Anna Soronen VERKOSTOJEN ROOLI INNOVOINNISSAjultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201605261990.pdf ·...
Transcript of Anna Soronen VERKOSTOJEN ROOLI INNOVOINNISSAjultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201605261990.pdf ·...
OULUN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU
Anna Soronen
VERKOSTOJEN ROOLI INNOVOINNISSA
Kandidaatintutkielma
Kauppatieteet
Toukokuu 2016
SISÄLLYS
1 JOHDANTO
2 INNOVAATIO
2.1 Tutkiva & hyödyntävä innovaatio
2.2 Kehitysteoriat
3 SOSIAALISET VERKOSTOT
3.1 Tutkijaverkosto
3.2 Keskeisyys
3.3 Tutkimus ja tuotekehitys
3.4 R&D
3.5 Tiiviit vs. välittäjäverkostot
3.6 Tertius iungensorientaatio
4 TIETOVERKOSTO
4.1 Tietoelementti
4.2 Keskeisyys
4.3 Tiedon jäsentäminen
5 TULOKSET
LÄHTEET
1 JOHDANTO
Tämäntutkimuksenaiheenaovatinnovaatiotjaerityisestiniitäsynnyttävät
verkostot. Innovaatio on taloudellisen kehityksen ja inhimillisen
hyvinvoinninkeskeinenainesosa.Teknologinenkehitysmuuttaamaailmaa
(Jones2005).Teknologisenkehityksensyntyäjaevoluutiotaontutkittu
jonkinverran,muttasetunnetaanvieläkohtalaisenhuonosti(Carnabuci&
Bruggeman2009).Teknologiseksikehitykseksikutsutaansitä,ettäuusien
ideoiden pohjalta tehdään keksintöjä, joita sovelletaan käytäntöön.
Ollakseeninnovaatiokeksinnöntäytyyollasosiaalisestijakaupallisesti
hyväksytty (Walberg 1988).
Innovaatiosyntyytietoelementtejäyhdistämälläjauudelleenyhdistämällä
(Schumpeter1961,Weitzman1998).Innovaatiosyntyysamallatavoinkuin
maatilallaluodaanuusiakasveja:ristiinpölyttämälläjoolemassaolevia
(Weitzman1998).Tässätutkimuksessainnovaatiotalähestytäänverkostojen
näkökulmasta: millaiset sosiaaliset ja tietoverkostot mahdollistavat
innovaation synnyn. Tarkalleen ottaen tutkimuskysymys on
seuraavanlainen:
Mikä on verkostojen rooli innovaation synnyssä?
Tämä tutkimus toteutetaan kirjallisuuskatsauksena.Mitään empiiristä
tutkimusmenetelmääeihyödynnetä.Empiirisiämenetelmiäsovelletaan
tulevissatutkimuksissa.Tutkimusaineisto koostuu pääasiassaaihepiiriä
käsittelevistätieteellisistäartikkeleista,kirjojahyödynnetäänjonkinverran.
Tutkimuseituota uutta empiiristä tietoa,muttasen avullatehdään
yhteenvetoinnovaatiotakoskevastatämänhetkisestäteoriastajapyritäänsen
avulla tekemään joitakin liikkeenjohdollisia johtopäätöksiä.
Tutkielmaeteneesiten,ettäensintutustutaanitseinnovaationkäsitteeseen
muutamistateoreettisistanäkökulmistakäsin.Sittenedetäänsosiaalisiin
verkostoihinelitutkimusjatuotekehitystoimintaatekevänhenkilöstön
sisäisiin suhteisiin ja niiden merkitykseen innovaation tuottamisessa.
Kolmasluku käsitteleetietoverkostoja.Nämäverkostotovattutkijan
asemoitumisestariippuenosinpäällekkäisiä,jotenasiankäsittelykääneiole
täysin erillistä. Lopuksi kerrataan keskeisimmät löydöt.
Innovaatio syntyy vanhan tiedon palasia yhdistelemälläjauudelleen
yhdistelemällä.Tutkimusjatuotekehitystoimintaatekevähenkilöpystyy
yhdistelemään tietoelementtejä vasta,kun hänellä on niitä riittävästi
osaamisportfoliossaan.Työntekijävoitutkiajayhdistellätietoelementtejä
yrityksensisäistä,joolemassaolevaatietovarantoahyödyntämällä.Tätä
kutsutaan homogeenisen tiedon hyödyntämiseksi tai hyödyntäväksi
innovaatioksi.Vaihtoehtoisestityöntekijävoiharjoittaalaajuussuunnan
etsintääeliyrittääpäästäkäsiksihyödyllisiintietoelementteihinyrityksen
ulkopuolella. Tätä kutsutaan tutkivaksi innovaatioksi.
Innovaattoria ympäröivän verkoston koostumuksella on väliä. Jos
innovaattorionsitoutunuttiheidenristikkäistensiteidenmuodostamaan
verkostoon,hänenhallussaanolevatietoleviäähelpostilaajallealueelle.
Tällaisessaverkostossatiedonlevittäminenonmyösturvallista.Toisaalta
verkostonvakiintuneettoimintamallitsaattavatestäätutkijaatoimimasta
haluamallaan ja innovaation kannalta parhaalla tavalla.
Josinnovaattoriaympäröiväverkosto sisältääpaljon siteitäsellaisten
toimijoidenvälillä,jotkaeivätolesuhteessakeskenään,sanotaanhänen
verkostossaanolevanpaljonrakenteellisiareikiä.Rakenteellisetreiätovat
maineikkaitatiedonvaihtamisenvälineitä.Toimijoillaonsuhteitatoisiin
toimijoihin, joilla on hallussaan kyseisen toimijan tietovarannosta
poikkeavaa tietoa.“Välittäjäksi” kutsuttu toimija on etuoikeutetussa
asemassakoostamaanmonimuotoistatietoa,jonkapohjaltavoitehdätodella
hyödyllisen innovaation. Rakenteellisten reikien muodostamassa
verkostossa epävarmuustekijät ovat suuremmat kuin tiheässä.
Tässätutkimuksessasivuttiinmyösyrityksenhallussaolevantietovarannon
järjestämiseen liittyviä kysymyksiä.Tieto suositellaan jäsennettäväksi
klustereittaininnovaatiollesuotuisanympäristönmuodostamiseksi.Jostieto
onsidoksissatoisiintiedonhippusiin,muttakuitenkinjakaantunutselvästi
erillisiinnippuihin,mahdollistaaseyhtäaikaisensyvyyssuunnanetsinnäneli
homogeenisentiedonluotaamisenjalaajuussuunnanetsinnänelivaihdon
klustereidenvälillä.Näidenkahdenetsinnänoikeansuhteenajatellaan
takaavanerittäinhyödyllisteninnovaatioidensynnynjamyösyrityksen
selviytymisen pitkällä aikavälillä.
Innovaationsyntyätarkastellessavoidaanerottaasosiaalinenverkostoja
tietoverkosto. Sosiaalinen verkosto syntyy tutkimus ja
tuotekehitystoimintaa suorittavasta henkilöstöstä ja merkkinä siteestä
kahdentutkijanvälillävoidaanpitäävaikkapayhdessäsaatuapatenttia.
Tiedonhippusten edustajinakäytetääntutkimuksissauseinpatenttejaja
tietoverkostossakatsotaankahdentietoelementinvälilläolevanside,josne
esiintyvätsamassapatentissa.Sosiaalisetjatietoverkostotonhyväerottaa
toisistaan, jotta ne eivät rajoita innovaation tekemistä.
2 INNOVAATIO
2.1 Tutkiva & hyödyntävä innovaatio
Joskustallennetuntiedonajatellaankoostuvanpienistätiedonhippusista
(AhujaandKatila2001,Fleming2001).Yrityksetpyrkivätparantamaan
asemiaanmarkkinoillajasenvuoksineongelmiaratkaistessaanjauusiin
innovaatioihinpyrkiessäänturvautuvatetsintään.Etsinnänajatellaanusein
olevanvalintahyödyntämisen(exploitation)jatutkimisen(exploration)
välillä.Yritys,jokakeskittyytutkimiseeneikähyödynnämitään,havaitsee,
ettäsen tuotekehityskustannuksetovatkorkeatjakäteen jäävätideat
tuottamattomia.Yritys,jokakeskittyypelkästäänhyödyntämiseenhavaitsee
pian, että uudet ideat ovat vähissä (March 1991).
Nykyisin teknologinen tieto on kaikkien ulottuvilla (Mokyr2002).
Teknologinenkehitysonmuuttanutyhteiskuntaahurjasti(Jones2005).
Kehityksen kulku tunnetaan kuitenkin vielä huonosti(Carnabuci&
Bruggeman2009).Teknologistakehitystäsyntyy,kunuudetideattuottavat
uusiakeksintöjäjasovelluksia.Keksintöoninnovaatiovasta,kunseon
vallallaolevanyhteisönhyväksymä(Walberg1998).Toinenuudentiedon
luomistaedistävätekijäonvaihtoelitiedonsiirtäminenvastikettavastaan
tiedonalueeltatoiselle.Tämäluouusiamahdollisuuksiainnovaatiolle(Burt
2004).
Organisaatiottekevätilmeisiäjaepäsuoriavalintojatutkivanjahyödyntävän
etsinnän välillä. Ilmeiset valinnat ilmenevät investointi ja
kilpailustrategioissa.Epäsuoratvalinnatnäkyvätorganisaationmuodossaja
tavoissa, etsintämenetelmissä, tavoitteissa ja kannustusjärjestelmissä.
Valintaonvaikea,koskaodotetuttuototpoikkeavattoisistaanjaovatlisäksi
herkkiäajanmyötätapahtuvallevaihtelulle,jakaantuvatepätasaisestieri
instituutioidenjahenkilöidenvälillä.Valintaanvaikuttaamyösyrityksen
halu tai kyky sietää riskiä. (March 1991.)
Valinnantutkivanjahyödyntävänetsinnänvälilläkatsotaanpohjautuvan
rationaalisenetsinnänteoriaan(Radner&Rothschild1975).Siinäoletetaan,
ettätarjollaontiettyvalikoimainvestointivaihtoehtoja,joillaontietty
tuottojen todennäköisyysjakauma.Valinta investointivaihtoehdosta on
kuitenkin tehtävä ennen kuin on saatu tieto sen tuotoista.
Todennäköisyysjakaumasaattaaheilahdellataimuuttuamuidentoiminnan
seurauksenataitarjollesaattaatullamuitainvestointivaihtoehtoja.(March
1991.)
Inhimillistätietoavoidaanyhdistellälukemattomineritavoin.Suurinosa
yhdistelmistäeivaikutaensinäkemältäerityisenhyödyllisiltä.Kokeilemista
rajoittaa aina sosiaalinen hyväksyttävyysja historiallisetyhdistelmät.
Ihmiskunnanhistorianaikanatietoaonkertynytpaljonjayhdenhenkilön
käsittelykapasiteetti on rajallinen (Simon 1977), joten ideoiksi ja
kokeilemisenkohteiksivalikoituuvainpienimääräkaikistamahdollisista
yhdistelymahdollisuuksista.
Tiedonyhdisteleminenonriippuvaistamyösetsinnänelieritietoelementtien
saamisestainnovoijantietoisuuteen;inhimillinenkapasiteettirajoittaamyös
etsintää(Fleming2001).Tämäntutkimussuunnanmukaaninnovaatioei
koskaantapahduyksittäisenihmisenpääntaiyhdenorganisaationsisässä
vaan on tiukastikytköksissä ympäröivään verkostoon (Rosenkopf&
Tushman1998).Uudenkeksinnöneikuitenkaantarvitseperustuasellaisen
henkilöntutkimustuloksiin,jonkakeksijäitsetuntee(KnorrCetina1999).
Tutkimuksessa tarkastellaan uuden tiedon luomista teknologisten
toimialojen tasolla.
Etsintävaihtoehdonvalinnankatsotaanriippuvantavoitteesta.Josuskotaan,
että tavoitetta ei pystytä saavuttamaan, etsintä keskeytetään ja
vastakkaisessatapauksessasitäjatketaan(Cyert&March1963).Rajoitetun
rationaalisuuden teorian vallitessa keskitytään pohtimaan tavoitteiden
asetantaa(March1988).Etsinnänkohdistaminentäysinuuteentietoon
heikentääosaamisennousuajohallituillatiedonalueilla.Toisaaltatuottava
osaaminenjollakinosaalueellavähentäätarvettauudentiedonetsinnälle
(Levitt & March 1988).
Tutkivanjahyödyntävänetsinnäntaiinnovaationtasapainottaminenon
keskeistäyrityksenselviytymiselle.Yrityksenympäristönmonimutkaisuus
vaikuttaatähänvalintaan.Seonkuitenkinselvää,ettätutkivaninnovaation
tulokset sijoittuvat aina kauemmas tulevaisuuteen, ovat tuotoiltaan
epävarmempia ja sijainniltaan vaihtelevampia kuin hyödyntävän
innovaation tulokset. (March 1991.)
