Aalto University Magazine 13

TÄMÄ LEHTI KERTOO viisivuotiaan yliopiston saavutuksista professoreista talouspolitiikan tukena

nuorista menestyjistä

13ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571

ISSN-L 1799-9324

TOUKOKUU 2015

Hyvä keskustelu, parempi politiikka Vauhdilla unelma-ammattiin Design Factory näyttää tietä

AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 1

3

Visioita ja virstanpylväitä

viiden vuoden varrelta

aalto.fi

KANNETKuvittaja Ida Wikström visioi tulevaisuuden kampusta.

SIVUT 10, 23 JA 37Esittelemme arkki-tehtuurin laitoksen Wood Program -koulu-tusohjelman tuotoksia. Vahvasti kansainvälinen ohjelma opettaa tulevai-suuteen suuntautuvaa puuarkki tehtuuria käytännön läheisesti ja konkreettisesti – omin käsin tekemällä. Ohjelman kaksikymmen-vuotisen historian aikana on syntynyt 30 innovatii-vista puurakennusta tai -rakennelmaa, ja koulu-tukseen on osallistunut opiskelijoita 43 maasta ja viideltä mantereelta.

Opiskelijoiden uusin teos on nähtävissä tänä kesänä Arkkitehtuuri-museon näyttelyssä Helsingissä.

Enemmän kuin osiensa summaAalto-yliopisto täytti tammikuussa viisi vuotta. Puoli vuosikymmentä on nuori ikä yliopistolle, mutta kulu-neisiin vuosiin mahtuu lukematon määrä tuloksia, tekoja ja kohtaamisia. Niistä kerromme tässä lehdessä.

Wärtsilä on esimerkki suomalaisyrityksestä, joka tekee yhteistyötä lukuisien yliopistojen kanssa ympäri Eurooppaa ja on yksi monialaisen tuotesuunnittelu-kurssimme kumppaniyrityksistä. Kurssi huipentuu 22. toukokuuta järjestettävään gaalaan, jossa opiske-lijat esittelevät uusia tuoteinnovaatioitaan.

Wärtsilän tuotekehitysjohtaja Ilari Kallio toteaa, että yliopistojen kanssa toteutettavissa projekteissa syntyy kiinnostavia lopputuloksia, esimerkiksi uusia prototyyppejä. Niitäkin tärkeämpää on kuitenkin yhteistyö eri toimijoiden välillä. Se tuottaa kohtaami-sia, ideoita ja oivalluksia, jotka merkitsevät paljon enemmän kuin yksittäiset kurssityöt.

Yhteistyöhön uskoo myös hissiyhtiö Koneen palveluliiketoiminnan digitalisaatiosta

vastaava johtaja Kati Hagros. Hänen mukaansa uudenlaisen liiketoiminnan

synnyttäminen vaatii ehdottomasti verkottumista ja erilaisten toimijoi-

den välistä yhteistyötä. Yritysten oma tuotekehitys- ja IT-osaaminen eivät enää yksin pysty tuottamaan haluttuja uusia tuotteita ja tuote-ominaisuuksia.

Yhteistyöhön ja sen tulosten jakamiseen kannustamme mekin. Etsimme aaltolaisten saavutuksia ja kerromme niistä laajalti. Jaa tarinasi sosiaalisessa mediassa hashtagilla #madeinaalto.

Eveliina Olssonpäätoimittaja

Roop

e Per

man

to

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 3

IDA WIKSTRÖM kuvitti lehden kannet ja useita juttuja. Hän muistelee opintojensa alkua, joka oli ruotsinkieliselle hankala:

”För fem år sedan satt jag med gråten i halsen på min allra första föreläsning vid Konstindustriella högskolan. Jag förstod absolut ingenting. På något outgrundligt sätt hade jag lyckats förtränga hur stora problem det finska språket kan orsaka en österbottning som mig och såg fem svarta nödår av missförstånd och siis- mitä-ettände för min inre syn.

I dag säger jag fortfarande keksiviikko istället för keskiviikko och är inte helt säker på vad juosten kustu betyder. Men jag har insett att alla är och har rätt att vara barn i början. Att ta staplande steg sida vid sida med ett nygrundat universitet har gett mig en djup förståelse för inledningsskedet av vilken process som helst. Det tog fem år, men jag tror att mina missförstånd slutligen blivit färre och mitt förstånd större.

Fick förresten så småningom reda på att inte ens de finskspråkiga studenterna hade förstått det minsta av vad vår ärade professor försökte förmedla under vår första föreläsning.”

TERHI KORHONEN otti valtaosan lehden henkilökuvista ja valottaa elämänsä tärkeitä viisivuotisjaksoja:

”Vuonna 1985 olin viisivuotias. Muutim-me omakotitaloon, lopetin satubaletin harrastamisen (se ei ole ollut iso menetys tanssitaiteelle) ja jännitin, saanko uusia ystäviä uudella asuinalueella. En osannut ajatella, mitä elämässäni tapahtuu, kun olen kymmenvuotias. Lapsen mielestä se ei ole olennaista.

Aloitin opinnot Aallossa vuonna 2010. TaiK vaihtui Aalto-yliopistoksi ja luulin tietäväni, missä suunnilleen olen viiden vuoden kuluttua. Toisin kuitenkin kävi – ja ehkä hyvä niin. Päämääriä ja suunni-telmia on oltava, mutta on myös muistet-tava elää hetkessä.”

JULKAISIJA Aalto-yliopisto, viestintä PÄÄTOIMITTAJA: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Paula Haikarainen TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU: Anne Pasanen OHJAAVA AD/KUVATOIMITTAJA: Liisa Seppo, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT: Maija Astikainen, Wiebke Bosse, Helena Hagberg, Heidi Hammarsten, Anni Hanén, Timo Hämäläinen, Minna Hölttä, Matti Immonen, Heidi-Hanna Karhu, Anne Kinnunen, Terhi Korhonen, Sami Kulju, Seppo Laukkanen, Eeva Lehtinen, Janne Lehtinen, Niina Nevamäki, Roope Permanto, Tiiu Pohjolainen, Marjukka Puolakka, Mikko Raskinen, Anne Tapanainen, Anna Tärnhuvud, Tuomas Uusheimo, Adolfo Vera, Montserrat Zamorano Gañán, Ida Wikström, Leena Ylä-Lyly KANNEN KUVA: Ida Wikström KÄÄNNÖKSET: Ned Kelly Coogan OSOITE: PL 17800, 00076 Aalto PUHELIN: 09 470 01 VERKOSSA: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI: [email protected] OSOITTEENMUUTOKSET: [email protected] PAINOTYÖN TILAAJA: Unigrafia Oy PAINATUS: Libris Oy, 2015 PAPERI: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi) & 120 g/m2 (sisäsivut) PAINOS: 30 000 ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA

Tekemässä Kuvat Terhi Korhonen

4 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

TeemaTämä lehti juhlistaa Aalto- yliopiston viisivuotista taivalta.

03 Pääkirjoitus

04 Tekemässä

06 Avauksia Rehtori Tuula Teeri iloitsee yliopiston saavutuksista.

07 Avainlukuja

08 Huomionosoituksia, nimityksiä ja palkintoja

11 Oho! Talousjohtaja Marianna Bom joutui kylmiltään yleisön eteen.

12 Teema Media kysyy hanakasti kommentteja taloustieteen professoreilta – pitäisikö poliitikkojen tehdä samoin?

18 Teema Teollisuuden digitalisaatio edellyttää yhteistyötä, sanovat Koneen johtaja Kati Hagros ja professori Martti Mäntylä.

20 Kuka Nokia Labsin johtaja Hannu Kauppinen luottaa fysiikan kykyyn selittää maailma.

24 Yhteistyö Wärtsilä otti opiskelijat mukaan voimalaitoksen tuotekehitysprojektiin.

26 Aiheesta Professorit Risto Ilmoniemi, Riitta Hari ja Riitta Salmelin ovat edelläkävijöitä aivokuvantamisessa.

29 Tulevaisuuden tekijät Miki Kuusi, Satu Maaranen ja Sonja Heikkilä ovat edenneet vauhdilla unelma-ammatteihin.

32 InfografiikkaYliopisto tukee yrittäjyyttä monin tavoin.

34 Aiheesta Akatemiaprofessori Olli Ikkala tutkii biomimetiikkaa Eurooopan tutkimusneuvoston rahoituksen turvin.

38 Taiteesta ja muotoilusta • Professori Susanna Helke

pöyhii yhteiskunnan murrosta dokumentaarisen elokuvan keinoin.

• Professori Tuuli Mattelmäki haluaa edistää palvelumuotoilua julkisella sektorilla.

42 Siellä Aalto Design Factory inspiroi myös maailmalla.

48 10 min Tapaamme italialaisen Santo Fortunaton ja viisi muuta kansainvälistä professoria, joiden ura - polku johti Aaltoon.

52 VäitöksiäPoimintoja ansiokkaista väitöksistä 2010–2015.

54 Kolumni Tutkimus ja opetus ovat nykytalouden siemen -perunat, sanoo Tekniikan akateemisten toiminnanjohtaja Heikki Kauppi.

55 Vau! Opiskelijat rakensivat nerokkaasti ohjailtavan robottikäden.

56 Arjen valintojaProfessori Ville Kyrki huolisi robotin siivoushommiin.

Ida Wikström

Jann

e Leh

tinen

AALTO-YLIOPISTO ON TOIMINUT viisi vuotta. Olemme puolimatkassa kohti vuodelle 2020 asettamiamme tavoitteita.

Yliopistomme perustettiin luomaan uutta pohjaa erityisesti Suomen rakennemuutoksessa ponnistele-van vientiteollisuuden pohjan laventamiseksi. Meille annettiin kansalliseksi erityistehtäväksi korkeatasoi-sen tutkimuksen ja koulutuksen avulla tukea Suomen menestystä alati kiristyvässä kansainvälisessä kilpai-lussa. Missiomme on ratkoa yhteiskunnan suuria haas-teita yhdistämällä tiedettä ja taidetta tekniikkaan ja talouteen. Koulutamme osaajia tulevaisuuden työelä-mään ja olemme elinkeinoelämälle arvokas innovaatio-kumppani.

Marraskuussa Aallossa vieraillut nobelisti Edmond H. Fischer neuvoi nuoria tutkijoita valitsemaan sel-laisen tutkimuskohteen, joka heitä itseään innostaa. Seuratkaa intohimoanne, hän kannusti, näin jaksatte kohdata ja ratkaista vaikeatkin haasteet. Mielestäni tähän kiteytyi jotain hyvin aaltolaista: rohkeus seurata omaa intohimoa ja ylittää rajoja paremman maailman puolesta.

Rohkeus ja rajojen ylittäminen näkyvät ensimmäi-sen viiden vuoden tuloksissamme. Yliopistolain uudis-tuksen siivittämänä perustimme uusien professorien rekrytoimiseksi urapolkujärjestelmän, joka nyt houkut-telee huippuosaajia sekä Suomesta että ulkomailta.

Edelläkävijä jatkossakinUudistimme opetuksemme perin juurin: vähensim-

me reippaasti kandidaattiohjelmien lukumäärää mutta lavensimme niiden sisältöjä ja paransimme mahdol-lisuuksia monialaisiin opintoihin. Design Factoryn monialainen oppimiskonsepti leviää maailmalla, myös mekatroniikkaa, kolmiulotteista tulostusta ja yrittäjyyt-tä opetetaan Aallon korkeakouluissa uusin keinoin. Arvostettu kansainvälinen selvitys nosti Aalto-yliopis-ton yhdeksi maailman viidestä nousevasta tähdestä opiskelijavetoisen yrittäjyyden edistäjänä. Opiskelijoi-demme järjestämä kasvuyrittäjyystapahtuma Slush keräsi viime vuonna yli 14 000 osallistujaa.

Aalto-yliopiston tutkijat, taiteilijat ja opiskelijat ovat saaneet useita arvostettuja palkintoja ja menesty-vät kilpailussa kansainvälisistä tutkimusapurahoista. Tutkijamme ovat julkaisseet yhä enemmän ja yhä laadukkaampia tieteellisiä artikkeleita, myös yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Aaltolaiset ovat perustaneet lukuisia uusia yrityksiä ja tekevät yhteistyötä elinkeino-elämän haasteiden ratkomiseksi.

Mihin seuraavaksi, mitä tulevat viisi vuotta tuovat tullessaan? Tätä pohdimme syksyllä, kun visioimme tulevaisuuttamme ja päivitämme strategiamme vuo - sille 2016–2020.

Maailma on muuttunut valtavasti viidessä vuo dessa ja vauhti vain kiihtyy. Digitalisaatio vaikuttaa yhteis-kunnassamme melkein kaikkeen, esimerkiksi tiedon-välitykseen, opetukseen, teollisuuteen, terveydenhuol-toon ja palveluihin. Aalto-yliopistolle tämä on sekä haaste että mahdollisuus: ICT ja digitalisaatio muodos-tavat yliopistossamme yli sadan professorin osaamis-keskittymän, ja tällä alalla meillä on muutosvoimaa. Muita vahvuusalueitamme ovat materiaalitutkimus ja suomalaisten luonnonvarojen jalostus uusiksi tuotteik-si, taide ja luova talous sekä liiketoiminta muuttuvassa kansainvälisessä ympäristössä. Alojemme vahvuuksia yhdistelemällä kehitämme muun muassa monimuotois-ta energiatekniikkaa, terveysteknologiaa ja ihmislähei-siä elinympäristöjä.

Tulevaisuuden tekijöiden ajatuksiin ja tekoihin voi kurkistaa jo toukokuun loppupuolella Aalto Festivalissa. Monimuotoinen tapahtuma esittelee Aallon opiskelijoi-den ja tutkijoiden osaamista seminaareissa ja näytte-lyissä. Luvassa on rohkeutta, raikkautta ja rajojen ylit-tämistä.

Vahvaan visioon pohjautuu myös juuri käynnistynyt varainhankintakampanjamme. Keräämme lahjoituksia vahvan innovaatiokeskittymän luomiseksi Otaniemeen. Kampusta uudistamalla kokoamme omat voimamme yhteen paikkaan ja avaamme tilat myös kumppaneille. Yhdessä tekemällä voimme muuttaa maailman parem-maksi meille kaikille. Lahjoitusvaroilla varmistamme, että Aalto-yliopisto pysyy jatkossakin edellä kävijänä.

—Tuula Teerirehtori

Yliopiston johdon puheenvuoro. Avauksia


+27%

46,337,5 41,5 49,2 47,6

2010 2011 2012 2013 2014

184 166 192229 219

+19%

2010 2011 2012 2013 2014

2 498 2 718 2 701 2 888 2 970

+19%

2010 2011 2012 2013 2014

+65%

2518 20

28 30

2010 2011 2012 2013 2014

Aalto-yliopisto lukuina 2010–2014

Aalto-yliopisto perustettiin vuonna 2010 yliopistouudistuksen astuessa voimaan. Missiona on rakentaa parempaa maailmaa ja vahvempaa Suomea kansainvälisesti korkeatasoisen tutkimuk-sen, monitieteisen yhteistyön, edelläkäyvän opetuksen, rajojen rohkean ylittämisen ja uusiutumisen keinoin.

Viiden ensimmäisen toimintavuotensa aikana yliopiston tulokset ovat vahvasti nousussa, mikä osoittaa valitun strate - gian toimivuuden. Aalto-yliopiston tutkijoiden julkaisut päätyvät

Kilpailtu tutkimusrahoitus (M€)Luku sisältää Suomen Akatemialta, EU:n puiteohjelmista ja Tekesin FiDi-Pro-ohjelmasta saadun rahoituksen.

Suoritetut tohtorin-tutkinnot (lkm)

Kansainväliset vertais-arvioidut tieteelliset artikkelit (lkm)

Kansainvälisen tutkimus- ja opetushenkilöstön osuus (%)

Suoritetut maisterin-tutkinnot (lkm)

2 312

1 2281 519 1 614 1 663

2010 2011 2012 2013 2014

entistä useammin alansa tärkeimpiin kansainvälisiin julkaisu-sarjoihin, ja tutkijat ovat tiedeyhteisön arvostettuja jäseniä.

Perustajakorkeakoulujensa satavuotisiin perinteisiin nojaten yliopisto tekee laaja-alaista yhteistyötä suomalaisen elinkeino-elämän kanssa. Koulutusohjelmat ovat käyneet läpi perusteellisen uudistuksen. Yrittäjyyteen on panostettu, ja yliopiston piiristä syntyy vuosittain 70–100 uutta yritystä.Lähde: Aalto-yliopiston vuosikertomus 2014. aalto.fi/vuosikertomus

Maisterintutkintojen määrä oli poik-keuksellisen suuri vuonna 2010 ja pieni vuonna 2011 tekniikan alan tutkinnon-uudistuksen seurauksena. Normaalitaso on noin 1600 tutkintoa/vuosi.


Avainlukuja

Riitta Hari ja Risto Nieminen tieteen akateemikoiksiProfessori Riitta Hari nimitettiin tieteen akateemikoksi 26.11.2010. Hari on kansainvälisesti arvostettu aivotutkija ja neurotieteilijä. Hän on vaikuttanut ratkaisevasti aivo-kuvantamismenetel mien ja niiden sovellusten kehittämiseen.

Professori, dekaani Risto Nieminen sai tieteen akateemikon arvonimen 14.2.2014. Nieminen on edelläkävijä nanotieteiden ja materiaalifysiikan mallintamisen tieteellisessä tutkimuksessa. Hän on erikoistunut materiaalifysiikan laskennallisiin menetel-miin.

Tieteen akateemikon arvonimi voi olla samanaikaisesti kahdellatoista erittäin ansioituneella suomalaisella tieteen-harjoittajalla. Tasavallan presidentti myöntää arvonimet Suomen Akatemian esityksestä.

Heikki Mannila Suomen Akatemian pääjohtajaksiAkateemisten asioiden vararehtori, professori Heikki Mannila nimitettiin 1.3.2012 Suomen Akatemian pää johtajaksi viisi-vuotis kaudeksi.

Riitta Salmelin jäseneksi Euroopan komission tiedeneuvostoonAkatemiaprofessori Riitta Salmelin kutsuttiin jäseneksi Euroopan komission perustamaan tieteen ja teknologian neuvostoon 1.3.2013. Komissiosta riippumaton 15-henkinen neuvosto koostuu arvostetuista asiantuntijoista tutkimuksen, elinkeinoelämän ja yhteiskunnan eri aloilta.

Salmelinin asiantuntemus neurotieteen alalla on poik keuk-sellisen laaja ja kansainvälisesti vertaillen ainutlaatuinen. Hän on Suomessa kehitetyn MEG-aivokuvantamismenetel - män asiantuntija.

Tuija Pulkkinen Yhdysvaltain tiedeakatemian jäseneksiVararehtori, professori Tuija I. Pulkkinen kutsuttiin Yhdysval-tain kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences, NAS) ulkomaiseksi jäseneksi 2.5.2014. Pulkkinen on ansioitunut avaruus fysiikan tutkija. Tiedeakatemiassa on noin 2 200 yhdys-valtalaista ja 400 ulkomaista jäsentä, joiden joukossa 200 Nobel-palkittua.

Huomionosoituksia, nimityksiä ja palkintoja


Mik

ko J

ylhä

Slush 2013

Poimintoja palkituista

2010

• Janne Ruokolaiselle Väisälän-palkinto. Teknillisen fysiikan professori, kansalli-sen nanomikroskopiakeskuksen johtaja sai Suomalaisen Tiedeakatemian 15 000 euron arvoisen palkinnon.

• Saara Cantellille elokuvataiteen valtion-palkinto. Elokuvaohjaaja, tohtorikoulu-tettava sai valtion elokuvataidetoimikun-nan myöntämän 15 000 euron palkinnon.

• Andreas Waltherille Bayerin tunnustus-palkinto. Teknillisen fysiikan molekyyli-materiaalien tutkimusryhmän johtaja sai Bayerin tiedesäätiöltä 10 000 euron palkinnon työstään biomimeettisten materiaalien parissa.

2011

• Matti Pohjolalle Helsingin kaupungin tiedepalkinto. Taloustieteen professori sai 10 000 euron palkinnon.

• Merja Salolle valokuvataiteen valtion-palkinto. Kuvallisen viestinnän ja valokuvataiteen professori sai valtion valokuvataidetoimikunnan myöntämän 15 000 euron palkinnon.

2012

• Susann Vihmalle Helsingin kaupungin tiedepalkinto. Muotoilun semiotiikan professori sai 10 000 euron palkinnon.

• Lauri Nummenmaalle Kordelinin rahaston palkinto. Kognitiivisen neurotieteen pro-fessori, akatemiatutkija sai Alfred Korde-linin edistys- ja sivistysrahas ton 20 000 euron kannustuspalkinnon tieteenalansa edistämiseen.

