päähaastatteLu

on vangittunakin Teksti Johanna Juupaluoma, kuvat Philippe Gueissaz

Nuotta  9 /2010   5

30 vuoden ajan Lauri ”Late” Johanssonin elämässä oli vain huumeita, henkirikoksia ja väkivaltaa. Vuonna 2002 vankilakierteeseen päätynyt ammattirikollinen tuomittiin murhasta. Useat vankilareissut vuosien varrella puhuivat sen puolesta, että Lauri on ja pysyy vannoutuneena konnana. Vaan miten kävi?

Teksti Johanna Juupaluoma, kuvat Philippe Gueissaz

vapaaLauri

6   Nuotta  9 /2010  |  www.nuotta.com

Late muistuttaa:1. Ei ole olemassa huumeiden viihdekäyt­

töä. Niihin jää aina koukkuun.2. Rikos ei kannata, vaikka olisi kuinka 

hyvältä kuulostava bisnesidea.3. Jumalalla on kanava auki 24/7. Hänen 

puoleensa saa aina kääntyä.

Late muistuttaa:1. Ei ole olemassa huumeiden viihdekäyt­

töä. Niihin jää aina koukkuun.2. Rikos ei kannata, vaikka olisi kuinka 

hyvältä kuulostava bisnesidea.3. Jumalalla on kanava auki 24/7. Hänen 

puoleensa saa aina kääntyä.

Late muistuttaa:1.  Ei ole olemassa huumeiden viihde­

käyttöä. Niihin jää aina koukkuun.2.  Rikos ei kannata, vaikka olisi kuinka 

hyvältä kuulostava bisnesidea.3.  Jumalalla on kanava auki 24/7.  

 Hänen puoleensa saa aina kääntyä.

20 vuotta. Se on aika, jonka 45-vuotias Lauri Johansson on istunut vanki-lassa. Viimeistään vuosituhannen

alussa Lauri tuli median tietoisuuteen Natural Born Killers -rikollisjengin pomona. Mediassa näytettiin kuvia miehestä, jolla oli synkkä mi-täänsanomaton ilme, heijastavat aurinkolasit ja pistooli ohimolla. Silloin hän oli niin syvällä rikollisuudessa, ettei toivoa paremmasta näyt-tänyt olevan. Uudestaan Lauri Johansson tuli iltapäivälehtien otsikoihin vuonna 2007, jolloin hän tunnusti kaksi henkirikosta lisää ja kertoi tulleensa uskoon.

Nyt vastassa on aivan toisen näköinen ja oloinen Lauri, kun hänet tapaa Riihimäen vanki-lassa, jossa hän suorittaa rangaistustaan. Lau-rin olemus on kuin kenellä tahansa nelikymppi-

sellä suomalaismiehellä, paitsi että hänellä on kaulassa iso risti ja jaloissaan vaaleanpunaiset Crocs-sandaalit. Ne hän on saanut lahjaksi. Lauri kättelee ystävällisesti, mutta jämäkästi ja vaikuttaa rauhalliselta, avoimelta, jopa on-nelliselta.

Lauri ei ylpeile menneisyydellään vaan ker-too rehellisesti, millainen hän on ollut ja mitä tehnyt. Menneisyyttä kun ei voi muuttaa, vaik-ka haluaisi.

– Sitä vain olisin toivonut, että päässäni olisi ollut sama järki kuin on nyt. Olisi jäänyt nuokin asiat tekemättä, hän toteaa.

14-vuotiaana putkaanLauri syntyi esikoisena lapinjärveläiseen yrit-täjäperheeseen. Laurin äiti oli uskossa oleva, lastaan hellästi rakastava äiti. Ala-asteen ajan asiat olivatkin hyvin ja Laurilla oli hyvä lapsuus, lukuunottamatta hänen isänsä alkoholiongel-maa. Lauri muistelee, kuinka hänellä lapsena oli tapana viettää kesiä Pielavedellä onkien.

12-vuotiaana Laurin elämän suunta muuttui radikaalisti, sillä hänen vanhempansa erosivat, ja poika muutti tätinsä luokse asumaan.

– Jokainen lapsi tarvitsee isän ja äidin sekä kodin, jossa on hyvä olla. Kuitenkin monet lap-set ovat kasvaneet paljon huonommissa olo-suhteissa kuin minä, eikä heistä ole tullut rikol-lisia, Lauri sanoo.

Ilman vanhempiensa kontrollia Lauri hakeu-tui laitapuolen kulkijoiden seuraan. 13-vuotiaa-na alkoi alkoholin käyttö, 14-vuotiaana putkaan, 15-vuotiaana ensimmäiset rikokset ja 17-vuo-tiaana häntä syytettiin jo tapon yrityksestä. Lauri ei syytä vanhempiaan elämänsä kulusta, vaan toteaa niiden olleen täysin omia valinto-ja, joihin vanhemmat eivät pysty vaikuttamaan.

