Liikenne raiteille! Vasemmisto lapsilisien leikkausta vastaan!

“Se hyvä, mitä meillä on, tulee jakaa mahdollisimman tasan ihmisille.”

s. 6

“Unelmani on yhteiskunta, joka ei vaadi pakko-tahtista selviyty-miskamppailua ajan- ja rahan-puutetta vastaan.“

s. 7

”Saan joka päivä voimaa toivos-ta ja uskosta, että maailman rakentaminen uudelleen on mahdollista.”

s. 5

Perustulo vahvistaa elämänhallintaa!

Anna Vuorjoki

Kirsi Pihlaja

Binar Mustafa

HYVINVOINNIN TEKIJÄTVaalilehti

eduskuntavaaleissa 2015HELSINKI

Päätoimittajalta

HYVINVOINNIN TEKIJÄT -VAALILEHTI 2015

Päätoimittaja: Jaana Vapaavuori

Ulkoasu: Eliisa Alatalo

Kirjoittajat: Juuso Aromaa, Pia Lohikoski, Binar Mustafa, Kati Peltola, Kirsi Pihlaja, Elina Vainikainen ja Anna Vuorjoki.

Kuvat ja kuvitukset: Jan Jalal, Mikko T. Helminen, Vappu Pietinen, Aino Sutinen, Laura Vuoma, Eetu Komsi ja Rebar Najm.

Kansikuva: Mikko T. Helminen

Editointi: Vappu Pietinen

Tämän vaalilehden on rahoittanutVasemmistoliiton Oulunkylän yhdistys ry.

Miksi pääomatuloveroprosentti on kaikille sama? Onko reilua, että työttömyystuella elävät joutuvat välillä kieltäytymään tarjotuista osa-aikatöistä, kun taas eläkeläinen saa tehdä töitä huoletta? Onko oikein, että julkiset rahat eivät riitä paperittomien terveyspalveluihin samaan aikaan, kun riittävän varakkaat voivat siirtää omaisuutensa veroparatiiseihin?

Kuluva vaalikevät on hyvää aikaa arvokeskus-telulle ja äänestäminen on helppo ja hyvä tapa vaikuttaa! Puolueen sekä ehdokkaan valintaan kannattaa käyttää aikaa, jotta saamme maahan eduskunnan, jossa kuuluvat myös sinulle tärkeät arvot. Vasemmistoliittoa äänestämällä olet mu-kana luomassa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti.

Vaikutat siihen, että julkiset peruspalvelut tur-vataan kaikille taustasta ja varallisuudesta riip-pumatta, työelämää inhimillistetään ja tuloeroja pienennetään. Tasaisempi tulonjako ja kaikille avoimet julkiset palvelut luovat tutkitusti yhteis-kuntarauhaa, josta me kaikki hyödymme.

Tässä lehdessä esittelemme kolme mahtavaa helsinkiläistä ehdokasta, jotka ovat jo tehneet paljon oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisem-man yhteiskunnan eteen. Binar Mustafan, Kirsi Pihlajan ja Anna Vuorjoen ajatuksiin voit tutus-tua tarkemmin sekä tämän aukeaman demokra-tia-artikkelissa, että lehden muilla sivuilla. Li-säksi käsittelemme perustuloa, joukkoliikennettä ja lapsiperheiden asemaa vierailijakolumnistien voimin.

Nautinnollisia lukuhetkiä ja iloista vaalikevät-tä! Varsinainen vaalipäivä on 19.4.2015 ja ennak-koäänestys Suomessa 8.4.-14.4.2015.

”Hyvin toimivassa demokratiassa jokaisella ihmisellä on mahdollisimman paljon valtaa vaikuttaa omaa

elämäänsä koskeviin ratkaisuihin”, sanoo Anna Vuorjoki.

Mutta onko Suomi hyvin toimiva demokratia ja miten se voisi toimia paremmin? Anna Vuorjoki,

Binar Mustafa ja Kirsi Pihlaja vastaavat.

Teksti Elina VainikainenKuva Mikko T. Helminen

VALTA KANSALLE!

3

Vaalien äänestysprosentit ovat yksi mittari ihmisten osallistumiselle politiikkaan ja siten de-mokratian toimivuudelle. Luvut ovat olleet tasai-sessa laskussa. Anna Vuorjoen, Binar Mustafan ja Kirsi Pihlajan mukaan tämä kertoo ihmisten vieraantumisesta vaikuttamisesta.

”Ei kannata tuhlata asiaan energiaansa, koska mikään ei kuitenkaan muutu”, Kirsi kiteyttää mo-nen ajatukset. ”Pettymys politiikkaan on usein toki aiheellista.”

Anna on samoilla linjoilla. ”Ihmiset eivät koe pystyvänsä äänestämällä vaikuttamaan. Tämä näkyy esimerkiksi vaalityössä teltoilla ja toreilla: ihmiset tulevat kertomaan, että ovat äänestäneet vuosikymmeniä tiettyä puoluetta mutta mikään ei ole muuttunut, minkä vuoksi he ovat lakanneet äänestämästä.”

Binar huomauttaa, että vaaleja järjestetään varsin harvoin ja niiden välillä kiinnostus ehtii lopahtaa. ”Mitä useammin ja mitä konkreetti-semmin ihmisillä on tilaisuus osallistua poli-tiikkaan, sitä aktiivisemmin he siihen tarttuvat. Ruotsi on tästä hyvä esimerkki. Kun siellä oli tarkoitus järjestää toiset vaalit lyhyen ajan sisällä, ennustettiin jopa 90%:n äänestysvilkkautta.”