• Antti Heikki Pesoselle elokuvakilpailun voitto. Elokuvataiteen opiskelija palkittiin Nordic Talents -tapahtumassa Kööpen-haminassa parhaan uuden elokuva-projektin ideasta. Noin 33 000 euron arvoinen palkinto osoitettiin Pesosen ensimmäisen pitkän elokuvan, Päin seinää, tuotantoon.

• Marko Terviölle Jutikkala-palkinto. Talous-tieteen professori palkittiin Suoma laisen Tiedeakatemian Eino Jutikkalan -rahaston 15 000 euron palkinnolla. Terviön tutkimus-ala on mikrotaloustiede, erityisesti työ-markkinoihin liittyvät kysymykset.

• Sebastiaan Van Dijkenille Väisälän-palkin-to. Fysiikan professori sai Suomalaisen Tiedeakatemian 15 000 euron palkinnon. Van Dijkenin tutkimusaloja ovat nano-magnetismi ja spintroniikka.

2013• Hele Savinille Young Scientist 2013

-tunnustus. World Economic Forum valit-si mikro- ja nanoelektroniikan professorin yhdeksi tunnustuksen saajaksi. Savin tutkii fotoniikkaa ja erityisesti piistä valmistettuja aurinkokennoja.

• Riikka Pelolle Finlandia-palkinto. Kirjailija, käsikirjoittaja ja elokuvataiteen tohtorikoulutettava palkittiin romaanis-taan Jokapäiväinen elämämme. Palkinnon suuruus oli 30 000 euroa.

• Sven Bossuytille Akatemiapalkinto. Materiaalitekniikan professori, akatemia-tutkija, palkittiin tieteellisestä rohkeudes-ta. Hän keskittyy metallisen lasin ja digi-taalisen kuvakorrelaation tutkimukseen.

2014 • Perttu Saksalle Fotofinlandia-palkinto.

Valokuvaaja, kuvataiteilija ja tohtorikoulu-tettava palkittiin luonnontieteellisestä valokuvasarjasta Echo. Avoimeen kilpai luun osallistui 430 kuvaajaa ja pääpalkinto oli 20 000 euroa.

• Ville Pulkille Samuel L. Warner -muisto-mitali. Akustiikan professori sai Hollywoo-dissa palkinnon elokuvien äänitekniikan edistämiseksi tekemästään työstä. Mitalin myönsi The Society of Motion Picture and Television Engineers.

• Eero Hyvöselle tiedonjulkistamisen valtion palkinto. Palkinto on tunnustus viestintätekniikan professorin ja hänen johtamansa tutkimusryhmän työstä semanttisen webin kehittämisessä.

• Petri Ala-Laurilalle Akatemiapalkinto. Biofysiikan apulaisprofessori, Helsingin yliopiston akatemiatutkija palkittiin tie-teellisestä rohkeudesta. Ala-Laurila tutkii näköön liittyvän tiedon prosessointia pienissä hermoverkoissa.

2015 • Visa Koivuselle EURASIP 2015 -tiede-

palkinto. Signaalinkäsittelyn professori palkittiin European Association for Signal Processing -järjestön Technical Achieve-ment Award -palkinnolla, joka myönne-tään johtaville tutkijoille digitaalisen signaalinkäsittelyn teorian ja sovelluksien aloilla. Koivunen on ensimmäinen suoma-lainen, jolle palkinto on myönnetty.

• Rolf Ekrothille Designers’ Nest -kilpailun voitto. Vaatetussuunnittelun opiskelijan miestenvaatemallisto voitti Kööpenhami-nan muotiviikkojen arvostetun kilpailun.

• Startup Sauna parhaaksi nuoreksi yritys-kiihdyttämöksi. Opiskelijoiden perustama organisaatio palkittiin Kalifornian Piilaak-sossa UBI Networksin kilpailussa.

• Tapio Lokille akustiikan alan huippu-tunnustus. Akustiikan professori sai Montrealissa International Commission for Acoustics (ICA) Early Career Award -palkinnon, jota kutsutaan akustiikan alan nobeliksi. Lokki tutkii konserttisalien akustiikkaa.

• Työryhmälle Siiri Raasakka, Tiia Sirén ja Elina Laitinen Hyères Fashion Festivalin Grand Prix. Vaatetussuunnittelun opiske-lijoiden miestenvaatemallisto sai 15 000 euron pääpalkinnon.


WDC-paviljonki, 2012. Helsinki oli maailman designpääkaupunki, World Design Capital, vuonna 2012. Juhlavuoden vilkkaana tapahtuma- ja kohtauspaikkana keskustassa toimi puuarkkitehtuurin opiskelijoiden suunnittelema paviljonki. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Puuarkkitehtuuri

Teksti Eeva LehtinenKuva Maija Astikainen Kuvitus Ida Wikström

”ALOITUKSENI TALOUSJOHTAJANA oli vauhdikas. Vuoden 2009 marraskuussa olin juuri saanut tiedon valinnastani, kun minut kutsuttiin käymään kampuksella. Pahaa aavistamatta menin isoon luento-saliin, joka olikin täynnä väkeä jonkinlai-sessa koulutustilaisuudessa. Sain heti kylmiltään kertoa, miten aion hoitaa uu-den yliopiston taloutta. Suustani pääsi varmaan aikamoisia sammakoita. Kaikki olivat kuitenkin sen verran ystävällisiä, etteivät sanoneet mitään.

Kun sitten pääsin työhuoneeseeni, minulle annettiin kaksi viikkoa aikaa tehdä taloudelle organisaatio ja yliopis-tolle budjetti. Ryhdyin saman tien haas-tattelemaan avainhenkilöitä ja tutki-maan lukuja. Työpäivät venyivät, kun uuden yliopiston hallitus jo odotti, mitä olimme saaneet aikaan. En tietenkään joutunut aloittamaan tyhjästä, vaan talousasiat olivat jo hyvässä jamassa.

Organisaatiomalliksi ehdotin matriisi-organisaatiota. Se oli minulle tuttu aiem-mista työpaikoistani Nokian verkkoliike-toiminnasta ja Koneesta mutta yliopistos-sa vieraampi, ja ihmiset oudoksuivat sel-laista toimintatapaa. Matriisi kuitenkin

Kaksi viikkoa aikaa tehdä yliopiston ensimmäinen budjetti

Talousjohtaja Marianna Bom muutti valtion tiliviraston moderniksi yliopistokonserniksi.

toteutettiin, ja tänä päivänä se toimii mielestäni hyvin.

Alkuvaiheessa meillä oli myös uuden yliopiston johdon esittäytyminen media-tilaisuudessa Dipolissa. Muistan kerto-neeni vitsin pavunlaskijoista, bean coun-ters, joka on talouspiireissä tuttu termi, mutta sitä ei tainnut monikaan ymmär-tää. Lopuksi onnistuin vielä kaatumaan nenälleni tullessani korokkeelta alas. Ei kauhean lupaava alku.

Yliopistomaailman taloudenpito poik-keaa siitä, mihin yrityksissä olin tottunut. Täällä ei ole tarkoitus, että viivan alle tuloslaskelmaan jää rahaa, vaan meidän tuloksena ovat akateemiset tuotokset. Samoin tuloksellisuuden mittaaminen on aivan erilaista. Miten esimerkiksi mitataan sitä vaikutusta, jonka yli-opisto tuo yhteiskuntaan?

Yliopiston tehtävä on monimutkainen mutta kiinnostava. Yrityksel-lä on asiakkaat, yhteis-kuntavastuu ja tulos. Yliopistolla on pal-jon erilaisia intres-siryhmiä, joista

jokaisella on omat tärkeät tarpeensa. Meidän pitää löytää tavat palvella tasa-puolisesti kaikkia.

Kolme perustajayliopistoa olivat olleet valtion tilivirastoja ilman kovin suurta taloudellista autonomiaa. Uusi yliopistolaki teki yliopistoista konser-neja, joissa on tuloslaskelmat, taseet ja kassanhallinta. Olin mukana kiinteistö-yhtiön perustamisessa ja sijoitussalkun suunnittelussa. Olen iloinen, että muu-tos yliopistoissa tapahtui: sen tuoma taloudel linen vapaus ja vastuu mahdol-listavat paremmin akateemisen mission toteuttamisen.”


Oho!Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Hyvä keskustelu, parempi politiikka

Teksti Heidi Hammarsten Kuvitus Ida Wikström


Parempaa politiikkaa syntyy, jos perustellut argumentit painavat keskustelussa enemmän kuin etupiirien näkemykset, sanovat talousprofessorit. Talouspolitiikka ei silti voi perustua puhtaasti teoriaan, vaan mukana ovat aina arvot ja kulloinenkin tilanne.


ECONOMICUM-RAKENNUKSESSA Helsingin Etu-Töölössä työskentelee samalla käytävällä kolme Aalto-yliopiston taloustieteen professoria,

joiden nimet ovat tuttuja useimmille median seuraajille: Sixten Korkman, Pertti Haaparanta ja Matti Pohjola. Ovatko heidän näkemyksensä talouspolitii-kasta yhtä lähellä toisiaan kuin kolmikon työhuoneet?

”Ei taloustieteessä ole sellaisia koulukuntakiistoja kuin mitä media tai blogit luovat. Ekonomistit ovat keskenään hyvin yksimielisiä suhteessa muihin tie-teenaloihin. He ovat toistensa kanssa eri mieltä vain yksityis kohdista, esimerkiksi siitä pitääkö Suomessa nyt elvyttää kysyntää vai edistää tarjontaa”, sanoo professori Matti Pohjola.

Pohjolalla on hyvä käsitys taloustieteen eri koulu-kunnista, koska hän on kirjoittanut taloustieteen pääsy-koekirjan ja opettaa peruskursseja. Professorin oma erityisala on tuottavuus.

Omasta alastaan Pohjola haluaa tehdä kaikille sel-väksi, että tuottavuus mittaa sitä, mitä työpanoksella saa aikaan. Tuottavuuden tehostaminen ei siis tarkoita sitä, että pitäisi tehdä enemmän töitä.

”Mitä arvokkaampia asioita tehdään, sitä parempi on tuottavuus, ja tämän arvon mittaa asiakas. Tuottavuus on ideoita siitä, mitkä voisivat olla arvokkaita asioita eli innovaatioita.”

Myös globalisaation ja kansainvälisen kaupan asian-tuntija Pertti Haaparanta näkee, että kyse on vivahteis-ta. Hän on mielestään ”ihan tavallinen taloustieteilijä”, joka lähtee liikkeelle siitä, että kaupan vapauttaminen on hyvä asia.

”Mutta se ei ole ihmelääke, sen vaikutukset ovat rajallisia ja joskus sitä pitää hidastaa isojen tulonjako-vaikutusten takia. Lisäksi tutkijakunta on jakautunut sen suhteen, voiko kaupan vapauttamisen argumentte-ja käyttää myös pääomaliikkeiden vapauttamiseen. Itse kuulun koulukuntaan jonka mukaan ei voi, riskit ovat liian suuria.”

Rikkaruohot kukkien joukossaSixten Korkman on professor of practice, joka on liitty-nyt Aallon riveihin vasta pitkän talouspoliittisen virka-miesuran jälkeen. Hänen mukaansa yhtä talousteoriaa on vaikea todistaa oikeammaksi kuin toista, koska taloustieteessä ei ole kontrolloitujen kokeiden mah-dollisuutta.

”Mutta kaikki väittämät eivät ole yhdenvertaisia, jotkut ovat silkkaa soopaa. Kukista on vaikea sanoa, mikä on kaunein, mutta meidän tutkijoiden pitää kertoa, mikä joukossa on rikkaruoho.”

Korkmanin mukaan ei ole olemassa puhtaasti teo-riaan perustuvaa talouspolitiikkaa. Mukana ovat aina myös arvot ja historiallinen tilanne. Hän luennoi opis-kelijoille muun muassa talousdoktriineista.

”Doktriini on eri asia kuin talousteoria. Teoria pyrkii kuvaamaan todellisuutta, doktriini on normatiivinen ja kertoo miten asioiden pitäisi olla: mikä on talouspolitii-kan rooli, mitkä ovat sen tavoitteet, keinot ja menetelmät.”

Yhtä oikeaa totuutta ei pidäkään hakea, painottaa Korkman.

”On hyvä, jos on yhteinen tilannearvio ja yhteisiä arvoja. Mutta jos kaikki ovat samaa mieltä, todennäköi-sesti ollaan tyhmää mieltä. Ja keskusteluun kuuluu, että vähän kärjistetään: totuus syntyy siitä, että puheen-vuorot valaisevat asiaa eri kulmista. Mutta tarvitaan jäsenneltyjä puheenvuoroja, joissa viitataan vähän myös evidenssiin.”

Päätösten valmistelu pielessäVarsin samaa mieltä professorit ovat siitä, että Suomen taloustilanne on huolestuttava ja suunta hukassa. Talouspoliittisessa päätöksenteossa ja sen valmiste-lussa on paljon parantamisen varaa.

”Viimeisin hallitus epäonnistui talouspoliittisessa valmistelutyössä. Ei osattu systemaattisesti järjestää valmistelua ja sille poliittista tukea sotessa, kunta-uudistuksessa ja muissa. Irvokasta että vaikka

Sixten Korkman Pertti Haaparanta Matti Pohjola


Teema

kolmi kantaa on moitittu, se on ainoa joka on saanut aikaan tulosta”, Korkman viittaa eläketyöryhmään sekä kasvu- ja vakaussopimukseen.

Korkman kertoo havainneensa ”raudanlujasti”, että ihmiset ovat sitä mieltä, mitä heidän lompakkonsa sanoo: näkemykset heijastelevat omaa tai taustaryh-män etua.

”Mutta he uskovat niihin itse ja ovat vilpittömiä uskossaan. Esimerkiksi yritysjohtajat kykenevät esit-tämään näkemyksiä, jotka ovat heidän mielestään yhteiskunnallisia ja edustavat yhteistä etua.”

Myös Haaparanta harmittelee sitä, että riippumaton komiteatyöskentely on kokonaan hävinnyt ja lobbaus-järjestöjen raportit saavat kohtuuttomasti huomiota julkisessa keskustelussa.

”Martti Hetemäen taannoinen verotyöryhmä oli esimerkki heikentyneestä valmistelusta. Siitä jätettiin jo alun perin pois parhaat asiantuntijat, koska tiedet-tiin että he eivät suostu niihin johtopäätöksiin, joita ryhmästä haluttiin”, Haaparanta sanoo.

Matti Pohjolan mielestä taas Hetemäen työryhmä on esimerkki hyvästä työskentelystä, samoin kuin kol-mikantainen eläkeuudistuksen valmistellut ryhmä.

”Kiusalliseksi olen kokenut sen, että asiantuntija-ryhmässä on mukana tutkijoiden lisäksi myös etu-järjestöjen edustaja ja jopa poliitikoita. Sitten pitäisi saada aikaan yksimielinen tulos, ja siinä on sekin vika, että kaikkien mielipide on samanarvoinen. Ei pitäisi sotkea asiantuntijatyötä ja vaikuttamista keskenään”, Pohjola neuvoo.

Merkkejä myönteisestä kehityksestäkin on – sellaiseksi kaikki kolme professoria mainitsevat viime syksynä työnsä aloittaneen talouspolitiikan arviointi-neuvoston.

”Neuvosto on yksi tapa saada puhtaasti asiantuntija-arvio politiikan linjasta”, sanoo Pohjola.

Monta tapaa vaikuttaaJulkiseen keskusteluun talouspolitiikasta professorit suhtautuvat hieman eri tavoin.

Käytännön professori Korkmanille julkisuus on luonteva tapa vaikuttaa ja jakaa osaamistaan. Tosin hän on alkanut pelätä leimautumista ”päivystäväksi dosentiksi” päädyttyään suosituimmaksi eurokriisin kommentaattoriksi.

”En mielelläni moiti julkista keskustelua, koska minulla on erinomainen mahdollisuus osallistua sii-hen. Mutta jos vertaa vaikkapa Ruotsiin, meillä voisi olla enemmän pyrkimystä painaviin puheenvuoroihin pelkän jupinan sijaan.”

Haaparannalla taas on useita esimerkkejä siitä, kuinka talouskeskustelu mediassa lähtee sivuraiteille. Tuorein niistä on Kreikan velkakriisi.

”Maailma on ollut täynnä velkakriisejä ja velkojen uudelleenjärjestelyjä, mutta minkäänlaista yritystä peilata Kreikan tilannetta niihin ei mediassa näy. Sen sijaan kreikkalaisista käytetään julkisuudessa halventa-via nimityksiä. Edelliset velkajärjestelyt ja -helpotukset on kuitenkin tehty maissa, joissa on ollut ihan vastaava velkaantumisaste kuin Kreikassa”, Haaparanta perustelee.


Teema

Pohjola on sitä mieltä, että mediakeskustelua tehok-kaampi tapa vaikuttaa ja valistaa on opettaminen.

”Opettaminen on tärkein ja syyttä väheksytty vaikutuskanava. Me koulutamme täällä suomalaisten nuorten parhaimmistoa. Mitä paremmin he menestyvät työelämässä, sitä enemmän syntyy uusia ideoita ja tuot-tavuutta.”

Helppoja ohjeita ei ole tarjollaMiten Suomen talous sitten saataisiin nousuun? Professorit ovat varovaisia neuvoissaan.

”Talouspolitiikka on politiikkaa. On helppo sanoa teoreettisen tai empiirisen tutkimuksen perusteella, mitä pitäisi tehdä. Mutta asiat ovat vain niin helkkarin vaikeita, jos kansa ei niitä hyväksy. Suomen rakenteel-listen ongelmien korjaaminen vie joka tapauksessa vuosia, ehkä kymmenenkin vuotta”, arvioi Pohjola.

Tuottavuus on siitä hankala talouspolitiikan kohde, että siitä ei pysty päättämään keskitetysti vaan se syn-tyy työpaikoilla. Innovaatioistakaan ei etukäteen tiedä, mitkä niistä ovat hyviä ja mitkä huonoja.

”Nokian tarina osoittaa, ettei kukaan kyennyt ennustamaan sen paremmin yrityksen menestystä kuin romahdustakaan. Ei innovaatioiden vaikutusta etukäteen pysty näkemään”, Pohjola sanoo.

Entäs se kiista jonka Pohjola aiemmin mainitsi – pitääkö elvyttää kysyntää vai lisätä tarjontaa?

Korkman viittaa Juhana Vartiaisen näkemykseen siitä, että Suomessa tarvitaan toimenpiteitä työvoiman tarjonnan lisäämiseksi. Monet kansalaiset protestoivat, että työttömyys on jo ihan tarpeeksi paha ilman toimen-piteitäkin.

Nopeat leikkaukset voivat tehdä tuhoja”Juhana puhuu taloudesta pitkällä aikavälillä ja on siinä oikeassa. Tässä ja nyt työvoiman lisätarjonnasta ei ole apua”, Korkman sanoo.

Pohjola on osin samaa, osin eri mieltä.

”Talous on pitkällä aika-välillä klassisen teorian mukai nen eli tarjonta mää-rää ja lyhyellä aikavälillä keynesiläinen. Tällä hetkel-lä Suomen ongelmat tulevat pitkälti tarjontapuolelta”, Pohjola arvioi.

Haaparanta taas tukee vahvasti keynesiläistä elvy-tyspolitiikkaa. Hänen mie-lestään Suomessa ei ole kos-kaan otettu suhdannevaihteluita tarpeeksi vakavasti.

”Suomi on täynnä ehdotuksia rakenneuudistuksiksi, vaikka meillä on paljon teoriaa siitä, miksi nämä uudis-tukset voivat olla haitallisia juuri tällaisissa kriisioloissa, joissa Eurooppa nyt on. Tulisi laajemmin pohtia sitä, milloin ja millaisissa olosuhteissa reformeja pitäisi toteuttaa. Voi olla, että nyt tehdään vaarallisia uudis-tuksia”, Haaparanta sanoo.

Tämä näkemys saa kannatusta Korkmanilta.”Olen valmis torumaan niitä, joiden mielestä oikea

ratkaisu on leikata julkisia menoja viisi miljardia euroa heti ensi vuonna. Se tuhoaisi hyvinvointivaltion ja on huonoa suhdannepolitiikkaa. Tarvitaan enemmän nyansseja. Kyseessä ei ole joko-tai- vaan astekysymys, mikä on esimerkiksi leikkausten oikea aikataulu”, Korkman painottaa.

Myös rahoituksen professori Vesa Puttonen Kauppakorkeakoulusta osallistuu julkiseen keskusteluun aktiivisesti ja mielellään. Hän näkee osallistumiseen sekä virallisia että inhimillisiä syitä.

”On Kauppakorkeakoulun intressi, että sen ihmiset ovat mukana yhteiskunnalli-sessa keskustelussa. Yliopiston edustaja on lähtökohtaisesti neutraali osapuoli, muilla kuten pankeilla tai tutkimuslaitoksilla voi olla omiakin asioita ajettavana”, sanoo Puttonen.

