. Lis-ta hevosia vastaanottavista teurastamoista ja muis-ta vastaanottavista laitoksista on sivulla 64.

Hevosen kuolema aiheuttaa myös kustan-nuksia. Kuljetukset ja ruhon hävittäminen mak-savat, mikäli lihaa ei käytetä elintarvikkeena. He-vosen kuolemaan, lopettamiseen, teurastami-seen ja hävittämiseen liittyviä kysymyksiä on kä-sitelty luvussa 4.

Hevosen lopettaminenHevonen on lopetettava mahdollisimman nopeas-ti ja kivuttomasti. Hevosen saa lopettaa vain

27

Eläin Pinta-ala Tilan ohjeellinen m2/eläin leveys x pituus, m

Täysikasvuiset hevoset 1,75 (0,7 x 2,5)Nuoret hevoset (6-24 kk) enintään 48 tunnin matkoilla 1,2 (0,6 x 2,0)Nuoret hevoset (6-24 kk) 48 tuntia pidemmillä matkoilla 2,4 (1,2 x 2,0)Ponit (säkäkorkeus alle 144 cm) 1,0 (0,6 x 1,8)Varsat (0-66 kk) 1,4 (1,0 x 1,4)

Taulukko 3. Maantiekuljetuksissa noudatettavat vähimmäistilavaatimukset.

HYVINVOIVA HEVONEN

Hevosen vakuuttaminen

Suuri osa hevosista asuu täysihoitotallissa taimuussa toisen omistamassa tallissa. Hevosenomistajalla on lupa olettaa, että hänen hevos-taan hoidetaan tallissa hyvin ja turvallisesti.Useimmiten näin onkin, mutta huolelliselle-kin tallinpitäjälle voi sattua vahinko tai tallis-sa voi tapahtua jotain odottamatonta, johonon ollut mahdotonta varautua etukäteen.

Monella täysihoitotallilla on toiminnanvastuuvakuutus. Hevosenomistaja saattaa ku-vitella, että vahingon sattuessa hänen vakuu-tusturvansa on kunnossa. Vastuuvakuutuk-sen korvausvastuu syntyy kuitenkin vain, josvahinko on seurausta virheestä, huolimatto-muudesta tai laiminlyönnistä. Aina näin ei va-hingon sattuessa kuitenkaan ole. Hevosen-omistaja varautuu vahinkoon ottamalla hevo-selleen yksilöllisen vakuutuksen. Myös tallin-pitäjä voi välttyä monelta ristiriitatilanteeltaedellyttämällä hevosen vakuuttamista jo tal-lisopimuksessa.

Hevonen voi sairastua tai loukata itsensäja tarvita eläinlääkärin hoitoa. Pahimmassa ta-pauksessa hevonen joudutaan lopettamaan.Hevosen menetys tai eläinlääkärikulut saatta-vat aiheuttaa suurenkin taloudellisen rasi-

tuksen, joten on hyvä miettiä vakuutusturvaajo ennen vahingon sattumista.

Kuolemantapaukseen voi varautua hen-kivakuutuksella, joka korvaa hevosen mene-tyksen äkillisen kuoleman lisäksi tilanteessa,jossa hevonen on loukkaantunut tai sairastu-nut niin vaikeasti, että se on välttämättä lope-tettava. Tapaturman tai sairauden aiheutta-miin kuluihin voi varautua eläinlääkärikulu-vakuutuksella. Ulkopuolisille aiheutunut esi-ne- ja henkilövahinko puolestaan voidaankorvata hevosen vastuuvakuutuksesta. Useim-missa vakuutusyhtiöissä korvauksen edelly-tyksenä on lakiin perustuva vahingonkor-vausvelvollisuus. Korvauksen saaminen edel-lyttää siis laiminlyöntiä tai huolimattomuut-ta. On hyvä muistaa, että vakuutus korvaa vainharvoin hevosen elinympäristössään aiheut-tamia esinevahinkoja, kuten jos hevonen pot-kii karsinansa oven rikki tai pureskelee talli-rakenteita.

Talliympäristössä voi vahinkoja sattua, eivain hevosille, vaan myös ihmisille. Jokaisenhoitajan, ratsastajan tai ohjastajan kannattaahuolehtia siitä, että myös oma tapaturmava-kuutus on kunnossa.

eläinlääkäri tai muu osaava henkilö. Teurastamol-la hevosen lopettaa tähän koulutettu henkilö, jateurastamon toimintaa valvoo tarkastuseläinlää-käri.

Hevosen saa lopettaa joko ampumalla aivoi-hin tai tainnuttamalla pulttipistoolilla ennen ve-ren laskua. Eläinlääkäri yleensä lopettaa hevosennukutus- ja lopetusaineella. Osaava henkilö voilopettaa hevosen myös ampumalla. Hevosen voilopettaa riittävät taidot omaava henkilö ampuma-aseella, mikäli hevosen kärsimysten vuoksi ei eh-ditä odottaa eläinlääkäriä tai poliisia.

Kaikkien välineiden ja laitteiden tulee olla tar-koitukseensa sopivia ja toimintakuntoisia. Laitteeton tarkastettava ja huollettava säännöllisesti.

Hevosen lopettavan henkilön on aina varmis-tettava, että eläin on kuollut, ennen kuin ruhohävitetään tai sitä käsitellään muuten.

Hevosen vieminen teuraaksiTeurastusta varten hevonen pitää tunnistaa, elihevosen mukana täytyy olla Suomen Hippoksenmyöntämä tai hyväksymä rekisteritodistus taihevospassi. Rekisteriasiakirja tulee olla myönnet-ty vähintään 6 kk ennen teurastusta, jotta hevo-selle mahdollisesta lääkitsemisestä seuranneetteurasvaroajat näkyvät rekisteriasiakirjan merkin-nöissä. Eläinlääkäri merkitsee rekisteritodistukseentai hevospassiin mahdolliset lääkinnät, jotka ai-heuttavat 6 kuukauden varoajan. Mikäli liha ai-

28

HYVINVOIVA HEVONEN

29

otaan käyttää elintarvikkeena, siinä ei saa olla lää-kejäämiä.

Lääkintäsäädökseen ja teurastamiseen liittyy seu-raavia huomionarvoisia asioita:

1) Hevosen omistajan on mahdollista kieltää he-vosen teurastaminen käytettäväksi elintarvik-keena, jolloin tämä sitoumus seuraa muka-na myytäessä hevosta eteenpäin. Mikäli ilmoi-tus Suomen Hippokselle on tehty, hevostavoidaan lääkitä ihmisravinnoksi tarkoitetuil-ta tuotantoeläimiltä kielletyillä lääkkeillä.

2) Mikäli hevoselle on annettu sellaisia lääkeai-neita, joiden turvallisuutta jääminä ei ole ar-vioitu ja näiden lääkkeiden varoaika (yleensä6 kk) ei ole vielä umpeutunut, hevosen saateurastaa elintarvikkeena vasta, kun viimei-sestä lääkkeen annosta on kulunut vähintään6 kuukautta.

3) Muiden normaaleiden lääkitysten varoajois-ta eläinlääkäri antaa ohjeet tapauskohtaisesti.

Tiedot teurastuskiellosta (kohta 1) ja lääkinnäs-tä (kohta 2) pitää merkitä hevosen tunnistusasia-kirjaan.

Hevosen kuolemasta tulisi mahdollisimmanpian ilmoittaa Suomen Hippokseen. Ilmoittami-sesta rekisterinpitäjälle vastaa hevosen omistaja.Teurastamot toimittavat tiedon suoraan rekiste-rinpitäjälle. Poistoilmoituksen tulee olla kirjalli-nen, ja siitä tulisi käydä selville hevosen nimi, re-kisterinumero, kuolinpäivä, omistajan nimi alle-kirjoituksineen. Myös kuolinsyy on hyvä ilmoit-taa, jos se on mahdollista. Poistoilmoituksen voitehdä myös sähköisesti Suomen Hippoksen sivuil-la www.hippos.fi.

HYVINVOIVA HEVONEN

30

Toiminnan laajuus Kyllä Ei Ei koske Huomioitavaatalliani

Jos hevosten pito on ammattimaista tai muuten laajamittaista, onko toiminnasta tehty kirjallinen ilmoitus lääninhallitukselle? �

Jos toiminta on ammattimaista tai muuten laajamittaista, pidetäänkö hevosista kirjaa? �

Hevosen tilantarveOnko hevosten tilan sisäkorkeus vähintään säkäkorkeus kerrottuna luvulla 1,5 ja kuitenkin vähintään 2,2 m? �

Onko tila riittävän korkea (vrt. kaava edellä) myös pihaton makuuhallissa kuivikepatjan ollessa korkeimmillaan? �

Onko ikkunoiden pinta-ala vähintään 1/20 eläinsuojan lattian pinta-alasta? �

Onko tallin oviaukko vähintään 1,5 m leveä? �

Onko tallin oviaukko vähintään 2,2 m korkea? �

Onko karsinan oviaukko vähintään 1,2 m leveä? �

Onko karsinan oviaukko vähintään 2,2 m korkea?�Onko tallin hevostilan sisäkorkeus vähintään 3 m? �

Onko hevosten asuintilassa ilmatilaa vähintään 45 m3 hevosta kohden? �

Täyttääkö jokaisen hevosen karsina vähintään eläinsuojelumääräysten minimitilavaatimukset? Taulukko A �

Täyttääkö jokaisen hevosen karsina vähintään eläinsuojelumääräysten suositusten tilavaatimukset? Taulukko A �

Onko varsomiskarsinassa tilaa vähintään eläinsuojelumääräysten suositusten mukaisesti? Taulukko D �

Onko hevosenne karsinoiden pinta-ala vähintään kansainvälisen suosituksen mukainen (säkäkorkeus x 2)2 ? Taulukko E �

Onko hevosenne varsomiskarsinan pinta-ala vähintään kansainvälisen suosituksen mukainen (säkäkorkeus x 2,5)2 ? Taulukko E �

Onko karsinan lyhimmän sivun pituus vähintään 1,5 x säkäkorkeus? �

Onko pilttuun leveys vähintään hevosen säkäkorkeus lisättynä 10 cm:llä ja pituus vähintään hevosen pituus lisättynä 25 cm:llä? �

HYVINVOIVA HEVONEN

Arvioi alla olevan kysymyslistan avulla oman toimintasi nykytilanne:

31

HYVINVOIVA HEVONEN

Kyllä Ei Ei koske Huomioitavaatalliani

Onko vierekkäisten pilttuiden väliseinän kiinteän osan korkeus vähintään hevosen säkäkorkeus kerrottuna luvulla 0,9? �

Onko niin, että tallillanne ei pidetä hevosia pilttuissa? �

Jos pidätte hevosia ryhmäkarsinassa, täyttyvätkö eläinsuojelumääräysten vähimmäistilavaatimukset? Taulukko B �

Onko ryhmäkarsinassa tilaa hevosta kohden vähintään kuten on esitetty yksittäiskarsinan pinta-alan osalta? Taulukko A �

Onko ryhmäkarsinassa tilaa hevosta kohden vähintään muiden suositusten mukaisesti? Taulukko E �

Onko pihaton makuuhallissa, jossa hevosia ei ruokita tilaa hevosta kohden vähintään eläinsuojelumääräysten mukaisesti? Taulukko C �

Onko pihaton makuuhallissa, jossa hevosia ruokitaan tilaa hevosta kohden vähintään ryhmäkarsinan tilavaatimusten mukaisesti? Taulukko B �

Onko pihaton makuuhallissa, jossa hevosia ruokitaan jokaista säkäkorkeudeltaan yli 170 cm olevaa hevosta kohden tilaa vähintään taulukon A mukaisesti? �

Onko pihaton makuuhallissa tilaa hevosta kohden vähintään taulukon E mukaisesti? �

Jos hevosta pidetään kytkettynä, ovatko välineet sopivia ja turvallisia? �

Onko kytketyllä hevosella riittävästi liikkumavapautta? �

Pidetäänkö hevosta ulkona kytkettynä vain tilapäisesti ja lyhytaikaisesti? �

Valvotaanko kytkettynä olevaa hevosta jatkuvasti?�Onko lauman sosiaalisessa asemassa alempana olevilla hevosilla mahdollisuus väistää ylempiään? �


32

HYVINVOIVA HEVONEN

Hevosen säkäkorkeus (m) Yksittäiskarsinan pinta-ala (m)2

Enintään 1,08 4,0Yli 1,08 mutta enintään 1,30 5,0Yli 1,30 mutta enintään 1,40 6,0Yli 1,40 mutta enintään 1,48 7,0Yli 1,48 mutta enintään 1,60 8,0Yli 1,60 9,0

Taulukko A. Eläinsuojelumääräysten (MMMp 14/EEO/1998) mukaiset vähimmäistilavaatimukset hevosten yksittäiskarsinoille. Kuitenkin yli 170 cm säkäkorkeudel-taan olevan hevosen karsinan pinta-ala suositellaan laskettavaksi kaavalla (säkäkorkeus x 1,8)2.

Hevosen ikä Yksittäiskarsinan pinta-alasta

Täysikasvuinen hevonen Yksittäiskarsinan pinta-ala12-24 kk ikäinen nuori hevonen 75 % yksittäiskarsinan pinta-alastaAlle 12 kk ikäinen varsa 50 % yksittäiskarsinan pinta-alasta

Taulukko B. Eläinsuojelumääräysten (MMMp 14/EEO/1998) mukaiset vähimmäis-tilavaatimukset ryhmäkarsinassa pidettäville hevosille (yksittäistä hevosta kohden).

Täysikasvuinen hevonen 80 % yksittäiskarsinan pinta-alasta12-24 kk ikäinen nuori hevonen 60 % yksittäiskarsinan pinta-alastaAlle 12 kk ikäinen varsa 40 % yksittäiskarsinan pinta-alasta

Taulukko C. Eläinsuojelumääräysten (MMMp 14/EEO/1998) mukaiset vähimmäistilavaatimuk-set pihaton makuuhallissa pidettäville hevosille (yksittäistä hevosta kohden). Pihaton makuu-hallilla tarkoitetaan sellaista tilaa, jossa hevosia ei ruokita. Mikäli hevoset ruokitaan makuu-tilassa, tulee noudattaa ryhmäkarsinan tilavaatimuksia.

Tamman säkäkorkeus (m) Karsinan pinta-ala (m)2

Enintään 1,08 4,5Yli 1,08 mutta enintään 1,30 6,5Yli 1,30 mutta enintään 1,40 7,5Yli 1,40 mutta enintään 1,48 8,5Yli 1,48 mutta enintään 1,60 10,0Yli 1,60 11,0Yli 170 cm Lasketaan kaavalla (säkäkorkeus x 2)2

Taulukko D. Eläinsuojelumääräysten(MMMp 14/EEO/1998) mukaiset tilasuosituksetvarsomiskarsinoille.

Karsinan käyttötarkoitus Karsinan pinta-alan (m)2 kaavaHevosen yksittäiskarsina (2 x säkäkorkeus)2

Varsomiskarsina (2,5 x säkäkorkeus)2

Taulukko E. Yleisten suositusten mukaiset karsinoiden pinta-alat.

33

HYVINVOIVA HEVONEN

Materiaalit, ilmanvaihto, melu, valaistus Kyllä Ei Ei koske Huomioitavaatalliani

Onko hevosilla kuulo- ja näköyhteys ympärillä tapahtuvaan toimintaan ja mahdollisuus sosiaalisen kanssakäymiseen? �Ovatko kulkutiet riittävän avaria ja hevoselle turvallisia? �Onko jokaisella hevosella käytössään kuivitettu ja kuiva makuualue? �Sopivatko tallin tai pihaton seinät ja lattiat rakenteiltaan ja materiaaleiltaan hevosille? �Onko karsinoiden tai pilttuiden välissä seinä, joka estää hevosia vahingoittamasta toisiaan? �Onko lattia turvallinen, ei luistava? �Onko tallin tai pihaton ilmanvaihto järjestetty niin, etteivät kaasut, pöly, veto tai kosteus vaaranna hevosten terveyttä? �Täyttyykö tallissanne määräys, jonka mukaan eläimen pito-paikassa ei saa esiintyä jatkuvaa, häiritsevää melua (yli 65 dB)? �Onko tallissanne hevoselle sopiva valaistus, joka riittää myös tallin ja hevosten hoitamiseen? �Onko tallinne lämpötila sopiva hevoselle? �Alittavatko eläinsuojan ilman haitalliset kaasut ja epäpuhtaudet seuraavat raja-arvot:- ammoniakki 10 ppm �- hiilidioksidi 3000 ppm �- rikkivety 0,5 ppm �- orgaaninen pöly 10 mg/m3 �Onko eläinsuojan suhteellinen kosteus 50 -80 %? �Onko tallin sisälämpötila vähintään + 5 °C ja enintään + 25 °C? �Onko hevosille erillinen tila puhdistusta ja muuta hoitoa varten? �Onko tallilla tuuletettava ja tarvittaessa lämmitettävä tila hevosen varusteiden kuivaamiseen ja säilyttämiseen? �Sijaitsevatko ruokinta- ja juottoastiat ja telineet niin, että hevonen voi syödä ja juoda luonnollisella tavalla? �Voivatko hevoset syödä ja juoda niin, että ruokailualustan korkeus on enintään 1/3 hevosen säkäkorkeudesta? �Hoito ja ruokintaSaavatko hevoset riittävästi ravintoa, vettä ja hoitoa päivittäin? �Saavatko hevoset liikkua ja ulkoilla päivittäin? �Voivatko hevoset olla sosiaalisessa kanssakäymisessä päivittäin? �Huolehditaanko hevosen puhtaudesta säännöllisesti? �Annetaanko hevosten levätä riittävästi pakottamatta niitä yrittämään luonnollisten kykyjensä tai voimiensa ylittämistä? �Onko hevosilla riittävästi suojaa kylmyyttä, lämpöä, vetoa ja kosteutta vastaan? �Pidetäänkö talli ja sen rakenteet puhtaina ja kunnossa? �Ovatko laitteet, varusteet, astiat tms. hevoselle turvallisia? �Havaitseeko hevonen aidat helposti? �Onko rehu hyvälaatuista, ravitsevaa, tasapainotettu kyseisen hevosen tarpeisiin ja tarvittaessa täydennetty kivennäisillä? �Pidetäänkö hevosen varusteet sekä tallin astiat ja telineet puhtaina ja hyvässä kunnossa? �


34


Ovatko tarhat ja laitumet riittävän tilavia ottaen huomioon niissä olevat hevoset? �Ovatko maasto, kasvillisuus ja maapohja hevoselle sopivia? �Onko ympäristö riittävän rauhallinen ja meluton? �Huolehditaanko siitä, etteivät toisilleen vihamieliset hevoset pääse vahingoittamaan toisiaan? �Onko ryhmässä (pihatossa) pidettäviä hevosia varten varattu tarvittaessa lämmitettävä hoitotila jokaista alkavaa 10 hevosen ryhmää kohden? �Pääsevätkö kaikki hevoset kesällä päivittäin laitumelle? �Voivatko kaikki hevoset pitopaikassaan nähdä muita hevosia? �Voivatko kaikki hevoset pitopaikassaan haistella muita hevosia? �Voivatko kaikki hevoset pitopaikassaan koskettaa muita hevosia? �Onko hevosella juomavettä jatkuvasti tarjolla ja pysyykö vesi myös talvella sulana? �Annetaanko hevoselle rehua useita kertoja päivässä? �Onko veden virtaama juomakuppiin vähintään 8 l/min? �Lämmitetäänkö hevosen juomavesi talvella? �Terveydenhuolto Tarkastetaanko hevosen hyvinvointi ja olosuhteet vähintään kerran päivässä? �Jos tarkastuksessa ilmenee jotain poikkeavaa, hoidetaanko hevonen heti? �Tarkastetaanko hevosen pitopaikka ja sellaiset laitteet, jotka vaikuttavat eläinten terveyteen ja hyvinvointiin vähintään kerran päivässä? �Vuollaanko kaviot säännöllisesti? �Kengitetäänkö hevonen tarvittaessa? �Huolehditaanko siitä, ettei hevonen pääse liukastumaan jäisellä kelillä? �Vältetäänkö päivittäisten hoitorutiinien äkillisiä muutoksia? �Onko tallissa varmistettu, että rakenteiden pintakäsittelyssä ei ole aineita, jotka voivat aiheuttaa hevoselle myrkytyksen? �Torjutaanko tallissa jyrsijöitä ja muita haittaeläimiä? �Onko tallissa varmistettu, että käytettävät välineet, aineet tai laitteet eivät aiheuta hevoselle kipua tai tuskaa? �Eläinlääkintä ja muu hoitoHoitaako hevosen sairauksia tai vammoja pääsääntöisesti eläinlääkäri? �Hankitaanko sairaalle tai vahingoittuneelle hevoselle viipymättä asianmukaista hoitoa? �Pystytäänkö sairas tai vahingoittunut hevonen tarvittaessa eristämään muista hevosista? �Ilmoitetaanko sairasta tai vahingoittunutta hevosta luovutettaessa eläimen vastaanottajalle sen tilasta? �Otetaanko jalostuksessa huomioon eläinsuojelulliset menetelmät sekä eläinten terveys? �Onko tallilla varmistettu, että hevoset eivät voi vahingossakaan saada suorituskykyyn vaikuttavia lääkkeitä, muita vastaavia aineita tai valmisteita? �

HYVINVOIVA HEVONEN

35


Lääkeainekirjanpito Pidetäänkö hevosten lääkinnästä kirjaa? �Säilytetäänkö hevosen lääkeainekirjanpitoa vähintäänkin viisi vuotta? �Annetaanko hevosen uudelle omistajalle tai vastaanottajalle tieto hevosen saamasta lääkityksestä? �Säilytetäänkö lääkkeet, ruiskut tms. välineet lukitussa tilassa? �Hevosten rekisteröintiOnko kaikilla tallinne hevosilla Suomen Hippos ry:n myöntämä tai hyväksymä tunnistusasiakirja? �Hevosten kuljetusTarkastatteko aina, että eläin on matkan edellyttämässä kunnossa? �Oletteko varmistaneet, että hevonen voi tarvittaessa esim. pitkällä matkalla asettua myös makuulle? �Oletteko varmistanut, ettei kuljetusvälineessä ole mitään hevosta vahingoittavaa (esim. liukas lattia, terävät kulmat, irralliset tavarat)? �Oletteko varmistanut, että hevonen ei pääse karkaamaan kuljetusvälineestä? �Onko hevoset on mahdollista tarkistaa ja tarvittaessa hoitaa autossa vaikeuksitta? �Onko kuljetusvälineessänne merkintä, joka kertoo, että siinä kuljetetaan hevosia? �Pidetäänkö nuoret ja täysikasvuiset erillään kuljetuksissa, poikkeuksena maitovarsan kuljettaminen emän kanssa? �Pidetäänkö oriit ja tammat erillään kuljetuksissa? �Vastaako kuljetuksista sellainen henkilö, jolla on tähän tarvittava lupa, hevosten hoitoon ja käsittelyyn kuljetuksissa tarvittava osaaminen sekä asianmukaiset kuljetusvälineet? �Tiedättekö, mitkä ovat eläinkuljettajan velvollisuudet? �Onko kuljetuksissa mukana vaadittavat asiakirjat? �Noudatatteko pitkiä kuljetuksia koskevia ohjeita (lepo, juottaminen, ruokinta)? �Onko kuljetusvälineenne riittävän korkea niin, että hevonen voi seistä luonnollisessa asennossa? �Pysyykö hevostilan lämpö +5 ja 30 °C asteen välissä? �Pysyykö hevostilan ilman laatu hyvänä? �Oletteko huolehtineet siitä, ettei hevosenne kärsi autossa vedosta, kosteudesta, tai melusta? �Onko katto, seinät ja lattia lämpöeristetty? �Puhdistatteko auton tai trailerin hevostilan heti käytön jälkeen? �Onko hevosia lastaamassa ja purkamassa aina vähintään kaksi ihmistä? �Hevosten lopettaminenOnko tallillanne varauduttu siihen, että hevonen voidaan joutua lopettamaan nopeasti? �Ovatko eläinlääkärin ja muiden mahdollisesti tarvittavien henkilöiden yhteystiedot nopeasti saatavilla? �Ilmoitatteko Suomen Hippokseen hevosen kuolemasta? �

HYVINVOIVA HEVONEN


LÄHTEET JA KIRJALLISUUS:

Eläinlääkintölainsäädäntö ASETUS 13/EEO/2000 ja4/EEO/2005, Ravikilpailusäännöt § 45.2., SuomenHippos ry:n Lääkintäohje 5.9.2007http://www.hippos.fi/hippos/raviurheilu/kilpailuosaston_tiedotteet/pdf_dokumentit/laakintaohje_070508.pdf

Saastamoinen, M. , Teräväinen, H. (toim.) 2007.Hevosen ruokinta ja hoito. Tieto tuottamaan119:ProAgria Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja1036: 149 p. 6. uudistettu painos.

Sondergaard, E., Clausen, E., Winther Christensen, J.& Shougaard, H. 2004. Housing of horses. Danishrecommendations. DIAS report Special Edition, Plantproduction, Animal Husbandry and Horticulture.Tjele: Ministry of Food, Agriculture and Fisheries,Danish Institute of Agricultural Sciences,Department of Animal Health and Welfare. 105 s. ISSN 1397-9892.

36

HYVINVOIVA HEVONEN

Tavoitteena terve ja hyvinvoiva hevonen. 2004.Elintarvike- ja terveysosaston julkaisuja 3/2004. Maa-ja metsätalousministeriö. 22 s.Työryhmämuistio, mmm 2007:17. Selvitys erivaihtoehdoista hevosten teurastamisenjärjestämiseksi.

Ventorp, M. ja Michanek, P. 2001. Att bygga häststall– en idéhandbok. Sveriges lantbruksuniversitetet,Institutionen JBT. 315 s.

Waran, N.(edit.) 2002. The Welfare of Horses. TheNetherlands: Kluwer Academic Publishers. 225 s.ISBN 1-4020-0766-3.

Waring, G.H. 1983. Horse behavior. NoyesPublications. USA. 292 pp.

www.equinelife.fiwww.evira.fiwww.finlex.fiwww.hevosyrittaja.fi

4 Ekologinen talli

Hanna VirtanenHåkan JanssonAaro NärvänenHelena JanssonInkeri Pesonen

Johanna Tanhuanpää

EKOLOGINEN TALLI

Hevosala on voimakkaasti luonnonvaroihinja maankäyttöön perustuva toimiala. He-voset tarvitsevat suurehkoja alueita jaloit-

teluun, liikkumiseen sekä tallissa oloon. Hevosetja hevosten jaloittelu-, harjoittelu- ja kilpailupai-kat ovat näkyviä elementtejä maisemassa.

Maisemallisten seikkojen lisäksi hevostalou-den ympäristövaikutuksia voivat olla ravinnepääs-töt vesistöihin ja pohjavesiin, mikrobien lisäänty-minen pintavesissä, maaston kuluminen ja maa-aineksen huuhtoutuminen vesistöihin. Hevosenkaviot vaurioittavat maanpinnassa olevia puun-juuria. Lisäksi hevosenpito saattaa aiheuttaa maantiivistymistä ja kasvillisuuden häviämistä. Myös re-huntuotannolla, energian ja veden kulutuksellaon vaikutuksia ympäristöön.


Ympäristölainsäädännön yleiset periaatteet kos-kevat myös hevosalan toimijoita. Keskeiset mää-räykset liittyvät tallin sijoitukseen, hevosten lai-dunnukseen, jaloittelutarhoihin ja lannan käsit-telyyn. Tällaisia määräyksiä ja säädöksiä ovat ym-päristönsuojelulaki ja maankäyttö- ja rakennus-laki sekä niihin liittyvät määräykset, nitraattiase-tus sekä EU:n sivutuoteasetus. Lisäksi hevosalanyrityksiä koskevat ympäristö- ja jätelait sekä nii-hin pohjautuvat kunnalliset ympäristönsuojelu-sekä jätehuoltomääräykset.

Ympäristönhoitoon ja lupa-asioihin liittyviäkysymyksiä käsittelee pääsääntöisesti kunnanympäristönsuojeluviranomainen. Pienissä kunnis-sa ympäristöasioita voi myös hoitaa oman toimenohella terveystarkastaja tai rakennustarkastaja.

Vähintään 60 hevoselle tai ponille tarkoitet-tu talli tarvitsee ympäristöluvan. Luvan voi tarvi-ta pienempikin talli esim. sijainnista tai toiminnas-ta riippuen. Luvanvaraisuuden raja perustuu lä-hinnä tallin tuottaman hevosenlannan määräänja liittyy nimenomaan lannan fosforisisältöön. Lu-pa myönnetään, jos tallin sijainti ja toiminta ei-vät haittaa terveyttä tai aiheuta merkittävää ym-päristön pilaantumista tai naapuruussuhdelaissatarkoitettua rasitusta. Myönnetty lupa on siis yk-si todiste tallin hyvästä ympäristönhoidosta.

Kaikessa hevostalouteen liittyvässä, pieni-muotoisessakin rakentamisessa ja muutostöissäkannattaa jo suunnitteluvaiheessa olla yhtey-dessä kuntaan. Näin voidaan jo etukäteen välttääristiriitoja ja vääriä tulkintoja.

LANTAHUOLTO

Suomessa syntyy hevosen lantaa yli 500 000 ton-nia vuodessa. Lanta onkin yksi hevostalouden kes-keisimmistä ympäristötekijöistä. Hyvän lanta-huollon tunnuspiirteitä ovat puhdas talli-ilma,lannan käsittelyn taloudellisuus ja mahdollisim-man nopea hyödynnettävyys ympäristön kannal-ta kestävällä tavalla.

Lainsäädännössä lanta on jätettä ja eläinpe-räinen sivutuote. Lain mukaan jäte tulisi ensisi-jaisesti hyödyntää materiaalina ja vasta toissijai-sesti energiana. Lantaa päätyy hyödynnettäväksieri tarkoituksiin: pelloille ja puutarhoihin ravin-teiksi ja käsittelylaitoksille mullan valmistusta var-ten. Lantaa päätyy myös ilman asianmukaista va-rastointia tai käsittelyä pellonreunoille tai metsiin.

38

Lanta saattaa etenkin paikallisesti olla vaka-va ongelma vesiensuojelun ja hygienian kannal-ta, erityisesti tarhoissa ja jaloittelualueilla sekä kat-tamattomissa lantaloissa. Ravinteita ja epäedul-lisia bakteereita kuljettava valumavesi voi pa-himmillaan pilata pohjavesiä ja kaivoja. Se voimyös rehevöittää vesistöjä. Toisaalta varastoitu-kin lanta saattaa muuttua ongelmaksi, mikäli le-vitykseen ei ole omaa peltoa eikä lannalle löydysopivaa jatkokäyttäjää. Lantaa onkin viety aiem-min jopa kaatopaikalle, mikä ei enää ole laillista.

Yhden vuoden aikana hevonen tuottaalannassaan kuivikkeet ja rehuntähteetmukaan lukien

� Fosforia 8-16 kg� Typpeä 42 - 95 kg� Kaliumia 50 - 107 kg

39

Ympäristönsuojelulaki ja –asetus (86/2000ja 169/2000): Ympäristönsuojelulaki- ja asetusohjeistavat mm. tallien ja lantaloiden sijoitta-mista niin, että ne eivät aiheuttaisi merkittä-vää haittaa ympäristölle. Ympäristölupa tar-vitaan, jos toiminta voi vaarantaa ympäristöä.Tallit tarvitsevat ympäristöluvan silloin, jos neon suunniteltu vähintään 60 hevoselle. Lupavoidaan vaatia myös tätä pienemmältä tallil-ta, jos se esimerkiksi sijoitetaan pohjavesialu-eelle tai muulle mahdolliselle vedenottopai-kalle.

Kunnalliset ympäristönsuojelumääräyk-set: Ympäristönsuojelulain 19§ mukaan kun-ta voi antaa kuntaa tai sen osaa koskevia ylei-siä ympäristönsuojelulakiin liittyviä määräyk-siä. Määräykset voivat esimerkiksi rajoittaa lan-nan jatkokäyttöä lannoitteena tietyllä alueel-la, mikäli vesistö on vaarassa pilaantua.

Jätelaki- ja asetus (1072/1993 ja 1390/1993).Lain mukaan kaikessa toiminnassa on pyrittä-vä siihen, että jätettä syntyy mahdollisim-man vähän eikä se vaaranna tai haittaa ympä-ristöä tai terveyttä merkittävällä tavalla. Jätetulisi hyödyntää ensisijaisesti materiaalina javasta toissijaisesti energiana. Myös lanta luo-kitellaan jätteeksi.

Kunnalliset jätehuoltomääräykset: Jäte-lain 17§ mukaan kunta voi antaa jätehuoltoonliittyviä kuntakohtaisia, täsmennettyjä ohjei-ta. Kunnalliset jätehuoltomääräykset ovat en-simmäinen dokumentti, johon talliyrittäjäntulee tutustua suunnitellessaan jätehuoltoa.

Nitraattiasetus eli Valtioneuvoston asetusmaataloudesta peräisin olevien nitraat-tien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000):Nitraattiasetus sisältää lannan varastointia ja

levitystä koskevia määräyksiä ja suosituksia se-kä ohjeita ns. hyvästä maatalouskäytännöstä.Asetus velvoittaa viljelijän mm. pitämään kir-jaa käytettävistä typpilannoitemääristä ja teet-tämään lannasta typpianalyysin viiden vuodenvälien. Lain tavoite on suojella vesiä maatalou-desta peräisin olevilta nitraateilta.

