organising training and setting up networks on the European Coordination of Social Security Schemes

in the 27 Member States

Recent ECJ case lawJuly 2009 - present

ECJ 16 July 2009Petra von Chamier Glisczinski‑ v. Deutsche

Angestellten-KrankenkasseC-208/07

Pääasia (1)

• Saksassa asuva Saksan kansalainen Petra von Chamier-Glisczinski, joka oli hoidon tarpeessa oleva henkilö, sai DAK:lta, joka on sosiaaliturvalaitos, jossa hänet oli vakuutettu puolisonsa kautta, SGB:n XI osaston 38 §:ssä säädettyjä hoitovakuutuksen etuuksia (yhdistelmäetuuksia)

• Petra von Chamier-Glisczinski pyysi 27.8.2001 DAK:lta, että luontoisetuudet, joihin hänellä oli oikeus Saksan lainsäädännön perusteella, siirrettäisiin käytettäviksi Itävallassa sijaitsevassa hoitokodissa, johon hän aikoi mennä hoitoon.

Pääasia (2)• DAK hylkäsi tämän pyynnön 31.8.2001 tekemällään päätöksellä, jossa

hylkäämistä perusteltiin sillä, että senkaltaisessa tilanteessa, jossa von Chamier-Glisczinski oli, Itävallan lainsäädännössä ei anneta Itävallan sosiaaliturvajärjestelmään kuuluville henkilöille luontoisetuuksia. DAK:n mukaan von Chamier-Glisczinskillä oli oikeus pelkästään Sozialgeseztbuchin XI osaston 37 §:n mukaiseen hoitotason III hoitoavustukseen

• Petra von Chamier-Glisczinski oleskeli 17.9.2001–18.12.2003 Itävallan valtion hyväksymässä hoitokodissa, jonne hän oli ennakkoratkaisupyynnön mukaan mennyt sen vuoksi, että hänen puolisonsa aikoi etsiä työtä Itävallasta. DAK hylkäsi 20.3.2002 tekemällään päätöksellä oikaisuvaatimuksen, jonka Petra von Chamier-Glisczinski oli esittänyt 31.8.2001 tehdystä päätöksestä. Hylkäämispäätöksen pääasiallisena perusteena oli, että SGB XI:n 43 §:ssä säädettyä kokopäiväistä laitoshoitoa ei voida ”viedä maasta”, sillä kyse on luontoisetuudesta. Von Chamier-Glisczinski saattoi asian Sozialgericht Münchenin käsiteltäväksi, ja tämä hylkäsi kanteen 11.10.2005 antamallaan tuomiolla . Saksan viranomaiset katsovat Molenaar tuomion velvoittavan suorittamaan hoitoavustusta Saksan ulkopuolella, kun on kyse rahana maksettavasta etuudesta, mutta ei etuuksia, jotka Saksan lain mukaan luokitellaan luontoisetuuksiksi, kuten SGB XI:n 36 tai 43 §:ssä tarkoitetut etuudet.

Ennakkoratkaisukysymykset1) Onko asetuksen N:o 1408/71 (1) 19 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, tarpeen

mukaan yhdessä kyseisen artiklan 2 kohdan kanssa ja ottaen huomioon EY 18, EY 39 ja EY 40 artikla yhdessä asetuksen N:o 1612/68 (2) 10 artiklan kanssa, tulkittava siten, että palkattu työntekijä, itsenäinen ammatinharjoittaja tai heidän perheenjäsenensä ei saa toimivaltaisen laitoksen puolesta raha- tai korvausetuuksia asuinpaikan laitoksesta, kun viimeksi mainitun laitoksen soveltamassa lainsäädännössä ei ole säädetty kyseisessä laitoksessa vakuutettujen osalta luontoisetuuksista vaan ainoastaan rahaetuuksista?

