Uusille vesil lUlkopolitiikkaa leimaa yhäjämähtäminen ja muutoksen pelko,sanoo puolustusministeri JyriHäkämies. ”Suomessa ei ymmärretä, että kylmä sota on jo ohi”, hän valittaa.

Teksti Tuomo Lappalainen Kuvat Kristiina Kurronen

18 Suomen Kuvalehti | 29/2007

l le

29/2007 | Suomen Kuvalehti 19

◼ Jyri Häkämies tutustui kesäkuussa päivän ajan merivoimien toimintaan. Päivän päätteeksi ohjus-vene Hamina vei minis-terin Helsingin edustalta Isosaaresta kotiin Kot-kaan.

Puolustusministeri Jyri Häkä-mies (kok) on hyvissä voimis-sa mieheksi, joka on monien mielestä juuri astunut poliit-tiseen miinaan.

”Minuthan on leimattu ko-kemattomaksi, tai osaamatto-maksi”, hän aloittaa. ”Mutta

osaamattomuudeksi otan vain sen, että olin avoin”, ministeri heittää arvostelijoilleen. ▶

20 Suomen Kuvalehti | 29/2007

”Ei siitä tule mitään, että Suomi hakee kriisin-hallinnasta vain kanttiini-tehtäviä.”

Häkämies vieraili kesäkuun lopussa Af-ganistanissa suomalaisten rauhanturvaa-jien luona, ja siitä lähtien hän on saanut selitellä yhtä ja samaa asiaa. Miksei hän vastannut ei, kun presidentti Hamid Karzai tiedusteli, voisiko Suomi sittenkin toimit-taa Afganistaniin ne yli 100 000 rynnäkkö-kivääriä, jotka se oli jo kieltäytynyt luovut-tamasta?

Viime syksynä edellinen hallitus ja pre-sidentti Tarja Halonen tulivat siihen tu-lokseen, ettei Suomesta voitu lain mukaan viedä aseita sotatoimialueelle, jollaisek-si Afganistan luokiteltiin. Kielteistä kan-taa ajoi erityisen pontevasti ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd), jonka mielestä se si-toi myös uutta hallitusta, kunnes olosuh-teet muuttuvat.

Tuomiojan kommentit Häkämiehestä olivat murhaavia.

Hänen mielestään uusi puolustusminis-teri oli ”sooloillut”, ”hairahtunut” ja osoit-tanut ”pahaa ulkopoliittisen harkintakyvyn puutetta”. Arvio huipentui peiteltyyn uh-kaukseen, jonka mukaan Tuomioja saat-taisi joutua tarkistamaan porvarihallituk-sen ulkopolitiikasta syntynyttä myönteistä alkuvaikutelmaansa.

Tuomiojan arvioidessa asiaa Matti Van-hasen (kesk) kanta kiväärien luovutukseen oli auki. Pääministeri oli heti Karzain pyyn-nön tultua julkisuuteen todennut Suomen Tietotoimistolle, että hallituksessa selvitet-täisiin nyt, oliko mikään muuttunut siitä, kun asia oli syksyllä ollut esillä.

Julkisuudessa liikkui myös huhuja, joi-den mukaan Vanhanen oli silloin puolta-nut aselahjoitusta mutta jäänyt vähemmis-töön.

Sitten tapahtui jotakin, johon Häkämies ei ollut osannut varautua. Keskustan kent-täväen tuntoja usein heijastava puoluesih-teeri Jarmo Korhonen kertoi 5.7. Kansan Uutisissa vastustavansa yksiselitteisesti aseiden vientiä Afganistaniin.

Jo seuraavana päivänä Ylen uutisissa ker-rottiin Vanhasenkin tulleen siihen tulok-seen, että kiväärit pysyisivät Suomessa.

Kekkosen haamu kummitteleePuolustusministeri teki heti tuoreeltaan selväksi, ettei hän hyväksynyt Tuomiojan kritiikkiä eikä Vanhasen johtopäätöstä. Häkämiehen mielestä Tuomioja tulkitsi hänen sanomisiaan tietoisen pahantah-toisesti väärin. Pääministeri taas hätiköi aivan suotta.

Nyt noista tapahtumista on jo muutama viikko, mutta ne eivät ole vieläkään jättä-neet Häkämiestä rauhaan.

Mitä enemmän aikaa on kulunut, si-tä selvemmältä hänestä on alkanut vai-kuttaa, että kysymyksessä ei ole vain yhtä

asiaa koskeva päivänpoliittinen erimieli-syys. Taustalta löytyy isoja periaatteellisia näkemyseroja siitä, miten ulko- ja turvalli-suuspolitiikasta saa keskustella – tai saako siitä aina keskustella ollenkaan.