EU:n sivutuoteasetus (EY 1774/2002): Ase-tuksen tarkoituksena on luoda eläimistä saa-taville sivutuotteille säädöspuitteet, jotka suo-jaisivat nykyistä paremmin ihmisten ja eläin-ten terveyttä. Asetuksessa on säännöt eläimis-tä saatavien sivutuotteiden keräämiselle, kul-jetukselle, varastoinnille, esikäsittelemiselle,käsittelylle, käytölle ja hävittämiselle. Tallienosalta asetus koskee lantaa ja kuolleita eläimiä.Asetusta ei kuitenkaan sovelleta lantaan, jo-ta 1) käsitellään ja käytetään omalla tilalla, 2)myydään tai luovutetaan sellaisenaan tai säki-tettynä toiselle tilalle tai yksityiselle henkilöl-le alle 100 m3 vuodessa, 3) käsitellään noudat-taen nitraattiasetuksen ja ympäristötukiehto-jen vaatimuksia, 4) käsitellään yhteisesti esi-merkiksi useamman tilan yhteislantalassa tai5) luovutetaan käsittelemättömänä ympäris-töviranomaisen luvalla mullan valmistajalle.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuseläimistä saatavien sivutuotteiden hävit-tämisestä syrjäisillä alueilla sekä kuollei-den lemmikkieläinten hävittämisestä(1374/2004): Asetus täydentää EU:n sivutuote-asetusta määrittämällä mainitut syrjäiset alu-eet Suomessa. Tavoitteena on estää eläintau-tien leviäminen tietyistä eläimistä saatavien si-vutuotteiden välityksellä.

Lannoitevalmistelaki (539/2006): Lain ta-voitteena on turvata kasvintuotannon, elin-tarvikkeiden ja ympäristön laatua edistämäl-

Hevostalleja koskeva keskeinen ympäristölainsäädäntö (muutoksineen):

EKOLOGINEN TALLI

>

lä hyvälaatuisten, turvallisten ja kasvintuotan-toon sopivien lannoitevalmisteiden tarjontaaja sellaisiksi soveltuvien sivutuotteiden hyöty-käyttöä. Tavoitteena on myös antaa valmisteis-ta riittävästi tietoa ostajille ja käyttäjille. Lakikoskee soveltuvin osin myös lannoitteiden val-mistusta omaan käyttöön.

Valtioneuvoston asetus talousvesien käsit-telystä (542/2003): Ns. talousjätevesiasetuskoskee talleja, jotka sijaitsevat vesihuoltolai-tosten viemäriverkostojen ulkopuolella. Ase-tuksessa säädetyn siirtymäajan jälkeen 1.1.2014pelkkä sakokaivokäsittely ei riitä, vaan jäteve-det tulee käsitellä esimerkiksi maasuodatta-mossa tai pienpuhdistamossa.

Maa- ja Metsätalousministeriön asetustuettavaa rakentamista koskevista raken-tamismääräyksistä ja ohjeista (4576/00/2001):Asetuksen liitteissä on sitovia määräyksiä, jot-ka koskevat uudisrakentamista ja siihen ver-rattavissa olevaa laajentamista. Asetuksessa onmyös suosituksia, joiden tarkoituksena onedistää tuotannon, työympäristön ja eläinsuo-jelun kannalta tarkoituksenmukaista tila-suunnittelua.

Luonnonsuojelulaki ja -asetus (1096/1996 ja160/1997): Lain tavoitteena on pitää yllä luon-non monimuotoisuutta, vaalia luonnonkau-neutta ja maisema-arvoja sekä tukea luonnon-varojen ja -ympäristön kestävää käyttöä.

Lisäksi ympäristöasioita käsitellään myösseuraavissa laeissa:

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999):Laki ohjaa alueiden käyttöä ja rakentamista.Tavoitteina on luoda edellytykset hyvälleelinympäristölle ja edistää ekologisesti, talou-dellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävääkehitystä. Erityisesti uutta tallia suunnitelta-essa ja rakennettaessa tulee ehdottomasti ol-la selvillä oman kuntansa rakennusjärjestyk-sestä (14§), jossa annetaan mm. rakennuspaik-kaa ja rakennuksen kokoa koskevia määräyk-siä. Mikäli talleja rakennetaan asemakaava-alu-een ulkopuolelle, kyseessä on usein ns. suun-nittelutarvealue, jolle voidaan joutua raken-tamaan esim. uusi tie tai viemäri.

Terveydensuojelulaki ja –asetus (763/1994ja 1280/1994): Lain tarkoituksena on pitää yl-lä ja edistää väestön ja yksilön terveyttä. Ta-voitteena on myös ehkäistä, vähentää ja pois-taa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöi-tä, jotka voivat aiheuttaa haittaa terveydelle.Laissa asetetaan yleisluontoisia määräyksiämm. jätteiden, jätevesien ja kuolleiden eläin-ten käsittelystä.

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920):Lain tarkoitus on naapurien suojaaminenkiinteistöistä ja niiden käytöstä aiheutuviltahaitoilta. Esimerkiksi talli tai lantala on teh-tävä niin, ettei naapuri kärsi siitä ilmeistä hait-taa. Lisäksi kiinteistöä, rakennusta tai huoneis-toa ei saa käyttää niin, että naapurille tai lähis-töllä asuvalle aiheutuu kohtuutonta rasitus-ta mm. ympäristölle haitallisista aineista, lias-ta, pölystä, hajusta, kosteudesta tai melusta.

40

EKOLOGINEN TALLI

Lanta sisältää hevosen ulosteiden lisäksi kui-viketta sekä pieniä määriä rehuntähteitä. Kuivik-keen määrä lannassa vaihtelee ja saattaa olla jo-pa 80 % riippuen kuivikkeesta ja karsinan puhdis-tustavasta. Kuivike sitoo myös hevosen virtsan, jo-ten talleissa ei tarvita erillisiä virtsakouruja ja – säi-liöitä. Lanta voi sisältää rikkakasvien siemeniä, lois-eläinten munia sekä pieniä määriä lääkejäämiä.Peltoviljelyyn käytettävä lanta tulisikin kompos-toida niin hyvin, että rikkakasvien siemenet tu-houtuvat kompostointiprosessissa. Turve on täs-sä suhteessa hyvä kuivikevalinta, sillä lantaan se-koittuneena se kompostoituu korkeammassalämpötilassa kuin muut kuivikkeet.

Mitä kuiviketta tallin kannattaa käyttää? Va-linta on tärkeä monestakin syystä. Kuivike pitäähevosen puhtaana. Se pitää alustan kuivana ja peh-meänä ja eristää samalla hevosen kylmästä lattias-ta. Kuivike pidättää haitallisia kaasuja ja parantaasamalla tallin ilmaa. Toisaalta kuivike ja heinätuottavat tallissa eniten homeitiöitä. Kuivikkeennesteenpidätyskyky, ammoniakin sitomiskyky jahomeettomuus vaikuttavat suoraan tallin ilmanlaatuun. Valinta on siis tärkeä myös hevosen ja tal-lihenkilökunnan terveyden kannalta. Muita kui-vikkeen valintaa ohjaavia tekijöitä ovat hinta, saa-tavuus ja ulkoinen vaikutelma.

Käytettävän kuivikkeen valinta vaikuttaaratkaisevasti lannan jatkokäyttöön. Nopeasti kom-postoituvat kuivikkeet kuten turve, olki ja Suo-messa harvinainen hamppu sopivat hyvin pelto-viljelyyn maanparannusaineeksi. Sahanpuru jakutterinlastu kompostoituvat hitaasti ja ovat senvuoksi peltoviljelyssä ongelmallisempia. Puupoh-jainen kuivike kuluttaa hajotessaan myös maantyppivaroja, mikä osaltaan vähentää sen suosiotalannoitteena. Lannoitusarvo paranee, jos varas-toinnin aikana menetetään mahdollisimman vä-hän liukoista typpeä. Osa liukoisesta typestä kar-kaa lannan kompostoituessa ammoniakkikaasu-na ilmaan, jolloin happamoittava tai lannoitusvai-kutus kohdistuu tallin ympäristöön. Pienimmättyppihäviöt saavutetaan turvekuivituksella. Myöskate lantapatterin päällä vähentää häviötä.

Lannan varastointi ja käsittelyNitraattiasetuksen mukaan jokaisella tallilla tu-lisi olla tiivispohjainen ja mielellään katettu lan-

tala. Näin estetään lannan ravinteiden ja haital-listen bakteerien pääsy ympäristöön ja toisaalta pi-detään talliympäristö siistinä. Varaston toteu-tukseen vaikuttavat ensisijaisesti lannan määrä(hevosten määrä), varastointiaika (lantalan tyh-jennysväli, hevosten laidunnusaika vuodessa) se-kä tallin sijainti (naapurien läheisyys, pohjavesi-alue). Laidunkauden pituus huomioon ottaen tä-mä tarkoittaa käytännössä, että Etelä-Suomessavarastointitilaan on mahduttava vähintään kah-deksan kuukauden lantamäärä ja Pohjois-Suo-messa yhdeksän kuukauden lantamäärä.

Lain mukaan lantaa voidaan varastoida jokokatetussa lantalassa, avolantalassa tai yhteislanta-lassa. Etenkin pienissä talleissa lantaa voidaanpoikkeustapauksissa varastoida myös patteroi-malla. Nykyisen lainsäädännön mukaan lantalavoidaan siis rakentaa myös avolantalaksi, muttasäädösten tiukentuessa kattaminen voi tulevaisuu-dessa tulla pakolliseksi. Osa talleista voi lain mu-kaan toimia myös ilman lantalaa, esimerkiksi sil-loin, kun lantaa kertyy vuosittain hyvin vähän elialle 20 m3.

Lantalassa on oltava tilaa 12 kuukauden aika-na kertyvälle määrälle. Ohjetilavuus vuoden va-rastointia varten on 12 m3 hevospaikkaa kohdenja 8 m3 ponipaikkaa kohden. Alle 1-vuotias hevo-nen tarvitsee lantalatilavuutta 8 m3 ja alle 1-vuo-tias poni 4 m3. Tästä tilavuudesta voidaan kuiten-kin vähentää laidunkausi tai vain puolet siitä, mi-käli hevoset otetaan laidunkaudella yöksi sisään.Alueellisista tai paikallisista syistä ympäristökes-kus voi poikkeustapauksissa edellyttää, että myöslaiduntavien eläinten lantaan on sovellettavavuoden varastoimisaikaa.

Avolantalan varastointitilavuus lasketaankertomalla lantalan pohjapinta-ala seinämäkor-keudella, johon on lisätty 1 metri. Seinämäkor-keus on vähintään 0,5 metriä. Lisäksi vuoden ai-kana kertyväksi sadevedeksi voidaan arvioida vä-hintään 0,1 m3 /m2.

Lantalan rakenteiden tulee estää lannan jamahdollisten valumavesien pääsy ympäristöön.Lantalan edessä on oltava tiivis ajoluiska, ja lan-talan edustan ja kuljetusalueiden on oltava vesi-tiivistä pintamateriaalia. Käytännössä riittävä tii-viys saadaan käyttämällä betonia K30-2, asfalttibe-tonia tai valuasfalttia. Maabetonista tai tavallises-

41

EKOLOGINEN TALLI

42

Taulukko 4. Kuivikkeiden ympäristö- ja hyvinvointiominaisuuksia.

EKOLOGINEN TALLI

Ympäristöystävällisyys

+ helppo hyödyntää lan-noitteena

+ korkea kompostoitu-mislämpötila tuhoaarikkakasvien siemeniä

- turve on uusiutuma-ton tai vähintään hi-taasti uusiutuva luon-nonvara

- turpeen nostosta aiheu-tuu ekologisia vaiku-tuksia suoympäristös-sä

- turpeen nostolla saattaahuonosti hoidettunaolla vesistövaikutuksia

+ syntyy maataloudessapaljon, ja hyötykäyttöon suositeltavaa

+ kuivikelanta voidaankäyttää maanparan-nusaineena

+ syntyy runsaasti sivu-tuotteena sahatalou-dessa

- jatkokäyttö saattaa vai-keutua , koska kom-postoituu hitaasti jatyppivaroja kuluttaen

Tallityöntekijän hyvinvointi

+ vaikka turve pölyää, par-tikkelit ovat isompiakuin sahanpurussa, jo-ten ne eivät kulkeudukeuhkorakkuloihin asti

- jos turve ei ole maatu-nut kunnolla, se sisältäärunsaita määriä haital-lisia mikrobeja ja itiöitä

- pöly sotkee paikkoja- mikäli turve ei ole maa-

tunut kunnolla, se si-sältää runsaasti haitalli-sia mikrobeja ja itiöitä

- karsinan siivouksessaoma tekniikka (patjanmuodostaminen saat-taa vaatia opettelemista)

+ edullinen hinta+ hyvä saatavuus

- sitoo huonosti ammo-niakkia

- pilaantuneena tuottaahomeitiöitä talli-ilmaan

+ valoisa ulkonäkö+ karsina on helppo pitää

puhtaana- nykyään paikoittain

vaikea saada, koskapolttokäyttö (pelletit)on lisääntynyt

- usein kosteaa- kuivana saattaa pölistä

Hevosen hyvinvointi

+ hyvä hevosen kavioille+ sitoo hyvin ammo-

niakkia+ sitoo hyvin kosteutta

+ hevonen voi syödä ol-kea ajankulukseen

+ kylmissä oloissa muo-dostaa lämpimän alus-tan (esim. pihatot)

+ varsoille lämmin alusta,koska muodostaa var-salle pesämäisen paikan

- sitoo erittäin huonostiammoniakkia

- pilaantuneena tuottaahomeitiöitä talli-ilmaan

+ sitoo kohtalaisen hyvinkosteutta

- sitoo melko huonostiammoniakkia

- saattaa pölistä kuivana

Turve

Olki

Sahanpuru

ta asfaltista tehty pohja ei ole tarpeeksi tiivis. Avolantalan reunat ja ajoluiska on rakennet-

tava vähintään 0,5 m korkeaksi, mutta lantalan toi-minnan kannalta reunat kannattaa tehdä 1-2metrin korkuisiksi. Avolantala on sijoitettavaniin, ettei sadevesi valu ympäröivien rakennustenkatolta lantalaan. Kattamattoman lantalan etäi-syys rakennuksen ulkoseinästä on MMM:n suo-situsten mukaan oltava vähintään 1,2 m.

Katetussa lantalassa ajoluiskan korkeudeksiriittää 0,2 m. Katetun lantalan tilavuudessa sade-vesiä ei tarvitse ottaa huomioon. Lantalan on ol-tava hyvin tuulettuva.

Määräykset lantalan tilavuuksista löytyvät nit-raattiasetuksesta. Teknisiä rakennusohjeita onMaa- ja metsätalousministeriön tuettavaa rakenta-mista koskevan asetuksen rakentamismääräyksienja ohjeiden liitteessä 12 (MMM-RMO C4). Kyseisiinohjeisiin viitataan nitraattiasetuksen liitteessä 3.

Lannan polttaminen on Suomessa tällä het-kellä käytännössä mahdotonta. Valtioneuvos-ton asetus jätteen polttamisesta (362/2003) asettaa

laitteistolle ja syntyvien päästöjen tarkkailulle niintiukat vaatimukset, että näin mittava investoin-ti ei Suomessa kannata edes suurimmissa hevos-keskuksissa. Sen sijaan muun muassa RuotsissaEuroopan parlamentin ja Euroopan Unioninneuvoston 4.12.2000 antamaa direktiiviä jätteidenpoltosta (2000/76/EY) tulkitaan eri tavalla: lantakatsotaan kasviperäiseksi jätteeksi, johon jätteen-polttodirektiiviä ei sovelleta. Suurempien lanta-määrien, erityisesti puupohjaisen kuivikelannanlämpöenergian hyödyntäminen voisi olla yksivaihtoehto myös Suomessa. Lannasta voidaankerätä ja hyödyntää lämpöä myös silloin, kun lan-ta kompostoidaan esimerkiksi rumpukomposto-rissa.

Pihattojen kuivikepohjat lantavarastonaPihattojen kuivikepohjat voidaan ottaa huomioonlannan varastointitilana. Mikäli erillistä lantava-rastoa ei ole, pinta-alan hevosta kohti tulisi ollasuosituksia suurempi. Muuten lannan levityskiel-lon (15.10.-15.4.) aikana muodostuva lanta ei

43

+ syntyy paljon sivutuot-teena sahataloudessa

- jatkokäyttö saattaa vai-keutua, koska kompos-toituu hitaasti ja kulut-taa typpeä

+ jätevirta, jonka hyöty-käyttö suositeltavaa

- lannan jatkokäyttö vai-keaa

+ orgaaninen aines, jotenjatkokäyttö helppoa

+ valoisa ulkonäkö+ karsina on helppo pitää

puhtaana

- nykyään paikoittainvaikea saada, koskapolttokäyttö (pelletit)on lisääntynyt

+ ei pölyä+ ei tuota haitallisia mik-

robeja talli-ilmaan

- painomusteen aines-osat saattavat olla hai-tallisia

+ valoisa ulkonäkö

- Suomessa vaikeasti saa-tavilla

- kallista

+ saatavana usein kui-vempana kuin sahan-puru

- sitoo huonosti ammo-niakkia

+ ei pölyä

- syötynä epäterveellistähevoselle

- paperilaadun tulee ollahyvin kosteutta sitovaa

= sanomalehtipaperia

+ sitoo kohtalaisen hyvinkosteutta

- sitoo melko huonostiammoniakkia

Kutterinlastu

Paperisilppu

Hamppu

EKOLOGINEN TALLI

mahdu kuivikepohjaan. Mikäli pihatosta poiste-taan lantaa levityskiellon aikana, talliyrittäjällä tu-lee olla asianmukainen varasto tätä varten. Varas-ton tilavuudessa tulee lisäksi ottaa huomioon run-sas kuivikkeen käyttö. Mikäli lantaa kerätään ja-loittelualueilta levityskiellon aikana, talliyrittäjänharkittavaksi jää, varastoidaanko se pihaton kui-vikepohjaan vai rakennetaanko sille erillinen va-rasto.

Tallit ilman lantalaaPeriaatteessa lantala tulisi rakentaa jokaiselle tal-lille. Lantalaa ei kuitenkaan tarvita, jos

� lantaa kertyy vuosittain enintään 20 m3

(nitraattiasetuksen liite 3; pienet koti-eläintilat)

� lantaa luovutetaan tiivispohjaiseen, riit-tävän kokoiseen lantavarastoon tai välit-tömästi viljelijälle hyödynnettäväksi(nitraattiasetuksen 4 § 3 mom.)

� lantaa luovutetaan sellaiselle hyödyntä-jälle, jolla on ympäristönsuojelulain 28§:n mukainen lupa toiminnalleen(nitraattiasetuksen 4 § 3 mom.)

� lantaa varastoidaan asianmukaisesti teh-dyssä ja peitetyssä lantapatterissa noudat-taen nitraattiasetuksen mukaista me-nettelyä ja päästöt vesiin voidaan estää(nitraattiasetuksen liite 1)

� lantaa myydään tallilta pakattuna (muulannan käsittelytapa kuin 12 kk:n varas-tointi, esimerkiksi ympäristölupapää-töksessä hyväksytty)

Kaikissa näissä tapauksissa tallinpitäjän on tehtä-vä etukäteen vuosittainen valvontailmoitus (Liite1; valvontailmoituksen sisältö voi tosin vaihdel-la kunnittain) kunnan ympäristönsuojeluviran-

omaiselle. Valvontailmoitus tehdään aina silloin,jos poiketaan nitraattiasetuksessa säädetyistä lan-nan ja virtsan varastointitiloista. Valvontailmoi-tuksesta huolimatta viranomainen voi kuitenkintarvittaessa tehdä ympäristönsuojelulain 84 §:nhallintopakkosäännöksen nojalla määräyksiä ym-päristön palauttamisesta ennalleen, mikä lieneehevostalouden ollessa kyseessä harvinaista. Kun-nalle tehtävään ilmoitukseen tulee liittää myöserillinen selvitys, mikäli lantaa myydään talliltapakattuna. Luovutusta odottava lanta tulee varas-toida tiivispohjaisella alustalla tai vaihtolavalla, jo-ka voidaan peittää sateelta.

Eri kunnissa saattaa olla eroja siinä, milloinlantala vaaditaan. Vaikka talleilla ei ole lantalaa,tulee lanta kuitenkin varastoida asianmukaisestivesitiiviillä alustalla. Pääsääntöisesti hyvä vaihto-lavaratkaisu hyväksytään. Lavan sijoittamiseen se-kä kattamiseen liittyvät vaatimukset vaihtelevatkunnittain. Oleellista on, että lannan hyödyntä-jä tyhjentää lantalan riittävän usein.

Lannan luovutus ja myyntiLantaa voidaan luovuttaa esimerkiksi viljelijälletai puutarhayrittäjälle. Luovutus edellyttää, ettävastaanottavalla viljelijällä on joko nitraattiasetuk-sen ehdot täyttävä lantavarasto tai ympäristönsuo-jelulain mukainen lupa. Ainoastaan silloin, kunlanta luovutetaan levitettäväksi välittömästi pel-lolle, vastaanottaja ei tarvitse lantavarastoa. Lisäk-si lannan luovuttamisen ja myymisen edellytyk-senä on, että tilalla ei esiinny tarttuvia tauteja ku-ten salmonellaa.

Lannanluovutuksesta tulisi aina olla voimas-sa oleva kirjallinen sopimus, ja mieluiten useam-paa vuotta koskeva. Näin osoitetaan viranomai-selle, että luovutuksella ei kierretä lantalan 12 kuu-kauden tilavuusvaatimusta, vaan lannan luovu-tus on pitkäjänteistä toimintaa, jossa myös lannan

44

EKOLOGINEN TALLI

Avolantalan pohjapinta-ala on 20 m2 ja seinien korkeus 1 m, jolloin varastointitila-vuus on 20 m2 x (1+1) m = 40 m3. Sadevedet huomioon ottaen tilavuus on kuitenkin40 m3 - 20 m2 * 0,1 m3 = 38 m3. Tällä tilavuudella tallissa voisi lain mukaan olla esimer-kiksi neljä hevosta, jotka ovat kaikki kaksi viikkoa vuodesta laitumella.

hyödyntäjä toimii asianmukaisesti. Lantaa voidaan myös myydä tai luovuttaa tal-

lilta pakattuna. Uuden lannoitevalmistelain(539/2006) mukaan kaikkien lannoitevalmisteitavalmistavien on tehtävä lainmukainen elinkeino-toiminnan aloittamisilmoitus Elintarviketurval-lisuusvirasto Eviraan. Tämän jälkeen määritellään

tapauskohtaisesti, tarvitseeko tallinpitäjä toimin-nalleen esimerkiksi laitoshyväksyntää ja minkä-laisia tuoteselosteita pakkaukseen vaaditaan. Jo-kaista toimijaa koskee myös omavalvontavelvoi-te. Lannoitevalmistelain 29§ mukaiseen rekisteriinkuuluvat tuottajat voi tarkistaa Elintarviketurval-lisuusvirasto Evirasta. Eviran puoleen kannattaa

45

EKOLOGINEN TALLI

Kuva 10. Lannan varastointi- ja käsittelyvaatimukset (sovellettu kuvasta Iinatti, Okkonen & Jansson 2005)

Lantaasyntyytallilla

alle 20 m3

Lantaasyntyytallilla

yli 20 m3

Lanta luovutetaan

vastaanottajallehyödynnettäväksi

Hevosiapidetäänpihatossa

Lanta varastoidaan

asianmukaisesti

Tallilla tulee ollatiivispohjainen

lantavarasto,jonne mahtuu12 kuukauden

lantamäärä.Laidunkausi

voidaan vähentäätilavuudesta.

Tallilla oltavatiivispohjainen

lantavarastotyhjennysvälejä

varten,esimerkiksivaihtolava

katetulla paikalla.

Lanta hyödynnetään asianmukaisella tavalla esimerkiksi puutarhassa

Lanta levitetään pelloille sallittuina levitysaikoina (15.4. – 15.10)

Kuivikepohjantulee täyttää

12 kuukaudenlannan

varastointi-tilavuus

Laitumilta jajaloittelu-tarhoista

kerättävää lantaavarten tulee ollalantavarasto TAI

kerätty lantavarastoidaan

kuivikepohjaan

Lannanvastaanottajalla

tulee ollatiivispohjainen

lantavarasto,jonne mahtuu 12 kuukauden

lantamäärä.Laidunkausi

voidaan vähentäätilavuudesta.

Tallilla on omat

pellot, jonnelanta

levitetään

Lanta luovutetaan

viljelijällesuoraan hyödyn-

nettäväksi

kääntyä myös muissa lannan luovuttamista kos-kevissa kysymyksissä.

Lannan kompostointiKompostoinnissa orgaaninen aines hajoaa ha-pellisissa olosuhteissa pieneliöiden avulla ja tuot-taa samalla lämpöä. Kompostoinnin avulla voi-daan esimerkiksi ruoantähteet muuttaa mullak-si. Prosessissa muodostuu lämmön lisäksi vettä jahiilidioksidia.

Myös hevosen lantaa voi hyvin kompostoida.Prosessi käynnistyy jo lantalassa, ja tämä näkyy hy-vin lantakasasta nousevana höyrynä, jota syntyylämmöntuoton seurauksena. Kompostointi voi-daan kuitenkin toteuttaa paljon hallitumminkinsille erityisesti suunnitelluissa tiloissa.

Kompostoinnissa tarkoituksena on

� Pienentää lantatilavuutta� Tuhota rikkakasvien siemeniä, loisia se-

kä kärpäsen munia eli parantaa lannanhygieenistä laatua

� Vähentää lannasta tulevaa hajua� Parantaa lannan mikrobiologisia, ke-

miallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia(pH:n tasaantuminen, edullisten mikro-bien ja bakteerien kasvu, ravinteiden sta-biloituminen)

� Edellisten seurauksena parantaa lannanmenekkiä ja käytettävyyttä puutarhois-sa ja peltoviljelyssä

Lannan patterointi tarkoittaa kompostointia javarastointia aumassa eli ns. patterissa. Patteri-kompostoinnissa on noudatettava nitraattiase-tuksen ohjeita. Lannan varastointi patterissa onnitraattiasetuksen mukaan mahdollista vainpoikkeustapauksissa ja lannan patterivarastoin-ti ei korvaa lantalaa. Patteroinnista on tehtävävuosittain valvontailmoitus kunnan ympäristö-viranomaisille aina ennen uuden lantapatterinperustamista.

Patteri ei ole hyvä käytäntö ainakaan pitkäl-lä aikavälillä: pellolla olosuhteet ovat hallitsemat-tomat, ja ravinteet saattavat huuhtoutua. Patte-

46

Kuva 11. Hyvä vaihtoehto vaihtolavan sijoittamiselle on katettu tila, jossa on tiivis pohja.

EKOLOGINEN TALLI

ria ei useimmiten myöskään käännetä, mikä edis-täisi kompostoitumista. Parhaiten kompostointionnistuukin erillisillä, esimerkiksi asfaltoiduillakentillä, joissa valumavedet voidaan kerätä viemä-riin. Kompostointikentällä patteria voidaan myöskääntää etukuormaajan avulla tai varmistaa muu-ten kompostin riittävä ilmastus.

Paikalliset jäteyhtiöt ottavat lantaa kompos-toitavaksi, mutta vastaanottomaksut saattavatolla korkeita. Jotkut kunnallisista vesihuoltoyh-tiöistä ottavat vastaan hevosen lantaa maksutta jakäyttävät sitä tukiaineena kompostoidessaan jä-tevesilietettä. Tallinpitäjän harteille jäävät kuiten-kin silloinkin rahtikulut. Edullisinta on, jos kom-postointimahdollisuus on kohtalaisen lähellä tal-lia.

Lantaa voidaan kompostoida myös rumpu-kompostorissa ja muovituubissa. Rumpukompos-torissa lanta käsitellään sylinterin muotoisessa put-kessa, joka pyörii vaaka-akselinsa ympäri. Kom-postori ilmastaa lantaa ja varmistaa tasaisen ja no-pean lopputuloksen, mutta on toisaalta iso inves-tointi ja kuluttaa myös sähköä. Lisäksi jälkikom-postointiin tarvitaan kenttä, joten ahtaille taaja-ma-alueille laite ei välttämättä sovellu. Rumpu-kompostereita on käytössä useilla talleilla Suomes-sa. Kokemukset ovat hyviä: lanta kompostoituujo muutamassa viikossa varsin pitkälle.

Tuubikompostoinnissa lanta pakataan syöt-tölaitteen avulla muovituubiin, joka on halkaisi-jaltaan 1,5 metriä. Kompostoitumista tehostetaanpuhaltamalla ilmaa tuubissa kulkevan salaojaput-ken lävitse. Tuubi eristää lannan tehokkaasti ym-päristöstä, joten ravinnevalumia ei synny. Ratkai-su vaatii rumpukompostorin tapaan isoja inves-tointeja, joten se voisi parhaiten soveltua urakoin-tityyppiseen lantahuoltoon, ’lantayrittäjille’.

Lannan levitys omalle pellolleHyvä tapa hyödyntää lantaa on levittää sitä omal-le pellolle. Levittämistä koskevia säännöksiä jamääräyksiä on nitraattiasetuksessa ja maatalou-den ympäristötukiehdoissa. Nitraattiasetus koskeekaikkia viljelijöitä, mutta ympäristötukiehdotkoskevat vain tukiehtoihin sitoutuneita viljelijöi-tä.

Yleisimmin lannan käyttöä rajoittaa liianpieni peltoala suhteessa hevosmäärään. Jos pienel-

le peltoalalle levitetään liikaa lantaa, ravinteista eri-tyisesti fosfori kertyy maaperään.

Nitraattiasetuksen mukaan viljelijän on pidet-tävä kirjaa lannoitemääristä ja satotasoista sekälannoitettava peltoja tavoitteenaan ravinnetasa-painon säilyminen. Lisäksi lannasta on tehtävä typ-pianalyysi viiden vuoden välein. Analyysi tehdäänkokonaistypestä.

Lantaa ei saa levittää lumipeitteiseen, routaan-tuneeseen tai veden kyllästämään maahan. Lan-taa ei saa levittää pellolle 15.10. ja 15.4. välisenä ai-kana. Sitä voidaan kuitenkin levittää syksylläenintään 15.11 asti edellyttäen, että maa on sulaja kuiva. Valumia vesistöön ei saa syntyä eikä poh-jamaa tiivistyä. Samoilla edellytyksillä levitys voi-daan aloittaa keväällä jo 1.4. Nurmikasvustolle lan-taa saa levittää syksyllä 15.9. saakka. Yleisesti ot-taen lanta suositellaan levitettäväksi keväisin.

Lanta on levityksen jälkeen kynnettävä pel-toon tai mullattava muulla tavoin vuorokaudensisällä levityksestä. Suosituksena on mullata pel-to jo neljän tunnin kuluttua. Typpilannoitus onkielletty viiden metrin läheisyydessä vesistössä,mutta vesistöjen ja valtaojien varsille suositellaan10 metrin levyisiä lannoittamattomia suojavyö-hykkeitä.

TARHAT JA LAITUMET

Suorituspaikkojen lisäksi hevosille on varattava tar-haja laidunalueita, jotta hevoset voivat olla riit-tävästi ulkona ja saada välttämätöntä liikuntaa. Tar-hojen ja muiden ulkoilualueiden rakentamisessaon otettava huomioon myös vaikutukset ympäris-töön. Hevonen on painava eläin, joka kuluttaakäyttämäänsä maastoa. Tarhojen ja laidunalueidenkestämisen ja puhtaanapidon kannalta on suosi-teltavaa, että alueita voidaan vaihtaa ja jättää jokutarha tai laidun välillä lepäämään ja toipumaan.

Alueen muoto ja maasto vaikuttaa hevosenhaluun liikkua. Yleensä suorakaiteen muotoinenpitkä tarha houkuttelee hevosta liikkumaan. Josmaa-aluetta on käytettävissä niukasti, ja on tar-peen tarhata hevosia yksittäin ja hevosia on pal-jon, suositellaan rakennettavan pitkiä ja kapeitatarhoja. Hevoset ovat tällöin laumamaisissa olo-suhteissa lähellä toisiaan. Tarhojen väliin on jä-

47

EKOLOGINEN TALLI

tettävä vähintään kolmen metrin väli, jotta he-voset eivät pääse vahingoittamaan toisiaan.

TarhatHevosten ulkoilualueet on sijoitettava ja raken-nettava niin, ettei pohjavesille aiheudu pilaantu-misvaaraa ja että vaara pintavesille on mahdolli-simman pieni. Mitoituksessa tulee ottaa huomi-oon myös eläinsuojeluvaatimukset ja hevostenkäyttäytymistarpeet. Ulkoalueiden kunnostami-sesta tai puhdistamisesta voidaan antaa määräyk-siä joko ympäristöluvassa tai valvonnan yhteydes-sä. Hevosen ulkoalueitten on oltava turvallisia jariittävän tilavia. Suositeltavana ulkotarhan vähim-mäiskokona voidaan pitää 20 – 25 m x 50 – 75 m

eli pinta-alana noin 1 000 - 2000 m2. Maapohjansekä ulkoilualueelle johtavan kulkureitin on ol-tava sellaisia, että hevoset eivät vahingoita itseääneivätkä tarpeettomasti likaannu. Aidan on olta-va hevoselle sopivasta materiaalista.

