1

ESPOON SOTAVETERAANI

4/2010

Espoon Sotaveteraanit ry:n naisjaosto vietti 40-vuotisjuhlaansa 23.10.2010 Tapiolan Palvelukeskuk-sessa. Kuvassa johtokunnan jäsenet vasemmalta lukien: Lea Lindholm, Alice Koskinen, Kerttu Appel-blom, Raili Sundholm, Anja Hakanen, pöydän ääressä istumassa: Sylvi Virtanen, Marit Jansson, Maj-Lis Mustonen, Pirkko Arminen, Ann-Kreetta Loukola ja Irma Mononen. Poissa Kaisa Horsmajärvi ja Eila Malinen –Kuva: Matti Kaltokari

2

si Hilkka Tamminen 46 1448Naisjaosto (NA): pj Sylvi Virtanen 801 1262si Anja Hakanen 881 1982rh Maj-Lis Mustonen 46 3521Pohjoinen toimintajaosto (PT):pj Toivo Nikander 541 4294si, rh Pirkko Heikkinen 596 862Seppelejaosto (SE): pj Stig Roudasmaa462 682, 040 543 5567Soitinyhtye (SY): pj Eino Luostarinen455 4535, 050 590 4135si, rh Aulis Javela 541 8170Sosiaalijaosto (SO):pj Paavo Salo 050 555 9071vpj Irma Ruuskanen-Sere 884 0075kuntoutusasiat Pertti Sirén044 030 3142rh Helena Luukkonen 884 5943Sotaveteraanikuoro (KR):pj Kalevi Kauranne 803 2740kuoronj. Kai Vahtola 52 4787kuoron varaj Pekka Kontu 455 6768,050 379 1061toimintasihteeri Pertti Kosonen040 716 3693isäntä, lipunkantaja,vpj Matti Mäkeläinen040 549 0562rh Irja Kosonen 884 9334Kuoron naistoimikunta: pj Kaija Nieminen 529 571 Valistusjaosto (VJ): pj Hannu Särkiö813 7331si ja rh väliaikainen siht. Raimo IlveskeroOikeusneuvonta: Pentti Lehtola 684 8320

Osoitteenmuutokset tehdään toimistoonUkonvaaja 4 puh. 452 5721

ESPOONSOTAVETERAANI

ESPOON SOTAVETERAANIT ry:nJÄSENLEHTI ISSN 0786−1540

JulkaisijaEspoon Sotaveteraanit ry

ToimitusPäätoimittaja Niilo Ihamäki 040 518 2193Toimitussi Marjatta Konttinen 420 8018Kotitontuntie 13, 02200 Espoo 040 743 2163piakonttinen@kolumbus.fiRaimo Forstén 412 6281

ToimitusneuvostoNiilo Ihamäki, lehtijaoston pjHilkka Tamminen, siRaimo Forstén Paavo FrimanKuvasihteeri Matti Kaltokari 040 522 2872Marjatta KonttinenAnna LaasolaPertti Sassi

IlmoitushankintaMarja-Terttu Kuittinen 040 546 2201marjaterttu.kuittinen@saunalahti.fi

KirjapainoPunaMusta Oy, Kajaani 2010

HALLITUS 2010

Eino Luostarinen, puheenjohtaja 455 4535,050 590 4135Kaskenkaatajant. 9 C 17, 02100 Espoo

Leo Tonttila, 1. varapuheenjohtaja46 1584, 02 738 5720, 041 461 5584Kontiontie 3 A 8, 02110 Espoo

Paavo Salo, 2. varapuheenjohtaja 050 555 9071Harjutie 13 A, 02730 Espoo

Pirkko Arminen 46 3707Iltaruskontie 3 C 16, 02120 Espoo

Raimo Elonsalo 2963 725Eerikinkallio 3 B 6, 02400 Kirkkonummi

Toivo Nikander 5414294Harakantie 4 D 44, 02650 Espoo

Olli Ollila 2962 093Bronrinne 3 as. 18, 02480 Kirkkonummi

Irma Ruuskanen-Sere 884 0075Iltatie 10 C, 02210 Espoo

Hannu Särkiö 813 7331Alakartanontie 15 D 21, 02360 Espoo

Eero-Juhani Juhola, hallituksen sihteeri 802 6501Merivirta 13 C, 02320 Espoo

ESPOONSOTAVETERAANIT ry

Perustettu 1959Jäseniä 1303,naisjaostossa 216 jäsentä

Toimisto ja postiosoite:Ukonvaaja 402130 Espoo

Toimistonhoitaja Liisa NyforsToimistosihteeri Kirsti IlveskeroToimisto avoinnaMa-To klo 9.00–12.00Pe klo 9-15.00Puh./faksi 452 5721Sähköposti: espoon.sotaveteraanit@luukku.comKotisivut: www.espoonsotaveteraanit.fi

Korsu, TapiolaMenninkäisentie 202110 Espoo

TOIMIHENKILÖT 2010

Eero-Juhani Juhola, toiminnanjohtaja 802 6501Merivirta 13 C, 02320 Espoo

Marja Nurmisalo. taloudenhoitaja 52 2551Kruununkuja 5 A, 02180 Espoo

Leo Tonttila, jäsensihteeri 461 584Kontiontie 3 A 8, 02110 Espoo

Eero Mansén, lippu-upseeri 0400 462770

Väinö Rantio, Korsun isäntä 412 2535

TILINTARKASTAJATEero Koskivaara 452 4247Mannerheimintie 43 b 28, 00250 Helsinki

Arnold Stubin 803 9544Koukkuniementie 17 M, 02230 Espoo

TUKINEUVOSTO pj Juha Kurkinen 0400 469 484si Harri Ala-Kulju 884 5004

TIEDOTTAJA Pertti Sassi 050 369 4925Sepetlahdentie 7 A 21 02230 Espoo

VALIOKUNNAT JA JAOSTOT

Puheenjohtaja (pj), sihteeri (si) jarahastonhoitajat (rh), tiedottaja (ti))

Vaalivaliokunta: pj Pekka Tuomisto 884 3224Si Eero-Juhani Juhola 802 6501 Työvaliokunta: pj Eino Luostarinen 455 4535Si Eero-Juhani Juhola 802 6501Leo Tonttila 461 584, 041 461 5584Paavo Salo 050 555 9071Huomionosoitusjaosto (HJ):Hannu Pohjanpalo 0500 475 37046 7314 tai 050 556 9301si Laila Särkkä 520 137Perinteensiirron kouluryhmä (PK):pj Jarmo Nyström 462 920si Eero-Juhani Juhola 802 6501Espoon yhteinen hengellinen toimikunta(EHT):pj Martti Toivanen 460 342Kalakerho (KA)Toivo Grönlund 863 2972Si, rh Martti Ojala 52 2326Kirkkonummen jaosto (KI):pj si Raimo Elonsalo 296 3725ti Jorma Hakala 298 8302rh Jussi Luutonen 298 8506Kulttuurijaosto (KJ):pj Raimo Riikonen 809 2603si Eeva Kalin 040 756 8219rh Sirkka Lumme 541 4854Kuntoliikuntajaosto (KU):pj Aulis Lintunen 803 1210si Irja Kosonen 884 9334rh Pertti Sirén o44 030 3142Lehtijaosto (LE): pj Niilo Ihamäki040 518 2193toimitussi Marjatta Konttinen 420 8018

3

4/2010

vk 38 2004

Aineisto lehteen os. Päätoimittaja Niilo Ihamäki,Mäntyviita 10 F, 02110 Espoo, niilo.ihamaki@hotmail.com tai toimitussihteeri Marjatta Konttinen Kotitontuntie 13, 02200 Espoopiakonttinen@kolumbus.fi

Veteraanitkin ovat kiinnostu-neina seuranneet maanpuolus-tuksesta viime aikoina käytyä keskustelua. Keskustelu ryöp-sähti vilkkaaksi, kun asevelvol-lisuuden uudistamista pohtinut Risto Siilasmaan työryhmä eh-dotti vaihtoehtoiseksi palvelus-ajaksi puolelle ikäluokalle jopa vain neljää kuukautta. Tällöin nuori mies voisi suorittaa ase-palveluksen kesäloman aikana ja päästä ilman välivuotta opis-kelemaan. Työurakin pitenisi.

Keskustelua on käyty myös maanpuolustuksen ydinkysy-myksistä: millaisen uhan torju-miseksi varustaudutaan? Millai-sia aseita siihen tarvitaan? Onko koko maan puolustaminen mahdollista? Onko varuskun-tien hajasijoittaminen perustel-tua? Onko 350 000 sodanaikai-sen reserviläisarmeijan ylläpito järkevää? Riittääkö vuosien ta-kainen varusmieskoulutus yhä teknistyneempien aseiden hal-lintaan? Olisiko huippukoulu-tettu palkka-armeija täsmäasei-neen nykyistä asevelvollisten armeijaa tehokkaampi? Mitä se maksaisi ja miten kävisi kuului-san talvisodan hengen? Jatkuisi-vatko puolustusvoimain ja sivii-lielämän nykyiset hyvät suhteet? Miellettäisiinkö palkka-armeija poliisin tapaiseksi virkavaltai-seksi armeijaksi?

Mikä järjestelmä korvaisi ny-kyisen käytännön, jonka mu-kaan yksi ikäluokka kerrallaan saa hyvän kuntokoulun, tot-tuu kuriin ja järjestykseen, op-pii sopeutumista ryhmään ja joukkoihin, noudattaa huu-

Maanpuolustus puhuttaa

meiden nollatoleranssia ja elää muutenkin terveellistä elämää. Mitä siviilipalveluksen kannat-tajat vastaavat työnantajille, jot-ka tutkimuksen mukaan suosivat asepalveluksen suorittaneita?

Kysymyksiä on paljon ja tyh-jentäviä vastauksia vähän.

Aika ajoin kyseenalaistetaan myös suomalaisten rauhantor-juntatehtävät. Kysytään, mitä järkeä on lähettää suomalaisia sotilaita vaaralliseen Afganista-niin tai muihin kaukaisiin kohtei-siin, joissa käydään uskonsotia muistuttavia, loputtomilta tuntu-via taisteluja. Saadaanko maihin demokratia, loppuvatko heimo-riidat ja korruptio? Eikö Suo-men vähiä varoja pitäisi käyttää oman maan puolustuksen var-mistukseen?

Pyysimme näihin kysymyk-siin vastauksia myös omal-ta tammenlehväkenraaliltamme Jaakko Valtaselta.

Valtasen artikkeli on siv. 5-7.Niilo Ihamäki

3 Maanpuolustus puhuttaa4 Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja5 Mitä joulu merkitsee minulle Herra on minun paimeneni6 Ajatuksia asevelvollisuudesta8 Laatokkaa kiertämässä10 Kulttuurijaosto tiedottaa11 Isoisän luona joululomalla12 Eero-Juhani Juhola13 Muutoksia kylpylämatkoihin14 Pystyykö terveydenhuolto hoitamaan ikäihmiset tulevaisuudessa?15 Taloudellista tukea säätiöiltä18 Georg Ots muistoissamme19 Koukun oppilaana20 Sosiaalijaosto21 Pikapuhelu Itsenäisyyspäivän juhlakonsertti22 Iltalomaa ansaitsemassa23 Pussihousut ja puolipohjat24 Helmiriitta Honkasen 90-vuotisnäyttely25 Kenttäpostia26 Kirjallisuus27 Espoon veteraanijärjestöil-

lä on yhteinen hengellinen toi-mikunta

Seppelejaosto muistaa riveistä poistuneita28 Toimintakalenteri29 Esitelmätilaisuudet keväällä 201130 Puhelin soi

Tämän numeron piirroksetNora Luoma

Lehti 1/2011postitetaan vk 8.Aineisto toimitukselle31.12.2010 mennessä.

ma

tt

i k

al

to

ka

ri

4

Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja

Palstarinteen käyttö vaarassa

Palstarinteen käyttöoikeus oli vii-me vuodenvaihteessa päättymäs-sä. Kolme veteraanijärjestöä, Es-poon Sotaveteraanit ry, Tapiolan Rintamamiesveteraanit ry ja Itä-Espoon Sotainvalidit ry, haki syk-syllä 2009 hyvissä ajoin käyttöön jatkoaikaa. Viiden vuoden jatko-aika annettiin Espoon Sotavete-raanit ry:n nimiin, kaksi hakenutta yhdistystä unohtaen. Samalla lo-petettiin Palstarinteestä vastannut hoitokunta, joka muodostui yhdis-tysten ja kaupungin edustajista, ja lopetettiin hoitoon tarvittavat mää-rärahat.

Espoon Sotaveteraanit ry:llä ei ole varoja Palstarinteen ylläpi-toon, josta hoitokunta on yhdessä kaupungin kanssa vastannut, joten tämän virkistyspaikan käyttö on vaarassa. Yhdistyksemme on nyt hakenut muutosta tähän asianti-laan esittäen, että entinen käytäntö hoitokuntineen ja määrärahoineen palautettaisiin. Toivomme hartaas-ti, että asiaan saadaan korjaus.

Leppoisaa talvea toivottaen

Eero-Juhani Juhola

Lokakuussa oli muutamilla Es-poon sotaveteraanikuorolaisil-la mahdollisuus päästä Viipuriin taistelukentiltä nyt vielä löydetty-jen sankarivainajien siunaamisti-laisuuteen.

Kahden päivän matka oli hyvin mieliinpainuva.

Vainajien etsintään on osallistu-nut useita kymmeniä suomalaisia. Vainajien jäännöksiä on löydetty tähän mennessä noin 1200, joista tunnistettuja on reilut 300.

Suomalaisten osuus etsintään on viime aikoina huomattavasti vähentynyt. (Liekö rahan puute ai-heuttanut tämän.) Nykyiset löydöt ovat usein venäläisten omien kai-vausten yhteydessä tekemiä suo-malaislöydöksiä.

Siunaustilaisuus Viipurin Pie-tari-Paavalin kirkossa oli harras ja juhlallinen. Yhteissiunauksessa oli kahdeksantoista sankarivainajaa. Heidät kaikki tuotiin Helsinkiin, jossa lopullinen tunnistaminen suoritetaan. Vainajat kannettiin varta vasten tehdyissä arkuissa lin-ja-autoon ja kotimatka alkoi.

Sain kunnian olla kantajien jou-kossa. Siinä sylissä arkkua kanta-essani tuli mieleeni harras tunne:

”Nyt tehdään tuntemattomal-le aseveljelle todellinen viimeinen tehtävä. Viedään hänen maallinen tomunsa haudattavaksi isänmaan multaan.” Sitä hän varmaan oli it-sekin toivonut.

Siis veljeä ei jätetä edes vaina-jana.

Elämme nyt maamme itsenäi-syyden juhla-aikaa.

Itsenäisyys on meille ensiarvoi-sen arvokas saavutus, joka on vaa-tinut meiltä suuria ponnisteluja. Ponnistelut ovat puolestaan vaati-neet myönteistä uhrautuvaisuutta.

Iloitaan saavutuksestamme, se on oikeutettua!

Hyvää joulua ja onnekasta uut-ta vuotta!

Eino Luostarinen

Arkkurivistö Viipurin Pietari-Paavalin kirkon alttarilla 18.10.2010

re

ijo

jä

rv

i

OikaisuNumero 3/2010 sivu 9 Influens-sako kohtalomme? Asiantuntijan mukaan flunssan aiheuttaa virus.

Lähdetieto: Auringonpimennys - juttu oli lai-nattu Tampereen Sotaveteraani -lehdestä

5

Herra on minun paimeneniSodassa mukana ollut sukupolvi joutui jo nuorena silmätysten kuo-leman kanssa. He joutuivat sopeu-tumaan siihen, että elämä saattaa katketa kesken nuoruuden. Mo-nelta jäi saavuttamatta se, mistä oli unelmoitu, moni joutui liian ai-kaisin ottamaan vastuun kotiväes-tä, kun isä kuoli sodassa. Huoleton nuoruus jäi monelta elämättä. So-dan painajaiset seurasivat monia miehiä vuosikausia sodan jälkeen.Kaikkien näiden traumaaattisten kokemusten keskellä monet tun-sivat voimakkaasti Jumalan läs-näolon. Vaikka niin paljon me-netettiin, kaikkea ei kuitenkaan menetetty.

Uusi toivo löytyi uskosta Juma-laan.

Samanlaisia ajatuksia nousee mieleeni nyt, kun itse olen ennen pitkää kuoleman edessä.

”Vaikka minä vaeltaisin pimeäs-sä laaksossa,en minä pelkäisi mitään pahaa,sillä sinä olet minun kanssani”.Ps. 23:4

Tähän Jumalan lupaukseen saan luottaa tälläkin hetkellä. Herra Jeesus kulkee kanssani kuoleman läpi. En ole yksin.

Lenno Järvi

Joulu on juhla, joka saapuu aina uudelleen ja uudelleen. Se on juhla, jota odotetaan. Se katkai-see arjen ja tuo vaihtelua arkeen. Jouluna palaavat mieleen mo-net menneet joulut ja joulunviet-täjät, sukulaiset ja ystävät, myös joulun merkitys meille ihmisille. Eräs vanhemmista jouluista, jonka vielä muistan, on lapsuusvuosilta 1920-luvulta. Joulukuusi oli tuo-tu sisälle ja äiti puki sitä perintei-sin koristein. Kuusen latvassa oli tähti. Se muistutti meitä Betlehe-min tähdestä, joka aikoinaan oh-jasi Itämaan viisaat Jeesus-lapsen luo Betlehemin seimelle. Tähdestä lähti hopeanvärisiä koristenauhoja kuusen eri puolille. Kuusen oksil-le oli ripustettu kynttilöitä ja kuu-sen karamelleja. Tähden alkupuo-lelta lähti silkkinauha, joka ulottui melkein latvaan asti. Nauhassa oli teksti: ”Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ih-misillä hyvä tahto.” Joulun viet-toon kokoonnuttiin kuusen ym-pärille ja odotettiin joulupukkia. Sieltähän se sitten tulikin paksuun turkkiin pukeutuneena. Muistan, kuinka pukin tullessa huudahdin: ”Elisa!”. Olin tuntenut meille tu-tun Elisan kaikesta naamioinnis-ta huolimatta. Varmaankin isä luki jouluevankeliumin, kuten sitten monena jouluna. Mutta siitä sa-moin kuin lahjoista en muista mi-tään.