Sopeutumisprosessienkatsotaanlisäävänhyödyntämistänopeamminkuin
tutkimista.Oppiminenlisäähyödyntäväninnovaationhyötyjäjanämä
hyödytkumuloituvatuudeksioppimiseksimikälisäähyötyjäedelleen
(David1985).Vaikutuksetsaattavatlevitäverkostonkautta(Katz&Shapiro
1986). Hyödyntämisen hyödyt näkyvät nopeammin kuin tutkivan
innovaation.Molemmatovatkuitenkinvälttämättömiäpitkänaikavälin
suorituskyvylle. Hyödyntävän innovaation lisääminen tutkivan
kustannuksella saattaa olla yritykselle haitallista (March 1991).
KatilajaAhujaväittävät,ettäyrityksen etsintätapahtuukahteeneri
suuntaan,joitahekutsuvatetsinnänsyvyydeksijaetsinnänlaajuudeksi.
Etsinnänsyvyysviittaasiihen,kuinkapaljonyrityshyödyntääjoolemassa
olevaatietoaanjaetsinnänlaajuussiihen,kuinkalaajaltaalueeltayritysetsii
uuttatietoa.Tässätutkimuksessainnovaatioksioletetaanminkätahansa
uuden tuotteen markkinoille tuominen. Tutkimuksessa etsinnäksi
määritelläänuudentuotteenluomiseksitapahtuvaprosessi.(Ahuja&Katila
2001.)
Etsintäjaetaan tyypillisestipaikalliseeneliyrityksenolemassaolevan
tietovarannonhyödyntämiseen(Stuart&Podolny1996)jaetäiseen(March
1991).Etäinenetsintävoidaanmääritellämyöstutkivaksiinnovaatioksi.
AhujanjaKatilansyvyydenmääritelmäosoittaasiislähinnäsen,kuinka
moneenkertaanyrityksenolemassaolevatietovarantotuleehyödynnetyksi
keksintöjätehtäessä.(Ahuja& Katila2001).Yrityksentietovarannollaon
vaikutustasentuottamaaninnovaatioon.Joskusyrityksentietovarannon
koononajateltuolevantärkeininnovaatiotamäärittävätekijä(Fleming
2001).
On myöstutkittu sitä,mitenyrityksentietovarannonsuhdeyrityksen
ulkopuolellaolevaantietoonvaikuttaainnovaatioon(Yayavaram & Ahuja
2008).Onnistuneenrekombinantininnovaationedellytyksenäonjoskus
pidettyetsinnänsyvyydenjalaajuudentasapainoa(March1991).Etsinnän
syvyysmääritelläänyrityksenolemassaolevantietovarannontutkimiseksi,
laajuus etsinnäksi yrityksen ulkopuolella. Yrityksen tietoverkoston
rakenteen ajatellaan vaikuttavan tämän tasapainon ylläpitämiseen
(Yayavaram & Ahuja 2008).
2.2 Kehitysteoriat
Onesitetty,ettätiedonerikoistuminenvoidaanesittäätiedonominaisuutena
ja prosessina.On esitetty,että mitä heterogeenisemmasta erimitä
useammalta erialueelta koostuvasta tiedosta keksintö koostuu,sitä
innovatiivisempise on (Burt2004).Voidaan siisolettaa,ettämitä
monimuotoisemmalletiedollekeksintöätekeväyksilötaiyhteisöaltistuu,
sitälaadukkaampiajauseampiainnovaatioitahäntekee.Tutkimuksissaon
osoitettu,ettämitämonipuolisempitiimintietopohja,sitäinnovatiivisempia
ratkaisujasekeksii.Tiedonmonipuolisuusvoiollaseuraustayksilön
monipuolisestakoulutuksestataialtistumisestaerilaiselletiedolletaisiitä,
ettätiimiinonvalikoituerilaisellahistoriallajaosaamisellavarustettuja
henkilöitä (Carnabuci & Bruggeman 2009).
Innovaationsynnynpaikkaontieteellinenosaalue.Teknologinentiedon
kasvuyhdelläalueellasaattaaaiheuttaainnovaatioidenmääränkasvua
toisellaalueella.Teknologisenvaihdonmerkkinäovatsiteettieteellisten
alueidenvälillä.Tieteellisetalueetmuodostavatverkoston,jossatapahtuu
vaihtoa.Innovaatio perustuu tieteellisten alueiden yksin taiyhdessä
tuottaman tiedon rekombinaatioon. (Carnabuci & Bruggeman 2009.)
Josyrityskeskittyytiedonhankinnassaanomassahallinnassaanolevaan
tietoontaimuutenrajalliseenmääräänkeskenäänsamankaltaistatietoa,lisää
sehyväksikäyttävääinnovaatiotataierikoistumista(Katila&Ahuja2002).
Tiedonhyödyntäminentaloudellisestiontehokkaampaa,kunaiheontuttuja
osaamistaonjokertynyt.Tiedonvälittäminenelitiedonhankkiminenyli
tieteenalojen vaatii usein pitkäkestoista paneutumista ja opiskelua
kyvykkäältäkin henkilöltä (Hayes 1989).
Erikoistumisenedutovatvieläsuuremmat,kunpuhutaantiedosta,jokaon
koottuuseiltaeritoimijoiltaelitiedonvaihdonseurauksena.Vakiintuneet
viestinnänjayhteistoiminnanmallittehostavattiedonhyödyntämistä.Nämä
edutluonnollisestimenetetään,kunsiirrytäänlaajemmaltaalueeltakootun
tiedon hyödyntämiseen. Vaihdon tuottamat innovaatiohyödyt ovat
epävarmempiakuinerikoistumisentuottamat,koskaerikoistuttaessatiedon
käyttäytymistä jo tunnetaan. Vaihdon avulla saavutetaan kuitenkin
laadukkaampiainnovaatioita,koskatiedonheterogeenisuusonsuurempi.
(Carnabuci & Bruggeman 2009.)
Tietoalueen kasvu on sitä suurempaa mitä erikoistuneempise on.
Erikoistuminentarkoittaakuitenkinsitä,ettätietoalueentietoelementtejä
yhdistellääntoisiinsayhäuseamminjalopultamahdollistenyhdistelmien
avaruusonkulutettuloppuun.Tämänjälkeenalueeituotainnovaatiota,ellei
sesaatietoajaideoitamuualta.Heterogeenistatietoasisältäväntietoalueen
tiedonmääränkasvuonnäinollenmatalampi.Muttaloppujenlopuksi
tiedonalanonturvauduttavasekäheterogeeniseenelivaihdonseurauksena
saatavaan tietoon että erikoistumiseen eli homogeenista tietoa
hyväksikäyttävääninnovaatioonollakseenpitkälläaikavälilläkannattava.
(Carnabuci & Bruggeman 2009.)
Sekäerikoistumisettävaihtoteoriatovatsaaneetempiiristätukea,mutta
niidenvälinenteoreettinensuhdeonselvittämättä.Oletetaankuitenkin,että
molemmatovattulostarekombinantistatiedonkasvustaelitietoelementtien
yhdistelystä.(Weitzman1996,1998,Schumpeter1961).Erotiedonlajien
välilläsyntyysiitä,yhdistävätkönehomogeenistavaiheterogeenistatietoa.
Jos tiedonala yhdistelee homogeenista tietoa,se erikoistuu,ja jos
heterogeenistatietoa,seharjoittaavaihtoa.Tutkijatväittävät,ettävaihtoluo
enemmänmahdollisuuksiayhdistellätietoa,muttaerikoistuvatiedonluoja
yhdistelee sitä tehokkaammin (Carnabuci & Bruggeman 2009).
Jostietoalueellatehtäväinnovaatioperustuupääasiassatietoalueellajo
olevaanjahomogeeniseentietoon,puhutaanerikoistumisestajajosluotava
innovaatioperustuutiedonyhdistämiseenuseiltaeritiedonalueilta,puhutaan
tiedonvaihdosta(brokerage).Tietoalueenkasvattaminenvaihdonavulla
aiheuttaa suurempia kustannuksia kuin tietoalueen kasvattaminen
erikoistumisenavullaelijohankittuatietoahyödyntämällä.Molemmatovat
kuitenkin välttämättömiä innovaatiolle. (Carnabuci & Bruggeman 2009.)
Teknologisenkehityksennopeudellejavaihtelulleonesitettyerilaisiasyitä.
Perinteisesti uutta tietoa on katsottu luotavan tarkasti rajattujen
tiedonalueiden tai paradigmojen sisässä (Dosi1982).Carnabucija
Bruggemanesittivätteorian,jonkamukaantiedonkasvuteknologisella
alueellariippuualueenitsensälisäksimuillaalueillatapahtuvastatiedon
kasvusta (Carnabuci & Bruggeman 2009).Yksi teoria on olettaa
teknologistentiedonalueidenkasvavansymbioosintaikilpailuntuloksena
(Carnabuci 2010).
Symbioottinenyhteiselotarkoittaasitä,ettäkaksiorganismiaovatkiinni
toisissaanjamolemmatsaavattoiseltajotain,mitäniiltäitseltäänpuuttuu.
Molemmathyötyvättilanteesta.Teknologisten alueidenkohdallatämä
tarkoittaasitä,ettäyhdenalueenkasvuonriippuvaistataijohtuumuiden
alueidenkasvusta.Tämätarkoittaamyössitä,ettätietynalueenkasvuvauhti
vaikuttaatoisenalueenkasvuvauhtiin.Näidenalueidentäytyyollajollain
tavalla yhteydessä toisiinsa. (Carnabuci 2010.)
Symbioottisen kehityksen tutkimustateknologian alueillaeijuuriole
olemassa (Pistorius & Utterback 1997). Ongelmat jonkin alueen
kehityksessävoivatgeneroidakehitystämuillaalueilla,uudetavaukset
jollainalueellavoivatedistääkehitystäjollaintoisellajajoskusjäädään
odottelemaanjonkinalueenkehitystäennenkuinkeksintöjävoidaantehdä
toisilla(Girifalco1991).Symbioottinenkehityseiolemarginaalinentai
poikkeuksellinen ilmiö vaan tyypillinen osa teknologista kehitystä
(Carnabuci 2010).
Teknologistatietoavoidaanhyödyntäärajattomanmontakertaaeikäse
häviä(Arrow 1962).Koskauudentiedonluomisenajatellaanperustuvan
olemassaolevaantietoon,onajateltu,ettäinnovointionvapaatakilpailusta.
Onkuitenkinosoitettu,ettäesimerkiksipatentinmenestysonriippuvainen
siitä,kuinkatiheästäverkostostasensisältämättietoelementitovatperäisin
(Podolny& Stuart1995).Tämänvuoksioletetaan,ettäkilpailuavoiolla
myös teknologisten kenttien välillä (Carnabuci 2010).
3 SOSIAALISET VERKOSTOT
3.1 Tutkijaverkosto
Sosiaalisessaverkostossa“solmu”ontutkijaja“side”viittaasuhteeseen
kahdentutkijanvälillä;tietoverkostossa“solmu”ontietoelementtija“side”
on kahden tietoelementin yhdistelmä aikaisemmassa keksinnössä.
Teknologisentiedonkasvunsyyksinähdäänkaksieriasiaa,toinenontiedon
erikoistuminenjatoinentiedonvaihto.Näitävoidaanpitääsamanjatkumon
eripäinä.Tutkimuksissaonosoitettu,ettäsekätiedonerikoistuminenettä
tiedonvaihto lisäävät innovaatiota. (Carnabuci & Bruggeman 2009)
Yrityksenjasitäympäröivänsosiaalisenverkostonkoostumuksellaon
vaikutustasiihen,mitenyritysjasentyöntekijätetsivät,siirtävät,omaksuvat
jasoveltavatuuttatietoa(Reagans& McEvily2003).Tiedonluominen
viittaauusienideoiden,käytäntöjen,tutkimustulosten,teknistenkeksintöjen
taituotteidensynnyttämiseen.Tiedonsiirtäminentarkoittaasitä,ettätiedon
lähdejakaatiedonvastaanottajankanssa,jokapyrkiiomaksumaansenja
soveltamaansitä.Tiedonomaksuminenviittaayllämainittujenartefaktien
käyttämiseen ja hyödyntämiseen (Phelps ym. 2011).
Innovaatiot syntyvät innovoivien yritysten ja niiden kumppaneiden
muodostamissa innovaatioverkostoissa. Yritykset harjoittavat tiedon
hallintaa ja tietoon perustuvia suhteita,joilla on oma tehtävänsä
innovoitaessa.Yrityksetpanostavatentistäenemmänyrityksenulkopuolella
tuotetuntiedonomaksumiseenjahyödyntämiseen(Grant& BadenFuller
2004). Kahden tai useamman yrityksen muodostamille
innovaatioverkostoille asetetaan paljon odotuksia. Innovaatiokyvyn
ajatellaanlisäävänyrityksenresilienssiäjasopeutumiskykyäturbulentissa
ympäristössä ja sen ajatellaan lisäävän yrityksen
selviytymismahdollisuuksia (Dolinska 2015).