Tärkeätä on poistaa hevosten sonta kasvipeit-teettömistä ulkotarhoista ja tarvittaessa myösmuilta ulkoilualueilta riittävän usein. Mitä enem-män hevonen oleskelee ulkona, sitä enemmänulosteita ja niiden mukana ravinteita jää maas-toon. Hevosten jaloitellessa ympärivuotisesti onvaarana erityisesti kasvipeitteettömillä alueilla, et-tä ravinteita huuhtoutuu vesiuomiin sade- ja su-lamisvesien mukana. Pintavesien suojelun suh-teen suosituksena on perustaa hevosten ulkotar-

48

Kuva 12. Piirustuksessa on esitetty kuinka laumamaiset olosuhteet voidaan järjestää yksittäin pidettäville hevosille. Ulkoilu-järjestely on sovellettavissa kaikkina vuodenaikoina käytettävissä olevan maaston ja alueen rehun tuoton mukaan. Karkearehutvoidaan viedä talvella lohkojen päähän. Tällöin hevoset liikkuvat ulkoillessaan myös lumisena aikana. Hevosille on varattupeltolaidunta ja suojametsikkö, jossa on kolmiseinäinen sääsuojakatos. Katokset on suunnattu siten, että hevoset näkevät sieltätoisensa. Hevosilla on tapana perustaa vessa-alue suojametsikössä valitsemaansa paikkaan. Vesi, lisärehu ja kivennäiset anne-taan katoksissa. Hevosille on varattu kaksi suhteellisen kapeaa (15 – 20 m) ja pitkää (200- 300 m) peltolohkoa, koska he-vosten toivotaan liikkuvan. Laidunkauden aikana lohkoja syötetään vuorotellen. Hevosten välissä on aina tyhjä lohko, jolloin eitarvitse tehdä kaksinkertaista aitaa. Hevoset ovat lähellä toisiaan ja ovat kuin laumassa vaikka aita on välissä. Pitkillä lohkoil-la hevoset liikkuvat enemmän

EKOLOGINEN TALLI

ha vähintään 20 m etäisyydelle valtaojasta ja 100m purosta ym. vesistöstä. Suojaetäisyyden tuleekuitenkin olla olosuhteista riippuen vähintään 10m -50 m. Vesistöön ja valtaojaan viettävät rinteettulee jättää kokonaan ulkotarhan ulkopuolelle,ellei rinteen ja vesiuoman välille ole mahdollistajättää riittävää suojavyöhykettä. Rinnetarhojenkäytön määrää voi olla tarpeen rajoittaa ainakintalvikausina. Laitumilla vastaava suojavyöhyke-tarve tulee arvioida mm. kaltevuusolosuhteiden,hevosmäärän ja käyttöajankohtien mukaan.

Rehtijärven valuma-alueella on huomattu et-tä kauempanakin järvestä sijaitseva talli kuormit-taa järveä, mutta suojaetäisyydet ovat tarpeen tu-levia valumavesien kemiallisia puhdistamoratkai-suja ajatellen, koska niille pitää varata tilaa vesis-tön ja tarhan väliin.

Ulkoilualueen pohjan pitää olla kaiken säänkestävä. Luonnostaan vettä läpäisevä hiekka tai so-ra on hyvä vaihtoehto. Pettävälle pohjalle raken-nettava tarha on perustettava maaperän mu-

kaan erilaisia rakennekerroksia käyttäen. Pohja tu-lee kantaa hevosen alla ja antaa tasainen tuki ka-vioille. Elastinen pohja, jossa joustokerros vaimen-taa hevosen kavioon ja jalkaan tulevan iskun voi-makkuutta kavion osuessa maahan on hyvä. Ki-vinen ja karkea sora kuluttaa hevosen kavioita jaaiheuttaa vaurioita kavion pohjaan.

Hiekkapintainen tarha on yleensä käyttökel-poinen erityisesti silloin, kun tarhat ovat kovas-sa käytössä. Jotkut hevoset saattavat kuitenkin syö-dä hiekkaa, mistä seuraa terveydellisiä ongelmia.Tarha-alueen kuivatuksen järjestäminen jokosalaojittamalla tai avo-ojilla on välttämätöntä.Avo-ojat tarhan puolelle saattavat kuitenkin ol-la vaarallisia, koska hevonen voi piehtaroidessaanjäädä selälleen ojaan.

Hevosen liikkumisen ja painon aiheuttamatarhan maakerrosten tiivistyminen ja pinnan ku-luminen johtaa siihen, että vesi ei kulkeudu sa-laojiin, vaan jää tarhan pinnalle. Tällöin pinta onuusittava.

49

Kuva 13. Läpi vuoden kovassa käytössä oleva tarha on perustettu muuta maastoa korkeammalle, jolloin sadevedet valuvat hel-posti tarhasta pois.

EKOLOGINEN TALLI

EquineLife-projektissa on Ypäjän Hevosopis-tolla testattu kumirouhemateriaalin käyttöä tar-han pohjana ja Kuuman islanninhevoskeskukses-sa hakkeen käyttöä. Tarkemmat rakennusohjeetlöytyvät osoitteesta www.equinelife.fi.

Ypäjän Hevosopiston koetarhan ongelmak-si on todettu hevosten esiin kaivama (tai esiin tu-leva) kumimateriaali, jossa on jäykät ja terävät rau-talangat. Tarha on pysynyt kuivana ja joustava-na jopa siinä vaiheessa kun hiekkatarhat ovat jää-tyneet koviksi. Kuuman islanninhevoskeskuksenhaketarhat ovat pysyneet kahden koevuoden ai-kana kuivina ja miellyttävinä tallihenkilökunnanmielestä, kun kurakelien jalkojenpesut ovat jää-neet pois. Haketarha tarjoaa ratkaisun Suomessalaajasti esiintyvään hevosten hiekansyöntiongel-maan.

Tarhavesien puhdistusHevosalueet ovat usein huomattavia fosforinkuormituslähteitä. EquineLife -hankkeessa tehdyn

kyselyn mukaan Suomessa on tarha-alaa noin 500m2 hevosta kohden eli yhteensä noin 3000 heh-taaria. Hevosmäärän mukana myös tarha-ala kas-vaa. Tarhat ovat suurin yksittäinen kuormittaja.Tarhoissa maa tiivistyy, eikä fosfori pidäty alem-piin maakerroksiin vaan kulkeutuu pintavalun-tana vesistöihin. Tutkimuksissa on havaittu, et-tä hevosurheilualueiden helppoliukoisen fosforinpitoisuudet ovat korkeita eli samaa luokkaa kuinSuomen fosforirikkaimmilla peltoalueilla. Fosfo-ri lisää levien kasvua vesistöissä, joten kuormituk-sen vähentäminen on tarpeen myös kasvavassa he-vostaloudessa.

Ravinteiden lisäksi tarhoissa ja jaloittelu-alueilla epäedullisia bakteereita kuljettava valuma-vesi voi pilata pohjavesiä ja kaivoja mutta myös kas-teluun käytettävä vesi voi pilaantua. Tutkimuk-sessa on tosin todettu että hevostarhojen valuma-vesissä ulostemikrobien tiheydet saattavat ollavähän pienempiä kuin nautaeläinten tarhoissa.

Tarhoihin kertyy hevosten ulosteista fosfo-

50

EKOLOGINEN TALLI

Kuva 14. Kumirouhe tarhan pohjarakenteessa pitää tarhan kuivana. Kuvan tarhassa kumirouhe on noin puolen metrin syvyydessä. Rouheen päälle on levitetty suojakangas ja sen päälle mursketta ja soraa.

rin lisäksi myös typpeä ja ruokintapaikoille ravin-teita kertyy myös syömättä jääneistä rehuista. Ker-tyvät ravinnemäärät riippuvat siitä, miten kauanhevoset ulkoilevat, ja miten usein tarhat siivotaansekä niiden pinta vaihdetaan. Tutkimuksen mu-kaan hevosia ulkoilutetaan tarhoissa keskimäärinseitsemän tuntia vuorokaudessa. Näin ollen arviol-ta lähes kolmannes hevosten ulosteista jää tarhoi-hin. Tarhojen valumavesissä ammoniumtyppipi-toisuus saattaa keväällä nousta jopa 10 mg:aan lit-raa kohden. Keskimäärin pitoisuus on noin 3 mg/l.Vertailu on helpompaa, kun tietää, että hyvän ta-lousveden ammoniumtyppipitoisuuden raja-ar-vo on 0,5 mg/l. Tarhojen typen huuhtoutuminenonkin olennaisempi tekijä pohjavesien kannaltakuin pintavesien näkökulmasta. Fosforin keski-määräiset ja enimmäispitoisuudet tarhojen valu-mavesissä ovat samat kuin ammoniumtypellä.Kuormitus on korkeimmillaan kevään ensimmäi-sissä valumissa, kun talven aikana kertyneet ra-vinteet liukenevat sulamisvesiin.

Hyvään hevosenpitoon kuuluukin, että jaloit-telutarhat siivotaan säännöllisesti. Siivoamisellavoidaan puolittaa fosforikuormitus. Tämä ei kui-tenkaan riitä, vaan ravinnekuormituksen ehkäi-semiseksi ja ympäristöhygienian lisäämiseksi onotettava muitakin keinoja käyttöön.

Tarhojen tummat paikat - ne missä ulosteet-kin ovat - sulavat keväällä ensimmäiseksi. Fosfo-ripitoinen valumavesi virtaa lumen ja jäätyneen

maan välissä pitkiäkin matkoja sellaisenaan vesis-töön. Fosforista yli 80 % on tässä tilanteessa liuen-neessa muodossa. Käytännössä ravinteiden kul-kua ei ole mahdollista pysäyttää pelkästään bio-logisilla menetelmillä (suojavyöhykkeet, kostei-kot), vaan ravinteita on poistettava myös ke-miallisesti.

Kemiallisessa puhdistuksessa tarhojen valu-mavesistä saostetaan liukoinen fosfori erilaisillarauta-, alumiini- tai kalsiumyhdisteillä. Kemi-kaalilla käsitellyt tarhavedet johdetaan avo-ojienkautta puhdistusaltaaseen, jossa fosfori saostuu.Saostuksella vähenee myös valumaveden typenja orgaanisen kuormituksen määrä, joka kulut-taa vesistöjen happivaroja. Käsittelyn jälkeenpuhdistusaltaasta eteenpäin virtaava vesi on ym-päristön kannalta huomattavasti harmittomam-paa. Ferrisulfaatilla saostamista ja allas- ja hiek-kasuodatinkäsittelyä on tutkittu pihaton valuma-vesien puhdistuksessa Ypäjällä. Rakeinen saostus-kemikaali (Ferix-3) liukenee salaojakaivossa vir-taavaan veteen annosteluputkesta, joka on rei’-itetty alapäästä. Altaan reunaan rakennettu hiek-kasuodatin parantaa puhdistustulosta ja valuttaakesällä altaan kuivaksi, jolloin saostuneen lietteenpoisto pohjalta on helppoa.

EquineLife- hankkeessa on testattu pihatto-mallia, missä kaksi varsaryhmää hyödyntää kol-mea tarhaa. Tarhojen valumavedet puhdistetaankemiallisen saostuksen ja laskeutusaltaan avulla.

51

Kuva 15. Periaatepiirros tarhavesien kemiallisesta puhdistuksesta.

EKOLOGINEN TALLI

52

EKOLOGINEN TALLI

Kuva 16. Leikkauspiirros hiekkasuodatuksesta ja altaan vedenpoistosta.

Kuva 17. Puhdistukseen kannattaa johtaa pelkästään tarha-alueiden vedet. Sadevesien kulkeutuminen ulkopuolelta tarhoihinja tarhavesien keräilyojiin kannattaa estää.

PoistoputkiSalaoja- jaylivuotovedenkokoojakaivo

Salaoja- sora

Sora 0-8 mm

Allas

Tarhat

Korotus

Keräilyoja

Keräilyoja

Allas

Tarhat

Piiriojat

Puhdistamo on toiminnaltaan samanlainen kuinpeltovesien puhdistuksessa käytetty menetelmä.

Puhdistusaltaan oikea mitoittaminen onolennaista. Puhdistusaltaan pinta-alan tulisi ollavähintään 2-5 % tarha-alueen koosta, ja altaan ti-lavuuden vähintään 0,02 m2 valuma-alueen ne-liötä kohden. Liian pienessä altaassa vesi viipyy lii-an lyhyen aikaa, eivätkä ravinteet ehdi pidättyä al-taaseen. Nyrkkisääntönä on, että kannattaa raken-taa mieluummin liian suuri kuin liian pieni allas.Rakennusvaiheessa kannattaa myös varmistaa, et-tei allas kerää ylimääräisiä valumavesiä, jolloin vir-taama nousee ja kemikaalia tarvitaan enemmän.

Puhdistamon rakennuskustannukset puolenhehtaarin tarha-alueen vesille ovat 1000 - 2000 eu-roa ja käyttökustannukset (kemikaalit) noin 150euroa vuodessa.

Esimerkkilaskelman kaivurityö sisälsi altaankaivamisen lisäksi kaivumassojen tasauksen, hiek-kasuotimen rakentamisen ja ojan kaivamisen

tarhan alareunalle sekä ojan pientareen korotta-misen noin 50 metrin pituudelta tarhan toisellareunalla. Hiekkasuodattimeen käytettiin seuloma-tonta soraa ja salaojasoraa, kumpaakin 9 m2.

53

EKOLOGINEN TALLI

Kuva 18. EquineLife-pihaton tarha- ja vedenpuhdistusratkaisut.

Esimerkkipihaton tarhavesien puhdistamo Ypäjällä:

Rakennuskustannukset ilman suunnittelukustannuksia vuonna 2007:

Kaivurityö 750 €Ojan suunnan muuttaminen 280 €Kemikaalit, annostelijat, muut tarvikkeet 655 €

Yhteensä 1685 €

Tarhojen sääsuojatHevosella tulisi olla tarhassakin säänsuoja, jolleihevosen päivittäistä tarhausaikaa ole mahdollis-ta säädellä sääolojen mukaan. Asiantunteva hoi-taja osaa tulkita hevosen antamia viestejä ja kiin-nittää huomiota myös hevosen viihtymiseen. Mi-käli ilman valvontaa tapahtuva tarhaus on koko-päiväistä tai kestää useita tunteja päivässä, tulee tar-hassa olla vähintään kolmiseinäinen säänsuoja.

EquineLife- hankkeen puitteissa rakennettiinmyös kaksi säänsuojaa kierrätyshirsistä Kuumantallin haketarhojen yhteyteen. Koska hevosilla ontarhojen hakkeen kanssa ollut puuhaa, ne eivätole jyrsineet sääkatoksien hirsiseiniä (kuva 21).

Laitumet Laidunkauden ajaksi hevosta kohden pitää vara-ta 0,25 – 0,5 hehtaaria viljeltyä laidunta. Luonnon-laidunta tarvitaan maastosta ja laiduntyypistäriippuen huomattavasti enemmän. Varsallisettammat ja kasvavat nuoret hevoset tarvitsevat

suurimmat alat. Laidun on hyvä jakaa kahteen taikolmeen syöttölohkoon. Kahden lohkon mallis-sa lohkoja vaihdetaan noin kahden viikon väleinja syöttämisen jälkeen alue lannoitetaan. Näin me-netellen ruoho ei yleensä pääse kasvamaan liianpitkäksi. Kolmen lohkon mallissa on käytettävälyhyempää vaihtoväliä, jotta ruoho pysyy sopivanmittaisena. Suosituksen mukaan syöttö aloitetaanviimeistään ruohon ollessa 15 – 20 cm korkeaa jalopetetaan, kun ruoho on noin 5 cm korkeaa. Jostämä ei onnistu, laidunnukseen on varattu jokoliian pieni tai liian suuri pinta-ala.

Alkukesä on laidunalueilla voimakkaan ruo-honkasvun aikaa. Alkukesästä sama alue elättääkuusi hevosta, keskikesällä enää kolme ja loppu-kesällä ainoastaan kaksi. Edellä kuvattu tilanne to-teutuu ainakin sellaisina kesinä, jolloin keskike-sän sademäärä on alhainen, mikä on tyypillistäsuomalaisissa sääoloissa. Laidunkausi aloitetaankuitenkin usein liian myöhään. Etelä-Suomessalaitumilla on jo toukokuun alussa yleensä riittä-

54

EKOLOGINEN TALLI

Kuva 19. B-pihaton tarhavesien puhdistamo Ypäjällä. Vuoden seurantajakson keskiarvoina tulevan veden liuenneen fosforin pitoisuus oli 1,9 mg/l ja lähtevän veden 0,09 mg/l. Kokonaisfosforipitoisuus tulevassa vedessä oli 2,4 mg/l ja lähtevässä vedessä 0,4 mg/l. Fosforipitoisuudet ovat puhdistamon avulla laskeneet Suomen pelloilta valuvien vesien vastaavien pitoi-suuksien tasolle. Kuva on otettu toukokuussa 2006.

västi syötävää. Laidunkausi aloitetaan päästämäl-lä hevoset noin kahdeksi viikoksi lannoittamat-tomalle lohkolle, ja samalla lannoitetaan vapaa-na olevat lohkot. Alkukesän aikana voidaan käyt-tää kahta lohkoa, ja korjata muilta lohkoilta kas-vusto heinäksi tai säilörehuksi. Loppukesän lai-dunalueen laajentumisen myötä hevosilla on so-pivasti syötävää myös loppukesästä. Laidunaluet-ta voidaan laajentaa loppukesästä liittämällä sii-hen muita lisäalueita. Alkukesän lannoitus voimyös olla maltillisempi, jolloin laidunruoho eikasva tarpeettoman pitkäksi. Liian pitkänä syöte-tyn laitumen sadosta osa tallaantuu hukkaan.

Nurmilaidun on järkevää sijoittaa hyvin oji-tetulle peltoalueelle, joka on mieluusti aidattu yh-teen tuulelta suojaavan metsäalueen kanssa. Pe-rinteiset orilaitumet sijaitsevat usein saarissa, mis-sä hevosilla on mahdollisuus vedessä kahlaami-seen ja jopa uintiretkiin. Hevosten pääsy rehevöi-tyneisiin vesistöihin on kuitenkin syytä estäämyrkyllisten sinileväesiintymien varalta.

55

EKOLOGINEN TALLI

Kuva 20. EquineLife-hankkeen puitteissa rakennettiin Ypäjän Päivärinteessä tarhattaville savi-olkiseinäinen sääsuoja. Suojan työselitys löytyy osoitteesta www.equinelife.fi.

Kuva 21. Kuvassa on islanninhevonen Kuuman tallilla syk-syllä 2007. Haketarhat ovat olleet käytössä kaksi vuotta jasateisesta ajanjaksosta huolimatta hakepohja on pysynyt kui-vana. Taustalla on toinen haketarhojen yhteyteen rakenne-tuista säänsuojista. Sääkatos on rakennettu kahden tarhanväliin ja jaettu sähköaidalla molempien tarhojen käyttöön.

Laidunnurmet on hyvä uusia kyntämällä jokolmen nurmivuoden jälkeen. Tämä vähentäävaarallisten sisäloisten leviämistä. Ympäristöystä-vällinen tapa on antaa nurmivuosienkin fosforinurmen perustamisen yhteydessä. Tällä tavallaesimerkiksi superfosfaattia tai hevosenlantaa voi-daan käyttää maahan mullattuna niin, että mää-rä riittää fosforin lähteeksi neljäksi vuodeksi. Joslaitumen pintaan annetaan joka vuosi fosforipi-toista NPK- lannoitetta fosforittoman NK- lannoit-teen sijaan, lohkolta tuleva, fosforikuormitusnousee jopa moninkertaiseksi verrattuna varas-tolannoitukseen.

Laitumien ja tarhojen aidatAidat pitää rakentaa hevosille turvallisesta, selväs-ti näkyvästä materiaalista ja ne on pidettävä hy-vässä kunnossa. Materiaalin ja korkeuden valin-taan vaikuttavat hevosen rotu, sukupuoli ja ul-koilualueen sijainti eli käytännössä se, kuinka var-masti hevosen on pysyttävä aidan sisäpuolella. Ai-tamateriaalista riippumatta on hyvä käyttää kol-mea vaakajuoksua: ylin on isoimman hevosen

sään korkeudella, seuraava ryntäiden korkeudel-la ja kolmas etupolvien korkeudella.

Sähköaidassa nauhan olisi hyvä olla vähintään4 cm leveää. Piikkilangan käyttö on kielletty. Lat-taraudat ja vinotuet aidoissa ja porteissa ovatvaarallisia. Aitauksissa, missä pidetään useita he-vosia, kulmat kannattaa pyöristää. Ahtaissa kul-missa lauman alempiarvoinen hevonen saattaajoutua potkituksi.

Aitamateriaalin valintaan liittyy hevosen tur-vallisuuden lisäksi muitakin näkökulmia. Mate-riaalit tulisi arvioida myös ihmisen näkökulmas-ta, koska aidat saattavat olla hyvinkin näkyvä ele-mentti. Aitoja voi myös naamioida pensain taimuun kasvillisuuden avulla, mutta hevosen onvoitava nähdä todellinen aita maisemoinnin ta-kaa.

Laitumen sääsuojaKesäisin hevosia pidetään usein laitumella yötä päi-vää. Valitettavan usein laitumet ovat avaria pel-toja, jotka eivät tarjoa hevosille suojaa sateelta,tuulelta eivätkä auringonpaahteelta. Myös erilai-

56

EKOLOGINEN TALLI

Kuva 22. Hevosia virkistäytymässä laitumella kuumana kesäpäivänä.

Sääsuojakatos

Laidun-lohko 1.

Laidun-lohko 2.

Laidun-lohko 3.

Laidun-lohko 4.

57

EKOLOGINEN TALLI

Kuva 23. Kuvassa on esitetty Ypäjän hevoslaitoksilla käy-tössä olevan aitatyypin piirustus. Vaakajuoksut ovat lank-kua, pystytolpat painekyllästettyä puuta ja välituki lautaa.Pystytolppien väli on noin kolme metriä, vaakajuoksujen väli48 cm. Pystytolppien halkaisija on noin 10- 12 cm. laudanleveys on 10 cm ja paksuus 3,8 cm. Tolppien päät on sahat-tu vinoiksi, jotta vesi valuu pois tolppien päältä. Pystytolpaton upotettu maahan noin metrin syvyydelle ja tuettu vahvas-ti. Vaakajuoksun keskivaiheilla oleva tukilauta vahvistaa ai-tarakennetta. Aidan korkeus maan pinnasta on noin 160-170cm. Aitaa ei saa pystyttää liian lähelle ojaa. Tolpillapitää olla tukeva maa ympärillä, etteivät ala nojailla. Ra-kennusmateriaalina on käytetty myös pyöreää metalliputkeaja pyöreää puuta.Tarvittaessa voi puuaitaan asentaa sähkö-langan estämään hevosia kaluamasta aitaa. Aidan on suun-nittellut Eino Taivalantti 1998.

Kuva 24. EquineLife- hankkeessa rakennettiin Ypäjän varsallisten tammojen käyttöön Loimijoen rantalaitumien eri laidun-lohkojen yhteinen sääkatos laidunjärjestelyineen. Sääsuojan lähialueiden valumavesille on rakennettu oma pintavalumavesienkuivatusojaverkosto kemiallisine puhdistamoineen. Puhdistamo on toimintaperiaatteeltaan samanlainen kuin aiemmin esitettypihattotarhan valumavesien puhdistamo. Periaatepiirros laidunjärjestelyistä.

set hyönteiset saattavat aiheuttaa hevosille suur-ta kiusaa. Tarvittaessa hevoselle on järjestettäväulkoilualueella säänsuoja, johon se voi halutes-saan mennä suojaan tuulisella, sateisella tai hel-teisellä säällä. Jotkut hevoset herkistyvät erilaisil-le hyönteisille niin rajusti, että niiden on päästä-vä pahimpina ötökkäaikoina sisätiloihin tai kun-nolliseen suojaan laitumella. EquineLife kyselynmukaan (70 tallia) laitumilla hevosten säänsuo-ja oli kunnossa useammin kuin tarhoissa, muttapuutteita esiintyi kuitenkin runsaasti.

TALLIN MATERIAALI- JAENERGIAVIRRAT

Ympäristövaikutukset liittyvät lähes aina mate-riaalien ja energian kulutukseen. Materiaali jaenergia on tuotettava jossakin ja kuljetettavaedelleen asiakkaalle käytettäväksi. Jätettä tai pääs-töjä syntyy kaikissa tuotteen elinkaaren vaiheis-sa, ei vain valmistuksessa. Tallin ympäristövaiku-

tuksia arvioitaessa on siis erityisesti tarkasteltavasitä, mitä materiaaleja ja energiaa tallille tuodaanja toisaalta sitä, mitä ja kuinka sieltä lähtee. Tätäkutsutaan ekotaseeksi.

Yksinkertaiseen ekotaseeseen listataan mää-rällisinä tallin tuotantopanokset (rehut, kuivik-keet, vesi, sähkö, poltto- ja voiteluöljyt, siivous-ja kunnossapitoaineet sekä muut mahdolliset ta-varat) sekä tuotokset (jätteet, lanta mukaan lu-kien). Laajempaan ekotaseeseen sisällytetäänmyös ostetut ja myytävät palvelut. Laajaan eko-taseeseen voidaan laskea myös päästöt ilmaan,maahan ja vesistöihin. Kun ekotaseeseen on lis-tattu tallin kaikki materiaali- ja energiavirrat, onhelppo nähdä, missä on kiristämisen varaa. Useinvoi tulla myös yllätyksenä se, miten paljon esimer-kiksi energiaa kuluu.

Tallin kautta kiertää suuria materiaalivirto-ja, mm. rehuja, kuivikkeita ja vettä. Joillain tal-leilla joudutaan talvisin myös suolaamaan harjoi-tusalueita. Myös energiaa voi kulua runsaasti,etenkin jos tallin yhteydessä on muuta lämmitet-

58

EKOLOGINEN TALLI

Kuva 25. Sääsuojan kahdenlaista makuualustaa, haketta ja kivituhkaa, pääsivät loppukesällä 2007 kokeilemaan kaksivuotiaattammat Ypäjällä.

tävää ja valaistavaa tilaa, esimerkiksi maneesi.Materiaalien ja energian käytön vähentämisen tu-lisikin aina olla yhtenä tavoitteena: se hyödyttääympäristöä ja säästää kustannuksia.

Materiaaleihin sitoutuva ympäristövaikutusTuotteiden ympäristövaikutusten tunnistami-nen saattaa olla hankalaa. Esimerkiksi lähellätuotettu rehu ei välttämättä ole ympäristöystä-vällisempää kuin teollinen, koska suuryrityksetpystyvät järjestämään mm. logistiikkansa tehok-kaammin. Samaten tuote, josta syntyy käytössävain vähän jätettä, on saattanut synnyttää sitä jomoninkertaisen määrän valmistusvaiheessa. Lisäk-si tulee muistaa, että usein tuotteen käyttö tuot-taa moninkertaisesti ympäristövaikutuksia sen val-mistamiseen verrattuna.

Hankintoja voi tehostaa ja valinnoista tehdäympäristölle ystävällisempiä kuitenkin joskusvarsin yksinkertaisillakin tavoilla. Monen tavaranhankintaa voi harkita tarkemmin esimerkiksipohtimalla seuraavia kysymyksiä:

� Onko tuote todella välttämätön?� Saako tuotteen käytettynä?� Onko tuotteen käyttöikä pidempi kuin

kilpailevilla, ja voiko tuotteen korjata jahuoltaa?

� Miten paljon tuote kuluttaa energiaaverrattuna kilpailijatuotteisiin?

� Onko tuotteessa ympäristömerkintä?� Voidaanko tuote kierrättää käytöstä pois-

tamisen jälkeen kokonaan tai osittain?

On siis ekologisempaa kuluttaa vähemmän.Kaikkia tallin menoja ja hankintoja ei voi välttäätai vähentää suoraan. Hevosen on saatava riittä-västi rehua, vettä ja kuiviketta, jotta sen hyvin-vointi olisi taattu. Tehostamista voi silloin etsiämuualta, kuten täsmentämällä ruokintaa hevo-sen tarpeiden mukaan, estämällä hävikkejä (esim.pilaantuneet rehut) jne.

Rehut ja kuivikkeetAikuinen hevonen tarvitsee jopa 7000 kg rehuavuosittain eli pienenkin tallin materiaalivirratovat hyvin merkittäviä. Rehujen ympäristövaiku-tukset tulevat pääasiassa niiden viljelystä. Rehuhan-

kinnoissa kannattaa suosia tuottajia, jotka ovat si-toutuneet maatalouden ympäristötukiohjelmaan,luomutuotantoon tai toimivat muuten hyvänmaatalouskäytännön puitteissa. Yhteishankinnatmuiden tallien kanssa tehostavat teollisten rehu-jen kuljetuksia ja laskevat samalla hintaa.

Kuivikkeiden ympäristömyönteisyys puo-lestaan liittyy pitkälti yhtäältä kuivikkeiden al-kuperään ja toisaalta lannan myöhempään hyö-tykäyttöön. Kuivikkeiden ympäristöulottuvuuk-sia on tarkasteltu tarkemmin Taulukossa 4 sivul-la 42.

VesiSuomi on vesivaroiltaan maailman ykkösluokkaa.Viimeaikaiset kokemukset kuivista kesistä ovatkuitenkin osoittaneet, että meilläkin pohjavedenehtyminen paikallisesti on mahdollista. Vedenkäytön ympäristövaikutukset liittyvät vesivarojenkulumisen lisäksi pohjavesien muutoksiin sekä jä-tevesien vaikutuksiin. Veden lämmitys kuluttaamyös energiaa.

Talleilla, joissa on kaivo, veden kohtuullinenkäyttö opettaa varautumaan mahdollisiin kuiviin-kin aikoihin. Vesihuoltoverkossa olevat tallitpuolestaan voivat säästää veden lisäksi selvää ra-haa, myös jätevesimaksuissa. Talleilla voidaanvettä säästää mm. jalkojen jäähdytyksessä käytet-tävien tihkuletkujen tai kylmätyynyjen avulla.

JätevedetTalousjätevesiasetuksen (542/2003) mukaan sekäkiinteistön omistajan että haltijan tulee olla sel-villä kiinteistön jätevesien käsittelyjärjestelmäs-tä ja huolehtia sen toimivuudesta. Rakennuslu-pakäsittelyssä olevien kiinteistöjen jätevesien kä-sittelyjärjestelmiä valvovat ensisijaisesti raken-nusvalvontaviranomaiset. Muiden kiinteistöjenjärjestelmiä valvoo ympäristönsuojeluviranomai-nen.

Jätevesiä syntyy talleilla tilojen ja hevosten pe-susta sekä ihmisten pesu- ja käymälävesistä. He-vosten pesussa ja jalkojen jäähdyttelyssä voi ku-lua suuriakin määriä vettä. Jätevedet voidaanjohtaa joko yleiseen viemäriverkkoon tai viemä-riverkoston ulkopuolella olevaan erilliseen järjes-telmään. Jätevesi tulisi ensisijaisesti johtaa yleiseenjätevesiverkostoon, mikä on myös käyttäjälleen

59

EKOLOGINEN TALLI

helppo ja huoltovapaa vaihtoehto. Talousjätevesiasetus on edellyttänyt vuo-

desta 2004 alkaen viemäriverkoston ulkopuolel-la sijaitsevilta kiinteistöiltä toimivaa jätevedenkäsittelyjärjestelmää. Tämä koskee myös talleja.Asetus koskee uudisrakentamista ja siihen rinnas-tettavaa peruskorjausta. Vuoteen 2014 saakkameneillään on siirtymäaika, jonka jälkeen myösvanhojen järjestelmien tulee täyttää jätevesiase-tuksen velvoitteet.

Asetuksen mukaan ympäristöön kohdistuvaakuormitusta tulee vähentää orgaanisen aineksenosalta vähintään 90 %, kokonaisfosforin osalta vä-hintään 85 % ja kokonaistypen vähintään 40 %.Kunnat voivat sallia ympäristönsuojelumääräyk-sillään tätä lievempiä vaatimuksia alueilla, joillavesistökuormitus on vähäistä eikä pinta- ja poh-javesien pilaantumiseen vaaraa ole. Asetuksenmukaan pelkkä saostussäiliökäsittely ei ole siirty-mäajan jälkeen enää riittävä. Hyväksyttäviä jäte-vesien käsittelymenetelmiä ovat mm. kunnallinenviemäröinti, umpisäiliö, maapuhdistamot ja pa-kettimalliset pienpuhdistamot kuten panospuh-distamot ja biosuodattimet.

Siivous- ja muut kunnossapitoaineetSiivoukseen ja kunnossapitoon on tarjolla run-saasti ympäristömerkittyjä puhdistusaineita. Useinniissä on myös selkeät ohjeet pakkauksen hävit-tämisestä. Aineiden käyttöä voidaan vähentäänoudattamalla tarkasti annosteluohjeita. Aina eitarvita voimakkaita kemikaaleja eikä edes vettäpuhtaan tuloksen saamiseksi: kunnon harjauskinsaattaa riittää. Erityisen tarkkoja siivous-, pesu-ja puhdistusaineiden kanssa tulisi olla talleilla, jois-sa jätevedet käsitellään vain sakokaivoissa: sii-vouksessa käytettyjen kemikaalien haitalliset ai-nesosat löytyvät aikanaan lähiojasta tai maaperäs-tä. Biohajoavia pesu- ja puhdistusaineita käyttä-mällä pesuvedet voi hyvällä omallatunnollahuuhtoa viemäriin myös tällaisilla talleilla.