”Kun kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ovat niinkin rajalliset ja minimaaliset kuin yksi ääni neljän vuoden välein, ei ole mikään ihme, että moni kokee, että heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa ja ettei heidän etujaan edusteta.”

Raha ratkaisee

Kaikille kolmelle demokratia on tärkeä arvo, ja

sen haluttaisiin toteutuvan mahdollisimman hyvin. On kuitenkin selvää, että kansanvallan tilassa olisi petraamista. Isoja ongelmia ovat muun muassa talouspuheen ylivalta, ihmisten vieraantuminen poliittisesta järjestelmästä sekä taloudellinen eriarvoisuus.

”Päätöksenteossa taloudelliset perustelut ovat saaneet suhteettoman suuren aseman verrattuna muihin perusteluihin”, Anna Vuorjoki toteaa. Huono esimerkki tästä on Helsingin raamibudje-tointi: taloudelliset reunaehdot määritellään en-nen sisältöjä, mikä johtaa vaihtoehdottomuuden politiikkaan. ”Demokratian lähtökohtana pitäisi olla, että käydään koko ajan avointa keskustelua siitä, mitkä arvot ovat tärkeimpiä, siis onko meille esimerkiksi tärkeämpää pitää veroprosentteja alhaalla vai tuottaa laajoja ja laadukkaita palve-luita. Taloudesta ja toiminnasta pitäisi siksi päät-tää yhtä aikaa.”

Raha ratkaisee myös vaaliuurnilla. ”Vaaleissa pääsevät helpommin läpi henkilöt, jotka ovat pys-tyneet käyttämään paljon rahaa kampanjaansa ja joilla on media käytössään”, muistuttaa Binar Mustafa.

Anna Vuorjoki komppaa: ”Minusta on kum-mallista, että tätä ei ole enempää kyseenalaistettu. Jos eduskuntaan pääsemiseksi rahallinen tuki on välttämätön, siitähän seuraa, että rikkailla on paremmat mahdollisuudet saada edustajansa läpi. Tällöin eduskunta ei edusta kansaa niin kuin pitäisi, ja edustuksellisen demokratian idea vesit-tyy.” Ihmisiä loitontaa poliittisesta päätöksenteos-ta myös keskittyminen suhteellisen pieniin kysy-myksiin siinä, missä todella isot asiat päätetään

kabineteissa suljettujen ovien takana. ”Meiltä puuttuu rohkeutta käyttää demokraat-

tista valtaa, kun annamme ylikansallisten pank-kikonsernien ja sijoittajien sanella ehtoja omalle talous- ja sosiaalipolitiikallemme”, Kirsi Pihlaja sanoo. ”Esimerkiksi Islannin selviytyminen voitta-jana taannoisesta kriisistään oli kansalaistoimin-nan ja demokratian tulos. Demokratian kannalta on ongelmallista, että me olemme antaneet val-tamme pois rahapolitiikan suhteen.”

Kasvatusta ja kaupunginosavaltuustoja

Miten kansalaisten osallistumista yhteisiin asi-oihin sitten voisi lisätä? Kysymykseen ei ole yhtä helppoa vastausta, ehdokkaat toteavat. Aktiivi-seksi kansalaiseksi kasvaminen alkaakin jo lap-suudesta.

”Peruskoulussa pitäisi saada enemmän ope-tusta, joka kytketään ympäröivän yhteiskunnan asioihin. Tarvitaan medialukutaitoa, ymmärrystä valtasuhteista, eri puolueiden eroista ja siitä, miten itse voi vaikuttaa”, Kirsi toteaa.

Anna peräänkuuluttaa kouluihin myös pa-rempaa demokratiakasvatusta. ”Yhteiskuntaopin opetuksen pitäisi olla konkreettisempaa, hel-pommin ymmärrettävää, käytännönläheisem-pää. Toisin sanoen sen pitäisi aidosti valmentaa oppilaita vaikuttamaan itselle tärkeisiin asioihin, seuraamaan poliittista päätöksentekoa ja valvo-maan omien edustajien toimia.” ”Demokratia on asenne, jonka voi oppia”, Kirsi tiivistää.

Paitsi kansalaiskasvatusta, tarvitaan muutok-sia myös järjestelmään. Binar kannattaa kansa-laisten aktivoimista esimerkiksi perustamalla kaupunginosavaltuustoja. ”Mitä lähempänä päätöksenteko on ihmisiä, sitä aktiivisemmin he siihen osallistuvat”, hän sanoo.

Anna huomauttaa, että myös vapaa kansalais-toiminta ja matalan kynnyksen vaikuttaminen poliittisen järjestelmän ulkopuolella on tar-peellista. Kansalaisjärjestöille olisikin taattava riittävä rahoitus ilman liian tarkasti ulkoapäin määriteltyjä tavoitteita. Monet kansalaisten osal-listamiseen tähtäävät hankkeet näyttävät hyvil-tä, mutta ovat kuitenkin liian tiukasti rajattuja, jolloin vaikuttaminen on vain näennäistä.

”Helsingilläkin on erilaisia demokratiahank-keita, joissa ihmiset voivat kehittää kaupungin-osiaan – mutta kun Meri-Rastilan kaavoituksessa kansalaisliike halusi tehdä oman vaihtoehtoisen kaavaehdotuksensa ja sitä kautta vaikuttaa todel-liseen päätöksentekoon, se sivuutettiin. Ihmisten osallistumisen tukemisessa pitää lähteä siitä, että heitä tuetaan aidosti käyttämään valtaa. Silloin vallan pitää voida ulottua myös niihin asioihin, joista päätetään poliittisessa päätöksenteossa.”

