FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti1.2.2002 L 31/1

I

(Säädökset, jotka on julkaistava)

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 178/2002,annettu 28 päivänä tammikuuta 2002,

elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketur-vallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONINNEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen jaerityisesti sen 37, 95 ja 133 artiklan sekä 152 artiklan 4kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (3),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyämenettelyä (4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden vapaa liikku-vuus on sisämarkkinoiden olennainen osa, ja se myötä-vaikuttaa merkittävästi kansalaisten terveyteen ja hyvin-vointiin sekä heidän sosiaalisiin ja taloudellisiin etui-hinsa.

(2) Ihmisten elämän ja terveyden korkeatasoinen suojelu onvarmistettava yhteisön politiikkojen täytäntöönpanossa.

(3) Elintarvikkeiden ja rehujen vapaa liikkuvuus yhteisössävoidaan saavuttaa ainoastaan, jos elintarvikkeiden jarehujen turvallisuutta koskevat vaatimukset eivät merkit-tävästi poikkea toisistaan eri jäsenvaltioissa.

(4) Jäsenvaltioiden lainsäädännöissä on merkittäviä erojaelintarvikkeisiin liittyvissä käsitteissä, periaatteissa ja

menettelyissä. Kun jäsenvaltiot toteuttavat elintarvikkeitakoskevia toimenpiteitä, nämä erot voivat haitata elintar-vikkeiden vapaata liikkuvuutta ja luoda epäoikeudenmu-kaisia kilpailuolosuhteita ja vaikuttaa siten suoraan sisä-markkinoiden toimintaan.

(5) Sen vuoksi on tarpeen lähentää elintarvikkeisiin liittyviäkäsitteitä, periaatteita ja menettelyjä jäsenvaltioissa, jottajäsenvaltioissa ja yhteisön tasolla toteutettaville elintar-vikkeita ja rehuja koskeville toimenpiteille saadaanyhteinen perusta. Voimassaolevan lainsäädännön ristirii-taisten säännösten mukauttamiseksi on kuitenkin annet-tava riittävästi aikaa sekä kansallisella että yhteisöntasolla, ja on huolehdittava siitä, että ennen tällaistamukauttamista asiaankuuluvaa lainsäädäntöä sovelletaantässä asetuksessa vahvistetut periaatteet huomioonottaen.

(6) Vettä nautitaan suoraan tai välillisesti muiden elintarvik-keiden tavoin, ja vesi vaikuttaa siten kuluttajan nautti-mista aineista, myös kemiallisista ja mikrobiologisistavierasaineista ja eliöistä, aiheutuvaan kokonaisaltistuk-seen. Koska ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatuakuitenkin säännellään jo direktiiveillä 80/778/ETY (5) ja98/83/EY (6), riittää, että otetaan huomioon vesi, joka onotettu direktiivin 98/83/EY 6 artiklassa tarkoitetun vaati-mustenmukaisuuden määrittelykohdan jälkeen.

(7) Elintarvikelainsäädäntöön on tarkoituksenmukaista sisäl-lyttää rehuja sekä niiden tuotantoa ja käyttöä koskevatvaatimukset, sikäli kun on kyse elintarviketuotantoonkäytettäville eläimille tarkoitetuista rehuista. Tämä eivaikuta samankaltaisiin vaatimuksiin, joita on tähänmennessä sovellettu ja joita tulevaisuudessa sovelletaankaikkia eläimiä, myös lemmikkieläimiä, koskevassa rehu-lainsäädännössä.

(8) Yhteisö on valinnut korkeatasoisen terveyden suojelunelintarvikelainsäädännön kehittämisen periaatteeksi, ja sesoveltaa sitä ilman syrjintää elintarvikkeiden ja rehujenkauppaan sekä sisämarkkinoilla että kansainvälisesti.

(1) EYVL C 96 E, 27.3.2001, s. 247.(2) EYVL C 155, 29.5.2001, s. 32.(3) Lausunto annettu 14. kesäkuuta 2001 (ei vielä julkaistu virallisessa

lehdessä).(4) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 12. kesäkuuta 2001 (ei

vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vah-vistettu 17. syyskuuta 2001 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) jaEuroopan parlamentin päätös, tehty 11. marraskuuta 2001 (ei vieläjulkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston päätös, tehty 21. tammi-kuuta 2002.

(5) EYVL L 229, 30.8.1980, s. 11. Direktiivi kumottu direktiivillä 98/83/EY.

(6) EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 1.2.2002L 31/2

(9) On tarpeen varmistaa, että kuluttajat, muut asianomaisettahot ja kauppakumppanit luottavat elintarvikelainsää-däntöön liittyviin päätöksentekomenettelyihin, sentieteelliseen perustaan sekä terveyttä ja muita etuja suoje-levien elinten rakenteisiin ja riippumattomuuteen.

(10) Kokemus on osoittanut, että on tarpeen toteuttaatoimenpiteitä, joilla pyritään takaamaan, että markki-noilla ei ole vaarallisia elintarvikkeita, ja varmistamaan,että on järjestelmiä, joiden avulla havaitaan elintarvik-keiden turvallisuuteen liittyvät ongelmat ja reagoidaanniihin sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi jaihmisten terveyden suojelemiseksi. Samoja kysymyksiäolisi käsiteltävä rehujen turvallisuuden kannalta.

(11) Jotta elintarvikkeiden turvallisuuteen voitaisiin soveltaariittävän laajaa ja yhtenäistä lähestymistapaa, elintarvike-lainsäädäntö olisi määriteltävä laajasti siten, että sesisältää lukuisan joukon säännöksiä, joilla on välitön taivälillinen vaikutus elintarvikkeiden ja rehujen turvalli-suuteen, ja siihen sisältyvät myös säännökset elintarvik-keiden kanssa kosketuksiin joutuvista materiaaleista,rehuista sekä muista maatalouden panoksista alkutuo-tannossa.

(12) Elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi ontarpeen käsitellä kaikkia koko elintarvikeketjun näkö-kohtia jatkumona, joka alkaa alkutuotannosta sisältäensekä sen että rehuntuotannon ja joka päättyy elintarvik-keiden myyntiin tai tarjontaan kuluttajille, koska ketjunjokainen osatekijä voi vaikuttaa elintarvikkeiden turvalli-suuteen.

(13) Kokemus on osoittanut, että tästä syystä on tarpeentarkastella elintarviketuotantoon käytettäville eläimilleannettavien rehujen tuotantoa, kuljetusta ja jakelua,myös kalanviljelyssä rehuna käytettävien eläimien tuo-tantoa, koska rehujen tahattomalla tai tarkoituksellisellasaastuttamisella, väärentämisellä taikka niihin liittyvilläpetollisilla tai muilla huonoilla käytännöillä voi ollavälitön tai välillinen vaikutus elintarvikkeiden turvalli-suuteen.

(14) Samasta syystä on tarpeen ottaa huomioon muutkäytänteet ja maatalouden panokset alkutuotannossasekä niiden mahdolliset vaikutukset elintarvikkeiden ylei-seen turvallisuuteen.

(15) Asiantuntijalaboratorioiden alueellisella ja/tai alueidenvälisellä verkottumisella, jonka tavoitteena on taata elin-tarviketurvallisuuden jatkuva seuranta, voi olla tärkeätehtävä kansalaisten suojelemisessa mahdollisilta terveys-riskeiltä.

(16) Jäsenvaltioiden ja yhteisön toteuttamien elintarvikkeita jarehuja koskevien toimenpiteiden olisi yleensä perustut-tava riskianalyysiin, paitsi jos se ei ole olosuhteiden taitoimenpiteen luonteen kannalta tarkoituksenmukaista.Riskianalyysin tekeminen ennen tällaisten toimenpi-teiden toteuttamista edesauttanee sitä, että elintarvik-keiden vapaata liikkuvuutta haittaavien perusteettomienesteiden muodostuminen voidaan välttää.

(17) Kun elintarvikelainsäädännön tarkoituksena on poistaatai ehkäistä terveydelle aiheutuva riski tai vähentää sitä,riskianalyysin kolme toisiinsa liittyvää osaa — riskinar-viointi, riskinhallinta ja riskiviestintä — tarjoavat järjes-telmällisen menetelmän tehokkaiden, oikeasuhteisten jaoikein kohdennettujen, ja terveyden suojelemiseksitarvittavien toimenpiteiden tai muiden toimien määrittä-miseksi.

(18) Jotta elintarvikelainsäädännön tieteelliseen perustaanvoitaisiin luottaa, riskinarvioinnit on toteutettava riippu-mattomasti, objektiivisesti ja avoimesti, ja niiden onperustuttava saatavilla oleviin tieteellisiin tietoihin.

(19) Yleisesti tunnustettua on, että joissakin tapauksissayksinomaan tieteellisellä riskinarvioinnilla ei saadakaikkia niitä tietoja, joihin riskinhallintaa koskevanpäätöksen pitäisi perustua, ja myös muut tekijät, jotkaovat tarkasteltavana olevan asian kannalta merkityksel-lisiä, olisi oikeutetusti otettava huomioon. Näitä ovatyhteiskuntaan, talouteen, perinteisiin, etiikkaan ja ympä-ristöön liittyvät tekijät sekä tarkastusten toteutettavuus.

(20) Terveyden suojelun varmistamiseksi yhteisössä onkäytetty ennalta varautumisen periaatetta, mikä aiheuttaaesteitä elintarvikkeiden ja rehujen vapaalle liikkuvuu-delle. Tämän vuoksi tämän periaatteen käytölle ontarpeen vahvistaa yhdenmukainen peruste koko yhtei-sössä.

(21) Sellaisissa erityisolosuhteissa, joissa ilmenee riskielämälle tai terveydelle mutta asiasta vallitsee tieteellinenepävarmuus, ennalta varautumisen periaate tarjoaamekanismin, jonka avulla voidaan määrittää riskinhallin-tatoimenpiteitä tai muita toimia yhteisön päättämänkorkeatasoisen terveyden suojelun varmistamiseksi.

(22) Elintarvikkeiden turvallisuus ja kuluttajien etujen suojaa-minen kiinnostaa yhä enemmän yleisöä, valtioista riip-pumattomia järjestöjä, ammatillisia järjestöjä, kansainvä-lisiä kauppakumppaneita ja kauppajärjestöjä. Kuluttajienja kauppakumppaneiden luottamus on varmistettavasiten, että elintarvikelainsäädäntöä kehitetään avoimestija että viranomaiset toteuttavat asianmukaiset toimetyleisölle tiedottamiseksi, silloin kun on aihetta epäillä,että jokin elintarvike voi aiheuttaa riskin terveydelle.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti1.2.2002 L 31/3

(23) Kuluttajien turvallisuus ja luottamus yhteisössä jakolmansissa maissa on ensisijaisen tärkeää. Yhteisö onmaailmanlaajuisesti merkittävä elintarvikealan jarehualan kauppakumppani, joka on liittynyt tämän alankansainvälisiin kauppasopimuksiin. Yhteisö osallistuuelintarvikelainsäädännön tukena olevien kansainvälistenstandardien kehittämiseen ja tukee periaatetta turval-listen rehujen sekä turvallisten ja terveellisten elintarvik-keiden vapaasta kaupasta, jota käydään ilman syrjintääsekä noudattaen oikeudenmukaisia ja eettisiä kauppata-poja.

(24) Yhteisöstä vietävien tai jälleenvietävien elintarvikkeidenja rehujen osalta on varmistettava, että ne ovat yhteisönlainsäädännön tai tuovan maan vaatimusten mukaisia.Muussa tapauksessa elintarvikkeita ja rehuja voi viedä taijälleenviedä ainoastaan edellyttäen, että tuova maa onantanut siihen nimenomaisen suostumuksensa. Myössiinä tapauksessa, että tuova maa on antanut suostumuk-sensa, on kuitenkin varmistettava, että terveydelle vahin-gollisia tai vaarallisia elintarvikkeita ei saa viedä eikäjälleenviedä.

(25) On tarpeen vahvistaa elintarvikkeiden ja rehujen kaupanyleiset periaatteet sekä tavoitteet ja periaatteet, joidenmukaisesti yhteisö osallistuu kansainvälisten standardienja kauppasopimusten kehittämiseen.

(26) Eräät jäsenvaltiot ovat antaneet elintarvikkeiden turvalli-suudesta horisontaalista lainsäädäntöä, jossa taloudelli-sille toimijoille asetetaan yleinen vaatimus, että markki-noille saa saattaa ainoastaan turvallisia elintarvikkeita.Nämä jäsenvaltiot soveltavat kuitenkin erilaisia peruspe-riaatteita määrittäessään elintarvikkeen turvallisuutta.Näiden erilaisten lähestymistapojen takia ja horisontaa-lisen lainsäädännön puuttuessa toisista jäsenvaltioista ontodennäköistä, että elintarvikkeiden kauppaa haittaaviaesteitä ilmenee. Samanlaisia esteitä voi ilmetä myösrehujen kaupassa.

(27) Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa yleinen vaatimus, ettämarkkinoille saatetaan ainoastaan turvallisia elintarvik-keita ja rehuja, jotta kyseisten tuotteiden sisämarkki-noiden tehokas toiminta voidaan varmistaa.

(28) Kokemus on osoittanut, että elintarvikkeiden tai rehujensisämarkkinoiden toiminta voi vaarantua, jos elintarvik-keita ja rehuja ei pystytä jäljittämään. Sen vuoksi ontarpeen perustaa rehu- ja elintarvikeyrityksiä koskevakattava jäljitysjärjestelmä, jotta rehuja ja elintarvikkeitavoidaan poistaa markkinoilta kohdennetusti ja antaakuluttajille tai valvontaviranomaisille täsmällisiä tietoja jasiten välttää elintarvikkeiden turvallisuutta koskevienongelmien ilmetessä mahdolliset tarpeettoman laajathäiriöt.

(29) On tarpeen varmistaa, että elintarvike- tai rehualanyritys, myös maahantuoja, voi tunnistaa ainakin yri-tyksen, josta elintarvike, rehu, eläin tai elintarvikkeeseen

tai rehuun lisättävä aine on toimitettu, jotta tutkimuksenyhteydessä voidaan taata jäljitettävyys kaikissa vaiheissa.

(30) Elintarvikealan toimijalla on parhaat edellytykset suunni-tella turvallinen järjestelmä elintarvikkeiden toimittami-seksi ja toimitettujen elintarvikkeiden turvallisuudenvarmistamiseksi. Sen vuoksi toimijalla olisi oltava ensisi-jainen oikeudellinen vastuu elintarvikkeiden turvalli-suuden varmistamisesta. Vaikka tämä periaate onkäytössä joissakin jäsenvaltioissa ja joillakin elintarvike-lainsäädännön aloilla, toisilla aloilla sitä ei ole tosiasialli-sesti säädetty tai jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaisetvastaavat turvallisuudesta tekemällä tarkastuksia.Tällaiset erot aiheuttavat kaupan esteitä ja vääristävätelintarvikealan toimijoiden välistä kilpailua eri jäsenval-tioissa.

(31) Samanlaisia vaatimuksia olisi sovellettava rehuihin jarehualan toimijoihin.

(32) Elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta koskevanyhteisön lainsäädännön tieteellisen ja teknisen perustanolisi myötävaikutettava korkeatasoisen terveydensuo-jelun toteutumiseen yhteisössä. Yhteisöllä on oltavakäytettävissään laadukasta, riippumatonta ja tehokastatieteellistä ja teknistä tukea.

(33) Elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta koskevattieteelliset ja tekniset kysymykset muuttuvat yhä merkit-tävämmiksi ja monimutkaisemmiksi. Euroopan elintarvi-keturvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurval-lisuusviranomainen’, perustamisella olisi vahvistettavanykyistä tieteellisen ja teknisen tuen järjestelmää, joka eienää kykene vastaamaan siihen kohdistuviin kasvaviinvaatimuksiin.

(34) Elintarvikelainsäädännön yleisten periaatteiden mukai-sesti elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi toimittavariippumattomana tieteellisenä yhteyspisteenä riskinar-vioinnissa ja siten osaltaan edistettävä sisämarkkinoidenmoitteettoman toiminnan varmistamista. Erimielisyyttäaiheuttavista tieteellisistä kysymyksistä voidaan pyytäälausuntoja elintarviketurvallisuusviranomaiselta, jokasiten auttaa yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita teke-mään elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuden varmis-tamiseksi tarvittavia perusteltuja riskinhallintapäätöksiäja samalla välttämään elintarvikkeiden ja rehujen vapaataliikkuvuutta haittaavien perusteettomien tai tarpeetto-mien esteiden muodostamisesta johtuva sisämarkki-noiden pirstoutuminen.

