3 / 2013

Suomen Setlementtiliitto • Ensi- ja turvakotien liitto • Suomen MielenterveysseuraMannerheimin Lastensuojeluliitto • Suomen Punainen Risti • Kirkkohallitus

Katusovittelu pureutuu nuorten hölmöilyihinNuoretkin kokevat väkivaltaa seurustelusuhteissaan

Nuori kohtaa ammattilaisen netissä – ammattilainen nuoren

RIKU-lehti ilmestyy seuraavan kerran Huhtikuussa 2014.

Toimitus:Päätoimittaja Petra Kjällman Toimitussihteeri Heli Yli-RäisänenToimituskunnan jäsen Jaana Koivukangas Maatu Arkio-LampinenVeli Hukkanen

Kansikuva: RIKU

Julkaisija: Rikosuhripäivystys (RIKU)Maistraatinportti 4 a 7 kerros, 00240 Helsinkiwww.riku.fi

Kustantaja ja ilmoitushankinta: Printmix OySulkapolku 3 00370 HELSINKIwww.printmix.fivaihde 020 710 9510

Taitto ja painatus:Printmix Oy, Mika Trogen Painos: n.5000 kpl ISSN 1455-1381Jakelu: RIKUn toimistot ja palvelupisteet ilmoittajat www.riku.fi (sähköinen versio)

RIKU on valtakunnallisesti verkottunut toimija, jonka tehtävä on parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasiassa todistavan asemaa vai-kuttamalla ja tuottamalla palveluita.

RIKUn arvoja ovat asiakaslähtöisyys, vastuullisuus, luotettavuus, tasapuolisuus sekä yhteistyön ja vä-littämisen kulttuurin edistäminen yhteiskunnassa.RIKUn toimijat ovat valittuja ja koulutettuja vapaa-ehtoisia sekä palkattuja ammattilaisia. Pääsiallisia rahoittajia ovat Raha-automaattiyhdistys ja valtio.

Tukipalvelut rikoksen uhrille, hänen läheiselleen ja rikosasian todistajalle ovat:• Auttava puhelin 0203 16116• Juristin puhelinneuvonta 0203 16117• Tekstiviestipalvelu, lähetä sana riku 18184• Kysymys - vastauspalvelu verkossa www.rikunet.fi• Syrjinnän vastaista neuvontaa, ks www.riku.fi Syrjintä • Todistajan tukea ks. www.riku.fi Palvelut • Nuoren rikoksen uhrin tueksi www.riku.fi/nuoret• Henkilökohtaista tukea 29 palvelupisteestä www.riku.fi Yhteystiedot

RIKU on yhteistyöhanke, jota toteuttavat yhteistyö-sopimukseen perustuen Ensi- ja turvakotien liitto Kirkkohallitus, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Mielenterveysseura, Suomen Punainen Risti ja Suomen Setlementtiliitto. Tärkeimpiä mui-ta yhteistyökumppaneita ovat alaa sivuavat viran-omaiset ja järjestötoimijat.

3 / 2013

Suomen Setlementtiliitto • Ensi- ja turvakotien liitto • Suomen MielenterveysseuraMannerheimin Lastensuojeluliitto • Suomen Punainen Risti • Kirkkohallitus

Katusovittelu pureutuu nuorten hölmöilyihinNuoretkin kokevat väkivaltaa seurustelusuhteissaan

Nuori kohtaa ammattilaisen netissä – ammattilainen nuoren

RIKUSSA TÄLLÄ KERTAA

Pääkirjoitus................................................3

Uusia kasvoja RIKUssa...............................5

Lapsen oikeuksien sopimus on velvoittava ihmisoikeussopimus....................6

Peli seksuaalikasvatukseen:Sitähän sä kysyit!.......................................8

Internet ja sosiaalinen media työapaikkana.....8

Jenginuoret saivat oman hankkeen............11

”Ei mulla oikeen ole ketään kenen kanssa puhua tommosesta aiheesta”............12

”Emmä tainnu oikein ajatella”....................14

Exit-hanke ennaltaehkäisee nuorten seksuaalista kaltoinkohtelua......................18

Kirkon kriminaalityö tarjoaa mahdollisuuden uuteen alkuun..................19

Eräästä RIKUn vapaaehtoisesta..................21

Kirja-arvio...........................................22

Juristi vastaa.............................................22

Toimituksen lukusuosituksia......................23

Yhteystiedot.............................................26

len saanut olla mukana pian 20 vuoden ajan RI-KUssa sen toiminnan alusta tähän päivään. Koen olevani etuoikeutettu. Jätän organisaation vaihees-sa, jossa se on kasvanut tunnustetusti merkittäväk-si toimijaksi Suomalaisessa rikosuhrityössä. Kul-kemallani matkalla olen tutustunut Suomalaiseen tapaan tehdä rikosuhripolitiikkaa. Olen nähnyt niin

viranomaisten kuin kansalaisjärjestöjen toimintaa ruohonjuurita-solta aina valtionhallinnon ylimpiin toimielimiin.

Työrupeamani rikosuhrityössä alkoi Vantaan turvakodissa 90-lu-vun alussa. Se oli ensimmäinen kokemukseni kansalaisjärjestös-sä toimimisesta. Sille tielle jäin enkä kadu päätöstäni. Vuoden 1995 alussa siirryin RIKUun. Menneiden työvuosien aikana olen kokenut toiminnan perustamisen ja vakiinnuttamisen riemuja ja tuskaakin. Olen saanut oppia ja kokea, kuinka eri tavalla toimi-taan ja voidaan toimia viranomaistaholla ja kansalaisjärjestössä. Olen saanut oppia ja kokea poliittisen tahdon merkityksen.Työmotivaatiota ei ole tarvinnut etsiskellä, niin mielenkiintoista ja palkitsevaa työ on ollut. Merkittävä motivaation lähde on työn tarpeellisuuden lisäksi ollut RIKUn osaava, sitoutunut ja sitkeä henkilöstö, niin palkatut kuin vapaaehtoiset, joka ovat yhteen hiileen puhaltamalla kyenneet voittamaan monet esteet ja vas-toinkäymiset. Yhdessä on myös riemuittu onnistumisia. Kansalaisjärjestön suola on sen joustavuus ja mahdollisuus teh-dä päätöksiä ja toimia nopeasti. Vaarana ovat virheratkaisut ja epäonnistumiset. Tosin virheitä ja epäonnistumisia tulee riippu-matta siitä, kuinka paljon asioita yritetään etukäteen ennakoida. Virheet ja epäonnistumiset kuuluvat pilotointiin ja kehittämi-seen, niistä otetaan opiksi. Harvoin voi tyhjentävästi ennakoida tulevaa.

Vuosien aikana on tapahtunut paljon eikä vähiten asenteissa. Se ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan päätöksiä, jotka mahdollistavat toiminnan. Suomalaisen rikosuhrityön ikuisuusongelma on sen

Vahdinvaihto

O

PÄÄKIRJOITUS

riku 3/2013 3

voimavarat. Nyt tarvitaan nopeita päätöksiä, rikosuhrityö tarvit-see rahaa. Työrupeamani aikana rikosuhrityön rahoitusta ei ole saatu kuntoon, se harmittaa. Näillä mietteillä ja sylin täydeltä kiitoksia RIKUn henkilöstölle jätän RIKUn jatkamaan tärkeää työtään. Luotan ja uskon, että RIKU saa tarvitsemansa rahoituksen ennen pitkää. RIKUn orga-nisaatio on asiantunteva, toimintakykyinen ja toiminnan laadusta huolehtiva. Se pystyy tehostamaan ja laajentamaan toimintaan-sa nopeasti saadessaan taloudelliset reunaehdot kohdalleen. Tiedän, että RIKU jää osaaviin käsiin.

Siirryn eläkkeelle ylpeänä ja kiitollisena siitä, että olen saanut olla mukana tekemässä Suomalaista rikosuhrityön historiaa.

Petra Kjällman

” Siirryn eläkkeelle ylpeänä ja kiitollisena siitä, että olen saanut olla mukana tekemässä Suomalaista rikosuhrityön historiaa ”

> Petra katsoo tulevaan

Uusia kasvoja RIKUssa

4 riku 3/2013 riku 3/2013 5

Teksti: Heli Yli-Räisänen

Kuka olet ja mistä tulet RIKUun?

Olen peruskoulutukseltani kätilö ja ter-veydenhoitaja (ylempi AMK). Lisäkoulu-tusta olen hankkinut seksuaalineuvojan ja parhaillaan käynnissä olevan seksuaa-literapeutin koulutuksista. Olen viimeksi tehnyt työtä reilut kolme vuotta Helsingin kaupungin Verkkoterkkari-hankkeessa. Siellä työhöni kuului mallintaa ja kehit-tää terveydenhoitajan työtä verkossa. Sitä ennen toimin koulu- ja opiskeluterveyden-huollossa terveydenhoitajana.

Millaista uutta osaamista tuot RIKUun?

Tuon mukanani monipuolisen osaamisen hoitotyön eri sektoreilta ja erityisesti ne-tissä sosiaalisen median eri ympäristöis-sä tehtävän etsivän ja matalankynnyksen auttamistyön kokemukseni. Etsivä verkko-työ ote vaatii aktiivista seurantaa ja läs-näoloa verkon eri ympäristöissä. Minulla on kokemusta myös moniammatillisesta työstä ja sen kehittämisestä, jota toivotta-vasti osaan tuoda nuorten hankkeen hyö-dynnettäväksi.

Mitä projektisuunnittelijan työhön kuuluu?

Kolmen hengen tiimissä osallistun hank-keen nettisivujen, teema-chattien ja koulutus- ja viestintämateriaalien sisäl-lön suunnitteluun ja tuottamiseen. Se

tarkoittaa eri aiheisiin perehtymistä ja ajankohtaisten asioiden seuraamista riko-suhriteemaan liittyen. Näin uutena työn-tekijänä tähän perehtymiseen onkin men-nyt työajasta suuri osa. Perustehtävänäni on matalankynnyksen verkkoauttamis-palvelujen toteutus ja kehittäminen yh-dessä muun tiimin kanssa. Tiimissä vas-tuualueeseeni kuuluu erityisesti verkossa tehtävä työ. Tulossa on muun muassa vapaaehtoistyöntekijöiden kouluttamista verkkotyöhön. Perustyöpäivääni kuuluu chatissa päivystämistä ja tämänhetkisten toimintaympäristöjemme (nettisivut ja IRC-Gallerian RIKUn nuorten hankkeen yhteisö) ylläpito, muokkaus ja päivittä-minen. Lisäksi vastaan sähköpostilla tai IRC-Gallerian kautta tulleisiin kysymyk-siin tai kommentteihin. Työssäni paras-ta on ihmisten kohtaaminen ja erilaisten asioiden pohtiminen heidän kanssaan.

RIKUn nuorten hankkeessa aloitti syksyllä uusi projek-tisuunnittelija Pia Tuovinen. Kysyimme tulokkaalta, kuka hän on naisiaan.

Tärkeää on myös matalankynnyksen aut-tamis- ja tukipalvelujen kehittäminen ja tuottaminen sekä monialaisen yhteistyön tekeminen ja hyödyntäminen asiakkaiden ja työntekijöiden hyväksi.

Miten rentoudut työn jälkeen?