Ehdokkaat nostavat esille muutamia konk-reettisia asioita, joilla demokratian tilaa voisi Suomessa parantaa: katto vaalirahoitukselle, kanneoikeus ammattiliitoille, julkisuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen ja poliittisten päät-täjien parempi keskusteluyhteys äänestäjiinsä. Anna Vuorjoki muistuttaa, miten poliittisissa luottamuselimissä tehty työ on vain osa kaikesta vaikuttamistyöstä.

”Valtuustossa toimiessani minulle on oikeas-taan avautunut, kuinka iso merkitys kansalais-aktiivisuudella, mielenilmauksilla ja aktiivisella lobbaamisella on päätöksenteossa.

Toisaalta vaikka me Vasemmistoliiton edusta-jat tekisimme eduskunnassa tai valtuustossa töitä kuinka, emme voi saada loputtomasti muutosta aikaan, ellei kannatus nouse – ja siihen taas kuka tahansa voi vaikuttaa vaikkapa jakamalla vaali-lehtiä kaduilla tai kerrostaloissa. Toivoisin, että Vasemmistoliitto pystyisi myös kehittämään ta-poja ottaa matalalla kynnyksellä ihmisiä mukaan ruohonjuuritason toimintaan ja ohjata ja tukea heitä vaikuttamaan sellaisiin asioihin, jotka ovat heille itselleen tärkeitä”, Anna sanoo.

Teksti Juuso AromaaKuva Vappu Pietinen

Mikko T. H

elminen

4

Millainen talouspolitiikka, sellainen arki

Tunnemme kaikki tarinan hyvinvointivaltion purkutalkoista. Tuloerot alkoivat rajusti kasvaa 1980- ja 90-lukujen taitteessa, kun rahamarkki-noiden sääntely purettiin ja julkisista palveluista alettiin säästämään. Sosiaaliturvan ehtoja kiris-tettiin ja yhä useampi on pudonnut turvaverkon läpi. Hyvinvointivaltion alasajo sysättiin vauh-tiin, joka ei ole sen jälkeen osoittanut merkkejä laantumisesta.

Vuosi vuodelta, olemme heittäneet hyvästejä hyvinvointivaltiolle. Tilalle on saatu hyvinvointi- ja tuloerojen yhteiskunta, jossa tavallisten ihmis-ten elämän eväät ovat huvenneet. Vaihtoehdotto-muus on vapauden vastakohta.

Uudessa kovassa maailmassa vain muutamat saavat vapauden nauttia turvatusta, terveestä ja mahdollisuuksia täynnä olevasta arjesta. Vyötä kiristämällä ei ole saatu haluttua talouskehitystä. On vaihdettava strategiaa.

Maailmalta kantautuu myönteisiä uutisia. Talousnobelistit eivät enää usko säästötalkoi-den auttavan Eurooppaa, vaan kehoittavat nyt investoimaan julkiseen infraan ja työllistäviin palveluihin. Ne maksaisivat itsensä takaisin työ-paikkoina ja tulevina verotuloina. Se olisi myös inhimillisesti oikea ratkaisu, jotta jokainen meis-tä saisi elää parempaa arkea.

On aika aloittaa uuden tarinan kirjoittaminen siitä kuinka jälleenrakensimme hyvinvointival-tion. Panostimme lapsiystävälliseen yhteiskun-taan, pidimme koulujärjestelmän maailman parhaana, otimme käyttöön perustulon, alen-simme asumisen hintaa, arvioimme uudelleen pankkien aseman yhteiskunnassa ja suljimme veroparatiisit.

Näissä vaaleissa me haluamme hyvinvointia ja vapautta.

Kirsi Pihlaja

Helsingin ympäryskunnat ovat jo pitkään havi-telleet muualta muuttavia hyviä veronmaksajia tarjoamalla omakotitaloasumista ympäristössä, jossa perhe-elämä koetaan hyväksi ja turvalli-seksi. Nurmijärvi-ilmiön seurauksena Helsingin seudusta on tullut tehoton ja ekologisesti kestä-mätön kokonaisuus. Talousongelmien kanssa kamppailevien kuntien on hankalaa ylläpitää lähipalveluita hajanaisesti rakennetuilla alueilla. Vaikka peruspalveluiden alasajo perustuukin laajalti oikeistolaiseen politiikkaan, on tosiasia myös se, että lähipalveluiden elinehto on, että niiden vaikutusalueella on riittävän suuri ja tiheä asukaspohja.

Asumismuotojen moninaisuus on usein lai-minlyöty omistamiseen perustuvan omakotiasu-misen kustannuksella. Käsistä karkaavat asumis-kustannukset ovat Helsingin, mutta samalla koko seudun ongelma, niin asukkaiden hyvinvoinnin kuin alueen kilpailukyvyn kannalta. Toisaalta 2010-luvun asuminen ja liikenne eivät voi metro-polialueilla perustua henkilöautoiluun ilmaston-muutoksen ollessa suurin globaali ongelmamme.

Vasemmistoliiton pitää ajaa politiikkaa, jol-la metropolialueen ongelmat korjataan. Uudet asuinalueet pitää kaavoittaa joukkoliikenneyhte-yksien äärelle niin, että alueiden asukastiheys on riittävä yhteyksien ylläpitämiseen. Länsimetro ja lentokentän rautatieverkkoon yhdistävä kehärata avaavat uusia mahdollisuuksia parempaan kaa-voitukseen linjojen varrella. Helsingin ratapihan

kapasiteetin parantaminen ja pääradan nelirai-teistaminen Riihimäelle asti luovat edellytyksiä joukkoliikenteeseen nojautuvaan asumiseen. Myös nykyisten raidelinjojen varrella on tilaa rakentaa tiiviisti.

