1

Helsingin seudun ja Helsingin

väestökehitysToteutunut väestönkasvu ja projektiot

vuoteen 2050

HELSINGIN YLEISKAAVATyöohjelman liite

Helsingin kaupunkiKaupunkisuunnitteluvirasto

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2012:3

© Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2012

Teksti: Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy

Taitto: Sari Yli-Tolppa

ISSN 1458-9664

Sisältö

1. Tausta ja tavoitteet...................................................................................................................... . 5

Väestökehitys.ja.sen.ennakoinnin.tarve............................................................................................. . 5Käsitteitä............................................................................................................................................ . 5

2. Helsingin seudun ja Helsingin väestönkasvu................................................................... . 6

Väestökehityksen.jaksot..................................................................................................................... . 6Kasvu.Helsingin.seudun.kuntaryhmissä............................................................................................ . 7Väestönkasvun.osatekijät................................................................................................................... . 8

3. Väestökehityksen taustatekijöitä........................................................................................... . 9

Väestökehitys.osana.aluetaloutta...................................................................................................... . 9Muuttoliike......................................................................................................................................... .10Asumisväljyys..................................................................................................................................... .11

4. Aikaisemmat väestöprojektiot ja niiden toteutuminen................................................. .12

5. Uudet projektiovaihtoehdot vuoteen 2050........................................................................ .14

Lähtökohtana.väestökasvun.jatkuminen............................................................................................ .14Projektiovaihtoehdot.......................................................................................................................... .14Luonnollinen.väestönmuutos............................................................................................................. .15Väestöprojektiot................................................................................................................................. .15Väestöprojektiot.ja.ikärakenne........................................................................................................... .17

6. Väestökehityksen edellyttämät asuntotuotantomahdollisuudet............................... .18

7. Johtopäätöksiä ............................................................................................................................ .19

Kirjallisuus .......................................................................................................................................... .21

4

5

1. Tausta ja tavoitteet

Väestökehitys ja sen ennakoinnin tarveVäestökehitys on sekä laajemman toi-minnallisen seudun aluetalouden että yk-sittäisen kunnan toimintojen ja talouden kannalta keskeinen ilmiö. Toiminnallisen Helsingin seudun tärkeät suunnitteluun ja seudulliseen päätöksentekoon kytkey-tyvät ilmiöt on viime aikoina tiivistetty kir-jainyhdistelmään MALPE, joka on lyhen-ne sanoista Maankäyttö, Asuminen, Lii-kenne, Palvelut ja Elinkeinot. MALPE tar-joaa hyvän kehikon myös väestökehityk-sen merkityksen avaamiselle.

Maankäytön ja asumisen näkökul-masta väestön määrä, demografinen ja sosioekonominen rakenne sekä sijoittu-mistarpeet luovat kysynnän asuntotont-timaalle ja asunnoille sekä niihin kytkey-tyvälle kunnallistekniikalle ja lähipalve-luille. Liikennejärjestelmä liittyy tiiviisti maankäyttöön, ja liikennepalveluiden ky-synnästä merkittävä osa syntyy asukkai-den liikkumistarpeista. Paikalliset ja seu-dulliset palveluverkostot, jotka ovat lä-heisessä yhteydessä maankäyttöön ja lii-kennejärjestelmään, rakennetaan ja yllä-pidetään asukkaita varten. Asukkaat kyt-keytyvät myös elinkeinoihin, sillä seu-dun työikäinen väestö muodostaa poh-jan työvoiman tarjonnalle yrityksille, julki-selle sektorille ja muille työvoimapanos-ta käyttäville organisaatioille. Toisaalta asukkaat muodostavat kaupallisten pal-veluiden asiakaskunnan, joten toiminnal-lisen seudun väestö ja sen ostovoima luo pääasiallisen kysynnän paikallisen ja seu-dullisen kysynnän varassa toimille palve-luyrityksille.

Vaikka MALPE-kehikko yleisesti aja-tellaan seudulliseksi, maankäyttö, asumi-nen, liikenne, palvelut ja elinkeinot hajau-tuvat yksittäisiin kuntiin. Asukkaat tuot-tavat kunnallisveron ja palvelumaksujen kautta suurimman osan kaupungin tu-loista. Näin ollen väestön määrä, raken-ne ja alueellinen sijoittuminen nyt ja tu-levaisuudessa ovat kaupungin hallinnon, suunnittelun ja palveluiden tuottamisen

keskeisintä tietopohjaa. Suomessa on hyvin toimiva ja laadu-

kas väestötietojärjestelmä, jonka avul-la asukkaiden määrästä ja perusominai-suuksista voidaan tuottaa luotettavia ti-lastoja ja monipuolisia analyyseja. Kau-pungin talouden, palveluiden ja maan-käytön suunnittelu edellyttävät nykyti-lanteen lisäksi perusteltuja arvioita siitä, miten väestön määrä ja rakenne kehitty-vät tulevaisuudessa. Tätä varten Helsin-gin kaupungin tietokeskus laatii joka vuo-si alueittaisen ja ikäryhmittäisen väestö-ennusteen, jonka aikajänne on 10 vuotta.

Maankäytön ja liikennejärjestelmän suunnittelussa näkökulma ulottuu väis-tämättä pitemmälle, useiden vuosikym-menien päähän. Suuret yhdyskunnan pe-rusrakenneinvestoinnit tehdään pitkäksi ajaksi, keskeiset liikenneväylät ja muut perusverkostot voivat määrittää yhdys-kuntarakenteen kehitystä jopa satojen vuosien päähän.

Väestökehityksen taustalla vaikuttavat monimutkaiset taloudelliset ja demogra-fiset prosessit, joiden kehityksen ennus-taminen on epävarmaa lyhyelläkin ajalla, puhumattakaan vuosista ja vuosikymme-nistä. Näin ollen väestöennusteisiin liittyy erittäin paljon epävarmuutta. Silti väestö-kehityksen arvioiminen pitkän ajan pää-hän on erehtymisen riskin uhallakin pe-rusteltua, sillä vaihtoehtona on, että pää-töksiä pitkävaikutteisista investoinneista ja kaavoitusratkaisuista tehtäisiin pelkäs-tään nykytilannetta koskevan tiedon pe-rusteella. Tästä syystä Helsingin väestö-ennusteisiin on jo pitkään liittynyt myös pitemmän aikavälin väestökehitysvaihto-ehtojen analyysi.

Tässä raportissa esitellään keskeiset tulokset vuonna 2012 laadituista Helsin-gin ja Helsingin seudun väestöprojekti-oista, jotka ulottuvat vuoteen 2050 as-ti. Näkökulmana on erityisesti väestöke-hityksen, asumisen ja asuntotuotannon sekä tonttimaan välinen yhteys. Raportis-sa esitetään ja analysoidaan neljä erilais-ta väestökehitysvaihtoehtoa sekä esite-

tään arvioita niiden edellyttämästä asun-totuotannosta Helsingissä ja koko Hel-singin seudulla.

Käsitteitä Väestöprojektiolla tarkoitetaan erityisel-lä laskentamallilla laadittavaa ja tehtyihin oletuksiin perustuvaa laskelmaa, joka ku-vaa tulevaa väestökehitystä siinä tapauk-sessa, että tehdyt oletukset toteutuvat. Suunnittelukäyttöön valittua väestöpro-jektiota nimitetään ennusteeksi.

Helsingin seudulla tarkoitetaan 14 kun-nan muodostamaa aluetta, johon kuulu-vat pääkaupunkiseudun kunnat Helsin-ki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa sekä ke-hyskunnat Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Por-nainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti.

Helsingin ulommalla työmarkkinavyö-hykkeellä tarkoitetaan Helsingin seudun ulkopuolista osaa Uudenmaan maakun-nasta sekä Kanta-Hämeen ja Päijät-Hä-meen maakuntia.

Ulkomaalaisten muutolla tarkoitetaan ulkomaan kansalaisten muuttoa ulko-maiden sekä Helsingin / Helsingin seu-dun välillä. Muu kotimainen muutto sisäl-tää muun maassamuuton sekä Suomen kansalaisten ulkomaisen muuton. Ennus-teessa käytetty muuttoliikkeen jaottelu poikkeaa väestönmuutostilastoissa ylei-sesti käytetystä jaosta: ”kuntien välinen muutto” / ”maahan- ja maastamuutto”.

6

300000

400000

500000

600000

700000

800000

0

100000

200000

1962 1967 1972 1977 1982 1987 1992 1997 2002 2007 2012

Helsinki Muu seutu

5000

10000

15000

20000

25000

‐5000

0

Seutu yht. Helsinki Muu seutu

2. Helsingin seudun ja Helsingin väestönkasvu

Helsingin väestö kasvoi lähes yhtäjak-soisesti, vaihtelevalla nopeudella, vuo-den 1812 pääkaupungiksi nimittämises-tä vuoteen 1968 asti, poikkeuksena eri-näiset sota- ja kriisijaksot. Kaupungin vä-estö väheni vuodesta 1969 vuoteen 1980 asti, jonka jälkeen väestö on jälleen kas-vanut muutamaa vuotta lukuun ottamat-ta. Helsingin väkiluku oli 595 400 vuo-den 2012 alussa. Määrä oli 30 % suu-rempi kuin 50 vuotta aikaisemmin vuon-na 1962 (467 400).