”Turvallisuuspoliittisen keskustelun yllä leijuu aina vain Kekkosen ajan henki. Sil-loin saattoi mennä kymmenen vuotta sii-hen, että otettiin jokin uusi sana käyttöön. Impivaaralainen muutosten pelko verho-taan vieläkin vaatimukseksi, että pitää olla jatkuvuutta”, Häkämies puuskahtaa.

Hänen mielestään on sinänsä perustel-tua, että kaikkien keskeisten ulko- ja tur-vallisuuspoliittisten ratkaisujen taakse py-ritään saamaan vähintään kolme suurinta puoluetta. Silloin politiikan peruslinja säi-lyy, vaikka hallitukset vaihtuisivat.

”Se ei kuitenkaan tarkoita, että vaaleilla ei olisi mitään merkitystä ja kokoomuslai-nen kädenjälki ei saisi näkyä nyt missään. Totta kai edellisen hallituksen päätökset ovat lähtökohtaisesti voimassa, mutta maa-ilma muuttuu koko ajan, eikä historiasta löydy vastauksia kaikkiin eteen tuleviin ky-symyksiin.”

Häkämies ottaa esimerkiksi ulkomaan-kauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen (kesk) ajatuksen, jonka mukaan Suomen pitäisi osallistua ainoastaan perinteiseen rauhanturvaamiseen.

”Sellaista vain ei valitettavasti paljon tar-vita. Olisi todella hyvä jos tarvittaisiin, mut-ta en tiedä, onko Libanonkaan enää rau-

hanturvaamista. Jos sitä tilannetta katsoo vähän tarkemmin, niin eiköhän siellä olla ihan sodan keskellä, ja toiminnasta onkin tullut kriisinhallintaa.”

”Totta kai meidän pitää olla äärimmäi-sen varovaisia sen suhteen, mihin joukko-ja alistetaan. Mutta ei siitäkään tule mi-tään, että Suomi hakee kriisinhallinnasta vain kanttiinitehtäviä, jos haluamme olla aidosti mukana.”

Mystiikka pois ulkopolitiikastaKekkosen aikaan kuului myös se, ettei ulko-politiikasta puhuttu avoimesti. Suurta ylei-söä ei viitsitty vaivata asioilla, joista sen ei uskottu ymmärtävän mitään.

”Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei saisi ol-

◼ Odotusta ilmassa. Puolustusministe-rin työkentällä poliitikot saavat maistaa heille harvinaista herkkua: kunniaa.

29/2007 | Suomen Kuvalehti 21

la niin mystistä kuin millaista siitä on teh-ty. Jos jollain muulla politiikan osa-alueel-la esitetään vaihtoehtoisia näkemyksiä, ei silloin heti sanota, että nyt horjutetaan tai vaarannetaan jotain. Olisi jo korkea aika ot-taa ulkopolitiikkakin pois jalustalta ja hylä-tä ajatus, että se on jonkin suppean eliitin yksinoikeus.”

Häkämies puistelee vieläkin päätään, kun hän muistelee, miten vuonna 1989 kävi, kun kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominen väläytti Suomen EU-jäse-nyyttä.

”Siitä syntyi silloin hirveä haloo, eikä ko-ko asiasta käyty lainkaan analyyttistä kes-kustelua. Tässä ajassa on ihan samanlaisia

elkeitä. Ilmapiiri ei vieläkään tahdo sallia uusien avauksien tekemistä ilman, että ne aina jollain tavalla teilataan tai leima-taan.”

Puolustusministeri torjuu syytökset, joi-den mukaan hänen olisi pitänyt kivääriky-symyksessä vain toistaa Karzaille edellisen hallituksen kanta eikä ottaa tämän esittä-mää toivetta kuuleviin korviinsa.

”Olin nimenomaan matkalla, jonka tar-koituksena oli tietojen ja toiveiden kerää-minen”, hän muistuttaa.

Jälkikäteen häntä on myös opetettu, että vähemmällä pääsee, jos ei kerro toimittajil-le kaikista neuvotteluissa esiin nousseista hankalista asioista.

”Minusta sellainen ei ole pitkän pääl-le kauhean fi ksu tapa toimia”, Häkämies kuittaa.

Maailmankirjat tuntuivat olevan pahasti sekaisin, kun jopa joissakin pääkirjoituk-sissa neuvottiin häntä pitämään vastedes suunsa tiukemmin supussa.

”Hämmästyttävintä on, jos päätoimit-tajatkin suosittavat, ettei kerrota asioista avoimesti”, ministeri puistelee päätään.

