Aalto University Magazine 04

ISSN 1799-9324 / ISSN-L 1799-9324 Lokakuu / October 2012

5 €

Pol

ttoa

inet

ta tä

htei

stä

Ym

päri

stöv

astu

usta

arki

päiv

ää

Ihm

eain

e nan

osel

lu

Ene

rgis

ed b

y the

Sun

T

utki

mus

mat

kalla

Mos

ambi

kiss

a

ISSN 1799-9324 / ISSN-L 1799-9324 Lokakuu / October 2012

5 €

Pol

ttoai

nett

a täh

teis

tä

Ym

päri

stöv

astu

usta

arki

päiv

ää

Ihm

eain

e nan

osel

lu E

nerg

ised

by t

he S

un T

utki

mus

mat

kalla

Mos

ambi

kiss

a

2 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 03

24

3 Pääkirjoitus–Editorial

Biotaloudesta pelastaja?Biotalous on nostettu yhdeksi talouskriisissä kamppailevan Euroopan pelastajaksi ja suomalaisen hyvinvoinnin turvaajaksi. Se on myös Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulun keskeinen strateginen hanke. EU-tasolla biotaloussektoreilla on laskettu olevan liikevaihtoa noin 2 000 miljardin euron edestä.

Kemian tekniikan korkeakoulun dekaanin Outi Krausen mukaan biotalous tarkoittaa laajassa merkityksessä biomassojen hyödyntämistä materiaa-leiksi, kemikaaleiksi, polttoaineiksi ja energiaksi. Biomassat – kuten biojätteet, pelto kasvit tai levät – korvaavat fossiilisia raaka-aineita kestävän kehityksen periaatteita noudattaen ja taloudellisesti kannattavasti.

Kestävä kehitys ja eettisyys ovat avainasemassa myös biopolttoainetutkimuksessa. Aalto-yliopistossa biopolttoainetutkimus keskittyy sellaisiin raaka-aineisiin, joiden tuottaminen ei uhkaa ruoantuotantoa. Tällaisia ovat esimerkiksi metsäteollisuuden ylijäämät, kuten hakkuujätteet ja risut. Tuotannon haasteena on muun muassa se, että raaka-aineeksi soveltuvaa materiaalia tarvitaan valtavat määrät. Se uhkaa maapallon hiilidioksiditasapainoa.

Aalto-yliopiston alumni, Suomen WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder toivoo kulutustapoihimme radikaalia muutosta. Tulevaisuudessa mielihyvä on saatava perin-teisen kuluttamisen sijaan jostain muusta. Rohweder uskoo muutokseen ja suhtautuu optimistisesti WWF:n ilmastotavoitteisiin: vuonna 2050 emme väestön- kasvusta huolimatta enää kuluta enempää resursseja kuin maapallo kestää.

Eveliina Olssonpäätoimittaja

Can the bioeconomy be our saviour?

The bioeconomy has been highlighted as a possible saviour of recession-hit Europe and a safeguard for the continued prosperity of the Finns. It is calculated to generate a turnover of some €2,000 billion on the EU level. According to an estimate by VTT Technical Research Centre Finland, the Finnish forest industry could increase the value of its production by six billion euro, i.e. some 22%, this decade.

By one definition, the bioeconomy refers to, when viewed in the broad sense, the utilisation of biomass in the production of materials, chemicals, fuels and energy. Biomass – such as biowaste, farm crops or algae – is an economical substitute for fossil raw materials and it adheres to the principles of sustainable development.

Sustainable development and ethics play a key role in biofuel research as well. Aalto University’s researchers are focusing on raw materials that can be produced without jeopardising food production. These include, for example, forest industry leftovers such as felling residues and twigs. One challenge for production is that enormous amounts of suitable raw materials are needed. Read this issue’s main article in English online: aalto.fi/magazine.

Liisa Rohweder, Secretary General of WWF Finland, hopes that we change our consumption patterns radically. In future, we must derive satisfaction from something other than our traditional consumption habits. Rohweder believes in change and is optimistic about the WWF’s climate targets: in 2050, our resource consumption will no longer exceed the Earth’s carrying capacity in spite of population growth.

Eveliina OlssonEditor-in-chief

Sarr

i Kuk

kone

n


Sisältö – Contents

Pääkirjoitus – Editorial .. 3

Nyt–Now .. 6Pieniä uutisia, isoja asioita. s. 6KIPERÄ KYSYMYS: Voisiko Reilu kauppa olla vielä reilumpaa? s. 8QUOTES: The sounds of northern lights became a blockbuster film on YouTube. p 8

Oho!–Oops! .. 9Muotoilun ja tuotekehityksen professori Eero Miettinen muistelee Nokian-aikojaan.

Vau!–Wow! .. 10PdP-kurssilla syntyi ergonominen työtuoli yläilmoihin.

Termin avaus – Defining term .. 11Biotalous vaatii kestävän kehityksen ja taloudellisen kannattavuuden yhdistymistä.

Teema–Theme .. 12Saammeko biopolttoaineiden hyödyt ilman ongelmia? Simo Laakso, Tom Granström ja Matti Liski vastaavat. Yrityksestä yliopistoon siirtynyt Armi Temmes on nähnyt ympäristövastuun nousun – mutta vielä on tehtävää. s. 18

Kuka–Who .. 20Liisa Rohweder pelastaa työkseen maailmaa.

Aiheesta–On topic .. 26Nanosellusta voidaan jo tehdä biohajoavaa kalvoa – ja tulevaisuudessa vaikka mitä.Aasian vesiongelmat ovat syiden ja seurausten verkko, jota tutkimus auttaa selvittelemään. s. 28

Tieteestä–On science .. 30Novel innovations in nanotechnology enable the manufacture of cheap, effective and aesthetic solar panels.10 MIN: Docent and head of the Electron Physics Research Group Hele Savin is energised by the sun. p 33

Siellä–In there .. 34Opiskelijaryhmä sai tehtävän Mosambikissa.

Kolumni–Column .. 41Elokuvaohjaaja John Webster haluaisi mainostajien ja luonnonsuojelijoiden vaihtavan osia.

Living+ .. 42Suomalainen muotoilu esittäytyy Shanghaissa.

Kolumni–Column .. 44Professori Peter Lund pohtii, miten panostukset energiatutkimukseen saadaan parhaiten tuottamaan.

.. 8

.. 30

5

Lopuksi – Finally .. 45AJANKOHTAISTA s. 45VÄITÖKSIÄ s. 46 PALKITUT s. 48ARJEN VALINTOJA: Mekaanisen prosessoinnin ja kierrätyksen professori Kari Heiskanen tekee joulun alla romukierroksen. s. 49KALENTERI s. 50

TÄMÄN NUMERON kuvittaja on Juan Hernández. Hän tuli Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkea-kouluun vaihto-oppilaaksi ja on juuri viimeistellyt Suomi-aiheisen opinnäyte-työnsä Cuaderno de impresiones.THE ILLUSTRATOR of this issue is Juan Hernández. He came to Aalto University School of Arts, Design and Architecture as an exchange student and has just finished his thesis Cuaderno de impresiones about Finland.

Vapaana–Loose .. 2(s. 2, 24–25, 51) Liina Aalto-Setälä kuvasi roskis-dyykkausta ja sen saalista Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kuvareportaasikurssilla.Liina Aalto-Setälä photographed bin divers and their loot as part of a photo reportage course at the School of Arts, Design and Architecture.

Graafinen suunnittelu / Graphic design– Anne Pasanen

Kuvitus /Illustration –Juan Hernández

HINTA SAISI LUTTAMAAN. .. 12


Otaniemen kampukselle valmistuu syksyn aikana laboratorio, jossa tehdään biologista taidetta elävästä materiaalis-ta. Laboratorion toimintaa suunnitte-levat yhdessä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu ja Western Australia -yliopiston biologisen taiteen keskus SymbioticA.

Uusi laboratoriotila tarjoaa taitei-lijoille, muotoilijoille, insinööreille, arkkitehdeille ja muille aiheesta kiin-nostuneille puitteet taiteen tekemi-seen tieteen välineitä ja menetelmiä käyttäen.

”Biologinen taide on taidemuotona uusi ja siksi taiteellisen tutkimuksen kannalta erityisen kiinnostava ala. Kun starttaamme nyt, pääsemme alan kansainvälisten pioneerien joukkoon”, kertoo taiteen laitoksen johtaja Helena Sederholm.

Laboratorion toiminnan käynnistämi-seen osallistuvat SymbioticAn taiteilijat ja johtajat Ionat Zurr ja Oron Catts. Zurr myös ohjaa laboratorion ensim-mäistä, lokakuussa alkanutta Art & Life Manipulation -kurssia. Sen opiskelijat voivat esimerkiksi kasvattaa laboratori-ossa elävää kudosta ja eristää DNA:ta.

Villapaita DNA:staYksi biologisen taiteen tarkoituksista on nostaa kulttuuriseen keskusteluun elä-män manipulointiin ja biologisiin pro-sesseihin liittyviä eettisiä kysymyksiä – mihin esimerkiksi ihmissoluja saa käyttää ja miten eläinten kanssa on oi-

How’s your Internet connection?–The Department of Communications and Networking at Aalto University has developed a service called Nettitutka, which offers neutral and unbiased user-generated information about the quality of mobile Internet connections. This information helps identify whether the connection provided by specific operators and handsets works well or is patchy in different locations around the country.

keutettua työskennellä. Kun elävästä materiaalista tehty teos viedään laboratoriosta museoon tai galleriaan, nämä kysymykset nousevat julkiseen keskusteluun.

Biologista taidetta voi olla esimerkiksi elävä kudosveistos tai DNA-villapaita. Catts ja Zurr kertovat kasvattaneensa taide teoksiaan varten laboratorio-olo-suhteissa lihaa, ihoa ja nahkaa. Heidän Victimless Utopia -teos sarjansa tarkas-telee bioteknologisia vaihtoehtoja liha- ja nahkateollisuudelle.

”Viime vuosikymmeninä elämän ma-nipulointi raaka-aineena on lisääntynyt huomattavasti. Sitä tapahtuu biolääke-tieteessä, insinööritieteissä ja maa-taloudessa kaiken aikaa. Taiteilija voi

Users join the effort and can provide information for this project through a free application, which is available for download in application stores and also from the web site. It supports the Android, iOs, Maemo, Meego and newer Symbian platforms. The data collected by the project is presented and visualized on the Nettitutka website.

The service was made public in June and it has become so popular that its

työnsä kautta tuoda luonnontieteissä tapahtuvan kehityksen kulttuuriseen keskusteluun”, Oron Catts kertoo.

Biotaide nostattaa myös filosofisia kysymyksiä elämästä.

”Jos olet DNA:si summa, onko DNA:stasi neulottu villapaita sinä?”, Zurr havainnollistaa.

Aalto-yliopistossa alkava biologisen taiteen tutkimus ja opetus ovat osa taiteen laitoksen Future Art Base - toimintaa, jonka tavoite on tuoda tai-teellista ajattelua tieteelliseen työhön.

BiofiliA – Base for Biological Arts - laboratorion avajaiset järjestetään vuoden 2013 alussa. Tilat sijaitsevat osoitteessa Otakaari 7. arts.aalto.fi/en/research/future_art_base

developers have decided to upgrade the site to better cope with the heavy traffic. Support for the Windows Phone platform will be available in October and Nettitutka will also expand to cover fixed-line and wireless broadband connections as well. An international launch of the service is also being planned.nettitutka.fi

Biotaide-laboratorion toiminta alkaa

Koonnut/Edited by Nina Erho & Tea Kalska

Nyt–Now

7

Siellä mieli lepää–Kun työpäivät koostuvat erilaisista palaverien, viestittelyn ja raportoinnin palasista, työympäristöön tarvitaan myös elvyttäviä tiloja, joissa monite-kemisen rasittama mieli pääsee välillä palautumaan.

Aalto-yliopiston Rakennetun ympä-ristön tutkimusryhmä (BES) on selvit-tänyt käyttäjälähtöisten haastattelu-tutkimusten avulla, millainen on hyvä elvyttävä tila.

Se on erillinen ja muusta työympäris-töstä erottuva, omalta tuntuva ja käyt-

Muotoilu Euroopan valtiksi–Miten eurooppalainen muotoiluosaa-minen saataisiin paremmin hyödyksi niiden innovaatioiden luomisessa, j oita tarvitaan maanosamme kestävän kasvun, kilpailukyvyn ja asukkaiden hyvän elämän turvaamiseen?

Tätä on miettinyt the European Design Leadership Board -asiantuntija-ryhmä, joka luovutti raporttinsa Euroopan komission varapuheenjoh-tajalle Antonio Tajanille syyskuussa Helsingissä. Asiantuntijaryhmän työ liittyy varapuheenjohtaja Tajanin vuonna 2011 käynnistämään Euroopan muotoiluinno vaatioaloitteeseen EDII:n, joka on osa laajempaa Euroopan inno-vaatiounioni-ohjelmaa. EDII-aloitteen sihteeristö toimii Aalto-yliopistossa.

Videoyhteys testissä hoitotyössä–Videoneuvotteluteknologiasta voi olla apua vanhusten yksinäisyyden lievit-tämisessä ja kaupungin kotihoidon henkilö kunnan ajankäytön järkeistämi-sessä. Tämä selvisi tutkimusprojektissa, jossa Kauppakorkeakoulun Tiedon ja innovaatioiden tutkimuskeskus CKIR oli yksi osapuolista.

Tutkimukseen osallistuneille van-huksille annettiin mahdollisuus ottaa videopuhelimella yhteyttä Helsingin kaupungin kotihoidon henkilökuntaan, ja henkilökunta saattoi ottaa yhteyttä heihin. Vanhukset kokivat video-yhteyden suurimmaksi hyödyksi turvallisuuden tunteen ja sosiaalisen kanssakäymisen lisääntymisen.

Kotihoidon henkilökunnan näkökul-masta videoyhteydestä oli hyötyä erityi-sesti ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Hoitotoimiksi, joihin jatkossa voitaisiin paikan päällä käymisen sijasta käyttää videoyhteyttä, havaittiin esimerkiksi lääkkeidenoton seuranta, yleisvoinnin valvonta ja iltatoimien onnistumisen seuranta.

Projektin loppuraportti löytyy Kauppakorkeakoulun nettisivuilta.biz.aalto.fi/fi/current/news/kovi-tutkimuk-sen_loppuraportti_2012.pdf

Lukijatutkimus: vastaa, vaikuta, voita!

Enter our reader survey: win-win!

aalto.fi/magazine

Raportissaan ryhmä suosittelee tapoja tukea designosaajien yhteistyötä keskenään sekä teollisuuden, talouden ja julkisen sektorin osaajien kanssa. Ryhmä myös ehdottaa eurooppalaisen designin brändin vahvistamista Euroo-pan omalla muotoilutunnuksella sekä keinoja, joilla tekijänoikeuksien suojaa voidaan parantaa. Ryhmä suosittelee myös tehokkaiden mittareiden kehittä-mistä muotoiluun tehtyjen investoin-tien tuotoille ja muotoilun tutkimuk-seen panostamista.

Asiantuntijaryhmän työn toivotaan luovan pohjan pysyvälle vuoropuhelulle komission ja muotoilualan välillä.europeandesigninnovation.eu

Oron Cattsin ja Ionat Zurrin teos Victimless Leather (2004) on bioreaktori, jossa on ihmisen ja hiiren soluista kasvatettu takki. Se on toteutettu SymbioticAssa, Western Australia -yliopistossa.

täjien mukaan muuntuva. Perinteisin elvyttävyyden lähde työpaikoilla ovat taukotilat, mutta haastateltavat nime-sivät myös monia muita paikkoja, ku-ten lähialueen kahviloita ja luontoym-päristöjä. Joskus elvyttävä tila voi olla virtuaalinen, esimerkiksi pistäytyminen Facebookissa.

BES:n tutkimus on osa Aallon, Työterveyslaitoksen, Turun yliopiston ja Satakunnan ammattikorkeakoulun yhteistä TOTI-hanketta. Yhtenä hank-keen tuloksena ilmestyy suunnittelu-ohje monitilatoimistolle, jonka ideana ovat erilaiset alueet eritasoista keskit-tymistä ja vuorovaikutusta vaativia työtehtäviä varten. Ohje löytyy Työterveys laitoksen verkkosivuilta.ttl.fi/toti

Juan

Her

nánd

ez

8 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04 Nyt–Now

“Next time you are lucky enough to witness an aurora borealis, you may want to also listen carefully for some faint applause. According to a new study - - -, colorful displays of northern lights may actually produce audible clapping sounds. Finnish researcher Unto K. Laine from Aalto University has been studying the phenomenon for over a decade and believes that he has captured a distinct sound associated with intense episodes of northern lights. - - - Researchers set up three separate sites with highly sensitive microphones at the focus of parabolic dish antennae and recorded faint but distinct noises during some but not all intense geomagnetic activity. ‘We found statistically significant correlations between sound pressure levels and geomagnetic activity in many different frequency bands’, says Laine.”

Voisiko Reilu kauppa olla vielä reilumpaa?

Vastaajana vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.

”Suomessa on saatavilla vajaat 2000 Reilun kaupan tuotetta. Reilu kauppa pyrkii parantamaan kehitys-maiden viljelijöiden tuloja asettamalla minimihinnat tuotteille, joista tunnetuimpia ovat kahvi, tee ja banaani. Tämä suojelee viljelijöitä alhaisten maailman-markkinahintojen tilanteessa. Tuotteista maksetaan myös Reilun kaupan lisä, jolla toteutetaan kehityshank-keita. Mutta Suomessa esimerkiksi Reilun kaupan kahvin hinnasta suurin osa jää tänne, koska vähittäis-kauppa hinnoittelee sen erikoistuotteena eli korkeam-malla katteella kuin tavallisen kahvin. Vähittäiskaupan vapaaehtoista panosta tarvittaisiin siis tekemään Reilusta kaupasta reilumpaa.”

Kiperä kysymysPalstalla asiantuntija esittää näkemyksensä kiperästä ajankohtaisesta aiheesta.