Mutta Puttonen tietää myös, että toimit-tajan on helppo soittaa sille, jonka tuntee jo entuudestaan. Ja kysytyksi tuleminen on imartelevaa kohteelle.

”Suora lähetys, yhdeksän uutiset tele vi-si ossa – sellaisessa tilanteessa adre naliini nousee ja on oltava hereillä.”

Puttosen näkemyksen mukaan tutkija voi kommentoida julkisuudessa muutakin kuin oman kapean erityisalansa aiheita.

”Tutkijan koulutus on opponoimista, kyseenalaistamista ja argumentoimista. Sitä me täällä työksemme teemme ja yri-tämme löytää vaihtoehtoisia tapoja nähdä asioita. Jos puhuu vain omista tutkimus-tuloksistaan, maailma menee vain kape am-maksi ja kapeammaksi.”

Puttonen painottaa, että taloustieteessä on lopultakin kyse ihmisten toiminnasta eikä matemaattisista malleista: ”Kyse on yhteiskuntatieteestä, ei eksaktista tietees-tä. Ei ole absoluuttista totuutta vaan argu-mentointia, ja siksi pitääkin olla mukana debatissa.”

Kannattaa siis keskustella siitä, mistä julkisuudessa halutaan keskustella, vaik-

Suorassa lähetyksessä adrenaliini nousee

ka välillä pyöritäänkin pintakuohussa. Sen verran Puttonen on kuitenkin tiukentanut linjaansa, että sijoitusneuvojen antamisen hän jättää alan varsinaisille ammattilaisille.

”Ei minulla ole mitään omaa agendaa, mutta kyllä maailmankuvani on markkina-myönteinen. Uskon että yrittäjyys on se, joka vie meidät tästä eteenpäin. Ja val-tion pitäisi tehdä itsensä mahdollisimman tarpeettomaksi yrityssektorilla.”

• Vesa Puttonen, 48. Rahoituksen professori on väitellyt Vaasan yliopistosta 1993, on kiinnostunut sijoittamisesta ja istuu useiden yritysten hallituksissa.

• Klassinen taloustiede perustuu valistusfilosofi Adam Smithin ajatuksiin vapaasta yritteliäisyydestä ja markkinoiden pyrkimi-sestä tasapainoon.

• Keynesiläinen taloustiede syntyi 1930-luvun lamassa ja painottaa valtion roolia suhdannevaihteluiden tasoittajana.

• Sixten Korkman, 67. Professor of practice on seu-rannut etenkin EU:n talouspolitiikkaa virkamiehenä Suomessa, Ecofinissa ja Etlan toimitusjohtajana.

• Matti Pohjola, 64. Tuottavuuden asiantuntija on väitellyt Cambridgessa ja toiminut professorina vuodesta 1992.

• Pertti Haaparanta, 60. Kansainvälisen kaupan professori on aktiivinen bloggaaja, elvytyksen ja kehitysavun puolestapuhuja.


Teema

Teollisuuden uudistaminen vaatii yhteistyötä

Internetiin perustuvan liiketoiminnan rakentaminen teollisuudessa vaatii yrityksiltä, yliopistoilta ja tutkimus-laitoksilta verkottumista. Yksin ei kukaan hallitse kokonaisuutta.

Martti Mäntylä

Kati Hagros

Teksti Timo Hämäläinen Kuvitus Ida Wikström

”TEOLLISUUDEN uusiutumisen tarve on valtava. Toisaalta uu-distuminen tarjoaa yrityksille

mittaamattomasti mahdollisuuksia”, sanoo Kone Oy:n palveluliiketoiminnan digita-lisaatiosta vastaava johtaja Kati Hagros.

Hagros näkee teollisuuden digitalisaa-tion vaikutuksiltaan vallankumoukselli-sena. Saman suuruusluokan mullistuksia toivat muassaan 1970-luvulla automaatio ja 1980-luvun loppupuolelta alkanut internetin aikakausi.

Tietotekniikan professori Martti Mäntylä Aalto-yliopistosta on samoilla linjoilla Hagrosin kanssa.

”Teollisuuden digitalisaatiossa tieto-tekniikkaa ja internetiä sovelletaan

tuotantoon ja tuotteisiin sekä niiden ym-pärille rakentuvaan toimintaan. Digitali-sointi tarjoaa mahdollisuuksia, jotka suo-malaisten yritysten pitää ehdottomasti hyödyntää”, Mäntylä sanoo.

Tuote muuttuuKone on valmistanut ja huoltanut hissejä jo yli sadan vuoden ajan. Yhtiö hyödyntää digitalisaatiota huoltotoiminnassa muun muassa etämonitorointiin, huol lossa tarvittavien tietojen välittämiseen sekä tuhansien kentällä työskentelevien hen-kilöiden työskentelyn optimointiin ja hallintaan.

Nyt Kone on ottamassa harppauk sen eteenpäin. Yhtiö haluaa visionsa mukai-


tarvittavien teknologioiden käytettävyys paranee. Kehittyvän teknologian avulla teollisuuden on entistä helpompaa sovel-taa digitalisaatiota omiin tuotteisiinsa.

”Soveltaminen ei sinänsä ole mitään rakettitiedettä. Soveltamisessa autta-vien ja digitalisaatiossa tarvittavien ratkaisu jen toimittajakunta laajenee. Markkinoilla on jo nyt monenkokoisia yrityksiä, jotka pystyvät rakentamaan palve luita, tuotteita ja prototyyppejä entistä nopeammin ja edullisemmin.”

Metsäklusteri ja konepajateollisuus tarjoavat pohjan uusille lisäarvoa tuottaville digitaalisille sovelluksille. Mahdollisuuksia löytyy myös monilta muilta aloilta.

”Meillä ja maailmalla on monia haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi ympäristöön, energiaan ja demokratiaan. Tekniikka ei niitä yksin ratkaise, mutta se on usein oleellinen osa ratkaisua”, Mäntylä toteaa.

Oman haasteensa tuottavat maailmal-le jo asennetut tuotteet, joihin pitäisi nyt liittää uutta teknologiaa ja uusia ominai-suuksia. Esimerkiksi Koneella on huolto-kannassaan yli miljoonaa hissiä, joista vanhimmat vielä käytössä olevat on toi-mitettu 1900-luvun alussa.

Aallon harjalleSuomalaisella teollisuudella on Hag rosin ja Mäntylän mielestä erinomaiset mah-dollisuudet päästä surffaamaan teollisen internetin aallon harjalla.

”Meillä on hyvää digitaali-, sensori- ja tietoliikennetekniikan osaamista.

Nokian luovan tuhon jälkeen meillä on paljon ammattilaisia, joilla on tarvittavaa kykyä tekniikan soveltamiseen. Tilanne on parempi kuin usein ajatellaan”, Mäntylä arvioi.

Teollisuus on myös tiedostanut digi talisoinnin avaamat mahdollisuudet. Siitä on yhtenä osoituksena viime vuoden lopulla aloittanut Finnish Industrial Internet Forum, fiif.fi. Foorumi pyrkii vauhdittamaan toimintaa, jolla visot saadaan muutettua liiketoiminnaksi. Yhteisössä on mukana jo toistasataa yritystä sekä niiden lisäksi tutkimus-laitoksia, yliopistoja ja ministeriöitä.

Tekes puolestaan edistää uudenlaisen liiketoiminnan syntymistä omilla ohjel-millaan: 5thGear, Teollinen internet ja Terveyttä biteistä.

”Teemme ETLA:n ja VTT:n kanssa selvitystä siitä, miten teollisen internetin tulisi näkyä seuraavassa hallitusohjelmas-sa. Julkinen valta on tietoinen asiasta ja teollisuus herkkänä vastaanottamaan uusia ajatuksia”, Mäntylä sanoo.

Lisää osaajiaTeolliseen internetiin liittyvän liike-toiminnan lisääntyessä osaajien tarve kasvaa. Esimerkiksi data-analyytikoista ja tietoturva-asiantuntijoista on jo nyt pulaa.

Hagrosin mielestä tietotekniikan opetusta pitäisi lisätä yliopiston eri opintokokonaisuuksissa siten, että kaikki valmistuvat ymmärtäisivät esimerkiksi ohjelmistoarkkitehtuuria.

”Opiskelijoiden tulisi hallita tietoja tietoliikennetekniikan perusteet samaan tapaan kuin kielten ja matematiikan perusteet. Siten organisaation eri tasoil-la ja eri tehtävissä työskentelevät pystyi-sivät nykyistä paremmin ymmärtämään toi siaan.”

Hagros toteaa, että peruskoulutuksen lisäksi tarvitaan myös syvällistä koulu-tusta, joka tuottaa esimerkiksi senso-roinnin, data-analytiikan ja tietoturvan asiantuntijoita.

Ja vaikka teknologia onkin kehitty-nyttä, riittää tutkittavaa rutkasti. Tie don valtatiellä ei loppua näy.

”Ihminen on vuorovaikutuksessa koneiden ja laitteiden kanssa, joihin yhdistetään säätö- ja tietotekniikkaa. Syntyy monia haastavia kysymyksiä, joihin haetaan ratkaisua tai parannusta aina perustutkimuksesta asti”, Mäntylä sanoo.

sesti helpottaa liikkumista ja optimoida ihmisvirtoja rakennuksissa ja rakenne-tussa ympäristössä.

”People Flow Intelligence -tuotelin-jamme tuottaa jo nyt liikkumisen opti-mointiin tähtääviä digitaalisia palvelui-ta”, Hagros toteaa.

Hagrosin mukaan digitalisaatio tulee koskemaan kaikkia toimialoja. Eniten sitä on toteutettu esimerkiksi kaupan alalla, mediamaailmassa ja palveluissa. Nyt äly tulee myös fyysiseen maailmaan.

”Tuote käsitteenä muuttuu. Fyysiseen tuotteeseen liitetään tietoa, jonka arvo voi olla suurempi kuin itse tuotteen arvo. Jotta yritys voisi hyödyntää tätä arvoa, sen pitää pystyä muuttamaan bisnes-logiikkaansa.”

Tiedolla on usein arvoa tuotteen tilaajan lisäksi muillekin tahoille. Se avaa mahdollisuuden tuotteen arvon ja liiketoiminnan kasvattamiseen.

Hagros on vakuuttunut, että uuden-laisen liiketoiminnan synnyttäminen vaatii väistämättä verkottumista.

”Yritysten oma tuotekehitys- ja IT-osaaminen eivät enää yksin pysty tuotta-maan haluttuja uusia tuotteita ja tuote-ominaisuuksia. Avuksi tarvitaan eri osa-alueiden, kuten pilvipalveluiden, tietoturvan ja applikaatioiden, asian-tuntijoita.”

Hagros uskoo, että teollisen internetin kehittämisessä tarvittava ketteryys on paljolti pienissä startup-yrityksissä. Siksi hän toivoo, että isojen ja pienten yritysten kohtaamiset lisääntyisivät.

Hagros toivoo myös, että startupit ja isot yritykset pääsisivät yhdessä suun nit-telemaan, miten julkisyhteisöjen, kuten kuntien ja kaupunkien, palveluita voitai-siin järjestää uudella tavalla. Yhteistyö auttaisi luomaan ratkaisuja sekä koti-maan tarpeisiin että myytäväksi ulko-maille.

Lukuisia sovelluskohteitaTuotannon digitalisointiin tarvittava teknologia on professori Martti Mäntylän mukaan pitkälti jo olemassa.

”Anturointiteknologialla voidaan seurata jo lähes mitä tahansa t oimintaa. Tiedonsiirron kapasiteetti on kasvanut valtavasti, ja kyky hyödyntää suuriakin tietomääriä on data-analyysin ja kone-oppimisen keinoin merkittävästi paran-tunut.”

Mäntylä uskoo, että digitalisaatio laajenee edelleen uusille alueille, kun

UUDEN LAISEN LIIKETOIMINNAN SYNNYTTÄMINEN VAATII VÄISTÄMÄTTÄ VERKOTTUMISTA


Teema


Kuka

KUN HANNU KAUPPINEN aloitti tutkimusinsinöörinä Nokiassa vuonna 1997, nousukiidossa oleva

matkapuhelinyhtiö oli ilmeinen valinta tuoreelle tekniikan tohtorille. Vähemmän itsestään selvää on, että hän on edelleen töissä samalla, mutta aivan erinäköisellä työnantajalla. Vuoden verran tehtävänä on ollut vastata Technologies-yksikön tutkimuskeskuksesta Nokia Labsista.

”Ei ole ollut päivääkään tylsää aikaa”, kuittaa Kauppinen ja perustelee miksi.

”Olemme aina eturintamassa: emme koskaan tee helppoja asioita vaan keski-tymme vaikeisiin ongelmiin. Niitä ratko-maan on voitu palkata lahjakkaita ihmi-siä ympäri maailmaa, koska tutkimusta tehdään Piilaaksossa sekä Cambridgen ja Berkeleyn huippuyliopistojen kyljessä. Suomessa toimimme Espoossa ja Tampe-reella kiinteässä yhteistyössä tärkeim-pien yliopistokumppaneidemme kanssa.”

Motivaatiota ylläpitää myös hankkei-den monipuolisuus. Kauppinen aloitti radioaaltojen mittaamisesta ja mallinnuk-sesta. Hän oli mukana 4G- ja myöhemmin 5G-tutkimuksen käynnistämisessä. Nyt tutkimuskohteina ovat esimerkiksi nano-teknologia, audio- ja videostandardit, puettava elektroniikka sekä data- analytiikka käyttäen koneoppimisen menetelmiä.

Jyväskylän lyseon ylioppilas oli kiin-nostunut monista asioista, kuten histo-ri asta, kirjallisuudesta ja kielistä. Tie vei

Vedonlyönninammattilainen

Polille opiskelemaan fysiikkaa vuonna 1986, koska se oli sekä mielenkiintoista että Kauppisen vahvin ala.

Tiedemiehen ja bisneskaverin fysiikka”Tiedemies minussa luottaa fysiikan kykyyn selittää maailma – jos ei tänään kaikkea, niin huomenna vähän paremmin. Teollisuusmies, insinööri ja bisneskaveri taas nojaavat fysiikkaan, koska se kertoo, mikä on mahdollista nyt ja tulevaisuu-dessa.”

Diplomi-insinööritutkinnon jatkoksi Kauppinen opiskeli vuodessa lisensiaa-tiksi. Opintojen suuntautumiseen vaikut-ti etenkin professori Pekka Hautojärvija hänen sovelletun fysiikan tutkimus-ryhmänsä. Hautojärven kautta tarjoutui myös mahdollisuus kolmivuotiseen väitös-kirjaprojektiin puolijohdemateriaalien alalta Atomienergiakomissiossa Pariisissa. Työ Nokiassa alkoi jo ennen tohtorin-väitöstä, joka tapahtui joulukuussa 1997.

2000-luvun puolivälissä Kauppista alkoivat kiinnostaa myös innovaatiot ja tutkimustulosten kaupallistaminen. Kiinnostus johti EMBA-tutkintoon Helsingin kauppakorkeakoulusta vuon-na 2007.

”Tohtorintutkinto auttoi pääsemään kiinni tutkimukseen ja tieteentekoon, EMBA taas antoi potkua siihen, että pää-sin etenemään ideoiden kaupallistami-sessa”, Kauppinen perustelee.

Kauppisen ura Nokiassa on edennyt suoraviivaisesti, mutta yrityksestä ei voi sanoa samaa.

”Elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä, molemmista oppii yhtä lailla ja kun on sopivasti molempia, saa vaihtelua. Toki Nokian alamäen aika oli myös haastavaa ja kuluttavaa. Alamäki kesti pitkään, välillä näkyi valonpilkahduksia ja lopuksi tehtiin rohkea ratkaisu, joka osoittautui oikeaksi”, Kauppinen analysoi kriisi-vuosia ja matkapuhelinliiketoiminnan myyntiä.

Uusi Nokia, uudet mahdollisuudetTutkimustoiminnan kannalta uusi Nokia on avannut huimasti mahdollisuuksia uudenlaisiin liiketoimintamalleihin.

”Teknologiayksikössä meillä ei ole enää mitään vanhaa bisnestä, jota pitäisi suojella. Voimme lisensoida vapaasti kymmentätuhatta patenttiperhettämme. Voimme myös lisensoida kehittämämme teknologian toteutusta muille yrityksille. Ja lisäksi voimme olla mukana kehittä-mässä tuotteita, kuten android-tabletti Nokia N1. Siihen olemme tarjonneet tuo-temerkin ja designin, yhteistyökumppa-ni Foxconn hoitaa tuotannon ja markki-noinnin.”

Kauppinen arvioi, että noin 10 prosent-tia tutkimusyksikön projekteista synnyt-tää todella arvokasta liiketoimintaa. Jolla-kin lailla kaupallisesti hyödynnettävissä

Hannu Kauppinen on viihtynyt Nokian tutkimustehtävissä yli 17 vuotta. Nyt hän on mukana

päättämässä, kuinka paljon panostetaan vaikkapa nanoteknologian tai data-analytiikan kehittämiseen.

Teksti Heidi Hammarsten Kuvat Heidi-Hanna Karhu


Kuka

on 30–40 prosenttia, ja vähintään puolet on vain syytä unohtaa.

Kauppisen tärkeä tehtävä onkin paitsi etsiä ja ehdottaa uusia tutkimuskohteita, myös tehdä valintoja siitä, mitä projekte-ja jatketaan ja mitä lopetetaan. Päätök-sissä on mukana koko liiketoimintayksi-kön johtoryhmä. Kauppinen vertaa työtä vedonlyöntiin.

”On osattava arvata riittävän varhain, mitkä ovat ne vedot, joihin lisätään panok-sia. Toinen taito on fail fast, poistuminen pelipöydästä ajoissa.”

Tämän hetken isoja tutkimuslupauk- sia ovat esimerkiksi teollinen internet ja nanomateriaalit kuten grafeeni, josta syntyy taipuisia näyttöjä.

Tekniikka toimi, bisnes eiKauppinen muistelee menneitä vedonlyöntejä. Epäonnistumisesta käy esimerkiksi digitaalinen kännykkävideo-teknologia DVB-H. Se ei koskaan tullut käyttöön, vaan videoita alettiin katsoa tavallisessa matkapuhelinverkossa.

”Tekniikka oli hyvin toimivaa, mutta bisnes ei toiminut. Aliarvioimme 3G-verkon suorituskyvyn. Emme myöskään ymmärtäneet, että tv-tai mobiilioperaat-torin olisi pitänyt saada liiketoimintaa, jotta olisi kannattanut rakentaa se uusi verkko.”

Entä onko joskus myös lopetettu liian aikaisin projekti, jota olisi kannattanut jatkaa? Kauppinen nostaa esimerkiksi

2000-luvun alussa kehitetyn Bluetooth 4.0:n, joka on hyvin vähän energiaa ku-luttava radioteknologia. Sen avulla mikä tahansa hyvin pienikin vempain, kuten avaimenperä tai piilolinssi, voi olla yhtey-dessä internetiin.

”Katsoimme silloin, että tehtävämme on myydä matkapuhelimia eikä teknolo-giaa. Niinpä annoimme sen käytännössä ilmaiseksi osaksi Bluetooth-standardia. Mutta ei se kaduta, olemme ylpeitä että nyt sitä käyttävät kaikki.”

—Hannu Kauppinen valmistui teknillisen fysiikan diplomi-insinööriksi vuonna 1993, tekniikan lisensiaatiksi vuonna 1994 ja tekniikan tohtoriksi vuonna 1997. Väitös-kirjan aiheena oli puolijohdemateriaalien virheet ja niiden mittaaminen. EMBA-tut-kinnon Kauppakorkeakoulussa Kauppinen suoritti 2007.

Kauppinen on työskennellyt Nokiassa harjoittelijana vuosina 1990–1991 ja tut-kimustehtävissä vuodesta 1997 muun muassa Nokia Research Centerin johta-jana vuosina 2011–2014 ja nykyisin Nokia Labsin johtajana Technologies-yksikössä.

Kauppisen perheeseen kuuluvat vaimo ja kouluikäinen tytär. Hän harrastaa raken tamista, juoksua, hiihtoa ja golfia.


Kuka

Liina – siirrettävä suoja, 2011. Arkkitehtuurin opiskelijoiden suunnittelema rakennus on tarkoitettu väliaikaiseen majoitukseen kriisitilanteissa. Vaneripaneeleista koostuvat kehämäiset elementit yhdis-tetään kuormaliinoilla. Kuva: Anne Kinnunen.

Puuarkkitehtuuri

Teksti Tiiu PohjolainenKuvat Wärtsilä

”KURSSIN alkaessa sanon aina opiskeli joille, etten tahdo nähdä ainoatakaan

teknologista ratkaisua kahden ensim-mäisen kuukauden aikana”, kertoo Ilari Parkkinen. Hän haluaa tempaista pää-osin insinööriopiskelijoista koostuvan joukon pois mukavuusalueelta heti.