2) Jos tällaista oikeutta ei ole, onko EY 18, EY 39 tai EY 40 artikla huomioon ottaen olemassa oikeus vaatia toimivaltaiselta laitokselta kustannusten vastattavaksi ottamista — etukäteen annetun luvan mukaisesti — toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvan jatkuvan hoitokotioleskelun osalta toimivaltaisessa jäsenvaltiossa maksettavien etuuksien määrän mukaisesti?

EYT:n vastaus – 1. kysymys (1)• Puolisoiden von Chamier-Glisczinski kaltaiset vakuutetut henkilöt kuuluvat

asetuksen N:o 1408/71 henkilölliseen soveltamisalaan • Saksan hoitovakuutusjärjestelmässä suoritettujen etuuksien kaltaisia

etuuksia on pidettävä niiden asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuina ”sairausetuuksina”, sillä niillä pyritään ennen kaikkea täydentämään sairausvakuutusetuuksia ja parantamaan tällä tavoin hoidon tarpeessa olevien henkilöiden terveydentilaa ja elämän

laatua • Hoitovakuutukseen perustuvat etuudet, jotka käsittävät asianomaisen

henkilön hoidon tarpeesta aiheutuvista erityishoitolaitoksen kustannuksista vastaamisen tai niiden korvaamisen, kuuluvat luontoisetuuksien käsitteen piiriin.

EYT:n vastaus – 1. kysymys(2)• riippumatta siitä, onko pääasiassa sovellettava asetuksen N:o 1408/71 19

artiklaa vai 22 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, on todettava, että näissä molemmissa säännöksissä käyttöönotettujen mekanismien mukaan silloin, kun jäsenvaltion, jossa asianomainen sosiaaliturvavakuutettu asuu, lainsäädännössä ei säädetä luontoisetuuksista sen vakuutustapahtuman kattamiseksi, jonka osalta näitä etuuksia koskevaan oikeuteen vedotaan, asetuksessa N:o 1408/71 ei sellaisenaan edellytetä etuuksien antamista toimivaltaisesta laitoksesta tai sen puolesta toimivaltaisen jäsenvaltion ulkopuolella.

• asetuksen N:o 1612/68 10 artiklalla ei ole vaikutusta tähän tulkintaan. • Asetuksen N:o 1408/71 tulkinta, jonka mukaan jäsenvaltio ei saa antaa

työntekijöille ja heidän perheenjäsenilleen laajempaa sosiaaliturvaa kuin se, joka seuraa asetuksen itsensä soveltamisesta, ylittää kuitenkin kyseisen asetuksen tarkoituksen ja menee samalla EY 42 artiklan päämäärien ja siinä asetettujen rajojen ulkopuolelle

EYT:n vastaus – 2. kysymys(1)• Yhteisön oikeus vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan säätää

sosiaaliturvajärjestelmistään, mutta jäsenvaltioiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava yhteisön oikeutta

• Antamalla asetuksen N:o 1408/71 neuvosto on, kun otetaan huomioon sen laaja harkintavalta tarkoituksenmukaisimpien toimenpiteiden valitsemisessa EY 42 artiklassa tarkoitetun lopputuloksen saavuttamiseksi

• Asetuksen N:o 1408/71 19 tai 22 artiklalla käyttöönotetut mekanismit heijastavat yhteisön lainsäätäjän tahtoa suosia ratkaisua, jonka mukaan luontoisetuuksina annettavien sairausetuuksien osalta vakuutetut voivat saada jäsenvaltiossa, jossa he asuvat tai oleskelevat, terveydentilansa vaatimaa hoitoa samoilla edellytyksillä kuin tämän jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmässä vakuutetut henkilöt

• Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annetussa vastauksessa esitetty tulkinta asetuksesta N:o 1408/71 on ymmärrettävä niin, ettei se rajoita ratkaisua, joka johtuu mahdollisesta primaarioikeuden määräysten soveltamisesta

• Ainoastaan EY 18 artikla soveltuu käsiteltävänä olevaan tapaukseen

EYT:n vastaus – 2. kysymys(1)• EY 42 artiklassa määrätään jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen

yhteensovittamisesta eikä niiden yhdenmukaistamisesta, joten kyseisellä määräyksellä ei puututa eri jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien aineellisiin ja menettelyllisiin eroihin