Lainattua–Quotes

Posted by Andrew Fazekas: Did You Hear the Northern Lights?July 12, 2012 in newswatch.nationalgeographic.com

NORTHERN LIGHTS MAY PRODUCE AUDIBLE CLAPPING SOUNDS

The video Clap Sounds of Northern Lights, produced by Aalto University, has been viewed about 140,000 times on YouTube.

Juan Hernández

9 Oho!–Oops!Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan. Nokiassa 1990-luvulla työskennelleen muotoilun ja tuotekehityksen professori Eero Miettisen ura alkoi kangerrellen.

Teksti Paula HaikarainenKuva Maija Astikainen

”Olin ollut suurimman osan urastani autoteollisuudessa, ensin Sisulla, sitten Saabilla. Alalla oli mennyt hyvin, mutta lopulta tuli mutkia matkaan. Kun sit-ten sain työtarjouksen Nokiasta, oli vai-kea kieltäytyä. Autoteollisuus vaikutti auringonlaskun alalta, ja telekommuni-kaatio auringonnousulta. Tuntui kuin olisi tarjottu uutta elämää.

Heinäkuun ensimmäisenä 1998 aloi-tin Nokiassa. Aluksi kauhistuin saamia-ni kokouskutsuja. Yksi oli Tokiossa, toi-nen Manilassa ja kolmas Chicagossa. Meni joitain päiviä, ennen kuin tajusin, että ne olivat Nokia-talon kokoushuo-neiden nimiä.

Tehtäväni oli lähteä rakentamaan Nokia Design -yksikköä, kokoamaan muotoilijoita yhteen. Olin tottunut suora viivaiseen toimintaan, ja homma tuntui helpolta – tunsinhan Nokiasta paljon väkeä. Nokia oli jo pitkään kupan-nut autotehtaalta asiantuntijoita.

Ainoa ratkaisu, joka kävi mielessä, oli linjaorganisaatio, suoran ohjauksen malli. Muotoilijat olivat hajallaan ympä-ri Suomea, ympäri maailmaa. Ensin piti tunnistaa heidät jättiorganisaatiosta, ja sitten piti neuvotella heidän pomojensa kanssa.

Tapasin esimiehiä ensin Tampereel-la, sitten Oulussa. Heillä oli ymmärrystä asialleni, mutta ei juuri enempää. Seu-raavaksi Saloon, joka oli Nokian kiista-

Organisaation syövereissä

ton keskus. Se oli sydän ja aivot. Ja siellä oli paljon valtaa.

Aloittaessani Salossa neuvottelut olin ollut töissä kolme viikkoa. Neuvottelu-kumppanit olivat tyypillisiä nokialaisia, he olivat heinäkuussakin töissä. Meillä oli pari kokousta, ja sitten tilanne kärjis-tyi. Pomot eivät kaivanneet minua ton-tilleen alaisiaan kosiskelemaan.

Ajoin itku kurkussa Salosta kotiin ja ihmettelin, olinko nyt saanut potkut. Ja jos olin saanut, niin keneltä. Tiesin näi-den ihmisten nimet ja asemat, mutta ei-hän heillä ollut valtaa minuun – eihän?

Ajoin vielä illalla Nokia-talolle ihmet-telemään tilannettani. Meidän kaikkien pomo oli Yrjö Neuvo, joka myös viihtyi myöhään töissä. Hän sattui kulkemaan huoneeni ohi, ja taisin siinä avautua.

Tuli puhe matriisiorganisaatiosta: ris-tikkäisohjauksesta, jossa voisi olla usei-ta esimiehiä. Vienosti minun annettiin ymmärtää, että sellainenkin ratkaisu olisi olemassa. Tajusin, että olihan sel-laisia ollut autoteollisuudessakin. Ja sii-tä homma lähti rullaamaan.

Nokia oli jo siihen aikaan niin iso, että siellä oli linjaorganisaatio, matriisi-organisaatio, projektiorganisaatio ja koko joukko piilo-organisaatioita. Ne kaikki piti opetella.

Niistä kahdesta veijarista, jotka antoivat minulle potkut, tuli erittäin hyviä kollegoita. Aloitus vain oli anti-kliimaksi. Kun siitä selvittiin, olin Nokiassa yksitoista vuotta – vaikka Yrjö aina kiusoittelikin minua siitä matriisi-organisaatiosta.”

Kuvitus Juan Hernández

10 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04 Vau!–Wow!Katse opintoprojektiin, jossa vastataan

mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen.

Teksti Nina ErhoKuva Veera Lipasti

Sataman konttinosturin kuljettajan pitää nähdä alas hyvin, koska muutoin voi tapahtua karmeita, mutta kun tähyilee jatkuvasti alas, niskan ja selän terveys on vaarassa.

Ongelmaa lähti Ruukin toimeksi-annosta ratkaisemaan yksi Aallon Tuotekehitys- eli Product Development Project -kurssin opiskelijaryhmistä. Tehtävänä oli parantaa istuimen ergo-nomiaa suunnittelemalla uudet käsino-jat ja ylävartalon tuki. Istuinta piti myös saada säädettyä riittävästi.

Projektin tutkimusvaiheessa ryhmä vieraili satamanosturin kopissa – sen ruotsalaisjäsenet jopa nosturin ”puikoissa” – ja tapasi muun muassa ruotsalaisen ergonomia-asiantuntijan. Tämän viesti kuitenkin oli, että parhaat käytännön vinkit saatte niiltä, jotka nosturissa oikeasti työskentelevät.

Nosturimiehet korostivat, että istui-men säätämisen pitäisi olla nykyistä helpompaa – muutoin säädöt jäävät kiireessä tekemättä.

Kipinöitä ilmassaProjektipäällikkönä toiminut Henri Lönn kertoo, että ryhmän ensimmäiset suunnitelmat näyttivät avaruusajan istuimilta. Vaikutteita ryhmä keräsi aina missä liikkuikaan: kaikki mahdolliset tuolit piti kokeilla. Ensimmäisiä konk-reettisia malleja rakennettiin legoista.

Yksi ryhmän ideoista oli kolmijalkai-nen istuin, mutta sen toteutus kaatui teknisiin ongelmiin. Kokonaisuutena vaikeinta oli saada aikaan istuin, joka olisi samaan aikaan sekä mahdollisim-man säädettävä ja liikkuva että vakaa ja luotettava.

Erään prototyyppinsä ryhmä kuljetti peräkärryllä testattavaksi satamaan. Nosturimiesten palaute oli suorapu-

Product Development Project (PdP)

-kurssilla opitaan kehittämään ideoita

prototyypiksi tai ratkaisemaan

kulutustuotteiden ja teollisuuden

järjestelmien ongelmia.

Lukuvuoden 2011–2012 kurssilla

toteutettiin neljätoista projektityötä.

Kurssin projektitöitä sponsoroivat

teollisuusyritykset.

Nosturin istuimen kehittäneessä

CITA (Chair in the Air) -ryhmässä oli

11 jäsentä. Mukana oli suomalaisia,

ruotsalaisia, nigerialainen ja

espanjalainen. Ryhmän jäsenet ovat

koneenrakennuksen, tuotantotalouden

ja teollisen muotoilun opiskelijoita.

pdp.fi, cita.pdp.fi

Satamanosturin kuljettajat tähyilevät alas 30 metristä. Aallon PdP-kurssilaiset haastettiin suunnittelemaan heille istuin, jossa selkä ja niska silti säästyvät.

heista mutta hyödyllistä. Myös huumo-ria keskusteluissa riitti, ja kerrottakoon nyt – epäkorrektiuden uhallakin – että eniten sitä irtosi molemmille sukupuo-lille sopivan ylävartalotuen suunnitte-lusta.

Kurssin päättäneessä PdP-gaalassa läsnä oli väsynyt mutta onnellinen ryhmä. Vaikka hitsaamaan jouduttiin lopulta yötä myöten, esiteltävänä oli kuin olikin toimiva prototyyppi.

Prototyypissä on viiteen suuntaan säädettävät käsinojat ja intuitiivinen säätöpaneeli, jossa on eri asennoille muistipaikkoja. Istuimen komponentti-laatikon kansi toimii samalla koko istui-men kallistuksen mekanismina. Istuin kallistuu reiluun etunojaan, jolloin uudenlainen turvavyö tukee istujaa.

Teknisten oivallusten lisäksi kurssi opetti paljon projektityöstä. Esimerkiksi Henri Lönn sanoo tietävänsä nyt, että pitkän tähtäimen suunnittelusta on hyötyä, sillä deadlinet tulevat yllättävän nopeasti vastaan.

Että projektipäällikön ei kannata hitsata itse vaan rohkaista muita opet-telemaan.

Ja että vaikka tiimityö ei aina ole helppoa, silti ei saa, voi eikä kannata luovuttaa!

yläilmoihinErgonomiaa

Matias Heiskala (vas.), Anni Toppila, Henri Lönn ja Sara Gilsanz Martin sovittautuivat nosturikoppiin koko projektiryhmän puolesta.

11

Asiantuntijat määrittelevät käsitettä lehden teeman taustalla.

Termin avaus–Defining term

Biotalous

Dekaani Outi Krause, Kemian tekniikan korkeakoulu:Biotaloudelle ei ole tällä hetkellä yksi-käsitteistä määritelmää. Suppeassa mielessä biotaloudella tarkoitetaan bio-tekniikan hyödyntämistä. Laajemmin biotalouteen sisältyy erityyppisten biomassojen konvertointi joko biotek-nisissä, kemiallisissa, termisissä tai mekaanisissa prosesseissa materiaa-leiksi, kemikaaleiksi, polttoaineiksi ja energiaksi korvaamaan fossiilisia raaka-aineita.

Peruslähtökohtana biotaloudessa on, että kaiken toiminnan täytyy täyttää kestävän kehityksen asettamat vaati-mukset ja olla taloudellisesti kannatta-vaa – ainakin pitkällä tähtäimellä.

Biotalouden tulevaisuuden haas-teena on eri tieteen- ja taiteenalojen yhteis työn tuomien mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen niin tutkimuksessa kuin opetuksessa luoden pohjan uusille innovaatioille.

Tuotannon ja kulutuksen keskuksen johtaja, professori Jyri Seppälä, Suomen ympäristökeskus:Biotalous on uusiutuvien luonnonvaro-jen kestävää hoitoa sekä käyttöä ja niistä valmistettujen tuotteiden ja palveluiden tuotantoa ja käyttöä. Se on osa vihreää taloutta, jossa tavoitellaan vähähiilistä yhteiskuntaa ja resurssien tehokasta käyttöä globaalisesti vastuullisella tavalla.

Vähähiilisessä yhteiskunnassa ilmas-toa lämmittävät kasvihuonekaasupääs-töt ovat vain 10–20 prosenttia nyky-tasosta. Yhteiskunnassa, jossa resursse-ja käytetään tehokkaasti, luonnonvaro-ja ja energiaa käytetään kestävästi niin, että haitallisia ympäristövaikutuksia ei synny ja ekosysteemien tarjoamia palveluja riittää tulevien sukupolvien tarpeisiin.

Tieteellinen johtaja, Anne-Christine Ritschkoff, VTT:Biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien, biomassapohjaisten raaka-aineiden ja luonnonvarojen kestävän kehityksen periaatteita noudattavaa taloudellista hyödyntämistä. Biotalous kytkee yhteen raaka-ainevirrat, tuotantoprosessit ja lopputuotteet käsittävän arvoketjun. Biotalous-käsite sisältää myös liike-taloudellisen näkökulman.

Kestävä kehitys, puhdas vesi ja luon-nonvarat ovat yhä kasvavan kansallisen ja globaalin kiinnostuksen kohteena. Suomessa on runsaasti luonnonvaroja: metsää, kaivannaisia, vettä ja maata. Lisäksi suomalaiset ovat korkeasti kou-lutettua osaajia. Biotalous on Suomelle mahdollisuus, jonka varaan Suomen kilpailukyky ja hyvinvointi voidaan rakentaa.

Juan

Her

nánde

z


Teksti Tea KalskaSolarigrafit Tarja Trygg Henkilökuvat Anni Hanén ja Pekka Summa

Biopolttoaineista toivotaan fossiilisten polttoaineiden korvaajaa. Haasteena on löytää raaka-aineet, joiden tuotannosta ja keräämisestä ei koidu uusia ongelmia.

voimalla Kasvien

13 Teema–ThemePLANT POWER Article in English

on the web: aalto.fi/magazine


BIOPOLTTOAINEIDEN kenties kiperin haaste on suur-ten raaka-ainemäärien hankkiminen ekologisesti ja eettisesti. Suosituimpien raaka- aineiden, maissin ja sokeriruo’on, viljelysmaan tieltä joudutaan usein kaa-tamaan luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää metsää ja kasvillisuutta. Polttoaineeksi viljeltävät kasvit ovat myös pois nälkäisten ruokapöydistä.

Biotekniikan professori Simo Laakso Kemian tekniikan korkeakoulusta tekee biopolttoainetutki-musta, jossa polttoaineen raaka-aineena käytetään tähteitä – esimerkiksi metsäteollisuuden ylijäämää.

”Irti ruokaketjusta – se on Aalto-yliopiston biopolt-toainetutkimuksen periaate”, Laakso toteaa.

Laakson tutkimuksen kohteena on mikrobiöljy, joka sopii erityisesti uusiutuvan dieselin raaka-aineeksi. Mikrobiöljyä tuotetaan bakteerien, hiivojen ja homei-den avulla lignoselluloosasta.

Sitä saadaan puusta, mutta metsää ei sen takia tarvitse hakata – hakkuutähteet, risut ja jopa ojanpen-kereen heinikko kelpaavat. Laadultaan mikrobiöljystä jalostettu uusiutuva diesel vastaa bensiiniä tai perinteistä dieseliä.

Myös maatalouden tähteet, kuten korret, voidaan hyödyntää mikrobiöljyn raaka-aineena. Laakson mukaan näin vähennetään tehokkaasti metaanin muodostumista maaperässä, sillä jos tähteitä ei käytettäisi mikrobiöljyn tuottamiseen, ne mädän-tyisivät pelloille ja tuottaisivat hiilidioksidiakin voimakkaampaa kasvihuonekaasua.

Vihreä hiilidioksidi kiertääKemian tekniikan korkeakoulun biobutanolitutkija Tom Granströmin mukaan biopolttoaineet ovat teoriassa fossiilisia polttoaineita ekologisempia. Maan uumenissa muhivaan öljyyn on miljoonien vuosien aikana pakkautunut suuret määrät hiiltä. Kun öljy käytetään polttoaineen raaka-aineeksi, siihen varas-toitunut hiili pöllähtää kertarysäyksellä ilmakehään.

”Uusiutuvista raaka-aineista tulevaa hiilidioksi-dia kutsutaan vihreäksi hiilidioksidiksi. Puu ottaa kasvaes saan hiilidioksidia ilmakehästä ja sitoo sen it-seensä. Kun puu sitten muutetaan energiaksi, saman verran hiilidioksidia vapautuu jälleen ilmakehään. Hiilidioksidi siis kiertää kehää – sen määrä maapallol-la pysyy vakiona.”

Simo Laakso huomauttaa, että pelkästään liikenteen kitaan uppoaa kuitenkin hurjia määriä polttoainetta,

KuvaajaTaiteen lisensiaatti Tarja Trygg työskentelee Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa lehtorina. Tryggin tekeillä oleva tohtorinväi-tös käsittelee solarigrafiaa ja sisältää muun muassa maailmanlaajuisen taideprojektin, solargraphy.com-sivuston, perustamisen. Solarigrafia on valokuvataiteen menetelmä, jossa auringon liikerata saadaan näkyväksi pitkällä aikajaksovalotuksella neulanreikä-kameralla.

15 Teema–Theme

>>

joten biopolttoaineen raaka-aineeksi soveltuvaa materiaalia on saatava jostain sitäkin enemmän.

”Biopolttoaineen raaka-ainetta tarvitaan useita ker-toja niin paljon kuin lopputuotetta. Ongelmana on se, kuinka pystymme keräämään kaiken kasvipohjaisen, hiilihydraattipitoisen raaka-aineen – esimerkiksi lignoselluloosan – ja ylläpitämään samalla hiilidioksi-ditasapainoa.”

Fossiiliset polttoaineet lisäävät kierrossa olevan hiilidioksidin määrää. Toisaalta hiilidioksiditasapaino häiriintyy myös silloin, kun hiilidioksidia sitovaa luonnonkasvillisuutta poistetaan biopolttoaineiden raaka-aineviljelmien takia.

Tarkoitus ei pyhitä keinojaViljelemällä maissia ja sokeriruokoa suuret biopoltto-aineiden tuottajat, Yhdysvallat ja Brasilia, onnistuvat keräämään biopolttoaineen raaka-aineeksi kelpaavaa

tärkkelyspitoista materiaalia suuria määriä. Tom Granström kuitenkin myöntää, että viljelykasveista saatavat biopolttoaineet ovat monella tavalla ongelmal-lisia. Pellot, joilla kasveja viljellään, vaativat lannoitta-mista ja kastelua. Kaiken kukkuraksi pellolla pörräävät saastuttavat ja polttoainetta nielevät traktorit.

”Jos tälle kaikelle lasketaan hiilijalanjälki, niin kannattavuus luultavasti heittää häränpyllyä.”

Kuten Laakso, myös Granström painottaa, että biopolttoaineiden raaka-aineena ei tulisi käyttää pelloilla kasvatettavaa ja ruoantuotannon kanssa kilpailevaa materiaalia, vaan tähteitä.

Granström ryhmineen tutkii liikenteen poltto-aineeksi soveltuvan biobutanolin tuottamista mikrobien avulla puuraaka-aineesta.

”Suomen metsissä kasvavaa puuta käytetään sellun tuotantoon, mutta prosessin tuottamat sivu-virrat voidaan käyttää biobutanolin raaka-aineeksi.

MAAPALLON HIILIDIOKSIDI-

TASAPAINOA PITÄÄ VARJELLA


Biobutanolin aiheuttamat typpi- ja hiilipäästöt olisivat merkittävästi pienempiä kuin fossiilisilla polttoaineilla.”

Ei pelkkää biotekniikkaaKuinka realistista sitten on, että biopolttoaineet vähentäisivät radikaalisti riippuvuuttamme fossiili-sista polttoaineista?