Wärtsilän teollisen muotoilun tiimissä työskentelevä Parkkinen on nyt kolmatta kertaa yrityksen yhteys-henkilö PdP-opiskelijoiden suuntaan. Tehtävä on toimia linkkinä opiskelijoi-den ja Wärtsilän valtavan, maailman-laajuisen verkoston välissä, tukea opis-kelijoita ja varmistaa projektin resurssit yrityksen puolelta.

Ilari Parkkisen työpiste sijaitsee Otaniemessä, Open Innovation House -talossa.

”Opiskelijat saavat tulla jututtamaan minua lennosta, ilman varattua aikaa.”

Helposti lähestyttävän kontaktihenki-lön lisäksi Wärtsilä avaa kurssin opiske-lijoille paljon ovia: projektin aikana he saavat käyttää Wärtsilän tietoja, tehdä sisäisiä haastatteluja, tavata asiakkaita ja alihankkijoita hyvinkin vapaasti.

”Projektin ajan opiskelijat ovat työn-tekijöitämme, joilla on samat mahdolli-suudet kuin meillä muillakin. Annamme opiskelijoille esimerkiksi käyttäjätutki-muskoulutusta.”

Opintomatka Kap VerdelleTämänvuotinen yhteistyöprojekti on nimeltään Driven11. Siinä selvitetään, miten virtuaalista, niin sanottua lisättyä todellisuutta voidaan hyödyntää voima-laitoksen rakentamisessa.

Opiskelijoiden puolelta projekti-päällikkönä toimii teollisen muotoilun

Inspiroivaa yhteistyötä

opiskelija Saga Santala: ”Monikulttuu-risessa tiimissämme on yksitoista opis-kelijaa, seitsemän miestä, neljä naista. Seitsemän opiskelee insinööritieteitä, lisäksi mukana on kauppatieteiden ja teollisen muotoilun osaajia.”

Suurin osa Driven11-ryhmän jäsenistä on Suomessa, mutta kaksi tiimin jäsentä on etäopiskelijoita Intiassa.

”Syksyllä teimme taustatutkimusta ja konseptointia. Parhaillaan keskitym-me konseptin kehittämiseen ja proto-tyypin valmistamiseen. Nyt ryhmämme on jakautunut design- ja teknologia-tiimeihin.”

Tällä kertaa projektissa oli olennais-ta päästä seuraamaan voimalaitoksen valmistumista konkreettisesti paikan päällä. Opintomatka suuntautui Kap Verdelle, jonne Ilari Parkkinen luotsasi neljä opiskelijaa havainnoimaan, miten kahden moottorin voimalaitos rakenne-taan. Opiskelijat tekivät käyttäjätutki-musta, haastattelivat paikallisia työn -tekijöitä ja tallensivat näkemäänsä. Kotiin palattuaan tiimi alkoi tutkia havaittuja haasteita ja ideoida, miten ongelmat voidaan ratkaista.

”PdP-kurssilla on loistavaa nähdä, miten nuoret työskentelevät, minkälaisia tiimin jäseniä he ovat”, sanoo Parkkinen.

”Toki projekteista saa itsekin paljon – inspiraatiota omaan työhön. Jokainen PdP on poikinut Wärtsilään tuloksia, joita on jollain tavoin hyödynnetty käytännössä.”

Partneriyrityksen väki ehtii tulla opiskelijoille tutuksi, ja huumoriakin on mukana.

”Minkäänlaista hierarkiameininkiä ei ole havaittavissa, kun kaikki haluavat yhtä lailla hyvää lopputulosta. Wärtsilän

Aalto-yliopistossa tehdään tiivistä yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Yksi kiitetyimmistä yhteistyömuodoista on PdP-tuotekehityskurssi, jossa teollisuuden suuryritys Wärtsilä on ollut partnerina jo vuosien ajan.

väki on inspiroinut ja kannustanut meitä. On kaikkien etu, että projekti onnistuu, ja opiskelijat oppivat sen aikana paljon”, sanoo Saga Santala.

Kurssityöt kiinnostavat yrityksen johtoa Myös tuotekehitysjohtaja Ilari Kallio Wärtsilästä on ollut pitkään mukana PdP-yhteistyössä.

”Kurssin tulokset kiinnostavat Wärtsi-lää. Joka vuosi meiltä käydään ylintä joh-toa myöten tutustumassa opiskelijoiden esittelemiin lopputuloksiin”, sanoo Kallio.

Wärtsilä tekee tuotekehitystä ympäri Eurooppaa. Suomalaisia kohtaamisia ja yhteistyön kehittämistä eri toimijoiden kanssa on helpottanut jo muutaman vuo-den ajan fyysinen läsnäolo Otaniemessä, OIH-talossa.

”Opiskelijat osaavat haastaa yrityksen olemassa olevia struktuureja. Heidän


Yhteistyö

Mikä PdP?

• Product Development Project (pdp.fi) on Aalto Design Factoryn järjestämä lukuvuoden mittainen kurssi. Opiskelijaryhmä suunnittelee ja toteuttaa suuren, budjetoidun tuotekehitysprojektin yhteistyössä partneriyrityksen kanssa.

• Vuosittain 15–19 projektia eri yritysten kanssa.

• Järjestetty vuodesta 1997 lähtien.• Valmistuneita projekteja kevääseen

2015 mennessä yhteensä 220.• Kevääseen 2015 mennessä kurssin

on suorittanut 2149 opiskelijaa.• Kurssi huipentuu vuosittaiseen

gaalaan, jossa tiimit esittelevät projektin aikana valmistuneita töitään. Tänä vuonna gaala järjestetään 22. toukokuuta.

Tuotekehityskurssin opiskelijat pääsivät seuraamaan voimalaitoksen valmistumista Kap Verdelle.

kauttaan yritys saattaa löytää uusia työs-kentelytapoja tai kysymyksenasetteluja. Tulevaisuuden rekrytointien kannalta meille on myös tärkeää oppia tuntemaan opiskelijoita.”

Wärtsilä tekee yhteistyötä lukuisien yliopistojen kanssa Keski-Eurooppaa myöten. Energiatekniikka yhdistää yrityksen tiukasti Vaasan yliopistoon, kotimaista yhteistyötä syntyy myös Tampereen ja Lappeenrannan yliopis-tojen kanssa.

”Yhdestäkään korkeakoulusta ei löydy kaikkea sitä, mitä Wärtsilä tarvitsee”, Kallio sanoo.

”Mitä paremmin yliopisto tuntee yri-tyksen ja sen tarpeet, ja mitä paremmin yritys tuntee yliopiston, sitä parempia, proaktiivisia yhteistyömuotoja syntyy. Viime vuosien PdP-projektit ovat tuotta-neet korkealaatuisia tuloksia, ja ajattelu-mallia voisi ehkä jatkossa soveltaa mui-

hinkin yhteistyöprojekteihin eri toimi-joiden kanssa.”

Kun Ilari Kallio kertoo mittavista EU- tai Tekes-rahoitteisista hankkeista, jois-sa on Wärtsilän lisäksi mukana korkea-kouluja, selviää, että yhdestä ohjelmasta voi yhteistyön myötä syntyä kymmeniä diplomitöitä.

”PdP ei ole yritykselle kovin suuri investointi, mutta silläkin saadaan tulok-sia aikaan, esimerkiksi prototyyppejä.”

Sitäkin merkittävämpää Kallion mie-lestä on koulutukseen investoitu aika ja asiantuntijuus.

”Haluan kannustaa yrityksiä olemaan tiiviisti koulutuksessa mukana. Yhteis-työstä opiskelijoiden kanssa syntyy asioita, jotka merkitsevät lopulta paljon enemmän kuin pelkkä tiimin tuottama lopputulos.”


Otaniemessä kehitettyä kuvantamistekniikkaa käytetään ympäri maailmaa aivoleikkausten apuna. Nyt siltä odotetaan suuria myös vaikeiden aivosairauksien hoidossa.

AIVOKASVAIN- ja epilepsialeikkauk- sissa on kyse millimetreistä – viilto väärässä kohdassa voi merkitä

liikkumis- tai puhekyvyn menettämistä.Ennen neurokirurgi pääsi vasta kallon

avattuaan kartoittamaan tärkeitä toimin-toja ohjaavat käskykeskukset ja suunnit-telemaan leikkauksen niin, etteivät ne vahingoittuisi. Kohdennetun magneetti-stimulaation eli NBS:n (Navigated Brain Stimulation) avulla hän pystyy nyt teke-mään kartoituksen rauhassa etukäteen, kallon ulkopuolelta annettavien magneetti- pulssien avulla.

”Muissa magneettistimulaatiota hyö dyntävissä laitteissa pulssit annetaan sokkona tai muuten epätarkasti. Meidän laitteillamme stimulaatio voidaan koh-dentaa hyvin tarkasti kolmiulotteisten rakennekuvien avulla samalla, kun EEG-päähine antaa tietoa aivosähkötoiminnan muutoksista ja muut anturit puhekyvystä tai lihasten liikkeistä”, selittää akatemia-

Teksti Minna Hölttä Kuvat Terhi Korhonen

Neuroteknologia voi auttaa miljoonia

professori Risto Ilmoniemi, yksi NBS:n alkuperäisistä kehittäjistä.

Pienet askeleet, suuret saavutuksetNBS:n ja Aalto-yliopistossa tehtävän aivotutkimuksen juuret ulottuvat 1980-luvun alkuun, jolloin Teknillisen korkeakoulun professori Olli V. Lounasmaa ryhtyi sel-vittämään matalien lämpötilojen kvantti-fysiikan lisäksi ihmisaivojen saloja. Osa tutkimusryhmästä alkoi kehittää aivo-toiminnan mittaamiseen tarkoitettuja monikanavaisia MEG-laitteita.

”Alku oli hankalaa, ja kesti vuosia ennen kuin aloimme nähdä, että tästä todella olisi hyötyä”, muistelee vuonna 1978 teekkarina ryhmään liittynyt Ilmo-niemi.

”Yksittäiset edistysaskeleet tuntuvat usein tutkijoista kovin pieniltä, mutta vuosien mittaan niistä voi kertyä suuria-kin saavutuksia.”

Vähitellen O. V. Lounasmaan labo ra-to rio nousi MEG-osaamisellaan maail -man maineeseen, ja laitteiden käyttä-jiksi ja sovellutusten kehittäjiksi tuli mukaan myös lääkäreitä ja psykologeja, kuten Riitta Hari ja Risto Näätänen oppilaineen. Ilmoniemen mukaan yksi Aallon aivotutkimuksen vahvuuksista onkin tiivis suhde lääke tieteen asian-tuntijoihin. Yhteistyötä tehdään muun

muassa Aallon, Helsingin yliopiston ja HUS:n yhteisessä BioMag-laboratoriossa Meilahdessa sekä lukuisten muiden sai-raaloiden kanssa Suomessa ja ulkomailla.

Toinen valtti on laiteosaaminen. ”Suomalaiset yliopistot eivät pysty

kilpailemaan kalleimmissa laitehankin-noissa esimerkiksi yhdysvaltalaisten kanssa. Meillä on kuitenkin ollut maail-man parhaat laitteet käytössä ensimmäi-sinä, koska olemme olleet itse niitä rakentamassa”, Ilmoniemi kiteyttää.

Tähtäimessä ihmekypäräLaiteosaamisesta on syntynyt myös kas-vavaa ja kansainvälistä liiketoimintaa. Yksi menestyjistä on Nexstim Oyj, jonka Ilmoniemi perusti vuonna 2000 NBS:ää kaupallistamaan. Nykyään sen laitteita on kaikissa Suomen yliopistollisissa keskussairaaloissa sekä noin kahdessa-kymmenessä maassa Venäjältä Kana-daan ja Japaniin asti.

Viime vuonna yritys listautui pörssiin kerätäkseen pääomaa NBS:n pohjalta kehittämänsä aivohalvausterapian saa-miseksi markkinoille. Itse NBS-menetel-mä on jo aiemmin saanut hyväksynnän yhdysvaltalaiselta FDA:lta, maailman merkittävimmältä lääkkeiden käyttöä ja myyntilupia valvovalta viranomai sel- ta. Terapiakäyttö moninkertaistaisi kasvumahdollisuudet: pelkästään

Risto Ilmoniemi on yksi NBS-aivokuvanta-mislaitteiston kehittäjistä. Kohdennettua magneettistimulaatiota hyödyntävä lait-teisto on käytössä muun muassa HUS:n BioMag-laboratoriossa.


Aiheesta

Yhdysvalloissa aivohalvauksen saa vuosit-tain 795 000 ihmistä, joista arviolta kol-mannes voisi hyötyä Nexstimin terapiasta.

Ilmoniemi kertoo, että Suomessa magneettistimulaatiota on kokeiltu lupaavin tuloksin myös depression, krooni sen kivun, erilaisten riippuvuuk-sien ja tinnituksen hoidossa. Mahdol-listen hyötyjien joukko on valtava: esi-mer kiksi vakavasta depressiosta kärsii maailmassa 150 miljoonaa, epilepsiasta 40 miljoonaa ja skitsofreniasta 25 mil-joonaa ihmistä. Parhaillaan suunnitteilla on suuri eurooppalainen tutkimushanke, jossa kohdennettua magneettistimulaa-tiota kehitetään entistä toimivammaksi

Aalto Brain Centre, ABC, on Perustieteiden korkeakoulun neurotieteen ja - teknologian temaattinen keskus, joka pohjautuu noin 20 professorin ja vanhemman tutkijan ydin-osaamiseen ja heidän laboratorioidensa vahvuuksiin sekä Otaniemen monipuoliseen tutkimusinfrastruktuuriin. ABC vauh dittaa yhteistyötä systeemisen neurotieteen, aivo-kuvantamisen ja neuroteknologian aloilla. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä ihmis-aivojen toiminnasta, kehittää tutkimuksen kliinisiä sovelluksia, suunnitella ja rakentaa uudenlaisia mittalaitteistoja sekä kehittää edistyksellisiä signaalianalyysimenetelmiä monimutkaisten aivokuvantamisdatojen käsittelyyn.

ABC:n puitteissa työskentelevät muiden muassa professori, tieteen akateemikko Riitta Hari sekä akatemiaprofessori Riitta Salmelin. Lääketieteen tohtoriksi valmistu-nut Riitta Hari aloitti tutkijanuransa Otanie- messä jo 1980-luvulla, ja on ollut kehittämäs-sä aivokuvantamismenetelmiä ja niiden sovelluksia ja vaikuttanut ratkaisevasti alan kehitykseen. Tällä hetkellä Hari ryhmineen keskittyy kahden ihmisen neurotieteeseen, eli selvittää ihmisen sosiaalisen vuorovaiku-tuksen aivoperustaa. Tekniikan tohtori Riitta Salmelin on systeemisen ja kognitiivisen neurotieteen asiantuntija, joka tutkii aivo-kuvantamisen avulla, mitä aivoissamme tapahtuu esimerkiksi lukiessamme tai ope-tellessamme uusia sanoja. Vahvasti poikki-tieteellisen tutkimuksen tuloksista voi olla suurta hyötyä kielen häiriöiden ymmärtämi-sessä ja hoitamisessa.

Vuorovaikutusta ja kielen saloja

niin, että ohjauksesta huolehtii ihmisen sijasta tietokonealgoritmi.

”Näin voimme stimuloida yhtäaikai-sesti useampaa kohtaa, jolloin pääsemme tehokkaasti käsiksi myös aivojen eri osiin kytkeytyviin hermoverkostoihin. Laite mittaa myös aivojen reaktioita, ja tieto-kone säätää stimulaation niiden mukaan. Tavoitteena on kehittää itseohjautuvia diagnostisia ja terapeuttisia toimintoja aivoihin langattomasti kytkeytyvään ihmekypäräämme”, Ilmoniemi kertoo hymyillen.

Aalto-yliopiston koordinoimassa hankkeessa on mukana kovatasoisia tut-kimusryhmiä, sairaaloita ja yrityksiä eri

Akatemiaprofessori Riitta Salmelin ja akateemikko Riitta Hari ovat kansainvälisesti arvostettuja neurotieteen asiantuntijoita. He työskentelevät tutkimusryhmineen systeemisen neurotieteen, aivokuvantamisen ja neuroteknologian yhteistyötä vahvistavan Aalto Brain Centren puitteissa.

puolilta Eurooppaa. Ilmoniemen mukaan yksinkertainen testilaite voi olla valmis jo vuoden kuluttua, mutta sairaaloissa ihmekypärää joudutaan odottamaan pidempään.

”Kymmenen vuotta on realistinen aika kliiniseen läpimurtoon”, hän myöntää.

”Tässä työssä tuloksia ei tule hetkes-sä, mutta ne voivat olla valtavan merkit-täviä.”


Aiheesta

Teksti Marjukka PuolakkaKuvat Heidi-Hanna Karhu ja Wiebke Bosse

Vauhdillaunelma-ammattiin

Intohimo työhön ja palava halu menestyä ovat siivittäneet Miki Kuusen, Sonja Heikkilän ja Satu Maarasen omilla aloillaan maailmanmaineeseen.

Tulevaisuuden tekijät

Satu Maaranen, 30, alkoi tehdä ompelukoneella nukenvaatteita 6-vuotiaana.

Nyt hän suunnittelee vaatemallistoja Marimekolle, ranskalaiselle Petit Ba-teaulle sekä kiinalaiselle lifestylebrän-dille, jonka asuihin pukeutuu myös Kiinan presidentin vaimo.

Väliin mahtuvat taiteen maisterin opinnot Taiteiden ja suunnittelun korkea-koulussa ja parhain arvosanoin tehty loppu-työ. Opiskeluaikana Maaranen opiskeli ja harjoitteli Belgiassa, Hollannissa ja Italiassa. Hän pääsi italialaisen perhe-yrityksen kautta tekemään tutkimus-työtä ja kuoseja niin Max Maralle kuin Pradallekin.

Uraansa Maaranen on luonut määrä-tietoisesti kansainvälisten suunnittelu-kilpailujen kautta. Elle Style Awards -tulokaspalkinnon hän voitti 2012 ja tanskalaisen Designers’ Nest -kilpailun ensimmäisen palkinnon hänelle ojensi Prinsessa Mary vuonna 2010. Alan tär-keimpänä kilpailuna pidetyn ranskalai-sen Festival d'Hyères'n voitto nosti Maarasen muotimaailman kirkkaim - paan kärkeen.

”Suomalaiselle suunnittelijalle kansain väliset kilpailut ovat elintärkeä

Miki Kuusi, 25, on tehnyt elämässään yhden cv:n. Ansioluettelo

syntyi Kauppakorkeakoulun kurssityönä ja siihen taisi jäädä muotovirheitäkin. Silti lista miehen saavutuksista on hen-gästyttävä: oma yritys 20-vuotiaana, neljän vuoden päävastuu Slush-tapahtu-masta, säätiö kasvuyritysrahoitukseen, työ liiketoiminta-analyytikkona Super-cellilla ja nyt oma Wolt-yritys.

Opiskelun alkaessa nuoren miehen uravaihtoehdot olivat työ Nokian kal-taisessa suuryrityksessä, McKinseyn konsulttina tai investointipankkiirina. Toisin kävi. Vuonna 2009 alkaneet opin-not jäivät jäähylle, kun työt ja tekeminen veivät mukanaan.

”Kun törmäsin Aalto Entrepreneur-ship Societyn eli Aaltoesin tyyppeihin, huomasin että siellä oli iso draivi päällä. Tavoitetasona oli perustaa opiskelu-aikana uusi Google sen sijaan, että haluaisi Googlelle töihin.”

Aaltoes oli perustettu puoli vuotta aiemmin tukemaan yrittäjyyttä ja teolli-suusyhteistyötä uudessa Aalto-yliopis-tossa. Pian Kuusi perusti ensimmäisen yrityksensä, jonka kautta hän keräsi Aallon varainhankintakampanjassa miljoona-

Miki Kuusi aloitti opinnot Kauppakorkea-koulussa 2009 pääaineenaan rahoitus. Vuonna 2010 hän perusti yrityksen, jonka kautta koordinoitiin Aalto-yliopiston alumneihin kohdistuvaa varainhankintaa. 2011 hänet valittiin Aalto Entrepreneurship Societyn puheenjohtajaksi, minkä myötä hän oli perustamassa kasvuyrityssäätiötä. Kuusi tiimeineen järjesti Slush-tapahtuman vuosina 2011–2014. Syksyllä 2014 hän pe-rusti tilaus- ja maksu sovelluksia tarjoavan Wolt-yhtiön kuuden muun yrittäjän kanssa.

Slushista omaan yrittäjyyteen

potin yliopiston alumneilta. Aaltoesin puheenjohtajana Kuusen johdolla tuotet-tiin Suomi hyvinvoinnin jälkeen -tapah-tuma. Siitä alkoi myös menestystarina kasvuyritystapahtuma Slushille, joka kokosi viime marraskuussa 14 000 osal-listujaa.

