Bangkokin suomalaiset @-uutiset 5/2013

S i s ä l l y s :

KESÄ-HEINÄ-ELOKUU 5/2013 Toimitus: bangkokinuutiset@gmail.com Lehteen toimitettavan materiaalin deadline on joka kuukauden viimeinen päivä

Bangkokin suomalaiset @-uu�set

Hyvät lukijat!

Terveiset Suomen suvesta, josta olen tänä vuonna saanut poikkeavasti nauttia jo toukokuun lopulta. Alkukesällä lämmintä riitti hellerajan parem-malle puolen useammaksi viikoksi. Jonkin aikaa paistattelimme Pohjois-Suomessa Euroopan lämpimimpänä paikkana. Kunnes alkoi se tutumpi Suomen kesä. Lämpötila putosi pihalla lähes kolmestakymmenestä ensin kahteenkymmeneen, sitten viiteentoista ja lopulta pariksi päiväksi alle tuon viidentoistakin. Vilpoisten kelien tuomat sateet olivat kuitenkin tervetulleita kuivuutta kärsiville pihakasveille. Viikon loppupuolella Suomea on taas lä-hestymässä lämmin ilmavirtaus etelästä, joten ainakin toiveissa on, että juhannusta juhlitaan jälleen lähes hellelukemissa.

Kuivan ja helteisen kauden aikana näytti, että hyttyskesä on peruttu. Vali-tettavasti se jäi vain toiveeksi. Sääskiä oli välillä niin runsaasti, että ainakin Yle ja Kaleva kyselivät vinkkejä hyttysten torjumiseen. Huitomisen lisäksi

paljastui monta muuta niksiä, joista saattaa olla apua kesäiltoihin. Osa luki-

joista suositteli sisällä pysymistä ja kaupunkiin muuttamista. Osa suositteli laittamaan niitä salaattiin tai pirtelöön. Lisää vinkkejä löytyy sivulta 7.

Sääskipirtelö ei välttämättä tulevaisuudessa kuulosta enää niin eksoottisel-

ta, mikäli FAO:n vinkistä aletaan ottaa vaari ja kokkaamaan lihan sijasta

ravitsevia hyöteishöystöjä. Juttua hyönteisherkuista ja muista oudoista eläi-

mistä ruokapöydässä löytyy sivuilta 8-9.

Kesälukemiseksi olen kopioinut teille Siirtolaisuus-Migration-lehden kirjoi-

tuskilpailun satoa Euroopan ulkopuolella talvehtivista kausimuuttajista. Kil-

pailun voittajaksi valittiin Maarit Vähä-Rainion ”Thaimaalainen taivasosa”,

joka löytyy tämän lehden sivuilta 3-6.

Mukavia lukuhetkiä ja aurinkoista kesää!

Kaisa PudasKaisa PudasKaisa PudasKaisa Pudas

Thaimaa tutuksi,

Asalhabucha ja

Theravadabuddha-

laisen moraaliohjeet

2

Thaimaalainen tai-

vasosa

3-6

Pomo on ajattelun

este ja

Hyttysvinkkejä

7

Herkkua ruoka-

pöytään

8-9

Tiesitkö, että... 10

Krungthepin Suoma-

laiset, Suomi-Seura ja

Siirtolaisinsti-tuutti

11

Ilmoituksia,

yhteystietoja ja

kalenteri

12

Outoja eläimiä ruoka-

pöydässä

9

Oikein hyvää, valoisaa ja lämmintä juhannusta!

Bangkokin suomalaiset @-uutiset 5/2013

วนัอาสาฬหบูชา eli asalhabucha-päivää vietetään Buddhan ensimmäisen saarnan, thammachakkappavattanasuttan (ธมัมจกักปัปวตันสูตร), muistok-si. Buddha piti saarnansa valaistumisensa jälkeen Benaresin (nyk. Sa-rnath) Kaurispuistossa viidelle askeettimunkille. Asalhabuchaa viete-tään aina thaimaalaisen kuukalenterin kahdeksannen kuun täyden-kuun aikaan. Tänä vuonna päivää vietetään 30.7. Juhlapäivän iltana järjestetään temppeleissä kynttiläkulkueita “wianthian” (เวยีนเทยีน), jossa kuljetaan sytytettyjen kynttilöiden, suitsukkeiden ja kukkien kanssa kolme kertaa temppelin ympäri vastapäivään. Kynttilät, suit-sukkeet ja kukat uhrataan kulkueen jälkeen buddha-kuvalle.

Heti asalhabuchan jälkeisenä päivänä alkaa buddhalainen paastonaika เข้าพรรษา eli khauphansa, kolmen kuukauden jakso, jolloin munkit pysyvät temppelissä. Tällöin vihitään myös munkkikokelaat. Erään tarinan mukaan Buddhan aikalaiset valittivat, että munkit kuljeskellessaan tallovat vasta kylvetyn riisin, ja Buddha määräsi tämän vuoksi mun-kit pysymään luostarissa sadekauden ajan.

Thaimaassa on laitonta myydä ja ostaa alkoholia tärkeinä buddhalaisina juhlapäivinä (paitsi kansainvälisissä hotel-leissa) - niin myös asalhabuchana. Syynä alkoholikieltoon on Thaimaassa harjoitettavan theravada-buddhalaisuuden viides moraalinen ohje: ”Pidättäydy alkoholista ja muista tajuntaa sumentavista aineista”. Muita moraaliohjeita ovat: 1. Pidättäydy elämän tuhoamisesta, 2. Pidättäydy ottamasta sellaista, mitä ei ole sinulle annettu, 3. Pidättäydy aisti-nautinnoissa väärin elämisestä (siveettömyydestä) ja 4. Pidättäydy väärästä puheesta.

On merkillepantavaa, että ohjeet eivät ole imperatiivimuotoisia käskyjä kuten esim. kristinuskon 10 käskyä, vaan niiden muotoilu korostaa niiden olevan sääntöjä, jotka omaksutaan vapaaehtoisesti. Buddhalaisuudessa moraalinen käyttäytyminen on meditaation ja viisauden ohella yksi valaistumiseen johtavan polun peruspilareita; siinä rituaaliset teot on pyritty pelastusvälineenä korvaamaan moraalisella käyttäytymisellä. Buddhalainen etiikka on kuitenkin mut-kikkaampi asia kuin ensisilmäykseltä vaikuttaa, sillä moraaliset ohjeet vaihtelevat hengellisen aseman ja saavutusten mukaan ja lisäksi eri koulukunnilla on hiukan toisistaan poikkeava ymmärryksensä moraalin merkityksestä. Vastaa-vasti vaihtelee myös moraalisten ohjeiden taustalla oleva filosofinen tai psykologinen teoria. Toisin sanoen erilaisilla ymmärryksen ja harjoituksen tasoilla annetaan myös moraalista erilaisia ohjeita.

Munkkikokelaat noudattavat usein yllä olevaa moraalilistaa laajen-nettuna siten, että kolmas ohje tulkitaan selibaatiksi ja lisättynä kuudennella ohjeella, joka kieltää väärään aikaan syömisen. No-viisimunkit puolestaan noudattavat kymmentä ohjetta. Niihin kuu-luu viiden ohjeen lisäksi seuraavat: 6. Pidättäydy syömästä väärään aikaan, 7. Pidättäydy tanssista, laulusta, musiikista ja huvitusten katselemisesta, 8. Pidättäydy kukkaköynnösten, hajuvesien ja kos-meettisten aineiden käyttämisestä ja koruilla kaunistautumisesta, 9. Pidättäydy korkeiden ja leveiden vuoteiden käyttämisestä ja 10. Pidättäydy kullan ja hopean vastaanottamisesta.

Erityisinä juhlapäivinä theravada-maissa maallikotkin usein noudat-tavat kahdeksan ohjeen listaa, joka koostuu kaikista edellisistä lu-kuun ottamatta viimeistä, kullan ja hopean vastaanottamisen kiel-tävää ohjetta. Kahdeksas ja yhdeksäs tulkitaan tässä listassa yh-deksi ohjeeksi. Täyden vihkimyksen saaneilla munkeilla on therava-

da-koulukunnassa 227, kiinalaisessa traditiossa 250 ja tiibetiläisessä 258 harjoitusohjetta. Nämä harjoitusohjeet muodostavat buddhalaisen kaanonin sääntökorin (Vinaya-pitaka) ydinosan.

Buddhalaisuuden mukaan vain munkit voivat pelastua. Siksi theravada-buddhalaisuudessa yleensä jokainen poika on n. 11-13-vuotiaana jonkin aikaa luostarissa. Suosittua luostariaikaa on juuri buddhalainen paastonaika. Tavallisen kansan uskonnollisesti keskeinen tehtävä on ruokkia ja tukea munkkeja. Munkit kiertävät joka aamu aikaisin kerää-mässä ruokaa. Ihmiset kiittävät saadessaan antaa ruokaa, koska he saavat samalla hyvää karmaa eli hyviä hengelli-siä ansioita. Vaikka naiset eivät theravada-luostariin ”munkeiksi” pääsekään, voivat poikalapset kuitenkin tuoda äi-deilleen hyvää karmaa ja meriittiä olemalla munkkina.

Myös tavallisen kansan ja buddhalaisen sivistyneistön eli munkkien uskonhar-joitukset ja käsitykset eroavat usein. Kun buddhalaisuudessa ei periaatteessa ole jumalia, rukousta eikä jumalille tai hengille uhrausta, usein tavallisen kan-san uskonnon harjoituksessa on kuitenkin juuri näitä. Tavallinen kansa palvoo theravada-buddhalaisuudessa Buddhaa usein jumalana tai jumalallisena hah-mona. Theravada-buddhalaisuuden tärkeimpiä alueita ovat Thaimaan lisäksi Burma ja Sri Lanka. Lähteet: http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=48 http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/buddhal1.html

http://pe.swu.ac.th/upload/494000531500205.jpg

http://www.ezistock.com/

Bangkokin suomalaiset @-uutiset 5/2013

Äitini on käynyt kerran elämässään ennustajalla. Hänelle kerrottiin jo 1960-luvulla, että hän tulisi viettämään eläkepäiviään kauka-na, eksoottisessa ja lämpimässä maassa itseään nuoremmassa seurassa. Ja vielä tuohon aikaan tuskin käytiin edes Espanjassa. Nyt asumme täällä Thaimaassa; äitini, minä ja aviomieheni. Syy siihen, miten me kolme tänne olemme päätyneet, ei ole lainkaan niin aurinkoinen kuin maa, jossa asumme. Äitini ehti tehdä täyden työuran. Minulta ja myöhemmin myös aviomieheltäni työnteon lopet-ti sairastuminen. Aivan liian aikaisin. Sairastuminen, joka katkaisee ihmisen arjen ja pakottaa jättämään kaiken tutun ja turvallisen, on jo sinänsä suuri muutos. Siihen kun lisätään muuttaminen ulkomaille, on kysymys jo mullistavasta suunnanvaihdosta koko elä-män kuvassa. Suomessa on paljon hyvää. Meiltä löytyy sananlaskuja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Me kai ajattelimme rämpies-sämme kivun ja murheen keskellä: ”Parempi kerta rysäys, kuin ainainen kitinä”.

Loma muuttuu asumiseksi. Lähdin vuonna 2005 äitini kanssa kuntouttamaan itseäni entuudestaan tutulle Samuin saarelle Thaimaa-han. Suomessa olin jo saanut ”lakisääteiset” kuntoutuspalvelut. Terveydentilani vaati kuitenkin vielä paljon fyysisiä ponnisteluja mm. liikuntakyvyn säilyttämiseksi. Suomessa kuntoutus oli kallista. Thaimaassa asui ja söi edullisesti. Kuntoutus tapahtui lämpi-mässä meressä ja oli ilmaista sekä motivoivaa.

Jossain vaiheessa pitkä kuntoutusloma alkoi muuttua maassa asumiseksi. Suomessa käynnit harvenivat, ja matkatavaroihin alkoi kertyä tärkeitä henkilökohtaisia esineitä, kirjoja, lempivaatteita. Sitä kuitenkin arastelee kutsua uutta maata kodiksi ja maassa oles-kelua asumiseksi. Aika kauan olimme mielestämme vain pitkällä lomalla.

En oikein tiedä, miksi kutsuisi sitä hiljaista, vaivihkaa tapahtuvaa prosessia, jonka aikana alkaa ulkosuoma-laistua. Ehkä ympäristö huomasi sen ennen meitä. Ainakin pesulalaskumme pieneni äkkiä huomattavasti. Sama määrä pyykkiä noudettiin ja palautettiin siistinä ja silitettynä, mutta liki puolta pienemmän laskun kera. Selitys oli: ”Te olette nyt farangeja (= thaimaalaisten ulkomaalaisista käyttämä nimitys, jonka korrek-tiudesta kiistellään tavan takaa maan englanninkielisten lehtien yleisönosastoilla) ja teille kuuluu siis farang-hinta.” Farang maksaa monesta asiasta vähemmän kuin turisti, mutta yleensä enemmän kuin thai. Yleisön-osastoilla kiistellään myös avoimesta kaksoishinnoittelusta Thaimaassa. Minusta kyseessä on kolmoishinnoittelu.