Uudenmaan suurin liikenteellinen haaste ovat heikot poikittaisyhteydet. Westendin, Leppävaa-ran, Oulunkylän ja Itäkeskuksen yhdistävän run-kolinja 550:n suuri menestys osoittaa, että seu-dulliselle poikittaisliikenteelle on tarvetta. Onkin pohdittava vastaavien poikittaisten runkolinjojen perustamista myös ulommille kehille. Nämä linjat voidaan perustaa suoraan kevyen raidelii-kenteen linjoiksi, jotka toimivat junaliikenteen syöttölinjoina, mutta palvelevat myös suoraan niiden varrella sijaitsevia asuinalueita, työpaik-koja ja palveluita. Tulevaisuudessa poikittaislin-jojen verkko mahdollistaisi tiiviin ekologisen, tehokkaan ja mukavan asumisen, johon voidaan yhdistää laadukkaat ja riittävät lähipalvelut.

Haasteena niin Uudenmaan pikaraitiotiever-kolle, kuin monille muillekin edistyksellisille esi-tyksille on alueen kuntien keskinäinen kilpailu, osaoptimointi ja kykenemättömyys yhteistyöhön. Sen takia tarvitaan metropolihallinto, joka koor-dinoi alueen maankäyttöä, asumista ja liikennet-tä ja jonka valtuusto valitaan demokraattisesti suoralla vaalilla.

Metropolialue kaipaa korjaustaMatkustaessa junalla Uudenmaan halki on helppo havaita metropolialueen ongelma. Niin pääradan, rantaradan kuin Lahden oikoradan varrella ikkunasta näkyy laajoja maaseu-tu- ja metsämaisemia. Saman ongelman toinen puoli näyt-täytyy autoillessa maaseutukuntien syrjään rakennettujen omakotialueiden läpi.

Aino Sutinen

5

”Kun yksityinen taloudellinen etu ja ihmisten perustarpeet ovat vastakkain, yksityisen edun tu-lee väistyä”, sanoo Binar Mustafa, joka osallistui 2002 Irakin sodan alla ensimmäistä kertaa aktii-visesti poliittiseen toimintaan sodanvastaisessa liikkeessä.

“Maailman rikkain prosentti omistaa yhteen-sä puolet maailman omaisuudesta. Rikkautta ja varallisuutta siis on, mutta se ei ole jakautunut tasaisesti.”

Binar Mustafan mielestä on huolestuttavaa, että talouskriisin jatkuessa Suomessakin on ryhdytty toimiin, jotka entisestään huonontavat köyhimpien ja heikoimmin selviytyvien asemaa.

”Nyt leikataan jo lapsilisistä, eläkkeistä ja perusturvasta. Kattavat ja laadukkaat peruspal-velut, jotka on rakennettu ihmisten ansiokkaan toiminnan ja taistelun tuloksena, ovat lopettami-sen tai yksityistämisen uhan alla.”

Kun peruspalveluita yksityistetään, se tarkoit-taa heikommin toimeentuleville entistä suurem-pia vaikeuksia päästä hoidon ja tuen piiriin.

”Taloudellisen voiton tavoitteleminen ei saisi nousta hoito- ja palvelualoilla toiminnan pää-määräksi, koska se heikentää palveluiden laatua, monipuolisuutta ja saatavuutta.”

Me kaikki ansaitsemme paremman elämän

Kansalaisaktivistina ja järjestötyöntekijänä yli kymmenen vuoden ajan toiminut Binar Mustafa

on asettunut puolustamaan sananvapautta, tasa-arvoa, rauhaa ja pakolaisoikeuksia.

Binar on huomannut kuinka monet jäävät palvelujen ulkopuolelle, mikä johtaa yhteiskun-taluokkien välisten hyvinvointierojen syventymi-seen. Se puolestaan vaarantaa koko yhteiskunnan turvallisuuden ja tasapainon.

”Jos päätöksenteko jää vain pienelle ryhmälle – mikä yleensä tarkoittaa rikkaita – ajaudutaan tilanteeseen, jossa tavallisten ihmisten näkökul-ma jää syrjään”, Binar Mustafa sanoo.

Binar Mustafa kertoo saavansa intoa ja voi-mavaroja yhteiskunnalliseen toimintaan siitä toivosta ja uskosta, että maailma voi olla parempi paikka ja että me kaikki ansaitsemme paremman elämän.

Uudistukset ovat toteutettavissa olevia asioita, ja perusedellytykset niille ovat jo olemassa.

”Pyrin kohti tulevaisuutta, jossa yhteiskun-nat on rakennettu ihmisiä varten. Tavoittelen oikeudenmukaista maailmaa, jossa on vapautta, tasa-arvoa ja hyvinvointia. En epäile, etteikö se olisi myös satojen miljoonien muidenkin unelma. Nykyinen talousjärjestelmä ja politiikka eivät vain näytä pyrkivän siihen suuntaan.”

”Seuraamalla päivittäisiä uutisia voi huomata kuinka vääristynyt tämä maailma on. Ja samalla silti ei voi olla näkemättä, että asioita voidaan muuttaa paremmaksi. Uskon, että yhteiskuntien ja maailman uudelleenrakentaminen on mahdol-lista.”

Pakko ei ole osallisuutta

Moni toimeentulotuen hakija toivoo, että sosiaa-lityöntekijällä olisi aikaa kuunnella häntä rau-hassa. Vaikeassa tilanteessa on apua ohjauksesta, jossa työntekijä keskustelee asiakkaan kanssa tämän toiveista ja pulmista ja yhdessä etsitään keinoja tilanteen parantamiseksi. Kuitenkaan esimerkiksi Helsingissä sosiaalityöntekijät eivät ehdi tavata kaikkia toimeentulotuen hakijoita, koska säästösyistä heitä ei palkata tarpeeksi.