Nyt vuorossa on oma yrittäjyys Woltissa. Syksyllä 2014 yritys keräsi kotimaisilta rahoittajilta 400 000 euron alkupääoman.

”Ensimmäinen tuotteemme on äly-puhelinsovellus, jolla voi tehdä ravintola-tilauksen etukäteen, maksaa sen ja sitten noutaa vaikka matkalla töihin.”

Keskeytyneet opinnot Kuusi aikoo sopivassa vaiheessa saattaa päätökseen. Asiat kun pitää aina viedä loppuun.

Muotimaailman huipulle

Satu Maaranen on freelancer-vaatesuun-nittelija, joka tekee töitä muun muassa Marimekolle ja Petit Bateaulle. Hän valmistui taiteen maisteriksi Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun vaatetus-suunnittelun ja pukutaiteen koulutus-ohjelmasta vuonna 2012. Maarasen naistenvaatemallisto voitti ranskalaisen Festival d'Hyères'n pääpalkinnon 2013. Hänen töitään on ollut esillä niin Berliinin, Pariisin kuin New Yorkinkin muotiviikoilla, ja niitä on julkaistu muoti- ja design-lehdissä Voguesta Monocleen.

ponnistuslauta maailmalle. Hyères'n voitto on poikinut valtavasti töitä ja yhteydenottoja.”

Viime kesänä Maarasen Petit Bateaulle suunnittelemat merihenkiset tuotteet lanseerattiin yli 300 ranskalais-myymälään. Julkinen pyöritys oli sen verran kovaa, että nyt Maarasen kasvot tunnistetaan Pariisin kaduilla.

Itse hän uskoo, että yksi menestyksen avain on ollut joukosta erottautuminen ja riittävä omaperäisyys.

”Teen hidasta muotia, joka on sekä ajatonta että käsin tehtyä. Pitää tietää, mitä muut tekevät ja uskaltaa tehdä omia juttuja.”

Tulevaisuuden tekijät

Sonja Heikkilä haaveili lapsena keksijän amma-tista, väkersi pahvista peli-

automaatteja ja kehitti salakieliä. Lukion jälkeen keksijäkouluksi valikoitui Teknil-linen korkeakoulu, jossa opinnot alkoivat vuonna 2008.

Tänään 25-vuotiaalle liikenneinsinöö-rille satelee yhteydenottoja niin liikenne-ratkaisuja kehittävistä maailman suur-kaupungeista kuin yrityksistäkin. Heikkilä on kysytty konferenssipuhuja, ja kansain-välinen media on julkaissut hänestä satoja lehtiartikkeleita.

Kaiken pyörityksen taustalla on Heikkilän diplomityössään jalostama Liikkuminen palveluna -konsepti. Siinä eri liikkumisen muodot paketoidaan käyttäjälle yhdeksi liikkumispalveluksi ja palveluita koordinoivat yksityiset liik-kumisoperaattorit. Liikenteen tehostu-misen lisäksi luodaan yksityistä liike-toimintaa keskenään kilpailevien ope-raattoreiden myötä.

”Kuljen työmatkani kahdella bussilla. Uuden palvelun avulla voisin kulkea mat-kan kimppakyydillä tai osan siitä vaikka kaupunkipyörällä. Jos menisin töistä kuntosalille, voisi operaattori hoitaa treeni kassin aamulla suoraan salille.

Vientibrändiä kehittämässä

Sonja Heikkilä valmistui diplomi- insinööriksi Insinööritieteiden korkea-koulusta vuonna 2014 pääaineenaan liikenne- ja tietekniikka. Opintoajasta puoli vuotta kului Wienin teknillisessä korkea koulussa opiskelu vaihdossa. Liikkuminen palveluna -diplomityö nosti Heikkilän maailmanmaineeseen. Nyt hän edistää Tekesin asiantuntijana uuden liiketoiminnan syntymistä ja kiertää maailmalla kertomassa kehit - tä mästään liikkumispalvelusta.

Kauppatavaroiden kanssa voisin ottaa taksin tai Kutsuplus-bussin.”

Sattumalla, oma-aloitteisuudella ja Rakennusinsinöörikillan vuosijuhlalla oli osuutensa siihen, että Heikkilä pää-tyi tekemään diplomityötään Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastoon. Juhlissa Heikkilä alkoi jutella liikkumispalvelun idean isän ITS Finlandin Sampo Hieta-sen kanssa.

”Porukka vietiin bussikuljetuksella jatkopaikkaan ja bussissa kuulin ideasta lisää. Seuravana maanantaina istuin Sampon kutsumana kaupunkisuunnit-teluviraston järjestämässä seminaarissa. Siellä tajusin, että tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä työkseni.”

Nyt Heikkilä järjestää Tekesissä rahoitushakua liikkumisoperaattoreille ja markkinoi Suomea uuden palvelun pi-lottialustana. Kansainvälistä huomiota kertyi, kun amerikkalainen Foreign Policy -lehti valitsi hänet maailman sadan tärkeimmän ajattelijan listalle.

”Syksyllä olin pääpuhujana Amerikan joukkoliikennejärjestön konferenssissa ja sain kuulla, että tässä on se, mitä he ovat yli viisi vuotta yrittäneet tehdä. Tekesissä haluamme, että Suomi on palvelun toteuttajana ensimmäinen. Tästä voi tulla Suomelle iso imagotekijä ja vienti brändi. Olen unelmatyössäni.”


—Opetus ja tutkimus luovat mahdollisuuksia monialaisten tiimien syntymiselle sekä edistävät yritysideoiden ja innovaatioiden kehittämistä. Yrittäjyyskoulutus antaa tie dollisia ja taidollisia valmiuk sia ja luo yrittäjähenkistä ajattelutapaa.

—Yliopiston eri toimijat ja kumppanit aktivoivat ja inspiroivat yrittäjyyteen ohjatuissa hackathon-, warm-up- ja bootcamp-tilaisuuksissa.

Teksti Anne Tapanainen, Seppo Laukkanen, Paula HaikarainenKuvitus Ida Wikström

Yliopisto tukee yrittäjyyttä

OPETUS KIIHDYT

EU:n rahoittama tietotekniikan kehittämisverkosto.

EIT Digital

Yrittäjyyttä edistävä opiskelijayhteisö.

Aalto Entrepreneurship Society, Aaltoes

Tutkimustulosten kaupallistaja.

Aalto Center for Entrepreneurship, ACE

Opiskelijoiden organisoima kasvuyrityskiihdyttämö.

Startup Sauna

Opiskelijoiden pyörittämä Euroopan suurin kasvuyritystapahtuma.

Slush

Opiskelijoiden organisoima kasvuyrittäjyyden harjoitteluohjelma.

Startup Life

Yrittäjyyskoulutuksen dynamo.

Aalto Ventures Program, AVP

Terveys- ja hyvinvointialan kasvu yritysyhteisö.

Health Spa

Yrittäjyyden maisteriohjelma.

Master’s Program in Entrepreneurship

Impact Iglu Kehittyville markki noille

suuntautuva kasvu yrittäjyysyhteisö.


—Kiihdyttäminen on intensiivinen vaihe, 6–9 kuukautta, jolloin yritysidea jalos tetaan esittely kelpoiseksi rahoituksen hakemista varten.

—Rahoituspäätösvaiheessa mukaan tulevat bisnesenkelit, sijoitusrahastot ym. rahoittajat ja sijoittajat. Bisnesenkelit ja muut mentorit auttavat aloittavia yrityksiä ammattitaidollaan ja kontakteillaan.

Yliopistossa tehtävä tutkimus tuottaa uutta tietoa liiketoiminnan kehittämiseen ja yrittäjäkoulutukseen. Tarjolla on myös jatkokoulutusta vakiintuneille yrityksille.

Otaniemessä toimiva terveysteknologian yrityskiihdyttämö.

Vertical

Tekniikan ja luovien alojen yrityskiihdyttämö.

Aalto Start-Up Center

Yrittäjien liiketoiminta osaamisen kehittäjä.

Pienyritys- keskus, PYK

Etabloituneiden yritysten menestyksen siivittäjä.

Aalto ENT

LIIKETOIMINNAN KEHITTÄMINEN

TÄMINEN


Luonnosta oppija

VEDYN, HIILEN JA PIIN kaltaiset alkuaineet ovat fyysikoille tuttuja tutkimuskohteita, joiden ymmär-

tämisestä on syntynyt valtava määrä tie-teellisiä oivalluksia ja teknologisia läpi-murtoja. Elollisten lajien materiaalit ovat heille vieraampia.

”Hieman yksinkertaistaen voisi sanoa, että ne ovat fyysikoille monimut-kaisia: niissä on paljon toistensa kanssa vuorovaikuttavia osia, ne reagoivat är-sykkeisiin, ja niillä on monia jopa risti-riitaisia toimintoja. Viime aikoina on kuitenkin alettu ymmärtää, että elolli - nen ympäristömme on aarreaitta myös fyysikoille ja materiaalitieteilijöille”, kertoo Olli Ikkala.

Pitkän uran teollisuudessa ja tiede-maailmassa tehnyt akatemiaprofessori tietää, mistä puhuu: hän johtaa Suomen Akatemian biosynteettisten materiaalien huippuyksikköä ja kehittää Euroopan tutkimusneuvosto ERC:n myöntämällä miljoonarahoituksella uusia toiminnalli-sia materiaaleja. Niille löytyy aarreaitas-ta inspiroivia esikuvia, jotka ovat kehit-tyneet miljoonien ja miljardien vuosien aikana evoluution seurauksena.

”Luonnossa on silkin kaltaisia materi-aaleja, jotka ovat yhtä aikaa lujia, sitkeitä ja keveitä. Sieltä löytyy myös likaa hylki-viä pintoja, itseään korjaavia materiaale-ja, niveliä, joiden kitka on hyvin pieni, hienoja värien syntymekanismeja ja eri lailla liikkuvia organismeja. Luonnon-materiaalien rakentumisessa ja säätelys-sä muuttujien määrä on tähtitieteellinen, joten niiden täydellinen ymmärtäminen on mahdotonta. Mutta entä jos voisim-mekin poimia vain rusinat pullasta: ym-

märtää ja valita tärkeimmät mekanismit ja kehittää niiden pohjalta vielä parempia materiaaleja?”

Poikkitieteellistä, luonnollisestiOlli Ikkalan kuvaamaa, luonnon mate-riaalinmuodostusta jäljittelevää tieteen-alaa kutsutaan biomimetiikaksi. Yksi sen tärkeistä työkaluista on biologisille materiaaleille tyypillinen itsejärjestäyty-minen, jossa rakennekomponenttien väliin koodattu vuorovaikutus saa ne muodostamaan tietynlaisia nanoraken-teita. Luonnossa tällä tavoin syntyvät esimerkiksi simpukan helmiäinen, ravun kuori ja Alzheimerin taudissa aivoihin muodostuva amyloidiplakki. Kaikkien niiden mekaaniset ominaisuudet ovat lujuudeltaan metallien luokkaa.

”Me haluamme tehdä biomimeettisiä materiaaleja, joissa yhdistyvät lujuus, sitkeys ja keveys, mutta myös kehittää materiaaleja, joilla on täysin uusia omi-naisuuksia”, Ikkala kertoo ja korostaa, että tiedemaailmassa pinnalla oleva poikkitieteellisyys on biomimetiikalle luontaista – rajanveto biokemian, ke - mian ja fysiikan välillä on tarpeetonta, jopa mahdotonta.

Turhia rajoja pitäisi välttää muuallakin.”En usko tarkkaan jakoon perus-

tutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen välillä. Hyvä soveltava tutkimus vaatii luonnonlakien syvää ymmärtämistä. Perustutkimus ja kaupallisuus eivät sulje toisiaan pois. Kemian Nobelilla palkittu teoreettinen fyysikko Alan Heeger kaupallistaa aurinkokennoja, ja toinen teoreettinen fyysikko Ludvik Leibler uudistaa kirurgisia menetelmiä. Kum-

Akatemiaprofessori Olli Ikkala kirii laboratoriossaan kiinni evoluution etumatkaa materiaalien valmistamisessa. Energiapihille yhteiskunnalle urakan tulokset voivat olla ratkaisevia.

Teksti Minna HölttäKuva Terhi Korhonen

mankin kanssa minulla on ollut ilo olla tekemisissä. Mekin haluamme sekä jul-kaista tutkimuksemme parhaissa mah-dollisissa lehdissä että käynnistää uutta yritystoimintaa”, Ikkala painottaa.

Teollisuustuotantoon biomimeettisiä materiaaleja saadaan vielä odottaa, mut-ta lupaavia ehdokkaita on jo olemassa. Yksi niistä on Ikkalan tutkimusryhmän kehittämä helmiäistä muistuttava mate-riaali, jonka valmistusprosessi perustuu pitkälti itsejärjestäytymiseen. Se koostuu nanometrin paksuisen polymeerikerrok-sen peittämistä, nanometrin paksuisista savilevyistä, jotka muodostavat kerrostu-neen, äärimmäisen lujan rakenteen.

”Selvitämme materiaalin uusia sovellusmahdollisuuksia yhteistyössä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kanssa.”

LUONNOSSA ON SILKIN KALTAISIA MATERIAALEJA, JOTKA OVAT YHTÄ AIKAA LUJIA, SITKEITÄ JA KEVEITÄ


Aiheesta

Kevyttä ja uusiutuvaaMihin uusia materiaaleja sitten tarvitaan? Ainakin entistä energiatehokkaamman yhteiskunnan rakentamiseen: keveydestä olisi hyötyä muun muassa liikenteessä. Esimerkiksi tavallisen, 3 000 tuntia vuodessa lentävän matkustajakoneen keventäminen 100 kilogrammalla sääs-täisi 9 kerosiinitonnia ja vähentäisi hiili-dioksidipäästöjä melkein 29 tonnilla vuodessa.

Kehitystyöhön ajaa myös tarve korvata materiaalien valmistuksessa uusiutumat-tomat luonnonvarat uusiutuvilla. Suomes-sa riittää metsää, mutta perusmänty ei sellaisenaan kelpaa tulevaisuuden high-tech-materiaaliksi.

”Tämä esimerkiksi ei ole kovin vahva”, Ikkala sanoo pöytää kopauttaen.

”Jos sen sijaan pilkon sen yhä pie-nemmäksi ja pienemmäksi, saan lopulta viiden nanometrin paksuisia selluloosa-

Euroopan tutkimusneuvosto (ERC) tukee uraauurtavaa tutkimusta kaikilla tieteenaloilla rahoittamalla huippututkijoiden työtä.

Aalto-yliopistossa on 19 ERC-rahoi tuksen saajaa. Niistä 12 on viisivuotista ERC Starting Grant -rahoitusta. Se myönnetään lahjak-kaille nuorille tutkijoille oman tutkimusryhmän perustamiseen. ERC Consolidator Grant -rahoituk-sen saajia on kaksi. Rahoituksella tuetaan ansioituneita ryhmän-johtajia, joilla on jo vähintään 7 ja enintään 12 vuotta tutkija uraa takanaan. ERC-rahoituksesta viisi on ERC Advanced Grant -rahoitus-ta, joka myönnetään edistyneelle huippututkijalle.

kuituja, joilla on aivan huikeita ominai-suuksia, ja voin alkaa koota niistä uuden-laista materiaalia. Mutta aivan uudenlai-sien ominaisuuksien luomiseen tarvitaan syvää ymmärrystä itsejärjestäytymisestä ja molekyylien välisistä vuorovaikutuk-sista.”

Nanoselluloosalla uskotaan olevan runsaasti sovelluksia esimerkiksi metsä-, huonekalu-, rakennus- ja lääketeollisuu-dessa. Aalto-yliopistossa nanoselluloo-saa ja sen sovelluksia tutkitaankin ahke-rasti, myös Ikkalan tutkimusryhmässä.

”Paperiteollisuudelle täytyy löytää vaihtoehtoja. Meillä on metsissämme runsaasti uusiutuvaa luonnonmateriaa-lia – miksi emme kehittäisi siitä jotain hienoa ja aivan uutta?”

• Ikkalan ERC-rahoitus on vuosille 2012–2016 ja sen suuruus on noin 2,3 miljoonaa euroa.

Mikä ERC?Poimintoja rahoitetuista hankkeista

Energiahävikin ratkoja • Sähkömoottorien energiahävikki on

5–10 prosenttia. Tästä noin yhden prosenttiyksikön syytä ei tunneta eikä sitä pystytä mallintamaan. Osuus voi kuulostaa pieneltä, mutta pelkästään EU-tasolla sen hintalappu on noin kolme miljardia euroa vuodessa.

• ERC Advanced Grantin saanut sähkötekniikan professori Antero Arkkio haluaa tutkimusryhmänsä kanssa selvittää, mihin tuntematon prosentti koneen tehosta häviää. Tämän jälkeen tavoitteena on tehdä häviölle numeeriset mallit, joiden avulla koneiden rakenne voidaan optimoida niin, että energiahävikki saadaan mahdollisimman pieneksi.

• Arkkion ERC-rahoitus on vuosille 2014–2018 ja sen suuruus on lähes 2,5 miljoonaa euroa.

Kvantti-ilmiöiden tuntija• Kvanttimekaniikan saavutukset

ovat tehneet mahdollisiksi niin nykytasoisen valokuitu teknologian kuin internetinkin. Professori Päivi Törmä keskittyy ERC Advanced

Grantin saaneessa hankkeessaan tutkimaan makros kooppista kvanttikoherenssia, ultrakylmien kaasujen fysikaalisia ilmiöitä ja nanomitta kaavan optisia ilmiöitä. Tutkimuksen sovelluksena voi olla esimerkiksi uusia nanomitta kaavan valonlähteitä.

• Törmän ERC-rahoitus on vuosille 2013–2017 ja sen suuruus on 1,6 miljoonaa euroa. Käyttöliittymien parantaja

• Yhä useampi meistä viettää suuren osan työ- ja vapaa-ajastaan erilaisten pääte laitteiden parissa.

• ERC Starting Grantin saanut professori Antti Oulasvirta etsii laitteisiin parempia käyttöliittymiä muun muassa matemaattisten optimointialgoritmien avulla. Tuloksia voidaan soveltaa esimerkiksi näppäimistöjen, valikkojärjestelmien, elekäyttöliittymien ja tietoverkkojen toiminnan optimoimisessa niin, että niiden käyttö on mahdollisimman vaivatonta, tehokasta ja mukavaa.

• Oulasvirran ERC-rahoitus on vuosille 2015–2020 ja sen suuruus on noin 1,5 miljoonaa euroa.


Aiheesta

Luukku-talo, 2010. Puurakenteisen nolla-energiatalon rakennusmateriaaleista yli 75 prosenttia on uusiutuvia, ja kaikki sen tarvitsema sähkö tuotetaan aurinko-energialla. Wood Program -opiskelijoiden ja eri alojen insinööriopiskelijoiden suunnitteleman talon sisustuksesta vastasivat tila- ja kalustesuunnittelun opiskelijat. Rakennukselle myönnettiin vuoden 2010 Puupalkinto. Kuva: Montserrat Zamorano Gañán.

Puuarkkitehtuuri

Ohjaaja-professori Susanna Helke haluaa marssittaa elokuvaprojektissa esiin muun muassa hoivatyön ammattilaisia.

HÄKELTYNYT. Sitä dokumentaarisen elokuvan pro-fessori, ohjaaja Susanna Helke oli, kun viime vuoden lopulla varmistui tieto Koneen Säätiön

myöntämästä apurahasta. 280 630 euroa oli summana suurempi kuin Helken johtama työryhmä oli hakenut Sovun ja repeämän kuvat -tutkimusprojektille. Hakies-saan apurahaa työryhmä oli varsin tietoinen siitä, että säätiön uusi Jakautuuko Suomi? -ohjelma oli kiinnos-tanut kovanluokan hakijoita. Liikkeellä oli tutkivia journalisteja, yhteiskunta- ja taloustieteilijöitä. Tai kuten Helke naurahtaen toteaa: ”Oikeita tutkijoita.”

Susanna Helke kehuu Koneen Säätiötä rohkeudesta ja näkemyksellisyydestä. Jakautuuko Suomi? - ohjelma osui yhteiskunnalliseen valmiustilaan. Säätiö ikään kuin heitti kepin kauas noudettavaksi ja rohkaisi tutki-maan tuntemattomia.

Helken johtama työryhmä lähtee dokumentaarisen elokuvan keinoin kaivamaan näytille hyvinvointiyhteis-kunnan käynnissä olevaa murrosta.

Tunteista talouteenSovun ja repeämän kuvat on monivuotinen projekti, jonka aikana on tarkoitus saada käyntiin useampia dokumentaarisia elokuvia. Yhtä tärkeää on yhteis-kunnallisen dokumentaarin perinteen haastaminen.

”Dokumentaarisen elokuvan perinteestä nousee malleja, formaatteja, joita tekijät tiedostamattaan noudattavat”, Helke toteaa.

