JOULUKUU NRO 3-4/2014 53.VSK PAINOS 600 KPL

SISSISANOMAT

SISSIKONTAKTIT

www.stadinsissit.fi

Helsingin Sissikerho ryMatti Riikonen puheenjohtaja040 - 580 5337matti.riikonen (ät) elisanet.fi

Helsingin Sissiosasto ryKimmo Lohman puheenjohtajakimmo.lohman (ät) kolumbus.fi0400 - 555 377

Helsingin Sissikerho ry(tai Helsingin Sissiosasto ry)PL 4700251 Helsinki

SISSISANOMAT on Helsingin Sissikerho Ry:n ja Helsingin Sissiosasto Ry:n jäsen- ja tiedotuslehti.Päätoimittaja: Jani Heimala (jani@heimala.fi, 050-599 5899)Taitto: Jani Heimala Painolaitos:Postituspojat Sissisanomat julkaisee sitoumuksetta Stadin Sissien toimialaan kuuluvia artikkeleita käytettävissä oleva tila huomioiden. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja editoida tekstejä sisältöä oleellisesti muuttamatta. Sissi-sanomat ja siinä julkaistut artikkelit, kuvat ja piirrokset kuuluvat tekijäinoikeuslain piiriin. Kirjoittajien esittämät näkökannat ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Sissiparlamentin päätöksiä.

SISSISANOMIEN AINEISTON TOIMITUS:Sähköpostilla päätoimittajalle mieluiten Word tai Excel -liitetiedostoina. Mahdollisen kuva-aineiston toimitta-misesta sovittava erikseen päätoimittajan kanssa.

OSOITTEENMUUTOKSET:Kaikki Sissit: Tommi Saikkonen (0505544736 / tommi.saikkonen@gmail.com)RUL:n jäsenet: www –lomakkeella – www.rul.fi/jäseneksispostilla: jasenasiat@rul.fipuhelimella: 09 405 62011 (MPY Virpi Kukkonen)RES:n jäsenet: spostilla: jasenasiat@reservilaisliitto.fipuhelimella: 09 405 62010 (MPY / Sara Väinölä)

Sissitili:_Aktia_405556-1429 y-tunnus_21647014 ISSN_12390879

SISSISANOMAT

TÄSSÄ LEHDESSÄ MM.Maastotoimintaa

Pahkis sivu 10Maastotoiminta sivu 11Admiral Pitka sivu 14

Ampumatoimintaa

Ampumatoimikunta sivu 6Sissiammunta 2014 sivu 7

Muuta toimintaa

Esik-J sivu 8

Takasivun toimintakalenteri takasivu

LUE SANOMAT VÄREISSÄwww.stadinsissit.fi/sissisanomat/

PUHEENJOHTAJILTA

TOIMINTAYMPÄRISTÖMME ON MUUTTUNUT

Vuosi 2014 tullaan muistamaan monen muutoksen vuotena. Valtioi-den, kansakuntien ja elinkeinoelämän keskinäisriippuvuus on jatku-vasti kasvamassa ja tiivistymässä. Tähän vaikuttavat monet syyt, joista olennaisimmat ovat globalisaation edelleen kehittyminen, laaja pitkä-kestoinen taloustaantuma sekä erilaisia turvallisuuteen vaikuttavien uhkakuvien muutoksia ja laajentumisia. Ajalle tyypillistä on muutoksi-en nopeus, ennakoimattomuus ja epävarmuus.Puolustusvoimauudistus lähenee loppuaan. Se tulee tehostamaan, joustavoittamaan ja parantamaan taistelukykyämme, kehittämään erikoisjoukkojamme sekä luomaan entistäkin syvempää ja tarkempaa tilannekuvaa jopa ryhmätasolle saakka sekä parempaa yhteistoimintaa eri aselajien välillä.Stadin Sissit ovat koko historiansa aikana olleet yhteistyökumppa-neidemme luotettava ja toimintoja kehittävä partneri. Tästä johtuen meille on annettu jo yli puolen vuosisadan ajan mahdollisuus ylläpi-tää ja kehittää sotilaallisia taitoja sekä testata uusia menetelmiä niin esikuntatyöskentelyn kursseilla, kuin maastossa esimerkiksi Pahkis -harjoituksissa. Tätä luottamusta ja harjoittelumahdollisuutta meidän täytyy kunnioittaa ja osoittaa olevamme sen arvoisia jokaisessa harjoi-tuksessa ja kaikessa kanssakäymisessä. Harjoituksissamme on MPK:n kurssijärjestelmästä johtuen entistäkin enemmän Stadin Sisseihin kuulumattomia, meidän sissien velvollisuus on olla heille esikuvina ja esimerkkeinä. Tällainen esimerkillisyyteen perustuva johtajuus hou-kuttaa myös uusia jäseniä ja kasvattaa mainettamme niin reserviläis-ten, kuin henkilökunnankin silmissä.Sissit seuraavat myös aikaansa ja pyrimme entistäkin enemmän näky-mään niin internetissä, kuin sosiaalisessa mediassakin. Tätä hyvää ja hyödyllistä toimintaa täytyy kuitenkin harjoittaa yhdessä yhteistyö-kumppaneidemme (PV ja MPK) kanssa laadittujen sääntöjen ja ohjei-den puitteissa.On välttämätöntä olla julkaisematta luottamuksellista tietoa, kunnioit-taa yksilönsuojaa ja esimerkiksi taustamusiikin tai koosteeseen mah-dollisesti liitettyjen osien tekijänoikeuksia. On myös muistettava, että yhdistyksiemme tunnuksia/logoja ei saa käyttää ilman parlamentin tai sen nimeämän henkilön lupaa. Näistä tiukoilta kuulostavista rajoista sekä säännöistä huolimatta kannustan oma-aloitteiseen ja hyödyl-liseen uusien menetelmien ja teknologioiden käyttöön. Positiivinen julkisuus, jossa on laadukasta ja oikeaoppisia sotilastaitosuoritteita höystettynä positiivisella sissimäisellä hengellä tukee sekä meidän, että kumppaneidemme toimintaa. Tulemme lähiaikoina julkaisemaan tarkemmat ohjeet ja pelisäännöt asiaan liittyen.Osaava reservi on puolustuskykymme selkäranka jatkossakin. Vahva, mutta joustava selkäranka muodostuu nikamista ja lihaksista, jotka ovat 1. Motivaatio 2. Osaaminen 3. Välineet. Jokainen meistä on velvol-linen huolehtimaan omien kykyjensä ja ajankäytön puitteissa omasta suorituskyvystään sekä riittävästä osaamisestaan. Isänmaan kokonais-turvallisuus tarvitsee jokaista jäsentään, jolla on edellä mainitut nika-mat ja lihakset selkärangassaan. Sodan, rauhan ja harmaan ajan rajat eivät enää ole niin selviä kuin ennen ja vaikuttamistavat ovat muuttu-neet. Keinovalikoimaan ovat tulleet energiansaantiin liittyvät häiriöt, logistiikkaan ja avainyrityksiinkohdistuvat tihutyöt, tietoliikenteeseen ja turvallisuuteen kohdistuvat vahingonteot sekä yleisestikin informaatioon saantiin ja sisältöön vai-kuttavat tavat. Näiden kaikkien yhteisvaikutusta kutsutaan hybridiso-daksi.MPK:n tulevassa kurssitarjonnassa tulee olemaan entistäkin enemmän mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistaan myös näillä osa-alueilla. Uskon, että myös ikääntyneemmät turvallisuutemme vaalijat ja kehit-täjät löytävät näistä omat kanavansa kehittää taitojaan kantaen näin arvokkaan kortensa kekoon yhteiseksi parhaaksemme.Sissit ovat olleet aina kehitys- ja muutosmyönteisiä. Tästä on osoituk-sena saumaton hallinnollinen, operatiivinen ja taloudellinen yhteistyö kahden yhdistyksen (upseerien sissikerhon ja aliupseerien- ja mie-histön sissiosaston) välillä. Työskentelemme vapaaehtoisesti maam-me parhaaksi yhteisen sateenvarjo nimikkeen alla: Stadin Sissit. Tällä

järjestelyllä olemme toistaiseksi pystyneet vastaamaan muuttuneisiin suorituskyvyllisiin ja laadullisiin haasteisiin sekä saamaan jäsenis-töömme siviilielämässä kouliintunutta reservimme parasta tietotaitoa.Haastankin Teidät kaikki pohtimaan ja vaikuttamaan siihen, mikä on tulevina vuosina ennen kaikkea Suomen ja sen reservin sotilaallisen- ja kokonaisturvallisuuden kannalta paras ja tehokkain hallinto-tuotanto-malli? Mielestäni se on keskitetty hallinto-tuotantomalli, joka keskittyy ensisijaisesti sotilastaitojen ja kokonaisturvallisuuden eri osa-alueiden kouluttamiseen ammentaen ideologiansa ylväästä yhteisestä historias-tamme kunnioittaen eri sotilasarvoja ja aselajeja.Sotilasarvoja, eri identiteettejä, aselajiylpeyttä sekä historiaa pitää ar-vostaa luomalla mahdolliseen tulevaan organisaatioon omat jaoksensa tai vastaavat. Ikääntyneitä maanpuolustajia ei saa unohtaa, vaan heille tulee tarjota mahdollisuus osallistua heille räätälöityihin aktiviteettei-hin. Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen kehittämisen näkökul-masta nykyinen maanpuolustusjärjestöjen-liittojen, piirien, kerhojen, osastojen, yhdistyksien, kiltojen ja maanpuolustuskoulutuksen muo-dostama laaja hajanainen kirjo toimijoita ja tekijöitä ei vastaa enää parhaimmalla ja tehokkaimmalla tavalla tämän kirjoituksen otsikon haasteeseen.Toimintaympäristön asettamat vaatimukset ovat muuttuneet, koven-tuneet, nopeutuneet.YYA-sopimuksen irtisanomisesta on kulunut jo 22 vuotta ja Berliinin muurin kaatumisestakin on kulunut neljännesvuosisata. Onko aika jo kypsä yhden lipun alla tapahtuvaan yhteistoimintaan niin parlamen-taarisesti, kuin järjestöpoliittisesti Suomen parhaaksi ja sen kansalais-ten turvaksi?

Kimmo LohmanSissiosaston puheenjohtaja

KIITOS

Kolme vuotta on yllättävän lyhyt aika, vaik-ka se kestää melkein 1100 päivää. Kolmen vuoden pestini Sissikerhon puheenjohtajana on nyt loppusuoralla, ja on hetki siirtää veto-vuoro seuraavalle. Olen samalla huojentunut ja haikea – näin nopeastiko se aika vierähti? Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että Sis-seillä on tässäkin asiassa erittäin terve perin-ne. Ladun aukaisijaa on vaihdettava, muuten joukon vauhti hidastuu – kekkosajan malli ei ole tätä päivää. Olen iloinen, että Sissikerhon uutena puheenjohtajana aloittaa vuoden alus-ta Antti Brax ja varapuheenjohtajana Tommi Saikkonen, molemmat koeteltuja ja arvostet-tuja Sissejä. Osaston puolella puheenjohtajina jatkavat Kimmo Lohman ja Jouni Nylen vielä vuoden verran. Itse jatkan vakiintuneen käy-tännön mukaisesti perinneupseerina seuraa-vat kolme vuotta, mikä antaa mahdollisuuden hoitaa myös muita tehtäviä Sissien parissa. Uusia Parlamentin jäseniä Kerhon puolella ovat Sami Hotakainen ja Lauri Saariluoma, ja Osaston puolella Mika Leivo ja Christer Mik-konen. Toivotan ehtymätöntä intoa ja innova-tiivisuutta kaikille valituille, unohtamatta sitä kuuluisaa sissipilkettä silmäkulmassa!

Voin vilpittömästi sanoa, että Sissikerhon pu-heenjohtajuus on ollut suurin luottamuksen osoitus mitä olen reserviläisurallani saanut kokea. Haluan kiittää kaikkia Stadin Sissejä tästä mahdollisuudesta. Päivääkään en vaih-taisi pois, vaikka leipätyön ja sissityön yhdis-täminen on välillä lyhentänyt yöuniakin. Kun aikanaan liityin Sissien jäseneksi nuorena vän-rikkinä noin 20 vuotta sitten, en todellakaan ajatellut että polku johtaa näin pitkälliseen sitoutumiseen. Välillä oli myös passiivisempia kausia, kun perheen ja työn vaatimukset oli-vat etusijalla. Mutta jokin kumma imu tässä porukassa on, joka yhä uudelleen saa lähte-mään mukaan, aina yhtä tervetulleena. Ja se imu luo jatkuvuutta, mikä on monien muiden yhteisöjen haaste. Olemme viime vuosina saa-

neet tyytyväisenä huomata, että Sissi-Team- ja Ampuma-Team-toiminta ovat tuoneet Sissien joukkoon uusia nuoria hyvähenkisiä ja taitavia sotureita, joista kasvaa vastuunkantajia Pah-kikselle ja Esikuntatyöskentelyn harjoituksiin. Sissien jatkuvan kehittymisen malli nuorista taistelijoista vanhempiin maanpuolustajiin on ainutlaatuinen, ja hämmästyttävintä siinä on, että se on toiminut jo vuosikymmeniä, eli paljon kauemmin kuin nykyiset muodikkaat puheet ’reserviläisen urapolusta’. Voisi sanoa että tässäkin asiassa Sissit ovat olleet aikaansa edellä.