Väestökehityksen jaksotHelsingin laajeneminen kaupungin sil-loisten rajojen yli käynnistyi laajemmassa mitassa 1950-luvulla ja vauhdittui 1960- ja 1970-luvulla. Koko seudun väestö kas-voi myös 1970-luvulla, kun Helsingin vä-estö väheni. Helsingin seudun asukaslu-ku oli 1365 900 vuoden 2012 alussa. Ko-ko seudun väestö oli kasvanut kaksinker-taiseksi (96 %) vuodesta 1962. Seudun kasvuun on liittynyt voimakas väestölli-sen painopisteen siirtymä vyöhykkeittäin ulommas seudun pääkeskuksesta, Hel-singin kantakaupungista. Aluksi asumi-sen laajeneminen painottui Helsingin esi-kaupunkeihin, seuraavaksi Espooseen ja Vantaalle ja 1980-luvulta alkaen entistä vahvemmin kehysalueelle. Muun seu-dun kuin Helsingin väestö kasvoi 3,4-ker-taiseksi vuodesta 1962 vuoteen 2012 (228 300 --> 770 500). (Kuvio 2.1)

Koko Helsingin seudun sekä Helsin-gin ja muun seudun väestönmuutokses-sa erottuu erilaisia jaksoja viimeksi kulu-neen 50 vuoden aikana (kuvio 2.2). Ko-ko Helsingin seudulla 1960-luvun alku (1962–66) oli historiallisen nopean vä-estönkasvun aikaa, sillä asukasluku kas-voi yli 20 000 henkeä vuosittain ja kasvu tuli puoliksi Helsingistä ja muualta seu-dulta. 1960-luvun lopulta 1990-luvun al-kuun kasvu vaihteli 8 000 ja 12 000 vä-lillä, mutta väestökehitys oli jakautunut voimakkaasti: Helsingin väestö väheni 1980-luvun alkuun asti ja kasvoi vain hi-

Kuvio 2.1: Helsingin ja muun Helsingin seudun vä-estö 1.1.1962–2012

Kuvio 2.2: Helsingin seudun, Helsingin ja muun seudun väestönkasvu (henkeä keskimäärin vuodes-sa) 5-vuotisjaksoittain 1962–2011

7

100000

1000000

Helsinki

Espoo

Vantaa

10000

1962 1967 1972 1977 1982 1987 1992 1997 2002 2007 2012

Kehys kaup.

Kehys maalaisk.

taasti 1980-luvulla. Sen sijaan muun seu-dun väestönkasvu jatkui tasolla 10 000–17 000 henkeä vuodessa. Toisin sanoen koko seudun kasvu suuntautui Espoo-seen, Vantaalle ja kehyskuntiin. 1990-lu-vun alkupuolelta alkaen noustiin uudel-le tasolle: seudun kasvu oli keskimäärin yli 15 000 vuodessa, lukuun ottamatta jaksoa 2002–2006. Helsingin rooli seu-dun väestökehityksessä muuttui aikai-sempiin vuosikymmeniin verrattuna, sillä 1990-luvun alusta lukien Helsingin osuus koko seudun kasvusta on ollut noin kol-mannes, paitsi jaksolla 2002–2006. Ku-viosta näkyy myös, että muun seudun määrällinen kasvu on ollut suhteellisen tasaista 5-vuotisjaksoittain, poikkeukse-

na 1972–77, jolloin muun seudun väestö kasvoi lähes 17 000. Sen sijaan Helsingin väestökehitystä leimaavat suuret vaihte-lut: enimmillään yli 10 000 henkeä vuo-dessa jaksolla 1962–66, vähennystä yli 4 000 henkeä vuodessa jaksolla 1972–76 ja yli 5 000 henkeä vuodessa 1990-luvul-la sekä 2007–11.

Samalla kun väestö on kasvanut, suh-teellinen väestönkasvu on hidastunut. Vielä 1960-luvun alkupuolella (1962–67) koko Helsingin seudun väestö kas-voi lähes 3 % vuodessa (Helsingissä 2 %, muualla seudulla 4 %). Viimeisellä 5-vuo-tisjaksolla 2007–2011 sekä Helsingin et-tä muun seudun väestö kasvoi runsaan prosentin vuodessa.

Kasvu Helsingin seudun kuntaryhmissäPääkaupunkiseudun suurten kaupunki-en sekä kehysalueen väliset kasvuerot 50 vuoden aikana käyvät ilmi, kun vä-estökehitys esitetään logaritmiasteikol-la (kuvio 2.3). Kehysalue on jaettu kuvi-ossa kahteen ryhmään: kaupungit (Ke-rava, Järvenpää ja Hyvinkää) ja maalais-kunnat. Vantaa kasvoi alueista nopeim-min 1970-luvun puoliväliin asti, mutta sen jälkeen väestö on kasvanut selväs-ti nopeimmin Espoossa ja toiseksi no-peimmin kehysalueen maalaiskunnis-sa. Helsinki on kasvanut 50 vuoden aika-na selvästi hitaammin kuin muut, mut-ta 1990-luvulta alkaen Helsingin kasvu-vauhti on lähestynyt Vantaata ja ylittänyt kehyskaupunkien vauhdin. Sen sijaan ke-hyskaupungit, jotka kaikki sijaitsevat pää-radan varressa, ovat jääneet vähitellen kasvuvauhdissa muista alueista jälkeen.

Kuvio 2.3: Väestö Helsingin seudulla kuntaryhmit-täin 1962–2012 (log(väestö))

8

5000

10000

15000

20000

‐5000

0

1962

1964

1966

1968

1970

1972

1974

1976

1978

1980

1982

1984

1986

1988

1990

1992

1994

1996

1998

2000

2002

2004

2006

2008

2010

Luonnollinen muutos Maassamuutto

Maahan/maastamuutto Nettomuutto yht.

4000

‐2000

0

2000

4000

6000

8000

10000

1962

1964

1966

1968

1970

1972

1974

1976

1978

1980

1982

1984

1986

1988

1990

1992

1994

1996

1998

2000

2002

2004

2006

2008

2010

‐10000

‐8000

‐6000

‐4000

Luonnollinen muutos Maassamuutto

Maahan/maastamuutto Nettomuutto yht.

Väestönkasvun osatekijätVäestönmuutos jakautuu luonnolliseen muutokseen (syntymät ja kuolemat se-kä nettomuutos) sekä muuttoliikkeeseen (tulo- ja lähtömuutto sekä nettomuutto). Muuttoliike voidaan jakaa muuttoalueen mukaan, perusjako on kuntien välinen maassamuutto sekä maahan- ja maasta-muutto (siirtolaisuus).

Helsingin seudun väestönmuutos osatekijöittäin (kuvio 2.4.) havainnollis-taa eri muutostekijöiden suuria eroja. Luonnollinen muutos on suhteellisen va-kaata ja muutokset tapahtuvat hitaasti, vaikka vuosien välillä on vaihtelua. Sen sijaan sekä maassamuutossa että maa-han/maastamuutossa on erittäin suuria vaihteluita, jotka ovat osin syklisiä ja osin enemmän tai vähemmän satunnaisia.

Helsingin seudun luonnollinen väes-tönmuutos laski 1960-luvulla ja vaihte-li 1960-luvun lopulta 1980-luvun lopul-le 5000:n molemmin puolin. Luonnolli-nen muutos nousi ennätyksellisen kor-kealle (7 900) vuonna 1994, jonka jäl-keen määrä laski noustakseen uudelleen 2000-luvulla, jolloin korkein taso saavu-tettiin vuonna 2008 (7 600).

Muuttoliikkeessä näkyy nettomaassa-muuton pitkän ajan laskeva trendi sekä maahan/maastamuuton nouseva trendi. Kummassakin on erittäin suuria vaihte-luita. Nettomaassamuutto supistui no-peasti 1970-luvun alkupuolella vuoteen 1977 asti, mutta kasvoi uudelleen 10 vuotta vuoteen 1987 asti. Jakson jyrkin romahdus koettiin ennen 1990-luvun la-maa vuonna 1989, jolloin maassamuu-ton tase oli negatiivinen (-500) ensim-mäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen. Kuitenkin 1990-luvulla muutto-voitto lähti jälleen kasvuun lamasta huoi-matta, muutosta vauhditti kotikuntalaki, joka tuli voimaan 1994. Vuosina 1996-98 maassamuuton muuttovoitto oli yli 9 000 henkeä vuosittain. Uusi romahdus seu-rasi ns. ICT-taantuman aikana, alimmil-laan (-100) muuttotase oli vuonna 2003. Sen jälkeen määrä on noussut ja vaih-dellut välillä 1 400–2 700, joka on selväs-ti alempi taso kuin aikaisempina vuosi-kymmeninä. Helsingin seudun maassa-muuton muuttovoitto on ollut keskimää-rin 6 400 henkeä vuodessa edellisen 50 vuoden aikana.

Maahan/maastamuuttoa hallitsi suo-malaisten maasta- ja maahanmuutto, pääasiassa Ruotsiin ja Ruotsista, 1980-lu-vun loppuun asti. Suurimpien muutto-

tappioiden vuodet olivat 1970 (-3 800) ja 1977 (-2 900). 1980-luvulla muuttovirta kääntyi pysyvästi positiiviseksi lisäänty-neen paluumuuton ansiosta.