Simo Laakson mukaan maapallon biomassan tuotto riittää laskelmien mukaan ainakin tämän hetkisen öljynkulutuksen korvaajaksi. Silti on mietit-tävä, mistä riittävät määrät raaka-ainetta kerätään. Metsissä kasvaa biomassaa, mutta metsien liiallinen kaataminen heikentää hiilidioksiditasapainoa.

”Metsien käytön on oltava järkevää. Metsän pitää antaa kasvaa riittävästi ja metsäteollisuuden tähteitä on hyödynnettävä entistä tehokkaammin”, Laakso sanoo.

Myös merissä kasvaa paljon biomateriaalia, levää, mutta sen kerääminen on haastavaa, ja kasvattamalla sitä tuskin saataisiin tarpeeksi paljon.

”On kysyttävä, missä valtavat raaka-ainevarastot säilytetään ja miten niitä kuljetetaan. Biotalous ei suinkaan ole pelkkää biotekniikkaa tai kemian tekniikkaa, vaan siihen liittyy esimerkiksi logistiikkaa ja liiketoimintaosaamista”, Laakso painottaa.

Granströmin mukaan biopolttoaineet voisivat vähentää fossiilisten polttoaineiden tarvetta paljon-kin. Se tosin vaatisi myös elintapojen muutosta.

”Biopolttoaine on edelleen esimerkiksi lentokoneis-sa käytettävää fossiilista kerosiinia huomattavasti kalliimpaa, mutta lentämistä ja autoilua pitäisikin vähentää. Kalliimpi hinta saisi meidät kuluttamaan vähemmän.”

ON KYSYTTÄVÄ, MISSÄ RAAKA-AINEET SÄILYTETÄÄN JA MITEN NIITÄ KULJETETAAN

17 Teema–Theme

Rahavirrat uusiksiVaikka ruoantuotannon kanssa kilpai-levat, viljelyskasveista valmistetut biopolttoaineet ovat monilta osin ongel-mallisia, taloustieteilijän näkökulmasta niillä voi olla positiivisiakin vaikutuksia.

Mustan kullan ikeessä maailman-talous kipuilee – sodat tai konfliktit tietyillä alueilla saattavat sulkea öljy-hanat ja nostaa öljyn hinnan huippuun-sa. Kauppakorkeakoulun taloustieteen professori Matti Liski uskoo, että biopolttopaineiden lisääntyminen voi muuttaa maailman rahavirtoja ja vähentää talouden haavoittuvuutta.

”Keskeistä osaa öljyvaroja kontrol-loivat valtiot, eivät niinkään markkina-toimijat. Kun kauppaa käydään, rahavirrat menevät hyvin keskitetys-ti tiettyihin maailmankolkkiin, joista ne sitten palaavat takaisin pankki-järjestelmäämme.”

Biopolttoaineita sen sijaan tuotetaan hajautetummin ja pienemmissä erissä.

”Eri puolille maailmaa jakautuvat rahavirrat tuottavat tasaisemmin hyvin-vointia kuin suurten rahapakettien lähettäminen harvoihin öljymahteihin.”

Liski kuitenkin toteaa, että kun öljy-varanto on otettu käyttöön, se kyllä py-syy markkinoilla.

”Emme me voi kieltää esimerkiksi saudeja myymästä öljyä. Niin kauan kun biopolttoaineet maksavat edes jotain,

öljyä saa kaupaksi samaan hintaan tai halvemmalla.”

Joutomaa viljelyskäyttöönBiopolttoaineita on kritisoitu siitä, että niiden raaka-aineviljely nostaa ruoan hintaa ja kalvaa kaikkein köyhim-pien kukkaroa. Liski myöntää, että energiapolitiikka on usein regressii vistä – kun massojen käyttäytymistä yrite-tään muuttaa, siitä kärsivät eniten köyhimmät.

Toisaalta biopolttoaineiden raaka- aineiden tarve voi myös hyödyttää kehittyvien maiden taloutta.

”Kehittyvien maiden on ollut vaikea kilpailla esimerkiksi EU:n markkinoilla, koska maataloustuotteiden hinta on ollut maataloustukien vuoksi keino-tekoisen alhaalla. Biopolttoaineet nos-tavat maataloustuotteiden maailman-laajuista kysyntää, mikä nostaa hintoja ja avaa kehittyville maille mahdollisuu-den myydä tuotteitaan kannattavasti. Näin niissä syntyy markkinavetoinen tarve kehittää maataloutta.”

”Jo nyt biopolttoaineet ovat vaikutta-neet huomattavasti siihen, kuinka maailmassa käytetään maata. Kehitty-vissä maissa on valjastettu joutomaata viljelyskäyttöön biopolttoainekysynnän myötä.”

PhotographerLicentiate of Arts Tarja Trygg works as a senior lecturer at the School of Arts, Design and Architecture. She is writing her doctoral thesis on solargraphy and this work includes the global pinhole art project solargraphy.com. Solargraphs are made with pinhole cameras, which record the motion of the sun by using long-lasting exposure.

18 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04 Teema–Theme

1990-LUVULLA muuan ympäristöviran-omainen lähetti erään ison paperi-tehtaan rakennuspäällikölle vihaisen kirjeen: ”Maansiirto kielletty alueella uhanalaisten jäkälä- ja sammallajien suojelemiseksi.”

Rakennuspäällikkö kirosi ja puri hammastaan. Vai että paperitehtaan rakentamista pitää siirtää – jonkin jäkälän takia?

Apuun hälytettiin Armi Temmes. Projektin ympäristöasioista vastannut Temmes luki kirjeen ja päätti kutsua osapuolet paikan päälle. Pian kolmikko tarpoi yhdessä sammalmättäillä kumi-saappaat jalassa ja tutki, missä kohtaa lajit tarkalleen kasvavat. Lopulta löytyi kaikkia tyydyttävä ratkaisu. Jäkälät rajattiin työmaan ulkopuolelle punaisin kyltein. Rakentaminen sai jatkua.

Ympäristöjohtamista voidaan usein kuvata tasapainoiluna kilpailevien nä-kemysten ja arvojen välillä. Sovittelijan rooli on tullut tutuksi Armi Temmeksel-le. Alun perin koulukirjasta luetut kolme riviä kasvien mikrobiologiasta houkut-telivat hänet vuosien saatossa suomalai-sen metsäteollisuuden aitiopaikalle.

”Tykkäsin jo koululaisena laboratorio-kokeista, mutta en ajatellut lähteväni ympäristöalalle. Nyt perheessäni on ympäristöasiantuntijoita jo kolman-nessa polvessa.”

Ratkaisijasta tarkkailijaksiTemmes on tehnyt yli 18 vuoden uran metsäteollisuudessa, muun muassa M-realin ympäristö- ja yhteiskunta-vastuujohtajana. Tänä päivänä maatalous- ja metsätieteiden tohtori Temmes tarkkailee yritysten, median ja kansalaisjärjestöjen vuoropuhelua kauempana tulilinjasta. Hän on

Teksti Annaleena KuronenKuva Sofie van Dam

Ympäristövastuusta arkipäivääMetsäteollisuudesta tutkijaksi hypännyt Armi Temmes on nähnyt ympäristövastuun nousevan liiketoiminnan keskiöön – mutta itsestäänselvyys se ei vieläkään ole.

vuodesta 2010 työskennellyt Kauppa-korkeakoulun johtamisen laitoksella Executive in Residence -nimikkeellä.

Temmeksen tutkimus keskittyy tällä hetkellä ympäristöinnovaatioihin. Aiemmin hän on paneutunut yhdessä Liisa Välikankaan kanssa muun muassa strategiseen ajautumiseen ja polkuriippuvuuteen. Polkuriippu-vuudella viitataan organisaatioiden ja ihmisten taipumukseen juuttua vanhoille, tutuille urille.

Hypätessään metsäteollisuudesta Kauppakorkeakouluun Temmes teki rohkean poikkeaman omalta polultaan.

”Tutussa ympäristössä voi kuvitella olevansa kova luu. Uudessa ympäristös-sä herää siihen, että opittavaa riittää.”

Hyppäys tutkijaksi on mahdollistanut syvällisemmän perehtymisen ongel-miin, joita Temmes oli ennen ratkaise-massa. Entistä kiehtovammaksi aihepii-rin tekee se, että ympäristöjohtaminen on muuttanut muotoaan viime vuosi-kymmenten aikana.

Laillisuus ei enää riitä1990-luvun alussa ympäristöjohtami-sella viitattiin ympäristöasioiden huo-mioimiseen yritysjohtajien päätöksen-teossa. 2000-luvulla alettiin puhua kokonaisvaltaisemmin vastuullisesta johtamisesta. Siinä ympäristö vastuuta tarkastellaan rinnakkain sosiaalisen ja taloudellisen vastuun kanssa.

”On tervehdyttävää, että ympäristö-vastuuta mietitään osana kokonaisuutta. Se tuo vastuullisuuden liiketoiminnan ytimeen”, Temmes sanoo.

Tänä päivänä ympäristöön, sosiaali-seen ja taloudelliseen oikeudenmukai-suuteen liittyvät ongelmat ovat yhä monimutkaisempia. Temmeksen mu-

Armi TemmesSyntynyt Helsingissä 1956.Executive in Residence Aalto-yliopistossa vuodesta 2010. Tutkimus keskittyy ympäristöinnovaatioihin.Maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Helsingin yliopisto, 1989.Kaksi aikuista lasta, molemmat maatalous- ja metsätieteilijöitä. ”Jokaisella nuorella on muutama geeni painolastina vanhemmiltaan.”Harrastaa vanhaa musiikkia, nokka- huilun soittoa ja puutarhanhoitoa.

kaan yritykset ovat avainasemassa, kun ongelmiin kehitetään ratkaisumalleja.

”Liike-elämästä löytyy siihen paras osaaminen.”

Pioneeriyritykset ovatkin ottaneet vastuullisuuden jo osaksi maailman-valloitusstrategiaansa. Toisille vastuul-lisuus saattaa edelleen tarkoittaa vain laki pykälien noudattamista – tai porsaanreikien etsimistä. Temmeksen mukaan pelkkä laillisuusargumentti ei kuitenkaan enää riitä.

”Monet eettisesti vaikeat asiat sivuu-tetaan lain säädännössä täysin.”

Lehdistö ja kansalaisjärjestöt tart-tuvatkin haukkana liiketoiminnan epäkohtiin, jotka eivät vastaa ihmisten oikeudentajua. Viimeaikaisia esimerk-kejä ovat muun muassa verikännykät, Talvivaara ja yritysjohtajien asuntokau-pat. Internetin myötä myös kuluttajien ääni vastuullisuuskeskustelussa on vahvistunut.

”Sosiaalinen media saa ilmiöt leimahtamaan.”

Julkinen keskustelu pakottaa lainsää-täjät ja yritykset reagoimaan ja tuomaan parannukset osaksi arkipäivää. Mutta vaikka vastuullisuus onkin jo keskeinen osa monen yrityksen arkea, se ei ole vie-läkään itsestäänselvyys.

”Jos vastuullisuus olisi todella leivottu sisään yrityksiin, ammattikuntani olisi tehnyt itsensä tarpeettomaksi”, tutkija Armi Temmes sanoo.

19 Teema–Theme

Ole ajoissa liikkeellä. Ympäristö- ja yhteiskuntavastuu-

johtajan tärkein tehtävä on seurata, mihin maailma on menossa.

Kirkasta viestit konkreettisiksi. Uskottavuus löytyy siitä, että väitteet voidaan osoittaa tosiksi tai vääriksi.

Huolehdi yrityksesi integriteetistä. Hyvä testi on ajatella, miltä tuntuisi,

jos reportteri laittaisi mikrofonin nenän alle. Voitko kertoa yrityksen toiminnasta hyvällä omatunnolla?

Vastuullinen johtaminen–

21

Työmaana KOKO

MAAILMAKauppatieteiden tohtori Liisa Rohweder ryhtyi

Suomen WWF:n pääsihteeriksi ajatellen: nyt tai ei koskaan. Samat sanat hän sanoo

maapallon pelastamisesta – puheisiin ei ole enää aikaa.

Teksti Lauri HaapanenKuvat Juuso Noronkoski ja Liisa Rohweder

Kuka–Who


LUONNON MONIMUOTOISUUS on viime vuosikymmeninä romah-tanut. Tropiikissa, missä eläin- ja

kasvilajien määrä on runsaimmillaan, lajikirjo on vähentynyt jopa 60 prosent-tia 1970-luvun alusta.

Ihmiskunta kuluttaa puolitoista kertaa sen, mitä maapallo pystyy tuotta-maan. Suomalaisten kulutustottumuk-silla tarvittaisiin kolmen maapallon resurssit.

”Näin ei voi jatkua”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.

Nyt tarvitaan poliittista ohjausta, yritysten proaktiivisuutta ja ihmisten, jokaisen meidän, kulutustapojen radi-kaalia muutosta.

”Toki se vaatii uhrauksia. Tulevaisuu-dessa mielihyvä on kuitenkin saatava muusta kuin perinteisestä kuluttami-sesta.”

Käyntikortti ja johtajaMuutos vaatii paljon työtä – ja sitä on Rohwederin kalenteri täynnä.

On tapaaminen Stora Enson ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen edus-tajien kanssa, hankealueiden arvioin tia Tansaniassa ja Mosambikissa ja tasa-vallan presidentti Sauli Niinistön tapaaminen.

Sitten on ilmastoseminaari Bhutanis-sa ja kenttämatka telttaillen Himalajan vuoristossa. Öljyntorjuntaharjoitukset, Itämeri-juoksun avaaminen Lauttasaa-ressa, mielipideartikkeli Suomen Kuvalehteen.

Ja lisäksi vielä Iiris-lehden haastatte-lu, erään testamenttilahjoituksen vas-taanotto ja matka Rotterdamiin, missä WWF:n pääsihteerit pitävät vuosi-kokouksensa.

Rohweder on kansainvälisen WWF:n viestintää ja markkinointia ohjaavan komitean puheenjohtaja, ja hänen vas-tuullaan on muun muassa kansain-välisen WWF:n panda-brändi, viestintä ja kasvustrategia.

”Silti pitää muistaa, että päätyöni on johtaa tätä organisaatiota. Antaa kaikille työrauha, linjat ja avata ovia”, kertoo nelikymmenhenkisen toimiston esimies.

WWF valittiin kuluvana vuonna Suomen viidenneksi parhaaksi työ-paikaksi. Onnistumisestaan Rohweder

kiittelee koko henkilöstöä ja myös opiskelupaikkaansa Kauppakorkea-koulua.

”Se antoi monipuoliset valmiudet, ja erityisesti väitöskirjaprosessi kehitti kriittistä ajattelua ja uskallusta lähteä erilaisiin haasteisiin ja etsiä ratkaisuja.”

”Taloudellinen tausta antaa myös parhaat mahdolliset valmiudet argu-mentoida uskottavasti yhteiskunnan päätöksentekijöiden kanssa.”

Sydämestään luonnonsuojelijaKiinnostus luontoon iskostui helsinki-läissyntyiseen Rohwederiin jo pienenä. Hän on sydämestään luonnonsuojelija.

Liisa Rohweder tekee työtä kulutus-tottumusten muuttamiseksi. ”Onneksi tätä työtä ei ajatella enää viherpiiperryksenä vaan se otetaan tosissaan.”

23 Kuka–Who

she was reading. Her PhD thesis was approved in 2000.

WWF FinlandRohweder was asked to join WWF Finland’s board of directors in 2005. She felt unable to accept this on top of all her other responsibilities at the time, but took a seat on the WWF supervisory council the following year.

She was asked to become Secretary General in 2009. As her kids were by now a bit older, Rohweder was finally able to decide that it was now or never.

Biodiversity has plummeted in recent decades. The number of species in the tropics is down up to 60% from the early 1970s. Humanity is consuming one-and-a-half times the Earth’s carrying capacity. This can’t go on, she thought.

She has also applied this philosophy to her work as SG: the time for pondering and talk is past, we need to save the planet now. “If we don’t start to implement changes now, they will come about through crises, environmental and human catastrophes.”

Worksite: the worldLiisa Rohweder accepted the helm of WWF Finland thinking that it was a case of now or never.

Ja sydän hänet ohjasi myös Kauppa-korkeakouluun.

”Tapasin pojan, ja siinä ylioppilaskir-joitusten jälkeen kysyin, että minne hän aikoo pyrkiä. Hän sanoi, että Kauppa-korkeakouluun, ja minä sanoin, että niin minäkin sitten. Lisäksi Kauppa-korkeakoulu oli tuttu paikka, sillä äiti toimi siellä ruotsin kielen opettajana.”

Rohweder opiskeli kansainvälisten toimintojen koulutusohjelmassa pää-aineena talousmaantiede. Harjoitteluun hän pääsi Nesteelle, jonne hän teki myös gradunsa ja jäi töihin kymmeneksi vuodeksi.

”Ensimmäinen työtehtäväni oli ener-giataloustutkijana. Tutkin uusiutuvien energiantuotantomuotojen markkina-potentiaalia Suomessa – vuonna 1984!”

Äiti, opettaja ja opiskelijaKun Rohweder jäi ensimmäisen kerran äitiyslomalle, hänen miehensä – se poika, jonka perässä hän Kauppikseen meni – teki väitöskirjaa. Toisen lapsen synnyttyä oli vaimon vuoro.

”Hakeuduin jatko-opiskelemaan. Silloin oli juuri tullut ympäristöjohta-misen koulutusohjelma, ja päätin tehdä väikkärin kestävästä kehityksestä.”

Rohweder työskenteli opettajana Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa ja teki väitöskirjaa kotona lapsia samalla hoitaen. Lapset muistelevat näitä vuosia lämmöllä: äiti vastasi kaikkeen kyllä, kunhan lapset eivät häiritsisi lukuja.

”Tuohon aikaan meillä paloi kattiloi-ta pohjaan enemmän kuin koskaan. Tein ruokaa, menin vähän kirjoittamaan, ja hetken kuluttua palohälytin taas soi.”

Organisaatioiden ympäristötietoi-suutta edistävää arvomuutosta käsit-televä väitöskirja hyväksyttiin vuonna 2000.

