HELMIKUU

2/2012

S I S Ä LT Ö

……H E L M I K U U N H E L I S T E L L E S S Ä

……V E I K K O R I I K O N E N

J AT K A A P U H E E N J O H TA J A N A

……P U T K I L A H D E N

M I E S T E N TA LV I S O TA

……KOULUN

MAMMAN MUNKKIRESEPTI

……L U O L A E L Ä M Ä Ä

……T Ö P I N P O H J A LTA

PRO V O I T TA J A K S I

……T A PA H T U I T A M M I J Ä R V E L L Ä

……

L Ä M M I N TÄ L E I PÄ Ä

……W A N H AT K U VAT

……

KIITOS ILMOIT TAJILLE, ILMAN TEITÄ TÄMÄ LEHTI EI VOISI ILMESTYÄ TÄSSÄ LAAJUUDESSA.

TILAA KYLÄLEHTI LAHJAKSI!

Putkilahden KylälehtiKylälehti

Putki lahden ky lä leht i myös internet issä: www.putki laht i .net

Perustettu 1993.I lmestyy 12 kertaa vuodessa.Kylän paras t iedotta ja .

Irtonumero

2,00 euroa

Kuva: Aune Turunen

Joutsan KonehuoltoJousitie 1 A, 19650 Joutsa

JONSERED HUSQVARNA TOHATSU DERBI KEEWAY

(014) 882 298, 0500 710 416Fax (014) 882 300

Myynti Huolto KorjauksetVaraosat Myös muut merkit

Putkilahden KYLÄLEHTI (ISSN 1236665X)Perustettu 1993. Ilmestyy kerran kuussa.

Kustantaja: Putkilahden kyläseura ryPuheenjohtaja: Veikko Riikonen sähköposti: vriikonen@luukku.comOsoite: Könnöntie 20, 41870 PutkilahtiPuhelin: (0400) 629 049Painos: 340 kplTilaajia: 260 (Joulukuu 2011)Painopaikka: Kopijyvä Oy, Jyväskylä

Kylälehden kehittäminenKylälehden yhteyshenkilöt ottavat vastaan ehdotuksia lehden kehittämiseksi. Heille voi tarjota myös aineistoa julkaistavaksi. Yhteys-henkilöluettelo oikealla.

Tilaushinnat 1. 1. 2012 alkaenPerushinta euroa 23.00/12 numeroaKestotilausalennus euroa 3,00 / vuosiSuomen ulkopuolelle lisähinta euroa 3,00/vuosi

Irtonumerot euroa 2.00.

Ilmoitushinnat 1. 1. 2011 alkaenPerushinta 0,13 €/palstamm. .Toistuva ilmoitus 0,10 €/palstammTakakannen väri-ilmoituslisä 0,05 €/palstammKannen väri-ilmoitus 0,50 €/mm (140 mm leveys)Ilmoituksesta laskutetaan vähintään 20 €Yhdistystoiminta sopimuksen mukaan

Putkilahden uutisia internetissä:http://www.putkilahti.net/

Päätoimittaja:Aune Turunen p. (050) 464 3683Vespuolentie 1568, 41800 korpilahtisähköposti: etunimi.sukunimi@putkilahti.net

Muu toimituskunta:Valto Koskinen, taitto p. (050) 563 7344sähköposti: etunimi.sukunimi@putkilahti.netMarja Riikonen, osoiterekisteri, p. 040 064 7909sähköposti: riikoska(at)luukku.com Lasse Elfvengren, p. 040 705 6806sähköposti: laelfven@pp.inet.fi

Uudet tilaukset: Yllä mainitut yhteyshenkilöt

Aineistopäivämäärä:

Ilmestymiskuukauden ensimmäinen päivä

Putkilahden Kylälehti2

Aune Turunen, päätoimittaja

Helmikuun helistellessä

Talvi ei mene tavoiltaan, ei tämäkään talvi.

Lunta ja pakkasta on viimeinkin saatu ja sen

ohella myös liukkaita ja vaarallisia ajotei-

tä. Lumikola on taas se joka kodin tärkein

työkalu porrasharjojen ja luutien ohella.

Talviurheilu- ja kuntoilukausi on parhaim-

millaan niin harrastajille kuin ammattilai-

sillekin. Putkilahdessakin hiihdon ystävät

ovat avanneet latujaan metsiin ja peltojen

ympärille. Kunto kohenee silmin nähden.

Lapsille pehmeä lumi ja siinä touhuaminen

on punaisten poskien lisäksi suurenmoinen

ilon tuoja.

Talvi on kulunut presidentinvaalien mer-

keissä jo monta viikkoa. Vahvassa ennakko-

suosikin asemassa ollut Sauli Niinistö peri

lopulta voiton kaksivaiheiseksi muodos-

tuneessa vaalissa. Toivotaan uudelle maan

isälle menestystä ja korkeaa viisautta eteen

tulevissa tehtävissään niin kotimaatamme

kuin koko maailmaakin koskevissa asioissa.

Usein puhutaan “talvisodan hengestä”,

jolla tarkoitetaan kansallista yhtenäisyyttä,

joka mahdollisti Suomen säilymisen itsenäi-

senä talvisodassa.

Tässä lehdessämme lähestymme tuota

aihetta Risto Perttulan laatimassa tutkimuk-

sessa, joka keskittyy pääosaltaan JR28:n 1.

pataljoonan kamppailuihin talvisodassa.

On tärkeätä etsiä tietoa ja selventäviä

syitä, miksi ihmiset ovat aikanaan toimineet

niin kuin ovat toimineet ja mitä seurauksia

näistä toimista on ollut. Toivottavasti tieto

auttaa tulevaisuudessa ratkaisemaan omia

kuin myöskin kansakuntien keskinäisiä

ongelmia oikealla tavalla, ilman sotia.

Talvisydämen keskellä kylälehdellä on

kerrottavana mukava uutinen, josta voimme

olla ylpeitä. Putkilahti on taas saanut hyvää

valtakunnallista kuuluisuutta, kun Jyväsky-

län kaupungin ruokapalvelun, Kylän Kat-

tauksen, työntekijä Senja Lankinen on saa-

nut valtakunnallisen hotelli-, ravitsemus- ja

suurtalousalan PRO2012-tunnustuspalkin-

non ruokapalvelutyöntekijöiden sarjassa.

Senja Lankinen on syntyisin Putkilahdesta,

Töppöspohjalta.

Jos oli suurta juhlaa Senjan PRO-juh-

lissa, niin riemukasta tunnelmaa riitti myös

vuonna 1934 vietetyissä häissä Tammijär-

vellä. Näihin molempiin juhliin pääsemme

mukaan tutustumalla tämän lehtemme sisäl-

töihin.