Kun lopulta lakkaa tuntemasta itsensä turistiksi, alkaa kaivata normaaliin elämään kuuluvia asioita ja esineitä. Pesukone. Vaikka pesettäminen on edullista, kaipasimme mahdollisuutta pestä pyykkimme silloin, kun haluamme. Pesukone, joka ei kuumenna pesu-vettä, ei ole mahdoton investointi. Se oli kuitenkin suuri askel kohti thai-tulevaisuutta. Sitten vuokraemännän hotelli-jääkaappi alkoi tuntua ehdottomasti liian pieneltä. Jenkkikaappi tuli, ja melkein samassa rytäkässä oma TV ja taivaskanavasopimus TrueVisionin kanssa. Sitten eräänä päivänä olimmekin äidin kanssa Suratthanissa mantereella järjestelemässä kuljetusta ostamallemme koko-naiselle kalustolle. Kolme suurta vaatekaappia, yöpöytiä, senkkejä, ruokapöytä + tuolit jne. saapuivat yllättävän edullisesti ja vai-vattomasti saarelle. Bungalowimme alkoi näyttää siltä, että siellä asuimme me, eikä satunnainen turistiperhe.

’Sokeus’ Silti me emme vieläkään puhuneet Thaimaassa asumisesta. Siteet Suomeen olivat olemassa ja siellä asunto tyhjillään, meitä odot-tamassa. Jonkinlainen ”sokeuskin” iski alkuvaiheessa. Katselimme televisiosta ohjelmaa, jossa oli kaunis rehevä ja värikäs puutar-ha. Huokailimme vihreyttä, kunnes avasin verhon ja annoin verenpunaisen bougainvillean ja vihreiden palmujen kilpailla TV-kuvan kanssa. Eräänä iltana luin romaania, jonka tapahtumat sijoittuivat Tyynenmeren rannikolle. Ajattelin kaihoten kuun valaisemaa merenpoukamaa ja lämpimiä, lempeitä valtameren aaltoja. Todellisuudessa olin juuri katsellut maailman ehkä toiseksi kauneinta auringonlaskua Tyyneen valtamereen uidessani päivän viimeistä lenkkiä lämpimääkin lämpimämmässä merivedessä.

En tiedä, oliko kaikki niin ylenpalttisen ihanaa, että sitä ei voinut kerralla käsittää. Asiat sai suhteutettua ajattelemalla, että jos nyt olisin Suomessa. Silloin vasta eksotiikka tuli todelliseksi ja jokaisesta päivästä entistä arvokkaampi. Tuntuu, että silmät alkoivat avautua useammin ja enemmän. Miettiessäni nyt tuota aikaa, tulee taas mieleen suomalainen sanonta: ”Ei makeaa mahan täydel-tä”. Alitajunta ilmeisesti toppuutteli.

Koira kotouttajana Olimme kaikki haaveilleet aina omasta koirasta. Sellainen sitten haettiinkin Samuin koirakodista, jossa saksalainen pariskunta hoiti kodittomia kissoja ja koiria. Meiltä pyydettiin vakuutus siitä, että joko asuisimme tulevaisuudessakin Thaimaassa tai olisimme tar-vittaessa valmiita kuljettamaan adoptoimamme koiran Suomeen. Siinä vaiheessa musta narttukoira Retku vaikutti meihin jo niin paljon, että allekirjoitimme sopimuksen. Koira oli siis se, joka sai meidät ensimmäistä kertaa julkisesti myöntämään, että kotimme on nyt ja tulevaisuudessakin täällä Thaimaassa.

Retku-nimestä oli jo muuten päätetty ennen koiran tapaamista. Eikä nimestä ole koiralle ollut haittaa. Muutaman kerran suomalai-nen turisti kääntyi ällistyneenä katsomaan taakseen, kun komensin Retkua luokseni. Sillä kun on kyky haistaa suomalaiset, joita se mielellään lähti rannalla seuraamaan.

Ystävyys Thaimaassa farangiksi ryhtynyt tutustuu ensin toisiin ulkomaalaisiin. Toki ystävyyttä on hierottu jo vuokraemännän, oman siivoo-jan, puutarhurin, hierojan, taksikuskin ja kampaajan kanssa. Kielitaito kuitenkin rajoittaa ystävyyden muuttumista arkipäivää sy-vemmäksi. Ystävyys syvenee samaa vauhtia kun kielitaito kasvaa. Oi sitä riemua, kun siivoojamme kertoi mehukkaan juorun ja me ymmärsimme sen! Fraasit oppii nopeasti, mutta nopeammin oppii thai suomen kielen. Lopulta kommunikointi thain kanssa voi ulko-puolisesta kuulostaa kummalliselta.

Se on sekoitus suomea, thaita, alkeellista englantia ja selkeitä käsimerkkejä. Kyllä se sujuu niinkin. Jos farang on mikä tahansa muu kuin britti, on heidän kanssa keskustelu myös turhista säännöistä ja apusanoista riisuttua englantia. Kuumassa ei jaksa niin kielioppia tankata. Kommunikaatio on taitolaji, sanoi muistaakseni Lenin. Paljon riippuu myös tilanteesta. Ymmärrystä on, kun on yhteistä tahtoa.

Taisi olla toisen sesongin alkaessa, kun huomasin, että emme enää jaksaneet innostua parin viikon lomamatkalle tulleista turisteis-ta. Siihen kanssakäymiseen oli muodostunut jo kaava: kuka sinä olet?, mistä sinä tulet?, kauanko olet ollut täällä? jne. Farangit karttavat hyvin kauan uusia tulokkaita. Varaukselliseen suhtautumiseen on olemassa varsin hyvä syy. Sitä ei vaan aina jaksa ottaa ihan kaikkea tosissaan. Sillä niin moni tulee Thaimaahan rinta rottingilla, henkselit paukkuen ja mahtavia liikeideoita pursuten ja aikeissa jäädä tänne ikiajoiksi. Vain yksi sadasta jää. Siksi kannattaa olla säästeliäs, säästää itseään. Paljon on myös sellaisia ihmi-siä, jotka liikkuvat lain rajamailla. Sellaisiin ihmissuhteisiin ei ole varaa, jos aikoo itse saada viranomaisilta luvan oleskella maassa. Tämä ilmiö on valitettava, mutta ei varmasti poikkeuksellinen. Joka maassa on omat onnenonkijansa. Sitten on vielä niitä surullisia tapauksia, jotka ovat tulleet ulkomaille pakoon itseään.

Käsittämätön kirjoitus Thain kirjoitusasu on jopa minulle päänsärkyä aiheuttava haaste, ja minä sentään hallitsen kiinan merkkejä jonkin verran. Suurin osa farangeista onkin hylännyt ajatuksen thai-aakkosten opettelusta. Ei se mitään, että upouudet silkkialusasut tuli solmuvärjättyä,

Maarit Vähä-Raunio, Siirtolaisuus-Migration 2/2013

Bangkokin suomalaiset @-uutiset 5/2013

kun huuhteluaineen sijasta kaadoin pyykin sekaan kloriittia. Ja loppujen lopuksi on melkein samantekevää, onko kastikepullossa seesamöljyä vai soijaa. Molemmat käyvät. Olemme kuitenkin ostaneet vakavasti otettavan määrän oppikirjoja, jotka lupaavat kirjoitus-/lukutaidon käden käänteessä. Kuinka monessa käänteessä – sitä ei ole sanot-tu. Hanketta pitää kuitenkin vireillä vaatimus, jonka mukaan Thaimaan kansalaisuutta ei voi anoa, jollei ole näyt-töä täydellisestä luku- ja kirjoitustaidosta. Thaimaan kielellä siis. Kansallislaulun me jo miltei hallitsemme. Sekin on yksi vaatimuksista.

Saara tuli bungalowiin Saara oli armeijalta saatu ”ylijäämäkoira”. Tästä suuripäisestä labradorinnoutajan pennusta piti tulla minulle henki-lökohtainen avustajakoira. Esittelin Saaraa ylpeänä rannalla loikoville turisteille, kun se nappasi kävelykeppini ja juoksi iloisesti valkoista hiekkarantaa silmänkantamattomiin. Se ei kuitenkaan ollut yhtä nolo tilanne kuin se kerta, jolloin Saara nuoli aurinkoon nukahtaneen miespuolisen saksalaisturistin nännit. Tai se, kun ranskalainen neito tuli valittamaan minulle, että Saara vie kaiken tilan hänen viltillään.

Saara oli se leima, jolla viimeistään kuitattiin meidän oleskelumme maassa pysyväksi. Kahden koiran, omilla kalusteilla sisutetun bungalowin ja grillin kanssa aloimme tuntemaan olomme vieraaksi rannalla, jolla etupäässä kävi satunnaisia turisteja. Kaipasimme rauhaa ja jotain aidompaa. Emme tainneet oikein tietää, mitä aitoa me oikeastaan halusimme, tai mitä se aitous toisi tullessaan. Tunsimme kuitenkin olevamme jonkinlaisessa liminaalivaiheessa. Emme olleet enää turisteja, mutta emme myöskään täysin itse-näisiä asukkaita. Itsenäisellä tarkoitan asumistapaa, joka on yhtäjaksoisempi kuin aina joka kolmas kuukausi vuokraemännän kanssa sovittava jakso. Sitten löysimme talon meren rannalta mantereelta.

Paratiisiin Khanom on meidän paratiisimme. Muuttoa järjestellessämme ajattelimme, että olemme löytäneet jotain ainutlaatuista tässä maas-sa ja maailmassa. Enää meitä ei vaivaisi sokeus nähdä ympäristön kauneutta.

Ihan aluksi, kun muutimme tänne mantereelle keväällä 2007, kaikki ei tietenkään ollut selkeän paratiisimaista, ei. Ensinnäkään kukaan paikallinen ei pikku kylässämme puhunut sanaakaan englantia. Naapureina oli yhtä lailla kielimuurin takana olevia venälai-siä. Kun muuttopäivät vielä olivat harmaita ja sateisia, eikä meillä ollut mitään tietoa, missä olisi lähin kauppa, josta voisi ostaa edes tärkeintä eli vettä. Eikä meillä ollut kulkuneuvoa. Autottomina olimme olleet Samuilla ja myös päättäneet autottomina pysyä. Ajatus pienestäkin onnettomuudesta on niin kammottava maassa, jossa syyllinen on lähes poikkeuksetta aina ulkomaalainen. Sa-muilla sentään oli alussa takseja ja myöhemmin ystäviä, joilla oli aina tarjota kyyti kauppaan. Epätoivon pilkistäessä kaiken peitti vielä mahtava pilaantuneen kalan tuoksu, jonka kalastajan rannalle hylkäämä verkko kaloineen ympärillemme levitti. Kerran tai kaksi mietimme, olimmeko ihan viisaita hylättyämme Tesco-tavaratalon ja McDonaldsin turvallisuutta luovan läheisyyden. Elämäs-sä asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.

Viikon kuluttua maailma näytti jo siltä paratiisilta, minne olimme kuvitelleetkin muuttavamme. Meillä oli kaksi skootteria/mopoa ja yksi sivuvaunullinen moottoripyörä, joilla me kaikki opimme ajamaan. Löysimme kaikki tarvittavat kaupat, ja saimme hankittua opettajat opettamaan meille thain kieltä. Melkein joka aamu kello yhdeksän talomme ohi uiskenteli parvi vaaleanpunaisia delfiine-jä. Sama parvi palasi, ilmeisesti päivän työskenneltyään, kello viisi iltapäivällä. Lähes autiota hiekkarantaa riitti kilometritolkulla. Jos samaan aikaan aamu-uinnillamme näimme jonkun kalastajan palaavan mereltä, se oli koirille riemua. Heidän haukkunsa palkit-tiin aina tuoreella kalalla. Jos veneitä saapui kaksi tai kolme, puhuimme jo sietämättömästä ruuhkasta mielestämme meille kuulu-valla rannalla.

Paratiisissa oli käärmeitä. Jotkut niistä onnistuivat luikertelemaan jopa sisälle taloon, mutta niistä selvittiin. Paitsi Saara, jota kobra puri omalla kotipihalla. Saaran tilalla on nyt joesta pelastamamme musta, maailman kaunein koira, joka oli vähällä saada nimen Mooses. Hänestä tuli kuitenkin Riwa. Riniin kuin joki (river), josta hänet löydettiin ja waniin kuin wat eli temppeli, joka on joen varrella.