Sota-aikaSota-aika aiheutti muutoksia ja uusia määräyksiä lähes joka alal-la. Sodan syttyessä olin Helsingis-sä ja koin ensipommituksen. Mutta joulun vietin kotonani Länsi-Suo-messa. Sunnuntaina pidettiin ju-malanpalvelus kuten ennenkin. Ensimmäisenä sodan aikaisena sunnuntaina otettiin käyttöön kirk-kohallituksen täydentämä uusi vir-sikirja. Mutta jumalanpalvelus pi-dettiin kirkossa, kuten ennenkin. Kotona joulu vietettiin totuttuun tapaan. Pula-aika tosin vaikutti si-ten, että monet elintarvikkeet oli-vat kortilla, pimennys iltaisin oli pakollinen ja aika hyvin sitä nou-datettiinkin. Nimenomaan joulua ajatellen kynttilät loppuivat kau-poista kuten eräät muutkin tarvik-keet. Sodan aikana olin armeijan kutsunnassa ja välirauhan tullessa armeijan leivissä. Ja silloinhan oli-kin jo ”rauhan aika”. Se oli vali-tettavasti lyhyt. Seurasi jatkosota. Joulu tuli sodan aikana kuten aina ennenkin. Joulun vietosta on jää-nyt mieleen, että olosuhteiden sal-liessa saatettiin järjestää oikein joulujuhla, kuten kerran Äänis-linnassa. Mukana oli suuri jouk-ko sekä sotilaita että lottia. Mutta hiljaisuudessa halusin vielä lukea joulukirjeet ja kirjan tuntematto-man paketista. Äänislinnassa olin 1943 joulujumalanpalveluksessa. Siitä en muista paljoa muuta kuin pimennetyn kaupungin ja sitten valoa tulvivan kirkon salin sekä kirkon täynnä seurakuntaa.

Mitä joulu sitten merkitsee mi-nulle?Lapsuudesta tiesimme, että jou-lu on suuri juhla ja Jeesus on tul-lut juuri meidän tähtemme tänne maailmaan. Hän teki täällä paljon hyvää parantaen sairaita, opettaen ja saarnaten ihmisille. Vasta vähi-tellen on selvinnyt, mitä tämä hen-kilökohtaisesti minulle merkitsee. Selviää, että Hän on minun va-pahtajani. Hän kärsi minun kuten kaikkien ihmisten syntien tähden häpeällisen ristinkuoleman. Tällä hän sovitti juuri minunkin syntini Jumalan edessä. Minun tarvitsee tunnustaa syntini ja pyytää anteek-siantoa.

Olavi Kantele

Mitä joulu merkitsee minulle

Nii

lo

ih

am

äk

i

Nii

lo

ih

am

äk

i

6

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen turvallisuusasema vahvis-tui menestyksellisesti harjoitetun puolueettomuuspolitiikan ansios-ta. Vaikka YYA-sopimuksen eri-laisten vaikutusten arviointi häm-mensi yleistä mielipidettämme, puolustusvoimilla oli selvä turval-lisuuspolitiikkaamme uskottavuut-ta lisäävä ja selkkauksiin joutumis-tamme ennalta ehkäisevä tehtävä. Kattavasti toteutettu yleinen ase-velvollisuus tuotti suuren asekun-toisen reservin. Se yhdessä hyvin toimivan alueellisen puolustusjär-jestelmän kanssa antoi ulospäin merkittävän ”kynnyssignaalin”.

Ydinasesuurvaltojen avoimen sodanvaaran loitotessa ja Suomen-kin turvallisuuspoliittisen aseman edelleen vahvistuessa, puolustus-voimien tehtävien sekä niiden hoi-tamiseen saatavien voimavarojen välinen ristiriita pakotti puolustus-voimat jo kylmän sodan viimei-sinä aikoina useisiin toimintojen ja organisaatioiden supistuksiin. Neuvostoliiton sortuminen samoin kuin maamme EU-jäsenyys ovat pienentäneet edelleen eurooppa-laisen sodan vaaraa ja vahvistaneet maamme turvallisuutta. Ulkoisen uhan mahdollisuuksia ja todennä-köisyyksiä on entistä vaikeampi mieltää. Turvallisuuspolitiikan pe-rinteiseen käsitesisältöön liitetään myös nykyisin monia uusia yhteis-kunnan toimintoja vaarantavia uh-katekijöitä. Sen tähden ovat mah-dollisen ulkoisen uhan torjuntaan sijoitettavat puolustusvoimien tar-peet joutuneet jatkuvasti väisty-mään, muiden uhkien torjuntaan saatavissa olevista varoista kilpail-taessa.

Puolustusvoimien tehtävien ja käytettävissä olevien voimavaro-

jen välistä ristiriitaa ovat lisän-neet puolustusmateriaalin jatkuva kallistuminen, samoin kuin puo-lustusmäärärahojen kansantuo-teosuuden naulaaminen 1,5%:n tuntumaan. Toistuvat toimintojen supistukset ja organisaatiotarkis-tukset ovat viimein johtamassa sii-hen, että koko puolustusjärjestel-määmme ja sen perustana olevaa yleistä asevelvollisuutta joudutta-neen nyt peruskorjaamaan.

Vähäväkisen maan turvalli-suuspolitiikan keskeisin tavoite on edelleen huolehtia siitä, että maam-me ei joutuisi sotilaallisen uhan kohteeksi tai sotilaallisen selkka-uksen osapuoleksi. Kokemuksista tiedämme, että sellaisissa voimme kokea vain menetyksiä. Kokemuk-sesta tiedämme myös, että hyvien ja toimivien naapuruussuhteiden rakentaminen ja edistäminen ovat parhaita vakauden ja rauhantilan edistämistoimia.

Puolustusvoimien rakennet-ta ja suorituskykyä uudistettaes-sa on pidettävä mielessä, miten aikaansaada jatkuvasti sellainen puolustusjärjestelmä joka viestit-tää uskottavasti sanomaa siitä, että Suomea ei kannata sotilaallisesti uhata. Jos se kärjistyessään johtaa aseiden käyttöön, seuraukset ovat saavutettaviin tuloksiin nähden kannattamattomat. Monet selvi-tykset ovat osoittaneet, että riittä-vän ennaltaehkäisyn rakentaminen tapahtuu edelleen edullisemmin yleisen asevelvollisuuteen tukeu-tuen.

Vakaitten rauhanvuosien jatku-essa ja muiden kuin sotilaallisten uhkien lisääntyessä näyttää julki-sessa keskustelussa kaksi tekijää jääneen vähälle huomiolle.

Ensimmäinen on edellä mai-

nittu toimivan puolustusjärjestel-män ennalta ehkäisevä ja sen ulos-päin suuntautuva signaalimerkitys. Vaikka puolustusvoimille anne-tuista tehtävistä ensimmäinen ja tärkein on oman maan puolustus, niin erityisesti sotilaallisten uhka-tekijöiden kaukaisuus ei juuri vi-ritä yleistä mielipidettä eikä nos-ta poliittista tahtoa muistamaan puolustusjärjestelmän jatkuvan yl-läpitämisen tarpeita. Näyttäväs-ti julkisuudessa esillä olevat kan-sainväliset kriisinhallintatehtävät ja niihin sitoutuminen vaikuttavat nekin kotimaan puolustuksen tar-peiden saamaan vähäiseen huomi-oon.

Toinen käynnissä olevaa kes-kustelua koskeva havainto on se, että puolustusvoimia tarkastellaan pääasiassa rauhanaikaisena laitok-sena ja vain varusmiehiä koulutta-vana organisaationa. Varjoon tah-too jäädä se tosiseikka, että yleisen asevelvollisuuden tärkein merki-tys on koulutettu ja poikkeusolo-jen organisaatioihin sijoitettava re-servi. Puolustusvoimissa on siis koko ajan voimavaroja sitova lii-kekannallepanokoneisto, tärkeim-pien joukkojen runko-organisaa-tiot ja muiden perustamisvalmius. Ne puolestaan vaativat valtakun-nan kattavan alueorganisaation ja joukkojen perustamistehtäviin tar-vittavan henkilöstön. Järjestelmä edellyttää vakinaisen henkilöstön jatkuvaa koulutusta astetta vaa-tivampiin tehtäviin, samoin kuin

JAAKKO VALTANEN

Ajatuksia asevelvollisuudestaMaassamme on viime aikoina käyty poikkeuksellisen vilkas-ta ja monipuolista keskustelua maanpuolustuksesta ja puolus-tusvoimista. Toimituksen pyynnöstä kenraali Jaakko Valtanen esittää ajatuksiaan yleisestä asevelvollisuudesta, puolustusvoi-mien rakenteen uudistuksista, palkka-armeijasta ja suomalais-ten rauhanturvajoukkojen toiminnasta kaukana maamme ra-jojen ulkopuolella.

ma

tt

i k

al

to

ka

ri

7

niiden harjoittelua. Alueelliset ma-teriaalivarastot vakinaisine henki-löstöineen kuuluvat nekin kuvaan.

Yleisen asevelvollisuuden so-tilaallinen merkitys on siis siinä, että se tuottaa puolustukseen tar-vittavan reservin. Yleinen asevel-vollisuus rekrytoi koko asevel-vollisen väestön ja mahdollistaa eri tehtäviin parhaiten soveltuvien koulutuksen ja sijoittamisen sodan ajan joukkoihin. Kansalaistem-me korkea koulutus- ja sivistysta-so nostaa merkittävästi puolustus-voimien suorituskykyä. Yleinen asevelvollisuus mahdollistaa myös maanpuolustuksen tarpeellisuuden laajan selostamisen kansalaisille, samoin kuin asevelvollisten oh-jaamisen heitä hyvin motivoivaan koulutukseen.

Asevelvollisuuteen rakentuvat puolustusvoimat antavat myös hy-vän mahdollisuuden tukea muita viranomaisia ei-sotilaallisten uhki-en torjunnassa. Koulutettavan re-servin suuruus riippuu luonnolli-sesti ikäluokkien koosta, mutta sen mittana ei voi olla vain arvio siitä, kuinka suuri reservi voidaan ny-kyisillä varoilla kouluttaa.

Asevelvollisuusarmeija edullisinYleinen asevelvollisuus on myös demokratian toimivuuden kannal-ta hyvä järjestelmä. Asevelvol-listen muodossa kansanvaltainen yhteiskuntamme on puolustusvoi-mien sisällä valvomassa sitä, että puolustusvoimat kunnioittaa ja

edustaa niitä arvoja ja tavoitteita, joille kansalaiset ovat lojaaleja ja joita he ovat valmiita tarvittaes-sa jopa ase kädessä puolustamaan. Asevelvolliset ovat myös takeena sille, ettei asevoimia käytetä omaa kansaa vastaan eikä kansan tahdon vastaisesti.

Asevelvollisuus on myös vähä-väkiselle maalle kansantaloudel-lisesti edullinen. Tutkimustenkin mukaan se mahdollistaa hyvin toi-mivan ja uskottavan ennalta ehkäi-sevän puolustusjärjestelmän pie-nimmin mahdollisin kustannuksin. Asevelvollisuuden yhteiskunnal-lisiin vaikutuksiin voidaan lukea myös sen kansalaiskasvatukselli-nen vaikutus. Varusmiesaikanaan nuoret miehet irtaantuvat kodin piiristä, oppivat toimimaan yhtei-sin pelisäännöin toimivassa jou-kossa, tutustuvat erilaisista lähtö-kohdista tuleviin tovereihinsa ja saavat itseluottamusta selviytyes-sään erilaisista uusista haasteista.

Risto Siilasmaan toimikunnan selvitys, sekä monet aiemmat tut-kimukset osoittavat yhtäpitävästi, että yleinen asevelvollisuus tuottaa selvästi halvemman ja kustannus-tehokkaamman puolustusjärjestel-män kuin palkka-armeija. Vaikka tekninen kehitys välttämättä lisää jatkossakin ammattihenkilöstön tarvetta, Suomen korkeaan koulu-tus- ja sivistystasoon rakentuvan järjestelmän sotilaat ovat hyvin kilpailukykyisiä ja toimissaan jopa luotettavampia kuin vertailtavina

Jatkuvarauhanmarssi

Puolustusvoimain komentaja, ken-raali Jaakko Valtanen sanoo Aka-va-lehdessä, että yleinen asevel-vollisuus on jatkuva rauhanmarssi. Laajasti tulkittuna väite sisältää ajatuksen, että maamme kuuluu rauhanpolitiikan edelläkävijöihin. Tämä pitää varmasti paikkansa, sillä maailmasta on vaikeaa löy-tää toista maata, joka olisi teh-nyt enemmän rauhan hyväksi kuin Suomi.

On siis pelkästään hyvä asia, että rauhanmarssi on jatkuvaa, ja että se voi olla myös tahditonta.

Päätoimittaja Uolevi Itkonen Län-siväylä-lehdessä 6.12.1984.

olevat muiden maiden ammattiso-tilaat. Siitä on kokemuksia maam-me pitkäaikaisista rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävistä.

Kansainvälinen sotilaallinen yh-teistyö hyödyllistäMaamme osallistumisella kansain-välisiin sotilaallisiin operaatioihin on kahdenlainen ulottuvuus. Toi-saalta ne ovat osoitus Suomen ha-lusta tuntea solidaarista vastuuta rauhan ja vakauden säilyttämises-tä ja siten edistää kriisialueiden ihmisten turvallisuutta ja heidän elämänlaatunsa parantamista. Toi-saalta on kyse myös oman maam-me turvallisuuden edistämisestä. Sotilaamme ovat kaukana omilta rajoiltamme rauhoittamassa vai-keita kriisialueita, jotta ne eivät laajetessaan muodostuisi uhkaksi omalle turvallisuudellemme. Osal-listumisemme kansainväliseen so-tilaalliseen yhteistyöhön on ollut monin tavoin hyödyllistä ja opet-tavaistakin. Siitäkin voimme ai-nakin osittain kiittää yleisen ase-velvollisuuden tuottamia tuloksia. Nykymaailmassa emme voi vain lyhytnäköisesti käpertyä oman lin-tukotomme rauhaan. Olemme sitä paitsi aktiivisia ja tuloksia tuotta-via myös rauhanvälittäjinä ja sivii-likriisinhallintaan osallistujina.

Sa

-k

uv

a

8

”Oot Laatokka Karjalan povi, joka kuohuvi tuskissaan. Vaan lauluus ei kuolema sovi, siinä leijonan, lei-jonan ääni soi kuningasunelmiaan, soi kuningasunelmiaan” sopinee hyvin Oskar Merikannon sävel-tämä laulu retkemme aatteellisek-si ajatukseksi, kun elokuun loppu-puolen varhaisena ammuna Vihdin Liikenteen bussilastillinen Espoon, Kauniaisten ja Helsingin sotave-teraaneja sekä heidän jälkeläisi-ään seuralaisineen suuntaa matkan-sa kohti itäistä Suomea Kouvolan, Lappeenrannan, Imatran ja Kiteen kautta Venäjälle. Kiteellä Rajaho-vissa tankkaamme henkilökohtai-sesti, jotta nälkä ei vaivaisi Sortava-laan matkaajia. Kiteen Kirkkaaseen emme ehtineet tutustua.

Matkamme johtajana ja mainio-na oppaanamme toiminut Juha-ni Vakkuri, historijoitsija, kertoo alkajaisiksi,että kun Vihdin Liiken-teen omat bussit ovat kaikki menos-sa, vuokraajat eivät antaneet uusin-ta kalustoaan käyttöömme. Hyvin kuitenkin vuokrabussilla tulimme toimeen eikä Karjalan kannaksen surkeassa kunnossa olevat sivutiet saaneet bussia hajoitetuksi.

Matkalla olessamme Juha-ni Vakkuri kertoilee meille kun-kin matkalla kulkemamme pai-kan historiasta, sen nähtävyyksistä ja tapahtumista seikkaperäisesti ja asiantuntevasti. Kun sotaveteraane-ja sekä heidän jälkeläisiään olem-me, Juhani kertoo myös silloisen Euroopan tilanteen taustatekijöistä, mitkä Stalinin aivoituksissa olivat hänen suunnitelmiensa mukaises-ti otollinen hetki toteuttaa jo vuosia ennen hänen päättämänsä Suomen valloitus. Olen aiemmin tämän leh-den palstoilla selostanut Stalinin Suomeen hyökkäyssuunnitelmien valmisteluista ainakin 1934 vuo-desta alkaen mm. pitkin rajojamme ja puolustuslinjojamme tapahtunei-na vakoilu- ja kartoituslentoina.

Hyökkäyshetken sopivuutta Sta-linin aivoituksissa tuki erityisesti juuri Saksan ja Englannin sotimi-nen keskenään.

Suomen väestön historiaa meil-le on opetettu niin,että suomalai-set esi-isämme lähtivät vaeltamaan

pohjoista kohti Volgan mutkasta 1100-luvulla. Samalla vuosisadalla oli jo maamme ja sen lähialueet suo-malaissukuisten kansojen asuttamia. Ruotsalaiset ja ortodoksit olivat kui-tenkin jo silloin kiinnostuneet näi-den alueiden herruudesta erityisesti uskonnollisista syistä. Ruotsalaisten vuoden 1155 ristiretki Hämeeseen ja Karjalaan herätti ortodoksisen Nov-gorodin taisteluun alueen herruudes-ta erityisesti uskonnollisessa mieles-sä. Tällä kertaa sotiminen päättyi Pähkinäsaaren rauhaan v.1323. Kun Kustaa Vaasa jatkoi sotimista aina Stolbovan rauhaan saakka ja valta-si osan itäistä Suomea, ortodoksinen väestö pakeni Tveriin, jossa tänä-kin päivänä asuu karjalaisiin kuulu-via ihmisiä. Ison Vihan puolestaan päättyessä suomalaisia oli Suomen silloisella alueella vain noin 400 000.

Suomen itsenäistymiseen myö-hemmin Venäjän vallan alta loi pe-rustan Ruotsin hallitsijain tekemä virhe, kun he eivät liittäneet aika-naan Suomea oleelliseksi osaksi Ruotsin valtakuntaa , vaan Suomel-la oli oma erillinen hallintonsa. Aleksanteri I jatkoi tätä perinnet-tä 1809 liittäessään Suomen auto-nomisena osana Venäjän valtakun-taan. Täten suomalaiset tunsivat

olevansa vieraassa seurassa yhtä hyvin Ruotsin kuin myös Venä-jän alaisuudessa ollessansa, mikä johtikin 1918—1919 Suomen täy-delliseen itsenäisyyteen. Sen puo-lustamiseksi jouduimme sitten käymään sekä talvi- että jatkosodat. Juhani Vakkuri kertoi meille var-sin perusteellisesti tässä kerrottujen asioiden lisäksi Suomen historialli-seen kehitykseen kuuluvat vaiheet kuin myös käymiemme sotien eri-laisista vaiheista ja niiden vaikutuk-sista nykyisen kaltaiseen Suomen maantieteelliseen alueeseen sekä hallintoomme. Matkallamme Sor-tavalaan näimme kesän myrskyjen jättämät pahimmat tuhoalueet, ohi-tamme Koikkalahden Hovin sekä kuulemme ”Ruhtinaillemme” an-netuista lahjoitusmaa-alueista.