Putkilahden Kylälehti 3

Parturi-KampaamoMirkka Tuominen

Tammijärventie 25619910 Tammijärvipuh. 044 5035128

ma-pe 9-17ilt. ja la sop.muk.

Koulun käy ökorvaushinnatKoko kouluLuokkahuoneJumppasaliKeittiö ja ruokalaSauna 30 euroa/kerta

tunti20 euroa5 euroa5 euroa

10 euroa

1/2 vrk50 euroa15 euroa15 euroa

1/1 vrk80 euroa

Tiedustelut ja varaukset: Marja Riikonen p. 0400 647 909

VUOKRAT TAVANA PUTKILAHDESSAJUHLA- TAI HARRASTUSKÄY T TÖÖN TOIMITILAA

Ilmoita Putkilahden kylälehdessä

alkaen vain 20 euroa/kerta

Putkilahden kyläseura ry

Veikko Riikonen jatkaa puheenjohtajana

Kyläseuran syyskokous järjestettiin Koulu-

puistossa 11.12.2011 klo 13.00. Osanottajia

syyskokouksessa oli ainoastaan kahdeksan,

mutta muuten kokous sujui perinteiseen ta-

paan. Toiminta jatkuu vakaalla pohjalla.

Vuoden 2012 johtokuntaan valittiin

erovuoroiset Valto Koskinen, Pekka Salonen

ja Riitta Hakanen uudestaan. Muina joh-

tokunnan jäseninä jatkaa Lasse Elfvengren,

Sisko Ruth ja Marjo Merivirta. Johtokunnan

varajäseniksi valittiin Johanna Salminen,

Kyösti Koskinen ja Sari Heiskanen. Puheen-

johtajana jatkaa Veikko Riikonen.

Kiinteistön hoitoa Kyläseura on nyt omis-

tanut Koulupuiston 10 vuoden ajan. Sata-

vuotias kiinteistö on arvokas ja vaatii mo-

nenlaista huolenpitoa. Toistaiseksi kyläseura

on onnistunut huolehtimaan omaisuudes-

taan vähintäänkin tyydyttävästi ja raken-

nukset ovat hyvässä käyttökunnossa – ja

kunnossapitotyö jatkuu.

Koulun pihan perällä oleva ulkoraken-

nus (puuliiteri ja varasto) on siivottu käyt-

tökelvottomista rakenteista ja osa ulkosei-

nää sekä ovia on uusittu. Nyt odottelemme

ilmojen lämpenemistä ja sitten korjaamme

vielä rakennuksen katon, ulkomaalauksen ja

muita pienempiä yksityiskohtia.

Yläkoulun käyttövesiputki ja viemärikin

oli jäässä kahtena ennätyskylmänä talvena

2011 ja 2010. Tästä aiheutui monenlaista

harmia talon asukkaille ja juhlatilojen vuok-

raajille, kun WC ei toiminut ja tiskikone-

kin toimi vain koristeena. Viime syksynä

oli pakko etsiä ratkaisua tähän vesijohtojen

jäätymisongelmaan. Onnistuimme kaiva-

maan putket esiin koulurakennuksen alta.

Laitoimme sinne paremmat lämpöeristeet

ja vesiputkelle sähköllä toimivan saattoläm-

mityksen. Tänä talvena saimme jo testattua

uudet viritykset helmikuun alun enimmil-

lään 30 asteen paukkupakkasilla. Huokai-

lemme nyt helpotuksesta, koska ainakaan

toistaiseksi koulurakennukseen tuleva käyt-

tövesiputki ei ole uudelleen jäätynyt. (Valto

Koskinen)

Putkilahden Kylälehti4

Valtaosa talvisotaan osallistuneista Putkilah-

den miehistä taisteli Taipaleenjoella keski-

suomalaisista kootun jalkaväkirykmentin 28

(JR28) ensimmäisessä pataljoonassa (1.pat.).

JR28 oli osa 10. divisioonaa (10.D). Moni

putkilahtelainen taisteli myös Keski-Kan-

naksella ja Viipurin seudulla. Divisioonan

määrävahvuus oli 14200, rykmentin 3000 ja

pataljoonan 850 miestä. Jatkossa seurataan

Korpilahden veteraanimatrikkelin tavoin

lähinnä JR28:n 1. pataljoonan kamppailua

talvisodassa. Putkilahtelaisten sankarivaina-

jien nimet mainitaan.

Lisääntyneen sodanuhkan vuoksi Suo-

messa määrättiin 10.10.1939 käynnistet-

täväksi ylimääräiset harjoitukset (YH).

Korpilahden miehet kokoontuivat käskyn

saatuaan kirkonkylän suojeluskuntatalolle,

josta siirryttiin Jyväskylään. Siellä jaettiin

aseet – jonkinlainen kivääri riitti jokai-

selle miehelle – ja varusteet, joista oli kova

pula. Univormuja riitti vain osalle miehistä,

jokaiselle riitti kuitenkin vähintään ”malli

Cajander”, eli sotilasvyö ja kokardi lakkiin.

Rykmentti kuljetettiin junalla Sakkolaan ja

sieltä marssittiin (20 km) Metsäpirtin pitä-

jään Taipaleen puolustuslohkolle, jonne saa-

vuttiin 14.10.

Taipaleen puolustuslohko Manner-

heim-linjalla Kannaksen pääpuolustus-

linjan, eli Mannerheim-linjan kulun saneli

maasto. Linja kulki Suomenlahden rannalta

Summan kylän ja Muolaan järvikannaksen

kautta Suvantojärven pohjoisrantaa seu-

raten Taipaleenjoen pohjoisrantaa pitkin

Laatokkaan. Mannerheim-linja oli mainet-

taan heikommin varustettu, siinä oli vain

60 betonikorsua, joista suurin osa oli van-

hoja, huonokuntoisia ja taitamattomasti

sijoitettuja. Linja jakaantui ns. tukikohtiin.

Tukikohta koostui 150-200 metristä taiste-

luhautaa, johon ampuma- ja konekivääripe-

säkkeet oli rakennettu. Tukikohtaa puolusti

noin 50 miestä, eli jalkaväkijoukkue täyden-

nettynä 1-2 konekiväärillä miehistöineen.

Taipaleenjoki kiertää Koukunniemen,

joka alavana ja vaikeasti puolustettavana

jätettiin Mannerheim-linjan eteläpuolelle.

Taipaleen lohko jakaantui kolmeen, noin

2 km leveään alalohkoon: läntiseen Suvan-

non puoleiseen Kirvesmäen, keskellä ole-

vaan Terenttilän ja itäiseen Linnakankaan

lohkoon. Mannerheim-linjaa ei kesän 1939

linnoitustöissä ehditty vahvistaa, joten

varustelu jäi YH-joukkojen töiden varaan.