Rentoudun luonnossa liikkumalla ja tans-sillisen liikunnan parissa. Erityisen tärkeä ja rakas harrastus minulle on talviuinti, joka on erinomainen rentoutuskeino. Pu-lahtaminen mereen pari kertaa viikossa huoltaa niin kehoa kuin mieltä. Lukemi-nen ja leffojen katselu rentouttaa, mut-ta nyt kun opiskelen työn ohessa, liittyy lukeminen ja leffatkin aikalailla opiske-luun. Tärkeää on tietenkin, että kaikkea tätä voi tehdä yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Lue Pian kirjoitus RIKUn verkko-työtä sivuilla 8–10.

kuva: Sami Liukkonen

Lapsen oikeuksien sopimus on oikeudellisesti velvoittava ihmis-oikeussopimus. Sopimus hyväk-syttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989, ja se on ollut Suo-messa lakina voimassa vuodesta 1991 lähtien. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsen oikeuksien sopimuksen yleiset periaatteet ovat syrjimättömyys, lapsen edun ensisijaisuus, lap-sen oikeus kehityksen ja näke-mysten kunnioittamiseen.

apsen oikeuksien sopimus vel-voittaa aikuisia, opettajia ja las-ten ja nuorten kanssa toimivia kasvattajia opettamaan ihmis-oikeuksia ja kertomaan heille lapsen oikeuksien sopimukses-ta. Suurin ongelma lapsen oi-

keuksien toteutumisessa on, että niitä ei tunneta riittävän hyvin. Sopimuksesta voi olla myös vääriä käsityksiä, esimerkiksi luullaan, että se on vain hyväntahdon ju-listus, jossa asetetaan ohjelmallisluontei-sia tavoitteita lasten huomioimiseksi.

Lapsen oikeuksien toteutumisesta ovat ensisijaisesti vastuussa koulun ja lapsia ympäröivän tukiverkoston aikuiset. Lap-sen oikeuksien sopimus velvoittaa kuntia. Kunnissa tunnetaan kyllä jo tasa-arvovai-kutusten arviointi ja ympäristöarviointi, mutta lapsivaikutusten arviointia tehdään vielä hyvin vähän kunnallisen päätöksen-teon yhteydessä. Ennakoivalla lapsivaiku-tusten arvioinnilla kyetään selvittämään, mikä ratkaisuvaihtoehto toteuttaa parhai-ten lapsen etua. Lapsen etu toteutuu, kun lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet toteutuvat mahdollisimman täy-

L

” Kiva- päivien järjestäminen ja toisten autta-minen on muka-vinta ja se, ettei kukaan jää yk-sin.”- Anna 15 v. tukioppilas

Lapsen oikeuksien sopimus on velvoittava ihmisoikeussopimus

simääräisesti. Esimerkiksi kuntien leikkaukset ennalta-ehkäiseviin palveluihin vaikuttavat eniten juuri niihin lapsiin, joilla palveluihin olisi suurin tarve. Sellaiset päätökset rikkovat lapsen oikeuksien sopimusta. Kuntien velvollisuus on ottaa huomioon lapsen etu lapsen oikeuksien sopimuksen mukaises-ti. Se ei ole valinnainen asia vaan aivan yhtä velvoittava kuin esimerkiksi kuntala-ki, perusopetuslaki tai terveydenhuoltola-ki.

Säästöpaineet ajavat kunnat leikkaamaan juuri niistä ennaltaehkäisevistä palveluis-ta, joilla turvataan lasten ja nuorten hy-vinvointia tulevaisuutta ja yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä. Lapsia ja nuoria ympäröivillä aikuisilla on enemmän kiire ja vähemmän aikaa olla oikeasti läsnä. Oulussa tehdyssä MLL:n kokeilussa, jossa kouluun palkattiin koulukoppari, eli sosi-aalialan ammattilainen, jolla on aikaa olla lasten kanssa, ja joka yhdistää opettajat, vanhemmat, koulun oppilashuollon sekä kunnan palvelut tukemaan lasta, huomat-tiin, että lapsilla on valtava aikuisen kai-puu. Tämä näkyy lasten ja nuorten kanssa työskentelevien arjessa. Koulukopparit ovat aikuisia, joilla on aikaa välittämiseen ja lapsen tilanteen seuraamiseen. Joskus riittää, että koppari hakee lapsen muuta-man kerran kotoa, jonka jälkeen esimer-kiksi poissaolot ovat loppuneet.

Koulu on paikka, jossa lapsen oikeuksi-en toteutumista on mahdollista edistää monin tavoin. Peruskoulu edistää lasten tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan. Lapsen oikeu-det voivat myös vaarantua koulussa mo-nella tavalla, jos niihin ei kiinnitetä huo-miota. Opettajien lomautukset haittaavat tukea tarvitsevien koulunkäyntiä kaikkein eniten. Oppilaiden turvallisuus ja turval-lisuuden tunne voivat vaarantua koulu-päivän aikana monella tavalla. Koulussa

saattaa kadota tai rikkoontua tavaroita ja siellä voi joutua jatkuvasti pelkäämään väkivaltaa ja kiusatuksi tulemista. Myös opettaja saattaa toimia epäoikeuden-mukaisesti. Ihmisoikeuskasvatuksella ja lapsen oikeuksista tiedottamalla voidaan ennaltaehkäistä ongelmia.

Tukioppilastoiminta tukee lapsen oikeuksien toteutumista kouluissa

Tukioppilaat ovat tavallisia nuoria, jotka ovat halunneet ryhtyä toimimaan toisten hyväksi omassa kouluyhteisössä. Tukiop-pilaaksi otetaan yleensä kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaita, jotka jär-jestävät koulussa yhteisöllisyyttä lisäävää toimintaa ja vastaanottavat ja tukevat uu-sien oppilaiden ja seitsemäsluokkalaisten sopeutumista uuteen kouluun. Tukioppi-laita motivoi halu auttaa ja toiminta on suosittua.

Tukioppilastoiminta on koulun sisällä toi-mivaa vapaaehtoistyötä, jota ohjaa MLL:n kouluttamat tukioppilasohjaajat. Tukiop-pilasohjaajana toimii yleensä koulun oma opettaja, koulunkäynnin ohjaaja, kuraat-tori, opo sekä joskus myös kunnan tai seurakunnan nuorisotyöntekijä. Tukioppi-lastoiminnan verkostoon kuuluu tälläkin hetkellä noin 14 000 tukioppilasta ja 900 heitä ohjaavaa opettajaa, 50 MLL:n kou-

6 riku 3/2013 riku 3/2013 7

luttajaa ja työntekijää ympäri Suomen. Jokaisella nuorella on tarve kuulua jouk-koon ja tulla hyväksytyksi ryhmään sel-laisena kuin on. Etenkin yläkouluikäisillä vertaisryhmän merkitys kasvaa entises-tään. Tukioppilaat tutustuttavat uudet oppilaat toisiinsa ja uuteen kouluympä-ristöön järjestämällä tutustumisleikke-jä, pelejä joiden avulla jokainen pääsee mukaan ryhmään. Siten tukioppilaat tu-kevat jokaisen mahdollisuuksia osallistua yhteisiin asioihin. Kun tutustuu toisiin ja ryhmä toimii hyvin, myös oppiminen ja opettaminen on helpompaa.

Tukioppilaille on tarjolla koulutusta, jon-

ka he saavat joko omalta ohjaajaltaan tai koulussa vierailevalta MLL:n kouluttajal-ta. Koulutuksesta saa tietoja ja taitoja kiusaamisen ehkäisystä, yhteishengestä, ryhmäyttämisleikkien ohjaamisesta sekä vuorovaikutus- ja tunnetaidoista. Lisäksi heitä koulutetaan pitämään oppitunteja ja tietoiskuja nuoremmille oppilaille eri-laisista aiheista, esimerkiksi kiusaamises-ta tai päihteistä.Kuluneen vuoden aikana MLL on lisän-nyt tukioppilaiden ja tukioppilasohjaajien koulutukseen myös Lapsen oikeuksien koulutusta. Tukioppilaiden ja ohjaajien koulutusten pohjana on käytetty Compa-sito-opasta, joka on Euroopan neuvoston julkaisema ihmisoikeuskasvatuksen kä-sikirja. Kirja sisältää yli 40 erilaista toi-minnallista harjoitusta ja menetelmää ihmisoikeuksien käsittelemiseen lasten ja nuorten kanssa.

YK:n ihmisoikeuskasvatuksen ohjeiden mukaan ihmisoikeuskasvatusta tulee tehdä siten, että se voimauttaa lapsia ja nuoria myös itse edistämään oikeuksiensa toteutumista ja niistä kertomista. Koulu-tuksissa pohditaan osallisuuden merki-tystä jokaiselle, syrjintää ja kiusaamista, sekä tutustutaan lapsen oikeuksien artik-loihin erilaisilla toiminnallisilla menetel-millä. Koulutuksesta he saavat eväät ja innostusta järjestää omassa koulussaan aiheeseen liittyviä teemapäiviä, esimer-kiksi YK:n lapsen oikeuksien päivänä 20.11. tai järjestää toiminnallisia harjoi-

tuksia seiskaluokkalaisille ihmisoikeuk-siin liittyvistä teemoista kuten syrjintä, kiusaaminen ja tasa-arvo.

Tukioppilastoiminta myös itsessään edis-tää lapsen oikeuksien toteutumista kou-luissa. Se lisää oppilaiden osallisuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa. Tukioppilai-den keskuudessa tykätty oikeus on myös lapsen oikeus leikkiin ja vapaa-aikaan.

Tukioppilaan tärkein tehtävä on arjessa mukana kulkeminen ja hyvän ilmapiirin ylläpitäminen koulussa. Tehtävän ei aina tarvitse olla suuritöisiä tapahtumia vaan myös moikkaus yksinäiselle tai ystävälli-nen teko luokkakaverille luo hyvää ilma-piiriä. Tukioppilaat tarkkailevat kouluyh-teisön tunnelmia oppilaan näkökulmasta huomioiden kiusaamisen ja yksinäiset oppilaat. Jos he havaitsevat jotain huoles-tuttavaa, on aikuisten tehtävä puuttua sii-hen ja viedä asiaa eteenpäin. Tukioppilas ei voi korvata kenellekään hyvää ystävää tai lopettaa koulukiusaamista, mutta he voivat toimia sen eteen, että koulussa kai-killa olisi mukavaa, ja että kukaan ei jää yksin. Toiminta on aina myös tukioppilaal-le hieno mahdollisuus oppia vastuunkan-tamista ja toisten huomioimista.

Kirjoittaja Kirsi Pihlaja toimii nuorisotyön suunnittelijana Mannerheimin Lastensuo-jeluliitossa

Kuva: Miisa Koivukangas

” Kun yläasteella menee uuteen kouluun, eikä tunne ketään voi tukareilta pyy-tää apua. Voi kysyä vaikka missä on joku luokka tai jos ei oo kavereita voi mennä puhumaan tukioppilaan kanssa ja tukeutuu siihen. Tukioppilas voi mennä vä-liin kun näkee kiusaamista tai mennä kertomaan opet-tajalle”

- Anna 15 v. tukioppilas

6 riku 3/2013 riku 3/2013 7

Peli seksuaalikasvatuk-seen: Sitähän sä kysyit!

itähän sä kysyit on tietopeli, jonka avulla voi lähes-tyä nuoria kiinnostavaa ja samanaikaisesti häm-mentävää aihetta. Peli tarjoaa tiedon lisäksi hyvää asennetta, sekä herättelee nuoria pohtimaan seksu-

aalisuuteen liittyviä asioita, tunteita unohtamatta.

Peli on tarkoitettu pelattavaksi joukkueina, ja se toimii hyvin esimerkiksi terveystiedon oppitunnilla johdantona aiheeseen. Sen säännöt ovat yksinkertaiset ja peli on ra-kennettu niin, että sen ehtii pelata oppitunnin kuluessa.

Peli perustuu Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan moni-vuotiseen kokemukseen nuorten seksuaalikasvatuksesta sekä siitä tehtyyn tutkimukseen. Pelissä vastataan niihin kysymyksiin, joita nuoret pohtivat, ja joihin he toivovat saavansa asiallisen vastauksen aikuiselta. Peli on suun-nattu yläkouluikäisille ja se toimii niin koulujen, nuoriso-työn kuin kotienkin seksuaalikasvatuksen tukena.

Pelin kysymykset koskevat muun muassa murrosiän kas-vua ja kehitystä, seksiä, raskautta, ehkäisyä, seksuaali-suutta moninaisuuden näkökulmasta, sosiaalisia suhtei-ta, tunteita ja turvataitoja. Kysymykset on jaettu neljään aihealueeseen: Mistä johtuu? Mitä voin itse tehdä? Mikä on tavallista? Mistä on kysymys? Kysymyksiä on kustakin alueesta 125. Kysymyskorttien lisäksi pelissä on 50 Mieti sitä korttia, joiden toivotaan herättävän nuoria pohtimaan asenteita ja turvallista tunteiden käsittelyä.