Sortavalaan päästyämme 27.8. il-lalla majoitumme aiemmasta asuin-rakennuksesta rakennettuun Hotelli Sortavalaan. Seuraavana aamuna tu-tustumme Sortavalan kaupunkiin ja kiipeämme myös Kuhavuorelle, jol-ta avautuu hyvin näkymät koko alu-eeseen. Ajelemme Aunukseen päin vanhaa tietä. Näemme pohjoisen, vuonomaisen, saaririkkaan Laato-kan ranta-alueen. Tien toinen puoli on jyrkkää, metsäistä kalliota toisen laskeutuessa loivana Laatokkaan.

Laatokkaa kiertämässä

Kuuterselässä käytiin kovia taisteluita 1944

k u v a t a u l i S l i N t u N e N

9

Jänisjoella Juhani kertoo jat-kosodassa Rukajärven suunnalla oman jääkärirykmenentti 10:n ko-mentajana toimineen eversti Täh-tisen johtaneen menestyksellises-ti Talvisodassa kovia Jyskyjärven taisteluita. Kävelemme Lemetin venäläisten motin juoksuhaudoille, joissa venäläiset joutuivat olemaan kaksi kuukautta ilman huoltoa. Ve-näläisten tilanteesta motissa venä-läinen Kordijovsky on kirjoittanut kirjan nimellä ”Kuoleman divisi-oona”. Kirja on myös suomennet-tu. Juhani kertoo lisäksi Tienhaaran motin laukaisuun johtaneista kuin myös Kuirinojan taisteluista. Tien-haaran mottiin venäläisiltä jäi koko taistelukalusto suomalaisille ase-täydennykseksi kipeään tarpeeseen.

Ohitamme Pitkärannan, joka tu-houtui lähes tyystin talvisodassa. Suomalaisia joukkoja johti maini-tuissa taisteluissa sittemmin puo-lustusvoimiemme komentajana toi-mineen Gustav Hägglundin isä.

Suomalaiset rakensivat jatko-sodan aikana Uuksujoen rauta-tiesillan sekä radan Matkaselästä Aunukseen. Näissä taiteluissa sota-vangiksi jäi majuri Olli Korhonen korkea-arvoisimpana suomalaise-na upseerina. Olli kertoi, että hän sai kuulusteluissa venäläisiltä ”tyh-mimmän suomalaisen upseerin” ar-vonimen, kun hän ”ei tietänyt mi-tään taistelujoukoistamme”.

Salmissa juomme Salmin orto-doksisen kirkon rauniolla piknikil-lä maistuvat kahvit. Siellä putosi

minun serkkuni talvisodan ilma-taisteluissa oman kotinsa portaille. Matkallamme mukana olleen Mat-ti Holmstenin rouvan isä Romp-painen kirjoitti Heimosodassa kaa-tuneiden muistokiveen: ”Kaaduitte nuorena, nähdessä huomenen rus-kon, puolesta maamme, puoles-ta heimouskon”. Kenraali Talvela putsautti jakosodan aikana kivestä pois siihen laitetun punatähden.

Salmin Manssilan kylä on vii-meinen vanhan Suomen puolella Itä-Karjalaan siirryttäessä. Viteleen joki oli talvisotamme taisteluissa myös tärkeä puolustustaistelujem-me kannalta. Karjalan kieli on su-kulaiskielistämme läheisin omal-le kielellemme. Käymme Laatokan

rannassa kohdassa, jossa venäläi-set nousivat 1944 maihin, kun ty-kistömme ei yltänyt siihen ampua kummaltakaan sivustalta.

Suomalaisten hyökkäys kesäl-lä 1941 pysähtyi Aunuksessa Tuu-loksen kylään, kun joukkojamme tarvittiin Kannaksen valtaukseen. Kun Kannas oli vallattu, kenraa-li Talvela johti suomalaiset joukot Syvärille, joka saavutettiin neljäs-sä päivässä. Saavumme Aunuksen 7500 asukkaan kaupunkiin. Kau-punki oli 1600-luvulla linnoitettu. Tutustumme Aleksanteri Syväri-läisen v.1526 perustamaan luosta-riin. Aleksanteri on muumioitunee-na haudattu luostariin.

Aamulla 29.8. heräämme Au-nuksen hotelli Ologassa lopulli-sesti käydessämme jääkylmässä suihkussa. Paluu Kannakselle jat-kuu leveää Syvärin jokea myötäil-len. Ylitämme Säsjoen Laatokan välkkyessä auringossa. Suomalai-set joukot pysähtyivät jatkosodassa Marskin käskystä 20 km:n päähän Leningradista. Syynä oli erityises-ti USA:n uhkaus julistaa Suomel-le sota, jos olisimme saartaneet täydellisesti saksalaisten kanssa Leningradin. Matkamme jatkuu In-kerin maata sivuten. Kuokkalassa, nykyisin Rebino, asui aikanaan tai-teilija Ilja Repin.

30.8.aamulla matkamme Terijo-elta jatkuu paikan nähtävyyksiä kat-sellen. Tutustumme VTK-linjaan, jossa myös kenraali Jaakko Val-tanen oli nuorena poikana mukana

Eivät riittäneet kädet lehtikuusen ympär

Syväriläisen luostarin edessä

k u v a t a u l i S l i N t u N e N

10

taistelujoukoissa 1944. Käymme Raivolan upeassa lehtikuusimet-sässä, jonka Venäjän keisari Pieta-ri II perusti 1738 saadakseen lujia laivanrakennuspuita. Laivat alettiin kuitenkin rakentaa raudasta ennen kuin puut ehtivät kasvaa täysimit-taisiksi. Runoilija Edith Söder-gran asui myös aikanaan täällä.

Juhani Vakkuri selostaa edel-leen varsin yksityiskohtaisesti tais-telujemme eri vaiheita myös Län-si-Kannaksen puolella erityisesti jatkosodan aikana. Käymme Sum-man taisteluiden sekä sinne haudat-tujen sankarivainajien muistomer-killä, juomme Juhanin tarjoamat shampanjat sekä laulamme yhteises-ti ”Kuullos pyhä vala kallis Suomen maa...” Alueella on nykyisin Venä-jän armeijan harjoitusleirialue. Vii-purin tällä puolen on kivisilta, jossa taistellut prikaati joutui1944 perään-tymään ammustäydennyksen saan-nin estäneen typerän byrokratian vuoksi ennen aikojaan.

Matkallamme mukana ollut Kau-niaisten sotavateraaniyhdistyksen puheenjohtaja Arvo Niemi tarkkai-li kannaksen monipuolista luontoa ja totesi,ettei matkallamme nähty vi-laustakaan riistaeläimistä. Selityk-seksi sanottiin,että kaikkia riistaeläi-miä metsästetään tehokkaasti.

Linnuista pihalintujen ja pul-lasorsien lisäksi hän havaitsi hei-näsorsia, taveja, haapanoita ja lapasorsia jo talvipukuisina. Au-nuksessa oppaamme totesi haukan tulevan autoamme kohti. Se oli si-nisuohaukka, jonka kaikki näimme. Taistelupaikoilla hän merkkasi run-

saasti tammen taimia, minkä seu-rauksena havupuumetsiköt muuttu-vat ajan mittaan tammimetsiköiksi. Aunuksessa hän havaitsi kiusalli-sen köynnöskasvin isokierron val-lanneen alaa rajoituksitta. Sen pie-nempi sukulainen peltokierto oli sen sijaan miellyttävä yllätys erään rauniokirkon nurmikolla.

Kun peilaa nykyisiä olojamme tässäkin kirjoituksessa esiin tul-leisiin historiamme tapahtumiin ja saavutuksiimme maamme soti-en jälkeisessä jälleenrakentamises-sa, tulee väistämättä mieleen ken-raali Ehrensvärdin Suomenlinnan kuninkaan portilla kaukonäköises-ti esille tuoma toteamus: ”Suoma-lainen, seiso omalla pohjallasi älä-kä luota vieraan apuun.”

Mihin ihmeeseen perustuen ja mistä syistä meillä sekä yksityiset yritykset että myös valtion omista-mat laitokset eivät luota suomalai-suuteen? On Destiaa, on Itellaa ja niin edelleen. Ovatko meidän kou-lu- ja sivistyslaitoksemme niin ky-kenemättömiä, että ne eivät vielä-kään kasvata meitä Ehrensvärdin jo 1734 havaitsemasta heikosta it-setunnosta itseensä ja suomalai-suuteen luottavaisiksi kansalaisik-si. Sitä ovat minulle ulkomaalaiset useammin kuin kerran ihmetelleet. Mainitunkaltainen kansainvälisyys ei edistä, vaan vaan pikemmin-kin heikentää meidän toimiemme luotettavuutta yhtä hyvin kansain-välisillä markkinoilla kuin myös muussa kansainvälisessä toimin-nassamme.

Aulis Lintunen

Kulttuurijaosto tiedottaa

Helmikuu 2011

Suomen Kansallisteatteri, pieni näyttämö

Fjodor Dostojevski

Idiootti

lauantaina 26. 2. 2011 klo 13,00. Varaukset 21.1.2011 mennessä.Kertomus elämälleen tarkoitusta etsivistä ihmisistä, jotka juoksevat kilpaa kuoleman kanssa.Rooleissa mm. Hannu-Pekka Björkman, Elli Castren ja Ismo Kallio.Liput: tammenlehväveteraanit 15,-, eläkeläiset 26,-.Varaukset: Eeva Kalin 040-756 8219

Huhtikuu 201

13.4.2011 klo 19.00 Suomen Kan-sallisooppera

Olli Kortekangas

Isän tyttö

Koskettava Isän tyttö kuvaa äidin, tyttären ja isoäidin vaiheiden kautta koko Suomen menneisyyttä. Ooppera on täynnä suomalaisten yhteisiä muistoja. Solisteina mm. Lilli Paasikivi ja Tommi Hakala.Liput: tammenlehväveteraanit 14,-, eläkeläiset 50,-.Varaukset viimeistään 14.2.2011: Lotta Riisalo 412 8948

Toukokuu 2011Sosiaalijaoston tukema veteraani-en kuntoutusmatka

Fra Maren kylpylään Haapsaluun 1.-7.5.2011.

Varaukset: Anna-Liisa Laurila 050-563 7799

Summan muistomerkki

11

Helmiriitta Honkasen isoisä Emil Nestor Setälä (1864-1935) oli merkittävä suomen kielen tut-kija, yliopiston opettaja ja polii-tikko. Setälä tunnetaan erityisesti suomen kielen lauseopista, jonka hän laati 17-vuotiaana. Se otettiin heti käyttöön koulussa, jossa Se-tälä itse vielä opiskeli. Kaupun-kilaistunut Setälä hankki Järven-päästä ison maatilan, Toimelan, jossa Helmiriitta pääsi joskus käy-mään. Helmiriitta kuvailee 2008 ilmestyneessä kirjassaan Joulu-perhonen käyntiään Toimelassa 80 vuotta sitten.

Eräänä joululomana 1930-luvun alussa olin serkkuni Arjan ja luok-katoverini Kirsti Haganin kanssa hiihtolomavierailulla isoisän luo-na Järvenpäässä. Aina, isoisän si-

sar, oli silloin taloutta pitämässä ja oli piimä-kaalipäivä. Me lap-set hieman vierastimme kaalia, jo-ten meille jäi vähän nälkä. Illal-la kokoonnuttiin alakertaan takan ääreen, isoisä istui sohvalla leh-teä lukemassa ja me lapset olimme suurella koirantaljalla. Viereisel-lä pöydällä oli suuri kulho Fazerin sekalaisia karamelleja. Ja meille-hän ne nyt maistuivat kaaliateri-an jälkeen. Muistan, miten lopuksi isoisäkin ojensi kätensä lehden ta-kaa kulhoon, joka oli tyhjä. ”Oho”, sanoi isoisä.

Minulla oli punainen kolttu ja suuri jouluksi saatu vaalea vasi-kannahkainen käsilaukku mukana-ni. Isoisäni Järvenpään talosta on erityisesti jäänyt mieleeni alaker-ran huoneessa ollut ommeltu, suu-

Isoisän luona joululomalla

ri värikäs taulu tynkä-Unkarista ja taulussa ollut teksti ”Nem,nem soha” elikkä ”Ei, ei koskaan!” Un-kari oli itsenäistynyt vuonna 1918, mutta menetti maitaan naapuril-leen Trianon rauhassa vuonna 1920. Isoisä toimi suurlähettiläänä Budapestissä ja Kööpenhaminassa vuosina 1927-1930.

Soitin luokkatoverilleni Laura Snellmanille, jonka tiesin lomai-levan tien toisella puolella isoisän-sä Jean Sibeliuksen luona. Niin-pä me sovimme treffeistä portilla. Siinä me keskustelimme kymme-nisen minuuttia, mutta suureksi pettymyksekseni minua ei kutsut-tu sisään. Kun joskus myöhemmin olemme Lauran kanssa asiasta pu-huneet, sanoi Laura: ”Ole huo-letta, en minäkään koskaan pääs-syt isoisäsi luokse.” Niin kiireisiä ne isoisät olivat. Kerran myöhem-min pääsin kuitenkin Lauran kans-sa Topeliuksenkadulla Sibeliusten eteiseen, kun Laura oli siellä toi-mittamassa jotain asiaa, ja sain kuin sainkin kuulla Sibeliuksen äänen.

E.N.Setälän Toimelan rakennus

Gallen-Kallela: Professori E,N. Setälän muotokuva 1911 Ateneum

Toimelan tuu-liviiri oli Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema.

Helmiriitta Honkanen

Nii

lo

ih

am

äk

i

Se

ur

ak

uN

ta

op

iSt

oN

ar

kiS

to

12

Espoon Sotaveteraanien toimin-nanjohtajana on kuuden vuoden ajan ollut Eero-Juhani Juhola. Hänen rauhallisen otteensa tu-kemana niin jaostot, hallitus kuin toimisto ovat pitäneet aktii-vista toimintaa pyörimässä. Hän tuli mukaan yhdistyksen toimin-taan 1998 kulttuurijaostoon ja sitten matkailujaostoon.

Jäätyään eläkkeelle 1991 hän ker-too käyneensä opaskurssin ja sai auktorisoidun matkailuoppaan pä-tevyyden. Kuuden vuoden ajan hän opasti kävelykierroksia Hel-singissä. Matkailuihmisenä hä-nestä tuntui antoisalta osallistua hengellisen jaoston retkille Sak-saan Lenno Järven johdolla. Kol-me Saksan-retkeä tehtiin sittem-min hänen johdollaan ja hän onkin käynyt 30 eri kaupungissa Saksas-sa.

Toinen luonnollinen ryhmä, jo-hon hän on osallistunut, on perin-teensiirron koulutyöryhmä. En-tisten rehtorikollegoiden kanssa työryhmä toimittaa kaikkiin yhdis-tyksen toimialueen kouluihin kak-si kertaa vuodessa Perinneviestin veteraanien tekemän työn valotta-miseksi nykysukupolvelle.

Kansakoulua läpi elämänKuten päätoimittaja edellisessä numerossa totesi, yhdistyksen toi-minnassa on mukana lukuisa jouk-ko opettajia eläkepäivinään. Hel-singissä 1931 syntymässä käynyt Eero-Juhani asui Riihimäen kaup-palassa, jossa aloitti koulunsa 1938 sen pohjoisessa kansakou-lussa. Hän kertoo koulunsa kes-keytyneen syksyllä 1939, kun ar-meija tarvitsi koulun käyttöönsä. Riihimäkeä pommitettiin strategi-sen merkityksensä takia talvisodan aikana 40 kertaa joulusta lähtien. Koulunkäyntiä voitiinkin jatkaa vasta syksyllä 1940 suoraan 3. luo-kalta, joten toinen luokka jäi käy-tännössä käymättä.

Oppikoulun hän kertoo aloitta-neensa Riihimäen yhteislyseossa, joka jatkosodan päätyttyä muut-

tui lyseoksi. Kielilinjan valinnee-na hän sanoo saaneensa etuoikeu-den käydä lukioluokat samassa rakennuksessa sijainneessa Sorta-valan tyttölyseossa. Ylioppilaaksi hän pääsi kuitenkin lyseosta 1951.Armeijan alku lähti käyntiin Hä-meenlinnassa, mutta keskeytyi keuhkokuvien perusteella aina syksyyn 1955. Menestyttyään pää-sykokeissa hän aloitti 1951 opin-not Helsingin yliopiston lainopil-lisessa tiedekunnassa. Vanhemmat olisivat kyllä tukeneet näitä opin-toja, mutta kaverinsa houkuttele-mana hän päätti vaihtaa opinto-suuntaa kahden vuoden jälkeen opettajankoulutuksen puolelle. Pula opettajista oli kova ja pari-vuotisen koulutuksen jälkeen va-kinainen työ ja toimeentulo oli varma. Sen lisäksi koulutukseen sisältyi vuoden palkallinen kou-luttautumisjakso, mikä oli tärkeää juuri avioituneelle nuorelle mie-helle. Vaikka pääsykokeet olivat jo menneet ohi, riitti käynti rehto-ri Martti Ruudun kansliassa avaa-maan korkeakoulun ovet.

Nuoripari joutui kouluvuodek-si Nurmeksen mlk:n Kuokkasten-koskelle, missä Eero-Juhani toimi va. opettajana ja koulun johtaja-na. 30 % syrjäseutulisä lämmitti ti-lipussissa. Kotona puhuttiin suo-mea, vaikka vaimo Meija Anita From tuli puoliksi ruotsinkielises-tä kodista. Hänen isänsä ei Eero-Juhanin mukaan koskaan oppinut kunnolla suomea ja olisi mielel-lään opettanut ruotsia vävylleen ja lapsenlapsilleen, mutta tulokset jäivät heikoiksi.

Ensimmäinen vakituinen virka löytyi Espoon Kauklahdesta 1955. Syksyllä hän kuitenkin jatkoi va-rusmiespalvelustaan kirjurina Tu-russa 3. prikaatissa, josta vapautui siviiliin toukokuussa 1956, jolloin varsinainen työ odotti. Kauklah-den koulu sijaisi viidessä eri osoit-teessa vuoteen 1958 asti, jolloin saatiin käyttöön uusi ja ajanmukai-nen koulu opettaja-asuntoineen. Sen johdossa koululla asuen Eero-Juhani toimi aina vuoteen 1983.

Tämän jälkeen hän toimi Niitty-kummun koulun rehtorina vuoteen 1991, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hän kertoo tarinaa koulun aikai-semmasta historiasta, jolloin ruot-sinkieliset viljelijät olisivat ympä-röineet koulun piikkilanka-aidoin niin, etteivät suomenkieliset oli-si päässeet kouluunsa. Kansakou-lunopettajan pätevyyden lisäksi hän hankki kelpoisuuden englan-nin kielen ja teknisen työn opetta-jaksi. Eipä ihme, että nikkarointi ja uudet laitteet kiinnostavat häntä edelleenkin. Savonlinnassa suori-tetun englannin kurssin seuraukse-na perhe hankki mökin paikkakun-nalta.