Kuuden viikon YH:n aikana tekemistä alkoi

leimata haluttomuus, rakennettiin vain se

mitä käskettiin, muttei yhtään enempää.

Jos sodan syttyminen olisi aavistettu, töitä

olisi tehty 10-kertainen määrä. Se hyöty

pitkästä YH-ajasta oli, että puolustuslohko

kävi maaston puolesta tutuksi ja reserviläi-

set hitsautuivat yhteen, talvisodan henki oli

aluillaan.

Talvisota alkaa Sota alkoi varhain aamulla

30.11.1939. Puna-armeija hyökkäsi koko

Suomen itärajan pituudella useassa kohtaa

rajan yli. Hyökkäyksen ajankohta oli yllä-

tys Suomen hallitukselle ja Päämajalle. Ei

uskottu, että Neuvostoliitto aloittaisi hyök-

käyksen näin talven kynnyksellä. Neuvos-

toliiton hyökkäyksen yksiselitteisenä tavoit-

teena oli vallata koko Suomi.

Varhain itsenäisyyspäivän aamuna 6.12.

suomalaisten suojajoukkojen viivyttämät

vihollisen kärkijoukot saavuttivat Taipaleen-

joen, jonka muodostamaa estettä pidettiin

Putkilahden miesten talvisota Putkilahden miesten talvisota

Kuva 1. Mannerheim-linja

Putkilahden Kylälehti 5

tehokkaana, mutta klo 12 alkanut vihollisen

ylimeno johti nopeasti tulokseen, ja laaja

Koukunniemi joutui sen haltuun. Vihol-

liset olivat pian JR28:n miesten edessä,

varsinainen sota alkaisi nyt. Topias Mattila

kaatui heti 6.12. lähellä Patoniemeä. 1.pat.

vastasi Kirvesmäen lohkosta vuorokauden-

vaihteeseen 10.–11.12., jolloin se vedettiin

takamaastoon jouluun saakka kestäneeseen

lepoon. Merkille pantavaa oli, että vaikka

pataljoona oli levossa, miehet eivät olleet

koskaan turvassa. Vihollistykistö ampui

taukoamatta yötä päivää paitsi etulinjassa

olleita joukkoja myös pitkälle takamaas-

toon. Vihollistuli pakotti miehet kaivamaan

maanalaisia korsuja – tämä oli YH:n aikana

laiminlyöty ja nyt oli kiire. Korsuista ei

saatu täysin pomminkestäviä, mutta niiden

antama suoja oli kuitenkin huomattavasti

parempi kuin puolittain maahan kaivetut

joukkueteltat, joihin oli turvauduttu siihen

asti. Pataljoonan sotapäiväkirja kuvaa kor-

sujen vaatimatonta jouluaattoiltaa: ”Pastori

vieraili ja piti puheen, veisattiin pari jou-

luvirttä. Syötiin jouluillallinen: kinkkua,

hernesoppaa ja silliä. Ryssä antoi meidän

olla verraten rauhassa”.

Kun vihollinen ei ollut pystynyt murta-

maan Taipaleenjoen puolustusta, se päätti

hyökätä joulupäivän varhaistunteina yli

alkutalven ennätyksellisten pakkasten jää-

dyttämän Suvantojärven. Ylimenon tarkoi-

tuksena oli edetä Taipaletta puolustaneiden

joukkojen (mm. JR28:n) selustaan. Vihol-

linen pääsi Suvannon ylitse Patoniemessä,

Volossulassa ja Keljassa. Kahdessa ensimmäi-

sessä se lyötiin heti takaisin, mutta Keljassa

torjuntataistelut jatkuivat kiivaina useam-

man päivän, joiden jälkeen sielläkin vihol-

linen lyötiin takaisin. Suvantojärven jäältä

laskettiin noin 2000 kaatunutta vihollista,

omatkin tappiot olivat suuret. JR28:n ei tar-

vinnut noihin taisteluihin osallistua, mutta

se joutui olemaan joulunpyhät hälytysval-

miudessa lähes 20 asteen pakkasessa.

Yöllä 26.-27.12. pataljoona käskettiin

etulinjaan Terenttilään, josta väsyneet mie-

het pääsivät lepoon loppiaisaamuna 6.1.

Pataljoonan sotapäiväkirja kuittaa ajan-

jakson 7.–15.1. kahdella sanalla: ”Lepoa

leirillä”. Vuoden 1940 alussa Kannaksen

joidenkin joukko-osastojen numerointia

muutettiin vihollisen hämäämiseksi. Täten

esim. JR28 oli tästä lähtien JR19 ja 10.D

oli 7.D, vain numerot muuttuivat, ei mie-

het. 7.D:n komentajana toimi tammikuusta

sodan loppuun asti eversti (myöhemmin

kenraalimajuri) Einar Vihma. Saman ajan

divisioonan esikuntapäällikkönä oli majuri

(myöhemmin jalkaväenkenraali) Adolf

Ehrnrooth. JR28/JR19:n komentajana oli

lähes koko sodan ajan majuri Mauno von

Schrowe. 1. pataljoonan komentaja oli saa-

rijärveläinen jääkärikapteeni Väinö Lieska.

Talvisodan asemasotavaihe Vihollinen

joutui arvioimaan sodan alkuviikkojen epä-

onnistumisten ja tappioiden vuoksi sodan-

käyntinsä uudelleen. Sen yritykset läpäistä

Mannerheim-linja olivat kilpistyneet suo-

malaisten vastarintaan ja samaan aikaan se

kärsi erittäin raskaat tappiot Laatokan poh-

joispuolella Tolvajärvellä, Suomussalmella ja

Raatteen tiellä. Tämän seurauksena viholli-

sen ylintä sotajohtoa vaihdettiin ja joukko-

jen määrä rintamilla yli kaksinkertaistettiin.

Helmikuun alkuun kestäneen asemasotavai-

heen aikanakin vihollinen jatkoi ankaraa

tykistötulitusta ja ilmapommituksia.

Runsaan viikon mittaisen lepovaiheen

jälkeen 1. pat. käskettiin 16.1. Linnakan-

kaan lohkolle, Taipaleenjoen suulle. Pakka-

nen paukkui kovana, n. 37 astetta ja Laato-

kalta puhaltanut tuuli lisäsi sen purevuutta.