• EY 18 artikla ei voi taata, että muuttaminen toiseen jäsenvaltioon olisi sosiaaliturvan kannalta neutraalia

• Tilanne, jossa Petra von Chamier-Glisczinski oli muutettuaan Itävallassa sijaitsevaan hoitolaitokseen, johtui siitä, että Saksan ja Itävallan lainsäädäntöä sovellettiin yhdessä. Näin ollen Saksan liittotasavalta ja Itävallan tasavalta pystyivät valitsemaan vapaasti sairausvakuutusjärjestelmiensä yksityiskohtaiset säännöt ja toisen näistä järjestelmistä ei voida katsoa johtavan syrjintään tai haittaan ainoastaan siitä syystä, että se johtaa epäedullisiin seurauksiin, kun sitä sovelletaan EY 42 artiklalla käyttöönotettujen yhteensovittamismekanismien mukaisesti yhdessä toisen jäsenvaltion järjestelmän kanssa.

• EY 18 artikla ei ole esteenä Saksan lainsäädännölle

ECJ 1 October 2009Ketty Leyman v. Institut national d’assurance

maladie-invalidité (INAMI)C-3/08

Pääasia (1)• Leyman oli Belgiassa palkkatyössä vuosina 1971–2003. Vuodesta 1999

alkaen hän on asunut Luxemburgissa. Hän on kuulunut vuoden 2003 elokuusta alkaen Luxemburgin sosiaaliturvajärjestelmään. Luxemburgin toimivaltaiset viranomaiset totesivat 8.7.2005, että Leyman oli kykenemätön työhön 8.7.2005 ja 29.2.2012 välisellä jaksolla, eli aina

eläkkeelle siirtymiseensä saakka. • Hänelle myönnettiin työkyvyttömyyskorvaus Luxemburgissa täyttyneiltä

vakuutuskausilta. • Belgialainen INAMI myönsi hänelle korvauksen vasta 8.7.2006 alkaen ,

koska oikeus Belgian työkyvyttömyysetuuteen alkaa vuoden mittaisen alustavan työkyvyttömyysjakson päätyttyä (indemnité d’incapacité primaire)

Pääasia (2)• Vaikka Luxemburgin lainsäädännön mukaan oikeus

työkyvyttömyyskorvaukseen alkaa heti työkyvyttömyyden ensimmäisestä päivästä, korvausta ei suoriteta Belgian lainsäädännön mukaisesti ennen sen vuoden mittaisen jakson päättymistä, jonka aikana Belgiassa asuva työhön kykenemätön työntekijä saa alustavaa työkyvyttömyyskorvausta.

• Koska Leyman on kuulunut A-tyyppisen lainsäädännön alaisuuteen (BE) ja B-tyyppisen lainsäädännön alaisuuteen(LU) Hänen tilanteensa kuuluu asetuksen N:o 1408/71 40 artiklan soveltamisalaan

• asetuksen N:o 1408/71 40 artiklan 3 kohta koskee sellaisen työntekijän tapausta, joka on ollut jäsenvaltiossa sellaisen A-tyyppisen lainsäädännön alainen, jossa työkyvyttömyysetuuksien myöntämiseksi edellytetään, että asianomainen henkilö on tiettynä aikana sairauden perusteella saanut rahaetuuksia tai ollut kykenemätön työhön, jos mainittu työntekijä kärsii sellaisesta työkyvyttömyyteen johtavasta kykenemättömyydestä työhön, jonka hän on saanut ollessaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen. • Belgian lainsäätäjä on käyttänyt juuri tätä mahdollisuutta hyväkseen

EnnakkoratkaisukysymysOnko EY 39 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset soveltavat kansallista lainsäädäntöä, jossa edellytetään asetuksen N:o 1408/71, 40

artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti työkyvyttömyysetuuksia koskevan oikeuden syntymiseksi

vuoden mittaisen alustavan työkyvyttömyysjakson kulumista silloin, kun tällaisesta soveltamisesta seuraa, että siirtotyöläinen

on suorittanut sosiaaliturvamaksuja tämän jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään ilman niistä hänelle koituvaa etua ja

että hän näin joutuu huonompaan asemaan kuin maassaan pysynyt työntekijä ?