LuottamustehtävissäEero-Juhani on toiminut monen vuoden ajan aktiivisesti opetta-jien edunvalvojana; kaksi vuotta Akavan opetusalan pääluottamus-miehenä 80-luvun alussa. Opet-tajalakon aikana rehtori itse oli kuitenkin töissä. Eero-Juhani ker-too näiden vuosien aikana olleen-sa neuvottelemassa tuloksellisesti

Eero-Juhani Juhola – toiminnanjohtaja

m a t t i k a l t o k a r i

13

Espoolaisia Viimsissä 2010 Kiitosvirttä nyt virittelentään matkan mainion laatijille,rajun raadannan tehneille, mukaville mukanaolijoille.Viihtyneet oomme varmaanhoivassa Leenan ja Even armaan..Heitä puhutella on voinut aina, jottei omaa mieltä huolet paina.Mieluista on ollut kanssanne tutuiks tullataikka melkein ystäviksi ylentyä.Näistä päivistä virvoittava muisto jäänyt kaikkia kiittäen päättyy virsi tää.

Runon kirjoitti 93-vuotias Leo Hämäläinen

Syksyn mittaan kävivät useat ve-teraaniryhmät jälleen Sárvárissa kuntoutuslomalla. Ja iloitsivat sii-tä, että aikaisemman aamulennon asemesta päästiin Suomesta lähte-mään ensimmäisen kerran Wienin lennolle inhimilliseen aikaan eli iltapäivällä.

Useat veteraanit olivat ottaneet minuun yhteyttä jo viime kevää-nä ja todenneet, etteivät he edes hae Sárvárin matkoja, kun lento on niin aikaisin – etenkin kun se ei yhtään aikaista perillä saatavia hoitoja, vaan ne alkavat vasta seu-raavana aamuna, kuten myöhäi-semmälläkin lennolla menneille.

Tästä saamme antaa kiitokset Espoon terveydenhoitolautakun-nan puheenjohtajalle Johanna Värmälälle, jolle olin soittanut jo hyvissä ajoin ennen syksyn mat-koja ja tiedustellut, voisiko hän vaikuttaa jotenkin siihen, ettei iäkkäitä veteraaneja lennätetä aa-munkoitteessa Unkariin. Ja hän-hän oli voinut vaikuttaa!

”Vaikka ei se tietysti ihan hel-posti käynyt”, hän naurahti kun soitin hänelle matkan jälkeen ve-teraanien kiitokset, joista hän ko-vasti iloitsi ja lähetti lämpimiä terveisiä Espoon sotaveteraaneil-le.

Niin, eiväthän ne muutokset aina ole helppoja, ja tuntuu sil-tä, että etenkin me suomalaiset ja varsinkin hallintoportaissa toimi-vat potevat ns..muutosvastarin-taa. Ja eihän muutoksissa ole mi-tään mieltä, elleivät ne ole myös parannuksia.

Kymmenen päivän hoitomatko-ja myös SuomeenTästä heräsi Sárvárissa keskuste-lu, ensin pienemmässä piirissä, ja sitten laajemmassa, kun kyselin ihmisten mielipiteitä. Useimmat olivat sitä mieltä, että matkojen jaottelua ja kohteita voisi muut-taa, varsinkin kun veteraanit eivät nuorru, vaan vuosi vuodelta lähtö alkaa tuntua vaikeammalta.

Esim. erinomaisten Kaunialan.viiden viikon hoitoreissujen ja kotimaisten kahden viikon kyl-

pylämatkojen asemesta voisi olla päivän reissuja Espoon ja Helsin-gin hoitopaikkoihin. Niitäkin on.

Itse olen käynyt mm. Helsin-gin Ortonin kuntoutussairaalassa, koska sieltä löytyy HYKS:n lää-kärin esittämä ultran ohella annet-tava jääkylmä hoito kenties ainoa Suomessa. Tuota erittäin tehokas-ta hoitoa ei edes tunnettu Sárvá-rissa, kun kyselin sitä. Muuten, Helsingin veteraanit käyttävät kuulemma Ortonin hoitoja.

Systeemi voisi toimia esimer-kiksi siten, että veteraani saisi kymmenen hoitokerran kuurin jo-honkin oman paikkakunnan hoi-topaikkaan ja kyydin sinne kotoa taksilla edestakaisin ja mahdolli-sesti vielä pienen summan mat-kan aikana nautittavaan lounaa-seen. Esim. Bulevardin varrella sijaitsevassa hoitolaitoksessa olen saanut erittäin hyvän kymmenen kerran alipainehoidon lääkärin lä-hetteellä, jota sitäkään hoitoa ei tunnettu vielä Sárvárissa. Itse to-sin maksoin matkat ja lounaan! Veteraani voisi käväistä hoidos-sa ja mennä johonkin kivaan ra-vintolaan syömään. Niitä on Bu-levardilla runsaasti ja lounaan hinta on yleensä alle kymmenen euroa. Ja sitten taksilla takaisin omaan kotiin, ei tarvitsisi lento-aseman ruuhkissa ja Wienin len-tokentällä tehdä aika vaivalloista läpikävelyä raskaine kantamuksi-neen ja ajaa bussilla paria tuntia Sárváriin, tosin todella kauniiden maisemien läpi.

Ja ennen kaikkea, tuollainen systeemi tulisi Espoon kaupungil-le ja valtiolle todella satoja euroja edullisemmaksi. Ja veteraanit oli-sivat tyytyväisiä. Tällaisia muu-tosehdotuksia ajattelin esittää. Toivottavasti tämä lehti löytää hallintoviranomaisen pöydälle, jotta hänkin näkisi uusia mahdol-lisuuksia veteraanien hoitoon ja kunnossapitoon.

Anja Katavisto

teknisten ja käsitöiden opettajil-le työvaatteet. Opettajajärjestöjen tehtävät hän jätti siirtyessään Niit-tykumpuun hänelle uuden koulun rehtoriksi.

Kuusikymmentäluvulla alka-nut väestönsuojelukoulutus päte-vöitti Eero-Juhanin suojelulohkon päällikön tehtävään. Kivenlahden päällikön apulaisena hänen vas-tuullansa olisi ollut alueen väestön evakuointi. Hänet on palkittu väes-tönsuojelun I luokan mitalilla.

Harrastuksiin on kuulunut myös rotarius. Espoon Rotaryklubi on kutsunut hänet kunniajäsenekseen pitkäaikaisen aktiivisen työn jäl-keen.

Elämän käänteitäEero-Juhani on ollut leskenä jo yli kaksikymmentä vuotta. Tytär, joka on toimintaterapeutti, asuu Joen-suussa ja terveydenhoitajapoika Lopella. Hänen työpaikkansa am-bulanssin ensihoitajana on kuiten-kin Espoossa. Kun isä sai infarktin vuonna 1997, niin poika osoitteen nähtyään tuli paikalle toisella am-bulanssilla, muistelee Eero-Juha-ni. Seuraavana vuonna suoritettu ohitusleikkaus ja myöhemmin teh-ty pallolaajennus ovat pitäneet hä-net toimintakunnossa. Ensi vuonna toiminnanjohtaja täyttää 80 vuot-ta. Hänelle on myönnetty SVR:n 1 lk:n mitali kultaristein.

Raimo Ilveskero

Muutoksia kylpylämatkoihin

14

Professori Jussi Huttusen esi-telmän otsikkona maanantaina 4.10.2010 oli kysymys: ”Pystyy-kö terveydenhuolto hoitamaan ikäihmiset tulevaisuudessa?” Salintäysi kuulijakunta keskittyi kuuntelemaan ja lukemaan sei-nälle heijastettujen kuvien ker-tomaa. Saimme kuulla moni-puolisen katsauksen ikäihmisen pitkän ja hyvän elämän ehdois-ta. Toivottavasti jo lähitulevai-suudessa saadaan myönteinen vastaus otsikon esittämään kysy-mykseen.

Suomen terveysjärjestelmän pe-rustaSuomen terveysjärjestelmä on ai-noalaatuinen koko maailmassa. Sitä kehitettiin innokkaasti heti sotien jälkeen 1950-luvulla. Mm. perustettiin kunnallisia äitiysneu-voloita, maksettiin lapsilisiä (vuo-desta 1957 lähtien). Valtio ohjaa ja tukee kuntia, joilla on vastuu asuk-kaistaan. Kunnilla on ollut ainakin periaatteessa asukasmäärään suh-teutettu hoitohenkilökunta.

Jokaiseen Suomen kansalaiseen kohdistuva perusterveydenhuol-to on toiminut jo 70 vuotta. Nyt ikäihmisten määrän lisäännyttyä hoitopaikkoja ei riitä kaikille. Sii-tä onkin tullut ongelma, ikäraken-teen muutos, kun ihmiset elävät entistä vanhemmiksi ja hoitajiksi koulutettavia nuoria syntyy entistä vähemmän. Nyt pyöritellään hen-kilöstöpulaa ja rahapulaa. Yksityi-siä hoitolaitoksia kyllä on, mutta asuminen niissä on monelle ikäih-miselle ylivoimaisen kallista.

Mikä määrää ihmisen tervey-destä? Ennen pidettiin perimää ratkaise-vana, nykyisin kuulee lääkärinkin sanovan, ettei se olekaan niin tär-keä. Ihminen muuttuu ympäristön-sä ja kasvatuksensa mukaiseksi. Monet terveysvaarat on jo tiedos-tettu, kuten esim. torjunta-aineil-la myrkytetyt kasvimaat, ahtaat ja

Pystyykö terveydenhuolto hoitamaan ikäihmiset tulevaisuudessa?

usein homeiset asunnot, autojen ym. ajoneuvojen pakokaasut. Kun vielä joutuu ympäristöön, jossa ke-hittyy himo viinaan ja huumeisiin, on terveys mennyt. Sattumaako on se, mihin seuraan ihminen joutuu?

Miten ehkäistä nämä ”itse ai-heutetut” taudit? Kenenkään mieleen ei tule luoki-tella sepelvaltimotautia itse aiheu-tetuksi. Onhan sen aiheuttajana saattaneet olla sikiökauden olo-suhteet, psyykkiset ja sosiaaliset

tekijät tai koulutus, työelämä, jopa raskaat hoitotoimet. Mutta tupa-kointi, epäterveellinen ruokavalio, alkoholi, sopimaton liikunta, liha-vuus, ilman saasteet ja infektiot kuuluvat sepelvaltimotautiin vai-kuttaviin tekijöihin. Samat tekijät luetellaan myös syövän ja diabe-teksen kulkuun.

Terveellinen ravinto, ohjeita”Käytä vähän kovaa rasvaa.” Muista, että se saattaa tukkia val-timosi. ”Syö runsaasti kasviksia ja

15

hedelmiä”, ne eivät ainakaan liho-ta. ”Käytä vähän suolaa”. Sitä saat vaikka leivästä. (Hiiva ei koho-ta leipää ilman suolaa taikinassa). ”Syö vähän puhdistettuja hiilihyd-raatteja (vehnästä). Juo enintään vähän alkoholia” eikä sitäkään joka päivä. ”Liiku riittävästi”.

Eurooppa vanhenee nopeastiEurostat’in väestötaulukosta vuo-silta 2008-2020 ilmenee, että yli 65-vuotiaita on Euroopan 13:ssa valtiossa prosentuaalisesti enem-män kuin työikäisiä 15-64-vuoti-aita. Suomessa heitä on eniten, eli +41 % väkiluvusta. Seuraavina ovat Hollanti, +39 % ja Norja +35 % , (viimeisenä Viro +7 %). Suomessa työikäisten määrä on entisestäkin vähentynyt: -5 % . Työmarkkinoil-ta poistuneita esim. vuonna 2010 on ollut yli 70 000 mutta työhön tu-levia n. 10 000 vähemmän. Vielä 2020-luvulla ja sen jälkeen näyttää työntekijöitä poistuvan enemmän kuin uusia tilalle saadaan.

Vastasyntyneen elinajan odote vuosina1941-2009. Kun mies vuonna 1940 kuoli kes-kimäärin 55-vuotiaana, hän saa-vuttaa nyt 76,5 iän.

Naisen keskimääräinen ikä v.1940 oli 62 v, se kasvoi vuoteen 2009 ikävuodeksi 83,1.

Sekä miesten että naisten elin-aika on pidentynyt vuosina 1941-2009 lähes 20 vuodella.

On harkittu myös työajan piden-tämistä. Alku- vai loppupäästä? Keskustelu on siirtynyt loppupää-hän, eläkkeelle siirtymiseen paria vuotta vanhempana, 65- tai jopa 67-vuotiaana.

Työmarkkinoille tulevat ja siel-tä poistuvat 1990-2025Kuluvana vuonna 2010 työmark-kinoilta poistuvia on yli 70 000 ja työhön tulevia noin 50 900. Pois-tuvien määrä vähitellen vähenee mutta niin tekee markkinoille tule-vienkin ennuste.

Huoltosuhde heikkenee Kuluva-na vuonna lapsia ja eläkeläisiä on 50,3 % mutta kun katsotaan eteen-päin vuosiin 2030-40, on huolletta-via lähes 80 %, niistä lasten luku-määrä on ennallaan mutta eläkeläisiä 2/3. Haasteita on. Niihin vastaukse-na professorimme resepti:

Ratkaisut tarpeiden ja voimava-rojen ristiriitaan(Velan otto)Terveydenhuollon BKT-osuuden suurentaminen

- julkinen rahoitus- kotitaloudet, yksityinen

Toiminnan tehostaminen- kohdentava ja tekninen tehokkuus- tutkimus- ja kehittämistyö

Palvelutarpeen vähentäminen(sairauksien ehkäisy)Priorisointi – posteriointi

Marjatta Konttinen

Taloudellista tukea säätiöltä veteraaneilleUseat eri säätiöt ovat myöntäneet taloudellista tukea Suomen Sota-veteraaniliiton jäsenyhdistyksen varsinaisille, puoliso- ja leskijä-senille. Avustuksen myöntämi-selle on tulorajat asetettu noin 1050 euroon kuukaudessa brut-tona. Hakulomakkeita on saata-vissa internet-sivuilta www.so-taveteraaniliitto.fi/aineistopankki sekä yhdistyksen toimistosta. Hakemukset tulee täyttää asian-mukaisesti, niin että niistä selvi-ää hakija, syntymäaika, onko ha-kijalla tunnus, (myös naisilla tai onko kysymyksessä veteraanin leski tai puoliso) ja saako haki-ja ylimääräistä rintamalisää. Ha-kemuksen liitteenä on oltava tu-loselvitys, joko Kelan todistus ylim. rintamalisästä tai veroto-distus edelliseltä vuodelta. Ha-kemuksessa on esitettävä selvitys avustuksen käytöstä, arvio koko-naiskustannuksista sekä kuitit. Päätöksestä ilmoitetaan hakijalle ja myönnetty avustus maksetaan hakijan ilmoittamalle tilille.

Myönnettävien avustusten suuruus keskimäärin on:- silmälaseihin enintään 400 ?- apuvälineisiin, esim. rollaatto-

rin hankintaan enintään 500 ?- asuntojen korjauksiin enintään

700 ?- lääke- ja hoitokuluissa avus-

tusta myönnetään omavastuu-osuuksien kattamiseen enintään 700 ?

- yksityisesti suoritettuihin hoito-toimenpiteisiin 600 ?

Tiedusteluihin ja hakemusmenet-telyyn vastaavat Helsingin Seu-dun Sotaveteraanipiirin Sosiaalineuvoja Anita Koskinen puh. 0400 410659 (anita.koski-nen@luukku.com) jaToiminnanjohtaja Rauno Louk-kola puh. 050 4414 703 (toimin-nanjohtaja.hssvp@kolumbus.fi).Hakemuslomakkeita voi tulostaa myös osoitteestawww.sotaveteraaniliitto.fi/aineistopankki/lomakkeet.

Juho Savolainen

Kielletty jouluHilda Laasonen on lähettänyt toi-mitukselle inkeriläisen Juho Sa-volaisen runoja, joista vieres-sä oleva kuvaa inkeriläisten oloja neuvostohallituksen aikana.

Joulunvietto oli kielletty, mut-ta Savolaisen perheessä valmis-tettiin perinteinen joulu kuusi-neen ja kynttilöineen. Joulu meni pilalle, kun naapuri tuli varoitta-maan paljas- tumisen vaarasta ja kuusi piti viedä talliin Varpu-he-vosen iloksi.

Valmiiksi on valittu metsässä kuusi,aattoa lapset jo odottaa.Isä illalla salaa metsään lähteekuusta jouluksi lapsille hakemaan.

Verhot on vedetty akkunaan kiinni,kuusta huoneessa jo laitetaan.Valmiiksi kuusi saa jouluun saakkapimeässä huoneessa odottaa.

Vaari jo julisti jouluksi rauhan,jouluvirsiä perheessä veisataan.Ei vieraita jouluksi kutsua saanut,kielletty joulu oli Inkerinmaalla.

Toi naapuri sanoman: vaara on eessä,joululauluja lapset vielä lauloivat.Isä kuusen on talliin vienyt.Varpukin joulua juhlia saa.

16

Tapiola, Kaupinkalliontie 10, 02100 Espoopuh. (09) 816 5051, lipunmyynti (09) 816 57234.

www.espoo.fi/kulttuurikeskus

HAUTAUSPALVELU

KIELONKUKKASotaveteraaneille normaalihintaisista arkuista ja uurnista - 15 %

Espoonlahden toimisto Yläkaupinkuja 2 (Soukka)Leppävaaran toimisto konstaapelinkatu 3 (Gallerian lähellä)

aukioloaikamme on 9-16.30.

maksuton ohjevihko ja kustannusarvio noudettaessa.

Puhelinvaihde (09) 2709 3500 • Päivystys 0500 512 942kielonkukka@kolumbus.fi www.kielonkukka.fi

Kiitos kuluneesta vuodesta ja Hyvää Joulua!

JALKOJEN HOITOA

Jalkahoitola Kaisa Järveläinentaavinkoti, Nauhakuja 2, espoo

Puh: (09) 4521005

Jalkahoitola Rebecca OrtjuMerikartano, Tyrskyvuori 6, Espoo

Puh: 050 328 45 66

TAPIOLAN OTSO APTEEKKIPalveleva apteekki

Laaja ja monipuolinen palveluvalinta Tapiolan ydinkeskustassa

Nyt täysin uudistettu sisäänkäynti sähköovillaTervetuloa!

Länsituulentie 6

Hyvää Joulua ja

Onnellista Uutta Vuotta!