”Kun dokumentaarisessa elokuvassa on haluttu reagoida yhteiskunnalliseen murrokseen, köyhyys on ollut aina hyvä aihe. On menty slummiin tai leipäjonoon. Tällaisten aiheiden kautta voi katsojalle tarjota myötä-tunnon ja sitä kautta mielihyvän kokemuksia.”

Mutta kun yhteiskunta ja yhteiskunnallinen retoriik-ka on muuttunut, myös perinteitä tulee haastaa.

”Pitää sysätä liikkeelle uudenlaista ajattelua. On tärkeää pohtia, miten ja miksi asioita tehdään ja miten niitä katsotaan.”

Helke on havainnut, miten hänen oman sukupolvensa elokuvantekijöiden teemat pyörivät leimallisesti tuntei-den ja ihmissuhteiden ympärillä. On syntynyt dokument-teja ihmissuhteista, perhesuhteista, omista kokemuk-sista. Mutta miten tehdä näkyväksi aineellisten ja aineettomien arvojen vastakkainasettelu? Kun raha määrittää kaiken, alkaen siitä, kuinka monta sijaista päiväkotiin saa kunakin flunssakauden aamuna palkata. Miten tehdä elokuvaa tuottavuudesta?

Miten filmata velkaa?

Paljon rahaa 280 630 on suuri summa rahaa. Mitä sillä saa?”Tietenkin olemme vasta alkuvaiheessa. Meidän on alettava tosissamme tonkia aiheita.”

Projektissa on mukana ainakin neljä synopsis-vaiheessa olevaa dokumenttielokuvaa. Kaksi niistä on maisteriopiskelijoiden lopputyöelokuvia. Omaa elokuvaansa työstää tutkijatohtori, ohjaaja Jouko Aalto nen. Myös Helkellä on käynnissä oman elokuvan tausta tutkimus.

”Parhaimmillaan Sovun ja repeämän kuvat käynnis-tää kolmen neljän vuoden aikavälillä 4–7 elokuvaa”, professori hahmottelee.

”Siinä mielessä apuraha on kuitenkin pieni, että ei sillä elokuvia tehdä. Paljon on kiinni ulkopuolisesta rahoituksesta.”

”Teemme myös tekijälähtöistä tai taiteellista tutki-musta. Se luo suhdetta yhteiskunnallisen dokumentaa-risen elokuvan perinteeseen sekä siihen, miten hyvin-vointivaltion historian eri vaiheet ovat siinä heijastu-neet. Perinteen haastaminen tapahtuu tekemisen ja kirjoittamisen kautta.”

Luvassa on siis ainakin artikkeleita ja esseitä, joissa aihetta avataan sekä omalle alalle että elokuva-maailman ulkopuolelle.

Yksi tapa kurottaa elokuvakentän ulkopuolelle on työ-ryhmän suunnitelma ajatushautomosta, joka yhyttää elokuvantekijät yhteen talousosaajien ja yhteiskunta-tieteilijöiden kanssa. Synergiahyötyjen ja ajatusten-vaihdon lisäksi Helke odottaa hautomon synnyttävän myös tutkimusta.

Vaikka Sovun ja repeämän kuvat -hanke onkin suun-nattu elokuvataiteen jatko- ja maisteriopiskelijoille, ajatushautomosta hyötynevät myös muut opiskelijat.

Mutta missä näkyvät tällä hetkellä ne todelliset sovun ja repeämän kuvat?

”Ennakkotyövaiheessa on esimerkiksi elokuva Hoivatyöläisen nauru. Se tarttuu paradokseihin, jotka liittyvät siihen hullunmyllyyn, jossa aineettomasta yritetään tehdä laskennallista. Haluan marssittaa ison joukon hoivatyön sankarinaisia kameran eteen.”

Lopullisia sovun ja repeämän dokumenttielokuvia saadaan vielä odottaa. Ohjaaja-professorin tapaamisen jälkeen uskallan kuitenkin uumoilla kuvia velasta, elvyt-tämisestä, hoivasta, taloudesta ja tuottavuudesta.

Elokuvataiteen tutkimushanke pöyhii hyvinvointiyhteiskunnan murrosta ja haastaa dokumentaarisen elokuvan tekemisen perinteen.

Teksti Tiiu Pohjolainen Kuva Heidi-Hanna Karhu


Taiteesta ja muotoilusta

SIINÄ SE TAAS VÄIJYY VAATIVANA. Kasa omais-hoitoperheeseen viikon aikana pyytämättä tul-leita kirjeitä. Perhettä on lähestynyt sairaalasta

useampikin osasto, Kansaneläkelaitos sekä kaupungin sosiaali- ja opetusvirastot. Jokainen kirje vaatii toimen-piteitä. Yksikään ei tuo helpotusta arkeen.

Kasaa setviessä miettii, eikö kukaan lähettäjistä ajat-tele, miltä tuntuu toistuvasti todistella, ettei läheisen vamma ole parantunut, tai että sairaus tai ikääntyminen on yhä olemassa. Miksi tuska pitää käydä läpi useaan kertaan, monelle hallintokunnalle ja vieläpä paperilla? Eikö pyöritystä saisi sujuvammaksi? – Voisiko palvelun muotoilla paremmaksi?

Materiasta muuttuvaanTänä lukuvuonna professori Tuuli Mattelmäki on opettanut palvelumuotoilua ensimmäistä kertaa muo-toilun kandivaiheen opiskelijoille. Kurssia on opetettu vuosia, mutta vasta maisteriopintojen aikana. Kun käyttäjäkeskeinen palvelumuotoilu tuodaan jo varhain mukaan opintoihin, käsitys palvelun – jonkin muun kuin konkreettisen ja muuttumattoman lopputuotteen – muotoilusta tulee opiskelijoille ja ymmärrettävämmäksi.

”Muotoiltua materiaa tässä maailmassa riittää”, sanoo tuote- ja palvelujärjestelmiin erikoistunut professori Mattelmäki.

”Palvelumuotoilu on sateenvarjotermi, jonka alla teh-dään paljon erilaisia asioita. Monet ammattilaiset, jotka eivät ole koulutukseltaan muotoilijoita, tekevät palvelu-muotoilua”, hän kuvailee.

Usein palvelu on vain formuloitu pakosta – lomak-keen vaatimat tiedot on saatava asiakkaalta järjestel-mään – eikä yksikään muotoilun ammattilainen ole osallistunut palvelun suunnitteluun.

”Olennaista on käyttäjäkeskeisyys, mietitään millä asioilla on palvelun käyttäjälle arvoa ja merkitystä.”

On palvelu sitten yrityksen tai julkisen tahon tuotta-maa, sen merkityksellisyys on jotain muuta kuin käyttä-jän kohtaama kosketuspinta. Merkitys ei synny yrityk-sen vastaanottotilasta tai mobiiliapplikaatiosta, ei edes siitä kapulakielisestä paperikirjeestä.

Tukevasti kotonaAalto-yliopisto ja Helsingin kaupunki ovat tehneet lukuisia yhteisiä hankkeita, joissa palvelumuotoilun

toimintatapoja on jalkautettu julkiselle sektorille. Kaupunki on määritellyt käyttäjälähtöiset innovaatiot yhdeksi strategiseksi tavoitteekseen ja haluaa siirtää palvelujen painopistettä organisaatiolähtöisyydestä kohti käyttäjäkeskeisyyttä.

Tuoreimmassa yhteistyöhankkeessa on kehitetty Lauttasaaren kaupunginosassa asiakaskeskeistä palvelu-verkkoa, jossa ikäihmisten ja omaishoitoperheiden tar-vitsemia palveluita on koottu asiakkaiden eikä organi-saatioiden mukaan. Asiakas saa halutessaan apua yhtä lailla suun terveydenhoitoon kuin huoleen siitä, miten selvitä arjen askareista.

Tietoa tarpeista on koottu muun muassa selvittä-mällä asiakkaiden päivittäisiä rutiineja ja heidän käyttämiään sosiaalipalveluita. Kun on ymmärrystä kunkin omaishoitoperheen tarvitsemista tukitoimista ja odotuksista, voi apua tarjota yksilöidymmin, miltei yhden luukun periaatteella. Asiakkaan tehtäväksi ei jää sen pohtiminen, tuleeko apu ja sen budjetti terveys-keskuksesta, hammashoitolasta, hätäkeskuksesta vai vanhustenpalveluyksiköstä.

Sujuvaa suhdetoimintaaMuotoilijan työskentely julkisen sektorin pyörteissä ei aina ole nopeaa ja mutkatonta. Lupaprosessit, organi-saatioiden sisäinen jargon, päätöksenteon hitaus ja hal-lintokuntien tiukat rajat tuovat työhön omanlaisensa lisän. Tuuli Mattelmäki kuulostaa kuitenkin luottavaisel-ta korostaessaan sitä, miten muotoilun asiantuntijuus on monella tavoin kattavaa erityisesti silloin, kun se yhdistetään muihin osaamisalueisiin.

Palvelumuotoilu on Mattelmäen silmissä mitä suurimmassa määrin suhdetoimintaa. Suhteiden ja verkostojen pitää kattaa palvelun käyttäjä mutta myös palveluntuottaja, päättäjät, hallinto, henkilöstö – lista on laaja.

Kustakin palvelusta tarkastellaan sen koko prosessi-ketjua. Ketjuun mahtuu useita eri toimijoita, joista jokainen vaikuttaa siihen, mitä loppukäyttäjä, se aivan tavallinen ihminen, lopulta kokee.

Muotoilijoille riittää jatkossakin tehtäviä, jotka eivät liity tuotteen suunnittelemiseen. Toivottavasti tulevai-suudessa edes muutama muotoilija tarttuu siihen kirjepinoon, joka edelleen väijyy omaishoitoperheen pöydänkulmalla.

Palvelumuotoilu liennyttää paperisotaa ja tarjoaa asiakkaalle apua yhdeltä luukulta.

Teksti Tiiu Pohjolainen Kuva Terhi Korhonen

Miten muotoilla byrokratiaa?


Taiteesta ja muotoilusta

Palvelumuotoilun asiantuntija, professori Tuuli Mattelmäki on ohjannut useita Helsingin kaupungin kanssa toteutettuja yhteistyöhankkeita.

Inte

rnat

iona

l Des

ign

Fact

ory

Wee

k 201

4.©

Aal

to D

esig

n Fa

ctor

y

Inte

rnat

iona

l Des

ign

Fact

ory

Wee

k 201

4 ©

Aal

to D

esig

n Fa

ctor

y

Swin

burn

e Des

ign

Fact

ory

© K

it H

asel

den

Phot

ogra

phy

Swinburne Design Factory

Swinburne Design Factory

Aalto Design Factory näyttää tietäAalto-yliopiston Design Factory on monialaisen tiimityön keskus, jossa opitaan tekemisen kautta. Se on ollut inspiraation lähteenä ja esimerkkinä jo neljälle maailman eri puolille syntyneelle Design Factorylle. Toiminta on päässyt hyvään käyntiin Shanghaissa, Melbournessa, Santiagossa ja Genevessä. Tänä vuonna Design Factory Global Network saa neljä uutta jäsentä.

Teksti Marjukka Puolakka

AALTO DESIGN FACTORY tukee uusien Design Factorien perustamista maail-malle. Vaikka jokainen niistä rakentaa toimintansa oman emoyliopiston tarpei-siin, ovat lähtökohdat yhteiset. Niihin kuuluu halu luoda innovatiivisuutta tuke-vaa oppimisen ja tekemisen kulttuuria.

”Monella toiminta on lähtenyt halusta muuttaa yliopiston sisäistä kulttuuria, ja siihen Design Factory -toimintamalli on ollut avain. Luotetaan siihen, että kaikilla ihmisillä on potentiaalia, ja annetaan teke-misen vapaus, jota tukemalla päästään uudenlaisiin ratkaisuihin. Lähtökohtana on eri alojen opiskelijoiden kokoaminen yhteen pohtimaan ja ratkomaan työelä-män ongelmia”, kertoo Design Factory Global Network -koordinaattori Päivi Oinonen.

Design Factoreissa annetaan tilaa myös sattumien kautta löytyville ajatuk-sille. Otaniemessä yksi tähän mahdolli-suuden antava tilaisuus on opiskelijoiden joka tiistai kattama avoin aamiainen.

”Se on otettu innostuneena vastaan myös maailmalla, tosin Kiinassa aami-ainen vaihtui paikalliseen kulttuuriin paremmin sopivaksi illalliseksi”, toteaa Aalto Design Factoryn kansainvälisistä toiminnoista vastaava Viljami Lyyti-käinen.

Bootcamp innostaaDesign Factory Bootcamp on Otaniemen kampuksella kerran vuodessa järjestet-tävä viikon maksullinen koulutus niille yliopistoille, jotka ovat kiinnostuneita oman DF:n perustamisesta.

”Bootcampilla porukka näkee käytännössä, mistä on kyse. Viikko on intensiivistä oppimista, johon jokainen hakee itselleen sopivaa näkökulmaa. Ohjelmassa on esimerkiksi opiskelijoiden ja yritysten yhteinen työpaja”, Lyytikäinen kertoo.

Toinen vuosittainen tapahtuma on International Design Factory Week, joka kokoaa eri factorien ihmiset viikoksi yhteen. Tapahtuman vetovastuu on kier-tävä, ja tänä vuonna matkataan Chileen.

”Se on mielettömän inspiroiva viikko, jonka aikana suunnitellaan uusia yhteis-työprojekteja. Viime vuonna Australias-sa kaikki pääsivät kokemaan paikallisen toiminnan kontekstin. Myös järjestäjän emoyliopisto saa nähdä, mistä kansain-välisessä verkostossa on oikeasti kyse”, toteaa Oinonen.

Design Factory Global Network jatkaa kasvuaan. Uusia tulijoita innostetaan mukaan taas toukokuun Bootcampilla.


Siellä

Nyk

yise

t Des

ign

Fact

oryt

• Shanghain Sino-Finnish Centre (SFC – aiemmin Aalto-Tongji Design Factory) syntyi vuonna 2010 juuri perustetun Aalto-yliopiston ja Tongji- yliopiston yhteistyön pilottihankkeeksi.

Toiminnan pääpaino on opetuk-sessa ja designissa, joka on yksi Tongji-yliopiston nousevista aloista. Käytän-nön ja teorian yhdistävillä kursseilla eri alojen ja eri maiden opiskelijat tutustuvat työelämän ongelmiin ja työtapoihin. Yksi SFC:n tehtävistä on viedä Kiinaan suomalaista yliopistojen ja yritysten välistä yhteistyön mallia sekä murtaa kiinalaisen ja länsimaisen kulttuurin välisiä raja-aitoja ja kieli-

muureja. SFC luo tekemisen kulttuuria, jossa koetellaan perinteisiä rajoja eikä pelätä virheiden tekemistä.

SFC on osa Shanghain Team Finlandia ja tekee yhteistyötä julkisten toimijoi den ja yritysten kanssa. Tästä yksi esimerkki on Aallon ja Tongjin yhteistyöstä alkanut Radical Design Week -tapahtuma, jonka kautta suoma-laiselle designosaamiselle on raken-nettu laajaa näkyvyyttä Shanghaissa. SFC on myös suomalaisten olohuone Shanghaissa, ja sen puusaunan lauteilla uusien yhteistyökuvioiden suunnittelu sujuu rennosti.

• Australian Swinburne Design Factory (SDF) haluaa olla opiske-lijoiden silta työelämään. Projekti-pohjaisessa opetuksessa setvitään sellaisia yrityskumppanien ongelmia, joiden ratkaisemiseen yksittäisen tie-teenalan näkökulma ei riitä. Opiskelija-tiimeille ja yritysosapuolille tarjotaan inspiroiva ja kokeiluun kannustava työ- kulttuuri, jota edistetään muun muas-sa design jameilla, leivontasessioilla ja yhteisillä aamupaloilla. Mukana on sekä isoja yhtiöitä että pk- ja startup-yrityksiä.

SDF perustettiin Aalto Design Factoryn innoittamana tukemaan poikki tieteellistä opetusta siihen kan-nustavissa tiloissa. Kaikkiin kursseihin liittyy tutkimusosuus ja tiimien työtä tukevat opettajan lisäksi tutkimus- ja bisnesmentorit. Tarjolla on sekä australialaisvoimin tehtävä tuotekehi-tyskurssi että kansainvälisiä kursseja, joista yksi on yhteinen Aallon kanssa.

Eräässä projektissa opiskelijatiimi kehitti yrityksen teknologiaan perustu-van kaiutinkonseptin, jossa hyödyn-nettiin muotoilua, brändäystä ja mark-kinointia. Yritys otti tuotekonseptin jatkokehitykseen, julkaisi tuotteen markkinoille ja päätyi muuttamaan ilmettään tiimin työn pohjalta.

Swinburne Design Factory. © Kit Haselden Photography

Sino

-Fin

nish

Cen

tre


• Duoc Design Factory on kaksivuoti-sen toimintansa aikana jalkautunut Duoc UC -yliopiston neljälle kampuk-selle eri puolille Chileä. Se perustet-tiin, jotta yliopiston eri alojen opiskeli-jat saavat tieteenaloja yhdistäviä oppi-miskokemuksia teorian ja käytännön yhdistävillä kursseilla.

Opetuksessa painotetaan kykyä toimia tiimissä, ja oppia annetaan niin pehmei den taitojen sisäistämisessä kuin yrittäjyysajattelussakin.

Duoc Design Factoryssa on kulu-neen vuoden aikana kokeiltu erilaisille

• CERNin IdeaSquare Sveitsissä on ylpeä vasta-avatusta omasta rakennuk-sestaan Euroopan hiukkastutkimus-keskuksen kampuksen ytimessä. IdeaSquare kehittää kokeellisia uusia tapoja tuoda esille perustutkimuksen yhteiskunnallista arvoa.

Mukana on CERNin fyysikoiden ja Knowledge Transfer -osaston lisäksi mekaniikan, elektroniikan ja IT-alan insinöörejä sekä Geneven alueen jär-jestöjä. Yhteistyötä tehdään myös eri maiden yliopistojen ja yritysten kanssa. Opiskelijat tulevat eri aloilta, kuten arkkitehtuuri, teollinen muotoilu, media, markkinointi, bisnes ja insinööritieteet.

Hiukkasfysiikan ongelmien lisäksi projekteissa ratkotaan yhteis-kunnallisia ongelmia. Projektit ulottu-vat parin päivän hackathoneista usean kuukauden kursseihin ja 3–4 vuoden tutkimus- ja kehityshankkeisiin.

Challenge Based Innovation -projektissa 45 opiskelijaa ympäri maailmaa pohti muun muassa sitä, kuinka sensoriteknologian avulla voidaan auttaa vanhuksia tai parantaa ruokaturvallisuutta. Kuuden kuukauden aikana työskenneltiin sekä kasvotusten että etänä ja kehitettiin prototyyppejä opettajien ja inspiraatiovalmentajien kanssa.

kohderyhmille suunnattuja kurssi-muotoja, joihin kuuluivat intensiivi-kurssi yöopiskelijoille sekä opettajien ja yliopiston henkilöstön työpajat.

Yksi esimerkki menestysprojek-tista on opiskelijoiden ja vammaisten lasten tuki järjestön yhteistyö. Siinä opiskelijatiimi kehitti chileläisjärjes-tön ohjauksessa prototyypin tukilait-teesta, jota lapset käyttävät uima- allaskuntoutuksessa.

IdeaSquare/CERN

RTU

Des

ign

Fact

ory

Duo

c Des

ign

Fact

ory

• Uusin maailmanlaajuisen verkoston toimijoista on Soulissa juuri avattu Design Factory Korea. Sen kotipesä on Yonsein yliopiston Underwood International College (UIC), joka antaa poikkitieteellistä opetusta eri puolilta maailmaa tuleville opiskelijoille.

Toiminta lähtee liikkeelle UIC:n Techno-Art -osastosta, joka yhdistää ennakkoluulottomalla tavalla muotoi-lun, teknologian, kulttuurin ja johta-misen. DF Korea haluaa luoda ympä-ristön, joka kannustaa luovaan oppi-miseen ja käytännön ratkaisujen etsimiseen. Tilaa halutaan antaa myös odottamattomalle.

• Riian teknillisen yliopiston RTU Design Factory haluaa olla neutraali toiminta-alusta yliopiston eri tiede-kuntien yhteistyölle. Opiskelijoita kan-nustetaan mukaan tutkimusprojektei-hin, joissa he tutustuvat muotoilun ja tuotekehityksen mahdollisuuksiin. Työskentelyn periaatteena on antaa mieluummin ohjeita kuin absoluuttisia totuuksia.

Ensimmäisten kurssien joukossa on englanninkielinen kurssi, joka yh-distää designajattelua ja -menetelmiä tuotekehitykseen ja prototyyppien valmistamiseen. Laboratoriotilat ovat vapaasti yliopiston opiskelijoiden ja henkilöstön käytettävissä.

Yksi toiminnan motto on: ”Saam-me asiat tapahtumaan hauskasti, ja saamme myös hauskoja asioita tapah-tumaan!”