EYT:n vastaus (1)• Vaikka EY 42 artiklalla ei puututa järjestelmien sisällöllisiin ja menettelyllisiin

eroavaisuuksiin, EY 39 artiklan tavoite jäisi saavuttamatta, jos työntekijät menettäisivät heille tietyn jäsenvaltion lainsäädännössä tarjottuja sosiaaliturvaetuja sen seurauksena, että he käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.

• vaikka Belgian lainsäädännössä ei tehdäkään eroa liikkumisvapauttaan käyttäneiden työntekijöiden ja niiden työntekijöiden välillä, jotka eivät ole käyttäneet sitä, näiden pykälien soveltaminen johtaa kuitenkin siihen, että työntekijä, joka on pääasian kantajan kanssa samankaltaisessa tilanteessa, joutuu ensimmäisen vuoden ajan epäedullisempaan asemaan kuin sellaiset lopullisesti tai pysyvästi työkyvyttömät työntekijät, jotka eivät ole käyttäneet liikkumisvapauttaan.

• Lisäksi tämän lainsäädännön soveltaminen merkitsee sitä, että Leymanin kanssa samankaltaisessa tilanteessa olevat työntekijät ovat suorittaneet työkyvyttömyyden ensimmäisen vuoden osalta sosiaaliturvamaksuja ilman, että niistä koituu etua asianomaiselle

EYT:n vastaus (2)• kansallisen lainsäädännön soveltamisella samalla tavoin siirtotyöläiseen kuin

maassaan pysyneeseen työntekijään tuottaa odottamattomia ja EY 39 artiklan tavoitteisiin jokseenkin soveltumattomia heijastusvaikutuksia, jotka perustuvat siihen, että siirtotyöläisen oikeutta työkyvyttömyysetuuksiin säännellään kahdessa eri lainsäädännössä eri tavalla

• Tilanteessa, jossa lainsäädännöt eroavat näin toisistaan, EY 10 artiklassa vahvistettu lojaalin yhteistyön periaate velvoittaa toimivaltaiset kansalliset viranomaiset panemaan toimeen kaikki käytössään olevat keinot EY 39 artiklan tavoitteiden toteuttamiseksi

• EY 39 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset soveltavat kansallista lainsäädäntöä, jossa edellytetään asetuksen N:o 1408/71 40 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti työkyvyttömyysetuuksia koskevan oikeuden syntymiseksi vuoden mittaisen alustavan työkyvyttömyysjakson kulumista silloin, kun tällaisesta soveltamisesta seuraa, että siirtotyöläinen on suorittanut sosiaaliturvamaksuja tämän jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään ilman niistä hänelle koituvaa etua ja että hän näin joutuu huonompaan asemaan kuin maassaan pysynyt työntekijä

ECJ 26 November 2009Romana Slanina v. Unabhängiger Finanzsenat,

Außenstelle WienC-363/08

Pääasia (1)• Romana Slanina on vuonna 1991 syntyneen tyttären äiti, joka asui

Itävallassa ja sai perheavustuuksia sieltä tyttärelleen kesään 1997 asti. Tämän jälkeen hän muutti Kreikkaan avioeronsa jälkeen ja hän on lapsensa ainoa huoltaja.

• Hänen entinen aviomies ja Itävallan kansalainen, asuu ja työskentelee Itävallassa. Lapsen isä on velvollinen maksamaan elatusapua, mutta hän ei

suorita sitä. • Itävallan verovirasto teki 22.10.2003 päätöksen, jolla häntä vaadittiin

palauttamaan perheavustukset, koska hän oli asunut tyttärensä kanssa Kreikassa pysyvästi vuodesta 1997. Verovirasto nimittäin katsoi, ettei edellytys lapsen elinetujen keskuksen ja pysyvän asuinpaikan sijainnista Itävallassa, täyttynyt.