Farangit Khanomissa Khanomissa ei asunut sinne muuttaessamme kovinkaan montaa farangia. Meidät sen sijaan opittiin tuntemaan varsin nopeasti. Kummallista meistä oli, että farangit muuttelivat kansalaisuuttaan tilanteen mukaan. Esimerkiksi naapurimme venäläiset olivat ennen tuloamme esiintyneet suomalaisina. Jotenkin pitkin hampain he esittelivät myöhemmin itsensä pietarilaisina. Iäkäs har-maantunut herra esitteli minulle itsensä ruotsalaisena. Iloissani aloin papattaa ”laivaruotsiani”, jolloin mies kröhäyttäen nolona kertoi oikeastaan asuneensa Ruotsissa vain jonkin aikaa. Alun alkaen mies oli kotoisin Saksasta. Itä-Saksasta, hän korosti. Pro-vinssin alueella asuu edelleen australialainen, joka yrittää kovasti vakuuttaa kaikille olevansa britti.

Vaikka ulkomaat ovatkin heikosti edustettuna täällä Khanomissa, olemme ehtineet nähdä useitakin ulkomaalaisten perustamia liikeyritysten alkuja ja melkein yhtä monia äkkipysäyksiä. Joskus on vain parempi olla näkemättä ja kommentoimatta mitään. Mei-dät hiljensi se, kun näimme, miltä näyttää, kun iso katumaasturi ajaa ihmisen rinnan yli. Siitä jäi oikeasti selkeät renkaan jäljet iholle. Venäläismies selviytyi kuitenkin hengissä, kuin ihmeen kaupalla.

Kaikki tuntevat apinan Emme ole erityisesti karttaneet, joskaan emme etsineetkään, seuraa toisista ulkomaalaisista täällä Khanomissa. Poikkeuksiakin kyllä on. Kuitenkin vahvimmat siteet ovat paikallisiin ystäviin. Aivan alussa olimme kuin eksoottiset eläimet, joita kutsuttiin kilpaa niin häihin kuin hautajaisiinkin. Tällaista ei juuri Samuilla sattunut. Paikallisten omat elämän juhlahetket ovat oiva keino pureutua syvemmin thaimaalaiseen kulttuuriin ja sen erilaisiin ilmenemismuotoihin. Vaikka omistamme varmas-ti puolitusinaa opasta siitä, kuinka käyttäytyä Thaimaassa, on elämä itsessään opettanut kuitenkin eniten. Oikeastaan sellaiset oppaat pitäisi kieltää, joiden mukaan tulokas, outo farangiparka, yrittää käyttäytyä. Samalla thaimaalainen tekee kaikkensa käyttäytyäkseen niin, ettei farang tuntisi oloaan oudoksi. Siitä syntyy väistämättä väkinäinen, kireä ja hermostunut tunnelma. Ja se ei ole hyvä alku ystävyydelle maassa, jossa hymy on herkässä ja kasvot on säilytettävä hinnalla millä hyvänsä.

Jossain vaiheessa tuntui, että juhlia alkoi olla liikaa. Onneksi mielenkiinto meitä kohtaan laimeni samaan aikaan. Nytkin, kun vie-railemme vain ns. pakollisissa tilaisuuksissa, niitä on välillä enemmän kuin tarpeeksi. Silti en niitä koskaan peruisi, sillä jokaisen työläästi alkaneen illanvieton jälkeen olo on taas riemuisa ja kokemusta karttunut. Varsinkin hautajaiset poikkeavat niin kovin suo-malaisista, että niistä voisi kirjoittaa oman teoksen. Hautajaisissa voi puhua kännykkään, pelata matopeliä, juoruta, nauraa, syödä ja juoda, pelata uhkapelejä (kuulemma sallittua ainoastaan hautajaisissa). Munkkien määrä kertoo vainajan ja perheen statukses-ta. Mitä enemmän munkkeja, sitä korkeampi asema tai vaurausaste. Munkkien resitointia kunnioitetaan. Se keskeyttää tohinan hetkeksi, mutta jos puhelin sattuu soimaan kesken pyhien tekstien luennan, kukaan ei mulkaise pahasti.

Karttuva kokemus Matka aitoon thaielämään ei ole ollut vuosissa kovinkaan pitkä. Me elämme suurin piirtein samassa rytmissä kylän kanssa. Vetäy-dymme auringon myötä iltapuhteisiimme ja nousemme supsuttelemaan terassia ja päästämään koirat ulos hetki ennen aurinkoa. Laitamme itse kotiruokaa, mutta hyvin usein teemme niin kuin useimmat thait tekevät, haemme illallisemme jostain kylän lukuisis-ta ruokapaikoista. Ateriat säilyvät parin kilometrin mopomatkan lämpimänä, vaikka ne on pakattu muovipusseihin. Sen verran olemme oppineet kieltä, että osaamme pyytää vähemmän maustetta tuliseen thai-ruokaan. Aviomies on miltei muuttunut thaiksi.

Bangkokin suomalaiset @-uutiset 5/2013

Puhuu kieltä ja syö kaikkea, mitä eteen tuodaan (kuitenkin vain mereneläviä tai kanaa, kun lihasta puhutaan). Syö kuin thai, oli se kuinka tulista tahansa. Me naiset emme ole saaneet kieltämme tottumaan thaimaalaiseen tulisuuteen.

Muistan joskus opiskeluaikana lukeneeni tutkimuksen ulkosuomalaisista ja heidän sopeutumisen vaiheis-taan vieraaseen kulttuuriin. Löydän omasta elämästämme täällä myös samanlaisia vaiheita. Ensin alkuun oli arkuus ja ehkä pelkokin päällimmäisenä tunteena, vaikka kyseessä oli entuudestaan tuttu maa. Sitten jossain alkuvaiheessa tuli sokeus, ettei oikein osannut sijoittaa omaa itseään maailman kartalle. Hurmioi-tuminen kesti suhteellisen kauan, ja jatkuu vieläkin osittain. Kaikki meille vieras ja erilainen oli ihanaa ja fantastista, ihmiset myös. Muistan sanoneeni vuonna 2008, että en ole vielä tavannut ilkeää thaimaalais-ta. Sanoin myös, ettei täällä voisi olla minulle koskaan liian kuuma. Nyt vastaisin kumpaankin kyselyyn ehkä hieman toisin. Tällä hetkellä elämme selkeästi vaihetta, jossa ruusunpunaiset aurinkolasit ovat sär-kyneet, ja kaikki näyttää jotakuinkin siltä, mitä se on. Koskaan ei kuitenkaan voi olla varma, miten asiat täällä ovat. Sanovat, että thaimaalaisilla on kolmetoista hymyä. Jokainen niistä kuvaa eri tunnetta.

Nyt eläminen on normaalimpaa kuin alussa. Sanon normaalimpaa ja tarkoitan sitä, että emme enää putoa kovin korkealta, jos joku asia meneekin hakaukseen. Ihmisiä olemme yhtä kaikki, mutta täysin erilaisia. Uskon, että Kipling oli oikeassa sanoessaan: ”Itä on itä ja länsi on länsi, eivätkä nämä kaksi koskaan kohtaa.” Thaimaalaisella on hyvin erilainen maailmankatsomus kuin meil-lä. Täällä uskonto koskettaa elämää jatkuvasti, kun meillä länsimaissa se usein vain sivuaa elämäämme. Arvostus ja arvomaailma eroavat toisistaan suuresti. Nyt on hyvä nähdä ja ymmärtää, miksi jotkut asiat eivät täällä aina mene niin kuin me länsimaissa tahtoisimme niiden menevän. Kohtaloon uskominen on voimakkaasti läsnä – koko ajan.

Asioiden järjestely on täällä toisaalta maailman helpointa ja toisaalta maailman vaikeinta. Kun televisiomme menee rikki, tulee korjaaja samana päivänä. Jos laitetta ei saada kotona korjattua, tuodaan tilalle vaihto-TV, ja rikkinäinen viedään korjattavaksi. Maksu tulee tehdystä työstä ja varaosista – ei ajasta tai kilometreistä. Niistä thai ei laskuta. Suomessa vastaavaan toimintaan me-nisi toista kuukautta, ja korjaus tulisi miltei yhtä kalliiksi kuin uuden vastaanottimen hankkiminen. Toisaalta esimerkiksi luonnon suojeluun on löydettävä ensin kansalta motiivi ja halu, ennen kuin kukaan on valmis sitoutumaan pitkäjänteisempään toimintaan. Olemme onnellisia, että meillä täällä ollaan ymmärretty vaaleanpunaisten delfiinien merkitys turismille ja luonnolle. Hienointa on huomata, kuinka jokainen on ylpeä tästä harvinaisesta eläimestä, vauvasta vaariin.

Iso ja pieni on kaunista Muistan, kuinka alussa katsoin kauhuissani pientä koulutyttöä, joka ajoi mopoa, kaveri takana, juomapussi sarvesta roikkuen ja kännykkään puhua pälpättäen. Kyllä vain! Siinä vauhdissa hän kumartui välillä imaisemaan juomaa jääpaloja pullistelevasta lä-pinäkyvästä muovipussista! Nyt on silmä tottunut niin, että vaikkapa pienen nelihenkisen perheen mopomatka – samalla mopolla – ei hätkäytä.

Isona ihmisenä tunnen itseni kömpelöksi jättiläiseksi, ja usein minulle tarjotaankin kyläillessä sementtistä penkkiä. Sementtipenkit ja pöydät ovat hyvin eksoottinen thaimaalainen tapa kalustaa puutarha. Toisaalta isona ihmisenä minua miellyttää suuresti thai-maalaisten tapa suhtautua suureen elopainooni. Se herättää joko avointa hilpeyttä tai sitten avointa huolestuneisuutta. Molemmis-sa tapauksissa minua lähestytään ihmisenä – ei lihavana ihmisenä. Täällä on ihan normaalia, että painosta ja koosta puhutaan avoimesti. Toisaalta täällä myös osataan kehua. Minä tapaankin käydä aina säännöllisesti kylillä kohottamassa itsetuntoani. Koska lihavuuteni on jo kaikille tuttu asia, se ei vie huomiota. Sen sijaan thaimaalaisilla ystävillä on aina sana tai kaksi, jotka saavat hy-myn korviin. ”Onpa sinulla kaunis pusero!”. ”Sinulla on sitten hyvä iho!”. Ja nämä ilmaisut ovat melko varmasti aitoja ja teeskente-lemättömiä, sillä thai-naiset keskittyvät hirvittävän paljon ulkonäköönsä. Jos onnistun sävyttämään huuleni puseron väriin, se huo-mataan varmasti.

Tottuminen Lapsuuden mummolassa vietettyjen kesien jälkeen en ole missään tuntenut oloani niin kotoisaksi kuin täällä Khanomissa. Yllättäen muutkin farangit ovat sanoneet samaa. Täällä voi keskellä päivää päräyttää naapurin pihan lavetille, jossa jo todennäköisesti muu-tama ihminen istuskelee tai makoilee puimassa päivän hintoja kumille, ananakselle tai kookospähkinälle. Tai sitten he ovat muuten vaan juoruamassa. Samuilla on sanonta: ”Jos haluat kertoa ystävälle salaisuuden ja vannotat häntä olemaan kertomatta asiaa eteenpäin, on se saaren toisella puolella puolessa tunnissa. Jos vannotat häntä äitinsä nimen kautta olemaan vaiti, kestää noin viisitoista minuuttia, kun asia jo tiedetään saaren toisella puolella.” Täällä ei turismi ole syönyt thaihymyä, ja kaikilla on aina aikaa. Voisin luetella tuhat kaunista ja hyvää Thaimaasta maana ja sen ihmisistä. Thaimaalainen on taiteilija. Jokainen thaimaalainen osaa tehdä jotain kaunista käsillään. Lisäksi tutkimusten mukaan thaimaalaiset ovat maailman luovin kansa. Toisaalta voisin kriti-soida asioista, jotka hankaloittavat elämää tai ovat muuten vain mielestäni väärin. Ne lienevät samanlaisia ongelmia kaikkialla. En kuitenkaan näe itselläni olevan minkäänlaista oikeutta arvostella maata, jossa olen vieraana. Sen sijaan tunnen syvää kiitollisuut-ta, että saan olla maassa, missä elämästäni ja sen mukanaan tuomista rajoitteista huolimatta on tullut siedettävää, täyttä elämää. Jos jotain haluaisin kritisoida, niin niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että me olemme täällä lomalla. Ymmärrän toisaalta, että Suo-mesta käsin on vaikea kuvitella, että me elämme täällä ihan normaalia arkea samoine askareinemme, vaivoinemme ja velvolli-suuksinemme.