Tätä kirjoitettaessa Stadin Sissien 50-vuo-tishistoriikki on mennyt painoon. Kyllä – et lukenut väärin. Historiikki on nyt todellakin valmis. Kiitokset tästä valtavasta urakasta kuuluu työryhmälle, joka vuosikausia jaksoi sissimäisellä sitkeydellä uurastaa yksityis-kohtien parissa, ja taiteili projektin maaliin loppusyksyn aikana. Kiitos kuuluu aivan kai-kille historiikin kirjoittamiseen osallistuneille työn sankareille, mutta haluan erityisesti kiit-tää Antti Rautiaista, Matti Huomasta ja Urho Ilmosta, joka viime vaiheessa otti Reino Joki-salon paikan ohjausryhmässä ja tsemppasi ohjausryhmän loppukiriin. Minulta loppuvat sanat kuvaamaan sitä kiitoksen määrää, mitä koko sissikansa varmasti tuntee, kun kirja ja siihen liittyvä DVD ovat vihdoin kädessä. His-toriikki julkaistaan Sissien jäsenille joulusau-nan päivänä, ja se pyritään silloin saamaan jakoon ainakin kaikille ennakkotilauksen teh-neille.

On myös ilo todeta, että Sissien sähköinen tietovarasto on nyt arkipäivää. Parlamentti käyttää sitä jo hyvällä menestyksellä, ja joka viikko kotimaiseen ja turvalliseen pilveen tal-lentuu uutta materiaalia paitsi nykykäyttäjille, myös tulevan historiikin tekijöille. Myönteisin yllätys on ollut, kuinka helppoa tietovaraston käyttö lopulta on. Ensi vuoden aikana tar-koitus on laajentaa käyttöä kaikkiin tarvit-sijoihin, ja voimme alkaa ottaa talteen myös

PUHEENJOHTAJILTA

vanhempaa materiaalia. Ohjeita ja vastuita tätä varten luodaan heti ensi vuoden alussa ja niistä ilmoitellaan pikimmin, joten pysytelkää kuulolla.

Vuonna 2015 vietetään Pahkiksen 50-vuotis-juhlaa, mikä tarkoittaa tavallista suurempaa noin 200 hengen harjoitusta ja ehkä myös ansaittua huomiota maanpuolustuskentässä. Tässä vaiheessa vuotta moni yksityiskohta on luonnollisesti vielä auki, mutta selvää on se että järjestelyt pyritään hoitamaan entis-täkin suuremmalla pieteetillä, jotta tämä Sis-sien pääharjoitus jäisi osallistujille mieleen. Toivottavasti mahdollisimman moni vanha ja nuori Stadin Sissi pääsee paikalle jossain roo-lissa oppimaan uutta tai kertaamaan vanhaa, kaikille löytyy varmasti tehtävää.

Rauhallista joulun odotusta toivottaen,

Matti Riikonenpuheenjohtaja 2012-14/Sissikerho

Koistinen Marko Leivo Mika Mustonen Juha Nummi HenriNykänen KimmoNykänen Niko Pitkänen KatiRantala Antti Vesterinen Eero

KERSYLIKKORPRYLIKVÄÄPALIKALIKKERSALIK

Airaksinen Visa Eklund Petri Hotakainen SamiJärvinen MiikaKoskipahta TomiKöykkä Sami Leinonen JanneMagnusson JanOjanperä HarriOllikainen KeijoSuvisaari JuhaTihilä Markku

LTNMAJKAPTLTNLTNKAPTLTNMAJKAPTYLILYLILLTN

YLENNYKSET6.12.2014

Harmaiden panttereiden partio LopellaChrister Mikkonen

Jo toukokuisella Kauhalan retkellä alkoi elokuulle ajoitetun retken suunnittelu.Retkeen kuuluisi patikointi, melontaa ja yöpyminen laavulla.Kun kuulimme, että ampumatoimikunta järjestää tapahtuman Lopen ampumaradalla 24. elokuuta, päätimme yhdistää nämä tapahtumat niin, että lauantaina patikoidaan ja melotaan ja sunnuntaina ammutaan.Kesän aikana rivit harvenivat eri syistä niin, että maastoon lähti kolmehenkinen, mutta sitäkin terävämpi partio.Partio kokoontui lauantaiaamuna laavulla, mistä alkoi maastomarssin reitin suunnittelu. Suunnitteluun ei mennyt paljon aikaa ja lähdimme matkaan Kaartjoen ylittäen suunta noin etelään. Jonkin aikaa käveltyämme pääsimme kiinni Poronpolkuun, jota seurasimme Pilkutin lammelle, missä pidimme tauon.Pilkutin lammelta jatkoimme etelään sivuuttaen Saarijärven itäistä rantaa Mustinmäen harjulle, mitä pitkin kävelimme vanhalle Sissikämpälle.Kämpän pihalla pidimme tauon ja muistelimme entisiä aikoja ja kaikkea mitäkämpällä ja sen maastossa silloin touhuttiin.

Kun eväät oli syöty, jatkoimme sitten kohti Punelian rantaa sivuten Rauhanrannan tilaa veneiden laskupaikkaan, missä kanootit odottivat meitä.Kävellessämme rantaan nousi kova tuuli lounaasta ja nosti lyhyen, terävän noin 50cm aallokon ja se taas loi oman haasteensa melonnalle. Päästyämme Isosuntin salmen läpi Pikku Punelian puolelle korkean kuusimetsän suojaan, sujui melonta leppoisasti Marskin Majalle. Rantaan päästyämme tavoitti kovan tuulen tuoma ukonilma meidät.Niinpä menimme kukkulalla olevaan kenttävartion keittokatokseen sadesuojaan japaistamaan makkaraa. Ukonilman mentyä ohi jatkoimme marssiamme kohti laavua, missä istuimme iltaa tulilla. Aamupalan jälkeen pakkasimme varusteemme ja suuntasimme kohti Lopen ampumarataa, missä osallistuimme ampumatapahtumaan,mutta siitä enemmän muualla lehdessä.

PÄÄTOIMITTAJALTA

ANTOISIA LUKUHETKIÄ vUODELLE 2015

Tämä on viimeinen kirjoitus osaltani tälle palstalle, uusi päätoimittaja Lauri Saariluoma tarttuu ruoriin vuoden vaihteessa.

Lehdestä tuli pikkuhiljaa omannäköiseni jo 2012 kun toimin taittajana, mutta ilman sis-siyhteisön loistavia juttuja erilaisista kisoista, jotoksista ja tapahtumista tällä aviisilla on vaara jäädä hyvin ohueksi. Iso kiitos siis kai-kille, jotka ovat kokemuksistaan kirjoittaneet. Materiaalia on riittänyt toisinaan isompaan-kin julkaisuun, toisinaan taas sitä saa metsäs-tää kivien ja kantojen alta.

Muistakaa siis olla aktiivisia reporttereita, kaikkien jutut ovat tervetulleita. Juttuideoita saa toki lähettää, vaikkei itse olisi tapahtu-maan päässyt, mutta tietää hyvän jutunai-heen. Toimitus tekee osaltaan salapoliisityötä ja kaivaa aiheelle sopivan kirjoittajan.

Toivotan Laurille ja muulle toimitustiimille antoisia hetkiä SissiSanomien työstön parissa, teistä kuullaan vielä...

Jani HeimalaPäätoimittaja 2013-2014

Ammunta kuuluu reserviläisen perustaitoi-hin. Ampumatoiminnan tavoitteena on Sissien ampumataidon kehittäminen ja ylläpito sekä turvallisen aseenkäsittelyn ja asetuntemuk-sen tason kohottaminen. Toiminnasta vastaa aktiivisista ampujista koostuva ampumatoi-mikunta, jonka vetäjänä toimivat Sissiparla-menttiin kuuluvat ampuma-upseeri ja -aliup-seeri.

Sissien ampumatoiminnan painopiste on so-velletun reserviläisammunnan (SRA) harjoit-telussa ja kilpailutoiminnassa. Ampuma-Team toiminnan kautta aktiivisille ampujille tarjo-taan mahdollisuus osallistua yhdistyksen tai piirin edustajana kansainvälisiin reserviläis-ten ampumatapahtumiin ja kilpailuihin.

Ampumatoimintaa harrastetaan Töölön am-pumaradoilla sisätiloissa ja ulkona Santa-haminassa ja Lopella. Toimikunta pyörittää harjoitusvuoroja Töölön radalla parillisten viikkojen maanantai- ja perjantai-iltaisin ja järjestää yhdistyksen ampumatapahtumat sekä tukee piirin tapahtumien järjestämistä.

Yhdistyksessämme toimivat poliisin hyväk-symät asevastaavat, jotka huolehtivat yhdis-tyksen omistamasta ampumakalustosta. Yh-distyksen vuoroilla jäsenen on mahdollista aloittaa ohjatusti säännöllinen ampumahar-rastus ja kerätä tarvittavat harrastuskerrat esim. oman käsiaseen hankintalupaa varten. Yhdistyksen ampuma-asekouluttaja kirjoittaa jäsenelle pyynnöstä lupahakemusta varten tarvittavan harrastustodistuksen.

vuoden 2014 toiminta

Toimintaa pyrittiin kehittämää loppuvuodes-ta 2013 tehdyn kyselyn perusteella. Kuluneen vuoden toiminta on keskittynyt pääasiassa Töölön ampumaradalle ja Lopelle, sillä San-tahaminan vuoroja on ollut hyvin niukasti tarjolla ampumaratojen remontista johtu-en. Henkilökohtaisia ampumasuorituksia kertyi Sissien järjestämissä tapahtumissa vuoden aikana yli 250 kpl. Tammikuussa järjestettiin erityisesti naisille suunnattu har-joitus. Iloksemme voimme todeta, että loppu-vuoden harjoituksissa on tavattu enemmän kauniimman sukupuolen edustajia! Helmi-kuussa järjestettiin Lopella ampumarastit Sis-sien talvijotokseen osallistujille.

Kevätkaudella ampumatoimikunta oli mu-kana järjestämässä kahta Helsingin piirin SRA SM-karsintakilpailua Santahaminassa ja Upinniemellä. Säkylässä kesäkuun lopussa järjestettyihin SRA SM-kilpailuihin osallistui karsintojen perusteella kolme sissiä, joista parhaiten sijoittui Mika Riste yleiskilpailun 11. sijalle. Sissien ampujia osallistui myös Va-res Cup SRA-sarjakilpailuun Lopella.

Sissien Ampuma-Teamin edustajat osallistui-vat myös kansainvälisiin reserviläisten ampu-makilpailuihin. Aki Virtanen ja Jari Hartman osallistuivat Jüriöön IPSC-tyyppiseen ampu-makilpailuun 20.4. Tallinnassa HelResp-piirin joukkueessa. Joukkue oli pistoolissa sijalla 4. ja kiväärissä sijalla 9. Sissien ampumakou-luttajia toimi kilpailun toimitsijatehtävissä. Baltic Sea Shooting Competition kilpailu jär-jestettiin Tanskassa 17.-18.5. ja piirin joukku-eessa olivat mukana Sisseistä Aki Virtanen ja Juha Rantala, sekä joukkueen johtajana Seppo Siimeslehto. Joukkue sijoittui kilpailussa 3. si-jalle.

Ampumatoimikunta järjesti SRA-tyyppisen Sissiammunta-kilpailun yhdistyksen jäsenille Lopella 24.8. Osallistujia oli yhteensä 21 hlöä. Rasteina oli kivääri, haulikko ja kaksi pistoo-lirastia. Yleiskilpailun voitti Jyri-Pekka Tähti-nen, 2. Samuli Väisänen ja 3. Perttu Turku.

Ampumatoimikunta tuki Pahkis-harjoitusta osallistumalla ammuntojen ja vastaosastotoi-minnan toteutukseen. Marraskuussa järjestet-tiin kivääriharjoitus Lopella. Yhdistys hankki käyttöönsä lisää ajanottolaitteita ja osumaan reagoivia metallimaaleja. Loppuvuodesta sel-vitimme yhdistyksen prosenttiammunnan tulosta ja keräsimme palautetta ampumatoi-minnasta jäsenille suunnatulla kyselyllä.

vuoden 2015 toimintasuunnitelma

Vuoden painopistealueena on kaikkien jäseni-en aktivoiminen ampumatapahtumiin ja Am-puma-Team –toiminnan jatkaminen. Stadin Sissien ampumatoiminnassa tarjotaan mah-dollisuus kaikkien jäsenten ampumataidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen tarvittaessa perusteista lähtevällä kouluttamisella. Osallis-tumiskynnystä madaltaaksemme järjestäm-me aloittelijoille suunnatut harjoitukset alkuvuodesta (9.1. ja 23.1.). Harjoitusvuo-rot Töölössä pyörivät totuttuun tapaan paril-listen viikkojen ma & pe klo 19. Yhdistyksen kalustoa on jäsenten käytettävissä. Tavoit-teena on AR-15 tyyppisen kiväärin hankinta tulevan vuoden aikana. Santahaminan rato-jen remontti jatkuu edelleen vuoden 2015 ja vuoroja on huonosti saatavissa ainakin kevät-kaudella.

Ampuma-Team toiminnassa rohkaisemme ampujia hankkimaan piirin järjestämillä kursseilla SRA-turvallisen ampujan kortin ja osallistumaan alueen kilpailuihin kuten piirin karsintoihin ja Vares Cupiin. Tavoitteena on osallistuminen kansainvälisiin Jüriöö ja BSSC-kilpailuihin.

Pyrimme järjestämään lainakalustoa käyt-töön kilpailuihin osallistumisen helpotta-miseksi niille, joilla ei kaikkea kalustoa vielä itsellä ole. Ampuma-aselain käsiaseita koske-van 2 vuoden harjoitteluvaatimuksen tähden panostamme tukeen erityisesti käsiaseiden osalta. Taistelijan henkilökohtainen pääase on kivääri ja suosittelemme jäsenille oman itsela-taavan kiväärin hankkimista.

Ampumatoimikunta järjestää yhdistyksen jä-senille kaksi matalan osallistumiskynnyk-sen SRA-harjoituskilpailua Lopella loppu-keväällä ja kesälomien jälkeen. Toimikunta osallistuu syyskuussa juhlavuoden Pahkiksen tukemiseen.

Tule mukaan toimintaan!