Sosiaalisissaverkostoissaontavallisiaeliensimmäisenasteenjatoisen
asteensuhteitasekäeiyhteydessätoisiinsaoleviatoimijoita.Normaalien
suhteidenajatellaankasvattavanyritykseninnovaatiotoimintaajatoisen
kädensuhteidenmyös,muttariippuennormaaliensuhteidentoiminnasta.
Verkoston aukkojen elitoisiinsaliittymättömientoimijoidenajatellaan
toisinaan kasvattavan ja toisinaan heikentävän innovaatiota. (Ahuja 2000).
Yrityksessätäytyyollapotentiaalihyödyntääinnovaatioverkostonkautta
tulevaatietoa(DeSanctis,Glass,& Ensing,2002).Innovoinninollessa
yrityksenasialistankärjessätiedonhallinnastataisenjohtamisestatulee
yrityksenehkäkeskeisintoiminto.Tietoatuleepaitsihankkia,myösjäsentää
siihenmuotoon,ettäinnovaatioonkykeneväthenkilötvoivatsitähyödyntää.
Tutkimusten perusteellaeivoidavielämääritellämikäonverkoston
optimaalinenkoostumus(Dolinska2015).Verkostonavullavoidaanluoda
innovaatiotamerkittävästiparemminkuinpelkkienmarkkinamekanismien
avulla (Pittaway, Robertson, Munir, Denyer & Neely 2004).
Innovaationymmärtämiseksitarvitaantietoajatutkimustakahdestaeri
verkostosta, tutkijoiden muodostamasta sosiaalisesta verkostosta ja
tietoelementtienmuodostamastatietoverkostosta(Wangym.2014).Tällä
hetkellätutkimuskirjallisuuspainottaasosiaalisen verkostonsisältämän
tiedonrooliainnovaationsynnyssä(Phelps2010).Eiyhteydessätoisiinsa
olevientoimijoidenomistamantiedonajatellaanluovanmahdollisuuden
tiedon vaihtamiselle. Tällaisessa verkostossa toimijalla on myös
mahdollisuuspäästäkäsiksimonimuotoiseksikutsuttuun tietoon,joka
tarjoaatilaisuuksiainnovoida(Rodan&Galunic2004).Arvonluontiprosessi
sisältäätiedonvaihtoaverkostontoimijoidenkesken.Verkostonrakenteella
ja sisällöllä on vaikutusta tähän prosessiin (Uzzi 1996).
Innovaatioverkostontarkoitusonsiirtäätietoatoimijaltatoisellejanäin
lisätäkaikkienosapuoltenmarkkinallistahoukuttelevuutta(Dolinska2015).
Luottamusverkostossaedistäätiedonluomista,siirtämistäjasoveltamista
(Coles,Harris& Dickson2003).Monetmaatovatluoneetjaniiden
suositellaankin luovan verkostoja, joissa yritykset voivat vaihtaa
osaamistaan janäin edistääuusien tuotteiden jaosaamisenluomista.
Puolassatoteutetussatutkimuksessakeskeisinuuttatietoavälittäväosasto
olimarkkinointijamyynti.Uuttatietoasaatiinmyöstuotannonpuoleltaja
yrityksenulkopuoleltanäyttelyistäjainternetinavullasekämonistamuista
lähteistä (Dolinska 2015).
3.2 Keskeisyys
Aikaisemmassatutkimuksessaon pohdittutoimijanasemanvaikutusta
verkostossahänensuorittamaansainnovaatioon.Asiastakäytetääntermiä
keskeisyys,jokaviittaatoimijanetäisyyteenverkostonmuihinjäseniin.
Keskeisen sijainnin väitetään vaikuttavan myönteisesti erityisesti
informaation saavuttamiseen ja hyödyntämiseen (PerrySmith 2006).
Ollessaankeskeisessäasemassaverkostossaantutkijaonetuoikeutetussa
asemassainformaationsuhteenjavalmisottamaanriskejäetsinnässään.Jos
keskeisen toimijan yhteyshenkilöt ovat myös keskeisessä asemassa
verkostossa, lisää se henkilön statusta entisestään (Podolny 1993, 2001).
Keskeisimmässä asemassa olevilla toimijoillaon valtaverkostoissaan
liikutellavoimavarojakeksinnöllisentoiminnanedistämiseksi.Tutkimuksin
onkuitenkinosoitettu,etteikeskeisinasemaverkostossavastaaparasta
innovaatiosuoritusta. Keskeisyyden tuottama informaation parempi
hyödynnettävyyssaattaaollaseuraustarakenteellisistarei’istä(Burt1992).
Josrakenteellistenreikienmäärävähenee,innovaatiopotentiaalipienenee.
Parhaatinnovaatiotsyntyvätsyvyyssuunnanetsinnäneliyrityksensisäisen
tietoverkoston tutkimisen ja laajuussuunnan etsinnän eli yrityksen
ulkopuolisen tietovarannon tutkimisen seurauksena (Katila & Ahuja 2001).
Välittäjäasemassa yrityksen sisäisessä verkostossa oleva toimija on
etusijaisessa asemassa yhdistelemään uutta tietoa myös yrityksen
ulkopuolelta.Kombinaatiot yrityksen ulkopuolelta saadun tiedon ja
yrityksensisäisentietovarannonkanssavoivatollainnovaationkannalta
todellatehokkaita.Tiiviissäverkostossatietynongelmanparasasiantuntija
eiuseinkaan sijaitse aivan vieressä.Rakenteellisia reikiä sisältävän
verkoston katsotaan aina tuottavan paremman ratkaisun kuin tiheitä,
päällekkäisiä suhteita sisältävän (Tortoriello 2013).
3.3 Tutkimus ja tuotekehitys
Innovaation synnyttäminenorganisaatiossavaatiiihmisten,ideoidenja
voimavarojen tietynlaista yhdistämistä. Näin uskottaessa sosiaalista
verkostoa tarkastelemalla voitaisiin suoraan ennustaa sen
innovaatiopotentiaali resursseja tarkastelemalla (Obstfeld 2005).
Schumpeter(1934)näkitämänprosessintietynlaisenakäyttäytymistapana,
ei keksintöä tekevän henkilön ominaisuutena.Sosiaalisen verkoston
teoreetikotkorostivatyksilön strategista asemaatiedon levittäjänäja
innovaation syntymistä tätä kautta (Allen 1977; Tushman 1977).
Innovaatioonpyrkivähenkilö,jonkaverkostossaonpaljonrakenteellisia
reikiä,saattaahyötyätästäitsenäisyydestään(Burt1992,2004).Joshenkilö
on liittynyt verkostoonsa tiheästi, hän saattaa olla tiettyjen
mielipidejohtajienvallanallajahänentoimintaansasaattavatohjatajotkin
yhdessähyväksytyttoimintaskeemat(Berger& Luckmann1967).Tämä
saattaaheikentääinnovoijanhaluajakykyätutkiauusiaideoita(Janis1972).
Pahimmillaan tiivis ryhmä johtaa vapaamatkustamiseen.
Rakenteellisetreiätjohtavatsiistutkijan itsenäisyyteen japarempaan
informaation saavutettavuuteen, mikä parantaa tutkijan tehokkuutta
laajuussuunnanetsinnässäeliyritykselleuudentietomateriaalinhankinnassa
(Wang ym.2014).Tortoriellon (2013)tutkimuksessaosoitetaan,että
organisaationulkopuoleltatulevantiedonhyödyllisyysriippuuyrityksen
sisäisestä sosiaalisesta rakenteesta rakenteellisten reikien johtaessa
korkeampaan ulkopuolelta tulevan materiaalin innovaatiohyötyyn.
Rakenteellisten reikien määrän voidaaan katsoa vaikuttavan myös
innovoijanhallussaolevantiedonlaadukkuuteen(Nerkar& Paruchuri
2005). Rakenteellisten reikien edut on määritelty teoreettisesti ja
empiirisestihyvin,muttaniihinliittyytoiminnallinenongelma(Burt1992,
2004).Hajallaanrakenteellisenreiänympärilläoleviaihmisiäonvaikeampi
johtaa,varsinkinkunmyösideaonuusi.Tällaisillaihmisilläonerilaiset
kiinnostuksenkohteet,tavattarkastellakyseessäolevaailmiötäjapuhua
siitä.Näinollenheidänkykynsälevittäätietoataikaupallistaakeksintö
saattaa olla heikko (Burt 2004, Obstfeld 2005).
Rakenteellisiareikiäontutkittujonkinverran,muttayleensäonkeskitytty
tiedonsiirtoonyrityksensisällä.“Välittäjä”teoriaonosoittanut,ettähenkilöt,
joidenverkostossaonrakenteellisiareikiä,ovatmuitaluovempia(Burt
2004).Yksilöidenrooliatiedonkuljettamisessayrityksenulkopuoleltasen
sisäpuolelleontutkittuvähemmän.Epämuodollisillaverkostoillasaattaa
ollakeskeinenroolitiedonvälittämisessä(Burt2004).Rakenteellisenreiän
ympärilläolevattoimijateivätolealttiinavainuudelletiedolle,vaanuusille
näkökulmille ja tavoille tarkastella asioita.
Välittäjäasemassa yrityksen sisäisessä verkostossa oleva toimija on
etusijaisessa asemassa yhdistelemään uutta tietoa myös yrityksen
ulkopuolelta.Kombinaatiot yrityksen ulkopuolelta saadun tiedon ja
yrityksensisäisentietovarannonkanssavoivatollainnovaationkannalta
todellatehokkaita.Tiiviissäverkostossatietynongelmanparasasiantuntija
eiuseinkaan sijaitse aivan vieressä.Rakenteellisia reikiä sisältävän
verkoston katsotaan aina tuottavan paremman ratkaisun kuin tiheitä,
päällekkäisiä suhteita sisältävän (Tortoriello 2013).
Yritykseteivätainaolehalukkaitajakamaankaikkeatietämystään.Eri
yritystentoimijatsaattavatpidättäätärkeääinformaatiotataitoimittaavain
omankielisiäänmateriaaleja,mikähidastaatiedonvirtaamista.Yritykset
haluavatsuojellaydinbisnestäänjapelkäävätmyyvänsäesim.lisensoitavaa
materiaalialiianhalvalla. Tutkimuksessahavaittujatoimintatapojaovat
esimerkiksi abstrahointija etäännyttäminen.Tämä saattaa heikentää
innovaatioita tuottamaan suunnitellun verkoston toimintakykyä.Tätä
taipumusta pyritään hillitsemään tutkimustiedon tuottamien
menettelytapojen avulla. (Järvenpää & Välikangas 2014.)
Verkostossaankeskeisessäasemassaolevatutkijasaattaahalutasäilyttää
asemansa (Burkhardt& Brass 1990)ja tutkimuksen tämänhetkisen
orientaationjaparadigmatjakeskittyäolemassaolevantiedontutkimiseen
jahyödyntävääninnovaatioon.(March1991).Verkostonreunoillaoleva
tutkija on vapaampivalitsemaan,mitätietoelementtejäkeksinnössään
yhdistää.Hänelläonnäinollenparemmatmahdollisuudetluodaerittäin
hyödyllinenvaihdontuloksenasyntynytinnovaatio.Tutkijankeskeisyyden
asteen nostaminen verkostossalisääsiissuorien suhteidenmäärääja
vähentäärakenteellisiareikiä.Keskeisyydenasteennouseminenvähentää
siis tutkivan innovaation potentiaalia. (Wang ym. 2014).
Tiedonjakamistatoistenyritystenkanssarajoittavatsamattekijätkuin
yrityksensisäisentietovarannonjäsentämistäkin.Josyritystentietovarannot
ovathyvinsamankaltaiset,eiyhdentäminentuotamitäänuutta.Jostaas
yrityksenhallussaolevatietopoikkeaaliikaatoisenyrityksenhallussa
olevasta,yhteistämaaperääeilöydyeikätiedonyhdentämistävoitapahtua.
Innovaation kannalta paras yhdistelmä on kaksi yritystä, joiden
tietovarannotovatkohtalaisestisamankaltaiset.(Järvenpää& Välikangas
2014.)
Josinnovaatiotasuorittavanhenkilönsosiaalisessaverkostossaonpaljon
rakenteellisia reikiä,tarkoittaa se,että hän on yhteydessä useisiin
toimijoihin,jotkaeivätkuitenkaanoleyhteydessätoisiinsa(Burt1992),ja
tällävoiollavaikutustasiihen,mitkämahdollisuudethänelläonsaada
informaatiota (Granovetter 1973, 1974). Informaatio ei koostu
tietoverkostontietoelementeistä,vaanonsosiaalista,dynaamista,arvokasta
ja hukattavissa (Griffin 1983).