(35) Elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi toimittava riip-pumattomana tieteellisenä neuvon- ja tiedonantajanasekä riskeistä tiedottajana kuluttajien luottamuksenparantamiseksi. Riskinarvioinnin, -hallinnan ja riskivies-tinnän välisen johdonmukaisuuden edistämiseksi riskin-arvioinnista ja -hallinnasta vastaavien tahojen välistäyhteyttä olisi vahvistettava.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 1.2.2002L 31/4

(36) Elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi tarjottavakattava ja riippumaton tieteellinen näkemys koko elin-tarvike- ja rehuketjun turvallisuudesta ja muista näkö-kohdista, mikä edellyttää laajan vastuun antamista elin-tarviketurvallisuusviranomaiselle. Sen vastuulle kuuluuasioita, joilla on välitön tai välillinen vaikutus elintar-vike- ja rehuketjun turvallisuuteen, eläinten terveyteen jahyvinvointiin ja kasvien terveyteen. On kuitenkinvarmistettava, että elintarviketurvallisuusviranomaisentoiminnan pääkohteena on elintarvikkeiden turvallisuus.Näin ollen sen toiminnan sellaisten eläinten terveyteen jahyvinvointiin sekä kasvinterveyteen liittyvien kysy-mysten osalta, jotka eivät liity elintarvikeketjun turvalli-suuteen, olisi rajoituttava tieteellisten lausuntojen anta-miseen. Elintarviketurvallisuusviranomaisen toimintaanolisi kuuluttava myös ihmisten ravitsemusta koskevatieteellinen neuvonanto sekä tieteellinen ja tekninen tukiyhteisön lainsäädännön yhteydessä ja komission avusta-minen tämän pyynnöstä ravitsemuksellisiin kysymyksiinliittyvässä tiedottamisessa yhteisön terveysohjelmienpuitteissa.

(37) Koska elintarvikelainsäädännössä sallitut tietyt tuotteet,kuten torjunta-aineet tai rehujen lisäaineet voivataiheuttaa riskin ympäristölle tai työntekijöiden turvalli-suudelle, elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi myösarvioitava joitakin ympäristöön ja työsuojeluun liittyviänäkökohtia asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti.

(38) Geneettisesti muunnettuja organismeja koskevien pääl-lekkäisten tieteellisten arviointien ja lausuntojen välttä-miseksi elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi annet-tava tieteellisiä lausuntoja myös muista geneettisestimuunnettuja organismeja, sellaisina kuin nämä onmääritelty direktiivissä 2001/18/EY (1), sisältävistä tuot-teista kuin elintarvikkeista ja rehuista, rajoittamattakuitenkaan kyseisessä direktiivissä vahvistettujen menet-telyjen noudattamista.

(39) Viranomaisen olisi myös tuettava yhteisön ja jäsenval-tioiden tehtävää kansainvälisten elintarviketurvallisuuttakoskevien standardien ja kauppasopimusten kehittämi-sessä ja laatimisessa antamalla tukea tieteellisissä asioissa.

(40) Elintarviketurvallisuusviranomaisen on nautittavayhteisön toimielinten, yleisön ja asianomaistenosapuolten luottamusta. Siksi on ehdottomasti taattavasen riippumattomuus, korkea tieteellinen taso, avoimuusja tehokkuus. Yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa on myösvälttämätöntä.

(41) Tätä tarkoitusta varten johtokunta olisi nimitettävä siten,että varmistetaan mahdollisimman korkea pätevyys, alanlaaja asiantuntemus, esimerkiksi johtamisessa ja julkis-hallinnossa, ja mahdollisimman laaja maantieteellinen

jakauma unionissa. Tätä on edistettävä siten, että johto-kunnan jäsenet nimitetään vuorottelujärjestyksessä erijäsenvaltioista ilman, että yksikään paikka olisi varattutietyn jäsenvaltion kansalaiselle.

(42) Elintarviketurvallisuusviranomaisella tulisi olla välineetsuorittaa kaikki vaadittavat tehtävät velvollisuuksiensahoitamiseksi.

(43) Johtokunnalla olisi oltava tarvittava toimivalta vahvistaatalousarvio, valvoa sen täytäntöönpanoa, vahvistaasisäiset säännöt, hyväksyä varainhoitoasetus sekä nimetätiedekomitean ja tiedelautakuntien jäsenet ja toiminnan-johtaja.

(44) Elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi tehtävä tiivistäyhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten elinten kanssa,jotta se voisi toimia tehokkaasti. Neuvoa-antava ryhmäolisi perustettava toiminnanjohtajan avustamiseksi, tieto-jenvaihtojärjestelmän muodostamiseksi ja tiiviin yhteis-työn varmistamiseksi erityisesti verkostojärjestelmänpuitteissa. Yhteistyöllä ja asianmukaisella tietojenvaih-dolla voitaneen myös minimoida eriävien tieteellistenlausuntojen mahdollisuus.

(45) Elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi otettavavastuulleen komission yhteydessä toimivien tiedekomi-teoiden tehtävä antaa tieteellisiä lausuntoja vastuualueel-laan. Nämä komiteat on tarpeen järjestää uudelleen, jottavoidaan taata parempi tieteellinen johdonmukaisuuselintarvikeketjun osalta ja mahdollistaa niiden tehok-kaampi työskentely. Sen vuoksi elintarviketurvallisuusvi-ranomaisen yhteyteen olisi perustettava tiedekomitea japysyviä tiedelautakuntia näiden lausuntojen antamistavarten.

(46) Riippumattomuuden takaamiseksi tiedekomitean jalautakuntien jäsenten olisi oltava riippumattomia tiede-miehiä, jotka on valittu avoimen hakumenettelyn perus-teella.

(47) Elintarviketurvallisuusviranomaisen tehtävä riippumatto-mana tieteellisenä yhteyspisteenä tarkoittaa sitä, ettätieteellistä lausuntoa voivat pyytää komission lisäksimyös Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot. Tieteelliseenneuvonantoon liittyvän prosessin hallittavuuden jajohdonmukaisuuden varmistamiseksi elintarviketurvalli-suusviranomaisen olisi voitava evätä pyyntö tai muuttaasitä ennalta määriteltyjen edellytysten pohjalta ja jos seperustelee menettelynsä. On myös toteutettava toimen-piteitä, jotta vältettäisiin eriävät tieteelliset lausunnot, jaotettava käyttöön menettelyjä, joita sovelletaan, jostieteellisten elinten antamat tieteelliset lausunnot ovateriäviä, ja joiden avulla eroavuus voidaan ratkaista taitarjota riskinhallinnasta vastaavien käyttöön avoimestitieteellistieteellisten tietojen perusta.

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/18/EY, annettu12 päivänä maaliskuuta 2001, geneettisesti muunnettujen organis-mien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvostondirektiivin 90/220/ETY kumoamisesta (EYVL L 106, 17.4.2001,s. 1).

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti1.2.2002 L 31/5

(48) Elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi myös voitavateettää velvollisuuksiensa täyttämiseksi tarpeellisiatieteellisiä tutkimuksia. Samalla elintarviketurvallisuusvi-ranomaisen olisi varmistettava, että päällekkäinen työehkäistään, pitämällä yhteyttä komissioon ja jäsenval-tioihin. Tämä olisi toteutettava avoimella tavalla ja elin-tarviketurvallisuusviranomaisen olisi hyödynnettäväyhteisön aiempaa asiantuntemusta ja rakenteita.

(49) Tehokkaan elintarvikeketjua koskevien tietojen keruu- jaanalysointijärjestelmän puuttuminen yhteisön tasolta onhuomattava puute. Sen vuoksi olisi perustettava verkos-tomuotoinen järjestelmä, jota elintarviketurvallisuusvi-ranomainen koordinoi elintarviketurvallisuusviranomai-selle kuuluvia aloja koskevien tietojen keräämiseksi jaanalysoimiseksi. On myös arvioitava uudelleen elintarvi-keturvallisuusviranomaiselle kuuluvia aloja käsittelevätyhteisön nykyiset tiedonkeruuverkostot.

(50) Kehittymässä olevien riskien parempi havaitseminen voipitkällä aikavälillä olla merkittävä ennaltaehkäiseväväline jäsenvaltioiden ja yhteisön kannalta yhteisön poli-tiikkojen täytäntöönpanossa. Sen vuoksi on tarpeenantaa elintarviketurvallisuusviranomaiselle tehtäväksikerätä tietoja ennakoivasti ja seurata aktiivisesti alaa sekäantaa arviointeja ja tietoja kehittymässä olevista riskeistäniiden ehkäisemiseksi.

(51) Elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta olisiseurattava, että jäsenvaltiot voivat osallistua tiiviimmintieteellisiin menettelyihin. Tätä varten elintarviketurvalli-suusviranomaisen ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä läheistäyhteistyötä. Elintarviketurvallisuusviranomaisen olisivoitava uskoa tiettyjä tehtäviä jäsenvaltioissa sijaitsevilleelimille.

(52) On tarpeen pitää tasapainossa yhtäältä tarve käyttääkansallisia elimiä elintarviketurvallisuusviranomaisentehtävien toteuttamisessa ja toisaalta tarve yleisenjohdonmukaisuuden vuoksi varmistaa, että nämätehtävät toteutetaan kyseisiä tehtäviä varten vahvistet-tujen perusteiden mukaisesti. Nykyisiä menettelyjätieteellisten tehtävien osoittamiseksi jäsenvaltioille, jaerityisesti teollisuuden esittämien, tiettyjen aineiden,tuotteiden tai menettelyjen hyväksymistä varten tarvitta-vien asiakirjojen arviointia, olisi tarkasteltava uudelleenvuoden sisällä, jotta voidaan ottaa huomioon elintarvike-turvallisuusviranomaisen perustaminen ja sen tarjoamatuudet mahdollisuudet, kuitenkin siten, että säilytetäänarviointimenettelyt vähintään yhtä tiukkoina kuin aikai-semmin.

(53) Komissio on edelleen vastuussa riskinhallintatoimenpi-teistä tiedottamisesta. Näin ollen elintarviketurvallisuus-viranomaisen ja komission on vaihdettava keskenäänasianmukaisia tietoja. Elintarviketurvallisuusviran-omaisen, komission ja jäsenvaltioiden välinen tiivisyhteistyö on tarpeen myös koko tiedotusprosessinjohdonmukaisuuden varmistamiseksi.

(54) Elintarviketurvallisuusviranomaisen riippumattomuus jasen tehtävä yleisölle tiedottajana edellyttävät, että sen

olisi voitava välittää tietoja itsenäisesti sen toimivaltaankuuluvilla aloilla, sillä sen tarkoituksena on tarjotaobjektiivista, luotettavaa ja helposti ymmärrettäväätietoa.

(55) Yleisölle suunnatuissa tiedotuskampanjoissa on tehtäväasianmukaista yhteistyötä jäsenvaltioiden ja muidenasianomaisten osapuolten kanssa, jotta voidaan ottaahuomioon mahdolliset alueelliset näkökohdat ja yhteysterveyspolitiikkaan.

(56) Riippumattomuuteen ja avoimuuteen perustuvientoimintaperiaatteiden lisäksi elintarviketurvallisuusviran-omaisen olisi oltava organisaatio, johon kuluttajat jamuut asianomaiset ryhmät voivat ottaa yhteyttä.

(57) Elintarviketurvallisuusviranomainen olisi rahoitettavaEuroopan unionin yleisestä talousarviosta. Kolmenvuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta olisikuitenkin tutkittava maksullisuuden mahdollisuutta senkokemuksen perusteella, joka on saatu varsinkin teolli-suuden esittämien, hyväksyntää koskevien asiakirjojenkäsittelystä. Yhteisön talousarviomenettelyä sovelletaanedelleen Euroopan unionin yleisestä talousarviostamaksettaviin tukiin. Tilintarkastustuomioistuimen olisivastattava tilintarkastuksesta.

(58) On tarpeen sallia sellaisten Euroopan maiden osallistu-minen, jotka eivät ole Euroopan unionin jäsenvaltioitamutta jotka ovat tehneet sopimuksia, jotka velvoittavatne saattamaan tämän asetuksen soveltamisalaankuuluvan yhteisön oikeuden osaksi kansallista lainsää-däntöään ja panemaan sen täytäntöön.

(59) Nopea hälytysjärjestelmä on jo käytössä yleisestä tuote-turvallisuudesta 29 päivänä kesäkuuta 1992 annetunneuvoston direktiivin 92/59/ETY (1) puitteissa. Nykyisenjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvat elintarvikkeet jateollisuustuotteet mutta eivät rehut. Viimeaikaiset elin-tarvikekriisit ovat osoittaneet, että on tarpeen perustaaparannettu ja laajennettu nopea hälytysjärjestelmä, johonsisältyvät sekä elintarvikkeet että rehut. Komission olisihallinnoitava tätä tarkistettua järjestelmää, johonverkoston jäseninä kuuluisivat jäsenvaltiot, komissio jaelintarviketurvallisuusviranomainen. Järjestelmän piiriineivät kuuluisi neuvoston päätöksen 87/600/Euratom (2)mukaiset yhteisön järjestelyt nopeaksi tietojenvaihdoksisäteilyhätätilanteen yhteydessä.

(60) Viimeaikaiset elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyneethäiriöt ovat osoittaneet, että on tarpeen vahvistaa hätäti-lanteissa sovellettavat asianmukaiset toimenpiteet, joillavarmistetaan, että kaikentyyppisiin ja mistä tahansaperäisin oleviin elintarvikkeisiin ja kaikkiin rehuihinvoidaan soveltaa yhteisiä toimenpiteitä, jos ne aiheut-tavat vakavan riskin ihmisten tai eläinten terveydelle taiympäristölle. Tällaisen elintarvikkeiden turvallisuuttakoskeviin kiireellisiin toimenpiteisiin liittyvän kattavanlähestymistavan olisi mahdollistettava tehokkaat toimen-piteet ja keinotekoisten eroavuuksien välttäminen elin-tarvikkeisiin tai rehuihin liittyvän vakavan riskin käsitte-lyssä.

(1) EYVL L 228, 11.8.1992, s. 24.(2) EYVL L 371, 30.12.1987, s. 76.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 1.2.2002L 31/6

(61) Viimeaikaiset elintarvikekriisit ovat myös osoittaneet,miten hyödyllisiä asianmukaisesti mukautetut, entistänopeammat kriisinhallintamenettelyt ovat komissiolle.Näiden organisatoristen menettelyjen avulla olisi tehtävämahdolliseksi parantaa toimien yhteensovittamista javalita parhaan tieteellisen tiedon perusteella tehok-kaimmat toimenpiteet. Sen vuoksi tarkistetuissa menet-telyissä olisi otettava huomioon elintarviketurvallisuusvi-ranomaisen velvollisuudet, ja niissä olisi määrättävä senantamasta tieteellisestä ja teknisestä tuesta ohjeidenmuodossa elintarvikekriisin yhteydessä.

(62) Tehokkaamman elintarvikeketjua koskevan laajan lähes-tymistavan varmistamiseksi olisi perustettava elintarvike-ketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä komitea korvaa-maan pysyvä eläinlääkintäkomitea, pysyvä elintarvikeko-mitea ja pysyvä rehukomitea. Neuvoston päätökset 68/361/ETY (1), 69/414/ETY (2) ja 70/372/ETY (3) olisi näinollen kumottava. Samasta syystä elintarvikeketjua jaeläinten terveyttä käsittelevän komitean olisi korvattavamyös pysyvä kasvinsuojelukomitea sen kasvinsuojeluai-neita ja jäämien enimmäisrajojen vahvistamista koskevantoimivallan osalta (direktiivit 76/895/EY (4), 86/362/EY (5), 86/363/ETY (6), 90/642/ETY (7) ja 91/414/ETY (8)).

(63) Tämän asetuksen soveltamiseksi tarvittavista toimenpi-teistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyätäytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta

1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9)mukaisesti.

(64) Toimijoille on annettava tarpeeksi aikaa mukautuajoihinkin tässä asetuksessa vahvistettuihin vaatimuksiinja on huolehdittava, että elintarviketurvallisuusviran-omainen aloittaa toimintansa 1 päivänä tammikuuta2002.