Samat väestönmuutosten trendin muutokset kuin Helsingin seudulla näky-vät myös Helsingissä, vaikka Helsingin ja koko seudun välillä on kaikissa osate-kijöissä huomattava tasoero (kuvio 2.5). Helsingissä luonnollinen väestönmuutos aleni 1960-luvulta 1980-luvun puoliväliin, jolloin se oli alimmillaan nollan tuntumas-sa. Taustalla oli syntyvyyden lasku sekä väestön ikääntymisestä seurannut kuol-leiden määrän kasvu. Luonnollinen vä-estönkasvu kuitenkin kääntyi uudelleen nousuun 1980-luvun lopulla ja on pysy-nyt välillä 1 000–1 700 1990-luvun alus-ta vuoteen 2011 asti. Viimeksi kuluneen kahden vuosikymmenen trendi perustuu

väestönkasvun aikaansaamaan syntynei-den määrän lisääntymiseen yleisen he-delmällisyyden pysyessä melko vakaa-na. Toinen tekijä on jatkuva eliniän pite-neminen, jonka ansiosta kuolleiden mää-rä on pysynyt lähes samalla tasolla vii-meiset 20 vuotta, vaikka ikääntyneen vä-estön osuus on kasvanut.

Maassamuutossa Helsinki on koke-nut samat syklit kuin koko seutu, mut-ta voimakkaampina, koska seudun sisäi-nen nettomuutto on vaikuttanut Helsin-gissä (koko seudun tasolla vaikutus on nolla). Helsinki on kärsinyt muualle seu-dulle koko jakson ajan muuttotappiota, jonka volyymi on kuitenkin vaihdellut voimakkaasti. Maahan/maastamuutossa Helsingin trendi on samanlainen kuin ko-ko seudulla.

Kuvio 2.4: Väestönmuutosten osatekijät Helsingin seudulla 1962–2011

Kuvio 2.5: Väestönmuutosten osatekijät Helsingissä 1962–2011

9

 Talouskehitys- kansainvälinen- valtakunnallinen

Seudun kilpailukyky ja vetovoima- perusrakenne, logistiikka- kustannustaso, verotus- palvelutaso, viihtyvyys, turvallisuus- imago-asuminen-työvoima

Yritysten sijoittuminenInvestoinnitTuotanto

Työvoiman kysyntä

Muuttoliike- maassamuutto- ulkomainen muutto

Pendelöintiseudun ulkopuolelta

HedelmällisyysKuolevuus

Luonnollinenväestönmuutos

Väestö- määrä- ikärakenne

Työvoiman tarjonta- määrä- ikä- koulutus

Asuntojen tarjonta- asuntokanta- asuntotuotanto- ominaisuudet, laatu- hinta

Tonttitarjonta

 

Väestökehitys osana aluetalouttaAluetaloudella on keskeinen rooli seudun ja edelleen yksittäisten kuntien väestöke-hityksessä. Aluetalouden muutokset vä-littyvät väestökehitykseen ennen kaikkea alueiden välisen muuttoliikkeen kautta. Näitä yhteyksiä hahmotetaan kuviossa 3.1, joka on synteesi useista aluetalou-den tutkimuksista (mm. Laakso & Loik-kanen 2004).

Kansainvälinen ja valtakunnallinen talouskehitys (vientikysyntä, kotimai-nen kysyntä, rahoitusmarkkinat, hinnat ym.) sekä seudun vetovoima ja kilpailu-kyky suhteessa muihin alueisiin (osateki-jöitä mm. perusrakenne, työvoiman saa-tavuus ja osaamistaso, palvelut, kustan-nustaso, asuntomarkkinoiden toimivuus) vaikuttavat oleellisesti yritysten sijoittu-miseen alueelle, investointeihin ja viime kädessä tuotannon määrään. Kansainvä-

lisiin ja valtakunnallisiin tekijöihin liittyy lyhyelläkin ajalla suuria suhdannevaihte-luita, sen sijaan seudun kilpailukykyyn ja vetovoimaan liittyvät tekijät muuttuvat yleensä hitaasti ja vaikuttavat ennen kaik-kea pitkällä aikavälillä.

Tuotannon määrä yhdessä tuotanto-rakenteen ja -teknologian kanssa vaikut-tavat puolestaan työvoiman kysyntään. Työvoiman kysyntä yhdessä kantaväes-tön työvoiman tarjonnan kanssa heijastu-vat muuttoliikkeeseen ja sen ohella myös seudun ulkopuolella asuvan työvoiman halukkuuteen työskennellä seudun työ-markkinoilla eli pendelöintiin. Yrityksistä lähtevien kysyntätekijöiden ohella asun-tojen tarjonta vaikuttaa oleellisesti muut-toliikkeen toteutumiseen. Asuntojen saa-tavuus, laatu ja ominaisuudet sekä asu-nalueiden viihtyisyys ja palvelutaso ovat vetovoimatekijöitä, asuntojen hinta- ja

vuokrataso toimivat rajoitteina. Asunto-jen tarjonnalla on vaikutusta myös pen-delöintiin, sillä Helsingin seudulla asu-minen on osalle työllisistä vaihtoehto ul-kopuolella asumiselle ja pendelöinnille. Asuntojen tarjonnan taustalla vaikuttaa tonttitarjonta uustuotannon tärkeimpänä edellytyksenä.

Alueiden välinen muuttoliike vaikuttaa väestön määrään ja sen ikärakenteeseen. Mitä suurempaa on muuttovoitto sitä no-peammin myös väestö kasvaa. Muuttolii-ke on iän ja väestön muiden ominaisuuk-sien suhteen valikoivaa; suurin osa aluei-den välillä muuttavista on nuoria aikui-sia. Tästä syystä muuttoliikkeellä on suuri vaikutus myös väestön ikärakenteeseen. Työikäinen väestö muodostaa perustan alueen oman kantaväestön työvoiman tarjonnalle.

3. Väestökehityksen taustatekijöitä

Kuvio 3.1: Seudun (asunto/työmarkkina-alueen) vä-estökehityksen riippuvuudet1

1 Kuvio on pelkistetty keskeisten vaikutussuhteiden

kuvaus. Nuolet kuvaavat kausaalista vaikutussuuntaa.

10

MuuttoliikeMuuttoliike vaikuttaa pitkällä ajalla erit-täin voimakkaasti sekä toiminnallisen seudun että kunkin yksittäisen kunnan väestörakenteeseen ja väestökehityk-seen, kuten kuvioista 2.4 ja 2.5 voi pää-tellä. Seutujen välisen (maan sisäisen ja kansainvälisen) muutolla ja seutujen si-säisellä muutolla on toisistaan poikkea-vat vaikutusmekanismit. Seutujen väli-nen muuttoliike jaetaan yleensä maas-samuuttoon ja maahan/maastamuut-toon. Seudun kokonaismuuttovirrat (tu-lo-, lähtö- ja nettomuutto) ovat viime kä-dessä aggregaatteja yksittäisten ihmis-ten muuttopäätöksistä ja asuinpaikan va-linnasta.

Muuttoliikkeen ja seudullisten työ-markkinoiden välillä on vahva keskinäi-nen riippuvuus. Se ei perustu siihen, että yksilötason muuttopäätökset olisivat ai-na välittömässä yhteydessä työnhakuun tai työpaikan saantiin. Ihmisten muutto-päätöksissä ihmissuhteisiin, opiskeluun ja ympäristön vaihtamisen haluun liitty-vät syyt ovat yleisiä välittömästi työmark-kinoihin liittyvien tekijöiden rinnalla. Kui-tenkin pitemmän ajan kuluessa työmah-dollisuudet vaikuttavat merkittävästi sii-hen, jäävätkö alueelle muuttaneet ihmi-set sinne vai muuttavatko takaisin läh-töalueelleen tai edelleen muualle. Seu-dullisten työmarkkinoiden muutokset heijastuvat voimakkaasti erityisesti Hel-sinkiin, koska Helsinki on seudun suurin työpaikkakeskittymä sekä työmarkkina-alueen ulkopuolelta – kotimaasta ja ul-komailta – muuttavien pääasiallinen si-joittumisalue.

Henkilön ikä, sukupuoli, koulutus, asuntokunta, työllisyys ja tulotaso ovat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat muuttoalttiuteen ja muuttosuuntaan. Yk-silötasolla on todettu (mm. Vuori & Ni-valainen 2012), että Helsingin seudulle muualta maasta muuttavat ovat yleen-sä Helsingin seudun kantaväestöön ver-rattuna nuorempia (erityisesti nuoria ai-

kuisia), yksinäisiä tai lapsettomia pare-ja, usein opiskelijoita, vastavalmistunei-ta tai työttömiä, pienituloisia ja yleisem-min maahanmuuttajataustaisia. Kun Hel-singin seudulta pois muuttavia verrataan seudulle muuttaviin, niin poismuuttajat ovat myös yleisesti nuoria, mutta tulo-muuttajiin verrattuna vähemmän koulu-tettuja, yleisemmin perheellisiä ja heillä on todennäköisemmin lapsia. Maahan-muuttajatausta on harvinaisempaa seu-dulta poismuuttajilla kuin seudulle muut-tajilla. Poismuuttajat asuvat ennen muut-toa yleisesti vuokra-asunnossa ja usein ahtaasti.

Muuttoliike muun Suomen ja Helsin-gin seudun välillä on pitänyt ja pitää Hel-singin seudun ikärakennetta nuorem-pana kuin se olisi ilman muuttoliikettä. Helsingin seutu saa varsin hyvin pidet-tyä tänne opiskelemaan tulleet alueella ja lisäksi seutu vetää koulutettua väes-töä muualta maasta. Helsingin seudulle suuntautuvat muuttoliike kohottaa Hel-singin seudun koulutustasoa ja tuo alu-eelle työvoimaa, joka on välttämätön edellytys seudun työmarkkinoiden toi-minnan kannalta.