Jäsen, tule reippaasti mukaan Töölön ratavuo-roille! Vuoroilla jokainen harjoittelee oman taitotasonsa mukaan, ohjatusti ja turvallisesti. Aktiiviampujista kootaan lähtijät kansainväli-siin kilpailutapahtumiin, joten jos taitosi ovat nousujohteiset ja edustustehtävät kiinnos-tavat, niin muista näyttää naamaasi radalla säännöllisesti! Ampumatoimikuntaan ote-taan myös mielellään mukaan uusia aktii-visia tekijöitä.

Liity ampujien tiedotuslistalle niin saat aina tiedot tapahtumista lähettämällä pyyntö sähköpostilla Jyrille.

Ammutaan!

http://www.stadinsissit.fi/ammunta/

Lauri Helenius, ampumaupseeri

lauri.helenius(ät)welho.com

040 529 4354

Jyri-Pekka Tähtinen, ampuma-au

jyri.tahtinen(ät)gmail.com

040 952 6125

Ampumatoimikunta

Myydään

Sissiahkio, Lapissa talvijotoksilla koeteltu.

Lähemmin: Tapio Elfving, maritasail@yahoo.com tai p 050 62 257

VASTAA PROSENTTIAMMUNTAKYSELYYN!

Stadin Sissit kartoittaa ampumatoimintaan osallistuneiden määrän vuonna 2014. Reserviläisurheiluliiton prosenttiammunnan tarkoituk-sena on yhdistyksen jäsenten ampumaharrastuksen aktivoiminen. Prosenttiammuntaan lasketaan kaikki vähintään kymmenen laukausta käsittävät ampumasuoritukset, joissa käytetään RESUL:n, RUL:n, RES:n, SAL:n tai SML:n kilpailulajeissa käytettäviä aseita. Prosenttiammun-nan yksityiskohtaiset säännöt löytyvät Resulin sivuilta.Prosenttiammunnan tulos vaikuttaa yhdistyksen ampumatoiminnalle myönnettävään rahalliseen tukeen. Jos olet harrastanut ammuntaa vähintään kerran vuonna 2014, niin käy vastaamassa kyselyyn! Harrastuskerraksi käy esimerkiksi harjoittelu Töölön ratavuoroilla, piirin tai Kaartin killan vuoroilla käynti Santahaminassa, SRA-kilpailuun osallistuminen tai Pahkiksen ammuntaan osallistuminen. Jos et ole vielä harrastanut, niin äkkiä mars radalle ja sitten vastaamaan kyselyyn!!Tarvitsemme vastauksesi vuoden loppuun mennessä! Samalla lomakkeella voit myös antaa palautetta ja esittää toivomuksia Sissien tule-van vuoden ampumatoiminnasta.Vastaa kyselyyn osoitteessahttp://www.stadinsissit.fi/prosenttiammunnan-kyselylomake/terv. Ampumatoimikunta

Stadin Sissien ampumatoimikunta järjesti kil-pailumuotoisen sissiammunnan sunnuntaina 24.8.2014 Lopen ampumaurheilukeskukses-sa. Kilpailun johtajana toimi ampumaups Lau-ri Helenius. Kilpailu pidettiin SRA-säännöillä (kts. www.sra-ammunta.fi) ja siihen kuului kivääri, haulikko ja kaksi pistoolirastia. Kil-pailun osallistumiskynnys haluttiin pitää ma-talana, minkä vuoksi osallistujilta ei vaadittu SRA turvallisen ampujan korttia, vaan ampu-janvakuutus ja perustaidot toiminnallisesta ammunnasta riittivät. Osallistujille tarjottiin myös mahdollisuus yhdistyksen lainakaluston käyttöön.

SRA-ammunnassa osumapisteet jaetaan suo-ritukseen käytetyllä ajalla. Rastien kuvaukset, maalien määrä ja muoto, ampumaetäisyydet ja ampuma-asennot vaihtelevat. Kilpailussa käytettiin pahvitauluja, joista lasketaan kaksi parasta osumaa ja osumaan reagoivia metal-limaaleja. Rasteilla käytetään myös E/A-maa-

Kiitokset järjestelyihin osallistuneille ja kil-pailijoille hyvin sujuneesta tapahtumasta!

Tapahtumaa kehitetään edelleen kerättyjen

Avoin luokka:Sijoitus Kilpailu % Kokonais-

pisteetNro Kilpailija Yhdistys Luokka

1 100 230 3 Jyri-Pekka Tähtinen Sissiosasto Avo2 65,177 149,907 4 Perttu Turku Sissikerho Avo3 51,9547 119,4957 7 Peter Dyer Sissiosasto Avo

Vakioluokka:Sijoitus Kilpailu % Kokonais-

pisteetNro Kilpailija Yhdistys Luokka

1 65,382 150,3785 21 Samuli Väisänen Sissiosasto Vakio2 59,8443 137,6418 8 Markku Jaaranen Sissiosasto Vakio3 52,0711 119,7635 13 Jussi Ojanen Sissiosasto Vakio

50v vakioluokka:Sijoitus Kilpailu % Kokonais-

pisteetNro Kilpailija Yhdistys Luokka

1 37,8163 86,9776 9 Toivo Vanhanen Sissiosasto 50Vakio

leja, joihin osumisesta seuraa virhepisteitä. Rasteilla on tarpeen myös liikkua suorituksen aikana ampumapaikkojen välillä ja tarvittaes-sa liikkeestä ampumalla on mahdollista lyhen-tää suoritusaikaa. Rastin paras saa tuloksissa kaikki rastipisteet (100 %) ja muut suhteute-taan parhaaseen. Vastaavasti muodostetaan koko kilpailun tulos. Kilpailussa ammutaan avoimessa luokassa (kiväärissä optiset täh-täimet) ja vakioluokassa (kiväärissä rautatäh-täimet). Lisäksi 50 vuotta täyttäneille on oma luokka.

SRA-turvallisuusmääräykset toimitettiin osal-listujille etukäteen ja käytiin läpi alkupuhutte-lussa. Kilpailuun osallistui yhteensä 21 sissiä. Toimitsijat ampuivat omat suorituksensa kil-pailijoiden jälkeen.

Kilpailun tulokset, kustakin luokasta 3 paras-ta (kilpailu % on laskettu yleiskilpailun tulok-sesta, joka sisältää kaikki luokat):

kokemusten pohjalta. Ampumatoimikunnan tavoitteena on järjestää vähintään yksi vastaa-va tapahtuma kaudella 2015. Tervetuloa mu-kaan seuraavalla(kin) kerralla!

Sissiammunta 2014Jyri-Pekka Tähtinen

Oli taas tullut se aika vuodesta, jolloin Stadin Sissien ja MPK:n esikuntatyöskentelyn kurssi huipentuu koko viikonlopun kestävään sovel-tavaan harjoitukseen n. 130 hengen voimin. Kyseessä on iso Puolustusvoimien tilaama vapaaehtoinen harjoitus, jossa harjoittelee samanaikaisesti kolmen torjuntapataljoonan esikunnat, niiden johtamia joukkoja kuvaava ns. Kotimaan osasto, harjoitusvastustajana toimivat Vihollispelaajat, ylempänä johtopor-taana toimiva esikunta, harjoituksen johta-misjärjestelmän rakentava ja ylläpitävä viesti-kurssi ja tietokonesimulaatioryhmä. Tehtäviä ja yhteensovittamista siis riittää. Soveltavan harjoituksen johtajana toimi vuosien tuomalla rutiinilla Jyri Favorin, Antti Braxin hallinnoi-dessa Esik-J-kurssin osuutta.Harjoitus alkoi perjantai-iltana viimeisillä suunnitelmien täsmennyksillä, koulutuksella ja tietojärjestelmän valmistelulla. Lauantaina klo 12.00 alkoi varsinainen sotapeli, joka kes-ti ilman taukoa sunnuntaille puoliltapäivin. Sunnuntaina n. klo 17 oli harjoitus purettu ja jaettiin palkintoja ansioituneille. Mutta mistä tässä harjoituksessa oikein on kysymys?

Esikunnat (Esik-J) ovat harjoituksen kes-kiössä Harjoituksessa toimii kolme torjuntapatal-joonan esikuntaa, joita johtamaan olimme saaneet pataljoonankomentajina toimivat ka-detit. Esikunnat muodostetaan Esikuntatyös-kentelyn jatkokurssin (Esik-J) n. 30 oppilaas-ta, jotka oppivat lähiopintojaksojen aikana ja niiden välillä perusteet omasta ja harjoi-tusvastustajan organisaatiosta ja joukkojen käytöstä sekä omasta aselajitehtävästä. Näitä tietoja käytetään etukäteissuunnittelussa, jos-sa valmistellaan kunkin pataljoonan taistelu-suunnitelma harjoituskehyksen mukaisesti. Kadetit, jotka olivat mukana vapaaehtoisesti oman opiskelunsa ohella, olivat valmistautu-neet tehtäviinsä hyvin, ja motivaatio siirtyi helposti koko esikuntaan, joten suunnittelu-vaihe oli soveltavaan harjoitukseen tullessa hoidettu mallikkaasti. Myös soveltavan aikana kadettien mukanaolo toi jämäkkyyttä päätök-sentekoon ja johtamiseen.Esikuntien tehtävä tiivistetysti oli johtaa pa-taljoonan toimintaa sille käskettyjen tehtävi-en mukaan oman etukäteissuunnitelmansa mukaisesti, muodostaa ja jakaa tilannekuvaa omien ja vastustajan joukkojen ryhmitykses-tä, ennakoida vihollisen toimintaa tieduste-lutietojen perusteella, ja taistelujen loppu-vaiheessa tehdä vastaisku vihollisen hyökkä-yksen torjumiseksi. Kurssilaisista kovimpaan prässiin joutuvat pataljoonaupseerit, jotka varsinkin lähiopintojaksojen aikana joutuvat omaksumaan eniten asioita ja koordinoimaan koko eskinunnan työtä. Harjoituksen PUPS:it suoriutuivat kuitenkin tehtävistään erityisen mallikkaasti.

Kotimaan osasto ja vihollinen tuovat tilan-nekuvaan ja päätöksentekoon kitkaaEsikuntien harjoituksia on monenlaisia. Tur-

han usein harjoitukset ovat pienimuotoisia case-pelejä, joissa tehdään toisiinsa vain löy-hästi liittyviä osasuorituksia, ja haetaan koke-musta jonkun kapean osasuorituksen osalta. Opetellaan siis prosesseja ilman substanssia. Ongelma näissä on, että kokonaisuus on häily-vä, ja todellinen asioiden ja yksityiskohtienkin hallinta jatkuvasti kehittyvässä skenaariossa jää puutteelliseksi. Stadin Sissien harjoitus ei ole tällainen. Sissien Esik-harjoitus vaatii aidoista yksityiskohdista muodostuvan koko-naisuuden hallintaa jatkuvasti etenevässä rea-listisessa tilanteessa, ja harjoituksen loppua kohti kiihtyvä tapahtumien tempo ei päästä ketään helpolla. Siksi ei ole ihme, että harjoi-tus houkuttelee vuodesta toiseen osallistujia myös Esik-kurssilaisten ulkopuolelta ns. Koti-maan osastoon, jonka vahvuus on n. 30. Tänä vuonna kotimaan osaston toimintaa ja sille annettavaa etukäteiskoulutusta koordinoi Jouni Nylen.Kotimaan osasto saa soveltavassa harjoituk-sessa vastaansa hyökkäävän harjoitusvas-tustajan eli Vihollispelaajat, joiden kuvaamat joukot pyrkivät etenemään suunnitelman mu-kaisesti kohti omaa tavoitettaan. Lisäksi peliin on käsikirjoitettu muita vihollisen liikeitä, jot-ka saadaan tiedustelujoukkojen kautta, mah-dollisesti epätäsmällisinä. Taisteluliikkeiden aiheuttamat tappiot määritellään realististen vaikutuskaavioiden avulla. Tästä vaikutusten vuoropuhelusta muodostuu koko harjoituk-sen inhimillinen kitka, joka näkyy tilanneku-van muodostamisen, joukkojen käskemisen ja saatujen vaikutusten viiveenä. Ei ole har-vinaista, että tapahtumien tiimellyksessä teh-dään vihollisen etenemisestä ja ryhmityksestä vääriä tilannearvioita, tai että käsketään omia joukkoja tehtäviin, joihin niillä ei ole edelly-tyksiä materiaalin tai liikkumiskyvyn osalta. Mutta näiden kitkatekijöiden huomioon ot-tamisesta ja välttämisestä harjoituksessa on juuri kysymys. Oman kitkansa harjoitukseen toi Johla-ympäristössä toteutettu johtamis-järjestelmä, joka ei ollut vielä kaikille täysin auennut, vaikka sen käyttökoulutusta oli an-nettu erikseen yhden päivän ajan kurssin yh-teydessä.