Oulunkylän kuntoutussairaalaKäskynhaltijant. 5, 00640 Helsinki

JOULUTERVEHDYKSEMME ESPOON SOTAVETERAANEILLE

17

Leppävaaran Uusi Apteekkiliikekeskus Sello, 02600 espoo

Puh. (09) 8492 550

avoinna: ma-pe 9.00 - 21.00 la 9.00 - 18.00 su 12.00 - 18.00

E.M. Pekkinen Oypl 36, 02921 espooPuh. (09) 849 4070www.empekkinen.fi

Revontulen FysioterapiaveteraaNikuNtoutuSta

revontulentie 802100 espoo

Puh. (09) 455 3595

LAKIASIOIDEN HOITOA• Testamentit,perunkirjoitukset• Kaikkiperheenlakiasiat

Lakiasiaintoimisto Tuula Rainto OyPuhelin: 045-1115577 Ruusulankatu 19,

00250 helsinki

JOULUTERVEHDYKSEMME ESPOON SOTAVETERAANEILLE

HammaslääkäriMaria Rehula

kauppamäki 2, 02780 espoo

puh. (09) 811 017

Laadukasta kuntoutusta Karjalohjalla!

Vain 90 km

Helsingistä ja

Turusta.

Vain 90 km

Helsingistä ja

Turusta.KUNTOUTUSVARAUKSET: Puh. 030 608 4288

Toimintakykyluokkaan III kuuluvan rintamaveteraanin kuntoutus on 10 vuorokauden mittainen. Aviopuoliso voi osallistua kuntoutukseen samanaikaisesti puolison kanssa ilman että kuntoutus veteraanin osalta lyhenee. Kysy lisää omasta kotikunnastasi.

K a r j a l o h j a n K u n t o u t u m i s k e s k u s

Karjalohja, puh. 030 608 4100, www.paivakumpu.com

MAKEN AUTOKOULUIso Omena, Piispansilta 11 A 4. krs

02230 espoo

puh. (09) 803 2107

Fysikaalinen hoitolaitos MATIN KUNTO

Fysioterapia, veteraanikuntoutus,akupunktio

Satukuja 1, MatinkyläPuh. 0500-452165

18

Georg Ots, vuosikymmenien ta-kainen eestiläinen huippulaulaja, jolla oli upea ääni, on tullut jälleen ajankohtaiseksi muistokonsert-tien muodossa. Hänen ystävänsä niin ikään eestiläinen kapellimesta-ri Eri Klaas järjesti syyskaudella konserttikiertueen Otsin syntymän 90. päivän kunniaksi. Muistot herä-sivät. Minullakin oli kerran kunnia järjestää Georg Otsin konsertti.Toimin Kajaanissa konserttiyh-distyksen sihteerinä. Kaukaiseen pikkukaupunkiin oli vaikea saa-da nimekkäitä esiintyjiä, niinpä pe-rustimme yhdistyksen, johon liittyi heti yli 200 jäsentä. Täten meillä oli koossa perussumma, jolla pys-tyimme maksamaan konsertoijien palkkiot. Lisäksi jokaiseen järjes-tämäämme konserttiin osti pääsyli-pun yleensä 200 – 300 yhdistyksen ulkopuolista henkilöä. Niinpä meil-lä kävivät konsertoimassa tuon ajan kuuluisuudet kuten Kim Borg, Ta-pani Valsta, Martti Talvela, Vik-tor Klimenko, Heimo Haitto ja jopa Okko Kamu radion sinfonia-orkesterin kanssa. Kerran uskal-tauduimme pyytämään kerrassaan Versailles´n kamariorkesterin suo-raan Pariisista, ja fransmannithan tulivat ja soittivat itsensä kainuu-laisten sydämiin.

Kun George Ots alkoi konser-toida, kutsuimme hänetkin. Se oli joskus 50-luvun lopulla, Ots oli muistaakseni 58-vuotias. Hän tuli Kajaaniin kauniin ja tyylikkään vaimonsa Ilonan kanssa ja veti kaupungin suurimman konsertti-salin täyteen ja sai 500 kuulijaa. Otsin silloin laulama Saarenmaan valssi sai yleisön hurmaantumaan eikä aplodeista ollut tulla loppua.

Oli tapana, että taiteilijoille tar-jottiin konsertin jälkeen illallinen, ja tuona iltana oli meidän kotimme saanut tuon kunnian. Voin sanoa, että harvoin on illallispöydässäm-me istunut charmiikkaampia vierai-ta. Ots oli loistava seuramies, ja hän keskusteli vilkkaasti puhuen pehme-ää, hyvin kaunista suomenkieltä.

Ots oli niin ihastunut pikkukau-punkiimme ja sen yleisöön, että tie-dusteli mahdollisuutta jäädä pariksi päiväksi kaupunkiin ja kysyi, voisi-

Georg Ots muistoissammeko hän saada minusta oppaan. Toki tuollaiseen pyyntöön suostuttiin. Vietin kaksi kaunista päivää Otsin sydämellisen pariskunnan kanssa ja esittelin parhaani mukaan linnan-raunioita ja muita kaupunkimme nähtävyyksiä. Muistelen, että Ots oli hyvin kiinnostunut Kajaanin kauniista vanhasta puukirkosta, joka on Jac Ahrenbergin suunnitte-lema ja edustaa erikoista perpencu-laarigotiikkaa. Niinikään hän ihai-li Engelin piirtämää raatihuonetta, jossa muuten nykyään toimii kan-salliseepoksemme tekijän Elias Lönnrotin museo.

Vierailusta jäi todella ihana muis-to. Yllättävää oli, että se poiki seu-raavana vuonna kutsun kuuluisan taiteilijan kaksipäiväisiin 50-vuotis-juhliin, jotka vietettiin Tallinnassa Estonia-teatterin useiden konserttien muodossa ja päättyivät juhlaillal-

lisiin. Valitettavasti emme voineet osallistua noihin juhliin. Elettiin vie-lä vaikeasti hankittavien viisumi-en aikakautta, ja vaikka viisumin hakijoilla oli taskussa kutsu upei-hin George Otsin juhliin, ei viisu-mia herunut määräajan sisällä. Oli pakko jäädä pois juhlista. Onnitte-lumme ilmeisesti kuitenkin ehtivät perille, koska saimme kiitoskortin. Tapaamisten varalta Ots oli kirjoit-tanut vieraskirjaamme Tallinnan ko-tiosoitteensa ja esittänyt meille sydä-mellisen kutsun tulla vastavisiittiin. Sekin jäi tekemättä viisumivaikeuk-sien tähden. Ots ehti kuolla ennen kuin ehdimme toteuttaa vierailun. Otsin haudalla olen kuitenkin voi-nut jälkeenpäin käydä ja viedä sin-ne kukkatervehdykseni. Syksyiseen Ots-konserttiin Finlandiatalolle en mennyt. Eihän siellä laulanut Ge-org Ots. Anja Katavisto

Virolaisen Pohjan Poikien yhdistyksen toiminta on loppunut. Kun Suomen Pojat ja Espoon Sotaveteraanit kokoontuivat Wiimsin kylpy-lässä, huomattiin, että yhdistykseltä puuttui viiri. Viiri teetettiin. Siihen tyy-tyväisinä todettiin, että heidän tunnuksensa ristin keskiössä: jääkarhun suora ja vakaa katse on haastava. Kuva otettu Viirin jakotilaisuudessa 23.4.2010. Laidonerin museossa.Tilaisuudessa kunnioitettiin Viron vapaussodan ylipäällikön kenraali Johan Laidonerin muistoa.Henkilöt vasemmalta: Jouni Rainto, viirin luovuttaja, entinen Pohjan Poi-kien sihteeri, Laidonerin Museon johtaja Marika Reintam, hänelle ojennet-tiin Pohjan Poikien viiri, Mati Blomfelt Suomi Poikien Tallinnan osaston pu-heenjohtaja

Pohjan Poikien viirin jakotilaisuus

19

Kun viime vuonna muisteltiin 70-vuotisjuhlan merkeissä talviso-dan tapahtumia ja Neuvostoliiton aikomusta katkaista Suomi ka-peimmalta kohdalta, muistui mie-leeni, kuinka pelottavalta pienestä tyttökoululaisesta tuntui 1930-lu-vun alussa, kun Koukku Aaro Hel-laakoski, sanoi maatiedon tunnilla painokkaasti, että ryssän tie valta-merelle käy Suomen ruumiin ylit-se. Muistan vieläkin karttakepin liikkeen, jonka hän suuntasi kar-talla Suomen poikki Oulua kohti.

”Koukku, Koukku, hellankouk-ku”, näin me hoimme ja kikatim-me Tyttönormaalilyseon I-luok-kalaisina, kun saimme Koukun eli Aaro Hellaakosken opettajaksem-me. Koukku oli opettaja, josta pi-dettiin ja jota ihailtiin, mutta hiukan pelättiinkin. Hän opetti vain koulun A-luokilla, ja joku koki hänet niin pelottavana, että pyysi siirtoa rin-nakkaisluokalle.

”Ajattele ensin ja puhu sitten” tai ”Löysä sana, istu” olivat Koukun opetuksia, jotka eivät unohdu. Tie-simme, että Koukku oli runoilija, mutta runouden yhdistäminen hänen karskiin olemukseensa tuntui meis-tä pikkutytöistä lähinnä huvittavalta.

Huomasimme vähitellen, että Koukulla oli ilmeisiä vapauksia koulun melko muodollisen opetta-jakunnan piirissä. Hän ei 30-luvulla toiminut lainkaan luokanvalvojana ja välttyi siten poissaolotodistusten, muistutusten ja muiden pikkuasioi-den hoitamiselta. Toisinaan hän kul-jeskeli koulussa sisällä kalotti kal-junsa peittona. Opetusharjoittelijoita eli ”naskaleita” hän ei aina huoli-nut luokkaan, vaan ajoi heidät pois melko karkeasanaisesti. Sitten hän tuli naureskellen luokkaan ja sanoi: ”Nyt pidetään tytöt hauskaa, kun päästiin noista kuuntelevaisista”. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että hauskuus oli lähinnä hänellä, kun ei tarvinnut pitää harjoittelijoille mal-liksi kelpaavaa tuntia.

Aikaansa edelläKoukun opetusmenetelmät olivat ehkä aikaansa edellä. Olimme op-pikoulun pääsytutkintoon päntän-neet Euroopan jokia, mutta Koukku

aloitti maantieteen opetuksen lähi-ympäristöstä. Parilla ensimmäisellä tunnilla käytiin mittaamassa koulun tonttia ja koulurakennusta. Samalla opittiin mittakaavan käyttöä ja piir-rettiin vihkoon karttapiirros koulun alueesta. Seuraava opiskelun kohde oli Helsinki. Muistan, kuinka opet-telin raitiotielinjoja. Etenkin kol-mosen linja tuotti vaikeuksia. Siitä opetus sitten laajeni Suomen maan-tietoon.

Kasviopin opetuksesta muistan erään retken, jonka teimme Koukun kanssa jonakin lupapäivän aamu-na tutkimaan sammaleita nykyisen Mäntyniemen tienoille. Kasvit oli kerättävä ja tentittävä, mutta niiden latinalaisia nimiä meiltä ei vaadittu. Koukku tähdensi antaessaan kevääl-lä kasvienkeruuohjeita, että meidän pitää kerätä tavallisia kasveja ja jät-tää harvinaisuudet rauhaan, siis suo-jella luontoa. Tämä oli meille uutta, sillä helsinkiläisellä koulunuorisolla oli käsitys, että mitä harvinaisempia kasveja löysi kasvistoonsa, sitä pa-remman numeron sai.

Elävää havaintoaineistoaEläinopin tunneille hankittiin joskus elävää havaintoaineistoa. Joku tyttö sai tehtäväkseen mennä aamulla en-nen koulun alkua Kauppatorille ja tuoda sieltä elävän mateen tai mennä teurastamolle hakemaan sian sisäl-myksiä. Tätä pidettiin kunniatehtä-vänä. Made pantiin uiskentelemaan käytävän käsienpesualtaaseen. Näin, kuinka muutamat naisopettajat nyr-pistivät nenäänsä ohikulkiessaan .

Meillä oli mielestäni vain hy-viä ja mukavia opettajia, persoo-nallisuuksia kukin omalla tavallaan, mutta Koukku jäi ehkä parhaiten mieleen sekä erikoisena persoona-na että luonnonrakkauden herättäjä-nä. Olen kivimuurien kasvatti, mutta olen kuitenkin vieläkin kiinnostu-nut etenkin luonnonkasveista, vaik-ka nimet tahtovat nykyään unohtua. Kukkivan kedon tai jonkin harvinai-semman kukkivan kasvin näkemi-nen luonnossa kulkiessa saattaa olla minulle kevät- tai kesäpäivän paras elämys.

Pirkko HeikkinenAaro Hellaakoski 1893-1952

Koukun oppilaana

Kuva kotitaloustunnilta v. 1935 tai 1936. Itse olen alimmassa rivis-sä oikealla. 30-luvulla ei otettu vie-lä kovinkaan paljon valokuvia. Meil-lä oli tulipalo vuonna 1953, ja siinä menivät melkein kaikki nuoruuden muistoni. Kotitalousesiliinat om-meltiin edellisenä lukuvuonna käsi-työtunnilla, ja niiden koristeena oli isotöistä suomalaista reikäommel-ta, joka näkyy heikosti esiliinoissa

AjatusIhan turhaan tuotakin tuskailetjos päivä ei pilkota polkusi yllä.Se valo, jota ulkoa löydä et,sehän rintasi luolassa loistaa kyllä.

Aaro Hellaakoski

Nii

lo

ih

am

äk

i

Pirkko Heikkinen

Wäinö Aaltonen. Aaro Hellaakoski

2020

Sosiaalijaosto

Kuntoutussuunnittelijat tavoitettavissa arkisin klo 12-15puh. 816 42380

Postiosoite:Espoon sosiaali- ja terveystoimiVeteraanipalvelut PL 2311 02070 Espoon kaupunki

PALVELUT:• Jorvin ja Puolarmetsän päivys-

tyskäynti poliklinikalla on mak-suton

• avo-jalaitoskuntoutustavuosit-tain

• jalkahoitoavustusta kolme ker-taa vuodessa 35 € kerta

• avustusta silmälasihankintaanjoka toinen vuosi 100 €

• maksutonhammashoito• maksuvapaus terveyskeskus-

maksuista• maksutonjoukkoliikenne• kaupunginuimahallienjakunto-

salien maksuton käyttö• ilmaisetparkkipaikatmäärätyil-

lä alueilla

Kaunialan avustajatoimintaYhteyden otto: : Ritva Vestenius-Konttinen, projektipäällikköKaunialan vaihde 050 387 1463 tai 09-50592240,

Avustajia kotiinProjektisihteeri Marke Kuusinenp. 09-5059 2355 tai 0440 688 542.Avustajan työtehtäviin kuuluu:- päivittäisessä kodinhoidossa

avustaminen- piha- ja ulkotyöt avustajan taito-

jen ja työturvallisuuden mukai-sesti

- asiointiapu- saattajapalvelu- kotimiesapu- keskustelu, lehdenluku ym. - henkinen tuki.Avustajatoiminnan asiakasmak-su on 32 € 2½ tuntia alk. 01. 02. 2010.Kauniala laskuttaa avustajatoimin-nan asiakasmaksut joko kuukausit-tain tai kahden kuukauden välein.

Yhdistyksen antamat veteraanipalvelutKuntoutusasioiden hoitajaPertti Sirénpuh arkisin 044 03 03 142Osoite Suvikuja 3 B 1102120 Es-poo.

Fysikaalinen avokuntoutusLääkärin lähetteellä sotaveteraa-nin avokuntoutus korvataan toistai-seksi 400 euroon, omaishoitajalle ja toiminnassa aktiivisesti olevalle 200 euroon asti kalenterivuodessa. Ilman lääkärin lähetettä sa-moin. Hoidot voi ottaa useampaan-kin kertaan, kunhan summa ei ylitä 400/200 euroa. Yhdistykselle lähe-tettävään hakemukseen on liitettävä nimellä varustettu kuitti itse makse-tusta laskusta. MERKITKÄÄ TILI-NUMERONNE!Oulunkylän kuntoutus laskuttaa yh-distystä suoraan saatuaan maksusi-toumuksen. Ensin yhteys kuntou-tusasioiden hoitajaan, jonka jälkeen ajantilaus Oulunkylästä puh. 728 2475 klo 8 –12.Lääkärin lähetteellä itse maksetus-ta laskusta tulee ensin hakea Kelasta Kelan taksojen mukaista korvausta. Sen jälkeen erotuksen voi hakea yh-distykseltä erillisellä hakemuksella.

JalkahoidotEspoon kaupunki korvaa kolme jal-kahoitoa á 35 euroa espoolaisille.

Lähettäkää hakemus maksettuine kuitteineen ja tilinumeroineen suo-raan kaupungin veteraanipalveluihin (tai kaupungin toimipisteen kautta). Muualla kuin Espoossa asuvien tu-lee lähettää se kuntoasioiden hoitajal-le. Perustellusta syystä sosiaalijaosto voi korvata lisäkertoja. Tällöin otet-tava yhteys kuntoasioiden hoitajaan.

SilmälasitEspoon kaupunki korvaa espoolai-sille silmälaseista 100 euroa. Kau-pungin veteraanipalveluihin (tai kaupungin toimipisteeseen) lähete-tään hakemus alkuperäisine kuittei-neen, tili- ja henkilötietoineen. Sosi-aalijaostolta voi saada lisäkorvausta. Se on tällä hetkellä korkeintaan 250 euroa. Hakemus, liitteinä laskun ko-pio, tili- ja henkilötiedot, lähetetään kuntoasioiden hoitajalle.

Jos omalta kunnalta on hake-nut avustusta, on se mainittava.

Muualla kuin Espoossa asuva lähettää hakemuksen, maksetun las-kun ja tilitiedot kuntoasioiden hoita-jalle. Lääkärimaksuja ei korvata.

Siivous- ym. avustajatoi-minta ja kylpyläkuntou-tukset RS, RP ja MR –tunnuksen omaavat voivat saada vuodessa enintään 6 kpl 25 €:n arvoisia maksusitoumuksia, jotka oikeuttavat siivousapuun Lä-himmäisapu ry:stä tai siivous- ym. avustajatoimintaan Kaunialan sai-raala Oy:stä. Maksusitoumukset ti-lataan yhdistyksen toimistosta puh. 452 5721. Tuettavista kylpyläkun-toutuksista tiedotetaan erikseen.