Toimittaessaheterogeenistatietoasisältävässäverkostossa,innovaatiota
suorittavan henkilön täytyy omaksua suurimäärä tietoa,ja pyrkiä
yhdentämäänseniin,että“kotona”yrityksessätämätiedonpohjaltavoidaan
tehdäkeksintöjakaupallistaase.Tämäasettaaluonnollisestimelkoiset
vaatimukset innovaatiota suorittavan henkilön (iden) kognitiiviselle
kapasiteetille ja kestävyydelle. (Järvenpää & Välikangas 2014.)
3.4 R&D
Onsanottu,ettämenestyviäjaepäonnistuviayrityksiäerottaaniidenkyky
tehdäkaupallisestielinkelpoisiainnovaatioita.(Bettis& Hitt1995).Jotkut
yritykset pystyvät tekemään jatkuvasti tuloksekasta tutkimus ja
tuotekehitystoimintaa. (Helfat 1994). Onnistuneita kaupallistettuja
keksintöjä edeltää yleensä osaamisen kasvattaminen tietyillä tiedon
osaalueillaelierikoistuminenjonkintietovarannonhyödyntämiseen.Kun
yrityskeskittyyomantietovarantonsajalostamiseen,etsinnänkustannukset
jäävät pois (Nelson & Winter 1982).
Absorptiokykyä on pidetty pitkään yrityksen menestyksekkään
innovaatiotoiminnan takeena.Absorboiminen tarkoittaa uuden tiedon
vastaanottamistajatämäntiedonsoveltamista.Tutkimussuuntaonjohtanut
tästä ajatuksesta päätelmän,että mitä korkeampiyrityksen kulutus
tutkimukseenjatuotekehitykseen,sitäenemmäninnovaatioita.Onväitetty,
että yrityksen omaksumiskapasiteettivoidaan johtaasen innovaatioon
pyrkivien henkilöiden kapasiteetista. (Cohen & Levinthal 1990.)
Tortoriellon (2013) tutkimuksessa osoitetaan, että organisaation
ulkopuolelta tulevan tiedon hyödyllisyys riippuu yrityksen sisäisestä
sosiaalisesta rakenteesta rakenteellisten reikien johtaessakorkeampaan
ulkopuoleltatulevastatiedostasaatavaanhyötyyn.Yrityksentietovarannon
koostumuksella on vaikutusta siellä suoritettavaan innovaatioon.
Toimijoiden rajallinen rationaalisuus ja aikaisemmat kokemukset
vaikuttavatsiihen,millainentietopäätyytutkimisenjarekombinaation
pohjaksi.Ihmistenkognitiivisetjayrityksentaloudellisetresurssitovat
rajallisia.Keskeistäontiedonlaatujasisällönrikkaus(March,1991).
Nerkar&Paruchuri(2005)väittävät,ettätähänvalintaanvaikuttaatoimijan
sijainti yrityksen sisäisessä verkostossa.
Rakenteellisiareikiäontutkittujonkinverran,muttayleensäonkeskitytty
tiedonsiirtoonyrityksensisällä.“Välittäjä”teoriaonosoittanut,ettähenkilöt,
joidenverkostossaonrakenteellisiareikiä,ovatmuitaluovempia(Burt
2004).Yksilöidenrooliatiedonkuljettamisessayrityksenulkopuoleltasen
sisäpuolelleontutkittuvähemmän.Epämuodollisillaverkostoillasaattaa
ollakeskeinenroolitiedonvälittämisessä(Burt2004).Rakenteellisenreiän
ympärilläolevattoimijateivätolealttiinavainuudelletiedolle,vaanuusille
näkökulmille ja tavoille tarkastella asioita (Tortoriello 2013).
Yrityksen sisäinen verkosto on keskeisin uutta tietoa välittävä ja
innovaatiotaedistäväverkostotutkijoidenkesken(Nerkar& Paruchuri
2005). Yritysten välinen verkosto on keskeisessä asemassa
kaupallistettaessa innovaatioita (Liebeskind ym.1996).Tieto liikkuu
yrityksessä ihmisten välityksellä. Ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa
ystävyys tai yhteistoimintasuhteiden välityksellä.Jos kaksitutkijaa
patentoivatyhdessä,heidänvälilläänonside.Kaksitekijäävaikuttavat
tiedon virtaamiseen ihmisten välillä: innovoijan aseman keskeisyys
verkostossa ja hänen rakenteellisten reikien peittonsa (Burt 1997).
Tutkimusja tuotekehitystoimintaa tekevä henkilöstö tukeutuu usein
heuristiikkaan ongelmia ratkoessaan, johtuen juuri kaikkien
mahdollisuuksien tutkimisen kalleudesta. Heuristiikka viittaa
ongelmanratkaisutekniikkaan,jossatukeudutaansellaisiinratkaisuihinkuin
“peukalosäännöt”,intuitio,valistunutarvaustaitervejärki.Tutkijan
asemallayrityksensosiaalisessaverkostossaontähänratkaisevavaikutus
(Brass& Burkhardt,1993).Tutkittavantiedonteknologisistapiirteistä
voidaanjohtaaarvauksiasiitämitäkannattaisitutkia,muttayksiselitteistä
vastausta on tällä keinoin vaikea saada (Nerkar & Paruchuri 2005).
Jos tutkijan keskeisyyden aste elihänen suorien siteidensä määrä
verkostossaonkorkea,saattaamuillatutkijoillaollaenemmänhalukkuutta
yhdistääomaosaamisensahänentietovarantonsakanssajanäinollennostaa
omaastatustaanverkostossa.Tutkijankorkeaasemaverkostossaliitetään
useinmyöshänenhallussaanolevantiedonlaadukkuuteen.Keskeisessä
asemassa oleva toimija pystyy levittämään hallussaan olevaa tietoa
kansainvälisessä tutkijaverkostossa paljon nopeammin kuin tavallinen
tutkija.Hänenkauttaantulevaatietoapidetäänmyöskorkeammassaarvossa
kuin tavallisen tutkijan välittämää. (Nerkar & Paruchuri 2005.)
Tutkimustoimintaansaylierilaistenrajojentekeviätutkijoitakutsutaan
joskusheidänvertaistensataholta“portinvartijoiksi”.Ylirajojentietoa
välittävätjayhdistelevättutkijatovatetusijaisessaasemassayhdistelemään
tietoajanäinollenheilläonkorkeainnovaatiopotentiaali(Burt1992).
Tällaisettoimijattoimivatyrityksenlinkkeinäulkomaailmaanjayritystä
ympäröivääntodellisuuteen.Heidänkauttaanyrityksentietovarantolaajenee
jamonipuolistuu (Obstfeld,2005).Tutkimusjatuotekehitystoimintaa
tehtäessätällaisentutkijaneritoimijoiltakeräämätietoonsisällöltään
rikasta (Nerkar & Paruchuri 2005).
Tällainentutkijaonmyöshallintaasemassamuiltatoimijoiltakerättyyn
tietoonnähden:hänvoipäättää,mitätietoajakaavaijakaakomitään.
Välittäjäasemassaolevanhenkilönhallussaolevaatietoamyösarvostetaan
enemmänkuintavallisentutkijan;ontodennäköistä,ettähänenjakamaansa
tietoahaluavathyödyntäämyösmuutyrityksentyöntekijät.Korkeassa
asemassatiheässäverkostossaolevattoimijattekevätkompromisseja,mutta
harvassaverkostossaheovatkomentajia.Innovaatiotasuunnittelevaja
tietoaetsivätutkijasaaparhaanhyödynvaihtaessaantietoasellaisten
verkostotoimijoidenkanssa,joidenverkostossaonpaljonrakenteellisia
reikiä. (Nerkar & Paruchuri 2005.)
3.5 Tiiviit vs. välittäjäverkostot
Useinajatellaan,ettäinnovaatiotoimintaanliittyysosiaalinenvuorovaikutus.
(Sutton & Hargadon 1996).On kuitenkin tutkijoilleepäselvää,onko
innovaationkannaltatehokkaampisosiaalinenverkosto,jossaonpaljon
rakenteellisiareikiäelierossatoisistaanoleviatoimijoita,jotkakuitenkin
vaihtavattietoakeskenään,vaiverkosto,jossatoimijoillaonrunsaastisuoria
suhteita keskenään (Hargadon & Sutton 1997).
Vaihdonpuolustajatkorostavattiedonhallintaajaensikädenpääsyäkäsiksi
tietoon,jotayhdistelemällävoitehdäinnovaatioita(Burt2004).Koheesion
puolustajatkorostavatluottamusta,suoraatiedonkulkua,jaettuariskiäja
mobilisaatiota(UzziandSpiro2005).Syynävoiollase,ettäonkeskitytty
verkoston rakenteen tutkimiseen, ei toimijoiden ominaisuuksien
tunnistamiseen.Tiedonvälittämiseenvaikuttavattiedonomistavantoimijan
työjaelämänhistoria,työskentelyolosuhteetetc.Onmyöstärkeääerottaa
alkuperäinen oivallus innovaation kaupallisesta ja sosiaalisesta
hyväksymisestä (Fleming, Mingo, & Chen 2007).
KoheesiotainnovaationlähteenäkannattavatturvautuvatyleensäColemanin
(1988)teorisointeihin,kun taasvaihtoa innovaation lähteenäpitävät
viittaavatyleensäGranovetteriin(1973).Koheesionpuolustajatuskovat,että
tiedonmutkatonkulkutakaainnovaation.Luottamussaattaaesimerkiksi
helpottaatiedonjakamista.Tiivisverkostoedistääerityisestihiljaisenja
monimutkaisen elivaikeastivälitettävän tiedon siirtämistä.Tiiviissä
verkostossa erilaisten käyttäytymistäsäätelevien normien luominen ja
ylläpitäminen on helpompaa (Fleming, Mingo, & Chen 2007).
TiedonvaihdonkannattajatvetoavatyleensäGranovetterin(1973)heikkojen
siteidenkäsitteeseen.Tiheissäverkostoissaihmisetkuluttavatkohtuuttoman
suurenosansosiaalisistaresursseistaankanssakäymiseen,jokaeituoheidän
tietoonsamitäänuutta.Laajemmassa,tasaisemminjaheikompiasiteitä
sisältävässäverkostossaihmisetovattekemisissäitselleenuudentiedon
kanssa useammin.
Tiedonvaihdon kannattajat toteavat, että “välittäjät” ovat usein
innovatiivisimpiahenkilöitä.Heovatetuoikeutetussaasemassatiedon
suhteenjaheidänonhelpompiluodauusiatietoelementtienyhdistelmiä
(Hargadon and Sutton 1997).He toimivattiedon välittäjinäkahden
toisistaanmuutenerossaolevantoimijanvälilläjavoivatnäinollenkäyttää
tietoahyväkseenjaomaksihyödykseen(NerkarandParuchuri2005).
Molempienleirienkannattajatovattukeneetväitteitääntutkimustenavulla.
Innovaation synty vaihdon tai koheesion värittämässä sosiaalisessa
verkostossavoisikirkastua,jostutkimuksiinotettaisiinmukaantoimijoiden
biografiat (Fleming, Mingo, & Chen 2007).
Ihmisetoppivatkoulutuksensajatyössäolonsaaikanajakantavattätätietoa
mukanaanjokaiseenseuraavaantoimipaikkaansa.Työllistyessäänuudelleen
heilläonmahdollisuussuorittaatietoelementtienyhdistelemistähyödyntäen
aikaisempaatietämystäännykyisenosaamisenlisäksi.Monimuotoinentyö
taikoulutushistoriaoneduksimyöstiiviissäverkostossa,koskasilloin
verkostoonvoidaansyöttääuuttatietoakierrossaolevanlisäksi(Fleming,
Mingo,& Chen2007).Tällaisissaolosuhteissatiiviitverkostotsaattavat
tuottaaentisenkaltaistatietoauudentiedonsijaan.Rakenteellistenreikien
katsotaanedistäväntäysinuudentiedonluomista(Hargadon& Sutton
1997).“Pienenmaailman”verkostoksikutsutaantilannetta,jossahenkilöt
ovatsitoutuneettiheäänverkostoon,muttaheilläonyhteistoimintasiteitä
myös sen ulkopuolelle (Uzzi and Spiro 2005).
Erilaisetuudetideatvaativattoteutuakseen erilaisetympäristöt.Jos
innovaationtoteutusvaatiienemmäntoimeenpanoakuinluovuutta,saattaa
kiinteäverkostoollaparempipaikka.Onkuitenkinvaikeasanoa,johtuuko
verkostonkiinteyssenalkuperäisestäolomuodostavaikeksinnönympärille
syntyneestä vuorovaikutuksesta. Kiinteässä verkostossa useammalla
ihmiselläontietojaymmärrysinnovaationsynnystä,vaihtoverkostossasen
tunteeensinvainyksiihminen.Tiheässäverkostossatietoinnovaatiostaja
sen mahdollisetkäytännön sovelluksetleviävätnopeammin.(Fleming,
Mingo & Chen 2007.)