Tulevaisuus Tulevaisuus näyttää, kuinka elämä etenee. Joistain ennen itsestään selvistä asioista on tullut täällä asuessa unelmien luksusta. Sellaisia asioita ovat syksy ja sen tuoksut, ensilumi ja lumilyhdyt, suomalainen juusto, kirjakaupat täynnä ihania suomalaisia kirjo-ja, sienet ja puolukat. Lista vain kasvaa päivä päivältä. Onneksi on ystäviä, jotka tuovat tai lähettävät toisinaan tuulahduksen suo-malaisuutta muodossa tai toisessa. Välillä hirvittää, että kuva Suomesta on muuttunut niin houkuttelevaksi, että siitä on tullut an-sa, johon lankeamme. Uutiset suunnattomista lumimääristä kuitenkin palauttavat maan pinnalle. Minulle sellainen talvi Suomessa tietäisi kuukausienpakollista sisällä oloa. Siellä Suomessa te kamppailette olemattoman susivaaran vuoksi, ja me täällä törmääm-me päivittäin myrkyllisiin käärmeisiin. Silti täällä ei ole ollut ainuttakaan kampanjaa käärmeiden teurastamiseksi. Tämä viimeisin lause kuvaa ehkä parhaiten sitä henkistä tilaa, minkä täällä koen niin paljon erilaisemmaksi kuin Suomessa. Olin miehen kanssa hammaslääkärissä Samuin saarella tiistaina. Katselin Nathonin kaduilla vaeltelevia turisteja ja äkkiä huomasin, että nehän näyttä-vät kaikki ihan saman näköisiltä!

Sattumuksia (ajatuksia ja muistoja kuvia katsellessa) Kielitaidon puute on niitä harvoja puutteita, jotka saattavat naurattaa. Kun katselin valokuvia näiden vuosien varrelta, muistin lu-kuisia kertoja, jolloin sanat eivät riittäneet kertomaan, mutta nauru maittoi. Khanomissa muutimme pian rannalta noin 300 metriä sisämaahan päin isoon taloon. (Meren rannalla ei ole aivan niin romanttista asua kuin saattaisi kuvitella: 1. meri jylisee enemmän tai vähemmän 24 h/vrk. 2. kaikki ruostuu, jopa käsilaukun soljet. 3. elektroniikka kärsii jne.). Melkein heti muutettuamme sähkö-linjamme katkaisi kaatunut palmu. Aviomies mopoili paikalliselle sähkölaitokselle, ja sai miehet ymmärtämään ongelman piirtämäl-lä kuvan, jossa palmu leikkasi mustaa viivaa! Sitten vasta nauru maittoi, kun huomautin, että tilanteesta olisi voinut ottaa ihan kuvankin – kännykällä.

Toisen kerran lähetin miehen ostamaan sähkölamppuja. Piirsin mielestäni oivan kuvan airamista, mutta taas miehelle naurettiin. Ja totta tosiaan, piirtämäni kuva näytti takapuolelta ja nilkkoihin valahtaneilta housuilta. En halua edes ajatella, kuinka mieheni sai

Bangkokin suomalaiset @-uutiset 5/2013

likakaivon tyhjentäjät seuraamaan itseään ja suorittamaan tuon tuiki tärkeän tehtävän. On siinä vaadittu mi-miikkaa!

Alussa kellonajat aiheuttivat väärinkäsityksiä. Lukusanojen osaaminen ei riittänyt, sillä thaimaalaisilla on aivan oma monimutkainen tapansa puhua kellonajoista aamupäivisin ja iltapäivisin. Olimme jo vuoteessa illalla kello yhdeksän, kun tuttavamme tuli hakemaan meitä autolla kauppaan. Oli hän kuulemma hieman ihmetellyt itse-kin, mutta ajatteli, että haluamme asioida 7-elevenissä.

Alussa kaupoissa asiakkaat tulivat kilpaa arvuuttelemaan, mitä oikein tahdoimme, kun jotain yritimme tiedus-tella. Osallistuimme alussa myös juhliin, joista emme ymmärtäneet mitään muuta kuin sen, että ruoka oli hy-vää ja lahjoja vaihdettiin arpomalla. Jälkeenpäin kuvia näyttäessäni, ystävämme kertoi, että olen ollut mieheni kanssa paikallisten eläkeläisten uudenvuodenjuhlissa! Sehän sopi meille! Kiva, kun kutsuivat!

Toisena uudenvuoden juhlapäivänä minut houkuteltiin Miss Chang (= Miss Elefantti) kilpailuun. Olin yleisön suosikki, mutta en muuten päässyt sijoituksille. Osa kilpailijoista oli ammattilaisia. He kiertävät usein äitinsä tai tätinsä kanssa ympäri maata näissä kisoissa, joissa iso on kaunista! Palkinnot eivät ole ihan vaatimattomammasta päästä. Kaunis ja taitava (kilpailussa pitää tanssia/laulaa tai molempia, minä lauloin ”En etsi valtaa loistoa”, kun en muutakaan hädissäni keksinyt) saattaa ansaita kisoissa auton, kultakoruja tai muhkean pankkikirjan!

Thaimaa on lumoavan kaunis maa ja minusta on suuri etuoikeus saada asua täällä. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Jos pysäh-dyn tienposkeen, vaikka vastatakseni puhelimeen, ajaa joku heti rinnalle ja kysyy: mikä hätänä? Alussa esimerkiksi renkaan puh-keaminen pelotti. Kun sitten viimein kävi niin, että rengas mäsähti, kesti asian hoito vain noin kymmenisen minuuttia. Lähellä si-jaitsevan kioskin pitäjä komensi nuoren pojan irrottamaan renkaan ja lähetti pojan matkaan. Poika tuli nopeasti takaisin ehjän ren-kaan kanssa ja asensi sen. Koko lystistä hän pyysi 100 B (reilu 2 €), joka oli korjaamon hinta. Omasta vaivastaan hän ei aikuisten katsellessa suostunut ottamaan mitään. Täytyi mennä kioskiin ja ostaa pojalle muutama jäätelö/limsa piikkiin! Mielestäni paras anekdootti kuvaamaan elämää Thaimaassa (etenkin täällä Khanomissa) on Phuketissa (toisella rannikolla) ilmesty-vän Phuket Gazetten yleisönosastokirjoitus. Siinä brittimies valittaa, kuinka typerää hänestä on, kun hänelle ei myydä yhtä tai kah-ta banaania, vaan hänen on aina ostettava koko terttu banaaneja. Me olemme ostaneet banaaneja täällä asuessamme vain muuta-man kerran. Yleensä saamme niitä ja muita hedelmiä joko kaupantekijäisinä tai joku ystävä tuo tullessaan tai ihan vain jättää por-tille ohi ajaessaan. Banaaniterttu maksaa noin 20-30 B! Taas tulee mieleen suomalainen sananlasku: ”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”.

Uskonasioita Buddhalaisuushan ei oikeastaan ole uskonto, vaan filosofia. Buddhalaisuus on vieraalle (farangille) miellyttävä tuttavuus, joka ei velvoita, vaadi tai tuomitse. Toki, jos vieras osoittaa kiinnostuksensa buddhalaisuutta ja sen rituaaleja kohtaan, ottavat thaimaalai-set vieraan vastaan iloisena ja hyväksyen. Varsinkin maaseudulla uskonto näkyy arjessa. Kalenteri on täynnä erilaisia juhlapäiviä, jotka edellyttävät rituaalien noudattamista.

Taikausko on myös osa normaalia elämää. Ulkomaalaisesta saattaa alussa tuntua hassulta, että yliopiston professori kotona olles-saan laittaa henkien taloon suitsukkeita ja ”uhraa” vainajien päivänä ruokaa ja paperista leikattuja autonkuvia edesmenneille. Meille tämä kaikki oli jo tuttua muuttaessamme Thaimaahan. Olemme nähneet, kuinka paljon hyvää ”munkkilaitos” saa aikaan. Olisi vai-kea kuvitella tätä maata ja kansaa ilman buddhalaisuutta. Oli itsestään selvää, että muuttaessamme lopulta tähän suureen taloon, jossa nyt asumme, että laittaisimme pihaan henkien talon. Niin myös oli itsestään selvää pyytää oman temppelin munkkeja siunaa-maan taloamme tupaantuliaispäivänä. Itse käyn mielelläni munkkien luona hakemassa stoppia huonolle tuurille tai henkivakuutuk-

sen (=valkoinen nauha ranteessa). Kaikenlainen kanssakäynti munkkien kanssa on vapautunutta ja luonnollista.

Se eroaa hyvin paljon siitä, miten Suomessa esimerkiksi hautajaispappia puhutellaan. Kaikki faran-git eivät ole näin myönteisiä buddhalaisuutta kohtaan ja osa ei reagoi siihen mitenkään. Me olemme kuitenkin huomanneet, kuinka suuri vaikutus buddhalaisuudella on ihmisten elämään, että kunnioi-tamme kaikkea buddhalaisuuteen liittyvää niin kuin mitä muuta tahansa uskontoa.

Thaimaassa asuessa meille on käynyt entistä selvemmäksi, kuinka hyvässä ja turvallisessa maassa olemme syntyneet. Suomessa suurin luonnonkatastrofi on liukas keli muutaman kerran talvessa. Sen aiheuttamat vahingot voisi aivan hyvin välttää noudattamalla muissa maissa vallalla olevaa käytäntöä, jonka mukaan teillä ei liikuta, jos lunta on liikaa, ja keli on tarpeeksi huono. Täällä olem-me tottuneet runsaisiin sateisiin ja tulviin. Osaamme varoa käärmeitä. Olemme iskostaneet käär-

meiden pelon niin hyvin itseemme, että Suomessa säikymme lattialla makaavia sähköjohtoja öisillä vessareissuillamme. Täällä Thaimaassa meillä on usein ollut käärme sisällä talossa. Enää meidän ei kuitenkaan tarvitse pyytää ulkopuolista apua niiden häätä-miseen.

Jopa äitini, joka ennen pyörtyi nähtyään käärmeen kuvan televisiossa, ottaa vihreän palmukäärmeen näppärästi pitkävartisiin pih-teihin ja nakkaa otuksen aidan yli. Kobrakin on monesti saanut häneltä kyytiä. Itse selitän omaa vetäytymistäni valokuvien otolla ja sillä, että olen niin kömpelö liikkeissäni. Tämä maa on tehnyt meistä rohkeampia. Silti en pysty vieläkään huutamatta kohtaamaan hämähäkkiä tai skorpionia. On vaikea kuvitella, millaiseksi elämämme olisi muodostunut näinä vuosina, jos olisimme asuneet Suo-messa. Ainakin minä olisin liikkunut paljon vähemmän. Paitsi, että tällä ilmastolla on hyvä vaikutus fyysiseen terveyteen (ei lämmin luita riko), sillä on myös suunnaton merkitys henkiselle hyvinvoinnille. Olen löytänyt itsestäni aivan uusia voimavaroja tilanteissa, joissa kivut ja säryt olisivat muutoin kaataneen vuoteen pohjalle. Meidät on monesti kuin imaistu tapahtumiin, jotka suomalaisista ystävistämme kuulostavat uskomattomilta. Mieheni ja minä saimme mm. kutsun Thaimaan turistiviranomaisten järjestämään ”The Wedding In The Mist” promootioon, jota Thaimaan lehdistö ja TV-kanavat seurasivat tiiviisti. Olemme lentäneet armeijan helikopte-rilla, jonka ansiosta pääsimme jälleen televisioon kehumaan maata ja sen ihmisiä. Meitä on haastateltu televisioon ystävän synty-mäpäiväjuhlien lomassa. Lasse tapasi Thaimaan edellisen pääministerin. Taiwanilainen TV-yhtiö kävi haastattelemassa meitä ko-tonamme. Perjantaina 13.4. menemme jälleen TV-ohjelmaan haastateltaviksi Khanomin uudisasukkaina. Me emme missään nimes-sä voi sanoa, etteikö meitä olisi otettu sydämellisesti vastaan tässä maassa. Osaksemme koituneen ystävällisyyden ja vieraanvarai-suuden olemme yrittäneet korvata aina, kun siihen on ollut tilaisuus. Eräs tällainen on jo perinteeksi muodostunut Joulupukin kier-ros kylässä.

Siirtolaisuus-Migration-lehden kilpailuun osallistuvia pyydettiin kertomaan, miksi he ovat muuttaneet Thaimaahan ja millaisin odotuksin. Millaista on arkielämä Thaimaassa ja kuinka asiat ovat hoituneet? Kuinka he ovat sopeutuneet uusiin olosuhteisiin ja kuinka heidät on otettu vastaan? Ovatko ennakkotoiveet toteutuneet, ja aikovatko he jatkaa asumistaan Thaimaassa?

Bangkokin suomalaiset @-uutiset 5/2013

Moderni aivotutkimus on siitä hauskaa, että se todistaa oikeiksi monia kahvipöydässä puituja arkioletuksia. Niille löytyy selitys, kun tarpeeksi analysoidaan sitä, millaiset lamput syttyvät missäkin päin aivoja kussakin tilanteessa.

Aika moni työelämässä on esimerkiksi sitä mieltä, että hänen pomonsa on pelkästään haitaksi työnteolle. Nyt tie-dämme miksi. Selityksen tarjoaa David Rock, neuroleadership-termin kehittänyt guru, joka vieraili Suomessa viime viikolla.