(65) On tärkeää välttää sekaannuksia elintarviketurvallisuusvi-ranomaisen ja neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2309/93 (10) perustetun Euroopan lääkearviointiviraston tehtä-vien välillä. Sen vuoksi on tarpeen säätää, että tämäasetus ei rajoita Euroopan lääkearviointivirastolleannettua toimivaltaa, mukaan lukien toimivalta, jokaperustuu yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enim-mäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvik-keissa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annettuun asetukseen(ETY) N:o 2377/90 (11).

(66) Tämän asetuksen tavoitteiden toteuttamiseksi on tarpeenja asianmukaista säätää yhteisön elintarvikelainsää-dännön yhteisen pohjan muodostavien käsitteiden,periaatteiden ja menettelyjen lähentämisestä sekäperustaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen.Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa eiylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavut-tamiseksi perustamissopimuksen 5 artiklan mukaisesti.

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tavoite ja soveltamisala

1. Tässä asetuksessa säädetään perusta ihmisten terveydensekä kuluttajien etujen korkeatasoiselle suojelulle elintarvik-keiden osalta ottaen huomioon erityisesti elintarvikkeiden,myös perinteisten tuotteiden, moninainen tarjonta ja varmiste-taan samalla sisämarkkinoiden tehokas toiminta. Siinävahvistetaan yhteiset periaatteet ja vastuualat, keinot vahvan

tieteellisen perustan tarjoamiseen sekä tehokkaat organisatorisetjärjestelyt ja menettelyt, joihin elintarvikkeiden ja rehujenturvallisuutta koskeva päätöksenteko perustuu.

2. Edellä 1 kohdan soveltamiseksi tässä asetuksessavahvistetaan yleiset periaatteet, jotka koskevat yleisesti elintar-vikkeita ja rehuja ja varsinkin elintarvikkeiden ja rehujen turval-lisuutta yhteisön tasolla ja kansallisella tasolla.

Tällä asetuksella perustetaan Euroopan elintarviketurvallisuus-viranomainen.

Tällä asetuksella vahvistetaan menettelyt asioissa, joilla onvälitön tai välillinen vaikutus elintarvikkeiden ja rehujen turval-lisuuteen.

(1) EYVL L 255, 18.10.1968, s. 23.(2) EYVL L 291, 19.11.1969, s. 9.(3) EYVL L 170, 3.8.1970, s. 1.(4) EYVL L 340, 9.12.1976, s. 26, direktiivi sellaisena kuin se on

viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2000/57/EY (EYVL L244, 29.9.2000, s. 76).

(5) EYVL L 221, 7.8.1986, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se onviimeksi muutettuna komission direktiivillä 2001/57/EY (EYVL L208, 1.8.2001, s. 36).

(6) EYVL L 221, 7.8.1986, s. 43, direktiivi sellaisena kuin se onviimeksi muutettuna komission direktiivillä 2001/57/EY.

(9) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.(10) EYVL L 214, 24.8.19993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on

viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 649/98 (EYVLL 88, 24.3.1998, s. 7).

(7) EYVL L 350, 14.12.1990, s. 71, direktiivi sellaisena kuin se onviimeksi muutettuna komission direktiivillä 2001/57/EY.

(8) EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se onviimeksi muutettuna komission direktiivillä 2001/49/EY (EYVL L176, 29.6.2001, s. 61).

(11) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksimuutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1553/2001 (EYVL L205, 31.7.2001, s. 16).

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti1.2.2002 L 31/7

3. Tätä asetusta sovelletaan elintarvikkeiden ja rehujenkaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Sitä ei sovelletayksityiseen kotikäyttöön tarkoitettuun alkutuotantoon eikäyksityiseen kotikäyttöön tarkoitettujen elintarvikkeiden valmis-tukseen, käsittelyyn tai varastointiin kotona.

2 artikla

Elintarvikkeen määritelmä

Tässä asetuksessa ’elintarvikkeella’ tarkoitetaan mitä tahansaainetta tai tuotetta, myös jalostettua, osittain jalostettua taijalostamatonta tuotetta, joka on tarkoitettu tai jonka voidaankohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi.

’Elintarvike’ käsittää juomat, purukumin ja vesi mukaan lukienkaikki aineet, jotka on tarkoituksellisesti lisätty elintarvikkee-seen sen valmistuksen tai käsittelyn aikana. Siihen sisältyy vesi,joka on otettu direktiivin 98/83/EY 6 artiklan mukaisen vaati-mustenmukaisuuden määrittelykohdan jälkeen, ja rajoittamattadirektiivien 80/778/ETY ja 98/83/EY vaatimusten soveltamista.

’Elintarvikkeen’ määritelmään eivät sisälly

a) rehut;

b) elävät eläimet, paitsi jos ne on tarkoitus saattaa markkinoilleihmisten ravinnoksi;

c) kasvit ennen niiden korjuuta;

d) neuvoston direktiiveissä 65/65/ETY (1) ja 92/73/ETY (2)tarkoitetut lääkkeet;

e) neuvoston direktiivissä 76/768/ETY (3) tarkoitetut kosmeet-tiset valmisteet;

f) neuvoston direktiivissä 89/622/ETY (4) tarkoitetut tupakkaja tupakkatuotteet;

g) vuonna 1961 tehdyssä Yhdistyneiden Kansakuntienhuumausaineyleissopimuksessa ja vuonna 1971 tehdyssäpsykotrooppisia aineita koskevassa Yhdistyneiden Kansa-kuntien yleissopimuksessa tarkoitetut huumeet ja psykot-rooppiset aineet;

h) jäämät ja epäpuhtaudet.

3 artikla

Muut määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1) ’elintarvikelainsäädännöllä’ lakeja, asetuksia ja hallinnollisiamääräyksiä, jotka koskevat yleisesti elintarvikkeita ja erityi-sesti elintarvikkeiden turvallisuutta sekä yhteisössä ettäjäsenvaltioiden tasolla. Siihen sisältyvät kaikki elintarvik-keiden tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheet samoin kuin

elintarviketuotantoon käytettäviä eläimiä varten tuotet-tujen tai niille annettujen rehujen tuotanto-, jalostus- jajakeluvaiheet;

2) ’elintarvikeyrityksellä’ voittoa tuottavaa tai tuottamatonta,julkista tai yksityistä yritystä, joka toteuttaa mitä tahansatoimia, jotka liittyvät mihin tahansa elintarvikkeidentuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheisiin;

3) ’elintarvikealan toimijalla’ luonnollista tai oikeushenkilöätai -henkilöitä, jotka ovat vastuussa elintarvikelainsää-dännön vaatimusten noudattamisen varmistamisestavalvonnassaan olevassa elintarvikeyrityksessä;

4) ’rehulla’ mitä tahansa suun kautta tapahtuvaan eläintenruokintaan tarkoitettua ainetta tai tuotetta, mukaan lukienlisäaineet, riippumatta siitä, onko se jalostettu, osittainjalostettu vai jalostamaton;

5) ’rehuyrityksellä’ voittoa tuottavaa tai tuottamatonta,julkista tai yksityistä yritystä, joka toteuttaa mitä tahansarehujen tuotantoon, käsittelyyn, jalostukseen, varastointiin,kuljetukseen tai jakeluun liittyviä toimia, myös tuottajaa,joka tuottaa, jalostaa tai varastoi rehuja omistamiensa elin-tarviketuotantoon käytettävien eläinten ruokkimiseksi;

6) ’rehualan toimijalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä taihenkilöitä, jotka ovat vastuussa elintarvikelainsäädännönvaatimusten noudattamisen varmistamisesta valvonnassaanolevassa rehualan yrityksessä;

7) ’vähittäiskaupalla’ elintarvikkeiden käsittelyä ja/tai jalos-tusta, säilytystä myyntipaikassa ja jakelua lopulliselle kulut-tajalle, johon kuuluvat jakelukeskukset, ateriapalvelu-toimet, tehdasruokalat, laitosruokalat, ravintolat sekä muutsamankaltaiset elintarvikepalvelutoimet ja -kaupat, market-tien jakelukeskukset ja tukkuliikkeet;

8) ’markkinoille saattamisella’ elintarvikkeen tai rehun hallus-sapitämistä niiden myyntiä varten, myös myytäväksi tar-joamista tai muuta joko ilmaiseksi tai korvausta vastaantapahtuvaa siirtoa sekä itse myyntiä, jakelua ja muita siir-tomuotoja;

9) ’riskillä’ vaaran aiheuttaman terveydellisen haittavaiku-tuksen todennäköisyyttä ja voimakkuutta;

10) ’riskianalyysillä’ kolmiosaista prosessia, joka käsittää kolmetoisiinsa liittyvää osaa eli riskinarvioinnin, riskinhallinnansekä riskiviestinnän;

11) ’riskinarvioinnilla’ tieteellistä prosessia, joka koostuuseuraavista neljästä vaiheesta: vaaran tunnistaminen,vaaran kuvaaminen, altistuksen arviointi ja riskin kuvaa-minen;

12) ’riskinhallinnalla’ riskinarvioinnista erillistä prosessia, jossaverrataan toimenpidevaihtoehtoja, kuullaan asianomaisiaosapuolia, otetaan huomioon riskinarviointi ja muutoikeutetut tekijät ja tarvittaessa valitaan tarkoituksenmu-kaiset ennaltaehkäisyä ja valvontaa koskevat vaihtoehdot;

(1) EYVL L 22, 9.2.1965, s. 369, direktiivi sellaisena kuin se onviimeksi muutettuna direktiivillä 93/39/ETY (EYVL L 214,24.8.1993, s. 22).

(2) EYVL L 297, 13.10.1992, s. 8.(3) EYVL L 262, 27.9.1976, s. 169, direktiivi sellaisena kuin se on

viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2000/41/EY (EYVL L145, 20.6.2000, s. 25).

(4) EYVL L 359, 8.12.1989, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se onviimeksi muutettuna direktiivillä 92/41/ETY (EYVL L 158,11.6.1992, s. 30).

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 1.2.2002L 31/8

13) ’riskiviestinnällä’ vaaraan, riskiin, riskitekijöihin ja riskinhavaitsemiseen liittyvien tietojen ja mielipiteiden vastavuo-roista välittämistä riskianalyysin aikana riskinarvioinnistaja riskinhallinnasta vastaavien, kuluttajien, elintarvike- jarehuyritysten, akateemisen yhteisön ja muiden asiasta kiin-nostuneiden kanssa, mukaan lukien myös riskinarvioinnintulosten ja riskinhallintaa koskevien päätösten taustanselittäminen;

14) ’vaaralla’ elintarvikkeessa tai rehussa olevaa biologista,kemiallista tai fyysistä tekijää tai tilaa, joka saattaavaarantaa elintarvikkeen tai rehun turvallisuuden;

15) ’jäljitettävyydellä’ mahdollisuutta jäljittää elintarvike, rehu,elintarviketuotantoon käytettävä eläin tai valmistusaine,joka on tarkoitettu lisättäväksi tai jota oletetaan lisättävänelintarvikkeeseen tai rehuun, kaikissa tuotanto-, jalostus- jajakeluvaiheissa ja seurata kutakin näistä kyseisissävaiheissa;

16) ’tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheilla’ mitä tahansavaihetta, tuonti mukaan lukien, elintarvikkeen alkutuotan-nosta sen varastointiin, kuljetukseen, myyntiin tai lopulli-selle kuluttajalle toimittamiseen asti edellä mainitut vaiheetmukaan luettuna ja, silloin kun sillä on merkitystä, rehujentuontia, tuotantoa, varastointia, kuljetusta, jakelua,myyntiä ja toimittamista;

17) ’alkutuotannolla’ alkutuotannon tuotteiden tuotantoa,kasvatusta ja viljelyä, myös sadonkorjuuta, lypsämistä jakaikkia eläintuotannon vaiheita ennen teurastusta. Sesisältää myös metsästyksen, kalastuksen ja luonnonva-raisten tuotteiden keräämisen.

18) ’lopullisella kuluttajalla’ elintarvikkeen viimeistä kuluttajaa,joka ei käytä elintarviketta mihinkään elintarvikealan liike-toimeen tai toimintaan.

II LUKU

YLEINEN ELINTARVIKELAINSÄÄDÄNTÖ

4 artikla

Soveltamisala

1. Tämä luku koskee elintarvikkeiden kaikkia tuotanto-,jalostus- ja jakeluvaiheita sekä elintarviketuotantoon käytettäviäeläimiä varten tuotettujen tai niille annettujen rehujen tuotan-to-, jalostus- ja jakeluvaiheita.

2. Jäljempänä 5—10 artiklassa esitetyt periaatteet muodos-tavat yleiset laaja-alaiset puitteet, joita on noudatettava toimen-piteitä toteuttaessa.

3. Voimassa olevat elintarvikelainsäädännön periaatteet jamenettelyt on mukautettava mahdollisimman pian ja viimeis-tään 1 päivään tammikuuta 2007 mennessä 5—10 artiklannoudattamiseksi.

4. Ennen sitä ja 2 kohdasta poiketen voimassa olevaa lain-säädäntöä pannaan täytäntöön ottaen huomioon 5—10 artik-lassa esitetyt periaatteet.

1 JAKSO

ELINTARVIKELAINSÄÄDÄNNÖN YLEISET PERIAATTEET

5 artikla

Yleiset tavoitteet

1. Elintarvikelainsäädännöllä on pyrittävä yhteen tai useam-paan ihmisten elämän ja terveyden suojelun korkeaan tasoonliittyvään yleiseen tavoitteeseen ja kuluttajien etujen suojeluun,mukaan lukien elintarvikekaupan rehelliset menettelytavat,ottaen huomioon tarpeen mukaan eläinten terveyden ja hyvin-voinnin suojelun, kasvien terveyden ja ympäristönsuojelun.

2. Elintarvikelainsäädännöllä pyritään saavuttamaan tässäluvussa esitettyjen yleisten periaatteiden ja vaatimusten mukai-sesti valmistettujen tai kaupan pidettävien elintarvikkeiden jarehujen vapaa liikkuvuus yhteisössä.

3. Voimassa olevat tai pian voimaan tulevat kansainvälisetstandardit on otettava huomioon elintarvikelainsäädäntöä kehi-tettäessä tai mukautettaessa, paitsi jos kyseiset standardit tainiiden asiaa koskevat osat olisivat tehoton tai epäasianmu-kainen keino elintarvikelainsäädännön laillisten tavoitteidensaavuttamiseksi tai jos se on tieteellisesti perusteltua tai josniistä seuraisi yhteisössä asianmukaiseksi määritellystä tasostapoikkeava suojelun taso.

6 artikla

Riskianalyysi

1. Ihmisten terveyden ja elämän suojelun korkeaa tasoakoskevan yleisen tavoitteen saavuttamiseksi elintarvikelainsää-dännön on perustuttava riskianalyysiin, paitsi jos tämä ei oleolosuhteiden tai toimenpiteen luonteen kannalta tarkoituksen-mukaista.

2. Riskinarvioinnin on perustuttava käytettävissä olevaantieteelliseen näyttöön, ja se on toteutettava riippumattomasti,objektiivisesti ja avoimesti.

3. Riskinhallinnassa on otettava huomioon riskinarvioinnintulokset, erityisesti 22 artiklassa tarkoitetun elintarviketurvalli-suusviranomaisen lausunnot, muut tarkasteltavan asiankannalta merkitykselliset tekijät ja 7 artiklan 1 kohdanmukaisten edellytysten täyttyessä ennalta varautumisenperiaate, jotta saavutetaan 5 artiklassa vahvistetut elintarvike-lainsäädännön yleiset tavoitteet.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti1.2.2002 L 31/9

7 artikla

Ennalta varautumisen periaate

1. Jos tietyissä tapauksissa käytettävissä olevien tietojen ar-vioinnin perusteella terveyshaitan mahdollisuus tunnistetaan,mutta asiasta ei vielä ole tieteellistä varmuutta, voidaantoteuttaa yhteisön päättämän korkeatasoisen terveydensuojelun varmistamisen edellyttämiä väliaikaisia riskinhallinta-toimenpiteitä, kunnes on saatu täydentävä tieteellinen tietokattavampaa riskinarviointia varten.

2. Edellä 1 kohdan nojalla toteutettujen toimenpiteiden onoltava oikeasuhteisia eivätkä ne saa rajoittaa kauppaa enemmänkuin on tarpeen yhteisön päättämän korkeatasoisen terveydensuojelun saavuttamiseksi, ja niissä on otettava huomioontekninen ja taloudellinen toteutettavuus sekä muut tarkastelta-vana olevan asian kannalta perustellut tekijät. Näitä toimenpi-teitä tarkastellaan uudelleen kohtuullisen ajan kuluttua senmukaan, minkäluonteinen riski elämälle tai terveydelle ontunnistettu ja minkätyyppisiä tieteellisiä tietoja tarvitaan tieteel-lisen epävarmuuden selvittämiseksi sekä kattavamman riskinar-vioinnin toteuttamiseksi.