Kiinteässä verkostossa syntyviäkeksintöjähyödynnetään suuremmalla
todennäköisyydelläuudelleenkuinvaihtoverkostossasyntyneitä(Hansen
1999).Vaihtoverkostossatietosaattaajäädäyksittäiseensolmuunsamoin
kuinrekombinantininnovaationtulokset.Tällaiseninnovaationlevittäminen
saattaa myös olla hankalampaa, koska toimija joutuu ylittämään
tieteenalojen välisiä rajoja (Sorenson & Fleming 2004).Tieteellisen
maineen ylläpitäminen avoimessa verkostossa on vaikeampaa kuin
suljetussa(Coleman1988).Suurempiepävarmuuskasvattaainnovaation
hyväksymisen epävarmuutta.
Tämä on edullista mobilisaation kannalta,joskin mobilisaatio tiheän
verkoston ulkopuolelle saattaa olla haastavaa.Tiiviissä verkostossa
saatetaankärsiäideoidenpuutteestaelisielläkiertävätietoonjokaikkien
tiedossaolevaa(Obstfeld2005).Monimutkaisissaverkostoissamuualta
haettu elitutkivaainnovaatiotaedustavatietoleviäähelpostitiheässä
verkostossa (Uzzi 1997). Ei voida yksikäsitteisesti sanoa, että
rakenteellistenreikientarjoamatuudetideattaitiheidenverkostojenhallittu
toimintaolisivatyksistääntehokkaaninnovaatiotoiminnanlähde(Obstfeld
2005).
3.6 Tertius iungensorientaatio
Rakenteellisia reikiä sisältävän verkoston toiminnallisuusongelmaa on
pyritty ymmärtämään ja näiden kahden verkoston välistä ristiriitaa
ratkomaantertiusiungensorientaation avulla.Tämäsuuntausperustuu
latinankieliseenverbiin“iungo”,jokaviittaayhdistämiseen.Liiketoiminnan
kielessätertiusiungensviittaajokoeiyhteydessäolevientoimijoiden
liittämiseentaisosiaalisenverkostonsiteidenuudelleenjärjestämiseen.
TertiusiungensorientaationvaihtoehtonavoidaanpitääSimmelin(1950)
tertiusgaudensorientaatiota,jokaviittaasiihen,ettäkolmashenkilöon
yhteydessäkahteenmuuhunjapystyymanipuloimaantätäsuhdettajasitä
kautta hyötymään siitä. (Obstfeld 2005.)
Rakenteellistenreikienteoriaperustuutertiusgaudensorientaatioon.Tässä
tapauksessakolmashenkilöhyödyntääkahdenmuuntietämystä.Tertius
iungensorientaatiossa kolmas henkilö pyrkii löytämään sovun ja
yhteisymmärryksenkahdenmuunosapuolenvälillejamyösliittämään
heidättoisiinsa.Tällaistaorientaatiotakäytettäessäosapuoltenvälilläei
tarvitseollakonfliktia;hesaattavatollatoisilleenmuutenvainvieraitatai
heilläsaattaaollahallussaantoisistaanpoikkeavatietovaranto.(Obstfeld,
2005).
Tertiusiungensorientaatioonristiriidassatiukanrakenteellisenorientaation
kanssa,jokaolettaa,ettärakennemäärittäätoiminnan.Välittäjävoivalita
seuraavasta neljästä strategiasta: sovitella yhteen kahden toisiinsa
kytkeytymättömän henkilöntoimintaataitietovarantoa,hyödyntäätätä
erilaisuutta,esitellätoisilleen kaksitoisiinsaliittymätöntätoimijaatai
helpottaaheidänvälistäänyhteistyötävähitellenheikentäenomaarooliaan
taikoordinoidakahdenosapuolenvälistäyhteistoimintaa.Näistäkaksi
viimeistä on varsinaista tertius iungenstoimintaa. (Obstfeld, 2005)
Tertius gaudensorientaatio saattaa teoriana mahdollistaa hyvän
välittäjätoiminnan,mutta tertius iungensorientaatio johtaa hallittuun
yhteistoimintaan.Tämän teorian mukaan henkilö,jokaliittääyhteen
erilaisintaustoinliitettyjäihmisiä,ontehokkaampiinnovoijakuinhenkilö,
jokaeitällaistatoimintaaharjoita.Onmyösesitetty,ettähenkilö,jonka
sosiaalisessa verkostossa on harvoja rakenteellisia reikiä, on
innovaatiotoiminnassaanparempikuinsellainen,jollaeiole.(Obstfeld
2005.)
Sosiaalistenverkostojenteoriaonmyösrakenteellistenreikientaitiheiden
verkostojenkorostuksessaanylenkatsonutyksilönominaisuuksia;henkilön
kumuloituvatietovarantojaosaaminenvaikuttavatsekähänenkykyynsä
hyödyntäähaltuunsaottamaansatietoaettäpotentiaaliinsaomaksuauusia
ideoita.Omaksumiskapasiteettiviittaahenkilönkykyynottaavastaanuutta
tietoajaliittääsitäjohallussaolevaan.Yrityksensosiaalistenkäytäntöjen
tuntemustämän ohellalisäähenkilöninnovaatiopotentiaalia.(Obstfeld
2005.)
Rakenteellisten reikien teoria korostaa usein kilpailua,kontrollia ja
manipulaatiota.Välittäjäasemassa oleva henkilö saattaa valita jakaa
virheellistätietoatäsmällisensijaan(Burt1992).Kolmasosapuolivoi
kuitenkinmyöspyrkiäsopuunosapuoltenkeskenjajakaaheilletietoa
toistensa tavoista ajatella jaargumentoida,mikävähentääkonfliktia.
Rakenteellistenreikienteorianlisäksionhyväpohtiamuita,vaihtoehtoisia
tapojamallintaayrityksensisäisiäprosesseja.Näinsaadaantäydellisempi
käsityssiitä,mitäyrityksessätapahtuujamitkäovattoiminnantulokset
(Obstfeld 2005).
4 TIETOVERKOSTO
4.1 Tietoelementti
Tietoelementti on innovaatiotutkimuksessa keskeinen käsite.
Tietoelementiksiluetaanmikätahansateknologinenkokonaisuus,jollaon
merkitystä uusien keksintöjen tekemisen kannalta.Tietoelementiton
koodattuorganisaationobjektiiviseenmuistiin,niitävoidaanliikutellaja
niidenominaisuudetvoidaanhavaitayhäuudelleenkokeitatoistamalla.
Niinpänekuvaavatmelkopysyväisluonteistaasiaintilaajatutkimusyhteisön
käsitystä niiden aihesisällöstä.Tietoelementin luonne on tallennettu
organisaation patentteihin,ohjeja käsikirjoihin,toimintatapoihin ja
esineisiin. (March 1991, Nelson and Winter 1982.)
Informaatiooneriasiakuintietoverkostontietoelementti.Innovaation
kannaltamerkittävääinformaatiotaontietotietoelementtienjakaantumisesta
tutkimusyhteisössä, mikä auttaa lähestymään oikeaa tahoa tietyn
tutkimusongelman kanssa. Informaatiota jaetaan myös tutkimuksen
uusimmastakehityksestäjatrendeistä,uusistalöydöistä,menetelmistäja
työkaluista.Tämä informaatio saattaa kantaa mukanaan päivityksiä
joidenkin tietoelementtien sisältöihin liittyen taikannustaa tutkimaan
tiettyjen elementtien yhdistelmiä tailuoda kokonaan uusia.Lisäksi
informaatio sisältää tietoa tutkijoiden välisistä suhteista ja heidän
osaamisestaan. Informaatio on keskeistä erityisesti etsittäessä
innovointikumppaneita. (Wang ym. 2014.)
Side kahden tietoelementin välillä on niiden aikaisempiyhdistelmä
menneessäkeksinnössä.Yritykselläsaattaaollavakaumuksiasiitä,miteneri
elementityhdistyvät.Tehdessäänkeksintöjäyrityssaattaapitääjotkin
tietoelementittäysinerillääntoisistaan,yhdistelläjoitakinsillointällöinja
liittääjotkintoisiinsajatkuvasti.Tietoelementtejävoidaanmyösyhdistellä
ryhmittäin,elijotkinelementitovatliittyneettoisiinsa,muttaniidenvälisillä
ryhmilläeiolemitääntekemistätoistensakanssa(Yayavaram & Ahuja
2008).
Tietoelementitsaattavatollamyöstasaisestijakautuneita,elimillään
ryhmälläeioletiukempiasiteitäkuinmillääntoisellakaan.Tietoelementeillä
saattaaollayhteyksiäkeskenään“luonnostaan”eliilmanmitäänyrityksen
panostusta.Keskivälin riippuvuuden eliyhteyksien,jotka eivätole
integratiivisia eivätkä täysin jaoteltavissa, ajatellaan tuottavan
laadukkaimman innovaation (Simon 1977).Tietoverkoston olisisyytä
heijastellatätäkehitystä:yhteydettiettyjenelementtienvälilläkatkeavat,
kunoivalletaanetteiniidenyhdistelmätuotalisäarvoa,jauusiasyntyy,kun
opitaan,ettätiettyjenelementtienyhdistäminentuottaainnovaatiotataion
muutenhyödyllistä.Onmyösepäsuorastitutkittusitä,mitentietoverkoston
rakenneheijastuutuotteisiintaiorganisaatiorakenteeseenjatultusiihen
tulokseen,ettäseheijasteleesuunniteltavaatuotetta.(Henderson& Clark
1990.)
Weitzmanin (1996) mallissa innovaatio määriteltiin tietoelementtien
yhdistelemiseksitoistensakanssayhäuudelleenjauudelleensamallatavoin
kuinmaatilallajalostetaankasveja;ristiinpölyttämälläolemassaolevia.
(Yayavaram & Ahuja2008).Onolemassamyöstoisenlainenmalli,niin
kutsuttuaNKmalli(Kauffman1993),jokatoimiiseuraavasti:teknologinen
kenttä nähdään maisemana, jossa tietoelementtien yhdistelmät eli
innovaatiotovathuippuja.Innovaatiotaetsivätutkijapyrkiisiispääsemään
huipulle(Kauffman,Lobo&Macready2000).Maisemamuuttuu,jossiihen
lisätäänteknologisiakomponenttejaelihuippuja(Fleming& Sorenson
2001).Teknologisia huippuja ovatkeksinnöt,joita voidaan suoraan
hyödyntääkaupallisestisekämyöstekninenedistys,jokavoidaanhyödyntää
täysin vasta tulevaisuudessa (Yayavaram & Ahuja 2008).
Yrityksenrutiinit(NelsonandWinter1982),viestintämallit(Allen1977),
uskomukset ja organisaation rakenne vaikuttavat siihen, mikä on
hyväksyttävä tapayhdistellätietoelementtejätoisiinsa.Tutkijoiden tai
tutkimusyksikköjenvälisetsuhteet(Allen1977)saattavatvaikuttaasiihen,
miten tietoelementtejä yhdistellään toisiinsa ja näin ollen yrityksen
sosiaalinenverkostoheijastuusentietoverkostossa.Josuudenyhdistelmän
hyödyllisyys ylittää aikaisemman ratkaisun, valitaan myöhäisempi
vaihtoehto.Jostarjollaonlukuisiatietoelementtejä,yhdistelmienmäärä
kasvaa suureksi (Yayavaram & Ahuja 2008).
Sillä,mitenyrityksentutkimusaktiviteetitonjaettuyksiköihin,onvaikutusta
myös tiedon yhdistämiseen. Jos yrityksellä on selkeästi jaotellut
erikoistuneet tutkimusyksiköt,sen tuottama tieto on todennäköisesti
jakaantunutalaosastoihin.Tietoverkosto eikuvaa suoraan sosiaalista
verkostoa,muttamuuttamallaviestintämallejaan,uskomuksiaan,rutiinejaan
ja organisaatiorakennettaan yritysvoimuuttaa myöstietoelementtien
yhdistymisen muotoja. (Yayavaram & Ahuja 2008.)
Puhuttaessatiedonjäsentämisestä,tutkimusonosoittanut,ettärakenne,joka
on lähes hajotettava, edistää rekombinaatiota, pysyvyyttä ja
sopeutumiskykyä (Baldwin and Clark 2000, Weick 1976).Lähes
hajotettavanrakenteenajatellaantakaavanetsinnänsyvyydenjalaajuuden
tasapainon(March1991).Tällaisentietoverkostonajatellaanmyöstakaavan
tietoelementtien yhdistelmien muokattavuuden (Yayavaram & Ahuja 2008).
Hyödyllisimpieninnovaatioidenkatsotaansyntyvänerikoistuneentiedonja
laajemmanetsinnäntuloksenatuotetuntiedonyhdentämisestä(Katilaand
Ahuja2002).Erikoistuminen,elitiettyyntietovarantoonkeskittyminen
parantaaosaamistajaammattitaitoajuuritämäntiedonkäyttämisessä.
Etsinnänlaajentaminentuottaauusiaajatuksiajaavauksiajamahdollistaa
uudet kombinaatiot (March 1991, Katila and Ahuja 2002).
Tutkijan sosiaalinen verkosto ja tietoverkosto eivätole sama asia.