Pelissä edetäkseen ei aina tarvitse tietää oikeaa vastausta, vaan arvaamalla ja hyvällä tuurillakin voi pärjätä. Sitähän sä kysyit antaa jokaiselle mahdollisuuden pelata ja loistaa, ja monipuolinen kysymysmateriaali takaa, että jokainen peli on erilainen ja kiinnostava!

www.vaestoliitto.fi/sitahansakysyit

Tilaukset www.vaestoliitto.fi/nettikauppa. Hinta 38 € (sis. alv) + toimituskulut

etin ja sosiaalisenmedian ympäristöt ovat yhteisöllisiä kohtaus-paikkoja, joissa suurin osa lapsista ja nuorista ovat läsnä. Suo-malaiset lapset aloittavat netin käytön keskimäärin 8-vuotiaana. Lapsista ja nuorista noin 80 prosenttia käyttää internetiä keski-

määrin 1,5 tuntia päivittäin. Älypuhelimet ja tabletit mahdollistavat jatkuvan verkossa olon tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

Erilaisiin palveluihin ja yhteisöihin on helppo luoda profiili. Nettiprofii-lien kautta verkostoidutaan, liitytään ryhmiin, jutellaan toisten kanssa kirjoittamalla, jakamalla valokuvia, videoita, musiikkia tai uutisia. Jo-kainen voi valita seuraako tapahtumia, vai kommentoiko tai tuottaako sisältöä. Netissä nuori kohtaa paljon hyvää, hyödyllistä sekä pahaa ja tarpeetonta aivan kuten muutenkin elämässä. Kohtaamiset sosiaalisen median eri ympäristöissä voivat olla kahdenkeskisiä tai yhteisöllisiä. Netti tarjoaa myös ammattilaisille mahdollisuuksia nuorten kohtaami-seen ja nuorten elämään liittyvistä asioista tiedottamiseen ja neuvon-taan.

Ammattilaisen on hyvä esiintyä verkossa omalla nimellään tai nimimer-killä niin, että hänen profiilistaan käy selkeästi ilmi työtehtävä ja taho, jota hän edustaa. Eri ympäristöissä toimiessa on tärkeää, että työn-tekijällä on sivuston ylläpitäjän antama valtuutus. Se voi olla esimer-kiksi jokin merkki tai logo profiilissa, jotta nuori voi helpommin kokea ammattilaisen luotettavaksi. Jos nuori kysyy, onko ammattilainen aito ja oikea, kannattaa asiaa perustellessaan muistaa myös kehua nuorta tärkeän kysymyksen esittämisestä. Jo pelkkä läsnäolo (kirjautuminen) tai muu oma toiminta eri verkkoympäristöissä kertoo samassa ympä-ristössä hengaaville nuorille, että aikuinen on läsnä, ja nuori voi halu-tessaan kääntyä viestillään tämän puoleen. Netissä läsnä olemalla on mahdollisuus tehdä etsivää työtä, joka palvelee erityisesti nuoria, joita muut perus- tai erityispalvelut eivät syystä tai toisesta tavoita.

On tärkeää, että verkkotyötä tekevä ammattilainen perehtyy mahdolli-simman monipuolisesti nuorten verkkoympäristöihin ja nuorten tapaan käyttää nettiä. Nuoret auttavat mielellään ” ei-nörttiä” aikuista ym-märtämään ilmiöitä ja termejä, joihin verkossa törmää. Kysymällä ja kunnioittavasti ihmettelemällä aikuinen viestittää nuorelle kiinnostusta ja arvostusta nuoren maailmaa kohtaan.

Ammattilainen verkossa: ”Hei, tervetuloa chatiin, miten voin auttaa?”

Nuoren kohtaaminen verkossa antaa aina aikuiselle, ammattilaiselle tai vapaaehtoiselle, mahdollisuuden osallistaa nuorta. Netissä nuori on oman elämänsä subjekti ja aktiivinen toimija, joka voi joskus leik-kiäkin ottamalla eri ympäristöissä erilaisia rooleja. Verkkokeskustelu tarjoaa tasavertaista kohtaamista matalalla kynnyksellä. Keskiöön ta-savertaiseksi osapuoleksi asiakkaan ja työntekijän kanssa nousee itse keskustelu. Ulkoinen organisaatio tai ammatin tuoma auktoriteetti ei määritä kohtaamista. Ennakko-oletuksista ja -tulkinnoista on helpompi luopua, kun nuori on ruudulla vain ”keskustelija”. Nuori itse valitsee

RIKUn nuorten palvelujen verkkotyö

Internet ja sosiaalinen media työpaikkana

N

S

8 riku 3/2013 riku 3/2013 9

kenelle, mitä, missä ja milloin hän puhuu asioistaan. Verkkopalveluntuottaja mää-rittelee itse palvelujen aukioloajat asiak-kaiden tarpeiden mukaan. Verkossa on mahdollista tarjota viiveellisiä kysy – vas-taa -tyyppisiä palveluita tai sopia nuoren kanssa oma ajankohta, jolloin keskustelua voidaan jatkaa.

Reaaliaikaisessa online-keskustelussa (chat) nuoret voivat nimettömänä keskus-tella ammattilaisen kanssa mieltä askar-ruttavasta asiasta. Kahdenkeskiseen cha-tiin nuori tulee oman asiansa kanssa, ja aikuisen tehtävänä on ottaa asia vastaan. Kahdenkeskisessä keskustelussa emme välttämättä tiedä nuoresta mitään, hän näkyy keskustelussa vain ”keskustelija-na”. Nuori itse määrittelee, mitä haluaa meille kertoa. Näin pidämme kynnystä tulla juttelemaan mahdollisimman mata-lana. Verkko tavoittaa myös niitä nuoria, jotka syystä tai toisesta eivät hakeudu tai löydä reaalielämän palvelujen piiriin.

Verkkokeskustelun haasteena on sen no-pearytmisyys ja se, että keskustelija voi niin halutessaan myös poistua kesken kes-kustelun. Verkkokeskustelu on intensiivis-tä, ja nuori voi tuoda intiimin tai vakavan aiheen esille jo ensimmäisessä lauseessa, ilman kohtaamista tunnustelevaa lämmit-telyä. Toisinaan taas vaikea asia kerrotaan vasta kevyemmän jutustelun jälkeen. Jos-kus keskustelu alkaa provosoivalla tavalla esimerkiksi kiroilemalla. Sen tarkoitus on testata aikuisen reaktioita ja sitä, kestää-kö aikuinen vaikeita aiheita. Aikuisen on hyvä alkuun sietää jonkin verran asiaton-takin puhetta. Pelleilyn sietämisen pal-kintoa voi olla nuoren luottamus ja hänen rohkaistumisensa kertomaan oikea huo-lensa. Pelleilevät ja ilman oikeaa syytä provosoivat keskustelijat heltyvät yleensä pian, kun vastassa on kysymyksiin asial-lisesti vastaava ja haasteet vastaanottava aikuinen.

Aikuisen on otettava nuoren esille tuomat asiat vakavasti ja reagoitava niihin tar-vittaessa nopeasti. Tutkimusten mukaan nuoret kaipaavat ammattilaisen tukea ja kysyvät asioita omasta kokemusmaailmas-taan käsin. Yhteistä kysymyksille ja kes-kusteluille on muun muassa se, että nuori kaipaa aikuisen apua tilanteen määritte-lyyn (esimerkiksi onko jokin asia rikos?), tilanteen tavallisuuteen tai normaalisuu-teen (onko muille käynyt näin?), ja mit-kä asiat tilanteeseen vaikuttavat? (olenko itse tehnyt jotain väärin?). Erityisesti nuo-ri hakee ja testaa kysymyksillään aikuis-ten hyväksyntää ja suhtautumista asiaan. Hän haluaa vahvistusta omille pohdin-

noilleen. Nuoret kaipaavat ennen kaikkea sitä, että heidät otetaan todesta, nähdään ja kuullaan. Keskustelussa haetaan rajoja ja konkreettisia neuvoja erilaisiin pulmiin. Aikuinen on peilinä nuorelle tämän pohti-essa omaan elämänsä asioita.

Anonyymi kohtaaminen kirjoittamalla

Kirjoittamalla viestiminen on osalle nuo-ria helpompaa kuin puhuminen. Haastee-na on sanattoman viestinnän, eleiden ja ilmeiden puuttuminen. Toisaalta kirjoit-taminen auttaa monesti pulman jäsentä-misessä, pohtimisessa ja sen ratkaisussa tehokkaammin kuin puhe. Netissä teks-tipohjaisessa keskustelussa sanomamme konkretisoituu paremmin kuin kasvokkai-sissa keskusteluissa. Kun lukee sen, mitä toinen on kirjoittanut, on itse aiheeseen keskittyminen ja sen todesta ottaminen usein joillekin helpompaa, kuin puhutun kuunteleminen. Kohtaamisen, nähdyksi tulemisen ja avun saamisen kannalta ei ole oleellista, onko asia, jonka nuori kes-kusteluun tuo, faktisesti totta. Nuori voi kysyä asiaa ikään kuin kaverinsa puolesta, vaikka onkin oikeasti kysymässä neuvoja itselleen. Pääasia on, että nuori saa siitä hakemansa avun. Työntekijä voi keskus-telussa aidosti vahvistaa nuoren voima-varoja ja saada hänet osallistumaan itse aktiivisesti pulmiensa ratkaisuun.Luottamuksen saavuttaminen keskuste-luissa ei aina ole helppoa. Lastensuoje-lulain ilmoitusvelvollisuus koskee myös verkossa tehtävää työtä ja ammattilaisen on myös tämä seikka nuorelle kerrottava aina, kun alaikäinen nuori kysyy, onko keskustelu luottamuksellista. Kun kes-kustelussa tulee ilmi lastensuojelullis-ta huolta, on asia viipymättä kerrottava nuorelle ja perusteltava lain mukainen ilmoitusvelvollisuus hänelle. Näin työ on eettisesti läpinäkyvää ja korkealaatuista. Vapaaehtoistyössä on palveluntuottajan aina järjestettävä saatavilla oleva ammat-tilaisen tuki ja tarvittava työnohjaus.

Verkkotyön osaaminen kehittyy kokemuksia jakamalla

Chat-työn tekeminen edellyttää työtiimis-sä jatkuvaa vuoropuhelua ja kokemusten jakamista. Verkkotyötä on hyvä tehdä pa-reittain tai ryhmässä. Tämä mahdollistaa, että voi reaaliaikaisesti kysyä neuvoa ja sopia toisen kanssa, miten keskustelua kannattaa viedä eteenpäin. Hätätilantei-ta voi tulla vastaan ja niihin reagoidaan tapauskohtaisesti. Työntekijöillä tulee olla työnohjaus ja selkeät toimintaohjeet siitä, miten toimitaan ja keneen otetaan

tarvittaessa yhteyttä poikkeus- tai hätäti-lanteessa. Nuorille suunnatun verkkotyön foorumissa (Nusuvefo), jossa RIKU on mukana, on muu muassa laadittu verk-kotyön eettiset periaatteet. Niissä mää-ritellään niin verkkoauttajan kuin verkko-palveluita käyttävän nuoren oikeudet ja velvollisuudet. Nämä periaatteet ohjaavat myös RIKUn verkkotyötä.

Verkoston eettiset ohjeet:

Yhteydenottajan oikeudet ja velvollisuudet. Yhteydenottajalla on oikeus,• tietää, minkä ikäisille palvelu on tarkoi-tettu.• tietää, voiko hän ottaa yhteyttä nimet-tömänä.• tietää, missä määrin keskustelu on luot-tamuksellista. • luotettavaan, turvalliseen ja oikeuden-mukaiseen palveluun.• tulla ohjatuksi tarvittaessa muiden pal-veluiden piiriin.• saada tietoa palvelusta ja sen järjestä-jästä, tietosuojasta ja tietojen käsittelystä sekä antaa palautetta palvelusta.