Esik-E-kurssi ensimmäistä kertaa ylempä-nä esikuntanaEsikuntatyöskentelyn kurssikokonaisuus on kolmetasoinen, ja ylimpänä tasona on yh-tymätason esikunta. Tässä harjoituksessa yhtymätason esikunnan muodosti ensim-mäistä kertaa järjestetty Esik-E-kurssi, joka oli ennen harjoitusta saanut koulutusta ope-raatiokeskuksena toimimiseen. Kurssilaisten vähäisestä kokemuksesta johtuen jouduttiin kurssilaisten valmiuksia vielä täydentämään perjantai-iltana pikakoulutuksen avulla mm. torjuntapataljoonan ja harjoitusvastustajan kokoonpanon ja toiminnan osalta, jotta esi-kunta olisi valmis pitämään yllä tilannekuvaa kolmen pataljoonan alueella ja johtamaan nii-den toimintaa. Harjoituksen loppua kohden rutiinit alkoivat sujua ja kokonaisuus pysyä

hallinnassa.Ylempi esikunta toimi kolmessa eri tilassa kolmessa vuorossa, joista ensimmäinen oli johtovastuussa, toinen kahdensi varalta en-simmäisen toimintaa, ja kolmas oli levossa tai koulutuksessa. Näin saatiin luotua toden-mukainen kuva 24/7-toiminnasta. Tulevilla Esik-E-kursseilla voidaan koulutustavoitteita täsmentää ja lisäkoulutuksella varmistaa, että kurssilaisilla on riittävät edellytykset toimia ylemmän esikunnan tehtävissä. Harjoitukses-sa operaatiokeskusten vuoropäälliköinä toi-mivat Aki Mäkirinta, Sami Hotakainen ja Jyri Putkonen, Jaakko Walleniuksen hallinnoides-sa Esik-E-kurssia.

viestikurssi tuki järjestelmissä ja kohteen-suojauksessaEsikunta toimii tehokkaasti vain niin kauan kuin sen johtamisjärjestelmä on käytössä. Kaikki harjoituksen tarvitsemat yhteydet ei-vät olleet valmiina aivan sotapelin alkamiseen mennessä, mutta ne saatiin kuitenkin toimi-maan lauantai-iltapäivän aikana. Viestikurs-sin tehtävät olivat muutenkin tärkeät, sillä viestikeskuksen päivystäjät hoitivat oman toimen ohella tiedusteluhavaintojen lähettä-misen pataljoonien esikuntiin. Inhimillinen epätäsmällisyys tietojen tulkinnassa syntyy siitä, että viestimiehet eivät välttämättä ole tiedustelukoulutettuja, mutta joutuvat tul-kitsemaan vihollisesta ja sen kokoonpanosta saatuja tietoja näkemänsä perusteella. Vies-tikurssin toinen tärkeä tehtävä on huolehtia esikuntien rakennusten kulunvalvonnasta ja kohteen suojauksesta, minkä he hoitivatkin kiitettävällä asenteella.

Tietokonesimulaatioryhmä kehittyy vuosi vuodelta Harjoituksen ehkä mielenkiintoisin porukka oli VBS-simulaattorityhmä, jota johti Urpo Leppäjärvi. Ryhmä on ennen harjoitusta luo-nut tietokoneella mallinnetun kuvauksen har-joituksen toiminta-alueesta, ja harjoituksen aikana se pelaa tietokonesimulaation avulla yhden harjoitusvaiheen ja määrittelee sen pe-rusteella vaiheen lopputuloksen. Simulaation realistisuus ja siinä käytetyn joukon taktiikan soveltuminen suomalaiseen maastoon on pa-rantunut vuosi vuodelta, ja sen perusteella saadut kokemukset ovat rohkaisseet jatkoke-hittämiseen.

Auditointi ja vIP-tilaisuusEsik-J-kurssi oli tänä vuonna erityisen huomi-on kohteena, koska se auditoitiin valtakunnal-lisella tasolla PV:n ja MPK:n toimesta ensim-mäisten kurssien joukossa koko Suomessa. Auditoinnin toteuttivat käytännössä PV:n puolelta maj Ilpo Kleemola ja MPK:n puolelta koulutuspäällikkö Juha Niemi. Auditointi tar-koitti käytännössä sitä, että auditoijat seurasi-vat koko kurssin lähiopintojaksot luentoineen ja ryhmätöineen, kävivät läpi PVMOODLEn materiaalit ja haastattelivat kurssin johtoa ja johtoryhmää kurssin jatkokehittämisen osal-

ta. Kurssi sai auditoinnissa kiitettävän arvo-sanan, ja jo auditoinnin aikana voitiin laittaa liikkeelle parannuksia kurssin kehittämiseksi edelleen. Tästä kuuluu kiitos auditoijille ja PV:n koulutuspäällikkö ev Hannu Hyppöselle, joka teki aloitteen auditoinnista tutustuttuaan kurssiin aiempina vuosina. Kurssiin liittyy aina myös lauantai-iltapäivällä järjestetty kutsuvierastilaisuus, jossa sidos-ryhmien jäsenille tarjotaan mahdollisuus tu-tustua kurssiin käytännössä. Stadin Sisseistä ja Esik-kurssien historiasta ja nykypäivästä alustivat Sissikerhon puheenjohtaja Matti Riikonen, Esik-J-kurssin monivuotinen joh-taja Antti Rautiainen ja vuoden 2013 kurssin johtaja Anti Brax. Tämän jälkeen osallistujat johdatettiin tutustumaan esikuntiin ja jouk-koihin työn touhussa. Kutsuvieraita oli run-saasti ja tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan myös Etelä-Suomen Sotilasläänin komentaja kenr Pertti Laatikainen. Kutsuvieraiden jouk-koon kuului myös Maasotakoulun edustajia, jotka olivat hyvin kiinnostuneita kuulemaan ja näkemään, kuinka pelkin reserviläisvoimin

Sissit esikuntatyössä 4-6.4.2014 Matti Riikonen

Tietolaatikko:

Esikuntatyöskentelyn kurssi liittyy oleellisesti Stadin Sissien Pahkis-historiaan. Jo 20 vuotta sitten huomattiin, että Pahkis-harjoituksen kilpailevien osastojen johtoryhmä tarvitsee koulutusta. He muodostavat harjoituksessa Osaston johtopaikan (OJOPA), joka toimii pienenä esikuntana, mutta harvalla oli soveltuvaa osaamista toimia esikuntatehtävässä. Kurssi käynnistyi Jouko Jokisen kerättyä mukaan Tapio Jaakkolan, Jyri Favorinin, Jarno Skogmanin ja Antti Rautiaisen, ja se on eri muodoissa järjestetty jo 20 vuoden ajan.

Kiitos heti kättelyssä!Kiitän kaikkia Soveltavaan harjoitukseen osal-listuneita. Jaksoitte, vaikka lepoa oli vähän. Tämähän oli kyllä tavoitteenakin, pitää jaksaa näissä tehtävissä vaikka väsyttää.

Epäselvää Tilanne oli välillä epäselvä, johtuen sattumuk-sista johon liittyi pakettiauto, avaimet ja ma-kuupussit tai varsinkin niiden puute ja eräs osastolainen, joka aloitti palveluksensa tum-ma siviilitakki yllään. Edelleen sotajoukon toi-minnasta helposti muodostuu kitkaa, vaikka kyseessä oli jo koulutettu ja hyvin motivoitu-nut joukko. Kumminkin makuupussit saatiin kuten maastopukukin.

Kränää?Edellä mainitut epäselvyydet, kiireet ja muu-tokset käskyissä tai suunnitelmissa yhteen summattuna lisäävät ärtyisyyttä ja jopa vas-taväittelyä johtaen aktiivisen toiminnan hii-pumiseen. Tästäkin selvittiin ja tästäkin me opimme. Henkilöresursseja oli liian vähän, kaikki kutsutut eivät päässeet mukaan.Kannattaa myös muistella sotilaskoulutus-ta ja muistaa se, että jos on saanut muuttu-neen, mutta toteuttamiskelpoisen käskyn, ei tehtävänä ole ensimmäisenä kieltäytyä siitä. Jos näin kumminkin menettelee, lienee pai-kallaan arvioida onko oikeassa tehtävässä ja harjoituksessa tai olisiko omassa asenteessa tarkistettavaa? Tehtävänä kun on toimia so-tilasjohtajana. Nämä on haasteita joista oppii. Ja nyt katsotaan tulevaisuuteen, ei jäädä tähän jumiin, mutta väittelyistä ei yleensä tyylipis-teitä jaeta kenellekään. Ja minunhan kuuluu olla lähes joka asiassa tu-kena ja opastavana, mutta myös muun tiimin dynamiikan merkitys tulee esiin usein. Siis yh-dessä eteenpäin vastuullisuus mukana.

KeltainenOliko järkevää lisätä VIH-pelaajia ja varsinkin

niitä osaavia ja kokeneita? Kyllä oli. ”Palkkaa” aina itseäsi viisaampia ja kyvykkäitä henki-löitä tehtäviin. Opittiin puolin ja toisin ja täl-lä kertaa VIH-pelaajat pääsivät syömään ja tilanneilmoituksiin vuorotellen. VIH-pelaajat olivat ammattitaitoisia ja toteuttivat tehtävää joihin heidät oli valittu, pyydetty ja koulutettu hyvin. Heidän luomat tilanteet olivatkin välillä melkoisia.

Sodasta […] vom kriege ?Kun sotakoneet paineilmalla käynnistettiin, oli meno ja meininki heti melko ikävää. (ja sodassahan se on kamalaa) Välittämättä ko-nerikon riskistä vihollisen vaunuille annettiin saapasta/syöttöä, eli tupaöljyä palotilaan ja vastoin yleisiä koneteknisiä ohjeita, kylmiä moottoreita ryntäytettiin surutta ja ajettiin voimalla päin puolustajaa törkeästi. Vähin-tään röyhkeästi.Mutta J. Philman ja oiva kaksikko RUK:n Pion kurssilta 241 tarjosivat tyynesti osalle pans-sarivaunuista kompastusta, joka yhdessä PST-aseiden ja TulenJohdon kanssa vei monta vi-hollista täältä ikuisuuteen.Sittenhän se Kotimaan resurssipula alkoi tu-kistamaan, vuoroluetteloiden puute, vailli-naiset karttamerkit yms. Selitykset tuntuivat lisääntyvän ja sen sijaan halu aktiivisuuteen ja arviointiin vaikutti vähentyvän joten: engl. business as usually, suom. normi meininkiä kun asiat ei suju. Tämä vaikea tilanne, tämä tunne ja kokemus kuuluu meille. Kyseessä ei ole leikki, jonka ääressä virkeät henkilöt viihtyvät, touhuten tussilla, namimelliä mutustaen. Kyseessä on sotilaiden harjoittelu vakavien asioiden äärel-lä ESIK-J:n ja ESIK-E:n hyväksi.Pyysinkin johdettaviltani (e- tai puh) sovelta-van vaiheen kriisikohdista ilmoituksia ja myös mahdollinen ratkaisumalli niihin. Sitten saimme tukea Esikunnasta, kuten pi-tääkin, kadettia ja PUPS:ia pukkasi paikalle, joten edellytykset paranivat. Lisäksi aamuyön

ESIK-J Kotimaan osastoJouni Nylén

himmeinä hetkinä kello 04.56 jaoin roolin mukaista vahvempaa varustusta ilman vasta-väitteitä, siis komposiittikypärää päähän, sir-paleliivit ylle ja kiikarit TulenJohtajalle, vyötä tiukemmalle ja vastahyökkykseen! Valmis-telut käyntiin vaikka väsytti, jännityssärkyä niskassa, mutta nyt suuta kuivasi molemmin puolin pöytää…

Analyysin apunaSimulaattoriryhmä oli tehnyt taas vähän enemmän ja vähän paremmin. Eräs yksinker-tainen asia oli se, että näyttö oli siirretty ryh-män eteen ja oli meidän kaikkien nähtävillä. Ja VBS-Arma Simulation oli laadukkaampi ja toimien nyt nopeammin ja käytännössä moit-teetta. Simulaattorin merkitys on kiistaton ja tarve jatkuvaa.TulenJohdon tarpeisiin tarkoitettu tuliannos-ten kulutukseen tarkoitettu väline tuli testat-tua O. Laitalan toimesta myös.

Purku ja parkuPurku meni hyvin, joskin kauhealla kiireellä, aikaa meni noin 3h ja SPOLK tyhjänä, omat johdettavat ja muut johtajat ruokailleet joskin vauhdikkaasti jne.Kiireys johti toisaalta pakolliseen tehokkuu-teen, toisaalta huoltoryhmä pääsi saarelta vasta 18.00 jälkeen, mutta huollon haasteet on aina vaativia. Huolto tulee ekana ja lähtee viimeisenä ja jokainen tilanne huollossa on tositilanne eli in real life action ja palautteet on välittömiä. Lyhyesti: hyvä huoltoryhmä, hoiti hyvin pe-rustamis- ja purku- ”piikit” vaikka matkalla oli sattumuksia.Ja Radioniemen MPK varaston Yli-Pää-Johtaja Laurila oli keskiviikkona Finlandiatalon ke-vätkonsertissa vilpittömän hyväntuulinen, joten pääosin asiamme lienevät kunnossa itse ohjautuvuuksista huolimatta.

toteutettu harjoitus on onnistunut vakiinnut-tamaan paikkansa esikuntiin sijoituskelpois-ten reserviläisten koulutuksessa.

Summa summarumKurssin soveltava harjoitus onnistui kokonai-suudessan hyvin. Kurssilaisilta saatu palaute on ollut hyvin positiivista, ja moni kurssille osallistunut on ilmoittanut olevansa käytettä-vissä muihin kurssin rooleihin jatkossa esim. Kotimaan osastossa ta kouluttajana. Samalla moni kurssilainen on saanut kimmokkeen liit-tyä Stadin Sissien jäseneksi. Esikuntatyöskentelyn kurssikokonaisuus on Suomessa ainutlaatuinen. Missään muualla reserviläisille ei tarjota sisällöltään ja moni-muotoisuudeltaan yhtä kattavaa koulutuspa-kettia, jonka avulla voi harjaantua esikunta-työhön. Resurssien käyttöön nähden kurssi on hyvin tehokas, koska kaiken yhteen koko-ava soveltava harjoitus kokoaa yhteen paitsi kyseisen vuoden kurssilaiset myös suuren joukon muita reserviläisiä harjaannuttamaan omia taitojaan. Me Sissit voimme olla ylpeitä,

että olemme kehittäneet kurssia nousujohtei-sesti jo 20 vuotta. Samalla meidän täytyy tun-tea vastuumme, että kurssi jatkaa kehittymis-tään vielä toiset 20 vuotta.

Makaan kanervikossa Pahkajärven metsissä hakkuuaukean laidalla. On sunnuntai. Olo on outo ja katson kohti taivasta. Ympärilläni on kolmisenkymmentä maastopukuista miestä hyökkäykseen valmistautuneena, keskittynyt ilme kasvoillaan. Osastonjohtajana olen jär-jestänyt heidät sinne, ratkaisevaan aikaan ja paikkaan suorittamaan koottua iskuosasto-hyökkäystä käskettyyn kohteeseen. Odotam-me sovittua merkkiä, tulituen tulenavausta. Kohde on tiedusteltu yöllä ja sotasuunnitel-mat laadittu aikaisemmin aamulla. Viestitän radiolla tulituelle olevamme asemissamme. Kaikki valmista. Tulituki vastaa samoin. ”Aloi-tamme tulitoiminnan 09.00, loppu.”