EnergiankulutusJokaisella tallilla tarvitaan valoa ja ilmanvaihtoa,ja monilla talleilla lisäksi lämmitystä. Näidentehtävänä on luoda eläinsuojaan sisäilma, jossaeläin voi hyvin ja jossa hoitajan työolot ovat tar-koituksenmukaiset. Näiden tuottamiseen tarvi-

taan energiaa, joka yleensä on sähköä tai poltto-öljyä.

Tallin lämpötila voidaan pitää hyvinkin alhai-sena ja aina talleja ei tarvitse erikseen lämmittää.Hevoset lämmittävät sisäilmaa omalla lämmöl-lään, jota muodostuu iholta ja hengityselimistä.Nyrkkisääntönä pidetään viiden Celsius-asteen mi-nimirajaa tai sitä, että vesi ei jäädy juoma-astias-sa. Kylmähkössä tilassa on myös kiinnitettävä huo-miota siihen, ettei tallissa ole vetoa ja että ilma eiole liian kosteaa. Tallin lämpötila ja lämmönku-lutus riippuvat rakenteiden lämmönläpäisystä, il-manvaihtotarpeesta sekä rakennuksen koosta jamuodosta.

Energian tuotannolla on yleensä merkittäviäympäristövaikutuksia. Fossiiliset polttoaineet va-pauttavat hiilidioksidia ilmakehään ja edistävät il-maston lämpenemistä. Ydinvoimalla tuotetullasähköllä on kauaskantoiset vaikutukset uraanikai-vosten ja ydinjätteen muodossa. Energiansäästönlisäksi tallinpitäjän tulisikin tarkastella uusiutu-vien energialähteiden käytön mahdollisuutta.Esimerkiksi sähkön vaihtaminen ns. vihreäksisähköksi on melko helppoa, koska sitä myyvätSuomessa jo kymmenet sähköyhtiöt. Hintoja javihreää sähköä myyviä yhtiöitä voi vertailla inter-netissä sivulla www.vaihdavirtaa.net.

60

EKOLOGINEN TALLI

Uusiutuvia energialähteitä ovat puu,olki, lanta sekä maa-, vesi-, tuuli-, jaaurinkoenergia.

Uusiutumattomia energialähteitä ovatydinvoima sekä fossiiliset polttoaineetkuten öljy, kivihiili ja maakaasu.

Turvetta pidetään joko uusiutumatto-mana tai hitaasti uusiutuvana energia-lähteenä.

SIISTEYS JA JÄTEHUOLTO

Siisti ja puhdas ympäristö miellyttää silmää, edis-tää turvallisuutta, parantaa hygieniaa ja helpot-taa tallin toimintaa. Siistiin ympäristöön myösasiakkaat tulevat mielellään uudestaan. Tehokasja hyvin hoidettu jätehuolto herättää usein ihmi-sissä positiivisia tunteita ja antaa kuvan nykyaikai-sesta, hyvin organisoidusta tallista, jossa välitetäänmyös luonnosta.

Suomen ympäristökeskuksen laskelmienmukaan kaatopaikoille joutuu vuosittain noinkaksi miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä. Kaa-topaikoilta vapautuu ympäristöön haitallisia pääs-töjä vielä satojenkin vuosien kuluttua. Lajittelul-la voidaan vähentää paitsi jätteen määrää myöskaatopaikkojen negatiivisia ympäristövaikutuk-sia kuten metaanipäästöjä. Lajittelulla ja jätteidenhyötykäytöllä säästetään myös kustannuksia. Esi-merkiksi Hämeessä paikallisen jätehuoltoyhtiönbiojätteen käsittelymaksut ovat vain noin 43 pro-senttia ja energiajätteen maksut 60 prosenttia se-kajätteen hinnasta.

Jätelakia, ympäristönsuojelulakia ja kunnanympäristönsuojelumääräyksiä noudattaen myöstallien on liityttävä järjestettyyn jätteenkulje-tukseen. Jokaisen tallin on tärkeä lisäksi tunteakuntansa jätehuoltomääräykset ja se, millaisiamahdollisuuksia alueella on jätteen hyötykäyt-töön ja lajitteluun.

Tallilla syntyvät jätteetLannan lisäksi yleisimpiä talleilta syntyviä jättei-tä ovat pilaantuneet rehut, hevosenkengät, pape-riset rehusäkit sekä paalinarut ja -muovit. Lisäk-si syntyy jonkin verran ongelmajätettä (loisteput-ket, jäteöljyt, lääkkeet), vaarallista jätettä (neulatja ruiskut) sekä kartonki- ja paperijätettä.

Mikäli talli sijaitsee maaseudulla, osa jättees-tä voidaan käsitellä omalla tilalla. Biojätteet voikompostoida, mikäli siitä ei aiheudu haittaa ter-veydelle tai ympäristölle. Biojätteen kompos-tointi tai kompostoitavaksi toimittaminen on to-dellinen ympäristöteko, sillä kaatopaikalla biojä-te hajoaa hapettomissa olosuhteissa tuottaen me-taania, joka on hiilidioksidiakin monin verroin hai-tallisempi kasvihuonekaasu. Kompostoinnissametaania ei synny. Pelkkää kasvimassaa sisältävät

jätteet voi kompostoida esimerkiksi avonaisessapuukehikossa, mutta rehu- kuten ruokajätteet-kin tulisi kompostoida tuhoeläimiltä suojatussakompostissa, jossa on kansi, seinät ja pohjaverk-ko. Biojätteen kerääminen lantalaan on ongelmal-lista juuri tuhoeläinriskin takia.

Tilan lämmityskattilassa voi polttaa käsitte-lemätöntä puuta, risuja, pahvia ja keräykseen kel-paamatonta paperia. Taajamien ulkopuolella saaavotulella yleensä polttaa myös risuja ja oksia. Paa-limuovien polttaminen on kuitenkin kiellettyä.Tarkistathan kuntasi jätehuoltomääräyksistä tar-kemmat ohjeet ja määräykset, ennen kuin pol-tat jätettä!

Omasta kunnasta tai paikallisesta jätehuolto-yhtiöstä kannattaa tarkistaa, onko alueella yrityk-siä, jotka hyödyntävät myös muita hyötyjätteitä.

Energiajätteeseen voi laittaa kaikki muovit lu-kuun ottamatta PVC- muovia. Lisäksi energiaksivoi kierrättää paperisäkit. Muoviset paalinarut jakyllästetty puu eivät kuulu energiajätteeseen.Kyllästettyä puuta vastaanottavat pisteet voi tar-kistaa osoitteesta www.kestopuu.fi.

Ongelmajätteet tulisi säilyttää alkuperäisissäpakkauksissaan. Niitä ei pidä sekoittaa muiden jät-

61

EKOLOGINEN TALLI

Ongelmajätteitä ovat

� Öljyiset jätteet (moottori- javaihteistoöljyt, öljynsuodattimet,trasselit jne.)

� Maalit, lakat, liimat ja liuottimet� Akut, monet paristot ja akkunesteet� Bensiini� Kasvinsuojelu- ja torjunta-aineet� Loisteputket, kuumemittarit ja

energiansäästö- sekä lämpölamput(sisältävät elohopeaa)

� Kestopuu ja kyllästysaineet� Lääkkeet� Hapot ja emäkset, kuten vahvat

pesuaineet� Jääkaapit ja pakastimet� Sähkö- ja elektroniikkaromu� Tulostimen värikasetit

62

Hedelmien, juuresten jakananmunien kuoretRuoantähteet japilaantuneet elintarvikkeetKalojen perkuujätteetKahvin ja teen porotsuodatinpapereineenKäytetyt talouspaperitPuutarhajätteet jakukkamultaPahvisetkananmunakennot

Sanoma- ja aikakauslehdetMainospostiKirjekuoret (myösikkunalliset)Piirustus- ja kopiopaperitniitteineen

AaltopahvitRuskea kartonkiVoimapaperiPaperisäkit

Kartonkitölkit (mehu-,maito-, viini- japesuainetölkit)Kartonkipakkaukset(muro- ja keksipaketit,pizzalaatikot,kananmunakennot)KartonkisetkertakäyttöastiatPaperikassit ja –säkitPaperipussit (sokeri- jajauhopussit)Paperihylsyt

Lasipurkit ja –pullotLasiastiat

TupakantumpitTuhkaTekstiilitImurien pölypussit

Vaha- ja muovipintaisetpaperitMärät ja likaantuneetpaperitPahvit ja ruskeat pahvitsekä ruskeat paperikassitKääre- ja lahjapaperitPaperisäkitPehmopaperi

Märkä ja likainen pahviFolio- ja kelmupahviStyroksi

Likaiset jahuuhtelemattomatpakkauksetMuovitStyroksi

Keramiikka ja posliiniIkkunalasiAutonlasi, lämpölasiDuralex- talouslasiKuumuuden kestävä lasi(uunivuoat)Lankavahvisteinen lasi

Kompostimultaa

Sanomalehtipaperia

Hylsykartonkia

Hylsykartonkia

Lasivillaa, lasipakkauksia

Biojäte

Keräyspaperi

Keräyspahvi

Keräyskartonki

Keräyslasi

Taulukko 5. Tallilla ja asumisessa syntyvät hyötykäyttöön kelpaavat jätteet.

Jäte Kelpaa Mitä tulee Ei kelpaa

EKOLOGINEN TALLI

teiden kanssa, ja ne tulisi varastoida lukitussa jakatetussa tilassa. Ongelmajätteitä ei pidä säilyttäätarpeettoman pitkään eikä suuria määriä, sillä nii-hin liittyy palo- ja turvallisuusriskejä. Paikallisetjätehuoltoyritykset järjestävät yleensä ongelma-jätekeräystempauksia tai huolehtivat muutoin sii-tä, että jätteen toimittaminen asianmukaiseen kä-sittelyyn on mahdollisimman helppoa. Ongelma-jätteen määrää voi pyrkiä vähentämään korvaa-malla tuote vähemmän haitallisella tai tarkenta-malla tuotteiden määrää. Lisätietoja ongelmajät-teistä löytyy sivulta www.ongelmajate.fi.

Sähkö- ja elektroniikkaromua (SER) koskeetuottajavastuu, eli laitteiden valmistajat ja maa-hantuojat vastaavat romun vastaanottamisesta jahyödyntämisestä. Uuden laitteen omistaja mak-saa kierrätysmaksun laitteen hinnassa, joten ro-mun voi jättää vastaanottopisteeseen ilmaiseksi.Sähkö- ja elektroniikkaromua ovat mm. televisiot,pesukoneet, kylmälaitteet, tietokoneet ja muuttoimistokoneet.

Pistävät ja viiltävät jätteet kuten injektioneu-lat on kerättävä erikseen tiiviiseen, kestävään ja

kannelliseen astiaan. Viiltävät ja pistävät jätteet se-kä vanhentuneet lääkkeet voi toimittaa apteek-kiin ja ongelmajätekeräykseen.

KUOLLEEN HEVOSENHÄVITTÄMINEN

Hevosen kuollessa murhetta saattavat menetyk-sen lisäksi aiheuttaa myös lopettamiseen ja ruhonhävittämiseen liittyvät käytännön ongelmat.

Hevosen ruhon hävityksestä vastaa omistajatai tallinpitäjä itse. Suomessa hevosen saa hauda-ta haja-asutusalueille tietyin edellytyksin. He-vosta ei saa haudata sellaisille alueille, jossa se voi-si pilata pohja- tai pintavesiä. Hevosia ei saa hau-data pohjavesialueelle, vedenottamon lähelle, al-le 250 metrin päähän kaivosta eikä vesistöön viet-tävään rinteeseen. Lisäksi maan tulee olla tiivistäja ruho on haudattava niin syvälle (1,7 m), että senpäällä on vähintään yksi metri maata. Kunnan-eläinlääkäriltä kannattaa varmistaa, onko suun-niteltu hautapaikka hyväksyttävä.

63

HevosenkengätSäilyke- ja juomatölkitPienet metalliesineetPuhtaat alumiinivuoatFoliot, korkit jametallikannetTyhjät maalipurkit

Pienmetalli (ks. yllä)MetalliromuKaapeliromuEmalipinnoitteiset astiat

Auma- ja paalimuovit jasuursäkitMuu muovi- japakkausmuovi (ei PVC)Likaiset paperit ja pahvitPuupakkauksetStyroksiPaperipyyhkeet

Sähkö- jaelektroniikkalaitteetMaalipurkitKaapelitParistot ja muutongelmajätteet

Maaliset tynnyritHuonekalut

PaalinarutKyllästetty puuKipsilevyt ja eristeetBiojätePVC Hygieniatuotteet (vaipat, siteet)OngelmajäteKivi, hiekka ja maa-aines

Uutta metallia

Metalliteollisuuden raaka-ainetta

Kierrätyspolttoainetta, ja lopulta energiaa

Pienmetalli

Keräysmetalli

Energiajäte

Jäte Kelpaa Mitä tulee Ei kelpaa

EKOLOGINEN TALLI

Ruho voidaan myös toimittaa eläinjätteen kä-sittelylaitokselle. Joissain kunnissa on myös mah-dollista saada hevosille hautapaikka. Palveluun voiliittyä mahdollisuus tilata eläinlääkäri lopetta-maan hevonen hautauspaikalle.

Lisää neuvoja ja ohjeita hevosen hautaami-sesta saa kunnaneläinlääkäriltä tai kunnan ympä-ristönsuojeluviranomaiselta.

64

Hevosia vastaanottavat teurastamot vuonna 2008:

Hahtolan kotiteurastamo, Seljäntie 61, Orismala, p. 06-472 5132, 050 511 3519, 050 468 7278Hannu Vainio Oy, Hautjärventie 356, Hautjärvi, p. 019- 685 1110Heikkilän tilateurastamo (T:mi Kontiolahden Tukuturkis), Heikkiläntie 6, Katajaranta, p. 040- 700 6511Koivikon opetusteurastamo, Koivikontie 8, Puhos, p. 050- 431 4428Liha-Pouttu Oy (osa Atria-konsernia), Tehtaankatu 1, Kannus, p. 020 4728111Liha R. Hietanen Oy, Pääkkösentie 59, Vammala, p. 03- 514 1533Lihatukku Penan Liha Oy, Vanhamikkola 224, Turenki, p. 03-6723 444Oulunseudun Teurastamopalvelut Oy, Krouvintie 6, Oulu, p. 0400- 171 611 ja 040- 748 2633Paijan Tilateurastamo, Saarikontie 141, Urjala, p. 03- 546 2462Paimion Teurastamo oy, Kotkojantie 83, Paimio, p. 02- 477 2000Polvijärven liha-aitta, Kinahmontie 31, Polvijärvi, p. 013- 633 121Veljekset Rönkä Oy, Mahlatie 7, Kemi, p. 016- 226 2200Sata-Hämeen Teurastamo Oy, Mäkelänkatu 1, Roismala, p. 03- 513 0121Tourun Tilateurastamo, Touruntie 27, Lavia, p. 02- 557 6163 ja 0500- 955 263Vuorenmaa Jarmo Tmi, Kullaantie 414, Harjunpää, p. 02- 539 0822

Teurastamoihin otetaan ainoastaan rekisteröityjä hevosia ja poneja. Osa teurastamoista ottaa hevosia vain siinä tapauksessa, että lihalle on vastaanottaja.

Eläinruhojen käsittelylaitokset:

Findest Protein Oy, Tarhatie 25, Kaustinen, p. 020- 198 1800 Omistaja vastaa kuljetuksesta, eläinlääkäri lopettaa hevosen tehtaalla

Honkajoki Oy, Santastentie 197, Honkajoki, p. 02- 550 1100 Honkajoen kuljetukset hoitaa Kuljetusliike Lauhaluoma Ky, Kauhajoentie 941, Honkajoki, p. 010 834 6460

Muita hevosia vastaanottavia tahoja:

Mäntsälän Lemmikkilehto, Hevosten tuhkaus, p. 0400- 496 819Yliopistollinen eläinsairaala, Hevossairaala, Koetilakuja 1, Helsinki, p. 09- 1911 (yliopiston vaihde)

EKOLOGINEN TALLI

65


Yleistä:Oletteko hankkinut rakennusluvan tallitilojen rakentamiseen, olennaiseen muuttamiseen tai alkuperäisen käyttötarkoituksen olennaiseen muuttamiseen? �Oletteko ilmoittanut kirjallisesti terveydensuojeluviranomaiselle tallitilojen sijoittamisesta tai käyttöönotosta asemakaava-alueelle viimeistään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista? �Teetättekö, tai teettääkö joku toinen lannan hyödyntäjä, lannasta analyysejä kokonaistypestä vähintään viiden vuoden välein? �

Mikäli tallissanne on lantala:Onko tallin lantavarasto nitraattiasetuksen mukainen? �Varastoidaanko lantaa vesitiiviillä pohjalla (betoni K30-2, asfalttibetoni tai valuasfaltti)? �Onko lantalan ulkopuolella vesitiivis kuormauslaatta? �Varastoidaanko lantaa niin, ettei naapurustoon kulkeudu hajua? �Mikäli tallillanne on avolantala lähellä taajaa asutusta tai naapuria, onko sille olemassa lupa? �Onko avolantalassa olevan ajoluiskan nousu vähintään 0,5 metriä? �Ovatko avolantalan seinämät vähintään 0,5 m korkeat? �Mikäli rakennuksen seinää ei ole avolantalan kohdalla erityisesti suojattu, onko lantalan ja rakennuksen välinen etäisyys vähintään 1,2 m? �Onko avolantalaan satava vesi ja lumi otettu mitoituksessa huomioon (ohjearvo 0,1 m3 /m2)? �Onko avolantalan tallinpuoleinen seinä vähintään 1 m korkea? �Onko avolantala erotettu näkösuojalla naapureilta, esimerkiksi 1,5 metriä korkean seinämän tai tiheän kuusiaidan avulla? �Varmistatteko säännöllisin väliajoin uusilta ja vanhoilta naapureilta, ettei lannan varastointi aiheuta hajua tai muuta haittaa? �

Mikäli tallinne lantala on katettu: Tuulettuuko lantalanne hyvin (yksi seinä on avonainen, ulkovaippa harva tai aukollinen)? �Onko lantalan kynnys (ajoluiska) vähintään 0,2 metriä korkea? �Ovatko katetun lantalan betoniseinät vähintään 1,5 m korkeat? �Sopiiko lantalarakennus hyvin maisemaan ja muuhun rakennuskantaan? �

Tallit ilman lantalaa:Teettekö vuosittain valvontailmoituksen ympäristönsuojeluviranomaiselle? �Jos lantaa muodostuu yli 20 m3 vuodessa, onko lanta varastoitu tiivispohjaisella varastointipaikalla, esimerkiksi vaihtolavalla? �Mikäli lanta varastoidaan vaihtolavalla, onko veden pääsy lavalle estetty? �

EKOLOGINEN TALLI


66


Mikäli patteroitte lantaa:Patteroidaanko lantaa vain poikkeustapauksissa, ei vuodesta toiseen? �Onko patteroinnista ilmoitettu etukäteen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle? �Onko lastauspaikan pohja tiivis? �Mikäli patteri tehdään talvella, poistetaanko paikalta ensin lumi? �Laitetaanko patterin pohjaksi 15 cm:n kerros turvetta tai 20 cm olkisilppua? �Peitetäänkö patteri esimerkiksi turpeella (väh. 10 cm:n kerros)? �Oletteko varmistaneet, että lantaa ei patteroida pohjavesialueella tai tulva-alueilla? �Onko lantapatteri:

• vähintään 100 metrin päässä vesistöstä tai valtaojasta?• vähintään 5 metrin päässä ojasta?• vähintään 100 metrin päässä talouskaivosta? �

Onko lantapatteri tasaisen peltolohkon keskellä tai vaihtoehtoisesti kaltevan pellon yläreunassa? �Mikäli patteroitte useampana vuotena, perustetaanko lantapatteri aina eri peltolohkolle? �

Pihaton kuivikepohja lantavarastona:Mikäli pihatostanne poistetaan lantaa levityskiellon (15.10. – 15.4.) aikana, onko tätä varten olemassa asianmukainen varasto? �Onko tallilla varasto tarhoista kerättävää lantaa varten, mikäli sitä ei viedä kuivikepohjaan? �Onko pihaton pohja tiivis, ei maapohjainen? �

Lannan hyödyntäminen lannoitteena omalla tilalla:Noudatatteko nitraattiasetuksen ehtoja lannan levityksessä? �Levitetäänkö lantaa pelloille vain keväisin? �Mullataanko pellolle levitetty lanta neljän tunnin sisällä levityksestä? �

Lannan luovutus ja hyödyntäminen:Jos luovutatte lantaa toisten käyttöön, oletteko tehneet ympäristönsuojeluviranomaiselle valvontailmoituksen? �Mikäli lannan vastaanottajalla ei ole nitraattiasetuksen edellyttämää lantavarastoa, eikä lanta mene välittömästi hyödynnettäväksi, onko hänellä ympäristösuojelulain mukainen lupa lannan hyödyntämiseen? �Mikäli myytte tai luovutatte lantaa mullan valmistukseen, onko valmistaja rekisteröitynyt toiminnanharjoittajaksi Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan? �

EKOLOGINEN TALLI

67


Mikäli myytte tai luovutatte tallilta lantaa pakattuna, oletteko tehneet ilmoituksen elinkeinotoiminnan aloittamisesta Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan? �Hyödynnetäänkö lanta ensisijaisesti ravinteena kasvintuotannossa? �Onko lannan luovuttamisesta olemassa kirjallinen sopimus? �Pidättekö kirjaa luovuttamastanne lannasta, luovutusajankohdista ja käyttökohteista? �

Lannan kompostointiKompostoitteko lantaa hallituissa oloissa, kuten kompostointikentillä? �

Tarhat: Onko hevosten ulkotarha perustettuvähintään 20 m etäisyydelle valtaojasta ja 100 m purosta ym. vesistöstä (suojaetäisyyden tulee kuitenkin olla olosuhteista riippuen vähintään 10 - 50 m)? �Onko vesistöön ja valtaojaan viettävät rinteet jätetty kokonaan ulkotarhan ulkopuolelle, ellei rinteen ja vesiuoman välille ole mahdollista jättää riittävää suojavyöhykettä? �Siivotaanko tarhat viikottain? �Onko varmistettu, ettei tarhoihin tule valumavesiä ulkopuolelta tai katoilta tulevia sadevesiä? �Vaihdetaanko tarhojen likaantuneet pintamaat vuosittain? �Onko tarhavesien puhdistamisesta tehty suunnitelma? �Onko tarhojen puusto suojattu? �

Laitumet:Onko laidunjärjestelyissänne otettu huomioon, että laitumet tuottavat huonommin loppukesällä? �Annetaanko fosforipitoinen lannoite nurmen perustamisen yhteydessä? �Uusitaanko laitumia vähintään 3 – 4 vuoden välein? �Sopivatko aidat mahdollisimman hyvin maisemaan? �

Tallin materiaalivirratVaikuttavatko ympäristönäkökohdat hankintoihinne (Käytättekö esim. ympäristömerkittyjä puhdistusaineita)? �Onko rehuntuottajanne sitoutunut maatalouden ympäristötukiohjelmaan tai toimii muuten hyvän maatalouskäytännön puitteissa? �Pyrittekö vähentämään rehunkulutusta mm. estämällä varastointihävikkejä? �Seuraatteko kuivikkeen kulutusta? �Säästetäänkö tallillanne vettä ja onko veden käyttöä ohjeistettu? �

EnergiankulutusSeuraatteko tallillanne energiankulutusta? �Käytättekö energiaa säästäviä lamppuja? �

EKOLOGINEN TALLI

68


Oletteko tehneet muuta ja/tai suunnitelleet sähkön tai muun energian säästämiseen liittyviä asioita (valaistus, ilmanvaihto, lämmitys)? �Käytättekö lämmitysenergiana uusiutuvia energialähteitä? �Ohjaatteko tallilla henkilökuntaa ja asiakkaita energian säästämiseen? �

JätehuoltoPidättekö tallin ja sen ympäristön siistinä ympäri vuoden? �Oletteko tutustuneet kunnan jätehuoltomääräyksiin ja noudatatteko niitä? �Lajitteletteko seuraavat jätejakeet tallillanne:

• Sekajäte• Biojäte• Keräyspaperi• Metallijäte• Energiajäte �

Viettekö talliltanne ongelmajätekeräykseen: • Vanhentuneet lääkkeet• Neulat ja ruiskut• Kemikaalit• Kyllästetty puu• Loisteputket• Vanhat akut• Öljyt, liimat yms. �

Säilytättekö ongelmajätteitä lukitussa ja katetussa tilassa? �Pidättekö ongelmajätteistä kirjaa? �Onko varmistettu, että tallikiinteistölle ei ole haudattu tai jätetty paikalleen seuraavia jätteitä:

• sekajätteitä• autonromuja• työkoneita tai työkaluja• ongelmajätteitä (esim. akkuja, öljyjä, torjunta-aineita,

sähkökaapeleita)• käytöstä poistettu öljysäiliö �

Onko jätteiden säilyttäminen, kerääminen, kuljettaminen, käsittely ja hyödyntäminen sekä jäteveden johtaminen ja puhdistus hoidettu niin, että niistä ei aiheudu terveyshaittaa? (esimerkiksi lantaa ei varastoida kaivon tai vesistön vieressä) �Seurataanko tallillanne jätemääriä? �Onko henkilökunta saanut koulutusta jäteasioiden kuten lajittelun hoitamisessa? �Käyttekö henkilökunnan kanssa säännöllisesti läpi jätehuoltoasioita ja siihen liittyviä mahdollisia ongelmakohtia ja parannustarpeita? �Onko jätteiden lajittelusta laadittu ohjeet? �

EKOLOGINEN TALLI

69

Onko tallillanne valittu henkilöä, joka vastaa jätehuoltoasioista kuten jätehuoltosopimuksista, jäteastioiden tyhjennyksestä, henkilökunnan ohjeistamisesta jne.? �

JätevedetMikäli tallinne jätevedet käsitellään muutoin kuin johtamalla ne viemäriverkkoon, onko tallinne jätevesien käsittelymenetelmistä olemassa selvitys? �Onko ko. jätevesijärjestelmästä olemassa käyttö- ja huolto-ohjeet? �Mikäli tallillanne on jätevesille vain sakokaivokäsittely, käytetäänkö tallillanne vain biohajoavia pesu- ja puhdistusaineita? �

Kuollut hevonenTiedättekö, mitä kunnan jätehuolto- ja ympäristönsuojelu-määräyksissä määrätään hevosten ruhojen hautaamisesta? �Oletteko varmistaneet, ettei hautauspaikka sijaitse:

• pohjavesialueella tai vedenottamon suoja-alueella? • alle 250 metrin etäisyydellä kaivosta?• vesistöön viettävällä rinteellä? �

Onko hevosten ruhot haudattu niin syvälle, että ruhon päällä on vähintään metri maata? �Onko hevosten ruhot haudattu sellaiseen paikkaan, jota ei tulla pian hautaamisen jälkeen kyntämään tai kaivamaan? �Ilmoitatteko kunnan eläinlääkärille hevosen ruhon hautaamisesta? �Pidättekö kirjaa hautaamistanne hevosista, hautausajoista ja -paikoista? �


Airaksinen, S. 2006. Bedding and Manure Manage-ment in Horse Stables. Its Effect on Stable Air Quality,Paddock Hygiene and the Compostability and Utili-zation of Manure. Kuopion yliopisto, Kuopio 2006.

Iinatti, H., Okkonen, N., Jansson, H. 2005. Hevostilanympäristön hallinta -tietopaketti. Saatavillaosoitteessa:http://www.hevosyrittaja.fi/ep/tiedostot/yh.pdf

Närvänen, A., Jansson, H. 2007. Ferrisulfaatti saostaaojavesistä liuenneet fosforit. Maaseudun Tiede 64,2(22.10.2007): 13. Saatavilla osoitteessa:http://www.mtt.fi/maaseuduntiede/pdf/mtt-mt-v64n02s13b.pdf

Suomen Hippos. 2007. Hevosenomistajan opas.Saatavilla osoitteessa: http://www.hippos.fi/hippos/Ajankohtaista2007/tototiedotteet/hevosenomistajanopas2.pdf

Uusi-Kämppä, J., Närvänen, A., Jansson, H., Jansson,H. 2007. Hevostarhojenfosforit ja mikrobit kuriin.Maaseudun Tiede 64, 2(22.10.2007): 10.Saatavillaosoitteessa: http://www.mtt.fi/maaseuduntiede/pdf/mtt-mt-v64n02s10b.pdf

YM 2001: Nitraattidirektiivin toimeenpanoakoskevan Valtioneuvoston Asetuksen nro 931/2000selvennyksiä. Saatavilla osoitteessa:http://www.kunnat.net/attachment.asp?path=1;29;145;30546;38442;23951;32234;99563;99564

MMM-RMO C4. Maa- ja metsätalousministeriönrakentamismääräykset ja -ohjeet. Liite 12. Saatavillaosoitteessa:http://www.mmm.fi/attachments/5g5VkwMop/5g7GBLiUF/Files/CurrentFile/L12-rmoC4-01.pdf

www.equinelife.fi, www.evira.fi, www.finlex.fi,www.hevostietokeskus.fi, www.hevosyrittaja.fi,www.kestopuu.fi, www.ongelmajate.fi,www.vaihdavirtaa.net, www.ymparisto.fi

EKOLOGINEN TALLI


5 Turvallinen talli

Inkeri PesonenHanna Virtanen

Charlotta RosenbergKielo KivilohkareMenna Rantala

Turvallisuuden ja hevosen hyvinvoinninkannalta on tärkeää luoda suhde, jossa he-vonen kunnioittaa, mutta ei pelkää ihmis-

tä. Ammattilainen tai osaava harrastaja tunteeomat taitonsa, suhteuttaa ne hevosen koulutus-ja kehitysvaiheeseen ja tietää, millaisissa tilanteis-sa voi toimia turvallisesti ja hevosta pelottamat-ta. Kokemattomat tarvitsevat apua, ohjausta ja jos-kus rajoituksiakin esim. maastoretkillä ja liiken-teessä liikkumiseen. Omilla säännöillään tallitvoivat välttää monta onnettomuutta.

Turvallisuuden kannalta merkittävä riskiovat ihmiset, jotka eivät tunne hevosen käyttäy-tymistä, aisteja tai viestintää. He eivät ymmärrä ai-heuttavansa itse vaaraa tilanteissa, joissa hevonenkohtaa koneita, liikennettä, melua tai muuta yl-lättävää häiriötä.

Hevosten kanssa sattuneista tapaturmista taialan työstä johtuvista sairastumisista ei ole olemas-sa kattavia tilastoja. Maatalousyrittäjien eläkelai-tos Mela on kuitenkin kerännyt tapaturmatilas-toja onnettomuuksien syistä hevostaloudessa.Eniten onnettomuuksia tapahtuu hevosten kul-jetuksen, talutuksen tai valjastuksen yhteydessä.Yleisempiä tapaturmia ovat potkut, puremat,

hevosen alle jääminen sekä riuhtaisun aiheutta-mat vammat.

Henkilöriskien lisäksi keskeisen riskin muo-dostavat itse tallirakennukset. Paloturvallisuusris-kejä eläinsuojissa aiheuttavat etenkin sähkö- jalämmityslaitteet sekä huolimattomuus huolto- jakorjaustöissä. Lisäksi pöly ja ylimääräiset tavaratkäytävillä lisäävät paitsi palokuormaa myös hait-taavat sammutustöitä. Jokainen talli voikin omal-la asenteellaan ja toiminnallaan ennaltaehkäistävaaratilanteita. Hyvä käytäntö riskien kartoitta-miseksi on pitää esimerkiksi vuosittainen turval-lisuuspäivä koko tallihenkilökunnan kanssa.

Vuonna 2005 julkaistu Työturvallisuuskeskuksenopas /Hevoset ja työturvallisuus/ sisältää runsaasti Equine-Life-hankkeessa esille nousseita asioita. Siksi kirjaaon hyödynnetty tässä luvussa monelta osin.


Turvallinen työskentely perustuu ennakointiin jatyön tekemiseen harkiten ja suunnitelmallisesti.Jokaisen tulee tuntea työhönsä liittyvät vaarat ja

TURVALLINEN TALLI

71

Hevostalleja koskeva keskeinen turvallisuuslainsäädäntö (muutoksineen):

Työturvallisuuslaki (738/2002): Lain tavoitteena on parantaa työympäristöä ja työoloja jaturvata työntekijöiden työkyky. Päämääränä on myös ehkäistä työtapaturmia ja muita työ-ympäristöstä johtuvia haittoja työntekijän terveydelle. Laki sisältää työturvallisuutta kos-kevia yleisiä periaatteita ja velvollisuuksia (mm. työnantajan ja työntekijän velvollisuudetja työolosuhteita koskevat tarkemmat säännökset).

Valtioneuvoston asetus työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista (577/2003):Asetus sisältää työpaikkojen turvallisuus- ja terveysasioihin liittyviä säännöksiä, mm. työn-antajan yleiset velvollisuudet, vaadittavat tilat, työpaikan valaistus, työpaikan paloturvalli-suus ja pelastautuminen hätätilanteissa, työntekijöille annettavat suojelu- ja pelastautumis-ohjeet.

Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006): Laintarkoituksena on varmistaa, että työsuojelua koskevia säännöksiä noudatetaan. Lailla halu-taan parantaa työympäristöä ja työoloja. Laki edellyttää viranomaisten, työnantajan ja työn-tekijöiden yhteistoimintaa. Laki sisältää säännöksiä mm. työsuojeluviranomaisen ja tarkas-tajan toimivaltuuksista ja velvollisuuksista, toimivallan käytöstä, tuotteiden turvallisuudenvalvonnasta ja työsuojelun yhteistoiminnasta.