Yhteydenottajalla on velvollisuus noudat-taa palveluiden sääntöjä.

Verkossa toimivan työntekijän oikeudet ja velvollisuudetVapaaehtoisella tai palkatulla työntekijäl-lä on oikeus,• saada tehtäväänsä koulutusta ja sään-nöllistä ohjausta.• tietää, voiko hän pysyä palvelussa ni-mettömänä.• olla suostumatta epäasialliseen kohte-luun.• luopua vaitiolovelvollisuudesta, mikäli tulee ilmi suunnitteilla oleva tai jo tapah-tunut vakava rikosasia tai lastensuojelul-linen huoli. Luopuessaan vaitiolovelvol-lisuudesta ohjaajan on ilmoitettava siitä yhteydenottajalle mahdollisuuksien mu-kaan

Työntekijällä on velvollisuus • puuttua sääntöjen vastaiseen käyttäyty-miseen.• sitoutua toimimaan taustaorganisaa-tionsa toimintaperiaatteiden ja arvojen mukaisesti.• olla keskustelussa yhteydenottajaa var-ten.• olla käsittelemättä keskustelussa omia ongelmiaan.• antaa asianmukaista ja luotettavaa ohja-usta ja ohjata yhteydenottaja tarvittaessa muiden palveluiden piiriin.• tarjota vaihtoehtoja, mutta olla tekemät-

8 riku 3/2013 riku 3/2013 9

10 riku 3/2013 riku 3/2013 11

tä päätöksiä yhteydenottajan puolesta.• olla pitämättä yhteyttä yhteydenottajiin työajan ulkopuolella.Verkostossa toimii työryhmiä, jotka päi-vittävät näitä ohjeita ja hyviä käytäntöjä erilaisten poikkeustilanteiden, lastensuo-jeluilmoituksen tai verkkotyön arvioinnin osalta. RIKU:n nuorten hankkeen työn-tekijät osallistuvat muun muassa lasten-suojelu- ja rikosilmoitus verkkotyössä- ja verkkotyön arviointi- ja kahdenkeskisen kohtaamisen -työryhmien työskentelyyn. RIKU:ssa on myös ohjeet erilaisten hä-tätilanteiden kuten välittömän väkivallan uhan, itsemurhariskin tai alaikäiseen koh-distuneen seksuaalirikosepäilyn varalta.

RIKUn Nuorten hankkeen online-keskustelut

Rikosuhripäivystyksen verkkotyö on et-sivää työtä ja tarjoaa matalankynnyksen neuvonta- ja auttamispalvelua verkossa. Se tarkoittaa, että RIKUn henkilöstöä on läsnä siellä, missä nuoret ovat, ja henki-löstö on tarvittaessa käytettävissä heitä varten. Chatissa annetaan tietoa ja tukea nuorelle rikoksen uhrille, rikosasiassa todistaville ja heidän läheisilleen. Tar-vittaessa heitä ohjataan RIKU:n muiden palveluiden tai muun avun piiriin. Teh-tävämme on vastata nuoren kysymyksiin tai auttaa tätä pohtimaan tilannettaan eri näkökulmista.

Asiakaslähtöisenä, matalankynnyksen kontaktina chat-keskustelulla on ehdotto-mat etunsa, mutta kaikkia ei voi auttaa. On paljon asioita, jotka vaativat selvittelyä ja kohtaamista kasvokkain. Verkossa teh-tävä työ tukee kasvokkain tehtävää työtä, mutta ei voi sitä korvata.

Osoitteessa www.riku.fi/nuoret on chat-toiminto, jota pidetään auki mahdolli-suuksien mukaan arkipäivisin. RIKUlla on myös yhteisösivu IRC-Galleriassa, jossa kahdenkeskeinen chat on auki vii-

> IRC-Gallerian työntekijäprofiili, ”Ylläpidon luvalla” -merkki

> IRC-Gallerian Rikosuhripäivystyksen yhteisö-sivu

> kuva 2. riku.fi/nuoret- nettisivu

kottain, yleensä torstai-iltapäivisin klo 14.30–17.30. Siellä RIKUn nuorten hankkeen työntekijöillä on henkilökohtai-set profiilit. Kerran kuukaudessa IRC:ssä on kahdenkeskisen chatin tilalla teemal-linen ryhmächat. IRC-Gallerian chatin ol-lessa suljettuna, nuorilla on mahdollisuus jättää kysymys tai yhteydenottopyyntö sähköpostiin, RIKU:n yhteisöön tai työn-tekijän omaan profiiliin.

Kirjoittaja Pia Tuovinen on projektisuun-nittelija RIKUn nuorten hankkeessa

Jenginuorihankkeessa keski-tytään nuoriin, joilla saattaa olla oman elämänsä kanssa tunne, etteivät asiat ole jär-jestyksessä, tai ne ovat luisu-massa ei-toivottuun suuntaan. Hanke pyrkii myös tavoit-tamaan nuorten perheitä ja ohjaamaan tarvittaessa palve-lujen piiriin.

elsingissä alkoi 2012 han-ke, jossa pyritään keksimään lääkkeitä rikoksilla ja päih-teillä oireilevien nuorten ta-voittamiseksi. Taustalla on poliisin, sosiaalityöntekijöi-den ja järjestöjen huoli näistä

nuorista. Ryhmät ovat monikulttuurisia ja joukossa on myös valtaväestöön kuuluvia nuoria.

Suhteellisen pieniä nuorisoryhmittymiä on lähinnä Kampin alueella, Itäkeskuksessa ja muissa pääkaupunkiseudun kauppa-keskuksissa. Yhteistä nuorille on pitkään jatkunut syrjäytyminen, joka on alkanut jo varhain.

Hankkeessa kehitetään etsivän työn mal-lia monikulttuuristen jenginuorten tavoit-tamiseksi ja sitouttamiseksi palveluihin. Jalkautuva työ ulottuu myös syrjäyty-neiden nuorten perheisiin. Lisäksi kou-lutetaan sosiaali- ja nuorisotointa sekä järjestöjä jenginuorten kohtaamiseen ja palvelutarpeisiin.

Kevään ja kesän aikana hankkeessa ra-kennettiin yhteistyöverkostoja. Keskeisiä toimijoita yhteistyöverkostossa ovat roma-ni- ja somalijärjestöt, useat muut nuorten palveluja tuottavat järjestöt sekä kuntien, seurakuntien ja valtion edustajat.

Hankkeessa toimii projektipäällikön ja projektityöntekijän lisäksi kolme koke-

musasiantuntijaa. Asiantuntijat ovat eri kulttuurien nuorisoasiantuntijoita, niin sanottuja kadun ”kulttuuritulkkeja”. He saavat koulutusta, ja heitä ohjataan lähi-työhön.

Hanke jalkautuu syksyn aikana nuorten suosimiin paikkoihin muun muassa Snel-lun, sosiaaliviraston lähityön ja Aseman Lapset ry:n Walkers-talon ja Hububussin kanssa.

Hanke on nelivuotinen ja sitä hallinnoi Kriminaalihuollon tukisäätiö. Rahoittaja on Raha-automaattiyhdistys.

Kirjoittaja Timo Heikkonen toimii projek-tipäällikkönä Jenginuorten rikostentorjun-tahanke järjestöyhteistyönä -hankkeessa.

Hankkeen taustaraportti ”Suomensoma-lien ja romanien yhteiskuntaan sopeu-tumisen haasteita sekä katsaus pohjois-maiseen jengikulttuuriin” on luettavissa hankkeen sivulta.

10 riku 3/2013 riku 3/2013 11

Jenginuoret saivat oman hankkeen

H

http://www.krits.fi/fin/hankkeet/jenginuo-rihanke/

Jenginuorihankkeen löydät myös Face-bookista: www.facebook.com/Jenginuori-hanke

> Jenginuorihanke jalkautuu sinne, missä nuoret ovat. Kuva: Timo Heikkonen

Kuva: Iina Vaaranen

12 riku 3/2013 riku 3/2013 13

”Ei mulla oikeen ole ke-tään kenen kanssa puhua tommosesta aiheesta”

tsikko on suora sitaatti nuorelta IRC-galleriassa. Seurusteluväkivalta – Riko-suhripäivystyksen nuorten hankkeen elokuun teema-kuukausi (www.riku.fi/nuoret, Facebook, IRC-Galleria) johti

ennätykselliseen kävijämäärään RIKUn IRC-Gallerian yhteisössä. ”Rikuliinan” työntekijäprofiilissa vieraili yhden päivän aikana yli 1 000 ja viikon aikana jopa 3 174 nuorta ja nuorta aikuista. Seuruste-luväkivaltaan liittyvä verkkoblogi, yksilö- ja teemachat sekä verkkokysely innosti-vat nuoria osallistumaan keskusteluun. Kyselyyn vastasi 1 142 nuorta ja nuorta aikuista, joista noin 70 prosenttia kuului ikäryhmään 15–22-vuotiaat. Vastaajista noin 80 prosenttia oli tyttöjä tai nuoria naisia.

Noin puolet (N=1 142) nuorista kertoi kokeneensa henkistä, fyysistä tai seksu-aalista väkivaltaa seurustelusuhteissaan. Vastausten mukaan väkivallan tekijä oli iältään useimmiten samanikäinen tai lä-hes samanikäinen kuin uhri itse. Päihteet liittyivät seurustelusuhteissa koettuun väkivaltaan noin 40 prosentissa vasta-uksista. Yleisimmät henkisen väkivallan muodot olivat uhkaileminen, kiristäminen ja jatkuva haukkuminen.

”Ex sai jatkuvasti ihan hämyjä raivareita, piti mykkäkoulua, aliarvioi, oli välinpitä-mätön, uhkaili perättömillä itsemurhauh-kauksilla, pari kertaa heitteli tavaroita ja asioita D: outo jäbä” (Nuori, a)

”…oli henkistä väkivaltaa, aina kun tuli riitoja niin ikää ei mikään ollu sen vika vaan se aina syytti mua, muiden eessä se esitti todella hyvää ihmistä ja mulle se oli täys hirviö…” (Nuori, c)

”…5 vuotta olin suhteessa jossa oli hen-kistä väkivaltaa. Jatkuvaa alistamista, uh-kailua, en saanut tavata ystäviäni ja muu-ta sellaista. Fyysistä väkivaltaa ei koskaan

ollut, mutta kun mon-ta vuotta kesti henkis-tä väkivaltaa ja kaikki väittivät että exäni on unelmakumppanini, joskus sairaasti toivoin että hän olisi edes lyönyt, jotta ihmiset olisivat uskoneet että ei hän ole niin ihana mitä antaa ymmär-tää…” (Nuori, d)

Yli tuhannesta nuo-resta lähes 700 vasta-si, ettei ollut kokenut fyysistä väkivaltaa tai painostamista tai pa-kottamista seksuaalisiin tekoihin.

”oon 16 ja oon seurustellu monta kertaa, mut kukaan ei oo koskaa lyöny, hakan-nu, pakottanu, rajottanu, eli mun suhteis ei oo ollu minkään näköstä väkivaltaa…” (Nuori, e)

Fyysisen väkivallan muodoista yleisimpiä olivat töniminen, ravistelu ja läpsiminen. Raakaa väkivaltaa, kuten esineellä lyömis-tä tai potkimista oli kokenut 171 nuorta.

”…minua itseäni on nuorempana mm. painostettu seksiin, uhkailtu ja pahoinpi-delty henkisesti ja fyysisesti. parille ystä-välle on käynyt huonommin. (Nuori, f)

Yleisimmin mainitut seksuaalisen väki-vallan muodot olivat painostaminen tai pakottaminen yhdyntään, suuseksiin tai suutelemiseen.