Ryhmänjohtajat on käskytetty ja jokainen mies tietää tehtävänsä hyökkäyksessä. Oival-lan äkisti sen, että seuraavien minuuttien ajan tapahtumat eivät varsinaisesti ole enää hal-linnassani. On luotettava ympärilläni oleviin miehiin ja siihen, että he tietävät mitä tekevät. Ajatus rauhoittaa minua jonkin verran. Mie-leni harhailee hetkeksi edeltävään viikonlop-puun ja kevääseen, jolloin Pahkis 2014-harjoi-tuksen valmistelut osaltani alkoivat.

Osaston toiminnan valmisteleminen alkoi taistelijoiden rekrytoinnilla. Osastonjohtaja-na sain tehtäväkseni rekrytoida joukkueen verran reserviläisiä harjoitukseen. Ensimmäi-seksi tuli hankkia osaston johtoon mukaan varajohtaja, viestipäällikkö ja huoltopäällikkö. Tämä osaston ydinporukka saatiin kasaan hy-vissä ajoin keväällä, minkä jälkeen alkoi mui-den taistelijoiden aktiivinen etsiminen. Kesän aikana osastomme rivit alkoivat täydentyä ja ilmoittautumisajan umpeen mennessä olim-me saaneet innostettua harjoitukseen mu-kaan nelisenkymmentä maanpuolustushen-kistä reserviläistä.

Toukokuussa harjoitussuunnitelmia hiottiin kouluttajakoulutuksessa Vekaranjärvellä. Pa-ripäiväisen koulutuksen aikana tehtäväkäs-kyjen pohjalta osaston toiminnalle laadittiin

selkeät linjat. Pahkajärven harjoitusalueeseen tutustuttiin maastontiedustelussa, jota varten saimme käyttöömme autot ja radiot. Viestiyh-teydet osaston johtopaikan ja operaatiokes-kuksen välillä saatiin näin testattua jo ennen harjoitusta, eikä metsään tarvinnut lähteä il-man tietoa viestiyhteyksien toimivuudesta.

Kesä kääntyi syksyyn ja harjoitusviikonlopun aika viimein tuli. Taistelijat saapuivat Veka-ranjärvelle perjantaiaamuna. Osaston johdon kanssa olimme saapuneet varuskuntaan jo edeltävänä iltana huolehtimaan aamun val-misteluista. Perustamisvaihe sujuikin sutja-kasti, kun toiminta oli valmisteltua. Varus-teiden vaihtoon ja koulutukseen oli varattu riittävästi aikaa, minkä johdosta sekasorrolta vältyttiin. Kaikki henkilö- ja ryhmäkohtainen materiaali saatiin pakattua mukaan. Harjoi-tuspuhuttelun jälkeen siirryttiin ampumara-doille suorittamaan ammunta. Samalla pieni etujoukko lähti pystyttämään osaston johto-paikalle telttoja ja antenneja.

Osaston pääjoukko siirtyi maastoon ammun-nan jälkeen. Ryhmät aloittivat vastuualuei-densa tiedustelun ja tieliikennehäirinnän omilla asemapaikoillaan. Illan mittaan tiedus-telutietoja alkoi saapua. Tieliikennehäirinnäs-tä kertoivat laukausten äänet, joita pimeästä metsästä aika ajoin kuului. Lauantaiaamuna kaksi ryhmää suoritti yhdessä vangin vapau-tuksen. Iltapäivällä toiset kaksi ryhmää sai tehtäväkseen tehdä tieliikenneväijytyksen. Molemmat tehtävät onnistuivat suunnitel-lusti. Sunnuntain iskuosastohyökkäyksestä saimme valmistautumiskäskyn sunnuntain vastaisena yönä. Käskimme kohdetta lähel-lä olevan ryhmän tiedustelemaan aluetta ja muut ryhmät kokoontumispisteelle aamuksi. Purimme osaston johtopaikan ja lähdimme liikkeelle aamuyöstä. Kokoontumispisteellä kuulimme tarkemmat tiedustelutiedot ja laa-dimme hyökkäyssuunnitelman.

Ajatukseni katkeaa, kun kahdensadan metrin päässä alkaa paukkua. Tulenjohdon tilaama tykistökeskitys moukaroi vastapuolen asemia ja tulituki avaa tulen. Hyökkäys on alkanut. Rynnäkköryhmät lähtevät välittömästi liik-keelle, osaston johdon ja evakuoinnin kanssa seuraamme perässä. Kohteen ympäristö näyt-tää erilaiselle päivänvalossa emmekä täysin välty yllätyksiltä. Kohtaamme miinoitteen ja kierrämme sen. Vyörytämme vastapuolen asemat ja otamme kohteen haltuun. Panos-tamme kohteena olevan tykin. Palaa, huutavat pioneerit. Irtaudumme kokoontumispisteelle, jossa odotamme osaston tulitukea myöten ka-saan. Omia haavoittuneita ei ole. Lähdemme reipasta vauhtia liikkeelle kohti rinkkojen-kätkentäpaikkaa ja Vekaranjärven varuskun-taa. Vilkaisen kuitenkin vielä kerran taakseni, kohteelle päin. Katson perässä seuraavia mie-hiä ja tyytyväisyys täyttää minut. Iskuosasto-hyökkäys sujui suunnitellusti, juuri kuten piti-kin. Käännän katseeni eteenpäin ja kovennan askeleitani. Harjoitusta on vielä jäljellä.

Pahkis 2014Teksti: Mikko Mononen, Osasto Vihreän johtajaKuvat: Christer Mikkonen

Maastotoimikunnan vuosi 2014 oli työn täy-teinen. Perinteisten tapahtumien lisäksi sekä maastotoimikunnan että Sissi-Teamin aktiivi-jäsenet olivat aiempaa aktiivisemmin mukana erilaisissa vastuutehtävissä Pahkiksella sekä ESIK-J:llä. Tästä huolimatta aikaa jäi myös muihin tapahtumiin, joskin päätapahtumiin liittyvät ponnistelut vaativat osansa muusta toiminnasta.

Vuoden aikana maastotoimikunnan panok-sia pyrittiin kohdentamaan enemmän myös Sissi-Teamin toimintaa tukevaksi. Tämä näkyi esimerkiksi kesällä järjestettynä harjoitus-tapahtumana Admiral Pitka Recon Challenge –kilpailuun osallistuvalle partiolle. Tapahtu-ma järjestettiin Lopella Sissien laavun ympä-ristössä ja se piti sisällään noin 40 km siir-tymisen sekä monia aikaisempien vuosien kilpailuista tuttuja tehtäviä. Muita maastotoi-mikunnan tapahtumia olivat helmikuussa jär-jestetty talvijotos sekä osallistuminen Santa-haminan omaistenpäiville tammikuussa sekä heinäkuussa.

Sissi-Team osallistui vuoden aikana kolmeen ulkomaiseen kilpailuun, jotka olivat tammi-kuussa järjestetty Utria Dessant (Viro) sekä loppukesästä järjestetyt Grenadier (Itävalta) sekä jo edellä mainittu Admiral Pitka Recon Challenge (Viro). Kilpailuihin tähtääviä har-joituksia järjestettiin parhaassa tapauksessa jo kuukausia ennen kilpailuja ja harjoitukset olivat kaikille halukkaille avoimet. Suoma-laisiin (pl. Sissien järjestämät) tapahtumiin Sissi-Team osallistui vuonna 2014 aiempaa vähemmän. Tämä selittyy osittain esimerkiksi kaukopartiohiihdon peruuntumisena ja mui-den tapahtumien päällekkäisyytenä.

Vuonna 2015 maastotoimikunnan toiminta koostuu pitkälti samoista asioista, kuin vuon-na 2014. Merkittävimpiä muutoksia ovat ke-sän harjoitustapahtuman osallistujamäärän asteittainen kasvattaminen sekä konkreettis-ten suunnitelmien tekeminen Stadin Sissien järjestämän sotilastaitokilpailun osalta, jonka

Maastotoiminta vuonna 2014 ja 2015Aarne Björklund

järjestämisajankohdaksi on suunniteltu vuotta 2016. Sissi-Teamin kalenteri koostuu jälleen kolmesta ulkomaisesta kilpailusta sekä useista Suomessa järjestettävistä tapahtu-mista.

Kisapartio Admiral Pitka Recon Ch

allenge –kilpailussa elokuussa 201

4

Tavaroiden välppäämistä vuoden 2014 Utria Dessant -kilpai-lussa

Pahkisidylliä Osasto Vihreä ylittämässä

Keltaisen tukikohta

Keltainen puolustaa

MPK:n Satakunnan maanpuolustuspiiri järjesti Porin Prikaatissa 29.-31.8.2014 viikonloppuna harjoituksen, jonka aiheena oli joukkueen taistelu. Harjoituksessa käytettiin KASI-simulaattorijärjestelmää ja toimintaympäristö vaihteli monipuolisesti metsämaastosta taisteluun rakennetulla alueella ja aina rakennusten haltuunottoon asti. Harjoitus koostui lyhyestä rastikoulutuksesta sekä yhteensä neljästä simulaattoriavusteisesta kaksipuolisesta taistelusta. Sissit osallistuivat operaatioon kahden vapaaehtoistaistelijan voimin ja harjoituksen kokonaisvahvuus oli noin 60 osallistujaa.

Harjoitus alkoi perjantai-iltana harjoitusjoukon perustamisella ja varustamisella, jonka jälkeen suoritettiin KASI-järjestelmien kohdistaminen ja saattaminen käyttökuntoon seuraavan päivän koettelemuksia varten. Kurssi majoittui varuskunta-alueen liepeillä sijaitsevassa Camp Maurissa.

Lauantaipäivä valkeni varhaisena aamuna lyhyen rastikoulutuksen merkeissä, joka käsitteli rakennuksen vyöryttämistä, maavoimien uudistettua taistelutapaa sekä KASI-Apilaksen ja -kevyen kertasingon käsittelyä. Tämän jälkeen aloitettiin harjoituksen soveltava vaihe eli varsinaiset taistelut.

Simulaattoritaistelujen läpivienti toteutettiin siten, että harjoitusjoukko jaettiin neljään ryhmään, joista kolme kerrallaan muodosti hyökkäävän vahvennetun joukkueen ja yksi ryhmä puolustavan vahvennetun ryhmän. Täten jokainen kurssilainen osallistui

kolmeen hyökkäystaisteluun ja yhteen puolustustaisteluun, joiden merkeissä oli runsaasti erilaisia rooleja ja johtamistehtäviä tarjolla. Kouluttajat antoivat molempien osapuolien toimiville johtajille tehtävän ja tavoitteen, jonka joukko sai itsenäisesti soveltaen toteuttaa. Ampumatarvikkeita oli harjoitukseen varattu kohtalaisen runsaasti, mikä mahdollisti rynnäkkökiväärin oikeaoppisen taisteluteknisen käytön kerta- ja sarjatulta ampuvana pienirekyylisenä automaattiaseena.

Perinteisistä taisteluharjoituksista poiketen taistelut eivät olleet ennalta käsikirjoitettua paukkupatruunasotaa, vaan niiden lopputulos määräytyi toimivien johtajien ja yksittäisten taistelijoiden tekemien ratkaisujen sekä osapuolten taistelumenestyksen perusteella. Taistelua ei myöskään keskeytetty toisen osapuolen jäädessä selvästi alakynteen, vaan mittelöä jatkettiin aina toisen osapuolen täydelliseen tuhoutumiseen asti. Järkähtämätöntä uhrimieltä sekä tehtävälle omistautumista oli runsaasti ilmassa ja moni saikin tämän edestä antaa kalleimman uhrinsa, joskin onneksi vain virtuaalisen leikisti. Taistelu on ohi vasta kun viimeinen laukaus on ammuttu!

Taistelun lopulta päätyttyä p a l a u t e t i l a i s u u d e s s a käsiteltiin molempien o s a p u o l t e n taistelusuunnitelma sekä

Joukkueen taistelu (KASI-simulaattori) 29. – 31.8.2014Teksti Mikko Juuti, kuva Mikko Lehtisyrjä

Tulen ja liikkeen saumaton yhteistyö

taistelun eri vaiheet ja tapahtumat. Tämän jälkeen kouluttajat antoivat uudet tehtävät sekä suoritettiin ampumatarvikkeiden ja vesipullojen täydennys. Raskaan ja hikisen päivän päätteeksi kiivaat taistelut jatkuivat jälkipeleinä saunanlauteilla ja kypäräkameroiden tuottaman materiaalin äärellä.

Harjoitus onnistui yllättämään allekirjoittaneen varsin positiivisesti. Tehtävien suunnittelu ja taistelumaastojen valinta oli selvästi mitä suurimmalla antaumuksella tehty, minkä lisäksi huolelliset etukäteisvalmistelut mahdollistivat tehokkaan ajankäytön. Harjoituksen painopiste oli vahvasti tekemisessä ja ohjelma eteni aikataulun mukaisesti kuin saksalainen juna. Taistelut olivat hektisiä ja varmasti tilanteenmukaisia, mikä tarjosi erinomaisen mahdollisuuden haastaa paitsi vastustajansa, myös itsensä!

Sunnuntaina 12.10.2014 järjestettiin Heikki Tuokko kiväärikilpailu Upinniemessä MPK:n Uudenmaan piirin toimesta, järjestelyjen päävastuun ollessa Nurmijärven reserviläisillä. Kilpailuun osallistui 129 ampujaa eri puolilta maata ja ammuntojen johtajana toimi vuosien varrella vakiintuneeseen tapaan insinöörikapteeni Reijo Ahtola. Heikki Tuokko Kiväärikilpailua voikin jo hyvällä syyllä kutsua perinteeksi, sillä tänä syksynä se järjestettiin jo 14. kerran edesmenneen Heikki Tuokon muistoksi ja kunniaksi.