Julkisuudessa keskustellaan ”osallistavasta sosiaaliturvasta”. Osallisuudesta ei ole kysymys, jos ihminen pakotetaan tukien menettämisen uhalla aktivointitoimenpiteisiin, jotka joku muu on keksinyt.

Oikeaa osallistumista olisi, että ihminen saisi tutustua omiin toiveisiinsa ja kykyihinsä tutun työntekijän tai toisten samanlaisessa tilanteessa olevien kanssa. Kun suunnitelma kohti opintoja tai työpaikkaa lähtee siitä, mitä ihminen itse haluaa elämällään tehdä, on se kestävällä pohjal-la eikä kaadu ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Usein sellaisen suunnitelman synnyttäminen vaatii luottamuksellista tukea, jossa auttaja on aidosti kiinnostunut ja paneutunut asiakkaan tilanteeseen.

Monien kokeilujen perusteella tiedämme jo, että aktiivinen sosiaalityö ja -ohjaus voi nopeasti-kin auttaa ihmisiä töihin tai opintoihin ja vähen-tää toimeentulotuen tarvetta.

Mihin siis tarvitaan uusia velvoittavia akti-vointitoimenpiteitä? Järkevää politiikkaa olisi palkata kuntiin tarpeeksi sosiaalityöntekijöitä ja -ohjaajia etenkin nuorten parissa tehtävään työhön.

Jos lisää rahaa työntekijöiden palkkaamiseen ei löydy, perustulo vapauttaisi paljon työaikaa toimeentulotukipäätösten tekemisestä varsinai-seen sosiaalityöhön. Silloin ihmisten ei tarvitsisi toimeentulotukiluukulla todistaa yhä uudelleen, että he eivät kykene pärjäämään omillaan, vaan yhteistyö sosiaalityöntekijän kanssa voisi olla vahvuuksien ja selviytymiskeinojen etsimistä.

Anna Vuorjoki

BINAR MUSTAFA, 31, JÄRJESTÖTYÖNTEKIJÄ, INSINÖÖRIOPISKELIJA:

”Saan joka päivä voimaa toivosta ja uskosta, että maailman rakentaminen uudelleen on mahdollista”

KUKA?

Binar Mustafa, 31-vuotias hel-sinkiläinen jär-jestötyöntekijä. Insinööriopinnot ovat loppusuoralla. Opiskelee parhail-laan myös tulkiksi ja kääntäjäksi, ja on perustanut sitä varten yrityk-sen. Harrastaa liikuntaa, urheilun seuraamista ja ruoanlaittoa.

”Yksityistämis-kehitys tulee pysäyttää ja perus-palveluista säästä-minen lopettaa.”

Laura Vuoma

Rebar Najm

6

”Koulunkäynti on lapselle innostavaa, kun hänet kohdataan koulussa oikein”, sanoo koulu-psykologina toimiva Anna Vuorjoki.

Kun masennus havaitaan varhaisvaiheessa, parikin keskustelukäyntiä psykologin luona voi auttaa. Joskus pelkästään se lievittää tilannetta, että psykologikäynnillä nuoren ja vanhempien kesken sanotaan ensimmäistä kertaa ääneen, miten raskas ja hankala tilanne perheessä on.

”Nuori alkaa puhua vanhempiensa kanssa aiemmin vaietuista asioista ja ahdistus vähenee.

Tällaiset kokemukset antavat minulle uskoa siihen, että voimme vaikuttaa asioihin myöntei-sesti”, Anna Vuorjoki iloitsee.

Oppilashuolto kuntoon

Lapset ovat erilaisia, ja oppiminen on toisille vaikeampaa.

”Pitää tunnistaa oppilaiden erot ja tukea eri-tyisesti niitä, joilla on vaikeuksia oppimisessa tai muussa elämässä. Kaikkien oppilaiden tulisi

ANNA VUORJOKI, 38, KOULUPSYKOLOGI:

”Pienikin apu kantaa lapsia ja nuoria eteenpäin”

KUKA?

Anna Vuorjoki, 38, kotoisin Oulusta, asuu Helsingissä. Kaupunginvaltuu-tettu ja sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen vuodesta 2013. Koulupsy-kologi vuodesta 2009. Kokenut järjestöaktiivi, Prometheus-leirin tuki ry:n puheenjohtaja 2006-2011. Harrastuksena opiskelee luovaa kirjoit-tamista, kirjoittaa etenkin satuja ja runoja.

Helsinki on rikas kaupunki, mutta iso osa asuk-kaista sinnittelee työttömyyden, silpputöiden ja epävarman sosiaaliturvan kierteessä. Toimeen-tulotuki ja muu perusturva voivat pettää arvaa-mattomasti elämäntilanteiden vaihtuessa. Kelan tai muiden sosiaaliturvalaitosten työntekijätkään eivät tunne tarpeeksi tukien ja mahdollisten ansiotulojen keskinäisiä vaikutuksia.

Eläkeiässä työtön tai osa-aikatyöllinen saa oikeuden tehdä jopa ansiotyötä ilman mutkallisia selvityksiä ja päätöksiä. Tuloverotus huolehtii eläkkeen ja työtulon yhteensovituksesta.

Perustulo olisi erinomainen keino yksinker-taistaa pienituloisten rahallinen perusturva. Se helpottaisi rahan jakamista ja tekisi tarpeetto-maksi monta toimistoa ja valtavan määrän toisi-aan korville lyöviä pykäliä.