– Rikokset vain kovenivat ja kovenivat. Ne alkoivat näpistelyistä. Kun kauppa ei ollutkaan auki, sinne murtauduttiin. Lopulta rapsahti tämä elinkautinen, Lauri toteaa ja jatkaa:

– Silloin pidin itseäni maailman kovimpana jätkänä, joka tietää kaikesta kaiken. Nyt 30 vuotta myöhemmin tiedän, ettei näin ollut.

Lähes nerokasta bisnestäLauri lopetti viinanjuonnin 18-vuotiaana vain siksi, että siitä tuli laillista. Sen sijaan hän aloitti

huumausaineiden kuten amfetamiinin ja ko-kaiinin käytön, jota kesti pari vuosikymmentä.

– Ja mihin se johti? Henkirikoksiin, joiden motiivina olivat huumevelat. Jos kaveri käyt-tää huumeita, niihin ei todellakaan pidä mennä mukaan. Huumeet vain kovenevat, eikä niistä seuraa muuta kuin ennenaikainen hauta, Lauri kuvailee kokemuksiaan.

Kotona Laurilla oli eri rooli kuin maailmalla. Hänen entisellä vaimollaan ei ollut mitään kä-sitystä huumebisnesten laajuudesta. Hän luu-li, että hänen miehensä vain käyttää huumei-ta, eikä tiennyt niiden välityksestä mitään. Va-lehtelu ja salailu olikin raskasta, eikä sellaisen taakan kanssa pystynyt elämään onnellisena. Laurin oli kuitenkin vaikea päästä eroon rikolli-sesta elämäntavasta, koska hän piti omaa käyt-

täytymistään ja näkemystään oikeana. Lopulta se osoittautui harhaksi.

– Olin mielestäni oikea neropatti, kun raha virtasi. En arvostanut tavallista duunaria pät-kääkään. Myöhemmin olen tajunnut, ettei ole olemassa helppoa rahaa. Rahaa saa ainoastaan kolmella tavalla: perintönä, työtä tekemällä tai rikollisin keinoin, ja rikollisen tielle ei kannata lähteä, Lauri muistuttaa.

Rikollisena Lauri arvosti ystävyyttä ja lojaa-lisuutta. Pahinta oli vasikointi. Energiaa meni ihmisten jaotteluun ja siihen, että piti keksiä kiertoilmaisuja ja salakoodeja, ettei totuus pal-jastuisi. Lauri pohtiikin, että jos se energia, jon-ka rikolliset käyttävät konnuuksiin, käytettäisiin johonkin hyvään, sillä saisi paljon aikaan.

– En olisi voinut tulla uskoon ja pitää sel-vittämättömiä henkirikoksia omana tietonani. Kyllä ne oli kerrottava, koska halusin todella muutosta elämääni, Lauri toteaa vuoden 2007 tapahtumiin viitaten.

Nyt Lauri on helpottunut. Enää ei salatta-vaa ole.

kovempi kuin eLvisElämä rikollisena jäi taakse, kun Lauri tuli us-koon 28. 11. 2007. Kyllä, tarkalleen tuona päivä-nä Lauri koki, että Jeesus tuli hänen elämäänsä, ja hän sai rukoilla synnit anteeksi.

– Tajusin, että olen matkalla kadotukseen. Tuona marraskuisena päivänä rukoilin ja itkin ja sain kokea armon. Käsitin todella, että Jeesus on tie, totuus ja elämä. Sen jälkeen esimerkiksi surmatöistä näkemäni painajaiset loppuivat.

Jo aiemmin samana vuonna Lauri oli alkanut käydä vankilan raamattupiirissä. Lämpimät ko-kemukset raamattupiiristä saivat Laurin ajatte-lemaan uskonasioita.

– Se oli semmoinen ovela projekti. Vankila-pastori kertoi mulle, että olen esirukoustapaus. Kuulemma ihmiset olivat rukoilleet mun puo-lesta jo silloin, kun kävelin Espan puistossa NBK-liivit päällä, Lauri kertoo.

Aluksi Lauri koki epäuskon hetkiä ja hän ar-velee uskonelämän olleen vaakalaudalla, jos hän olisi heti uskoontulon jälkeen vapautunut vankilasta. Hänestä tuntuu, että vankeusaika on ollut hyvää aikaa vahvistua uskossa. Hän käykin usein sielunhoidollisia keskusteluja

Rikokset vain kovenivat ja kovenivat. Ne alkoivat näpistelyistä. Kun kauppa

ei ollut auki, sinne murtauduttiin.

vankilapastorin kanssa, sillä tämä on tukenut Lauria uskonelämässä. Tällä hetkellä Lauri on tietääkseen vankilan ainoa uskova vanki.

– Täällä on tosi paljon sellaista porukkaa, jotka ovat vankilassa uskossa, mutta sitten kun he pääsevät vapaalle jalalle, usko unohtuu, Lauri kertoo murheellisena.

Usko on selkiyttänyt Laurin elämää ja arvoja. Nykyisin hänelle on itses-täänselvää, että esimerkiksi esivaltaa tulee kunnioittaa, kun sen toiminta on Jumalan tahdon mukaista. Laurista kirkon pitäisi pysyä Raamatun sa-

nassa eikä mukautua maailman menoon. Usko antaa Laurille voimaa ja on avannut hänen silmänsä näkemään elämän aivan uudesta perspektii-vistä. Lauri uskoo, että Jumala pitää hänestä huolen, tapahtuu sitten mitä ikinä tapahtuukin.