Heikki Tuokko oli nurmijärveläinen aliupseeri, aktiivireserviläinen ja ammunnan kouluttaja, joka teki pyyteetöntä työtä reserviläisten ampumaharrastuksen lisäämiseksi ja suomalaisen sotilaskiväärin säilyttämiseksi osana reserviläisammuntojen lajirepertuaarin vakiokalustoa. 1990-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen asti Tuokko välitti yhteistyössä silloisen Puolustusvoimien materiaalilaitoksen kanssa reserviläisille puolustusvoimien hylkäämiä, mutta kuntoluokiltaan hyviä ja harrastusvälineiksi oivallisesti kelvollisia sotilaskivääreitä. Kovan työn lopputulos oli huomattava ja sellaisena myös esimerkillinen, sillä yhteensä hän välitti lähes 1000 kivääriä uusille omistajilleen eri puolille maata!

Heikki Tuokko kiväärikilpailun kalustona käytetään suomalaista sotilaskivääriä 762KIV39 tai aikaisempia malleja. Kilpailussa ammutaan 150 m etäisyydeltä 5 koelaukausta

ja 10 kilpalaukausta makuulta, joiden ampumiseen on käytettävissä 10 + 10 minuuttia.

Taistelu voittajan laakeriseppeleestä oli totuttuun tapaan ankara ja kultamitalin ansaitsemiseen vaadittiin tänä vuonna pettämättömän ampumataidon lisäksi varsin kunnioitettava 98 pisteen saldo, jonka saavutti Janne Suomalainen. Kilpailun 20 parhaan ”top scoren” kärkitulokset ratkaistiin lopulta tasaveroisten pisteiden välillä napakymppien määrän perusteella, mikä ei tämän tyyppisissä kamppailuissa ole lainkaan ennen näkemätöntä.

Kilpailun huoltopalvelut oli järjestetty perinteiseen tapaan maistuvana ja tilaisuus oli paitsi totinen koitos nimekkäiden ampujien keskinäisestä paremmuudesta ja nokkimisjärjestyksestä, myös sosiaalinen sunnuntaipäivän tapahtuma leppoisassa seurassa lämmittävän nuotion äärellä. Suuruudeltaan 10 euron osallistumismaksuun sisältyi kenttäruokailu erinomaisen hernekeiton muodossa, jonka sekaan lisätty murea liha on varsinkin erityismaininnan arvoinen. Samanlaista herrojen herkkua ei ole edes näinä yltäkylläisyyden lihavina aikoina ruokapöydässä katettuna aivan jokaisena vuoden päivänä. Jälkiruokaa varten paikalle oli tilattu kahvia ja munkkia kilpailukykyiseen hintaan tarjoillut sotilaskotiauto.

Kiitokset järjestäjille!

Heikki Tuokko XIV kiväärikilpailu 12.10.2014Mikko Juuti

Merkit ovat velcropohjalla ja valmiita kiinnitettäväksi esim. m91 maastopuvun hihaan (pystymallinen merkki) tai muulle sopivalle velcroalustalle reppuun, kiväärikassiin, läppärilaukkuun, ”taktisen” fleecetakin hihaan tms. (vaaka-mallinen merkki).

Merkkipari (sisältää pysty- ja vaakamallisen merkin) 5 euroa. Saatavissa yhdistyksen tapahtumissa tai tilattavissa postitse. Pakkaus- ja postikulut 2,70 euroa.

Tilaukset: Juha Matikainen juha_matikainen(ät)suomi24.fi (Juhalta myös vanhoja merkkejä edelleen saatavissa)tai Timo Järvinen timze79(ät)gmail.comtai Jyri-Pekka Tähtinen jyri.tahtinen(ät)gmail.com

TUNNUSTA VÄRIÄ JA PISTÄ MERKIT TILAUKSEEN!

JÄSEN - TILAA ITSELLESI SISSIEN UUSI HIHAMERKKI!Perinteet velvoittavat meitä kylpemään vuoden taistelupölyt pois perinteisellä Killan saunalla Santahami-nassa 19.12.2014 klo 17.39

SAAREN MUUTTUNEIDEN SÄÄDÖSTEN TAKIA ALOITIMME KEVÄÄLLÄ ILMOITTAUTUMISKÄYTÄNNÖN.

Tuntiessasi voimakasta halua liittyä seuraamme, pitää sinun toimia seuraavasti. Laita sähköpostitse etunimesi, sukunimesi, syntymäaikasi sekä auton rekisterinumero (jos olet autolla tulossa)Osoitteeseen maria.vanonen@gmail.com 16.12.2014 mennessä!

TUON PÄIVÄMÄÄRÄN JÄLKEEN EI ILMOTTAUTUMISIA OTETA VAS-TAAN

Sinä keväällä/kesällä ylennetty/palkittu. MUISTATHAN OLEVASI VAS-TUUSSA saunan nestehuollosta. Ilmoitathan allekirjoittaneelle 17.12 mennessä tuotko juomaa mukanasi vai kannetaanko juomat puolestasi paikanpäälle jolloin maksat ne valmiiksi Sissitilille. Tilinumero tässä lehdessä.

Paikan päällä mahdollisuus ruokailuun pientä korvausta vastaan. Saunalla myös myynnissä sissipaitoja sekä uusia hihamerkkejä (5e pari)

Epäselvyyksissä ota yhteyttä Huolto- ja kuljetustoimikunnan vetäjäTimo Järvinen 0505824786 tai timze79@gmail.com

JOULUSAUNA

Admiral Pitka Recon ChallengeSami Manner, Aki Virtanen

Admiral Pitka Recon Challenge sotilastaito-kipailu käytiin elokuun alussa Virossa. Sissi-Team oli vahvasti läsnä kilpailussa neljän hen-gen kilpailujoukkueella, sekä kolmen hengen huolto-osastolla. Sissi-Teamin osalta valmis-tautuminen kilpailuun alkoi hyvissä ajoin. Harjoittelimme pitkin kevättä luonnossa liik-kumista sekä erinäisiä taitoja joista oli ollut hyötyä edellisten vuosien kilpailuissa. Myös aktiivinen reserviläiskunnon ylläpito kuului kuvioihin.Tämän vuoden kilpailussa oli poikkeuksellista se, että Sissi-Team edusti Stadin Sissien lisäksi myös MPKta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että MPK avusti joukkuetta taloudellisesti, avusti varusteiden hankinnassa ja muissa jär-jestelyissä sekä asetti joukkueelle tarkkailijan. Yhteys MPK:een toimi erinomaisesti ja tuki itsessään oli korvaamatonta. Huolto aloitti keskittämismarssin suorittami-sen maanantaina poimien taistelijat varus-teineen ennalta määritellyiltä ovilta ympäri pääkaupunkiseutua. Kuljetukset kohtasivat lopulta Länsisatamassa, jossa suoritimme henkilöstön tankkauksen täytetyn leivän muodossa sekä varusteiden siirron toiseen ajoneuvoista. Suoritimme vesistönylityksen kuivana, nauttien autolautan buffet ravintolan antimista, sekä heittäen huonoa vitsiä tulevas-ta. Laivan tax free myymälästä haimme vielä viimeisiä neste- ja ravintotäydennyksiä ennen maihinnousua Tallinnaan.Satamassa meitä oli vastassa ihastuttava Kaitseliitin yhteysupseeri, jonka johdolla suoritimme moottorimarssin paikalliseen majoitusliikkeeseen. Illan aikana hankimme vielä viimeiset tarvikkeet ja säädimme varus-teemme mahdollisimman valmiiksi tulevia koitoksia varten. Asettaessani herätyskellon soimaan 05.10 en osannut arvata kuinka pit-kään kulkisinkaan samoilla silmillä. Nopeiden aamutoimien jälkeen siirryimme autoillemme ja suuntasimme kohti Rutjan lentokenttää, jossa tarkoituksenamme oli kuitata ja kohdis-taa aseemme. Juuri kun olin torkahtamassa takimmaisen auton takapenkillä, sain kuulla toimivani vapaaehtoisena kartturina loppu-matkan. Löydettyämme vihdoin epämääräi-sen betonilaatoista koostuvan ja vanhoilla auton renkailla täplitetyn platan Google Map-sin avustuksella, olimme lievästi hämmen-tyneitä ympäristöstämme. Ympäristömme muistutti vain etäisesti kiitorataa rullaustei-neen. Mitään lentokentälle tyypillisiä raken-nuksiakaan ei näkynyt ympärillämme ja puut kasvoivat aivan kiinni rullaustiessä. Erityistä huolta aiheutti se että paikalla ei näkynyt ke-tään. Lähes paniikinomaisen sekaannuksen vallitessa huoltomme päätti lähteä tieduste-lemaan kiitoradan toista päätyä, josta onneksi löytyikin toinen suomalainen joukkue sekä yhteysupseerimme, joka Antin iloksi oli vaih-tanut siviilivaatteet maastopukuun. Auringon kohotessa korkeammalle muodostui päivän tehtävä selkeäksi, nesteytä. Taivaalla ei nä-kynyt pilven pilveä ja ympäristön betonipin-noite johon lisätään maaston hiekkaisuus ja

matalaa mäntyä kasvava metsä saivat aikaan lievästi ilmaistuna tukalan lämpimät oltavat. Kellon lähestyessä kahdeksaa suoritettiin aseiden ja ampumatarvikkeiden jako. Lievää hämmennystä aiheutti totuttua rennompi suhtautuminen järjestäjä valtion omaisuu-teen. Meille lyötiin syli täyteen aseita ja am-muksia ja kuittauksia tultiin kyselemään use-amman tunnin päästä. Kohdistuslaukausten tulos osastollamme oli kolme häiriötä ja suu-rinpiirtein oikeaan suuntaan lähtevät ammuk-set. Tiedossa oli jo valmiiksi, että puolet jouk-kueesta osasi ampua. Myös kohdistuksen jälki oli sen kaltainen. Kalusto oli hieman yllättä-vää, mutta muille aikaisemmista koitoksista tuttua. Odotimme saavamme Galil kiväärit, jotka olisivat olleet toimintaperiaatteeltaan hyvinkin tutut, mutta saimmekin AK4 kivää-rit. Pakattuamme aseet ja itsemme autoon alom-me siirtyä Rakvereen, jossa oli tiedossa kil-pailun avajais seremonia. Yhteysupseerin an-siokkaalla selvitystyöllä oikea puisto ja paikka löytyikin ja pääsimme suorittamaan tuiki-tärkeää huoltoa paikalliseen ravitsemusliik-keeseen sekä valintamyymälään. Hienoisen kiireen saattelemana syöksyimme juuri oike-aan aikaan paahteiseen ja lyhyehköön avajais seremoniaan. Tilaisuuden avasi Kaitseliitin päällikkö, joka toivotti kaikille kilpailijoille onnea matkaan. Tasapuolisesti niin liittolaisil-le kuin muillekin, muistaen erityisesti suoma-laisia. Seremoniassa mieleeni juolahti ajatus Sissien omista sulkeisjärjestys harjoituksista, joiden tarpeellisuuden tiedostin ensimmäisen kerran jo keväällä. Maastotoimikunta tulee kartoittamaan mahdollisuutta järjestää kysei-senlainen tapahtuma. Kansainvälisiä kilpailu-ja silmällä pitäen tullaan selvittämään myös mahdollista tarvetta eri kielisten käskyjen sisällyttämiseen mahdolliseen tapahtumaan.Seremonian jälkeen siirryimme Läsnaan jossa sijaitsee Viron puolustusvoimien pääharjoi-tusalue. Kesken siirtymän ja torkkujen, minun kerrot-tiin toimivan myös tämän matkan kartturina. Tällä kertaa yhteysupseerimme navigaattoris-ta oli loppunut akku ja sain luvan siirtyä joh-toautoon viemään saattueen perille. Läsnassa toimi kilpailun päätukikohta telttakylineen, ruokailutiloineen ja juuri uusittuine suih-kuineen ja saniteettitiloineen. Iltapäivä kului syöden, nesteyttäen, varusteita välpäten sekä nukkuen. Kaikkea tätä rytmittivät erinäiset varo-oppitunnit, valokuvat ja muu turhaut-tava toiminta. Päivän kääntyessä illaksi ulko-maalaisille joukkueille oli järjestetty koulutus siitä kuinka kulkea suolla. Tämä yhdistettynä siihen, että meille jaettiin astetta vanhemmat aseet aiheutti hienoista levottomuutta. Kou-lutus itsessään oli perusteellista ja hyvin jär-jestettyä, olkoonkin että perusteellisuudesta olisi hieman voinut tinkiä. Henkilökohtaises-ti mieleen jäi puhelias kouluttaja joka tieten tahtoen upottautui suohon uudelleen ja uu-delleen, samalla hymyillen leveästi ja puhuen rauhallisesti. Esimerkillistä.