Ensinnäkin, ihmisaivot ovat vaarallisen esihistorian saatossa säätyneet niin, että ne reagoivat moninkertaisesti voi-makkaammin uhkiin kuin myönteisiin mahdollisuuksiin. Aivojen luontainen reaktio on paeta eikä lähteä uteliaana kohti uutta asiaa. Ja kun aivot reagoivat uhkaan, ajattelun taso laskee rajusti. Ihminen ottaa käyttöön vaistonvarai-sia reaktioita tuottavan aivojen osan ja hylkää rationaalisen ajattelun alueen.

Nykyihmistä eivät enää uhkaa petoeläimet tai kivikirvein aseistettu naapuriheimo. Niiden tilalle ovat nousseet sosi-aaliset uhat. Meitä kiinnostaa erityisesti viisi sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvää asiaa: status, ennustettavuus, vaikutusmahdollisuudet, yhteenkuuluvuus ja oikeudenmukaisuus. Näiden lisääminen palkitsee ihmistä, ja näihin koh-distuvaan uhkaan aivomme reagoivat yhtä rajusti kuin hengenvaaraan tai fyysiseen kipuun.

Perinteiseen auktoriteettiasemaan nojaava pomo on Rockin mukaan varsinainen sosiaalinen hälytyskello. Hänellä on korkeampi status, hän lisää epävarmuutta ja kaventaa vaikutusmahdollisuuksia, hän tienaa enemmän kuin sinä, mi-kä tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Kun tällainen pomo ilmestyy paikalle, mitä tapahtuu? Liskoaivot kytkeytyvät pääl-le ja ajattelun taso laskee kuin brontosauruksen häntä.

Heidi Hammarsten

Oululainen Riitta Marttila lähetti kesäkuun alussa sanomalehti Kalevalle kuvan sääskipyy-dyksestä. Kaleva innostui kysymään lukijoiltaan, mitä muita sääskipyydyksiä he ovat käyttäneet. Asia oli oululaisille ilmeisesti läheinen ja tärkeä, sillä vastauksia suorastaan ryöppysi. Samaa asiaa innostui kyselemään yle.fi. Ja mikä parasta, kaikki ehdotetut kei-not olivat lähes ilmaisia ja niitä voi vapaasti kokeilla kotonaan.

Viereisessä kuvassa on oululaisen Marttilan hyttysansa, jossa tuulettimen päälle pingote-tut sukkahousut vangitsevat inisijät lahkeisiin. "Tuuletin imaisee hyönteiset sukka-housuun. Kärkiosiin kerääntyi aivan uskomaton määrä hyönteislöllöä", Marttila kertoi.

Moni lukija oli sitä mieltä, että hyttyset läiskitään kuoliaaksi. Harva kuitenkaan jaksaa juosta hyttysten perässä ympäri mantuja. Huitominen saattaa myös vain ärsyttää hytty-siä. ”Vihaisena ne pistävät varmasti”, eräs lukija arveli.

Nimimerkki Tuulettaja pistää iltaisin tuulettimen päälle kohti avointa ikkunaa. ”Hyttyset eivät älyä lentää myötätuuleen viileän korvausilman mukana tuulettimen yli sisälle. Par-

vekkeen ovi ei saa olla seljällään, tai hytykäiset tulee tuulettimen sivuitse,”, Tuulettaja neuvoo.

Usein helpotukset saattavat löytyä ruokakaapin oven takaa. Vaihtoehto-offit syntyvät käden käänteessä. Nimimerkki Resepti neuvoo sekoittamaan appelsiinimehua ja oliiviöljyä. Jotkin lukijat vannoivat pelkän oliiviöljyn nimeen. ”Seoksella sivellään käsivarret ja naamataulu. Voi ottaa vielä pienet hörpyt-kin, niin kyllä hyttyset kaikkoaa. Sivutuotteena saa rypyttömän ihon, hyvän mielen ja ryypystä vitamiinit”.

Eräs Kalevan lukija lähetti kuvan omatekoisesta hallaharsoon tukeutuvasta sääsken-pyytimestä, jossa kumilenkki toisessa päässä mahdollistaa pussukan tyhjennyksen. Saalista tulee, kehuu lukija.

Lukijat väittävät, että seuralla on paljon merkitystä siihen, mitä hyttyset pitävät si-nusta. Eräs lukija kertoo, että jos haisee tarpeeksi pahalta, eivät edes hyttyset uskal-la tulla lähelle. Toisaalta myös tupakka- ja piippumiehet kannattaa pitää lähellään kesäiltoina. Jattanuori-nimimerkillä on myös ajatus hyttysten karkottamisesta: ”Elä huijo etelän elävä, käytä ohvia. Tai niin kuin jänkäjoonas sanos: käännä yks seläl-leen, niin loput kuolee nauruun”.

Seuraavan sivun herkkuihin viitaten ehdotuksista löytyi myös seuraava: ”Hyönteiset ovat terveellistä proteiinia ja niissä on tärkeää B12-vitamiinia. Suosittelen laittamaan salaattiin tai pirtelöön”.

Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti antaa kaksi vinkkiä: Hyttyset pystyvät lisääntymään sadevesiastiaan tai kastelukannussa. Tyhjennä piha-astiat tai pistä kannet päälle. Toinen vinkki on linnun-pönttö: yksi kirjosieppopoikue ahmii pöntössä viettämänsä reilun kah-den viikon aikana noin 15 000 hyönteistä.

Alkukesän Facebook-viesteistäkin löytyi hyttysvihje: Leikkaa 2 litran muovipullo kuvan mukaan kahtia. Teippaa yläosa alaspäin pohjan si-sään. Lisää vettä, hiivaa ja siirappia. Käymisprosessi synnyttää hiilidi-oksidia, joka houkuttelee hyttyset ansaan. Tämän testasin pihallani. Ei muuten houkutellut.

Bangkokin suomalaiset @-uutiset 5/2013

Hyönteisten kasvattamiseen ja alan kehittämiseen pitäisi käyttää en-tistä enemmän rahaa, arvioi YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO uudessa raportissaan "Edible insects. Future prospects for food and feed security". FAO:n huolena on maailman ravintovarojen riittä-minen väestönkasvun jatkuessa ja lihansyönnin lisääntyessä kehitty-vissä maissa. Hyönteiset ovat ravitsevia. Lisäksi hyönteisten ja niiden toukkien syöminen kuluttaa vähemmän luontoa kuin lihakarjasta teh-ty ruoka. Hyönteiset eivät myöskään vaihtolämpöisinä kuluta energi-aa itsensä lämmittämiseen ja tarvitsevat näin kasvuunsa vähemmän ravintoa kuin nisäkkäät.

Perinteisesti hyönteiset ovat olleet suosittu ruuan lähde monissa trooppisissa maissa. Esimerkiksi Laosissa ja Thai-massa hyönteiset ovat jo yleinen ravinnon lähde. Ruoka on kuitenkin paitsi ravitsemus- myös kulttuurikysymys: jossain herkuksi luokiteltu kantaa toisaalla syömäkelvottomuuden leimaa. Ei tarvitse edes puhua ötököistä, vaan joidenkin paikkakuntien perinneherkut voivat toispaikkakuntalaisista tuntua jo kavahdettavalta pöperöltä. Asian-tuntijat pitävätkin kuluttajien kokemaa vastenmielisyyttä suurimpana esteenä myös hyönteisten hyödyntämiselle monissa länsimaissa.

Suomalainen hyönteistutkija Lena Huldén on kokenut hyönteissyöjä. Huldén on syönyt jauhomatoja, sirkkoja, tora-koita ja muita hyönteisiä kuuden vuoden ajan. Välipalaksi matoja menee helposti kuulemma täysi mukillinen. Nor-maalisti Huldén syö jauhomatonsa myös raakana, mutta silloin niiden pitää olla itse kasvatettuja. "Napsin pois ko-vat suuosat, laitan vähän suolaa ja valkopippuria ja syön madon tai kaksi kerrallaan. Eivät ne maistu sen kummalli-semmilta", hän kuvaa.

Hyönteisiä myydään Suomessa eläinkaupoissa – tosin lemmikkimatelijoiden ruuaksi. Hyönteiset eivät ainakaan vielä ole halpoja. Esimerkiksi jauhomatojen kilohinta huitelee yli 60 eurossa. Taloudellisen hyönteissyöjän kannattaa siis kasvattaa ravintonsa itse. ”Eivät vaadi paljon. Vähän jauhoja ja kauraryynejä, vihannesten naatteja sekä laatikkoon munakennon puolikas suojaksi. Kasvavat lämpimässä nopeammin, kun ovat vaihtolämpöisiä", Huldén kuvaa. Kuori-aisten, sirkkojen ja toukkien syöminen on siis ekoteko.

Jotain takaperoista siinä on, että ihminen ruokkii sikaa viljalla ja kasviksilla ja syö sitten sian, vaikka olisi voinut teh-dä itselleen ruokaa siitä, mitä sika söi. On arvioitu, että kysymykseen ravinnon riittämisestä kasvavalle ihmiskunnal-le voitaisiin suhtautua levollisemmin, jos liha olisi entiseen tapaan sunnuntairuokaa, ja arkena syötäisiin enimmäk-seen muuta. Henkeä kohti kirjattu lihankulutuksen kasvu on kuitenkin ollut elintason nousun väistämätön tunnus. Aatteellinen kasvissyöntikään ei voisi profiloitua vaihtoehtoliikkeeksi ilman lihankulutuksen voittokulkua.

Vaikka lihansyöntiä ei voida millään mahtikäskyllä lopettaa, FAO:n raportti voi kuitenkin saada jotkut maailman hy-vinvoivassa osassa inhonsa voittaen miettimään, kuluttaako ihminen pysyvällä lihamenullaan luontoa liikaa. Viljely-alaa ei ole loputtomiin lisätä. Päinvastoin ruokakasvien viljelyalaa on valunut energiakasvien tuotantoon. Noin 70 % maailman maatalouspinta-alasta palvelee tällä hetkellä lihan tuotantoa joko laidunmaana tai rehupeltoina. Hyönteis-ten suurin etu on, ettei niiden kasvatus vaadi suuria laidunmaita. Pellot voidaan siis varata suoraan ihmisravinnon kasvattamiseen.

FAO:n tutkijat huomattavat, että maailman väkiluku kasvaa vuoden 2000 kuudesta miljardista yhdeksään miljardiin vuonna 2050. Lihantuotanto ei välttämättä pysy kasvavan elintason vaatimusten perässä, eikä riittävästi sopivaa laidunmaata ole tarjolla. Naudanlihasta voi tulla sikarin kaltainen luksustuote vuoteen 2050 mennessä.

Hyönteislajeja tunnetaan noin miljoona, ja FAO:n mukaan lähes 2000 lajia kuuluu ihmisten ruokavalioon eri puolilla maailmaa. Suosituimpia ovat koppakuoriaiset, perhosentoukat, mehiläiset, ampiaiset, muurahaiset ja heinäsirkat. Proteiinin lisäksi monet hyönteiset sisältävät hyvää rasvaa, kalsiumia, B-vitamiinia sekä raudan ja sinkin kaltaisia mineraaleja.

Yksityisellä puolella on Suomessa kiinnostusta hyönteisviljelyyn, mutta tällä hetkellä sitä rajoittaa epäselvä lainsää-däntö. Turun eläinhoitolassa on kuitenkin käynnistetty ohjelma, jossa jauhomatoja kasvatetaan ihmisten ruoaksi. Matobisnes on osa Nuorkauppakamarin aloittamaa projektia, jolla hyönteiset yritetään saada ihmisten ruokalistalle.

Itse olen maistanut toukkia, joita saa Bangkokin Klongtoeyn torilta. Toukat olivat yllätyksekseni kuin tavallista ruo-kaa – hernekeittomaisen jauhoisia ja mietoja. Eivätkä lainkaan vastenmielisiä, sillä söin niitä alkupalaksi ainakin kolme. Tarjolla olisi tosin ollut myös vesisirkkoja, mutta ne näyttivät kuorineen liian haasteellisilta – ehkä ensi ker-ralla. Jos ajatus nälän poistamisesta madoilla ja kovakuoriaisilla tuntuu ylitsepääsemättömältä, kehittelevät tutkijat myös pehmeämpää vaihtoehtoa. Tarkoituksena on selvittää, miten hyönteisproteiinia voisi hyödyntää jokapäiväisissä elintarvikkeissa. Proteiinia yritetään muokata soijan tapaan lihan näköiseksi. Suomeen ötököiden tilaaminen on kui-tenkin tällä hetkellä kielletty laissa. Syynä on se, että hyönteiset, kuten muutkin lihatuotteet, voivat levittää tarttu-via tauteja ja lisäksi niihin liittyy hygieniariskejä. Harva tosin on kuulemma tilausta edes yrittänyt.

