Tampereen ylioppilaslehti Aviisi 30. syyskuuta - 11/2011

ELÄINOIKEUSAKTIVISTI Karry Hedberg murtautui tiloille kuvatakseen eläinten kohtelua »14

HIMOMETSÄSTÄJÄ Sampsa Liimolan koko elämä pyörii metsästyksen ympärillä »21

KISSOJEN SUOJELIJA Pirjo Peltoniemi on ehtinyt pelastaa jo yli 1 000 kissaa »12

VIELÄ ASTETTA RAFLAAVAMPAA HOIJJNOOKOK

KOVA MENO, TIUKKA ETUKENO

TAI KUOLLEENAJAKOMIELISYYSLemmikkieläimistä on tullut täysivaltaisia perheenjäseniä, joille hankitaan kalliita hoivapalveluja. Ahtaissa

häkeissä kasvatettavien tehotuotantoeläimien

ainoa toivo on nopea kuolema. »1–32

ELÄVÄNÄ

Näin on! Kirjoituksia Tamysta

Ylioppilaskunnan päätöksen-tekoa näyttäisi kohtaavan uusi uhka: ehdokasmäärän

radikaali putoaminen. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan eh-dokasasettelu päättyi joitain päi-viä sitten, ja ensimmäiset tiedot olivat huolestuttavia: ehdokkaita oli asettunut noin kolmannes ai-empaa vähemmän. Tamyn ehdo-kasasettelu päättyy perjantaina 30. syyskuuta, ja pelkään pahoin, että trendi on samansuuntainen.

Syitä pitää hakea monesta suun-nasta. Tällä palstalla on aiemmin-kin kirjoitettu (Aviisi 17/2010) sii-tä, kuinka edunvalvonnan tar-peellisuus koetaan vähäisenä sil-loin, kun työ tehdään hyvin. Kun opiskelijan näkökulmasta kaik-ki sujuu joko hyvin tai melko hy-vin, lienee suurempi kynnys läh-teä itse vaikuttamaan tilanteeseen. Saavutettujen asemien ylläpitämi-

nen koetaan tylsempänä kuin vää-ryyksien korjaaminen.

Toinen ilmeinen ehdokasmää-rän vähentäjä on opintoaikojen ra-jauslaki. Laki antaa vuonna 2006 aloittaneille opiskelijoille lähtö-kohtaisesti seitsemän vuotta ai-kaa valmistua maisteriksi. Lisä-aikaa pitää erikseen anoa, eivät-kä myöntämisperusteet ole välttä-mättä julkisia etukäteen.

Jopa allekirjoittanut, kuuden-nen vuoden filosofian ylioppilas, alkaa pohtia tilannetta. Vuosi ko-tona muksun kanssa ja pari vuotta täyspäiväisesti ylioppilaskunnas-sa tuntuu melko hyvältä pohjal-ta perustella opintojen etenemis-tahtia, mutta pieni pelko jatkosta on silti olemassa. Pelkkä keskus-telu opintojen nopeuttamisesta ja työurien pidentämisestä on var-masti vaikuttanut moniin opiske-lijoihin.

Hus, uurnille siitä!

Saavutetun aseman ylläpito ei kiinnosta

Aarni Korpela

Korpela

KIRJOITTAJA ON TAMYN SOSIAALIPOLIITTINEN SIHTEERI

Timo Perälä

Ajan hermolla Suomalaiset syövät keskimäärin 76 kiloa lihaa vuodessa. Espanjalaiset syövät lihaa jopa 130 kiloa.

OTA YHTEYTTÄ aviisi@uta.fi | 050-36 12 853

ALKUPALAT

Best

Bud

dies

-kuv

a A

hti K

auko

niem

i

RAHOITUSTA KAUPALLISIIN OPINTOIHINTampereen Liikesivistyssäätiö myöntää vuosittain apurahoja tamperelaistaustaisille opiskelijoille kaupallisten opintojen tukemiseksi. Perusopintoja on rahoitettu 800–1.500 euron suuruisin ja jatko-opintoja jonkin verran suuremminkin erin. Viime vuonna apurahan saajia oli 47.

Tämänvuotiset hakemukset pyydetään lähettämään lokakuun 10. päivään 2011 mennessä osoitteeseen:

Tampereen LiikesivistyssäätiöNiilo JärkäsPispalan valtatie 9633270 Tampere

Vapaamuotoisessa hakemuksessa pyydetään ilmoittamaan hakijan täydelliset henkilötiedot, yhteystiedot puhelin- ja säh-köpostiyhteyksineen, tiedot hakijan taloudellisesta asemasta, opintomenestyksestä sekä selvitykset tamperelaistaustaisuud-esta ja apurahan käyttösuunnitelmasta.

Hakemuksia ei palauteta. Säätiön hallituksen päätöksestä ilmoitetaan kirjallisesti vain niille hakijoille, joille apuraha myönnetään. Lisätietoja säätiöstä on verkko-osoitteessa:

www.tampereenliikesivistyssaatio.�

TYKKää AvIISISTA. EdES FAcEbOOKISSA. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 30..9.2011 3

PääkirjoitusSeppo Honkanen

Rukkaset kissasta

Tampereen ylioppilaslehti Aviisi Kauppakatu 10, 33210 Tampere • fax: (03) 212 7257 • email aviisi@uta.fi

Päätoimittaja: Seppo Honkanen 050 3612 853, seppo.honkanen@aviisi.fi • Siviilipalvelusmies Samuli Huttunen 044 3610 219,

sivari@aviisi.fi Kannen kuva Seppo Honkanen • Ulkoasu Seppo Honkanen • Kustantaja Tampereen yliopiston ylioppilaskunta •

Ilmoitusmyynti Pirunnyrkki oy, Kari Kettunen 020 7969 583, Arto Antila (valtakunnalliset) 020 7969 589 • ISSN 0358-9145 • Paino

Botnia Print, Kokkola • Osoitteenmuutokset opiskelijat: aktuaarinkanslia@uta.fi, muut: tamy@uta.fi Avusta Aviisia! Jos sinulla

on halua kirjoittaa Aviisiin, ota yhteyttä päätoimittajaan. Tarkemmat ohjeet avustajille www.aviisi.fi/toimitus.

www.aviisi.fifacebook.com/aviisi

KIRJOITTAJA ON AvIISIN PääTOIMITTAJA

Ajan hermolla Suomalaiset syövät keskimäärin 76 kiloa lihaa vuodessa. Espanjalaiset syövät lihaa jopa 130 kiloa.

OTA YHTEYTTÄ aviisi@uta.fi | 050-36 12 853 YMPÄRISTÖ Naudanlihan hiilijalanjälki on suurin, porsaan keskitasoa ja broilerin pienin.

ALKUPALAT

Kepa vahtii jänistä siihen asti, että Kalevi eh-tii paikalle pyssynsä kanssa”, kertoo Pir-jo. Hän kulkee mukana metsästysreissuilla, koska Kalevi on huono nylkijä.

”Heitän höyryävän maksan Kepalle, joka odottaa malttamattomana palkkiota.”

Kepa on koira. Pirjo on kuusikymppinen maalla asuva nainen, joka elää sellaista elämää kuin valtaosa suomalai-sista eli 1900-luvun alkupuolella. Hän kalastaa, marjastaa, leipoo – ja nylkee.

Ei siitä kovin kauan ole, kun kaupunkilaiset hakivat to-rilta keittoaineiksi eläviä kanoja. Niskat väännettiin nurin, kanat kynittiin ja heitettiin kattilaan. Porsaita kasvatettiin myös omakotitaloalueilla ulkorakennuksissa. Joulupöy-dässä kenestäkään ei tuntunut pahalta herkutella tutun possun kankulla. Kun kissa tuli vanhaksi, tai muuten lak-kasi jahtaamasta hiiriä, siitä tehtiin rukkaset.

Lemmikkieläimet ovat nykyään täysivaltaisia perheenjä-seniä, joille ostetaan kalliita erikoisvarusteita ja hoivapal-veluja. Mutta tuotantoeläimiä kasvatetaan teollisten lai-tosten kalseissa häkeissä. Niiden elämän ainoa tarkoitus on vastata kasvavan kysynnän tarpeisiin: paisua valtavik-si proteiinivuoriksi mahdollisimman nopeasti.

Viime vuonna suomalaiset söivät keskimäärin 76 kiloa lihaa – kulutus oli vielä 50 vuotta sitten alle puolet nykyi-sestä. Luultavasti kulutushuippua ei ole saavutettu, sillä syömme lihaa yhä alle eurooppalaisen keskitason.

En voisi kuvitella tappavani lintuja tai nisäkkäitä. Van-hempieni kissasta tehtyä rukkasta en käteeni laittaisi. Ka-mala ajatus! Mutta kaupan tiskiltä ostettua pihviä ahmin ilomielin. Olenko tekopyhä – vai kaupunkilainen, joka on etääntynyt turhan kauas luonnosta?

Luultavasti olen molempia. Etologi Frans de Waal on kutsunut ihmistä empaatti-

seksi apinalajiksi, jonka erikoispiirre on kohdistaa empa-tian tunteita myös muita lajeja kohtaan.

”Ominaisuutta on aiemmin tasapainottanut se, että eläi-met ja muu luonto syntymineen, kuolemineen ja sairauk-sineen on ollut lähellä. Realismi on kuulunut päivittäiseen elämään”, kirjoittaa dosentti Seppo Turunen esseekoko-elmassa Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa.

Luontoa romantisoidessa unohtuu, että saalistaminen ja saaliiksi joutuminen ovat elämän kiertokulkua.

Eikä karsinassa oleva sika pohdi, millaista olisi mur-tautua ulos toteuttamaan itseään. Sika ei ole ihminen. Se on tyytyväinen elämäänsä, jos sillä on riittävästi virikkei-tä, mahdollisuus jotakuinkin lajityypilliseen käyttäytymi-seen ja riittävästi ravintoa.

Ongelma on siinä, että jättilaitoksissa kasvatettavilla proteiinivuorilla niitä ei ole. Empatian lisäksi ihmisillä on toinen lajityypillinen ominaisuus: häikäilemättömyys.

Kun katselen lautasellani olevaa lihakimpaletta, minusta tuntuu välillä epämääräisellä tavalla pahalta. Viime aikoi-na tunne on voimistunut.

Pirjolla ja Kalevilla tuskin on samanlaisia ongelmia, sil-lä he kalastavat ja metsästävät riistaa lähes samalla tavalla kuin Homo sapiens on tehnyt kymmenien tuhansien vuo-sien ajan. Heidän luontosuhteensa on välitön, toisin kuin minun ja monen muun kaupunkilaisen.

PITÄISIKÖ SUOMALAISTEN SIIRTYÄ LIHANSYÖNNISTÄ KOHTI KASVISRAVINTOA?

Valistuneet veikkaajatPALSTALLA SELvITETääN yLIOPPILASKuNNAN tyyPPIEN KANTA POLTTAvIIN PUHEENAIHEISIIN. vOIT EHdOTTAA MIELENKIINTOISTA KYSYMYSTä – LäHETä SäHKÖPOSTIA OSOITTEELLA AVIISI@utA.FI.

KYLLÄ 70%Ensimmäinen, tekni-sempi syy on maan-käytön tehokkuus: kasviperäinen ruuan-tuotanto onnistuu pie-nemmällä pinta-alalla kuin lihan ja rehun tuo-

tanto. Toinen, moraalisempi syy on eläinten surkeat olot lihan tehotuotannossa. Lihansyönnin vähentämisessä eettisen kulut-tamisen peräänkuuluttaminen ei voi olla ainoa keino, vaan on tehtävä myös rakenteellisia päätöksiä.

Juho Karvinen

Syökää vain pääsiäisenä lam-masta ja juhlikaa pihvillä silloin tällöin. Lihaköntti on sen verran tyyris koko pallolle, ettei kenen-kään toivoisi olettavan sellaista joka aterialla aamiaisesta illalli-seen. Lihaan on alettava jälleen suhtautua ylellisyystuotteena, joka se on. Pelkkä mättäminen onnistuu hienosti vähemmän arvokkaillakin raaka-aineilla.

Pyry Urhonen

Ihmisen ruuansulatusjärjestel-mä on melko yksiselitteisesti optimoitu sekasyöntiin ja ihan terveyssyihin vedoten lihan-syöntiä olisi hyvä tuntuvastikin rajoittaa ruokavaliossa. Aivan mustavalkoiseen hyvä/paha

-asetelmaan en usko.Santtu Kuivamäki

Pitäisikö eettisistä syistä siirtyä kokonaan pois lihansyönnistä riippuu siitä, pitääkö joitain tai kaikkia eläimiä siinä mieles-

sä tuntevina olentoina, että niiden kärsimystä, orjuutusta ja surmaamista tulisi minimoida. Luonnonvarojen kulutuksen ja päästöjen kannalta olisi joka ta-pauksessa syytä kaikkien vähen-tää eläintuotteiden kulutusta.

Samuli Kangaslampi

On ekologisempaa syödä kasvisravinto suoraan, kuin syöttää se ensin eläimille. Aika ajoin tuotanto-olosuhteistaan parjattu soijakin kannattaisi syödä itse eikä hukata energiaa ja proteiinia kierrättämällä sitä eläimen kautta. Nyt 95 prosenttia Suomeen tuota-vasta soijasta menee eläinten rehuksi. Ensimmäisenä toimena voitaisiin poistaa maataloustuet lihan- ja maidontuotannolta. Lihasta voisi tulla juhlaruoka, jota syötäisiin harvoin, vähän ja nautiskellen.

Salla Sinkkonen

On uskaliaan punaviherfasistista vastata kylla, mutta kasvissyon-tiin siirtyminen tuntuu globaalien olosuhteiden vuoksi ainoalta jär-kevältä vaihtoehdolta. Jokapäiväi-nen lihansyönti on turhaa, ja lihan hinta keinotekoisesti alhainen.

Tiina Heikkilä

EOS 17.%Ei kai olisi kenelle-kään pahitteeksi syödä hieman enemmän kasviksia lihan sijaan - tut-kimusten mukaan

kun käytämme jo vaarallisen paljon lihaa. Toisaalta taas minä en ole mikään sanomaan, miten kenenkin pitäisi syödä. Mah-dollisuus ja oikeus valita oma ruokavalionsa on joka tapauk-sessa säilytettävä, eikä tästä saa tehdä mitään pakkoasiaa.

Sini Korpinen

Henkilökohtaisesti ainakin pitäisi, ei kasviksia tule koskaan liikaa syötyä!

Mika Leppälä

Parhaimmillaan kasvisruoka on ekologista ja erittäin maukasta. Lisäksi suomalaiset syövät suo-situksia enemmän lihaa (viime aikoina karppaus on kuitenkin sotkenut pakkaa tältä osin). Kasvissyönnillä on myös eettiset vahvuutensa. Kaiken tämän tiedostavana olen silti liian perso hyvälle ruualle luopuakseni lihasta, enkä vaadi sitä keneltä-kään muultakaan.

Pyry Jylhä-Vuorio

EI 13.%Toivon suomalai-sen ruokavalion muuttuvan ny-kyistä selvästi kas-vispainotteisem-maksi. Karsastan kuitenkin sellaista

”pitäisi” -diskurssia, jossa kasvis-ruokavaliosta (tai sen puoleen jostakin muusta elämäntavasta, kuten vaikkapa yksityisautoilus-ta) tulee jokin Pyhä Velvollisuus, joka asetetaan tavoitteeksi ihan jokaiselle suomalaiselle tai heille kaikille kollektiivina.

Ilkka Tiensuu

Hyödyntämätöntä kalaa on järvissä tonneittain ja onkilaite maksanee parin euron luokkaa. Myös rusakkoja ja fasaaneja vipeltää lähimetsissä valtaisat määrät, ja vain murto-osa hyö-dynnetään. Lautaselle vaan, on lähituotettua ja luomua!

Janne Rantanen

Jokainen voi totta kai itse päättää, mitä syö, mutta periaatetasolla en usko pelkän kasvisravinnon tarjoavan yhtä terveellistä pohjaa kuin mihin monipuolinen, sekä lihaa että kasviksia sisältävä ruokavalio pystyy. Biologisesti katsottuna-kin ihminen on sekasyöjä.

Carl Willandt

”Kasvissyönti voi yleistyä Suomessa jopa niin, että siitä tulee normi. Muutoksen ei tarvitse olla kaikille kuluttajille lopulta tietoinen valinta, vaan sen voi aiheuttaa esimerkiksi kehitys sosio-teknisissä rakenteissa”, päättelee lihansyönnin tulevaisuudennäkymiä tutkinut KTM, DI Markus Vinnari väitöskirjatyössään. Vinnari käsittelee aihetta myös Lopullinen totuus -kolumnissaan Aviisin takakannessa. Nyt Valistuneet veikkaajat kertovat, mitä mieltä he ovat lihansyönnistä.

vASTAUKSIA YHTEENSä 23

kylläeos

ei

Ajan hermolla

4 Aviisi 30.9.2011

Kerro meille uutisvinkki! aviisi@uta.fi | 050 - 36 12 853

HERRA MARKKANEN Tamy lobbaa varapuheenjohtajaansa Jouni Markkasta SYL:n puheenjohtajaksi.

AJAN HERMOLLA

Tampereen yliopistolla teh-dyissä eläinkokeissa kuo-lee vuosittain edelleen kol-misentuhatta eläintä. Käy-tettävien koe-eläinten

määrä on kuitenkin vähentynyt 1990-luvun puolivälistä kolmanneksella.

Kokeissa käytettävät eläimet ovat lähes yksinomaan hiiriä ja rottia. Hii-rien osuus koe-eläimistä on noin 65-70 prosenttia.

Tampereen yliopistolla tehdään myös tutkimusta, jossa eläimille ei tehdä erikseen toimenpiteitä, vaan ne pelkästään lopetetaan ja sen jälkeen kerätään tutkimustyöhön tarvitta-via kudoksia tai muita näytteitä. Tätä kutsutaan 0-luokan tutkimukseksi.

Erilaiset tutkimusprojektit vaikutta-vat koe-eläinten käyttöasteeseen. Yli-opiston eläinosastolla tutkimuksia suorittavat yliopistolla toimivat tut-kimusryhmät eli eläinosasto ei tarjoa varsinaisia tutkimuspalveluja.

”Meidän roolimme on huolehtia eläinten hoidosta. Valtaosa eläimis-tä on tutkimuskäytössä. Opetuskäy-tössä eläimiä on käytetty vain muuta-mia prosentteja”, pieneläinsairauksi-en erikoiseläinlääkäri Minna Leppä-nen kertoo.

Leppänen työskentelee Tampereen yliopiston lääketieteen yksikössä.

”Meillä tehtävät tutkimukset on vii-me vuosina kaikki luokiteltu biologi-

seksi perustutkimukseksi.” Tampereella ei siis tehdä eläinko-

keita esimerkiksi kosmetiikan testa-uksen takia.

Leppänen lupaa, että lääketieteen opiskelija voi suorittaa perustut-kintonsa käyttämättä koe-eläimiä.

Alkuvuodesta 2009 Tampereella avattiin uusi laboratorio, Tam-pereen yliopiston vaih-toehto eläinkokeille

-keskus FICAM eli Fin-nish Centre for Alterna-tive Methods. Se on yk-si maailman ensimmäisiä lai-toksia, joka kehittää järjestelmälli-sesti eläinkokeille vaihtoehtoisia me-netelmiä.

Keskuksen avaaminen on hiljentä-nyt eläinoikeusjärjestöjen soraääniä. Animalialle keskuksen perustaminen oli työvoitto. Järjestö on edelleen jat-kuvasti yhteydessä päättäjiin ja vaatii eläinkokeiden asteista lopettamista.

Nyt Animaliassa ollaan huolissaan vaihtoehtoisen tutkimuksen rahoi-tuksesta. Eläinsuojeluasiantuntija Laura Uotilan mukaan valtion rahoi-tuksesta on sovittu vain ensi vuoden loppuun asti.

”Rahoitus on turvattava, jotta kes-kuksessa voidaan tehdä pitkäjänteis-tä työtä eläinkokeille vaihtoehtoisien

menetelmien kehittä-miseksi. Maa- ja met-

sätalousministeriön alai-suus olisi keskukselle oikea

paikka.” Uotilan mukaan uusien tutkimus-

keinojen kehittämisellä on Euroo-pan laajuisesti säästetty jo miljoonien eläinten henki. Animalian tavoittee-na on, että eläinkokeista luovutaan kokonaan.

Vielä vuonna 2004 Aviisi kertoi, että Tampereen yliopiston koe-eläinlabo-ratoriota haluttiin laajentaa ja tuoda repertuaariin myös esimerkiksi lam-paita ja sikoja. Vastustuksen myötä hanke muuttuikin vain remontiksi.

Suhteellisen tuoreen vaihtoehto-menetelmiä kehittävän keskuksen vaikutuksista eläinkokeiden määrään

on vielä vaikea sanoa mitään tarkkaa. ”Mutta uskoisin, että FICAM ei suo-

ranaisesti ole vaikuttanut vielä kovin paljoa, sillä keskuksen työ on käsit-tääkseni ainakin tällä hetkellä painot-tunut soveltuvien menetelmien kehit-tämiseen.”

Kaikkiin tarkoituksiin uudet mene-telmät, kuten esimerkiksi solutestaus, eivät sovellu.

”Tyypillisiä eläinkokeita vaativia tutkimuksia ovat esimerkiksi monet perusimmunologiset työt, joissa tut-kitaan elimistön sisäisiä vuorovaiku-tuksia”, Leppänen selittää.