Palattuamme takaisin teltalle aurinko vajosi jo nopeasti, kertoen lähdön lähestyvän. Tämä aiheutti ensikertalaisessa hienoista hermos-tuneisuutta vaikeuttaen rauhoittumista. Ei aikaakaan kun viimeiset puhelut kotiin oltiin soitettu ja astelin hermostuneesti teltan ym-pärillä tiedostaen lähdön olevan käsillä. Kellon kääntyessä keskiviikon puolelle meitä tultiin hätistelemään lähtöpaikalle. Jokin tie-donkulkuhäiriö oli aiheuttanue epäselvyyttä varustarkastuksemme ajankohdasta, ja olim-me ehkä myöhässä. Olimme pitkin päivää pohdiskelleet varustarkastuksen perusteelli-suutta ja petyimme karvaasti sen ollessä hy-vin yleispiirteinen. Kaikki pakolliset varusteet löytyivät ja aloitimme matkan ensimmäiselle tehtävälle. Huoltomme tiedotti meille myö-hemmin, että kaikilla ei tarkistus mennyt ai-van niin kuin piti. Esimerkiksi amerikkalaiset joukkueet olivat lähdössä koitokseen ilman kompasseja kommentoiden tilannetta ”We have GPS. We don't need a compass.”Kuljimme ensimmäiselle tehtävälle tietä pitkin ja noin puolessa välissä kävelimme vastaosas-ton väijytykseen, selkeässä pullonkaulassa. Tilanteesta selvisimme kahdella elämälapulla. Saimme yön aikana vain vähän osviittaa tule-vasta vastatoiminnasta syöksyessämme sil-loin tällön ohi ajavaa autoa piiloon. Valon ka-jastaessa horisontissa saavuimme tehtävälle. Tilanne jäi selostuksessa hieman epäselväksi, jolloin suoritimme tehtävänä olleen ajoneu-voetsinnän erityistä varovaisuutta noudat-taen. Hämmennystä lisäsi myös alueella pää-määrrättömästi pyörinyt valokuvaaja, joka oli lähellä kokea silmitöntä väkivaltaa. Tehtävän päätyttyä löydettyyn kiintolevyyn liitettiin kiihtyvyyden ilmaisin ja käskettiin luovuttaa tämä eteenpäin tietyllä tehtävällä. Seuraavalle tehtävälle saapuminen aiheutti hieman sydämen tykytystä ryhmällemme. Jou-duimme hieman erillimme juuri ennen tehtä-vän ympärillä olevaa kilometrin turva-aluetta. Aikamääreen puskiessa kovaa niskaamme lähdimme juosten ottamaan kiinni kadonneita sekunteja samalla toiven eksyneen lampaan-kin tulevan vastaan. Toiseksi viimeisellä suo-ralla saimmekin sankarin kiinni ja aloitimme kirin rastille, jonne saavuimme juuri ajoissa. Tehtävänä oli suorittaa esterata. Rata koostui yhdestä verkosta, joka oli viritetty puiden vä-liin aaltoilevaksi matoksi. Tehtävä suoritettiin kulkemalla verkon päällä.Tehtävällä oli ilok-semme myös vahvaa suorittamista tuomarien puolella, olkoonkin että odotimme Sissien hie-man kuittailevan enemmän kohdatessamme. Vesitäydennyksen jälkeen jatkoimme taivalta.Tehtävä jonka seuraavaksi suoritimme oli kansainvälisen sotaoikeuden tentti. Tenttiä vaikeutti väsymys ja kiire. Se koostui lukuisis-ta kysymyksistä ja kymmenen minuutin aika-määre oli erittäin tiukka.Ennen saapumista seuraavalle tehtävälle, koko ryhmämme väijytettiin. Tehtävänämme oli räjäyttää tukki, epämääräisillä ruotsalaisil-la muoviräjähteillä. Onnistuimme tehtävässä ja täydensimme ensiaputarvikkeitamme sekä

vesivarantomme, ennen siirtymistä seuraaval-le tehtävälle. Tehtävä oli haastava. Taistelija-pareittain suoritettu taisteluammunta, jonka haastetta lisättiin aikamääreellä, rajoitetulla ammusmäärällä, koko radan mittaisella mii-noitteella sekä sillä että tehtävän läpäistäk-seen oli soitettava vanhalla kenttäpuhelimella. Tehtävän jälkeen huolsimme itseämme en-simmäistä kertaa lähdön jälkeen hieman perusteellisemmin. Saatuamme arvokasta tiedustelutietoa siitä, miten säilyä kuivana ja säilyttää elämälippumme kilpailevalta jouk-kueelta aloitimme kivuliaaksi muuttuneen siirtymän seuraavalle tehtävälle auringon jo laskiessa. Henkilökohtaisesti tämä siirtymä oli kilpailun kivuliain. Hiertymät muodostui-vat kovan hikoilun johdosta epämukavuutta lisääviin paikkoihin ja rakot kohosivat jalkoi-hin. Ongelmat olivat melko yhtenevät lähes koko ryhmässä. Yön laskeuduttua ja maaston avarruttua lakeiksi pelloiksi vastatoiminta tehosti toimintaansa merkittävästi. Viimeiset kilometrit olivat ikimuistoiset. Taistelutove-rit teippaavat toistensa arkoja hiertymiä tien sivussa, kun vastaosaston ryhmä pysähtyy paikalle ja tarjoutuu auttamaan... Taivallusta eteenpäin tahdittivat reipas puhina ja mana-us. Vauhtimme hidastui merkittävästi siir-tymän loppuvaiheessa aiheuttaen sen, että emme saaneet suorittaa tehtävänä ollutta panttivangin pelastusta myöhästyttyämme annetusta aikamääreestä. Tämä ei haitannut meitä ollenkaan, syystä että toverimme joutui jättämään leikin kesken lääkärin suositukses-ta. Jaoimme hänen varusteensa uudelleen ja jatkoimme matkaa.Pellot aukesivat ympärillämme pitkälle aa-muun. Vastatoiminta hyödynsi tehokkaasti avointa maastoa ja ajoneuvoja tehden etene-misestä hidasta ja hermoja raastaavaa. Hetkit-täin huomio kiinnittyi seikkaan, että ympäril-lä avautuvat maisemat olivat aivan mahtavia. Kirkkaassa kuutamossa oli helppo erottaa ympärillä kumpuilevat pellot ja komeat lehti-puumetsät. Suoritettuamme kilpailun pisim-män yhtäjaksoisen siirtymän saimme määreet tiedustelutehtävälle.Tiedustelulle annettiin 26 tuntia alueen olles-sa useita neliökilometrejä ja siirtymää tiedus-teltavalle alueelle oli kohtalaisesti. Taistelu-kunto oli päässyt jo laskemaan joukossa niin paljon, että aloitimme huoltotoimilla. Ravit-tuna, kuivana ja hieman levänneenä aloimme siirtyä alueelle. Erittäin aktiivinen vastatoi-minta oli yllättää meidät jo noin parin kilo-metrin jälkeen. Tämän vihollispartion havait-simme kuitenkin ajoissa ja saimme kierrettyä sen, toisin kuin perässä tullut partio. Kulkies-samme kuvan kauniin maalaismaiseman läpi oli pysähdyimme hetkeksi, jolloin meidät yl-lätti koirapartio. Saavuttuamme pisteeseen johon olimme suunnitelleet tekevämme kätkön ennen tie-dustelua, punnitsimme tilannetta. Kilpailua oli jäljellä vielä yli vuorokausi, taistelukunto oli taas laskusuunnassa, yli puolet elämäli-puista oli käytetty, tiedusteltava alue oli laa-ja, suojaton ja vauhtimme oli hitaampi kuin olimme ikinä olettaneet. Eniten vaakakupissa kuitenkin painoi vastatoiminnan aktiivisuus. Teimme raskaan päätöksen ja päätimme luo-pua varsinaisen tiedustelun suorittamisesta. Päätöksen tehtyämme päätimme siirtyä lä-hemmäs pistettä, johon meidän tuli luovut-

taa tiedusteluraportti aamulla. Kuljettuamme useamman tunnin, pysähdyimme tien sivuun tauolle. Päättäessämme taukomme ohi kul-kemamme pellon toiselta laidalta kuului pa-haenteinen starttimoottorin ääni. Pohdimme lähdemmekö karkuun, vai luovutammeko elä-mälappumme koska meillä oli vielä reippaasti välimatkaa. Pohdinta keskeytyi laukauksiin ja leveällä amerikan englannilla kantautui käsky pysähtyä. Lovutettuamme elämälippumme jatkoimme matkaa. Pian meille selvisi miksi ylitimme aidan siirryttyämme juuri tälle pel-lolle törmätessämme yö unilla olevaan lau-maan lehmiä. Tämän kohtaaminen nostatti sykettä aivan eri tavalla kuin äskeinen koh-taaminen amerikkalaisten kanssa. Soluttau-duttuamme läpi laitumen saavutimme pian etukäteen määrittämämme paikan jossa huol-taisimme itseämme loppu yön ja laatisimme vähiin tietoihin pohjautuvan raporttimme. Yön lämpötila laski yllättävän alas, aiheuttaen joukossa läheisyyden kaipuuta ja lepoa jaksot-tivat ohitsemme ajaneet ajoneuvot. Aamun siirtymän jälkeen löysimme itsemme Rutjan lentokentältä, jossa oli neljän tehtä-vän rypäs. Nämä tehtävät olivat siitä poikke-uksellisia, että ne olivat hyvin lähellä toisiaan ja näille oli yleisöllä vapaa pääsy. Ensimmäi-senä oli tulenjohtotehtävä, etäisyyden mit-tauksineen ja NATO mallisine tulikomentoi-neen. Toisena oli ensiaputehtävä. Tehtävässä arvosteltiin niin annettu kriittinen ensiapu, kuin täytetyt MIST kortit. MIST kortti on tais-teluensiavussa täytettävä potilaskortti, joka seuraa potilasta hoidosta toiseen. Ensiavun jälkeen oli ammunta, joka koostui rynnäkkö-kivääriammunnasta ja pistooliammunnasta. Ammunnat olivat luonteeltaan kohtuullisen yksinkertaisia, mutta erittäin nopeatempoi-sia. Ryppään viimeisessä tehtävässä luovutet-tiin kilpailun ensimmäisestä tehtävästä asti mukana kannettu kiintolevy. Varsinaisena tehtävänämme oli etsiä tältä kiintolevyltä tiet-ty tiedosto, jolta tuli selvittää seuraavan tehtä-vän koordinaatit. Nopeasti kävi ilmi että tieto oli kätketty viittauksin useampaan eri tiedos-toon, lisäten näin vaikeus astetta. Suoritettu-amme tehtävän, pidimme pienen huoltotauon suunnitellen tulevaa. Saimme tietää, että seu-raavan tehtävän jälkeen vastatoiminta lopet-taisi toimintansa. Tämä sekä masensi, että nosti mielialaa samaan aikaan. Masentavaa oli se, että vastatoiminta tulisi todennäköisesti toimimaan korostetun tehokkaasti. Mielialan

nousua aiheutti se, että vastatoiminnan lop-puminen toi toivoa siitä että kilpailukin joskus loppuisi. Tämä siirtymä sisälsi kilpailun erikoisimman tapauksen. Päästyämme muutaman kilomet-rin päähän lentokentältä meidät väijytti joukko, jonka meinasimme itse väijyttää. Joukko oli ruokai-lemassa, kun kävelimme heidän syliinsä. Pian tämän jälkeen ohitimme maatalon, josta seu-raamme liittyi maatalon koira. Kyseinen rek-ku tuli ensin tervehtimään meitä ja selkeästi nautti huomiostamme. Arvuuttelimme hetken kuinka pitkään turre kulkisi mukanamme ja vitsailimme Afganistan dokumenteistä tutuis-ta paikallisista partiokoirista, kun se siirtyi kulkemaan partiomme edellä. Lähestyessäm-me läheisen metsän reunaa koira yhtäkkiä pysähtyi ja valpastui. Tästä huolestuneena säntäsimme eteenpäin, metsän suojaan. Koira säikähti reaktiotamme ja palasi täyttä vauh-tia kotiinsa. Juuri kun pääsimme metsän reu-naan, nimelliseen suojaan, tien mutkasta kur-vaa amerikkalainen HMMWV tulittaen villisti taaksepäin. Kiitos toisen partion ja maatalon koiran selvisimme nipin napin kiinnijäämi-seltä, tällä kertaa. Olimme taas pois pysyväm-mästä maaston suojasta, edessämme oli lähin-nä suuria peltoaukeita. Nämä pellot erosivat edellisesti siinä, että tulevat olivat pääsääntöi-sesti jo korjattuja. Muutamat peltosaarekkeet joihin törmäsimme olivat taas niin tiheäkas-vuisia, että niiden läpikulkeminen oli erittäin hidasta. Olimme erittäin jännittyneitä, vasta-toiminnan ääniä kuului vähän väliä hyvinkin läheltä, peltojen ylitykset olivat hyvinkin pit-kiä ja aloimme olemaan oikeasti väsyneitä. Pi-meän laskeuduttua, teimme kilpailun ainoan suunnistuspummin. Olimme jo lähes tehtävän turva-alueen sisällä, kun unohdimme kään-tyä tienristeyksestä. Tämän korjataksemme teimme mielestäni lähes sankarimaisen kor-jausliikkeen. Tilanne: perjantai-ilta, klo noin 23. huoltoa keskiviikon jälkeen yhteensä noin 10 tuntia, matkaa takana GPS:n mukaan noin 140km, 10minuuttia aikamääreeseen, pistee-seen etäisyyttä noin 2,2km.Saavuimme pisteeseen kun kello löi 2310, juu-ri ajoissa. Tehtävä oli johtamistehtävä. Se suoritettiin erottamalla ryhmän jäsenet ja yhden tuli tuottaa peitepiirros paperille, joka oli täytet-ty erilaisilla kolmiolla, puolisuunnikkailla ja suunnikkailla. Selostukseni tehtävästä ei tee