Perustulo ei vielä poista köyhyyttä eikä työt-

Perustulo vahvistaa elämänhallintaa

saada peruskoulusta hyvät valmiudet selviytyä myöhemmässä elämässä”, Anna Vuorjoki sanoo.

Tarvitaan riittävät voimavarat tuki- ja eri-tyisopetukseen sekä lisäksi koulupsykologeja ja -kuraattoreita. Opetusryhmien on syytä olla tarpeeksi pieniä, että opettajat tuntevat oppilaan-sa kunnolla.

”Kun on kyse kasvavista lapsista ja nuorista, pienikin taloudellinen satsaus oppilashuoltoon ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin voi merkittävästi parantaa monen lapsen tulevai-suutta”, Anna Vuorjoki toteaa.

Julkisia palveluita puolustamassa

Kaupunginvaltuutettuna ja sosiaali- ja terveys-lautakunnan jäsenenä Anna Vuorjoki näkee, miten poliittinen ilmapiiri synnyttää paineita heikentää julkisia palveluita.

”Terveydenhoidon piirissä ja sosiaalipalve-luissa ihminen olisi kohdattava ihmisenä, mutta jos palveluilta vaaditaan jatkuvaa tehostamista, ei jää aikaa asiakkaiden kuuntelemiselle ja luot-tamussuhteiden syntymiselle”, Anna Vuorjoki sanoo.

”Hyvinvointivaltion kannalta on tärkeää, että myös keski- ja hyvätuloiset kokevat julkiset pal-velut houkutteleviksi ja haluavat maksaa veroja niiden ylläpitämiseksi.”

Tulonjako oikeudenmukaiseksi

Anna Vuorjoki tähdentää, että palvelut ovat tär-keitä, mutta on myös korjattava yhteiskunnan pysyvämpiä valta- ja omistusrakenteita oikeu-denmukaisiksi.

Rakenteiden, kuten tulonjaon, verotuksen ja talouden korjaamisessa kansalaisia tasa-arvoi-semmin kohteleviksi, riittää poliitikolle työsar-kaa.

”Minulle merkittävä arvo on, että se hyvä mitä meillä on, tulee jakaa mahdollisimman tasan ih-misille. Ei ole oikein, että jotkut saavat toistuvasti huomattavasti enemmän kuin toiset.”

tömyyttä. Sen rinnalla tarvitaan erillisiä tukia varmistamaan riittävä toimeentulo jokaiselle. Yleinen asumistuki tarvitaan perustulon täyden-täjäksi, koska asuminen on pienituloisille usein liian kallista. Työansioihin perustuvat sosiaaliva-kuutusten etuudet jäisivät myös elämään, mutta niistä maksettaisiin erikseen vain perustulon ylittävä osa.

Ansiotyö helpottuu

Vasemmistoliiton ehdottama perustulo 620 €/kk korvaisi valtaosan pienituloisten ja työttömien toimeentulotuesta ja erilaisista minimipäivära-hoista sekä opintotuet. Perustulon lisäksi voisi saada 130 euron suuruista perusturvaa työttö-myyden, sairauden, lasten kotihoidon tai muun vastaavan syyn perusteella. Kun tulot nousevat, perustulo peritään asteittain takaisin verotuk-sessa.

Perustulo olisi aina sama jokaisella aikuisella riippumatta siitä, tekeekö hän palkkatöitä vai onko yrittäjä, työttömänä, sairaslomalla, hoi-taako kotona lapsiaan tai opiskeleeko. Nykyään toimeentulotukea saavista suurin osa selviäisi perustulolla ja asumistuella, eikä työtulon hank-kiminen enää aiheuttaisi katkoja perusturvaan.Tämä helpottaisi varsinkin silpputyöntekijöiden ja pienyrittäjien siirtymistä vaiheesta toiseen ja varmistaisi selviytymisen perustaa. Ansioturva ja tarveharkintainen tuki pitäisi edelleen hakea,

mutta perustulo tulisi automaattisesti maassa asuville ja täällä verotetuille.

Läpinäkyvä ja maksukyvyn mukainen tulovero

Tuloverotuksella leikattaisiin perustulo pois hy-vätuloisilta. Tämä kävisi helposti, jos Suomessa jokaisella ihmisellä olisi virallinen tuloverotili, jolle henkilökohtaiset tulot pitäisi maksaa. Verot-tajan tietokoneohjelma napsisi jokaisesta tuloeräs-tä tuloveron ja pakolliset sosiaalivakuutusmaksut. Oman osuutensa tulonsaaja voisi siirtää automaat-tisesti haluamaansa paikkaan, mutta verotiliään saisi käyttää myös pankkitilinä.

Ajatushautomo Tänk on tehnyt ehdotuksen kokeilusta, jossa Suomessa tutkittaisiin perus-tulon vaikutuksia 8 000 ihmisen elämään. Tänk ehdottaa, että perustuloa maksetaan negatiivisena tuloverona vain pienituloisille. Tämäkin edellyt-tää ajantasaista tietoa jokaisen tuloista ja veroista.

Perustuloa korkeampi henkilökohtaisten tulojen perusvähennys yksinkertaistaisi pienitu-loisten perusturvaa. Vasemmistoliitto ehdottaa, että pääomatuloja verotetaan samalla kokonais-tulojen mukaan nousevalla veroasteikolla kuin ansiotuloja ja sosiaaliturvatuloja. Eri tulojen erilainen verotus aiheuttaa nyt epätasa-arvoa ja keinottelua tulolajien kesken. Jokaisen on voitava laskea omalla kohdallaan, paljonko seuraavasta tuloerästä ja kokonaistuloista menee tuloveroja.