”… raiskas mut sen kaverinsa kanssa, heitti mut välillä ulos kämpästä ja se on aiheuttanu muullakin tavalla murhetta. pääsin siitä suhteesta pois kun poliisit tuli hakemaan sen meidän kämpästä. se oli tehny tosi kauheita asioita joista en ollu ite tietonen ja nykyää se istuu vanki-lassa….” (Nuori, g)

Verkkokyselyn jälkeisessä kommentoin-tiosiossa nuoret jakoivat omakohtaisia kokemuksia. Nuoret sekä tukivat toisiaan empaattisesti ja ohjeistivat väkivaltaa ko-keneita

”…Jos teillä on paha olla suhteessa, läh-tekää! uskokaa mua se satuttaa vähem-män kuin se että et saa olla oma itsesi, päättää tekemisistä, tavata ystäviäsi tai pelätä sanojasi.” (Nuori, h)

”Olkaa varovaisia. Itse luotan siihen, että jos kerran satuttaa, niin varmasti myös toisenkin kerran. Lähtekää surutta, olkaa varovaisia.” (Nuori, i)

mutta myös provosoivat keskustelua ja kommentoivat ilkeästi.

”Väkivalta ei ratkaise MITÄÄN, paitsi pa-risuhdeongelmat” (Nuori, j)

”voi ei elämä on kohdellu sua kaltoin, saat säälini. Olethan säälittävä. Öitä.” (Nuori, k)

”Samaa paskaa eri kirjoittajalta…” ”Kuo-le syöpään” (Nuori, l)

O

12 riku 3/2013 riku 3/2013 13

Seurusteluväkivalta aiheena koettiin tär-keäksi ja kyselyyn annettiin myös paljon kehitysehdotuksia.

”Kyselynne on tärkeä ja ajankohtainen. Moni ikäisistäni tai nuoremmista nuoris-ta aikuisista harvemmin myöntää, että on joutunut kokemaan jonkinlaista väkival-taa parisuhteessaan. Itselläni henkinen väkivalta tapahtui lähinnä, kun olimme molemmat päihtyneitä.” (Nuori,z RIKU)

”minua on kuristettu, mutta se puuttuu vaihtoehdoista” (Nuori x, RIKU)

”Veitset ja muut aseet puuttui kyselystä. Mua on uhattu veitsellä ja (tod.näk. ole-mattomalla) aseella…” (Nuori q, RIKU)

”Entä se osapuoli joka kohtelee henkises-ti/fyysisesti väkivalloin toista osapuolta? Mutta eikö sitten tämä henkilö ole ihan yhtälailla uhri jollekkin tekijälle joka saa hänet toimimaan mahdollisesti haitalli-sesti molemmille. Monissa tapauksissa ns."ilmiselvä uhri" pyritään pelastamaan, ja vaikkapa kiusaajaa torutaan ja soima-taan että kun sitä ollaan paha ihminen. Mistä kyseinen käytös sitten pulppuaa? Kannattaa kiinnittää huomiota myös sii-hen.” (Nuori z, IRC)

RIKUn nuorten hanke – matalan kynnyksen apua ja tukea

Teemakuukauden aikana anonyymi chat sisälsi keskustelua muun muassa kiusaa-misesta, suojaikärajoista, seksiin pakot-tamisesta ja seksuaalisesta häirinnästä. Ryhmächattiin osallistui nimimerkillä aktiivisesti noin 20 nuorta, ja noin 50 nuorta/nuorta aikuista seurasi tai käväisi keskustelussa. Seurusteluväkivallan li-säksi ryhmächatissä keskusteltiin yleises-ti parisuhteesta ja seurustelusta.

”Juu, joskus oli semmonen tyttöystävä joka tykkäs ruveta rempoon ja repiin jos ei saanu tahtoonsa läpi…selvinpäin nuo raivopuuskat aina tapahtu” (Nuori 1, tee-machat)

”Voisin heittää sellasen kommentin il-moille et vaikka nyrkit ei heiluis ja lauta-set lenteliskään niin semmonen pitkäai-kanen piikittely ja henkinen kiusaaminen on kans parisuhteessa tosi raskasta vaik-kei päällepäin näkyiskään…” (Nuori 2,teemachat)

”ei mulla tässä kai paljoa mitään kom-menttia tai kokemusta ole. yhdessäkään hyvässä suhteessa ei ole paikkaa väkival-lalle.” (Nuori 2, teemachat)

Mitä jo tiesimme – mitä opimme?

Ihmisellä on luontainen halu löytää järke-vä selitys elämässä tapahtuville asioille. Rakkaan ihmisen halua satuttaa ja tuottaa kipua on vaikea ymmärtää ja vielä vaike-ampi selittää. Tämän vuoksi on tavallista, että väkivallan uhri häpeää tapahtunut-ta ja etsii syytä tapahtuneelle itsestään, omasta toiminnastaan ja käyttäytymises-tään. Väkivallan tekijä on kuitenkin aina vastuussa toiminnastaan.

Jokainen väkivallan kohteeksi joutuva nuo-ri reagoi tapahtuneeseen omalla tavallaan. Osa nuorista kokee itsensä turraksi, toiset oireilevat lievästi ja toiset voimakkaasti. Tutkimusten mukaan seurusteluväkival-taa kokeneilla nuorilla on todettu yleisinä oireina masennusta, hermostuneisuutta, paniikkikohtauksia, nukkumisvaikeuksia ja itsetuhoisia ajatuksia tai itsetuhoista käyttäytymistä (esimerkiksi viiltely, run-sas päihteiden käyttö jne.) Nuorten kom-mentit osoittivat samaa.

”…sen seurauksena mulla on kauhee masennus, itseinhoa, tullu paniikkikoh-tauksia enkä tiiä pystynkö olemaan edes parisuhteessa sen takia. toivon vaan että joku päivä olo helpottaa ja onhan se hel-pottanukin vähäsen. päivä kerrallaan...” (Nuori, IRC- Galleria)

Huolestuttavana tuloksena esiin nou-si nuorten tietämättömyys ja epäselvyys omista rajoista ja erityisesti omaan seksu-aalisuuteen liittyvien rajojen mieltämises-sä seurustelusuhteessa.

”tässä mulla on ollut ihan sama, oon totta tosiaan itekki luullut että se kuuluu asi-aan…” (Nuori, IRC- Galleria) Nuorten kanssa tulee keskustella asioista, mitkä kuuluvat hyvään ja tasapainoiseen parisuhteeseen. Nuorten tulee myös tie-tää miten toimia ja minne ohjata väkival-taa kokenut ystävä, tai kenen puoleen he itse voivat kääntyä, jos lähipiiristä ei löydy turvallista aikuista. Rikosuhripäivystyksen nuorten nettisivuil-ta www.riku.fi/nuoret löytyy tietoa rikoksen uhreille, uhrien läheisille ja rikosasiassa todistaville. Lisäksi sivuilta löytyvät osiot ”Miten auttaa ystävää” ja ”Mistä apua ys-tävälle”.

Kirjoittaja Nina Vaaranen-Valkonen on projektisuunnittelija RIKUn nuorten hankkeessa

T

Aseman Lapset ry:n ka-tusovittelupäivystäjien voi nähdä jalkautumassa kaup-pakeskuksessa hengaavien nuorten pariin. Jalkautumi-nen on yksi katusovittelu-toiminnan suotuisista sivu-vaikutuksista. Keskeisimpiä katusovittelun elementtejä ovat nuorten vahingonte-kojen tai lievien asianomis-tajarikosten nopeatahtinen sovitteleminen sekä nuorten ryhmät.

oistakymmentä 13–17 -vuo-tiasta nuorta on ollut osalli-sena katusovittelujutuissa, joissa asianomistajana on ollut kauppakeskus Kamppi. Jutut ovat olleet esimerkiksi pieniä ilkivallantekoja kuten

töhrimistä. Joidenkin nuorten kohdalla kyse on ollut useammasta kerääntyneestä ”tötöilystä”.

– Osa teoista on tehty silkkaa ajattele-mattomuutta, on tuherrettu lattiaan ynnä muuta. Joillakin kaveriporukassa viilettä-minen on saattanut lähteä lapasesta ja seurauksena on voinut olla hölmöilyjen sarja, kertoo hankepäällikkö Heikki Turk-ka Aseman Lapset ry:stä.

Katusovittelun tavoitteena on rankaisemi-sen sijaan kasvattaminen ja tarvittaessa huolestuttavaan kierteeseen ajautuneen

> Kuva: Miisa Koivukangas

”Emmä tainnu oikein ajatella”

– katusovittelu pureutuu nuorten hölmöilyihin

14 riku 3/2013 riku 3/2013 15

nuoren pysäyttäminen. Ei nipoteta, mutta rikkeitä ei paineta villaisella. Tavoitteena on, että nuori ottaa vastuun teoistaan ja saa tarvitessaan myös tukea.

Moniulotteinen katusovittelutoiminta

Soviteltavat jutut tulevat katusovittelutii-mille yleensä kauppakeskuksen järjestyk-senvalvonnan kautta. Nuori on saatettu ottaa teon jälkeen kiinni, jolloin nuoren suostumuksella teosta on ilmoitettu ka-tusovittelutiimille.

– Nuoreen otetaan yhteyttä ja jutellaan tapahtuneesta, ja häneltä kysytään haluk-

kuutta sovitella juttu, kuvailee Walkers-Hubu-bussiprojektin projektivastaava Vir-pi Roponen.

Sovittelutapauksissa katusovittelutiimi on aina yhteydessä myös nuoren huoltajaan, jolle kerrotaan, mistä on kyse. Huoltajan suostumus on välttämätön, ja hän on aina myös sovittelutapaamisessa mukana.

– Vanhemmat otetaan heti mukaan, hei-dän selkänsä takana ei toimita. Vanhem-mat saavat myös tukea kasvatukseen ja vaikean asian käsittelyyn. Katusovittelu-tiimi tekee tarvittavat ilmoitukset sosiaali-toimeen niin ikään nuoren ja vanhempien tietäen, Roponen kertoo.

Sovittelutapaamisissa nuori kohtaa asi-anomistajan turvallisessa ympäristössä puolueettoman sovittelijan läsnä ollessa. Sovittelussa nuori saattaa huomata, että häntä kuunnellaan, ja että hänen asiois-taan ollaan kiinnostuneita.

– Katusovittelussa sovitellaan lieviä te-koja, joista seuraus muuten olisi tyypilli-sesti lähinnä kauppakeskuksen alueelta häätäminen. Nuori voi oireilla pitkäänkin häsläämällä yhtä jos toista, mutta tieto nuoren toiminnasta ei mene esimerkiksi vanhemmille tai lastensuojeluun, Turkka kertoo.

Sovittelutapaaminen järjestetään yleensä viikon sisällä teosta, ja rahakorvauksen sijaan pyritään johonkin muuhun seu-raukseen. Tällainen voi olla esimerkiksi anteeksipyyntö, käyttäytymissopimus tai ikätasoinen työkorvaus. Osalla nuorista sovittuna korvaus voi olla katusovittelu-ryhmään osallistuminen.

Ryhmästä vertaistukea ja sosiaalisia taitoja

Aseman Lapset ry:n työntekijöiden vetä-mä ryhmätoiminta on tärkeä osa katuso-vittelutoimintaa. Ryhmäläiset voivat olla sovitteluissa mukana olleita, mutta myös jalkautumalla kohdattuja nuoria, joille ryhmästä on nähty olevan hyötyä. Nuoret ovat saattaneet herättää huomiota esi-merkiksi toistuvalla levottomalla käytök-sellään.

– Ryhmässä nuorten kanssa käsitellään monenlaisia asioita, myös omia kokemuk-sia ja tekoja. Nuoret joutuvat kohtaamaan tapahtuneen, mutta heidän ei tarvitse kantaa asioitaan yksin. Nuorten kanssa harjoitellaan myös esimerkiksi rohkeutta sanoa ”ei”, jos kaverit ehdottavat hölmöi-lyjä, Turkka kuvailee ryhmätoimintaa.Nuorille ryhmä tarjoaa vertaistukea. Ryh-mäläisillä itsellään saattaa olla myös uhrikokemuksia, joita voidaan käsitellä. Heidän kanssaan käydään läpi myös sovit-telun perusteita, jotta he voisivat jatkossa toimia esimerkiksi katusovitteluun pääty-vien nuorten ”tukihenkilöinä”.