Kylmä sota on ohiHäkämies arvelee, että ulkopoliittisen lin-jan jatkuvuutta peräänkuuluttavilla on myös poliittisia taka-ajatuksia. Sekä kes-kustassa että Sdp:ssä on paljon punamul-tamiehiä, joiden on vaikea sulattaa ajatus-ta, että kokoomus on yhtäkkiä kaapannut monta ulko- ja turvallisuuspolitiikan avain-paikkaa.

”Piiruakaan ei saa muuttaa” -vaatimuk-set menevät puolustusministeriltä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

”Minä ainakin kieltäydyn jatkamasta jo-tain mystistä Yhdysvallat-allergiaa tai sel-laista politiikkaa, jossa puolustusmää-rärahoja nirhataan niin kuin edellisen hallituksen aikana”, Yhdysvalloissa syk-syllä vieraileva Häkämies vastaa.

Hän arvelee juuri ”Yhdysvallat-allergian”

◼ Vara-amiraali Hans Holmström (toi-nen vas.), komentaja Timo Hirvonen ja miinalautta Pyhärannan päällikkö Mika Hartemo perehdyttävät Jyri Häkämies-tä ja erityisavustaja Mikko Kortelaista (vas.) merimiinojen salaisuuksiin.

▶

22 Suomen Kuvalehti | 29/2007

selittävän myös suomalaista Afganistan-keskustelua. Täällä tiedetään hyvin, ettei kiväärien luovutusta toivota vain Kabulis-sa vaan myös Washingtonissa.

”Kun ajattelee mitä kaikkea Afganista-nista on viime viikkoina sanottu, kyllä se Yhdysvallat sieltä nousee. Vaikka ISAFilla (rauhanturvaoperaatiolla) on YK:n valtuu-tus, monet pitävät Afganistania Yhdysval-tojen sotana.”

”Harvemmin puhutaan siitä, että Afga-nistanissa on rauhanturvaajia yli 30 maas-ta. Siellä on myös laillinen hallitus, joskin poliittinen tilanne on sekasortoinen ja tur-vallisuustilanne on mitä on.”

Yhdysvaltojen sodan Afganistanista te-kee esimerkiksi se, että ISAF-operaatio siir-tyi jo nelisen vuotta sitten Naton johtoon. Naton ja Yhdysvaltojen välille vedetään yhä herkästi yhtäläisyysmerkit.

”Suomessa ei ymmärretä, että kylmä so-ta on jo ohi. Natoa tarkastellaan liikaa his-torian valossa, ja se nähdään vielä kylmän sodan ajan tuotteena tai järjestelynä. Se oli silloin toinen osapuoli sellaisessa kuviossa, johon Suomen ei ollut sopiva ottaa kantaa. Tätä rintamalinjaa ei vain enää ole”, Häkä-mies muistuttaa.

Historia olisi hänen mukaansa syytä unohtaa viimeistään siinä vaiheessa, kun uutta turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa aletaan valmistella, ja Suomen suhde Natoon päivitetään taas kerran.

”Olisi hyvä, että silloin arvioitaisiin en-nen kaikkea Naton nykytilaa ja sitä mihin se on menossa. Ilman ennakkolatauksia tai betonoituja kantoja, niin kuin valtiosihtee-ri Teija Tiilikainen (sit) on esittänyt.”

”Vasemmisto jarruttaa”Yllättävintä kaikessa on se, että Häkämie-hen mukaan hänen ja esimerkiksi Tuomi-ojan linjoissa ei loppujen lopuksi ole kovin dramaattista eroa.

Kysymys on enemmän tyyli- ja menette-lytapakysymyksistä kuin itse politiikan si-sällöstä.

”Suunta on suurin piirtein sama, EU ja Nato, paitsi ehkä Jakke Laaksolla (vas) Ve-näjä. Kokoomus vain painaa mieluummin kaasua ja vasemmisto jarrua. Nato-keskus-telussa jarrumiehet sanovat, että meillä on EU, mutta kun EU:ssa sorvattiin edellisen hallituksen aikana turvallisuuslausekkei-ta, silloinkin meillä oli jarru päällä”, Häkä-mies vertaa.

”Nato-allergiaan” on hänen mukaansa myös aika ajoin liittynyt taipumus vähä-tellä julkisuudessa läntisen sotilasliiton kanssa tehtävän yhteistyön todellista sy-vyyttä. Häkämies muistuttaa, että esimer-kiksi Suomen osallistumista Naton nope-an toiminnan NRF-joukkojen harjoituksiin

valmisteltiin pari vuotta sitten kuin suurta-kin valtiosalaisuutta.

”Kokoomuksen ajattelu on pitkälle sa-manlaista kuin Paavo Lipposen (sd). Se läh-tee siitä, että jos on aktiivinen, pääsee mu-kaan vaikuttamaan, muotoilemaan asioita ja tekemään päätöksiä”, puolustusminis-teri linjaa.