Perinneosasto Kaartin omaistenpäivillä

sen nerokkaalle epäselvyydelle suosiota, sen ollessa vieläkin epäselvempi. Suoritimme huoltoryhmämme avustuksella nopean jalkahuollon, jonka jälkeen jatkoimme matkaa leveät hymyt kasvoillamme, edelleen nauttien adrenaliinipiikistä veressämme. Siir-tymällä tunnelma oli huipussaan, koko jouk-kue oli väsynyt, vastatoiminta oli loppunut ja vauhtimme kiristyi. Juttelimme väsyneitä ja hihittelimme itsellemme ja toisillemme. Yön alkaessa väistyä saavuimme toiseksi viimei-selle tehtävälle, joka oli vesistönylitys. Tehtä-vä oli tarkoitus suorittaa kuivana ja joen yli oli viritetty valmiiksi köysi, jonka varassa joki oli tarkoitus ylittää jotenkin. Hoksottimemme olivat menettäneet jo parhaan teränsä, joten saimme aikamääreen puitteissa vain yhden henkilön reppuineen yli. Rangaistukseksi tästä, loput joutuivat heilahtamaan yli perin-teisemmin. Kylmän kangistamana jatkoimme taivalta viimeiselle tehtävälle. Tässä vaiheessa askel alkoi toden teolla painaa. Vauhtimme oli todella hidasta ja etenemistämme rytmittivät muutamat tauot jotka sisälsivät painokelvot-tomia ja suuria tunteita aiheuttaneita purka-

uksia. Virossa oli ollut ennen kilpailua hyvin kuiva kesä, suurin osa karttaan merkityistä ojista ja joista olivat olleet kuivia tai vähin-täänkin pienellä pohkeen ojennuksella ylitet-täviä. Luotimme siihen, että kartassa näkynyt meidän ja viimeisen tehtävän välissä ollut ohuenohut viiva olisi luonnossa kuiva, kuten ne lukemattomat aikaisemmin ylitetyt. Pääs-tyämme ojan luo, tapasimme kaksi virolaista ryhmää, jotka etsivät kuumeisesti ylityspaik-kaa. Kysyessämme heiltä, kuinka leveä oja on he hymyilivät leveästi ja käskivät katsomaan itse. Siltä kohtaa oja oli useita metrejä leveä ja syvyyttäkin oli empiirisen tutkimuksen mukaan ainakin kaulaan asti. Hetken kiroil-tuamme ja kierreltyämme löysimme kohdan joka oli huomattavasti kapeampi ja uoman yli ojentui lähes vaakatasossa kasvava puu. Par-tiomme suurikokoisin taistelija meni ensin ja kokeili kestääkö puu ylityksen. Toisen aske-leen kohdalla puun runko antoi periksi. Tästä lannistuneena astelimme partionjohtajan pe-rässä suoraan jokeen. Matka painoi mielessä ja kehossa tässä vaiheessa niin runsaasti, että jokeen mennessämme päällä oli kaikki vaat-

teet ja kengät olivat jalassa. Onneksi matkaa viimeiselle tehtävälle oli sen verran vähän, että tästä ei ollut varsinaista haittaa. Tehtävä oli ennelta ilmoitetusti loppujuoksu. Juoksu oli osaltamme hyvin kulmikasta, nive-let eivät enään vain joustaneet vaikka taival taittuikin yllättävän nopeasti. Juoksimme Rak-veren kaupungin keskustaan, jossa sijaitsee keskiaikainen linna. Kilpailun maali oli linnan pihassa, jossa suoritettiin varustarkastuk-set. Jotta pääsimme maaliin, oli meidän vielä kiivettävä jyrkkää mäkeä linnalle. Ensimmäi-sessä mäessä oli avuksemme viritetty köysi, jota hyväksikäyttäen oli mahdollista säästää jalkoja kiskomalla itsensä ylös käsin. Toisen mäen rinteeseen taasen oli viritetty verkko jonka ali mäki tuli kiivetä. Varustarkastuksen jälkeen saimme kyydin urheiluhallille, jossa aloitimme välittömät huoltotoimet. Suihkun raikkaana, ravittuna, jalat tiukasti teipattuna syvä tajuttomuus otti nopeasti vallan loppuse-remoniaa odottavassa joukossa. Tilaisuus pi-dettiin komeasti linnan salissa ja se oli hyvin lyhyt ja ytimekäs. Ei aikaakaan, kun olimme pakkautuneet tiukasti autoon ja matkalla koh-ti Tallinnan satamaa ja koti Suomea.Joukkueemme koostui tiedustelupartiosta jo-hon kuuluivat Akin johdolla Andrei, Henri ja Sami, huolto-osastosta johon kuuluivat Antin johdolla Aarne ja Sampo sekä MPK:n tarkkai-lija Juhasta. Sijoituksemme oli lopulta 19.. Kil-pailuun osallistui 26 joukkuetta.Päälimmäisenä mieleen kilpailusta jäi upeat auringon nousut ja laskut, jotka tulivat poik-keuksetta seurattua. Hyvänä toisena oli ää-rimmäisen aggressiinen vastatoiminta. Suosittelen, että kaikki jotka ovat vähääkään kiinnostuneita sotilastaitokilpailuista, ovat yhteydessä Sissi-Teamiin. Näin myös sinä saa-tat päästä mukaan, itseäsi kiinnostavaan kil-pailuun.

Reserviläisurheiluliiton syysjotos pidettiin Nilsiässä 19 – 21.9.2014. Vaativampaan so-tilassarjaan osallistui 23 ja retkisarjaan 26 partiota. Sotilassarjalaiset lähtivät liikkeelle tavalliseen tapaan perjantai-iltana, retkisarja-laiset aloittivat vasta lauantaiaamuna. Sotilassarjan partiossamme olivat Harry Eklundh, Jyri Favorin, Pasi Favorin ja Tapio Jaakkola. Järjestäjien arvion mukaan sotilas-sarjassa kuljettava matka oli n. 40 km ja ret-kisarjassa n. 27 km. Maastoa oli vaihtelevaa eli jatkuvaa ylä- tai alamäkeä suurin korkeus-eroin. Toisaalta kulkemista helpotti Tahkon alueen tiheä ulkoilureittiverkosto.

Perjantaina ensimmäinen partio lähti liikkeel-le pimeässä kello 20.00, oma lähtöaikamme oli 20.27. Sää oli mitä mainioin, poutaa ja har-vinaisen lämmintä. Ensimmäinen rasti oli tie-tysti melkoisen mäen harjalla, saimme ratkoa siellä taktisia merkkejä. Jyrin ja Tapion ansios-ta saatiin hyvät pisteet. Sitten laskeuduimme alas ampumaradalle, jossa jonotimme lähes tunnin ennen kuin pääsimme ampumaan. En-sin ammuttiin Glockin pistooleilla itse valais-tuihin tauluihin ja sitten AR-15 kivääreillä liik-kuviin tauluihin. AR-15 tähtäimet ovat todella oudot niihin tottumattomalle, silti ammunta meni meiltä kohtalaisesti.

Siirryimme tiekävelyllä seuraavalle rastille, joka osoittautui yösuunnistuksen lähtöpai-kaksi. Saimme kaksi suunnistuskarttaa joilla oli 15 rastia, joista piti hakea mahdollisimman monta 1,5 tunnissa. Jakaannuimme kahtia; Harry meni yksinään ja me muut kolme yh-dessä. Saimme haettua kaikkiaan yhdeksän rastia, mikä oli hyvä suoritus, sillä jopa Harry oli sitä mieltä, että maasto oli haastava ja ras-tit vaikeita.

Yösuunnistuksen kokoontumispaikka oli sa-malla yöpymisrasti, jossa olimme puoliltaöin. Yöpymispaikaksi osoitettiin möykkyinen hak-kuuaukea, omaa majoitetta ei saanut käyttää, sen tilalle järjestäjät antoivat kaksi sadeviit-taa. Valot ja tulet olivat kiellettyjä, piti toimia äänettömästi. Löysimme lopulta jonkinlaisen majoituskolon, viritimme sadeviitat laavuksi ja kävimme nukkumaan. Onneksi ei satanut.

Lauantaiaamuna lähdimme liikkeelle kello 6.15 ja suuntasimme takaisin ampumaradalle, missä saimme taas jonotella. Ensin oli pistoo-liammunta Glockeilla, mikä meni kohtalaises-ti. Sen jälkeen oli makuuammunta AR-15:sta.

Ammuttajalla oli niin kiire, että hän käskytti ampumaan ennen kuin olimme ehtineet kun-nolla valmistautua ja oudoilla aseilla ammun-ta meni täysin pieleen. Harmitti, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Nousimme mäelle jossa oli tehtävänä ottaa kiinni pari linkkimastojen sabotoijaa. Piti muistaa toimia vain tavallisen kansalaisen val-tuuksilla. Sitten laskeuduimme alemmas ker-tasinkorastille, missä Jyri ja Pasi saivat esittää kuinka sinkopartio tuhoaa pressupanssarin. Olisi pitänyt eläytyä eli ryömiä enemmän. Jat-koimme laskeutumista ja marssimme Hotelli Tahkovuoren viereen järven rannalle. Siellä upeissa maisemissa suoritimme tulenjohto-rastin arvioimalla kohteiden koordinaatteja, suuntia ja etäisyyksiä. Vesistönylitys kävi hel-posti, marssimme hienoa kävelysiltaa pitkin Tahkolahden ylitse laskettelurinteiden juurel-le. Rannalla Jyri ja Tapio saivat elvyttää Anne-nukkea ja piti älytä käyttää siellä ollutta defib-rillaattoria eli sydämenkäynnistäjää.

Seuraavaksi siirryimme ulkoilureittejä pit-kin pari kilometriä pohjoiseen, missä kodan luona oli perinnekalustorasti. Piti tunnistaa vanhojen aseiden osia ja koota Suomi-kone-pistooli, mikä onnistui meiltä keskimääräistä paremmin. Tämän jälkeen oli tunnistamisras-ti, missä kahden partion jäsenen piti tunnistaa kalustoa ja viestittää tiedot kenttäpuhelimella kahdelle muulle, jotka kirjasivat havainnot ylös. Puhelinyhteys oli olemattoman heikko, arvasimme pattereiden puuttuvan tähystys-paikan puhelimesta. Kun puhuimme asiasta rastimiehelle, kävi ilmi, että kyseessä oli ras-timiesten moka, muilla suorituspaikoilla oli paristot puhelimissa ja käytössä hyvin toimiva puhelinyhteys. Järjestäjät jättivät lopulta ras-tin kokonaan arvostelematta.

Miinarastilla pääsimme jonotuksen jälkeen asentamaan pohjamiinan ja viuhkapanoksen. Aikaisempien jotoksien kokemuksella homma sujui hyvin, onneksi Jyri oli vielä selvittänyt etukäteen pohjamiinan asennuksen kaikki niksit. Lauantaille oli varattu neljä kylmää rastia joilla käynnistä sai lisäpisteitä. Haimme niistä yhden ja nousimme sitten jälleen pol-kua pitkin ylös tarkka-ampujarastille. Siellä Tapio ja Pasi saivat toimia tarkka-ampujapa-rina, tehtävänä etsiä ja arvioida etäisyyksiä maaleihin. Muut vastailivat teoriakysymyk-siin. Matka jatkui käsikranaatinheittoon, joka oli jälleen kerran toteutettu niin vaikeasti, että

monien muiden tavoin jäimme pisteittä. Tä-män jälkeen oli muutaman kilometrin siirty-minen majoituspaikalle, matkalla nappasim-me yhden kylmän rastin.

Majoituspaikalla olimme jo kello 16.45, siel-lä oli vielä leikkimielinen tikanheitto- ja ti-kanvalmistusrasti. Iltatehtävänä piti keittää nuotiolla vettä ja tarjota valvojille lämmintä juotavaa. Viritimme Trangian kattilaan rau-talangasta sangan ja teimme työtä käskettyä. Illalla oli vielä järjestäjien toimesta hieman ohjelmaa: lauluesityksiä, yhteislaulua, arvon-ta ja ennen kaikkea sotilaskotiauto.

Sunnuntaina partiomme lähti liikkeelle kello 7.18. Pienen maantiekävelyn jälkeen tulimme pioneeritiedustelurastille. Tien viereen raja-tulle alueelle oli sijoitettu useita miinoja, jotka piti aluetta kiertämällä tähystämällä havaita ja tunnistaa. Oli vaikeaa. Välittömästi rastin jälkeen alkoikin sitten pikataival. Maantietä pitkin mentiin noin 1200 metriä, ensin loivaa alamäkeä ja lopuksi tietysti jyrkkä nousu Tahkomäen huipulle rinneravintolan luokse. Intouduimme jopa hölkkäämään, Tapio osoit-tautui erittäin kovakuntoiseksi. Pikataipaleen loppupaikalla oli myös seuraava rasti, jono-tuksen jälkeen pääsimme suorittamaan LV 217 radion käyttökuntoon laiton ja yhteysko-keilun, meille tuttua puuhaa.

Tämän jälkeen pitikin siirtyä maaliin jotoksen lähtöpaikalle, minne oli linnuntietä matkaa kolme kilometriä. Haimme kuitenkin matkal-la myös sunnuntain kaksi kylmää lisärastia. Maalissa oli vielä yksi tehtävärasti, kolmen partion jäsenen piti koota irrallisista osista kaksi rynnäkkökivääriä, Glockin pistooli ja 7.62 kk PKM. Muut kyllä onnistuivat, mutta PKM jäi kokoamatta. Kävimme vielä Hotelli Tahkovuorella saunomassa ja sitten kotimat-kalle. Pari minuuttia lähdön jälkeen ensim-mäinen sadekuuro iski autoon.

Hyvän sään ansiosta jotos ei suurista korkeus-eroista huolimatta ollut liian raskas. Rastiteh-tävät olivat hyviä, mutta jälleen kerran välillä jonotettiin aivan liikaa. Muutamat huonosti menneet rastit painoivat tulosta ja oma sijoi-tuksemme jäi tällä kertaa vaatimattomaksi, olimme sotilassarjan kymmenes. Jotoksesta on julkaistu hieno video YouTubessa nimellä Tahko-Jotos 2014.

Sissit Tahko-JotoksellaPasi Favorin

Perinneosasto ahkeroi jälleen omaistenpäi-villä 12. - 13.7. Santahaminassa. Vanhalla ru-tiinilla pystytettiin tukikohta ja järjestettiin aseet asemiin. Alokkaita oli tällä kertaa vain kuusisataa johtuen siitä, että kasarmeja sa-neerataan ja näin ollen petipaikkoja ei ollut suuremmalle joukolle. Tämän takia omaisia-kaan ei ollut kuin tuhatkunta. Koska vieraita oli näin vähän, oli perinneosastolla aikaa tut-kiskella ja kokeilla tämän kerran erikoisuutta, marsalkka Mannerheimin yksityisessä käy-tössä ollutta autoa. Kuten kuvasta näkyy, oli autolla kokoa, kun koko perinneosasto mahtui kyytiin. Auto oli yksityisessä omistu