8 artikla

Kuluttajien etujen suojelu

1. Elintarvikelainsäädännön on pyrittävä suojaamaan kulut-tajien etuja sekä tarjoamaan kuluttajille lähtökohdat tietoonperustuvien elintarvikevalintojen tekemiseksi. Sen tavoitteenaon ehkäistä

a) vilpilliset menettelyt

b) elintarvikkeiden väärentäminen ja

c) kaikki muut menettelytavat, jotka voivat johtaa kuluttajiaharhaan.

2 JAKSO

AVOIMUUDEN PERIAATTEET

9 artikla

Julkinen kuuleminen

Elintarvikelainsäädäntöä laadittaessa, arvioitaessa ja tarkistet-taessa on toteutettava avoin julkinen kuuleminen joko suoraantai edustuselinten kautta, paitsi jos se asian kiireellisyydenvuoksi ei ole mahdollista.

10 artikla

Yleisölle tiedottaminen

Jos on perustellut syyt epäillä, että elintarvike tai rehu voiaiheuttaa riskin ihmisen tai eläimen terveydelle, viranomaistenon, rajoittamatta asiakirjojen julkisuutta koskevien yhteisön

oikeuden ja kansallisen oikeuden säännösten soveltamista,toteutettava riskin luonne, vakavuus ja laajuus huomioonottaen aiheellisia toimia, joilla tiedotetaan yleisölle terveydelleaiheutuvan riskin luonteesta, yksilöidään mahdollisimman tark-kaan elintarvike tai rehu, elintarvike- tai rehutyyppi ja kerro-taan sen mahdollisesti aiheuttamasta riskistä sekä toimenpi-teistä, jotka on toteutettu tai jotka aiotaan toteuttaa kyseisenriskin ehkäisemiseksi, vähentämiseksi tai poistamiseksi.

3 JAKSO

ELINTARVIKEKAUPPAA KOSKEVAT YLEISET VELVOLLI-SUUDET

11 artikla

Yhteisöön tuodut elintarvikkeet ja rehut

Yhteisöön sen markkinoille saatettaviksi tuotujen elintarvik-keiden ja rehujen on oltava elintarvikelainsäädännön asiaakoskevien vaatimusten tai yhteisön vähintään vastaaviksitunnustamien edellytysten mukaisia tai, jos yhteisön ja tuoja-maan kesken on tehty erityissopimus, tähän sisältyvien vaati-musten mukaisia.

12 artikla

Yhteisöstä vietävät elintarvikkeet ja rehut

1. Yhteisöstä kolmansien maiden markkinoille saattamistavarten vietävien tai jälleenvietävien elintarvikkeiden ja rehujenon oltava elintarvikelainsäädännön asiaa koskevien vaatimustenmukaisia, jolleivät tuojamaan viranomaiset muuta vaadi ja jolleituojamaassa voimassa olevissa laeissa, asetuksissa, standar-deissa, käytännesäännöissä ja muissa oikeudellisissa tai hallin-nollisissa menettelyissä muuta vaadita.

Muissa olosuhteissa, paitsi jos elintarvikkeet ovat haitallisiaterveydelle tai jos rehut eivät ole turvallisia, elintarvikkeita jarehuja voidaan viedä tai jälleenviedä ainoastaan edellyttäen, ettäkohdemaan toimivaltaiset viranomaiset ovat nimenomaisestisuostuneet siihen saatuaan ensin täydelliset tiedot niistä syistäja olosuhteista, joiden takia asianomaisia elintarvikkeita tairehuja ei voitu saattaa markkinoille yhteisössä.

2. Jos sovelletaan yhteisön tai jonkin sen jäsenvaltion jakolmannen maan välillä tehdyn kahdenvälisen sopimuksenmääräyksiä, yhteisöstä tai kyseisestä jäsenvaltioista kyseiseenkolmanteen maahan vietävien elintarvikkeiden ja rehujen onoltava näiden määräysten mukaisia.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 1.2.2002L 31/10

13 artikla

Kansainväliset standardit

Rajoittamatta oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan yhteisö ja senjäsenvaltiot

a) myötävaikuttavat elintarvikkeita ja rehuja koskevienkansainvälisten teknisten standardien sekä terveys- ja kasvin-suojelustandardien kehittämiseen;

b) edistävät kansainvälisten hallitustenvälisten ja valtioista riip-pumattomien järjestöjen elintarvike- ja rehustandardienalalla tekemän työn yhteensovittamista;

c) myötävaikuttavat elintarvikkeisiin ja rehuihin liittyvienerityistoimien vastaavuuden tunnustamista koskevien sopi-musten kehittämiseen, kun se liittyy tähän asiaan ja ontarkoituksenmukaista;

d) kiinnittävät erityistä huomiota kehitysmaiden kehitystä,rahoitusta ja kauppaa koskeviin erityistarpeisiin varmistaak-seen, että kansainvälisillä standardeilla ei luoda tarpeettomiaesteitä viennille kehitysmaista;

e) edistävät kansainvälisten teknisten standardien ja elintarvike-lainsäädännön välistä yhdenmukaisuutta varmistaen samalla,että yhteisössä käyttöön otettua suojelun korkeaa tasoa eialenneta.

4 JAKSO

ELINTARVIKELAINSÄÄDÄNNÖN YLEISET VAATIMUKSET

14 artikla

Vaatimukset elintarvikkeiden turvallisuudesta

1. Markkinoille ei saa saattaa elintarvikkeita, jotka eivät oleturvallisia.

2. Elintarviketta ei pidetä turvallisena, jos se on

a) terveydelle haitallinen;

b) ihmisravinnoksi soveltumaton.

3. Määritettäessä, onko elintarvike turvallinen vai ei, on otet-tava huomioon seuraavat seikat:

a) elintarvikkeen tavanomaiset käyttöolosuhteet kuluttajankannalta sekä jokaisessa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvai-heessa, ja

b) kuluttajalle annetut tiedot, myös pakkausmerkinnässä olevattiedot, tai yleisesti kuluttajan saatavilla olevat tiedot tietynelintarvikkeen tai elintarvikeryhmän aiheuttamien terveys-haittojen välttämisestä.

4. Määritettäessä, onko elintarvike terveydelle haitallinen, onotettava huomioon seuraavat seikat:

a) ei ainoastaan mahdolliset välittömät ja/tai lyhyen, ja/taipitkän aikavälin vaikutukset, jotka elintarvikkeella on sitänauttivan henkilön terveydelle, vaan myös vaikutuksetseuraaville sukupolville;

b) mahdolliset kasautuvat toksiset vaikutukset;

c) tietyn kuluttajaryhmän terveydelliset erityisherkkyydet, joselintarvike on tarkoitettu kyseiselle kuluttajaryhmälle.

5. Elintarvikkeen ihmisravinnoksi soveltuvuutta määritet-täessä on otettava huomioon, onko elintarvike ihmisravinnoksikelpaamaton sille aiottuun käyttötarkoitukseen, koska se onsaastunut joko vieraiden aineiden takia tai muutoin, taikkapilaantumisen, mätänemisen tai laadun heikentymisen seurauk-sena.

6. Jos elintarvike, joka ei ole turvallinen, on osa samaanluokkaan kuuluvien tai samaa kuvausta vastaavien elintarvik-keiden erää tai lähetystä, on oletettava, että sama koskeekaikkia kyseiseen erään tai lähetykseen kuuluvia elintarvikkeita,ellei yksityiskohtaisesta arvioinnista ilmene, että ei ole mitäännäyttöä siitä, että loppuosa erästä tai lähetyksestä ei olisi turval-linen.

7. Elintarviketta, joka on elintarvikkeiden turvallisuuttakoskevien yhteisön erityissäännösten mukainen, on pidettäväturvallisena yhteisön erityissäännöksiin sisältyvien näkökohtienosalta.

8. Myös silloin kun elintarvike vastaa kyseiseen elintarvik-keeseen sovellettavia erityissäännöksiä, toimivaltaiset viran-omaiset voivat toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä määrätäk-seen markkinoille saattamista koskevia rajoituksia tai vaatiak-seen elintarvikkeen poistamista markkinoilta, jos on aihettaepäillä, että elintarvike ei vastaavuudesta huolimatta ole turval-linen.

9. Jos yhteisön erityissäännöksiä ei ole, elintarviketta onpidettävä turvallisena, jos se vastaa sen jäsenvaltion, jonkaalueella elintarvike on kaupan, voimassa olevan kansallisenelintarvikelainsäädännön erityissäännöksiä, jotka on laadittu jajoita sovelletaan rajoittamatta perustamissopimuksen ja erityi-sesti sen 28 ja 30 artiklan soveltamista.

15 artikla

Vaatimukset rehujen turvallisuudesta

1. Rehuja ei saa saattaa markkinoille tai antaa millekäänelintarviketuotantoon käytettävälle eläimelle, elleivät ne oleturvallisia.

2. Rehua ei pidetä aiottuun tarkoitukseensa turvallisena, joskatsotaan, että

— sillä on haitallinen vaikutus ihmisten tai eläinten terveyteen;

— rehun vuoksi elintarviketuotantoon käytettävästä eläimestätuotettu elintarvike ei ole ihmisravintona turvallinen.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti1.2.2002 L 31/11

3. Jos rehu, jonka on havaittu olevan rehujen turvallisuuttakoskevan vaatimuksen vastainen, on osa samaan luokkaankuuluvien tai samaa kuvausta vastaavien rehujen erää tai lähe-tystä, on oletettava, että sama koskee kaikkia kyseiseen erääntai lähetykseen kuuluvia rehuja, ellei yksityiskohtaisesta arvioin-nista ilmene, että ei ole mitään näyttöä siitä, että loppuosaerästä tai lähetyksestä ei täyttäisi rehujen turvallisuuttakoskevaa vaatimusta.

4. Rehua, joka on rehujen turvallisuutta koskevien yhteisönerityissäännösten mukainen, on pidettävä turvallisena yhteisönerityissäännöksiin sisältyvien näkökohtien osalta.

5. Myös silloin kun rehu vastaa kyseiseen rehuun sovellet-tavia erityissäännöksiä, toimivaltaiset viranomaiset voivattoteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä määrätäkseen markki-noille saattamista koskevia rajoituksia tai vaatiakseen rehunpoistamista markkinoilta, jos on aihetta epäillä, että rehu eivastaavuudesta huolimatta ole turvallinen.

6. Jos yhteisön erityissäännöksiä ei ole, rehua on pidettäväturvallisena, jos se vastaa sen jäsenvaltion, jonka alueella rehuon liikkeellä, voimassa olevia rehujen turvallisuutta koskeviakansallisen lainsäädännön erityissäännöksiä, jotka on laadittu jajoita sovelletaan rajoittamatta perustamissopimuksen ja erityi-sesti sen 28 ja 30 artiklan soveltamista.

16 artikla

Esillepano

Rajoittamatta yksityiskohtaisempien elintarvikelainsäädännönsäännösten soveltamista elintarvikkeiden merkinnät, mainontaja esillepano, myös niiden muoto, ulkonäkö ja pakkaukset,käytetyt pakkausmateriaalit, tapa, jolla ne on aseteltu, jaolosuhteet, joissa ne esitellään, sekä tiedot, joita niistä annetaanmillä tahansa tavalla, eivät saa johtaa kuluttajia harhaan.

17 artikla

Vastuut

1. Kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa toimi-vien elintarvike- ja rehualan toimijoiden on vastuullaan olevissatoiminnoissa huolehdittava siitä, että elintarvikkeet tai rehuttäyttävät niiden toiminnan kannalta asiaankuuluvat elintarvike-lainsäädännön vaatimukset ja varmistettava, että kyseiset vaati-mukset täyttyvät.

2. Jäsenvaltioiden on pantava elintarvikelainsäädäntö täytän-töön sekä seurattava ja valvottava, että kaikissa tuotannon,jalostuksen ja jakelun vaiheissa toimivat elintarvike- ja rehualantoimijat noudattavat elintarvikelainsäädännön vaatimuksia.

Tämän vuoksi niiden on ylläpidettävä virallisen valvonnanjärjestelmää muine olosuhteiden edellyttämine toimintoineenmukaan lukien tiedottaminen elintarvikkeiden ja rehujenturvallisuudesta ja riskeistä, elintarvike- ja rehuturvallisuudenvalvonta ja muut tuotannon, jalostuksen ja jakelun kaikkiinvaiheisiin kuuluvat toiminnat.

Jäsenvaltioiden on myös annettava elintarvike- ja rehulainsää-dännön rikkomuksiin sovellettavia toimenpiteitä ja seuraa-muksia koskevat säännöt. Toimenpiteiden ja seuraamusten onoltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

18 artikla

Jäljitettävyys

1. Kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa on huoleh-dittava siitä, että on mahdollista jäljittää elintarvikkeet, rehut,elintarviketuotantoon käytettävät eläimet ja muut mahdollisetaineet, jotka on tarkoitettu tai joiden voidaan olettaa tulevanlisätyksi elintarvikkeeseen tai rehuun.

2. Elintarvike- ja rehualan toimijoiden on voitava tunnistaaluonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on toimittanutniille elintarvikkeen, rehun, elintarviketuotantoon käytettäväneläimen tai sellaisen aineen, joka on tarkoitettu tai jonkavoidaan olettaa tulevan lisätyksi elintarvikkeeseen tai rehuun.

Tätä varten toimijoilla on oltava käytössä tähän tarkoitetutjärjestelmät ja menettelyt, joiden avulla toimivaltaiset viran-omaiset saavat nämä tiedot pyynnöstä käyttöönsä.

3. Elintarvike- ja rehualan toimijoilla on oltava käytössäsellaiset järjestelmät ja menettelyt, joiden avulla ne voivattunnistaa muut yritykset, joille niiden tuotteita on toimitettu.Nämä tiedot on annettava pyynnöstä toimivaltaisille viranomai-sille.

4. Markkinoille saatetuissa tai todennäköisesti markkinoillesaatettavissa elintarvikkeissa ja rehuissa on niiden jäljitettä-vyyden helpottamiseksi oltava riittävät ja asianmukaisetpakkausmerkinnät tai tunnistetiedot tarkempiin säännöksiinsisältyvien asiaa koskevien vaatimusten mukaisesti.

5. Tämän artiklan vaatimusten noudattamiseksi tarkoitetutsäännökset voidaan antaa 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuamenettelyä noudattaen.

19 artikla

Vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta: elintarvikealantoimijat

1. Jos elintarvikealan toimija katsoo tai sillä on syytä epäillä,että sen maahantuoma, tuottama, jalostama, valmistama taijakelema elintarvike ei ole elintarvikkeiden turvallisuutta koske-vien vaatimusten mukainen, sen on käynnistettävä välittömästimenettelyt kyseisen elintarvikkeen poistamiseksi markkinoilta,jos se ei ole enää kyseisen alkuperäisen toimijan välittömässävalvonnassa, ja ilmoitettava tästä toimivaltaisille viranomaisille.Jos tuote mahdollisesti on jo ehtinyt kuluttajalle, elintarvikealantoimijan on tehokkaalla ja täsmällisellä tavalla ilmoitettavakuluttajille syy poistamiseen tai tarvittaessa varmistettava, ettäkuluttajille jo toimitetut tuotteet palautetaan, jos muut toimen-piteet eivät ole riittäviä korkeatasoisen terveyden suojelunsaavuttamiseksi.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 1.2.2002L 31/12

2. Elintarvikealan toimijan, joka vastaa sellaisista vähittäis-kauppa- tai jakelutoimista, jotka eivät vaikuta elintarvikkeenpakkaamiseen, pakkausmerkintöihin, turvallisuuteen tai koske-mattomuuteen, on oman toimintansa osalta käynnistettävämenettelyjä poistaakseen tuotteita markkinoilta ja myötävaikut-taakseen elintarvikkeiden turvallisuuteen toimittamalla eteen-päin elintarvikkeen jäljittämiseksi tarvittavia tietoja sekä osallis-tumalla tuottajien, jalostajien, valmistajien ja/tai toimivaltaistenviranomaisten toteuttamiin toimiin.