Helsingin seudun ja muun Suomen vä-lisen maassamuuton analyysi2 jaksolta 1975–2011 osoittaa, että Helsingin seu-dun nettomuuttoon ovat vaikuttaneet en-nen kaikkea seuraavat tekijät:• Helsingin seudun kasvuero (brutto-

kansantuotteen) muuhun maahan verrattuna on lisännyt Helsingin seu-dun muuttovoittoa (mitä suurempi kasvuero sitä suurempi muuttovoitto).

• Suomen talouden (bkt) kasvu on li-sännyt Helsingin seudun muuttovoit-toa (mitä nopeampi yleinen talouskas-vu sitä suurempi muuttovoitto).

• Asuntojen hintaero Helsingin seudun ja muun maan välillä on vähentänyt muuttovoittoa (mitä suurempi hinta-ero sitä vähemmän muuttovoittoa).

Tulosten valossa 2000-luvulla tapah-tunut Helsingin seudun maassamuuton muuttovoiton supistuminen aikaisem-paan verrattuna voidaan tulkita seurauk-seksi Helsingin seudun kasvueron supis-tumisesta ja asuntojen hintaeron kasvus-ta muuhun maahan verrattuna. Edellisel-lä vuosikymmenellä 1990-luvun laman jälkeinen muuttovoitto oli seurausta Hel-singin seudun talouden kasvuerosta ja supistuneesta asuntojen hintaerosta3.

Helsingin seudun maahan/maastamuu-ton analyysi jaksolta 1981–2011 puoles-taan osoittaa, että Helsingin seudun ul-komaiseen nettomuuttoon ovat vaikut-taneet:• Helsingin seudun kasvuero (bkt) Län-

si-Eurooppaan4 verrattuna on lisännyt muuttovoittoa (mitä suurempi kas-vuero sitä suurempi muuttovoitto).

• Suomen talouden (bkt) kasvun no-peutuminen on vähentänyt Helsingin seudun muuttovoittoa (mitä nopeam-pi yleinen talouskasvu sitä pienempi muuttovoitto).

Tulokset vahvistavat, että Helsingin seudun taloudellinen menestys Länsi-Eurooppaan verrattuna vetää muutta-jia muualta EU-alueelta, mutta sen ohel-la ohjaa myös EU:n ulkopuolelta tulevien muuttajien virtaa Helsingin seudulle mui-den kasvavien kaupunkialueiden lisäksi. Sen sijaan taloudellisen kasvun hidastu-minen Helsingin seudulla (tai Suomes-sa) ei itsessään ole vähentänyt muutto-voittoa, vaan pikemmin lisännyt sitä, kos-ka samoina aikoina yleensä muunkin Eu-roopan talous on hidastunut. Helsingin seudun talous on kasvanut 1990-luvun laman jälkeen selvästi nopeammin kuin Länsi-Euroopan talous kokonaisuutena muutamia taantumavuosia lukuun otta-matta, mikä on vetänyt Helsingin seudul-le maahanmuuttajia sekä Euroopasta et-tä Euroopan ulkopuolelta5.

Helsingin seudun sisällä nettomuut-tovirrat ovat pitemmällä ajalla yhteydes-sä asuntotuotantoon, vaikka yksittäisinä vuosina muutokset voivat olla vastakkai-siakin. Kun kunnan osuus koko seudun asuntotuotannosta nousee, vastaavasti myös kunnan muuttosaldo seudun sisäi-sessä muutossa paranee.

2 Tulokset esitetään loppuvuonna 2012 ilmestyvässä Helsingin kaupungin tietokeskuksen raportissa. 3 Sen lisäksi v. 1994 voimaan tullut kotikuntalaki lisäsi Helsingin seudun muuttovoittoa. 4 EU12-maat. Lähde: Cambridge Econometrics5 Helsingin maahanmuuttajataustaisista noin 60 % on Euroopasta (ml. Venäjä) tai Pohjois-Amerikasta.

11

AsumisväljyysAsumisväljyys on tärkeä tekijä väes-tönkasvun edellyttämän asuntotuotan-non kannalta. Mitä suurempi asumisväl-jyys on, sitä suurempi asuntokanta ja si-tä enemmän asuntotuotantoa tarvitaan. Tutkimusten mukaan (mm. Laakso & Loikkanen, 2004) asumisväljyyteen vai-kuttavat kotitalouksien käytettävissä ole-vat tulot, väestön ikä- ja asuntokuntara-kenne, asumista koskevat arvostukset ja mieltymykset sekä asumisen hinta (käyt-tökustannukset).

Reaalitulot vaikuttavat asumiskulutuk-seen. Kotitalouksien tuloista keskimäärin noin neljännes (Tilastokeskuksen kotita-loustiedustelut) käytetään asumiskulu-tukseen. Reaalitulojen kasvaessa myös asumiskulutus kasvaa. Tutkimusten mu-kaan asumiskulutuksen tulojousto on suuruusluokkaa 0,2-0,5. Asumiskulutuk-sen kasvu voi suuntautua henkeä kohti lasketun pinta-alan lisäykseen, asunnon laadullisiin ominaisuuksiin tai sijaintite-kijöihin, kuten saavutettavuus, palvelut, ympäristö ja sosiaalinen rakenne.

Väestön ikärakenne ja siihen yhte-ydessä oleva asuntokuntarakenne vai-kuttavat asumisväljyyteen. Pienemmät asuntokunnat asuvat keskimäärin väl-jemmin kuin suuremmat asuntokunnat, mitattuna pinta-alalla henkeä kohti. Vä-estön ikääntyminen johtaa asuntokunti-en pienenemiseen. Toisaalta myös nuor-ten aikuisten itsenäisen asumisen aikais-

10

15

20

25

30

35

40

0

5

10

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

Helsinki Koko maa

Kuvio 3.2: Asumisväljyys (huoneisto-m2/henki-lö) asutussa asuntokannassa Helsingissä ja koko maassa 1960–2010 (Lähde: Tilastokeskus ja Hel-singin kaupungin tietokeskus)

tuminen ja kaiken ikäisten perheettömien osuuden kasvu pienentävät asuntokunti-en keskikokoa.

Asuntojen reaalisten käyttökustan-nusten (vuokra-asunnon vuokra tai omis-tusasunnon vastike- ja rahoituskustan-nukset) muutokset vaikuttavat asumis-väljyyteen. Jos käyttökustannukset nou-sevat, asumisväljyyden kasvattaminen tulee suhteellisesti kalliimmaksi. Toisaal-ta asuntojen markkinahinnat ja -vuokrat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mu-kaan. Kun tarjonta on jäykkää, kysynnän muutokset (mm. tulotason muutokset tai väestönmuutokset) vaikuttavat hintoihin. Tästä syystä tulotason nousu ei välttä-mättä kanavoidu asumiskulutuksen ja väljyyden kasvuksi.

Helsingin asumisväljyys kasvoi nope-asti 1960-luvulta 1980-luvun loppupuo-lelle asti tulotason nousun ja suhteelli-sen suuren asuntotuotannon ansiosta. Sen jälkeen ja erityisesti 1990-luvun jäl-kipuolelta alkaen Helsingin väljyyskehitys hidastui merkittävästi ja trendi erkaantui koko maan väljyyskehityksen urasta (ku-vio 3.2). Koko Helsingin seudulla väljyys-kehitys on ollut samankaltaista kuin Hel-singissä. Vuoden 2005 jälkeen Helsingin asumisväljyys on kasvanut vain margi-naalisesti, vaikka koko maassa kasvu on jatkunut. Ennakkotietojen mukaan Hel-singin asumisväljyys aleni vuodesta 2008 vuoteen 2011.

12

Helsingin kaupunki on laatinut omia vä-estöennusteita 1940-luvulta asti, aluk-si satunnaisemmin ja sittemmin sään-nöllisesti 1970-luvun puolivälistä alka-en. Liikennesuunnittelun tarpeita varten on laadittu myös seudullisia ennusteita 1950-luvulta alkaen.

Vuonna 1959 laajaa liikennejärjestel-mäsuunnitelmaa varten laaditussa en-nusteessa (Pihlaja 1991) arvioitiin, et-tä Helsingin seudun (12 kuntaa) väes-tö kasvaisi silloisesta noin 650 000:sta 1 300 000:een vuonna 1990. Helsingin osalta ennustettiin kasvua 440 000:sta (v. 1959) 680 000:een (v. 1990). Todellisuu-dessa koko seudun väkiluku oli noin 1 miljoona ja Helsingin noin 490 000 vuon-na 1990. Helsingin seutu saavutti ennus-tetun 1,3 miljoonan väkiluvun noin 20 vuotta myöhemmin. Helsingin väkilu-ku ylitti 600 000 henkeä vuonna 2012 ja 680 000 saavutetaan 2020-luvulla, jos vii-me vuosien kaltainen väestönkasvu jat-kuu.