Aikaisemmassatutkimuksessaniitäonpidettyisomorfisinaelisamana
asianaeritavallaesitettynä.Joissakintutkimuksissa(Flemingym.2007)on
todettu,että sosiaalisen verkoston vaikutustutkijan innovaatioon on
kielteinen.Tutkijan sijaintisosiaalisessa verkostossaeivastaahänen
tuntemiensa tietoelementtien sijaintia laajemmassa tietoverkostossa.
Tutkijantietoverkostossasaattaaollarakenteellisiaaukkoja,muttahänen
tuntemansa tieto on tiiviisti verkostoitunutta (Wang ym. 2014).
Yksitietoelementtisaattaaollamonentutkijantuntemajayksitutkija
saattaatunteamontatietoelementtiä.Kaksitietoelementtiäsaattaatulla
yhdistetyksiyhden taiuseamman tutkijantaholta.Ontärkeääerottaa
tutkijoidenvälinenverkostotietoelementtienmuodostamastaverkostosta.
Täytyymuistaa,ettätietoverkostoontulostauseammantutkijasukupolven
yhteisistäponnisteluistajatallentaatietoelementtienyhteyksienhistorian.
Silläeimyöskäänolemitääntekemistätämänsukupolventutkijoiden
välisen vuorovaikutuksen kanssa. (March 1991, Wang ym. 2014.)
On myöstutkittutietoelementtejä,jotkatutkijakäyläpiinnovaatioon
pyrkiessään ja jotka eivät ole aikaisemmin olleet osa yrityksen
tietovarantoa.Siinäsiisviitataanlaajuussuunnanetsintäänelitutkivaan
innovaatioon (Phelps 2010).Kun kaksi tietoelementtiä yhdistetään,
yhdistelmäonuusivainkerran.Tämänuutuudenjasenvähenemisen
ajatellaanolevankilpailuaaiheuttavatekijä.Kilpailuaaiheuttaamyösse,
ettäyritysten,joissatutkiminenyleensätapahtuu,inhimilliset(Podolny&
Stuart1995)jataloudellisetresurssitovatrajallisetjaniitävoidaan
kohdistaa vain tiettyjen teknologioiden tutkimiseen.
Teknologisenkilpailunkatsotaanolevansitämittavampaa,mitäenemmän
tietoelementtejä haetaan samasta tietoelementtien varastointi tai
tuotantopaikasta. Jos kaksi yritystä yhdistelee keskenään hyvin
samankaltaistatietoa,onodotettavissa,ettäsijoittajaeisijoitakahtakertaa
samanlaiseenteknologiaan.(Carnabuci2010).Uudenpalvelunluominen
edellyttääyleensätiedonyhdistelemistäuseiltatiedonalueilta(Schumpeter
1934).Saavuttaakseenriittävänosaamispohjanyrityksentäytyyhankkia
portfolioonsa osaamista riittävän monelta osaamisalueelta.
Uusikeksintöperustuutietoelementtiin(Fleming& Sorenson2004).Se
koostuu kolmesta osaalueesta. Sillä on kolme keskeistä piirrettä.
Tietoelementinaihesisältöonluonnollinentaisosiaalinentodellisuus.Seon
osajotakintieteenalaa.Erioppialatsaattavattutkiasamaaaihesisältöä,
muttakeskittyäseneripuoliin(Kuhn1996)jakäyttääerilaisiametodeja.
Tutkimusyhteisöllä on erilaisia käsityksiä tietoelementtiin liittyvistä
tosiasioista,senteoriastajahyödyntämismahdollisuuksista(Kuhn1996).
Tietoelementtiin liittyvät käsitykset muuttuvat sitä koskevan tiedon
päivittyessä.
Kahdentietoelementinvälilläajatellaanolevansuhde,josneonjoskus
yhdistetty keskenään.Tämän siteen ajatellaan myösolevanmerkkinä
tietoelementin tieteellisestä, teknologisesta tai kaupallisesta
hyödynnettävyydestä.Senajatellaanmyösheijastelevansaatavillaolevia
voimavarojakeksinnöntoteuttamiseen.(Carnabuci& Bruggeman2009,
Yayavaram & Ahuja 2008).Kaikkien tietoelementtien yhdistäminen
toistensa kanssa eiole järkevää.Esimerkiksijäätelön ja popcornin
yhdistelmäeiensinäkemältävaikutahyödylliseltä.Onnistunutkeksintö
syntyykinuseinvastauseidenkokeilukertojentuloksena(Yayavaram &
Ahuja 2008).
Tietoelementtienyhdistelemiseenvaikuttavattutkimusyhteisönkäsitykset
erielementtienyhdistämisenhyödyllisyydestä(Yayavaram&Ahuja2008).
Käsityksetsyntyvätjahyväksytäänsosiaalisenprosessintuloksena(Berger
& Luckmann 1967). Käsitysten taustalla saattaa olla aikaisempia
onnistumisia,tieteellisiäläpimurtoja,teorioita,ennusteitataionnekkaita
sattumia.(Fleming& Sorenson2004).Tässäyhteydessäonhyvämuistaa
myös tutkimisen kustannukset: voimavaroja suunnataan niihin
tutkimuskohteisiin,joillauskotaanolevansuurintaloudellinentaimuu
tuotto (Rogers 2003).
Jostutkijanetsintäperustuuhänentämänhetkiseentietämykseensä(Dosi
1988,Yayavaram & Ahuja2008)jaonpaikallista,hänsuorittaaetsintää
tällähetkelläomistuksessaanolevistatietoelementeistäkäsin.Väitetään,että
tutkijanonnistuminenetsinnässäriippuusekäyhdistelymahdollisuuksista
tutkijanomistamientietoelementtienegosentrisillatietoalueillaettänäiden
tietoelementtien yhdistelymahdollisuuksista. Rakenteelliset piirteet
ratkaisevat (Wang ym. 2014).
Tietoelementinrakennemäärittääsenkombinatoriaalisenpotentiaalineli
kuinkamontakertaasevoidaanyhdistääjonkintoisentietoelementin
kanssa.Tietoelementtienverkostossaonsamaantapaankuinsosiaalisessa
verkostossakin rakenteellisia reikiä elieiyhteydessä toisiinsa olevia
tietoelementtejä. Niiden lukumäärä edustaa tietoelementin
yhdistelypotentiaalia.“Egosentrinen tietoalue”viittaakyseessäolevaan
tietoelementtiinjamuihinelementteihin,joihinseonyhteydessäperustuen
aikaisemmin tehtyihin keksintöihin. (Carnabuci 2010.)
4.2 Keskeisyys
“Keskeisyyden aste” viittaa siihen, kuinka paljon elementillä on
yhdistelypotentiaalia. Tietoverkoston tietoelementit poikkeavat
rakenteeltaantoisistaan,samointutkimusjatuotekehitystoimintaatekevän
henkilönportfoliossaolevattietoelementit.Yrityksentutkimustoimintaan
osallistuvainsinöörituomukanaanomanosaamisensajatietoverkostonsa,
muttahänen täytyy tunteamyösyrityksenaikaisempaatietoverkostoa
tullakseen tietoiseksi siitä, mihin innovaatioponnistukset kannattaa
suunnata. (Wang ym. 2014.)
Josyhteentietoelementtiinonsidottukaksieritietoelementtiä,saattaatämä
merkitä,ettäkahdenyhdistetyntietoelementinaihealueetliittyvättoisiinsa.
Näidenyhdistelmäsaattaaollahyödyllisempikuinminkätahansakahden
tietoelementinyhdistelmä.Kutensanottu,jostietoelementitonjoyhdistetty
toisiinsa,niidenyhdistämineneienäätuotauuttatietoa.Jostietoverkostossa
sensijaanonpaljonrakenteellisiareikiä,yhdistelypotentiaaliaonvielä
jäljellä.Ajatellaan,ettätoimijalla,jollaonhallussaantoisiinsajollaintavalla
liittyviä,muttavieläyhdistämättömiätietoelementtejä,onerinomainen
mahdollisuus hyödyntävään innovatioon. (Wang ym. 2014.)
Josinnovaatiotasuorittavahenkilökeskittyyhyödyntävääninnovaatioon,on
tämäaikaluonnollisestipoistutkivaninnovaationtekemisestä.Jotkut
tutkijatpuhuvattässäyhteydessä“pätevyysansasta”(Levinthal1997).Jos
henkilönhallussaolevattietoelementitsensijaaneivätsisälläjuurikaan
rakenteellisia reikiä eli uusia yhdistelymahdollisuuksia,ryhtyy hän
suuremmalla todennäköisyydellä harjoittamaan tutkimista eli
laajuussuunnan etsintää.
Yrityksen sisäiset tietovarannot saattavatolla muiden työntekjöiden
kansoittamia(Burkhardt& Brass1990),jollointutkijajatkaaetsintäänsä
yrityksenulkopuolella.Jostietoelementtionhyvinhyödynnettyelieienää
sisällä paljon rakenteellisia reikiä,tarkoittaa se,että se on myös
tutkimusyhteisöntarkastitutkimajatuntema.Loppupäätelmänäon,että
henkilö, jolla on mahdollisuudet hydöyntävään innovaatioon,tekee
luultavasti vähemmän tutkimista (Wang ym. 2014).
Tietoelementinhyödyllisyydenmittarinatutkimusyhteisössävoidaanpitää
senasemaaelikeskeisyydenastettatietoverkostossa.Tämämittarimittaa
tietoelementinaihesisällönluonnollistaliittymistämuidentietoelementtien
aihesisältöihin,tutkijoidennäkemystäsiitä,kuinkajärkevääjahyödyllistä
elementtionyhdistäätoisiinelementteihin(Kuhn1996)jakokemuksen
kauttakarttunuttaymmärrystäsiitä,mikäelementinyhdistelypotentiaalion.
Tutkimusjatuotekehitystoimintaatekevähenkilöstöoppiitehdessään
yhdistelmiäjaheidäntehokkuutensatässäsaattaakasvaaajanmyötä(Levitt
& March 1988).
Jostietoelementinkeskeisyydenastettapidetäänalhaisena,viittaasesen
alhaiseensuorituskykyynkaikillaedellämainituillaalueilla(Wangym.
2014).Tällaisen tietoelementin tutkimiseen kohdistetaan rajallisemmin
voimavaroja(Carroll& Hannan1989).Jostietoelementinkeskeisyyden
asteen ajatellaankasvavan,tarkoittaaseyleensäsitä,ettäsevoidaan
yhdistääyhäuseampaantietoelementtiin.Uudetyhdistelmätlisäävätuskoa
tietoelementin tulevaisuuteen (Fleming 2001).
Keskisuurellakeskeisyydenasteellavarustettujentietoelementtienontapana
saadapääosayrityksenvoimavarareservistä.Keskisuurellakeskeisyyden
asteellavarustettujentietoelementtienkatsotaansaavanosakseentutkimus
jatuotekehitystoimintaatekevänhenkilöstönparasymmärrysjakokemus
toistentietoelementtienkanssayhdistelystä(Yayavaram & Ahuja2008).
Keskisuuren keskeisyyden asteenomaavientietoelementtientutkimusta
lisätäänjaniidenkeskeisyydenastekasvaa,kunnesniidenhyödynnettävä
potentiaali on kulutettu loppuun (Carnabuci & Bruggeman 2009).
4.3 Tiedon jäsentäminen
Yayavaram & Ahuja(2009)väittävät,ettäsillä,mitenyrityksentietopohja
on koottu taimallinnettu,onvaikutustasiihen,mitentietoavoidaan
hyödyntääjakäyttääinnovaatioidentekemiseen.Innovaatioitatuottavan
organisaationvarastoimantiedontutkimusonlöytänyttapojatarkastella
sitä,mitenorganisaatiottietoatallentavat,jatutkinutsenvaikutuksiatuon
tiedonhyödyntämisenseurausvaikutuksiin.Tiedonmäärälläonvaikutusta
innovaatioon (Fleming 2001).
Tutkijatuskovat,ettätiedonjäsentäminenintegroidustalähesjatäysin
hajotettavaantarjoavatmahdollisuudeterikoistumiseen,integrointiinjatätä
kauttaselityksenkeksintöjensynnylle(KatilaandAhuja2002).Tutkijat
ajattelevattiedonjäsentyneisyydenvaikuttavansiihen,kuinkahyödyllisiä
keksintöjäsiitävoidaantehdä.Jostietoontäysinjakaantunutta,voidaan
harjoittaalaajaaetsintää,muttamahdollisuudeterikoistumisellepuuttuvat.
Jossain määrin jakaantunut tieto tarjoaa mahdollisuuksia sekä
erikoistumiselle että integraatiolle (Yayavaram & Ahuja 2008).