3. Elintarvikealan toimijan on ilmoitettava välittömästitoimivaltaisille viranomaisille, jos toimija katsoo tai sillä onsyytä epäillä, että sen markkinoille saattama elintarvike voi ollaihmisten terveydelle vahingollinen. Sen on ilmoitettava toimi-valtaisille viranomaisille toimista, jotka on toteutettu lopullisellekuluttajalle aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi, eikä se saa estäätai yrittää rajoittaa ketään tekemästä yhteistyötä toimivaltaistenviranomaisten kanssa kansallista lainsäädäntöä ja oikeuskäy-täntöä noudattaen, jos tällä yhteistyöllä voidaan ehkäistä taipoistaa elintarvikkeesta johtuva riski tai vähentää sitä.

4. Elintarvikealan toimijoiden on tehtävä yhteistyötä toimi-valtaisten viranomaisten kanssa toteutettaessa toimia niidentoimittaman elintarvikkeen aiheuttamien riskien välttämiseksitai vähentämiseksi.

20 artikla

Vastuu rehujen turvallisuudesta: rehualan toimijat

1. Jos rehualan toimija katsoo tai sillä on syytä epäillä, ettäsen maahantuoma, tuottama, jalostama, valmistama tai jake-lema rehu ei ole rehujen turvallisuutta koskevien vaatimustenmukainen, sen on käynnistettävä välittömästi menettelytkyseisen rehun poistamiseksi markkinoilta ja ilmoitettava siitätoimivaltaisille viranomaisille. Tällaisissa tapauksissa sekä 15artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jossa erä tailähetys ei täytä rehujen turvallisuusvaatimuksia, rehu on tuhot-tava, paitsi jos toimivaltainen viranomainen hyväksyy muun

toimenpiteen. Sen on tehokkaalla ja täsmällisellä tavalla ilmoi-tettava rehun käyttäjille syy poistamiseen tai tarvittaessavarmistettava, että niille jo toimitetut tuotteet palautetaan, josmuut toimenpiteet eivät ole riittäviä korkeatasoisen terveydensuojelun saavuttamiseksi.

2. Rehualan toimijan, joka vastaa sellaisista vähittäiskauppa-tai jakelutoimista, jotka eivät vaikuta rehun pakkaamiseen,pakkausmerkintöihin, turvallisuuteen tai koskemattomuuteen,on oman toimintansa osalta käynnistettävä menettelyjä pois-taakseen tuotteita markkinoilta ja myötävaikuttaakseen elintar-vikkeiden turvallisuuteen toimittamalla eteenpäin rehun jäljittä-miseksi tarvittavia tietoja sekä osallistumalla tuottajien, jalosta-jien, valmistajien ja/tai toimivaltaisten viranomaisten toteutta-miin toimiin.

3. Rehualan toimijan on ilmoitettava välittömästi toimival-taisille viranomaisille, jos toimija katsoo tai sillä on syytäepäillä, että sen markkinoille saattama rehu ei täytä rehujenturvallisuutta koskevia vaatimuksia. Sen on ilmoitettava toimi-valtaisille viranomaisille toimista, jotka on toteutettu kyseisenrehun käytöstä aiheutuvan riskin ehkäisemiseksi, eikä se saaestää tai yrittää rajoittaa ketään tekemästä yhteistyötä toimival-taisten viranomaisten kanssa kansallista lainsäädäntöä jaoikeuskäytäntöä noudattaen, jos tällä yhteistyöllä voidaanehkäistä tai poistaa rehusta johtuva riski tai vähentää sitä.

4. Rehualan toimijoiden on tehtävä yhteistyötä toimival-taisten viranomaisten kanssa toteutettaessa toimia niidentoimittaman rehun aiheuttamien riskien välttämiseksi.

21 artikla

Vastuu

Tämän luvun säännökset eivät rajoita tuotevastuuta koskevienjäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräystenlähentämisestä 25 päivänä heinäkuuta 1985 annetunneuvoston direktiivin 85/374/ETY (1) soveltamista.

III LUKU

EUROOPAN ELINTARVIKETURVALLISUUSVIRANOMAINEN

1 JAKSO

TOIMINTA-AJATUS JA TEHTÄVÄT

22 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen toiminta-ajatus

1. Perustetaan Euroopan elintarviketurvallisuusviran-omainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’.

2. Elintarviketurvallisuusviranomainen antaa tieteellisiäneuvoja sekä tieteellistä ja teknistä tukea yhteisön lainsää-

dännön ja politiikkojen tarpeisiin kaikilla aloilla, joilla onvälitön tai välillinen vaikutus elintarvikkeiden ja rehujen turval-lisuuteen. Se tuottaa riippumatonta tietoa kaikista näihinaloihin liittyvistä asioista ja huolehtii riskiviestinnästä.

3. Elintarviketurvallisuusviranomainen myötävaikuttaaihmisten elämän ja terveyden korkeatasoiseen suojeluun jaottaa tässä yhteydessä huomioon eläinten terveyden ja hyvin-voinnin, kasvien terveyden ja ympäristön, toimivien sisämark-kinoiden näkökulmasta.

(1) EYVL L 210, 7.8.1985, s. 29, direktiivi sellaisena kuin se onviimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä1999/34/EY (EYVL L 141, 4.6.1999, s. 20).

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti1.2.2002 L 31/13

4. Elintarviketurvallisuusviranomainen kokoaa ja analysoitietoa niiden riskien hahmottamiseksi ja seuraamiseksi, joilla onvälitön tai välillinen vaikutus elintarvikkeiden tai rehujenturvallisuuteen

5. Elintarviketurvallisuusviranomaisen toiminta-ajatukseensisältyvät myös

a) ihmisten ravitsemusta koskeva tieteellinen neuvonanto sekätieteellinen ja tekninen tuki yhteisön lainsäädännön yhtey-dessä ja komission pyynnöstä tapahtuva avustaminen ravit-semuksellisiin kysymyksiin liittyvässä tiedottamisessayhteisön terveysohjelmien puitteissa;

b) tieteelliset lausunnot eläinten terveyteen ja hyvinvointiinsekä kasvien terveyteen liittyvissä muissa asioissa;

c) tieteelliset lausunnot muista tuotteista, jotka eivät ole elin-tarvikkeita ja rehuja ja jotka liittyvät direktiivissä 2001/18/EY määriteltyihin geneettisesti muunnettuihin organismeihinsiinä määrättyjä menettelyjä rajoittamatta;

6. Elintarviketurvallisuusviranomainen antaa tieteellisiälausuntoja, jotka toimivat tieteellisenä perustana yhteisöntoimenpiteiden laatimisessa ja toteuttamisessa elintarviketurval-lisuusviranomaisen toiminta-ajatukseen sisältyvillä aloilla.

7. Elintarviketurvallisuusviranomainen toteuttaa tehtävänsäolosuhteissa, joissa se voi toimia tieteellisenä yhteyspisteenäriippumattomuutensa, antamiensa lausuntojen ja levittämiensätietojen tieteellisen ja teknisen laadun, menettelyjensä ja toimin-tatapojensa avoimuuden sekä sille annettujen tehtävien suorit-tamisessa osoitetun huolellisuuden ansiosta.

Se toimii tiiviissä yhteistyössä niiden toimivaltaisten elintenkanssa, jotka jäsenvaltioissa huolehtivat elintarviketurvallisuus-viranomaisen tehtäviä vastaavista tehtävistä.

8. Elintarviketurvallisuusviranomainen, komissio ja jäsenval-tiot tekevät yhteistyötä edistääkseen riskinarviointia, riskinhal-lintaa ja riskiviestintää koskevien toimien todellista yhtenäi-syyttä.

9. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä elintarviketurvalli-suusviranomaisen kanssa sen toiminta-ajatuksen toteutumisenvarmistamiseksi.

23 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen tehtävät

Elintarviketurvallisuusviranomaisen tehtävänä on

a) antaa yhteisön toimielimille ja jäsenvaltioille parhaatmahdolliset tieteelliset lausunnot kaikissa yhteisön lainsää-dännössä säädetyissä tapauksissa ja mistä tahansa sentoiminta-ajatukseen sisältyvästä kysymyksestä;

b) tukea ja kehittää yhdenmukaisten riskinarviointimenetel-mien koordinointia sen toiminta-ajatukseen sisältyvilläaloilla;

c) tarjota komissiolle tieteellistä ja teknistä tukea sen toiminta-ajatukseen sisältyvillä aloilla ja pyynnöstä riskinarviointilau-suntojen tulkitsemisessa ja arvioinnissa;

d) teettää sen toiminta-ajatuksen toteuttamiseksi tarvittavattieteelliset tutkimukset;

e) etsiä, kerätä, järjestää ja analysoida sen toiminta-ajatukseensisältyviä aloja koskevat tieteelliset ja tekniset tiedot ja tehdäniistä yhteenveto;

f) toteuttaa toimia kehittymässä olevien riskien havaitsemi-seksi ja kuvaamiseksi sen toiminta-ajatukseen sisältyvilläaloilla;

g) perustaa sen toiminta-ajatukseen sisältyvillä aloilla toimivienorganisaatioiden verkostojen järjestelmä ja vastata sentoiminnasta;

h) antaa komission pyynnöstä tieteellistä ja teknistä tukeakomission toteuttamissa elintarvikkeiden ja rehujen turvalli-suutta koskevissa kriisinhallintamenettelyissä;

i) antaa komission pyynnöstä tieteellistä ja teknistä tukeayhteisön, ehdokasmaiden, kansainvälisten järjestöjen jakolmansien maiden välisen yhteistyön parantamiseksi sentoiminta-ajatukseen sisältyvillä aloilla;

j) varmistaa, että yleisö ja asianomaiset osapuolet saavatnopeaa, luotettavaa, objektiivista ja ymmärrettävää tietoasen toiminta-ajatukseen sisältyviltä aloilta;

k) esittää itsenäisesti omat päätelmänsä ja suuntaviivansa sentoiminta-ajatukseen sisältyvistä asioista;

l) suorittaa mahdolliset muut komission sille antamat tehtävätsen toiminta-ajatukseen sisältyvillä aloilla.

2 JAKSO

ORGANISAATIO

24 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen elimet

Elintarviketurvallisuusviranomainen muodostuu

a) johtokunnasta;

b) toiminnanjohtajasta ja hänen henkilökunnastaan;

c) neuvoa-antavasta ryhmästä;

d) tiedekomiteasta ja tiedelautakunnista.

25 artikla

Johtokunta

1. Johtokunnassa on neljätoista jäsentä, jotka neuvostonimittää Euroopan parlamenttia kuultuaan komission laati-masta luettelosta, jossa on nimitettävien jäsenten määräähuomattavasti suurempi määrä ehdokkaita, sekä yksi komissionedustaja. Neljällä jäsenistä on oltava kuluttajia ja elintarvike-ketjun muita sidosryhmiä edustaviin järjestöihin liittyvää koke-musta.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 1.2.2002L 31/14

Komission laatima luettelo, johon on liitetty tarvittavat asia-kirjat, toimitetaan Euroopan parlamentille. Mahdollisimmanpian kolmen kuukauden kuluessa tällaisesta tiedonannostaEuroopan parlamentti voi toimittaa kantansa neuvostolle, jokatämän jälkeen nimittää johtokunnan.

Johtokunnan jäsenet on nimitettävä siten, että varmistetaanmahdollisimman korkeat pätevyysvaatimukset, alan laaja asian-tuntemus ja samalla mahdollisimman laaja maantieteellinenjakauma unionissa.

2. Jäsenten toimikauden pituus on neljä vuotta ja se voidaanuusia yhden kerran. Ensimmäinen toimikausi on kuitenkinkuusi vuotta puolella jäsenistä.

3. Johtokunta vahvistaa elintarviketurvallisuusviranomaisensisäiset säännöt toiminnanjohtajan tekemän ehdotuksen perus-teella. Säännöt on julkistettava.

4. Johtokunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajansakahden vuoden pituiseksi toimikaudeksi, joka voidaan uusia.

5. Johtokunta vahvistaa työjärjestyksensä.

Jollei toisin säädetä, johtokunnan päätökset tehdään enemmis-töpäätöksinä.

6. Johtokunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta tai josvähintään kolmasosa sen jäsenistä sitä pyytää.

7. Johtokunta huolehtii siitä, että elintarviketurvallisuusvi-ranomainen toteuttaa toiminta-ajatuksensa ja suorittaa silleosoitetut tehtävät tässä asetuksessa säädettyjen edellytystenmukaisesti.

8. Johtokunta vahvistaa kunkin vuoden tammikuun 31päivään mennessä elintarviketurvallisuusviranomaisen työoh-jelman seuraavaa vuotta varten. Se vahvistaa myös monivuo-tisen ohjelman, jota voidaan tarkistaa. Johtokunnan on varmis-tettava, että nämä ohjelmat noudattavat yhteisön lainsäädän-töön ja politiikkaan liittyviä painopisteitä elintarvikkeidenturvallisuuden alalla.

Johtokunta vahvistaa kunkin vuoden maaliskuun 30 päiväänmennessä yleiskertomuksen elintarviketurvallisuusviranomaisentoiminnasta edelliseltä vuodelta.

9. Saatuaan komission hyväksynnän ja tilintarkastuslauta-kunnan lausunnon johtokunta vahvistaa elintarviketurvallisuus-viranomaisen varainhoitoasetuksen, jossa säädetään menette-lystä elintarviketurvallisuusviranomaisen talousarvion laatimi-seksi ja toteuttamiseksi Euroopan yhteisöjen yleiseen talousar-vioon sovellettavan 21 päivänä joulukuuta 1977 annetun va-rainhoitoasetuksen (1) 142 artiklan ja Euroopan petostentorjun-taviraston suorittamia tutkimuksia koskevien lainsäädännöl-listen vaatimusten mukaisesti.

10. Toiminnanjohtaja osallistuu johtokunnan kokouksiinilman äänioikeutta ja huolehtii sihteeristöpalveluista. Johto-

kunta kutsuu tiedekomitean puheenjohtajan osallistumaankokouksiinsa ilman äänioikeutta.

26 artikla

Toiminnanjohtaja

1. Johtokunta nimittää toiminnanjohtajan komission ehdot-taman hyväksyttyjen hakijoiden luettelon perusteella viidenvuoden pituiseksi kaudeksi, joka voidaan uusia. Luetteloperustuu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja muuallajulkaistuun kiinnostuksenilmaisupyyntöön perustuvaan avoi-meen kilpailuun. Ennen nimittämistä johtokunnan esittämäehdokas kutsutaan viipymättä antamaan lausuntonsa Euroopanparlamentille ja vastaamaan parlamentin jäsenten esittämiinkysymyksiin. Johtokunta voi erottaa toiminnanjohtajan enem-mistöpäätöksellä.

2. Toiminnanjohtaja toimii elintarviketurvallisuusviran-omaisen laillisena edustajana. Hän vastaa

a) elintarviketurvallisuusviranomaisen päivittäisestä hallin-nosta;

b) elintarviketurvallisuusviranomaisen vuosittaisten työohjel-maehdotusten laatimisesta komissiota kuullen;

c) työohjelmien ja johtokunnan tekemien päätösten täytän-töönpanosta;

d) siitä, että tiedekomitea ja tiedelautakunnat saavat asianmu-kaista tieteellistä, teknistä ja hallinnollista tukea;

e) sen varmistamisesta, että elintarviketurvallisuusviran-omainen toteuttaa tehtävänsä sen käyttäjien esittämienvaatimusten mukaisesti erityisesti tarjottujen palvelujen riit-tävyyden ja käytetyn ajan osalta;

f) tulo- ja menotaulukoiden laatimisesta ja elintarviketurvalli-suusviranomaisen talousarvion toteuttamisesta;

g) kaikista henkilöstöasioista;

h) yhteyksien luomisesta ja ylläpitämisestä Euroopan parla-mentin kanssa sekä säännöllisen vuoropuhelun varmistami-sesta sen asiaankuuluvien valiokuntien kanssa.

3. Toiminnanjohtajan on joka vuosi esitettävä johtokunnallehyväksymistä varten

a) ehdotus yleiskertomukseksi elintarviketurvallisuusviran-omaisen kaikista edeltävän vuoden toimista;

b) ehdotus seuraavan vuoden työohjelmaksi;

c) ehdotus edellisen vuoden tilinpäätökseksi;

d) ehdotus seuraavan vuoden talousarvioksi.

Johtokunnan hyväksyttyä yleiskertomuksen ja ohjelmat toimin-nanjohtaja toimittaa ne Euroopan parlamentille, neuvostolle,komissiolle ja jäsenvaltioille sekä antaa julkaista ne.

4. Toiminnanjohtaja hyväksyy elintarviketurvallisuusviran-omaisen kaikki rahoitusmenot ja antaa selonteon johtokunnalleelintarviketurvallisuusviranomaisen toimista.