• Yksi maailmanlaajuisen verkoston uusista kumppaneista on Hollannin NHL University of Applied Sciencen yhteyteen perustettava Frisian Design Factory. Taustalla on yliopiston tavoi-te eri tieteenalojen välisen yhteistyön lisäämisestä. Hollantilaiset innostuivat toiminnasta Aalto Design Factoryn viime vuonna järjestämällä Boot-campilla ja ovat sen jälkeen hakeneet mallia Suo mesta. Frisian Design Factory pääsee täyteen vauhtiin tämän vuoden aikana.

• Portugalin Porto Design Factory (PDF) viettää avajaisiaan toukokuussa. Se yhdistää Politécnico do Porton opiskelijat, opettajat ja tutkijat sekä tuoreet startup-yritykset. Johtaja Rui Coutinhon mukaan ovet ovat avoinna kaikille, jotka haluavat muuttaa maail-maa. PDF haluaa toimia katalysaatto-rina kokeellisen ja ratkaisukeskeisen opetuksen kulttuurille, joka tukee yrit-täjyysajattelua. Tarkoituksena on kaa-taa sekä hierarkkisia, ammatillisia että eri alojen välisiä raja-aitoja.

Uude

t Des

ign

Fact

oryt

International Design Factory Week 2014. © Aalto Design Factory

Politécnico do Porto / GCI

International Design Factory Week 2014 © Aalto Design Factory


Kaikki minusta -visualisointikilpailu haastaa opiskelijat suunnittelemaan digitaalista Suomea. Visualisoi uudella ja selkeällä tavalla kansalaisten omia rekisteritietoja ja voita 15.000 euroa! kaikkiminusta.suomi.fi

Nominate your candidate for the 2016 Millennium Technology Prize

Nimeä ehdokkaasi vuoden 2016 Millennium- teknologiapalkinnon saajaksi

by July 31, 2015 at

31.7.2015 mennessä:

IN COOPERATION WITH | YHTEISTYÖSSÄ

AWARDED BY | PALKINNON JAKAA

Opetuksen uudet tuulet

Aalto Design Factory (ADF) on tuonut Aalto-yliopistoon uudenlaista opetus-kulttuuria, jossa korostuvat eri alojen yhdistäminen, ryhmätyöskentely ja ongelmalähtöinen oppiminen. Vuodesta 2013 ADF on vastannut kandidaattiopiskelijoiden tieteiden-välisestä ja käytännönläheisestä Aaltonaut-sivuaineesta, joka syntyi opetuksen kehittämishankkeena.

Koko yliopiston opetusta lähdettiin uudistamaan kandidaattiohjelmista syksyllä 2013. Nyt kaikissa tekniikan korkeakouluissa ja Taiteiden ja suun-nittelun korkeakoulussa on kussakin vain yksi kandidaattiohjelma. Kauppa - korkeakoulussa ohjelmia on kaksi: suomenkielinen Helsingissä ja eng-lanninkielinen Mikkelissä.

Opiskelijat hakevat nyt entistä laajempiin opintokokonaisuuksiin ja voivat tehdä niiden sisällä valintoja. Ideana on tukea monialaisia opinto-ja. Ensimmäisen vuoden aikana opis-kelijat saavat tiivistä henkilö kohtaista ohjausta ja heitä kannustetaan pää-toimiseen opiskeluun. Opintojen ete-nemistä myös seurataan aktiivisesti. Kaikki kandidaatti tason opetus siirtyy vaiheittain Otaniemeen peruskorjat-tuihin Otakaari 1 -rakennuksen tiloihin.

Myös maisteritasoinen diplomi- insinöörikoulutuksen tutkintorakenne muuttuu. Uusien ohjelmien mukainen opiskelu alkaa elokuussa 2015.

Design Factory Bootcamp © Aalto Design Factory

Urapolku johti Aaltoon

Toimittanut Tiiu Pohjolainen, Paula Haikarainen Käännökset Ned Kelly CooganKuva Terhi Korhonen

Kuka olet?Olen Santo Fortunato, kompleksisten järjestelmien tutkimuksen professori Perustieteiden korkeakoulusta.

Mitä tutkimusryhmäsi tekee?Tutkimme kompleksisuutta erilaisissa järjestelmissä. Painopisteemme on sosiaalisissa järjestelmissä ja informaatiosysteemeissä. Esimerkiksi epidemioiden leviäminen populaatioissa tai jalankulkijoiden kollek-tiivinen liikehdintä ovat kompleksisia ilmiöitä. Jos jonkin järjestelmän käyttäytymistä ei voida päätellä suoraan sen ainesosien käyttäytymisestä, järjestelmä on kompleksinen.

Viime vuosina olen tutkinut myös tieteilijöiden käyt-täytymistä heidän viittaus- ja yhteistyökuvioidensa pe-rusteella, eli olen tehnyt niin sanottua tieteen tiedettä.

Kuinka päädyit alalle?Fysiikkaa olen halunnut opiskella niin kauan kuin muistan. Haaveenani oli tutkia luonnonlakeja, mikä johdatti valitsemaan väitöskirjani aiheeksi teoreettisen hiukkasfysiikan. Seuraavaksi minut sai otteeseensa kompleksinen järjestelmätiede, uusi, nouseva ala. Lähdin innokkaasti mukaan, sillä se antaa mahdolli-suuden tutkia ongelmia, jotka ulottuvat useille tieteen-aloille. Näkemyksiään voi vertailla hyvin eritaustaisten tutkijoiden kanssa. Ja koska kyseessä on vielä orastava ala, on olemassa realistinen, joskin vähäinen, mahdolli-suus löytää jotain uraauurtavaa.

Mikä on parasta työssäsi?Kiehtovinta on mahdollisuus keksiä uudentyyppisiä ongelmia. Alaltamme löytyy jo tarkasti määriteltyjä polkuja, ja tekijät ovat yhä tarkemmin erikoistuneita, mutta vielä on tilaa lähteä uusiin suuntiin ja avata

tutkimukselle koskemattomia kohteita. Suurella osalla siitä tutkimuksesta, jota nyt teen, on mahdollisuus pää-tyä käytännön sovelluksiin esimerkiksi liike-elämässä tai tiedepolitiikassa. Sellaista näköalaa ei ollut, kun tein teoreettisempaa työtä hiukkasfyysikkona.

Mikä on työssäsi vaikeinta?On haasteellista työskennellä melko tuoreella tieteen-alalla. Kilpailu työpaikoista on kovaa. Uusien tutkimus-laitosten syntymistä odotellessa kaltaiseni tieteilijä joutuu hakemaan töitä perinteisiltä aloilta. Rahoitusta on vaikea hankkia, koska aiheistamme ei juuri tehdä kutsuhakuja. Onneksi tilanne on paranemassa, sillä ala kasvaa ja tulee aiempaa näkyvämmäksi, ja useat tiede -yhteisöt ovat alkaneet ymmärtää konseptiemme ja mene-telmiemme potentiaalin omien projektiensa rinnalla.

Mistä olet urallasi ylpeä?Olin onnekas, kun otin ensiaskeleita kompleksisen järjestelmätieteen maailmassa ja pääsin heti tutkimaan ongelmaa, joka oli vasta nousemassa kiinnostuksen kohteeksi. Kyse oli yhteisöjen havaitsemisesta verkos-toissa. Yhteisöt ovat olioita, jotka ovat vahvasti sukua toisilleen, mutta eivät niinkään muulle osalle sitä järjes-telmää, johon ne kuuluvat. Esimerkkinä voisi mainita ystäväjoukon sosiaalisessa verkostossa.

Menetelmät, joiden avulla tällaisia ryhmiä voi tunnistaa tutkimalla pelkkää verkostorakennetta, ovat hyvin kysyttyjä. Minä satuin tekemään alalla joitakin perustavanlaatuisia avauksia. Siitä minut nykyään parhaiten tunnetaankin.

Olen myös ylpeä tulevan ICCSS 2015 -konferenssin puheenjohtajuudesta. Ensimmäinen kansainvälinen laskennallisen sosiaalitieteen konferenssi järjestetään aloitteestani Helsingissä kesäkuussa.

Professorien urajärjestelmä tuo Aalto-yliopistoon osaajia ulkomailta. Uusista professoreista noin kolmannes on kansain välisiä rekrytointeja. Italialainen Santo Fortunato ja viisi muuta professoria kertovat työstään ja tutkimusaiheistaan.


10 min

”TUTKIMUSRYHMÄNI työskentelee uuden sukupolven radiojärjestelmien parissa. Tutkimme radiofrekvenssi- eli RF-teknologioita. Tähän asti niitä on sovellettu eniten matkapuhelinverkoissa, mutta tutkimme myös muita sovellus-mahdollisuuksia esimerkiksi lääketie-teessä tai katastrofien jälkihoidossa.

Työni jännittävin osa liittyy RF-järjes-telmien ongelmiin. Niiden ratkaisemiseksi käsittelemme sekä matalataajuisia digi-taalisia signaaleja että analogisia signaa-leja korkeataajuusjärjestelmissä. Signaa-lit etenevät korkeataajuusjärjestelmissä

”TÄNÄ VUONNA Costume in Focus -tutki-musryhmämme suurin ponnistus oli maaliskuussa järjestetty pukusuunnitte-lun konferenssi. CriticalCostume 2015 herätti kansainvälistä kiinnostusta, osal-listujia saapui 25 eri maasta. Tavoitteena oli vahvistaa kasvavaa globaalia kiinnos-tusta pukusuunnittelun tutkimukseen. Samalla esittelimme siihen uudenlaisia

aivan omalla tavallaan, joten tarvitsemme aiempaa monimutkaisempia malleja ja prosessointimenetelmiä.

Digitaalinen aikakausi on porskutta-nut eteenpäin jo vuosia, mutta älykkäät RF-teknologiat ovat yhä tarpeen. Uusia sovellusmahdollisuuksia ilmenee jatku-vasti esimerkiksi energiatehokkuuteen tai datasignaalinopeuteen liittyvillä alueilla. Ydinosaamistamme on RF-ele-menttien, kuten antennien, suunnittelu sekä aaltojen etenemisen mallintaminen käyttöympäristöissä. Työskentelemme aktiivisesti millimetri radioaaltojen ete-nemisen mallintamisessa, radiotoistin-ten RF-suunnittelussa ja matkapuhelin-antennien arviointitekniikoiden parissa.

Toiminta useissa kansallisissa ja kan-sainvälisissä akateemisissa, teollisissa ja standardointiin liittyvissä projekteissa ohjaa tutkimusryhmämme työtä. Itse pysyn ajan tasalla huippuasiantuntijoiden viimeisimmistä tieteellisistä tuloksista myös siitä syystä, että arvioin artikkeleita kahteen kansainväliseen tiedejulkaisuun.”

lähestymistapoja, kuten suoria ja tallen-nettuja performansseja. Konferenssiin kuului myös näyttely.

Costume in Focus on ensimmäinen ryh-mä Suomessa, joka kehittää tutkimusta pukusuunnittelun alalla. Tavoitteena on tuottaa uusia tapoja ajatella taiteellista toimintaa. Näin syntyy sekä uudenlaisia ideoita että kriittistä keskustelua, jotka täydentävät alalla jo olevaa tietoa.

Ryhmäni rakentaa pohjaa tulevalle tutkimustyölle. Koulutamme uransa alkuvaiheessa olevia tutkijoita ja koe-tamme vakiinnuttaa metodologisia työ-kaluja myöhempää tutkimusta varten. Työskentelemme aktiivisesti kansain-välisen pukusuunnittelun tutkimus-verkoston luomiseksi ja kehitämme tutkimusprojekteja, joilla on maailman-laajuista vaikutusta.. Tällä hetkellä meillä on käynnissä Suomen Akatemian rahoit-

Sofia Pantouvaki• Elokuva- ja tv-pukusuunnittelun

professori (Professor of Practice)• Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu• Tullut Aaltoon Peleponnesoksen

yliopistosta Kreikasta

Katsuyki Haneda• Sähkötekniikan apulaisprofessori

(Assistant Professor) • Sähkötekniikan korkeakoulu• Tullut Aaltoon Tokion teknillisestä

yliopistosta Japanista

Leen

a Yl

ä-Ly

ly

Adol

fo V

era

Urapolku johti Aaltoon

tama 1,2 miljoonan euron tutkimuspro-jekti pukusuunnittelun metodologioista.

Minua vie eteenpäin intohimo tähän alaan ja vahva halu tehdä luovaa tutki-musta. Työmme on ajan hermolla: nyt on aika puhua pukusuunnittelusta, ja me aaltolaiset olemme ottamassa merkittä-vän roolin alan kansainvälisessä tutki-muksessa.”


10 min

”TUTKIN kuluttajien kokemuksia itse-palveluteknologioista. Näiden tekno lo-gioiden avulla käyttäjät voivat tuottaa palvelun itse, ilman palveluhenkilöstön välitöntä osallistumista. Kuluttajastahan on tavallaan tullut yrityksen osa-aikainen työntekijä – esimerkiksi kun hän tekee lähtöselvityksen lennolle käyttämällä automaattia.

Teknologian lisääntyminen on muut-tanut palveluprosessia dramaattisesti. Asiakas on jo monin tavoin integroitu mukaan palveluntuottamiseen. Siitä, kuinka hyvin asiakkaan ja koneen väli-nen vuorovaikutus sujuu – verrattuna perinteiseen ihmistenväliseen palvelu-kohtaamiseen – tulee ratkaiseva tekijä monen yrityksen menestyksessä. Avain-kysymykset, joihin yritän tutkimuksella-ni vastata, liittyvät esimerkiksi asiakas-tyytyväisyyteen monikanavaisissa ympä-ristöissä ja siihen, miten asiakkaat omak-suvat itsepalveluteknologioita.

Pääsen työssäni käsittelemään tieteel-lisesti kiinnostavia ajankohtaisia aiheita, kuten verkkokauppaa tai mobiilimaksa-mista. Saan keskustella tutkimuslöydök-sistä opiskelijoiden ja käytännön toimi-joiden kanssa. Lisäksi minulla on vapaus itse päättää tutkimusaiheista.”

”TUTKIMUSRYHMÄNI tarkastelee raken-nettua ympäristöä tarkoituksena paran-taa sen hallintaa kaikissa elinkaaren vaiheissa sekä edistää siihen liittyvää päätöksentekoa. Painotamme systeemi-ajattelua sekä teorian ja käytännön välistä vahvaa yhteyttä.

Rakennussektori on sirpaloitunutta. Ala on tyypillisimmillään projektiperus-

”TYÖSKENTELEN teknologiajohtajana Outotecilla ja osa-aikaisena järjestelmä-suunnittelun professorina Aalto-yliopis-tossa. Asiantuntemukseni kohdistuu metallurgian prosesseihin sekä prosessi-suunnitteluun, -simulaatioon ja -kontrol-liin. Kaksoisroolini teollisuudessa ja akateemisessa maailmassa antaa mah-dollisuuden ohjata opiskelijoita teknis-

taloudellisten ratkaisumallien pariin. Missioni liittyy kestävyyteen – haluan innostaa opiskelijoita innovoimaan kiertotaloutta. Opetus- ja tutkimus työni perustuu näkemykseen, jossa yhdistyvät tuotesuunnittelu ja metallurginen proses-sointi.

Olen maailmanlaajuisesti tunnettu asiantuntija kierrätyksessä, kierrätys-suunnittelussa sekä kiertotalouteen ja kestävyyteen liittyvissä kysymyksissä. Suhtaudun näihin aiheisiin intohimoi-sesti. Olen julkaissut useita kirjoja, yli 400 artikkelia ja minulle on myönnetty lukuisia palkintoja.

Mottoni on: Jätä maapallo nykyistä parempaan kuntoon ja tarjoa siihen työkalut sekä filosofia. Olen ollut myös kirjoittamassa YK:n ympäristöohjelman raporttia, ja mottoni näkyy vahvasti siinäkin tekstissä.”

Markus Reuter• Järjestelmäsuunnittelun

professori (Adjunct Professor) • Kemian tekniikan korkeakoulu• Tullut Aaltoon Delftin teknillisestä

yliopistosta Hollannista

tainen, ja sillä toimii lukuisia sidosryhmiä eroavine näkemyksineen. Työntekijöiden taidot ja tekniset valmiudet vaihtelevat suuresti. Näistä syistä jokainen hanke on ainutlaatuinen. On haastavaa kehittää teorioita, työkaluja ja parhaita käytäntöjä, jotka ovat yleislaatuisia, mutta riittävän spesifejä tuodakseen järjestelmällisiä muutoksia rakentamiseen.

Tutkimusryhmämme soveltaa moni-tieteistä lähestymistapaa. Yhdistämme teorioita esimerkiksi designin, tietojen-käsittelyn, kognition, rakentamisen lean- ajattelun, innovoinnin ja toiminnan-ohjauksen aloilta kehittääksemme työ-kaluja ja metodeja rakentamisen tieto-malleihin. Haluamme rakentaa vahvaa teoreettista pohjaa ja luoda käsitteellisiä malleja, jotka voidaan kääntää laskennal-lisiksi työkaluiksi.”

Tomas Falk• Markkinoinnin professori

(Associate Professor) • Kauppakorkeakoulu• Tullut Aaltoon EBS-

yliopistosta Saksasta

Vishal Singh• Apulaisprofessori, tietoyhdennetty

rakentaminen (Assistant Professor)• Insinööritieteiden korkeakoulu• Tullut Aaltoon Deakin-yliopistosta

Australiasta

Anni

Han

én

Mat

ti Im

mon

en

Adol

fo V

era

Toimittanut Marjukka Puolakka

Porosaamelaisuus kertomusten valossaTaiteen maisteri Leena Valkeapään väitöstyö tarkastelee porosaamelaista elämäntapaa ja kulttuuria. Valkeapää su- keltaa tutkimuksessaan perinteisiä antro-pologisia lähestymistapoja edemmäs, kun hän asettaa vuoropuheluun Nils-Aslak Valkeapään runouden, tieteelliset ja kaunokirjalliset elämäntapakuvaukset sekä omat tuntemuksensa. Taiteellista ajattelemista kehittelevän tutkimuksen kohteena on Käsivarren Lapissa luontoon kietoutunut elämä. Tutkimusteemoja tuuli, poro, aika ja tuli on peilattu ihmi-sen oloon ja elämään luonnossa.

Valkeapää on rakentanut vuoropuhelua myös valitsemiensa kolmen erilaisen ja eri aikakausien kertojien välille. Nils-Aslak Valkeapään runojen rinnalle on sijoitettu tutkijan puolison Oula A. Valkeapään tekstiviestejä sekä otteita ruotsinsaamelai-sen Johan Turin teoksesta Kertomus saamelaisista, jonka alkukielinen teos on vuodelta 1910.

Porojen kanssa luonnossa elävän ihmi-sen yhteys elämän yksinkertaisiin perus-elementteihin on säilynyt nykyaikanakin suorana. Kertojien tekstien valossa ihminen on kietoutunut luontoon elämällä luonnon kanssa ja sen ehdoilla. Leena Valkeapää 11.11.2011:Luonnossa. Vuoropuhelua Nils-Aslak Valkeapään tuotannon kanssa. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Talviset tulvariskit Suomen järvissäDiplomi-insinööri Noora Veijalainen selvitti väitöskirjassaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja tulviin Suomessa aina vuoteen 2100 asti. Veijalainen keräsi yhteen useiden ilmastomallien tuloksia ja vertaili eri tapoja ilmastonmuutossignaalin siirtämisek-si näistä malleista veden kiertokulkua kuvaavaan malliin.

Ilmastonmuutoksen selvimmät vaikutukset nähdään veden virtaamien vuoden-aikaisvaihtelussa. Keskilämpötilan nous-tessa sateet saadaan talvisin yhä useam-min vetenä. Syksyn ja talven vesisateet kasvattavat tulvia suurissa järvissä ja niiden laskuojissa. Talviset tulvariskit kasvavat esimerkiksi Saimaassa, Päijän-teessä ja Kymijoessa. Pohjoisessa taas

kevättulvat voivat hieman pienentyä. Tulevaisuuden kesiä saattavat vaivata sekä kuivuus että rankkasadetulvat.

Tuloksia voidaan hyödyntää järvien säännöstelyssä ja tulvariskien hallinnas-sa. Tulokset ovat myös kansainvälisesti merkittäviä, sillä työssä on kytketty laa-joja alueita kuvaavien ilmastomallien tuloksia jokien virtaamatietoihin. Noora Veijalainen 1.6.2012: Estimation of climate change impacts on hydrology and floods in Finland.Insinööritieteiden korkeakoulu.