Teksti Kati Peltola

Laura Vuoma

Anna Vuorjoen syy olla politii-kassa on ajaa vasemmiston keskeisiä tavoit-teita eli tasa-arvoa ja oikeu-denmukaisuutta. Tähän työhön hän haluaa antaa oman asiantun-temuksensa, joka on syntynyt psykologina, kaupunginval-tuutettuna ja sosiaali- ja ter-veyslautakunnan jäsenenä.

7

Päättäjien teoilla on suora vaikutus lapsiin ja perheisiin. Vasemmistoliitto haluaa rakentaa lapsiystävällistä Suomea ja maailmaa.

Aiempina vuosikymmeninä lapsi- ja perhepolitiikkaa arvostettiin myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Sodan jälkeisenä pula-aikana tehtiin monia tärkeitä perhepoliittisia uudistuksia. Köyhä Suomi halusi satsata lapsiin ja tulevaisuu-teen. Tuolloin vasemmisto oli nykyistä vahvemmin edustettu-na eduskunnassa. Tästä olisi syytä ottaa mallia myös vuonna 2015.

Lapsilisien leikkausta vastaan

Yhteiskunnan taloudellinen tuki perheille on viime vuosina heikentynyt. Vuoden 2015 alusta lapsilisää leikattiin 8 %:lla, vaikka lapsilisän indeksikorotukset oli jäädytetty jo aiemmin, ja lapsilisien taso oli jo ennen leikkausta yli 20 % alempi kuin vuonna 1994.

Vasemmistoliitto vastusti lapsilisien leikkaamista, mutta jäi hallituksessa yksin. Kokoomus, SDP, Vihreät ja muut hallitus-puolueet päättivät leikata lapsilisiä kehysriihessä vuosi sitten, jolloin Vasemmistoliitolle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä hallituksesta.

Lapsiperheiden pienentyvät tulot ajavat perheitä nyt leipä-jonoihin, mikä on häpeksi sivistysvaltiolle. Eduskuntavaalien 2015 jälkeen uuden eduskunnan on ensitöikseen peruttava lapsilisän leikkaukset. Lapsilisän indeksisidonnaisuus on palautettava ja sen taso on nostettava vähintään leikkausta edeltävälle tasolle.

Laman lapsista ei opittu

Moni päättäjä on sanonut, ettei halua toistaa 1990-luvun la-man virheitä. Tuoreista päätöksistä kuitenkin nähdään, että edellisen laman vääristä poliittista ratkaisuista ja niiden vai-kutuksista lasten hyvinvointiin ei ole otettu opiksi tutkimus-tiedosta huolimatta.

Talouden taantuman myötä valtion ja kuntien päätök-sentekoa on jälleen hallinnut säästöjen hakeminen. Tällä on suoria vaikutuksia lasten hyvinvointiin. Valtio on esimerkiksi leikannut kuntien valtionosuuksia, joilla rahoitetaan lasten ja perheiden palveluja.

Vasemmistolla ei ole ollut tarpeeksi suurta voimaa vastus-taa leikkauspolitiikkaa, sillä päättäjien enemmistö edustaa tällä hetkellä oikeistolaista arvomaailmaa ja on ollut valmis leikkaamaan lapsilta ja perheiltä. Tarvitaan lisää vasemmisto-laisia päättäjiä.

Investoidaan lapsiin ja tulevaisuuteen

Lapsiin ja nuoriin investoiminen on yhteiskunnalle kannatta-vaa. Lapsuus- ja nuoruusiän olosuhteet vaikuttavat koko myö-hemmän elämän terveyteen ja hyvinvointiin.

Perusta toiminta-, opiskelu- ja työkyvylle muodostuu lapsuudessa. Lasten ja nuorten pahoinvoinnista puolestaan seuraa koulutuksen, työelämän ja sosiaalisten suhteiden ul-kopuolelle jäämistä, joka tulee kalliiksi sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Sata vuotta työväen sivistystyötä Helsingissä

Vuonna 1914 perustettua Helsingian työväen-opistoa ei voi ohittaa vapaan sivistystyön histori-asta puhuttaessa. Opistossa on opiskellut satoja tuhansia helsinkiläisiä sen sadan vuoden ole-massaolon ajan.

Helsingin työväenopisto perustettiin työväen-liikkeen aloitteesta. Työväenopisto mahdollisti työväen sivistys- ja opintotoiminnan laajentami-sen. Sen ansiosta oppiminen ja yhteiskunnallinen keskustelu eivät olleet enää vain tietyn ryhmän etuoikeus, vaan kaikkien ulottuvilla. Jo sata vuot-ta sitten Helsingin työväenopistossa luennoitiin muun muassa siirtolaiskysymyksestä Suomessa. Työväenopisto edisti ja edistää edelleen ihmisten oppimista. Nykyään opiston tarjonta tukee myös Suomeen muuttaneiden oma-aloitteista kotoutu-mista ja kielen oppimista.

Helsingin työväenopiston monipuolinen tarjonta ja useat kymmenet opetuspisteet mah-dollistavat kiinnostavalle kurssille tai luennolle osallistumisen kaikille halukkaille. Helsingin-kadun opistotalon lisäksi opisto toimii nykyään muun muassa Kaapelitehtaalla, Stoassa, Silkki-kutomossa, Vuotalossa, Malmitalolla, Kannelta-lolla ja Oulunkylätalolla. Vuosittain noin 70 000 kurssilaista osallistuu noin 2 500 kurssille.