Eläinkokeita käytetään myös esi-merkiksi kirurgissa tutkimuksissa, kuten haavojen paranemisen tutki-misessa.

Annastiina Airaksinen

tapetaana hiiriä

Yliopistolla yhä vähemmän Eläinkokeille vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä kehittävän tamperelaislaboratorion rahoitus saattaa katketa

Kommentoiwww.aviisi.fiaviisi@uta.fi

Tykkää AviisisTA. edes FAcebookissA. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 30..9.2011 5

Vegaaniruokailijan vaihto-ehdot näyttävät yliopiston ruokaloiden listojen perus-

teella köyhiltä. Monena päivänä vegaanisiksi vaihtoehdoiksi on merkitty vain pääruuan lisukkei-ta tai kylmiä salaatteja.

Juveneksen ravintolatoimen-johtaja Päivi Jousmäki kuitenkin kertoo, että päätalon ruokalassa on joka päivä tarjolla ruokaa, jo-ka on valmistettu täysin ilman eläinperäisiä tuotteita.

”Vegaaniversion saa pyytämäl-lä kokilta. Pienen menekin takia laatu pysyy parempana, kun se valmistetaan vasta tilauksesta.”

Tästä mahdollisuudesta ei ole kerrottu missään, joten monet ve-gaaniruokailijat tyytyvät satun-naisiin tomaattikeittopäiviin. Nyt vegaaniannoksia menee päivit-täin viidestä kymmeneen. Todel-lisuudessa kysyntä voisi olla suu-rempaa.

”Tiedostamme ongelman. Tu-lemme jatkossa tiedottamaan ve-gaanivaihtoehdoista paremmin”, Jousimäki lupaa.

Pinni A:ssa sijaitsevan, Amican omistaman Minerva-ruokalan listalla on vegaaniruokia, mutta harvoin.

”Vegaaniruuan saa tilaamal-

la etukäteen. Sen valmistamises-ta ei ole meille vaivaa”, apulaisra-vintolapäällikkö Harri Helenius kertoo.

Tilausta tekevän opiskelijan to-sin voi olla vaikeaa etukäteen tie-tää, missä ravintolassa hän aikoo minäkin päivänä ruokailla.

Sodexon viestintäpäällikkö Ai-no Pajukangas kommentoi, että vegaaniruualle on ollut ravinto-lan avaamisesta asti kysyntää, joten sitä on ollut Linnassa tar-jolla aina. Vegaaniruokaa on tarjolla päivittäin, ja sen huo-maa jo ruokalistasta.

”Kasvissyöjien määrä on kas-vussa. Valtakunnallisesti kas-visruokailu tulee edelleen yleis-tymään eettisistä, ekologisista sekä terveydellisistä syistä.”

Kasvis- ja vegaaniruoka pys-tytään valmistamaan samoil-la raaka-ainekustannuksilla kuin muut lounaat, Sodexos-ta lisätään. Pienen määrän valmistamiseen tosin kuluu suhteessa enemmän työai-kaa ja suhteellinen hävikki on kasvis- ja vegaanivaihto-ehdoissa hieman isojen vo-lyymien vaihtoja suurempi.

Annastiina Airaksinen

Vegaaniruokaa saa, jos osaa pyytää

Kerro meille uutisvinkki! aviisi@uta.fi | 050 - 36 12 853

HERRA MARKKANEN Tamy lobbaa varapuheenjohtajaansa Jouni Markkasta SYL:n puheenjohtajaksi. OPINTOPISTEET Rehtori Hollin päätöksellä luottamustoimista saa opintopisteitä 1.8.2012 alkaen!

Mitä vittua? Miksi lääkisläiset eivät ehdi kielten kursseille?

Lääketieteellisen tiedekun-nan opiskelijoilla on vai-keuksia osallistua Kieli-

keskuksen järjestämille kielten kursseille, koska lääketieteellisen tiedekunnan opinnoissa aikatau-lut ovat tiukat ja opetus on Kau-pissa, kun taas Kielikeskuksen opetus pidetään Päätalolla.

Kielikeskuksen johtaja Antti Hildén, olisiko mahdollista, että Kielikeskus järjestäisi joitain kiel-ten kursseja myös Kaupissa?

”Meillä on tällä hetkellä mui-den kuin pakollisten kielten tar-jontaa jouduttu vähentämään sen verran pieneen, että niiden osalta on vaikeaa kuvitella, että kurs-seja lähdettäisiin hajauttamaan. En oikein lämpene tälle ajatuk-selle. Monessa kielessä on vain yksi tai kaksi ryhmää, espanjas-sa vähän enemmän, mutta ei sii-näkään kovin monta, joten ei sii-

nä oikein ole, mistä jakaa. Tut-kintoon kuuluvasta opetuksesta englannin suullinen onkin Kau-pissa. Muunkin opetuksen anta-mista siellä voidaan harkita, mut-ta sitä rajoittaa ainakin kielistu-dion käytttö.”

Lääketieteellisessä tiedekunnas-sa on kuitenkin yhteensä noin 600 opiskelijaa, joten potentiaa-lista porukkaa kielten opiskeluun varmasti olisi.

”Tilanne on sellainen, että lä-heskään kaikki halukkaat opis-kelijat eivät mahdu kielten kurs-seille ylipäätään. Se on minulle suurempi huolenaihe tällä het-kellä.”

Eikö kuitenkin olisi helpompaa, että yksi opettaja menisi pitä-mään tunnin Kauppiin, kuin että parikymmentä opiskelijaa yrittää ehtiä Päätalon kielten kursseille?

”Jos sen kysymyksen noin esit-tää, niin totta kai, mutta se ei ole oikea kysymys. Jos opiskelijoita on tulossa pilvin pimein, ja lähes-kään kaikki eivät kursseille mah-du, niin saadaan eri vastaus.

Luulen, että vastaanotto olisi aika kriittinen, jos näistä vähäis-tä kursseista lähdettäisiin hajaut-tamaan. Silloin se tuntuisi var-maan vielä suuremman joukon mielestä olevan väärä ratkaisu.”

Onko tässä kyse laajemmasta on-gelmasta – siitä, että Kielikeskuk-sella ei ole resursseja järjestää kursseja tarpeeksi?

”No siitä nimenomaan, ranskan ja venäjän kursseille pystyttiin ottamaan noin puolet ilmoittau-tuneista tänä syksynä.”

Samuli Huttunen

Mikä siNUA RAssAA yLioPisToN käyTäviLLä kULkiessAsi? viNkkAA AVIISI@utA.FI – oTAMMe seLvää!?

tapetaana hiiriä

Yliopistolla yhä vähemmän Eläinkokeille vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä kehittävän tamperelaislaboratorion rahoitus saattaa katketa

Vuosina 1995-1999 Tampereen yliopistolla tehtiin eläinkokei-ta keskimäärin 3 500 eläimelle vuosittain. Lisäksi eläimiä käytettiin 0-luokan kokeisiin noin 12 00 vuodessa.

Vuosien 2000 ja 2005 välillä käytettiin vuosittain 3 000 koe-eläintä, ja kudoksen keruuta varten tapettiin 1 000 eläintä per vuosi.

2000-luvun viimeisten vuosi-en aikana määrät vähenivät lisää, kun kokeita tehtiin vuo-sittain 2000-2400 eläimelle ja 0-luokkaa varten tarvittiin 700-800 eläintä vuodessa.

Suomessa eläinkokeita teke-vät yliopistojen lisäksi valtion laitokset, lääketehtaat sekä muut yritykset ja tutkimuslai-tokset.

Eläinkokeet

Ruokalistalta ei selviä, että yliopiston ruokalat tarjoavat pyydettäessä muutakin vegeruokaa kuin riisiä ja perunaa.

kUv

A: W

ikiM

ediA

co

MM

oN

s

6 Aviisi 30.9.2011

Ajan hermolla Kerro meille uutisvinkki! aviisi@uta.fi | 050 - 36 12 853

NIMITYS Rehtori Kaija Holli valittiin valtioneuvoston tutkimus- ja innovaationeuvoston jäseneksi.

AJAN HERMOLLA

solu opetti salakielen”Yksityiselämänsä salatakseen kämp-pis kirjoitti asunnossa pitämänsä teks-tit riimuin. Hänen saamansa postikor-tit olivat myös jollain tapaa koodatut.Tämä valitettavasti aktivoi lapsuute-ni salakielitaidot. Yhtäkkiä ymmärsin kaiken lukemani.”

Todistin aamurutiineja

”Kämppis kysyi itseltään ääneen ”Kuuntelisko Ismoa?” ja pani sen jäl-keen Ismo Alangon saman biisin soi-maan. Tämä seinän takaa joka aamu.”

Todistin iltarutiineja”Erään kämppiksen nukkumaanmeno-rituaaliin kuului tehdä jalkakylpy ja poistaa kantapäiden kovettumat filee-rausveitsellä. Keittiön pöydän ääres-sä.”

sain lahjan”Muuten puhumaton kämppis lahjoit-ti minulle yhtäkkiä viiniä. Juotuani sen hän kertoi varastaneensa pullon lähei-sestä kirkosta.”

Huonekaveri oli ylihäveliäs

”Kaikissa yhteisissä tiloissa soi täysil-lä musiikki, joka laitteesta eri. Ikku-nat olivat auki. Haisi suihkutettaval-ta huoneilmatuoksulta. Vessan kaikki vesihanat juoksivat. Tästä tiesin, että kämppis oli paskalla.”

kämppis murtautui huoneeseensa”Yksi kämppis lukitsi huoneensa. Ker-ran avaimet katosivat. Kämppis ei ha-lunnut maksaa avaamisesta vaan päät-ti murtautua. Yöt hän vuoli karmia pois lukon kohdalta, päivät nukkui lat-tialla oven edessä.”

Gradun kirjoittaja oikutteli

”Kotona gradua kirjoittavalla kämp-piksellä oli tapana ostaa aamulla pa-ketti esipaistettuja sämpylöitä ja läm-mittää ne sitten päivän mittaan uunis-sa yksi kerrallaan noin tunnin välein. Huomauttaessamme sähkönkulutuk-sesta hän alentuvasti neuvoi meitä tyh-miä, että sähkö kuuluu vuokraan ja on siis ilmaista.”

kämppis toi Amerikan tuliaisia”Yhdysvalloista vaihdosta palattuaan suomalaiskämppikseni alkoi huutaa äänekkäästi ”Oh my God! Oh my God!” harrastaessaan seksiä ja ilmeisesti myös masturboidessaan.”

sain odottamatto-man illalliskutsun”Ylikohteliaan kämppiksen seuruste-lukumppani oli muuttamassa kauas pois. Satuin kotiin, kun heillä oli vii-meinen ilta yhdessä. Heidän biisinsä soi, kynttilät paloivat ja pöytään oli ka-tettu kummankin lempiruokaa. He pi-tivät toisiaan käsistä ja itkivät. Ero tu-lisi olemaan hirveä. Nähdessään minut kämppis kuitenkin kysyi, haluaisinko liittyä heidän seuraansa.”

seinänaapuri oli näkymätön

”Kämppäkaverini toasin Paawolas-sa oli dippatyötään tekevä vanhempi nainen. Asuin hänen kanssaan kolme kuukautta enkä vaihtanut hänen kans-saan muita sanoja kuin tervetulosanat ja ohjeet vessapaperin ostamisesta. En nähnyt häntä sisään muuttamisen jäl-keen kertaakaan. En edes muuttaessa-ni pois.”

viikkosiivous nousi päähän”Asunnon hintaan kuului viikkosiivo-us. Uusi kämppis meni sen takia jon-kinlaiseen herruuspsykoosiin. Hän al-

koi kirjoittaa siivoojalle yksityiskoh-taisia tehtävälistoja ja valituskirjeitä, vaikka tämä teki moitteetonta työtä.”

äiti vaati tervetuliaissiivousta”Asuin toasin Iidesrannan solussa. Uu-den kämppikseni äiti tarjosi muutto-päivänä teetä ja jutteli mukavia mut-ta aloitti parin päivän jälkeen kauhean huudon siitä, että kämppä on räävittö-mässä kunnossa ja minun pitää siivo-ta se.

Koetin sanoa, että siivous on ennem-min sisään muuttavan tehtävä. Tytön äiti käski putsaamaan uunin, keittiön lattian ja kylppärin, mutta totesin kyl-män rauhallisesti, että deadlinen takia en ehdi siivoamaan.

Seuraavalla viikolla kämppiksen äi-ti oli taas takaisin valittamassa. Siivo-sin kylppärin ja irtisanoin solun omal-ta osaltani.”

Kämppis hoiti pedikyyrin fileerausveitsellä

Soluasuminen venyttää pinnaa ja kerryttää erikoisia kokemuksia. Aviisin lukijat jakoivat kämppiskokemuksensa.

Mikä on syksyn asuntotilanne, Toa-sin asiakaspalvelupäällikkö Pia Yli-mäki?

”Olemme asuttaneet tuhannesta so-luhakijasta tänä syksynä neljäsa-taa hakijaa. Hakijoita oli parisa-taa enemmän kuin viime vuonna, mutta asiat ovat kuitenkin parem-min kuin edellisvuonna, sillä hätä-majoitusta eli patjamajoitusta ei nyt tarvita. Syksyisin kysyntää on kui-tenkin aina enemmän kuin tarjon-taa. Vaihto-opiskelijoille olemme varanneet soluasuntopaikkoja 750.”

Onko Toas lisäämässä tai vähentä-mässä soluasuntojen määrää?

”Toasin uusin kohde Sepontalo val-mistui ja asutettiin juuri. Sepon-talossa soluasuntoja on kaksitois-ta. Uudet solukohteet vuokraamme kavereille eli kimppahakemusjo-noa puretaan ensimmäisenä. Seu-raava uusi kohde, Forum, valmis-tuu keväällä 2012. Sinne soluasun-toja valmistuu kaksi. Näillä näky-min ei ole tiedossa, että soluasunto-ja menisi kuntoremonttiin, jolloin

ne väliaikaisesti vähenisivät.

Kelpaavatko solut nykyopiskelijoil-le?

”Tähän aikaan vuodesta solut kel-paavat, sillä vaihtoehtoja ei ole. Kuudestatuhannesta hakemukses-tamme neljätuhatta on kuitenkin yksiöhakemuksia, mistä huomaa, että solut eivät ole enää niin suosit-tuja.”

Toas järjestää soluihin myös väliai-kaismajoitusta. Milloin sitä tapah-tuu ja mitä silloin voi odottaa?

”Edellinen iso majoitus järjestet-tiin viime heinäkuussa, jolloin To-asin eri kohteisiin majoitettiin vii-sisataa opiskelijoiden futsalin EM-kisoihin osallistunutta urheilijaa. Väliaikaismajoituksesta on tullut hyvää ja huonoa palautetta. Mas-samajoituksiin liittyy esimerkiksi häiriötekijöitä, mutta ne hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. To-as majoittaa myös kesäasukkaita, jotka ovat tulleet kesätöihin paik-kakunnalle.

Millaisia suunnitelmia toas:lla on solujen suhteen?

Heidi sALMiNeN, TeksTi

Tykkää AviisisTA. edes FAcebookissA. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 30..9.2011 7

Kerro meille uutisvinkki! aviisi@uta.fi | 050 - 36 12 853

NIMITYS Rehtori Kaija Holli valittiin valtioneuvoston tutkimus- ja innovaationeuvoston jäseneksi. INTERNET Yli puolet alle 30-vuotiaista ei kykenisi elämään ilman internetiä, kertoo Ciscon tutkimus.

Anu Kerttula

tutkittu juttu Taas on saatu selville uusia asioita

Asioiden oikea laita

Böö! Yliopistouudistusten mainingeissa piileske-lee mörkö. Sen nimi on huhu.

Ensikohtaamiseni mörön kanssa nosti veren-paineeni välittömästi epäterveellisen korkealle. Kuulin huhun, jonka mukaan tiedotusopin opis-

kelijoiden suomen kielen opetusta vähennetään tulevassa tutkinto-ohjelmassa rajusti. Jäljelle jää vain muutama kurs-si kirjoittamisen ammattilaisille.

Mitä helvettiä?

Opetusneuvoston linjauksen mukaan jokainen tässä yliopis-tossa opetettava kurssi rikastuttaa opintorekisteriäsi vastai-suudessa vähintään 5 opintopisteellä. Huhun mukaan kieli-opinnot nykyisessä tilassaan eivät taivu viidellä jaolliseksi, eikä tutkintoon mahdu lisäyksiä. Noppia on siis vähennettä-vä jostain.

Rohkenen epäillä, että myös tuleville toimittajaopiskeli-joille kattava suomen opetus on tärkeää. Työtään ei voi teh-dä kunnolla, jos rahkeet eivät riitä. Se on kylmä fakta. Tein kesällä työharjoitteluni osana teemahaastattelun, jossa ky-syin tutkintomme maineesta pitkään alalla olleelta toimitta-jalta. Hän kertoi, että meidät erottaa muista tällä ylikoulute-tulla alalla lähinnä rautainen kielitaito.

Totta. Työpaikalla ei ehdi opettelemaan kielioppia, sen on tultava selkärangasta.

Monitieteinen opetus on todella hyvä idea, mutta täytyy olla varovainen, ettei ammattitaito huku laaja-alaisuuteen. Mitä järkeä on vähentää opetusta sieltä, missä se murentaa osaamista eniten? Koulutusuudistusta väännetään kasaan tänä syksynä, ja uudistuksista tiedotetaan opiskelijoille sitä mukaa, kun niitä saadaan lyötyä lukkoon.

Hupsista − löysimme mörön pesän.

Kun suunnittelutyötä tehdään suljettujen ovien takana, jää-vät ulkopuoliset täysin kuulopuheiden armoille. Minä en tie-dä, miten kieliopintojen käy, koska asiaa ei ole vielä päätetty.

Lähetin sähköpostia aineopinnoista keskustelevan epävi-rallisen työryhmän vetäjälle. Kysyin, voiko joku ainejärjes-töstämme tulla paikan päälle kuuntelemaan, kun suomen opetuksen asemaa uudessa tutkinto-ohjelmassa pohjuste-taan. Vastausviestissä kerrottiin, että kyseessä on enemmän-kin keskusteleva työryhmä, joka tekee työnsä mielellään rau-hassa. Olemme toki tervetulleita kuuntelemaan, kun ryhmäl-lä on jotain valmista esiteltävää.

Ympyrä sulkeutuu. En ymmärrä, miksi meidät suljetaan keskustelun ulkopuolelle. Emme halua vastustaa uudistuk-sia tai räksyttää omia näkemyksiämme, vaan yksinkertaises-ti tietää, missä mennään.

Kun loppuu tieto, alkaa luulo.

Hiljaa hyvä tulee?

kiRJoiTTAJA oN vosTok Ry:N PUHeeNJoHTAJA Kämppis hoiti pedikyyrin fileerausveitsellä

Puolueiden opiskelijajärjestöt mars-sivat yliopistoihin 27. syyskuuta vaa-tien itselleen mahdollisuuksia esitel-lä toimintaansa korkeakoulujen ti-loissa.

“Haluamme avoimen ja keskuste-levan korkeakouluyhteisön, jossa myös poliittisilla opiskelijajärjestöil-lä on oikeus olla tasavertainen osa opiskelija- ja korkeakouluyhteisöä”, opiskelijajärjestöjen puheenjohtajat vaativat. He muistuttavat, että kor-keakoulujen tehtävänä on kasvattaa aktiivisia ja kriittisiä kansalaisia.

tamyn kehyviikolla lokakuun 3. – 7 päivä pohditaan kulutuksen ja kehi-tyksen teemaa. Viikon pääseminaa-reissa lähestytään aihetta yritysten ja kuluttajan vastuiden välisen suh-teen kautta. Kehyviikolla pääsee pi-tämään myös hauskaa tanssitunnil-la, leffaillassa ja Rock da Globe –lo-petusbileissä. Ensimmäistä kertaa valtakunnallisena hankkeena järjes-tettyä viikkoa ohjaa SYL. Mukana ovat Helsingin, Turun, Jyväskylän ja Tampereen ylioppilaskunnat.

www.tamy.fi/kehyviikko2011

Soluasuminen venyttää pinnaa ja kerryttää erikoisia kokemuksia. Aviisin lukijat jakoivat kämppiskokemuksensa.

eteisessä oli outo ihminen

”Kerran yllätyin, kun naissukupuo-linen kämppis oli yhtäkkiä ajanut päänsä kaljuksi. Mikäs siinä, mutta en ollut aluksi tunnistaa ihmistä etei-sessämme.”

kuorsaus puski ovien läpi

”Hyvä ja rauhallista elämää viettävä kämppishän se oli, ainoa häiriö oli sil-loin tällöin kahden välioven ja eteisen läpi selkeästi erottuva kuorsaus.”

Viime kesänä futsal-majoitus rikkoi Toasin sekamajoitussääntöä. Miten näin pääsi käymään?

”Toas oli urheilijoiden majoittamises-sa vain huoneistot vuokraava osapuo-li. Itse majoituksen hoiti kisaorgani-saatio. Painotimme heille, mitkä mei-dän sääntömme ovat, mutta ilmeises-ti heillä on sattunut yksittäinen virhe majoituksen suhteen.

Mitkä väliaikaismajoituksen käytän-nöt ovat?