Vihollisen 18.1. aloittama ilmapommitus

sai hirvittävää jälkeä aikaan ja samalla suu-

rimmat Korpilahden miehiä yhtenä päi-

Kuva 2. Taipaleenjoen taistelutanner

Putkilahden Kylälehti6

vänä kohdanneet tappiot. Tappiot aiheutti

valtava 1000 kilon pommi, joka osui Lin-

nakankaalla olleen miehistökorsun nurkalle.

Pommi repäisi jäiseen maahan silmänräpä-

yksessä noin 15 metriä leveän ja 7 metriä

syvän kraaterin. Pommi tappoi 24 miestä ja

haavoitti yli kymmentä. Putkilahden mie-

histä Emil Huikari kuoli heti, Aarne Kopi-

seva haavoittui ja kuoli kenttäsairaalassa

22.1. Mikko Strang kirjoitti Putkilahden

kylälehden helmikuun 2009 numerossa

tuolle turmapaikalle viedystä muistolaatasta.

Talvisodan ”helvetinviikot” Puna-

armeijan pitkään valmistelema suurhyök-

käys alkoi Taipaleenjoella 8.2. Kahden

divisioonan voimin suoritettu isku Kirves-

mäen ja Terenttilän lohkojen rajalle aiheutti

vakavan sisäänmurron (syvyys noin kilo-

metri ja leveys ½ km), joka uhkasi laajeta

läpimurroksi. 1.pat. käskettiin vastahyökkä-

ykseen klo 18, lähitaistelut raivosivat koko

yön. Illalla 9.2. pataljoona oli pakko vetää

taakse suurten kokonaistappioiden vuoksi.

Pataljoona sai olla levossa muutaman vuo-

rokauden. Etulinja oli kovilla sinä aikana,

puolustusvoimat kertoo tiedotteessaan 11.

2.: ”Taipaleen alueelle tulee päivän aikana

40000–50000 erilaista kranaattia etulinjaan

ja reservin sijoituspaikoille. Kirvesmäessä

kaatuu tai haavoittuu koko 1. tukikohdan

miehistö kokonaan”.

14.2. käskettiin 1.pat. hälytysvalmiu-

teen vihollisen painostaessa ankarasti Kir-

vesmäen ja Terenttilän lohkoja. Taistelut

saavuttivat siihen mennessä raivoisimmat

mitat ja molemminpuoliset tappiot nousivat

suuriksi. Vihollisen etuna oli, että joukkoja

voitiin täydentää. Suomalaisten joukkojen

harvenneita rivejä ei pystytty paikkaamaan –

miehiä ei riittänyt, vaan yhä vähälukuisempi

joukko vastasi etulinjan kestävyydestä. Patal-

joona pääsi yöksi lepoon, paitsi osa miehistä

joutui levon sijaan kunnostamaan sortuneita

etulinjan taisteluhautoja. Seuraavan päivän

15.2. ilta toi pataljoonalle taas rintamavas-

tuun Terenttilään. Veikko Könnö haavoittui

siellä 17.2. ja kuoli 18.2. kenttäsairaalassa.

18.2. vihollinen valtasi Terenttilässä kolme

tukikohtaa, seuraavana yönä menetetyt tuki-

kohdat vallattiin takaisin. Puolustusvoimat

kertoi 19.2.: ”Taipaleessa torjutaan siihen

astisista voimakkain vihollisen hyökkäys,

joka suuntautuu Terenttilän lohkolle.

Ampumahaudoissa on 300 vihollissotilaan

ruumiit. Myös suomalaisten tappiot ovat

suuret.” 22-vuotias setäni Vilho Perttula

kaatui Terenttilässä 19.2. Kovien taistelui-

den leimaama jakso päättyi illalla 19.2., kun

pataljoona pääsi lepoon. Taisteluiden rasit-

tamat miehet ottivat ilolla vastaan tiedon,

että etulinjavastuuseen siirtyy uusi tuore

joukko-osasto 19.D:stä. Tottumattomat

miehet eivät kuitenkaan kestäneet kiivaita

taisteluita, vaan jättivät asemansa. Nyt koko

Taipaleen puolustus oli vaarassa, myös JR19

joutui useana yönä paikkaamaan tilannetta.

Pataljoona – tai mitä siitä oli jäljellä,

korkeintaan puolet alkuperäisvahvuu-

desta – vedettiin taakse 22.2., mutta vielä

puolen päivän aikaan putkilahtelaisistakin

koostunut 1. pataljoonan 3. komppania oli

kiivaassa taistelussa. Koska taistelukosketus

oli jatkuvaa, eivät komppanian miehet pys-

tyneet vetäytymään taakse, vaikka käsky sii-

hen oli annettu. Ajoittain käytiin kirjaimel-

lisesti käsikähmäotteluita puukoin ja muin

lähitaisteluasein. Selän kääntäminen lähellä

olleelle viholliselle olisi merkinnyt varmaa

tuhoa. Myös vihollinen alkoi väsyä, mikä

mahdollisti 1. pataljoonan vetämisen lepoon

25.2. Levon aikana kunnostettiin korsuja ja

saunottiin. 6.3. aamulla 1.pat. oli taas etu-

linjassa. Vihollisen armoton raskaiden asei-

den tuli oli sortanut taisteluasemat. Manner-

heim-linja oli sillä kohtaa käytännössä vain

kartalle piirretty viiva, jolla oli tukikohta-

jäänteitä, pommi- ja kranaattikuoppia, ehkä

muutaman metrin pätkä vanhaa taistelu-

hautaa. Päivän mittaan vihollinen hyökkäsi

päättäväisesti. Taipaleen Mustaojalla kaatui

peräkkäisinä päivinä kaksi putkilahtelaista,

25-vuotias Viljo Ikonen 6.3. ja Juho Järvi-

nen 7.3. Tämän jälkeen Taipaleen taistelut

hiljentyivät. Illalla 12.3. alkoi liikkua huhuja

rauhasta, rauha tulikin seuraavana päivänä.

Tykistö tuki vanhanaikaisesta kalustosta

ja jatkuvasta ammuspulasta huolimatta

erinomaisesti Taipaleen torjuntataisteluita.

JR19:n kannalta tärkeimmät tykistön jou-

kot olivat Järisevän ja Kaarnajoen tykkipat-

terit. Suomen tykistön ampumatekniikka oli

kehittynyttä, useat patterit pystyivät esim.

ampumaan yhtäaikaisesti samaan maaliin,

mm. vihollisen hyökkäysaaltoihin.

Taistelut Keski-Kannaksella ja Viipu-

rin seudulla Taipaleen helmikuisten tais-

telujen aikaan vihollinen pyrki läpimurtoon

myös Keski-Kannaksella. Mannerheim-linja

murtuikin Summassa 11.2. Siellä olleet jou-

kot vedettiin 15.2. taaemmaksi ns. väliase-

maan, josta 27.2. oli edelleen vetäydyttävä

taka-asemaan Viipurinlahden-Viipurin-

Talin tasalle. 2. prikaatin joukoissa taistel-

lut 23-vuotias Rauni Koskinen kaatui 26.2.