Uusia ajattelumalleja videon avullaKauppatieteiden maisteri Joel Hieta-nen perehtyi markkinoinnin alan väitös-kirjassaan videon käyttöön esittävän ilmaisun välineenä ja ajattelumallien tuottajana. Tutkimus kyseenalaistaa perinteisen ajatuksen liikkuvasta kuvasta ”totuutena” tai ”todellisena” osana elä-mää. Työ korostaa videokuvan taiteel-lis ta potentiaalia uusien, uskottavien ja mielikuvia herättävien ajattelumallien tuottamisessa. Emotionaalisena välineenä videota voidaan käyttää myös akateemi-sen tutkimuksen popularisoimiseen.

Video on digitalisoitumisen myötä läsnä kaikkialla ihmisten elämässä, mutta sen käyttö tutkimuksessa on vielä varsin harvinaista. Hietasen tutkimus tekee avauksen tämän puutteen korjaamiseksi ja tuo esiin tiedon tuottamisen mahdolli-suuksia videovälineen avulla. Työ kerää ja hyödyntää useita postmoderneja näkö-kulmia videografiseen työhön kulttuuri-sen kuluttajatutkimuksen alalta. Filoso-fisia näkökulmia havainnollistavat myös esimerkit Hietasen kolmesta omasta videografisesta projektista.Joel Hietanen 15.6.2012:Videography in consumer culture theory: an account of essence(s) and production. Kauppakorkeakoulu.

Neste-neste-rajapintojen reaktiot yllättivätTekniikan lisensiaatti Pekka Peljon fysikaalisen kemian alan väitöstyö käsit-telee neste-neste-rajapinnoilla tapahtu-via reaktioita useista näkökulmista. Tutkimus osoitti, että rajapintojen sähkö kemian avulla voidaan ymmärtää

paremmin tärkeitä katalyyttisiä mekanis-meja ja valmistaa orgaanisia molekyyleja. Tutkimuksessa myös esitellään neste-neste-rajapintojen sähkökemiaan perus-tuva uudentyyppinen polttokenno.

Tutkijan yllätykseksi hapenpelkistys-katalyytit (Packman-porfyriinit) eivät toimineetkaan odotetulla tavalla, vaan hapen pelkistys tapahtui suurelta osin ensin vetyperoksidiksi eikä suoraan vedeksi. Yllättävää oli myös se, että proto -nin siirto orgaaniseen faasiin katalysoi tehokkaasti ferroseenimetanolin substi-tuutioreaktioita.

Työssä kehitetyt menetelmät auttavat ymmärtämään paremmin eri-laisten katalyyttien toimintaa ja reaktio-mekanismeja. Näin voidaan kehittää en-tistä parempia katalyyttejä, jotka korvaa-vat nykyisin yleisesti käytetyn platinan esimerkiksi polttokennoissa. Protonin-siirron katalysoimaa reaktiota voidaan myös soveltaa monien orgaanisten mole-kyylien synteesissä.Pekka Peljo 5.4.2013:Proton Transfer Controlled Reactions at Liquid-Liquid Interfaces.Kemian tekniikan korkeakoulu.

Grafeeni vuorovaikuttaaGrafeeni on tasomainen hiilipohjainen rakenne, jolla on lupaavia sovelluskohteita nanomittakaavan elektroniikan rakennus- materiaalina ja optisissa sovelluksissa. Diplomi-insinööri Mari Ijäs tutki teo-reettisen ja laskennallisen fysiikan alaan kuuluvassa väitöstyössään ympäristön vaikutusta grafeenin ominaisuuksiin. Ijäs selvitti laskennallisesti grafeenin vuorovaikutusta halogeenien kanssa sekä grafeenin sähköisten ominaisuuksien käyttäytymistä metallipinnalla olevissa grafeeninanorakenteissa.

Työssä selvitettiin substraatin merkitys vedyn kiinnittymisessä grafeenin pinnal le. Lisäksi Ijäs ehdottaa menetelmää, jolla grafeeninauhoja voitaisiin valmistaa käyt - tämällä klooria hiilinanoputkia avaavana reagenssina. Työ selittää myös teoreetti-sesti grafeeninanorakenteiden pyyhkäisy- tunnelointimikroskopiamittauksia. Samalla Ijäs ennustaa tunnusmerkkejä, joilla grafeenin reunalla olevaa vedyn määrää voidaan mahdollisesti tunnistaa pyyhkäisytunnelointimikroskopiamittaus - tiedon perusteella. Työ tuo arvokasta perus-tietoa hiilipohjaisen nanoelektroniikan sovelluksiin. Mari Ijäs 13.9.2013:Chemically modified and nanostructured graphene.Perustieteiden korkeakoulu.

Aalto-yliopiston väitöskirjat verkossa: aaltodoc.aalto.fi, books.aalto.fi

Poimintoja ansiokkaista väitöksistä 2010–2015


Tekniikan tohtori Heidi-Maria Lehto-nen pitää itseään etuoikeutettuna. Hän sai tehdä väitöskirjan itselleen äärimmäi- sen rakkaasta aiheesta, joka on ollut myös hänen harrastuksensa 6-vuotiaasta lähtien. Kyseessä on piano. Lehtonen perehtyi audiosignaalinkäsittelyn alaan kuuluvas-sa väitöskirjassaan pianon signaaliäänen analyysiin, havaitsemiseen ja fysiikkaan perustuvaan mallinnukseen.

Musiikkilukiota käyneen nuoren naisen tulevaisuuden suunnitelmissa oli lääkärin ura.

”Juuri ennen ylioppilaskirjoituksia tajusin, että jos lähden lukemaan lääke-tiedettä, en pysty luonnollisesti yhdis-tämään musiikkia ammattiini. Sitten käsiini sattui Teknillisen korkeakoulun abiopas, jossa esiteltiin akustiikan tutki-musta.”

Lehtonen aloitti opinnot TKK:lla syksyllä 2001. Koulutusohjelma oli tieto-liikennetekniikka ja pääaineeksi valikoi-tui akustiikka ja äänenkäsittelytekniikka. Vuoden 2004 kesätyö akustiikan ja äänen- käsittelytekniikan laboratoriossa johti diplomityöhön, jossa Lehtonen tutki kieli-soittimien akustiikkaa.

”Diplomityön jälkeen aloitin laborato-riossa väitöstyön ja sain paikan GETA-

Pianon pauloissa

tutkijakoulusta. Työhön kuului tutkija-vierailu Tukholman Kungliga Tekniska Högskolaniin. Siellä sain tehdä tutkimusta professori Anders Askenfeltin kanssa, joka on yksi maailman tunnetuimmista pianon akustiikan tutkijoista. Teimme mittavat äänitykset liittyen flyygelin osittaiseen kaikupedaalin akustiikkaan.”

Toisen tutkijavierailun Lehtonen teki Veronan yliopistoon, jossa syntyi pohjatyö pianon kaikupedaalin syntee-siin liittyvälle tutkimukselle. Väitöstyön päätulokset liittyvät juuri pianon kaikupedaalin analyysiin ja sen mallintamiseen.

Flyygelistä luodinreikäiseksi kapakkapianoksi ”Kaikupedaali on yksi pianon ääni-synteesin haastavimmista osista. Sitä painettaessa kaikki pianon lähes 250 kieltä pääsevät vapaasti värähtelemään samaan aikaan. Siinä riittää mallinta-mista. Julkaisimme ensimmäisinä maailmas sa kattavan analyysin siitä, miten pianon ääni ja erityisesti sen vaimenemiskäyttäytyminen muuttuvat kaikupedaalia ja osittaista kaikupedaalia käytettäessä.”

Väitöstyössä Lehtonen kehitti uuden sukupolven digitaalipianoihin algoritme-ja, jotka perustuvat äänentuottomekanis-min mallintamiseen. Tekniikka huomioi muun muassa eri soittotyylien vaikutuksen

ääneen. Soitin voi myös parametreja vaihtamalla muuttua konserttiflyygelistä epävireiseksi kapakkapianoksi. Tuloksista on hyötyä myös kotipianisteille.

”Digitaalipianot ovat akustisia soitti-mia halvempia ja pienempiä, ja ne ovatkin tänään hyvin yleisiä. Ne sopivat hyvin myös kerrostaloihin, koska eivät aiheu ta asunnosta toiseen etenevää runko ääntä. Toivon, että työni tuloksista on hyötyä entistä parempien digitaali pianojen kehityksessä.”

Unelmatyössä DolbyllaNyt Lehtosen työpaikka on Dolby Labora-tories Tukholmassa. Työ tutkimusinsinöö- rinä on osoittautunut ihanteelliseksi.

”Olen Dolbyllä päässyt oppimaan valtavasti uutta ja samalla saanut täysillä hyödyntää maisteri- ja jatko-opintojeni oppeja. Aallosta saamani koulutus on ollut arvokas pääoma.”

Piano on edelleen rakas harrastus, mutta nyt enemmän yleisön puolelta kuunneltuna. Lehtonen harrastaa ahke-rasti myös spinningiä ja juoksemista, molempia luonnollisesti hyvän musiikin tahdissa. —Heidi-Maria Lehtonen 3.12.2010:Analysis, perception, and synthesis of the piano sound.Sähkötekniikan korkeakoulu.

Rakkaasta harrastuksesta voi kehkeytyä aihe väitöstyöhön – ja alku työuralle, huomasi pianon ääressä viihtyvä Heidi-Maria Lehtonen.

Teksti Marjukka Puolakka Kuva Anna Tärnhuvud


Kirjoittaja on Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry:n toiminnanjohtaja. Hän on koulutukseltaan diplomi-insinööri Teknillisestä korkea-koulusta ja MBA Navarran yliopiston IESE Business Schoolista.

SUOMI OLI PITKÄÄN mäkihypyn suurvalta. Ei ollut arvokilpailua, jossa suomalaiset eivät olisi olleet vähintäänkin vahvoja kilpailijoita palkin-tosijoista yltäen usein kultamitaliin saakka. Nyt emme ole yhtä hyvässä asemassa. Onneksi tilanteeseen on havahduttu, ja olemme saaneet lukea, kuinka urheilujohdon vakaana aikomuksena on panostaa lisää valmennukseen. Tavoitteena on palata jälleen eturivin kansakunnaksi mäkihypyn jalolla saralla.

Mielestäni tekniikan ja koulutuksen asemaa Suomessa voi tietyllä tavoin verrata mäkihyppyyn. Suomi oli vuosituhannen taitteessa glo-baalisti tunnettu paitsi peruskoululaisten kovasta keskimääräisestä tasosta myös huippuosaamisestaan muutamallakin tekniikan alalla. Erityisen häikäisevää menestys oli tietoliikennetekniikassa ja matka- puhelimissa, joissa Nokian markkinaosuus kolkutteli jo neljääkym-mentä prosenttia.

Sittemmin tilanne on muuttunut. Suomi on menettänyt rajusti osuuksiaan korkean teknologian markkinoilla. Ulkomaankaupan vaihto suhde on heikentynyt toistakymmentä vuotta putkeen, mikä sekin indikoi tuotekilpailukyvyn heikkenemistä. Kansakuntana yritämme pitää hyvinvointivaltiosta kiinni sellaisten tuotteiden turvin,jotka vain suhteellisesti halpenevat jatkuvasti.

Loistavia poikkeuksia toki on, mutta yleisesti yritykset ovat reagoi-neet niukkenevaan katteeseen vähentämällä investointejaan ja säästä- mällä tutkimus- ja kehityspanoksistaan. Tasearvoilla mitattuna suoma-laisten yritysten pääomakanta on supistunut useilla miljardeilla sitten vuoden 2008, ja olemme nyt suunnilleen 1980-luvun tasolla.

Valtiovalta ei toimi sen kaukonäköisemmin ja säästää taloudellis - ten reunaehtojen ahdistamana koulutuksesta – yhteensä puhutaan jo 1,7 miljardista. Toistaiseksi säästöt ovat kohdelleet yliopistosektoria suhteessa lievemmin kuin muita, mutta uhkana on, että koulutuksen leikkaukset kohdistuvat seuraavaksi yliopistoihin. Toivoa ei toki ole menetetty – onhan mäkihypyssäkin huomattu parhaan mahdollisen valmennuksen merkitys menestykselle.

Modernissa, tietoon perustuvassa taloudessa tutkimus ja opetus ovat samantapaisessa asemassa kuin siemenperunat maataloudessa: niiden avulla luodaan edellytykset tulevien vuosien hyvinvoinnille. Talonpojat ovat aina tienneet, ettei kovimmankaan katovuoden jälkei-senä talvena pidä syödä laaria tyhjäksi – muuten ei ole seuraavana vuonna senkään vertaa syötävää. Tämän päivän taloudessa siemen-perunoiden virkaa toimittavat osaaminen ja henkinen pääoma. Uutta osaamista luodaan nimenomaan yliopistoissa. Niiden kehittämiseen on oltava varaa syvimmässäkin talouden taantumassa. — Heikki Kauppi

Tekniikka, mäkihyppy ja siemenperunat

Hel

ena

Hag

berg


Kolumni

KOVAA TYÖTÄ ja ryhmätyötaitoja vaativa sähköpaja- kurssi on vakiinnuttanut paikkansa opiskelijoiden kes-kuudessa. Tulokset esitellään julkisesti, ja ihmeteltä-väksi kertyy vuosi vuodelta mitä ihmeellisimpiä näyt-teitä tulevien diplomi-insinöörien osaamisesta. Tällä kertaa ihailtavana on lähes täydellisesti toimiva robotti-käsi. Nerokkaasta ohjailtavuudestaan kehuttu työ saa tekijöiden suupielet hymyyn.

”Ranteen ohjailu kiihtyvyysanturilla sekä sormilla ohjailtava taivutusanturi ovat täysin meidän omia ideoita”, kolmannen vuoden tietotekniikkaopiskelija Pontus Lundström iloitsee.

Samaa mieltä ovat kolmannen vuoden teknillisen fysiikan ja matematiikan opiskelijat Maaria Salmi ja Jyri Maanpää sekä syksyllä kandiksi valmistunut auto-maatio- ja systeemitekniikan opiskelija Samppa Jenu. Ryhmä muodostui aiempien tuttavuuksien mutta myös yhteisen innostuksen saattelemana. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että harjoitustyö saa olla vaativa.

Robottikäsi on ryhmän suunnittelema alusta loppuun saakka. Robotin aivoina on käytetty itse tehtyä Arduino- alustaa eikä muoviosissakaan ole tyydytty helpoimpaan ratkaisuun. Ryhmä on suunnitellut jokaisen muoviosan, ja ne on tulostettu 3D-tulostimella. Kurssilla tehokkaasti käytössä ollut 3D-tulostus olikin yksi motivaatiotekijä.

”Yhden osan tulostus kesti jopa neljä tuntia. Kun osa valmistui ja etenkin, kun kaikki osat sopivat yhteen, tunne oli hieno”, ryhmä muistelee.

Tavoitteena toimiva prototyyppiIdea robottikäden rakentamiseen syntyi internetistä löydetystä videosta, ja siinä havaituista parannus-

Robottikäsi rakentui ryhmätyönä

kohteista. Tietokoneella ohjattavan robottikäden liikkuminen joka suuntaan on ryhmän mielestä yksi parhaista onnistumisista. Tämän mahdollistaa ohjelma, joka lukee hiiren liikettä ja vie käskyt robottikädelle. Robottikäden ranteen asento seuraa ohjaajan ranteen asentoa käteen puettavan kiihtyvyysanturin avulla. Pih-tiä ohjataan puolestaan taivutusanturia puristamalla.

”Haasteena on saada kiihtyvyysanturi toimimaan täydellisesti. Nyt se välillä jumittaa koko systeemin”, Jyri Maanpää kertoo.

”Olemme tyytyväisiä, kun saamme robottikäden toimi- vaksi prototyypiksi ilman lastentauteja. Tarkoitus olisi vielä omalla ajallamme toteuttaa siihen lisää toimintoja”, ryhmä jatkaa.

Kurssin opetusTyöryhmä ahkeroi robottikäden kimpussa koko viime syksyn. Kun laite lopulta juuri ennen joululoman alkua saatiin toimimaan demoluennolla, riemu oli luettavissa kaikkien kasvoilta. Loppukiri tuotti tulosta.

Projektin aikana opiskelijoille tulivat tutuksi ryh mässä työskentelyn hyödyt ja haasteet sekä työ-elämässä vastaan tulevat kovat deadlinet. Yhteisen vision löytyminen oli tärkeää.

”Päätimme tehdä kaiken itse alusta loppuun. Se vei aikaa, mutta hauskaa oli. Käytimme hyviä suunnittelu-ohjelmia, lisäksi itse rakennettu Arduino-alusta sekä osien ja ohjausten kokoon kasaaminen toivat arvokasta oppia.”

Sähköpaja-kurssi on pakollinen Sähkötekniikan korkeakoulun ensimmäisen vuoden opiskelijoille mutta avoin muidenkin koulutusohjelmien opiskelijoille. Kurssilla tehtävät projektit vastaavat parhaimmillaan työelämän vaatimuksia. Kurssi järjestetään keväisin ja syksyisin, ja se on saanut kiittävää palautetta niin opis-kelijoilta kuin ulkopuolisilta yhteistyökumppaneilta.

Sähköpaja-kurssilla yhdistyvät iloinen asenne ja insinööriosaaminen.

Teksti Niina Nevamäki Kuva Mikko Raskinen


Katse kiinnostavaan opintoprojektiin. Vau!

Onko kotonasi robotti-imuri? En omista. Ehkä pitäisi hankkia, mutta minun voisi olla vaikea tyytyä 69 euron malliin.

Ottaisitko robotin kotiapulaiseksi? Mihin hommiin se parhaiten soveltuisi? Kotiapu kelpaisi kyllä robotiltakin. Mutta kovin paljoa enempää kuin imurointia tai lattianpesua niiltä on vielä turha odottaa, suurin osa kaupalli-sesta tarjonnasta huoltaa pintoja. Ikkunanpesu voisi olla kiva. Yleiskäyttöistä robottikotiapulaista tuskin nähdään vuosiin, sitä vastoin uusia yksittäisiä sovel-luksia kyllä ilmestyy.

Robotit kiehtovat mielikuvitustamme. Mikä robottifiktio on itsellesi mieluisin? Nykyään viehätyn eniten Isaac Asimovin tarinois-ta. Niissä käsitellään syvällisesti monia robottien ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja etiikkaan liittyviä kysymyksiä, vaikka ensimmäiset tarinat ilmestyivät jo 1940-luvun alussa.

Liikenteen automatisoinnista puhutaan paljon. Lähtisitkö automaattisen auton tai metron kyytiin?Kyllä. Automaattimetron kyydissä olen ollut jo joitain vuosia sitten Ranskassa ja Sveitsissä.

Ville Kyrki, ottaisitko robotin kotiisi?Palvelurobotiikan professori kelpuuttaisi koneen ainakin ikkunanpesuun.

Missä tehtävissä robotit ovat jo arkipäivää?Vaikkapa logistiikassa automaattivarastot ovat yleisiä. Kehitys on asteittaista, esimerkiksi autojen auto maattinen taskuunpysäköinti ja älykkäät vakio-nopeudensäätimet käyttävät samoja teknologioita kuin kehittymässä olevat autonomiset ajoneuvot. Tästä syystä on usein vaikeaa ja ehkä tarpeetontakin tehdä eroa edistyneen automaation ja robottien välille.

Mitä olet opettanut roboteille? Ovatko ne hyviä oppimaan?Viime aikoina olemme tutkimusryhmäni kan ssa opettaneet robotille työkalun käyttöä. Opetim me robotin muun muassa höyläämään puuta käsihöylällä näyttämällä sille esimerkkiä. Robotit ovat hyviä muistamaan ja toistamaan asioita, kuten tietokoneet muutenkin, mutta asioiden merkitysten oppiminen on niille vaikeaa.

Mikä asia robotiikassa on yllättänyt eniten? Hämmästelen jatkuvasti, kuinka nopeaa alan kehitys on tutkimuksen näkökulmasta. Tutkijat ja kehittäjät esittävät yhtä mittaa uusia ideoita, jotka vielä muu-ta ma vuosi sitten kuulostivat scifiltä.

Teksti Paula HaikarainenKuva Terhi Korhonen


Lahjoittajasivuilla voit paitsi tehdä lahjoituksen

verkossa, myös tilata vaikuttajille suunnatun

Made in Aalto -uutiskirjeen. Uutiskirje kertoo

rohkeista projekteista, uusista innovaatioista

ja tulevaisuuden tekijöistä, jotka rakentavat

vahvempaa Suomea.

Tilaa uutiskirje tai lahjoita osoitteessa

aalto.fi/fundraising

Tilaa Made in Aalto -uutiskirje!

TÄMÄ LEHTI KERTOO viisivuotiaan yliopiston saavutuksista professoreista talouspolitiikan tukena

nuorista menestyjistä

13ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571

ISSN-L 1799-9324

TOUKOKUU 2015

Hyvä keskustelu, parempi politiikka Vauhdilla unelma-ammattiin Design Factory näyttää tietä

AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 1

3

Visioita ja virstanpylväitä

viiden vuoden varrelta

aalto.fi

Aalto University Magazine 13

Documents

Transcript of Aalto University Magazine 13