Erityisen tärkeää tämä on hänen mu-kaansa Afganistanin kaltaisissa operaa-tioissa, joissa suomalaisten joukkojen tur-vallisuus riippuu paljon siitä, miten hyvin tieto kulkee eri toimijoiden välillä.

”Aktiivisuus ei kuitenkaan tarkoita mi-

tään hörhöilemistä. En ole esimerkiksi missään esittänyt, että Suomen pitää lähet-tää lisää joukkoja Afganistaniin. Olen vain sanonut, että sitä pitää tarkkaan pohtia.”

Yksi asia on sentään selvä: pois sieltä ei pidä tulla vielä aikoihin.

”Minua ihmetyttää, että suomalaisten joukkojen kotiuttamista kannattaa moni sellainenkin, joka muuten puhuu paljon miesten ja naisten tasa-arvosta. Jos rau-hanturvaajat vedettäisiin pois ja talebanit palaisivat valtaan, tasa-arvoasioissa palat-taisiin satoja vuosia taaksepäin.”

Todennäköisesti ISAF-joukkojen kotiu-

tus johtaisi myös siihen, että huumekaup-pa pääsisi rehottamaan yhä vapaammin.

”Se on nytkin hallitsematonta, mutta jos Afganistaniin saataisiin tuotua järjestystä vaikka jollakin 10–20 vuoden aikajänteel-lä, se antaisi ainakin mahdollisuuden saa-da huumebisnes kuriin.”

Häkämiehen mukaan hänelle on arvoi-

tus, miksi jopa kristillisdemokraatit ovat suhtautuneet ISAF-operaatioon nuivasti.

”On helppo sanoa: vedetään pojat pois, ettei kukaan kuole. Tuollaiselle puheel-le on varmasti tietty tilaus. Yhtä hyvin voi-si kuitenkin sanoa, että lopetetaan lähe-tystyö. Tuntuu oudolta, että kristillisestä lähtökohdasta pantaisiin yhtäkkiä silmät kiinni ja ajateltaisiin, että kun vain ollaan täällä, tänne ei tule mitään pahaa.”

”Aseita ei jaeta torilla”Mutta ne kiväärit.

Puolustusministeri ei vieläkään ymmär-

rä, mikä kiire pääministeri Vanhasella oli torpata niiden luovutus niin nopeasti.

”En ole keksinyt yhtään hyvää syytä sil-le, miksi asiaa ei saisi selvittää. Siitä on jo puhuttu niin paljon, että selvitystä tarvittai-siin ihan vain puhdistamaan ilmaa”, Häkä-mies järkeilee.

”Jos johtopäätökseksi tulee, että laki kiel-tää kiväärien viennin, se on sitten siinä. Mi-nä elän kuitenkin siinä käsityksessä, että tämä asia ei ole juridisesti niin yksiselittei-nen kuin on annettu ymmärtää. Seitsemän Euroopan maata on jo luovuttanut aseita ja ammustarvikkeita. Onko niillä sitten eri-laiset lait?”

Juridisten koukeroiden lisäksi tarvitaan tietoa myös siitä, miten aseiden luovutus voitaisiin käytännössä toteuttaa. Yksi iso huolenaihe on, miten varmistettaisiin, et-tä ne todella menevät turvallisuusjoukoil-le.

”Ei kukaan ole jakamassa niitä Kabulin torilla”, Häkämies rauhoittelee.

Omien sanojensa mukaan hänellä ei it-selläänkään ole vielä lopullista kantaa sii-hen, pitäisikö Karzain pyyntöön suostua, jos laki sen sallii.

”Turvallisuussektorin vahvistaminen on ehdoton intressi”, Häkämies muotoilee hallinnon kapulakielellä mutta muistuttaa samalla asiasta, josta hänen asemassaan ei aina pidetä niin suurta ääntä: kestävä rauha kasvaa harvoin kiväärin piipusta.

”Olen jo aikaisemmin esittänyt, että Af-ganistan pitäisi ottaa viralliseksi kehitysyh-teistyömaaksi. Se on kuitenkin maailman köyhimpiä maita, ja sitä kautta voitaisiin päästä levottomuuksien syntysyihin.”

”Turvallisuus ei tule kuin kehityksen kautta. Jos ei tule kehitystä, millään aseilla ei saada mitään pysyvämpää aikaan.” SK

29/2007 | Suomen Kuvalehti 23

”Minä kieltäydyn jatkamasta jotain mystistä Yhdysvallat-allergiaa.”

◼ Joukot on katsastettu. ”Hyvältä näyt-ti”, ministeri myhäilee. Merivoimien ko-mentajan Hans Holmströmin (oik.) ilme kertoo, että Isosaaren taistelunäytös meni nappiin sotilaankin silmin.