”Tällaisista isoista massamajoituksis-ta on lähetetty kaikille Mikontalon ja Paawolan asukkaille sähköpostia ja asiasta on ilmoitettu Toasin netti-sivuilla. Asiasta ei ilmoiteta vuokra-sopimuksessa, sillä netissä ilmoitta-minen on todettu riittäväksi. Vuokra-sopimus koskee aina omaa soluhuo-netta. Väliaikaismajoituksella torju-taan asuntojen tyhjäkäyttöä, joka tu-lisi pidemmän päälle vaikuttamaan kohteista perittäviin vuokriin.

Heidi Salminen

Millaisia suunnitelmia toas:lla on solujen suhteen?

Politiikkaa vaaditaan kampuksille

Kehitys-yhteistyö tulee kampuksille

Lokakuun alussa vietetään eläinten viikkoa

Millaisia kämppis-kokemuksia sinulla on? Kerro tarinasi verkossa:

www.aviisi.fi

tutkijat pystyvät näkemään aivoista, minkä elokuvan koehenkilö on katsonut!tulevaisuudessa ihmiset saattavat pystyä katselemaan päi-vällä näytöltä, mitä unia he yöllä näkivät. Kalifornian Ber-keleyn yliopiston tutkijat eivät pidä ajatusta mahdottomana, sillä he ovat onnistuneet aivokuvannuksen ja tietokoneoh-jelman avulla toistamaan, mitä ihminen on aiemmin nähnyt. Koehenkilöiden katsellessa Hollywood-elokuvien trailerei-ta tutkijoiden laitteet rekisteröivät veren virtausta näköaivo-kuorella. Tietokone jakaa aivodatan kolmiulotteiseksi pikse-leiksi, ”vokseleiksi”. Lopputuloksena ihmisaivoista saadaan poimittua sumea, mutta jotakuinkin tunnistettava jäljen-nös alkuperäisestä trailerista. Tutkimus julkaistiin Current Biologyssa. Suomessa aiheesta kertoi Tiede.fi.

!

Eläinten viikolla halutaan muistuttaa eläinten hyvästä kohtelusta ja eläin-suojelun tärkeydestä. Tänä vuonna vii-kon teemana on kanien ja pikkujyrsi-jöiden hyvinvointi ja hoito.

Suomen eläinsuojeluyhdistyksen lo-kakuun 4.–10. päivä järjestämän tee-maviikon ensimmäinen päivä on myös Kansainvälinen eläinten päivä. Eläin-ten viikkoa on vietetty Suomessa vuo-desta 1959 alkaen.

8 Aviisi 30.9.2011

13-vuotias iguaani Jaska ei viihdy sylissä, mutta on astet-ta mystisempi lemmikki.

Tykkää AviisisTA. edes FAcebookissA. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 30..9.2011 9

AKATEEMISET ELÄIMET

sademetsien mystinen lisko

sAmuli HuTTunen, TeksTi & kuvAT

Iguaani

Iguaani eli vihreä leguaani kuuluu liskojen alalahkoon ja leguaanien heimoon.

Terraariossa täysikasvuinen naaras on yleensä 90-110 cm ja koiras 130-150 cm pituinen.

Luonnossa iguaanit elävät Etelä-Amerikan sademetsissä ja savanneilla lähellä vettä.Iguaanit ovat kasvissyöjiä. Ne syövät pääasiassa lehtiä, kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä.

Lemmikkinä iguaani tarvitsee terraarion ja uv-valon, jonka ansiosta iguaanin elimistös-sä kehittyy D-vitamiinia.

Kerrostalokaksion olohuo-neen sohvan selkänojalla istuu liikkumatta vihreä iguaani Jaska, 13. Ete-lä-Amerikasta lähtöisin

oleva lisko tuo palan sademetsien ek-sotiikkaa tamperelaisen yleisen kir-jallisuustieteen opiskelija Emmi Liu-lian kotiin.

“Minulle se on maailman tavallisin tyyppi,” Liulia sanoo. “Avomiehellä-ni on ollut Jaska ihan poikasesta as-ti. Olemme uusperhe ja asuneet täs-sä nyt pari vuotta. Olemme molem-mat eläinrakkaita emmekä ole nirsoja. Tykkäämme muistakin kuin perintei-sistä kotieläimistä.”

Iguaanin seurana on myös neljä-vuotias Wimbledon-kissa.

“Yhteiselo kissan kanssa on tarjon-nut Jaskalle virikkeitä. Hän saa välil-lä puolustaa reviiriään,” Liulia kertoo.

“Yleensä se makaa terraariossa puus-sa. Sitten se kakkaa ja käy välillä syö-mässä. Silloin kun kissa härnää sitä, se pyytää päästä ulos ja raapii oveaan, ja päästämme sen tänne. Se saisi olla vapaana, mutta vanhemmiten se ei ole kauhean innostunut ajatuksesta.”

Paikalleen jähmettynyt lisko näyt-tää siltä, että se odottaisi ohilentäviä hyönteisiä saaliiksi, mutta Liulia ker-too, että iguaanit ovat kasvissyöjiä, jotka syövät pääsääntöisesti hedelmiä ja vihanneksia.

“Ne eivät luonnossakaan syö mitään, missä on eläinproteiinia. Kesä on igu-aanien parasta aikaa, kun on paljon valoa, ja luonnosta voi kerätä esimer-kiksi voikukan lehtiä. Niistä se diggaa hirveästi ja syö oikein viimeisen pääl-le. Ne ovat hyvää ravintoa.”

Internetissä väitetään, että iguaanit

ovat vaativia lemmikkejä, mutta Liu-lia on eri mieltä.

“Jaska on itsenäinen, se pärjää myös keskenään,” hän sanoo. “Iguaanil-la pitää olla terraario ja uv-valo. Uv:n ansiosta sen elimistössä kehittyy D-vitamiinia. Mutta kun perusasiat ovat kunnossa, se on mielestäni aika helppo lemmikki.”

Iguaanin ja omistajan välille ei syn-ny samanlaista suhdetta kuin kissan kanssa.

“En koe että Jaska olisi sillä lail-la kiintynyt meihin kuin Wimble-don, mutta välillämme on luottamus. Aluksi kun käsittelin sitä, se pisti kau-heasti vastaan, mutta nyt se tunnistaa minut myös. Olemme kämppiksiä ja kavereita nykyään.”

Mikään seuraeläin iguaani ei kui-tenkaan ole. Siitä ei ole sylikissak-si. Jaskan nahka tuntuu suomuiselta, vähän kuin silittäisi käärmeennahka-laukkua. Koskettaessa se sulkee sil-mänsä ja jähmettyy paikoilleen.

“Se toivoo nyt sulautuvansa tähän ‘viidakkoon’,” Liulia selittää. “Joku sen lajitoveri alkaisi nyökyttellä moshauk-senomaisesti päätään. Se on iguaanien keino ilmoittaa, että joku on tullut lii-an lähelle.”

Vaikka iguaani vaikuttaa etäiseltä lemmikiltä, siinä on kuitenkin oma viehätyksensä.

“Se on erilainen eläinystävä,” Liulia sanoo. “Siinä on erilaista kauneutta kuin perinteisessä kotieläimessä. Se on vähän mystinen tapaus, koska si-tä ei voi lukea ja ennustaa samalla ta-valla kuin koiran käytöstä. Se on aina sen oloinen, kuin sillä olisi joku salai-suus.”

10 Aviisi 30.9.2011

Heti rivitalon oven aue-tessa dandiedinmon-tinterrieri Remus, 7, ja kääpiömäyräkoira Ro-bin, 1, tervehtivät tu-

lijaa. Kaksi burmankissaa vaeltelee verkkaan keittiössä.

Kansainvälisen politiikan opiske-lija Aarne ja eläinlääkäri Jenni Ny-stedtin taloudessa riittää vilskettä, sil-lä kahden pojan, viisivuotiaan Aatok-sen ja yksivuotiaan Miion, lisäksi per-heeseen kuuluu kaksi koiraa ja neljä kissaa: burmankissat Bella, 10, Jane, 8, Poppis, 3, ja siperiankissa Loois, 2. Lisäksi Poppis on juuri saanut kolme

pentua. Pennut tosin ovat sijoituspen-tuja, jotka myydään eteenpäin.

“Näitä eläimiä tulee ja menee,” Jen-ni sanoo. “Kun tapasimme, minulla oli kaksi kissaa ja kolmas tuli. Niistä kol-mesta enää Bella on hengissä.”

Enimmillään eläimiä on ollut talos-sa kymmenen. Eläinten paljous ei häi-ritse, paitsi silloin, kun niiden eritteet tuottavat päänvaivaa.

“Remus on ihme pissailija,” Aar-ne sanoo. “Joskus, kun aamulla se oli täällä alhaalla ja tuli alas, astui kusi-lätäkköön, meni ylös vaihtamaan vau-van vaippaa ja katsoi, että joku on ok-sentanut vessaan, josta meni makuu-

huoneeseen, jonne joku oli kakannut, mietin, että onko tässä mitään järkeä?”

Lemmikeistä on tullut elämäntapa ja ne ovat pariskunnalle rakkaita.

“Kissa on vain niin upea eläin,” Jenni sanoo. “Ne ovat äärettömän kauniita, kaikki kissoissa on hienoa. Kissa pär-jäisi yksinäänkin, mutta se tavallaan valitsee asua ihmisen kanssa. Rakas-tan koirien kanssa lenkkeilyä, ulkoilu on mielestäni tosi kivaa.”

“Kaikki eläimet ovat persoonia,” Aarne sanoo. “Jane on aina ollut kau-hean arka, mutta kun se tulee luokse, se voi kerjätä rapsutusta loputtomasti. Poppis on kaikkien aikojen äiti, se on

älyttömän ihmis- ja lapsirakas. Vanha rouva Bella on selkeästi muiden pomo. Remus on Jenniin niin pahasti liimau-tunut, että se menee heti ihan sekaisin, jos Jenni on vaikka pari päivää pois-sa jossain. Ja Robin on täysin kaikki-en tossun alla.”

Puheet eritteiden siivoamisesta on helppo ymmärtää. Käymme yläker-rassa katsomassa Poppista ja sen pen-tuja. Kun tulemme takaisin alakertaan, Remus on kiivennyt keittiön pöydälle, syönyt tarjolla olleet pullat ja pissan-nut Aamulehdelle.

“Olemme käyttäneet sitä koirapsy-kologilla, mutta ei siitä ollut hyötyä.”

eritteet tuoksuvat eläinperheen arjessa

KoiraKoira on suden kesy muoto ja kuuluu koiraeläinten heimoon.Koira kesytettiin vahdiksi ja metsästysavuksi 12 000 vuotta sitten.

Koira on Euroopan toiseksi yleisin kotieläin kissan jälkeen. Suomessa koiria on enemmän, 600 000.

Koirarotuja on useita satoja.Vietnamissa koiran liha on suosittua ruokaa.

KissaKissa on metsäkissasta polveu-tuva ja kissaeläinten heimoon kuuluva kesy nisäkäslaji.

Kissan kesytys alkoi Lähi-idässä 10 000 vuotta sitten.

Tavallisesti kissat elävät 14–20-vuotiaiksi.

Kissan elinalueen keskikoko on noin 1,1 neliökilometriä.

Kissat tarvitsevat paljon lepoa. Monet kissat nukkuvat 13–18 tuntia päivässä.

Jenni ja Aarne Nystedtin sohvalle istahtivat burmankissa Jane, dandiedinmontinterrieri Remus, kääpiömäyräkoira Robin ja burma Bella. Lisäksi Nystedtien eläinkatraaseen kuuluuvat burma Poppis ja siperiankissa Loois.

Tykkää AviisisTA. edes FAcebookissA. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 30..9.2011 11

Apian-talli sijaitsee ylöjär-veläisellä omakotitalojen saartamalla Valkilan ti-lalla. Siisteissä riveissä nököttävien uusien talo-

jen lomasta tie kaartuu vanhan tilan pi-haan.

Pihan perältä tallista löytyvät hal-lintotieteiden opiskelija Mirva Tossa-vaisen kaksivuotias lämminveritam-ma It’s My Victory, eli Victoria, ja hoi-tohevonen Made In France, eli Ransu, 12, Ruotsista tuotu entinen kilpahevo-nen.

“Hevosharrastuksessa saa yhteyden luontoon ja eläimiin, tulee oltua ul-kona ja harrastettua hyötyliikuntaa”, Tossavainen kertoo. “Tämä on hyvä vastapaino virastohommille.”

Victoria-varsaa valmistellaan ravi-radoille. Tavoitteena on opetuslähtö loppuvuodesta. Sen jälkeen on vuo-rossa koelähtö, josta selvittyään hevo-nen on valmis osallistumaan oikeisiin ravilähtöihin.

“Tähtäämme siihen, että Victoria juoksisi 3-vuotiaana kilpaa. Se riippuu hevosen fysiikasta, siitä, miten se ke-hittyy, ja tuleeko loukkaantumisia.”

Haaveena on, että Victoria maksaisi itsensä takaisin raviradalla, mutta he-vosurheilussa mikään ei ole varmaa.

“Se on tähtien asennosta kiinni”, Tossavainen sanoo. “Kilpailussa pet-tymyksiä tulee väistämättä. Vika voi myös olla korvien välissä. Jos hevosel-la ei ole päätä kilpailuun, niin silloin siitä ei tule mitään.”

Kilpailu ei ole Tossavaiselle itseisar-vo. Jos Victoriasta ei tule ravikuninga-tarta, sen ei tarvitse olla huolissaan.

“Kyllä se minulle puskaratsuksi jää”, Tossavainen sanoo. “Kuitenkin olisi minulle unelman täyttymys, jos edes yhteen starttiin päästäisiin.”

Ransu-ruunan kilpailu-ura sen si-jaan on takana, ja se viettää eläkepäi-viään tallilla.

“Ransu on terapiahevonen, tal-lin lemmikki”, Tossavainen naurah-taa. “Sen kanssa unohtuvat maailman murheet.”

Vaikka raviurheilu on välillä kovaa kilpailua, lähtökohtana on hevosen hyvinvointi.

“Vain terveet ja hyvin hoidetut hevo-set kilpailevat. Raviurheilu on eläimen

kannalta hyvin kontrolloitua.”Tossavaisen mielestä hevosia ei pidä

inhimillistää liikaa.“Pitää muistaa ajatella kuin hevonen.

Eläimen elämä pitäisi rakentaa niin, että se pystyy toteuttamaan omaa laji-tyyppikäyttäytymistään.”

Hevosen kohdalla se tarkoittaa ru-tiineja. Tossavainen harmittelee, että vanhoja ravihevosia jätetään hunnin-golle ja kierrätetään paikasta toiseen.

“Kun entistä ravihevosta ei enää pys-ty pitämään, näen eettisempänä pistää hevonen teuraaksi ja pakkaseen kuin kiertoon. Voisin ihan hyvin syödä he-vosen lihaa”, Tossavainen sanoo. Het-ken päästä hän lisää kuitenkin:

“En kyllä tiedä, pystyisinkö Victori-aa syömään.”

Hevonen on lemmikki hevosen ehdoilla

HevonenHevonen on kavioeläinten lah-koon ja hevoseläinten heimoon kuuluva nisäkäs.

Vuonna 2009 Suomessa oli 72 300 hevosta.

Hevosten koko vaihtelee suu-resti. Tavallisimmin hevosen säkäkorkeus on 120–170 cm.

Hevonen ei ole kovin tarkkanä-köinen. Se säikähtää helposti outoja esineitä ja yllättäviä liikkeitä.

Hevosilla on ollut merkittävä osa ihmisten kulttuurissa. Niitä on jalostettu tuhansia vuosia.

Mirva Tossavainen ratsastaa kilpauraltaan eläköityneellä Ransu-ruunalla, kun hän haluaa irrottautua maailman murheista.

12 Aviisi 30.9.2011

KISSOJENEHDOILLA

Pirjo Peltoniemi on 20 vuoden aikana välittänyt yli tuhat kissaa uusiin koteihin.

Tykkää AviisisTA. edes FAcebookissA. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 30..9.2011 13

KISSOJENEHDOILLA

PeTTeRi HilTunen, TeksTi & sAmuli HuTTunen, kuvA

Autosta ei voi erehtyä, kun saapuu tapaa-maan Orivedellä asu-vaa Pirjo Peltonie-meä. Oranssinsävyi-

sen maasturin katolla on vilkku-valo, ja kyljessä lukee isoin kirjai-min Eläintensuojelu puhelinnu-meron kera. Kyseessä ei ole sen pa-remmin yritys kuin yhdistys, ei-kä siinä työskentele ketään muita kuin eläkkeellä oleva Peltoniemi it-se. Hän vain halusi tekstin autoon näkyvyyden lisäämiseksi.

”Kävin kolme vuotta sitten eläin-suojeluvalvojan kurssin”, Peltonie-mi taustoittaa auton ulkonäköä.

Hän on Pirkanmaalla toimivan Kissojen suojelu ry:n (Kisu) perus-taja ja varapuheenjohtaja. Kisu on perustettu viime keväänä, mut-ta Peltoniemen historia kissojen kanssa on paljon pidempi.

”Kaikki alkoi siitä, kun vuon-na 1991 pihapiirissämme pyörinyt puolivilli kissa teki pennut ulko-rakennukseen. Päätin ottaa ne hoi-taakseni.”

Vain vähän myöhemmin naapu-rissa tapahtui sama juttu, pentuja tosin oli vieläkin enemmän. Kierre oli valmis, ja Peltoniemi alkoi saa-da enemmän ja enemmän kissa-ai-heisia puheluita.

”Parhaimmillaan minulla on ollut yhtä aikaa 32 kissaa hoidossa. Omia kissoja on aina ollut vain kaksi.”

Peltoniemi arvioi hoitaneensa it-se vuosien varrella noin 400 kissaa. Lisäksi hän on toimittanut suoraan eteenpäin 600–700 yksilöä otettu-aan ne luonnosta kiinni. Parhaim-millaan kissoja on ollut yli sata vuoden aikana.

Kisun välittämistä kissoista val-taosa on niin sanottuja puolivillejä yksilöitä, jotka ovat viettäneet elä-mänsä tai suuren osan siitä luon-nossa. Yleensä kuitenkin vähin-tään niiden emo on ollut kotikissa.

Kissojen katastrofiyhdistys (KKY), jossa Peltoniemi aiemmin toimi, linjasi viime keväänä, että se luopuu puolivillien kissojen välit-tämisestä.

”Eripura alkoi vuoden 2009 vuo-sikokouksessa, ja alkoi tulla na-pinaa puolivilleistä kissoista. Ne maksavat yhdistykselle enemmän, kun niitä täytyy pitää ensikodissa kauemmin. Minä sanoin, että kyllä ne kesyyntyvät, ja ainakin 15 ensi-kotia oli samaa mieltä. Siitä tuli sit-ten ilmiriita.”

Lopulta KKY:n hallitus teki pää-töksen uudesta linjasta, kun Pelto-niemi ei ollut paikalla. Puoliville-jä puolustanut porukka yritti vielä saada päätöksen kumottua, mutta perusti lopulta oman yhdistyksen.

”Perustavassa kokouksessa oli 26 ihmistä, joista noin 20 tuli KKY:stä.

Nyt jäseniä on jo toista sataa. Moni on ollut ihmeissään, että tämä on mennyt näin hienosti”, Peltoniemi iloitsee.

Helpotus on ilmeinen molemmil-la puolilla kissakiistaa. KKY:n pu-heenjohtaja Terttu Kanervo on tyytyväinen yhdistyksensä uuteen linjaan, joka käytännössä jättää puolivillit kissat kokonaan Kisulle.

”Kun aikanaan aloitimme, oli tar-koitus, että otamme lähinnä karan-neita kissoja. Vasta viime vuosina mukana oli ihmisiä, jotka halusivat ottaa villikissoja.”

Peltoniemi tosin muistuttaa, et-tä täysin villejä kissoja Kisukaan ei ota. Ne pakenevat luonnossa ai-na ihmistä, eikä niitä saa kesyynty-mään. Pennut, joiden emo on alku-jaan kotikissa, tottuvat sen sijaan ihmisiin nopeasti.

Kanervo on kissojen pelastus-toiminnan todellinen grand old la-dy, ja KKY alan pioneereja Suo-messa. Yhdistyksen toiminta alkoi jo vuonna 1979, ja käynnistäjänä oli nimenomaan Terttu Kanervo.

”Siihen aikaan ei ollut yhdistyk-siä, jotka olisivat ottaneet kissoja. Me ja samoihin aikoihin aloittanut Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kissajaosto olimme ensimmäiset.”

Perustettaessa jäseniä oli kol-me, ensimmäisen vuoden lopussa 29. Vuoden 2011 alussa Kissojen ka-tastrofiyhdistyksen jäsenmäärä oli yli 700. Aktiivisesti toimivien mää-rä on toki paljon pienempi.

”Ensikodeista on aina pula, sillä niitä tulee ja menee. Meille on vii-me vuosina tullut noin 500 kissaa vuodessa”, Kanervo summaa.

Vasta viime keväänä aloittaneel-la Kisulla on jo listoillaan 32 ensi-kotia, noin puolet kesykissoille ja puolet puolivilleille. Valtaosa puo-livilleistä kulkee edelleen Pirjo Pel-toniemen kautta. Yleensä puolivil-lit kissat saadaan kiinni loukku-jen avulla. Ruoan perässä puiseen loukkuun menevistä kissoista toi-set menevät saman tien paniikkiin, mutta nälkäisimmät keskittyvät rauhassa syömiseen.