Muolaan pitäjän Kattilaojan lohkolla.

Päämajalle oli karmea yllätys, että ankara

talvi jäädytti Suomenlahden panssarivaunuja

kestäväksi. Vihollinen käynnistikin helmi-

kuun jälkipuoliskolla voimakkaan hyökkä-

yksen Viipurinlahtea pitkin kohti kaupunkia

tuoden alueelle uusia panssarivaunuja jatku-

vana nauhana. JR68:n joukoissa taistellut

Kalle Rantanen kaatui(katosi) 19.2. Viipu-

rinlahdella. Vihollinen valtasi Viipurinlah-

den saari saarelta ja murtautui 10.3. maihin

Viipurin länsipuolella Viipurin-Helsingin

maantielle, josta se sai noin 10 km leveän

Putkilahden Kylälehti 7

ja 7 km syvän sillanpääaseman. Viipu-

rin seutua puolustaneista putkilahtelaisista

22-vuotias Esko Könnö (2. prikaati) kaatui

12.3. Viipurin maalaiskunnan Näätälässä,

22-vuotias Lauri Mattila (4. prikaati) kaatui

(katosi) 23.2. Viipurin maalaiskunnan Hon-

kaniemellä ja Eino Saarinen (JR68) kaatui

10.3. Viipurin kaupunkialueella Naulateh-

taan luona.

Sota loppuu Talvisota päättyi 13.3.1940.

Mannerheim-linja kesti Taipaleessa murtu-

matta sodan loppuun saakka. Viipurin kes-

kusta pysyi suomalaisten hallussa, ja linnan

tornissa liehui Suomen lippu sodan loppuun

asti. Se vedettiin alas, kun suomalaisjoukot

rauhansopimuksen mukaisesti vetäytyivät

kaupungista. Rauhanehdot olivat ankarat,

Neuvostoliitto liitti itseensä laajoja alueita,

joita se ei ollut pystynyt valloittamaan. Eri-

tyisen pahasti suomalaisten mieliä kirveli

kolmen voittamattoman kaupungin, Viipu-

rin, Käkisalmen ja Sortavalan menettämi-

nen.

JR19 marssi hiihtäen (120 km) Käkisal-

men ja Kurkijoen kautta uudelle valtakun-

nanrajalle Saaren pitäjään, jossa alkoivat

uusien asemien rakennustyöt. Ensimmäiset

miehet pääsivät kotiin huhtikuussa, viimei-

set miehet kotiutettiin kesäkuussa 1940.

Kaikkien papereissa luki: ”Kotiutettu tois-

taiseksi”.

Risto Perttula

Keskeiset lähteet:

Mikko Strang (toim.): Rakkaudesta maahan

ja kansaan - Korpilahden veteraanimatrikke-

li

Kimmo Sorko: Keskisuomalaisten Taipale

1939-1940

Ari Raunio, Juri Kilin: Talvisodan taisteluja

Koulun mamman munkkiresepti

Elok 12.1935

Kirjoitan tähän ”Koulun mamman” munkkireseptin:

I Etsitään keittokirjasta joku piparkakkutaikinan ohje.

II Valmistetaan summamutikassa munkkitaikina (suudaa ainakin 2 kukkuu teelusik)

III Paistetaan pari – kolme munkkia.

IV Lisätään jauhoja niin paljon, että taikina ei sekaannu kun välittömästi

nyrkkivoimalla.

V Paistetaan vielä 1 kpl munkkia.

VI Sitten pistellään taikinasta vehnäspellille lusikalla nyrkin kokoisia kasoja ja

paistetaan hyvin epätasaisessa uunin lämmössä.

VII Nautitaan kuuman sumpin kera.

Uskokaa tai ette, mutta ne ovat hyviä. Helvi

J.K. Jauhoja niin paljon että pussi tyhjenee.

Rauha Aulaksen Jokamiehen päiväkirjat

Tapio Leinon arkistot

LuolaelämääOsmo Salmisen kertomuksia museoesineistä

N:O 418. PUINEN SYÖMÄKAUKALO

Salolan torpan läheisyydessä on luola, jos-

sa ihmisiä on kaiken todennäköisyyden ja

otaksumien perusteella ollut ison vihan ai-

koina sotaa paossa. Siellä on ollut enemmän-

kin aikaisempina aikoina kaikenlaatuisia

puusta valmistettuja ruokailuastioita, mut-

ta ne ovat tavalla tai toisella tuhoutuneet.

Ainoastaan tämä kaukalo, jota on lautasen

asemasta aikoinaan käytetty, on Kalle Rai-

talan (Raitalan isännän) ansiosta pelastunut

jälkimaailman katseltavaksi. Hän myöskin

kertoi, että mainittua luolaa käytti vanhoil-

ta ihmisiltä saamiensa tietojen mukaan eräs

Rutavaariksi nimitetty vanha höperö mies.

Tämä mies asui siellä pitkät ajat. Söi ruo-

kansa, mikäli hänellä keittoruokaa oli, tältä

puiselta lautaselta. Kaiken lisäksi hänellä oli

puusta tehty akkakin, joten ukkoparalla taisi

olla kovin puiset oltavat. Akan olivat eräät il-

kikuriset metsäajomiehet luolan lähettyvillä

ajellessaan sittemmin polttaneet. Se oli ollut

haarukkapuusta tehty kömpelö akan (väi-

tys) kuva, mikä vastasi Rutavaarin omituista

mielikuvaa, sillä akkahan oli hänen omaa

tekoaan.

– Kesällä 1947 majaili samassa luolassa

ilvesperhe. Sen tapasi Liikolan emäntä siellä

kulkiessaan. Ilvesemo oli ollut kovin vihai-

nen luolan lähettyvillä. Emännällä oli ollut

aikomus käydä katsomassa luolaa sisältä,

mutta matka nousi pystyyn. Vasta sitten,

kun hän oli huutanut kurkun täydeltä, pääsi

hän jatkamaan matkaansa. Ilves oli seuran-

nut perässä vielä pitkän matkaa. Sellaisia ovat

luolan nykyiset asukkaat. Entisistä emme

paljoakaan tiedä. Rauha heidän tomulleen.