>

72

Tieliikennelaki (267/1981)- ja asetus (182/1982): Lain tavoitteena on pitää yllä liikenne-turvallisuutta. Laki koskee kaikkea liikennettä tiellä. Ratsastajan ja hevosen kuljettajan onsoveltuvin osin noudatettava ajoneuvon kuljettajaa koskevia säädöksiä. Asetus koskee lii-kennettä ja liikenteen ohjaamista teillä sekä sisältää liikennemerkkien määräykset.

Ajoneuvolaki (1090/2002): Laki koskee mm. ajoneuvojen yleisiä turvallisuusvaatimuksia,rekisteröintiä ja katsastusta, rakennetta, varusteita ja tyyppihyväksyntää.

Liikenne- ja viestintäministeriön asetus traktorien, moottorityökoneiden ja maas-toajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä hinattavien laitteiden rakenteesta ja va-rusteista (274/2006): Asetuksessa (luku 10) on määritelty vaatimuksia myös erilaisille he-vosajoneuvoille.

Terveydensuojelulaki (765/1994): Lain tarkoituksena on terveyden ylläpitäminen ja edis-täminen. Lailla pyritään ehkäisemään, vähentämään ja poistamaan elinympäristössä esiin-tyviä, terveyttä haittaavia tekijöitä. Laki sisältää yleisiä terveyden suojelun periaatteita ja vel-vollisuuksia (mm. ilmoituksenvarainen toiminta, talousvesi, jätteet ja jätevesi, asunnon jamuun oleskelutilan sekä yleisten alueiden terveydelliset vaatimukset, yleinen elintarvike-hygienia).

Työterveyshuoltolaki (1383/2001): Lain tarkoituksena on ehkäistä työhön liittyviä sairauk-sia ja tapaturmia ja edistää työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta. Lailla ha-lutaan myös edistää työntekijöiden terveyttä, työ- ja toimintakykyä sekä työyhteisön toi-mintaa. Laissa on säädöksiä työnantajan velvollisuudesta järjestää työterveyshuolto.

Laki nuorista työntekijöistä (998/1993): Lain tarkoituksena on turvata nuoren asema työ-elämässä ja taata ikään nähden riittävästi vapaa-aikaa ja lepoa. Lakia sovelletaan alle 18-vuo-tiaisiin, ja se sisältää säännöksiä mm. työajasta, työn turvallisuudesta ja terveellisyydestä.

Asetus nuorten työntekijäin suojelusta (508/1986): Asetus sisältää säännöksiä mm. kiel-letyistä töistä, vaarallisista töistä sekä säännöksiä opetuksesta ja työn ohjauksesta.

Tapaturmavakuutuslaki (608/1948): Lain tarkoituksena on taata hyvä sosiaaliturva työ-tapaturman ja ammattitaudin jälkeen. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tarkoitukse-na on korvata työssä sattuneista tapaturmista ja ammattitaudeista työntekijöille tai heidänomaisilleen aiheutuneet menetykset ja vahingot.

Ammattitautilaki (1343/1988): Lain tarkoituksena on korvata työntekijälle työstä aiheu-tuneen sairauden seuraukset. Ammattitautilain mukaan korvataan sairaus, joka on toden-näköisesti ja pääasiallisesti aiheutunut työssä esiintyvistä fysikaalisista, kemiallisista ja bio-logisista altisteista.

Ammattitautiasetus (1347/1988): Ammattitautiasetuksessa määritellään biologiset altisteet,kuten bakteerit ja homeiden vapauttamat itiöt.

TURVALLINEN TALLI

73

Pelastuslaki (468/2003): Lain tarkoituksena on ehkäistä tulipaloja ja muita onnettomuuk-sia, pelastaa ja suojata ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä, rajoittaa vahinkoja ja lieventää seu-rauksia. Laki kattaa myös väestönsuojelun. Laki sisältää pelastusasioita koskevia yleisiä pe-riaatteita ja velvollisuuksia.

Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (787/2003): Asetus sisältää pelastustoimeen liit-tyviä säännöksiä (mm. alueen pelastustoimen tehtävät, muiden viranomaisten osallistumi-nen pelastustoimeen ja virka-apu, vapaaehtoisten osallistuminen pelastustoimeen, yhteis-toiminta, velvollisuus laatia pelastussuunnitelma, vuosittain palotarkastettavat kohteet).

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999): Laki ohjaa alueiden käyttöä ja rakentamista. Lais-sa annetaan ohjeita myös rakennusten paloturvallisuuteen liittyen.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavaa rakentamista koskevista rakenta-mismääräyksistä ja ohjeista (4576/00/2001): Asetuksen liitteissä on sitovia määräyksiä se-kä suosituksia, joiden tarkoituksena on edistää muun muassa työympäristön kannalta tar-koituksenmukaista tilasuunnittelua.

Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta (2002): Määräyksiä jaohjeita rakennusten paloturvallisuuteen, kuten palokuormaan, rakennusten paloluokkaan,palo-osastointiin ja rakenteiden kantavuuteen liittyen.

Ympäristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta (2001): Määräyk-siä ja ohjeita rakennusten käyttöturvallisuuteen, kuten putoamiseen, valaistukseen, turva-varusteisiin ja huoltoon liittyen.

Jokamiehenoikeus: Takaa toisen alueella liikkumisen tilapäisesti ratsain. Jokamiehen oi-keus ei koske hevonen ja rattaat- yhdistelmää, sillä se rinnastetaan hevosajoneuvo. Oikeuskoskee vain yksityishenkilöitä.

Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annettu laki (75/2004):Laki koskee hevosyrittäjiä, jotka tuottavat erilaisia ratsastuspalveluita kuluttajille. Lain mu-kaan yrittäjän on varmistettava, että ohjelmapalvelu ei aiheuta vaaraa osallistujien tervey-delle tai heidän omaisuudelleen.

Lisäksi hevosten kuljettamista koskevat - Laki eläinten kuljetuksesta (1429/2006)- Eläinsuojelulaki (247/1996)- Eläinsuojeluasetus (396/1996) ja - Eläinkuljetusasetus (EY 1/2005)

Edellä mainituista laeista ja asetuksista on enemmän tietoa luvussa 3 hyvinvoiva hevonen.

TURVALLINEN TALLI

suojautumiskeinot. Työnantajan huolehtimis-velvollisuus on lainsäädännön mukaan hyvinlaaja. Se käsittää kaikki työntekijöiden turvalli-suutta, terveyttä ja hyvinvointia vaarantavat te-kijät. Työntekijöillä on puolestaan velvollisuusnoudattaa työpaikan turvallisuusohjeita, ottaahuomioon mahdolliset vaaratekijät ja ilmoittaahuomaamistaan puutteista esimiehelle tai työn-antajalle.

HEVONEN TALLISSA JATALLIYMPÄRISTÖ

Tallin turvallisuutta parantavat merkittävästivarsin arkiset, työturvallisuus- ja rakennuslainkinedellyttämät asiat: turvalliset rakenteet, sopivatmateriaalit, riittävä valaistus, järjestys, siisteys jahyvä ilmanvaihto. Eläinsuojelulaki asettaa mini-mivaatimukset tallien ja karsinoiden mittoihin(luku 3). Niihin liittyvät uudet vaatimukset ovat

74

Kuva 26. Hyvässä pesupaikassa on riittävästi tilaa, kunnollinen valaistus ja ilmastointi. Hevonen on kiinnitetty molemmiltapuolilta ja pystyy seuraamaan käytävän tapahtumia. Vesipiste olisi hyvä sijoittaa pesupaikan etuosaan.

TURVALLINEN TALLI

voimassa uusissa, rakennettavissa talleissa jo nyt,ja vanhoissa talleissa vuonna 2014.

TallitilatTallitilojen turvallisuutta koskevia lakeja ovatmm. pelastuslaki, valtioneuvoston asetus pelas-tustoimesta, työturvallisuuslaki, Valtioneuvostonpäätös työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaa-timuksista sekä kulutustavaroiden ja kuluttaja-palvelusten turvallisuudesta annettu laki, mikä siiskoskee vain osaa yrittäjistä.

Työturvallisuuslaki edellyttää, että työpaikanlattiat, portaat ja käytävät on pidettävä sellaises-sa kunnossa, ettei liukastumis- tai kompastumis-vaaraa ole. Myös eläinsuojelumääräyksissä onasetettu vaatimuksia edellä mainittuista asioista.Väljät ja esteettömät kulkuväylät vähentävät ta-paturmariskiä ja työkin sujuu helpommin. Suo-situs on, että karsinoiden välinen käytävä on rat-sastustallissa vähintään 2,5 m ja ravitallissa 3,5 m.Vapaata aluetta tulisi olla ainakin 1 m. Leveät ovet

helpottavat pelastusmiehistön työskentelyä hätä-tilanteissa. Liukuovet säästävät tilaa ja jättävät käy-tävän vapaaksi. Hätätilanteissa turvallisuutta lisäämyös mahdollisuus avata karsinan etuseinä ko-konaan, esimerkiksi silloin, kun hevonen ei pää-se ilman apua ylös.

Karsinoiden materiaalien ja rakenteiden pi-tää olla tukevia ja helposti puhdistettavia. Lattia-materiaalien on oltava sellaisia, ettei hevonen liu-kastu niissä. Esimerkiksi kumimatto ja karkea be-toni pitävät hyvin. Toisaalta karsinan seinien onoltava vahvarakenteisia, jotta ne kestävät hevosenpotkuja. Kaikkien materiaalien tulisi olla palamat-

tomia tai vähintäänkin huonosti syttyviä. Työtur-vallisuuslaissa, rakennuslaissa ja Ympäristöminis-teriön asetuksessa rakennusten paloturvallisuu-desta on asetettu vaatimuksia edellä mainituistaasioista. Lisäksi hevosten turvallisuuden kannal-ta on kiinnitettävä huomiota karsinoiden kalte-riväleihin, jotka MMM:n rakentamismääräystenmukaan eivät saa ylittää 7 cm normaalikokoisil-la hevosilla.

Keskeistä on myös huomion kiinnittäminenkäyttöturvallisuuteen. Työturvallisuuslaki edel-lyttää, että paikoissa, joissa työntekijät voivat pu-dota, on hankittava kaiteita, aitauksia, suojakatok-sia tai muita turvallisuuslaitteita.

Tallin turvallisuutta lisää myös hevosen hoi-toa varten oleva erillinen tila, jossa hevonen voi-daan kiinnittää päästään kahdelta puolelta sei-nään. Näin hoitaja ei jää puristuksiin hevosen jaseinän väliin. Kunnollinen hoitotila tarjoaa hyvätpuitteet niin kengitykseen, pesuun, lääkintäänkuin muuhunkin hoitoon (Ks. kuva 26).

Varusteet ja muut tarvikkeetTalleissa on hyvä olla erilliset tilat varusteille jamuille tarvikkeille. Ensiaputarvikkeet tulee säilyt-tää selvästi merkityssä paikassa, josta jokainen tar-vittaessa löytää ne. Ensiapuun on osoitettavamyös tila tallissa tai sen välittömässä läheisyydes-sä. Muut hevosten ja ihmisten lääkeaineet ja -tar-vikkeet on säilytettävä erillisessä paikassa, johonulkopuoliset eivät pääse. Alkusammutuskalustoton sijoitettava paikkaan (esimerkiksi ovien lähei-syyteen), josta ne on helppo löytää ja ottaa käyt-töön. Nämä vaatimukset on asetettu työturval-lisuuslaissa ja Valtioneuvoston asetuksessa työ-paikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista.

Tapaturmien ja onnettomuuksien välttämi-seksi hevosten varusteet on tarkistettava säännöl-lisesti. Tarkastuksen yhteydessä on jokainen sol-ki ja liitos avattava, osat puhdistettava ja ennenkokoamista nahkaosat on tarvittaessa sivellettä-vä valjasrasvalla. Ohjien ja kuolainten kunto ontarkastettava päivittäin, sillä varusteiden kestävyysja toimivuus ovat avainasioita hevosen hallitsemi-sessa. Myös muut varusteet, kuten ravikärryt onhuollettava säännöllisesti. Myöskään sammutus-kaluston ja ensiaputarvikkeiden kunnon tarkis-tusta ei pidä unohtaa.

75

TURVALLINEN TALLI

Kuva 27. Turvallisesti sijoitetut siivousvälineet eivät pyörihevosten eikä ihmisten jaloissa.

Tuhoeläimet (hiiret ja rotat) voivat tehdä tal-lin sähköjohdoille, varusteille ja rehuille ikävää jäl-keä. Siksi myös niiden torjuntaan on varaudut-tava.

Piha-alueet, tarhat ja suorituspaikatPiha-alueilla, tarhoissa ja suorituspaikoilla turval-lisuuden kannalta tärkeitä näkökohtia ovat hy-vä valaistus, aitojen ja porttien kunto, hyvätopasteet, toimivat liikennejärjestelyt, erillinenpaikoitusalue, hiekoitus ja auraus talvella sekälemmikkieläinten kiinnipitäminen. Hevostenkulkureitit on mahdollisuuksien mukaan pidet-tävä erillään tallialueen muusta liikenteestä.

Kuluttajaviraston ohjeiden mukaan ratsastus-alueen on oltava aidattu ja sen pohjan on oltavatasainen ja joustava. Ratsastusalustalla ei saa ollasuuria kiviä tai muita kovia esineitä. Aitamateriaa-lien ja maneesien seinien on oltava turvallisia (eiteräviä kulmia ja piikkejä) ja hevoselle sopivista ma-teriaaleista. Sähköistetyt aidat on varustettava va-roitusmerkillä. Ratsastusalueiden seinien, aito-jen ja pohjan kuntoa on tarkkailtava säännöllises-

ti ja huollettava tarvittaessa. Aitauksissa on myöstärkeää esittää kieltomerkein hevosten ruokinta-kiellosta. Mikäli alueella on katsomo, on yleisöäohjeistettava toimimaan sääntöjen mukaisesti ai-tauksien läheisyydessä ja maneesissa (mm. huu-taminen, tupakointi ja alkoholin käyttö kiellettyjne.).

PALOTURVALLISUUS JAPELASTAUTUMINEN

Eläinsuojien palot saavat usein alkunsa niiden ul-kopuolelta, kuten rehuvarastosta tai heinäparvel-ta. Aiheuttajaksi osoittautuvat yleensä sähkö- jalämmityslaitteet sekä huolimattomuus huolto- jakorjaustöissä. Yli kolmannes maatilapaloista onsähkön aiheuttamia. Palojen taustalta löytyyusein samoja asioita: ylikuormitus, eristysvika,huonot liitokset, sähkölaitteiden ja asennustenikääntyminen, virheellinen käyttö tai omatekoi-set asennukset. Sähkötyöt tulee aina teettää alanammattilaisella.

76

Kuva 28. Opetettaessa varsaa ajolle on aluksi hyvä käyttää kahta taluttajaa, myöhemmin riittää yksi.

TURVALLINEN TALLI

Tallit ovat usein kuivempia kuin monetmuut kotieläinrakennukset. Palovaara on suurierityisesti talvisin, varsinkin, jos tallissa käyte-tään lisälämmittimiä. Talli-ilmassa on myös huo-mattava määrä pölyä, joka voi kasaantua esimer-kiksi sähkölämmittimien tai lämmityslaitteidenkanaviin ja aiheuttaa erityisesti pitkällä aikavälil-lä paloturvallisuusriskin. Mahdollisiin palotilan-teisiin on syytä varautua huolella tarkastamallasäännöllisin väliajoin sähkölaitteiden kunto, kiin-nittämällä huomiota tallien rakenteelliseen tur-vallisuuteen, pitämällä talli puhtaana pölyistä,kouluttamalla henkilökuntaa sekä hankkimallaasianmukaiset sammutusvarusteet. Pelastuslakiedellyttää, että pelastustiet on pidettävä ajokelpoi-sina ja esteettöminä. Niille ei siis saa pysäköidä ajo-neuvoja eikä asettaa muitakaan esteitä.

Yksi tärkeä paloturvallisuustekijä on talleis-sa käytettävät materiaalit. Puu tunnetusti syttyyherkästi, kun taas kiviaines ei pala eikä johda pa-loa. Ruokintakupit ovat helppohoitoisuudenvuoksi usein muovisia. Muuten muovin käyttöäkannattaa harkita tarkkaan, koska siitä irtoaa pa-lotilanteissa myrkyllisiä kaasuja.

Pelastuslaki edellyttää, että kaikki rakennuk-set on suunniteltava, rakennettava ja pidettäväkunnossa siten, että tulipalon syttymisen tai leviä-misen vaara on vähäinen. Palotarkastuksia ontehtävä talleissakin säännöllisin väliajoin. Tar-kastuksia tehdään eri aikaväleillä rakennuksistariippuen. Toisaalta myös eri kunnissa käytännötpalotarkastuksista vaihtelevat. Tarkastuksen tekeepelastusviranomainen. Mikäli olet suunnittelemas-sa tallin rakentamista, ole pelastusviranomaisiinyhteydessä jo suunnitteluvaiheessa, jotta kaikki nä-kökohdat tulevat huomioiduksi etukäteen.

Tallien osastointi ja poistumistietTallien osastoinnilla voidaan edistää paitsi palo-turvallisuutta myös helpottaa ilmastoinnin sää-telyä ja vähentää melua ja pölyä. Rakentamismää-räykset edellyttävät palo-osastointia eri toimin-noille, kuten heinä- ja kuivikevarastolle. Eri kun-tien viranomaiset tulkitsevat määräyksiä kuiten-kin hieman eri tavoin, joten rakentamismääräys-ten soveltamisessa on alueellisia eroja.

Palo-osastointi koskee myös sähköjohtojenläpivientejä seinä- ja kattorakenteissa sekä il-

manvaihtokanavia. Tallissa on oltava paloturval-lisuuden vuoksi vähintään kaksi sellaista ulos-käyntiä, josta myös hevonen mahtuu (vapaa le-veys vähintään 1,5 m) ja poistumisovien on sijait-tava eri ilmansuuntiin. Maa- ja metsätalousmi-nisteriön rakennusohjeiden mukaan kulkureit-ti lähimpään uloskäyntiin saa olla enintään 30metriä ja poistumisteiden on oltava esteettö-mät. Poistumistiet tulee merkitä selkeästi, jottamyös vieraat osaavat tarvittaessa käyttää reittiä.Ovien on avauduttava tallista ulospäin. Hätätei-den valaistuksen on toimittava aina ja kaikenlai-sissa tilanteissa. Tämä voidaan taata esimerkiksi ak-kuratkaisulla.

Myös työturvallisuuslain mukaan työpai-koilla on oltava hätätilanteita varten riittävästipoistumisteitä ja ne on merkittävä selkeästi. Lisäk-si hevoset on hyvä totuttaa eri kulkureitteihin, jot-ta ne on hätätilanteissa mahdollista saada ulosmyös sivuovista.

Henkilökunnan kouluttaminenja ensiapuvalmiusVaikka tallilla olisi panostettu paloturvallisuuteenmonin tavoin, ei siitä ole hyötyä, jos ohjeet eivätole henkilökunnan tiedossa. Työntekijöitä onohjeistettava tuuletuslaitteiden käyttämisessä,pääkatkaisijan sammuttamisessa, hätäilmoituksentekemisessä, palo-ovien sulkemisessa, syttymis-herkkien tai räjähtävien aineiden käsittelemises-sä ja säilyttämisessä sekä muissa tarpeellisissaasioissa. Myös henkilökunnan ensiaputaitojenon oltava kunnossa. Ratsastuspalveluita tuotta-vien yritysten on annettava työntekijöille perus-koulutusta ensiavun antamisesta ja jokaisessatyövuorossa on oltava vähintään yksi ensiapukou-lutuksen ja alkusammutuskoulutuksen saanuthenkilö.

Alkusammuttimet ja hälytysjärjestelmätMaaseudulla palon varhainen havaitseminen ja al-kusammutuskaluston merkitys korostuvat, silläpalokunta on usein pitkän matkan päässä. Suu-riakin vahinkoja voidaan estää hankkimalla tal-lille riittävästi alkusammutuskalustoa. Ehtonaon, että kaikki tallin työntekijät osaavat niitäkäyttää ja ne sijaitsevat paikoissa, joista ne ovat hel-posti ja nopeasti saatavissa käyttöön. Alkusammu-

77

TURVALLINEN TALLI

tusvälineiden tarpeen ja laadun määrittelee pai-kallinen pelastusviranomainen.

Toisin kuin sammutusvälineet, palovaroitti-met eivät ole talleissa pakollisia. Kuitenkin varoit-timen hankkimista kannattaa harkita, sillä se an-taa arvokkaita lisäminuutteja palon alkuvaihees-sa. Vakuutusyhtiöt antavat alennusta vakuutus-maksuista, jos eläinsuojaan on asennettu toimi-va palovaroitinjärjestelmä ja siellä on riittävästi al-kusammutuskalustoa. Markkinoilla on tarjollamaatilojen oloihin, myös eläinsuojiin tarkoitet-tuja palovaroittimia, joissa on pyritty huomioi-maan tilojen olot (ts. kosteuden, pölyn jne.). Va-roittimia saa noin tuhannella eurolla varusteistaja ominaisuuksista riippuen.

Toimiminen hätätilanteissaHätätilanteessa ihmisten on voitava poistua tilois-ta mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti. Kos-ka vaaratilanteet ovat aina yllättäviä ja aiheutta-

78

1. Laitteisto tarkkailee riittävän hyvinkoko rakennusta sekä hälyttää kuulu-valla äänimerkillä (tietyissä tilanteissavilkkuvalolla) sekä matkapuhelimeentulevalla hälytyksellä.

2. Laitteiston vasteaika (aika savuhavain-nosta hälytyksen antamiseen) saa ol-la enintään 60 sekuntia.

3. Laitteisto sietää kosteutta, pölyä jalantakaasuja niin hyvin, että sen voi-daan olettaa toimivan eläinsuojissaluotettavasti vuodesta toiseen.

4. Laitteisto kykenee toimimaan luotet-tavasti myös sähkökatkoksen aikana.

Toimivan palovaroitinjärjestelmän ominaisuudet – taulukko (Tapiola-ryhmä):

Toimintaohje tulipalon sattuessa:

1. PELASTA ensin välittömässä vaarassa olevat IHMISET ja sitten eläimet!- Tulipalossa aika on ratkaiseva tekijä

2. VAROITA- vaarassa olevia

3. RAJOITA PALON LEVIÄMINEN- Sulje ovet, luukut ja ilmastointi. Näin estät hapen pääsyn palotilaan.

4. HÄLYTÄ PALOKUNTA- Hätänumero on 112

5. SAMMUTA lähimmällä alkusammuttimella- Sammuta vedellä tai sammutusjauheella, jos palo on sisustusmateriaaleissa

(puu, paperi, kangas)- Käytä sammutusjauhetta, jos palo on sähkölaitteissa- Pyri katkaisemaan laitteeseen tuleva virta ennen sammutusta- Käytä sammutusjauhetta, jos kyseessä on palavat nesteet- Sammuta rasvapalo sammutuspeitteellä tai sammutusjauheella.

HUOM! ÄLÄ KOSKAAN SAMMUTA RASVAN TAI PALAVAN NESTEEN PALOA VEDELLÄ!!!

6. OPASTA tai järjestä opastus- Varmista pelastusyksikölle esteetön pääsy palokohteeseen, anna mahdollinen pohja-

piirros tallista sekä kerro, miten karsinoiden ovet avataan- Siirry kokoontumispaikalle, joka on määritelty etukäteen ja myös kerrottu henkilö-

kunnalle ja asiakkaille

TURVALLINEN TALLI

79

Hätäilmoituksen tekeminen:

Soita numeroon 1121. KERRO MITÄ ON TAPAHTUNUT

- tulipalo ja sen laajuus- muu onnettomuus

2. KERRO MISSÄ ON TAPAHTUNUT- tarkka osoite- mahdolliset ajo-ohjeet- opastajan paikka

3. LISÄTIEDOT- kuka soittaa (paikka ja puhelinnumero)- onko ihmisiä vaarassa- onko eritysvaaraa- räjähdysvaara- vaaralliset aineet (palavat nesteet, kasvinsuojeluaineet, lannoitteet)

4. ÄLÄ SULJE PUHELINTA ENNEN KUIN SAAT LUVAN

TEE HÄTÄILMOITUS AINA, KUN- epäilet tulipaloa- et saa selville hajun tai palon alkuperää- tulipalon vaara on ilmeinen- on sattunut vaarallisen kemikaalin vuoto tai onnettomuus- nopea apu on tarpeen ihmisen, eläimen tai omaisuuden pelastamiseksi

Palokunnalle on tärkeä ilmoittaa myös jo sammutetusta tulipalosta!

vat usein paniikkia, on niihin varauduttava. Sään-nölliset paloharjoitukset ovat tarpeen. Ne paljas-tavat etukäteen ongelmia, joiden poistaminen pa-rantaa turvallisuutta merkittävästi. Hätätilantei-ta varten on hyvä käydä läpi kaikki mahdollisettilanteet (kuten miten toimitaan, jos sähkön- taivedentulo loppuu). Palo- ja pelastusviranomaisetopastavat mielellään, ja heiltä voi kysyä apuamyös tallin henkilöstön ja asiakkaiden koulutuk-seen. Palolaitos kannattaa kutsua tutustumaan tal-liin, ja mahdollisesti myös järjestämään sielläomia harjoituksiaan.

Sekä toimintaohjeen että hätäilmoitusohjeentulisi olla esillä tallin ilmoitustaululla tai muus-sa näkyvässä paikassa. Lisäksi on hyvä suunnitel-la etukäteen, kuka tiedottaa hätätilanteista ulko-puolisille, esimerkiksi lasten vanhemmille.

PelastussuunnitelmaPelastuslaki ja valtioneuvosten asetus pelastustoi-mesta määrittelevät kohteet, joihin pelastus-suunnitelma on laadittava. Suunnitelma on pa-kollinen mm. silloin, kun tallin alueella onuseampia asuntoja, leiritoimintaa tai suurempiatapahtumia. Suunnitelmaa edellytetään myös ur-heiluhalleilta, mutta yksiselitteistä sääntöjä esi-merkiksi maneesien suhteen ei ole. Vakuutusyh-tiöt ovat turvaohjeessaan määritelleen suurehko-jen maatilojen kokorajan, jonka perusteella needellyttävät vakuutetulta kohteelta pelastus-suunnitelman. Raja on vedetty ympäristösuoje-luasetuksen mukaiselle maatilalle, jonka toi-minta on luvanvaraista. Hevostallin osalta se siistarkoittaa talleja, joissa on vähintään 60 hevostatai ponia.

TURVALLINEN TALLI

Pelastussuunnitelma kannattaa joka tapauk-sessa tehdä, vaikka sitä lain perusteella ei vaadit-taisikaan. Suunnitelma auttaa talleja käymäänanalyyttisesti läpi työturvallisuuteen sekä asiak-kaiden ja hevosten turvallisuuteen liittyviä kysy-myksiä. Suunnitelman yhteydessä on hyvä teh-dä kysely turvallisuusasioista myös työntekijöil-le ja muille tallilla liikkuville. Analyysin avulla onhelpompi tunnistaa tallin mahdolliset rakenteel-liset ongelmat (väliovet, kulkuväylät ym.) ja vaa-ralliset materiaalit.

Pelastussuunnitelmalla pyritään erityisestisiihen, että tulipalo pystytään estämään tai aina-kin havaitsemaan varhaisessa vaiheessa. Todelli-sessa vaaratilanteessa ratkaisee se, miten alkusam-mutus hoidetaan ja miten eläimet saadaan uloseläinsuojasta. Hevostalleissa on evakuointipaikko-jen suunnittelu etukäteen on tarpeen (ts. mihintarhoihin tammat ja mihin oriit), jotta hevoset ei-vät pyri takaisin talliin.

Pelastussuunnitelmassa on selvitettävä seuraavatasiat:

� ennakoitavat vaaratilanteet, niiden vai-kutukset ja ehkäisy

� poistumis- ja suojautumismahdollisuu-det sekä sammutus- ja pelastustehtä-vien järjestelyt

� turvallisuushenkilöstö, sen varaaminenja kouluttaminen sekä muun henkilös-tön tai asukkaiden perehdyttäminensuunnitelmaan

� tarvittava materiaali, kuten alkusam-mutus-, pelastus- ja raivauskalusto, hen-kilösuojaimet ja ensiaputarvikkeet

� ohjeet ennakoituja onnettomuus-, vaa-raja vahinkotilanteita varten

� tiedonkulku

Pelastussuunnitelman laatimiseen voi pyytääapua paikalliselta pelastusviranomaiselta.

Turvallisuusasiakirja ja -suunnitelmaKuluttajavirasto edellyttää ratsastuskoulujen,täysihoitotallien ja ohjelmapalvelujen tarjoajienlaativan turvallisuusasiakirjan. Verrattuna pe-lastussuunnitelmaan turvallisuusasiakirja kattaamyös asiakkaiden turvallisuuden jokapäiväisessä

toiminnassa. Lisäksi ohjelmapalveluiden tuotta-jilta edellytetään turvallisuussuunnitelmaa ylei-sötapahtumista. Turvallisuusasiakirjan sisältö pi-tää käydä läpi henkilökunnan ja vapaaehtois-työntekijöiden kanssa ja heidän tulee varmentaanimikirjoituksellaan, että he ovat ymmärtäneetsen. Asiakirja on säilytettävä paikassa, josta sen löy-tää helposti.

Viranomaisten vaatima pelastussuunnitelmaja turvallisuusasiakirja on mahdollista yhdistää.Malli asiakirjan laatimiseksi löytyy Kuluttajaviras-ton ohjeista ratsastuspalvelujen turvallisuudenedistämiseksi osoitteessa www.kuluttajavirasto.fi.

TYÖNANTAJA, HENKILÖKUNTAJA ASIAKKAAT

Tallin työympäristöön ja -oloihin liittyy monen-laisia vaaratekijöitä. Ongelmia voi syntyä esimer-kiksi painavien taakkojen nostamisesta, vetoisis-ta ja pölyisistä tiloista tai kokemattomien ihmis-ten liikkumisesta tallilla. Talliyrittäjän on oltavaperillä lainsäädännön vaatimuksista ja suosituk-sista sekä laadittava selkeät ohjeet tallille työnte-kijöitä ja asiakkaita varten.

Työnantajan oikeudet ja velvollisuudetTyönantajalle säädetyt, turvallisuuteen liittyvätvelvollisuudet on määritelty työturvallisuuslais-sa. Lain säädökset ulottuvat lähes kaikkiin työti-lanteisiin. Soveltamiseen ei vaikuta, onko työn-tekijä vakituisessa, määräaikaisessa tai osa-aikai-sessa työsuhteessa. Lakia sovelletaan myös esimer-kiksi vuokratyöhön, oppilaan ja opiskelijan työ-hön koulutuksen yhteydessä sekä vapaaehtoistyö-hön.

Työantajan tulee lain mukaan olla omanalansa asiantuntija eli olla tietoinen kaikista ky-seiseen toimintaan ja alaan liittyvistä riskeistä. Työ-antajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä,työyhteisön tilaa, työtapojen turvallisuutta sekäsitä, onko turvallisuus parantunut. Työnantajanvelvollisuus huolehtia työturvallisuudesta kat-taa siis kaikki työntekijöiden turvallisuutta, ter-veyttä ja hyvinvointia vaarantavat tekijät. Tätä vel-vollisuutta rajaavat ainoastaan jotkut täysin epä-tavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet tai

80

TURVALLINEN TALLI

poikkeukselliset tapahtumat, joita ei olisi voituvälttää varotoimillakaan. Silloinkaan ne eivätpoista kokonaan työnantajan velvollisuutta huo-lehtia työturvallisuudesta. Tietämättömyys, vä-linpitämättömyys tai yrityksen taloudelliset vai-keudet eivät oikeuta rikkomaan lakia.

Työnantaja on otettava huomioon työntekijöidenturvallisuuteen ja terveyteen liittyvät seikat, jot-ka koskevat

� työtä (esim. työn kuormittavuus, työvä-lineet, kemikaalit)

� työoloja (esim. ergonomia, työpaikansosiaaliset suhteet)

� muuta työympäristöä (esim. työpaikanrakennukset) sekä

� työntekijän henkilökohtaisia edellytyk-siä (esim. ikä, sukupuoli ja ammattitaito)

Työnantajalla on oltava työsuojelun toimin-taohjelma, jossa on kuvattu työolojen kehittämis-tarpeet ja työympäristöön liittyvät turvallisuu-teen, terveellisyyteen ja työkykyyn vaikuttavat te-kijät. Laki ei anna ohjeita siitä, millainen ohjelman

tulee olla, vaan se on muokattava työpaikan olo-suhteiden ja tarpeiden mukaan.

Toimintaohjelmassa tulisi vastata ainakin seuraa-viin kysymyksiin:

� miten työsuojeluasioita työpaikalla hoi-detaan ja ketkä työsuojeluasioista viimekädessä vastaavat eri organisaatiotasoilla

� miten työsuojelu on kytketty toiminto-jen suunnittelusta aina toteuttamiseensaakka

� miten työoloja ja asetettuja tavoitteita se-kä niiden toteutumista seurataan ja ar-vioidaan

� miten mahdollisia puutteita korjataan � miten koulutus ja tiedotus sekä yleinen

perehdyttäminen on suunniteltu ottaenhuomioon työsuojelutarpeet

Toimintaohjelman tavoitteet on käsiteltävätyöntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa(esim. työsuojelutoimikunta) ja ohjelmaa on päi-vitettävä säännöllisin väliajoin.