Pääasia (2)• Ennen vuotta 2001 Romana Slanina ei työskennellyt lainkaan eikä ollut

myöskään ilmoittautunut työnhakijaksi Kreikassa. Vuodesta 2001 hän on työskennellyt vuosittain kausiluontoisesti toukokuusta lokakuun alkuun matkanjohtajana kreikkalaisessa yrityksessä.

• Hän vetosi pääasiallisesti siihen, että vaikkei hänellä ollut Itävallan lainsäädännön mukaan oikeutta perheavustuksiin, asiassa oli sovellettava asetusta N:o 1408/71. Kun tyttären isä, joka oli valittajan entinen aviomies, asui ja työskenteli Itävallassa, Romana Slanina oli tämän asetuksen 73 artiklan nojalla oikeutettu perheavustuksiin siitä huolimatta, että hän asui Kreikassa.

Ennakkoratkaisukysymykset1) Seuraako – – asetuksesta N:o 1408/71 – –, että Itävallassa asuvan ja

palkattuna työntekijänä työskentelevän miehen entinen aviovaimo, joka ei työskentele, säilyttää Itävaltaan nähden oikeuden (lapsesta maksettavaan) perheavustukseen, jos hän muuttaa asumaan toiseen jäsenvaltioon ja siirtää sinne elinetujensa keskuksen mutta ei työskentele sielläkään?

2) Onko ensimmäiseen kysymykseen vastaamiseksi merkitystä sillä, että Itävalta, jonne entinen aviomies on jäänyt ja jossa hän asuu ja työskentelee, myöntäisi tälle miehelle tietyin edellytyksin oikeuden (lapsesta maksettavaan) perheavustukseen, jos hänen entisellä aviovaimollaan ei olisi siihen enää oikeutta?

3) Seuraako asetuksesta, että entisellä aviovaimolla on oikeus saada (lapsesta maksettava) perheavustus Itävallalta, jossa hänen entinen aviomiehensä ja hänen lapsensa isä asuu ja työskentelee, jos ensimmäisessä kysymyksessä esitettyihin olosuhteisiin tulee sellainen muutos, että entinen vaimo alkaa työskennellä uudessa jäsenvaltiossa?

EYT:n vastaus – 1. ja 2. kysymys(1)• Vastaus riippuu siitä, onko Slaninan tytär asetuksen 1408/71 piirissä

– 2 artiklan mukaan kyseistä asetusta sovelletaan muun muassa ”palkattuihin työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia – –, sekä heidän perheenjäseniinsä – –”.

– Perheenjäsen määritelmä asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan f alakohdan i alakohdan mukaan viittaa kansalliseen lainsäädäntöön siten, että "jos sanotussa lainsäädännössä perheenjäseneksi tai talouteen kuuluvaksi henkilöksi katsotaan vain henkilö, joka asuu samassa taloudessa kuin palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, tämä edellytys katsotaan täytetyksi, jos se, jonka etua asia koskee, on pääasiallisesti riippuvainen tästä henkilöstä – –”.”

• Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on siten tutkia, täyttyykö asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan f alakohdan i alakohdassa asetettu ehto käsiteltävänä olevassa asiassa eli voitiinko lasta kansallisessa laissa tarkoitetulla tavalla ja sitä sovellettaessa pitää isänsä ”perheenjäsenenä”, vaikkei hän asunut isänsä luona pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevana ajanjaksona, ja jos vastaus on kieltävä, voitiinko hänen katsoa olevan ”pääasiallisesti riippuvainen” isästään.