Jostietoontäysinyhdentynyttä,voidaanerikoistua,muttatiedonvaihtoatai
yhdentämistä eioikein voida harjoittaa.Tämän vuoksikeskimäärin
hajaantuneentiedonlajittelunkatsotaanolevaninnovaationkannaltaparas
vaihtoehto.Josyrityksentietoelementtienverkostoonhyvinyhdentynyt,
silläonvaikutustauusienkonfiguraatioidenluomiseen.Josmuutoksellaon
negatiivinenvaikutusnykyiseenkonfiguraatioon,sentekemistävältetään.
Tällöin yrityksen tietovaranto pysyy suuremmalla todennäköisyydellä
muuttumattomana,mikä vähentääinnovaatiota.(Yayavaram & Ahuja
2008.)
Josyrityksentietovarantoonläheshajotettavissa,muutoksiavoidaantehdä
yhdessäryhmittymässävaikuttamattasamantientoisiin.Tämäsaattaa
motivoidamuutosten tekemiseen jakun muutoksiaontehtyyhdessä
ryhmässä,voiniidenvaikutusulottuatoisiin.Keskeistäonsiismuutoksen
kynnyksen madaltaminen verrattuna yhdentyneeseen rakenteeseen.
Seurauksena on “sopeutumiskävelyjä”, jotka ajan myötä lisäävät
innovaatiota.Klusteroitutietovarannonrakennelisääsekäerikoistumista
että laajuussunnan etsintää. (Yayavaram & Ahuja 2008.)
Tietovarannonjäsentämistätäysinhajotettavaksieisuositella.Tällaisessakin
tietopohjassavoitapahtuayhdistymisiä,muttahenkilöstöeivälttämättäole
niistätietoinenjanäinollenmahdollisuusinnovaatioonsaatetaanmenettää.
Tietoelementtejävoidaanliittäätoisiinsa,muttainnovaatiollevälttämätön
integraatiopuuttuu.Elementtienyhdistelmiäeivoidaliittäätoisiinsayli
klusterien,kunyhteyttäniidenvälilläeiole.Yritysteninnovointisaavutusten
katsotaanheijastelevanniidenvalitsemantiedonhajotettavuudenastettaU:n
muotoisellakäyrällä,läheshajotettavanrakenteenedustaessakeskikohtaa.
(Yayavaram & Ahuja 2008.)
Yrityksen tietovarannon rakenne elisen tietoelementtien yhdistelmät
saattavatvakiintua,jolloin sitäeipystytämuokkaamaan uuttatietoa
löydettäessä. Toimivan tietoverkoston yksi ominaisuus on muutos
yhdistelmienrakenteessa.Tämäsaattaatapahtuamatkittaessakilpailijaa,
uuden tieteellisen tiedon löytyessä, päätettäessä markkinaalueista,
päätöksentekotaisosiopoliittisistasyistä(Lyles&Schwenk1992).Uusien
yhdistelmientekemistäedeltääainauusienuskomustenomaksuminenja
vanhoista ajattelumalleista luopuminen. Yhdistelmien muuttaminen
edellyttää aina myös etsintää (Yayavaram & Ahuja 2008).
5 TULOKSET
Tässä tutkimuksessa suoritettiin kirjallisuustarkastelua innovaatioon
liittyvistäosatekijöistä.Erityisen keskeisiksiinnovaatiotasynnyttäviksi
tekijöiksi nousivat erilaiset verkostot, tärkeimpinä tutkimus ja
tuotekehitystoimintaa tekevien henkilöiden sosiaaliset verkostot ja
tietoelementtien muodostamat tietoverkostot.
Innovaatio syntyy vanhan tiedon palasia yhdistelemälläjauudelleen
yhdistelemällä.Tutkijapäätyyyhdistelemääntietoelementtejävasta,kun
hänelläonniitäriittävästiosaamisportfoliossaan.Tutkijavoitutkiaja
yhdistellä tietoelementtejä yrityksen sisäistä, jo olemassa olevaa
tietovarantoa hyödyntämällä. Tätä kutsutaan homogeenisen tiedon
hyödyntämiseksitaihyväksikäyttäväksiinnovaatioksi.Vaihtoehtoisesti
tutkija voiharjoittaa etsintää eliyrittää päästä käsiksihyödyllisiin
tietoelementteihinyrityksenulkopuolella.Tätäkutsutaanlaajuussuunnan
etsinnäksi tai tutkivaksi innovaatioksi.
Tutkijanympäröivänverkostonkoostumuksellaonväliä.Jostutkijaon
sitoutunuttiheidenristikkäistensiteidenmuodostamaanverkostoon,hänen
hallussaan oleva tieto leviää helposti laajalle alueelle.Tällaisessa
verkostossatiedonlevittäminenonmyösturvallista.Toisaaltaverkoston
vakiintuneettoimintamallitsaattavatestäätutkijaatoimimastahaluamallaan
ja innovaation kannalta parhaalla tavalla.
Jostutkijaaympäröiväverkostosisältääpaljonsiteitäsellaistentoimijoiden
välillä,jotkaeivätolesuhteessakeskenään,sanotaanhänenverkostossaan
olevanpaljonrakenteellisiareikiä.Rakenteellisetreiätovathyviätiedon
vaihtamisenkannalta.Toimijoillaonsuhteitatoisiintoimijoihin,joillaon
hallussaankyseisentoimijantietovarannostapoikkeavaatietoa.“Brokeriksi”
kutsuttutoimijaonetuoikeutetussaasemassakoostamaanmonimuotoista
tietoa, jonka pohjalta voi tehdä todella hyödyllisen innovaation.
Rakenteellistenreikienmuodostamassaverkostossaepävarmuustekijätovat
suuremmat kuin tiheässä.
Tässätutkimuksessasivuttiinmyösyrityksenhallussaolevantietovarannon
järjestämiseen liittyviä kysymyksiä.Tieto suositellaan jäsennettäväksi
klustereittaininnovaatiollesuotuisanympäristönmuodostamiseksi.Jostieto
onsidoksissatoisiintiedonhippusiin,muttakuitenkinjakaantunutselvästi
erillisiinnippuihin,mahdollistaaseyhtäaikaisensyvyyssuunnanetsinnäneli
homogeenisentiedonluotaamisenjalaajuussuunnanetsinnänelivaihdon
klustereidenvälillä.Näidenkahdenetsinnänoikeansuhteenajatellaan
takaavanerittäinhyödyllisteninnovaatioidensynnynjamyösyrityksen
selviytymisen pitkällä aikavälillä.
Innovaationsyntyätarkastellessavoidaanerottaasosiaalinenverkostoja
tietoverkosto. Sosiaalinen verkosto syntyy tutkimus ja
tuotekehitystoimintaa suorittavasta henkilöstöstä ja merkkinä siteestä
kahdentutkijanvälillävoidaanpitäävaikkapayhdessäsaatuapatenttia.
Tiedonhippusten edustajinakäytetääntutkimuksissauseinpatenttejaja
tietoverkostossakatsotaankahdentietoelementinvälilläolevanside,josne
esiintyvätsamassapatentissa.Sosiaalisetjatietoverkostotonhyväerottaa
toisistaan, jotta ne eivät rajoita innovaation tekemistä.
Tutkimuksen rajoitteet ja jatkotutkimusaiheita
Tämä tutkimus suoritettiin kirjallisuuskatsauksena aikataulusyistä.
Kirjallinenmateriaali,johonperehdyttiin,olivarsinsuppea.Käyttämällä
enemmänaikaaolisialueestasaatukattavampijamonipuolisempikuva.Nyt
käytiin läpivain kaikkein keskeisimmätinnovaation teoriaakoskevat
käsitteetjakäsitykset.Jatkossakirjallisuuteenvoitutustualaajemminja
tutkiaaihettaempiirisestierinäkökulmista:tietoverkostonheijastumista
sosiaaliseen verkostoon,erilaisten sosiaalisten verkostojen vaikutusta
innovaatiotuotantoon, innovaatiotuotannon muutoksia ajan kuluessa etc.
LÄHTEET
Ahuja,G.(2000).Collaborationnetworks,structuralholes,andinnovation: A longitudinal study. Administrative Science Quarterly 45(3), 425455.
Ahuja,G.& Katila,R.(2001).Technologicalacquisitionsand the innovationperformanceofacquiringfirms:Alongitudinalstudy.Strategic Management Journal 22(3), 197.
Allen,T.J.(1977).Managingtheflowoftechnology:Technologytransfer and thedissemination oftechnologicalinformation within theR&D organization.TheUnitedStatesofAmerica:TheMassachusettsInstitution of Technology.
Arrow,K.(1962).Economicwelfareandtheallocationofresourcesfor invention. (UniversitiesNational Bureau Committee for Economic Research,CommitteeonEconomicGrowthoftheSocialScienceResearch Council painos)Princeton University Press. Saatavilla: <http://www.nber.org/chapters/c2144>.
Baldwin,C.Y.& Clark,K.B.(2000).Designrules:Thepowerof modularity. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press.
Berger,P.L.&Luckmann,T.(1967).Thesocialconstructionofreality:A treatise in the sociology of knowledge.
Bettis,R.A.& Hitt,M.A.(1995).Thenew competitivelandscape. Strategic Management Journal 16 719.
Brass,D.J.&Burkhardt,M.E.(1993).Potentialpowerandpoweruse:An investigationofstructureandbehavior.AcademyofManagementJournal 36(3), 441470.
Burkhardt,M.E.& Brass,D.J.(1990).Changingpatternsorpatternsof change:Theeffectsofachangeintechnologyonsocialnetworkstructure and power. Administrative Science Quarterly 35(1), 104127.
Burt,R.S.(1992).Structuralholes:Thesocialstructureofcompetition. Cambridge: Harvard University Press.
Burt,R.S.(2007).Secondhandbrokerage:Evidenceontheimportanceof local structure for managers,bankers,and analysts.Academy of Management Journal 50(1), 119148.
Burt,R.S.(1997).Thecontingentvalueofsocialcapital.Administrative Science Quarterly 42(2), 339365.
Carnabuci,G.(2010).The ecology oftechnologicalprogress:How symbiosisandcompetitionaffectthegrowthoftechnologydomains.Social Forces 88(5), 21632187.
Carnabuci,G.(2010).The ecology oftechnologicalprogress:How symbiosisandcompetitionaffectthegrowthoftechnologydomains.Social Forces 88(5), 21632187.
Carnabuci,G.& Bruggeman,J.(2009).Knowledge specialization, knowledgebrokerageandtheunevengrowthoftechnologydomains.Social Forces 88(2), 607641.
Cohen,W.M.& Levinthal,D.A.(1990).Absorptivecapacity:A new perspectiveonlearningandinnovation.AdministrativeScienceQuarterly 35(1), 128152.
Cohen,W.M.& Levinthal,D.A.(1990).Absorptivecapacity:A new perspectiveonlearningandinnovation.AdministrativeScienceQuarterly 35(1), 128152.
Coleman,J.S.(1988).Socialcapitalinthecreationofhumancapital American Journal of Sociology 94 95120.
Coleman,J.S.(1988).Socialcapitalinthecreationofhumancapital.The American Journal of Sociology 94 95120.
Coles,A.,Harris,L.&Dickson,K.(2003).Testinggoodwill:Conflictand cooperationinnewproductdevelopmentnetworks.InternationalJournalof Technology Management 25(1), 51.
Cyert,R.M.& March,J.G.(1963).Behavioraltheoryofthefirm. Teoksessa:Miner,J.B.(toim.).Essentialtheoriesofprocessandstructure.. the United States of America: M. E. Sharpe Inc., 6077.
David,P.A.(1985).ClioandtheeconomicsofQWERTY.American Economic Review 75(2), 332.
DeSanctis,G.,Glass,J.T.& Ensing,I.M.(2002).Organizationaldesigns for R&D. Academy of Management Executive 16(3), 5566.
Dolinska,M.(2015).Knowledge based developmentofinnovative companieswithin theframework ofinnovationnetworks.Innovation: Management, Policy & Practice 17(3), 323340.
Dosi,G.(1988).Sources,procedures,and microeconomiceffectsof innovation. Journal of Economic Literature 26(3), 11201172.
Emirbayer,M.& Mische,A.(1998).Whatisagency?TheAmerican Journal of Sociology 103(4), 9621023.
Fleming,L.,Mingo,S.& Chen,D.(2007).Collaborativebrokerage, generative creativity, and creative success.Administrative Science Quarterly 52(3), 443475.
Fleming,L.& Sorenson,O.(2001).Technologyasacomplexadaptive system: Evidence from patent data. Research Policy 30(7), 1019.
Fleming,L.& Sorenson,O.(2004).Scienceasamapintechnological search. Strategic Management Journal 25(8), 909928.
Ford,C.&Gioia,D.(toim.).(1995).Creativeactioninorganizations:Ivory towervisions& realworldvoicesTheUnitedStatesofAmerica:SAGE Publications, Inc.
Gavetti,G.& Levinthal,D.A.(2000).Lookingforwardandlooking backward:cognitive and experientialsearch.Administrative Science Quarterly 45(1), 113137.
Girifalco, L. A. Dynamics of technological change.Van Nostrand Reinhold.
Granovetter,M.S.(1973).Thestrengthofweakties.AmericanJournalof Sociology 78(6), 13601380.