FAO arvioi, että keskimääräinen ihminen syö noin puoli kiloa hyönteisiä vuodessa ruokansa seassa Yhdysvalloissa. Siellä on esim. säädetty, että 100 g ensimmäisen luokan ketsuppia saa sisältää korkeintaan 30 hedelmäkärpäsen munaa. Tietämättään hyönteisiä syövät myös lähes kaikki suomalaiset aivan pikkuvauvoja lukuun ottamatta. Pieniä hyönteisiä ja niiden munia ja toukkia on kaikissa salaatin- ja kaalinkerissä, jollei niitä ole myrkytetty täysin steriileik-si. Hyönteisjäämiä löytyy tietenkin marjojen, vihannesten ja sienien joukosta, mutta myös muun muassa kaupasta ostetuista prosessoiduista mehuista, keitoista, pastoista, jauhoista ja suklaasta. Tiivistäen voi sanoa, että mitä luo-mumpaa sitä ötökämpää. Hyönteistä on myös tuotteissa, jotka sisältävät tunnuksella E120 merkittyä väriainetta. Tämä luontainen punainen väriaine on peräisin kilpikirvoista. Sitä käytetään alkoholi- ja virvoitusjuomissa, kekseis-sä, jälkiruoissa, jugurteissa ja useissa makeisissa.

Bangkokin suomalaiset @-uutiset 5/2013

Jauhomatokeitto

150 g jauhomatoja 50 g savupekonia 50 g voita/margariinia 1 iso sipuli 1 pieni porkkana 3 perunaa 1 tlk (400 g) tomaatteja 1 valkosipulinkynsi 1,25 l kala- tai simpukkalientä 1 laakerinlehti 1 rkl kuivattua timjamia 5 mustapippuria 2 dl kermaa

Saksi savupekoni ohuiksi suikaleiksi ja pane rasvan kanssa kattilaan. Sekoittele hetki. Lisää joukkoon hienonnettu sipuli ja pieniksi kuutioiksi leikattu porkkana. Peh-mittele niitä rasvan ja pekonin kanssa miedolla lämmöllä 5–8 minuuttia. Kuutioi tomaatit ja lisää kattilaan. Puserra val-kosipulinkynsi joukkoon ja lisää neste. Kun neste kiehuu, kuutioi perunat jouk-koon ja lisää mausteet. Jätä hautumaan, kunnes kasvikset kypsyvät. Tutki sillä välin yksi kerrallaan, että jauhomadot elävät. Hylkää kuolleet. Huuhtele madot siivilässä kylmällä vedellä ja kaada katti-laan. Kiehauta ja höystä kermalla.

Huldénin friteeratut kenttäsirkat

Kenttäsirkkoja Rypsiöljyä Suolaa

Kuumenna rypsiöljy kattilassa 175 asteeseen. Käy-tä lämpömittaria tai testaa leipäpalalla. Sen pitäisi ruskistua minuutissa. Pidä kansi lähellä siltä varal-ta, että öljy syttyy palamaan. Tukahduta palo kan-nella. Tarkista, että sirkat elävät. Hylkää kuolleet. Pudota sirkat kuumaan öljyyn. Paista puolesta minuutista minuuttiin. Kauho reikäkauhalla takai-sin. Valuta talouspaperin päällä. Ripottele sirkoille hieman suolaa. Nauti heti.

Hyönteisruoan edelläkävijä Euroopassa on Hollanti, erityisesti Wageningenin yliopiston tutkimustyön ansiosta. Maas-sa kasvatetaan jo hyönteisiä, ja hyönteisannoksia löytyy muutamien ravintoloiden ruokalistoilta.

Hyönteissapuska on niin järkevä ajatus, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO valmistelee parhaillaan linja-usta, jossa suositellaan hyönteisten syönnin kehittämistä ja tunnustamista maiden ruokaturvastrategioissa. Maail-massa syödään perinteisesti yli tuhatta hyönteislajia. Noin 80 % ihmisistä syö jo nyt hyönteisiä. Raportin mukaan elintarviketeollisuus voisi lisätä hyönteisten houkuttelevuutta tekemällä niistä uusia reseptejä ja tuomalla niitä ravin-toloihin. Siitä vinkkejä:

Jauhomatoja täytyy käydä läpi huolellisesti toukka toukalta. "Näiden pitää olla ehdottomasti eläviä niin kuin muiden-kin niveljalkaisten, kuten rapujen. Pilaantuvat kuolleina äkkiä", sanoo Huldén. Kenttäsirkat Huldén nyppii eläinkau-pan rasiasta yksi kerrallaan korkeareunaiseen muovikulhoon. Ne sirittävät ja hyppelevät, mutta eivät pääse pakoon, kun eivät ole ollenkaan yhtä hyviä ponnistajia kuin vaikkapa kotisirkat tai hepokatit. "Luonnosta voi kesällä hyvin kerätä sirkkoja friteerattavaksi. Moni muukin hyönteinen sopii ruuaksi, mutta pitää olla varma siitä, että tietää mitä tekee. Muutamat harvat lajit ovat myrkyllisiä, ja esimerkiksi karvaisimmat perhosentoukat ovat voimakkaan aller-gisoivia", Huldén muistuttaa ja jatkaa: "Hyviä oluen kanssa". Kesän grilliruokaa?

Suomalainen hyönteistutkija Jaakko Kullberg Helsingin yliopiston Luonnontieteelli-sestä keskusmuseosta sanoo, että suomalaisista hyönteisistä lautaselle käy suurin osa. "Erityisesti erilaiset perhosten ja kovakuoriaisten toukat, heinäsirkat ja hepo-katit. Toukkien suhteen on varauksena se, että erityisen räikeät ja karvaiset kan-nattaa jättää rauhaan, samoin ne, jotka mönkivät myrkyllisillä kasveilla." Kullberg ei pidä suomalaishyönteisiä erityisen hyvinä kasvatettaviksi. Kasvatus on hidasta ja hyönteiset vaativat hoitoa. Tropiikin hyönteisiä voi kasvattaa Suomessa, mutta siihen taas tarvitaan valoa ja lämpöä, jota Suomesta on vaikea löytää luonnosta jopa kesällä.

Kiinalaiset ovat vuosituhansien saatossa herkutelleet niin lepakoilla, apinoilla kuin koppakuoriaisillakin. Aikoina, jolloin ruokaa on ollut niukasti, on syöty kaikkea ruoaksi kelpaavaa. Nälän tunteen tyydyttämisen lisäksi kiinalainen on valmis maistelemaan eksoot-tisia eläimiä muulloinkin. Eläin päättyy helposti pataan varsinkin silloin, jos sillä uskotaan olevan terveyttä edistävä vaikutus. Monil-la eläimillä uskotaan olevan potenssia parantava vaikutus. Härän penikset, skorpionit ja monet uhanalaiset eläimet päätyvät keit-toon tämän uskomuksen vuoksi. Sanonnan mukaan Guangdongin maakunnassa syödään kaikki nelijalkaiset paitsi pöytä ja tuoli.

Joskus Kiinassa on syöty myös eläviä eläimiä. Kuuluisimpia ruokalajeja tällä osastolla on ”kolmen vinkaisun hiiri”. Vastasyntyneet hiiren poikaset napataan puikoilla (ensimmäinen vinkaisu), dipataan maustekastikkeeseen (toinen vinkaisu) ja pureskellaan (kolmas vinkaisu). Eläinten suojelu ei valitettavasti ole yleistä Kiinassa. Elävien eläinten syöminen on kylläkin äärimmäisen harvi-naista, jo pelkästään tarttuvien tautien vuoksi.

Suomessa viisi vuotta asunut Kai Zhan toteaa, että kärpänen on niin likainen eläin ja siinä on niin vähän syömistä, että se jätetään yleensä lintujen ruoaksi, mutta Kantonin alueella kasvatetaan puhtaampaa kärpäslaatua ruokapöytään. Kaikkea maistetaan: muu-rahaisen munista valaisiin asti.

Hainevä on suhteellisen kallis mutta tavallinen herkku, jota nautitaan erikoistilanteissa, jopa lounaalla, jos isäntä haluaa erityisesti kunnioittaa vieraitaan. Haineväkeitto lounaan tai päivällisen yhteydessä vakuuttaa asiakkaan tai yhteistyökumppanin: nyt ollaan tosissaan. Haineväruokia on syöty jo tuhat vuotta. Uskotaan, että se parantaa immuunijärjestelmää, antaa energiaa ja alentaa ve-renpainetta. Länsimainen lääketiede ei pysty todistamaan mitään näitä terveysvaikutuksia todeksi. Hainevä sinänsä on mautonta. Sen lisäksi keittoliemeen laitetaankin yleensä kanaa tai kinkkua. Kaakkois-Aasiassa syödään tätä kyseenalaista herkkua kahdeksan miljoonaa kiloa joka vuosi. FAO arvioi, että 30-100 miljoonaa haita menettää henkensä evänsä vuoksi.

Jo vuosia Aasiassa työskennellyt Ilpo Sarikka ei ylläty enää mistään ruokalajista. Madoista merikurkkuihin on liiketapaamisilla jo kokeiltu. ”Ei tule mieleen kertaa, että olisin kieltäytynyt syömästä jotain: suomalainen luonne ei anna periksi, vaikka lautaselta tuijottaa erikoisemmankin näköinen eläin”. Yksipuolisimman ruokavalion hän kohtasi Dangdongin kaupungissa Pohjois-Korean raja-maastossa. Viiden päivän matkalla syötiin kolme kertaa päivässä merikurkkua. ”Varsinkaan aamupalalla limainen merikurkku ei tahtonut millään mennä alas. Emme saaneet tilausta, mutta olisihan se pitänyt kolmannen merikurkkupäivän jälkeen tajuta itse-kin”, Ilpo Sarikka toteaa.

Nyrkkisääntönä on, että mitä kauemmaksi isoista keskuksista mennään, sitä erikoisempaa ruoka on. Skorpionin toukilla Ilpo Sarik-ka herkutteli Yunnanin maakunnassa, kokonaisilla skorpioneilla Liaoningissa, lepakot ja ampiaiset olivat herkkuja Sisä-Mongoliassa, vuoristovaraanit Guangdongissa. Käärmeenverellä ja sapella herkutellaan vähän joka puolella Kiinaa. Asiaa on auttanut paikallinen riisiviina. Joissain paikoissa jopa 75-prosenttinen, tislattu liemi on ainoa ruokajuoma: pää menee helpommin sekaisin kuin pakki.

Lyhennetty Ari Virtasen artikke-leista. http://kehittyvaelintarvike.fi/teemajutut/

Bangkokin suomalaiset @-uutiset 5/2013

… vähintään nelilapsisten perheiden määrä kasvoi Suomessa viime vuonna noin 100 perheellä edel-lisvuodesta? Kahden ja kolmen lapsen lapsiperheiden määrän trendi on laskeva ja yksilapsisten määrä on py-synyt lähes samana. Lapsiperheissä asui vuoden lopussa keskimäärin 1,83 alaikäistä lasta. Lapsiperheistä 13 % on kolmilapsisia ja viidessä prosentissa lapsiperheistä on vähintään neljä alle 18-vuotiasta lasta. Vähintään neli-lapsisia perheitä on suhteellisesti eniten Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla. Suhteellisesti vähiten näitä perheitä on Ahvenanmaalla, Uudellamaalla, Etelä-Karjalassa ja Var-sinais-Suomessa.

… suomalaisilla on puutteelliset tiedot liikenteen ympäristövaikutuksista? Ilmastonmuutos huolettaa kahta kolmasosaa suomalaisista, mutta samaan aikaan ihmisten liikennettä koskevassa ympäristötietoisuudes-sa on puutteita. Halu tehdä ekologisia valintoja liiken-teessä on kuitenkin olemassa. Kaksi kolmasosaa tutki-mukseen vastanneista on sitä mieltä, että julkisen lii-kenteen osuutta tulisi kasvattaa. Suomalaiset mieltävät junan liikennevälineistä ympäristöystävällisimmäksi, vaikka vain viidennes vastaajista tiesi junaliikenteen käyttävän pääosin uusiutuvaa energiaa. Tuloksista kävi myös ilmi, että suomalaiset uskovat energian säästä-misen olevan helpompaa asumisen yhteydessä kuin liikenteessä.

… Suomen kansalaisuuden sai viime vuoden aika-na 9 090 Suomessa vakinaisesti asunutta ulko-maan kansalaista? Määrä on suurin luku itsenäisyyden aikana ja peräti 4 530 enemmän kuin vuonna 2011. En-tisen kansalaisuutensa säilytti 94 % kansalaisuuden saa-neista. Suomen kansalaisuuden saaneista naisia oli 4 970 ja miehiä 4 120. EU:iin kuulumattomien maiden kansalaista sai Suomen kansalaisuuden 7 990, mikä on 4 160 enemmän kuin edellisvuonna. Suomen kansalai-suuksia myönnettiin selvästi eniten Venäjän kansalaisil-le, joita oli kansalaisuuden saaneissa 2 480.