(1) EYVL L 356, 31.12.1977, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksimuutettuna asetuksella (EY, EHTY, Euratom) N:o 762/2001 (EYVL L111, 20.4.2001, s. 1).

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti1.2.2002 L 31/15

27 artikla

Neuvoa-antava ryhmä

1. Neuvoa-antavassa ryhmässä on edustajia jäsenvaltioidentoimivaltaisista elimistä, jotka hoitavat samanlaisia tehtäviäkuin elintarviketurvallisuusviranomainen, ja kukin jäsenvaltionimeää yhden edustajan. Edustajilla voi olla varaedustajat, jotkanimetään samanaikaisesti.

2. Neuvoa-antavan ryhmän jäsenet eivät saa olla johto-kunnan jäseniä.

3. Neuvoa-antava ryhmä avustaa toiminnanjohtajaa hänelletämän asetuksen nojalla kuuluvien velvollisuuksien suorittami-sessa, erityisesti elintarviketurvallisuusviranomaisen työohjel-maehdotuksen laatimisessa. Toiminnanjohtaja voi myös pyytääneuvoa-antavalta ryhmältä neuvoja tieteellisiä lausuntoja koske-vien pyyntöjen priorisoinnissa.

4. Neuvoa-antava ryhmä muodostaa järjestelmän mahdol-lisia riskejä koskevaa tietojenvaihtoa ja tietojen yhdistämistävarten. Se varmistaa, että elintarviketurvallisuusviranomainen jajäsenvaltioiden toimivaltaiset elimet tekevät tiivistä yhteistyötäerityisesti seuraavissa kysymyksissä:

a) pyrittäessä välttämään viranomaisen tieteellisten tutki-musten päällekkäisyyttä jäsenvaltioissa tehdyn työn kanssa32 artiklan mukaisesti;

b) 30 artiklan 4 kohdassa määritellyissä tapauksissa, joissaviranomaisen ja kansallisen elimen on oltava yhteistyössä;

c) edistettäessä viranomaisen toiminta-ajatuksen aloilla toimi-vien järjestöjen eurooppalaista verkottumista 36 artiklan 1kohdan mukaisesti;

d) jos viranomainen tai jäsenvaltio tunnistaa kehittymässäolevan riskin.

5. Neuvoa-antavan ryhmän puheenjohtajana toimii toimin-nanjohtaja. Ryhmä kokoontuu säännöllisesti vähintään neljäkertaa vuodessa puheenjohtajan kutsusta tai vähintään jäsentenkolmasosan pyynnöstä. Sen toimintamenettelyt vahvistetaanelintarviketurvallisuusviranomaisen sisäisissä säännöissä jajulkistetaan.

6. Elintarviketurvallisuusviranomainen tarjoaa neuvoa-anta-valle ryhmälle tarvittavaa teknistä ja logistista tukea ja huolehtiisen kokousten sihteeristöpalveluista.

7. Komission yksiköiden edustajat saavat osallistua neuvoa-antavan ryhmän työskentelyyn. Toiminnanjohtaja voi kutsuaEuroopan parlamentin edustajia ja edustajia muista elimistä,joita asia koskee, osallistumaan työskentelyyn.

Jos neuvoa-antava ryhmä käsittelee 22 artiklan 5 kohdan balakohdassa tarkoitettuja asioita, neuvoa-antavan ryhmän työs-kentelyyn voi osallistua edustajia jäsenvaltioiden toimivaltaisistaelimistä, jotka hoitavat samanlaisia tehtäviä kuin 22 artiklan 5kohdan b alakohdassa tarkoitetaan. Kukin jäsenvaltio nimeääryhmään yhden edustajan.

28 artikla

Tiedekomitea ja tiedelautakunnat

1. Tiedekomitea ja pysyvät tiedelautakunnat ovat vastuussaelintarviketurvallisuusviranomaisen tieteellisten lausuntojenantamisesta oman asiantuntemuksensa alalla.

2. Tiedekomitea on vastuussa yleisestä yhteensovittamisesta,joka on tarpeen tieteellisten lausuntojen antamista koskevanmenettelyn johdonmukaisuuden varmistamiseksi varsinkintoimintamenettelyjen vahvistamisen ja työskentelymenetelmienyhdenmukaistamisen osalta. Se antaa lausuntoja monialaisistaaiheista, jotka edellyttävät useamman kuin yhden tiedelauta-kunnan asiantuntemusta, sekä aiheista, jotka eivät kuuluminkään tiedelautakunnan asiantuntemuksen alaan.

Tarvittaessa ja erityisesti silloin, kun aihe ei kuulu minkääntiedelautakunnan asiantuntemuksen alaan, tiedekomiteaperustaa työryhmiä. Se tukeutuu näissä tapauksissa työryhmienasiantuntemukseen tieteellisten lausuntojen laatimisessa.

3. Tiedekomitea muodostuu tiedelautakuntien puheenjohta-jista sekä kuudesta riippumattomasta tieteellisestä asiantunti-jasta, jotka eivät kuulu mihinkään tiedelautakuntaan.

4. Tiedelautakunnat muodostuvat riippumattomista tieteelli-sistä asiantuntijoista. Kun elintarviketurvallisuusviranomainenperustetaan, perustetaan seuraavat tiedelautakunnat:

a) elintarvikkeiden lisäaineita, aromiaineita, valmistuksenapuaineita sekä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiinjoutuvia materiaaleja käsittelevä lautakunta;

b) eläinten rehuissa käytettäviä lisäaineita, tuotteita tai aineitakäsittelevä lautakunta;

c) kasvien terveyttä, kasvinsuojeluaineita ja niiden jäämiä käsit-televä lautakunta;

d) geneettisesti muunnettuja organismeja käsittelevä lauta-kunta;

e) erityisruokavaliovalmisteita, ravitsemusta ja allergioita käsit-televä lautakunta;

f) biologisia vaaroja käsittelevä lautakunta;

g) elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä lautakunta;

h) eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä lautakunta.

Komissio voi mukauttaa elintarviketurvallisuusviranomaisenpyynnöstä tiedelautakuntien määrää ja nimiä teknisen ja tieteel-lisen kehityksen mukaisesti 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuamenettelyä noudattaen.

5. Johtokunta nimittää kolmen vuoden pituiseksi, jatketta-vissa olevaksi toimikaudeksi tiedelautakuntien jäsenet sekä netiedekomitean jäsenet, jotka eivät ole tiedelautakuntien jäseniä,toiminnanjohtajan sen jälkeen tekemästä ehdotuksesta, kunkiinnostuksenilmaisupyyntö on julkaistu Euroopan yhteisöjenvirallisessa lehdessä, asiaa koskevissa johtavissa tieteellisissäjulkaisuissa ja elintarviketurvallisuusviranomaisen www-sivuilla.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 1.2.2002L 31/16

6. Tiedekomitea ja tiedelautakunnat valitsevat kukin keskuu-destaan puheenjohtajan ja kaksi varapuheenjohtajaa.

7. Tiedekomitea ja tiedelautakunnat tekevät ratkaisunsajäsentensä enemmistöllä. Vähemmistön kannat merkitäänpöytäkirjaan.

8. Komission yksiköiden edustajilla on oikeus olla läsnätiedekomitean, tiedelautakuntien ja niiden työryhmien kokouk-sissa. Pyydettäessä he voivat auttaa asioiden selvittämisessä taitietojen antamisessa, mutta he eivät saa pyrkiä vaikuttamaankeskusteluihin.

9. Tiedekomitean ja tiedelautakuntien toimintaa ja yhteis-työtä koskevat menettelyt on vahvistettava elintarviketurvalli-suusviranomaisen sisäisissä säännöissä.

Nämä menettelyt koskevat erityisesti

a) sitä, kuinka monta peräkkäistä toimikautta jäsen voi ollatiedekomiteassa tai tiedelautakunnassa;

b) kunkin tiedelautakunnan jäsenten lukumäärää;

c) menettelyä tiedekomitean ja tiedelautakuntien jäsenillekoituneiden kustannusten korvaamiseksi;

d) tapaa, jolla tehtävät ja tieteellisiä lausuntoja koskevatpyynnöt jaetaan tiedekomitealle ja tiedelautakunnille;

e) tiedekomitean ja tiedelautakuntien sisäisten työryhmienperustamista ja organisaatiota sekä mahdollisuutta ottaaulkopuolisia asiantuntijoita näihin työryhmiin;

f) mahdollisuutta kutsua tarkkailijoita tiedekomitean ja lauta-kuntien kokouksiin;

g) mahdollisuutta järjestää julkisia kuulemisia.

3 JAKSO

TOIMINTA

29 artikla

Tieteelliset lausunnot

1. Elintarviketurvallisuusviranomainen antaa tieteellisenlausunnon

a) komission pyynnöstä kaikista sen toiminta-ajatukseen sisäl-tyvistä aiheista ja kaikissa niissä tapauksissa, joissa yhteisönlainsäädännössä säädetään, että elintarviketurvallisuusvi-ranomaista on kuultava;

b) omasta aloitteestaan sen toiminta-ajatukseen sisältyvistäaiheista.

Euroopan parlamentti tai jäsenvaltio voi pyytää elintarviketur-vallisuusviranomaista antamaan tieteellisen lausunnon aiheista,jotka sisältyvät sen toiminta-ajatukseen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin pyyntöihin on liitettävätaustatiedot, joissa selitetään käsiteltävä tieteellinen aihe jayhteisön etu.

3. Jos yhteisön lainsäädännössä ei mainita tieteellisenlausunnon antamista koskevaa määräaikaa, elintarviketurvalli-suusviranomaisen on annettava tieteelliset lausunnot lausunto-pyynnössä esitetyssä määräajassa paitsi asianmukaisesti perus-telluissa olosuhteissa.

4. Jos samoista aiheista esitetään eri pyyntöjä tai jos pyyntöei ole 2 kohdan mukainen tai se on epäselvä, elintarviketurvalli-suusviranomainen voi joko hylätä pyynnön tai ehdottaamuutoksia siihen kuultuaan pyynnön esittänyttä elintä taijäsenvaltio(i)ta. Pyynnön esittäneelle elimelle tai jäsenvaltio(i)lleon annettava pyynnön hylkäämisen perustelut.

5. Jos viranomainen on jo antanut tieteellisen lausunnonpyynnössä esitetystä erityisaiheesta, elintarviketurvallisuusviran-omainen voi hylätä pyynnön, jos se katsoo, että sellaista uuttatieteellistä tietoa ei ole, joka antaisi aihetta uuteen tutkimuk-seen. Pyynnön esittäneelle elimelle tai jäsenvaltio(i)lle on annet-tava pyynnön hylkäämisen perustelut.

6. Komissio vahvistaa elintarviketurvallisuusviranomaistakuultuaan säännöt 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi 58 artiklan 2kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Näissä säännöissäon täsmennettävä erityisesti

a) elintarviketurvallisuusviranomaisen sille esitettyihin pyyn-töihin soveltama menettely;

b) suuntaviivat tieteellisen arvioinnin antamisesta sellaisistaaineista, tuotteista tai prosesseista, joilla yhteisön lainsää-dännön nojalla on oltava ennakkolupa tai jotka on sisälly-tettävä sallittujen aineiden, tuotteiden tai prosessien luette-loon, erityisesti tapauksissa, joissa yhteisön lainsäädännössäsäädetään, että hakijan on esitettävä tätä koskeva hakemus,tai annetaan siihen valtuutus.

7. Elintarviketurvallisuusviranomaisen sisäisiin sääntöihin onsisällyttävä vaatimukset tieteellisen lausunnon muodosta, perus-teluista ja julkaisemisesta.

30 artikla

Eriävät tieteelliset lausunnot

1. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on pidettävä huoltasiitä, että jo varhaisessa vaiheessa havaitaan sellaiset seikat,jotka voivat aiheuttaa eroavuuksia sen antamien tieteellistenlausuntojen ja muiden vastaavista tehtävistä huolehtivienelinten antamien tieteellisten lausuntojen välillä.

2. Jos elintarviketurvallisuusviranomainen havaitsee seikan,joka voi aiheuttaa eroavuuksia, sen on otettava yhteyttä kysei-seen elimeen varmistaakseen, että kaikki merkitykselliset tieteel-liset tiedot ovat molempien käytössä, ja saadakseen selvillemahdolliset erimielisyyttä aiheuttavat tieteelliset kysymykset.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti1.2.2002 L 31/17

3. Jos on havaittu huomattava tieteellisiä kysymyksiäkoskeva eroavuus ja jos kyseinen elin on yhteisön elin tai jokinkomission tiedekomiteoista, elintarviketurvallisuusviranomaisenja kyseisen elimen on yhdessä joko ratkaistava eroavuus taiesitettävä komissiolle yhteinen asiakirja, jossa selvitetäänerimielisyyttä aiheuttavat tieteelliset kysymykset ja osoitetaantiedoissa olevat asiaa koskevat epävarmuudet. Kyseinen asia-kirja on julkaistava.

4. Jos on havaittu huomattava tieteellisiä kysymyksiäkoskeva eroavuus ja jos kyseinen elin on jäsenvaltion elin,elintarviketurvallisuusviranomaisen ja kansallisen elimen onyhdessä joko ratkaistava eroavuus tai laadittava yhteinen asia-kirja, jossa selvitetään erimielisyyttä aiheuttavat tieteelliset kysy-mykset ja osoitetaan tiedoissa olevat asiaa koskevat epävar-muudet. Kyseinen asiakirja on julkaistava.

31 artikla

Tieteellinen ja tekninen tuki

1. Komissio voi pyytää elintarviketurvallisuusviranomaistatarjoamaan tieteellistä tai teknistä tukea kaikilla sen toiminta-ajatukseen sisältyvillä aloilla. Tieteellinen ja tekninen tukisisältää sellaisen tieteellisen tai teknisen työn, jossa sovelletaanvakiintuneita tieteellisiä tai teknisiä periaatteita ja joka ei edel-lytä tieteellistä arviointia tiedekomitealta tai tiedelautakunnilta.Tällaisia voivat olla komission avustaminen teknisten perus-teiden vahvistamisessa tai arvioinnissa sekä niin ikään komis-sion avustaminen teknisten ohjeiden laatimisessa.

2. Kun komissio pyytää elintarviketurvallisuusviranomaiseltatieteellistä tai teknistä tukea, se ilmoittaa elintarviketurvallisuus-viranomaisen suostumuksella määräajan, jonka kuluessatehtävä on suoritettava.

32 artikla

Tieteelliset tutkimukset

1. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on teetettävä toi-minta-ajatuksensa toteutumiseksi tarvittavat tieteelliset tutki-mukset parhaita riippumattomia tieteellisiä voimavaroja käyt-täen. Tällaiset tutkimukset on teetettävä avoimella ja julkisellatavalla. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on pyrittävä välttä-mään päällekkäisyyttä jäsenvaltioiden tai yhteisön tutkimusoh-jelmien kanssa, ja sen on edistettävä yhteistyötä asianmukaisellayhteensovittamisella.

2. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on ilmoitettava Eu-roopan parlamentille, komissiolle ja jäsenvaltioille tieteellistentutkimustensa tulokset.

33 artikla

Tiedonkeruu

1. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on etsittävä, kerät-tävä, järjestettävä ja analysoitava sen toiminta-ajatukseen sisäl-tyviä aloja koskevat tieteelliset ja tekniset tiedot ja tehtävä niistä

yhteenveto. Tähän sisältyy erityisesti seuraavia aiheita koske-vien tietojen keruu:

a) elintarvikkeiden kulutus ja yksilöiden altistuminen elintar-vikkeiden kulutukseen liittyville riskeille;

b) biologisen riskin esiintyvyys ja levinneisyys;

c) elintarvikkeissa ja rehuissa esiintyvät vierasaineet;

d) jäämät.

2. Edellä 1 artiklaa sovellettaessa elintarviketurvallisuusvi-ranomaisen on tehtävä tiivistä yhteistyötä kaikkien tiedonke-ruun alalla toimivien elinten kanssa, myös ehdokasmaiden,kolmansien maiden tai kansainvälisten elinten kanssa.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet,jotta tässä artiklassa tarkoitetuilta aloilta kerätyt tiedot voidaantoimittaa elintarviketurvallisuusviranomaiselle.

4. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on toimitettava jäsen-valtioille ja komissiolle aiheelliset suositukset, joilla voidaanparantaa sen vastaanottamien ja analysoimien tietojen teknistävertailtavuutta tietojen yhdistämisen helpottamiseksi yhteisöntasolla.