– Ryhmässä junnut huomaavat, että näh-dyksi voi tulla myös positiivisen kautta ja opetellaan muun muassa rauhanomaisia konfliktinratkaisukeinoja. Tavoitteena on, että nämä nuoret jatkossa pystyvät vaikut-tamaan myös esimerkiksi kaveriporukan temmeltämiseen tai kahnauksiin, Turkka kertoo.

Kirjoittaja Hannamari Marttio on järjestö-sihteeri Aseman Lapset ry:ssä

Mikä katusovittelu?

Katusovittelutoimintaa on pilotoitu Kauppakeskus Kampin alueella vuoden 2013 ajan osana Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa Walkers-Hubu-bussiprojek-tia (2011–2013). Katusovittelulle on haettu omaa hankerahoitusta RAY:ltä vuo-sille 2014–2018.

Katusovittelu on alun perin Norjassa kehitetty työmuoto, jota Aseman Lapset ry on mukauttanut Suomen olosuhteisiin.

Katusovittelu on verkostotyötä. Yhteistyötä tehdään paitsi asianosaisten, myös poliisin, sovittelutoiminnan ja sosiaalitoimen kanssa. Katusovittelutiimissä on mukana Aseman Lapset ry:n työntekijöiden lisäksi Kampin alueen muita nuoriso-työn toimijoita kuten seurakunnan erityisnuorisotyönohjaaja.

Yhteistyökumppanien sitoutuminen työmuotoon ja yhteistyöhön on ollut yksi en-siarvoisen tärkeistä asioista. Etenkin kauppakeskuksen avainhenkilöiden kasvat-tava, mutta myös nuorta ja nuoria arvostava ote on ollut ratkaisevassa asemassa hankkeen onnistumiselle.

14 riku 3/2013 riku 3/2013 15

18 riku 3/2013 riku 3/2013 19

uoruus on elämänvaihe, jolloin identiteetti ja sek-suaalisuus ovat vasta muo-toutumassa. Minäkuva ja omanarvontunto, käsitykset läheisistä ihmissuhteista ja seksistä muodostavat pohjan

aikuisiän rakkaussuhteille ja seksuaali-suudelle.

Jokaisella nuorella on oltava oikeus kas-vaa rauhassa. On väärin käyttää hyväksi nuoren kokeilunhalua, uteliaisuutta, im-pulsiivisuutta tai epävarmuutta. Seksu-aalinen häirintä, houkuttelu, seksinoston yritykset tai vastikkeellisen seksin piiriin ajautuminen voivat jättää monenlaisia, pitkäaikaisiakin jälkiä herkässä kehitys-vaiheessa olevaan nuoreen. Jokainen nuo-ri on yksilö. Oma tausta, elämäntilanne ja persoonallisuus vaikuttavat siihen, min-kälaisia jälkiä kaltoinkohtelu tai hyväksi-käyttö jättää.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tar-koittaa seksuaalisia tekoja, jotka kohdis-tuvat suojaikärajaa, eli 16 vuotta nuorem-paan lapseen. Suojaikäraja on 18 vuotta silloin, kun vanhempi osapuoli on esimer-kiksi nuoren opettaja, valmentaja tai oh-

jaaja. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei välttämättä pidä sisällään fyysistä kon-taktia lapsen tai nuoren kanssa, vaan voi tapahtua myös esimerkiksi webkameran välityksellä tai silloin, kun lapselta tai nuorelta pyydetään esimerkiksi paljasta-via kuvia.

Seksin ostaminen alaikäiseltä tai seksin ostamisen yritys alaikäiseltä on laissa määritelty yksiselitteisesti rikokseksi. Se on voimakas kannanotto kaikkien nuor-ten seksuaalisen kehityksen turvaamisen puolesta.

Vaikka seksuaalista kaltoinkohtelua ja – hyväksikäyttöä ei voidakaan täysin en-naltaehkäistä, voidaan kuitenkin auttaa nuoria tunnistamaan heitä kaltoinkohte-levaa toimintaa. Nuorten on tärkeä tietää heitä suojelevat lait ja toimintatavat hei-dän kohdatessa häirintää, houkuttelua tai seksinostoyrityksiä. Hyvä keskusteluyhte-ys omiin vanhempiin tai muuhun luotet-tavaan aikuiseen auttaa nuorta kertomaan kohtaamastaan häirinnästä.

Exit-hankkeen työmuotoja ovat muun muassa internetissä tehtävä etsivä työ, jalkautuminen kouluihin ja julkisille pai-

koille sekä asiakastyö. Tällä hetkellä Exit-hankkeen nettityötä tehdään esimerkiksi IRC-galleriassa, Suomi24.fi:ssä, Demi.fi:ssä, Kuvake.netissä ja Facebookissa. Nettityön tavoitteena on Exit-hankkeen työntekijöiden entistä näkyvämpi läsnä-olo nuorten eniten käyttämillä sivustoilla, alaikäisiin kohdistuvan seksikaupan kar-toittaminen internetissä ja siellä ilmiön ympärillä käytävän keskustelun seuraami-nen ja siihen osallistuminen.

Exit-hanke myös jalkautuu nuorten pariin kaupunkiin, nuorisotaloihin ja kauppakes-kuksiin sekä pitää yläkouluissa oppitun-teja. Alaikäiset ja nuoret aikuiset voivat ot-taa Exit-hankkeen työntekijöihin yhteyt-tä muun muassa chat-keskusteluissa sekä yksityisviesteillä anonyymisti Exit-hankkeen sivujen kautta. Asiakkaat voi-vat myös tulla tapaamaan Exit-hankkeen työntekijöitä myös toimistolle kasvokkain. Yksilöasiakkaiden kohdalla Exit-hankkeen työntekijät konsultoivat tarvittaessa polii-sia ja muita viranomaisia ja ohjaavat asi-akkaan palvelujärjestelmän piiriin. Myös lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset voivat ottaa yhteyttä Exit-hankkeen työntekijöihin kohdatessaan nuoria, joiden epäillään ajautuneen vas-tikkeellisen seksin piiriin.

Exit-hanketta koordinoi Exit – pois pros-tituutiosta ry ja rahoittaa Raha-automaat-tiyhdistys.

Kirjoittaja Tanja Auvinen on Exit-hank-keen prjoektipäällikkö.

Lisätietoja:

Tanja Auvinen, projektipäällikkö, 0400-325204, tanja.auvinen@exitry.fi

Anni Susineva, projektityöntekijä, 045-3591800, anni.susineva@exitry.fi

Ilona Mäki, projekityöntekijä, 045-8953279, ilona.maki@exitry.fi

www.exithanke.fi

Exit-hanke ennaltaehkäisee nuorten seksuaalista kaltoinkohtelua

N

18 riku 3/2013 riku 3/2013 19

Exit-hanke ennaltaehkäisee nuorten seksuaalista kaltoinkohtelua

Kristillisellä kriminaalityöllä ja vankien sielunhoidolla on maassamme pitkä historia jopa 1600-luvulta lähtien. Vangit ovat saaneet synti-sen ja pahan ihmisen leiman otsaansa ammoisista ajoista saakka, mutta nykyään ihmis-ten ajatusmaailma on muuttu-massa ja vapautuvia vankeja pyritään kuntouttamaan yh-teiskuntaan takaisin mahdolli-simman aktiivisesti.

ulun Tuomiokirkkoseurakun-nan päihde- ja kriminaa-lityöhön erikoistunut dia-koniatyöntekijä Riku-Matti Järvi kertoo, että Oulussa kri-minaali- ja päihdetyö vankien

kanssa perustuu seurakunnan työntekijän ja vangin väliseen luottamukselliseen keskusteluun, hengellisiin hartauksiin, tapaamisiin, sekä erilaisiin projekteihin eli vankien kuntouttavaan tukemiseen myös vapautumisen jälkeen. Kristillisen työn tavoitteena on motivoida vankeja päihteettömyyteen, opiskeluun ja itsen-sä kehittämiseen, sillä ne luovat pohjan vangin kokonaisvaltaiselle kuntoutumi-selle ja antavat mahdollisuuden selvitä paremmin muuttuneessa yhteiskunnassa vapautumisen jälkeen.

Järvi painottaa, että ihmisten tulisi antaa vapautuville vangeille mahdollisuus uu-teen elämään ilman ulkopuolisia paineita vapautumisen jälkeen.

– Pidän erityisen tärkeänä sitä, että va-pautumassa olevan vangin suotaisiin aloittaa yhteiskuntaan kuntoutuminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa päihde- ja rikoskierteen katkaisemiseksi. Kun vanki vapautuu, otetaan iso riski jo silloin, mikäli henkilö palaa takaisin sa-malle paikkakunnalle, missä hän teki ri-

koksen. Mikäli vanki palaa takaisin myös samoihin sosiaalisiin ympyröihin ilman työtä, asuntoa ja tukea, riski uuteen rikos-kierteeseen moninkertaistuu heti, Järvi sanoo vuosien kokemuksella.

Järvi lisää, että vangin kuntoutumisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää kyetä jatkamaan saumattomasti peruspalvelu-järjestelmässä jo vankilassa saatuja hoi-toja heti vapautumisen jälkeen,koska vapaudessa säännöllinen tuki ja hoito katkeavat ja vapautunut henkilö saattaa tippua pahimmassa tapauksessa täysin tyhjän päälle.

Kriminaalityön tavoitteet

Järvi kuvailee, että kirkon kriminaalityötä tehdään rangaistuslaitoksissa, seurakun-nissa, kunnissa, perheissä sekä yhteis-työssä eri viranomaisten ja järjestöjen kanssa.

– Kriminaalityön tavoitteena ei ole vain vankien kuntouttaminen yhteiskuntaan vaan myös uhrin sekä yhteisön särkynei-

Mahdollisuus uuteen alkuun

O

> Oulun vankila on tutkintavankila, missä pannaan täytäntöön myös vankeus- ja sakonmuuntorangaistuksia. Oulun vankilassa vangeilla on mahdollisuus kuntoutua monin eri tavoin muun muassa työtoiminnan, opiskelun ja päihdekuntoutuksen avulla.

20 riku 3/2013 riku 3/2013 21

den suhteiden korjaaminen ja eheytymi-nen. Vapautumassa olevien vankien per-heiden ja ystävien kanssa tehdään työtä keskustellen ja vapautuvaa vankia voi-daan tukea lisäksi taloudellisesti ja tuki-asuntotoimintana. Asuntojen ja riittävästi tuettujen asuinyksiköiden puute onkin yksi keskeisimpiä vapautuvien vankien yhteiskuntaan integroitumisen esteitä.

Vapautuvan vangin sosiaalinen asema on jo lähtökohdaltaan huono, joten tuen tar-ve on sitäkin suurempi, Järvi painottaa.

– Kaiken lähtökohtana on aina asiakkaan oma halu ja tahto raittiiseen elämään. Joskus se onnistuu ja joskus taas ei. Pit-kään istuneiden vankien ei ole helppo pa-lata muuttuneeseen yhteiskuntaan, missä

heitä odottavat jo valmiiksi monenlaiset asenteet ja ennakkoluulot. Vapautuvilla vangeilla on huolinaan monia suuria mur-heita, mihin kuuluvat päihdeongelmien li-säksi sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat. Joskus vapautuvan vangin tulevaisuutta helpottavat esimerkiksi velkajärjestelyt, mutta joskus niitä ei taas ole mahdollista järjestää niin sanotun entisen elämän pi-meiden velkojen vuoksi, hän lisää.

Diakoninen päihdetyö

Järvi painottaa, että diakoniatyöhön kuu-luu kohdata apua ja tukea kaipaava hen-kilö hyvine ja huonoine puolineen.