… tuloerot ovat Suomessa edelleen Euroopan kes-kitasoa pienemmät? Väestön suurituloisimman kym-menesosan keskitulot olivat Suomessa 5,3-kertaiset pie-nituloisimpaan kymmenesosaan verrattuna vuonna 2010, kun suurten tuloerojen maissa ne ovat yli kym-menkertaiset. Yleisin tuloeromittari eli Gini-indeksi oli vuonna 2010 Suomessa 25,8, kun Euroopan maiden keskiarvo oli 30,7. Gini-indeksi saa arvon 0, jos kaikki saavat saman verran tuloja ja arvon 100, jos yksi tulon-saaja saa kaikki tulot.

… savolaishotelli on saanut Vuoden Murre -pal-kinnon? Oulun yliopiston suomen kielen opiskelijoiden myöntämä Vuoden Murre -palkinto myönnetään ansiok-kaasta ja ajankohtaisesta murretyöstä. Kuopiolaishotelli Atlas saa tunnustuksen nettisivujensa kielivalikoimasta, sillä suomen, englannin ja venäjän lisäksi kävijä voi lu-kea nettisivuja Savon murteella. Lisäksi hotellin asiak-kaat voivat ripustaa huoneidensa oviin Savon murteella kirjoitetut kyltit "Elä häirihe, tiällä muataan" sekä "Tiällä vois vähä näyttää imuria". Sivut ovat palkintoperustei-den mukaan erinomainen osoitus murteiden käytön mahdollisuuksista. Vuoden Murre -palkinto jaettiin nyt neljättä kertaa. Aiemmin tunnustukset ovat saaneet Maajussille morsian -tv-sarjan ensimmäisen tuotanto-kauden maajussit (2007), hiihtäjä Sami Jauhojärvi (2009) ja Napapiirin sankarit -elokuvan tuottajaryhmä (2011). Varraakset ja lisätietoo hotelli Atlaksesta: www.hotelatlas.fi

… Ruotsin elintarvikevirasto varoittaa lapsia ja hedelmällisessä iässä olevia naisia syömästä Itä-meren lohta, taimenta tai silakkaa enempää kuin 2 -3 kertaa vuodessa? Suomen vastaavan viranomai-sen Eviran syöntisuositus on 1-2 syöntikertaa kuukau-dessa. Siis kymmenkertainen määrä. Evira perustelee suurempaa syöntisuositusta mm. sillä, että Suomen las-kukaavan mukaan kerta-annos silakkaa on 100 g, kun Ruotsissa annos on 150 g. Hiukankin matematiikkaa osaava tietää, että ero on silti valtava.

… suomi on maailman toiseksi vaikeinten kiel-ten joukossa? Näin ainakin USA:n ulkoministeriön vir-kamiesten kielikoulutukses-ta vastaavan Foreign Servi-ce instituutin (FSI) laatiman

listan mukaan. listaus perustuu arvioon siitä, kuinka monta viikkoa opiskelija tarvitsee aktiivista työaikaa saavuttaakseen kirjallisen ja suullisen kielitaidon, joka riittää työskentelyyn kyseisellä kielellä. Listalla ovat maailman eniten puhutut kielet (suomi on siis tässä joukossa!) ja perustana ovat äidinkielenään englantia puhuvat kielenoppijat. Vaikeimpien kielten oppiminen vaatii FSI:n mukaan vähintään 88 viikkoa eli 2 200 työtuntia. Näitä kieliä ovat arabia, japani, korea sekä kantonin- ja mandariinikiina. Toiseksi vaikeimpien kiel-ten oppiminen vie vähintään 44 viikkoa eli 1 100. Näitä kieliä on lueteltu yli 40; suomi on yksi niistä. Englan-ninkielisille opiskelijoille poimitaan listauksessa lisäksi erikseen kahdeksan erityisen hankalaa kieltä, jotka ovat japani, suomi, viro, unkari, georgia, mongoli, thai ja vietnam. Helpoimpien kielten eli ruotsin, norjan, tanskan, ranskan, hollannin, espanjan ja romanian op-piminen vie vain 23-24 viikkoa.

Bangkokin suomalaiset @-uutiset 5/2013

… japanilaiset nuoret rakastavaiset nuoleskelevat toistensa silmämunia? Nuoleskelu on todettu teinien keskuudessa yleistyneen silmätulehduksen syyksi. Opettaja Mr. Y kertoo teettäneensä noin 12-vuotiailla oppilaillaan kyselyn ilmiön yleisyydestä. Noin kolman-nes kertoi olleensa joko antavana tai ottavana osapuo-lena silmämunan nuolemisessa. Verkkolehti Huffington Postin mukaan villitys on levinnyt myös Japanin ulko-puolelle, ainakin Amerikkaan. Lääkärit ovat huolissaan nuoleskelusta aiheutuvasta infektiovaarasta ja muista riskeistä, jotka saattavat kuulemma johtaa jopa sokeu-teen.

… 95 % ihmisistä pesee kätensä väärin? Kouralli-nen ihmisistä pesee käsiään tarpeeksi pitkään, jotta bak-teerit ja muut tulehdusten aiheuttajat kuolevat, paljas-taa tuore tutkimus. Näin kuuluu pestä kädet oikeaop-pisesti amerikkalaisen terve-ysjärjestön ohjeiden mu-kaan: Kostuta kädet puh-taalla, juoksevalla vedellä ja ota saippuaa. Hankaa käsiä niin, että saippua vaahtoaa.

Pidä huolta, että saippuaa on käsien kämmenpuolella, sormien välissä ja kynsien alla. Käsiä pitäisi hangata 20 sekunnin ajan. Voit vaikka laulaa "Paljon onnea vain" –kappaletta kaksi kertaa, neuvoo terveysalan järjestö Centers for Disease Control and Prevention. Saippuoimisen jälkeen pitäisi kädet huuhdella juokse-valla vedellä ja sitten kuivata kädet puhtaaseen pyyh-keeseen tai kuivaajalla. Tutkijoiden mukaan miesten käsihygienian taso oli paljon heikompaa kuin naisten. Miehistä 15 % ei pessyt käsiään lainkaan, kun naisista jätti käsien pesun väliin 7 %. Miehistä vain puolet käytti saippuaa, kun naisista sitä käytti 76 %.

… Bangkok on tämän vuoden maailman suosituin matkustuskohde? Näin ennustaa ainakin MasterCard tekemällään ”Global Destination Cities” -indeksillä. In-deksillä ennustetaan kohteen vuotuinen kävijämäärä, ja se perustuu lentoaikatauluihin ja arvioituun aikaan, jonka vierailija käyttää määränpäässään. Mukana tut-kimuksessa oli 132 kohdetta maailmanlaajuisesti. Voit-taja-Bangkokin ennustetaan vastaanottavan 15,98 miljoonaa kansainvälistä matkustajaa, mikä peittoaa niukasti Lontoon, jonka kävijämääräksi on arvioitu 15,96 miljoonaa. Viiden joukkoon pääsivät myös Parii-si, Singapore ja New York. Suosituimpien joukkoon mahtui 42 aasialaista kohdetta. Suurin osa Bangkokiin tulevista matkustajista tulee Kiinasta.

… kofeiiniannoksensa on pian mahdollista saada myös hampaita harjatessa? Colgate-Palmolive on jättänyt patenttihakemuksen suunhoitotuotteista, jotka erittävät kemikaaleja koskettaessaan suuta tai hampai-ta. Aineiden joukosta löytyy kofeiini, jonka kuvaillaan patenttihakemuksessa muun muassa rauhoittavan tu-lehduksia. Muita aineita olisivat esimerkiksi erilaiset makuaineet, chileistä löytyvä kapsaisiini, jota voidaan käyttää lämmön tunteen tuottamiseen, ruokahalua hil-litsevät aineet sekä särkylääkkeet.

… kiltit ja herkät ihmiset menestyvät muita pa-remmin? Tuoreen tutkimuksen mukaan miesten me-nestyksen salaisuus on ajatella ja käyttäytyä naisten tavoin. Maskuliinisesti käyttäytyvät henkilöt, jotka vai-kuttavat dominoivilta, ylimielisiltä ja kunnianhimoisilta, pärjäisivät paremmin, jos käyttäytyisivät enemmän naisten tavoin. Tutkijat myös uskovat, että pehmeämpi käytös tulee yleistymään. Tutkimukseen osallistuneista 66 % uskoi maailman olevan parempi paikka, jos mie-het ajattelisivat enemmän naisten tavoin. Tutkimuk-seen osallistui yhteensä 64 000 ihmistä eri puolilta maailmaa. Maskuliinisiin piirteisiin luettiin mukaan muun muassa ylpeys, sisukkuus, aggressiivisuus, itse-varmuus ja urasuuntautuneisuus. Feminiinisiin puoliin kuului rehellisyys, nöyryys, mukautuvuus, hellyys ja toisen tukeminen.

… Suomen vientitilastosta löytyy eksoottisia tuot-teita? Suomen viime vuoden vientitilasto sisältää alle kilon painoisten luokassa mm. seuraavaa: sienirihmas-to, punahaita, hyönteisiä, kammattua irtovillaa, osin tai kokonaan riivittyä tupakkaa ja eläinperäiset pesusienet. Määrällinen tilasto sisältää erikoisuuksia sekin. Vientiin päätyi muun muassa yksi huuliharppu, yksi inertianavi-gointijärjestelmä lento– tai avaruusnavigointiin, yksi naisten verryttelypuvun alaosa ja yksi hampaanleikkuu-kone.

… suomalaisella on keskimäärin 39,6 m2 asuinti-laa? Vuosikymmenessä asuintilaa on tullut lisää reilut kolme neliötä. Vuodesta 1970 keskimääräinen asuintila on yli kaksinkertaistunut. Asuintilan kasvua voi selittää se, että yksin ja kaksinasuvien asuntokuntien lukumää-rä kasvaa. Tilastokeskus kertoi, että Suomessa oli vuo-den 2012 lopulla yhteensä 2 580 000 asuntokuntaa, joista 74 % oli pieniä, yhden tai kahden henkilön asun-tokuntia. Yhden henkilön asuntokuntien määrä kasvoi edellisvuodesta 17 000:lla ja kahden henkilön asunto-kuntien määrä 9 000:lla. Suurempien, vähintään kol-men henkilön asuntokuntien määrä väheni edellisvuo-teen verrattuna. Asuntokunnan muodostavat kaikki sa-massa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt.

… aivovamma voi jättää puheeseen vieraan kielen aksentin? Eli vanhalla ruotsalaisvitsillä on todenperäi-nen pohja! Australialainen Leanne Rowe kärsii vieraan aksentin syndroomasta. Hän loukkasi autokolarissa sel-känsä ja leukansa kahdeksan vuotta sitten. Lääkärit luulivat aluksi, että toipumisvaihe ja kovat lääkkeet aiheuttivat vieraan puhetavan. Ranskalainen aksentti on kuitenkin pysynyt onnettomuudesta lähtien. Vieraan aksentin syndroomia on tullut ilmi Perth Now -lehden haastatteleman lääkärin mukaan 62 tapausta viimeisen 70 vuoden aikana, joten kovin yleinen tauti ei kuiten-kaan ole. Oletettavasti aksentti ei kuitenkaan tule ihan summanmutikassa, vaan lehden mukaan esim. Rowe oli opiskellut ranskaa koulussa, muttei koskaan ole vie-raillut Ranskassa tai viettänyt aikaa ranskalaisten kans-sa. Uuden aksenttinsa vuoksi Rowe välttelee puhumista vieraille ja antaa tyttärensä puhua puolestaan. Vahva ranskalainen korostus on aiheuttanut hänelle paljon mielipahaa.

Bangkokin suomalaiset @-uutiset 5/2013

Kuukausittainen Pubi-ilta: joka kuukauden kolmas torstai

klo 18.30 Old German Beerhouse, Sukhumvit Soi 11

Krungthepin SuomalaisetKrungthepin SuomalaisetKrungthepin SuomalaisetKrungthepin SuomalaisetKrungthepin SuomalaisetKrungthepin SuomalaisetKrungthepin SuomalaisetKrungthepin SuomalaisetKrungthepin SuomalaisetKrungthepin SuomalaisetKrungthepin SuomalaisetKrungthepin Suomalaiset kruntsu@gmail.com kruntsu@gmail.com kruntsu@gmail.com

Siirtolaisinstituutin John Morton –palkinto ruotsinsuomalaisille Markku Peuralle ja Erkki Vuonokarille

Siirtolaisuusinstituutin hallitus on myöntänyt vuoden 2013 siirtolaisuuden ja muuttoliikkeiden tutkimuksen John Mor-ton -tunnustuspalkinnon kahdelle pitkän linjan ruotsinsuomalaiselle kulttuurivaikuttajalle. Palkinto on yhteensä 2 000 €.