81

Kuva 29. Työnantajan tulee huolehtia työntekijöiden asianmukaisista henkilösuojaimista.

TURVALLINEN TALLI

Työturvallisuuslain tavoitteena on, että työ-paikalla johdetaan turvallisuutta suunnitelmalli-sesti. Jokaisella työpaikalla - riippumatta työpaikankoosta ja työntekijämäärästä - on selvitettävä jatunnistettava haitta- ja vaaratekijät, joita voi aiheu-tua työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä jatyöoloista. Selvityksen jälkeen vaarat ja uhat onpyrittävä poistamaan mahdollisimman pikaisesti.

Työsuojelun onnistumisen edellytys on toi-minnan hyvä suunnittelu. Työantajan velvolli-suus on ottaa huomioon työntekijöiden turval-lisuuteen ja terveellisyyteen vaikuttavat seikat josuunnitellessaan työympäristön rakenteita ja ti-loja, työ- tai tuotantomenetelmiä, työssä käytet-täviä välineitä, terveydelle mahdollisesti vaarallis-ten aineiden käyttöönottoa sekä työtapoja ja nii-den oikeaa mitoitusta. Työnantajan on kiinnitet-tävä huomiota siihen, ettei työntekijä kuormituhaitallisesti fyysisesti (kuten raskaat nostot) taihenkisesti (kuten yksipuolinen työ). Työssä jak-samisen perusedellytys on työn ja henkilöstömää-rän oikea mitoitus.

Laki myös velvoittaa, että työantajan on an-nettava kaikille työntekijöille riittävät tiedot työ-paikan haitta- ja vaaratekijöistä riippumatta siitä,miten ammattitaitoinen tai kokenut työntekijä onkyseessä. Työnantajan on huolehdittava siitä, et-tä työntekijä perehdytetään riittävästi työhön, olo-suhteisiin, työ- ja tuotantomenetelmiin, työväli-neisiin ja niiden oikeaan käyttöön sekä turvalli-siin työtapoihin. Työntekijää on myös ohjattavaestämään ja välttämään työn haittoja ja vaaroja.Lisäksi laki edellyttää ohjaamista tulipalon ja en-siavun varalta. Hevosalalla työntekijöiden hyvä pe-rehdyttäminen vaikuttaa myös hevosten hyvin-vointiin.

Työnantajan on hankittava ja annettavatyöntekijän käyttöön erikseen säädetyt, vaati-mukset täyttävät ja tarkoituksenmukaiset henki-lösuojaimet, jollei tapaturman tai sairastumisenvaaraa voida riittävästi välttää tai rajoittaa muut-tamalla työtä tai olosuhteita. Työnantajan onmyös hankittava ja annettava työntekijän käyt-töön apuväline tai muu varuste, silloin kun se onvälttämätöntä tapaturman tai sairastumisen vaa-ran välttämiseksi.

Työterveyshuoltolaki puolestaan velvoittaatyönantajaa järjestämään työterveyshuollon työn-

tekijöille. Työnantajalla on oltava työterveys-huollosta kirjallinen toimintasuunnitelma, jon-ka tulee sisältää työterveyshuollon yleiset tavoit-teet ja työpaikan olosuhteisiin perustuvat tarpeetsekä niistä johtuvat toimenpiteet. Lain mukaantyöterveyshuolto on järjestettävä kaikille työnte-kijöille työsuhdemuodosta riippumatta. Etuudetvoidaan kuitenkin suhteuttaa työajan ja työsuh-teen pituuteen. Esimerkiksi nuorille työntekijöil-le on järjestettävä terveystarkastus työnantajankustannuksella, jos työsuhde kestää yli kolmekuukautta. Terveystarkastusta ei kuitenkaan tar-vitse tehdä, jos työ on kevyttä liike-, toimisto- taimuuta niihin verrattavaa kevyttä työtä tai jos nuo-rella työntekijällä on esittää vuotta nuorempi lää-kärintodistus, joka riittävästi selvittää hänen so-veltuvuutensa ko. työhön.

Työturvallisuuslain ja työterveyshuoltolainlisäksi työnantajan on perehdyttävä ammatti-tautilakiin – ja asetukseen, tapaturmavakuutus-lakiin sekä lakiin työsuojelun valvonnasta jamuutoksenhausta työsuojeluasioissa.

Viranomaiset valvovat työsuojelulainsäädän-nön noudattamista kaikissa työsuhteissa kestos-ta ja muista ehdoista riippumatta. Työsuojeluvi-ranomaisilla on oikeus tarkastaa työpaikkoja, ei-kä tarkastuksista tarvitse ilmoittaa etukäteen.

Työntekijän oikeudet ja velvollisuudetTyöturvallisuuslainsäädännön (738/2002) mu-kaan työntekijän on

� noudatettava työnantajan antamia työ-turvallisuuteen liittyviä määräyksiä jaohjeita

� noudatettava tarvittavaa järjestystä, siis-teyttä, huolellisuutta ja varovaisuutta

� huolehdittava kokemuksensa, työnanta-jalta saamansa ohjauksen sekä ammat-titaitonsa mukaisesti ja käytettävissäänolevin keinoin niin omasta kuin muidentyöntekijöiden turvallisuudesta ja tervey-destä

� vältettävä muihin työntekijöihin kohdis-tuvaa häirintää ja muuta epäasiallistakohtelua

� ilmoitettava viipymättä työnantajallehavaitsemistaan vioista ja puutteelli-suuksista

82

TURVALLINEN TALLI

� poistettava mahdollisuuksiensa mukaanhavaitsemansa vaaraa aiheuttavat viat japuutteellisuudet ja ilmoitettava niistämyös työnantajalle. Työnantajan tuleepuolestaan kertoa ilmoituksen tehneelletyöntekijälle, mihin toimenpiteisiin on-gelmassa on ryhdytty tai aiotaan ryhtyä

� käytettävä ja hoidettava huolellisesti jaohjeiden mukaan työnantajan hänelleantamia henkilösuojaimia ja muita va-rusteita. Työntekijän on työssään käytet-tävä asianmukaista vaatetusta, joka ei ai-heuta tapaturman vaaraa

� käytettävä koneita, työvälineitä ja mui-ta laitteita sekä niissä olevia turvallisuus-ja suojalaitteita oikein, ammattitaitonsa,kokemuksensa ja saamiensa käyttö- jamuiden ohjeiden mukaisesti

� käsiteltävä ja käytettävä vaarallisia ai-neita turvallisuusohjeita noudattaen

Työntekijällä on oikeus saada opastusta ja oh-jausta työhön ja olosuhteisiin liittyvissä asioissa,

ja hänellä on oikeus tehdä työturvallisuuteen liit-tyviä parannus- ja korjausehdotuksia. Hänellä onmyös oikeus pidättäytyä työstä, joka vaarantaa va-kavasti henkeä tai terveyttä. Oikeus pidättäytyätyönteosta jatkuu, kunnes työnantaja on huoleh-tinut siitä, että työ voidaan tehdä turvallisesti.

Lisäksi työturvallisuuslainsäädäntö edellyttäätyönantajalta työntekijän perehdyttämistä työ-hön, työoloihin, -menetelmiin, -välineisiin ja nii-den oikeaan käyttöön. Hyvä perehdyttäminen onvarmin tapa edistää työntekijän turvallisuutta.

Työnantajan ja työntekijöiden välinen yhteistoimintaTyöturvallisuuslain mukaan työnantajan ja työn-tekijöiden on yhteistyössä pidettävä yllä työtur-vallisuutta ja myös parannettava sitä. Työnanta-jan pitää antaa työntekijöille riittävän ajoissa tar-peelliset tiedot asioista, jotka vaikuttavat turval-lisuuteen, terveellisyyteen ja muihin työoloihin.Työnantajan tulee antaa tarpeelliset tiedot myösniitä koskevista arvioinneista, selvityksistä ja suun-nitelmista. Työnantajan on huolehdittava siitä, et-

83

TURVALLINEN TALLI

Kuva 30. Karsinakohtainen lantaimuri ja -kuljetin nopeuttaa karsinan puhdistusta.

tä näitä käsitellään ajoissa työnantajan ja työnte-kijöiden tai heidän edustajansa kesken. Työnte-kijällä on oikeus tehdä työpaikan turvallisuuttaja terveellisyyttä koskevia ehdotuksia työnanta-jalle ja saada niistä palaute.

Tallin työolotTallin työoloihin vaikuttavat monet tekijät kutentallin valaistus, siisteys, lämpötila ja materiaalit.Lain mukaan työpiste ja työvälineet on suunnitel-tava, valittava, mitoitettava ja sijoitettava niin, et-tä työ voidaan suorittaa ergonomisesti oikein.Työtekijällä on oltava mahdollisuus vaihdellatyöasentoa, keventää työtä tarvittaessa apuvälineinja hoitaa käsin tehtävät nostot mahdollisimmanturvallisesti. Hänellä tulee olla myös mahdollisuusvälttää toiston aiheuttamaa haitallista rasitusta. Er-gonomian tarkastelussa pitää ottaa huomioonmahdolliset työntekijäkohtaiset rajoitukset. Tar-

koituksena on poistaa fyysistä rasitusta, toistotyö-tä, raskaita nostoja, yksipuolisia työliikkeitä, huo-noista työasennoista ja -liikkeistä johtuvaa tuki-ja liikuntaelinten epätervettä kuormitusta.

Työantajalla on velvollisuus arvioida työnkuormitustekijöitä ja selvittää, ettei haitallistakuormitusta ilmene. Jokaisella työntekijällä on oi-keus pyytää kuormitusselvitys.

Paikoissa, jossa työntekijät saattavat pudota taiesineet voivat pudotessaan tai kaatuessaan vahin-goittaa heitä, pitää olla tarkoitukseen sopivia kaitei-ta, aitauksia, suojakatoksia tai muita turvalaitteita.

Työturvallisuuslain mukaan työntekijöillä onoltava työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydes-sä riittävät peseytymis-, pukeutumis- ja vaattei-den säilytystilat, ruokailu-, lepo- ja käymälätilatsekä muut henkilöstötilat ottaen huomioon työnluonne, kesto ja työntekijöiden lukumäärä.

Tupakointi tallissa ja sen välittömässä lähei-

84

TURVALLINEN TALLI

Kuva 31. Vaellus- ja maastoretkille osallistuvien asiakkaiden tulee osata ratsastuksen perustaidot.

syydessä on aina kielletty. Tupakointitilan tai alu-een on sijaittava erilleen tallista ja rehutiloista.

Opiskelijat, oppisopimus, vapaaehtoistyö ja nuoret työntekijätTyöturvallisuuslaissa on myös opiskelijoita, op-pisopimusta, vapaaehtoistyötä ja nuoria työnte-kijöitä koskevia säädöksiä.

Mikäli opiskelija työskentelee, harjoittelee taitutustuu työhön työpaikalla oppilaitoksen ulko-puolella, oppilaitoksen ja työn vastaanottajanvelvoitteisiin sovelletaan vuokratyötä koskevaa py-kälää. Työn vastaanottajan on huolehdittavaopiskelijan perehdyttämisestä työhön ja olosuh-teisiin, työsuojeluun sekä tarvittaessa työsuojelunyhteistoimintaan, tiedottamiseen ja työterveys-huoltoon. Oppisopimusopiskelijaa koskevat samatpykälät kuin muitakin työntekijöitä.

Alle 18-vuotiaisiin sovelletaan lakia nuoristatyöntekijöistä (998/1993). Lain mukaan nuorentyöntekijän työaika ei saa ylittää 9 tuntia vuoro-kaudessa eikä 48 tuntia viikossa. Työhön saa ot-taa henkilön, joka on täyttänyt 15 vuotta ja jokaon suorittanut oppivelvollisuutensa. 15-vuoti-aan säännöllinen työaika saa olla enintään yhtäpitkä kuin aikuisen työaika samassa työssä. Ylityö-tunteja 15-vuotias saa omalla suostumuksellaantehdä enintään 80 vuodessa.

Alle 15-vuotiaat saavat koulujen loma-aika-na työskennellä enintään 7 tuntia päivässä ja 35tuntia viikossa, eikä häntä saa pitää ylityössä eikähätätyössä. 15 vuotta täyttäneen henkilön työai-ka on sijoitettava klo 6:n ja 22:n väliseen aikaan,alle 15-vuotiaan klo 8:n ja 20:n väliseen aikaan.Poikkeuksena voivat olla työn järjestämisestäjohtuvat painavat syyt, jolloin alle 15-vuotiaantyöaika voidaan sijoittaa klo 6:n ja 20:n väliseen ai-kaan.

Oppivelvollisen työaika koulupäivinä saa ol-la enintään 2 tuntia ja vapaapäivinä 7 tuntia päi-vässä. Koulupäivän ja työpäivän pituus yhteensäsaa olla enintään 8 tuntia päivässä ja työaika enin-tään 12 tuntia viikossa.

Asetuksessa nuorten työntekijöiden suojelus-ta on määritelty työt, jotka on nuorilta työnte-kijöiltä kielletty.

Vapaaehtoistyö koskee tilanteita, jossa hen-kilöt suorittavat työtä työpaikalla olematta työ-

suhteessa ja saamatta siitä vastiketta. Vapaaeh-toistyön kuuluminen työturvallisuuslain pii-riin edellyttää sopimusta (kirjallinen tai suulli-nen) työnantajan ja vapaaehtoistyöntekijän kes-ken ja että hän tekee samaa tai samankaltaistatyötä kuin työpaikan muut työntekijät. Tällöintyöturvallisuuslakia sovelletaan kuitenkin rajoi-tetusti. Työantajan velvollisuutena on huoleh-tia siitä, että vapaaehtoistyöntekijän turvalli-suudelle ja terveydelle ei aiheudu haittaa tai vaa-raa. Vapaaehtoistyöntekijä on puolestaan velvol-linen noudattamaan työpaikan turvallisuusoh-jeita ja käyttämään asianmukaisia henkilöstösuo-jaimia ja apuvälineitä.

TyöhyvinvointiIhmisen hyvinvointi muodostuu työn ja vapaa-ajan tasapainosta. Työ, joka vastaa yksilön edel-lytyksiä ja johon liittyy aikaansaamisen tunne se-kä oppimiskokemuksia, edistää hyvinvointia. He-vosten parissa työskentelevien työhön liittyy suu-ri vastuu sekä tallilla liikkuvista ihmisistä että he-vosista. Tallit ovat myös usein pieniä, ja työsken-tely voi olla yksinäistä, sillä tukea ei aina ole saa-tavilla. Työntekijän onkin tärkeä tunnistaa, mi-tä tehtäviä ei voi suorittaa yksin. Hyvä työilmapii-ri ja mielekäs työ vähentävät sairauspoissaoloja jatehostavat työtä.

Hyvän työilmapiirin tunnusmerkkejä ovat:

� varmuus tulevaisuudesta � yhteiset tavoitteet � tehtävien ja vastuualueiden sekä

pelisääntöjen ja toimintatapojen selkeys � oppiva, kehittyvä työyhteisö � henkilöstön aktiivisuutta ja kasvua

korostava yhteisö � sujuva yhteistyö � mahdollisuus sosiaaliseen kanssa-

käymiseen ja ongelmien ratkaisemiseen

Mikäli työssä esiintyy työntekijään kohdistu-vaa häirintää, kiusaamista tai muuta epäasiallistakohtelua, joka haittaa tai vaarantaa hänen terveyt-tään, on työnantajan puututtava asiaan heti tie-don saatuaan.

85

TURVALLINEN TALLI

Ratsastuspalveluita ja täyshoitopaikkoja tuottavat tallitMikäli talli tarjoaa ratsastuspalveluita tai hevos-ten täyshoitopaikkoja kuluttajille , koskee yrittä-jää laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelustenturvallisuudesta (75/2004). Lain mukaan palvelu-yrittäjän on varmistettava, että ohjelmapalvelu taisiihen osallistuminen ei aiheuta vaaraa osallistu-jien terveydelle tai heidän omaisuudelleen.

Palvelun tarjoajalla on vastuu sen turvallisuu-desta koko suoritusketjun ajan. Toiminnan on ol-tava joka hetki turvallista ottaen huomioon mm.osallistujien lukumäärä, ryhmän erityispiirteet jataitotaso, ohjaajien määrä ja vallitsevat maasto-,ympäristö- ja sääolosuhteet.

Talliyrittäjän on etukäteen määritettävä toi-mintaan tai sen osaan osallistuvien asiakkaiden mää-rä. Myös turvallisuuden kannalta tarpeelliset vaa-timukset (esim. ikä-, kunto- tai taito vaatimukset)ja rajoitukset tulee määrittää etukäteen. Edellä mai-nitut asiat tulee kirjata turvallisuusasiakirjaan.

Tarkemmat tiedot lain vaatimuksista löyty-vät kuluttajaviraston ohjeista ratsastuspalvelui-den turvallisuuden edistämiseksi.

AsiakkaatKuluttajaviraston ohjeissa annetaan runsaastineuvoja, miten ohjelmapalveluyrityksessä voi-daan taata asiakkaiden turvallisuus. Ohjeet perus-tuvat kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelustenturvallisuudesta annettuun lakiin. Ohjeissa mää-ritellään vähimmäisvaatimukset, joilla pyritäänvarmistamaan ratsastuspalveluiden turvallisuusasiakkaille. Ohjeet on jaoteltu viiteen osa-aluee-seen: asiakkaan varustautuminen ja opastaminen,vaellus- ja maastoratsastuksille sekä leireille osal-listuvat asiakkaat, lapset ja nuoret asiakkaat sekäerityisryhmät .

HEVONENLIIKENTEESSÄ

Vastuuntuntoinen ihminen tuo yleisille teillevain sellaisen hevosen, jonka kanssa itse tietää pär-jäävänsä. Ratsastajan on osattava hallita hevonenennen maastoon lähtemistä. Tämä korostuu eri-tyisesti muun liikenteen joukossa.

86

TURVALLINEN TALLI

Asiakkaan varustautuminen� Ratsastajan tulee käyttää CE-merkittyä

kypärää ja sen tulee olla kooltaan sopiva � Jalkineen on oltava sellainen, ettei se ta-

kerru jalustimeen eikä luista siitä läpi. Jal-kineen pitää olla tukeva ja siinä pitää ol-la korko. Parhaiten soveltuvat ratsastus-saappaat, -kengät tai kumisaappaat.

� Yrittäjän tulee tarkistaa ennen ratsastus-palvelun aloittamista, että osallistujilla onasiallinen, toiminnan edellyttämä vaate-tus. Asiakkaille tulee ennakkoon kertoatarvittavasta vaatetuksesta ja varustukses-ta. Hän on myös velvollinen antamaanasiakkaan käyttöön tarvittavat henkilön-suojaimet (kypärä, turvaliivit, heijasti-met) sekä varmistettava, että ne on kiin-nitetty oikein.

Asiakkaan opastaminen� Henkilökunnan tulee perehdyttää asiakas

käyttäytymiseen tallissa, hevosen käsitte-lyyn, muiden ratsastajien huomioimiseensekä tarvittaviin välineisiin. Asiakkaan kans-sa pitää käydä läpi myös tallisäännöt. Asiak-kaalle on kerrottava ratsastuksen vaarat(esim. eri hevosten ominaispiirteet) sekätoimintatavat, miten onnettomuuksia voi-daan ehkäistä (esim. tapa nousta satulaan,hevosen käsittely, hevosten etäisyys ratsas-tettaessa). Myös suojainten merkitystä pi-tää painottaa, ja asiakkaan kanssa pitääkäydä läpi suojavarusteiden pukeminen,kiinnittäminen ja irrottaminen. Ohjaajanon varmistettava kypärän lisäksi satulan jasuitsien oikea kiinnittäminen.

Hevosten kuljettamiseen liittyviä säädöksiälöytyy muun muassa laista eläinten kuljetukses-ta (1429/2006). Lisäksi EY-neuvoston asetuksessaon määräyksiä eläinten suojelusta kuljetuksessa,mutta nämä asetukset koskevat vain kaupallisentoiminnan piirissä olevia kuljetuksia. Tieliikenne-laissa ja -asetuksessa on määritelty säännökset toi-mittaessa hevosen kanssa liikenteessä. Ajoneuvo-

87

TURVALLINEN TALLI

� Asiakkaalle tulee antaa ohjeet siitä, miten toi-mitaan mahdollisessa hätätilanteessa, mitenhälytetään apua ja kuka on toiminnan vas-tuuhenkilö.

� Mikäli retkellä mennään maastoon tai liiken-teeseen, asiakkaalle on kerrottava ratsastuk-seen liittyvät liikennesäännöt sekä liiken-teessä ratsastamiseen liittyvät yleiset ohjeet jaturvallisuusseikat.

� Asiakkaalle on kerrottava mahdollisista ikä-rajoituksista sekä rajoituksista päihteidenkäytön suhteen. Hevosilla ratsastettaessa,ajettaessa tai hevosta hoidettaessa on päihtei-den käyttö tai päihteiden vaikutuksen alaise-na oleminen aina kiellettyä.

� Asiakkaiden tulisi välttää omien lemmikki-eläinten tuontia eläinsuojiin tai tallialueille.Mikäli lemmikkejä kuitenkin on mukana, neon pidettävä kytkettyinä.

Vaellus- ja maastoratsastuksille sekä leireil-le osallistuvat asiakkaat

� Vaellus – ja maastoretkille osallistuvien asiak-kaiden tulee osata ratsastuksen perustaidot.Ne tulee selvittää esim. koeratsastuksellakentällä.

� Asiakkaiden terveydentila on hyvä kartoittaaetukäteen esim. terveystietolomakkeella, jo-ka on avuksi ohjelman rakenteen ja ruokai-lun suunnittelussa

� Mikäli osallistujina on lapsia, erityisryhmiä,liikuntarajoitteisia jne., ohjelma pitää so-peuttaa ryhmän edellytysten mukaan

� Mikäli osallistujissa on ulkomaalaisia, leireil-lä tai vaelluksille on oltava riittävästi kielitai-toisia ohjaajia osallistujien määrään nähden

Lapset ja nuoret asiakkaat� Henkilöstöä tulee olla enemmän työsken-

neltäessä lasten ja lapsiryhmien kanssa.Henkilöstön on myös oltava kokeneem-paa kuin vanhempien ja pidemmälleedenneiden asiakkaiden kanssa

� Ohjaajan tulee olla aina läsnä, kun lapsetkäsittelevät hevosia (myös ennen ja jäl-keen tapahtuman)

� Alle 18-vuotiailla vaelluksiin, ratsastusret-kiin ja leireille osallistuvilla tulee ollahuoltajan suostumus

� Ratsastuspalveluita tarjoavilla talleilla,vaelluksilla, leireillä ja ratsastuskouluillasekä –kerhoilla tulee olla tiedossa lastenja nuorten asiakkaiden huoltajien yh-teystiedot, jotta heihin saadaan tarvitta-essa yhteys

Erityisryhmät� Erityisryhmien (kuten vammaisratsas-

tuksessa) kanssa työskennellessä tuleeratsastusta ohjaavan henkilön lisäksi ol-la tarvittavia erityistaitoja omaavia työn-tekijöitä

� Erityisryhmien kanssa pitää kiinnittää eri-tyisen suurta huomiota yhteistyöhön jatiedonkulkuun ratsastuksen ohjauksestavastaavien henkilöiden ja erityisryhmänomien ohjaajien välillä (mm. erityisriskienselvittäminen, etukäteissuunnittelu).Huomioon on otettava myös asiakasryh-män koko ja hevosten sopivuus tehtävään

Lähde: Kuluttajaviraston ohje ratsastuspalve-luiden turvallisuuden edistämiseksi 2004.

laissa on puolestaan muun muassa ajoneuvojenvarustukseen liittyviä määräyksiä.

Tiellä ja kevyenliikenteenväylillä kulkeva hevonenTieliikennelain mukaan eläimet, joita kuljete-taan tiellä, on pidettävä kytkettynä tai niitä onvartioitava siten, etteivät ne aiheuta vaaraa tai

kohtuutonta haittaa liikenteelle. Perusperiaateon, että aina kun hevosen kanssa kohdataan jo-ku toinen (auto, kävelijä, pyöräilijä, toinen he-vonen yms.), hevosella siirrytään käyntiin. Rat-sastajan ja hevosen kuljettajan on soveltuvinosin noudatettava ajoneuvon kuljettajaa koske-via säännöksiä.

Ratsastaminen kevyenliikenteenväylillä on

sallittua ainoastaan silloin, kun kevyenliiken-teenväylä on erikseen merkitty pyöreällä ratsas-tustiemerkillä. Muissa tapauksissa ratsastajan tu-lee ratsastaa moottoriajoneuvojen väylällä. Rat-sastamisen tulee tapahtua aina tien oikealla puo-lella. Kun ratsastaja taluttaa hevosta, rinnastetaanhänet jalankulkijaksi ja näin hänen tulee kävel-lä tien vasenta puolta. Ratsastuksen salliva liiken-nemerkki ei koske vossikkaa, vaunuja, harjoitus-kärryjä tai reen vetämää hevosta, sillä ne rinnas-tetaan kulkuneuvoon.

Hevosajoneuvolla tarkoitetaan liikenne- javiestintäministeriön asetuksen (273/2006) mu-kaan hevosen vetämää vaunua tai rekeä. Koska he-vosajoneuvo on tiellä yleensä hitaasti kulkeva, onkiinnitettävä huomiota sen näkyvyyteen erityises-ti pimeällä. Hevosajoneuvoissa tulee olla kulku-suunnassa vasemmalla puolella edessä eteenpäinsuunnattu valkoinen ja taaksepäin suunnattu pu-nainen E-hyväksytty heijastin. Pimeän tai hämä-rän aikaan tai näkyvyyden ollessa huono, vaadi-taan lisäksi valkoinen valo eteenpäin ja punainentaaksepäin.

Myös itse hevonen on tärkeä varustaa heijas-timilla. Heijastimet on ensisijaisesti kiinnitettävähevosen jalkoihin, sillä ne näkyvät parhaiten au-ton valokeilassa.

Jokamiehenoikeus Jokamiehenoikeus takaa hevosella liikkumisenratsain periaatteessa melkein missä tahansa. Oikeusmahdollistaa tilapäisen liikkumisen ja oleskeluntoisen maalla aiheuttamatta vahinkoa tai harmiamaanomistajalle tai luonnolle. Jokamiehenoi-keuden puitteissa on mahdollista ratsastaa met-säteillä ja muilla yksityisteillä, mutta täysin yksi-tyisellä tiellä hevosliikennettä voidaan kuitenkinrajoittaa. Lisäksi ratsastajan ei tule liikkua pellol-la tai niityllä, jos hän ei ole saanut siihen maan-omistajan lupaa. Myöskään toisen pihamaallaratsastaminen ei ole sallittua.

Ristiriitojen välttämiseksi tallinpitäjän kan-nattaa olla etukäteen yhteydessä naapureihin jamaanomistajiin. On myös muistettava, että joka-miehenoikeus koskee vain yksityishenkilöitä - eiyhdistyksiä, yrityksiä tai muita vastaavia.

88

Kuva 32. Ratsastus kielletty.

Kuva 34. Yhdistetty ratsastustie ja kevyen liikenteenväylä osoitetaan allekkain asetetuilla merkeillä.

Kuva 35. Rinnakkainen ratsastustie ja kevyen liikenteenväylä osoitetaan rinnakkain asetetuilla merkeillä.

TURVALLINEN TALLI

Kuva 33. Ratsastustie. Liikennemerkillä osoitetaan ratsas-tustie, jota ratsastajan on käytettävä asianomaiseen suuntaan

kuljettaessa. Sitä eivät saa käyttää muut kuin ratsastajat.

Hevosten kuljettaminen Hevosen hoidossa vaarallisia töitä ovat erityisestisiirrot ja kuljetukset. Tuttukin hevonen voi toi-mia hyvin arvaamattomasti uudenlaisissa tilanteis-sa. Siksi hevosten lastaamista ja kuljetustilantei-ta on tärkeää harjoitella. Kouluttamalla hevonensaadaan lähtemään luottavaisesti myös näihintilanteisiin. Tärkeää on myös hevosta kuljettavanhenkilön oma asenne: rauhallinen ja kiireetön ih-minen saa myös hevosen suhtautumaan tilantee-seen tyynemmin.

Hevosperävaunujen tai -autojen tulee mui-den ajoneuvojen tapaan olla rakenteeltaan jakunnoltaan turvallisia, rekisteröityjä ja asian-mukaisesti katsastettuja. Jokaisen ajoneuvonomistavan henkilön on tärkeä perehtyä ajoneu-volakiin, jossa on edellä mainittujen asioiden li-säksi määräyksiä muun muassa ajoneuvon hallin-talaitteisiin ja varusteisiin liittyen.

Laissa eläinten kuljetuksesta on asetettu vaa-timuksia kuljetusvälineiden olosuhteista ja ma-teriaaleista. Näistä vaatimuksista löytyy tarkem-min tietoa luvusta 3.

89

Kuva 36. Pimeällä liikuttaessa heijastimet lisäävät turvallisuutta.

Ennen kuljetukseen lähtöä tarkistetta-vat asiat:

� valot ja vilkut sekä kuljetuskopin sisävalot toimivat

� jarrut ja jarruvalot toimivat oikein� vetokoukku on kytketty oikein� kopissa ja vetoautossa on sama

rengastus (molemmissa tavirenkaattai kesärenkaat)

� kopin lattia, kiinnityskohdat, ovet jalastaussilta ovat kunnossa

� autossa on varoituskolmio, tasku-lamppu, sammutin ja puukko

� ensiaputarvikkeet sekä ihmisille että hevosille

� kuivikkeet, juottoastia ja rehut ovatpaikallaan ennen hevosen tuomista

� autossa on riittävästi heijastimin va-rustettua vaatetta siltä varalta, ettäon pysähdyttävä muun liikenteenjoukkoon

TURVALLINEN TALLI

90

Muistisääntöjä lastaamis- ja purkamistilanteiden varalle:� varaa tarpeeksi aikaa� käytä apuna ainakin yhtä henkilöä (kolme ihmistä kuitenkin suositeltu määrä – yksi

taluttaa hevosen, kaksi valvoo lastauspaikan molemmin puolin, ettei hevonen astu sil-lan ohi)

� mikäli hevonen ei ole tottunut kuljetukseen, käytä ammattilaisia� käytä turvakenkiä ja hansikkaita � älä koskaan kierrä riimun narua käden ympärille lastaus-/purkamistilanteissa

(lastaustilanteessa myös suitsien käyttö on mahdollista, mutta ne on otettava pois kul-jetuksen ajaksi)

� pysäköi auto mahdollisimman rauhalliseen paikkaan, jossa ei ole häiritseviä tekijöitäja jossa sivulliset eivät voi loukkaantua

� etsi mahdollisimman tasainen paikka, jossa lastausilta pysy tukevasti paikallaan ja he-vosen on helppo nousta autoon

� laita seisontajarru päälle� huolehdi siitä, että juottoämpäri, rehut ja kaikki muut varusteet on pakattu niin, et-

teivät ne voi joutua hevosten jalkoihin� avaa lastaussilta aina sivusta (älä koskaan asetu sillan alle ottamaan sitä vastaan)� laita lastaussilta kokonaan auki ja tukevasti paikoilleen ennen kuin otat hevosen ulos

autosta

Lastaussiltaan liittyviä suosituksia:� hevosten kuormaamiseen käytettävä ramppi, silta ja lastaushissi tulisi tarvittaessa peit-

tää matolla tai paksulla kuivikekerroksella� rampin kaltevuuden tulisi olla alle 30°� poikkipienat ovat noin 4,5 cm korkeita ja noin 25 cm päässä toisistaan� rampissa tai lastaushississä tulisi tarvittaessa olla laidat, jotka ovat noin 1,3 m korkeat� askelman korkeuden rampilta kuljetusvälineeseen tulisi olla alle 25 cm. Rampin ylä-

osan ja kuljetusvälineen välisen raon leveyden tulisi olla alle 6 cm

TURVALLINEN TALLI

Ajokorttiluokka Vaatimukset

B-ajokortti Mikäli hevosia kuljetetaan henkilö- tai pakettiautoon (B-luokka) kytketyssä perävaunussa, jossa vetoauton oma massa on suurempi tai yhtä suuri kuin perävaunun kokonaismassa ja yhdistelmä painaa maksimissaan 3500 kg.

BE-ajokortti Mikäli hevosia kuljetetaan ajoneuvoyhdistelmällä, jossa vetoauto kuuluu B-luokkaan ja jossa perävaunun kokonaismassa on yli 750 kg ja yhdistelmän kokonaismassa yli 3500 kg B-yhdistelmät, jossa perävaunun massa on suurempi kuin auton massa.

C1-ajokortti Mikäli hevosia kuljetetaan kuorma-autolla tai muulla 3 500-7500 kg painavalla ajoneuvolla.

C-ajokortti Mikäli hevosia kuljetetaan yli 7500 kg painavilla ajoneuvoilla.