Putkilahden Kylälehti8

Töpinpohjalta

PRO-

voittajaksi

Lokakuun 26. päivä olin lähdössä iltapäi-

vällä töistä kotia kohti kun Aromi-lehdestä

(ruoka- ja juoma-alan ammattilaisten lehti)

soitettiin ja onniteltiin, että olen päässyt

36:n fi nalistin joukkoon. Minut kutsuttiin

Finlandia-talolle loppufi naaliin, jossa 36:sta

hotelli-, ravintola- ja cateringalan ammatti-

laisesta valittaisiin 12 parasta. Olin ällikällä

lyöty ja kysyin toimittajalta kuka tämän kai-

ken takana on? Hän vastasi, että oma työyh-

teisöni, Kortepohjan koulun henkilökunta

oli minua ehdottanut tunnustuspalkinnon

saajaksi.

Kiitin koulun henkilökuntaa ja tarjosin

kakkukahvit. Päätimme porukalla, että haen

”pojan kotiin” Helsingistä. Joulukuussa

saivat kaikki halukkaat kannustaa ja antaa

kommentteja minusta Aromi-lehden toi-

mitukselle internetin välityksellä. Tein kyllä

itsekin tuttavapiirissä ”vaalityötä” ahkerasti

ja skypetin kaikille ulkomaalaisille ystävilleni

asian tiimoilta.

Hotelli-, ravintola- ja catering-alan

Oscarit jaettiin Finlandia-talolla 19.1.2012

järjestetyssä gaalassa nyt 10. kerran. PRO-

tunnustuspalkinnon saajien sarjoja on 12

ja ehdokkaat työskentelevät erilaisissa teh-

tävissä ympäri Suomea. Finalisteja yhdistää

intohimo työtään ja ammattiaan kohtaan

sekä terve ammattiylpeys ja kyltymätön tie-

donjano. Aiemmin palkinnon ovat saaneet

muu muassa Jyrki Sukula, Satu Tiivola ja

Päivikki Palosaari.

Päivää ennen PRO-gaalaa 14 arvovaltai-

sesta jäsenestä koostuva tuomaristo valitsee

kunkin sarjan voittajan. Kriteereinä olivat

ammattitaito, esikuvallisuus ja asenne.

PRO-gaalassa oli juhlimassa 36 fi nalis-

tin lisäksi lähes sata entistä voittajaa sekä

yli neljä sataa muuta juhlijaa. Me fi nalistit

saavuimme Finlandia-talolle puolta tun-

tia ennen muita. Meidät kutsuttiin Vip-

huoneeseen kuohuviinille ja kerrattiin illan

ohjelman kulku ja illan marssijärjestys lavalle

saavuttaessa.

Saimme ihastella kauniisti katettuja

pöytiä viidelle sadalle hengelle ennen kuin

muut juhlavieraat päästettiin pöytiin istu-

maan. Jokaisella oli omat paikat ja nimila-

put pöydissä. Illan menu oli mahtava. Alku-

cocktail, alkuruoka 1 johon kuului erilaisia

kala-annoksia, alkuruoka 2 taas piti sisällään

hanhenrintaa ja marinoitua kantarellia. Pää-

ruokana oli luomuhärän sisäfi lettä ja haudu-

tettua potkaa kahdella kastikkeella.

Pääruoan jälkeen nautiskelimme erilai-

sia juustoja ja jälkiruoaksi saimme herkul-

lista vadelma-jogurttimoussea, mesiangervo

creme bruleeta ja lakritsimascaronea. Eikä

tässä vielä kaikki, vaan PRO 10-vuotis lei-

vos, kahvi ja konjakki kruunasivat koko

mahtavan aterian. Niin, viiniä, olutta ym.

juomia tarjoiltiin läpi koko aterian. Tarjoili-

joita oli lähes sata hoitamassa illan ruokailua.

Ihaillen katsoin heidän jouhevaa työskente-

lyään, sillä kaikki tuntui sujuvan käsikirjoi-

tuksen mukaan.

Tunnelma koko gaalan ajan oli välitön ja

hauska. Juontajat Heikki Paasonen ja Maija

Ijäs tekivät illasta rennon hauskoilla puheil-

laan. Ohjelmassa oli stand-up komiikkaa

sekä erilaisia musiikki- ja tanssiesityksiä.

Jännitys oli huipussaan kun me kolme

fi nalistia odotimme voittajakirjeen avausta

ja tuloksen julkaisua yleisön edessä. Tun-

tui, että se hetki kesti ikuisuuden. Tunne

oli sanoinkuvaamaton kun minut oli julis-

tettu voittajaksi ruokapalvelun työntekijän

sarjassa. Sain hienon tunnustuspalkinnon,

kukat, Arla Ingmanin (joka sponsoroi ruo-

kapalvelun työntekjöitä) ”salaisen kirje-

kuoren” sekä diplomin. Pidin kiitos-puheen.

Takahuoneessa oli vielä haastattelu Aromi-

lehteen ja valokuvaus, jonka jälkeen pääsin

omaan pöytääni seuraamaan muiden fi nalis-

tien palkitsemista. Minun avecina oli avio-

mieheni, joka istui samassa pöydässä kans-

sani. Helsingissä mukana kannustamassa

olivat myös esimieheni ja Jyväskylän kau-

pungin Kylän Kattauksen liikelaitosjohtaja.

Lämmin kiitos kaikille putkilahtelaisille

tuesta ja kannustamisesta kisassa.

Senja Lankinen o.s Järviniemi

Tämän kuvan Senja Lankisesta

on ottanut Vesa Lankinen

Putkilahden Kylälehti 9

S I H VA R I OYwww.sihvari.fi , info@sihvari

Puh. 010 525 1640

<> JÄTTEENKULJETUS

<> VAIHTOLAVAT

<> LOKAHUOLTO

<> VIEMÄREIDEN AVAUKSET

<> JÄTEHUOLTOTUOTTEIDEN MYYNTI

600 ltr

240 ltr

HANKI UUDET JÄTEASTIAT MEILTÄ KOTIIN TOIMITETTUINA

Tapahtui Tammijärvellä

Marraskuun 11.1934

Jenny Ruth ja Eemil Ahti vihittiin tänään sulhasen kotona Tammijärven Kir-

konmiehellä. Olimme siellä emännän tulijaisissa, jotka olivat kuten häät aina-

kin, koska kerran vihkiminenkin toimitettiin samassa tilaisuudessa.

Ihmisiä oli paljon, ruokaa yllin kyllin ja kahvia enempi kuin juoda jakset-

tiin.

Suuri osa putkilahtelaisista yöpyi taloon. Niin myös Marjatta ja minä sekä

Erkki. Siskonpeti tehtiin salin lattialle ja siihen sitä sai suoristettua veljetkin.