Loukuttaminen ei ole hakuam-muntaa, vaan loukku viedään il-moituksen perusteella sinne, missä kissojen tiedetään liikkuvan. Par-haimmillaan loukusta on löytynyt kerralla kokonainen pentue, joka on onnistunut ryntäämään sisään yhtä aikaa.

”Keskimäärin pennut tuntuvat menevän loukkuun noin neljässä päivässä, jos emo on jo loukutettu”, Peltoniemi valaisee.

”Nopeimmillaan kissa on men-nyt loukkuun viidessä minuutissa, mutta joskus kaksi tai kolme kuu-

kauttakaan ei riitä.”Loukkuun täytyy vaihtaa ruoka

joka päivä, ja loukku tarkistaa kah-desti päivässä, joten ihan loputto-miin niitä ei ole mahdollista pitää. Loukuttaminen tekee silti hom-masta lähes täysipäiväistä työtä.

Ikimuistoisin yksilö tuli Peltonie-melle kuitenkin ilman loukkua. Pirkkalasta tuli ensin puhelu pen-nusta, jota ei saatu millään kiin-ni, mutta pari päivää myöhemmin pentu löytyi pihasta täysin liikku-mattomana.

”Reilun kahden kuukauden ikäi-nen pentu oli halvaantunut, ja ajat-telin, ettei taida olla paljon mahdol-lisuuksia. Sanoin kuitenkin, että annetaan sille tilaisuus.”

Kissan päästä löytyi pieni reikä, joka viittasi siihen, että halvaantu-minen oli aiheutettu ilmakivääril-lä. Aluksi Peltoniemi syötti toipi-lasta sylissään kuin pientä vauvaa, mutta laittoi sen halvaantumisesta huolimatta lopulta muiden pentu-jen kanssa lattialle.

”Aina kun toinen pentu meni ohit-se, se yritti haukata niitä. Ajattelin, että tuohan tekee sille hyvää”, Pel-toniemi nauraa.

Viikkoa myöhemmin toinen ta-kajaloista alkoi liikkua, ja pentu tienasi itselleen lisäaikaa. Kahdes-sa viikossa liikkui toinenkin jalka, ja kissa alkoi työnnellä itseään ta-kajaloilla eteenpäin.

”Kuukauden jälkeen se jo käveli, vaikkakin aluksi takaperin. Kah-dessa kuukaudessa se sai jo uuden kodin.”

Pieni kissa käytti saamansa tilai-suuden.

Sekä Kissojen katastrofi-yhdistyksen että Kisso-jensuojelun toiminnan

kivijalka ovat ensikodit, joiden kautta kissat kulkevat lopulli-siin koteihinsa.

Ensikodit hoitavat kisso-jen rokotukset, leikkaukset ja muut välttämättömyydet, jot-ta vastaanottaja tietää saavan-sa terveen kissan. Ihmistä aris-tavat yksilöt on myös totutetta-va riittävän ihmisystävällisiksi, että ne ovat valmiita uuteen ko-tiin. Lopullisella isäntäperheel-lä kun ei välttämättä ole yhtä laajaa kissatietämystä kuin en-sikodissa.

”Pidän siitä, että pääsen vä-hän sovittelemaan, mikä kissa sopii kenellekin”, sanoo ensiko-tia Tampereen Tammelassa pi-tävä informaatiotutkimuksen jatko-opiskelija Saraleena Aar-

nitaival.Aarnitaival päätyi ensikoti-

toimintaan sattumalta huomat-tuaan katastrofiyhdistyksen il-moituksen lähikaupan ilmoi-tustaululla.

”Olin juuri muuttanut isom-paan asuntoon, ja ajattelin että kaksiossa on yhdelle ihmiselle aika paljon tilaa.”

Aarnitaival aloitti ensikotitoi-minnan viime vuodenvaihtees-sa. Kissoja on ehtinyt olla jo kahdeksan, vaikka kesällä oli taukoa.

”Otin yhteyttä viime vuoden lopussa, ja ensimmäinen kissa tuli jo tammikuun toisella vii-kolla.”

Ikimuistoisin kissakokemus on tuoretta perua, sillä nykyi-nen hoidokki Luikkis on hänel-le ensimmäinen luonnosta lou-

kutettu ja puoliksi villiintynyt yksilö.

”Luikkis piilotteli kuukauden verran, ja näin sen vain, kun se juoksi piilosta toiseen.”

Viime viikolla 15-viikkoinen pentu sitten uskaltautui emän-tänsä kanssa ensimmäistä ker-taa sohvalle. Ensin tosin vahin-gossa.

”Se hyppäsi toiseen päähän sohvaa, mutta lähti saman tien karkuun. Se ei varmaan huo-mannut minun istuvan siinä, kun olin niin hiljaa, Aarnitaival nauraa.”

Kissan uskaltauduttua toista-miseen sohvalle Aarnitaival sai sen houkuteltua hiljalleen lä-hemmäs maitorahkan avulla.

”Se kierteli senkin jälkeen vie-lä monta tuntia, ja joskus aamu-yöstä se sitten hyppäsi syliin”, sijaisäiti hymyilee.

yksi kissa kerrallaan

Kissan päästä löytyi pieni reikä, joka viittasi siihen, että halvaantuminen oli aiheutettu ilmakiväärillä.

14 Aviisi 30.9.2011

SE PIENEMPI

PAHA

Tykkää AviisisTA. edes FAcebookissA. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 30..9.2011 15

Tamperelaisen eläinoikeusaktivistin mielestä kansalaistottelemattomuus voi olla oikeutettua,

mutta suoran toiminnan ei pidä olla itsetarkoitus.

AnnAsTiinA AiRAksinen, TeksTi & kuvA

Navetan ovi narahtaa. Va-lokeilat lakaisevat latti-aa ja osuvat karsinois-sa makaaviin kuolleisiin eläimiin. Kamera käy,

kun eläinoikeusaktivistit tallentavat sikoja, jotka seisovat mahaa myöten ulosteessa, hännät purtuina ja kyljet paiseilla. Kuvamateriaali on järkyttä-vää. Sen on tarkoitus herättää keskus-telua ja näyttää ihmisille, millaisissa oloissa osa kinkkumakkarastamme tuotetaan.

Oikeutta eläimille -järjestö julkai-si kuvat kaksi vuotta sitten osana Si-katehtaat-kampanjaa. Yksi maatiloil-la salaa kuvanneista aktivisteista oli tamperelainen Karry Hedberg. Hän on ollut eläinoikeusaktivisti jo viisi-toista vuotta. Kasvissyönti tuntui riit-tämättömältä teolta eläinten olojen ja oikeuksien parantamiseksi, joten nuori mies päätti jättää kaikki eläin-kunnan tuotteet pois ruokavaliostaan. Muttei vegaaniudessakaan ollut yksi-nään tarpeeksi voimaa. Oli toimittava.

”Pelkkä oma passiivinen vaikutta-minen ruokavalion kautta on hyvä alku. Mutta se ei tuntunut riittävältä, kun Suomessa tapetaan 50 miljoonaa eläintä vain ihmisten makutottumuk-sien vuoksi.”

Nyt Hedberg on yhdessä toisen Oike-utta eläimille -järjestön aktiivin Saila Kivelän kanssa antanut kasvot eläin-ten huonoa kohtelua vastustavalle kampanjoinnille.

Hedberg uskoo, että eläinoikeusjär-jestön julkaisemat kohuvideot on otet-tu vakavasti, ja eläimiin kohdistuneet julmuudet ovat saaneet ansaitsemaan-sa huomiota. Sikatuotannon ennen niin possunpunainen imago on koke-nut kolauksen.

Hedberg katsoo kysyvästi, kun pu-he siirtyy turkistarhaiskuihin.

”Sellainen ei kuulu minun tai Oike-utta eläimille -järjestön toimintatapoi-hin.”

Hedbergin mielestä sabotaasista voi päinvastoin olla haittaa, kun yleinen mielipide kääntyy aktivisteja vastaan. Hän vertaa sikaloiden salakuvauksia tutkivaan journalismiin. Niiden jul-kaisun jälkeen eläinoikeusaktivistien

ääntä on kuunneltu ja heitä on haasta-teltu asiantuntijoina ja uutisen esiin-tuojina.

”Toimimme laillisesti kansalaistot-telemattomuutta lukuun ottamatta, emmekä murtaneet yhtäkään lukkoa päästäksemme kuvaamaan materiaa-lia navetoista. Totta kai öiset kuvaus-tilanteet olivat jännittäviä, kun omis-tajat tuskin olisivat suhtautuneet mei-hin ystävällisesti.”

Eläinoikeusaktivistit liikkuivat yö-aikaan ja jälkiä jättämättä. Syyttä-jä vaatii Hedbergille vankilatuomiota siitä, että hän oli mukana paljasta-massa sikateollisuuden raa’an todelli-suuden. Yksi syytenimikkeistä on jul-kisrauhan rikkominen. Lain mukaan siitä tuomittaessa on täytynyt aiheu-ta vähäistä huomattavampaa haittaa. Syyte tuntuu oudolta, kun sikatilalli-set eivät edes huomanneet aktivistien vierailleen tilalla.

”Vankilatuomion vaatiminen tuntuu niin absurdilta, ettei siihen oikein voi suhtautua vakavasti.”

Syytteistä huolimatta Hedberg te-kisi saman uudestaan. Hän oikeuttaa eläinoikeusaktivismin sillä, että eläi-millä itsellään on vain näennäinen lain suoja. Todellinen rikos tapahtuu kasvattamojen seinien sisällä. Tuo-tantoeläimiä kohdellaan biomassana, eikä kukaan joudu siitä vastuuseen.

”Miten voisi olla hyväksyttävää ja laillista pitää eläimiä huonoissa olois-sa, mutta tämän totuuden tuominen esille olisi laitonta?”

Tilallisille ei ole yllätys, mitä tuotanto-tiloissa tapahtuu. Aktivistien mieles-tä siitä on otettava vastuu, eikä Hed-berg kumppaneineen siksi antanut ti-lanomistajille aikaa miettiä puolustus-puheita ja siivota jälkiään.

Eläinoikeusaktivisti suhteuttaa te-konsa siihen pahaan, mitä vastaan hän on taistelemassa. Väkivallaton kansalaisaktivismi on näistä se pie-nempi paha. Hedbergin mielestä län-simainen auktoriteettiusko on opet-tanut ihmisille, ettei asioihin saa itse puuttua. On saatava hyväksyntä vi-ranomaisilta.

Aina kansalaistottelemattomuus ja suora toiminta eivät tosin ole parhaita ratkaisuja. Niiden ohella on pystyttä-vä viemään asioita eteenpäin keskus-telemalla.

”Suora toiminta saattaa olla hyvä ta-pa tilanteissa, joissa yritetään estää epäeettinen toiminta. Mutta se ei ole mikään pakettiratkaisu, joka kannat-taa aina. En voi sanoa, että vannon suoran toiminnan nimeen. Sikatiloja kuvatessani en ollut sen enempää ak-tivisti kuin mitä olen muutoin.”

Hedbergin mielestä suora toimin-ta ei saa olla itsetarkoitus tai omaa pa-han olon purkua. Hän peräänkuulut-taa vastuun ottamista. Toiminnalla pi-tää olla yhteiskunnallista vaikutusta.

Sikatehtaat-kampanja sai ainakin teurastamot lisäämään omavalvontaa ja tiukentamaan sääntöjään. Teuraak-si ei enää hyväksytä sikoja, joiden ma-kuuhaavapaiseet ovat jalkapallon ko-koisia. Eläinten oloja tarkastamaan ei enää hyväksytä kunnan omaa eläin-lääkäriä, joka saattoi olla tilallisen hy-vä tuttu ja koko tarkastuskäynti enem-mänkin päiväkahvikäynti.

Hän muistuttaa, että aktivistin on hyvä miettiä, ajaako hän teoillaan to-della eläinten asiaa. Itse hän kokee te-oillaan avanneensa ihmisten silmät to-dellisuudelle ja ongelmille.

”Eläinten surkeiden olojen paran-tamisessa riittää Suomessakin vie-lä työsarkaa. Lihan tuotantovolyymit ovat niin valtavia, että jo kasvatusvai-heessa kuolleita broileriuntuvikkoja-kin heitetään päivittäin menemään yli 4 000.”

Hedbergin mielestä olisi tärkeää saa-da kasvissyönti normalisoitua. Vielä toistaiseksi lihattomaan ruokavalioon liitetään paljon stereotypioita.

Miten voisi olla hyväksyttävää ja laillista pitää eläimiä huonoissa oloissa, mutta tämän totuuden tuominen esille olisi laitonta?

Karry Hedberg

SE PIENEMPI

PAHA

16 Aviisi 30.9.2011

KUOLEMAALIUKUHIHNALTA

Kun veret on laskettu ja sorkat leikattu irti, teurastusprosessin likaisin osuus on takana. Eläin muuttuu ruhoksi.

Tykkää AviisisTA. edes FAcebookissA. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 30..9.2011 17

Life coach Jenny Heinonen opettaa Juho-Matti Paavolalle, miten aikaa hallitaan.

Piipahdin Linnassa, joka kuhisi elämää. Olin ihastuksissani väen paljoudesta – tuoreet fuksit tukkivat käytävät ja nor-koilivat luentosalien ovilla, mahtuipa sekaan muutama varttuneempi opiske-

lijakin. Lämpimät tunteeni meitä aina niin kriittisiä yhteiskuntatieteilijöitä kohtaan viilenivät kuitenkin, kun muistin joukon täyttävän nälkäiset mahansa Linnan ruokalassa,Sodexolla.

Sodexo on ylikansallinen ateria-, toimitila- ja kiin-teistöpalveluyritys, joka työllistää noin 380 000 työntekijää 80 maassa. Yksityisten vankiloiden ja säilöönottokeskusten ohella Sodexo on tuttu yliopis-tojen kampuksilla. Enemmän kuin meriittejä hyväs-tä ruoasta yritys on kuitenkin saanut syytteitä ih-misoikeusloukkauksista, palkkojen polkemisesta, etnisestä taustasta johtuvasta syrjinnästä, ammatil-lisen järjestäytymisen systemaattisesta estämisestä, huonoista työoloista jne.

Maailmalla Sodexoa ovat kritisoineet ihmisoike-usjärjestöt kuten Human Rights Watch sekä ammat-tijärjestö SEIU (the Service Employees International Union). Viimeksi kesäkuussa Sodexoa boikotoitiin ammattijärjestöjen kansainvälisellä kampanjalla ja Suomessakin Sodexoa on boikotoitu kahdesti. 2008 Nordean työntekijät boikotoivat Sodexoa, joka las-ki omistajavaihdoksen yhteydessä työntekijöiden-sä palkkoja. Toisen kerran Sodexoa boikotoi Tam-pereen yliopistolla 2009 Toimiva yliopisto -verkos-to, joka vastusti ylikansallisen yrityksen toimintaa tarjoilemalla kahvia useamman päivän Linnan ala-aulassa ja keräämällä 404 nimeä adressiin Sodexon

KUOLEMAALIUKUHIHNALTA

Teurastamossa siat tulevat tuolta ja menevät tuonne. Tapahtuma onkliinisyydessään lähellä Chaplinin Nykyaika-elokuvan kohtauksia.

oskARi onninen, TeksTi & oskARi onninen jA viljA PuRsiAinen, kuvAT

18 Aviisi 30.9.2011

Suomessa ei ole monta tarkemmin va-lokuvaajalta varjeltua salaisuutta kuin eläinten teurastaminen. Siksi ei yllät-tänytkään, että soitellessamme teuras-tamoihin vastaus oli useimmiten jyrk-

kä ei ilman sen kummempia selittelyjä.Eräältä länsisuomalaiselta teurastamolta vas-

taus oli niinkin jyrkkä, että johtajaa voi portilla käydä kuvaamassa, mutta sen pidemmälle ei ole pääsyä.

Eläinaktivistit ja tiukasti ovensa sulkevat lihayh-tiöt ovat luoneet teurastamojen toiminnasta myy-tin, jonka mukaan teurassalissa veri roiskuisi ja muut siat röhkisivät ja ulisisivat surullisina odot-taen omaa vuoroaan. Todellisuus on aivan toisen-lainen – ainakin urjalalaisella Paijan tilateurasta-molla.

Tapahtumasarja on kliinisyydessään lähempä-nä Chaplinin Nykyaika-elokuvan liukuhihnakoh-tauksia kuin hirvittävää verilöylyä.

Viisi miestä tekee eleettömästi omaa tehtävään-sä teurastusprosessissa. Siat taintuvat välittömäs-ti saatuaan pihdeistä. Ei rimpuilua, ulinaa tai suu-rempia roiskeita.

Elävä sika muuttuu keskeltä halki sahatuksi ru-hoksi uskomattoman nopeasti ja siististi. Tieten-kin eläin pääsee toimenpiteen aikana hengestään, mutta groteskiuden sijaan voidaan puhua mekaa-nisuudesta.

Kuten meille paikkoja esiteltäessä itse teurasta-ja Jari Korpisaari ilmoittaa: ”Tuolta siat tulevat ja tuonne ne menevät. Ei siinä mitään sen erikoisem-paa ole.”

Ensin Korpisaari tainnuttaa sian sähköpihdeil-lä ja laskee sen veret ulos kaulavaltimosta. Seuraa-vaksi tilan vanha isäntä Tapio Paija käyttää ää-nekkäästi kolkottavaa kalttauskonetta, jossa sika ensin kastetaan kiehuvaan veteen, jonka jälkeen kone raapii nahan ja sen epäpuhtaudet irti.

Katonrajassa on kisko, jota pitkin henkareissa roikkuvia ruhoja liikutellaan sähköisesti pistees-tä toiseen.

Teurassalin puhtaan puolen ensimmäinen työn-tekijä siistii sioista karvojen jäänteet kalttauksen jäljiltä, toinen suolistaa ja sahaa ruhot keskeltä halki ja kolmas poistaa saparon ja viimeiset epä-puhtaudet sekä hilaa sianpuolikkaat kylmiöön.

Noin neljänkymmenen sian teurastamiseen ku-luu täällä aikaa muutama tunti. Lain mukaan siat saavat odottaa karsinassa teurastusta maksimis-saan vuorokauden.

Paijan teurastamat eläimet tulevat pääasiassa omalta tilalta. Heille lähilihan tuotanto on tärkeä kriteeri. Se on ekologisempaa ja eläimille helpoin-ta; näin pitkiin teurasmatkoihin ja odotusaikoihin ei mene aikaa.

Suurista lihajalostamoista Paijan teurastamo ero-aa jo siten, että siellä teurastetaan vain kerran vii-kossa ja noin 40 eläimen erissä. Lisäksi liha vie-dään lähelle, kun suurjalostamoissa liha voi mat-kustaa jopa lähes tuhat kilometriä matkallaan kaupan hyllyyn.

Valtaosa Paijan lihasta ei päädy 70 kilometrin päässä sijaitsevaa Tamperetta pidemmälle. Sen kauempana sitä ei ainakaan myydä lähilihana. Enimmäkseen nämä siat päätyvät ravintoloiden pöytiin.

Paikalla on myös eläinlääkäri tarkistamassa li-hanäytteiden puhtautta. Hygieniavahtimisen si-jaan hän lähinnä kyselee kiinnostuneena, olem-meko aiemmin nähneet teurastusta.

Ei, emme olleet. Nykyilmapiirissä sen ei pitänyt olla edes mahdollista.

Paijat kuitenkin sanovat, että heille toimittajat ovat tervetulleita, sillä heillä ei ole mitään salat-tavaa. Jos muuallakin otettaisiin mallia tällaisesta avoimuudesta, ehkä aktivisteja ei tarvitsisi pelätä entiseen tapaan.

Siat halkaistaan valtavalla sahalla, ja halkaistuista ruhoista poistetaan suolet.

Kalttauksen jälkeen siasta siistitään nahanjäänteet, ja se nostetaan roikkumaan katonrajassa kulkevalle kiskolle.

Tykkää AviisisTA. edes FAcebookissA. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 30..9.2011 19

Kaksi vuotta teurastajana toiminut Jari Korpisaari valmistautuu laittamalla tulpat korviinsa.

Vanha isäntä Tapio Paija perusti teurastamon tilansa yhteyteen vuonna 1995.

Halkaistut ruhot työnnetään kylmiöön odottamaan.

Verien laskemisen jälkeen siat upotetaan kiehuvaan veteen, ja niiden karvat poistetaan kalttauskoneessa.

20 Aviisi 30.9.2011

Sampsa Liimola ei kannattele kädessään savuketta vaan isoisänsä veistämää pyynkutsupil-liä. Siihen puhaltamalla houkutellaan saalista.

Tykkää AviisisTA. edes FAcebookissA. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 30..9.2011 21

Ensikertalaisen matkaan tarttui metsästysreissultaluonnonmukaista lähiruokaa, vaikka väärä

takkivalinta oli karkottaa saaliin

juHo-mATTi PAAvolA, TeksTi & kuvAT

Sampsa Liimola puhaltaa kutsuää-nen luusta veistetystä pyypillistä. Pa-rin vihellyksen jälkeen läheisestä tih-eiköstä kuuluu siipien suhinaa, ja sit-ten kutsuun vastataan. Käännyn näh-

däkseni paremmin mahdollisen saaliin.”Nyt aivan hiljaa ja liikkumatta”, Liimola si-

hahtaa hampaidensa välistä ja ottaa tukevam-man otteen haulikostaan.