1950-luvun ennusteet perustuivat ole-tukseen sodanjälkeisen Suomen nope-an kaupungistumisen jatkumisesta. Sen mukaisesti arvioitiin Helsingin ja Helsin-gin seudun edellisen vuosikymmenen kasvun jatkuvan suunnilleen lineaarises-ti. Jälkeenpäin arvioituna oletus kaupun-gistumisen jatkumisesta maaltamuutto-na kaupunkeihin oli oikea, mutta 1960- ja 1970-luvulla muutosta suuri osa suun-tautui Suomen muuttotappioalueilta Ruotsiin, osittain Helsingin kautta. Ruot-sin kaupungit tarjosivat paremman an-siotason ja asumismahdollisuudet kuin Helsingin seutu ja muut Suomen suuret kaupungit siihen aikaan. Lisäksi 1970- ja 1980-lukujen teollisuus- ja aluepolitiik-ka siirsi melko tehokkaasti kasvua Hel-singin seudulta muualle Suomeen. Vasta 1980-luvun lopulta alkaen Helsingin seu-dun kasvu palautui 1950-luvun lopulla ennustetulle kasvu-uralle. Helsingin osal-ta toteutunut kasvu on levinnyt Helsingin kaupungin rajoja huomattavasti laajem-malle alueelle, eikä Helsinkiä rakennet-

tu niin tiiviiksi kuin 1950-luvun lopun en-nusteessa arvioitiin.

1970- ja 1980-lukujen väestöennus-teet olivat pääasiassa varovaisia tulevan väestökehityksen suhteen. 1980-luvun puolivälissä ja Helsingin väestön vähene-misen pysähdyttyä alkoi vahvistua näke-mys6, että Helsingin väestö kasvaa jon-kin aikaa, mutta kääntyy uudelleen las-kuun 1990-luvulla.

Helsingin seudulle (12 kuntaa) ja Hel-singille laadittiin useita väestökehitys-vaihtoehtoja vuonna 1994, jolloin Hel-singin seudun väestökasvu oli kiihtynyt

ja Helsingin väestö kääntynyt kasvuun laajamittaisen maahanmuuton käynnis-tyttyä 1990-luvun alussa (Laakso 1994). Vuonna 1994 Helsingin seudulla oli 1 087 000 asukasta. Projektiovaihtoeh-doissa arvioitiin väestön kasvavan vähin-tään 1 220 000 asukkaaseen (kasvu 12,5 %) ja enimmillään 1 360 000 asukkaa-seen (kasvu 25 %) vuoteen 2020 men-nessä. Vuoteen 2012 mennessä Helsin-gin seudun toteutunut kasvu on ylittänyt silloisen korkeimman vaihtoehdon, jota vuonna 1994 pidettiin jokseenkin epärea-listisena (kuvio 4.1)

4. Aikaisemmat väestöprojektiot ja niiden toteutuminen

Kuvio 4.1: Helsingin seudun toteutunut väestökehi-tys 1980–2011 ja vuoden 1994 projektiovaihtoeh-dot (ylin ja alin) vuoteen 2020

6 Helsingin väestöennusteet 1970- ja 1980-luvulla

(Helsingin kaupungin tietokeskus).

1500

1250

1000

750

1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020

1000

hen

keä

Väestö 1980–2012Nopea kasvu seudullaHidas kasvu seudulla

13

Helsingille ennustettiin enimmillään 608 000 asukasta (kasvu 20 %) ja vähim-millään 505 000 asukasta (vähennys 1 %) vuonna 2020. Myös Helsingissä toteu-tunut väestökehitys on ylittänyt lievästi nopeimman projektiovaihtoehdon (kuvio 4.2). Sekä Helsingin että koko Helsingin seudun tasolla ulkomaalaistaustaisen vä-estön nettomuutto (ulkomailta ja muu-alta Suomesta) on noudatellut vuoden 1994 ennusteiden korkeimpia arvioita. Sen lisäksi eliniän piteneminen on toteu-tunut ennakoitua nopeammin, jonka seu-rauksena yli 65-vuotias väestö on kasva-nut enemmän kuin silloin ennakoitiin.

Kuvio 4.2: Helsingin toteutunut väestökehitys 1980–2011 ja vuoden 1994 projektiovaihtoehdot vuoteen 2020

650

600

550

500

450

400

1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020

1000

hen

keä

Väestö 1980–2012Nopea kasvu seudulla,Hkiä rajoitetaanHidas kasvu seudulla, supistuva HkiNopea kasvu seudulla ja HgissäHidas kasvu seudulla, Hki vetovoimainen

14

Helsingin seudulle ja Helsingille on laa-dittu neljä erilaista pitkän aikavälin vä-estöprojektiota, jotka ulottuvat vuoteen 2050 asti. Lähtökohtana on vuoden 2012 alun väestö. Projektiot on laadittu demo-grafisella projektiomallilla, jonka muut-toliikettä koskevat oletukset perustuvat aluetaloudelliseen viitekehykseen.

Lähtökohtana väestökasvun jatkuminenKaikille projektioille yhteisenä lähtökoh-tana on se, että kaupungistuminen tulee hyvin todennäköisesti jatkumaan Suo-messa edelleen. Helsingin seutu tarjo-aa maan ainoana metropolialueena ja kansainvälisenä liikenteen solmukohta-na yritystoiminnalle merkittäviä kasautu-misetuja. Lukuisten eri tutkimusten (mm. Piekkola & Susiluoto 2012; Laakso 2012) mukaan taloudellisten toimintojen sijoit-tuminen lähelle toisiaan nostaa yritysten tuottavuutta sen ansiosta, että suurella kaupunkialueella panosmarkkinat toimi-vat, työvoiman monipuolinen kysyntä ja tarjonta kohtaavat, tieto kulkee ja inno-vaatiot leviävät toimijoiden välillä. Hel-singin seutu tarjoaa myös yritystoimin-nan ja asukkaiden kannalta hyvän saavu-tettavuuden sekä seudun sisäisesti, val-takunnallisesti että kansainvälisesti. Hy-vä saavutettavuus on edellytys kaupalle ja erikoistumiselle, kuljetuksille, ihmisten liikkumiselle ja muulle kommunikaatiolle. Nämä tekijät yhdessä pitkän ajan kulu-essa kumuloituneen osaamispääoman ja muiden resurssien kanssa pitävät suurel-la todennäköisyydellä yllä Helsingin seu-dun vetovoimaa yritysten toimintapaik-kana ja asukkaiden asuinpaikkana pitkäl-le tulevaisuuteen.

Lisäksi Helsingin seudun asema nuo-ren väestön tulomuuttokohteena ja muuttovoittoalueena on pitänyt väestö-rakenteen nuorekkaana. Tämän ansiosta Helsingin seudun luonnollinen väestön-kasvu on ja tulee olemaan vuosikymme-nien ajan merkittävä väestönkasvun teki-

jä siinäkin tapauksessa, että muuttovoit-to jostain syystä tyrehtyisi.

ProjektiovaihtoehdotVaihtoehdoille on annettu seuraavat ni-mitykset:1. Nopea vaihtoehto2. Perusvaihtoehto (loivasti hidastuva)3. Hidastuva vaihtoehto4. Voimakkaasti hidastuva vaihtoehto.

Kaikki projektiot ovat luonteeltaan ta-saisen kasvun laskelmia, joissa ei pyri-tä ennakoimaan suhdannevaihteluiden ajoittumista ja suuruutta. Todellisuudessa sekä talouden että väestön kehitys tulee tulevaisuudessakin olemaan Helsingin seudulla syklistä, kuten aikaisemminkin.

Laskelmat perustuvat toisistaan poik-keaviin aluetaloudellisiin ja Helsingin seu-dun asuntomarkkinoita koskeviin oletuk-siin, jotka kuvataan tiiviisti seuraavassa. Syntyvyyttä ja kuolleisuutta koskevat ole-tukset ovat samat kaikissa vaihtoehdois-sa. Projektioita laadittaessa ei ole otet-tu kantaa vaihtoehtojen keskinäiseen to-dennäköisyyteen. Lähtökohtana on kui-tenkin, että kaikki vaihtoehdot ovat mah-dollisia, lähtien siitä, että niiden takana ovat taloudelliset skenaariot ovat realisti-sia ainakin joissakin oloissa. Kokonaisuu-tena vaihtoehdoista muodostuu haaruk-ka, jonka vaihteluvälin rajaamaan väes-tökehitykseen on perusteltua varautua.

Nopea vaihtoehto perustuu talo-udelliseen skenaarioon, jonka mukaan Helsingin seudun talous (tuotanto ja työl-lisyys) kasvaa pitkällä ajalla jonkin verran nopeammin kuin EU-alue keskimäärin ja hieman nopeammin kuin Suomi kokonai-suutena. Nopeampi kasvu perustuu ole-tukseen, että Helsingin seutu pysyy toi-mivana ja kilpailukykyisenä alueena, jo-ka hyödyntää kasautumis- ja saavutetta-vuusetujaan ja on vetovoimainen sijoittu-mispaikka kilpailukykyiselle ja kasvavalle yritystoiminnalle. Lisäksi oletetaan, että Helsingin seutu pystyy tarjoamaan riittä-

västi rakennuskelpoista maata väestön-kasvun edellyttämälle asuntotuotannolle ja että alueen liikennejärjestelmä ja pal-veluverkosto pystytään pitämään toimi-vina.

Nopeassa vaihtoehdossa Helsingin seudun muuttovoiton oletetaan pysyvän koko jakson ajan (vuoteen 2050 asti) vuo-sittain hieman korkeammalla tasolla kuin vuosina 2009–2011 keskimäärin (noin 9 000 henkeä vuodessa) ja muuttovoi-tosta 80 % odotetaan tulevan maahan-muuttajista. Helsingin oletetaan saavan vajaa puolet muuttovoitosta koko ajan.