– Mikäli asiakkaani on vanki tai vapautu-massa oleva vanki, häntä saattaa rasittaa esimerkiksi päihde- ja mielenterveyson-gelmien lisäksi myös perhe- ja parisuhde-ongelmat, sekä taloudelliset pulmat. Vas-taanotolla me keskustelemme asiakkaan kanssa kaikista häneen liittyvistä asioista luottamuksellisesti ja mietimme yhdessä, miten hän voisi muuttaa haastavaa tilan-nettaan. Näiden tapaamisien ja keskuste-lujen tavoitteena on saavuttaa asiakkaalle riittävän hyvä tasapaino henkisellä, hen-gellisellä, sosiaalisella ja taloudellisella elämänalueilla. Silloin, kun asiakas itse tunnistaa omat voimavaransa ja osaa ot-taa ne myös käyttöön, hänen päihteiden käyttötarve vähenee ja elämänlaatu para-nee sen myötä, Järvi kuvailee.

Järvi painottaa, että vanki ja vapautumas-sa oleva vanki täytyy nähdä ihmisenä, jolla on taustallaan oma yksilöllinen historia.

– Olen nähnyt ja kuullut tässä ammatissa paljon sellaisia asioita, mitä niin sanotut tavalliset ihmiset eivät voi koskaan nähdä tai kuulla. Jokaisella vangilla on oma ta-rinansa, eikä heistä kukaan ole syntynyt suoraan rikolliseksi. Ihminen voi ajautua monista eri hänestä johtumattomista syis-tä rikoksen tielle. Joskus uhristakin voi tulla rikollinen. Tällaisia tapauksia voivat olla esimerkiksi lapsuudessa koetut per-heensisäiset huumeongelmat tai lapsuu-dessa ja nuoruudessa pitkään jatkunut kiusaaminen ja syrjiminen syystä tai toi-sesta. Kaikkien tie ei yksinkertaisesti ole vain yhtä tasainen, eivätkä kaikki voi teh-dä oikeita valintoja oikeaan aikaan. Onpa kyseessä mielenterveyden tai päihteiden käytön ongelmat, jokaisen niiden kanssa kamppailevan henkilön kannattaa hakea apua tarpeeksi ajoissa, jotta ongelmat eivät pääse kasautumaan liian raskaiksi, Järvi tiivistää.

> Oulun Tuomiokirkkoseurakunnan päihde- ja kriminaalityöhön erikoistunut diakoniatyöntekijä Riku-Matti Järvi kertoo käyvänsä noin kerran kuukaudessa pitämässä hartaustilaisuuden Oulun vankilassa ja tapaavansa vapautuvia vankeja yksilöllisesti vankilassa ja sen ulkopuolella.

20 riku 3/2013 riku 3/2013 21

ikosuhripäivystyksen tärkein voimavara ovat sen vapaa-ehtoistoimijat. Vapaaehtois-toiminta RIKUssa edellyttää tekijöiltään yhteisvastuullis-ta asennetta ja merkittävästi osaamista muun muassa vuo-

rovaikutustaidoissa. Rikosprosessin tunte-mus on välttämätöntä. Jokaisen on myös sitouduttava toimimaan RIKUn linjausten mukaisesti. RIKU kouluttaa vapaaehtoi-sensa. Koulutuksiin ja työnohjauksiin osallistuminen kuuluu pakettiin.

Vapaaehtoisissa hieman muista erilainen ryhmä ovat juristit, jotka antavat korva-uksetta omaa ammattitaitoaan rikoksen uhrien hyväksi, muun muassa juristin puhelinneuvonnan päivystäjinä ja muiden RIKUlaisten kouluttajina ja konsultteina oman ammattiosaamisensa puitteissa. Yhteensä RIKUssa on noin 300 koulutet-tua, toimintaan sitoutunutta vapaaehtois-ta, heistä runsaat 20 on juristeja.

Yksi vapaaehtoisista juristeistamme on Markus Talvio. Hän on tehnyt pitkän ru-peaman RIKUssa tukihenkilönä, puhelin-päivystäjänä ja vapaaehtoisten kouluttaja-na. Hän aloitti vapaaehtoisena aikoinaan Turussa RIKUn toimipisteessämme olles-saan vielä oikeustieteenopiskelija Turun Yliopiston oikeustieteellisessä tiedekun-nassa. Sittemmin valmistuttuaan, hän muutti Tampereelle ja jatkoi vapaaehtoi-senamme paikallisessa RIKUn toimipis-teessä.

Tampereella keskustorin kulmalla oleva jugendtalo tarjoaa hulppeat puitteet Juri-Netin Tampereen toimistolle. Toimisto on hiljattain saanut lähes sata neliömetriä lisää tilaa.

– Nyt meillä on entistä paremmat tilat jär-jestää täälläkin koulutustilaisuuksia RI-KUn vapaaehtoistyöntekijöille. Viimeksi meillä kävi täällä 12 RIKUlaista ja illan teemana oli “Oikeusapu ja asianomista-jan korvausvaatimukset”. Tällaiset tapaa-miset ovat mukava lisä juristin työhön. Niitä pitäisi vain olla enemmän ja ympäri Suomea, Markus toivoo.Mainittu toive on RIKUn nykypäivää. Mui-denkin RIKUn toimipisteiden vapaaehtoi-set saavat rikosprosessiin koulutusta sekä vapaaehtoisilta juristeiltamme että viran-omaisilta kuten syyttäjiltä, tuomareilta ja poliiseilta. Oikeusavustajalla on uhrin

tukemisessa tietyt tehtävät, joiden lisäksi uhri voi hyötyä henkilökohtaisesta tuki-henkilöstä. Niitä ovat RIKUn vapaaehtoi-set, tehtävään koulutetut tukihenkilöt.

JuriNet ei ole asianajotoimisto vaan vuon-na 2011 perustettu asianajotoimistojen yhteistyöverkosto ja yhteenliittymä, jonka perustajaosakas ja toimitusjohtaja Markus on. JuriNet Oy on Lakimiesliiton hyväksy-mä Reilu-työnantaja. Kaikki JuriNetin toi-mistot ovat itsenäisiä asianajotoimistoja, jotka ovat sitoutuneet yhteisiin arvoihin erityisesti asiakaspalvelun laadun varmis-tamisessa.

– Juristien ammattitaito, asiakkaan kun-nioitus ja asiakkaan etu ovat kaiken toi-minnan lähtökohtana. Ideamme on ma-daltaa ihmisten kynnystä ottaa yhteyttä asianajajaan. Tästä syystä olemme olleet näkyvästi esillä lukuisilla messuilla ja muissa yleisötapahtumissa unohtamatta tietenkään sosiaalista mediaa. Palaute on ollut erittäin positiivista ehkä siksikin, että juristeja ei ole totuttu näkemään täl-laisissa tapahtumissa ja esimerkiksi Face-bookissa, toteaa Markus.

JuriNetin toimistot tarjoavat Suomessa asianajopalveluja lähes 20 paikkakun-nalla, kokonaisuudessaan se on kan-sainvälisesti jo lähes 200 ammattilaisen

yhteenliittymä. Monissa rikosasioissa kansainvälinen yhteystyöverkosto on myös osoittanut tarpeellisuutensa. Esimerkkinä Talvio mainitsee taannoiset niin sanontut Brasilian lääkärisurmat, joissa suoma-lainen lääkäripariskunta ja heidän tutta-vansa murhattiin raa’asti talokauppojen takia. Suomalaiset joutuvat rikoksen uh-reiksi ympäri maailmaa, ja tämä aiheuttaa haasteita asianajajille, jos juttua aletaan purkaa vasta Suomessa purkaa. Usein rikoksen uhri ottaa vasta kotimaahan pa-lattuaan yhteyttä, erityisesti seksuaaliri-koksissa.

JuriNet tarjoaa palveluja valtakunnallises-ti yhdestä numerosta ja yhdestä osoittees-ta. Puhelinpäivystyksen idea on turvata asianomistajan oikeudet rikosprosessissa heti alusta saakka.

– Pyrimme myös toimimaan inhimillises-ti. Juristin mukaantulo juttuun jo alkuvai-heessa mahdollistaa sen, että rikoksen uhrilla on heti tukena henkilö, joka osaa ottaa huomioon hänen etunsa. Epäillyn oikeudet ovat esitutkinnassakin perus- ja ihmisoikeuksilla turvattu, mutta korostan erityisesti sitä, että myös uhri eli asian-omistaja tarvitsee apua. Juristina on hel-pompi pyytää jo esitutkinnassa poliisilta myös lisätukintaa jonkin rikoksen uhrille tärkeän seikan selvittämiseksi,

Eräästä RIKUn vapaaehtoisesta

r

> Markus TalvioJuriNet Oy Arkisto ©

Teksti: Petra Kjällman

Kirja-arvio Juristi vastaa

Kysymyksiin vastaa asianajajavaratuomari Mika Haavisto.Lisätietoja: www.l-h.fi

Kysymys:

Kuinka oikeudenkäynti rikosasiassa voidaan järjestää, kun epäilty on saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen ja karkotettu tai itse poistunut maasta? Ja miten uhrin on mah-dollista hakea korvauksia tällaisessa tilan-teessa?

Vastaus:

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaan rikoksesta epäillylle tulee an-taa haastehakemus tiedoksi. Haastehake-muksella tarkoitetaan syyttäjän yksilöintiä siitä, mistä teosta syyttäjä rangaistusta vastaajalle vaatii, ja mitä syyttäjä väittää tapahtuneen.

Edellä kuvattu haastehakemus on siis an-nettava tiedoksi epäillylle henkilökohtai-sesti. Mikäli epäilty on karkotettu tai itse poistunut maasta, ei tällainen tiedoksianto ole käytännössä tehtävissä. Käytännössä oikeudenkäyntiä pystytään vain harvoin jär-jestämään, mikäli epäilty on pysyvästi pois-sa Suomesta eikä palaa Suomeen.

Rikosvahinkolain mukaan rikoksen uhri voi hakea korvauksia tapahtuneesta rikoksesta, mikäli poliisin tutkinnassa on saatu selvyys siitä, että rikos on tapahtunut. Korvauk-sia voi siis hakea Valtiokonttorilta, vaikka oikeudenkäyntiä ei ole tapahtunut taikka syyllistä ei ole saatu haastettua oikeuden-käyntiin. Korvausasia voidaan ratkaista, jos syytettä ei ole nostettu tai päätöstä syyttä-mättä jättämisestä ei ole tehty kuuden kuu-kauden kuluessa siitä, kun poliisi sai tiedon rikoksesta.

Aune Flinck: Rakennamme sovintoa – Opas rikosten ja riitojen sovitteluun Opas 23, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2013159 s.Parempi laiha sopu kuin lihava riita, sanotaan. Ri-kos- ja riita-asioiden sovittelulla tarkoitetaan palve-lua, jossa rikoksen uhri ja rikoksesta epäilty voivat puolueettoman sovittelijan avulla keskustella rikok-sen hyvittämiseen liittyvistä toimenpiteistä. Sovitte-lu käynnistyy konfliktin osapuolten tai viranomaisten aloitteesta ja sovittelutoimisto selvittää tapauksen soveltuvuutta sovitteluun. Sovittelutapaamisissa on yleensä läsnä rikoksen tai riidan osapuolet ja kaksi va-paaehtoista, koulutettua sovittelijaa. Parhaimmillaan sovittelun seurauksena voi olla enemmänkin kuin vain laiha sopu. Ihanteellisessa tapauksessa sovittelupro-sessi voi lisätä osapuolten välistä ymmärrystä, hyvit-tää tapahtuneita vahinkoja ja ehkäistä myöhempää rikollisuutta.

Aune Flinckin Rakennamme sovintoa on monipuoli-nen opas sovitteluprosessin taustoista, sovittelun ku-lusta ja sen mahdollisista lopputuloksista. Yllättävää, miten kattavasti ja asiantuntevasti sovitteluun liittyvät teemat saadaan esiteltyä näinkin suppean kirjan puitteissa. Teos toimii erinomaisena kä-sikirjana kaikille, jotka joutuvat työnsä tai elämäntilanteensa puolesta tekemisiin rikosten tai riitojen sovittelutoiminnan kanssa. Kirja on myös olennaista luettavaa viranomaisille, juristeille, opettajille ja etenkin sovittelupalveluissa toimiville vapaaehtoisille tai sovittelu-työtä harkitseville. Tiiviin tyylinsä ja monipuolisen sisältönsä ansiosta teos soveltuu hyvin vaikkapa koulutus- tai opiskelumateriaaliksi.