Jähmetyn jännittyneenä paikoilleni. Saalis-tuksen kiihko kumpuaa jostain syvältä sisältä ja herkistää aistit. Ympärillämme puiden suojassa liikkuukin useampia pyitä. Aiemmin hiljaiselta vaikuttaneessa metsässä erottuu myös muiden lintujen ääniä, oksien rapinaa ja tuulen suhinaa. Kauempaa kuuluu ihmisasutuksen taustamelu: liikenteen ääniä ja etäistä moottorisahan pau-hua. Olemme taajama-alueen rajoilla, vain muu-taman kilometrin päässä Ylöjärven keskustasta.

Mies ja lintu käyvät vuoropuhelua, kun Lii-mola houkuttelee pillinsä avulla pyitä tiheikös-tä esiin käyttämällemme kapealle uralle. Pariin otteeseen lintu lehahtaa uran poikki vauhdil-la, mutta ei jää näkyviin, eikä sitä pääse ampu-maan.

Harmittelen omaa kömpelyyttäni, kun valkoi-sessa takissa heiluessani aiheutin saaliin kar-kaamisen.

”Tällaista tämä touhu on. Joskus pyyt tulevat esiin, toisinaan eivät. Niille on luonnossa kehit-tynyt varsin hyvä itsesuojeluvaisto”, maastopu-kuun sonnustautunut Liimola lohduttaa.

Vaikka olen ensikertalainen metsällä, eräilykult-tuuri on minulle tuttua, sillä olen intohimoinen perhokalastaja. Jos en pääse kalaan, sidon koto-na perhoja, katselen kalastuselokuvia, etsin kar-

tasta uusia kalapaikkoja tai osallistun netissä perhokalastusaiheisiin keskusteluihin. Harras-tus on vienyt minut moniin paikkoihin. Pohjois-maat on kierretty, etelänlomalle pitää ottaa vapa mukaan, ja olen ollut kesätöissä Yellowstonen kansallispuistossa kalastuksen takia.

Olen niin syvällä harrastuksessani, että on vaikea selittää, mikä kalastuksessa viehättää niin suunnattomasti. Ja juuri sitä selvittääkseni lähdin tutustumaan metsästykseen.

Oppaani Sampsa Liimolan koko elämä pyörii ta-valla tai toisella metsästyksen ja eräilyn ympäril-lä. Suvussa kulkeneesta harrastuksesta on tullut jo osittain työkin, sillä mies pyörittää metsästys- ja kalastusmatkoja järjestävää yritystä. Hän lu-paa oitis viedä minut pyyjahtiin, vaikka on vas-ta edellisenä iltana palannut kahden viikon met-sästysreissulta Lapista.

”Joskus ihmettelen, miten puolen kilon höy-henmytty pistää miehen päivästä toiseen ryömi-mään pitkin ojia”, Liimola nauraa.

Pohjimmiltaan Liimolan mielestä kyse on gee-neistä. Ihmisen perimään on kovakoodattu tar-ve päästä saalistamaan. Keittiögeneetikosta teo-ria kuulostaa järkeenkäyvältä. Metsästys ja ka-lastus olivat esihistoriallisella ajalla elinehtoja ihmislajin ja sen edeltäjien selviämiselle, joten ehkäpä jahdista eniten mielihyvää saaneet yk-silöt pärjäsivät parhaiten. Vaivaiset 10 000 vuot-ta maataloutta eivät ole riittäneet vaimentamaan saalistajan vaistoja.

”Paatuneimmankin ituhipin sisällä asuu met-sästäjä. Kaikki eivät vain ole sitä vielä löytäneet tai suuntaavat viettinsä eri kohteeseen”, Liimola tiivistää ajatuksensa virnistäen.

Eräharrastukseen kuuluu paljon muutakin kuin vain yksittäinen pyyntitilanne. Luonnossa liik-kuminen vie paikkoihin ja tilanteisiin, joihin be-

SUURIVALKOINEN

METSÄSTÄJÄ

22 Aviisi 30.9.2011

tonilähiöissä ikänsä asuva ei törmää. Liimolan mielestä kaupunkilaisetkin kaipaavat kosketusta luontoon, mutta eivät enää välttämättä tiedä, miten si-tä haetaan.

”Kantakaupungin krouvit ovat täyn-nä stadia savolaisittain puhuvia ihmi-siä. Mielestäni se kertoo jotain siitä, et-tä ihminen ei viihdy kaupungissa.”

Metsällä ja kalassa asiat tapahtuvat luonnon omassa rytmissä, joka ei tai-vu ihmisyhteiskunnan normeihin. Ta-paamme Liimolan kanssa neljältä ilta-päivällä, koska silloin pyy alkaa vihel-tää ja on houkuteltavissa pillillä. Sor-sien iltalento tapahtuu auringon laski-essa, ja kesäisellä koskella vesiperho-set kuoriutuvat ja niitä saalistavat tai-menet aktivoituvat vasta yön hämä-rässä. Paikalla pitää olla silloin kun luonnossa tapahtuu.

Tämä irrottautuminen oravanpyö-rästä on yksi eräilyn rentouttavimpia puolia. Kaiken huomion keskittyessä ympärillä pyrähtelevään sorsaan tai koskessa polskivaan isoon kalaan ei ehdi murehtia tulevia tenttejä tai dea-dlineja.

Eräily syventää harrastajan luonto-suhdetta. Metsästäjän on ymmärret-tävä saaliseläimen käyttäytymistä: on tunnettava mieluisat oleskelupaikat, liikkumisajat ja ruokailutavat. Ym-märrys saaliseläimestä vaatii koko-naisvaltaista ekosysteemin tuntemus-ta. Metsästäjät ja kalastajat näkevät-kin jonkin osan muuttumisen vaiku-tukset koko ekosysteemiin.

Tämä kokonaisvaltainen lähestymi-nen on tehnyt useimmista tuntemis-tani kalastajista ja metsästäjistä luon-nonsuojeluhenkisiä.

Liimola esimerkiksi kiittelee Natu-ra-ohjelmaa, jonka puitteissa on suo-jeltu lintukosteikoita elinympäristön tuhoamiselta, mutta sallittu metsäs-tys alueella.

Metsästys ei Liimolan mielestä ole uhka eläinkannoille. Riistanhoito on viime vuosikymmeninä yleistynyt myös Suomessa, ja riistaeläinkantoja seurataan tarkasti.

”Oleellisempaa vaikkapa vesi- ja metsäkanalintujen kannalta on ke-vään pesinnän onnistuminen. Ei met-sästyksellä ole merkittävää vaikutusta kantoihin.”

Eri riistalajeille on säädetty laissa ajat, jolloin niitä saa metsästää. Silti metsästys Suomessa on varsin vapaa-ta. Harrastusta aloittavan on vain suo-ritettava metsästäjän tutkinto.

Metsästysoikeus kuuluu pääsään-töisesti maanomistajalle, joka yleen-sä vuokraa oikeuden jollekin metsäs-tysseuralle. Vaikka ei pääse tai halua mukaan seuratoimintaan, on lain mu-kaan kaikille tutkinnon suorittaneille taattava mahdollisuus metsästää mak-sua vastaa valtion mailla.

Minä en kuitenkaan ole suorittanut tutkintoa enkä omista aseenkantolu-paa, joten joudun seuraamaan tapah-tumia sivusta.

Pyyjahti päättyy ilman saalista. Lii-molalla on kuitenkin varasuunnitel-ma. Hänen ystävänsä Pasi Eronen on kaivanut muutaman sadan met-rin päähän talostaan pienen lintukos-

teikon. Lampare sijaitsee sorsien suo-simalla reitillä, ja lisäksi Eronen hou-kuttelee lintuja paikalle ruokinnalla.

Parin puhelinsoiton jälkeen kaar-ramme Erosen pihaan. Hän kaap-paa mukaansa haulikon ja muuta-mia muovisia houkutuslintuja. Lisäk-si mukaan lähtee Erosen neljävuotias lyhytkarvainen saksanseisoja Kert-tu. Marssimme pellon poikki lammel-le laskevan auringon kullatessa keller-tävien koivujen latvat.

Jään Liimolan kanssa alemmas rin-teeseen paikkaan, josta ei ole näköyh-teyttä lammelle. Eronen ja Kerttu hii-pivät hieman pidemmälle. Mies jää ampuma-asemaan ja koira kiertää hil-jaa lammen ympäri. Sitten se Erosen käskystä hyökkää lampeen. Kuuluu kovaa kaakatusta, mutta muutamaan sekuntiin ei tapahdu muuta, ja ai-

ka tuntuu pysähtyneen. Lopulta Ero-sen haulikko alkaa paukkua, ja sekun-nin murto-osan päästä metsää vasten erottuu meitä kohti syöksyviä hahmo-ja. Liimola avaa tulen ja ase sylkee lyi-jyttömiä hauleja kohti sorsia. Hän ti-puttaa ensin yhden, sitten toisen jo ohitsemme lentäneen linnun. Koko ta-pahtuma on ohi alle kymmenessä se-kunnissa.

Jäämme odottamaan vielä sorsien il-talentoa. Linnut viettävät päivät isom-pien vesien äärellä Näsijärvellä, ja siir-tyvät illaksi ja yöksi rauhallisemmille pikkulampareille sisämaahan. Rupat-telemme pimenevässä illassa puitten alla metsästyksestä ja kalastuksesta taivasta tähyten.

Eronen heittää minulle maastokan-kaan päälle puettavaksi, sillä valkoi-nen takkini loistaa pimeässä pellos-sa kuin liikennemerkki. Hän käskee myös Kertun vierelleen ja on silmin nähden ylpeä koirastaan.

Metsästyskoirien kasvatus ja koulu-tus on oma taiteenlajinsa. Koiria arvos-tellaan paitsi näyttelyissä, myös erilli-sissä metsästyskoirakokeissa. Kou-lutus kestää pari vuotta. Hyvin kou-lutettu seisoja osaa etsiä linnun, tul-la hakemaan metsästäjän ja jäädä sei-sonnalla osoittamaan linnun paikkaa. Liimolalla on kolme koiraa, joista yksi on Kertun pentu; Eroselle itselleen pe-sueesta jäi kaksi seisojaa.

”Ilman koiraakin voi metsästää. Mutta kun kerran on koiran kanssa käynyt metsällä, ilman ei enää halua lähteä”, Eronen varoittaa hauvahul-luuden tarttuvuudesta.

Kärsivällisen odottelun jälkeen lam-melle kaartaa kymmenen sorsan par-vi. Haulikot paukkuvat ja ruudinsavu leijailee ilmassa. Lammella käy vielä muutama pienempi lintujoukko, jois-

ta yhtä pääsemme ampumaan. Kerttu noutaa tippuneita lintuja häntä heilu-en. Lopulta saaliina on seitsemän hei-näsorsaa, kaikille tuttujen kaupungin pullasorsien villejä lajitovereita.

Saalis perataan Erosen pihassa. Sii-vet leikataan irti, vatsaontelo avataan ja sisälmykset kaavitaan pihalle. Sit-ten lintu nyljetään. Touhu on varsin veristä.

Kenenkään ei Suomessa tarvitse metsästää tai kalastaa selvitäkseen hengissä, sillä ruokaa saa helpommin ja halvemmalla lähimarketista. Siksi olen joutunut toisinaan kysymään it-seltäni, onko oikein tuottaa kipua eläi-melle oman harrastuksen takia.

”Tottakai näitä asioita täytyy pohtia. Jokaisen harrastajan on ymmärrettä-vä, että tapamme eläviä olentoja”, Lii-mola vastaa kysyessäni häneltä asias-ta.

”Siksi saalista on kunnioitettava. Ylinmääräistä tuskaa ei saa tuottaa, ei-kä eläintä tappaa tarpeettomasti, vaan saalis on hyödynnettävä vaikkapa te-kemällä siitä hyvää sapuskaa.”

Metsästäminen onkin perinteikäs tapa pyytää taatusti luonnonmukaista lähiruokaa. Eettisempää tapaa hank-kia lihaa lautaselle on vaikea keksiä. Enemmän huolissaan eräkokkinakin toimiva Liimola on luonnosta vieraan-tuneista kaupunkilaisista, joille liha on vain pakkaus kaupan hyllyllä.

”On jokaisen oma valinta, syökö li-haa vai ei. Mutta jos syö, tulisi tiedos-taa, että liha on aina peräisin eläimes-tä.”

Ulkoilu tekee nälkäiseksi, joten ko-tona paistan saamani sorsan rintapa-lan maistiaisiksi jättäen sen ohjeistuk-sen mukaisesti keskeltä roseenpunai-seksi. Päälle hieman pippuria ja ripa-us suolaa. Tuore sorsan rintafilee on todella herkullista sellaisenaan.

Hortoiltuani illan metsässä Ylöjärvel-lä uskon ymmärtäväni itseäni ja into-himoani paremmin. Metsästystä seu-ratessani pystyin tarkkailemaan myös omaa toimintaani ulkoapäin. Metsäs-tys ja kalastus kutittelevat samoja pe-rimään koodattuja vaistoja, ja erähar-rastus tarjoaa aitoa maailmaan kuulu-misen tunnetta.

Vanhan sanonnan mukaan eräl-lä vietettyjä päiviä ei lasketa mukaan elinpäiviin, vaan ne tulevat siihen päälle.

Sampsa Liimola lupaa oitis viedä minut pyyjahtiin, vaikka on vasta edellisenä iltana palannut kahden viikon metsästysreissulta Lapista.

Pasi Eronen (vas.) ja Kerttu esittelevät illan heinäsorsasaalista.

Metsästys

Suomessa on noin 300 000 metsäs-täjää.

Päästäkseen mukaan harrastukseen on suoritettava metsästäjän tutkinto, jossa kysellään muun muassa lainsää-dännöstä, riistanhoidosta sekä aseiden ja saaliin käsittelystä.

Asetta varten tarvitsee poliisiviran-omaisen myöntämän aseluvan.

Lisää tietoa, muun muassa tulevien metsästäjäntutkintojen järjestämis-ajankohdat: www.riista.fi

Tykkää AviisisTA. edes FAcebookissA. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 30..9.2011 23

24 Aviisi 30.9.2011

Aviisi harrastaa kulttuuria———HARRASTAMME KULTTUURIAKLASSIKKO Volker Schlöndorffin elokuva Peltirumpu vuodelta 1979 Niagarassa ma 3. lokakuuta.

Opiskelijoiden museoviikolla 4.–7. lokakuuta opiskelijat pääsevät ilmaiseksi museoihin!ARVOSTELUASTEIKKO 1–5 TähTEä

Routecouture

SAMULI hUTTUNEN, TEKSTI & KAROLIINA PAAPPA, KUVA

Äkkiseltään katsottu-na Route Couturen ku-vat näyttävät tavallisilta muotikuvilta. Mallitytöt poseeraavat bikineissä ja

mekoissa järven rannassa. Kuitenkin bikineitä koristavat linnun sulat, yh-den mekon yläosa on tehty korpista ja toisen supikoirasta. Route Couture on taideprojekti, joka tekee vaatteita au-ton alle jääneistä eläimistä.

”Keräämme teiden varsilta ihmis-ten yliajamia eläimiä, eli siis raatoja. Olemme työstäneet niistä vaatteita ja koruja taidekontekstissa”, selittää ku-vataitelija Karoliina Paappa.

Route Couturen vaatteita on ollut esil-lä taidenäyttelyissä, viimeksi Tampe-reen taidemuseolla Taide konfliktissa

-näyttelyssä, Ars Kärsämäessä ja Hel-singissä Alkovi-Gallerian Fox on the Beach -näyttelyssä. Näyttelyiden lisäk-si projektiin kuuluvat valokuvasarjat ja nettisivut.

”Vaatteet on esitetty siten, että jos katsoo nopeasti, ne ovat tosi kauniita, mutta sitten niistä erottuu myös raa-dollisempia asioita. Jotain on vink-sallaan kuvissa. Vaatteissa saattavat näkyä ruhjeet, joita eläimelle on tul-lut tien päällä. Ehkä siinä on sellaista kauheaa kauneutta”, Paappa pohtii.

”Muotiteollisuus myy vaatteita mie-likuvamainonnalla. Ihmisille luodaan

tarve koko ajan kuluttaa ja kuluttaa. Haluamme kiinnittää huomiota sii-hen, miten eläintä arvostetaan ja hyö-dynnetään muotiteollisuudessa. Joku sanoi kerran, että tämä on ainoa eko-loginen turkis.”

Keväällä 2008 Route Couture -ryhmän nykyisin muodostavat Paappa, Leena Pukki, Lari Lätti ja Stina Riikonen olivat matkalla Lahdesta Helsinkiin purkamaan näyttelyä. Tien varrella oli paljon auton alle jääneiden eläinten raatoja. Ajatus vaatteiden tekemises-tä syntyi yhdessä keskustellessa. Vuo-si sen jälkeen alkoivat ensimmäiset ke-räysreissut tienvarsille.

Tällä hetkellä Stina Riikonen te-kee yhteistyössä kaksoissiskonsa Sa-tu Riikosen kanssa omaa mallisto-aan. Karoliina Paappa ja Leena Pukki ovat viime aikoina esitelleet teoksiaan näyttelyissä. Tekeillä on valokuvaka-talogi, korusarja ja talvimallisto.

”Ennen kuin aloitimme projektin mietin, haluanko tehdä tällaista. Tot-ta kai tässä on tullut vastaan kaiken-näköistä, koska eläimet ovat pyörineet tien päällä jonkin aikaa. Ne hajut tai ylipäänsä eläimen nylkeminen koke-muksena ovat asioita, joita on täytynyt miettiä,” Paappa sanoo.

Eläimen nylkeminen ja muokkaa-minen vaatteeksi on taito, jonka har-va nykyään hallitsee. Route Couturen taiteilijat opettelivat vaatteiden val-mistuksen internetistä löydettyjen oh-jeiden ja alan kirjojen avulla kokeilun, erehtymisen ja onnistumisen kautta.

Aikana, jona eläinperäisten tuottei-den tuotantoketju on pitkälti häivytet-ty näkymättömiin, voisi kuvitella, et-tä kuolleen eläimen käsittely tuntuisi jopa vastenmieliseltä, mutta Pukki ja Paappa ovat eri mieltä.

”On absurdia, että nykyihmiselle kuolleen eläimen käsittely on vasten-mielistä, kun ihmiset kuitenkin käsit-televät keittiössä lihaa”, Leena Pukki sanoo. ”Harva kuitenkaan itse nylkee syötäväksi tarkoitettuja eläimiä.”

”Nylkeminen on tuntunut jotenkin tosi helpolta ja luonnolliselta,” Paap-pa toteaa. ”Kuitenkin tässä on vain yk-si sukupolvi välissä, kun meidän iso-vanhempamme ovat käyttäneet kai-ken eläimestä. Eläin oli koko elämän-sä elinkaaren ihmisen kanssa. Kun se kuoli, niin myös nahka, liha ja luut käytettiin hyväksi. Itse ajattelisin, et-tä tuollaiset asiat saattavat olla jossain kollektiivisessa muistissa.”

Yliajetun raadon matka vaatteeksi al-kaa, kun taiteilijat käyvät hakemas-sa kuolleen eläimen tien päältä. Raa-to nyljetään ja nahka kaavitaan. Sit-ten eläimen nahka käytetään erilaisis-sa parkitsemis- ja pysäyttämisliemis-sä. Lopuksi se pehmennetään. Paappa ja Pukki myös suunnittelevat ja ompe-levat vaatteet itse. Yleisintä materiaa-lia ovat supikoirat, rusakot, varislin-nut ja lokit.

”Kun tämä projekti alkoi, rupesin tunnistamaan kuoleman hajun kau-pungilla kävellessäni. Sillä on ihan oma tuoksu,” Paappa naurahtaa.

”Aluksi se oli vähän häiritsevää. En ol-lut aiemmin erottanut sitä.”

Route Couture pyrkii myös kiinnit-tämään huomiota luonnoneläinten oi-keuksiin. Turkiseläimiä on Suomes-sa noin neljä miljoonaa. Turkistarho-ja on noin 1 000. Tieliikenteessä eläi-miä kuolee arvioiden mukaan vuosit-tain jopa seitsemän miljoonaa.

”Millainen oikeus yhdellä lajilla on määritellä yhteistä tilaamme, kuten ihminen on ottanut oikeudekseen?” Paappa pohtii. ”Jos ajonopeutta tipu-tettaisiin sadasta 90:ään kilometriin tunnissa, puolet lintukuolemista teil-lä voitaisiin välttää.”

Myös Leena Pukin mielestä projek-tin taustalla on halu kiinnittää huo-miota eläinten oikeuksiin.

”Jos ajattelee laajasta näkökulmasta, niin projektissa on kyse elämän arvos-tamisesta”, Pukki sanoo.

LähTEET: www.ANIMALIA.fI & TIEhALLINTO

Presidentittäret-näytelmän tähtinäyttelijät Martta Pyökkimies (vas.), Päivi Rötsä ja Kati Koistinen ovat olleet Ylioppisteatterin toiminnassa mukana jo pitkään.

Kun projekti alkoi, rupesin tunnistamaan kuoleman hajun kaupungilla kävellessäni.

Karoliina Paappa

Raadollisia vaatteita

Route Couture -taideprojektissa auton alle jääneistä eläimistä tehdään asusteita

TyKKää AVIISISTA. EdES fAcEbOOKISSA. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 30..9.2011 25

KLASSIKKO Volker Schlöndorffin elokuva Peltirumpu vuodelta 1979 Niagarassa ma 3. lokakuuta. LUTKABILEET Slutwalkin tukibileissä Yo-talolla pe 7. lokakuuta Pipar Sisar, Risto ja Pintandwefall!