Pitkän polun kulkijaVuonna 2005 Rohwederia pyydet-tiin Suomen WWF:n hallitukseen, joka kokoontuu kuusi kertaa vuo-dessa. Siihen aika ei tuntunut kaiken muun ohella riittävän, mutta seuraa-vana vuonna Rohweder suostui kaksi kertaa vuodessa kokoontuvaan WWF hallintoneuvostoon.

Vuonna 2009 häntä pyydettiin pääsihteeriksi.

”Olin hämmentynyt. Lähdin mökille ja menin metsään miettimään. Olen aina tehnyt isot päätökset metsässä.”

Sillä reissulla tuli avohakkuualueen reunalle taianomaisesti metso.

”Tulee vieläkin kylmät väreet, kun muistelen sitä... että kaikki, mitä aiem-min olin tehnyt, oli kuin valmistautu-mista tähän työhön. Silti vastuu laittoi mietteliääksi.”

Koska lapsetkin olivat jo isompia, Rohweder päätyi lopulta ajattelemaan työtarjouksesta: nyt tai ei koskaan. Sa-maa ajatusta hän on halunnut levittää myös WWF:n pääsihteerinä: pohdinto- jen ja keskustelujen aika on ohi, maa -pallo on pelastettava nyt.

Vaikka tilanne ei näytä hyvältä, Rohweder jaksaa uskoa, että kulutuksen kurssi muuttuu ja WWF:n tavoitteet saavutetaan: vuonna 2020 ekologinen jalanjälki ei enää kasva ja luonnon monimuotoisuus heikkene, ja vuonna

2050 emme kuluta enempää resursseja kuin maapallo voi kestää, vaikka meitä olisi silloin yhdeksän miljardia.

”Jos muutosta ei lähdetä tekemään nyt, niin sitten se tapahtuu kriisien kautta, ympäristökatastrofien ja inhi-millisten katastrofien kautta”, hän arvioi.

”Olen kuitenkin optimisti, koska ei ole muuta vaihtoehtoa. Tätä työtä ei kanna ta tehdä, jos ei usko hyvään.”

Liisa RohwederWWF Suomen pääsihteeri

vuodesta 2009.

Kauppatieteiden maisteri (1984).

Kauppatieteiden tohtori (2000),

väitöskirja kestävästä kehityksestä.

Lukuisia tieteellisiä artikkeleita

ja 8 kirjaa.

Työskennellyt Neste Oyj:ssä

energiataloustutkijana ja logistiikka-

osaston päällikkönä 1983–1994 sekä

Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa

kestävän kehityksen yliopettajana

1994–2009.

This year, WWF Finland was named as the fifth-best place to work in Finland. Secretary General Liisa Rohweder thanks the entire staff for this success, but also singles out her alma mater, the School of Business, for praise.

She says it provided her with versatile capabilities, with the PhD process in particular developing her critical thinking and willingness take on various challenges. A background in economics also equipped her with the best possible tools for effective argumentation with society’s decision-makers.

Mother, teacher and student She decided to pursue post-graduate studies after the birth of her second child. She enrolled in a just-introduced environmental management training programme and wrote her PhD thesis on sustainable development.

Rohweder worked as a teacher and drafted her doctoral thesis at home while caring for her children, who still remember this period warmly: mum answered always yes, as long they did not distract her while

Liina Aalto-Setälä kuvasi roskisdyykkausta ja sen saalista Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kuvareportaasikurssilla. Liina Aalto-Setälä photographed bin divers and their loot as part of a photo reportage course at the School of Arts, Design and Architecture.


Selluloosakuitu voidaan pilkkoa nanoselluloosaksi, jonka käyttömahdollisuudet vaikuttavat rajattomilta.

Aalto-yliopisto on tiiviisti mukana selvittämässä nanosellun saloja.

Entistä hi en omp i selluloosa

Teksti Nina ErhoKuvitus Juan Hernández

NANOSELLULOOSA näyttää valo-kuvissa vaalealta mönjältä tai litkulta ja mikros kooppikuvissa

rihmastolta tai riisiltä, mutta vaatima-ton ulkonäkö pettää. Aine on huippu-kiinnostavaa, koska sen ominaisuuksis-ta, kuten lujuudesta ja keveydestä, voi olla hyötyä todella monen tuotteen valmistamisessa.

Monikäyttöisyyden lisäksi nano-selluloosan iso hyvä puoli on, että sen raaka-aineet ovat uusiutuvia ja että se on biohajoavaa. Nanoselluloosaa voi-daan valmistaa bakteereiden avulla tai erottamalla sitä kasveista ja puista.

”Siihen, mikä kasvi raaka-aineeksi valitaan, vaikuttaa saatavuus ja se, paljonko ja miten helposti siitä saadaan työstettyä nanoselluloosaa. Suomessa luonteva raaka-aine on tietysti puu”, sanoo puunjalostuksen pintakemian professori Janne Laine, joka toimii

Aalto-yliopistossa nanoselluloosan tutkimuksen koordinaattorina.

Nanoselluloosaa on tutkittu Aaltoon nykyisin kuuluvissa korkeakouluissa jo viime vuosikymmenen puolivälistä.

Tuhat kertaa pienempääNanoselluloosaa on kahta päätyyppiä, nanofibrilliselluloosaa ja nanokiteistä selluloosaa.

Janne Laine kertoo, että nanofibrilli-selluloosaa valmistetaan käsittelemällä perinteistä selluloosaa mekaanisin keinoin ja kemiallisesti. Mekaanisia keinoja ovat esimerkiksi erikoisvalmis-teisten kivien välissä jauhaminen tai kovalle paineelle altistaminen.

Käsittelyjen avulla selluloosakuidut saadaan pilkottua fibrilleiksi, jotka ovat noin tuhat kertaa pienempiä kuin alkuperäiset kuidut eli vain noin yhden mikrometrin pituisia ja 5–30 nanomet-

2727 Aiheesta–On topic

riä leveitä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa ja nanometri millimetrin miljoonasosa.

Nanokiteistä selluloosaa valmistetaan käsittelemällä selluloosakuituja hapolla, jolloin niistä jää jäljelle vain pienen pieniä kiteitä.

Paljon lisää lujuuttaValmis nanofibrilliselluloosa on jämäkkää tavaraa – jo puolen prosen-tin pitoisuus sitä tekee vedestä niin kiinteää, että se pysyy ylösalaisin käännetyssä kupissa.

Aalto-yliopisto ja VTT ovat kehittä-neet menetelmän, jolla koivuperäisestä nanofibrillisellusta voidaan valmistaa muovinkaltaista, ohutta kalvoa edulli-sesti ja isossa mittakaavassa. Kalvo so-veltuu esimerkiksi elintarvikepakkauk-siin suojaamaan tuotteita pilaantumi-selta. Kalvolle voidaan tehdä myös painatuksia.

UPM on aloittanut fibrillisellun esikaupallisen tuotannon, ja ainetta on testattu lujuuden lisääjänä muun muas-sa perinteisen metsäteollisuuden tuot-teissa. Jatkossa fibrillisellusta toivotaan apua esimerkiksi betonin ja maalien rakenteen säilyttämiseen tasaisena.

Tulevaisuudessa nanofibrillisellusta voidaan ehkä valmistaa kokonaan uu-sia, ominaisuuksiltaan entisiä parempia materiaaleja, kuten ohuita päällysteitä sekä lujia ja keveitä komposiitteja, joille olisi käyttöä esimerkiksi kulkuvälineis-sä. Nanoselluloosamateriaaleista toivo-taan myös korvaajaa uusiutumattomista raaka-aineista tehdyille materiaaleille, kuten muoveille.

Uudet funktionaaliset nanofibrilli-sellumateriaalit voisivat olla esimer-kiksi valoon reagoivia, magneettisia, johtavia tai itsepuhdistuvia. Tutkimuk-

sessa etsitään muun muassa uusia kemiallisia muokkaustapoja, joiden avulla niitä voitaisiin saada aikaan.

Nanokiteistä antureita?Myös nanokiteisestä selluloosasta voidaan valmistaa ohuita kalvoja. Niiden parissa työskentelee Aallossa tutkijatohtori ja akatemiatutkija Eero Kontturi Puunjalostustekniikan laitokselta.

Kontturilla nanokidekalvot ovat osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta, jossa hän selvittää kasvien soluseinän raken-netta ja sen rakenneosien keskinäistä vuorovaikutusta sekä sitä, miten nämä tekijät vaikuttavat kasveista tehtyjen materiaalien, kuten kalvojen, ominai-suuksiin. Kontturi yrittää myös selvittää, miten kasvien rakenneosat käyttäytyvät muihin materiaaleihin yh-distettynä. Perimmäisenä tarkoitukse-na on valmistaa täysin uudenlaisia ma-teriaaleja hyödyntämällä kasviperäisten molekyylien erikoisominaisuuksia.

Kontturi toivoo, että kasvipohjaisista ohutkalvoista, kuten nanokidekalvoista, voitaisiin tulevaisuudessa tehdä esimerkiksi entistä parempia antureita perustuen siihen, miten kasvimateriaa-lin on tutkimuksissa todettu reagoivan eri tekijöihin, kuten kosteuteen tai happamuuteen.

Yksi nanokiteiden jo nyt tiedossa oleva ominaisuus on, että niillä on taipu-mus järjestyä tietyllä tavalla kierteisesti eli kiraalisesti suhteessa toisiinsa. Tästä seuraa mielenkiintoisia optisia ominai-suuksia, joille olisi käyttöä esimerkiksi elektroniikkateollisuudessa.

Eteenpäin monella rintamallaPilkotun selluloosan tutkimus juontaa juurensa 1970-luvun lopun Amerikkaan,

missä A.F. Turbak halusi valmistaa sitä hyödynnettäväksi muun muassa elintar-viketeollisuudessa. Silloin tutkimukset kuitenkin tyrehtyivät valmistuksen suureen energiankulutukseen.

Professori Janne Laine sanoo, että nykyään nanoselluloosaa saadaan aikaan vähemmällä energialla, koska menetelmiä on onnistuttu kehittämään niin, että voiman sijasta käytetään enemmän kemiaa ja järkeä.

Aallossa nanoselluloosan tutkimus alkoi perusasioista. Nyt yliopistolla on valmistusmenetelmiin ja sovelluksiin liittyen useita patentteja. Seuraavana tavoitteena on tehdä demonstraattorei-ta eri tuotteista, vaikka myös nanosellun peruskäyttäytymistä, muokkaamista ja yhdistämistä muihin materiaaleihin pitää edelleen tutkia.

Vuodesta 2008 toiminnassa on ollut Suomen Nanoselluloosakeskus, joka on Aallon, VTT:n ja UPM:n yhteinen hanke. Keskuksessa työskentelee täysipäiväi-sesti nelisenkymmentä tutkijaa, ja Aallosta sen työssä on mukana kuusi tutkimusryhmää.

Professori Janne Laine pitää laaja-mittaista tutkimusyhteistyötä muiden kanssa välttämättömänä, jotta tutkimus edistyisi riittävän monella rintamalla riittävän nopeasti – sillä suomalaiset eivät tietenkään ole ainoita, joita uusiutuvan monikäyttömateriaalin kehittäminen kiinnostaa.

Yhteistyöstä teollisuuden kanssa Laine sanoo, että toki se ohjaa tutkimus-ta tiettyyn suuntaan mutta takaa vasta-lahjaksi sen, että tutkimuksen tuloksena syntyneelle tiedolle löytyy oikeita käytännön sovelluksia.


Kaupungistuminen, teollistuminen ja tehostuva maatalous kuluttavat Aasian vesivaroja ja ympäristöä. Vesi ja kehitys -tutkimusryhmä tuottaa tietoa ongelmien ratkaisemisen tueksi.Teksti Tea KalskaKuva Olli Varis

keisille päätöksentekijöille, kuten Mekongin vesiensuunnittelun katto-järjestölle, Mekong-komissiolle.

Vesitutkimus on Aasiassa erityisen tärkeää, koska siellä varsin pienille alu-eille pakkautuu yhä valtavampi määrä ihmisiä: pelkästään Ganges- ja Brahma-putra -jokien alueella Pohjois-Intiassa ja Bangladeshissa elää noin 650 miljoonaa ihmistä. Maankäytön muutokset vai-kuttavat myös luonnonilmiöihin, kuten tulviin. Kun ihmisiä on paljon pienellä alueella, katastrofin sattuessa tuho on suurta.

Mutta miten tehostuvan maatalouden vedenkäyttöä voisi hillitä, jos viljellessä on pakko kastella?

”Viljelykasvien valinnalla voi vai-kuttaa. Kuivilla alueilla ei kannattaisi tuottaa kasveja, jotka kuluttavat paljon vettä. Maatalouspolitiikkaa on kuiten-kin vaikea ohjata rationaaliseksi. Kuten EU:ssa, myös Aasiassa maatalouteen

Vedenpuolella

IHMISVIRTA Aasian miljoonakaupun-keihin on vuolas kuin Ganges-joki. Talous kasvaa – lisääntynyt teollisuus

imee rattaisiinsa suuria määriä vettä ja päästää ympäristöön myrkkyjä. Samaan aikaan maataloutta tehostetaan.

”Verrattuna Afrikkaan tai Latinalai-seen Amerikkaan maatalous on Aasiassa hyvin intensiivistä ja kuluttaa vettä pal-jon enemmän nyt kuin 50 vuotta sitten. Monissa isoissa joissa, kuten Indukses-sa, Keltaisessajoessa ja Gangesissa maatalouden vedenkäytön vaikutukset näkyvät selvästi. Kuivat kaudet ovat jokialueilla huomattavasti vaikeampia kuin ennen”, kertoo professori Olli Varis Aalto-yliopiston Vesi ja kehitys -tutkimusryhmästä.

Varis ryhmineen on ollut mukana ratkomassa Aasian vesiongelmia yli 20 vuotta. Ryhmä antaa jatkuvaa tieteellistä konsultaatiota muun muassa eri maiden ministeriöille ja muille kes-

29 Aiheesta–On topic

myös paljon ympäristöä pilaavia lan-noitteita ja kemikaaleja. Vauraiden ku-luttajien sesongit vaihtuvat tuhkati-heään, ja ihmiset ostavat paljon uusia vaatteita. Tässäkin tapauksessa talous-kasvu ja ympäristön hyvinvointi tör-määvät – puuvillan viljely tuo Aasiaan työllisyyttä ja parantaa kansantaloutta.

”Ostamalla ympäristömerkittyjä vaatteita kuluttaja voi parantaa Aasian kansantaloutta ympäristöystävällisem-min, mutta ympäristömerkittyjen vaatteiden tuotannon lisääminen vaatii sekin tietynlaisia rakenteita, joissa on vielä paljon parantamisen varaa.”

Päättäjät ottavat tutkimuksen vakavastiOlli Varis toivoo, että hurjan kaupungis-tumisen ja talouskasvun keskellä mah-dollisimman moni pääsisi nauttimaan kehityksen hyvistä puolista ilman vesi- ja ympäristöongelmia. Vesi ja kehitys -ryhmä edistää kestävää kehitystä ja hyvinvoinnin tasapuolisempaa jakautu-mista paitsi konsultoinnilla, myös korkealla teknologialla ja kenttätutki-muksella kylissä ja kaupungeissa.

”Olemme tehneet esimerkiksi paikka-tietoanalyysejä ja simuloineet patojen ja maatalouden lisääntymisen vaikutuk-sia. Kambodžassa laitoimme kaikki väestönlaskentatiedot GIS-paikkatieto-systeemiin ja simuloimme sitä, kuinka muuttuvat tulvat vaikuttavat maan-viljelijöihin. Kylissä ja kaupunkien slummeissa olemme tehneet analyyseja elinkeinoista ja maankäytöstä.”

Vaikka vesi- ja ympäristöasiat ovat monissa Aasian maissa huolestuttavalla tolalla, Varis painottaa, että maanosas-sa myös tehdään paljon ja tieteellinen tutkimus otetaan vakavammin kuin Euroopassa. Tutkimuksella voi todella olla vaikutusta myös poliittisiin päätök-siin.

”Etenkin Kiinassa ja Intiassa kolu-tusta arvostetaan hyvin paljon ja suuri osa ministeriöiden asiantuntijoista on tohtoreita. Yritämmekin toimia lähellä poliittisia päättäjiä ja suunnittelu-organisaatioita. Eräs julkaisuistamme jopa päätyi Kambodžan pääministerin pöydälle.”

liittyy voimakkaita eturyhmiä, joilla on verkostoja kaikkialla.”

Padot kiusaavat naapurimaitaAasiassa vesi voi luoda ristiriitoja maiden välille. Varis kertoo, että esi-merkiksi Kiina rakentaa patoja, joista naapurimaat kärsivät ja Kiina hyötyy taloudellisesti – näin tekee myös Intia Bangladeshille.

”Patoja rakennettaessa jokien luontainen virtausrytmi muuttuu, jolloin luonto, kalasto ja jokiranto-jen maanviljely kohtaavat ongelmia. Laosissa Kiinan padot vaikuttavat joki-rantojen eroosioon niin, että kaupungit alkavat syöpyä jokiin.”

Nousevan elintason myötä Aasian kaupunkeihin rakennetaan viemäröintiä ja jätevesien puhdistusta, mutta vain osalle ihmisistä. Tyypillisessä aasialai-sessa suurkaupungissa 20–40 prosent-tia ihmisistä elää slummeissa, joissa

likainen vesi on jokapäiväinen ongelma. Varakkaammilla asuinalueilla nautitaan talouskasvusta ja puhtaasta vedestä.

”He, jotka Aasiassa hyötyvät kau-pungistumisesta ja teollistumisesta, eivät ole niitä, jotka kärsivät eniten ympäristöongelmista ja likaisesta vedestä.”

Räjähdysmäinen kaupungistuminen muuttaa myös ihmisten sosiaalisia ver-kostoja ja aiheuttaa syrjäytymistä. Kun maalta kaupunkiin muuttanut ihminen raataa rakennustyömailla, eikä lopulta jaksakaan, hän syrjäytyy ja on yksin miljoonien joukossa. Eriarvoistuminen kiihtyy ja slummien ihmiset kärsivät vesiongelmista.

”Vesikysymykset ovat aina myös sosiaalisia kysymyksiä”, Olli Varis muistuttaa.