91

TURVALLINEN TALLI

Hevonen tallissa ja talli ympäristönä Kyllä Ei Ei koske Huomioitavaatalliani

Kartoitetaanko tallillanne riskejä säännöllisesti? �Ovatko kulkutiet ja käytävät turvallisia ja esteettömiä? �Ovatko tallin materiaalit tukevia ja helposti puhdistettavia? �Ovatko tallin lattiamateriaalit sellaisia, etteivät hevonen ja ihminen liukastu niissä? �Ovatko materiaalit palamattomia tai huonosti syttyviä? �Onko hevosen hoitoon (ts. esimerkiksi pesuun, valjastukseen ja kengitykseen) varattu tallillanne rauhallinen ja turvallinen paikka? �Huolletaanko hevosten varusteita säännöllisesti? �Onko tallillanne ensiaputarvikkeita ja säilytetäänkö niitä selvästi merkityissä paikoissa? �Onko tallissa tupakointi kielletty? �Mikäli työntekijät joutuvat työskentelemään korkeissa paikoissa, ovatko näihin paikkoihin johtavat portaat/tikkaat turvalliset? �Onko paikat, joista on vaara pudota, suojattu kaiteilla? �Onko tuhoeläintorjunnasta huolehdittu? �Onko tallissanne esillä näkyvällä paikalla tallin säännöt (ts. esim. tallikäyttäytymiseen liittyvät toimintatavat, kuten hevosten ruokintaa, ovien kiinnipitämiseen ja tavaroiden säilyttämiseen liittyviä asioita)? �Jaatteko uusille asiakkaille ja alaikäisten vanhemmille tiedotteen tallin säännöistä? �Onko tallissa erillinen, lämmitettävä ja tuuletettava tila varusteille ja muille tarvikkeille? �Onko rehuja kuivikevarasto osastoitu erikseen hevostilasta? �Saadaanko karsinan ovet helposti hätätilanteessa auki? �Huolletaanko ja tarkastetaanko tallin ovia (mukaan lukien karsinan ovet) ja lukkoja säännöllisesti? �Onko tallialueella merkitty, erillinen tupakointipaikka? �

Piha-alueet, tarhat ja suorituspaikatOnko ratsastuskenttä aidattu kiinteillä aidoilla? �Hoidetaanko ratsastuskentän- ja maneesin pohjaa riittävän usein? �Onko tallin ympäristö ja suorituspaikat valaistu riittävästi? �Tarkastetaanko aitojen kunto säännöllisesti ja korjataanko viat säännöllisesti? �Onko aitauksista poistettu kaikki piikkilangat? �Onko parkkialue merkitty? �Huolehditaanko tallin ympäristön turvallisuudesta ympäri vuoden (esim. tallin pihan liukkauden estäminen, valaistus jne.)? �Onko alueella hyvät opasteet? �Pyritäänkö hevoset ja autoliikenne pitämään mahdollisuuksien mukaan erillään? �

Paloturvallisuus ja pelastautuminenOnko tallissanne vähintään kaksi hevosille tarkoitettua uloskäyntiä, jotka on merkitty selvästi ja joiden ovat aukeavat ulospäin? �


92

TURVALLINEN TALLI


Onko tallissa palovaroittimia? �Onko tallissa alkusammutuskalustoa ja onko se helposti löydettävissä? �Onko tiloissa, joissa ihmiset yöpyvät, toimivat palovaroittimet? �Oletteko olleet yhteydessä pelastusviranomaisiin sammutus- ja pelastustehtävien järjestelyissä? �Onko työntekijöille laadittu ohjeet tulipalon varalta ja ovatko ne työntekijöiden nähtävillä? �Mikäli tallin etäisyys viereiseen rakennukseen on alle 8 metriä, onko mahdollisen tulipalon leviäminen estetty rakenteellisilla tai muilla keinoilla? �Onko palo- ja pelastuskaluston mahdollista päästä riittävän lähelle rakennusta ja alueella olevia sammutusveden ottopaikkoja (pelastustie)? �Onko tallin rakenteiden ja työtilojen suunnittelussa otettu huomioon vaikutukset työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen? �

Tarkistetaanko sähkölaitteiden kunto säännöllisesti? �Onko tallien työntekijät opastettu erilaisten hätä- ja poikkeustilanteiden varalta? �Oletteko varmistaneet, että työntekijöillä on mahdollisuus avun hälyttämiseen tarvittaessa? (esim. kännykkä) �Tietävätkö kaikki tallilla liikkuvat, miten apua hälytetään, mihin osoitteeseen apu ohjataan ja missä ovat ensiaputarvikkeet? �Mikäli olette ratsastuspalveluita tarjoava yritys, oletteko huolehtineet siitä, että paikalla on aina ensiaputaitoinen henkilö ja että tallilla on ensiapuvälineet? �Tarkastetaanko tallin ensiapuvälineiden kunto, riittävyys ja säilytyspaikka säännöllisesti? �Onko tallillenne laadittu pelastussuunnitelma? � tai �

riippuen tallin koosta Mikäli tallinne tarjoaa ratsastuspalveluita tai on täysihoitotalli, onko tallillenne laadittu turvallisuusasiakirja? �Järjestetäänkö tallillanne säännöllisesti paloharjoituksia? �Onko tallillanne ilmoitustaulu, josta ilmenevät mm. tallin osoite, säännöt ja paloturvaohjeet? �

Saadaanko hevoset hätätilanteissa (esim. tulipalo, hevosen sairauskohtaus) helposti ulos tallista? �Onko kaikkien hätätilanteiden varalle hevosille mietitty/suunniteltu evakuointipaikat tallin ulkopuolella? �Oletteko suunnitelleet jatkosijoituspaikat hevosille, mikäli tallista tulee käyttökelvoton? �Onko tallinne hevoset totutettu käyttämään eri uloskäyntejä? �Tietävätkö kaikki tallilla liikkuvat, mistä sähköt saa tarvittaessa kytkettyä pois? �

93

TURVALLINEN TALLI


TYÖNANTAJA, TYÖNTEKIJÄ, ASIAKKAAT

TyönantajaOletteko perehtyneet tallinne toimintaa koskeviin turvallisuuslakeihin? �Oletteko tietoinen tallinne toimintaan liittyvistä turvallisuusriskeistä? �Kun arvioitte työntekijöiden turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyviä asioita, oletteko ottaneet huomioon työhön, työoloihin, työympäristöön ja työntekijöiden henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat? �Onko tallillanne työsuojelun toimintaohjelma? �Onko tallillanne kartoitettu haitta- ja vaaratekijät, jotka voivat aiheutua työstä, työtilasta, työympäristöstä ja työolosuhteista? �Onko haitta- ja vaaratekijöiden poistamiseksi laadittu suunnitelma? �Oletteko opastaneet työntekijöitä työn haitoista ja vaaroista? �Onko tallinne työntekijöille järjestetty työterveyspalveluja? �Onko työterveyshuollosta kirjallinen toimintasuunnitelma ja onko työterveydenhuoltosopimus henkilöstön nähtävissä? �Huolehditteko työnantajana työntekijöiden hyvinvoinnista ja tallinne työilmapiiristä? �Oletteko huolehtineet vapaaehtoistyöntekijöiden turvallisuudesta? �

TyöntekijätOletteko varmistaneet, että työntekijät ovat tietoisia heitä koskevista turvallisuuteen liittyvistä määräyksistä ja ohjeista? �Perehdytetäänkö työntekijät työhön, työoloihin, työvälineisiin sekä turvallisiin työtapoihin? �Onko tallin työntekijöitä ohjattu ja opetettu työhön liittyvien haittojen ja vaarojen estämiseksi ja välttämiseksi? �Käyttävätkö työntekijät asianmukaisia suojaimia ja varusteita työssään? �Onko tallillanne valittu henkilö, joka vastaa työsuojeluasioista? �Mikäli tallillanne työskentelee vähintään kymmenen työntekijää, onko tallissanne työsuojeluvaltuutettua ja kaksi varavaltuutettua? �Mikäli yrityksessänne on yli 20 työntekijää, onko tallille perustettu työsuojelutoimikunta? �Voivatko työntekijät vaikuttaa työnsä turvallisuus- ja terveysasioihin (esim. tekemällä ehdotuksia)? �Keskustellaanko tallillanne työturvallisuusasioista työnantajan ja työntekijöiden välillä säännöllisin väliajoin? �Onko työntekijöiden käytettävissä peseytymis-, pukeutumis- ja vaatteiden säilytystilat, ruokailu-, lepo- ja käymälätilat? � tai �

riippuen tallin koostaOnko tallissanne selvitetty tallin töiden kuormitustekijät ja onko niitä mahdollisuus välttää (kuten esimerkiksi selän kuormituksen vähentäminen käyttämällä pitkävartisia lapioita)? �

94


Noudatatteko alle 18-vuotiaiden työntekijöiden suhteen määräyksiä ja ohjeita (kuten työaikoja), jotka on määrätty laissa nuorista työntekijöistä? �Onko työntekijöillä mahdollisuus kouluttaa itseään? (esim. seminaarein, kurssein) �

Ratsastuspalveluita ja täyshoitopaikkoja tuottavat tallitOletteko huolehtineet siitä, ettei tarjoamanne palvelu vaaranna osallistujien terveyttä tai omaisuutta? �Oletteko perehtyneet lakiin kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta? �

AsiakkaatOvatko tallinne asiakkaat asiallisesti varustautuneet (ts. asian-mukainen kypärä, jalkineet ja vaatetus, pimeällä heijastimet)? �Onko tallissanne esillä (esimerkiksi ilmoitustaululla) tallikäyttäytymiseen liittyviä ohjeita? �Kertooko henkilökuntanne asiakkaille tallin säännöistä, hevosen käsittelystä, muiden ratsastajien huomioimisesta, ratsastuksen vaaroista sekä tarvittavista välineistä? �Annatteko asiakkaille ohjeita siitä, miten toimitaan hätätilanteissa? �Opastatteko asiakkaita liikennesäännöistä, mikäli ratsastatte maastossa tai liikenteessä? �Varmistatteko aina vaellus- ja maastoretkille osallistuvilta asiakkailta, että he osaavat ratsastuksen perustaidot? �Kartoitatteko vaellus- ja maastoratsastuksille osallistuvilta etukäteen heidän terveydentilaansa? �Onko teillä tiedossa lasten/nuorten vanhempien yhteystiedot? �Onko lasten kanssa työskentelevä henkilökunta kokenutta? �Ovatko ohjaajat aina läsnä lasten käsitellessä hevosia? �Vaaditteko alle 18-vuotiailta ratsastusretkille, -vaelluksille ja

• leireille osallistuvilta lapsilta ja nuorilta huoltajan suostumuksen? �Mikäli tallillanne on asiakkaina erityisryhmiä:

• onko tunneilla mukana ratsastuksenohjaajan lisäksi erityisryhmän oma ohjaaja?

• kiinnitättekö huomiota asiakasryhmän kokoon ja käytettävien hevosten sopivuuteen? �

Hevonen liikenteessäOletteko tietoinen tieliikennelain- ja asetuksen asettamista vaati-muksista liikuttaessa hevosella tiellä ja kevyenliikenteen väylällä? �Onko hevosajoneuvossanne asianmukaiset heijastimet ja valot? �Oletteko tietoinen, millaisia rajoituksia jokamiehenoikeus asettaa hevosilla liikkuville? �Onko teillä vaatimusten mukainen ajokortti hevosten kuljettamista varten? �Onko hevoskuljetusvaununne/ hevoskuljetusautonne katsastettu ja rekisteröity? �

TURVALLINEN TALLI

95


Tarkistetaanko ennen jokaista kuljetusta, että kuljetusväline on kunnossa? (lastausilta ja ovet toimivat, jarruvalot ja vilkut toimivat oikein ja vetokoukku on kytketty oikein) �Onko kuljetusautossa ensiaputarvikkeet sekä hevosille että ihmisille? �Onko kuljetusautossa varoituskolmio? �Onko trailerissa ja vetoautossa aina sama rengastus, eli molemmissa talvirenkaat tai molemmissa kesärenkaat? �Onko autossanne varusteita ihmisiä ja hevosia varten siltä varalta, että joudutte pysähtymään muun liikenteen joukkoon (esim. huopia, heijastimia, vettä jne.)? �Käytättekö hevosten lastaus- ja purkamistilanteissa turvakenkiä ja –hanskoja? �Onko apunanne lastaus- ja purkutilanteissa aina vähintään yksi henkilö? � vai �

TURVALLINEN TALLI


Ensiapuvalmius työpaikoilla.http://www.tyosuojelu.fi/upload/tmiyhis7.pdf

Koskinen, T & Mironen, A. 2003. Turvallinen jaterveellinen työpaikka on jokaisen oikeus. Uusityöturvallisuuslaki.

Kuluttajaviraston ohje ratsastuspalveluidenturvallisuuden edistämiseksi.http://www.kuluttajavirasto.fi/File/25900060-d823-4a3a-9f13-7c372fef585d/8.+Ohjeet+ratsastuspalveluiden+turvallisuuden+edist%C3%A4miseksi+.pdf

Liikenneturva 2007. Hevonen liikenteessä:http://www.liikenneturva.fi/fi/turvatieto/saantopakki/hevonen_liikenteessa.php ja Hevosten jaratsastajien liikenneturvallisuus:http://www.liikenneturva.fi/fi/turvatieto/elaimet/hevoset.php

Maatalousyrittäjien eläkelaitos 2003. Työturval-lisuus – Hevosenhoito turvalliseksi. 12 s.http://www.mela.fi/tt_pdf/hevonen.pdf

Maatilan riskienhallinta 2005. Tietoa tuotta-maan. Jokipii, Teräväinen, Helin (toim.). 92 s.

Maatilojen palontorjunta.http://www.equinelife.fi/files/maatilojenpalontorjunta2005.pdf

MMM-RMO C4. Maa- ja metsätalousministe-riön rakentamismääräykset ja –ohjeet. Liite 12.Saatavilla osoitteessa: http://www.mmm.fi/attachments/5g5VkwMop/5g7GBLiUF/Files/CurrentFile/L12-rmoC4-01.pdf

Rissa, K. Riskit hallintaan. Työturvallisuuskes-kus 1999. 208 s.

Työturvallisuuskeskus 2005. Hevoset ja työtur-vallisuus – turvallinen työskentely hevostenkanssa. IS-Print. 64 s.

www.finlex.fi www.equinelife.fiwww.mela.fi


6 Hevosalan toimijoiden vuorovaikutus ja yhteistyö

Heli TakamaaElina Vehmasto

Marja-Liisa VieraankiviJohanna Tanhuanpää

Hevostalouden kasvu asettaa paineita myössosiaalisille suhteille. Jokapäiväisiä vuoro-vaikutussuhteita ovat perhesuhteiden li-

säksi lähialuesuhteet. Yrittäjyyttä koskevat lisäk-si monenlaiset muut vuorovaikutussuhteet ku-ten henkilöstö-, asiakas- ja naapuruussuhteet.Myös suhteet toisiin yrityksiin, viranomaisiin,tieosakkaisiin ja erilaisiin yhteistyökumppaneihinovat merkittäviä.

Yhteistyösuhteet voivat olla satunnaisia ja va-paamuotoisia, tai yritystoiminnan kannalta kes-keisiä, strategisia suhteita. Vastuut ja velvoitteeton saatettu määritellä sopimuksilla. Hevosalanyrittäjät ja harrastajat tarvitsevat monenlaistenammattilaisten palveluja oman perustoimintan-sa ylläpitämiseen. Varsinkin aloittelevat yrittäjätjoutuvat etsimään palveluja ennen kuin toimivayhteistyöverkosto syntyy.


Lähiympäristön ja naapureiden huomioon otta-misen minimitason määrittelee lainsäädäntö. Ym-päristön suojeluun liittyvien lakien lisäksi säädök-

siin kuuluvat lait eräistä naapuruussuhteista ja yk-sityisistä teistä sekä järjestys-, tieliikenne-, tervey-densuojelu-, maankäyttö- ja rakennuslait. Myösjokamiehenoikeuksien sisältö on syytä tuntea.

ERI YHTEISTYÖMUOTOJA

Hevostaloudessa voidaan tehdä yhteistyötä mo-nellakin eri tavalla. Naapuriapu on perinteinen,vapaa ja joustava yhteistyömuoto, jossa hyvät hen-kilösuhteet ovat tärkeitä. Työstä tai koneesta eivälttämättä makseta rahalla, vaan vastavuoroisuu-della. Hankintayhteistyön tavoitteena ovat kus-tannussäästöt. Hankintayhteistyö voi onnistunee-na luoda pohjaa syvemmällekin kumppanuudel-le. Markkinointiyhteistyö sopii etenkin toisiaantäydentävien tuotteiden ja palvelujen tai yhdes-sä tuotettujen palvelukokonaisuuksien markki-nointiin.

Yhteistyö vaatii työtä ja aikaa, ja tulokset saat-tavat näkyä viiveellä. Alihankinta tarkoittaa tuot-teen osan tai osien antamista toisen yrityksen suo-ritettavaksi. Alihankintasuhde voi ajan myötäkehittyä syvemmäksi kumppanuudeksi. Strategi-nen kumppanuus on pitkäaikaista ja voi onnis-

HEVOSALAN TOIMIJOIDEN VUOROVAIKUTUS JA YHTEISTYÖ

97

Jokamiehenoikeus: Jokamiehenoikeuden nojalla toisen alueella saa kulkea tilapäises-ti ja haittaa tuottamatta ratsain, jalan tai polkupyörällä. Hevonen ja rattaat –yhdistelmäon hevosajoneuvo, jota jokamiehenoikeus ei koske. Ratsastajalla on oikeus liikkua luon-nontilaisilla tai siihen verrattavilla alueilla, mikäli siitä ei koidu vahinkoa. Luonnonsuo-jelualueilla ja lintujen pesimä- ja oleskelualueilla kulkemista on rajoitettu. Pihamailla,pelloilla tai istutuksilla ei saa kulkea. Mikäli ratsastus on säännöllistä tai siihen liittyykaupallista toimintaa, kuten ratsastustunnit, jokamiehenoikeus ei päde. Mikäli ratsas-taja käyttää samaa reittiä useammin, on hyvin tapojen mukaista kysyä tähän lupa maan-omistajalta.

Laki eräistä naapuruussuhteista (13.2.1920/26, 3-4 §, 17-18 §): Laki määrittelee yksityis-kohtaisesti joitakin rakentamiseen ja varastointiin liittyviä asioita, jotka voivat aiheut-taa naapureille ilmeistä haittaa. Arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta otetaan huo-mioon paikalliset olosuhteet, rasituksen tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kes-to sekä muut vastaavat seikat.

>

98

Järjestyslaki (27.6.2003/612, 14-15 §): Ratsastaminen ja hevos- tai muulla vastaavalla ajo-neuvolla ajaminen on kielletty kuntopolulla tai muulla sen kaltaisella juoksuradalla,yleiseen käyttöön kunnostetulla ladulla ja urheilukentällä. Hevosta sekä muita koti-ja lemmikkieläimiä koskevat myös soveltuvin osin koirakurin säädökset.

Laki yksityisistä teistä (15.6.1962/358, 26 §, 80 §, 96 §): Jos ravi- tai ratsastustalli on yksityis-tien osakas, hevosliikenne otetaan huomioon tieyksikkömaksussa. Tieyksiköissä otetaanhuomioon myös tallista ja hevosista välillisesti aiheutuva ajoneuvoliikenne (rehukuljetukset,asiakasliikenne jne.) Tilapäiseen tien käyttämiseen (lukuun ottamatta työhevosella tapah-tuvia maa- ja metsätalouden kuljetuksia) tarvitaan tieosakkaiden tai tiekunnan kokouk-sen lupa, jos tietä käytetään muun kuin tieosakkaan järjestämään toimintaan ja käyttöselvästi lisää tien kunnossapitokustannuksia. Tilapäisestä tien käytöstä on suoritettava kor-vauksena käyttömaksu, josta osapuolet voivat sopia keskenään. Tieosakkaat taikka tiekun-ta voivat kieltää työkoneiden kuljettamisen tai tien käytön moottori- tai hevosajoneuvoil-la niiltä, joilla ei ole oikeutta tiehen. Jos valtio tai kunta avustaa tien kunnossapidossa, tienkäyttämistä ei saa kieltää, mutta tällöinkin käytölle tarvitaan lupa.

Tieliikennelaki (3.4.1981/267, 46 §): Eläimet, joita kuljetetaan tiellä, on pidettävä kyt-kettyinä tai niitä on vartioitava siten, etteivät ne aiheuta vaaraa tai kohtuutonta hait-taa liikenteelle. Ratsastajan ja eläimen kuljettajan on soveltuvin osin noudatettava ajo-neuvon kuljettajaa koskevia säännöksiä. Toisaalta myös ajoneuvon kuljettajan on lä-hestyessään tiellä olevaa hevosta noudatettava tarpeellista varovaisuutta ja käytettäväriittävän alhaista nopeutta.

Terveydensuojelulaki (19.8.1994/763, 13 §, 15 §, 51 §): Toiminnanharjoittajan on teh-tävä viimeistään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus kun-nan terveydensuojeluviranomaiselle eläinten pitoon tarkoitetun rakennuksen tai aitauk-sen sijoittamisesta tai käyttöönotosta asemakaava-alueelle. Viranomainen tarkastaa il-moituksen ja tekee siitä päätöksen. Hän voi päätöksessään toiminnanharjoittajaa kuul-tuaan antaa terveyshaittojen ehkäisemiseksi tarpeellisia määräyksiä. Hän voi myös kiel-tää toiminnan kyseisessä paikassa, jos terveyshaittaa ei voida muutoin estää. Jos toimin-ta on ympäristönsuojelulain nojalla luvan- tai ilmoituksenvaraista, määräyksen antaaao. viranomainen.

Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132, 16 §, 135-137 §): Tallin ja siihen liittyvienrakennelmien rakentaminen edellyttää rakennuslupaa. Lupa vaaditaan myös silloin, kunrakennukseen tehdään olennaisia muutoksia tai sen alkuperäistä käyttötarkoitusta muu-tetaan olennaisesti. Edellytyksenä on, että suunniteltu rakennus ja toiminta soveltu-vat valitulle rakennuspaikalle. Rakennusluvan myöntäminen suunnittelutarvealueel-le edellyttää, että rakentaminen: 1) ei haittaa kaavoitusta tai alueiden käytön muuta jär-jestämistä, 2) ei aiheuta haitallista yhdyskuntakehitystä ja 3) on maisemallisesti sopivaaeikä vaikeuta erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä tai vir-kistystarpeiden turvaamista. Rakentaminen suunnittelutarvealueella ei saa johtaa vai-kutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäris-tö- tai muita vaikutuksia.


tuessaan parantaa kilpailukykyä ja tuotteiden laa-tua. Yritysten tie strategisiksi kumppaneiksi eivälttämättä ole nopea tai helppo mutta saattaa kor-vata vaivannäön. Yhteistyöverkosto voi olla nimi-ke erilaisille tavoille hyödyntää jäsenten osaami-nen. Kukin tekee sitä, mitä parhaiten osaa. Jokai-sen ei tarvitse olla asiantuntija kaikessa. Verkos-tomainen yritystoiminta eroaa yhteistyöverkostos-ta siten, että kukin yritys keskittyy vielä tiukem-min pelkkään ydinosaamiseensa ja hankkii kaikenmuun osaamisen ja palvelut partnereilta. Osuus-toiminta säilyttää yrittäjien itsenäisyyden, muttamahdollistaa yhteisten taloudellisten etujen aja-misen. Välttämättömiä toimintoja voidaan jakaaeri henkilöiden tehtäviksi. Samalla asiakaspalve-

lua parantaa se, että palvelukokonaisuuden tilauk-set ja laskut hoidetaan yhteen paikkaan.

Kehittämishankkeet ovat yhä yleisempiä he-vostaloudessakin. Niitä toteutetaan erilaisilla ke-hittämisrahoituksilla, ja niitä koordinoi yleensä jo-kin ulkopuolinen siihen erikoistunut taho. Hank-keissa voidaan keskittyä alueellisesti tai valtakun-nallisesti vaikkapa markkinoinnin ja tuotteistami-sen kehittämiseen, yrittäjien ammattitaidon pa-rantamiseen tai yhteishankintajärjestelmien ja yh-teisen sijais- ja lomitusjärjestelmän kehittämiseen.Yhdistystoiminta voi yhdistää erillisiä hevostoimi-joita yhdeksi toimijaksi, jonka on helpompi sopiatai järjestää asioita ulkopuolisen instanssin kans-sa. Yhdistys voi kerätä rahaa tai järjestää jäsenil-leen yleishyödyllisiä tapahtumia kuten koulutus-ta tai yhteisten alueiden hoitoa. Yhdistys voi toi-mia äänen käyttäjänä tai edunvalvojana erilaisis-sa tilanteissa.

Verkostojen ja yhteistyön edellytyksiä ja etujaKumppaneiden välinen luottamus ja sovittujenpelisääntöjen noudattaminen luovat perustanyhteistoiminnalle. Avoimuus toiminnassa ja vies-tinnässä lisää yhteisymmärrystä, ja sopiminenhankalissakin tilanteissa helpottuu. Todellinentarve on luonnollisesti yksi keskeinen tekijä pit-käaikaisen yhteistyön rakentamisessa.

Mikäli yhteistyön edellytykset ovat vakaalla poh-jalla, on kumppaneiden mahdollista hyötyä mo-nin eri tavoin:

� Yhteistyön merkittävimpiä perusteitaon taloudellinen hyöty. Se on kustan-nussäästöä hankinnoissa ja markkinoin-nissa. Tärkeä taloudellinen etu voi ollamyös se, ettei henkilöstöresurssejakaantarvitse hajottaa, kun osa toiminnoistahankitaan yhteistyökumppanilta.

� Asiakkaalle syntyy hyötyä, koska yhteis-työ tarjoaa pienille yrityksille mahdolli-suuden muodostaa monipuolisempiatuote- tai palvelukokonaisuuksia ja kes-kittää asiakaspalvelua yhteen paikkaan.

� Osaamisen hyödyntäminen ja paranta-minen onnistuu verkostossa, jossa kun-kin yrittäjä voi erikoistua ja kehittyäomalla vahvalla alueellaan.

99

Pilvenmäen valmennusalueen ravi-tallit Forssassa perustivat toimintansatueksi yhdistyksen Forssan Seudun Hevos-ystävät ry:n alkuvuodesta 2006. Alueel-la toimii aktiivisesti 18 ravitallia, jotkahyödyntävät hevosten harjoittamises-sa mm. yhteistä harjoitusrataa sekä Pil-venmäen ravirataa. Päätös yhdistyksenperustamisesta syntyi tallien yhteisenideointiriihen tuloksena: yhteistoi-minnalle ja yhteiselle äänenkäyttäjäl-le oli alueella selvä kysyntä. Maalis-kuun järjestäytymiskokouksen jäl-keen toiminta käynnistyikin vireänä.Yhdistys on järjestänyt alueella mm.tutustumispäivän, pikkujoulut,”karvalakki-curlingin” ja karaoke-il-lan. Ehkä merkittävimmäksi yksittäi-seksi tekijäksi kuitenkin muodostui se,että yhdistys otti harjoitusalueidenhoidon omalle vastuulleen. Tämäedellytti paitsi omien työkoneidenhankkimista myös sitä, että tallit pys-tyivät keskenään sopimaan hoidonkulujen kattamisesta kaikille kohtuul-lisella tavalla. Yhdistyksen avulla hoi-don organisointi oli mahdollista.


� Sijaisavun saanti on erittäin merkittäväetu, joka helpottaa työmäärän ja työ-huippujen tasaamista. Tunne, että onmahdollista saada apua tai jakaa työ-taakkaa, vähentää stressiä ja auttaa jak-samaan paremmin.

� Vertaistuki tarkoittaa tiedonvaihtoon jaoppimiseen liittyviä asioita. Vuorovaiku-tuksen lisääntyessä myös ammatillisentiedon ja kokemuksen vaihto lisääntyvätluontevasti. Vertaistukeen liittyvä vuo-rovaikutus lisää henkistä hyvinvointia.

� Sujuva ja elinvoimainen toiminta luo hy-vää kuvaa koko hevosalasta. Hevoset ei-vät ole aina tervetulleita kaikille alueil-le, mutta myönteisyys ja avoin keskus-telu sekä muualla saadut hyvät koke-mukset hevostaloudesta voivat muuttaakielteisiä mielipiteitä.

Yhteistyön haasteitaHevostalouden kasvun voi ennustaa lisäävänesim. maankäyttöön ja rakentamiseen liittyviäkonflikteja etenkin tiheästi asutuilla alueilla. Ontärkeää sopia yhdessä naapurien kanssa selkeät pe-lisäännöt liikkumisesta alueella. Tallin on syytäottaa huomioon paitsi hevosten ja ihmisten tur-vallisuus myös maanomistajuuskysymykset, tei-den kuluminen sekä vastuut teiden hoidosta.

Toimittaessa yhteistyössä muiden yritystenkanssa, voi siihen liittyä mm. taloudellisia ja yri-tyskuvaan sekä maineeseen liittyviä riskejä. Talou-delliset riskit voivat liittyä kustannusten hallin-taan, hinnoitteluun sekä virheinvestointeihin.Aineettomia riskejä, kuten esimerkiksi yritysku-vaan ja maineeseen liittyvät seuraamuksia, on vai-kea suoraan laskea.

Verkostomaisesti toimivan hevosyrityksen ar-ka kohta on palvelujen laatu. Jokaisen osallisen onymmärrettävä, että laatuvirheet kostautuvat kokoverkostolle ja heikentävät sen toimintakykyä. Jos jo-ku tuottaa huomattavasti heikkolaatuisempaa pal-velua, leimautuvat myös muut verkoston toimijat.

100


KONFLIKTITILANTEIDENPURKAMINEN

Ihmisten välille voi syntyä konflikteja, joidenylitse ei tunnuta pääsevän omin avuin. Konflik-tit voivat johtaa juurensa pitkälle historiaan ja nevoivat kärjistyä yhä uudelleen uusissa muodois-sa. Toisaalta ne voivat johtua vallitsevien olosuh-teiden herättämästä tyytymättömyydestä. Osakonflikteista korjaantuu itsestään, mutta toisetvaativat aktiivisempaa otetta. Tällöin ulkopuoli-nen taho voi toimia kiistan välimiehenä.

Jos kyseessä ovat lakien tai säädöksien tulkin-taan liittyvät ongelmat (esim. kaavoitus ja raken-nusluvat), on syytä turvautua viranomaisiin. Jois-sakin tapauksissa voidaan hyötyä neuvottelu-tyyppisestä sovittelusta, jossa osapuolet pyrkivätkeskustelemaan näkemyksistään. Koollekutsuja-na tulisi olla puolueeton taho. Parhaat edellytyk-set positiiviselle muutokselle ovat silloin, kun hen-kilöt pystyvät yhdessä miettimään tavoitteita jakeinoja – aitoon sopimiseen ei voida pakottaa.

Puolueettomana koollekutsujana voi toimia

esimerkiksi kunta, toisen alan yhdistys tai vaikka-pa kehittämishanke. Ulkopuolisella järjestäjällä onpuolellaan se etu, että sen on helpompi kutsua eri-laisiakin näkemyksiä edustavia toimijoita yhteen,tuoda esille huomioita uudenlaisista näkökulmis-ta tai synnyttää luottamusta kaikkien osapuoliensuuntaan. Eri toimijoiden yhteen saattaminen voitoimia alkuna kiistojen ratkaisemiselle, hedel-mälliselle yhteistyölle tai vaikkapa uusien ideoi-den syntymiselle. Tämä ei luonnollisesti ole ainahelppoa. Esimerkiksi alueelle on voinut juurtuatietynlainen perinne suhtautua hevoskysymyksiin:vaikka juuri kenelläkään ei olisi henkilökohtaises-ti ollut ongelmia hevostoiminnassa, voi alueellaelää sitkeästi mielikuva, miten hevoset aiheutta-vat ongelmia tai hevosyrittäjien toimintaa pyritäänsystemaattisesti vaikeuttamaan. Toisaalta par-haimmatkaan ideat eivät konkretisoidu hevostoi-minnan arkeen, jos niille ei ole aitoa kysyntää tainiiden toteuttamiseen ei löydy todellista tekijää.Tätä varten vaaditaan sitoutumista ja uskoa on-nistumiseen niin ulkopuoliselta toimijalta kuinennen kaikkea paikalliselta tasolta.

101



Maaseutukeskusten liitto. 1999. Yhteistyöllätuloksiin. MaaseutukeskuksenLiiton julkaisuja 935, Tieto tuottamaan 85.Jyväskylä: Gummerus KirjapainoOy. 91 s.

Niemelä, S. 2002. Menestyvä yritysverkosto.Verkostonrakentajan ABC.Helsinki: Edita. 136 s.

Ollus, M., Ranta, J. & Ylä-Anttila, P. (toim.)1998a. Yritysverkostot kilpailua tiedolla,nopeudella ja joustavuudella. Vantaa:Taloustieto Oy. 133 s.

102



Oletteko varmistanut, että toiminnastanne ei aiheudu naapureille ilmeistä haittaa? �Oletteko ohjeistanut tallinne henkilökunnan ja asiakkaat siihen, että he eivät ratsasta tai aja esim. kuntopolulla tai yleiseen käyttöön kunnostetulla ladulla? �Oletteko sopinut yksityistien käytöstä? �Kuljetteko ratsain toisen alueella, kysymättä lupaa ja jokamiehen oikeuden nojalla, vain tilapäisesti? �Oletteko ottanut huomioon, että kärryillä ja reellä ajaminen ja ratsastukseen liittyvä kaupallinen toiminta ei kuulu jokamiehenoikeuden piiriin? �Varmistatteko yhteistyökumppaninne toiminnan laadun ja luotettavuuden? �Oletteko tehneet kirjalliset ja yksiselitteiset sopimukset yhteistyökumppaneittenne kanssa? �Oletteko sopineet yhteistyökumppaneittenne kanssa etukäteen, miten mahdollisissa konfliktitilanteissa menetellään? �Ylläpidättekö hyviä naapuruus- ja lähialuesuhteita viestimällä toiminnastanne avoimesti? �

Ollus, M., Ranta, J. & Ylä-Anttila, P. (toim.)1998b. Verkostojen vallankumous Miten johtaaverkostoyritystä? Vantaa: Taloustieto Oy. 172 s.