Asuntojen maksuton korjausneuvontaEkholm Henning, rakennusmesta-ri UusimaaPuh. 0500 604 782, 09-8754454

VeljestukiPienituloinen veteraani voi hakea säätiöltä tukea esim. sairaus- ja kor-jauskuluihin. Lähempiä tietoja kun-toasiain hoitajalta

Rauhanturvaajaliiton päi-vystyspuhelinSen kautta apua tarjotaan kodin pie-nissä askareissa ja korjauksissa tal-koohengessä. Valtakunnallinen päi-vystyspuhelimen numero on 020 769 8111. Sieltä välitetään avun tar-ve alueellisille järjestöille, joista otetaan yhteys kotiin.

Espoon kaupungin veteraanipalvelut

Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri ry:n sosiaalineuvojaAnita Koskinen neuvoo ja opas-taa sosiaali- ja terveydenhoidon kysymyksissäPuh. 0400 410 659Sähköposti: anita.koskinen@luukku.com

OIKEUSNEUVONTA

Piirin lakimies varatuomari Pentti Lehtola neuvoo lakiasioissa puh. 684 8320.

Puhelinneuvonta on maksutonta.

21

Pikapuhelu

Valistusjaoston maanantaiesitel-mät keräävät runsaan kuulijakun-nan Tapiolan palvelukeskukseen; kerralla muutamasta kymmenestä pitkälle toistasataa naista ja miestä.

Jaoston puheenjohtaja Hannu Särkiö, kuinka valistusjaosto saa aina näitä hyviä esitelmöitsijöitä ja keksii kiinnostavia aiheita?Esitelmä- ja esiintyjäideoita ke-rätään yhdistyksen jäsenkunnal-ta, mutta tietysti valistusjaoston jä-senet pitävät silmät ja korvat auki. Tavoitteena on tasokas ja monipuo-linen esitelmäohjelmisto ja pyrki-mys vastata niihin odotuksiin, joi-ta kuulijakunnalla tiedetään olevan. Usein melko laajastakin ideoiden joukosta pyritään jaoston ohjelma-

Itsenäisyyspäivän juhlakonsertti 2010 Espoossa

Espoolaiset juhlistavat yhteisesti Suomen itsenäisyyttä Barona Areenalla Tapiolassa 6.12. klo 15.00 alkavassa juhlakonsertis-sa. Konsertissa esiintyvät Tapiolan nuoret sinfonikot Jani Te-larannan johdolla, solisteinaan Kaisa Ranta, Gasbriel Suo-vanen ja Jenni Vartiainen sekä Espoon Sotaveteraanikuoro. Esiintymässä ovat myös Esmilan seniorit ja Espoon musiikki-opiston Kameleonttikuoro. Tilaisuuden juontaa Georg Dolivo.

Juhlaan on vapaa pääsy. Ilmaisliput voi noutaa kaupungin yh-teispalvelupisteistä 3.11. alkaen.

Yhdennentoista kerran järjestettävässä juhlassa jaetaan myös Espoo-mitalit.Tapahtuman konserttiosuus lähetetään YLE TV 2:lla suorana kello 15.50 alkaen.

Itsenäisyyspäivän juhlakonsertista on muodostunut jo perinne monille espoolaisperheille. Viime vuonna konserttia seurasi Baronassa täysi areenallinen katsojia, lapsista isovanhempiin.

Espoon kaupunki toivottaa tänäkin vuonna kaikki kaupunkilai-set tervetulleeksi itsenäisyyspäivän juhlakonserttiin.

www.espoo.fi/itsenaisyyspaivaoutbind://27/www.espoo.fi/itsenaisyyspaiva

palavereissa seulomaan ajankohtai-simpia ja kiinnostaviksi arvioitavia teemoja periaatteella ”vain paras on kyllin hyvää veteraanien kuulla ja nähdä”.Mitä aihealoja valitaan?Eri elämänaloja, terveydenhuol-toa, sosiaalitointa, kulttuuria koko

laajuudessaan musiikista, näyttä-mötaiteesta ja uutuuskirjoista alka-en. Talouselämää, yhteiskunnallis-ta kehitystä, mutta myös sotiemme historiaa ja maanpuolustuksem-me kehitystä pyritään valaisemaan. Ohjelmassa voisivat saada tilaa myös erilaiset ajankohtaiset aiheet, esimerkiksi vaikkapa massaroko-tusten turvallisuus, metsiemme myrskynkestävyys, yleinen valikoi-va asevelvollisuus tai mihin suun-taan kehittyy nuorisomme kunto?Mitä odotatte esiintyjältä?Eduksihan on, jos esitelmöitsijä on paitsi hyvä asiantuntija myös sel-väsanainen ja kiinnostava henkilö, mies tai nainen. Pieni tai suurem-pikaan lavasäteily ei ole pahitteek-si. Mutta pianoakin voidaan soittaa ansiokkaasti sekä ”pianissimo” että ”forte”.

Kannattaa siis seurata huolella valistusjaoston maanantaiesitelmi-en ohjelmistoa, ettei menetä jota-kin huippukiinnostavaa aihetta.

Niilo Ihamäki

Loppiaiskävely

Jos on lunta, niin hiihdetään.Kokoonnutaan Leppävaaran urheilukeskuksessa klo 10.00.Sen jälkeen loppiaiskahvit.

Kuntoliikuntajaosto

Talviretki

Sotiemme veteraanien yhtei-nen talviretki Velskolan lei-rikeskukseen torstaina 17. helmikuuta. Lähtö Ankkurin pysäkiltä klo 9.00. Bussi kul-kee Olarin, Tapiolan, Leppä-vaaran ja keskustan kautta. Paluu päiväkahvin jälkeen il-tapäivällä. Ilm. Kerttu Ra-jalalle p. 466 050 tai Mart-ti Toivaselle puh. 460 342. Kaikkien sotiemme eri ve-teraanijärjestöihin kuuluvat ovat tervetulleita. Retki on maksuton.

Kenraalimajuri Hannu Särkiö

22

er

kk

i S

ipil

ä

Alkusyksystä vuonna -43 meidän ikäluokan vuoro oli astua isänmaan palvelukseen. Toiset meistä olivat jo täyttäneet 18 ja loput täyttäisivät sen vuoden loppuun mennessä. Meil-lä kaikilla oli kahden vuoden pesti armeijassa tiedossa, se oli palvelus-ajan pituus silloin.

Kokoonnuimme koulutuskes-kukseen kukin taholtamme, kaik-kialta ympäri Suomea, enemmistö kuitenkin muodostui länsisuomalai-sista ja Eteläpohjanmaan pojista.

Armeijassa osataan järjestely, samana tulopäivänä meillä oli ar-meijan harmaat vetimet päällä, tie-simme joukkueemme ja komppa-niamme ja paikkamme tuvassa. Siviilivaatteet pakattiin ja lähetet-tiin kotiin ja siitä se alkoi.

Seuraavina päivinä opeteltiin so-tilaselämän alkeita, kuria ja järjes-tystä. Kaikki oli kuitenkin selvää ja suoraa, jos halusi oppia niin oppihan sitä. Parin viikon kuluttua määrättiin aliupseerikouluun lähtijät, en kuulu-nut joukkoon. Aika kului, osasimme jo yhtä jos toistakin sotilaalta vaadit-tavaa. Alettiin puhua sotilasvalasta, sisäpalvelusohjesääntökin piti osata. Kaikki meni kuitenkin hyvin, alok-kaista tuli sotamiehiä. Sitten tapah-tui outoa.

Komppaniaan saapui ”maitoju-na”, kaverit, jotka eivät syystä tai toisesta olleet pärjänneet aliupseeri-koulussa, palautettiin komppaniaan. Täydennystä tarvittiin, olin mukana täydennysjoukossa.

Jos oli komppaniassa meno ollut reipasta niin uudessa paikassa se oli suorastaan lennokasta. Mutta nuo-rella, jos hän on terve, on ihmeelli-nen kyky venyä mitä melkoisimpiin suorituksiin. Turhat ajatukset eivät mieltä painaneet, kunto parani päivä päivältä ja kaikensortin jutut ja jos-kus jopa ”hevosen leikit ” ryyditti-vät päivän menoa.

Eräänä päivänä ohjelmassa oli kä-sikranaatin heittoharjoitukset. Jouk-kue ryhmittyi erään peltoaukean reunaan. Huolto toimitti hevoskuor-man kranaattilaatikoita siihen lähel-le. Kouluttaja alkoi opetuksen, selitti aseiden rakenteen, niiden käytön ja

Iltalomaa ansaitsemassa.

minkä maalaisia ne olivat. Hän oli vanha rintamaupseeri, joka oli näh-nyt niiden käytön ja tiesi niiden te-hon tositilanteessa. Saksalaista ja venäläistä kranaattia hän piti hyvä-nä mutta unkarilaista hän piti leikki-kaluna. Eikä se syvään hankeen hei-tettynä suurta kuoppaa tehnytkään.

Oppitunnin päätyttyä alkoi heitto-harjoitus. Joukkueen johtaja heitti ensimmäiset ja selitti lähtölasken-nan tarpeellisuuden. Aloimme har-joituksen, ensin kranaatti laatikos-ta, sitten heittopaikalle, sokka pois, laskenta ja heitto. Heitimme kukin useita kranaatteja, ja heitot onnistui-vat. Mutta jokin oli vialla, kranaatit eivät räjähtäneet, suutareita tuli sie-tämättömän paljon. Luutnantti tuli itse koettamaan, sama juttu, räjäh-dystä ei kuulunut.

Nämä ovat sotasaalistavaraa ja si-ten pelkkää p...kaa, sanoi luutnantti, ei näillä mitään tee. Jonoon järjesty, komensi hän. Jokainen ottaa vuorol-laan kranaatin ja menee heittopai-kalle ja heittää, toinen seuraa heti perässä kun edellä oleva on heittä-nyt .Tämä toistuu siksi kunnes kuor-ma on tyhjä. Mars mars! Armeijas-sa tällainen käy nopeasti, ei kulunut kuin hetki, kuorma oli tyhjä. Ja heit-tämään oli opittu.

Seuraavana aamuna, kun joukkue oli järjestäytynyt palvelua varten, joukkueenjohtaja ilmoitti tarvitse-vansa muutaman vapaaehtoisen eri-koistehtäviin. Kukaan ei ilmoittau-tunut. Vapaaehtoistöillä oli hieman huono maine, yleensä erilaisia puh-distustöitä.

No niin, sanoi luutnantti, ensim-mäinen ryhmä ilmoittautui kokonai-suudessaan. Ryhmänjohtaja vie ryh-mänsä heti varusvarastoon, mars, mars!

Varusvarastosta saimme jokai-nen kenttälapion, lisäksi vesikelkan ja muutaman pärekorin. Niine hyvi-nemme lähdimme marssimaan ei-liselle käsikranaatin heittopaikalle, jonne luutnanttimme oli jo saapu-nut. ”Tehtävänä on kaivaa jokainen eilen heittämänne suutari ylös han-gesta, panna se koriin ja sen jälkeen viedä järvelle ja upottaa avantoon. Ryhmä etenee rivissä tasavälein, yh-tään suutaria ei saa jäädä maahan.”

Ryhmä järjestyi riviin tasavä-lein, kävi polvilleen hankeen ja al-koi kaivaa. Kranaatteja löytyi ja ko-rit täyttyivät. Pari miestä kävi välillä avannolla ja tyhjensi korit avantoon. Muutaman tunnin ahkeroinnilla olimme lapioineet alueen puhtaak-si ja voimme olla varmoja siitä, että keväällä lumien sulaessa ei niitä löy-tyisi.

Seuraavana päivänä ryhmää kii-tettiin hyvin suoritetusta työstä. Saimme kukin iltaloman palkkiok-si. Iltaloma oli iso asia, niitä ei juuri-kaan saanut ja ne olivat ensimmäiset iltalomat, jotka meidän joukkueelle tulivat. Olimme ylpeitä ja kehuske-limme toisille, että ne olivat eri mie-hiä ne, jotka iltalomalle lähtevät. Se oli sitä nuoruuden uhoa.

Emme juurikaan ajatelleet rai-vaustyötä tehdessämme työn vaa-rallisuutta. Työ oli määrätty ja se tehtiin. Tänä päivänä se ei ehkä oli-si noin yksinkertaista. Nyt vanhem-pana tulee mieleen, että jos yhdestä suutarista olisi tullut ”räätäli”, mitä se olisi tehnyt ryhmälle. Joka tapa-uksessa pääsimme kauppalaan elo-kuviin ja näkemään siviilielämää. Kaiken kaikkiaan hieno ilta. Kyllä kannatti leikkiä pioneeria.

Eero Sillanpää

23

Neljäkymmentä luvulle tultaessa kuusilapsisen perheemme lapset olivat ehtineet kasvaa ulos vaat-teistaan ja kengistään. Helpotus-ta tilanteeseen toi usein se luon-teva käytäntö, että vanhempi sisar luovutti pieniksi käyneet kenkänsä ja vaatteensa nuoremmalle sisarel-leen. Lisäksi äitini ompeli poljet-tavalla Singerin ompelukoneella lapsilleen uusia vaatteita milloin mistäkin löytämästään vaatekap-paleesta.

Meillä oli hyvin suuri ullakko-tila, jossa oli vanhaa tavaraa. Ker-ran sitten huomasin piipun juurelle tuodun pahvilaatikon. Avasin sen ja tyhjensin lattialle kaksi harmaa-ta sotilasmanttelia. Hämmästyin kovin, kun totesin, että mantteleis-sa oli runsaasti kuivunutta verta ja pieniä reikiä.

Kovalla kolinalla tulin alas vin-tiltä ja menin kiihtyneenä kerto-maan äidilleni, mitä olin löytänyt. Äiti suuttui pahan kerran:” Helk-kariako sinun pitääkin aina tonkia kaikki paikat!” Äitini ei koskaan lyönyt. Pienempinä ollessamme hän tosin pelotteli meitä ”koivun-iemen herralla”.

Sitten äiti ompeli minulle ko-neella hienot pussihousut, jot-ka olivat tuolloin muotivaatetusta miehille.

En koskaan uskaltanut kysyä häneltä, mistä hän oli saanut niihin harmaata sarkakangasta.

Naapurissamme kadun toisella puolella oli suutari Sipolan vers-tas. Istuin monesti hänen vierel-lään suurella silakkanelikolla, jon-ka suuaukkoon suutarimestari oli pingottanut nahkaisen istuinsi-jan. Opin pian sen, että nahkaa on helppo muotoilla, kun liottaa sitä vedessä.

Puolipohjien tekemiseen van-hoihin monoihin ostin Kemin seudun tavarakaupasta suutarin veitsen, loivasti koukkuteräisen naskalin, hiukan pikeä nahkapalal-le sulattamiseen, pellavanöyhtää, laatikollisen tulitikun vahvuisia teroitettuja vajaan sentin pituisia puolipohjan naulaamiseen käytet-täviä puunauloja ja tietysti pak-sua pohjanahkaa. Suutarin lestin

Pussihousut ja puolipohjattein sopivan pituisesta kakkosne-losen pätkästä, jonka jalkopäässä oli parikymmentä senttiä poikit-tain oleva tukipuu. Kakkosnelosen yläpään viistin loivasti niin, että kenkä asettui sopivasti lestil-le työskentelyä varten. Itse lestin päähän taivutin lattaraudan naula-usta varten.

Työvaiheet olivat seuraavat. Pohjanahka ensin vesisankoon pehmenemään. Kengän puristin niin kuin suutarikin vahvasti kiin-ni tuppivyöllä toisen jalan alta pol-ven päälle. Yksinkertainen, mutta aivan oivallinen työskentelyn rat-kaisu.

Pohjanahan muodon piirsin nas-kalin terällä vanhan pohjan mukai-sesti. Suutarin veitsellä leikkasin puolipohjat.

Vanhan monokengän pohjan leikkasin poikki jalkapohjan kes-kiosan kohdalta ja irrotin sen si-vuneuleista. Uuden puolipohjan ohensin viistoon jalkapohjan kes-kiosan kohdalta puunaulojen nau-lausta varten.

Pellavanöyhtää kiersin naruksi, jota sitten vedin taitetun nahkapa-lan lävessä olevan pien puristuk-sessa. Näin syntyi pikilanka.

Lestin päällä naulasin puolipoh-jan puunauloilla kiinni suutarilta oppimaani kaunista puunaulojen sijoittelua käyttäen. Suutarin veit-sen kärjellä leikkasin puolipohjan reunoihin viistoon viillon ympä-ri puolipohjaa pikilangan tilaa var-ten.

Neulonta tapahtui monon pääl-lysnahan neulontapäärmeen enti-siä neulontareikiä käyttäen. Neu-

lontareiät tehtiin pohjanahkaan naskalilla. Pikilangan piti olla niin pitkä, että se ylsi kahteen ker-taan puolipohjan ympäri. Tämän vuoksi neulonta alkoi pikilangan pujottamisella alkupään ensim-mäisen reikään niin, että pikilan-gan vapaat päät olivat yhtä pitkät. Neulonta tehtiin ristiin. Neulaa ei käytetty. Pikilangan päät kier-tyivät näes helposti pehmeik-si neuloiksi, jotka helposti solui-vat naskalin tekemän reiän läpi. Tyypillinen neulontavaihe oli piki-langan kiristäminen kädet saman-aikaisesti sivulle vetäen.

Ja lopuksi alasimella vasaroi-tiin ja silitettiin uuden puolipoh-jan avonainen neulontasauma um-peen.

Suutaroiduilla monoilla oli to-della käyttöä meille kolmelle van-himmalle veljelle sekä hiihtämi-sessä että luistelussa. Monojen kantapäähän olin vasaroinut ruu-viluistimien lukkolaitteiston. Ruu-viluistimista käytettiin valmistajan nimen mukaisesti nimitystä ”Nur-miset”.

Esko Posti

Tukineuvoston konsertti 26.01.2011Kulttuurikeskuksessa Tapiolassa keskiviikkona 26.1.2011 alkaen klo 19 Espoon Sotaveteraanien Tukineuvosto järjestää perinteisen konserttinsa.Kaartin Soittokunta Laulun LumoissaKapellimestareina Elias Seppälä ja Raine AmpujaSolisteina: Anu Hostikka, sopraano ja Jarno Kokko, baritoni.

Lippuja 25 € myyvät Tukineuvoston jäsenet,Espoon Sotaveteraanit ry:n naisjaoston jäsenet ja Espoon Sotaveteraanit ry:n toimisto.

24

Helmiriitta Honkasen (s. 8.10.1920) maalauksia oli esillä Espoon kulttuurikeskuksen näytte-lytilassa 8.- 30.10. 2010. Näyttely kokonaisuutena oli aistikkaasti ri-pustettu. Taulut eivät ”häirinneet” toisiaan vaikka taiteilija ei ollut säästellyt värejä. Joidenkin kuk-kien väriloisto tuleekin parhaiten esille paksun maalin avulla, mikä luo reliefimäisen vaikutuksen. Esillä oli muitakin aiheita, mut-ta tärkeintä tässä näyttelyssä oli-vat kuitenkin kukat ja lehtipuut, niiden kasvualueet, niityt ja pellot sekä valo.