5. Komissio julkaisee vuoden kuluessa tämän asetuksenantamisesta luettelon yhteisön tasolla käytössä olevista tiedon-keruujärjestelmistä elintarviketurvallisuusviranomaisen toimin-ta-ajatukseen sisältyvillä aloilla.

Tässä kertomuksessa, jonka liitteenä on tarvittaessa oltavaaiheelliset ehdotukset, on mainittava erityisesti

a) kunkin järjestelmän osalta, mikä elintarviketurvallisuusviran-omaisen tehtävä siinä olisi, ja mahdolliset muutokset taiparannukset, jotka olisivat tarpeen, jotta elintarviketurvalli-suusviranomainen voisi suorittaa tehtävänsä yhteistyössäjäsenvaltioiden kanssa;

b) puutteet, jotka olisi korjattava, jotta elintarviketurvallisuusvi-ranomainen voi yhteisön tasolla kerätä sen toiminta-ajatuk-seen sisältyviä aloja koskevat merkitykselliset tieteelliset jatekniset tiedot ja tehdä niistä yhteenvedon.

6. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on toimitettavatiedonkeruun alalla tekemänsä työn tulokset Euroopan parla-mentille, komissiolle ja jäsenvaltioille.

34 artikla

Kehittymässä olevien riskien havaitseminen

1. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on luotava seuranta-menettelyt, joiden avulla tietoja voidaan etsiä, koota, järjestää jaanalysoida siten, että kehittymässä olevat riskit sen toiminta-ajatukseen sisältyvillä aloilla havaitaan.

2. Jos elintarviketurvallisuusviranomaisella on hallussaantietoja, joiden perusteella se epäilee kehittymässä olevaavakavaa riskiä, sen on pyydettävä lisätietoja jäsenvaltioilta,muilta yhteisön elimiltä ja komissiolta. Jäsenvaltioiden,kyseisten yhteisön elinten ja komission on vastattava kiireelli-sesti ja toimitettava kaikki hallussaan olevat merkityksellisettiedot.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 1.2.2002L 31/18

3. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on kehittymässäolevien riskien havaitsemiseksi hyödynnettävä kaikkia tietoja,jotka se vastaanottaa toiminta-ajatustaan toteuttaessaan.

4. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on toimitettava arvioja kerätyt tiedot kehittymässä olevista riskeistä Euroopan parla-mentille, komissiolle ja jäsenvaltioille.

35 artikla

Nopea hälytysjärjestelmä

Jotta elintarviketurvallisuusviranomainen voi parhaalla mahdol-lisella tavalla toteuttaa toiminta-ajatustaan elintarvikkeidenterveydellisten ja ravitsemuksellisten riskien havaitsemisessa,myös se toimii nopean hälytysjärjestelmän kautta lähetettyjenviestien vastaanottajana. Se analysoi viestien sisällön antaakseenkomissiolle ja jäsenvaltioille kaikki tarvittavat tiedot riskiana-lyysiä varten.

36 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen toiminta-ajatuksenpiiriin kuuluvilla aloilla toimivien elinten verkosto

1. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on tuettava elintarvi-keturvallisuusviranomaisen toiminta-ajatuksen piiriin kuuluvillaaloilla toimivien elinten verkostoitumista Euroopan tasolla.Verkostoitumisen tavoitteena on helpottaa tieteellisen yhteis-työn puitteita yhteensovittamalla toimia, vaihtamalla tietoja,kehittämällä ja toteuttamalla yhteishankkeita sekä vaihtamallaasiantuntemusta ja parhaita toimintatapoja elintarviketurvalli-suusviranomaisen toiminta-ajatukseen sisältyvillä aloilla.

2. Johtokunnan on laadittava toiminnanjohtajan tekemänehdotuksen perusteella julkistettava luettelo jäsenvaltioidennimeämistä toimivaltaisista elimistä, jotka voivat avustaa elin-tarviketurvallisuusviranomaista sen tehtävässä joko yksittäin taiverkostona. Elintarviketurvallisuusviranomainen voi uskoanäille elimille tiettyjä tehtäviä, kuten tieteellisiin lausuntoihinliittyvät valmistelutyöt, tieteellinen ja tekninen tuki, tiedon-keruu ja kehittymässä olevien riskien tunnistaminen. Osaannäistä tehtävistä voidaan myöntää rahoitustukea.

3. Komissio vahvistaa elintarviketurvallisuusviranomaistakuultuaan 1 ja 2 kohdan soveltamista koskevat säännöt 58artiklan 2 kohdassa menettelyn mukaisesti. Näissä säännöissäon mainittava erityisesti perusteet jonkin laitoksen sisällyttämi-seksi jäsenvaltioiden nimeämien toimivaltaisten organisaa-tioiden luetteloon, järjestelyt yhdenmukaistettujen laatuvaati-musten asettamiseksi ja rahoitussäännöt, jotka koskevat talou-dellisen tuen antamista.

4. Komissio julkaisee vuoden kuluessa tämän asetuksenvoimaantulosta luettelon elintarviketurvallisuusviranomaisentoiminta-ajatukseen sisältyviä aloja koskevista yhteisön järjestel-mistä, joissa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tiet-tyjä toimia tieteellisen arvioinnin alalla, kuten käsiteltävähyväksyntää koskevia hakemuksia. Tässä kertomuksessa, jonkaliitteenä on tarvittaessa oltava aiheelliset ehdotukset, on mainit-tava erityisesti kunkin järjestelmän osalta mahdollisetmuutokset tai parannukset, joita voitaisiin edellyttää, jotta elin-

tarviketurvallisuusviranomainen voi suorittaa tehtävänsä yhteis-työssä jäsenvaltioiden kanssa.

4 JAKSO

RIIPPUMATTOMUUS, AVOIMUUS, LUOTTAMUKSELLISUUS JATIEDOTTAMINEN

37 artikla

Riippumattomuus

1. Johtokunnan ja neuvoa-antavan ryhmän jäsenet sekätoiminnanjohtaja sitoutuvat toimimaan riippumattomastiyleisen edun hyväksi.

Tämän vuoksi he tekevät sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaanilmoituksen, jossa he joko ilmoittavat, että heidän riippumatto-muuttaan mahdollisesti heikentäviä etunäkökohtia ei ole, taimainitsevat sellaiset välittömät tai välilliset etunäkökohdat,joiden voidaan katsoa heikentävän heidän riippumattomuut-taan. Nämä ilmoitukset tehdään vuosittain kirjallisesti.

2. Tiedekomitean ja tiedelautakuntien jäsenet sitoutuvattoimimaan kaikista ulkopuolisista vaikutteista riippumatto-masti.

Tämän vuoksi he tekevät sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaanilmoituksen, jossa he joko ilmoittavat, että heidän riippumatto-muuttaan mahdollisesti heikentäviä etunäkökohtia ei ole, taimainitsevat sellaiset välittömät tai välilliset etunäkökohdat,joiden voidaan katsoa heikentävän heidän riippumattomuut-taan. Nämä ilmoitukset tehdään vuosittain kirjallisesti.

3. Johtokunnan jäsenet, toiminnanjohtaja, neuvoa-antavanryhmän, tiedekomitean ja tiedelautakuntien jäsenet sekä niidentyöryhmiin osallistuvat ulkopuoliset asiantuntijat ilmoittavatjokaisessa kokouksessa mahdollisista etunäkökohdista, joidenvoidaan katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaanesityslistalla olevien kohtien osalta.

38 artikla

Avoimuus

1. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on varmistettava, ettäsen toiminta on avointa. Sen on erityisesti julkaistava viipy-mättä

a) tiedekomitean ja tiedelautakuntien esityslistat ja pöytäkirjat;

b) tiedekomitean ja tiedelautakuntien lausunnot välittömästiniiden antamisen jälkeen siten, että vähemmistön kanta onaina ilmoitettu;

c) tiedot, joihin sen lausunnot perustuvat, ottaen kuitenkinhuomioon 39 ja 41 artiklan säännökset;

d) johtokunnan, toiminnanjohtajan, neuvoa-antavan ryhmänsekä tiedekomitean ja tiedelautakuntien jäsenten vuosittaisetetunäkökohtia koskevat ilmoitukset sekä kokousten esitys-listalla oleviin kohtiin liittyviä etunäkökohtia koskevatilmoitukset;

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti1.2.2002 L 31/19

e) tieteellisten tutkimustensa tulokset;

f) vuosikertomuksensa;

g) Euroopan parlamentin, komission tai jäsenvaltion tieteellistälausuntoa koskevat pyynnöt, jotka on evätty tai joita onmuutettu sekä epäämisen tai muutoksen perustelut.

2. Johtokunta pitää kokouksensa julkisina, ellei se toimin-nanjohtajan ehdotuksesta päätä toisin tiettyjen esityslistallaolevien hallinnollisten kohtien osalta, ja voi sallia kuluttajienedustajien tai muiden asianomaisten tahojen seurata joidenkinelintarviketurvallisuusviranomaisen toimien käsittelyä.

3. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvistaa sisäisissäsäännöissään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen avoimuussääntöjentäytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt.

39 artikla

Luottamuksellisuus

1. Poiketen siitä, mitä 38 artiklassa säädetään, elintarviketur-vallisuusviranomainen ei saa ilmaista kolmansille osapuolillesaamaansa luottamuksellista tietoa, joka on perustellusta syystäpyydetty käsittelemään luottamuksellisena. Tämä ei kosketietoja, jotka on julkistettava kansanterveyden suojelemiseksiolosuhteiden niin vaatiessa.

2. Johtokunnan jäsenet, toiminnanjohtaja, tiedekomitean jatiedelautakuntien jäsenet sekä niiden työryhmiin osallistuvatulkopuoliset asiantuntijat, neuvoa-antavan ryhmän jäsenet jaelintarviketurvallisuusviranomaisen virkamiehet ja muu henki-löstö ovat myös tehtäviensä päätyttyä perustamissopimuksen287 artiklan salassapitovelvollisuutta koskevien vaatimustenalaisia.

3. Tieteellisiä lausuntoja koskevia elintarviketurvallisuusvi-ranomaisen päätelmiä, jotka koskevat ennakoitavissa oleviaterveysvaikutuksia, ei missään tapauksessa saada pitää luotta-muksellisina.

4. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvistaa sisäisissäsäännöissään näiden salassapitovelvollisuutta koskevien sään-töjen täytäntöönpanoa koskevat 1 ja 2 kohdassa tarkoitetutkäytännön järjestelyt.

40 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen tiedottaminen

1. Elintarviketurvallisuusviranomainen tiedottaa oma-aloit-teisesti toimivaltaansa kuuluvilla aloilla, mikä ei rajoita komis-sion toimivaltaa sen tiedottaessa riskinhallintaa koskevistapäätöksistään.

2. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on varmistettava, ettäyleisö ja kaikki asianomaiset tahot saavat nopeasti puoluee-tonta, luotettavaa ja helposti saatavissa olevaa tietoa erityisestiviranomaisen työn tuloksista. Näiden päämäärien saavuttami-seksi elintarviketurvallisuusviranomainen valmistelee ja jakaanimenomaan yleisölle tarkoitettua tiedotusmateriaalia.

3. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on toimittava tiiviissäyhteistyössä komission ja jäsenvaltioiden kanssa edistääkseenriskiviestintämenettelyjen edellyttämää yhtenäisyyttä.

Elintarviketurvallisuusviranomainen julkistaa 38 artiklanmukaisesti kaikki antamansa lausunnot.

4. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on varmistettava, ettäjäsenvaltioiden toimivaltaisten elinten ja muiden asianomaistentahojen kanssa tehdään asianmukaista yhteistyötä yleisöllesuunnatuissa tiedotuskampanjoissa.

41 artikla

Asiakirjajulkisuus

1. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on varmistettava, ettäsen hallussa oleviin asiakirjoihin on mahdollista tutustualaajalti.

2. Johtokunta antaa toiminnanjohtajan ehdotuksesta 1kohdassa tarkoitettuihin asiakirjoihin sovellettavat säännöksetottaen huomioon yleiset periaatteet ja edellytykset, jotkakoskevat oikeutta tutustua yhteisön toimielinten asiakirjoihin.

42 artikla

Kuluttajat, tuottajat ja muut asianomaiset tahot

Elintarviketurvallisuusviranomaisen on luotava toimivatyhteydet kuluttajien edustajiin, tuottajien edustajiin, jalostajiinja muihin asianomaisiin tahoihin.

5 JAKSO

SÄÄNNÖKSET VARAINHOIDOSTA

43 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen talousarvion hyväksy-minen

1. Elintarviketurvallisuusviranomaisen tulot muodostuvatyhteisön rahoitusosuudesta ja kaikkien niiden valtioiden rahoi-tusosuudesta, joiden kanssa yhteisö on tehnyt 49 artiklassatarkoitettuja sopimuksia, sekä viranomaisen julkaisuista, konfe-rensseista, koulutuksesta ja muista vastaavista toiminnoistaperimistä maksuista.

2. Elintarviketurvallisuusviranomaisen menoihin kuuluvathenkilöstö-, hallinto-, infrastruktuuri- ja toimintamenot sekäkolmansien osapuolten kanssa tehdyistä sopimuksista tai 36artiklassa tarkoitetusta rahoitustuesta aiheutuvat menot.

3. Toiminnanjohtaja laatii riittävän ajoissa ennen 5 kohdassasäädettyä määräpäivää ennakkoarvion elintarviketurvallisuusvi-ranomaisen seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoistaja toimittaa sen sekä siihen liitetyn alustavan henkilöstönmäärää kuvaavan taulukon johtokunnalle.

4. Talousarvion tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

5. Johtokunta vahvistaa vuosittain maaliskuun 31 päiväänmennessä ennakkoarviot, alustava henkilöstön määrää kuvaavataulukko sekä alustava työohjelma mukaan luettuina, jatoimittaa ne komissiolle ja valtioille, joiden kanssa yhteisö ontehnyt 49 artiklassa tarkoitettuja sopimuksia. Näiden ennak-koarvioiden perusteella komissio kokoaa vastaavat arviotEuroopan unionin alustavaan esitykseen yleiseksi talousar-vioksi, jonka se toimittaa neuvostolle perustamissopimuksen272 artiklan mukaisesti.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 1.2.2002L 31/20

6. Sen jälkeen, kun budjettivallan käyttäjä on hyväksynytEuroopan unionin yleisen talousarvion, johtokunta vahvistaaelintarviketurvallisuusviranomaisen lopullisen talousarvion jatyöohjelman ja mukauttaa niitä tarvittaessa yhteisön rahoitus-osuuden mukaan. Johtokunta toimittaa ne viipymättä komis-siolle ja budjettivallan käyttäjälle.

44 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen talousarvion toteutta-minen

1. Toiminnanjohtaja huolehtii elintarviketurvallisuusviran-omaisen talousarvion toteuttamisesta.

2. Komission varainhoidon valvoja valvoo elintarviketurval-lisuusviranomaisen kaikkia maksusitoumuksia ja kaikkienmaksujen suorittamista sekä kaikkien tulojen toteamista ja peri-mistä.

3. Toiminnanjohtaja antaa vuosittain maaliskuun 31päivään mennessä komissiolle, johtokunnalle ja tilintarkastus-tuomioistuimelle elintarviketurvallisuusviranomaisen yksityis-kohtaisen tilinpäätöksen edelliseltä varainhoitovuodelta.

Tilintarkastustuomioistuin tarkastaa tilit perustamissopimuksen248 artiklan mukaisesti. Se julkaisee vuosittain kertomuksenelintarviketurvallisuusviranomaisen toiminnasta.

4. Euroopan parlamentti myöntää neuvoston suosituksestaelintarviketurvallisuusviranomaisen toiminnanjohtajalle talous-arvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden.

45 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen saamat maksut

Komissio julkaisee kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksenvoimaantulosta ja elintarviketurvallisuusviranomaista, jäsenval-tioita ja asianomaisia osapuolia ensin kuultuaan kertomuksensiitä, onko mahdollista ja suositeltavaa antaa perustamissopi-muksen mukaisesti ja yhteispäätösmenettelyllä käsiteltävä lain-säädäntöehdotus muista elintarviketurvallisuusviranomaisenpalveluista.

6 JAKSO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

46 artikla

Oikeushenkilöllisyys ja erioikeudet

1. Elintarviketurvallisuusviranomainen on oikeushenkilö.Sillä on kaikissa jäsenvaltioissa laajin niiden kansallisen lainsää-dännön mukaan oikeushenkilöillä oleva oikeuskelpoisuus.