Perusvaihtoehto (loivasti hidastu-va) perustuu taloudelliseen skenaarioon, jonka mukaan Helsingin seudun talous (tuotanto ja työllisyys) kasvaa pitkällä ajalla hieman nopeammin kuin EU-alue keskimäärin ja samaa tahtia kuin Suo-mi kokonaisuutena. Nopeaan vaihtoeh-toon verrattuna vetovoima ei ole yhtä vahva. Lisäksi on mahdollista, että tont-timaan vähäisyys sekä liikennejärjestel-män ruuhkautuminen muodostavat ajoit-tain pullonkauloja kehitykselle.

Perusvaihtoehdossa Helsingin seu-dun muuttovoiton oletetaan alenevan vä-hitellen noin kolmanneksella viime vuo-sien tasosta. Muuttovoitosta noin 75 % odotetaan tulevan maahanmuuttajista. Helsingin oletetaan saavan vajaa puolet muuttovoitosta koko ajan.

Hidastuvassa vaihtoehdossa olete-taan, että Helsingin seudun talous (tuo-tanto ja työllisyys) kasvaa hieman nope-ammin kuin EU-alue keskimäärin, mut-ta ero supistuu vähitellen 2020-luvulla ja eroa ei ole enää 2030-luvulla ja sen jäl-keen. Helsingin seutu kasvaa koko ajan samaa tahtia kuin Suomi kokonaisuute-na. Toisin sanoen Helsingin seudun veto-voima hiipuu vähitellen. Lisäksi on mah-dollista, että tonttimaan vähäisyys se-kä liikennejärjestelmän ruuhkautuminen muodostavat ajoittain pullonkauloja ke-hitykselle.

Hidastuvassa vaihtoehdossa Helsin-gin seudun muuttovoiton oletetaan ale-

5. Uudet projektiovaihtoehdot vuoteen 2050

15

nevan vähitellen alle puoleen viime vuo-sien tasosta. Muuttovoitosta noin 80 % odotetaan tulevan maahanmuuttajista. Helsingin oletetaan saavan vajaa puolet muuttovoitosta koko ajan.

Voimakkaasti hidastuvassa vaih-toehdossa arvioidaan, että Helsingin seudun kasvuero EU-alueeseen ja koko maahan verrattuna hiipuu nopeasti ja sa-malla koko Euroopan kasvu jää pitkäai-kaisesti hitaaksi. Keskeiset vientialat, ku-ten informaatioteknologia, ajautuvat py-syviin vaikeuksiin ja siirtävät toiminto-jaan pois Helsingin seudulta. Merkittä-viä uusia kasvualoja ei ilmaannu Helsin-gin seudulle korvaamaan taantuvia alo-ja. Nämä kehityskulut johtavat hitaaseen talouskasvuun, jossa Helsingin seutu ve-tää perässään myös muuta Suomen pit-käaikaiseen hitaan kasvun jaksoon. Hel-singin asuntotuotantomahdollisuuksien oletetaan tulevan kulutetuksi lähes lop-puun 2030-luvulla.

Voimakkaasti hidastuvassa vaihto-ehdossa Helsingin seudun muuttovoi-ton oletetaan alenevan vähitellen noin kolmannekseen viime vuosien tasos-ta. Muuttovoiton oletetaan tulevan ko-konaan maahanmuuttajista. Helsingin muuttovoiton oletetaan vähenevän voi-makkaasti ja kääntyvän lievästi negatii-viseksi 2030-luvun alusta, jonka jälkeen koko muuttovoitto suuntautuu muualle seudulle.

Luonnollinen väestönmuutosSyntyneiden määrän laskenta perustuu hedelmällisyysikäisten (15–49-v.) nais-ten ikäkohtaisiin erikoishedelmällisyys-lukuihin, joina käytetään viimeisen kol-men vuoden (2009–2011) keskimääräi-siä lukuja erikseen Helsingistä ja muual-ta Helsingin seudulta. Samoja lukuja käy-tetään muuttumattomina koko ennuste-periodin ajan.

Kuolleiden määrän laskenta perus-tuu ikä- ja sukupuolikohtaisiin kuole-manvaaralukuihin, joiden perusluvut on

laskettu viiden vuoden (2007–2011) kes-kiarvoina erikseen Helsingille ja muual-le seudulle. Kuolemanvaarojen oletetaan alenevan tasaisesti koko ennusteperiodin ajan samaa tahtia kuin edellisen 20 vuo-den aikana kaikissa ikäryhmissä ja mo-lemmissa sukupuolissa.

VäestöprojektiotHelsingin seudun asukasluku oli 1 366 000 vuoden 2012 alussa. Väestö-projektioiden mukaan (taulukko 5.1, ku-vio 5.1) koko seudun väestömäärä vuon-na 2035 on vähintään 1 588 000 (voimak-kaasti hidastuva) ja enintään 1 742 000

(nopea), vaihteluväli on noin 154 000 asukasta. Vuonna 2050 projektioiden haarukka on 1 678 000–1 966 000, vaih-teluväli 288 000 henkeä.

Kuluvan vuoden alun väestöön ver-rattuna nopeassa vaihtoehdossa kas-vu on noin 376 000 henkeä (28 %) vuo-teen 2035 mennessä ja 600 000 henkeä (44 %) vuoteen 2050 mennessä. Voi-makkaasti hidastuvassakin vaihtoehdos-sa väestö kasvaisi 221 000 henkeä (16 %) vuoteen 2035 ja 312 000 (23 %) vuoteen 2050 mennessä. Nopeassa vaihtoeh-dossa kasvun lähteenä ovat sekä muut-tovoitto että luonnollinen kasvu, joka se-kin vauhdittuu muuttovoiton ansiosta.

Projektiovaihtoehto

Helsingin seutu Nopea Perus HidastuvaVoimakkaasti

hidastuva

Väestö 2012 (1000) 1366 1366 1366 1366

Väestö 2035 (1000) 1742 1678 1645 1588

Väestö 2050 (1000) 1966 1830 1756 1678

Muutos 2012-2035 (1000) 376 312 278 221

Muutos 2012-2050 (1000) 600 464 389 312

Muutos 2012-2035 (%) 28 23 20 16

Muutos 2012-2050 (%) 44 34 28 23

Taulukko 5.1: Helsingin seudun väestö 1.1.2012 ja väestöprojektiot 2035 ja 2050

Kuvio 5.1: Helsingin seudun (14 kuntaa) väestö 1980–2012 ja projektiovaihtoehdot vuoteen 2050

1980 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050

2000

1800

1600

1400

1200

1000

800

1000

hen

keä

Väestö toteutunutHidastuvaNopeaVoimakkaasti hidastuvaPerus

16

Taulukko 5.2: Helsingin väestö 1.1.2012 ja väestö-projektiot 2035 ja 2050

Kuvio 5.2: Helsingin väestö 1980–2012 ja projek-tiovaihtoehdot vuoteen 2050

Projektiovaihtoehto

Helsinki Nopea Perus Hidastuva

Voimakkaasti

hidastuva

Väestö 2012 (1000) 595 595 595 595

Väestö 2035 (1000) 760 704 688 649

Väestö 2050 (1000) 861 735 703 647

Muutos 2012-2035 (1000) 165 109 93 53

Muutos 2012-2050 (1000) 266 140 107 51

Muutos 2012-2035 (%) 28 18 16 9

Muutos 2012-2050 (%) 45 24 18 9

Voimakkaasti hidastuvassa vaihtoehdos-sa ensisijainen kasvun lähde on luonnol-linen kasvu, joka säilyy suhteellisen vah-vana tekijänä vielä 2040-luvullakin, suu-relta osin aikaisempina vuosina toteutu-neen muuttovoiton ansiosta, joka on pi-tänyt väestörakenteen nuorekkaana.

Helsingin asukasluku oli 595 000 hen-keä vuoden 2012 alussa. Väestöprojek-tioiden (taulukko 5.2, kuvio 5.2) mukai-nen Helsingin projektiohaarukka vuodel-le 2035 on 649 000 (voimakkaasti hidas-tuva) - 760 000 (nopea) asukasta. Vaihte-luväli on 111 000 henkeä. Vuodelle 2050 haarukka on 647 000–861 000, vaihtelu-välin ollessa 214 000 henkeä. Helsingin väestö kasvaisi nopeassa vaihtoehdos-sa 165 000 henkeä (28 %) vuoteen 2035 mennessä ja 266 000 henkeä (45 %) vuo-teen 2050 mennessä. Voimakkaasti hi-dastuvassa vaihtoehdossa kasvu olisi 53 000 henkeä (9 %) vuoteen 2035 men-nessä ja suunnilleen saman verran vuo-teen 2050 mennessä, toisin sanoen kas-vu pysähtyisi 2030-luvulla.

Helsingin haarukka on suhteellises-ti suurempi kuin koko seudun haarukka. Tämä johtuu ensi sijassa siitä, että netto-muuton, jonka osalta vaihtoehdot poik-keavat eniten, merkitys Helsingin väes-tönmuutokselle on suhteellisesti suurem-pi kuin koko seudulla. Nopeassa vaihto-ehdossa Helsingin väestö kasvaa lähes li-neaarisesti, kun taas voimakkaasti hidas-tuvassa vaihtoehdossa Helsingin väestö-kasvu pysähtyy kokonaan 2030-luvulla.