Suomalainenkin kuluttaja voi vaikuttaaAasian vesiongelmat vaikuttavat Variksen mukaan muuallakin – saas-teet menevät veden mukana hydrologi-seen kiertoon ja aiheuttavat ilmaston-muutosta.

”Vesi on maapallon verenkierto, sillä sen kautta ympäristön epäpuhtaudet leviävät ihmisille ja ekosysteemeille.”

Mitä länsimaalainen sitten voi tehdä, jottei pahentaisi Aasian vesiongelmaa entisestään?

”Ruokavalinnoilla voi vaikuttaa. Kilo riisiä kuluttaa neljä kuutiota – eli 4000 litraa – vettä Vietnamissa tai Thaimaassa. Riisin voi vaihtaa esi-merkiksi Suomessa tai Baltiassa tuotettuun ohraan tai perunaan.”

Julkisessa keskustelussa korostuneita lihansyönnin ympäristöhaittoja Varis ei kaikilta osin allekirjoita.

”Kehittyneimmissä Aasian maissa etenkin sian- ja kananlihan tuotanto on tehokasta, eikä se välttämättä ole ympäristölle haitallisempaa kuin tuonti-valkuaisen, kuten soijan käyttö. Kiina tuo suuren osan soijasta Brasiliasta, jossa alkuperäiskansat joutuvat väis-tymään soijapeltojen tieltä. Eläinten kohtelun eettisyys on tietenkin toinen kysymys.”

Yksi pahimmista vesisyöpöistä on puuvilla, jonka viljelyssä käytetään


Energy is one of the main challenges of the 21st century, as global energy consumption keeps on increasing while conventional energy sources

gradually deplete. Furthermore, global warming is forcing us to ask how much more atmospheric carbon dioxide emissions can be tolerated. The sun could offer a natural solution to all of this – the solar radiation the Earth receives over just a few minutes could supply global energy needs for an entire year.

Scientists all over the world and here at Aalto University are working intensively on the grand challenge to tap the sun’s enormous electricity-generation potential on a large scale. It is quite clear that solar power will eventually take the lead position in global energy production – it is only a question of time. Current forecasts predict this will happen by no later than 2060, but it is possible that the solar revolution will take place much earlier. This will

The solar revolution

Novel innovations in nanotechnology enable the manufacture of cheap, effective and

aesthetic solar panels, writes Hele Savin, Docent and the head of the Electron Physics

Research Group.

partly depend on us – the scientific community – and the discoveries that we make.

It should be noted that solar power is already a multi-billion euro business, with some 80 GW of photovoltaic (PV) capacity already in place. This is equal to the power output of 50 Olkiluoto 3 new nuclear power reactors operating at full capacity. For example, Germany produced 22 GW of PV on a sunny day this spring, enough to cover 50% of the country’s electricity consumption.

The growth of the photovoltaic industry has been faster than anybody could have ever predicted. This is due to recent advances in solar cell technologies and the constantly increasing price of non-renewable energy. The cost per kilowatt hour of electricity produced with residential PV cell systems has already reached so-called grid parity in Germany, which means that the real cost (no subsidy support) of solar

31 Tieteestä–On science

electricity for residents is less than the price they would pay for power from the grid. The price of solar electricity inside the grid is already competitive with conventional power sources in many locations, and this general grid parity is approaching us as well. Predictions say that this should happen as soon as 2013 in Southern Europe and by 2020 in the rest of Europe.

In Finland, we should start thinking about the huge potential for the export industry. It is clear that countries that obtain knowledge and experience today will most probably have an edge when solar energy becomes an even bigger business than oil is today.

Alternatives for silicon technology?The core of traditional photovoltaic cells is formed by a semiconductor, a highly purified wafer of crystalline silicon. So far, silicon-based solar cells have been most successful at producing cost-efficient electricity – but there are also promising other technologies, made of more exotic materials and thin films, the price of which has recently become competitive with silicon technology. However, the best alternative low-cost technologies still consist of rare earth materials or at least require a much larger surface area to produce the same amount of electricity as silicon. Accordingly, silicon technology has again increased its global market share in recent years.

Some believe that the main challenger for silicon will be something entirely different: extremely efficient high-cost multi-junction cells, which utilise relatively cheap mirrors/lenses and tracking systems that concentrate sunlight on a small area. This technology is known as concentrated photovoltaics (CPV). Even though it relies on very expensive solar cell technology, CPV is expected to become common in locations like deserts that

receive lots of direct sunlight. The main benefit of this method is that it achieves the same power output as competing technologies with much smaller materials consumption and area requirements.

The best technology may not be the ultimate winner, but the possibility to produce massive volumes of modules without too many new investments might play an even more critical role in the future. Most probably, each solar technology will find a niche area and market, and research on each technology will support also the other alternatives. Scientists have in fact already made initial attempts to mix technologies, building cells that apply more than one approach. This may well prove the ultimate way to move forward.

From conventional blue to stylish black In addition to cost, consumers and architects also care about the aesthetics of the panels on their rooftops. They are even willing to tolerate a trade-off between appearance and the cost of electricity. Scientists often find this hard to accept, but we cannot ignore the visual aspects and should instead aim at deeper collaboration with designers.

The first colour that comes to mind when people think about solar panels is blue (notice that I am not talking about heat-generating solar collectors that look completely different). The blue colour comes from the panel’s anti-reflection coating, which is made of silicon nitride (SiN) of a specific thickness that is proportional to the wavelength of incoming sunlight. The anti-reflective properties are typically optimised for a wavelength of 600 nm, where sunlight has its maximum intensity. From the fabrication point of view, it is rather straightforward to change SiN thickness to produce almost any desired colour. Some companies are already offering pink, yellow, green and


red panels. Of course, different colours come with a trade-off in terms of energy production capacity.

Researchers at Aalto are addressing the energy challenge by utilising nanotechnology in the fabrication of solar cells, which can be applied to various materials and photovoltaic technologies. For instance, we are currently working with the novel idea to add specific nanoscale structures onto silicon cells to enable superior performance in light absorption. We have recently demonstrated for the first time that no trade-off between absorbency and energy output needs to exist. This technology enables more efficient solar cells and thereby cheaper kilowatt hours. Moreover, the nanosturctured surface gives these cells a good-looking mat-black finish.

Cheaper electricity through nanoscale engineering of dirty materials One of the most expensive fabrication steps for leading solar panel types is the purification of silicon. The purification step also consumes lots of energy, which naturally increases the price of these panels. Aalto researchers are attempting to get rid of the cleaning procedure simply by making solar cells from more impure materials. The approach that we use requires a deep understanding of the defect and impurity reactions both during cell processing and under final illumination operation. We have recently been able to demonstrate that dirtier material actually results in better electricity output, provided that all processing parameters are well controlled.

Another development that consumers will soon notice is back-contacted cell technology. This means that metal wires will disappear from the visible side

of the panel, eliminating shadowing losses and making the panels look more stylish as well. Such technology is, of course, more expensive, but the benefits are expected to outweigh the additional cost.

Before back-contacted cells enter the market more widely, another type of cell, made with so-called wrap-through technology, will become available. Instead of the rather thick straight silver lines that now lie on top of the cells, customers can have any design decorating the front silver pattern. This technology tolerates less pure materials, possibly making dirty silicon a viable option as well.

All of the mentioned trends are good examples of successful innovations, which derive from fundamental research. Yet we are still very far from realising the full potential of each technology, whether based on organics, thin films, silicon or CPV. The fundamental photovoltaic research done at universities is essential to our progress towards the new era of solar energy.

– Hele Savin

References:International Technology Roadmap for Photovoltaics

(ITRPV.net), 3rd Ed. March 2012.

European Photovoltaic Industrial Association, Global Market

Outlook for Photovoltaics until 2016, May 2012.

P. Repo et al., Journal of Photovoltaics, in press.

V. Vähänissi et al., Prog. Photovolt: Res. Appl., March 2012.

H. Savin et al., Appl. Phys. Lett. 95, 15211 (2009).

33 10 min

Who are you?I’m Hele Savin, Docent and head of the Electron Physics Research Group at the Department of Micro- and Nanosciences. My group studies silicon-based solar cells, among other things.

When did you discover that you wanted to work in science?I liked maths and physics in school – engineering disciplines were my thing. My dad is a Helsinki University of Technology (TKK) graduate and he works as a researcher. As a kid, I loved visiting him at work and was fascinated by the technical equipment they used. In 1996, I started at TKK majoring in microelectronics.

Why did you decide to focus specifically on solar energy? Microelectronics conferences have in recent years attracted more and more solar energy researchers, as the materials and technology used by both fields of science are converging. I noticed that solar energy was associated with intriguing problems that are very similar to what I had earlier managed to solve in microelectronics.

Text Tea KalskaPhoto Sarri Kukkonen

Energised by the sun

How did you establish a network in the science community?I’ve spent a year working abroad on two occasions. This was very motivating and helped in the creation of international networks. I worked at Berkeley during my post-graduate studies and at the Fraunhofer Institute of Solar Energy after I received my PhD. Foreign institutions possess very advanced solar energy research instruments because they have been exploring the subject for a long time. I’ve done my best to draw knowledge and competence from abroad and introduce it here at Aalto as well. I’ve also brought some international researchers into my own group.

What’s so fascinating about solar energy?It’s already certain that solar power will be a big issue. It has enormous energy generation potential. I am, however, a scientist at root – solving the technical challenges associated with solar power intrigues me most of all.

What do you want to achieve as a researcher?My dream is that technology developed by me will be utilised by the global photovoltaic industry. The ERC grant I just received will hopefully bring this dream closer to reality.


Mukana olivat Nicholas Torretta (kuvassa edessä), Patrick Lees ja Jonathan Ko sekä Antti Hellgren ja Gospel Oparaocha.

35 Siellä–In there

Ison palapelin äärellä

Teksti Nina ErhoKuvat Antti Hellgren ja Patrick Lees

Opiskelijaryhmä matkusti Mosambikiin kehittämään paikallista

liiketoimintaa mutta huomasi, että tehtävää onkin enemmän.


KUN ANTTI HELLGREN ja neljä muu-ta nuorta miestä saapuvat maalis-kuisena iltana Lionden kylään

Mosambikissa, sähköt ovat poikki.Taskulamppujen valossa Antti ja

Patrick Lees kurkistavat huoneeseen, johon heidän on tarkoitus majoittua paikallisen perheen talossa. Huone on tyhjä, ja Antti ehtii juuri kiitellä mie-lessään retkipatjaansa, kun Patrick sanoo: ”Harmi, että ei tullut retkipatjaa mukaan.”

Nuorukaiset ovat Aalto- yliopiston opiskelijoita, ja heidän matkansa Suomesta Mosambikiin liittyy poikki-tieteelliseen Creative Sustainability opinto-ohjelmaan, joka kouluttaa kestä-vään kehitykseen erikoistuneita ammat-tilaisia.

Ohjelmaan kuuluvalla How to Change the World -kurssilla tehdään vastuulli-seen liiketoimintaan liittyviä projekti-töitä. Antin ja Patrickin ryhmän yhteis-työkumppani on Mosambikin tiede- ja teknologiaministeriön paikallisosasto,

ja projektin tarkoituksena on kehittää Lionden viljelijöille ja ruoantuottajille liiketoimintamalli, joka auttaisi näitä saamaan paremman tuoton tuotteis-taan. Parempi tuotto parantaisi kylä-läisten toimeentuloa ja auttaisi heitä kohentamaan elinolojaan riippumatta ulkopuolisesta avusta.

Mangoja kasvaa pihassaKun majoitusjärjestelyjä on vähän aikaa ihmetelty, Antille ja Patrickille löytyy naapurista lainaksi patja. Sillä nukutun, trooppisen lämpimän yön jälkeen he ja toisen perheen luona majoittuvat muut ryhmäläiset Jonathan Ko, Gospel Oparaocha ja Nicholas Torretta saavat kyydin kylässä sijaitsevalle Millennium Village -toimistolle.

Lionden kylä kuuluu YK:n Millennium Village -ohjelmaan, joka auttaa yhteisöjä nousemaan köyhyydestä tarjoamalla veteen, puhtaanapitoon, terveyteen, koulutukseen ja maanviljelyyn liittyvää teknologiaa ja neuvontaa. Tavoitteena

on, että rahoituksen päättyessä – Lion-den kohdalla vuonna 2014 – yhteisöt olisivat omavaraisia.

Toimisto on opiskelijoille viikon ajan työpaikka ja tukikohta, josta käsin he myös reissaavat kartoittamassa pai-kallisia olosuhteita ja toimintaa. Illat he viettävät isäntäperheiden luona – Antin ja Patrickin tapauksessa yhteisen aterian ja telkkarista tulevien saippua-sarjojen merkeissä.

Peseytymiset perheessä hoidetaan kaatamalla vettä iholle lasista, mutta toki ei-länsimaisilla olosuhteilla on toinenkin puolensa. Esimerkiksi man-goja, avokadoja ja passionhedelmiä kasvaa omassa pihassa, ja pimeän laskeuduttua tulikärpästen tanssia on huikeaa katsella.

Kehitystä ja kehitettävääRyhmän kiertäessä haastattelemassa paikallisia viljelijöitä ja ruoantuottajia tulkkeina toimivat Mosambikin viral-lista kieltä portugalia osaava Nicholas


ja ryhmän autonkuljettaja David, mutta aivan helppoa tiedonkeruu ei ole, sillä osa vastauksista pitää kääntää seudun omalta kieleltä.

Tutkimuksissaan opiskelijat saavat tietää, että Millennium Village - projektin aikana kastelujärjestelmä on kehittynyt, viljelijöiden yhteistyö on parantunut ja tuotantomäärät ovat lisääntyneet niin, että tavaraa riittää myyntiinkin.

Silti ryhmä huomaa myös ongelmia. Kyläläisten viljelymenetelmissä ja -välineissä on edelleen paljon paran-tamisen varaa. Sadosta saatu hinta on epävakaa, sillä suuri osa vihanneksista kuljetetaan sellaisenaan myytäväksi pääkaupunkiin Maputoon, missä tukku-hinta vaihtelee ja kilpaileminen etelä-afrikkalaisten tehotuotteiden kanssa on vaikeaa.

Maataloustuotteiden jalostaminen kylässä on vähäistä, koska kyläläiset tuntevat tarvitsevansa rahan tuotteistaan heti, vaikka sitä tulee >>

KYLÄLÄISTEN VILJELYMENETELMISSÄ JA -VÄLINEISSÄ ON EDELLEEN PARANNETTAVAA

Ylhäällä: Antti Hellgren kuuli riisipellolla jylinää. Äänen lähteeksi paljastui ruoska, jonka äänellä pelotellaan lintuja pois pellolta.Alhaalla: Antti ja Patrick Lees veivät isäntäperheelleen Gongoloille tuliaisiksi suklaata.

Karjaa paimennetaan rakenteilla olevan uuden Millennium Village -toimiston lähellä. Maanviljelijöitä palveleva toimisto rakennetaan peltojen keskelle.


vähemmän kuin mitä tulisi jalostetuista tuotteista.

Jos tuotteita jalostetaan, prosessit ovat hitaita, ja raaka-aineet, kuten keksien valmistamiseen tarvittavat ma-niokkijauhot, tapaavat loppua kesken ennen kuin uutta satoa saadaan. Omien, uusien ideoiden ja parempien toiminta-tapojen keksimiseen ei oikein ole perin-teitä eikä tarmoa.

Voiko siitä kertoa?Havaintojen karttuessa opiskelijoille alkaa kirkastua, että vaikka kylässä on jo saatu paljon aikaan, perusasioiden kanssa pitää vielä tehdä paljon työtä ennen kuin liiketoimintamallista voi olla hyötyä.

Ajatusta ei ole helppo hyväksyä, kos-ka se on ristiriidassa tehtävänannon kanssa ja opiskelijoita mietityttää, onko heillä riittävää osaamista kommentoida muuta kuin liiketoimintamallia, jonka kehittämiseen he ovat varautuneet.

Toisaalta osaan havaituista ongelmis-ta näyttäisi olevan melko yksinkertainen ratkaisu, ja ainakaan ongelmat eivät rat-kea, jos projektin toimeksiantaja ei saa niistä tietoa.

Lopulta ryhmäläiset päätyvät laati-maan uuden, alkuperäistä laajemman tutkimussuunnitelman ja kirjaamaan sen mukaisesti raporttiinsa paitsi liike-toiminnan kehittämiseen myös infra-struktuuriin ja motivoimiseen liittyviä huomioitaan ja ehdotuksiaan.

He esimerkiksi ehdottavat, että kyläläiset kylväisivät vain afrikkalaisiin oloihin kehitettyjä siemeniä ja erikois-tuisivat tiettyihin lajeihin, jolloin

tietotaidon kertyminen niistä olisi nopeampaa.

He myös ehdottavat, että kylässä jär-jestettäisiin ryhmä- ja luovuustyöpajoja. Liiketoimintaa olisi helpompi kehittää, jos kyläläiset tuntisivat oikeasti olevan-sa yhteisö, jossa jokainen voi keksiä uutta ja vaikuttaa.

Kenttätyö opettaaOpiskelijaryhmää projektissa ohjannut Kauppakorkeakoulun professori Minna Halme sanoo, että heidän ratkaisunsa oli oikea.

”Kentällä huomataan usein, että en-nakko-oletukset eivät pidä paikkaansa ja että toimeksiantoa pitää muokata.

Hyvää konsultointia on ohjata huomio ongelmiin, jotka oikeasti havaitaan, ei tuottaa näennäisratkaisuja.”

Professori Halme työskentelee vas-tuullisen liiketoiminnan tutkimusryh-mässä, joka on viime vuosina toteutta-nut yhteistyöverkostonsa kanssa useita käytännönläheisiä tutkimushankkeita muun muassa Mosambikissa, Tan-saniassa, Etelä-Afrikassa, Keniassa, Vietnamissa, Perussa ja Intiassa. Yhteistyökumppaneina on julkishallin-non toimijoita, yrityksiä ja kansalais-järjestöjä Suomesta ja ulkomailta.

Halme sanoo, että että opiskelijoille pyritään antamaan tutkimushankkeista tehtäväksi selkeästi rajattuja osia.