FM Markku Peura toimii Upplands Väsbyn ruotsinsuomalaisen koulun hallinnollisena päällikkönä. Hän toimii myös Ruotsinsuomalaisen valtuuskunnan puheenjohtajana. Markku Peura on sitkeästi ja määrätietoisesti ajanut suomen-kielisen koulun asemaa Ruotsissa. Hän on toiminut useiden ruotsalaisten kieli-, kulttuuri- ja koulutustoimikuntien jäsenenä ja asiantuntijana.

Ruotsinsuomalaisten arkisto on perustettu vuonna 1977. Arkiston päätehtävänä on tallentaa ruotsinsuomalaisten elämään ja toimintaan liittyviä dokumentteja, sekä tukea ja edistää ruotsinsuomalaista kulttuuria ja tutkimusta. Ar-kiston kehittämistä on vaikeuttanut rahoituksen epävarmuus. Arkiston pitkäaikaisena johtajana on toiminut FM Erkki Vuonokari, joka omalla peräänantamattomuudellaan ja ammattitaidollaan on saanut arkistolle tunnustetun aseman monista vaikeuksista huolimatta. FM Erkki Vuonokari on tuottava ja luova kulttuurihahmo, samalla hän on modernin arkistomaailman edustaja.

Siirtolaisuusinstituutti on jakanut John Morton -tunnustuspalkintoa vuodesta 2011 ansioituneelle suomalaisen siirto-laisuuden ja muuttoliikkeiden tutkijalle, dokumentoijalle tai muulle vaikuttajahahmolle. Ensimmäisen tunnustuspal-kinnon sai porilainen toimitusjohtaja ja tuottaja Antti Välikangas, joka on vuosikymmeniä dokumentoinut ulkosuo-malaisten elämää. Vuonna 2012 palkinto myönnettiin Yhdysvaltalaiselle TV-persoonalle, toisen sukupolven ameri-kansuomalaiselle Carl Pellonpaalle. Hän on toimittanut ”Finland Calling –Suomi kutsuu” ohjelmaansa Michiganissa suomen kielellä vuodesta 1962. Kyseessä lienee maailman pisin edelleen toiminnassa oleva TV-ohjelma.

Nimensä Siirtolaisuusinstituutin tunnustuspalkinto on saanut pennsylvanialaiselta poliitikolta John Mortonilta. Morto-nin kerrotaan olleen ratkaisuasemassa kun USA:n itsenäistymisprosessia vuonna 1776. Mortonin isovanhempien ole-tetaan olevan suomalaisia Marttisia. Hänen oletettu isoisoisänsä, Rautalammilta kotoisin ollut Martti Marttinen muutti ison veden taakse vuonna 1654.

Krungthepin suomalaiset on kesälomalla. Pubi-illat jat-kuvat normaalisti (ks. yllä). Muusta kesäkauden suoma-laistoiminnasta tiedotamme facebook-sivullamme sekä sähköpostitse jäsenillemme.

Kruntsun hallitus aukaisi vuosikokouksen päätöksen mukaisesti yhdistykselle omat facebook-sivut nimellä "Krungthepin Suomalaiset". Jos olet yhdistyksemme jäsen ja sinulla on facebook-tili, käy jättämässä Krunt-sulle kaveripyyntö, niin hyväksymme sinut "kaverik-semme". Muut facebook-ystävämme (esim. entiset kruntsulaiset), jotka haluavat käydä sivuillamme, voivat "kaverien kavereina" seurata keskustelujamme.

Toimintamme jatkuu syyskuun puolivälissä ”Tervetuloa takaisin Isoon Mangoon” –tilaisuudella. Lisätietoja saa Kruntsun hallitukselta: kruntsu@gmail.com. Jäsenillem-me lähetetään tilaisuuteen erillinen kutsu sähköpostitse. Hallituksen puolesta Kaisa Pudas

Kruntsun puheenjohtaja

Suomi-Seura ry:n jäsenlehden Suomen Sillan toinen vain Internetissä ilmestyvä numero on juhannuksen jälkeen ilmestyvä nelosnumero. Se on jälleen luettavissa Suomi-Seuran netti-sivulla www.suomi-seura.fi ”Suomen Silta” -osiossa. Samalla sivulla ovat myös ruotsin- ja englan-ninkieliset liitteet.

Vastaava viesti lähti jäsenillemme kolmisen kuukautta sitten, jolloin kuumetapauksia oli tavattu noin 13000. Nyt tapauksia on todettu noin 27000 lisää.

Thaimaassa on siis tänä vuonna todettu jo 40 000 den-gue-kuumetapausta. Normaali koko vuoden tilasto on noin 50-70 000, joten vuodesta 2013 näyttää tulevan tilastollisesti kaikkien aikojen pahin dengue-vuosi. Tau-tiin on tämän vuoden puolella kuollut 40 ihmistä ja lu-vun oletetaan kasvavan edelleen.

Pahimmat alueet ovat Bangkokin eteläiset ja keskipro-vinssit, Chumphon, Krabi, Nakhon Si Thammarat, Nak-hon Sawan, Phatthalung, Rayong, Songkhla, Samut Sakhon ja Surat Thani. Myös Chiang Maissa on annettu dengue-kuumevaroituksia.

Dengue-kuumetta levittävät moskiitot. Oireet vaihtele-vat, eikä tautiin ole rokotetta tai edes varsinaista lää-kettä. Oireina voi olla lihas-, luu- tai nivelsärkyä, korke-aa kuumetta, pääkipua erityisesti silmien takana sekä kutiavaa ihottumaa. Pahin vaihe voi kestää jopa 10 päi-vää; parantuminen kahdesta neljään viikkoa. Ne, jotka ovat sairastaneet kuumeen aiemmin, saavat yleensä vakavampia oireita. Aiemmin kuumeen sairastaneille voi hyttysten pistoksista kehittyä vielä vakavampi den-gue-verenvuotokuume (dengue haemorrhagic fever).

Ainoa keino suojautua dengue-kuumeelta on suojautua moskiittojen pistoksilta. Eli:

- käytä ulkona vaaleaa, peittävä vaatetusta (pitkähihaiset paidat, pitkät housut tai hame, sukat)

- käytä hyttysmyrkkyä (mielellään sellaista, joka sisäl-tää joitain seuraavia aineita: DEET, Picaridin, PMD tai IR3535, joita löytyy mm. Jaico-merkkisestä hyttysmyr-kystä, jota saa Thaimaan apteekeista. Suomessa sa-maa ainetta myydään apteekeissa nimellä Hyttys-Ässä)

- tarkista, että ikkunasi hyttysverkot ovat ehjät ja pai-koillaan, jos pidät ikkunaa auki

- hakeudu lääkäriin, mikäli kuumesi nousee korkealle, saat vilunväristyksiä tai saat kutiavaa ihottumaa

Bangkokin suomalaiset @-uutiset 5/2013

21.6. Juhannusaatto, kesäpäivänseisaus

22.6. Juhannuspäivä, Suomen lipun päivä

6.7. Eino Leinon päivä

30.7. Asalha bucha

12.8. Thaimaalainen äitienpäivä

31.8. Suomen luonnon päivä

Kesä-heinä-elokuun tapahtumakalenteri YHTEYSTIETOJA:

Bangkokin @-uutiset. Kaisa Pudas. bangkokinuutiset@gmail.com.

Krungthepin Suomalaiset. Pj. Kaisa Pudas. kruntsu@gmail.com

Bangkokin Suomi-koulu Bansku. Pj. Anja Markkanen bansku1997@gmail.com

Suomi-Seuran tukihenkilö. Kaisa Pudas. tukihenkilo.thaimaa@gmail.com

Suomen Thaimaan suurlähetystö. Suomen Thaimaan suurlä-hetystö. Asiakaspalveluaika viisumiasiat ma-pe klo 8-11 (viisumi.ban@formin.fi), konsuli- (ban.konsuli@formin.fi), passi- ja laillistamisasiat ma-to klo 13-15 ja pe klo 8-11. Osoite: 16th floor, Amarin Tower, 500 Ploen Chit Road. Puh. +66-2-207 8700 Faksi: +66-2-207 8702. Päivystys: +66-81-824 9158. Päivystysnu-mero on tarkoitettu yhteydenottoihin hätätilanteessa virka-ajan ulkopuolella, pyhäpäivinä, lauantaisin ja sunnuntaisin. Hätänume-ro ei ole viisumitiedusteluja varten. Sanomat.BAN@formin.fi, www.finland.or.th

Suomen lähetysseura. FELM, 1188 Soi Roem Charoen, Soi 50 Sukhumvit, Phrakanong, puh. 0-2332-0054-8,/115.

Ison mangon pappi Jyrki Markkanen. jyrki.markkanen@felm.org, turistipappi.thaimaa@evl.fi

Skandinavian Society Siam. www.sss.or.th.

Thai-Finnish Chamber of Commerce: Pj. Marc Siegel. fcc@thaifin.or.th. www.thaifin.or.th/

Suomi-koulujen opettajien koulutuspäivät

Suomi-koulujen opettajien koulutustapahtuma "Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty!" järjestetään 7.-9.8.2013 Helsingissä Opetushallituksessa. Ohjelma on jaettu kol-meen osioon, joista jokaiselle on omistettu oma päivän-sä: oppimateriaali, opetussuunnitelma sekä kielen ja kulttuurin opettamisen menetelmiä.

Luvassa on tuttuja kasvoja, uusia nimiä, ihastuttavia illanviettoja ja runokaraoke. Mukaan voi ilmoittautua 21.6.2013 mennessä. Tämän jälkeen paikkoja voi tie-dustella sähköpostitse (info@suomi-seura.fi) tai puheli-mitse (+358-(0)9-6841210).

Ilmoittautumislinkki ja ohjelmaluonnos löytyvät Suomi-Seuran kotisivuilta, kohdasta Suomi-koulut. www.suomi-seura.fi. Lisätietoja: Maarit Hyvärinen, +358-(0)9-684 121 38, maarit.hyvarinen@suomi-seura.fi

Suomi-Seuran infopäivät

Suomi-Seuran neuvontapalvelu järjestää Paluumuutta-jan infopäivän 23.8.2013 sekä Eläkepäiviksi ulkomaille -infopäivän 27.9.2013.

Tapahtumat järjestetään Helsingissä seuran toimistossa. Tarkemmat tiedot koulutuksista löytyvät Suomi-Seura ry:n kotisivuilta www.suomi-seura.fi.

Suomen Verkko-opettajat Oy kutsuu oppimaan

Suomen Verkko-opettajat Oy on vuonna 2012 perus-tettu yritys, joka tarjoaa yksityisopettajan johdolla räätälöityjä tuki- ja lisäopetuksen palveluita verkossa. Yhtenä yrityksen kantavana ajatuksena on, että laa-dukkaan ja monipuolisen opetuksen saatavuus ei saa, eikä nykyaikana enää voi, olla asuinpaikasta kiinni. Haluaisitko kohentaa kielitaitoasi, saada tukea kokee-seen, tenttiin tai yo-kirjoituksiin valmistautumiseen, korottaa arvosanojasi tai saada apua läksyjen tekoon tai prepata pääsykokeisiin innostavan ja osaavan opettajan johdolla?

Suomen Verkko-opettajat Oy tarjoaa Sinulle innosta-vat ja sertifioidut verkko-opettajat, vuorovaikutteista, tehokasta oppimista oman opettajan kanssa, räätä-löidyt oppitunnit tarpeittesi mukaan, rauhallisen ja tehokkaan oppimistilanteen, ajansäästöä, ekologisen vaihtoehdon (ei tarvetta matkustamiseen), mahdolli-suuden myös pienryhmä- ja kaverioppitunneille sekä oppitunnit joustavasti - missä oletkin, myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Tule ja varaa oma pulpettisi! Tarjolla on myös pitkä-jänteisempiä opetuskokonaisuuksia.

Lisätietoja: +358 407663010, info@verkko-opettajat.fi ja www.verkko-opettajat.fi

Oikeusministeriö on yhdessä Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Sivistysliitto Kansalaisfoorumi SKAF ry:n kanssa perus-tanut Kansalaisraadin pohtimaan suomalaisen demokratian kehittämistapoja.

Kansalaisraati on uusi tapa kerätä suoraa kansalaispalautetta tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Mukana raadissa on 30 kansalaista, jotka edustavat mahdollisimman kattavasti Suomen väestöä.

Kaksi kertaa kokoontuvan raadin tuloksia hyödynnetään valtioneuvoston demokratiapoliittisen selonteon valmiste-lussa. Selonteko valmistuu ensi vuoden keväällä, jolloin se annetaan eduskunnalle. Tapaamisten lisäksi Kansalais-raati kommentoi tapaamisissa syntyneitä tuloksia Otakantaa.fi-verkkopalvelussa. Verkkokeskustelu käynnistyy elokuussa.

Raatityöskentelyn tuloksia käytetään myöhemmin myös tieteellisten julkaisujen laadinnassa, kuten artikkeleissa ja opinnäytetyössä Tampereen yliopistoon.