900

800

700

600

500

400

1980 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050

1000

hen

keä

Väestö toteutunutHidastuvaNopeaVoimakkaasti hidastuvaPerus

17

550

500

450

400

350

300

250

200

1980 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050

1000

hen

keä

Suhd

e

1980 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050

0.5

0.4

0.3

0.2

0.1

0.0

0.8

0.6

0.4

0.2

0.0

1980 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050

Suhd

e

Väestöprojektiot ja ikärakenneEri väestöprojektiot tuottavat toisistaan huomattavasti poikkeavan ikärakenteen. Helsingissä muuttoliikkeellä on ratkaise-va merkitys ikärakenteen kannalta. Yleis-täen, mitä enemmän muuttovoittoa kau-punki saa, sitä suurempi on työikäisten ja myös lasten määrä ja osuus väestös-tä. Sen sijaan vanhusten määrä ei poik-kea kovin paljoa eri vaihtoehtojen välil-lä, mutta sen sijaan heidän väestöosuu-tensa kasvaa sitä korkeammaksi mitä hi-taammin koko väestö kasvaa.

Nopeassa vaihtoehdossa Helsingin työikäisten määrä jatkaa kasvua vuoteen

Kuvio 5.5: Eläkeikäishuoltosuhde (yli 65-vuotiaiden suhde 20–64-vuoti-aisiin) Helsingissä 1980–2012 ja projektiot vuoteen 2050

2050 asti, kun taas voimakkaasti hidas-tuvassa vaihtoehdossa työikäisten mää-rä kääntyy laskuun heti (kuvio 5.3). De-mografinen huoltosuhde, joka kuvaa ei-työikäisten (alle 20 ja yli 65-vuotiaat) suh-detta työikäisiin, kasvaa nykyisestä kai-kissa vaihtoehdoissa, mutta vähiten no-peassa ja eniten voimakkaasti hidastu-vassa vaihtoehdossa (kuvio 5.4). Eläke-ikäishuoltosuhde (yli 65-vuotiaiden suh-de 20–64-vuotiaisiin) muuttuu vastaavas-ti, mutta siinä vaihtoehtojen väliset erot ovat suuremmat kuin demografisessa huoltosuhteessa (kuvio 5.5).

Kuvio 5.3: Helsingin 20–64-vuotiaat 1980–2012 ja väestöprojektiot vuoteen 2050

Kuvio 5.4: Demografinen huoltosuhde (alle 20 ja yli 65-vuotiaiden suh-de 20–64-vuotiaisiin) Helsingissä 1980–2012 ja projektiot vuoteen 2050

Väestö toteutunutHidastuvaNopeaVoimakkaasti hidastuvaPerus

18

Väestönkasvun edellytyksenä on riit-tävän suuri asuntotuotanto, joka mah-dollistaa väestön ”mahtumisen” alueen asuntokantaan. Muuttoliike väestönkas-vun osatekijänä riippuu ensi sijassa alu-een vetovoimasta suhteessa muihin alu-eisiin sekä potentiaalisten muuttajien määrästä, mutta asuminen toimii rajoit-tavana tekijänä. Sopeuttavana tekijänä toimivat asuntojen hinnat ja vuokrat se-kä asumisväljyys.

Asumisväljyyden kehitys on asunto-kannan kasvutarpeen suhteen ratkaise-va tekijä. Helsingin seudulla bruttoasu-misväljyys (asuntokannan kokonaisker-rosala suhteessa väestöön) on kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana keskimää-rin noin 0,3 kem2/henkilö/vuosi. Tämä on merkinnyt sitä, että keskimäärin noin kol-mannes asuntotuotannosta on mennyt asumisväljyyden kasvun ja kaksi kolman-nesta väestönkasvun aikaansaaman ky-synnän tyydyttämiseen. Väljyyden kas-vu on vähitellen hidastunut ja vuodesta 2007 alkaen asumisväljyyden kasvu on käytännössä pysähtynyt sekä Helsingin seudulla että Helsingissä.

Projektioiden laadinnan yhteydes-sä on arvioitu tarvittavaa asuntokannan kasvua kussakin projektiovaihtoehdos-sa eri väljyyskehitysvaihtoehdoilla Hel-singin seudulla ja Helsingissä. Nämä las-kelmat toimivat perustana arvioitaessa seuraavina vuosikymmeninä tarvittavan tonttimaatarjonnan ja sen edellyttämän kaavoituksen volyymia. Asuntokannan kasvu on asuntotuotanto vähennettynä asuntokannan poistumalla.

Väljyyskehitys on arvioitu kahden vaihtoehdon mukaisesti, joita kumpaa-kin on käytetty sekä Helsingissä että ko-ko Helsingin seudulla. (1) ”Normaali” väljyyskasvu: Väljyyskas-

vu palautuu aikaisempien vuosikym-menien keskimääräiselle kasvu-ural-le (0,3 kem2/vuosi) vuoteen 2020 asti, jonka jälkeen kasvu hidastuu vähitellen tasolle 0,1 kem2/vuosi. Vaihtoehdon perusteluna on, että väestön ikäänty-

minen johtaa asuntokuntien pienene-miseen kuluvalla vuosikymmenellä ja toisaalta asuntotuotannon palautumi-nen lähemmäs normaalia tasoa viime vuosikymmenen tuotantotaantuman jälkeen mahdollistaa väljyyskasvun jat-kumisen. Kuitenkin oletetaan, että asu-misväljyys saavuttaa vähitellen ns. kyl-lästymistason.

(2) Väljyyskasvun pysyvä pysähtyminen / hidastuminen: Keskimääräinen asu-misväljyys ei enää kasva tai kasvaa vain vähän nykyisestä, vaan Helsin-gin seudun asuntomarkkinoiden pysy-vä kireys pitää sen nykyisellä tasollaan. Tässä vaihtoehdossa asumisväljyyden kyllästymistaso on jo lähes saavutettu Helsingin seudulla. Oletusta on sovel-lettu eri vaihtoehdoissa siten, että no-peassa kasvussa oletetaan asumisväl-jyyden pysyvän koko jakson ajan läh-tövuoden tasolla. Sen sijaan muissa vaihtoehdoissa oletetaan lievä väljyy-den kasvu (eniten voimakkaasti hidas-tuvassa vaihtoehdossa). Tämän perus-teluna on, että hitaamman väestökas-vun oloissa asuntomarkkinat ovat to-dennäköisesti väljemmät kuin nopeas-sa väestökasvussa, jossa paineet asun-totuotannon riittävyydelle ovat voimak-kaimmat. Koko Helsingin seudun tasolla väes-

tönkasvun ja asumisväljyysoletuksen yh-

distelmä johtaa seuraaviin tuloksiin. No-peassa projektiovaihtoehdossa koko Hel-singin seudun asuntokannan tulisi kas-vaa ”normaalin” väljyyskasvun oloissa 41 milj. kem2 ja väljyyden hitaassa kas-vussa 28 milj. kem2 vuoteen 2050 men-nessä. Koko seudun nykyinen asunto-kanta on 63 milj. kem2. Tämä merkitsee, että nopean väestöprojektion toteutues-sa asuntokannan pitäisi kasvaa 44–65 %. Perusvaihtoehdossa koko seudun asun-tokannan kasvuhaarukka on 26–34 milj. kem2, hidastuvassa 24-30 milj. kem2 ja voimakkaasti hidastuvassa 22-26 milj. kem2.

Helsingin osalta (taulukko 6.1) nopean projektion mukainen väestökasvu edel-lyttäisi 7,5 milj. kem2 (hidas väljyyskas-vu) – 12 milj. kem2 (”normaali” väljyys-kasvu) asuntotuotantoa vuoteen 2035 mennessä ja 12–18 milj. kem2 asun-totuotantoa vuoteen 2050 mennessä. Helsingin nykyinen (vuoden 2012 alus-sa) asuntokanta on noin 27 milj. kem2. Asuntokannan pitäisi kasvaa 44–67 % vuoteen 2050 mennessä eli suhteellisesti suunnilleen saman verran kuin koko seu-dun asuntokannan.

Perusvaihtoehdossa Helsingin asun-tokannan kasvuhaarukka on 8–11,5 milj. kem2, hidastuvassa 7–10 milj. kem2 ja voimakkaasti hidastuvassa 5–7 milj. kem2.

Projektiovaihtoehto

Normaali väljyyskasvu Nopea Perus Hidastuva

Voimakkaasti

hidastuva

Milj.kem2, 2012–2035 11,6 8,8 7,9 5,9

Milj.kem2, 2012–2050 18,0 11,5 9,7 6,8

Hidas väljyyskasvu

Milj.kem2, 2012–2035 7,5 6,2 6,1 4,7

Milj.kem2, 2012–2050 12,1 8,1 7,3 5,3

6. Väestökehityksen edellyttämät asuntotuotantomahdollisuudet

Taulukko 6.1: Väestökehityksen ja väljyyskasvun edellyttämän asuntokannan kasvu Helsingissä eri projektiovaihtoehdoissa vuoteen 2035 ja vuoteen 2050 mennessä

19

Helsingin seudun väestö on kasvanut 1950-luvulta asti vakaasti, vaikka kasvu-vauhdissa on ollut vaihteluita. Kasvu on liittynyt Suomen myöhään alkaneeseen, mutta nopeasti edenneeseen kaupungis-tumiseen. Vuodesta 1951 vuoteen 2011 Suomen 7 suurimman kaupunkialueen7 yhteenlaskettu väestö on kasvanut 1,1 miljoonasta 2,6 miljoonaan (2,4-kertai-seksi). Helsingin seudun osuus 7 suu-rimmasta kaupunkialueesta on ollut ko-ko ajan noin puolet. Seudun väestö on 60 vuodessa kasvanut 0,5 miljoonasta 1,4 miljoonaan (2,6-kertaiseksi). Suuret kaupunkialueet tarjoavat kasautumis- ja saavutettavuusetuja, jotka vetävät alu-eelle kilpailukykyistä ja kasvavaa yritys-toimintaa. Helsingin seutu on ollut yksi Euroopan nopeimmin kasvaneista suur-kaupunkialueista 1980-luvulta lähtien.