SADOSTA SUURI OSA KULJETETAAN MYYTÄVÄKSI PÄÄKAUPUNKIIN MAPUTOON

>>

Opiskelijoiden pyyntö saada kuvata paikallista arkea nauratti Maputon markkinoilla.


Aalto Global Impact ruokkii uuttaAalto-yliopistossa perustettiin vuoden alussa Aalto Global Impact -toimintamalli. Sen tarkoitus on saattaa yhteen eri toimi-jat, jotka työskentelevät globaalien yhteis-kunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi. Verkoston toivotaan edistävän tiedonkulkua sekä synnyttävän uusia yhteistyösuhteita, yhteistyöhankkeita, metodeja, käytäntöjä ja työkaluja.

Ensimmäinen Aalto Global Impact -work-shop järjestettiin huhtikuussa Otaniemessä. Aallon tutkijoiden, professoreiden ja opis-kelijoiden lisäksi verkosto toivottaa terve-tulleeksi mukaan yliopiston ulkopuoliset toimijat. —aaltoglobalimpact.org

Traktorilla kuljetetaan vihannekset pelloilta kylään, missä ne lastataan kuormuriin kuljetettavaksi pääkaupunkiin.

40 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04 Siellä–In there

Se, että tehtävät eivät todellisuudessa aina osoittaudu selkeiksi, on hänestä sil-ti hyvä asia.

”Teoriaopinnot totuttavat siihen, että olemassa on tehtäviä ja niiden rat-kaisuja. Käytännön projektit opettavat, että parhaat ratkaisut eivät välttämättä ole vastauksia annettuihin kysymyksiin vaan ne oikeat kysymykset pitää itse löytää.”

Auttaminen kannattaaVaikka opiskelijoiden tutkimusrapor-tissa on paljon konkreettisia ehdotuk-sia, he toteavat myös, että se on vasta perusta ja että jatkotutkimukselle on ehdottomasti tarvetta. Ryhmä olisi myös itse innokas osallistumaan siihen – tuloksia halutaan.

Ryhmän into ilahduttaa professori Halmetta, mutta hän muistuttaa myös, että opettajan näkökulmasta opiskelija-projekteissa on vielä muitakin pointteja.

”Projekteissa syntyy yhteistyösuhteita ja ne kasvattavat ymmärtämään, miten eri tavoin eri puolilla maailmaa eletään ja että ihmiset ovat ihmisiä, vaikka olosuhteet olisivat erilaiset kuin omat. Tältä pohjalta opiskelijat pystyvät tule-vissa työrooleisssaan ajattelemaan globaalisti ja näkemään pidemmälle kuin oman välittömän hyötynsä.”

Creative Sustainability -opinto- ohjelmaan hakee paljon opiskelijoita, ja myös opetustyössään Halme on pannut tyytyväisenä merkille, että into parantaa maailmaa on opiskelijoiden keskuudes-sa kasvamassa.

Mutta eikö maailmanparannus-sanal-la ole joskus myös kielteisiä, vähän mää-räileviä kaikuja?

Minna Halme vastaa, että tietenkään tutkijat eivät vain marssi jonnekin ja ala määräillä, vaan tutkimusta suunnitel-laan sen mukaan, minkälaista yhteistyö-tä ja apua paikalliset toimijat toivovat ja

minkälaisia projekteja paikan päällä on jo menossa.

Se, että muutosten aikaansaaminen on usein hidasta ja epävarmaa, on niin ikään Halmeella tiedossa. Hän kuiten-kin huomauttaa, että varmin tapa jää-dä ilman tuloksia on ajatella, että en tee mitään, kun ei se kuitenkaan auta.

Se, että rikkaiden maiden pitää aut-taa köyhempiä, on professori Minna Halmeen mielestä itsestään selvää.

”On houkuttelevaa oikeuttaa silmien sulkeminen ongelmilta sillä, että an-netaan ihmisten elää maassaan maan tavalla, mutta harvoin alkuperäistä maan tapaa enää on olemassa. Köyhissä maissa on oltu pitkään ja ollaan edelleen hyötymismielessä läsnä. On oikein, että siellä ollaan myös mukana kehittämässä asioita – yhteisöjen ehdoilla.”

PROJEKTIT KASVATTAVAT YMMÄRTÄMÄÄN, MITEN ERI PUOLILLA MAAILMAA ELETÄÄN

Patrick Lees asettui kuvaan hänen ja Antti Hellgrenin paikallisten naapureiden kanssa.

41 Kolumni

Joskus toivoisin, että mainostajat ja luonnonsuojelijat voisivat vaihtaa osia. Copywriterit suojelisivat luontoa, ja ympäristöjärjestöt tuottaisivat mainok-sia. Mainostajat muuttaisivat maail-man lopullisesti, ja ympäristöjärjestöt onnistuisivat myymään ainoastaan nii-tä asioita, joita todella tarvitsemme. Ja maailma olisi parempi paikka.

Myönnetään – ympäristönsuojelijoil-la on huomattavasti vaikeampi tehtävä, mutta mainosmaailmassa on paljon asioita, joista voisimme ottaa opiksi. Mainostaminen on ällistyttävän teho-kasta, koska se kohdistaa viestinsä si-säänrakennettuihin vaistoihin, jotka ovat tiukasti sidoksissa tunteisiimme, kun taas ympäristökampanjat vetoavat pääsääntöisesti järkeemme ja päättely-kykyymme. Toisin sanoen: ympäristö-kampanjat vetoavat ihmiseen, joka haluaisimme olla, kun taas mainokset vetoavat eläimeen, joka olemme.

Ympäristöä suojelevia tuotteita, pal-veluja ja kampanjoita tulisi lähestyä kuin mitä tahansa muun tuotteen suun-nittelua: mikä motivoi käyttäjää? Mit-kä ovat käyttäjän tarpeet? Millainen on käyttäjäkokemus?

Esimerkiksi kampanja, joka pyrkii kit-kemään kuluttamista, on tuomittu epä-onnistumaan, koska se sivuuttaa yhden ihmisen perustarpeista. Kuluttaminen ja shoppailu on pohjimmiltaan resurs-sien keräämistä, joka palkitsee meidät mukavuuden ja turvallisuuden tunteel-la, koska se on ollut evoluutiomme kan-nalta hyvä henkiinjäämisstrategia. ’Älä osta mitään’ -päivä saa minut turhautu-maan, koska sitä suunniteltaessa ei ole kysytty oleellisinta kysymystä: miksi me kulutamme?

Kun mainostaja yrittää vastata tä-hän perustarpeeseen, ympäristöjärjestö taistelee sitä vastaan. Hölmöä. Parem-pi olisi hyväksyä keräilytarpeen tärkeys, etsiä kestäviä ratkaisuja sen tyydyttä-miseksi tai miettiä niitä tunteita, jotka luonnollisesti hillitsevät kuluttamista.

Esimerkiksi se, että ihminen mieltää jonkin asian pyhäksi, tabuksi tai saas-taiseksi.

Suuret luvut, laajat väkijoukot ja pit-kät aikajanat eivät herätä meissä tunne-reaktiota. Tämä on erityisen haastavaa ympäristöaiheille, koska moni ongelma, ja myös sen ratkaisu, käsittää pitkiä ajanjaksoja, suuria numeroita ja tuhan-sia ihmisiä.

Ilmastonmuutoksen peruskuvas-toa ovat jääkarhut ja sulava jää. Jääkar-hut toimivat tiettyyn pisteeseen saakka, koska niiden pyöreät piirteet ja tummat silmät ovat inhimillisiä. Tämä laukaisee meissä hoivaamisen tarpeen.

Sulava jää on dramaattinen, kosketel-tava esimerkki ilmaston lämpenemises-tä, ja älyllisellä tasolla pystymme tajua-maan, että sulaminen ei ole hyvä asia. Mutta sulaminen ei laukaise oikeanlais-ta tunnereaktiota. Onko ihmisen histo-riassa lumen ja jään sulaminen koskaan ollut huono asia? Ei koskaan! Sulava jää tarkoittaa avautuvia kalavesiä, vapau-tuvia laidunmaita, kasvua, elämää, ruo-kaa. Kuivuus taas on paljon pelottavam-pi ilmiö, koska se on aina tarkoittanut nälkää ja kuolemaa.

Kestävän kehityksen suunnittelussa ja ympäristöviestinnässä olisi siirryt-

tävä pois aatteellisista argumenteista ja mietittävä, mitkä asiat motivoivat ja hallitsevat yksilön jokapäiväistä elämää. Meidän tulisi myötäillä evoluutioamme, eikä kieltää sen olemassaoloa.

En sano, että ympäristönsuojelijoista pitäisi tulla mainosmiehiä. Mutta ken-ties me voisimme ottaa esimerkkiä vaik-ka Pelastusarmeijan alkuajoilta, jolloin järjestö surutta otti sävelet suosituim-mista kapakka- ja juomalauluista, ja sa-noitti ne uudestaan hengellisiksi.

Ota käyttöösi se mikä toimii vastapuo-lelle, ja pistä se toimimaan myös itselle-si. Tai Pelastusarmeijan perustajan Wil-liam Boothin sanoin: ’Miksi saatanalla olisi parhaat sävelet?’.

Roolit vaihtoon

Sarr

i Kuk

kone

n

John Webster — Kirjoittaja on elokuvaohjaaja, jonka töihin kuuluvat perheen öljytöntä vuotta käsitellyt Katastrofin aineksia (2008) ja tänä vuonna netissä julkaistu lyhytelokuvasarja Roskan uskomaton elämä. John Webster on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitokselta vuonna 1996.


Shanghaissa järjestetään loka –marras-kuun vaihteessa kaikkien aikojen ensim-mäinen Shanghai Radical Design Week. Kymmenpäiväinen ”viikko” käsittää yhteensä yli neljäkymmentä tapahtu-maa, seminaaria, työpajaa ja näyttelyä, ja se on Helsingin designpääkaupunki-vuoden suurin ulkomainen satelliitti-tapahtuma.

Radical Design Weekin tarkoituksena on esitellä suomalaista osaamista ja edistää Suomen ja Kiinan yhteistyötä. Tyhjästä hankkeen ei kuitenkaan tar-vitse aloittaa, sillä Suomi- kiinnostusta ovat jo pohjustaneet muun muassa pari vuotta sitten järjestetyn Shanghain maailmannäyttelyn ohjelmisto sekä Aalto-yliopiston ja Shanghain Tongji-yliopiston strateginen yhteistyö.

Muita hankkeita, joihin Radical Design Week linkittyy, ovat samaan ai-kaan järjestettävä Shanghain kansain-välinen designtapahtuma D-Week ja meneillään oleva EU:n ja Kiinan kulttuurien välisen dialogin teemavuosi.

Aalto näkyy monin tavoinAalto-yliopisto kuuluu Shanghai Radical Design Weekin pääyhteistyökumppanei-hin. Aallosta on RDW:lla mukana niin johtoa, professoreita kuin opiskelijoita.

Suomi esittäytyyShanghaissaShanghai Radical Design Week syntyi edistämään Suomen ja Kiinan yhteistyötä.

Teksti Nina Erho Kuva RDW/Toni Rosvall

Aallon suurin hanke RDW:lla on NEXT Design -näyttely, joka esittelee tuoreiden maistereiden opinnäytetöi-tä. Näyttelyyn on valittu 33 työtä ke-väällä Helsingissä järjestetystä MoA’12 -näyttelystä, ja sen ajatuksena on luoda visio muotoilun tulevaisuudesta.

Shanghai Radical Design Weekin pää-tukija on opetus- ja kulttuuriministeriö. Kaikkiaan järjestelyihin osallistuu kym-meniä tahoja, joiden joukossa on monia isoja suomalaisyrityksiä.

Radical Design Weekin ohjaus-ryhmän puheenjohtaja, professori Yrjö Sotamaa iloitsee toimijoiden runsaudesta.

”Kun iso määrä eri alojen ihmisiä kokoontuu useammaksi päiväksi tiiviisti

Jussi Ukkosen loma kylä lähtee mukaanYksi Radical Design Weekin NEXT Design -näyttelyyn lähtevistä töistä on Jussi Ukkosen diplomityö Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun arkki-tehtuurin laitokselle. Ukkosen työ on suunnitelma lomakylästä, jossa turismi ja luonto voivat elää sovussa.

Ukkonen kertoo sittemmin oppineen-sa arkkitehdin työstä niin paljon uutta,

että diplomityötä tekisi jo mieli paran-nella. Päällimmäinen tunne näyttelyyn pääsemisestä on kuitenkin ilo.

”On hienoa, että Aalto vie työn maail-malle ja että se saa näkyvyyttä tunnet-tujen suomalaisten brändien ja muiden kiinnostavien töiden rinnalla.”

Vaikka muotoilijoiden työtä on helpompi poimia monistettavaksi kuin

yhteen, se luo mahdollisuuksia keksiä uusia ideoita, jotka eivät syntyisi nor-maaleissa neuvottelupöydissä.”

Järjestäjien moninaisuus mahdol-listaa runsaan ohjelmiston monille eri kohderyhmille.

Paitsi vaikutteiden viejiä Kiinaan, Sotamaa toivoo RDW:n suomalais-osallistujien olevan myös vaikutteiden tuojia kotimaahan.

”Kuva Kiinasta on usein aika suppea. Paikan päällä käydessään näkee maan dynamiikan, mittakaavan ja mahdolli-suudet aivan toisella tavalla.”—

Shanghai Radical Design Week

26.10.–4.11.2012

radicaldesignweek.com

arkkitehdin työtä, Ukkonen sanoo, että näyttelyt voivat tuoda myös arkkitehdin taidoille ja ajatuksille myönteistä huo-miota ja sitä kautta lisää toimeksiantoja.

”Toivon, että luontoa ja luontosuh-detta koskevat ajatukseni kiinnostavat myös globaalia yleisöä. Olisi kiva, jos näyttelystä seuraisi jatkonäyttelyitä tai yhteydenottoja maailmalta.”

Juss

i Ukk

onen

43Palstalla esitellään designpääkaupunkivuoden ohjelmistoa Aalto-yliopistossa.

Kalusteille identiteettiOpiskelijat saattoivat huonekaluyritykset ja muotoilijat yhteen Perussa.

Tiimin oli siis mietittävä, kuinka muotoilijat ja yritykset saataisiin työs-kentelemään yhteisessä seminaarissa. Apuna käytettiin valkoista valhetta.

”Pyysimme seminaariin paikallisen yliopiston muotoilun opiskelijoita ja väitimme, että he ovat tulkkeja. Lopuksi paljastimme yrityksille, että tässä työs-kennellään nyt muotoilijoiden kanssa. Valmistumassa olevat nuoret muotoili-jat ymmärsivät yhteistyön edut.”

Seminaarissa kaikki viisi yritystä onnistuivat kehittämään muotoilijoi-den kanssa prototyypit, jotka olivat yrityksen identiteettiä ilmentävää yksilöllistä designia.

On mistä ammentaaProjekti toteutettiin Perun Muotoilu-yhdistyksen ja Perun valtion tukeman metsätuotteisiin keskittyvän innovaatio-keskuksen CITEmaderan kanssa. Tulevina vuosina projekti saa jatkoa.

”Seuraavaksi keskitymme yritysten palveluun ja siihen, kuinka se yhdiste-tään muotoilun ja identiteetin kanssa.”

Perulla on Mendezin mukaan hyvät kulttuuriset ja historialliset lähtökohdat yksilöllisen designin tuottamiseen. Esimerkiksi inkakulttuurista ja sen väreistä voi ammentaa paljon. Perun keskiluokkakin vaurastuu ja osaa jo vaatia tuotteelta laatua.

”Ennen kauniit esineet asetettiin nurkkaan ja käyttöesineet ostettiin supermarketeista. Nykyään on alettu ymmärtää, että tuoli voi olla sekä kaunis että käyttökelpoinen.”

Teksti Tea Kalska

Yksilöllinen muotoilu erottaa eri yritysten tuotteet toisistaan, mutta Perussa huonekaluyritykset ovat pitkään kopioineet tuotteitaan pää-asiassa ulkomaisista lehdistä. Aalto-yli-opiston International Design Business Management (IDBM) -opiskelijoiden viisihenkinen tiimi matkusti Limaan auttaakseen paikallista huonekalu-teollisuutta hyödyntämään yksilöllistä muotoilua kilpailuetuna.

Kahden viikon aikana opiskelijat vierailivat viidessä paikallisessa huone-kalualan pk-yrityksessä, puutyöpajoissa, sahoilla ja liikkeissä. He haastattelivat muotoilijoita, teollisuuden edustajia ja yritysten omistajia luodakseen liike-toimintamalleja yksilöllisen tuotteen muotoiluun.

Lopuksi yrityksille ja nuorille muotoilijoille järjestettiin seminaari, jossa liiketoimintamalleja sovellettiin ja muotoilusta pyrittiin tekemään yri-tyksen identiteettiä heijastava kilpailu-valtti. Tavoite osoittautui kuitenkin luultua vaikeammaksi täyttää.

Epäluulosta onnistumiseenProjektin vetäjänä opiskelijoiden kanssa Perussa vieraillut Rodrigo Cervantes Mendez kertoo tiimin huomanneen pian, että perulaiset yritykset eivät halunneet luoda suhdetta muotoilijoi-hin. Muotoilijatkaan eivät luottaneet yrityksiin.

”Yritykset mielsivät muotoilun tekni-senä piirtämisenä, ja jos liiketoiminta sujui, oltiin tyytyväisiä. Muotoilijat taas ajattelivat, että design on taidetta eivät-kä halunneet olla yritykseen sidottuja. He myös pelkäsivät, että heidän ideansa varastetaan”, Mendez kuvailee.

Aalto ja Tongji yhteistyössäAalto-yliopisto ja Shanghain Tongji-yliopisto ovat tehneet strategista yhteistyötä Aallon perustamisvuodesta 2010. Niiden yhteisenä tavoitteena on kehittyä maailman luokan yliopistoiksi ja tukea kestävää yhteiskuntakehitystä ja maiden innovaatiokykyä.