– Uskova on armahdettu syntinen. Koen olevani vapaa ja turvallisissa käsissä.

Laurin mielestä uskoontuloon vaikuttaa paljon se, haluaako tietää vai haluaako oikeasti kääntyä. Ratkaisu on tehtävä sydämessään, ja siinä on pysyttävä.

– Ensimmäinen uskon askel pitää ottaa itse. Kyllä Jeesus tulee sitten ne loput 99 askelta vastaan, jos on tarpeen.

Lauri ei myöskään halua peitellä uskoaan, vaan on ylpeästi ja rehel-lisesti uskossa. Hänen mielestään jokaisen uskovan velvollisuutena on kertoa ja näyttää uskonsa.

– Jos joku kysyy, että ootko sä uskossa, niin ei siihen voi vastata, että ”en mä kerro”! Lauri toteaa.

Nyt ykkössijalla Laurin elämässä onkin Jeesus. Edes Elvis ei tätä si-jaa ohita, vaikka Lauri on aina fanittanut häntäkin. Jeesus on vain vielä kovempi.

abi 2011Tänä syksynä Lauria odottavat sekä avotaloon pääsy että ensimmäiset kirjoitettavat yo-aineet. Viimeiset pari vuotta Lauri on käynyt lukiota van-kilasta käsin, ja keväällä olisi tarkoitus saada valkolakki.

– Itse asiassa aloitin lukion ensimmäisen kerran jo vuonna 1988 van-kilassa, mutta se jäi aina, kun vapauduin, Lauri kertoo.

Lauri on oppinut arvostamaan suomalaista järjestelmää ja yleistä elä-mänmallia. Nuorena Lauri pelasi jalkapalloa, ja hän haluaakin muistut-taa, että nuorena pitäisi urheilla ja harrastaa eikä liittyä jengeihin. Elämä kun on nuorena edessä, ja sitä ei pitäisi tuhlata mihinkään typerään höl-möilyyn.

– Ihmisen elämä on kuin napsaus: hetkessä ohi.Kun Lauri vapautuu muutaman vuoden päästä, hän haluaisi tehdä

esimerkiksi vertaistuki- ja evankeliointityötä. Etenkin hän haluaisi auttaa sellaisia nuoria, jotka vapautuvat ensimmäistä kertaa vankilasta, koska ensimmäiset viikot vankilasta pääsyn jälkeen osoittavat, päätyykö rikos-kierteeseen vai ei.

– Ainakaan kukaan ei voisi sanoa, että sä et tiedä, miltä tuntuu. Tiedän hyvin, miltä tuntuu olla rikollinen, Lauri toteaa.

Laurin toiveissa on, että vankilasta päästyään hän voisi elää tavallisen suomalaisen miehen elämää ja asiat menisivät kohdalleen hänelle tärkeän naisen kanssa, joka on myös uskossa. Toissijaisena haaveena Laurilla on, että hän vielä kilpailisi SM-tasolla voimannostossa. Aiemmin hän kilpaili nyrkkeilyssä, joka jäi rikollisuuden myötä. Joka tapauksessa hän uskoo asioiden järjestyvän niin, että hän pysyy hengissä ja saa ruokaa pöytään.

– Nyt on alkanut uusi elämä ja tapahtunut täydellinen elämänmuutos. Kun vapaudun, se on seitsemäs ja viimeinen kerta, kun vapaudun vanki-lasta. Tänne palaan takaisin vain Raamattu kädessä, Lauri sanoo päättä-väisesti. 

Ihmiset olivat rukoilleet mun puolesta jo silloin, kun kävelin

Espan puistossa NBK-liivit päällä.

Jos joku kysyy, että ootko sä uskossa, niin ei siihen voi vastata,

että ”en mä kerro”!

Opiskelija!etsitkö kOtia?

tervetulOa meille!

Viikoittaiset teemaillat seuraavissa kaupungeissa:

Helsinki, Joensuu, Jyväskylä, Kokkola, Kuopio,

Oulu, Riihimäki, Rovaniemi, Seinäjoki, Tampere,

Turku ja Vaasa.

Myös urheilua, musiikkia, messuja, tapahtumia…

Syksyn Starttileiri Karkun evankelisella opistolla

24.-26.9.2010. Katso www.sley.fi/eo.

Opiskelija!etsitkö kOtia?

tervetulOa meille!

Viikoittaiset teemaillat seuraavissa kaupungeissa:

Helsinki, Joensuu, Jyväskylä, Kokkola, Kuopio,

Oulu, Riihimäki, Rovaniemi, Seinäjoki, Tampere,

Turku ja Vaasa.

Myös urheilua, musiikkia, messuja, tapahtumia…

Syksyn Starttileiri Karkun evankelisella opistolla

24.-26.9.2010. Katso www.sley.fi/eo.