Granovetter,M.S.(1974).Gettingajob:Astudyofcontactsandcareers. (Second painos). London: The University of Chicago Press.
Grant,R.M.(1996).Towardaknowledgebasedtheoryofthefirm. Strategic Management Journal 17 109122.
Griffin,R.W.(1983).Objectiveandsocialsourcesofinformationintask redesign:A fieldexperiment.AdministrativeScienceQuarterly28(2), 184200.
Gupta,A.K.,Smith,K.G.&Shalley,C.E.(2006).Theinterplaybetween explorationandexploitation.AcademyofManagementJournal49(4), 693706.
Hannan,M.T.& Carroll,G.R.(1992).Thedynamicsoforganizational populations. New York: Oxford University Press.
Hansen,M.T.(1999).Thesearchtransferproblem:Theroleofweaktiesin sharingknowledgeacrossorganizationsubunits.AdministrativeScience Quarterly 44(1), 82111.
Hargadon,A.&Sutton,R.I.(1997).Technologybrokeringandinnovation inaproductdevelopmentfirm.AdministrativeScienceQuarterly42(4), 716749.
Hargadon,A.&Sutton,R.I.(1997).Technologybrokeringandinnovation inaproductdevelopmentfirm.AdministrativeScienceQuarterly42(4), 716749.
Hayes,J.R.(1989).Thecompleteproblem solver.(2ndpainos).New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates.
Helfat,C.(1994).Evolutionary trajectoriesin petroleum firm R&D. Management Science 40(12), 17201747.
Henderson,R.Oflifecyclesrealandimaginary:Theunexpectedlylongold age of optical lithogra phy.
Henderson,R.M.& Clark,K.B.(1990).Architecturalinnovation:The reconfiguration ofexisting producttechnologies and the failure of established firms. Administrative Science Quarterly 35(1), 930.
Jaffe,A.B.,Trajtenberg,M.&Fogarty,M.S.(2000).Knowledgespillovers and patentcitations:evidencefrom asurveyofinventors.American Economic Review 90(2), 215.
Janis,I.L.(1972).Victimsofgroupthink:A psychologicalstudyof foreignpolicy decisions and fiascoes.
Jones,C.(2005).Growthandideas.Teoksessa:Aghion,P.&Durlauf,S.N. (toim.).Handbook of economic growth.(1B painos)ElsevierV.B., 10641108.
Katila,R.& Ahuja,G.(2002).Something old,something new:A longitudinalstudy ofsearch behaviorand new productintroduction. Academy of Management Journal 45(6), 11831194.
Katz,M.L.& Srapiro,C.(1985).Networkexternalities,competition,and compatibility. American Economic Review 75(3), 424.
Kauffman,S.A.(1993).Theoriginsoforder:Selforganizationand selection in evolution. New York, Oxford: Oxford University Press.
Kauffman,S.&Lobo,J.(2000).Optimalsearchonatechnologylandscape. Journal of Economic Behavior & Organization 43(2), 141.
KnorrCetina,K.(1999).Epistemiccultures:How thesciencesmake knowledge. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press.
Kuhn,T.S.(1996).Thestructureofscientificrevolution.Universityof Chicago Press: Chicago.
Lee, F. (2001). Recombinant uncertainty in technological search. Management Science 47(1), 117132.
Leonard,D.& Swap,W.(1999).Whensparksfly.TheUnitedStatesof America: Harvard Business School Press.
Levinthal, D. (1992). Surviving schumpeterian environments: An evolutionaryperspective.Teoksessa:Baum,J.A.C.&SinghJ.V.(toim.). Evolutionarydynamicsoforganization..NewYork:OxfordUniversity Press, 167178.
Levinthal,D.A.(1997).Adaptationonruggedlandscapes.Management Science 43(7), 934950.
Levitan,B.,Lobo,J.& Schuler,R.Optimalorganizationalsizeina stochastic environment with externalities. Working paper
Levitt,B.& March,J.G.(1988).Organizationallearning.AnnualReview of Sociology 14 319340.
Liebeskind,J.P.,Oliver,A.L.,Zucker,L.& Brewer,M.(1996).Social networks,learning,andflexibility:Sourcingscientificknowledgeinnew biotechnology firms. Organization Science 7(4), 428443.
Lyles,M.A.& Schwenk,C.R.(1992).Topmanagement,strategyand organizationalknowledgestructures.JournalofManagementStudies29(2), 155174.
March,J.G.(1988).Variableriskpreferencesandadaptiveaspirations. Journal of Economic Behavior & Organization 9(1), 524.
March,J.G.(1991).Explorationandexploitationinorganizationallearning. Organization Science 2(1), 7187.
McFadyen,M.A.& CannellaJr.,A.A.(2004).Socialcapitaland knowledgecreation:Diminishingreturnsofthenumberandstrengthof exchange relationships. Academy of Management Journal 47(5), 735746.
Mokyr, J. (2003). The gifts of athena:
historicaloriginsoftheknowledgeeconomy.PrincetonUniversityPress: Princeton University Press.
Nelson,R.R.&Winter,S.G.(1982).Anevolutionarytheoryofeconomic change.TheUnitedStatesofAmerica:TheBelknapPressofHarvard University Press.
Nelson,R.R.(2003).Ontheunevenevolutionofhumanknowhow. Research Policy 32(6), 909922.
Nerkar,A.&Paruchuri,S.(2005).EvolutionofR&Dcapabilities:Therole of knowledge networks within a firm. Management Science 51(5), 771785.
Nolan,P.& Lenski,G.Human societies: an introduction to macrosociology. (Ninth painos). U.S.A: Paradigm Publishers.
Obstfeld,D.(2005).Socialnetworks,thetertiusiungensorientation,and involvement in innovation.Administrative Science Quarterly 50(1), 100130.
PerrySmith,J.& Shalley,C.E.(2003).Thesocialsideofcreativity:A staticanddynamicsocialnetworkperspective.AcademyofManagement Review 28(1), 89106.
PHELPS,C.C.(2010).A longitudinalstudyoftheinfluenceofalliance network structure and composition on firm exploratory innovation. Academy of Management Journal 53(4), 890913.
Phelps,C.,Heidl,R.& Wadhwa,A.(2012).Knowledge,networks,and knowledge networks: A review and research agenda.Journal of Management 38(4), 11151166.
Pistorius,C.W.I.&Utterback,J.M.(1997).Multimodeinteractionamong technologies. Research Policy 26(1), 67.
Pittaway,L.,Robertson,M.,Munir,K.,Denyer,D.& Neely,A.(2004). Networking and innovation:A systematic review ofthe evidence. International Journal of Management Reviews 5/6(3), 137168.
Podolny,J.M.(1993).A statusbasedmodelofmarketcompetition. American Journal of Sociology 98(4), 829872.
Podolny,J.M.(2001).Networksasthepipesandprismsofthemarket. American Journal of Sociology 107(1), 3360.
Podolny,J.M.&Stuart,T.E.(1995).Arolebasedecologyoftechnological change. American Journal of Sociology 100(5), 12241260.
Podolny,J.M.&Stuart,T.E.(1995).Arolebasedecologyoftechnological change. American Journal of Sociology 100(5), 12241260.
Powell,W.W.,White,D.R.,Koput,K.W.& OwenSmith,J.(2005). Networkdynamicsandfieldevolution:Thegrowthofinterorganizational collaborationinthelifesciences.AmericanJournalofSociology110(4), 11321205.
Radner,R.&Rothschild,M.(1975).Ontheallocationofeffort.Journalof Economic Theory 10(3), 358.
Reagans,R.& McEvily,B.(2003).Networkstructureandknowledge transfer:The effectsofcohesion and range.AdministrativeScience Quarterly 48(2), 240267.
Rivkin,J.W.& Siggelkow,N.(2003).Balancingsearchandstability: Interdependenciesamongelementsoforganizationaldesign.Management Science 49(3), 290311.
Rodan,S.(2010).Structuralholesandmanagerialperformance:Identifying the underlying mechanisms. Social Networks 32(3), 168179.
Rodan,S.& Galunic,C.(2004).Morethannetworkstructure:How knowledge heterogeneity influences managerial performance and innovativeness. Strategic Management Journal 25(6), 541562.
Rogers,E.M.(2003).Thediffusionofinnovations.(4thpainos).The United States of America: The Free Press.
Romer,P.M.(1986).Increasingreturnsandlongrungrowth.Journalof Political Economy 94(5), 10021037.
Rosenkopf,L.& Tushman,M.L.(1998).Thecoevolutionofcommunity networksandtechnology:Lessonsfrom theflightsimulationindustry. Industrial & Corporate Change 7(2), 311346.
Salancik,G.R.& Pfeffer,J.(1978).A socialinformationprocessing approachtojobattitudesandtaskdesign.AdministrativeScienceQuarterly 23(2), 224253.
Schilling,M.A.(2000).Towardageneralmodularsystemstheoryandits applicationtointerfirm productmodularity.AcademyofManagement Review 25(2), 312334.
Schumpeter,J.A.(1961).Thetheoryofeconomicdevelopment:Aninquiry intoprofits,capital,credit,interestandthebusinesscycle.Cambridge,Mass : Harvard University Press.
SewellJr.,W.H.(1992).A theoryofstructure:Duality,agency,and transformation. American Journal of Sociology 98(1), 1.
Simon,H.A.(1977).Scientificdiscoveryandthepsychologyofproblem solving.Modelsofdiscovery..Holland:D.ReidelPublishingCompany, 286303.
Simonton,K.A.(1999).Originsofgenius.NewYork:OxfordUniversity Press.
Sorenson,O.&Fleming,L.(2004).Scienceandthediffusionofknowledge. Research Policy 33(10), 16151634.
Sorenson,O.&Fleming,L.(2004).Scienceandthediffusionofknowledge. Research Policy 33(10), 16151634.
Stuart,T.E.& Podolny,J.M.(1996).Localsearchandtheevolutionof technological capabilities. Strategic Management Journal 17 2138.
Stuart,T.E.& Podolny,J.M.(1996).Localsearchandtheevolutionof technological capabilities. Strategic Management Journal 17 2138.
Sutton,R.I.& Hargadon,A.(1996).Brainstorminggroupsincontext: Effectivenessinaproductdesignfirm.AdministrativeScienceQuarterly 41(4), 685718.
Tortoriello,M.(2015).Thesocialunderpinningsofabsorptivecapacity:The moderatingeffectsofstructuralholesoninnovationgenerationbasedon external knowledge. Strategic Management Journal 36(4), 586597.
Tsai,W.(2001).Knowledgetransferinintraorganizationalnetworks: Effectsofnetworkpositionandabsorptivecapacityonbusinessunit innovation andperformance.AcademyofManagementJournal44(5), 9961004.
Tushman,M.L.(1977).Specialboundaryrolesintheinnovationprocess. Administrative Science Quarterly 22(4), 587605.
Tushman,M.L.& Rosenkopf,L.(1992).Organizationaldeterminantsof technologicalchange:Towardasociologyoftechnologicalevolution. Research in Organizational Behavior 14 311.
Usher,A.P.(1929).Ahistoryofmechanicalinventions:Revisededition. (First painos). New York: McGrawHill Book Company.
Uzzi,B.(1996).Thesourcesandconsequencesofembeddednessforthe economicperformanceoforganizations:Thenetworkeffect.American Sociological Review 61(4), 674698.
Uzzi,B.(1997).Socialstructureandcompetitionininterfirmnetworks:The paradox of embeddedness. Administrative Science Quarterly 42(1), 3567.
Uzzi,B.& Spiro,J.(2005).Collaborationandcreativity:Thesmallworld problem. American Journal of Sociology 111(2), 447504.
Walberg,H.J.(1988).Creativity and talentaslearning.Teoksessa: Sternberg, R. J. (toim.). The nature of creativity: Contemporary psychologicalperspectives..theUnitedStatesofAmerica:Cambridge University Press, 340.
WANG,C.,RODAN,S.,FRUIN,M.& XIAOYAN,X.U.(2014). Knowledgenetworks,collaborationnetworks,andexploratoryinnovation. Academy of Management Journal 57(2), 454514.
Weick,K.E.(1976).Educationalorganizationsaslooselycoupledsystems. Administrative Science Quarterly 21(1), 119.
Weisberg,R.W.(1993).Creativity:Beyondthemythofgenius.W H Freeman & Co.
Weitzman,M.L.(1996).Hybridizinggrowththeory.AmericanEconomic Review 86(2), 207.
Wolff,K.H.(1964).Thesociologyofgeorgsimmel.(Firstpainos).United States of America: The Free Press.
Woodman,R.W.,Sawyer,J.E.&Griffin,R.W.(1993).Towardatheory oforganizationalcreativity.Academy ofManagementReview 18(2), 293321.
Yayavaram,S.& Ahuja,G.(2008).Decomposability in knowledge structures and its impact on the usefulness of inventions and knowledgebase malleability.Administrative Science Quarterly 53(2), 333362.