Yhteistyön tärkeä konkreettinen ilmentymä on keväällä 2010 Tongjin Zhangwu-kampuksella avattu Aalto-Tongji Design Factory, joka edistää uudenlaisten oppimismah-dollisuuksien ja koulutusprosessien luomista. Siellä jär-jestetään muun muassa viikoittaisia asiantuntijaluentoja, kansainvälisiä työpajoja, kaksoistutkinto-ohjelmia ja liikkuvuuskursseja.

Perussa vierailleen opiskelijatiimin jäsenet olivat Eero Hintsanen, Oscar Subirats-Kärkkäinen, Pekka Sihvola, Tiina Witikkala ja Sun Huangying.


Energia on kiistatta yksi aikamme suu-rista haasteista. Aalto-yliopisto onkin nostanut sen yhdeksi strategiseksi tee-makseen.

Aallon juuri käynnistyneessä energia-ohjelmassa satsataan tulevina vuosina yli kaksikymmentä miljoonaa euroa energiatehokkuuden tutkimukseen. Lisäksi Aallon korkeakouluissa on me-neillään omia miljoonaluokan ohjelmia. Suomen yliopistoissa ei ole koskaan panostettu yhdellä kertaa näin paljon energiatutkimukseen. Panokset ovat kansainvälisestikin mitattuna suuria. Myös odotukset ovat suuret – maail-manluokkaan pääseminen ei ole nyt rahasta kiinni.

Vaikka energia mielletään usein megawateiksi ja tekniikan alaksi, se ei ole yhden tieteenalan monopoli. Energia kytkeytyy ilmastonmuutokseen, yhteis-kunnallisiin ja sosioekonomisiin kysy-myksiin. Puhdas energia on vihreän talouden veturi. Lisäksi energian käytön takana on aina ihminen.

Energiassa tieteiden välisillä rajoilla surffaaminen ei ole klisee, vaan ”must”. Tieteellisten läpimurtojen saavutta-miseksi pitää liittää osaamisia yhteen ja mennä reippaasti tieteenrajojen yli. Yliopistomme toimintamalli antaa mitä parhaimmat lähtökohdat tarvittavalle poikkitieteelliselle lähestymistavalle.

Ajankohtaisia teemoja ovat esimer-kiksi kaupunkien energiaratkaisut, kestävä biotalous sekä tuuli- ja aurinko-sähkön laajamittainen hyödyntäminen. Monitieteisyys voi myös synnyttää uusia lähestymiskulmia. Mutta toteu-tuuko Aallon energiasatsauksissa yhteistyö humanistien, ekonomistien ja teknologistien kesken?

Nykyajattelussa huipulle päästään tieteellisellä nerokkuudella. Yhteis-kunnallisesti merkittävissä aiheissa tämä ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan relevanttia kysymyksenasettelua. Korostammeko liikaa suorittamista ja liian vähän ”oikeiden” asioiden tekemistä?

Meidän pitää kyetä luomaan energia-ongelmista uusia mahdollisuuksia

Energiaa tuutin täydeltä

teollisuudelle. Yliopistolle olisi tarjol-la näkyvä rooli kansallisessa cleantech-strategiassa, jossa energia- ja ympä-ristöaiheista luodaan talouden uutta tukijalkaa. Samalla tulisi parantaa kan-sainvälistä näkyvyyttä, vaikka omasta takaa onkin resursseja.

Miten miljoonille euroille saadaan paras vastine? Suuret tutkimusrahoitta-jat varmistavat tämän perinteisesti kilpailuttamalla ja arvioimalla. Olemme yliopistoissa tottuneet tähän, se on lähtökohtaisesti reilua.

Strategisissa satsauksissa kyse ei kuitenkaan ole pelkästään rahasta ja sen jakamisesta, vaan yliopiston vipuami-sesta huipulle niin tutkimuksessa kuin opetuksessa. On tunkeuduttava tunte-mattomille alueille ja otettava tietoisesti enemmän riskejä kuin perinteisessä Tekesin tai Akatemian rahoituksessa. Tavoitteenahan on kvanttihyppy, ei vanhan jatkumo.

Kysymystä voi pohtia myös sana-parien kautta: kilpailu – yhteistyö, säilyttävä – uudistava, poissulkeva – mukaansatempaava, eristäytyvä – vuorovaikuttava. Jos painotamme luet-telon ensimmäisiä sanoja, luomme ehkä uuden rahasammon jo olemassa oleval-le tutkimukselle – mallin, jossa energia-leimalla tutkimuksen keisaritkin saavat uudet vaatteet.

Entä mihin päädymme, jos paino-tamme jälkimmäisiä avainsanoja? Aalto-yliopiston Design Factory ja Venture Garage ovat menestystari-noita, jotka todistavat erilaisuuden ja uskalluksen voimaa omilla saroillaan. Löytyiskö energia-alalta omanalaisensa factoryt ja garaget tuomaan lisää inspi-raatiota ja draivia?

Peter Lund — Kolumnin kirjoittaja on energiakysymyksiin erikoistunut teknillisen fysiikan professori Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa.

Mai

ja A

stik

aine

n

Kolumni

4545 Lopuksi–Finally

189 kampusvaihtoehtoa–Aallon Otaniemen ydinkampuksen ja sen keskeisten rakennusten suunnit-telemiseksi järjestetyn arkkitehtuuri-kilpailun ensimmäinen vaihe päättyi elokuussa. Kilpailuun saapui määrä-aikaan mennessä 189 hyväksyttyä ehdotusta eri puolilta maailmaa.

Ensimmäisen vaiheen tarkoituksena oli suunnitella kampusalueelle veto-voimainen ja elävä toiminnallinen keskus. Toisen vaiheen tehtävänä on laatia rakennuksille tarkempi toimin-nallinen ratkaisu.

Ensimmäisen vaiheen päätyttyä kilpailutöistä järjestettiin näyttely Otaniemessä. Tieto kilpailun toiseen vaiheeseen valituista töistä julkistetaan marraskuussa.campus2015.aalto.fi

Ajankohtaista

Economics on nyt Business–Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun englanninkielinen nimi on muuttunut muotoon Aalto University School of Business. Aiempi englanninkielinen nimi oli Aalto University School of Economics ja sitä ennen Helsinki School of Economics.

Kauppakorkeakoulun dekaanin Ingmar Björkmanin mukaan uusi nimi on täsmällisempi käännös koulun suomenkielisestä nimestä, ja se ilmai-see, että koulussa annetaan opetusta ja tehdään tutkimusta laaja-alaisesti kai-killa kauppatieteiden alueilla. Monilla ulkomaisilla huippukauppakorkea-kouluilla on nimessään ”business”.

Kohti kestävämpiä tapahtumia –Aalto-yliopisto on julkaissut henkilös-tölleen Tapahtumakäsikirjan, joka sisäl-tää tapahtumien järjestämisessä hyö-dyllisten vinkkien ja kontaktien lisäksi vahvan kestävän kehityksen näkökul-man.

Käsikirjaan on kerätty tietoa Aallon viestinnän, markkinoinnin ja strategis-ten tapahtumien tiimeiltä. Tärkeässä osassa siinä ovat myös kokemukset, jotka saatiin järjestettäessä korkeakou-luopiskelijoiden kansainvälisiä SELL Student Games 2012 -urheilukisoja Otaniemessä keväällä.

SELL -kisojen järjestelyissä kiinnitet-tiin erityistä huomiota kestäviin kulje-tuksiin ja hankintoihin, kierrätykseen ja materiaalien jatkokäyttöön sekä ympä-ristöviestintään.

Kisat saivat SLU:n ekomerkin, ja niiden yhteydessä järjestettiin semi-naari kestävän tapahtumatuotannon käytännöistä.

Käsikirjasta otetaan pieni paperipai-nos, mutta pääasiallisesti sitä toivotaan käytettävän Aallon intranetin Insiden kautta, mistä se löytyy pdf- muodossa.

Kolmas lukuvuosi alkoi–Aalto-yliopiston kolmannen luku vuoden avajaisia vietettiin 4. syyskuuta Otanie-men kampuksella. Mukana oli liki kuusi-sataa aaltolaista ja yliopiston yhteistyö-kumppania.

Rehtori Tuula Teeri totesi puhees-saan, että vaikka tiukan talouden aikoi-na tarvitaan säästöjä ja tehokkuutta, niitä tulisi tavoitella harkitsemalla huo-lellisesti innovaatiojärjestelmän suuria kokonaisuuksia, ei köyhdyttämällä järjestelmää kauttaaltaan.

”Näennäisesti helppo mutta lyhyt-näköinen ratkaisu on esimerkiksi jo lakiin kirjatun yliopistoindeksin leik-kaaminen. Kun nyt yliopistojen uusi rahoitusjärjestelmä kannustaa laa-

tuun, indeksi tarvitaan turvaamaan toiminnan pitkäjänteisyys”, Teeri sanoi.

Valtiovallan tervehdyksen tilai-suuteen toi opetusministeri Jukka Gustafsson.

Tilaisuudessa jaetun Vuoden Aalto-teko -tunnustuksen sai Aalto-yliopiston tutkimuksen tukipalvelut -yksikkö.

Avajaistilaisuuden jälkeen Otaniemen kampukselle istutettiin kukkasipuleita. Samassa yhteydessä Aalto- yliopisto ja AYY allekirjoittivat Aalto Garden Otaniemi -kaupunkiviljely-yhdistyksen perustamisasiakirjan.

Avajaispäivä päättyi henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteiseen juhlaan, Aalto Partyyn.

Lukuvuoden avajaispäivän Aalto Partyssa luotiin kilpaa visioita ihanasta uudesta kampuksesta.

Virp

i Vel

in

46 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04 Lopuksi–Finally46 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 04

Valtaa ja kulisseja–Valtiotieteiden maisteri Juha Olava tutki väitöskirjassaan strategiatyökaluja yrityksen sisäisen vallankäytön väli-neinä ja totesi, että ne voidaan valjastaa edistämään yksilöiden ja ryhmien omia näkemyksiä ja intressejä yrityksessä. Suosittuja strategia työkaluja yrityksissä ovat esimerkiksi SWOT-analyysi ja tuloskortit.

Yritysten johtajat saattoivat aktiivi-sesti puolustaa suosimiaan malleja liik-keenjohdollisilla ja liiketaloudellisilla perusteilla. Ehdotetut mallit olisivat kuitenkin toteutuessaan vahvistaneet johtajien omaa toimivaltaa.

Strategiatyökalujen organisaatio-poliittinen käyttö voidaan piilottaa vallitsevien liikkeenjohtamisen diskurs-sien tarjoamien perusteluiden taakse. Kulissit pysyvät pystyssä, koska yritys-ten moraalijärjestelmät tekevät työkalu-jen organisaatiopoliittisten vaikutusten julkituomisen vaikeaksi.

Juha Olava 25.5.2012: Strategiatyökalujen organisaatiopoliittinen käyttö konsernin muutostilanteessa. Kauppakorkeakoulu.

Vähemmän katkojapaperikoneeseen–Paperikoneen toiminnassa katko on aina taloudellinen menetys. Mitä parempi ajettavuus paperikoneella on, sitä vähemmän katkoja koneella esiin-tyy. Diplomi-insinööri Markku Oran väitöstutkimuksessa selvisi, että pa-perin rakenne vaikuttaa paperikoneen ajettavuuteen.

Ora tutki kokeellisesti rainan eli paperi koneessa ajettavan kuituverkos-ton lujuuden vaikutusta katkojen mää-rään koneella. Paperin formaatio on huono silloin, kun paperissa on paljon pinta-alaltaan pieniä, ohuita ja paksuja kohtia.

Moderneissa paperikoneissa formaa-tion parantaminen ei lisää märän rainan keskiarvolujuutta, mutta se vaikuttaa märän rainan vetolujuusvaihteluun. Tällä on merkitystä paperiteollisuuden kustannuksille. Jos lujuusvaihtelu saa-daan alhaisemmaksi, paperia pystytään

VäitöksiäTeksti Tea Kalska

valmistamaan heikommista ja halvem-mista raaka-aineista vähemmillä kat-koilla.

Markku Ora 20.4.2012: The Effect of Web Structure on Wet Web Runnability. Kemian tekniikan korkeakoulu.

Vertaisverkkopalvelut, teknologia ja liiketoiminta–Diplomi-insinööri Mikko Heikkinen totesi väitöstutkimuksessaan, että mobiilit vertaisverkkopalvelut muutta-vat vakiintuneita liiketoiminta malleja internetissä ja vaikuttavat mobiilien teknologioiden kehitykseen.

Esimerkiksi verkkopuhelinpalvelu Skype ja vastaavat vertaisverkkoon perustuvat viestintäpalvelut vievät tulonlähteitä perinteisiltä puhelinope-raattoreilta, sillä ne antavat käyttäjien soittaa ulkomaanpuheluita ilmaiseksi tai hyvin edullisesti.

Musiikin suoratoistopalvelu Spotify on toinen esimerkki vertaisverkkopoh-jaisesta palvelusta, joka on muokannut toimialansa rakenteita.

Tutkimuksen mukaan mobiileilla, vertaisverkkopohjaisilla viestintä- ja sisällönjakopalveluilla on hyvät mah-dollisuudet menestyä suomalaisten älypuhelinkäyttäjien keskuudessa.

Mikko Heikkinen 8.6.2012: Techno-Economic Analysis of Mobile Peer-to-Peer Systems and Services. Sähkötekniikan korkeakoulu.

Kevättulvistatalvitulviksi–Nykyinen tulvarytmi lumien lähtöön ajoittuvine kevättulvineen tulee muut-tumaan, kertoo diplomi-insinööri Noora Veijalaisen väitöskirja. Tutkimus arvioi ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja tulviin Suomessa vuoteen 2100 saakka.

Ilmastonmuutoksen selvimmät vaikutukset nähdään veden virtaamien vuodenaikaisvaihtelussa. Keskilämpö-tilan nousu ohentaa lumipeitettä erityi-sesti Etelä-Suomessa ja sateet saadaan

talvisin nykyistä useammin vetenä. Siksi kevään sulamistulvat pienenevät, mutta syksyn ja talven vesisateesta aiheutuvat tulvat kasvavat etenkin suurissa järvissä ja niiden laskujoissa.

Talvitulvien riski kasvaa esimerkiksi Saimaassa, Päijänteessä ja Kymijoessa. Nykyisin vesistöjen vedenpinta tyypilli-sesti alenee talven aikana. Pitkäaikaiset talvisateet saattavat nostaa vedenpin-nan yli tulvarajan. Noora Veijalainen 1.6.2012: Estimation of Climate Change Impacts on Hydrology and Floods in Finland. Insinööritieteiden korkeakoulu.

Pankkikriisit hallintaan –Kauppatieteiden maisteri Kimmo Soramäen väitöskirjassa sovellettiin sosiologien ja matemaatikoiden käyttä-mää verkostoanalyysiä pankkijärjestel-män riskien analysointiin.

Soramäki loi mallin siitä, miten pan-kit ovat linkittyneet toisiinsa ja miten niiden välinen, pitkälle automatisoitu rahaliikenne toimii.

Mallille olisi tarvetta esimerkiksi pankkikriisin partaalla olevassa Espan-jassa. Soramäen mukaan malli auttaisi näkemään, mikä on kriisin todellinen tilanne: paljonko Espanjan pankeista on kadonnut talletuksia ja minne rahat ovat menneet.

Soramäki yhdistää malliin myös in-himillisen päätöksenteon. Hän selittää agenttipohjaisilla malleilla pankkien kollektiivista käyttäytymistä tilanteissa, joissa niiden maksuvalmius heikkenee.

Kimmo Soramäki 6.6.2012: Network Topology, System Mechanics and Behavioral Dynamics in Interbank Payment Systems. Perustieteiden korkeakoulu.

Tekniikan korkeakoulujen väitökset:

otalib.aalto.fi/en/collections/ e-publications/dissertationsKauppakorkeakoulun väitökset:

epub.lib.aalto.fi/fi/dissTaiteiden ja suunnittelun

korkeakoulun väitökset:

books.aalto.fi

4747

Kun tietokoneet 1980-luvulla yleis tyivät työpaikoilla, toimistotilat ja työnteko piti suunnitella uudelleen. Työntekijät otettiin prosessiin mukaan, sillä suunnittelijoiden piti selvittää, miten työpaikalla oli aiemmin toimittu. Suun-nittelijat ja työntekijät eivät kuitenkaan ymmärtäneet toisiaan – heillä ei ollut yhteistä kieltä. Tästä alkoi suunnittelu-pelien kehitys.

Taiteen maisteri Kirsikka Vaaja-kallio tutki suunnittelupelejä väitöskir-jassaan. Vaajakallion mukaan ihmisten keskinäisen ymmärryksen puutteeseen törmätään yhä erilaisia palveluita suun-niteltaessa.

”Palvelumuotoilu on monialaista. Suunnittelijat toimivat usein yhdessä esimerkiksi julkisen sektorin virkamies-ten kanssa, vaikka heillä ei olisikaan mitään yhteistä työtaustaa, koulutus-pohjaa tai tapaa puhua asioista.”

Suunnittelupelit voivat kasvattaa eri aloilla toimivien ihmisten yhteis-ymmärrystä, sillä ne mahdollistavat esimerkiksi vaihtoehtoisten tilanteiden simuloimisen ja erilaisten näkökulmien löytämisen. Vakaviakin asioita uskalle-

Palvelumuotoilu pelaamaan!

Teksti Tea KalskaKuva Kira Leskinen

Suunnittelupelit helpottavat palvelumuotoilua, sillä niiden avulla erilaiset ihmiset ymmärtävät toisiaan paremmin, totesi Kirsikka Vaajakallio väitöskirjassaan.

taan tuoda hanakammin esille, kun niis-tä voi puhua leikkimielisesti.

Roolihahmo antaa uskallustaVaajakallion väitöstutkimukseen kuului projekti, jossa pankkipalveluita suunni-teltiin fiktiivisten roolihahmojen avulla.

”Ihminen voi olla saman pankin asiakas 30 vuoden ajan, joten hänen tarpeensa vaihtelevat elämäntilanteiden mukaan. Mitä esimerkiksi tapahtuu 35-vuotiaan roolihahmon, Paavon, elä-mässä? Ensin hänellä on pieniä lapsia, sitten lapset kasvavat ja muuttavat kotoa, Paavo eroaa, menettää työnsä ja lopulta jää eläkkeelle.”