EYT:n vastaus – 1. ja 2. kysymys(2)

• asetuksen N:o 1408/71 73 artiklaa on tulkittava siten, että puolisostaan eronnut henkilö, jolle sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jossa hän asui ja jossa hänen entinen aviomiehensä edelleen elää ja työskentelee, on maksanut perheavustuksia, säilyttää sillä edellytyksellä, että hänen lapsensa tunnustetaan kyseisen asetuksen 1 artiklan f alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla entisen aviomiehen ”perheenjäseneksi”, oikeutensa näihin hänen lapsestaan maksettuihin avustuksiin, vaikka hän lähtee tästä valtiosta asettuakseen asumaan lapsensa kanssa toiseen jäsenvaltioon, jossa hän ei työskentele, ja vaikka entinen aviomies voisi saada kyseiset avustukset asuinjäsenvaltiossaan.

• on merkityksetöntä, että perhe-etuuksien saajana on Romana Slanina eikä itse työntekijä eli hänen entinen aviomiehensä

EYT:n vastaus – 3. kysymys• Vastaus riippuu siitä, voidaanko osoitata, että kyseisen työskentelyn

perusteella on todella syntynyt Kreikassa oikeus perheavustuksiin, jotka vastaavat Itävallassa saatuja perheavustuksia.

• Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, syntyikö Romana Slaninalle oikeus perheavustuksiin Helleenien tasavallassa sillä perusteella, että hän työskenteli kyseisen jäsenvaltion alueella.

• Jos niin osoittautuu olevan, on sovellettava asetuksen N:o 1408/71 76 artiklassa annettua sääntöä päällekkäisyyksien välttämiseksi. Asetuksen N:o 1408/71 76 artiklan mukaan perhe-etuuksien maksaminen olisi ollut ensisijaisesti Helleenien tasavallan velvollisuus, koska se oli Ninan ja hänen äitinsä asuinjäsenvaltio. Saman asetuksen 73 artiklan mukainen oikeus Itävallan perheavustuksiin olisi keskeytetty niin, että näitä avustuksia olisi maksettu vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää Kreikan lainsäädännössä säädetyn määrän.

ECJ 15 June 2010Commission v. Spain

C-211/08

Procedure• Ranskan kansalainen, joka asui tosiseikkojen tapahtuma-aikana

Espanjassa ja joka on vakuutettu Espanjan terveydenhuoltojärjestelmässä, teki komissiolle kantelun. Asianomainen henkilö oli joutunut Ranskassa oleskelunsa aikana lomakkeessa E 111 mainittuun sairaalahoitoon, minkä jälkeen espanjalainen laitos oli hänen palattuaan Espanjaan evännyt hänen korvausvaatimuksensa, joka koski ranskalaisen laitoksen Ranskan

lainsäädännön mukaisesti häneltä veloittamaa osuutta sairaalakuluista. • Perustuen Espanjan kuningaskunnan perusteltuun lausuntoon antamaan

vastaukseen ja siinä olleeseen kantaan, komissio päätti nostaa käsiteltävänä olevan kanteen.

Arguments of the EC• Komission mielestä Espanjan kansallinen lainsäädäntö on yhteensopimaton

palvelujen vapaan liikkuvuuden kanssa koska, siinä evätään toimivaltaisen laitoksen korvaus kansallisessa terveydenhuoltojärjestelmässä vakuutetulle henkilölle sairaalahoidosta, jota hän on saanut toisessa jäsenvaltiossa aiheutuneista maksuista siinä tapauksessa, että Espanjassa ja tässä toisessa jäsenvaltiossa sovellettavien korvausten erotus on positiivinen. Espanjan lainsäädäntö on kyseisessä asiassa omiaan rajoittamaan sekä sairaalahoitopalvelujen että matkailu- tai koulutuspalvelujen, joiden saaminen voi olla syynä tilapäiseen oleskeluun toisessa jäsenvaltiossa, tarjontaa

• Komissio katsoo, ettei tästä lainsäädännöstä aiheutuva rajoitus ole perusteltu. Erityisesti on todettava, että sen tarpeellisuutta kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän talouden tasapainon takaamisen tavoitteen kannalta ei ole osoitettu, kun otetaan huomioon se seikka, että mainitulle järjestelmälle siinä vakuutetun henkilön sairaalahoidosta toisessa jäsenvaltiossa aiheutuvat kustannukset eivät voi missään tapauksessa ylittää kustannuksia, jotka olisivat aiheutuneet vastaavasta hoidosta Espanjassa.