Klassikkoni

Ihmiseläimen ilmeitä, eleitäja asentoja

Opiskelijoiden museoviikolla 4.–7. lokakuuta opiskelijat pääsevät ilmaiseksi museoihin!

Muista tämä!

Menehän tänne!

KAMARA – MITä KAIKKEA SyöMMEKääN. TOIMITTANEET MOby & MIyUN PARK. LIKE 2011.

hEAdhUNTERS (2011), OhjAAjA: MORTEN TyLdUM, KESTO: 1h 42 MIN

Kuudetta kertaa 3.-9.10. järjes-tettävä Mansedanse-festivaali on levittäytynyt viikon mittaiseksi elektronisen kulttuurin tapah-tumaksi. Työpajoissa tutkaillaan avointa lähdekoodia ja rakennel-laan syntestisaattoria. Taidenäyt-telyssä Finlaysonin Kehräämö/Kutomo -projektitilassa kävijät pääsevät kuulemaan omista ai-voäänistään tuotettua musiikkia. Telakalla ja Klubilla esiintyvät post-dubstep -artisti Anstam, vi-deopelisoundiin nojaava Fantastic Mr Fox, klassisen idm:n suuntaan kumartava Lone ja legendaari-sessa Drexciyassa vaikuttanut DJ Stingray. Kotimaista kenttää edustavat muun muassa Fricara Pacchu ja Näköradiomies.

Kun television luonto-oh-jelmassa näytetään ek-soottisia vieraita eläin-

lajeja, vaikkapa täplikäs meri-jäniskotilo tai kirjava hyppy-päästäinen, päivittelemme nii-den eriskummallista rakennet-ta ja omalaatuista väritystä, vii-meisteltyä tarkoituksenmukai-suutta ja monipuolista liikku-miskykyä.

”Mutta harvoinpa tulemme ajatelleeksi, että oma ruumiim-me on koko eläinkunnan mer-killisin ja kiinnostavin koko-naisuus”, kirjoittaa Desmond Morris teoksen Ilmeitä, eleitä ja asentoja esipuheessa. Hän on brittiläinen tietokirjailija, jon-ka tavaramerkki on tarkastella ihmisten vartaloa ja käyttäyty-mistä eläintieteellisestä näkö-kulmasta.

Ilmeitä, eleitä ja asentoja käy lävitse ihmisruumiin hiuksista jalkateriin saakka. Morris yh-distelee kiehtovalla tavalla fak-tatietoa ja spekulaatiota. Lop-putuloksena on populaaritie-teellinen, mutta pätevältä vai-kuttava kokonaisuus.

Ala-asteikäisenä tuijotin kir-jan upeita valokuvia lumoutu-neena. Oli kiehtovaa lukea esi-merkiksi siitä, miten nenä on kehittynyt, miksi ihmisen kul-mahampaat eivät ole enää tora-hampaita tai miksi ihmisnaa-raalle kehittyvät seksuaalisesti niin kovin kiehtovat rinnat.

Lukiessani kirjaa ymmärsin, että ihminen on eläin eläinten joukossa. Teos oli vastaus suu-reen määrään mieltäni askar-ruttaneita kysymyksiä.

Ei Ilmeitä, eleitä ja asentoja hassummalta kokonaisuudelta tunnu vieläkään. Nostalgisen patinan lisäksi törmään edel-leen sitä selatessani mielen-kiintoisiin faktoihin. Myös va-lokuvat ovat yhä yhtä upeita.

Seppo Honkanen

Mobyn ja Miyun Parkin toimit-tamassa Kamarassa vakuute-taan, että vegaaniruokavali-

olla voi yltää huippu-urheilijaksi ja et-tä kasvisruoka on terveellisempi vaihto-ehto myös pienelle lapselle. Lisäksi kym-menen artikkelin sivumäärältään suppe-assa mutta teemoiltaan monipuolisessa teoksessa pohditaan eläinperäisen ruo-kavalion vaikutusta esimerkiksi ilmas-tonmuutokseen ja nälkäongelmaan.

Kamara hyökkää etenkin eläinten te-hotuotantoa vastaan. Aikaisemmin, kun maatalous oli hajautetumpaa ja paikal-lisempaa, eläinten lanta voitiin hyöty-käyttää lannoittamiseen. Nyt eläimet on sullottu suuriin tehotiloihin, ja lannas-ta on tullut maaperää, vesistöjä ja ilmas-toa uhkaavaa ongelmajätettä. Ahtaiden tilojen vuoksi arvaamattomat taudit le-viävät ennennäkemättömällä voimalla. Michael Gregerin artikkeli zoonooseista eli eläimistä ihmisiin tarttuvista sairauk-sista on karua kertomaa.

Yhdysvaltain suurimman eläinsuojelu-järjestön johtajan Wayne Pacellen teksti

tuotantoeläinten oloista on artikkeleista karmein. Se kertoo, kuinka liikuntaky-vyttömiä nautoja piestään ja kidutetaan surutta, jotta ne suostuisivat vielä käve-lemään teurastettaviksi. Myös luvut ovat käsittämättömiä: Pelkästään yhdysval-loissa kasvatetaan syötäväksi 9 miljardia broileria vuodessa. Joka ainoa tunti tape-taan miljoona lintua.

Kirjassa ruoditaan perusteellisesti myös lihateollisuuden epäsuotuisia vai-kutuksia ihmisiin aina tehotilojen työn-tekijöistä lopputuotteen nauttijoihin eli meihin kuluttajiin.

Kamara on toki kirjoitettu tietynlais-ten silmälasien läpi. Puolueellisuus pais-taa läpi niin teksteistä kuin osoittelevista kaavioistakin. Johdannossaan muusik-kona paremmin tunnettu Moby myön-tääkin avoimesti yksipuolisuuden ja ker-too ajavansa tiettyjä päämääriä. Silti Ka-mara on hyödyllistä ja ajatuksia herättä-vää luettavaa kaikille – etenkin lihansyö-jille.

Juho Hakkarainen

Lapsena isosiskoni opet-ti, että huonoja elokuvia tulee katsoa sen takia,

että erottaisi hyvän elokuvan sellaisen nähdessään. Head-huntersin takia tunnistan seu-raavan näkemäni hyvän elo-kuvan varmuudella.

Headhunters on elokuva leveää elämää taidevarkauksilla rahoittavasta kykyjen-etsijästä (Aksel Hennie), joka kompas-tuu omaan nokkeluuteensa. Vaikka ri-koselokuvan varkauskohteena ovat ar-vokkaat taideteokset, ei itse elokuva sil-ti muutu ainutkertaiseksi taideteokseksi.

Kirjoista olen oppinut, että taiteen va-pautena on erota todellisuudesta. Uskot-tavien henkilöhahmojen perään kyse-ly on turhaa, mikäli ymmärtää ihmisen ja henkilön eron. Ehkäpä ohjaaja Mor-ten Tyldum on oppinut saman asian jät-tämällä kaikki henkilöt kliseisen pinnal-lisiksi. Mies on statussymboleilla koris-teltu suorittaja, vaimo rahasta ymmär-tämätön biologinen kello, Natasha ve-näläinen prostituoitu ja koira tappoko-ne. Pohjoismaisuus on puhdasta luontoa, vaaleita naisia ja riskitöntä sisustusta.

Ainoastaan pahuus on jakautunut rea-

listisen tasaisesti henkilöiden välillä.

Vasta elokuvan katsottuani opin, että kyseessä oli mustaa huumoria pursuava trilleri best-seller-kirjailija Jo Nesbøn teok-sesta Kukkulan kuningas. Ehkä-pä vieressäni istunut mieskat-

soja ei myöskään tavoittanut humoris-tista otetta poistuessaan kohtauksen jäl-keen, jossa henkilö selviää kuolettavas-ta putouksesta istumalla kahden lihavan miehen välissä auton takapenkillä.

Trilleriä en tunnistanut edes jatkuvas-ta, enteilevän tykyttävästä jännitysmu-siikista. Elokuvan ainoa hieno kohtaus, jossa henkilö kuvataan ylhäältä päin aja-massa hiuksiaan, jää sekuntien nautin-noksi, sillä trillereissä ei ole tapana maa-lailla pitkiä kuvia.

Elokuvia katsoessa olen oppinut, että mahdollisiman alleviivattuja viittauksia vilisevä elokuva saa katsojan tuntemaan itsensä äärettömän fiksuksi. Se voi olla ainoa syy, miksi tämä tulisi nähdä.

Sanna-Kaisa Lähdeaho

Raakana, paljaana ja ilman suojakaasua

Natasha on tietysti venäläishuoran nimiJo Nesbøn Kukkulan kuningas -dekkariin pohjautuva elokuva Headhunters saa katsojan toivomaan kaiken selittävää käännettä, mutta sellaista ei tule.

Kamarassa tuodaan esille lihateollisuuden koko kauheus

Mansedansessa viikko taidetta ja teknologiaa

Vinokinossa monipuolisesti queer-elokuvaaLesbo- ja homoelokuvan festivaali Vinokinossa nähdään Tampereen Niagarassa 12.-14.10. kolmen elo-kuvan kokonaisuus. Sabine Ber-nardin Romeos (Saksa 2011) kertoo transitiossa naisesta mieheksi olevan Lukaksen tarinan. Andrew Haigh’n Weekend (Iso-Britannia 2011) tapahtuu yhden viikonlopun aikana. Äärimmäisen kaunis, vah-vojen tunnelmien elokuva on voit-tanut useita yleisöpalkintoja eri elokuvafestivaaleilla. Iben Haahr Andersenin ja Minna Groossin dokumentti Hello, My Name Is Lesbian (Tanska 2009) esittelee modernia lesbokulttuuria kaikessa moninaisuudessaan heijastettuna arkistomateriaalia vasten.

Haalarijengi valloittaa Tampereen kes-

kustan torstaina 13. lokakuuta Suomen suurimmassa yksipäi-väisessä opiskelijata-

pahtumassa, legendaa-risessa Hämeenkadun approssa. Boomin järjestämän tapahtuman

ideana on kiertää Tampe-reen keskustan ravintoloissa juoden kisajuomia ja suorittaen Hämeenka-dun Appro -tutkintoja. Tutkintojen suoritusaika on neljä tuntia, paitsi tohtoreilla ja emerituksilla viisi tuntia. Appro on mahdollista suo-rittaa myös täysin alkoholittomasti. Lähtönä ja maalina toimii tänä vuonna Tampereen Keskustori, josta lähtee myös bussikuljetus Tampere Areenan loppubileisiin.

häMEENKAdUN APPRO

TORSTAINA 13. LOKAKUUTA

Hortoilevaa juomakulttuuria Hämeenkadulla

dESMONd

MORRIS,

ILMEITä, ELEITä

jA ASENTOjA,

OTAVA 1986

Lähetä mielipidekirjoituksesi otsikolla MIELIPIDE osoitteeseen aviisi@uta.fi.

26 Aviisi 30.9.2011

ONKO SINULLA MIELIPIDE? KERRO SE AVIISISSA.

Yliopistojen pitää päästä eroon politiikan pelosta

NÄIN SEN NÄEN

Verkosta poimittua – www.aviisi.fi

Minkä lemmikin ottamisesta haaveilet?

Eri puolilla Suomea näh-tiin yliopistoissa, teknilli-sissä yliopistoissa ja am-mattikorkeakouluissa po-litiikan sisäänmarssi 27.–

28. syyskuuta. Tapahtumissa poliitti-set opiskelija- ja nuorisojärjestöt puo-luekentän laidasta laitaan marssivat sisään oppilaitoksiin ja vaativat oike-utta näkyä ja kuulua.

Monissa oppilaitoksissa politiikkaa pelätään. Oppilaita tunnutaan suo-jelevan erityisesti puoluepolitiikal-ta rajoittamalla järjestöjen tiedotus-mahdollisuuksia. Tampereen yliopis-tolla tilanne ei ole pahimmasta pääs-tä, mutta meilläkin järjestöt ja puolu-eet joutuvat helposti eriarvoiseen ase-maan riippuen siitä, onko yliopistolla niitä aatteellisesti lähellä olevia järjes-töjä tai edustajistolistoja, joiden kautta toiminnan esteitä voi kiertää.

Allekirjoittaneet vaativatkin Tampe-reen yliopistolta poliittisten ryhmien kohteluun yhdenvertaisuutta ja avoi-muutta.

Poliittisia ja sitoutumattomia järjes-töjä on kohdeltava yhdenvertaisesti ylioppilas- ja opiskelijakunnan toimin-nassa. Järjestöillä tulee olla yhtäläinen

mahdollisuus varata tiloja ja tiedottaa toiminnastaan yhdessä sovittujen pe-lisääntöjen mukaisesti. Tällä hetkel-lä esimerkiksi yliopistojen tilojen va-raaminen sujuu ilmaiseksi niiltä jär-jestöiltä, jotka voivat hoitaa asian itse-ään lähellä olevan edustajistolistan tai järjestön kautta. Muun muassa piraa-teilla ja perussuomalaisilla tätä optio-ta ei tällä hetkellä ole.

Avoimuuden hengessä poliittisilla

ja sitoutumattomilla järjestöillä tulee olla oikeus järjestää tilai-suuksia omasta aloit-teestaan, ilman yliop-pilas- ja opiskelijakun-nan virallista kutsua. Kan-salaisjärjestön, poliittisen tai si-toutumattoman ryhmän tulee saada esitellä toimintaansa korkeakouluis-sa, vaikka kaikki erilaisia näkemyksiä edustavat järjestöt eivät olisikaan mu-kana samalla kertaa. Pääasia on, että kampuksilla toimiminen on avointa ja kaikilla on siihen halutessaan mah-dollisuus.

Ylioppilas- ja opiskelijakuntien teh-tävänä on kannustaa opiskelijoita ak-tiiviseen kansalaisuuteen ja keskus-telemaan asioista eri näkökulmis-ta. Opiskelijat äänestävät muita kan-sanryhmiä heikommin, mikä selittyy osaltaan sillä, etteivät he tunne pää-töksentekoprosesseja. Avoin toimin-takulttuuri lisää mielenkiintoa pää-töksentekoa kohtaan ja kannustaa ih-misiä vaikuttamaan yhteisiin asioi-hin. Avoin ilmapiiri takaa ylioppilas- ja opiskelijakunnille paremmat vaiku-tuskanavat edistää kunnallisia ja val-takunnallisia tavoitteitaan.

Opiskelijoita ei tar-vitse suojella politii-kalta – koulutettuina

ihmisinä he pystyvät arvioimaan puolueiden

sanomisia ja tekemisiä omilla aivoillaan.

Jukka Koivula TaMpereen opiskelevaT

keskusTalaiseT (pj.)

Vilhartti Hanhilahti

pirkanMaan keskusTanuoreT (pj.)

Pekka Suhonen TaMpereen sosiaalideMokraaTTinen

opiskelijaYhdisTYs TasY (pj.)

Tatu Ahponen TaMpereen vaseMMisTonuoreT (pj.)

Milla Jurva TaMpereen YliopisTon vihreä

vaseMMisTo viva rY. (pj.)

Hanna Hakko TaMpereen vihreäT nuoreT - virnu (pj.)

Salla Sinkkonen TaMYn vihreä lisTa (pj.)

Riina-Eveliina Eskelinen pirkanMaan kokooMusnuoreT (pj)

Eetu Nupponen TaMpereen YliopisTon

kokooMusopiskelijaT (vT. pj.)

Panu Horsmalahti pirkanMaan piraaTiT (pj.)

MIELIPITEET aviisi@uta.fi

Aanarkistista materiaalia jo 1970-luvulla kampuksella le-vittäneenä ihmettelin Jounin

ajatuksia (Aviisi 16.9.) anarkismista ja sen käytännöstä.

Suurin ihmetys oli se, ketä varten tulevaa vapaata yhteiskuntaa raken-netaan räjäyttelemällä esimerkiksi VR:n turvalaitekaappeja. Sehän vai-keuttaa tavallisten, vähävaraisten ih-misten liikkumista ja aiheuttaa heille ylimääräistä riesaa. Vai luuleeko Jouni, että vallassaolijat hermostuvat junien seisokeista? He ajavat Mersuilla.

Jouni ottaa alkuperäiskansat ihan-teekseen. Höh. Me emme elä viidakos-sa vaan monimutkaisessa nyky-yteis-kunnassa, jossa monet intressit tör-määvät yhteen. Täällä ei yhteisö toimi yksimielisenä kollektiivina ja oikein.

Ja kuka karkottaa väärintekijät tule-vasta ihanneyhteiskunnasta? Poliisi? Ei, vaan koneisto, jolle annetaan vain uusi nimi. Tehtävät pysyvät samoina!

Anarkismi on kiehtova näky yhteis-kuntaan, jossa pakko on poissa, mut-ta ihmiset eivät osaa vielä edes vapaut-

taa itseään röökistä, vaikka sen tappa-vuus tiedetään. Entä isommat asiat?

Kaikkia yhteiskuntia rakennetaan ihmisiä varten. Jos tämä unohtuu, ol-laan vaarallisella tiellä. Pian aletaan tappaa ”vaikeita” ihmisiä pois tieltä.

Vain samanmielisille tarkoitetut sys-teemit ovat päätyneet etujoukon dik-tatuuriin ja kuolleet. Anarkismilla on haasteita valtavasti: miten järjestää erilaisten ihmisten intressit vapaas-ti mutta organisoidusti. Siitä ei selvi-tä hakkaamalla poliisia ja rahtaamalla bensakanisterita julkisten rakennus-ten pihoille.

Mutta ajatus vapaudesta elää, ajatte-lu kehittyy ja ihminen vapautuu aivo-pesusta, jota uskonnot, hallitukset, ra-hainstituutiot ja armeijat harjoittavat. Tuskallisen hitaasti se tapahtuu, ja matkalla anarkisteillekin sattuu type-riä ylilyöntejä: kiire olisi parempaan maailmaan. Se vaan olisi ajateltava pa-remmin ja vielä toteutettavakin!

Rauli Jokelin

TaMpereen YliopisTo 1971-75

kirjoiTuksen MaksiMipiTuus on noin 2 000 Merkkiä, ellei piTuudesTa erikseen MuuTa soviTa.

Opiskelijoita ei tarvitse suojella politiikalta – he pystyvät arvioimaan puolueiden sanomisia ja tekemisiä omilla aivoillaan.

Kommentoiwww.aviisi.fiaviisi@uta.fi

WWW.AVIISI.FI

anarkistilla taustatyö tekemättä!

poliisia ei pidä haukkua

Markku koivistoa ei pidä haukkua

Poliisin haukkuminen on vastuutonta. Suomessa on maailman parhaat ja korruptoitumattomimmat poliisivoimat. Poliisi ei toimi Suomessa väärin, vaan ongelma on siinä, että tämän Jounin kaltaiset ihmiset eivät osaa tulkita poliisin työtä oikein. Poliisi ei koskaan lyö turhaan, vaan siihen on aina oikeutettu syy. Hyvää työtä poliisilta tähän asti, ja toivottavasti laitapuolenkulkijoiden paimentaminen jatkuu entistä tehokkaammin. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi huumausainerikosten ja muiden vakavien rikosten määrässä.

Lukija

Kannattaisiko esimerkiksi käydä paikanpäällä toteamassa viattomien uhrien huijaamista (Nokia Mission tilaisuuksissa) ennen kuin kirjoittaa siitä faktana Aviisin pääkirjoitukseksi? Jospa kirjoittaja selvittäisi itselleen kä-sitteen ”median valta” sisältöä? Jospa kirjoittaja kokeilisi sitä ryhmäpainees-ta ja suggestiosta kaatumista itse? Vai pelkäätkö liikaa?

Median valta

Koivisto ei ole valehdellut kenellekään missään vaiheessa. Kyseinen julkinen tiedote koskee tunnustusta hänen omalle seurakunnalleen. Asian tullessa ilmi Koivisto nousi lavalle ja tunnusti tekonsa median ja seurakuntansa edessä. Kuinka moni nykyään tällä tavalla tunnustaa syntinsä ja pyytää anteeksi yleisöltä?

Juupa juu

verkkokoMMenTTeja pääkirjoiTukseen (10/2011), jossa käsiTelTiin nokia MissioTa

verkkokoMMenTTi arTikkeliin ”YhTeiskunnan vihollinen”

Lähetä mielipidekirjoituksesi otsikolla MIELIPIDE osoitteeseen aviisi@uta.fi.

TYkkää aviisisTa. edes Facebookissa. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 30..9.2011 27

Haluanpa sanoa Ihan naamat

Emma-Lotta Tynkkynen, 20, historia.

Koiran, koska minulla on ollut koira, ja se on ihana. Sen pitää olla sellainen, joka harrastaa liikuntaa.

Anne Lahtinen, 26,kansainvälinen politiikka.

Kolmannesta kissasta. Minulla on jo kaksi kissaa. Vyötiäinen olisi myös hie-

no lemmikki. Kulkisin sen kanssa, ja naapurit katsoisivat kateellisina.

Eetu Kankaanpää, 23, kansantalous.

En mistään oikeastaan. Pidän kyllä eläimistä, mutta niiden omistaminen

on vain liian suuri vaiva.

Essi Turvala, 20, historia.

Hevosen. Olen haaveillut hevoses-ta lapsesta asti, käynyt nuuskimassa

muiden hevosia ja hoitanut niitä. Olen löytänyt viiteryhmäni heppatytöistä.