Kurssien aiheina on mm. kieliä, käsitöitä, ku-vataiteita, kirjallisuutta, kotitaloutta, merenkul-kua, musiikkia, tietotekniikkaa, yhteiskunnallisia aineita, liikuntaa ja tanssia.

Tähän ei ole syytä pysähtyä, ja jatkuva kehitty-minen onkin ollut aina opiston tavoitteena. Par-haillaan kehitteillä oleva opintosuunnitelma luo entistä vahvemman pohjan tälle merkittävälle sivistystyölle.

Talouskriisissä ja haasteellisina aikoina meidän tulisi entistä enemmän pitää kiinni si-vistyksen ja hyvinvoinnin luomisen tärkeistä kulmakivistä. Työväenopiston luomista oppimis-mahdollisuuksista ei ole syytä tinkiä.

Jos et ole vielä tutustunut Helsingin Työväen-opiston mielenkiintoisiin kursseihin ja luentoi-hin, tee se nyt!

Binar MustafaHelsingin työväenopiston johtokunnan jäsen

KUKA?

Kirsi Pihlaja, 34, sosionomi AMK, työnohjaaja ja tukioppilas-toiminnan suunnittelija Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Opiskelee työn ohella psykoterapeutiksi. Varavaltuutettu, kiinteistölautakunnan jäsen ja Vasemmistoliiton perhepoliit-tisen työryhmän jäsen.Harrastaa perheen kanssa puuhailua ja kuorolaulua.

”Unelmani on yhteiskunta, joka ei vaadi pakkotahtista selviy-tymiskamppailua ajan- ja rahanpuutetta vastaan. Emme aina muista, että kyse on valinnoista, jotka voidaan tehdä myös toisin”, sanoo helsinkiläinen sosionomi Kirsi Pihlaja.

Kansalaisten elämänlaatu ja hyvinvointi ovat aina kiinteäs-ti sidoksissa harjoitettuun talouspolitiikkaan.

”Menneinä vuosikymmeninä Suomi oli paljon köyhempi maa, ja silti valtiolla oli varaa panostaa perheisiin ja palve-luiden kehittämiseen. Se katsottiin tärkeäksi”, Kirsi Pihlaja sanoo.

Kun nykyperheiden tuloista menee leijonan osa asumisku-luihin, kahdenkaan aikuisen ansiot eivät riitä elämiseen. Elin-ikäinen velkaantuminen rasittaa kotitalouksia kohtuuttomasti.

Hoitaessaan yli 90-vuotiaiden, edelleen kotonaan asuvien isovanhempiensa asioita, Kirsi on saanut huomata, että yhteis-kunnan tukea on vaikeaa saada myös ikähaitarin yläpäässä.

”Vanhusten kodinhoitoavun saanti vaikeutuu, vaikka suomalaiset pitävät edelleen arvossa jokaisen yhdenvertais-ta mahdollisuutta palveluihin. Hyvinvointivaltiota ei haluta heikentää. Kansalaisten ääntä ei vain oteta huomioon päätök-senteossa.”

Työssään Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorisotyön suunnittelijana Kirsi Pihlaja kouluttaa opettajia ja oppilaita kiusaamisen ehkäisyyn ja tukioppilastoimintaan.

“On hienoa, että saan omassa työssäni nähdä kuinka lapset ja nuoret heräävät keskinäiseen välittämiseen ja huolenpitoon. He alkavat itse ottaa vastuuta haastavista kysymyksistä ja saavat tuloksia aikaan.”

Myönteisyys ja usko tulevaisuuteen kantavat. Nelihenkisen perheen äidillä, joka vaikuttaa varavaltuutettuna, kiinteistö-lautakunnan jäsenenä sekä Vasemmistoliiton perhepoliittisen työryhmän jäsenenä, on halua ja voimaa ajatella arjen keskellä myös laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä.

“Poliittisia valintoja voi muuttaa”

Kirsi Pihlaja toivoo, että pääsemme eroon vaihtoehdottomuu-desta. Leikkauspolitiikka ja talouskuri edustavat vain yhtä, nyt vallalla olevaa poliittista suuntausta.

”Kun yhdessä haluamme, voimme asettaa tärkeimmiksi asioiksi perusturvan, edullisemman asumisen, lapset, perheen sekä ympäristön, terveyden ja hyvinvoinnin.”

KIRSI PIHLAJA, 34, SOSIONOMI AMK:

”Pidetään hyvinvointivaltiosta huolta”

Vasemmisto lasten oikeuksien asialla

”En ole koskaan pystynyt seuraa-maan sivusta, kun olen nähnyt lähelläni epäoi-keudenmukai-suutta. Olen aina pyrkinyt teke-mään ja toimi-maan.”

Eetu Komsi

Teksti Pia Lohikoski

Valtion budjetin painopistettä voidaan siirtää suuryritysten tukemisesta hyvinvointivaltion turvaamiseen.

”Laiton rahavirta veroparatiiseihin kasvattaa yhä enemmän köyhien ja rikkaiden välistä kuilua.Veroparatiisien tilitiedot on tehtävä avoimiksi, ne imaisevat kansantalouksista vuosittain miljardeja ohi verotuksen. Vaalipäivänä meidän jokaisen mie-lipidettä politiikan suunnasta kysytään”, Kirsi Pihlaja sanoo.

Rebar Najm

Lahjoita tilille FI25 1521 3000 0014 63 / Vasemmistoliitto

Lahjoitus kohdistuu oikealle ehdokkaalle, kun käytät viitenumeroa:

TUE VAALIKAMPANJOITA!

Rahankeräyslupa POL-2014-802983360 Binar 83593 Kirsi 82507 Anna