Riita- ja rikosasioiden sovittelussa painotetaan molempien osapuolten aktiivista osallis-tumista. Etenkin nuorten tekemien rikosten sovittelutyöllä on ilmeisen hyviä vaikutuksia syrjäytymisen ehkäisyssä ja uusintarikollisuuden vähentämisessä. Kirjassa esitellään an-siokkaasti paitsi sovitteluprosessin kulkua, niin myös monikulttuurista sovittelua, nuorten kanssa tapahtuvaa sovittelua ja lähisuhdeväkivallan käsittelyä sovittelun keinoin. Rikok-seen ja uhrin tilanteeseen liittyviä psykologisia traumoja kirja käsittelee varsin niukasti, mutta toisaalta se ei ehkä olekaan tämänkaltaisen käsikirjan varsinainen tehtävä.

Yksi [kurs]Rakennamme sovintoa -teoksen ansioista on se, että kirja aktivoi miettimään omia asenteita – tai jopa ennakkoluuloja – rikoksia, rikoksen tekijöitä ja rikoksen uhreja kohtaan. Monipuoliset pohdintatehtävät syventävät kirjan teemoja ja tuovat sovittelun on-gelmat lähelle lukijaa. Näin Rakennamme sovintoa ei jää pelkäksi käsikirjaksi vaan avaa väyliä rikosten ja sovittelun vuorovaikutusprosessien ymmärtämiseen. Rikoksen uhriksi joutuneelle kirjasta on epäilemättä hyötyä siinä mielessä, että se kuvaa sovittelutoimintaa ymmärrettävällä ja helposti lähestyttävällä tavalla.

Rakennamme sovintoa etenee mallikelpoisen johdonmukaisesti aina sovittelun peruskä-sitteiden määrittelystä käytännön prosessin kuvaukseen asti. Myös sovitteluun liittyvät inhimilliset kysymykset, etiikka ja lainsäädäntö tulevat käsitellyksi selvästi ja napakasti. Monipuoliset lähdeluettelot antavat lukijalle mahdollisuuden tarvittaessa tutkia aiheeseen liittyvää kirjallisuutta perusteellisemmin. Käsillä oleva teos on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, tiiviisti laadittu opas sovittelun moniulotteisiin kysymyksiin.

Rakennamme sovintoa ansaitsee erityiskiitoksen myös luettavuudestaan ja sujuvasta, selkeästä suomen kielestä. Lisäksi kirjan taitto on sopivan ilmava ja innostaa satunnai-seenkin selailuun. Kaikkiaan [kurs]Rakennamme sovintoa on hyvä esimerkki siitä, miten vaativastakin aiheesta voidaan kirjoittaa informatiivisesti ja kiinnostavasti.

Kai Kiviranta

22 riku 3/2013 riku 3/2013 23

22 riku 3/2013 riku 3/2013 23

Toimituksen lukusuosituksia

Lapsi rikoksen uhrina – Tietoa väkivalta- tai seksuaalirikoksen uhriksi joutuneen lapsen vanhemmalle on Oikeusministeri-ön, Sisäasiain ministeriön ja Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu, joka neuvoo vanhempia selviytymään tukemaan lasta, joka on joutunut rikoksen uhriksi.

Uskalla olla, uskalla puhua – Vammainen nainen ja väkivalta on Minna Piispan toi-mittama THL:n julkaisu vammaisiin nai-siin ja tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta, joka edelleen on tabu. Opas on tuotettu poikkihallinnollisesti Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmassa.

Turvakotipalvelujen kansalliset latusuosi-tukset on THL:n julkaisu, jonka on tehnyt Väkivaltatyön ja turvakotien laatusuositus-ten työryhmä. Se on ensimmäinen teos, jossa määritellään turvakotipalvelujen sisältö ja kuvataan asiakastyön prosessi sekä asiakastyöskentelyn tavoitteet ja laa-tukriteerit.

Katkaise väkivalta – Lähisuhde- ja perhe-väkivaltarikoksesta epäillyn ohjaaminen esitutkinnasta väkivaltaa katkaisevaan palveluun on Jari Hautamäen ja Sari Hy-värisen kirjoittama THL:n julkaisu, jonka tavoitteena on kannustaa poliisi aja vä-kivallan katkaisuohjelmien työntekijöitä yhteistyöhön.

Kiitämme lukijoita ja yhteistyökumppaneitamme

kuluneesta vuodesta.

Toivotamme kaikille Hyvää Joulua!

RIKOSUHRIPÄIVYSTYKSEN YHTEYSTIEDOT

Liina-Lotta Heinonen, toiminnanohjaajagsm 0400 971 940Maistraatinportti 4 A 4. krs.00240 Helsinki

Keski-Uudenmaan palvelupisteTuija Hellsten, toiminnanohjaajagsm. 0400 875 395

Päijät-Hämeen palvelupisteTuija Hellsten, toiminnanohjaajagsm 050 402 1158

Kymenlaakson palvelupisteTuija Hellsten, toiminnanohjaajagsm 0500 981 837

Länsi-Uudenmaan palvelupisteJaniina Mieronkoski, toiminnanohjaajagsm 040 351 8500

Porvoon seudun palvelupisteJaniina Mieronkoski, toiminnanohjaajagsm 040 652 8341

SISÄ-SUOMEN ALUETOIMISTOsisasuomi@riku.fi

Katariina Westman, aluejohtaja gsm 050 421 0236Hatanpään valtatie 34 E, 4. krs33100 Tampere

Pirkanmaan palvelupisteMarjo Pahkala, toiminnanohjaajapuh (03) 3141 8513gsm 045 8024834Hatanpään valtatie 34 E, 4. krs33100 Tampere

Hämeenlinnan palvelupisteRebekka Wadhwa, toiminnanohjaajagsm 050 378 2877Palvelupiste KastelliRaatihuoneenkatu 11, 13100 Hämeenlinna

KESKUSTOIMISTOkeskustoimisto@riku.fiMaistraatinportti 4 a 7 kerros, 00240 Helsinki

Jaana Koivukangastoiminnanjohtajan sijainengsm 040 512 9335

Heli Yli-Räisänen RIKU-lehden toimitussihteerigsm 050 593 0326

Jaana Koivukangas, kehitysjohtajagsm 040 512 9335 Maistraatinportti 4 A 7. krs.00240 Helsinki

Nuorten hankeMaistraatinportti 4 A 7.krs00240 Helsinki

Maatu Arkio-Lampinenprojektipäällikkö gsm 040 6744 895Nina Vaaranen-Valkonenprojektisuunnittelijagsm 040 6791673Pia Tuovinenprojektisuunnittelijagsm 040-670 5344

ETELÄ-SUOMEN ALUETOIMISTOetelasuomi@riku.fi

Jenni Lehtonen, aluejohtajagsm 050 583 5331Maistraatinportti 4 A 4. krs.00240 Helsinki

Pääkaupunkiseudun palvelupistepuh. (09) 4135 0550Anne Veijola, toiminnanohjaajagsm 040 523 0595

Jyvässeudun palvelupisteTarja Kiuru ja Pirjo Tupamäki, yhdyshenkilötpuh. (014) 266 7150gsm 050 368 0188Asemakatu 2 40100 Jyväskylä

Sastamalan palvelupisteAri Tiensuu, yhdyshenkilögsm 050 359 7972puh. (03) 512 0501 Vammalan tukitaloTampereentie 7 B 38200 Sastamala

LOUNAIS-SUOMEN ALUETOIMISTOlounaissuomi@riku.fi

Tiina Rantanen, aluejohtajagsm 050 551 5055Yliopistonkatu 24 B 28 20100 Turku

Turun palvelupisteLeila Taipale, toiminnanohjaajapuh. (02) 235 5055gsm 050 340 3580Yliopistonkatu 24 B 28 20100 Turku

Salon palvelupisteJutta Sohlman, yhdyshenkilögsm 050 304 7015Rummunlyöjänkatu 7 B, 2.krs. 24100 Salo

Porin palvelupisteTuija Mäntylä, yhdyshenkilögsm 050 593 6706Satakunnan piiri ryAntinkatu 8 28100 Pori

Rauman seudun palvelupisteHeidi Väkiparta, yhdyshenkilögsm 050 375 5338Valtakatu 13 26100 Rauma

26 riku 3/2013 riku 3/2013 27

LÄNSI-SUOMEN ALUETOIMISTO lansisuomi@riku.fi

Mika Lindén, aluejohtajapuh. (06) 317 5654gsm 050 572 9265Kauppapuistikko 26 65100 Vaasa

Vaasan palvelupisteTerhi Laitala, toiminnanohjaajagsm 0400 175269Kauppapuistikko 26 65100 Vaasa

Kokkolan palvelupisteKatja Rauma, toiminnanohjaajagsm 0440 548265Sairaalakatu 9 67100 Kokkola

Seinäjoen palvelupisteTiina Autio, toiminnanohjaajagsm 040 3503923Kauppakatu 1 (Järjestötalo, 2.krs)60100 Seinäjoki

ITÄ-SUOMEN ALUETOIMISTOitasuomi@riku.fi

Jaana Rossinen, aluejohtajapuh. (013) 221 990gsm 040 507 0795Siltakatu 14 b 26 80100 Joensuu

Joensuun palvelupisteAnnariina Tahvanainen, toiminnanohjaajagsm 040 725 6001Siltakatu 14 B 26, 4. krs 80100 Joensuu

Savonlinnan palvelupisteSisko Stolt, yhdyshenkilöpuh. (015) 273 700Olavinkatu 40 A, 57130 Savonlinna

Kuopion palvelupistepuh. (017) 262 7738Eila Kersalo, toiminnanohjaajagsm 050 557 6712Suokatu 27, 70100 Kuopio

Mikkelin palvelupisteSari Kuitunen, yhdyshenkilöpuh. (015) 214 401Porrassalmenkatu 19 B 50100 Mikkeli

Lappeenrannan palvelupisteMaarit Kuntola, yhdyshenkilögsm 050 501 7994Pormestarinkatu 6 A (5.krs)53100 Lappeenranta

POHJOIS-SUOMEN ALUETOIMISTOpohjoissuomi@riku.fi

Maarit Saukko, aluejohtajagsm 040 543 3495Torikatu 16 90100 Oulu

Oulun seudun palvelupisteTanja Korkala, toiminnanohjaajagsm 044 7868894 Torikatu 16 90100 Oulu

Kajaanin palvelupisteJaana Vanhala, toiminnanohjaajagsm 040 822 5200Tehdaskatu 11 87100 Kajaani

Raahen seudun palvelupisteTanja Korkala, toiminnanohjaajagsm 044 786 8894

LAPIN ALUETOIMISTOlappi@riku.fi

Päivi Alanne-Kunnari, aluejohtajagsm 0400 979 175Maakuntakatu 29 -31 B 3.krs96200 Rovaniemi

Rovaniemen palvelupisteSoile Saukkonen, toiminnanohjaajagsm 0400 979 026Maakuntakatu 29 -31 B 3.krs96200 Rovaniemi

Kemin palvelupisteMaria-Riitta Saares, yhdyshenkilö gsm 040 830 5389 Kriisikeskus TurvapoijuEtelärantakatu 6 94100 Kemi

Kemijärven palvelupistePäivi Säynäjäkangas yhdyshenkilögsm 040 748 3225 Jutta Salmelagsm 045 1348002 Särkeläntie 4 98120 Kemijärvi

Ylä-Lapin palvelupisteAnne Näkkäläjärvi, yhdyshenkilögsm 040 350 4007Ristenrauma Maggagsm 0400 314 154Sámi Soster rySajos, 99870 Inari

26 riku 3/2013 riku 3/2013 27