Seitsemäntoista nukkujaa samassa huoneessa. Me muutamat, kuten Mattilan

Lyyli ja Saara, Erkki ja minä saimme ojentautua sohville ja sänkyyn. Yksi ker-

rallaan painauduttiin petiin (minä ensimmäisenä) toisten tanssiessa avarassa

tuvassa. Kello oli 3.45 kun viimeinenkin tuli ottamaan sijansa vapaaksi jää-

neestä paikasta.

Vaikka oli jo pikkutunnitkin kuluneet, ei väsymys kovinkaan vaivannut ja

se näkyi siitä, että vitsit ja sukkeluudet sinkoilivat toinen toistaan mehevim-

pinä. Tuskinpa olisi maltettu lakata juttuamasta, ellei ovenraosta olisi ilmes-

tynyt käsi, joka painoi sähkönappulasta ja niin olimme yht’äkkiä yön pimey-

dessä. Ymmärsimme tarkoituksen ja olimme aivan hiljaa.

Pian alkoi kuulua nukkuvain tasaista hengitystä, joka vähitellen vaihtui

epätasaiseksi kuorsaukseksi. Minä vaan valvoin, sillä jalkani, joka on kipeä, ei

suonut minun nukkua oikein uneen.

Kello puoli seitsemän alkoi petiltä kuulua hiljaista kuisketta ja kun

kysäisin:”Kuka unissaan puhuu?” olivat kaikki heti hereillä.

Nuorikot nukkuivat viereisessä huoneessa ja me herätimme heidät lau-

lulla: Mull’ laakson liepehillä. Parin tunnin hiljaisuuden päälle alkoi taas

homma ja huiske. Toimekas uusi emäntä korjasi pian hänelle ominaisella

ripeydellä petimme pois lattialta ja kohta oli sali kunnossa vastaanottamaan

uusia vieraita.

Eräs häävieraiden hevonen alkoi pihalla seistessään kyllästyä koko hää-

hommaan ja piti parhaana poistua talosta ja sen vuoksi se riipaisikin itsensä

irti ja alkoi täyttä vauhtia rientää kotoansa kohden.

Sukkela oli hevonen aikeissaan, mutta sukkela oli talon isäntäkin, joka

pyrynä tuoksahti salista ulos ja viivana ennen muita painalsi karkulaisen

jälessä. Sai kun saikin rattaiden takaosasta kiinni ja pian istui isäntä karkulai-

sen kärryssä, mutta minkäs teet, hevonen ei pyynnöillä pysähtynyt ja ohjaksia

ei ollut.

Niin menivät näkymättömiin isännän istuessa pienessä pakkasessa pai-

tahihasillaan rattailla hevosen laukatessa täyttä vauhtia ja meidän katsellessa

neuvottomina heidän jälkeensä, vielä sittenkin kun emme mitään nähneet.

Me monet pelkäsimme, että matka voi päättyä onnettomasti. Enimmän

tietysti pelkäsi vastavihitty vaimo, mutta huomasin hänen

työllä tuskaansa tukahduttavan. Kiertyipä jo kyynelkin joi-

hinkin silmäkulmiin puhellessa siitä, miten pahimmassa

tapauksessa matka voisi päättyä.

Onneksi ei tätä pelonalaista tilannetta kestänyt tunti-

kaupalla, sillä jopa näkyi isännän valkea paita ja saatettiin

todeta, että siinä istui itse isäntä rattailla suorana ja terveenä

ohjaten aikeissaan epäonnistunutta karkulaista. Riemulla

otettiin isäntä vastaan. Uskallettiin jo nauraakin tapahtu-

malla ja monenlaiset vitsit siitäkin veisteltiin.

Sellainen oli ”Rymy-Eetun” häämatka. Tuli niin äkki-

lähtö, ettei ehtinyt emäntäänsä mukaan ottaa.

Aamiaisen syötyämme oli aika meidän viimeistenkin

vieraiden lähteä talosta. Hyvästelimme, lähdimme ja toi-

vomme, että taloon jäi onni ja rauha.

Rauha Aulas

”Jokamiehen päiväkirjat”

Tapio Leinon arkistot

Putkilahden Kylälehti10

Lämmintä

leipääVuosia sitten mökkireissulla pysähdyimme

menomatkalla Virran Puodin eteen eväitä

ostamaan.

Noukimme leipälaatikosta komean rei-

käleivän: halkaisija oli 30 – 40 cm, reunat

rapeat, hyvin paistuneen näköinen. Ihai-

limme komeutta ja ajoimme perille. Nälkäi-

sinä revimme paketin kiireesti auki, voi vain

esille ja viipaleet haukattiin kuistilla Päijän-

teen loiskiessa kallioihin. Surimme ainoas-

taan, ettei juuri mitään jäänyt jäljelle. Jospa

huomenna olisi savukalaa, niin sen kanssa

maistuisi…

Otimme tavaksi ostaa leipää mennen

tullen mökkimatkoilla. Nimitimme sitä

”Päijänteen leiväksi”, ja riippuvaisuutemme

löytöömme kasvoi niin, että jos tuote jos-

kus oli puodissa loppuunmyyty, pettymyk-

semme oli suuri. Eihän tuota mahtileipää

tietenkään Putkilahdessa leivottu, mutta

kylä ja leipä kuuluivat mielessämme saumat-

tomasti yhteen.

Huomasimme, että valmistaja oli Uitok-

sen leipomo Hartolassa. Opimme poikkea-

maan Hartolaan kotimatkalla, jos leipää ei

Virran Puodissa ollut. Hartolassa hamstra-

simme makulatuuripaperiin käärittyjä lei-

piä useampiakin ja kuljetimme niitä auton

perälle kaksin käsin kotiin viemisiksi. Lei-

pien lämpö huokui sormiin paperin läpi ja

autossa tuoksui puhdas ruis…

Eräänä kesänä leipää ei enää löytynyt

Virran Puodista. Hartolassa leipomo oli

suljettu, uunit kylminä ja kaupoissa ja kah-

vilassa pudisteltiin päätä kyselijöille. Leipo-

minen oli loppunut ja suosikkituotteemme

poistunut markkinoilta. Autossa vallitsi syvä

hiljaisuus. Viimein joku sanoi: ”Hartolaan

emme poikkea enää ikinä.”

”Päijänteen leivän” veroista en mistään

saanut vaikka etsin. Ylipäänsä tuoteselos-

tuksia tutkiessani huomasin, että leipä, jossa

olisi valmistusaineina vain perinteisesti vesi,

ruis ja suola, oli hyvin harvinainen. Enim-

mäkseen kauppojen myyntileipiin oli lisätty

hiivaa, vehnää ja sen sellaista, täysin tarpeet-

tomia lisiä. Kun sitten vielä sain selville, että

paikallinen leipätehtaamme tuotti valmiit

taikinat meren takaa Latviasta ja vain pais-

toi leipänsä täällä, tunsin itseni totaalisesti

petetyksi.