Teollisuus ja työnantajat, TT. 2001. Kohtistrategisia yritysverkostoja.Osaraportti I. Teollisuuden verkottumisenyleiskatsaus. 42 s. Saatavillainternetistä: http://www.ek.fi/arkisto/ekarchive/2003905-101622-2360.pdf.



7 Järjestelmän toteuttaminen

Hanna VirtanenInkeri Pesonen

JÄRJESTELMÄN TOTEUTTAMINEN

Tämän oppaan edellä olevat luvut on kirjoi-tettu auttamaan talliyrittäjiä tunnistamaanoman toimintansa ympäristö-, turvalli-

suus- sekä hevosen hyvinvointiasioiden nykytila se-kä tarkistamaan, toimitaanko tallissa lainsäädän-nön mukaisesti näillä osa-alueilla. Lisäksi luvussa6 tuotiin esille erilaisia yhteistyö- ja vuorovaiku-tusmahdollisuuksia. Kysymyskehikoiden avullatallinpitäjä on voinut tarkistaa, toimitaanko hänentallillaan lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Kun tallin nykytila on arvioitu, tallinpitäjänon päätettävä, mitä asioita ensisijaisesti tulisi tal-lilla parantaa. Mikäli vastauksista käy ilmi, että tal-li ei täytä kaikkia vaatimuksia lainsäädännönosalta, tulisi kehittämistoimenpiteet luonnollises-ti aloittaa niistä. Kun lainsäädännön vaatimukseton tavoitettu, asetetaan lainsäädännön vaati-muksia ylittäviä tavoitteita.

Päämäärät voi asettaa 1-3 vuodeksi eteenpäinja niiden asettamisessa kannattaa keskittyä jokai-sen osa-alueen osalta muutamaan tavoitteiseen,ja laatia niille realistiset suunnitelmat tarkkoinetoimenpide-ehdotuksineen. Suunnitelmiin onaina sisällytettävä myös vastuuhenkilö, joka vas-taa siitä, että tavoite saavutetaan. Tavoitteille onasetettava aikataulut ja mittarit (indikaattori).Kaikkien tavoitteiden ei tarvitse olla mitattavissa

kvantitatiivisesti, vaan ne voivat olla myös tehtä-viä, jotka on vain mahdollista todentaa tehdyk-si. Liitteessä 2 on malli tarkemman ympäristöoh-jelman tekemiseen.

Työntekijät tulee sitouttaa järjestelmän toteut-tamiseen. Järjestelmä ei toimi, ellei jokainen työn-tekijä päivittäisissä rutiineissaan toimi järjestel-män mukaisesti. Tästä syystä tavoitteisiin liittyvis-tä toimenpiteistä on oltava kirjalliset ohjeet vähin-täänkin tallin seinällä, mutta mielellään myös eril-lisessä ympäristökansiossa. Ympäristökansioon onhyvä kerätä mahdollisimman paljon ympäristöäkoskevia tietoja ja dokumentteja. Selkeät ohjeetovat hyödyllisiä myös uuden työntekijän koulut-tamisessa tai sellaisissa tapauksissa, jossa yllättäentallilla tarvitaan sijaista. Ajantasaiset harjoituksetja ohjeet esimerkiksi hätätilanteissa toimimisesta jahyvin laadittu pelastussuunnitelma voivat pelastaahädässä tai vähintäänkin helpottaa vahinkota-pauksessa vuoropuhelua vakuutusyhtiön kanssa.

Jos nähdään tarpeelliseksi, voidaan tallilla kir-jata ylös myös erilliset ympäristöperiaatteet (ns.ympäristöpolitiikka). Kaikissa standardeihin perus-tuvissa järjestelmissä tämä on pakollinen ele-mentti, joka tulee laatia ennen päämäärien ja ta-voitteiden asettamista. Ympäristöperiaatteissaan or-ganisaatio sitoutuu ympäristönsuojelun paranta-

104

Tässä vaiheessa olet� tietoinen siitä, miten tallillasi noudatetaan lainsäädäntöä ympäristö-, turvallisuus- ja

hevosen hyvinvointiasioiden kohdalla� selvittänyt tallisi nykytilan kohdalla edellä olevien teemojen kohdalla� selvillä tallisi merkittävistä ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointinäkökohdista� selvillä erilaisista yhteistyö- ja vuorovaikutusmahdollisuuksista

Seuraavaksi sinun tulisi� Laatia periaatteet tallille, jotka ohjaavat työtä ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen

hyvinvointiasioiden sekä vuorovaikutuksen edistämiseksi� Laatia oman tallisi osalta tavoite- ja toimenpidetaulukko aikatauluineen ja

vastuuhenkilöineen (malli liitteessä 2)� Miettiä tavoitteille kehitystä kuvaavat mittarit� Kirjoittaa tavoitteille toimintaohjeet, mikäli tarpeellista� Varautua tallin hätätilanteisiin laatimalla turvallisuusasiakirja pelastussuunnitelmineen� Kerätä kaikki tarpeelliset, järjestelmää koskevat dokumentit yhteen paikkaan � Viestiä tavoitteista ja ohjeista tallin henkilökunnalle� Viestiä järjestelmästä sidosryhmille

105


Päämäärä 1: Ympäristönsuojelun parantaminen

Tavoite: Lantahuollon parantaminen Toimenpiteet:

� Siirrytään turpeeseen kuivikkeena lan-nan jatkokäytön helpottamiseksi

� Siirretään vaihtolava katoksen alle� Ryhdytään siivoamaan tarhat viikoit-

tain

Tavoite: Jätteiden lajittelun parantaminen Toimenpiteet:

� Pyritään eroon muovien poltosta viemäl-lä maatalousmuovit energiajätekeräyk-seen

� Lajitellaan hevosenkengät metallijättee-seen

� Etsitään rehujätteelle polttoa parempikäsittelymenetelmä

Päämäärä 2: Hevosten hyvinvoinnin lisääminen

Tavoite: Ruokinnan tasapainottaminenToimenpiteet:

� Näytteenotto ja analyysi tuoreheinästä� Mahdollisten korjausten tekeminen ruo-

kintaan tuoreheinäanalyysin ja rehu-suositusten perusteella, erityisesti E-vi-tamiinin tarpeen osalta

� Ruokintakertojen lisääminen neljään

Tavoite: Lajinmukaisen käyttäytymisen lisääminenToimenpiteet:

� Rakennetaan ainakin yksi uusi tarha, jos-sa hevosia voidaan tarhata yhdessä

� Rakennetaan isompi kasvipeitteinen tar-ha, joka mahdollistaa laiduntamisen

� Rakennetaan ponille karsina, josta se nä-kee ulos

Tavoite: Tallin ilmanlaadun parantaminenToimenpiteet:

� Siirtyminen turpeeseen kuivikkeena� Hankitaan talliin kosteus- ja lämpömit-

tari olosuhteiden seurantaa varten

Päämäärä 3: Turvallisuuden lisääminen tallissa

Tavoite: Varautuminen hätätapauksiin tallilla� Tehdään riskianalyysi� Laaditaan pelastussuunnitelma valmiin

kaavakkeen pohjalta� Hankitaan alkusammutuskalustoa talliin

(sammutuspeite/vaahtosammutin)� Koulutetaan henkilökuntaa hätätapaus-

ten varalta

Tavoite: Työntekijöiden vakuutus- ja muun turvan tarkistaminenToimenpiteet:

� Varmistetaan, että tallilla käyvällä vapaa-ehtoistyöntekijällä on vakuutukset kun-nossa

� Tuodaan talliin työturvallisuuslaki näh-täville

Tavoite: Lääkeaineturvallisuuden parantaminenToimenpiteet:

� Säilytetään lääkkeitä lukittavassa kaapis-sa

� Pidetään lääkekirjanpito ajan tasalla� Viedään vanhentuneet lääkkeet apteek-

kiin

EquineLife- hankkeeseen osallistuneen pilot-tallin ympäristötavoitteet ja -toimenpiteet 2006-2008:

miseen ja lainsäädännön noudattamiseen. Periaat-teet luovat myös pohjan järjestelmän päämäärienasettamiselle, eli ne toimivat ympäristöohjelman,tai yhdistetyn ympäristö-, turvallisuus- ja hevosenhyvinvointiohjelman suunnannäyttäjänä. Inter-netissä voi käydä tutustumassa sekä MTT Hevos-talouden että Ypäjän Hevosopiston ympäristöpo-litiikkaan kyseisten organisaatioiden kotisivuilla.

Lisäksi talliyrittäjän on erikseen harkittava,onko jostakin aiheesta työntekijän pätevyydenvarmistamiseksi järjestettävä erillistä koulutusta.Tällaista koulutusta voi olla esimerkiksi turvalli-suuskoulutus, ensiapukurssit, tulityökoulutustai muu vastaava koulutus. Myös ympäristöjär-jestelmän varsinaiseen toteuttamiseen voi liittyäkoulutusta, kuten esimerkiksi jätteiden lajitteluuntai kemikaalien käsittelyyn liittyvä opastus. Kou-lutus on työntekijän työssä kehittymisen ja mo-tivaationkin kannalta yleensä positiivinen asia.Työntekijöiden koulutuksesta tulisi pitää kirjaa,jotta tiedetään, milloin esimerkiksi ensiapukou-lutus on uusittava.

Erilaiset hallintajärjestelmät, kuten ympäris-töjärjestelmä, edellyttävät yleensä vuoropuheluasidosryhmien kanssa. Hevosyrityksen tärkein si-dosryhmä on asiakkaat, joille on hyvä kertoa ym-päristöjärjestelmästä. Naapureille ja viranomaisil-le tieto systemaattisesta ympäristöasioiden paran-

tamisesta tallilla voi olla myös tervetullut uuti-nen. Järjestelmän mukanaan tuoma imagonko-hotus kannattaa aina hyödyntää.

SEURANTA JA ARVIOINTI SEKÄJATKUVA PARANTAMINEN

Kehittämisessä on olennaista tarkastella ja arvioi-da toimintoja säännöllisesti. Vain näin voidaan to-deta, miten tavoitteissa on onnistuttu ja ollaankomenossa haluttuun suuntaan. Tämä on arvioin-nin ensisijainen tarkoitus. Toinen arvioinnin teh-tävä on löytää järjestelmän kehittämis- ja paran-tamiskohteet. Mikäli asetettua tavoitetta ei ole saa-vutettu, on siihen löydettävä syy, ja ratkaisu syynpoistamiseksi. Näin poistetaan myös toiminnan ke-hittämisen esteet, tai ainakin kierretään ne.

Edellisessä luvussa kuvatut mittarit kertovatsen, miten eri tavoitteissa on edetty. Oikeiden mit-tareiden löytäminen oikeille tavoitteille on olen-naista. Tavoitteiden toteutumista tarkastellessa voiesimerkiksi huomata, että hevosmäärän noustes-sa vedenkulutus on noussut roimasti. Samaan ai-kaan kuitenkin hevosta kohti laskettu vedenku-lutus on voinut laskea. Siksi mittareiden on olta-va sellaisia, että erilaiset muutokset eivät vaikutaniihin.

106


Esimerkkitavoitteita ja niitä kuvaavia mittareita hevostaloudessa:

Pintavalumien (fosforikuormitus) vähentä-minen hevosalueilta lähivesistöönMittari: Tarha-alueet valumavesipuhdistuksen piirissäYksikkö: hehtaari, tai % kokonaishehtaareista

Turpeen käytön vähentäminen kuivituksessaMittari: Turpeen käyttömääräYksikkö: m3, tn, m3/hevosmajoitusvuorokausi,m3/hevonen

Rehun pilaantumisen estäminenMittari: Pilaantuneen rehun määräYksikkö: kg/hevonen, kg/hevosmajoitusvuorokausi

Luomutuotetun rehun käyttö hevostenruokinnassaMittari: Luomutuotetun rehun määrän osuus ruokinnassaYksikkö: % käytetystä rehustaVedenkulutuksen vähentäminen tallissaMittari: Kulutetun veden määräYksikkö: m3, m3/hevosmajoitusvuorokausi, m3/hevonen

Sähkönkulutuksen pienentäminenMittari: Kulutetun sähkön määräYksikkö: kWh, kWh//hevosmajoitusvuorokausi,kWh/hevonen

Ympäristökoulutuksen järjestäminen tallissa (työntekijöille, oppilaille…)Mittari: Ympäristökoulutuksen määräYksikkö: tunti/hlö, koulutettujen henkilöiden määrä

Järjestelmän seurannan ja arvioinnin on ol-tava säännönmukaista. Se voidaan tehdä jonkunmuun säännöllisen toiminnan ohessa, esimerkik-si veroilmoituksen täytön ohessa. Tehtävää hel-pottaa ja uusia näkökulmia saa silloin, jos arvioin-tiin osallistuu useampi kuin yksi henkilö. Kun ar-viointi on tehty ja tavoitteiden toteutuminen ar-viointi, voidaan asettaa uudet tavoitteet ja ryhtyätoteuttamaan niitä. Näin toteutuu jatkuvan pa-rantamisen periaate.

Asioiden systemaattinen tarkastelu vaatii ai-na työtä ja aikaa sekä innostusta tallinpitäjältä jatyöntekijöiltä. Aina kun tallin toiminta muuttuutai laajenee, myös ympäristö-, turvallisuus- ja hy-vinvointiasioissa tilanne tuo uusia haasteita ja voitarkoittaa myös lainsäädännöllisten vaatimus-ten muuttumista koskien tallin toimintaa. Järjes-telmän säännöllinen tarkastelu on siis tärkeää.

YMPÄRISTÖJÄRJESTELMÄNHYÖDYT

Ympäristöjärjestelmän toteuttaminen vaatii aluk-si töitä ja paneutumista talliyrittäjältä. Päivittäi-sen normaalirutiinin lisäksi aikaa kuluu asioihinperehtymiseen ja pohtimiseen, tietojen etsimiseensekä kirjallisiin töihin. Myöhemmin tulevaisuu-dessa kuitenkin tämä panos maksaa itsensä takai-sin erilaisina hyötyinä tallin toiminnassa.

Ympäristöjärjestelmän ensisijainen tarkoitusja toivottu tulos on ympäristönsuojelun tason pa-rantuminen. Järjestelmän ytimessä on myös ym-päristövahinkojen ennalta ehkäiseminen, eli riskien-hallinnan parantuminen. Mikäli energia- ja mate-riaalivirtoja onnistutaan vähentämään, tuloksenaovat myös kustannussäästöt tehostuneen toimin-nan ansiosta (vähentynyt raaka-aineiden tarve,energian kulutus tai jätemäärä). Erilaisia energia-ja materiaalivirtoja seuratessa kerätään samallamyös tilastotietoa tallin toiminnasta ja tunnistetaanepäkohtia, joita muuten ei ehkä olisi huomattu.EquineLife- hankkeen pilot-talleissa kehittämis-kohteita löytyi erityisesti turvallisuusasioissa jatyönantajan velvollisuuksissa. Yksi yleisesti tunnet-tuja ympäristöjärjestelmien hyötyjä on myös ns.harmaiden alueiden haltuunotto, eli sellaisten osa-alueiden, jotka eivät varsinaisesti kuulu kenenkään

vastuulle, perinpohjainen selvittäminen ja vas-tuuttaminen.

Ympäristöjärjestelmää ylläpidettäessä orga-nisaatio ennakoi tulevia säädöksiä, tai järjestelmäärakennettaessa tuo esiin puutteita lainsäädän-nön noudattamisessa. Lainsäädännön ennakoin-ti lisää varmuutta liiketoiminnassa ja vähentää ta-loudellisia riskejä.

Työntekijöiden työmotivaatio voi koulu-tuksen, uusien vastuualueiden ja sitouttamisenmyötä parhaassa tapauksessa kasvaa. Uudistunuttyönkuva virkistää toisia ihmisiä, mutta tulossaattaa olla päinvastainenkin.

Ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvin-vointiasioiden systemaattinen parantaminen tuokiistatta imagohyötyjä. Järjestelmän tuoma avoi-muus ja luotettavuus sekä todennettavuus vies-tinnässä ja markkinoinnissa tuovat uskottavuut-ta yritykselle. Avoimuuden myötä myös suhteetpaikalliseen väestöön voivat parantua. Parhaim-millaan vihreä imago voi olla kilpailutekijä ja tuo-da uusia asiakkaita.

Rekisteröidyt järjestelmätYrityksissä, jotka tulevat ympäristöluvan alaisik-si, rekisteröity ympäristöjärjestelmä helpottaalupa- ja valvontamenettelyjä. Mikäli yrityksellä onesimerkiksi rekisteröity EMAS- ympäristöjärjes-telmä ja vahvistettu EMAS- selonteko, ympäris-töluvan käsittelymaksuista saa 35 % alennuksen.EMAS ei kuitenkaan korvaa viranomaisten vaa-timuksia, vaan täydentää niitä.

LOPUKSI

Tässä vaiheessa opasta lukijalla on työkalut hevo-sen hyvinvointi-, ympäristö- ja turvallisuusjärjes-telmän rakentamiseen. Seuraavien kysymystenavulla voi tarkistaa, ovatko järjestelmän perusasiatkunnossa.

Järjestelmää ylläpidettäessä on muistettava,että järjestelmä ei ole koskaan valmis, vaan ainaon löydettävissä uusia kehittämiskohteita. Tätä eitule nähdä taakkana, vaan haasteena. Tallinpitä-jä itse, työntekijät, asiakkaat, hevoset ja ympäris-tö ansaitsevat parhaan mahdollisen kohtelun.

107


108



Nykytila-analyysiOnko tallin lakisääteiset ja muut vaatimukset tunnistettu? �Pysyykö talli lakisääteisten muutoksissa ajan tasalla? �Pysyykö talli muiden vaatimusten (keskusjärjestöjen vaatimukset, kilpailusäännöt…) muutoksissa ajan tasalla? �Onko tallin ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointinäkökohdat tunnistettu? �Onko aikaisemmat poikkeus- ja hätätilanteet tutkittu ja kirjattu ylös? �

Näkökohdat ja vaikutuksetOnko tallin merkittävät ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointinäkökohdat määritetty? �Onko varmistettu, että toimintoihin ja palveluihin aiotut muutokset päivittyvät myös ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointinäkökohtiin? �Onko hätätilanteissa syntyviä mahdollisia ympäristö-vaikutuksia tunnistettu? �

ToimintaperiaatteetOnko tallille laadittu toimintaperiaatteet (vertaa ns. ympäristöpolitiikka)? �Onko toimintaperiaatteissa sitouduttu jatkuvaan parantamiseen ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen sekä lakisääteisten vaatimusten noudattamiseen? �Ovatko toimintaperiaatteet julkisesti saatavilla? �Ohjaako politiikka ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointipäämäärien ja –tavoitteiden asettamista? �

HätätilanteetOnko yrityksen mahdolliset hätätilanteet tunnistettu? �Onko yrityksen hätätilanteita varten suunniteltu korjaavia ja ehkäiseviä toimenpiteitä? �Onko hätätilanteita varten harjoiteltu? �Onko tallille laadittu pelastussuunnitelma ja turvallisuusasiakirja? �

Päämäärien ja – tavoitteiden asettaminenOnko ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointipäämäärät valittu merkittävien näkökohtien mukaisesti? �Onko jokaisesta päämäärästä johdettu tarkat tavoitteet? �Onko tallin merkittäviin ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointinäkökohtiin ja niihin liittyviin päämääriin ja – tavoitteisiin liittyvät mittarit määritetty? �Tarkastellaanko ja päivitetäänkö päämääriä ja tavoitteita säännöllisesti? �

Tarkista seuraavien kysymysten avulla, ovatko hevosten hyvinvointi-, ympäristö- ja turvallisuusasiat osa tallinne jokapäiväistä toimintaa:

109



Onko lainsäädännön ja sidosryhmien näkökohdat on otettu päämäärien ja tavoitteiden päivityksessä huomioon? �Tietoisuus, motivaatio ja koulutusTiedotetaanko lakisääteisiin ja muihin vaatimuksiin liittyvistä asioista tallin työntekijöille? �Tuntevatko kaikki työntekijät yrityksen toimintaperiaatteet, toimintaohjeet hätätilanteissa sekä omien työtehtäviensä ympäristövaikutukset? �Onko niille työntekijöille järjestetty koulutusta, joiden työllä voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia? �Onko yrityksessä tehty koulutustarvekartoitus? �Onko järjestetystä koulutuksesta olemassa koulutusrekisteri? �

Tiedonkulun varmistaminenTiedotetaanko tallin ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointiasioista sisäisesti? �Onko merkittäviin ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointinäkökohtiin liittyville toiminnoille tehty kirjalliset toimintaohjeet? �Onko yrityksen ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointiasioista tiedotettu ulkopuolisille sidosryhmille? �Miten yrityksen työntekijöiden ja ulkoisten sidosryhmien huolenilmaisut otetaan vastaan ja kuka on vastuussa niihin vastaamisesta? �Ovatko tallin toimintaperiaatteet julkisesti saatavilla? �

Järjestelmän dokumentointiLöytyvätkö ympäristökäsikirjasta viittaukset kaikkiin ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointiasiakirjoihin ja -tallenteisiin? �Pidetäänkö toimintakansiota ajan tasalla? �Löytyykö tiedostoista todisteita ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointiohjelmien toteuttamisesta, kuten tallenteita arvioinneista, koulutuksista, tavoitteiden toteuttamisesta? �Ovatko kaikki toimintaohjeet työntekijöiden saatavilla? �

ArviointiOnko tallillanne valittu vastuuhenkilö, joka vastaa tavoitteiden toteuttamisesta? �Arvioidaanko järjestelmää säännöllisesti, esimerkiksi kerran vuodessa? �Saavutetaanko tavoitteet aikataulun mukaisesti ja mikäli ei, selvitetäänkö syyt siihen ja korjataan asia? �Kirjoitetaanko arvioinnin tulokset ylös? �


110

LIITE 1

VALVONTAILMOITUS Liite 1

__________________________ kunnan/kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle

1) poikkeamisesta karjanlannan varastoinnille edellytetystävarastointitilavuudesta(Nitraattiasetuksen (931/2000) 4 §:n 2 mom. mukainen ilmoitus)

2) muusta lannan kaukovarastoinnista patterissa,viranomaisen pyytäessä ilmoitusta(Nitraattiasetuksen 3 §:n ja liitteen 1 mukainen lannan varastointi patterissa)

Tällä lomakkeella ilmoitetaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle

1) Maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta anne-tun valtioneuvoston asetuksen (931/2000) (nitraattiasetus) 4 §:n 3 momentissatarkoitetusta poikkeamisesta karjanlannan varastointitilalle 4 §:n 1 momentis-sa edellytetystä varastointitilavuudesta(Lomakkeesta täytetään ilmoittajaa koskevat tiedot sekä tiedot tilan eläinmäärästä ja lannanvarastointiin vaikuttavista seikoista. Poikkeamistavan osalta täytetään joku/jotkut tarvittavistakohdista A, B, C tai D. Mikäli A – C kohtien mukaisia vastaanottajia on useita, annetaan jo-kaisesta vastaavat tiedot liitteellä.)

2) Muusta kuin 1) kohdassa tarkoitetusta lannan kaukovarastoinnista patterissanitraattiasetuksen 3 §:ssä ja liitteessä 1 annettujen määräysten mukaisesti(Lomakkeesta täytetään ilmoittajaa koskevat tiedot sekä tiedot tilan eläinmäärästä ja lannankaukovarastointiin patterissa vaikuttavista seikoista. Patteroinnin osalta täytetään kohta D.)

Ilmoitus tulee antaa vähintään kuukautta ennen, kuin on tarkoitus ryhtyä 1) kohdas-sa tarkoitettuun poikkeamiseen tähtääviin toimenpiteisiin tai 2) kohdassa tarkoitet-tuun muuhun lannan varastoimiseen patterissa.

Ilmoitus tulee uusia aina silloin, kun suunnitellut toimenpiteet poikkeaisivat aiemmintehdyssä ilmoituksessa esitetyistä toimenpiteistä.

Ilmoituksen tekee se maataloustoiminnan harjoittaja, jonka on tarkoitus poiketa nit-raattiasetuksessa edellytetystä lannan varastointitilavuudesta (kohta 1) tai jonka ontarkoitus ryhtyä muuhun lannan varastoimiseen patterissa (kohta 2).

Ilmoitus toimitetaan kyseessä olevan eläinsuojan sijaintikunnan ympäristönsuojelu-viranomaiselle osoitteella:

(kunnan/kaupungin) ympäristönsuojeluviranomainenosoiteposti

Lisäselvityksiä voidaan tarvittaessa antaa erillisillä liitteillä.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen vastaanotto- ja asian käsittelymerkinnätIlmoituksen saapumispäivä / diaarinumero Tarkastuspäivämäärä

Ilmoitusta on pyydetty täydentämään, pvm Ilmoitukseen saatu lisäselvityksiä, pvm

Ilmoitus merkitty tiedoksi, pvm Ilmoituksen käsittelystä annettu tieto ilmoittajalle, pvm

111

LIITE 1

ILMOITTAJAA KOSKEVAT TIEDOT

Nimi Tilatunnus

Jakeluosoite, postinumero ja –toimipaikka Puhelinnumero

TIEDOT TILAN ELÄINMÄÄRÄSTÄ JA LANNAN VARASTOINTIIN VAIKUTTAVISTA SEIKOISTA

Tilan nykyinen ja karjasuojan maksimi eläinmääränyt kpl / max kpl nyt kpl / max kpl

lypsylehmät _____ _____ hevoset _____ _____emolehmät _____ _____ ponit _____ _____hiehot, lihanaudat, siitossonnit _____ _____ lampaat, uuhet karitsoineen _____ _____nuorkarja alle 6 kk _____ _____ vuohet, kutut kileineen _____ _____emakot porsaineen _____ _____ lattiakanat, broileremot _____ _____sateliittiemakot porsaineen _____ _____ häkkikanat _____ _____lihasiat, siitossiat _____ _____ kalkkunat _____ _____joutilaat emakot _____ _____ broilerit, kananuorikot _____ _____vieroitetut porsaat _____ _____ ankat, hanhet _____ _____muut, mitkä _______________ _____ _____ sorsat _____ ______________________________ _____ _____ muu siipikarja, mikä ________ _____ _____

Tila vastaanottaa karjanlantaa tai vastaavaa, mitä____________________________________________ ,määrä __________m

3vuodessa, keneltä ___________________________________________________

____________________________________________________________________________________

Lantajärjestelmä: (rastita käytössä oleva(t) järjestelmä(t))__ lietelanta__ kuivalanta + virtsa__ kuivikelanta__ kuivikepohja, joka tyhjennetään ________kk:n välein__ käytetty kuivike______________________________________________________________

Olemassa oleva(t) lantavarasto(t):Kuivalantalan tilavuus __________m

3Lietesäiliöiden ja –kuilujen yht.tilavuus __________m

3

Virtsasäiliön tilavuus __________m3

Kuivikepohjien kokonaistilavuus __________m3

Muu säiliötilavuus __________m3

Kompostointialustan varastointitilavuus __________m3

Asianmukainen suppea jaloittelualue, pinta-ala _________ m2

ja varastotilavuus __________m3

Muu, mikä _______________________________________________ __________m3

Viljelijöiden yhteinen varastoTyyppi __________________________________________________, tilavuus ____________ m

3

Käyttäjät (nimi ja tila) _______________________________________________________________________________________________________________________________________

Selostus, minkä verran eri eläinryhmät ovat olleet sisällä ja ulkona laidunkauden aikana:______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Perustelut poikkeamiselle ja mahdollinen suunnitelma siitä, milloin lantavarastot on tarkoitus ra-kentaa vastaamaan nitraattiasetuksen mukaista varastointitilavuutta ?_____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

112

POIKKEAMISTAPA (Ilmoittaja valitsee jonkun/jotkut kohdista A, B, C tai D)

(mikäli A - C kohtien mukaisia vastaanottajia on useita, annetaan jokaisesta vastaavat tiedot liitteellä)

A Lanta luovutetaan sellaiselle hyödyntäjälle/hyödyntäjille, joka voi vastaanottaa sitä ympä-

ristönsuojelulain 28 §:n mukaan myönnetyn luvan perusteellaHyödyntäjän/hyödyntäjien nimi/nimet Tilatiedot

Osoitetiedot Puhelinnumero

Ympäristönsuojelulain 28 ':n mukaisen luvan myöntänyt lupaviranomainen, lupapäätöstiedot ja luvan voimassaoloaika

Hyödynnettäväksi vietävä lantamäärä, m3

B Lantaa luovutetaan yhdelle tai useammalle viljelijälle valtioneuvoston asetuksen (931/2000)

mukaisella tavalla varastoitavaksiVarastoivan viljelijän/viljelijöiden nimi/nimet Tilatiedot


Selvitys varastointimäärästä ja –tavasta

Päiväys ja varastoivan viljelijän/viljelijöiden allekirjoitus

C Lanta luovutetaan välittömästi hyötykäyttöön

Hyödyntäjän/hyödyntäjien nimi/nimet Tilatiedot


Hyödynnettäväksi vietävä määrä ja hyödyntämispaikka

Päiväys ja hyödyntäjän/hyödyntäjien allekirjoitus

LIITE 1

113

D Lanta varastoidaan valtioneuvoston asetuksen (931/2000) mukaisesti asianmukaisesti teh-

dyssä ja peitetyssä lantapatterissa

(Mahdollisesti eri tiloille tai eri peruslohkoille sijoitettavat lantapatterit tulee ilmoituksessa eritellä)

Patterin suunniteltu sijaintipaikka/paikat (Tilan rekisteri- ja osoitetiedot)

Peruslohkon/lohkojen nimi ja tunnus Pinta-ala

Patterin perustamistapa ja peittäminen_________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Arvio patteroitavan lannan määrästä ___________m3Patterien lukumäärä________kpl

Etäisyys lähimpään talousvesikaivoon

Etäisyys lähimpään valtaojaan

Etäisyys lähimpään vesistöön

Patterin suunniteltu levitysaika

LIITTEET

( ) Patterin sijaintia osoittava karttaliite (esim. lohkokartan kopio tai vastaava) on aina oltava ilmoituksen liitteenä

( ) Muu liite, mikä ___________________________________________________________

LISÄTIETOJA (erillisellä liitteellä _____kpl)

TIETOJEN ANTAMISEN PERUSTEValtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta(931/2000) (nitraattiasetus) tuli voimaan 15.11.2000 ja samalla kumottiin aiemmin samasta asiasta annetut valtio-neuvoston päätökset 219/1998 ja 907/1999. Asetus koskee koko maata (2 §).ASETUS LOMAKKEEN LIITTEENÄ

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 83 §Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella tai sen määräämällä viranhaltijalla on oikeus saada viranomaistentoiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä valvontaa varten tar-peellisia tietoja viranomaisilta ja toiminnanharjoittajilta.

LIITE 1

114

LIITE 2

Ympäristöohjelma 2008– 2009

Turvallinen talli Oy

Päämäärä:Ympäristönsuojelun parantaminen

Tavoite:Sähkönkulutuksen pienentäminen 5 %

Mittari:kWh / vuosi / hevonen

Referenssivuosi:2007

Toimenpiteet:Säännöllinen sähkölaitteidensäätäminen, puhdistus ja huolto(väh. kerran vuodessa)

Lamppujen vaihto energiaasäästäviin

Maneesin ilmastointitarpeenvähentämiseksi pohjan kasteluvedenkulutusta vähentävälläliuoksella

Toimintaohjeet toimipisteisiinsähkönkulutuksenpienentämiseksi

ResurssitIhmisresurssitTaloudelliset resurssit (huollon osto, lamput, kemikaaliarvioitu summa EUR )

Aikataulu:3% vuoden 2008loppuun mennessä

2% vuoden 2009loppuun mennessä

Vuosittain keväällä

Vuoden 2008 alussa

Vuoden 2008 alussa

Vuoden 2008 alussa

Huomautettavaa:

Informaatio-lähde:

Sähköyhtiön lasku

Huoltolistattoimipisteissä

Huoltolistattoimipisteissä

Vesilaitoksen lasku

Ohjeettoimintapisteissä

Vastuuhenkilö:

Heikki

Kalle

Kalle

Ari

Heikki

Sähkömittarien toimivuus tarkastettava säännöllisesti.

Hyvinvoiva, turvallinen ja ympäristöystävällinen talli -opas vastuulliseen

tallitoimintaan sisältää ohjeet systemaattiseen tallitoimin-

nan kehittämiseen. Kirjaan on koottu kaikki keskeinen

hevosalaa koskeva ympäristö-, hevosten hyvinvointi ja

turvallisuuslainsäädäntö. Oppaan avulla talliyritys voi

rakentaa itselleen ympäristöjärjestelmän, johon on si-

sällytetty myös turvallisuuteen ja hevosen hyvinvoin-

tiin liittyvät näkökohdat. Kirjassa esitetyt kysymykset

ja esimerkit helpottavat asioiden omaksumista ja toi-

mivat itsearviointityökaluna. Opas soveltuu kaiken

kokoisten tallien käyttöön.

Hyvinvoiva, turvallinen ja ympäristöystävällinen talli

Documents

Transcript of Hyvinvoiva, turvallinen ja ympäristöystävällinen talli