Petri Sabell, 24, Finanssihallinto ja julkis-

yhteisöjen laskentatoimiKoalan. Se sopii elämäntilanteeseeni, koska sitä ei tarvitse hoitaa paljoa.

Liittariliimakehittyy

Nokan kopautusAlli NokkA kiUkUTTElEEEDUSTAJISTON kUliSSEiSSA

Minkä lemmikin ottamisesta haaveilet?

Toivoisin, että edes yhden tiedekunnan si-sällä pystyttäisiin välttämään sitä, että luen-not ovat päällekkäin. Kauppatieteissä lasken-tatoimen ja markkinoinnin luennot ovat sa-maan aikaan. Välillä on lukujärjestyksessä tyhjiä päiviä ja sitten sellaisia, jolloin on mon-ta luentoa päällekkäin. Kauppatieteilijänä toi-voisin myös, että ihmiset opiskelisivat enem-män kauppatieteitä, jotta ymmärtäisivät maa-ilmaa ja talouskriisin syitä paremmin.

Jyrki Jokinen, 23, kansantaloustiede.

WWW.AVIISI.FIwww.yo-talo.com

Kauppakatu 10

* Liput ennakkoon Yo-talon lippukauppa www.yo-talo.com ja

Pe 30.09 Ei huijaus, kavallus, vaan PUHALLUS, Klo 20-04. Huom! Yksityistilaisuus klo 24:ään. 0 e

La 01.10 Off The Hook: Herman Prime, Dalion, Nikola Tesla, Vixen VJ, klo 23-04, 5 e / 3 e (opiskelijakortilla).

To 06.10. Apulanta 17 e / 15 e*

Pe 07.10. SlutWalk–klubi: Risto, Pintandwefall, Dj:t Risto Paristo, IODDJS,Huom! Ovet klo 20.30. 4–7 e Ei Vip!

La 08.10. Bigpop Dj:t Sami & Riku. Klo 23-04, 5 e / 3 e (opiskelijakortilla).

Ke 12.10. Stand up Live: Naurunpaikan Stand up –improa. Näe hienoja mokia sekä tuurilla onnistumisia. Ovet klo 18.00, show klo 19.00. 7 e*.

To 13.10. Hämeenkadun Appro by Boomi ry, 0 e.

Pe 14.10 Petri Nygård, 16 e / 14 e*.

La 15.10. Naurunpaikka 957 Stand up –klubi: Huulenviemää –kiertue, Arimo Mustonen, Tommi Mujunen, Riku Sottinen, Ovet klo 18.00, show klo 19.00. 12 e*.

La 15.10. Jam-A-Holics: That Funky Sh*t! Dj:t Munkki Thug, Jersey Smooth, Shorty Green & Aku-Setä. Klo 23-04, 5 e / 3 e (opiskelijakortilla).

To 20.10. Lost In Music –Festival: Ilta Nuorgamin kanssa: Magenta Skycode, Iconcrash, 6 e, Ei Vip! Ennakko Tiketti.

Pe 21.10. Lost In Music –Festival: Rockadillo 40-vuotta juhlakonsertti: Iiro Rantala, Wimme, Värttinä, Anssi Tikanmäki Orchestra, Sakari Kukko. Huom! Ovet klo 19.00. 20 e, Ei Vip! Ennakko Tiketti.

La 22.10. Lost In Music –Festival: Very Possessed – 20 years of Spinefarm Records: Ensiferum, Profane Omen, Metsätöll, MyGrain. Huom! Ovet klo 20.00. 12 e, Ei Vip! Ennakko Tiketti.

Ke 26.10. Arkkitehtikillan syyskauden avajaisetTo 27.10. Rocktopussy: Cloydycators, Nitroforce 9, Fungus Liver, 5 e, Ei Vip!

Pe 28.10. Palava Roti: Laineen Kasperi ja Palava Kau - punki,Hannibal&JokuRotiMafia,6mäki. Dj́ t Massimo & PL Vitunhuono, 8 e, Ei Vip!

La 29.10. TreSeta: LEIMARIT klo 22-04, 5 e / 3 e, Ei Vip!

Avoinna: pe 22–04, la 23–04, viikolla 20–02

Live viikolla klo 21 ja viikonloppuisin klo 23 alkaen.

Kommentoi verkossa

Varma merkki syksystä ja liittokokous-liiman kehittymisestä on hallitus- ja puheenjohtajakähminnän alkaminen.

Tänä vuonna Tamy lähtee puheenjohtajas-kabaan isoa myllyä pyörittämään. Ehdok-kaamme on Tamyn varapuheenjohtaja Jou-ni Markkanen. Vastaan asettuu SYL:n va-rapuheenjohtaja Jarno Lappalainen. Kaksi samanprofiilista ehdokasta, joista toisella on (korruptoivaa tai asiantuntemusta lisäävää) SYL-kokemusta. Omalla ehdokkaallamme on kokemusta Boomin johtamisesta.

Ehdokkuudesta päättäminen ei ollut edes edustajiston esityslistalla, vaan edustajiston varapuheenjohtaja Antti Johansson esitti si-tä kokouksen alussa esityslistalle lisättäväk-si. Ilman ennakkokeskustelua tai -varoitus-ta. Hommassa oli asian läpi runnomisen ma-kua. Miettiköhän Johansson, miten huonol-ta olisi näyttänyt, jos edustajisto ei olisi suos-tunut ottamaan asiaa käsittelyyn? Kumma kun ei samantien ehdottanut Tamyn SYL-puheenjohtajatyrkkyä ilmoitusasiaksi?

PS. Alli ihmettelee, miksi ketään muuta kuin Markkasta ja Allia edes kiinnostaa lähteä edaritouhuun, kun viime päätösluettelos-sa pääkohta on ”Edustajisto hyväksyi toisen kerran pääsäännön pykälien 3, 8, 9, 10, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20,21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 37, 39, 40, 41, 42, 43 muu-tokset.” Politiikkaa vai hallintodadaismia?

Päivystävä sihteeri

Hallituksen kuulumiset

TAMYN TYÖNTEKIJÄT KERTOVAT SEKTORINSA KUULUMISIA

TAMYN HALLITUs KERTOO, MISSÄ MENNÄÄN

Aviisi harrastaa kulttuuria———YLIOPPILASKUNTAKAIKEN AIKAA KAIKKIALLA Tamyn uudistuneet verkkosivut palvelevat verkossa: www.tamy.fi

Jokainen Tampereen yliopiston perustutkinto-opiskelija on ylioppilaskunnan jäsen.

PALSTALLA YLIOPPILASKUNNAN HALLITUS KERTOO MISSÄ MENNÄÄN

28 Aviisi 30.9.2011

Edustajiston terveiset Tapahtuu nyt! jarjestosihteeri@tamy.fi

Syyskuu on loppumassa, ja pitkälle kantavat linjaukset on nyt tehty. Kes-kiviikkona 21. päivä päätettiin Tamyn toiminnallisesta strategiasta vuosille 2012-2015. Strategiaa tukemaan teh-tiin samalle ajalle myös taloussuun-nitelma. Näiden tarkoituksena on yh-

dessä ohjata Tamyn toimintaa seuraavan kahden edustajistokauden ajan.

Vuosien 2012 ja 2013 edustajiston vaalien ehdokas-asettelu päättyy perjantaina 30. syyskuuta kello 16, ja vaalityö kiihtyy kohti loka-marraskuun vaihteen vaalipäiviä. Toivottavasti kaikki halukkaat ehtivät

asettua ehdolle, sillä seuraavat kaksi vuotta kaikki edustajistotason päätökset tekevät nämä nyt va-littavat opiskelijat.

Tamy valitsi myös yksimielisesti Jouni Markkasen ehdokkaakseen Suomen ylioppilaskuntien liitonhallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 2012. Suo-men johtava opiskelijaedustaja päättää viime kä-dessä kymmenien tuhansien nykyisten ja tulevien yliopisto-opiskelijoiden asemasta.

Antti Johansson, edustajiston varapj.

Uudet, innokkaat kv-opiskelijat ovat pyörineet sankoin joukoin yliopiston ja Tamyn käytävillä ja pitäneet kv-sektorin ja -tuutorit puuhaisina. Eng-lanninkielinen tiedotus on tärkeässä roolissa, jotta kv-opiskelijat pääsevät

osaksi yliopistoyhteisöä ja voivat nauttia tampere-laisesta opiskelijaelämästä täysin rinnoin. Onneksi Tamyssa aloitti äskettäin uusi kääntäjäharjoittelija Laura, joka tekee tärkeää työtä ylioppilaskunnan kansainvälistämiseksi.

Sektori järjesti uusien kv- ja kehy-valiokuntien esittelytapaamiset, ja molempiin toimielimiin on

tullut kivasti hakemuksia – ensi toimikaudelle on siis tiedossa vireää toimintaa, ja kv-sihteeri myhäi-lee tyytyväisenä. Kv-sektori tunki myös kauhansa tutkinnonuudistuskeittoon laatimalla suositukset perustutkintoihin sisällytettävästä kansainvälisty-misjaksosta. Toteutuksesta riippuen jakso voi olla joko ankea mörkö opintopolullasi tai tuoda uutta näkökulmaa ja mahdollisuuksia, joten kannattaa vaatia, että tutkinto-ohjelmat laativat kv-jaksonsa huolella ja opiskelijanäkökulman huomioiden.

Varpu Jutila, kv-asioiden sihteeri

Kahden viime viikon hallituksen ko-koukset ovat olleet melko lyhyitä ja ytimekkäitä, mutta hallituksen päivät sitäkin pidempiä. Syksyisin kun val-mistellaan sekä Tamyn että Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) toimin-

tasuunnitelmat (tuttavallisemmin tosut) ja budje-tit, jotka pitkälle määrittävät seuraavan vuoden toimintaa. Hallitus kerää jäsenistöltä aloitteita ja valmistelee tosun, josta edustajisto päättää.Isolla pensselillä maalataan, kun mietitään, mil-laisen linjan opintolainaan, korkeakoulujen raken-teelliseen kehittämiseen tai sukupuolineutraaliin avioliittolakiin Tamy ottaa, ja mitä näistä SYL:lle

lausutaan. Konkreettisimmillaan samoissa kokouk-sissa taas sumplitaan tulevan vuoden jäsenmaksua, Tamyn siirtymistä kampusalueelle tai järjestöjen tukemiseen varattavaa budjettia. Puuduttavaa ja raskasta kyllä, mutta pääosin mitä inspiroivinta ja kutkuttavinta aikaa. Kommentoi SYL:n tosua www.syl.fi.

Veera Kaleva, viestintävastaava

PÄÄTöSLUETTELOT: www.TAMY.fI/SIVU/

HALLITUKSEN-PÄÄTöKSET

Tampereen yliopiston ylioppilaskunta,Kauppakatu 10, 33210 TampereYleistoimisto / Tuire Jalaskoski 03 - 22 30 215Taloustoimisto/Karita Mattila 044 - 36 10 211Taloustoimisto/Lea Kontoniemi 044 - 36 10 212

SihteeritKati Rajala, pääsihteeri, 050 - 36 12 854Varpu Jutila, kv-sihteeri, 050 - 36 12 849

Hanna-Riikka Roine, järjestösihteeri, 050 - 36 12 454Olga Haapa-aho, sopo-sihteeri (sijainen), 050 - 36 12 846Timo Perälä, kopo-sihteeri (sijainen), 050 - 36 12 847Ann-Marie Norrgrann, suunnittelija, 045 - 77 50 55 80

HallitusIlkka Tiensuu, pj, 050 - 36 12 845Gritten Naams, 045 - 77 50 5212Jouni Markkanen, 045 - 77 50 5213

Laura Markkanen, 045 - 77 50 5215Veera Ikkelä, 045 - 77 50 5214Veera Kaleva, 044 - 36 10 213Pieta Hyvärinen, 045 - 77 50 5210Tiina Heikkilä, 045 - 77 50 5211

PalvelutLakineuvonta, 044-36 10 300

Tamyn toimistot palvelevat: yleistoimisto ma-pe 9–11 ja 12–16, taloustoimisto ma–pe 9–11 ja 12–15.30, vippikassa ma–pe 12–15 (Yo-talon 2.krs.)

Aviisin yhteystiedot löydät sivulta 3.

KARITATUIRE LEA KATI VARPU HANNA-R. OLGA TIMO ANN-M. ILKKA GRITTEN JOUNI LAURA VEERA I. VEERA K. PIETA TIINA

TAMYN EDUsTAJIsTO KERTOO, MISSÄ MENNÄÄN

LISÄÄ TAPAHTUMIA LöYdÄT TAMYN SÄHKöISESTÄ KALENTERISTA:

www.TAmY.fI/TAPAHTUmAKALENTErI

TamyssaTamyn kehyviikko on täällä taas! Tänä vuonna viikko järjestetään valtakunnallisesti, ja sen teemana on kulutus ja kehitys. Tampereen viikon nimeksi annettiin Ostetaan hyvä omatunto ja päätettiin lähestyä kulutuksen ja kehityksen teemaa länsimaiden kulutuksen kautta. Alla päiväkohtaisia nos-toja ohjelmasta. Koko ohjelma ja tarkempia tietoja löytyy osoittees-ta tamy.fi/kehyviikko2011.

Kehyviikko

3.–7. lokakuuta

Kehitystori 3.10.Valtakunnallinen vaatetempaus Päätalon juhlasalin aulassa kello 14.00. Paikalla on tilataideteos, joka on tehty Tampereen Punaisen Ristin Kontti-kierrätysmyymälän lainaamista vaatteista. Siivoa vaatekaappisi hyötykäyttöön! Esiintymässä improvisaatioteatte-riryhmä NääsImpro.

Kehitystori 4.10.Päätalon aulassa klo 11–15. Kehitysyhteistyöjärjestöt, yri-tykset ja kehitysyhteistyöviikon yhteistyökumppanit esittelevät toimintaansa. Tule näkemään ja kokemaan, miten sinä voit osallis-tua kehitysyhteistyöhön ja eetti-semmän maailman luomiseen!

Kehyviikon seminaari: Ostamalla muutosta? 5.10.Luentosali Pinni A1081 kello 12.15–15.45. Seminaarissa pohditaan ser-tifiointijärjestelmien vaikutuksia, toimivuutta ja merkitystä. Miten reilu kauppa vaikuttaa kehitys-maiden ihmisten elämään? Voiko kulutus luoda kattavia muutoksia tuotantotapoihin?

Kulttuuriappron avajaistapahtuma 5.10.Tamyn ja Yths:n Kulttuuriappro-hankkeen avajaiset Alakuppilassa 5.10. kello 17 alkaen! Ohjelmassa teatteria, tanssia, musiikkia ja kulttuuritoimijoiden esittelyjä. Il-mainen keitto- ja sämpylätarjoilu! Lisätietoa kulttuuriapprosta: tamy.fi/kulttuuriappro.

Kehyviikon seminaari: Kehitys, kulutus ja yritysvastuu 6.10.Luentosali Päätalo A4 kello 13.15–16.45. Seminaarissa keskustellaan yritystoiminnan, kulutusvalin-tojen ja kehitysmaiden eettisen kehityksen suhteesta. Kuinka paljon vastuuta voidaan antaa

kuluttajan valinnoille, ja voivatko ne todella muuttaa toimintata-poja? Jääkö yritysvastuu viher-/sinipesuksi?

Kehyviikon lopetusbileet: Rock da Globe 7.10.Ravintola Volume kello 20–04. Kehitysyhteistyöviikko viimeis-tellään loistavilla bileillä. Ennen bändin aloittamista kello 23 viikon tapahtumien aiheista koostettu tietovisa, jossa voi voittaa loista-via palkintoja. Illan pääesiintyjä on NääsPeksistä tuttu NääsBändi. Illan päättävät Plaugen DJ:t. Liput ennakkoon 2 €, ovelta 3 € (narikka 2 €). Jokaisesta ennakkoon ja ennen kello 23:a ovelta myydystä lipusta lahjoitetaan Tamyn Intia-hankkeelle 1 €. Tutustu Tamyn Intia-hankkeeseen osoitteessa tamy.fi/kehy.

JärjestöissäKeilaamaan Kerin kanssa! Keri on varannut kolme rataa Kaupin keilahallista keskiviikko-na 5.10.kello 20.00-21.30. Hinta Kerin jäsenille: jos kaksi keilaajaa radalla: 5,5 €, kolme radalla 3,7 € ja neljä radalla (max) 2,75 €. Varaa tasaraha. Lisäksi keilakengistä 2 €. Ole paikalla viimeistään kello 19.40. Sitova ilmoittautuminen viimeistään sunnuntaina 2.10.osoitteeseen leo.sariovuori@uta.fi tai puhelimitse 0400-797047. www.kulttuuriyhdistyskeri.fi

Nääs-Partion syyskokous Nääs-Partion sääntömääräinen syyskokous pidetään tiistaina 25.10. kello 19 Yo-talon kokoushuo-neessa. Kokouksessa käsitellään muun muassa ensi vuoden toimintasuunnitelma, talousarvio sekä hallituksen jäsenet. Tarjolla on pientä iltapalaa. Tervetuloa vaikuttamaan!

MIKÄ? Ylioppilaskuntien kehitysyhteistyöviikko

WHAT? Student unions’ development co-operation theme week

Ma 3.10. / Mon 3/1014.00 outside the main buildingKicK-off event: clotheS off!Recycle your wardrobe! there is a recycling box, the contents of which will be donated to charity at the end of the week. Performances by the improvi-sation theatre group nääsimpro and the danceensemble nääsDance.

ti 4.10 / tue 4/10Development square11–15.00, in the lobby of the main building

Ke 5.10.Seminaari: ostamalla muutosta?12–15.30 Pinni A1081

to 6.10 / thu 6/10Seminaari: Kehitys, kulutus ja yritysvastuu13–16.30 Päätalo A4

Pe 7.10. / fri 7/10excursion to ekokemi in Riihimäki8–14, departure from and return to the central square

MISSÄ? helsingin, tampereen, Jyväskylän ja turun yliopistojen kampuksilla

WHERE? At the campuses of the universities in helsinki, Jyväskylä, tampere, and turku.

Lisätietoja / For more information, contact: Venla Voutilainen paikalliskoordinaattori, local co-ordinator, kehykoordinaattori@tamy.fi

3.–9.10.2011

JYY

Jyväskylä

n y

liopiston ylio

ppila

skunta

KulutuS & KehitYS conSuMPtion & DeveloPMentKulutuS & KehitYS conSuMPtion & DeveloPMent

tamy esittää: oStetAAn hYvÄ oMAtunto / tamy presents: BuYinG: A cleAn conSciencetamy esittää: oStetAAn hYvÄ oMAtunto / tamy presents: BuYinG: A cleAn conScience

LIITY TAMYN FACEBOOK-RYHMÄÄN!

facebook.com/tampereen.yliopiston.ylioppilaskunta

BLOGI tamyblogi.wordpress.com

Jokainen Tampereen yliopiston perustutkinto-opiskelija on ylioppilaskunnan jäsen.

FACEBOOK.COM/AVIISI

Kuluttaminen rassaa. Markettien kulutushyödykkeitä notkuvien hyllyrivistöjen edessä menee kokeneem-maltakin himoshoppailijalta sormi suuhun. Valitsen-ko lähituotteita vai luomua? Reilua kauppaa vai yli-kansallisia merkkituotteita? Valinnanmahdollisuu-

det ovat valtavat, eikä päätöksentekoa juuri helpota epäilys tehty-jen valintojen todellisista muutosvaikutuksista.

Kulutus on ikiajankohtainen teema – kuuluuhan se meidän ar-keemme halusimmepa sitä tai emme. Aihe puhuttaa tänä vuonna myös kehitysyhteistyöviikoilla. Neljässä ylioppilaskunnassa yhtä aikaa järjestettävät kehy-viikot asettuvat hetkeksi pohtimaan ku-lutuksen ja kehityksen suhdetta. Voiko kulutuksella edistää kehi-tystä, vai onko se vain näppärä keino hyvän omantunnon takaa-miseksi pienellä rahalla ja vaivalla?

Onko yksilö aina lopulta itse vastuussa kuluttamisestaan, vai tulisiko valtion ohjata nykyistä enemmän käyttäytymistä kulu-tusmarkkinoilla? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vas-tauksia myös Tampereen kehy-viikolla seminaarien, luentojen ja työpajojen kautta.

Opiskelijan venyttäessä opintotuesta irtoavia pennejään ei-vät kuluttamisen eettisyys ja näennäisvaikutukset ole ostopää-töksiä tehtäessä aina ensimmäisinä prioriteettilistalla. Vastuulli-suus ja reiluus eivät paina vaakakupissa paljoakaan, jos ostoskas-sin täyttäminen alennustuotteillakin tuntuu haasteelliselta. Täs-täkin huolimatta opiskelijoiden keskuudesta löytyy huomattavan paljon niitä, jotka ovat valmiita luopumaan jostain muusta ja mak-samaan tietystä sertifikaatista taatakseen ostamansa hyödykkeen ekologisuuden ja eettisyyden.

Ja hyvä niin. Maapallon fyysiset ja ekolo-giset rajat paukkuvat kulutushysteri-an jälkimainingeissa. Kulutuksen hyödyt ja haitat jakaantuvat epä-tasaisesti pienen vähemmis-tön korjatessa sadon hedelmät. Epäsuotuisassa ja pitkällä ai-kavälillä kestämättömässä ti-lanteessa on hyvä, että idea-listisia maailmanparantajia-kin löytyy.