Vaikka oltiin 90-vuotiaan taitei-lijan näyttelyssä, useimmat maala-ukset olivat nuoria, vuosilta 2005 - 2009. Näyttely todisti, ettei luo-van taiteilijan tarvitse matkustaa satojen kilometrien päähän aihet-ta ja mallia etsimään, kun omasta ikkunasta ja omalta pihalta nähtyi-nä ne löytyvät, kun osaa nähdä ja tulkita.

Helmiriitalla on vankka koulu-tus takanaan, ja arkkitehti-kirjai-lijaäidin Salme Setälän tyttäre-nä Helmiriitta on jo äidinmaidossa taiteen lahjan perinyt. Luovuus ei ole iän mukana hävinnyt vaan vahvistunut. Vielä 73-vuotiaana 1993 hän suoritti Taideteollises-sa korkeakoulussa taiteen maiste-rin tutkinnon. Jos luettelisin kaikki hänen yksityiset taidenäyttelyn-sä, tulisi tämä sivu niistä täyteen. Mainittava on myös hänen har-rastuksensa exlibris-taiteen paris-sa. Monilla espoolaisillakin on kir-joissaan hänen suunnittelemiaan exlibriksiä. Pitkä luettelo hänel-lä on myös osallistumisistaan kan-sainvälisiin exlibris-kongresseihin eri puolilla maailmaa.

Lehdessämme on julkaistu hä-nen kauniisti kuvittamiaan re-septejä terveellisistä kasvisruoista onhan hän 50-luvulla suorittanut Talouskoulun emännöitsijäkurs-sin, josta on varmaan ollut hänel-le hyötyä kolmen lapsen äitinä. Lasten aikuistuttua jo vuosia sit-ten ja leipätyöstä eläkkeelle jääty-ään Helmiriittakin on ollut vapaa

harjoittamaan omaa taidettaan. Ja näyttelyitä hän on järjestänyt so-pivaan tahtiin. Nyt avoinna oleva 90-vuotisnäyttely yllättää tututkin katsojat:. Voimakkaat värit, entistä kookkaampien maalausten lisään-tyminen ja uusien aiheiden esittä-minen saa ihmettelemään, miten hän on jaksanut!

Näyttelystä puuttui teosluette-lo. Nykyaikanahan vältetään pa-perin käyttöä, kun on tietokoneet. Teosluettelon korvasi kunkin maa-lauksen vieressä nimilappu vuo-silukuineen ym. tietoineen. Mitä muuta mieleeni jäi? - Leimuavan värikkäät Martan kukat tiukkaan sidottuina lasimaljakossa. Loista-va Syyspihlaja vuodelta 2008 ja sen auringon kultaama taustavä-ri. Samoin Länsilaaksontie (2007) syksyisine koivunlehtineen ja vie-lä Syksy ja Yksinäinen vaahtera (2006) ennen kuin lehdet putoavat. Suuremmissa tauluissa on talvis-ta lumisadetta, pakkasmaisemaa, mutta kesänkin kukkia Juhannus-ruusuja, pienemmissä kehyksissä taas Tulppaaneja, Scilloja ja Kroo-kuksia.

Ihmisiä Helmiriitta on kuvannut eri tavalla kuin kukkia. Esimerkik-

si Aamupalassa näen hienoa huu-moria ja ripauksen naivismia. Sii-nä Marimekkoon pukeutunut tyttö istuu pöydän ääressä selkä suora-na selin katsojaan jalat pöydän alla tiukasti kiinni lattiassa ja pöydäl-lä mehulasi.

Yläkerrasta muistan suurikokoi-sen Viljapellon (2009): sininen tai-vas, keltainen vilja ja sen korsien alta nousseet siniset ruiskukat. Uu-sinta oli: Koivikko-sarja, (2010). Sama maisema eri vuodenaikoina, impressionistinen tapa tutkia mai-semaa.

Ihailen Helmiriitta Honkasen määrätietoista tahdonvoimaa, luo-vuutta ja uutteruutta. Toivotamme jatkossakin voimia ja terveyttä !

Marjatta Konttinen

Helmiriitta Honkasen 90-vuotisnäyttely

Kiitos

Kiitän kaikkia, jotka muis-tivat minua 90-vuotispäi-vänäni.Helmiriitta Honkanen

m a t t i k a l t o k a r i

25

m a t t i k a l t o k a r i

Oliko Mannerhein sodan ai-kana lomalla?

Minua kiinnostaisi tietää, oliko Mannerheim sodan vuosina lo-milla, kuten me palveluksessa ole-vat olimme. Kuvittelen, että Man-nerheim esimerkiksi rauhallisina kesinä 1942-43 olisi lähtenyt Mik-kelistä, vaihtanut marsalkan uni-vormunsa hiukan kevyempään asuun ja mennyt aurinkoiselle ran-nalle hyvää kirjaa lukemaan. Mut-ta mikä todellisuus mahtoi olla?

Väinö

Tämän matkan aikana yksi päi-vä käytettiin Marsalkan ja ken-raalimajuri Raappanan mielihar-rastukselle eli metsästykseen. Mielestäni tämä päivä voitaisiin ajatella Marsalkan lomapäiväk-si. Myös Mannerheimin adjutant-ti Ragnar Grönvall on todennut, että ”tämä (Rukajärven matka) oli ainoa kerta, jolloin Marsalkalla to-della oli jonkinlaista lomaa noiden tiukkojen vuosien aikana.”

Vilkkilän kissat

Isosta väkimäärästä sanotaan, että tässähän on väkeä niin kuin Vilk-kilässä kissoja. Tiedän, että Vilk-kilä on jossain Lammilla, mutta oliko siellä todellakin paljon kis-soja?

Esko

Sanonta perustuu 1750-luvul-le päivättyyn loruun: ”Vilkkilässä viis porttia, joka portil viis ämmiä, joka kontis viis kissaa, joka kissal viis poikasta.”

Maakirjojen mukaan Vilkkiläs-sä oli 1500-luvulla nimenomaan viisi taloa eli viisi porttia. Nyky-ään Vilkkilässä on normaali mää-rä kissoja.

Jerusalemin suutarista kysyn

Mistähän mahtaa johtua sanonta, että kiertää niin kuin Jerusalemin suutari.

Ville

Toimitukseemme kuuluva Man-nerheim-asiantuntija Paavo Fri-man tietää vastauksen:

Sairaslomia lukuun ottamat-ta ylipäällikkö Mannerheim ei pi-tänyt sota-aikana lomapäiviä. Täs-tä oli seurauksena, että Päämajan kenraalitkaan eivät saaneet lomia kuin harvinaisissa erikoistapauksis-sa. Sairaslomille ylipäällikkö joutui mm. influenssan takia. Marsalkka olikin herkkä vilustumiselle.

Yksi sota-ajan päivä voidaan, jos niin halutaan, merkitä ylipäälli-kön lomaksi. Hän teki kolmen päi-vän tarkastus- ja vierailumatkan kenraalimajuri Erkki Raappanan 14. Divisioonaan 9.-11.9.1942. Matkan tärkein kohde oli Ruka-järven korpisoturien tekemä kelo-honkainen metsästysmaja, Mars-kin maja, joka oli heidän lahjansa 75-vuotiaalle ylipäällikölleen.

Jerusalemin suutari oli juutalai-nen, joka pilkkasi ristiä kantanutta Jeesusta eikä antanut hänen leväh-tää talonsa edessä. Jerusalemin suutari eli kiertävä juutalainen on peräisin Euroopassa keskiajalla le-vinneistä tarinoista, jotka tulivat osaksi kristillistä mytologiaa. Je-rusalemin suutarin on vaellettava maailmassa aina Jeesuksen toiseen tulemiseen asti.

Päätoimittaja Niilo Ihamäki ja toiminnanjohtaja Eero-Juhani Juhola luovut-tivat 7.11. toimittaja Anja Katavistolle Suomen Sotaveteraaniliiton veljestu-kimitalin. Anja Katavisto on pitkään toiminut lehtemme avustajana

ma

tt

i k

al

to

ka

ri

26

Kirjallisuus

Juhani Suomi: Lohen sukua. Otava 751 s. 41 e.

simman Urho Kekkosen pitkäs-tä poliittisesta toiminnasta. Kirja on samalla kattava Suomen sisä- ja ulkopoliikan historian kuvaus 1930-luvulta lähtien. Tämän ajan Kekkonen oli polittinen vaikuttaja, sodan päätyttyä sen keskeinen toi-mija; viisinkertainen pääministeri, eduskunnan puhemies ja maan pit-käaikaisin presidentti.

Suomi muistuttaa, että Kekko-nen jaksaa yhä vielä herättää into-himoja. Se todistaa, ettei hän ol-lut mikään turha mies, jollaiset pian kuoleman jälkeen unohde-taan. Kekkosta kiitetään ja inho-taan, mutta välinpitämättömästi ei häneen suhtauduta.

Neuvostoliiton kanssa Kekkonen joutui vaikeitten ratkaisujen eteen erityisesti noottikriisin ja Tsekko-lovakian miehityksen aikana. Neu-vostoliiton ehdotuksen yhteisistä sotaharjoituksista Kekkonen tor-jui viemällä viestintuojan saunaan. Kekkosen tapaa hoitaa Neuvostolii-ton suhteita on jälkikäteen arvostel-tu, mutta jälkiviisaat unohtavat sil-loiset olot.

Kirjan lopussa Suomi valottaa Kekkosta myös ihmisenä roolin ta-kana. Sylvi Kekkosen kuoleman

Marja Linnankivi: Kekkosen miniänä. 235 s. Tammi.

Urho Kekkonen hallitsi suvenee-risti valtakuntaa neljännesvuosi-sadan, mutta Sylvi Kekkonen piti rautaisessa otteessa miehensä, poi-kiensa ja miniöittensä toimet. Tä-män paljastaa Matti Kekkosen kanssa naimisissa ollut Marja Lin-nankivi. Julkinen kuva näytti Syl-vi Kekkosen hillittynä maan äitinä, mutta kotioloissa hän oli tahtoih-minen, joka usein yllätti miniänsä kielteisillä reaktioillaan – ei vähi-ten silloin, kun anoppi ilmoitti tu-levansa nuoren parin häämatkalle perheen kesäpaikkaan Suomusjär-velle!

Politiikka häiritsi perhe-elä-mää. Se vei kokonaan Urho Kek-kosen ajan. Perheen arki jäi ko-

Urho Kekkonen ”lyhyesti”

Juhani Suomi kulutti kuusitois-ta tutkijan vuotta Urho Kekko-sen seurassa. Hän julkaisi vuosi-na 1986-2000 kahdeksan kookasta osaa Kekkosen elämäkertaa. Suo-mi kertoo koettaneensa luoda teks-tiä, jonka argumentit ja väitteet kestäisivät pahantahtoisimpienkin jäljessä tulijoiden kuurnimisen ja jota tämän päivän jälkikekkoslai-nen kritiikkikään ei pystyisi horjut-tamaan.

Nyt Suomi on uudelleenkirjoitta-nut elämäkertateokset ja tiivistänyt ne yksien kansien väliin. Vieläkin massiivinen teos kertoo olennai-

Kekkosen miniä kertoo

Sylvi ja miniät.

jälkeen liikunnasta tuli Kekkoselle pakotie ja lähes pakkomielle. Itsen-sä rääkkääminen vei ajatukset edes toviksi muualle. Kekkosen eron jäl-keen Tamminiemen ympärille las-keutui hiljaisuus, ja sieltä 31.8.1986 lähtenyt suruviesti pysähdytti suo-malaiset.

Juhani Suomen kirja antaa hyvän kuvan siitä aikakaudesta, jota vete-raanitkin ovat eläneet.

Niilo Ihamäki

konaan Sylvin huoleksi. Sen hän tahdonvoimallaan vaikeasta sai-raudestaan huolimatta vei kunni-alla läpi. Marja Linnankivi muis-telee Kekkosen perheen elämää Kampinkadulla, presidentinlinnas-sa, Kultarannassa ja kesäpaikassa. Urho Kekkonen oli kotioloissa va-pautunut, helposti lähestyttävä, su-kurakas perheenisä ja isoisä, mutta Sylvi jäi lopulta miniältäkin hiu-kan etäiseksi.

Marja Linnankivi toivoo, että osin salaperäiseksi jääneen Sylvi Kekkosen persoona motivoisi tut-kijoita. Siihen hänen muistelunsa Kekkosten ”sisäpiiristä” antaa hy-viä osviittoja.

Niilo Ihamäki

27

Seppelejaosto muistaa riveistä poistuneitaVuosituhannen vaihteen jälkeen ovat viimeiset vapaussoturit ja pu-nakaartilaiset siirtyneet ikuisuu-teen, ja sodasta oli silloin kulunut miehen ikä eli runsaat 80 vuotta. Viime sodistamme on jo kulunut 65 vuotta ja sotaveteraanien kes-ki-ikä on noin 87 vuotta – nuorim-matkin ovat jo kahdeksankymppi-siä.

Yhdistykseemme Espoon Sota-veteraanit ry kuului tämän vuoden alussa noin 900 tammenlehväve-teraania ja luku on hiljakseen las-kemassa, vuosipoistuma on ollut komppanian luokkaa. On arvioitu, että vuoden 2015 tienoilla mies- ja naisjäsentemme määrä on tasois-sa ja viimeiset veteraanit poistuvat vuosikymmenen 2020 kuluessa.

Espoon Sotaveteraanit ry kun-nioittaa poismenneitä jäseniään eli rintamasotilaita, rintamamiehiä ja rintamahenkilöitä vaihtoehtoi-sesti kolmella eri tavalla; suruad-ressilla tai siunaustilaisuudessa laskettavalla havuseppeleellä tai hautakiveen kiinnitettävällä so-taveteraanimerkillä. Olisi suota-vaa, että veteraanit keskustelisivat omaistensa kanssa näistä muista-mistavoista, sillä aikanaan heidän tehtävänä on ilmoittaa toivomuk-sensa yhdistyksemme toimistoon (puh 452 5721).

Hautajaisissa havuseppeleen laskee kahden hengen partio, ja esimerkiksi vuonna 2009 siunaus-tilaisuuksia oli yhteensä 85. Yh-distyksemme seppelejaostossa on kahdeksan jäsentä, joista kolme naista. Jaosto toivoo uusia vapaa-ehtoisia jäseniä, jotka tuntevat täl-laisen työn itselleen sopivaksi. Il-moittautua voi S. Roudasmaalle, puh. 462 682 tai 040 543 5567.

SR

Useilla paikkakunnilla toimii ve-teraanijärjestöjen yhteinen toimi-kunta, jonka jäseninä on näiden veteraanien, kunnan, seurakunnan ja joillakin paikkakunnilla jopa Puolustusvoimien edustajia. Toi-mikunta suunnittelee yhteisiä ve-teraanipäiviä ja kirkollisia tilai-suuksia.

Espoossa tilanne on hieman toi-senlainen. Kaupungilla on omat laaja-alaiset veteraanipalvelut, sa-moin Espoon sotaveteraaneille on jaostojen välityksellä monipuolis-ta sosiaalista toimintaa, kuntou-tusta ja veljesapua. Aikaisemmin jaostojen joukossa oli myös hen-gellinen jaosto, joka lakkautet-tiin muutama vuosi sitten sillä pe-rusteella, että vastuu hengellisestä toiminnasta oli siirynyt Espoon veteraanijärjestöjen yhteiselle hengelliselle toimikunnalle. Tähän kuuluu edustaja Espoon Sotavete-raaneista, Itä-Espoon Sotainvali-deista, Espoo-Kirkkonummi-Kau-niainen Sotainvalideista, Tapiolan Rintamaveteraaneista, Esbo-Gran-kulla Krigsveteraner rf:stä ja Es-poon Rintamanaisista.

Toimikunnalla on oma seura-kuntien myöntämä budjetti, josta jaetaan ns. seppelerahaa veteraa-nijärjestön lisäksi myös ruotsin-kieliselle Förening för Krigsän-kabarn-järjestölle. Toimikunnan puheenjohtajana ja samalla seura-kuntien edustajana toimii Martti Toivanen.

Toimikunta järjesti aikaisemmin useita monen päivän mittaisia lei-rejä seurakunnan leirikeskuksissa ja jopa viikon mittaisia retkiä eri puo-lille Eurooppaa. Jäsenten iän kart-tuessa ja kunnon heiketessä leirien pidosta oli luovuttava ja tyydyttävä päivän retkiin, niin että yöksi pääs-tiin omaan vuoteeseen. Veteraani-en ja sotainvalidien säännölliseen hengelliseen toimintaan kuuluu kaa-tuneiden muistopäivänä ja itsenäi-syyspäivänä jumalanpalvelus Es-poon tuomiokirkossa ja päiväjuhla seurakuntatalossa. Hilan, Velskolan ja Hvittorpin leirikeskuksiin tehtävät retket tarjoavat sekä virkistystä että hengellistä ravintoa. Päivän ohjel-maan kuuluu aina ulkoilun, ruokai-lujen ja päivälevon lisäksi alustus ja siitä keskustelu.

Espoon veteraanijärjestöillä on yhteinen hengellinen toimikunta

Anu Martiskaisen Illan Viimeinen Valssi nyt a 10,- postitettaessa peritään 5 € lähetyskulut

Runokirja on erinomainen lahja nuorille, esim. uusille ylioppilaille, sekä joululahjaksi suvun nuorisolle!

Runokirja sisältää laajasti sotaveteraanien mielenkiintoiseen elämään liittyviä, kansanperinteen kannalta merkittäviä tiedollisia ja taidollisia näkemyksiä ja viestejä jäl-kipolville.

Kirjaa on myytävänä Tapiolan palvelutalossa maanantaisin yh-distyksemme esitelmätilaisuuksien yhteydessä Naisjaoston myyntipöydässä, sekä Espoon Sotaveteraanit ry:n toimistossa, Ukonvaaja 4, 02130 Espoo.