Findings of the ECJ (1)• palvelujen tarjoamisen vapaus sisältää jäsenvaltiossa asuvan vakuutetun

vapauden mennä esimerkiksi turistina tai opiskelijana toiseen jäsenvaltioon tilapäistä oleskelua varten ja saada siellä sairaalahoitoa tähän toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta palvelujentarjoajalta, kun hänen terveydentilansa edellyttää tällaista hoitoa oleskelun aikana.

• niin sanottuja ”odottamattomia hoitoja” koskeva tapaus eroaa niin sanotuista ”suunnitelluista hoidoista", jonka saamiseen vakuutettu on saanut luvan.

• Ensimmäisessä tapauksessa sairaalahoitoon liitetyt ehdot voivat, tapauksesta riippuen, olla vakuutetun eduksi tai vahingoksi. Tämä selittyy eri jäsenvaltioiden välisillä eroilla sosiaaliturvan kattavuuden suhteen ja sillä, että asetuksen 1408/71 tarkoitus on ainoastaan yhteensovittaa niitä.

Findings of the ECJ (2)• Jos vakuutetun terveydentila edellyttää hänen oleskellessaan tilapäisesti toisessa

jäsenvaltiossa sairaalahoitoa olosuhteissa, jotka liittyvät erityisesti tilanteen kiireellisyyteen, sairauden tai onnettomuuden vakavuuteen tai lääketieteelliseen mahdottomuuteen kotiuttaa henkilö jäsenvaltioon, jossa hänet on vakuutettu, ja jotka eivät jätä objektiivisesti katsottuna muuta mahdollisuutta kuin sairaalahoidon antamisen asianomaiselle oleskeluvaltion laitoksessa, on suljettu pois, että riidanalaisella lainsäädännöllä voisi olla jonkinlainen rajoittava vaikutus toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden palvelujen tarjoajien suorittamien sairaalahoitopalvelujen tarjontaan. Tällöin henkilö voi itse valita.

• Vaikuttaa liian sattumanvaraiselta ja epäsuoralta olettaa, että espanjalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä vakuutettuja voitaisiin houkutella palaamaan suunniteltua aikaisemmin Espanjaan, jotta he saisivat siellä heidän terveydentilansa heikentymisen vuoksi välttämätöntä sairaalahoitoa, heidän oleskellessaan tilapäisesti toisessa jäsenvaltiossa, tai luopumaan matkasta, esimerkiksi turisti- tai opintomatkasta tällaiseen toiseen jäsenvaltioon, jos he eivät voi luottaa toimivaltaisen laitoksen täydentävään korvaukseen siinä tapauksessa, että vastaavan hoidon kustannukset Espanjassa ylittävät tässä toisessa jäsenvaltiossa sovellettavan korvaustason.

Findings of the ECJ (3)• Odottamattoman sairaalahoidon määrä on ennakoimaton ja hallitsematon• asetuksen N:o 1408/71 soveltaminen perustuu riskien kokonaisvaltaiseen

korvaamiseen. • Näin ollen se, että jäsenvaltiolle asetettaisiin velvollisuus taata omille

vakuutetuilleen toimivaltaisen laitoksen suorittama täydentävä korvaus aina, kun kyseisiin odottamattomiin sairaalahoitoihin oleskeluvaltiossa sovellettava korvaustaso osoittautuu pienemmäksi kuin se, jota sovelletaan sen oman järjestelmän nojalla, horjuttaisi sen järjestelmän rakennetta, joka asetuksella N:o 1408/71 on pyritty luomaan.

• Kanne hylätään.