Maailma ei ehkä pelastu ostos kerrallaan yksittäi-sen ihmisen ansiosta, mut-ta useamman muuttaessa kulutuskäyttäytymistään ovat mahdollisuudet jo merkittäväs-ti paremmat. Kauppareissulla kannattaa siis sertifikaattien ohel-la tarkkailla myös sitä, mitä kaverin ostoskassiin sujahtaa. Joukossa se tietämyskin joskus tiivistyy.

Laura Markkanen

Kulmahuone

Kulutuksen ja kehityksen suhdetta pohditaanTamyn kehyviikolla

KIRJOITTAJA ON TAMYN HALLITUKSEN JÄSEN

VUODEN AJANKOHTAISIN NaYTELMa!

Juha LuukkonenRADIO VAPAA TAMPERE

Tanjalotta Räikän 30-vuotistaiteilija-

juhlaesitysMYYRÄNTYÖTÄ JA MIELENOSOITUKSIA

Tommi Silvennoinen,

Petri MäkipääKEHITYSVIMMAISET

À LA CARNEEnsi-ilta pe 7.10.

SOL on suuri suomalainen, vakavarainen palvelualan perheyritys.SOL-konserni toimii siivous-, kiinteistö-, toimitila- ja turva-, henkilöstövuokraus- sekä pesulapalveluiden alalla Suomessa, Baltiassa ja Venäjällä. Työllistämme noin 9000 henkilöä ja liikevaih-tomme vuonna 2009 oli 156 miljoonaa euroa.

Haemme aurinkoiseen joukkoommePalveluvastaaviaTampereen alueella sijaitseviin siivouskohteisiimme.Tarjoamme sinulle vastuullisen työn, iloisen SOL-tiimin tuen ja erinomaiset mahdollisuudet kehittyä.

Toivomme sinulta organisointikykyä jaasiakaspalveluhenkisyyttä.

Lisätietoja vapaista työpaikoista antaa palvelupäällikkö Ritva Haho, puh.0400 - 844 553.Lähetä pian vapaamuotoinen hakemuksesi sähköpostilla ritva.haho@sol.fi tai jätä avoin hakemus www.sol.fi.

LISÄANSIOTA OPISKELUN OHESSA?

Haemme aurinkoiseen joukkoomme

PALVELUVASTAAVIATampereen alueella sijaitseviin siivouskohteisiimme.

Tarjoamme sinulle vastuullisen työn, iloisen SOL-tiimin tuenja erinomaiset mahdollisuudet kehittyä.Toivomme sinulta organisointikykyä jaasiakaspalveluhenkisyyttä.

Lisätietoja vapaista työpaikoista antaa palvelupäällikköRitva Haho, puh. 0400 - 844 553.

Lähetä pian vapaamuotoinen hakemuksesi sähköpostillaritva.haho@sol.� tai jätä avoin hakemus www.sol.�.

2.2.2012 Isabellallatanssiryhmä Players, NRJ, Petri Nygård+ muita huippuesiintyjiä!alk. 35 €/hlösis. buffet-aterian ruokajuomineen!Ikäraja 18v.

Luvassa hulvatonta menoa, kilpailuja,

yllätysohjelmaa ja vähän unta. Matkalla mukana

opiskelijoita ympäri maan.

Varaa 24/7: matkapojat.fi - palvelumaksu 0 €!

Puhelut 8,21 snt/puh + 2snt/min, matkapuh. + 14,9 snt/min. Palvelumaksu 0€/netistä varattaessa, (muutoin 10€) Hinnat ovat alk-hintoja /hlö. Alk-hintaa ei kaikilla lähdöillä. Hinnat sis. polttoainelisän. KUVI4808/04/MjMvU SMAL 109395

Myyntipalvelu: 010 2323 200 ma-ke 8-19, to-pe 8-17, su 10-14.30

FACEBOOK.COM/AVIISI

30 Aviisi 30.9.2011

MUKILLINEN LIHAA, KIITOS!

suomi aloittelijoille Tosielämän trollaaja

Laulaja Frederik ja kyläkauppias Vesa ovat löytäneet toisensa, kertoo MTV3. Tapaaminen tosin päättyi riitaan “pohjalaisten taistelulajien “ jälkeen. Aviisi ei halua tietää lisää.VAIHDE VAPAALLE

Tuore grillaustieteiden maisteri Toni Nipula paljastaa, miten syntyy astetta lihaisampi herkku JUHO-MATTI PAAVOLA, TEKSTI

Sain idean voittoannokseeni lahtelaisella grillillä myy-tävästä lihamukista”, keit-tiömestari Tomi Nipuli kertaa kesän tapahtumia.

”Se on nimensä mukaisesti mukil-linen lihaa ja yksi vihreä pepperoni. Finaalissa tuunasin annosta hieman. Tein sen ananaksen sisään ja lisäsin koristeita.”

Annos toi kolmekymppiselle Nipu-lillle voiton kesällä järjestetyssä val-takunnallisessa kiertuekilpailussa, ja hänet kruunattiin Suomen ensimmäi-seksi grillaustieteiden maisteriksi. Ky-syimme asiantuntijalta neuvoja mais-tuvan grilliannoksen kokoamiseksi.

Liha on monipuolinen ravintoainei-den lähde. Erityisesti proteiinia siinä on runsaasti.

Valtaosa eli jopa 96 prosenttia suo-malaisista syö lihaa muodossa tai toi-sessa. Vajaa puolet syö lihaa päivittäin tai lähes päivittäin.

”Eläinkunnan proteiinissa on kaik-kia ihmiselle välttämättömiä amino-happoja. Lisäksi se edistää raudan imeytymistä elimistöön”, kertoo li-ha-alan kanssa yhteistyössä toimivan Lihatiedotus ry:n toiminnanjohtaja Riitta Stirkkinen.

Liha kuuluu Stirkkisen mukaan monipuoliseen ruokavalioon. Se voi-daan kyllä korvata muilla ruoka-ai-neilla, mutta silloin oleellista on var-mistaa proteiinien määrä ja laatu.

”Jos jättää lihan kokonaan pois ruo-kavaliosta, se pitää korvata jollain. Esimerkiksi pavut, linssit ja soija ovat

hyviä proteiinien lähteitä, mutta pitää olla tarkkana, että saa kaikki tarvitta-vat ravintoaineet.”

Hyvät ravintoarvot eivät kuiten-kaan ole tärkein syy lihansyöntiin.

”Viisitoista vuotta jatkuneiden ku-luttajatutkimusten mukaan lihaa syödään ennen kaikkea siksi, että se maistuu hyvältä”, Stirkkinen kertoo.

Hyvän lihan valmistaminen lähtee liikkeelle laadukkaan raaka-aineen valinnasta. Laatuliha on tasaisen vä-ristä, eikä siinä ole tummia kohtia tai muita pilkkuja. Naudanlihaan pitää painaessa jäädä kuoppa, muuten se ei ole tarpeeksi mureaa ja siitä tulee val-mistettuna sitkeää. Possussa pitää ol-la sopivasti rasvaa.

Nipuli kehottaa kiertämään val-miiksi marinoidut lihat kaukaa ja suosimaan lihatiskejä, kauppahalleja ja pientuottajia.

”Valitettavasti lihoissa on menty sii-hen, että isot lihatalot ovat pörssiyhti-öitä, joiden täytyy tuottaa voittoa. Tä-män takia tuotteen laatu kärsii.”

Laadukasta tavaraa löytyy koti-maisten tuottajien lisäksi myös maail-malta tuodusta lihasta. Nipuli käyttää grillissä mielellään edullisempaa bra-

silialaista tai uusiseelantilaista lihaa, sillä kaikkein kalleimpia lihoja ei hä-nen mielestään kannata grillata.

Myös Lihatiedotuksen Stirkkisen mukaan lihan laatuun vaikuttavat al-kuperämaata enemmän olosuhteet, joissa eläin on kasvanut.

”Tärkeintä on, että tuotannossa ote-taan huomioon eläinten hyvinvointi. Tarjolla pitää olla riittävästi hyvää re-hua, ja eläinten terveydestä on pidet-tävä huolta. Nämä asiat näkyvät lop-putuotteessa.”

Arkikäyttöön parasta lihaa on vä-härasvainen nauta, sika tai siipikar-jaa. Sikaa ja siipikarjaa suositaan, koska naudan vähärasvaiset ruhon-osat, kuten fileet, ovat kalliita.

Grilliin Nipuli suosittelee kuiten-kin valitsemaan rasvaisempaa lihaa. Se pysyy grillissä parempana, ja kovalla lämmöllä grillatessa iso osa rasvasta tihkuu pois.

”Jos nyt syksyllä lähti-sin mökille grillaamaan, tekisin possun kylkeä, joka on maustettu itse-poimituista puolukois-ta tehdyssä marinadis-sa. Puolukat antavat hyvää hapokkuutta ruo-kaan.”

Lihan grillaaminen on helppo ja edullinen tapa valmistaa maistuvaa ruokaa. Kokolihalla on ei-neksiin ja jalosteisiin ver-rattuna vielä yksi hyvä puo-li.

”Kun tekee annoksen itse alusta asti, tietää, mitä syö”, Nipuli toteaa.

Lihaa syödään ennen kaikkea siksi, että se maistuu hyvältä

Riitta Stirkkinen

Tällä upealla, ananakseen rakennetulla lihamuki-annoksella Tomi Nipuli saavutti grillaus-tieteiden maisteri

-arvonimen.

TYKKÄÄ AVIISISTA. EdES fAcEbOOKISSA. fACEBOOK.COm/AVIIsI Aviisi 30..9.2011 31

MUKILLINEN LIHAA, KIITOS!

Otso Höglund

Yleisenä totuutena levitetty hehtaarilaskelma ei kestä tarkastelua. Maan teoreettinen tuotto, puo-li kiloa kasviksia päivässä, voi pitää elossa. Onko se elämää? Ydinkysymyksiä on, millä 0,2 kertaa kym-menen miljardia hehtaaria maata lannoitetaan. Pu-humalla paskaa pellon laidalla? Entä missä muut la-jit elävät, kun planeetan jokainen kuutiosentti mul-taa pakotetaan pukkaamaan ihmisille ruokaa?

A.W.Yrjänä kirjoittaa lihansyönnistä (HS 15.9.)

Keitä kasvissyönti auttaa? Minua, sinua, eläimiä, köyhien maiden ihmisiä: meitä kaikkia pikku hiljaa ja vähitellen. Jos jätät lihansyönnin, voit olla varma, ettei sinun takiasi kuole enää yhtään eläintä teu-rastamoissa, eivätkä eläimet tehotuotantotiloilla kärsi ainakaan sinun takiasi.

Animalia kirjoittaa lihansyönnistä (Animalia.fi)

Mummojen ja lasten tekemät myymälävarkaudet puhut-tivat Aviisissa 2. lokakuuta 1991.

In the heat of ´91

Otso Höglund

Laulaja Frederik ja kyläkauppias Vesa ovat löytäneet toisensa, kertoo MTV3. Tapaaminen tosin päättyi riitaan “pohjalaisten taistelulajien “ jälkeen. Aviisi ei halua tietää lisää.

Tuore grillaustieteiden maisteri Toni Nipula paljastaa, miten syntyy astetta lihaisampi herkku

Vieraisiin pöytiin

Näin onnistutgrillaamisessa

1. Avainsana on yksinkertaisuus. Jätä turhat mausteseok-set pois. Mausta liha mieluummin yksinkertaisessa ma-

rinadissa, jonka pohjaksi tulee rypsiöljyä, balsamicoa, suolaa ja pippuria. Tähän voi oman maun mukaan lisätä mausteita, vaikkapa tuoretta chiliä. Pyyhi marinadi pois ennen grillaus-ta, jotta se ei pala lihan pintaan.

2. Lämpötilat ovat ratkaisevia. Lihan tulee olla huoneen-lämpöistä valmistuksen alkaessa, muuten se kuivuu.

Grillin taas pitää olla kuuma, koska sen lämpötila laskee, kun ruokaa aletaan valmistaa. Liha kannattaa ottaa vetäytymää

ajoissa, sillä se kypsyy vielä grillauksen jälkeenkin.

3. Hyvät välineet auttavat onnistuneessa grillaukses-sa. Grillin pitää olla laadukas ja tehokas, sillä hal-

vimpien mallien kanssa touhutessa tulos on usein heikko. Grillissä pitää myös olla vastukset. Itse en ymmärrä, miksi

joissain grilleissä on parilalevyt, koska niillä ruoan valmista-minen lipsahtaa paistamisen puolelle.

4. Grillattavia tuotteita valitessa kannattaa pitää mielessä edullisuus. Kaikkein kalleinta sisäfilettä ei

välttämättä kannata grillata, vaan vähän edullisemmat ja rasvaisemmat lihat ovat parempia. Myös kasviksia tai vaik-kapa sieniä voi grillata reiluina paloina.

5. Esivalmistelut kannattaa tehdä huolella. Ennen grillauksen aloittamista pitää varmistaa, että grilli

on puhdas ja kuuma, grillattavat tuotteet ovat valmiina ja kaikki tarvittavat työkalut, astiat ja kylmät virvokkeet löyty-vät käden ulottuvilta. Näin grillaamisesta voi nauttia ilman turhaa hosumista.

Grillimaisteri Toni Nipula paljastaa parhaat vinkit

WWW.AVIISI.FI

WWW.AVIISI.FI

MARKUS VINNARI on lihansyönnistä väitellyt kauppatieteilijä, DI ja tutkijatohtori

Ruoka ei todellakaan ole vain mahan täytettä. Syöminen on ihmisille hyvin henkilökohtai-nen toimitus, ja niinpä siihen liitetään pal-jon erilaisia käsityksiä ja arvostuksia. Ruo-ka ei ainoastaan tule syömisen kautta osak-

si meitä, vaan päätökset siitä, mitä syömme muokkaavat omiamme ja muiden käsityksiä meistä.

Maukka Perusjätkän olisi ehkä kuitenkin pitänyt lau-laa ”raasteet, raasteet on mun aatteet”.

Suurimmalla osalla ihmisistä, joiden kanssa olen kas-vissyönnistä keskustellut, on aiheesta mielipide. Rehuil-la ei elä. Kasvisruoka jättää nälkäiseksi. En tykkää. Nä-mä mielipiteet kertovat lähinnä keskustelijan tietämät-tömyydestä ja vähäisistä kokemuksista hyvästä kasvis-ruuasta. Kasvisruokavalio on oikein koostettuna terveel-linen, ja oikean makroravinnejakauman sisältävä kas-visruoka on varmasti täyttävää.

Pahaa ruokaa saa aikaiseksi niin kasviksista kuin li-hastakin. Henkilökohtaisten makutottumustemme tai tapojemme edelle pitäisi kuitenkin asettaa ruokavaliom-me kauaskantoisemmat vaikutukset.

Olennaiseksi kysymykseksi maapallon tulevaisuuden ja etenkin maapallolla elävien ihmisten kannalta on nous-sut lihansyönti. Ilmastonmuutoksen ja lihansyönnin vä-linen linkki on kiistämätön. Maapallolla, jolla makean veden varastoja tuhotaan kiihtyvällä vauhdilla, on var-sin moraalitonta käyttää ravinnokseen ruoka-aineita, jotka ovat aiheuttaneet tuhansien litrojen vesijalanjäljen tuotettua kiloa kohti. Hyvä esimerkki tällaisesta ruoka-aineesta on naudanliha.

Lisäksi lihankulutuksen ympäristövaikutuksista tu-levat näillä näkymin kärsimään eniten oman eläinlajim-me heikoimmassa asemassa olevat. Ilmastonmuutok-sen vaikutukset tulevat nykyisten skenaarioiden mu-kaan koskettamaan juuri maapallon köyhimpien aluei-den asukkaita. Samoin veden puute tulee vaikeuttamaan eniten juuri heidän elämäänsä. Totuus on, että se mitä

me rikkaissa maissa valitsem-me ruokalautasellemme, vai-kuttaa suuresti ihmisten elä-mään myös köyhemmissä maissa nyt ja etenkin tulevai-suudessa.

Ihmisen ravinnokseen käyttämi-en eläinten määrä ylittää useimpi-en käsityskyvyn. Vuosittain ruuaksi ta-petaan globaalisti yli viisikymmentä miljardia eläintä. Näistä eläimistä yhä suurempi osa kasvaa teolliseen tuo-tantoon suunnitelluissa halleissa. Kymmenien, jopa sa-tojen tuhansien eläinten tunkeminen näihin halleihin ei ole mitenkään moraalisesti perusteltavissa. Pienemmis-säkin yksiköissä eläinten kasvatuksen tarkoituksena on niiden tappaminen, jotta joku saa mahantäytettä.

Nykyisellä yhteiskunnallisen tietämyksen tasolla näin ei enää tarvitse toimia. Kuten Gandhi asian ilmaisi:

”kansakunnan mahtavuus ja sen moraalinen edistys voi-daan arvioida siitä, miten se kohtelee eläimiään.”

Ruokavalion valinnassa on kuitenkin lopulta kysymys siitä, mikä on sivistynyttä. Sivistynyttä ei voi olla luon-non monimuotoisuuden vähentäminen, ilmastonmuu-toksen edistäminen, eikä ainakaan tarpeettoman kärsi-myksen aiheuttaminen eläinkunnan eliöille. Sivistystä ei voi olla kurjuuden aiheuttaminen ihmiskunnan hei-koimmassa asemassa oleville, ei ainakaan maassa, joka on niin pitkälle kehittynyt kuin Suomi.

Meillä on käytössämme valtava kirjo erilaisia ruo-ka-aineita, ja niitä on saatavilla ympäri vuoden. Meil-lä on mahdollisuus ottaa kulutusvalinnoissamme huo-mioon ilmastonmuutoskysymykset, köyhempien ihmis-ten hyvinvointi ja ennen kaikkea eläinoikeuskysymyk-set. Meillä on mahdollisuus muiden luontokappaleiden kunnioittamiseen.

Se on sivistystä.

Lopullinen totuus Mielipideasioista voi kiistellä

32 Aviisi 30.9.2011

Lihansyönti on sivistymätöntäVuosittain ruuaksi tapetaan globaalisti yli viisikymmentä miljardia eläintä. Niistä yhä suurempi osa kasvaa teolliseen tuotantoon suunnitelluissa halleissa.

Kommentoiwww.aviisi.fiaviisi@uta.fi

pe 30.9. klo 23 RÖYHKÄ &MAT-TILA, klo 22 SAMAEKOSKINEN 18/16 e(E*)

la 1.10. Azúcar Salsa FiestaSON SABROSON.....15/10 e

su 2.10. klo 22.30 U.D.O. (Ger),klo 21.20 SISTER SIN (Swe)ja muuta heviä...........25 e (E*)

ti 4.10. klo 20 KLIMA KHALIMA 2 eTiistaitummat (klo 22-04)dj Sami..............................2 e

ke 5.10. klo 22 PLUTONIUM 74, klo21 JIMI TENOR....15/13 e (E*)

to 6.10. Ne Toiset Opiskelijabileetklo 21-04...........................2 e

pe 7.10. FANTASTIC MR FOX (UK), ANSTAM (Ger), L.A.S., SIRE...................................10 e (E*)

la 8.10. DJ STINGRAY (USA), LONE(UK), NÄKÖRADIOMIES,DCOM, DJ SAKKE...10 e (E*)

ke 12.10. klo 22 SPARZANZA (Swe), klo 21 DOOM UNIT, dj Tomi ..............................25/20 e (E*)

to 13.10. klo 22 LIIKKUVAT LAPSET,klo 21 MURNAU'S PLAY-HOUSE, dj Luke..........8 e (E*)

Avaamme 19.2.2007 Porin ydinkeskustaan uuden myyntitoimiston!

Haemme nyt 20 ahkeraa ja positiivista myynti-neuvottelijaa kokopäivätyöhön myynnin jamarkkinoinnin pariin. Tarjoamme Sinulle vakitui-sen työsuhteen, mielenkiintoiset työtehtävät ja jatkuvan työssä kehittymisen kaaren alansa suu-rimman ja yli 300 ammattilaisen voimin toimivan organisaation palveluksessa.

Odotamme sinulta motivaatiota työn tekoon ja oppimiseen, kunnianhimoa menestymiseen sekä pitkäjänteisyyttä tuloksen hakuun. Joustavuu-tensa ansiosta työ on täydellisesti sovitettavissa opiskelun oheen, joten meillä voit työskennellä myös osa-aikaisesti. Perehdytämme tehtäviin valitut henkilöt huolellisesti ja tarjoamme jat-kuvaa koulutusta, joten aikaisempaa kokemusta kaupalliselta alalta et välttämättä tarvitse.

Soita heti ja varaa aika haastatteluun! Puh. 040 843 0032/Antti Hänninen.

Katsotaan yhdessä onko Sinussa ainesta myyntineuvotteli-jaksi! Voit myös jättää hakemuksen osoitteessa www.mediapex.fi/rekrytointi.

Uusia työpaikkoja Porissa!Uusia työpaikkoja Porissa!

Pori_92x130mm_myyntineuv...sivu 1 SyaaniMagentaKeltainenMustaSyaaniMagentaKeltainenMusta

maanantai, 12. helmikuuta 2007 14:45

Menestyksekkään kesän jälkeen laajennamme toimintaamme uusiin suurempiin toimitiloihin.Takaamme sinulle iloisen ja kannustavan työilmapiirin loistavilla uusilla esimiehillä sekä tuntipalkan.Työaikamme ovat joustavat eli työ sopii hyvin myös opiskelijalle. Muutama paikka on vielä jäljellä, eli hae meille töihin jo tänään.