Roolihahmon kautta ihminen voi puhua todellisista ja kipeistä elämän-käänteistään puhumatta itsestään. Ei tarvitse sanoa ”silloin kun erosin”, vaan voi sanoa, että ”Paavo erosi”.

Pelissä voidaan myös luoda mahdolli-sia tulevaisuuksia – näin tehtiin projek-tissa, jossa suunniteltiin senioritaloa.

”Puolen päivän mittaisessa työpajassa eri osapuolet pelasivat erilaisia tilantei-ta, joita talossa voisi tapahtua. Seniorei-den haastatteluista otetuista suorista

lainauksista oli tehty pelikortteja, joiden avulla rakennettiin mielikuvakarttaa tulevaisuuden senioritalosta. ”

Todellinen peli tai työskentelytapaVaajakallio pohti väitöstutkimukses-saan myös sitä, kuinka vaikeasti mää-riteltäviä suunnittelupelejä voitaisiin ymmärtää paremmin.

”Suunnittelupeli voi olla konkreetti-nen peli, jossa on pelilauta, pelisäännöt ja nappuloita, mutta se voi olla myös pelkkä metafora – työskentely- tai ajattelutapa.”

Vaajakallio määrittelee pelin kolmes-ta eri näkökulmasta: se on työkalu muo-toilijalle, ajattelutapa pelaajille ja pelin vetäjälle rakenne, kuten säännöt ja peli-materiaalit.

”Monesti palaverit, joissa vain jutel-laan, eivät pääty mihinkään lopputulok-seen. Kun tilanteessa on pelisäännöt, vuorovaikutusta voi ohjata roolien, peli-vuorojen ja ohjeiden avulla.”

Kirsikka Vaajakallio 24.8.2012:

Design games as a tool, a mindset and a structure.Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Kirsikka Vaajakallion väitöskirja oli sadas Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa tarkastettu väitöskirja.


Rehtori Tuula Teeri sai Helsinki-mitalin–Helsingin kaupunki on myöntänyt reh-tori Tuula Teerille Helsinki-mitalin. Kultainen Helsinki-mitali on pääkau-pungin korkein mahdollinen tunnus-tus. Sitä on myönnetty vuodesta 1956 lähtien henkilöille, jotka toiminnallaan ovat ansainneet kaupungin tunnustusta.

Ritarikuntien kanslia on hyväksynyt Helsinki-mitalin kannettavaksi viral-listen kunniamerkkien ohella. Sen kään-töpuolelle on painettu tunnuslause ”acti labores ivcvndi” eli ahkeruus on ilomme.

Mitali myönnettiin tänä vuonna viidelletoista henkilölle Helsinki- päivänä 12.6.2012.

Leo Lindroos voitti Habitare-suunnittelukilpailun–Arkkitehtiopiskelija Leo Lindroos Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulus-ta on voittanut Habitare-suunnittelu-kilpailun, jonka teemana oli rentoutu-miseen ja taukoon tarkoitettu Oma Tila.

Lindroosin voittoisa työ on Sunset Camera, ja sen avulla voi kokea simu-loidun auringonlaskun. Työssä projek-torin valon aallonpituus muutetaan auringonlaskun värisiksi säteiksi johtamalla se saippuaveden läpi. Kun ihminen katselee näin syntyvän oranssin valon leikkiä kupariseinällä, elimistössä alkaa syntyä aivokemiaa rauhoittavaa melatoniinia.

Habitare-suunnittelukilpailu on tar-koitettu opiskelijoille tai työryhmille, jotka opiskelevat muotoilua tai arkki-tehtuuria Suomessa. Tänä vuonna pää-

palkinto 10 000 euroa jaettiin kolmelle työlle niin, että voittaja sai 6 000 euroa.

Aalto EE:lle yritysjohdon kouluttajien ykkössija–Aalto EE eli Aalto University Executive Education on paras yritys-johdon kouluttaja Suomessa, ilmeni Talouselämä-lehden elokuussa julkaise-massa Koulutus 2012 -selvityksessä.

Selvityksen mukaan Aalto EE on erityisen ammattitaitoinen, uudistuva ja pitkäjänteinen, ja sillä on tehokkaimmat opetusmenetelmät ja parhaat koulutta-jat. Aalto EE on Aalto-yliopiston omis-tama osakeyhtiö.

Selvityksen vastaajat olivat koulutus- ja henkilöstöasioista vastaavia johta-jia, ja sen toteutti Add Value Research. Talouselämä selvitti mielikuvia koulut-tajista nyt kuudetta kertaa.

Antti Heikki Pesoselle elokuvakilpailun voitto–

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulus-sa opiskeleva Antti Heikki Pesonen on voittanut pääpalkinnon syyskuussa järjestetyssä Nordic Talents -tapahtu-massa Kööpenhaminassa. Tapahtumas-sa pohjoismaisista elokuvakouluista valmistuneet opiskelijat kilpailevat par-haasta uuden elokuvaprojektin ideasta ja esittelevät lopputyöelokuvansa.

Pesonen palkittiin ideasta ensimmäi-selle pitkälle elokuvalleen Päin seinää (Hit the Wall). Palkinnon arvo on noin 33 000 euroa, ja se on tarkoitettu kysei-sen projektin kehittämiseen. Palkinnos-ta kilpaili yhteensä 18 projektia. Kilpai-lun järjestää Nordisk Film & TV Fond.

Olli V. Lounasmaa -palkinto supra-johtavuuden ja kvanttikiteiden tutkijalle–Olli V. Lounasmaa -palkinto on myönnetty akateemikko Aleksandr Fedorovich Andreeville pioneeri-työstä suprajohtavuuden ja kvantti-kiteiden tutkimuksessa. Andreev johtaa Kapitza Institute for Physical Problems -tutkimuslaitosta Moskovassa, ja hän on Venäjän tiedeakatemian varajohtaja.

Olli V. Lounasmaa -palkinto on kunnian osoitus akateemikko Olli V. Lounasmaalle (1930–2002). Hän perusti vuonna 1965 Kylmälaboratorion, joka nykyisin kuuluu Aalto-yliopistoon ja kantaa perustajansa nimeä. Palkinto myönnetään huomattavista saavutuk-sista laboratorion toimialalla.

Susann Vihmalle Helsingin tiedepalkinto–Professori Susann Vihma Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun taiteen laitoksesta on saanut Helsingin tiede-palkinnon.

Vihman erikoisaloja ovat muotoilun semiotiikka ja muotoilun historia. Hän on ensimmäisten joukossa soveltanut semiotiikan teoriaa muotoilun tutki-mukseen ja pyrkinyt näin edistämään esineympäristön ominaisuuksien ja muotoilun merkitysten ymmärrystä.

Vuodesta 1996 lähtien jaettu Helsingin tiedepalkinto on nykyisin suuruudeltaan 10 000 euroa, ja se myön-netään tunnustuksena helsinkiläisen tekemästä tai Helsingissä tehdystä merkittävästä tieteellisestä työstä.

PalkitutKaupunginjohtaja Jussi Pajunen luovutti Tuula Teerille Helsinki-mitalin.

Pert

ti N

ison

en

Sofie

van

Dam

Anni

Han

én

Kimmo Brandt

4949

Miten kierrätät materiaaleja kotioloissa?Asun Helsingin keskustassa kerros-talossa vaimoni kanssa. Lajittelemme paperin, kartongit, metallit, lasin ja orgaanisen. Taloyhtiössä on keräily näistä muille paitsi metallille. Energia-jätteen keräystä ei ole, joten muovi pää-tyy sekajätteeseen. Sinne menee myös osa pienmetallista, kuten alumiini-folioita.

Joulun alla teen tuttujen luo kierroksen ja vien pakettiautollisen elektroniikkaromua Sortti-asemalle.

Onko kierrätys järjestetty tehokkaasti?Parantamisen varaa on. Eniten kiusaa pienmetallin kohtalo. Taloyhtiö tuo kerran, pari vuodessa pihalle vaihto-

Teksti Paula HaikarainenKuva Maija Astikainen

Asiantuntijat kertovat tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoistaan.Arjen valintoja

lavan suurempaa metalliromua varten, mutta pienmetalli päätyy sekajättee-seen.

Laajemmin ajateltuna suurin ongelma on elektroniikkaromussa. Kaikki taloudellisesti arvokas jää lähes kierrättämättä. Kännykän romu arvosta on metalleja 80 prosenttia. Niistä saadaan talteen alle puolet: kullasta ehkä puolet, indiumista, platinasta, palladiumista ja rutheniumista vähän, harvinaisista maametalleista ei juuri mitään.

Onko metalli- ja elektroniikka-romun kierrätykseen tulossa uusia ratkaisuja?Valitettavasti ei. Monien arvokkaiden jakeiden määrät jäävät taloudellisesti sen rajan alle, että ne kannattaisi

erottaa. Esimerkiksi monissa pien-elektroniikan laitteissa on merkittäviä määriä jalometalleja, mutta sekoitet-tuna vaikkapa muoviin, kuten kahvin-keittimissä, niitä ei kannata erottaa.

Nykyiset ratkaisut jätteenkäsitte-lyssä eivät aina toimi. Olisiko esimerkiksi biojätteen polttaminen järkevämpää kuin maaduttaminen? Monet ratkaisut ovat lineaarisia, kun taas todellisuus on vuorovaikutteinen, systeeminen.

Pienessä mittakaavassa vaikkapa omakotitalon biojätteen kompostointi mullan tuottamiseksi omaan tarpee-seen on hyvä. Suuressa mittakaavassa kysymys on kompostoidun materiaalin markkinoista. Kompostoida kannattaa korkeintaan sen verran kuin mullalle on markkinoita.

Aistin kysymyksessä asenteellisuutta: miksi kierrätys ei hoida hommiaan, että kulutusjuhla voisi jatkua. Tähän totean, että pitkään jatkunut juhla tuo rankan arkiaamun – saattaa olla suorastaan mandoliinikrapula! Näin käy myös kulu-tusjuhlassa.

Mitä jokaisen tulisi edes vähim-millään tehdä kierrätyksessä?Ruuan tuhlauksen voisi alkajaisiksi puolittaa. Se liki puolittaisi orgaanisen jätteen määrän.

Kumpi olisi ekologisesti pahempi uhka: se, että kotitaloudet lopettai-sivat kierrätyksen vai se, että teollisuus lopettaisi materiaalien kierrätyksen?Teollisuuden kierrätyksen loppuminen olisi pahempi. Erityisen paha olisi, jos teollisuus samalla lopettaisi sen pohti-misen, miten kierrätystä voisi edelleen parantaa.

Mekaanisen prosessoinnin ja kierrätyksen professorin Kari Heiskasen mukaan kierrätys ymmärretään liian materiaalikeskeisenä, kun se todellisuudessa on tuote- ja kompositiokeskeistä.

Professori Kari Heiskanen ja kulutusjuhlan krapula


25.–28.10. Aalto-yliopisto Helsingin kirjamessuilla Osasto 6g87, Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki, liput 15 e

26.–27.10. Arkkitehtuuritutkimuksen päivät ja kansainvälinen arkkitehtuurikilpailujen konferenssi 2012 – Architecture as human interface Arkkitehtuurin laitos, Otakaari 1 X, Espoo (atut.fi)

26.10.-4.11. Radical Design Week, Shanghai, Kiina (radicaldesignweek.com)

Telecom Forum 2012 – uusinta uutta mobiili- ja verkkopalveluissa Avoin englanninkielinen luentosarja tiistaisin kello 17.15–19.00 Sähkötekniikan korkeakoulu, Otakaari 5, sali S4 (11.12. sali S1), Espoo

30.10. Hannu Verkasalo, Senior Vice President, Arbitron Mobile at Arbitron: Role of Media Measurements in Building Mobile into the Biggest Mass Medium of the World

6.11. Hannu Kari, Professor, Research Director, National Defence University: Challenges in military communication

13.11. Jonne Soininen, Head of Standardization Strategy, Renesas Mobile Corporation: Internet Governance – challenges in global Internet coordination

20.11. Ilkka Hiidenheimo, Founder and CEO, Stonesoft: From Network Security to Cyber Security

30.10. Nostalgia VI -konsertti 17.00 Kauppakorkeakoulun juhlasali, Runeberginkatu 14-16, Helsinki. Hyväntekeväisyys-konsertti, järjestäjinä alumnisuhteet ja vuosikurssi 1955. Esiintyjinä mm. parlamentti-bändi, Psaldo ja Pelastusarmeijan soittokunta. Lipputulot lahjoitetaan Pelastusarmeijalle.

1.11. Kauppakorkeakoulun vuosikurssitapaaminen: 1982 aloittaneet 18.30 Kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14–16, Helsinki

1.–25.11. NEXT Design -näyttely 33:n Aalto-yliopistosta valmistuneen maisterin näyttely avaa Tongji-yliopiston ja Aalto-yliopiston välisen muotoilunäyttelyjen sarjan. Tongji University, No.1 Innovation Field, School of Design and Innovation, 281 Fuxin Rd, Yangpu District, Shanghai, Kiina

24.11. Graduation Ceremony: Aalto Executive MBA 2012 The Ritz-Carlton Millenia Hotel, Singapore

27.11. MIDE Demo Day 2012 12.00–15.00 Saha, Konemiehentie 1, Espoo Test fourteen magnificent demos from the researchers of Multidisciplinary Institute of Digitalisation and Energy, and vote for the best one! (mide.aalto.fi)

12.12. Uusien professoreiden tervetuliaisluennot

12.12. Bit Bang: Changing Global Landscapes 13.00–17.00 TUAS-talo, auditorio AS1, Otaniementie 17, Espoo Aalto post graduate students discuss the local and global strategies to strive for success, and seek answers to what makes the difference between the leaders and the followers. (mide.aalto.fi)

31.10.–1.11. Koe kampus -tapahtuma Uudenmaan abit pääsevät tutustumaan Aalto-yliopistoon ja Helsingin yliopistoon suoraan kampuksilta käsin. (koekampus.fi)

Co-Core Helsinki – kansainvälinen yliopistoyhteistyöhanke12.12. Avoin seminaari Ateneumissa, Kaivokatu 2, Helsinki13.–14.12. Avoin kritiikkitilaisuus ja näyttely Sanomatalossa,

Töölönlahdenkatu 2, Helsinki (living.aalto.fi)

Dominante-kuoron esiintymisiä7.11. 19.00 Konsertti a cappella, Ritarihuone, Helsinki (pääsymaksullinen)4.12. Joulukonsertti Aalto-yliopiston henkilöstölle 19.12. 19.00 Joulukonsertti, liput 20 e, Helsingin tuomiokirkko 20.12. 19.00 Joulukonsertti, liput 20 e, Tapiolan kirkko, Espoo (dominante.fi)

Polyteknikkojen Kuoron joulukonsertit, johtaa Juha Kuivanen 15.12. 19.00 Turun tuomiokirkko 20.12. 18.00 ja 20.30 Helsingin Johanneksenkirkko. Liput 23 e, opiskelijoille sekä

varusmiehille 13 e. Lippuja kuorolaisilta, Lippupisteestä ja ovelta 45 min ennen konserttia. (polyteknikkojenkuoro.fi)

Lisätietoa tapahtumista: aalto.fi, living.aalto.fi, [email protected]

Aalto-yliopiston sidosryhmälehti kertoo tieteestä ja taiteesta, tekniikasta ja taloudesta sekä niiden kohtaamisista ja ihmisistä tarinoiden takana. / Aalto University Magazine relates to science and art, technology and business – and the people behind them.

JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä / Aalto University, Communications

OSOITE/ADDRESS: PL / PO Box 17800, FI-00076 Aalto, FinlandPuhelin / Telephone: +358 9 470 01 aalto.fiaalto.fi/[email protected]

PÄÄTOIMITTAJA / EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina OlssonTOIMITUSPÄÄLLIKKÖ / MANAGING EDITOR: Paula HaikarainenTOIMITUSSIHTEERI / SUBEDITOR: Nina ErhoTOIMITTAJA / EDITOR: Tea KalskaTÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU /

GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Anne PasanenOHJAAVA / TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360KUVATOIMITTAJA / PHOTO EDITOR: Sarri Kukkonen, Laura Vuoma, Alma 360TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT / CONTRIBUTORS

IN THIS ISSUE: Juan Hernández, Liina Aalto-Setälä, Maija Astikainen, Sofie van Dam, Lauri Haapanen, Antti Hellgren, Annaleena Kuronen, Patrick Lees, Kira Leskinen, Veera Lipasti, Peter Lund, Juuso Noronkoski, Hele Savin, Tarja Trygg, John Webster

KANNEN KUVA / COVER PHOTO: Tarja TryggKÄÄNNÖKSET / TRANSLATIONS: Ned Coogan

TOIMITUSNEUVOSTO / EDITORIAL BOARD: dekaani / Dean Helena Hyvönen; professori / Professor Leena Louhiala-Salminen; professori / Professor Jukka Manner; vararehtori / Vice President Hannu Seristö; varainhankintajohtaja / Director of Fundraising Jyri Tawast; professori / Professor Maija Töyry; osakas / Partner Teemu Ollikainen, Creative Design Agency Both; tiedottaja / Press Officer Henna Lahti, ylioppilaskunta / student union AYY

PAINATUS / PRINTING: Libris Oy, 2012PAPERI/PAPER: Munken Lynx 240 g/m2 (kansi / cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages)ISSN 1799-9324 ISSN-L 1799-9324

Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. / Four issues per year.

Osoitteenmuutokset / Address updates: [email protected]

Aalto-yliopisto on teknisten tieteiden, kauppatieteiden ja taideteollisen alan tiede- ja taideyhteisö. Perus- ja jatko-opiskelijoita yliopistossa on 20 000 ja henki-löstöä 5 000, joista professoreja noin 350. Alumneja on 75 000. / Aalto University is a multidisciplinary science and art community in the fields of science, economics, and art and design. At the University, there are 20,000 basic degree and doctoral students as well as a staff of 4,900 of which 330 are professors. The number of alumni totals 75,000.

Kalenteri

51

25

aalto.fiaalto.fi

Aalto University Magazine 04

Documents

Transcript of Aalto University Magazine 04