Runokirjaa voi myös tilata arkisin ma-pe klo 9-12 puh. 09 4525 721 taisähköpostiosoitteesta: espoon.sotaveteraanit@luukku.com

28

TOIMINTAKALENTERI

Joulukuu 2010 – helmikuu 2011

ToimintaryhmätSoitinyhtyeen harjoitukset torstaisin klo 18 (tarvit-taessa) Aarnivalkean koululla. Kuoron harjoitukset perjantaisin klo 15.45-18.30. Tapiolan palvelukes-kuksessa (TPK). Kuntovoimistelua: Tapiolan kuntosa-li (Kauppamiehentie) tiistaisin klo 11-12 ja perjantai-sin klo 13-14 (Väinö Rantio). Leppävaaran uimahallin kuntosali (Veräjäpellonkatu 15) tiistaisin ja torstai-sin klo 10-11 (Aimo Virkki). Tapiolan palvelukeskus (TPK) tiistaisin ja torstaisin klo 9.30-11. Lentopal-loa Tapiolan urheiluhalli maanantaisin ja perjantai-sin klo 10.30-12 (Eero Rasanen). Ilma-aseammunta Tuulimäen liikuntatilat (TUU) maanantaisin klo 13-14 ja torstaisin 12-13 (Väinö Rantio). Petangue-peliä Tuulimäen liikuntatilat torstaisin klo 10.30-12 (Väi-nö Rantio). Hiihtotapahtumat. Erikoistapahtumis-ta Länsiväylässä. Toimintaryhmät kokoontuvat koko vuoden kesäkuukausia lukuun ottamatta.

Toimintakalenterissa käytetyt lyhenteetEHT Espoon hengellinen toimikunta, HA Hallitus, KA Kalakerho, KI Kirkkonummenjaosto, KJ Kult-tuurijaosto, KR Kuoro, KU Kuntoliikuntajaosto, LE Lehtijaosto, NA Naisjaosto, PT Pohjoinen jaosto, SO Sosiaalijaosto, VJ Valistusjaosto, EKK Espoon kult-tuurikeskus, TPK Tapiolan palvelukeskus, TUU Tuu-limäen väestönsuoja, KKT Kaskenkaajantie 16 toi-misto.

JOULUKUU

Kunnan järjestämä veteraanien juhla, aika avoin. KI

Viikko 48 Espoon Sotaveteraani -lehti 4/2010 ilmestyy. LEMa-la 29.11.-4.12. Joulukorttien, itsenäisyyspäiväkynttilöi-

den, heijastimien ym. myynti Sampokujal-la. NA

Ma 6.12.15.00 Itsenäisyyspäivän juhlallisuudetEspoo Itsenäisyyspäivän juhlakonsertti Barona

Areenalla, Urheilupuistontie 3, Espoo. Va-paa pääsy, ilmaisliput kaupungin yhteis-palvelupisteestä. Juhlassa jaetaan Espoo-mitalit ja konserttiosuus televisioidaan TV 2:lla. Espoon kaupunki, KR

KirkkonummiMa 6.12.11.30 Seppelten lasku sankariristille, kaksikieli-

nen jumalanpalvelus Kirkkonummen kir-kossa.

14.00 Juhla ja kahvitilaisuus koulukeskuksessa. KI

Ti 7.12.14.00-18 Pohjoisen jaoston joulujuhla Fontana Le-

polammella. PT, KI

Pe 10.12.19.00 Suomen Kansallisooppera: Ooppera ”Tai-

kahuilu”. Loppuunmyyty. KJ

Ma 13.12.15.00 Naisjaoston järjestämä joulujuhla TPK:ssa.

NATi 14.12. 13.00 Veteraanitapaaminen seurakuntatalolla. KI

Pe 31.12. Espoon Sotaveteraani -lehden 1/2011 ai-neiston viimeinen jättöpäivä. LE

TAMMIKUU 2011

Kirkkonummen jaoston teatterimatka, aika avoin. KI

To 6.1.10.00 Loppiaisen perinteinen liikuntapäivä Lep-

pävaaran urheilupuistossa. KUMa 10.1.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa.

Aiheet katso erillinen ilmoitus. VJ

Ti 11.1.13.00 Veteraanitapaaminen Kirkkonummen seu-

rakuntatalolla. KI

Ke 12.1.14.00 Tanssit kulttuurikeskuksessa, EKK:ssa

NA, SY

Pe 14.1.15.45 Kuoron ensimmäinen harjoitus TPK:ssa.

KRsMa 17.1.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ

29

Espoon Sotaveteraanit ryValistusjaosto

Esitelmätilaisuudet keväällä 2011Tapiolan Palvelukeskuksessa maanantaisin klo 14.15

10.1 Toimitusjohtaja Matti Kokkinen Länsimetro 17.1. Poliisineuvos Ilkka Salmi Näkökulmia suomalaiseen turvallisuuteen 24.1. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine

Koskelo Suomi Euroopassa, oikeus murroksessa 31.1. Suurlähettiläs Taisto Tolvanen Venäjän nykytilasta 7.2. Professori Kaisu Pitkälä Voiko vanhenemista estää? 14.2. Professori Timo Kosunen Helikobakteereista 21.2. Suurlähettiläs Leif Fagernäs Suomen talouden haasteet

28.2. Professori Markku Kaste Aivohalvauksista 7.3. Toimitusjohtaja, Suomen juutalaisten ex-pj.

Roni Smolar Juutalaiset Suomessa

14.3. Professori Juhani Leikola Sodanajan lääkintähuolto 21.3. Taiteellinen johtaja Kari Ala-Pöllänen Kuorolaulu vientituotteena

4.4. VTT, eversti Pekka Visuri Idän ja lännen välissä - puolustuspolitiikka

pres. Kekkosen kaudella

11.4. Professori Jukka H Meurman Probiootit

18.4. Hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa Suomalainen asevelvollisuus

Ma 24.1 14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ15.30 Naisjaoston sisarilta. Uusien jäsenten tutustu-

mistilaisuus. NA

Ke 26.1.19.00 Tukineuvoston konsertti EKK:ssa. TU

Ma 31.1.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ

HELMIKUU

Piirin mestaruushiihdot, aika ja paikka ilmoitetaanmyöhemmin. KUValatilaisuus Upinniemessä, aika avoin. KI Ma 7.2.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ15.30 Naisjaoston sisarilta. Aihe avoin. NA

Ti 8.2.13.00 Veteraanitapaaminen Kirkkonummen seu-

rakuntatalolla. KIMa 14.2.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa.

VJKe 16.2.14.00 Tanssit Espoon kulttuurikeskuksessa

EKK:ssa, soitinyhtye. NA, SYPe 18.2.13.00 Kirkkonummen veteraanitapaaminen ja ja-

oston 19-vuotisjuhla, lounas. KI

Viikko 8 Espoon Sotaveteraani -lehti 1/2011 ilmes-tyy. LE

Ma 21.2.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ15.30 Naisjaoston sisarilta. Kevätkokous. NA

Pe 25.2. Espoon Sotaveteraanilehden 2/2011 aineis-ton viimeinen jättöpäivä. Le

La 26.2.13.00 Dostojevskin ”Idiootti” Kansallisteatterissa.

Tammenlehväveteraanit 15 €, eläkeläiset 26 €. Lippuvaraukset Eeva Kalin 040-756 8219. KJ

Tuomiokirkko Itsenäisyyspäivän 6.12.2010 ohjelma

Klo 10 Kaksikielinen messu Espoon tuomiokirkossa, Espoon Tuomiokirkkoseurakunta ja Esbo svenska församling.n. klo 11.15 messun jälkeen kulkue kirkon pääovelta sankarihaudoille, kunnianosoitus, ohjelma sama kuin aikaisempina vuosina.Kaksikielinen kahvitilaisuus seurakuntatalolla.Liturgi ja saarna: Emriikka Salonen, Roger Rönnberg. Avustaja Alarik Corander.Kanttorit: Marja-Liisa Talja, Kajsa Dahlbäck.Veteraanikuoro esiintyy. Espoon Reserviläiset ry

30

Lapsuudessani 1920- ja 1939-lu-vuilla Helsingissä puhuttiin usein telefonista. En tiedä, miten sana puhelin on tullut suomen kieleen. Lapsuudenkodissani oli puhe-lin niin kauan kuin muistan, ehkä vuodesta 1923 tai 1924, jolloin muutimme Etu-Töölöön uuteen taloon. Äitini oli kotoisin Tampe-reelta. Hänen jäämistöstään löysin enoni vuonna 1921 kirjoittaman kirjeen, jossa tämä kertoo heidän veljensä äkkikuolemasta, joten pu-helinyhteyttä sukulaisten kesken ei ainakaan vielä silloin ollut.Kotimme puhelimessa oli numero-levy, joten paikallispuhelut sujui-vat levyä pyörittämällä, mutta ul-kolinjat täytyi tilata keskuksesta. Kun sinne soitti, vastauksena oli aina ”valtio-riks”. Jos meille tuli ulkolinjapuhelu, keskus soitti ja ilmoitti, että se oli tulossa. Koko maan puhelinliikenne saatiin au-tomatisoitua 1970-luvun loppuun mennessä, ulkomaanliikenne myö-hemmin.

Maalla käydessäni olin nähnyt juhlallisia, melko kookkaita sei-näpuhelimia, joissa piti pyöräyttää kampea yhteyden saamiseksi kes-kukseen ja pyytää keskusta yhdis-tämään haluttuun numeroon. Pie-nillä paikkakunnilla ei tarvinnut puhelinnumeroja, vaan pyydettiin yhdistämään siihen ja siihen ta-loon. Puhelun päättyessä piti pyö-räyttää kampea puhelun päättämi-seksi.

Kun vuonna 1943 nuorena ja täysin kokemattomana valmistuin terveyssisareksi, tuli lähtö Kai-nuuseen minulle täysin outoihin oloihin. Me kaikki, ja etenkin sai-raanhoitajakoulutuksen saaneet, olimme työvelvollisia, ja koko meidän kurssimme, 49 henkeä lä-hetettiin niihin Pohjois- ja Itä-Suo-men kuntiin, joissa oli kaikkein suurin puute terveydenhoitohen-kilöstöstä. Meitä edeltänyt kurssi oli lähetetty työhön takaisin vallat-tuun Karjalaan.

Niinpä jouduin Vuolijoelle, Ka-jaanista runsaat 40 kilometriä län-teen Oulujärven etelärannalla si-

jainneeseen kuntaan. Vuolijoki oli muutamia vuosia sitten liitetty Ka-jaaniin. Pitäjä oli Kainuun kunnak-si pieni, vajaat 700 neliökilometriä ja noin 2500 asukasta. Ainoa ter-veysalan työntekijä oli kunnan kä-tilö. Koko pitäjän alueella ei ollut ainoatakaan autoa. Ainoa kulku-yhteys oli pitäjän alueen läpi kul-keva linja-auto, joka meni aamulla aikaisin Kajaaniin ja tuli illansuus-sa takaisin. Huonojen kelien aika-na liikenne oli usein poikki.

Lähin puhelin keskuksessaTerveyssisarelle oli varattu kir-konkylän keskustassa lainmukai-nen vaatimaton asunto, kalustet-tu huone ja keittiö, mutta ei ollut puhelinta. Kun sitä kyselin, selitet-tiin, että se on tarpeeton, koska pu-helinkeskus on noin sadan metrin päässä. Jos minulle soitettiin, kes-kuksen täti juoksi hakemaan mi-nua puhelimeen. Jos jouduin itse soittamaan, minun oli mentävä keskukseen. Koko pitäjässä oli sii-hen aikaan muistaakseni vain 21 puhelinta, niistä suurin osa kirkon-kylässä, ja moni syrjäkylä oli täy-sin ilman puhelinyhteyttä. Jouduin toisinaan soittamaan työasioissa Kajaaniin tai Ouluun, ja niitä pu-heluita joutui odottamaan. Aika kului ystävällisen keskuksen tä-din kanssa jutellessa ja hänen keit-

tämäänsä korviketta siemaillessa, mutta työajan kuluminen harmitti.

Vuolijoella puhuttiin tosiaan keskuksen tädistä, ei sentraali-santrasta niin kuin vanhoissa suo-mifilmeissä. Täti oli iloinen ja ys-tävällinen keski-ikäinen leski. Puhelinkeskus sijaitsi kunnantoi-miston talossa. Se oli melko tila-va hellahuone, joka oli samalla myös keskuksen tädin koti. Hänen tehtäviinsä kuului keskuksen hoi-don ohella kunnantoimiston läm-mittäminen ja siivoaminen, mutta toimistossa oli ison eteisen lisäksi vain kaksi huonetta, joista toisessa työskenteli kaksi toimistoapulais-ta, ja toisessa istui aika ajoin kaksi isäntämiestä, joista toinen oli kun-nanhallituksen puheenjohtaja ja toinen kunnan sivutoiminen talou-denhoitaja.

Keskuksen oli määrä olla auki joka päivä klo 7-21, paitsi sunnun-taina kirkonmenojen aikaan klo 10-12. Yöllä oli lupa soittaa vain hätätilanteissa. Ihmiset kiukutteli-vat, jos keskus ei heti vastannut, mutta täti pistäytyi silloin tällöin aivan lähellä sijaitsevassa kaupas-sa, ja täytyihän sitä joskus käydä pihan perälläkin. Jos hän joskus meni kaupunkiin esimerkiksi lää-käriin, hän joutui itse hankkimaan itselleen sijaisen. Hän kuoli ennen eläkeikäänsä äkilliseen sairauteen.

Puhelin soi

ma

tt

i k

al

to

ka

ri

31

Kun suulliset pyynnöt eivät tuo-neet minulle puhelinta, tein val-tuustolle perustellun kirjallisen anomuksen. Oli minulla toinen-kin pyyntö. Asunnossani ei ollut eteistä ja keittiöstä oli yksinker-tainen ovi ulos. Pyysin tuulikaap-pia ja toista ovea. Pyyntööni suos-tuttiin. Tuli puhelin ja vankasta pahvista tehty tuulikaappi ovi-neen. Kunnanhallituksen puheen-johtaja oli vastustanut näitä hank-keita ja aikansa osoitti minulle mieltään, mutta sitten hän yhte-nä iltapäivänä koputti ovelleni ja sanoi tulleensa katsomaan ”näitä laitoksia”, ja sitten alkoi taas ter-vehtiminen. Kätilö asui myös kes-kuksen lähellä ja oli ilman puhe-linta. Tämän jälkeen kunta hankki hänellekin puhelimen.

Yhteinen puhelinMinulle järjestyi sitten toinen asunto noin puolen kilometrin päässä puhelinkeskuksesta, vaa-timaton asunto, mutta siinä oli kunnon eteinen. Talossa asui les-ki-isäntä aikuisen tyttärensä ja so-

tainvalidipoikansa kanssa. Tytär meni naimisiin ja muutti toisel-le paikkakunnalle, joten miehet jäivät kahdestaan ja Matti-isän-tä huolehti ruuanlaitosta. Talos-sa oli puhelin, ja minun puhelime-ni asennettiin samaan linjaan siten että, jos keskus pyöräytti yhden soiton, puhelu oli Matille, jos pyö-räytyksiä oli kaksi, puhelu oli mi-nulle. Tämä oli melko tavallinen järjestely Kainuun maaseudulla, saattoipa samassa linjassa olla kol-mekin puhelinta.

Meillä oli mainio mahdollisuus kuunnella toistemme puheluita, mutta kuuluivat ne muutenkin, kun väliseinä oli niin ohut, että kaikki kuului asunnosta toiseen. Matti oli melko taitava eläinten sairauksien hoitaja, itse asiassa puoskari, mut-ta kun eläinlääkäriä ei ollut, ihmi-set turvautuivat hädässään häneen. Minua huvitti, kun Matti saattoi sanoa puhelimessa: ”Mitatkaa hä-neltä kuume, antakaa hänelle as-piriinia.” Hän käytti aina lehmäs-tä pronominia hän. Vähän päästä saattoi joku flunssapotilas soittaa

minulle ja sai suunnilleen samat ohjeet, ehkä sillä erotuksella, että jos oli kysymyksessä lapsen saira-us, käytin usein pronominia se.

Matin kalasoppa maistuiJos olin päivällä kotona, Mat-ti saattoi koputtaa väliseinään ja kysyä, olinko syönyt. Jos vastasin kieltävästi, hän kertoi keittäneen-sä kalasoppaa ja sanoi: ”Ottakaa kippo mukaan ja tulkaa hakemaan keittoa”. Hyvän kainuulaisen kala-keiton hän keittikin. Keittiöhygie-nia saattoi olla eri asia.

Muutin avioliiton myötä Sotka-moon, ja siellä oli niin paljon pu-helimia, että puhelinkeskuksessa istui aamupäivisin rivi puhelin-välittäjiä, ja keskus oli auki läpi vuorokauden. Nämä vuorotyöstä huolimatta suositut työpaikat hävi-sivät, kun Sotkamon puhelimet au-tomatisoitiin joskus 1970-luvulla. Kännykkäajasta ei kukaan tavalli-nen maaseudun ihminen osannut uneksiakaan silloin.

Pirkko Heikkinen

Tarpeellisia ja hyödyllisiä neuvoja ja ojennusnuoriaterveyden varjelemiseksi ja saada elää isohon ikähän.

1. Uni ja nukkuminen on sangen hyvä kun se on kohtuullinen, sillä se vaikuttaa terävän ym-märryksen, hyvän muiston ja keviän työn.

2. Likin ruokaa, juomaa ja unta on liikunta, askaroitseminen ja työn tekeminen sekä mielelle että ruumiille hyväksi.

3. Älä pidätä vettäs, tuulta ja muuta luonnollista tarvettas.

4. Harjaa eli kampaa usein pääsi, että aijwon lijat höyryt ulos pääsevät.

5. Kävele ja liiku jotain ylösnoustuasi, että loka, joka yöllä on kokoontunut suoljin laskeusi alaspäin persuxeen.

6. Että usein purgerata ja lääkityksiä nauttia on vahingollinen: Luonto tottuu vihdoin niihin.

7. Juopumus väkevistä juomista tekee ihmisen laiskaxi ja uneliaaxi.

8. Suuri äkkinäinen vihastuminen ja raskas pitkällinen murhe ja huoli kuivaavat ruumiin.

9. Iloinen mieli ja tyytyväisyys lisää ikää.

Waasassa 1786 prändätty C. W. Loindieriltä

32

Lähde: Tampereen Sotaveteraani -lehti

ESPOON LATTIAPINNOITE OY

alokastie 1002680 espoo

Puh. (09) 548 3746

Market-Visio OyNiittykatu 8

02200 espoo

VARATTU

Tapiolan Taide ja Kehys

pohjantori, louhentie 202130 espoo

Puh. (09) 467 866

ESPOON MATTOPESU

varputie 1Suomenoja

puh. 09-881 3881

STIG WAHLSTRÖM OYhannuksentie 102270 espoo

Puh. (09) 502 4400

ESPOON TANSSIOPISTO

piispanportti 12, 02200 espooPuh. 455 2495

www.espoontanssiopisto.fi

SISUSTO OY LEHTOKARIollaksentie 902940 Espoo

Puh. 0400-353957

RAVINTOLA ALBERGA

lounas-, tilaus- ja teatteriravintolaleipurinkuja 2

puh. 09-5123600

Hellsten Espooporarinkatu 302650 espoovaraukset: puh:09-5110 5233Sähköposti: reservations@hellstenhotels.fi