Päätin yrittää itse. Minulla ei ole leivin-

uunia, enkä ollut koskaan leiponut ruislei-

pää. En ollut edes nähnyt oikeaa ruisleivän

paistoa. Onnistuin kuitenkin saamaan hie-

non leipäjuuren: mutkien kautta käsiini

joutui Nurmelan talon juuri Lentiirasta. Sen

ikää ei kukaan tiedä. Kukaties sen alku on

niiltä ajoilta, kun Kainuussa alettiin leipää

tehdä. Mukana sain 4-sivuiset seikkaperäiset

ohjeet. Tämähän on tiedettä ja taidetta, mie-

tin, mutta ryhdyin puuhaan. ”Päijänteen lei-

vän” veroista en ole onnistunut leipomaan,

mutta ihmeen hyvää leipää kuitenkin. Usean

vuoden aikana taito on kasvanut ja myytti

siitä, ettei sähköuunissa paistu oikeaa ruis-

leipää, on kohdallani murtunut. Itse asiassa

uskoisin, että aitoa leivinuunia käyttäen

työ on paljon suurempi kuin sähköuunin

kanssa. Olisiko siinä yksi syy, miksi kotilei-

vänteko vähenee?

Tuota Nurmelan talon juurta olen sit-

temmin jakanut ystäville, ja se on kauttani

levinnyt jo laajalle. Minun kauttani lähte-

neellä juurella leivotaan Porissa, Alajärvellä,

Nivalassa, Jyväskylässä ja tietenkin täällä

kotikaupungissamme useassa kodissa. Olen

pannut merkille, että marketin hyllystä

häviävät nopeasti lähimyllyn 5 kg:n ruisjau-

hopussit. Jauhoa pitää välillä oikein etsiä ja

pitää kotona pientä varmuusvarastoa.

Viime syksyn mökkimatkalla pysäh-

dyimme Virran Puodin eteen. Kauppa oli

suljettu. Joku toinenkin asiakas poikkesi

tieltä kokeilemaan lukittua ovea, mutta

kiinni oli. Haikein mielin muistelin ”Päi-

jänteen leipää”. Huomasin sitten ruispellon

lähellä kauppaa. Joku kuitenkin kylällä kylvi

ruista ja ehkäpä joissakin kylän taloissa,

ehkä monissa, on tallella ikiaikainen ruis-

leivän juuri, jolla on sadat vuodet leivottu

talon omaa leipää. Mikä aarre! Samalla

juurella esiäidit ovat hapattaneet taikinan,

alustaneet sen omalla rukiilla ja alustamisen

jälkeen viiltäneet pintaan ristikuvion siuna-

uksen merkiksi. Taitavat kädet ovat leipo-

neet leivät, kohottaneet ne tuvan lämmössä

ja lopulta paistaneet omassa leivinuunissa.

Väki on tuntenut leivän tuoksun pihalle asti

töistä palatessaan. Omaan leipäjuureen on

suhtauduttava vakavasti, sitä on vaalittava ja

hoidettava ja siirrettävä ruisleipäperinnettä

eteenpäin.

***

Joulukuun pimeyteen sateen keskelle

tipautti posti Putkilahti-lehden tärkeine

uutisineen. Lähettelin tekstiviestejä ympä-

riinsä: Kauppa aukeaa jälleen! Hienoa!

teksti: Tarja Nuolioja

kuva: aune Turunen

Putkilahden Kylälehti 11

Wanhat kuvat1940-luvulla Putkilahdessa oli virkeätä maatalouskerhotoimintaa. Kylän nuorilla oli omia kasvimaita joita he hoitivat kerhoneuvojan

opastuksella. Nuorille järjestettiin myös erilaista yhteistoimintaa, muun muassa retkiä.

Tässä kuvassa maatalouskerholaiset ovat ryhmittyneet valokuvaan Koutturin laivalaiturille, josta he ovat lähdössä isolla laivalla

(Suomi tai Jyväskylä) retkelle Lahteen. Kuva on vuodelta 1941.

Kuvassa ylhäältä vasemmalle: Lyyli Autioniemi, Irja Oksanen, Sylvi Kivinen, Aili Perälä, Airi Hakanen, Ulla Hakanen, Elli Elf-

vengrén, Hertta Sorsa, Toini Rantanen, seuraava rivi vas. Anna-Liisa Elfvengrén, Terttu Stenroos, Hilkka Toivola, Maire Hakanen,

Kirsti Nieminen, Ester Kaunisto, vieressään kerhoneuvoja Jenny Kaunisto, seuraava rivi vas. Pirkko Niemelä, Raija Järvinen, Eero Elo-

maa, Aimo Elfvengrén, Antero Reina, alarivi vas. Mirja Pienonen, Kirsti Salminen, Risto Mikkola, Esa Elfvengrén, Osmo Elfvengrén,

(tuntematon).

Kuva: Enna ja Onni Sorsan kokoelmat

LÄHETTÄJÄ: PUTKILAHDEN KYLÄLEHTIVESPUOLENTIE 1977 B1 41870 PUTKILAHTI, FINLAND

LM-SÄHKÖKorpilahdentie 808

19920 Pappinen0400 476 559

sähköasennukset teleasennukset sähkösuunnittelu

JENNA: 050 528 5612NOORA: 041 505 6317HEIDI: 040 353 3015 MARTINPOLKU 13C1941800 KORPILAHTI

MYÖS RAKENNEKYNNET!

PARTURI-KAMPAAMO ovi & aikku

Referensikohde Putkilahdessa:Koulupuiston uusi katto (2004)

HPN-PeltiHPN-Pelti

rakennuspeltityötammattitaidolla

0500 615263

www.hpn-pel .fi /Koppelkallion e 1 B 9

41800 Korpilah

MARKET LUHANKARantatie 1, Luhanka puh. 040 865 3117

Palvelemme: ma-pe 9-18, la 9-16, su 12-16

•Päivittäistavarat•Seon automaatti: bensiini, polttoöljy ja diesel•Puutarhatuotteet•Ravintola Uppotukista avoinna arkisin klo 9-15, keittolounas klo 11–14 •Internet asiakaskäytössä

Päi i äi

Paikallista Palvelua!Tervetuloa!

KORPILAHDEN APTEEKKI

p. (014) 821 775Avoinna:ma - pe 9 - 17la 9 - 13

LUHANGANSIVUAPTEEKKI

p. (014) 877 271Avoinna:

ma - pe 9.30 - 16.00www.korpilahdenapteekki.fi