1950- ja 1960-luvulla Helsingille ja Helsingin seudulle mm. liikennesuun-nittelua varten tehdyt väestöennusteet yliarvioivat Helsingin seudun väestön-kasvun nopeuden ja olettivat myös kas-vun kohdistuvan paljon suppeammalle alueelle kuin tapahtui. Jälkeenpäin voi-daan todeta, että Helsingin seudun vä-estönkasvu palasi 1970- ja 1980-luku-jen hitaamman jakson jälkeen likimää-rin aiempina vuosikymmeninä arvioidul-le kasvu-uralle, mutta alueellisesti huo-mattavasti hajautuneempana kuin 1950- ja 1960-luvuilla ennakoitiin. 1970-luvul-ta alkaen Helsingin seudun ja Helsingin tuleva väestönkasvu on systemaattises-ti aliarvioitu, kuten myös koko maan vä-estökehitys. Vuonna 1994 Helsingin seu-dulle ja Helsingille tehdyissä väestöpro-jektioissa esitettiin aikaisempaan verrat-

tuna poikkeuksellisen korkeita väestö-laskelmia maksimivaihtoehtona. Sen jäl-keen toteutunut väestökehitys on ollut vielä näitäkin, silloin epärealistisina pi-dettyjä vaihtoehtoja nopeampaa. Helsin-gin seudun väestönkasvu on 1990-luvul-ta alkaen perustunut ennen kaikkea maa-hanmuuttoon. Helsingin seudun muuta Länsi-Eurooppaa vahvempi tuotannon ja työllisyyden kasvu on pitänyt yllä veto-voimaa, joka on generoinut ulkomaista muuttoa. Siitä suurin osa on tullut Eu-roopasta.

Helsingin seudun ja Helsingin väestö-kehitys tulee olemaan myös tulevaisuu-dessa epävarmaa. Kuitenkin tiedetään, että aikaisempien vuosien muuttovoiton vuoksi (joka on painottunut nuoriin aikui-siin) seudun luonnollinen väestönkasvu (syntyneiden enemmyys) tulee olemaan suurella todennäköisyydellä vahvasti po-sitiivinen useiden vuosikymmenien ajan. Sen sijaan tulevien vuosien muuttoliik-keeseen liittyy lukuisia globaaleihin te-kijöihin ja paikalliseen aluetalouteen kyt-keytyviä epävarmuustekijöitä, joiden en-nustaminen on erittäin vaikeaa.

Edellä esitettyjen väestöprojektioi-den nopea vaihtoehto perustuu oletuk-seen, että Helsingin seudun ja Helsingin muuttovoitto pysyy viime vuosien tasol-la vuoteen 2050 asti. Tämä merkitsisi, et-tä Helsingin seudun väkiluku kasvaisi lä-hes 2 miljoonaan ja Helsingin väkiluku lähes 0,9 miljoonaan vuonna 2050. Vaih-toehdon toteutumisen todennäköisyyttä ei ole mahdollista esittää, mutta nykyi-sen tiedon valossa näin nopea kasvu on täysin mahdollinen ja siihen on perustel-tua varautua. Varovaisempi perusvaihto-

7. Johtopäätöksiä

7 Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän,

Lahden ja Kuopion toiminnalliset kaupunkiseudut

20

ehto arvioi, että seudun väestö kasvaa 1,8 ja Helsingin väestö 0,75 miljoonaan vuonna 2050. Tämäkin vaihtoehto mer-kitsee huomattavaa kasvua nykytilantee-seen verrattuna.

On todennäköistä, että Pohjois-Eu-rooppa kokonaisuutena tulee olemaan Euroopan ja koko maailman laajuisesti vetovoimainen alue pitkään. Jos Helsin-gin seutu tulevaisuudessakin pitää ase-mansa yhtenä Pohjois-Euroopan vah-voista kasvukeskuksista, se tulee pysy-mään sekä kansainvälisen että kansalli-sen muuttoliikkeen kohdealueena. Eu-roopan talouskriisi, sodat ja luonnonka-tastrofit eri puolilla maailmaa, ilmaston lämpeneminen sekä rajojen madaltumi-nen generoivat muuttoliikettä, joka suun-tautuu taloudellisesti kasvaville ja oloil-taan vakaille seuduille. Edelleen suuri tu-lotasoero Venäjään, Baltiaan ja muuhun Itä-Eurooppaan verrattuna vetää muut-toliikettä naapurimaista ja Itä-Euroopas-ta. Muuttoliike on yksilölähtöistä eikä si-tä voida viranomaisten toimesta pysäyt-tää tai suunnitella.

Mahdollinen nopea väestönkasvu edellyttää varautumista maankäytön tii-vistymiseen ja laajentumiseen sekä tar-vittavaan perusrakenteen ja palveluver-koston kasvuun. Väestönkasvun edelly-tyksenä on riittävän suuri tonttimaan tar-jonta ja asuntotuotanto. Toisaalta tarvit-tavaan asuntotuotantoon vaikuttaa oleel-lisesti asumisväljyyden kehitys, joka on myös varsin epävarma tekijä.

Kasvun aikaansaaman maankäyttö-paineen kääntöpuolena on, että jatku-va muuttovoitto pitää työikäisen väestön määrän kasvussa ja osuuden korkeana. Lisäksi se saa aikaan, että eläkeikäisen väestön osuus kasvaa hitaammin. Tätä kautta nopea väestönkasvu luo myös tu-lopohjan perusrakenteen ja palveluiden rahoittamiselle.

Hidas väestönkasvu, jota projektiois-sa edustavat hidastuva ja voimakkaas-ti hidastuva projektio, aiheuttaa vähem-män paineita maankäytölle, mutta johtaa

työikäisen väestön hitaaseen kasvuun tai vähenemiseen (voimakkaasti hidastuva). Tämä syventää paikallisen julkistalouden kestävyysvajetta, koska huoltosuhde on heikompi.

Jos maankäyttö ei sopeudu kasvupai-neisiin, vaan tonttimaan tarjonta pysyy pullonkaulana asuntotuotannolle, se vai-kuttaa sekä väestökehitykseen että asu-misen hintaan. Väestönkasvuun nähden liian pieni asuntotuotanto johtaisi asun-tojen hintojen suhteelliseen nousuun, jo-ka vähentäisi muuttovoittoa. Toisaalta jos tonttimaan tarjonta pysyisi niukkana Hel-singissä ja muualla pääkaupunkiseudul-la, maankäytön paine purkautuisi kehys-kuntiin ja ulommalle työmarkkinavyöhyk-keelle, jossa maankäytön kasvumahdol-lisuudet ovat joustavammat. Tämä puo-lestaan johtaisi yhdyskuntarakenteen ha-jautumiseen entisestään.

21

Laakso S. & Loikkanen H. A. 2004. Kau-punkitalous. Johdatus kaupungistumi-seen, kaupunkien maankäyttöön sekä yritysten ja kotitalouksien sijoittumi-seen. Gaudeamus.

Laakso S. 2012. Kaupunkien erikoistu-minen ja kaupunkien verkostot. Kirjas-sa Loikkanen H.A. & Laakso S. & Susi-luoto I. (toim.) Metropolialueen talous. Näkökulmia kaupunkitalouden ajan-kohtaisiin aiheisiin. Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelma sekä Helsingin kaupungin tietokeskus.

Laakso S. 1994. Helsingin väestökehityk-sen vaihtoehdot 1994-2020. Helsingin kaupungin tietokeskuksen keskustelu-aloitteita 1994:3.

Pihlaja M. 1991. Helsingin metro. Mitä haluttiin, mitä saatiin? Helsingin kau-punkisuunnitteluviraston liikennesuun-nitteluosaston julkaisematon muistio.

Piekkola H. & Susiluoto I. 2012. Kaupun-kialueiden taloudellinen kasvu ja ai-neettoman pääoman merkitys alueille. Kirjassa Loikkanen H.A. & Laakso S. & Susiluoto I. (toim.) Metropolialueen talous. Näkökulmia kaupunkitalouden ajankohtaisiin aiheisiin. Kaupunkitutki-mus ja metropolipolitiikka -ohjelma se-kä Helsingin kaupungin tietokeskus.

Vuori P. & Nivalainen S. 2012. Metropo-lialueen väestö ja muuttoliike. Kirjas-sa Loikkanen H.A. & Laakso S. & Susi-luoto I. (toim.) Metropolialueen talous. Näkökulmia kaupunkitalouden ajan-kohtaisiin aiheisiin. Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelma sekä Helsingin kaupungin tietokeskus.

Kirjallisuus

1