Erityisesti se voi hankkia ja luovuttaa kiinteää ja irtainta omai-suutta sekä olla asianosaisena oikeudenkäynneissä.

2. Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevaapöytäkirjaa sovelletaan elintarviketurvallisuusviranomaiseen.

47 artikla

Korvausvastuu

1. Sopimussuhteeseen perustuva elintarviketurvallisuusviran-omaisen vastuu määräytyy asianomaiseen sopimukseen sovel-lettavan lain mukaan. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella ontoimivalta ratkaista asia elintarviketurvallisuusviranomaisentekemässä sopimuksessa olevan välityslausekkeen nojalla.

2. Muuta kuin sopimukseen perustuvaa vastuuta koskevissaasioissa elintarviketurvallisuusviranomaisen on korvattava elin-tarviketurvallisuusviranomaisen tai sen henkilöstön tehtäviäänsuorittaessaan aiheuttamat vahingot jäsenvaltioiden lainsää-dännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti. Euroopanyhteisöjen tuomioistuimella on tuomiovalta tällaisten vahin-kojen korvaamista koskevissa riita-asioissa.

3. Toimihenkilöiden henkilökohtaista vastuuta elintarvike-turvallisuusviranomaista kohtaan säännellään viranomaisenhenkilöstöön sovellettavissa asiaa koskevissa määräyksissä.

48 artikla

Henkilöstö

1. Elintarviketurvallisuusviranomaisen henkilöstöön sovelle-taan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin ja muuhun henkilös-töön sovellettavia sääntöjä ja määräyksiä.

2. Elintarviketurvallisuusviranomainen käyttää nimittävälleviranomaiselle myönnettyjä valtuuksia henkilöstönsä osalta.

49 artikla

Kolmansien maiden osallistuminen

Elintarviketurvallisuusviranomaisen toimintaan voivat osallistuamaat, jotka ovat tehneet Euroopan yhteisön kanssa sopimuksia,jotka velvoittavat ne saattamaan yhteisön oikeuden osaksikansallista lainsäädäntöään ja panemaan sen täytäntöön tämänasetuksen soveltamisalalla.

Näiden sopimusten asianomaisten määräysten nojalla tehdäänjärjestelyjä, joilla täsmennetään näiden maiden osallistumistaelintarviketurvallisuusviranomaisen toimintaan ja sen laajuuttaja tapaa. Näihin järjestelyihin kuuluvat myös määräykset, jotkakoskevat osallistumista elintarviketurvallisuusviranomaisenjohtamiin verkostoihin, sellaisten asiantuntijaorganisaatioidensisällyttämistä luetteloon, joille elintarviketurvallisuusviran-omainen voi antaa tiettyjä tehtäviä, sekä rahoitusosuuksia jahenkilöstöä.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti1.2.2002 L 31/21

IV LUKU

NOPEA HÄLYTYSJÄRJESTELMÄ, KRIISINHALLINTA JA HÄTÄTILANTEET

1 JAKSO

NOPEA HÄLYTYSJÄRJESTELMÄ

50 artikla

Nopea hälytysjärjestelmä

1. Perustetaan verkostona nopea hälytysjärjestelmä elintar-vikkeista tai rehuista ihmisten terveydelle aiheutuvista välittö-mistä tai välillisistä riskeistä ilmoittamiseksi. Siihen osallistuvatjäsenvaltiot, komissio ja elintarviketurvallisuusviranomainen.Jäsenvaltiot, komissio ja elintarviketurvallisuusviranomainennimeävät kukin yhteyspisteen, joka on verkoston jäsen.Komissio vastaa verkoston hallinnoinnista.

2. Kun verkoston jäsenellä on tietoa elintarvikkeista tairehusta ihmisten terveydelle aiheutuvasta vakavasta välittö-mästä tai välillisestä riskistä, nämä tiedot on ilmoitettava välit-tömästi komissiolle nopealla hälytysjärjestelmällä. Komissiotoimittaa nämä tiedot välittömästi verkoston jäsenille.

Elintarviketurvallisuusviranomainen voi täydentää ilmoitustatieteellisillä tai teknisillä tiedoilla, jotka auttavat jäsenvaltioitatoteuttamaan nopeita ja asianmukaisia riskinhallinnan toimia.

3. Rajoittamatta yhteisön muun lainsäädännön soveltamistajäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava nopealla hälytysjär-jestelmällä komissiolle seuraavista seikoista:

a) jäsenvaltion käyttöön ottamat toimenpiteet, joilla ontarkoitus rajoittaa elintarvikkeiden tai rehun saattamistamarkkinoille tai pakottaa poistamaan ne myynnistäihmisten terveyden suojelemiseksi tilanteissa, joissa edellyte-tään nopeita toimia;

b) alan ammatinharjoittajille suunnatut suositukset tai heidänkanssaan tehdyt sopimukset, joilla pyritään vapaaehtoisestitai velvoitteen nojalla estämään tai rajoittamaan elintarvik-keiden tai rehun markkinoille saattamista tai mahdollistakäyttöä taikka määräämään erityisistä asiaa koskevista edel-lytyksistä ihmisten terveyteen kohdistuvan, nopeaatoimintaa edellyttävän vakavan riskin vuoksi;

c) toimivaltaisen viranomaisen Euroopan unionissa sijaitsevallaraja-asemalla ihmisten terveydelle aiheutuvaan välilliseen taivälittömään riskiin liittyen hylkäämät elintarvike- tairehuerät, -kontit tai -lastit.

Ilmoitukseen on liitettävä yksityiskohtainen selvitys syistä, jotkasaivat ilmoituksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaiset viran-omaiset toteuttamaan kyseiset toimet. Lisätiedot on annettavariittävän ajoissa, erityisesti silloin, jos ilmoituksen perustanaolevia toimenpiteitä muutetaan tai ne peruutetaan.

Komission on toimitettava välittömästi verkoston jäsenille sekäilmoitus että sitä täydentävät tiedot ensimmäisen ja toisenalakohdan mukaisesti.

Kun toimivaltainen viranomainen hylkää erän, kontin tai lastinEuroopan unionissa sijaitsevalla raja-asemalla, komissioilmoittaa asiasta välittömästi kaikille Euroopan unionissa sijait-seville raja-asemille sekä sille kolmannelle maalle, joka on alku-perämaa.

4. Kun elintarvikkeita tai rehua, joista on tehty nopean häly-tysjärjestelmän mukainen ilmoitus, on lähetetty kolmanteenmaahan, komissio toimittaa kyseiselle maalle asianmukaisettiedot.

5. Jäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava komissiolleilmoitusten vastaanottamisen jälkeen toteutetuista toimista taitoimenpiteistä ja nopealla hälytysjärjestelmällä toimitetuistalisätiedoista. Komissio toimittaa nämä tiedot välittömästiverkoston jäsenille.

6. Nopeaan hälytysjärjestelmään voidaan ottaa mukaanehdokasmaat, kolmannet maat tai kansainväliset järjestötyhteisön ja kyseisten maiden tai kansainvälisten järjestöjenkanssa tehtyjen sopimusten nojalla näissä sopimuksissa määri-teltyjen menettelyjen mukaisesti. Niiden on perustuttava vasta-vuoroisuuteen, ja niihin on sisällyttävä yhteisössä sovellettavialuottamuksellisuutta koskevia toimenpiteitä vastaavat toimenpi-teet.

51 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Komissio hyväksyy elintarviketurvallisuusviranomaisen kanssakeskusteltuaan 50 artiklan soveltamista koskevat täytäntöönpa-notoimenpiteet 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyänoudattaen. Näissä toimenpiteissä on erityisesti täsmennettäväilmoitusten ja lisätietojen toimittamiseen sovellettavat erityis-edellytykset ja -menettelyt.

52 artikla

Nopeaa hälytysjärjestelmää koskevat luottamuksellisuus-säännöt

1. Verkostoon kuuluvien jäsenten saatavilla olevien tietojen,jotka koskevat elintarvikkeista tai rehuista ihmisten terveydelleaiheutuvaa riskiä, on pääsääntöisesti oltava yleisön saatavissa10 artiklassa säädetyn tiedottamisperiaatteen mukaisesti.Yleisön saatavissa on pääsääntöisesti oltava tiedot, jotkakoskevat tuotteen tunnistamista, riskin luonnetta ja toteutettujatoimenpiteitä.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 1.2.2002L 31/22

Verkoston jäsenten on kuitenkin toteutettava tarvittavattoimenpiteet huolehtiakseen siitä, että niiden virkamiehet jatoimihenkilöt eivät ilmaise tämän jakson täytäntöönpanemi-seksi haltuunsa saamiaan, asianmukaisesti perustelluissatapauksissa salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja,paitsi jos on kyse tiedoista, jotka olosuhteiden sitä vaatiessa onjulkistettava ihmisten terveyden suojelemiseksi.

2. Salassapitovelvollisuus ei estä levittämästä toimivaltaisilleviranomaisille tietoja, joiden avulla varmistetaan tehokasmarkkinoiden valvonta ja täytäntöönpanotoimet elintarvike- jarehualalla. Viranomaisten, jotka saavat salassapitovelvolli-suuden piiriin kuuluvia tietoja, on varmistettava tietojen suoja1 kohdan mukaisesti.

2 JAKSO

HÄTÄTILANTEET

53 artikla

Yhteisöstä peräisin olevia tai kolmannesta maasta tuotujaelintarvikkeita ja rehuja koskevat kiireelliset toimenpiteet

1. Kun on ilmeistä, että yhteisöstä peräisin olevasta taikolmannesta maasta tuodusta elintarvikkeesta tai rehustaaiheutuu todennäköisesti vakava riski ihmisten terveydelle,eläinten terveydelle tai ympäristölle eikä tällaista riskiä voidatyydyttävällä tavalla hallita kyseisen jäsenvaltion tai kyseistenjäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä, komission on 58artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen toteutet-tava välittömästi joko omasta aloitteestaan tai jäsenvaltionpyynnöstä tilanteen vakavuuden mukaan yksi tai useampiseuraavista tilapäisistä toimenpiteistä:

a) Kun kyse on yhteisöstä peräisin olevasta elintarvikkeesta tairehusta:

i) kyseisen elintarvikkeen markkinoille saattamisen taikäyttämisen keskeyttäminen;

ii) kyseisen rehun markkinoille saattamisen tai käytönkeskeyttäminen;

iii) erityisten edellytysten vahvistaminen kyseiselle elintar-vikkeelle tai rehulle;

iv) jokin muu aiheellinen tilapäinen toimenpide.

b) Kun kyse on kolmannesta maasta tuodusta elintarvikkeestatai rehusta:

i) tämän elintarvikkeen tai rehun maahantuonnin keskeyt-täminen kyseisestä kolmannesta maasta tai sen osasta jatarvittaessa kolmannesta maasta, jonka kautta kuljetustapahtuu;

ii) erityisten edellytysten vahvistaminen tälle kyseisestäkolmannesta maasta tai sen osasta peräisin olevalle elin-tarvikkeelle tai rehulle;

iii) jokin muu aiheellinen tilapäinen toimenpide.

2. Hätätilanteissa komissio voi kuitenkin tilapäisestitoteuttaa 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet kuultuaankyseistä jäsenvaltiota tai kyseisiä jäsenvaltioita ja ilmoitettuaanasiasta muille jäsenvaltioille.

Toteutetut toimenpiteet vahvistetaan, niitä muutetaan, nekumotaan tai niitä jatketaan mahdollisimman pian ja enintäänkymmenen työpäivän kuluessa 58 artiklan 2 kohdassa tarkoi-tettua menettelyä noudattaen. Komission päätöksen perustelutjulkistetaan viipymättä.

54 artikla

Muut kiireelliset toimenpiteet

1. Kun jäsenvaltio ilmoittaa virallisesti komissiolle tarpeestatoteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä eikä komissio ole toiminut53 artiklan säännösten mukaisesti, jäsenvaltio voi toteuttaatilapäisiä suojatoimenpiteitä. Tässä tapauksessa sen on välittö-mästi ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

2. Komissio saattaa asian kymmenen työpäivän kuluessa 58artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetun komitean käsiteltä-väksi 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudat-taen, jotta komitea voi jatkaa tai muuttaa kansallisia väliaikaisiasuojatoimenpiteitä tai kumota ne.

3. Jäsenvaltio voi jatkaa kansallisten väliaikaisten suojelutoi-menpiteiden soveltamista siihen saakka, kunnes yhteisöntoimenpiteet on hyväksytty.

3 JAKSO

KRIISINHALLINTA

55 artikla

Kriisinhallinnan yleissuunnitelma

1. Komissio laatii tiiviissä yhteistyössä elintarviketurvalli-suusviranomaisen ja jäsenvaltioiden kanssa kriisinhallinnanyleissuunnitelman elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuudenalalla, jäljempänä ’yleissuunnitelma’.

2. Yleissuunnitelmassa eritellään ne tilanteet, joihin liittyyelintarvikkeista ja rehuista ihmisten terveydelle aiheutuvia välit-tömiä tai välillisiä riskejä, joita ei todennäköisesti voida riittä-vässä määrin estää, ehkäistä tai vähentää hyväksyttävälle tasollenykyisin voimassa olevilla säännöksillä taikka hallita riittävällätavalla ainoastaan 53 ja 54 artiklaa soveltamalla.

Yleissuunnitelmassa eritellään myös kriisinhallinnassa tarvit-tavat käytännön menettelyt, mukaan lukien avoimuusperiaateja tiedotusstrategia.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti1.2.2002 L 31/23

56 artikla

Kriisiyksikkö

1. Jos komissio havaitsee tilanteen, johon liittyy elintarvik-keista tai rehuista ihmisten terveydelle aiheutuva vakava välitöntai välillinen riski, jota ei voida ehkäistä, poistaa tai vähentäänykyisin voimassa olevin säännöksin eikä hallita riittävällätavalla pelkästään 53 ja 54 artiklaa soveltamalla, se ilmoittaaasiasta välittömästi jäsenvaltioille ja elintarviketurvallisuusviran-omaiselle, mikä ei rajoita komission asemaa yhteisön oikeudentäytäntöönpanon takaajana.

2. Komissio perustaa välittömästi kriisiyksikön, johon elin-tarviketurvallisuusviranomainen osallistuu, ja antaa tarvittaessatieteellistä ja teknistä tukea.

57 artikla

Kriisiyksikön tehtävät

1. Kriisiyksikkö vastaa kaikkien asiaan liittyvien tietojenkeräämisestä ja arvioimisesta sekä sellaisten vaihtoehtojen esit-tämisestä, joilla ihmisten terveydelle aiheutuva riski voidaanehkäistä, estää tai vähentää hyväksyttävälle tasolle mahdolli-simman tehokkaasti ja nopeasti.

2. Kriisiyksikkö voi pyytää apua viranomaiselta tai yksityis-henkilöltä, jonka asiantuntemusta katsotaan tarvittavan kriisintehokkaassa hallinnassa.

3. Kriisiyksikkö tiedottaa yleisölle asiaan liittyvistä riskeistäja toteutetuista toimenpiteistä.

V LUKU

MENETTELYT JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

1 JAKSO

KOMITEA- JA SOVITTELUMENETTELYT

58 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttäkäsittelevä pysyvä komitea, jäljempänä ’komitea’, jokamuodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajanaon komission edustaja. Komitea jaetaan osastoihin kaikkienasiaankuuluvien asioiden käsittelemiseksi.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioonmainitun päätöksen 7 ja 8 artikla.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettumääräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

59 artikla

Komitean tehtävät

Komitea toteuttaa sille tällä asetuksella ja muilla asianmukaisillayhteisön säädöksillä osoitetut tehtävät kyseisissä säädöksissäesitetyissä tapauksissa ja olosuhteissa. Komitea voi lisäksitarkastella kyseisten säädösten soveltamisalaan kuuluvia seik-koja joko puheenjohtajan aloitteesta tai komitean jäsenenkirjallisesta pyynnöstä.

60 artikla

Sovittelumenettely

1. Jos jäsenvaltio katsoo, että toisen jäsenvaltion elintarvike-turvallisuuden alalla toteuttama toimenpide ei joko ole tämänasetuksen mukainen tai voi todennäköisesti vaikuttaa sisämark-

kinoiden toimintaan, jäsenvaltion on annettava asia, yhteisönmuiden säännösten mahdollisesta soveltamisesta riippumatta,komission käsiteltäväksi, joka ilmoittaa siitä välittömästi kysei-selle toiselle jäsenvaltiolle.

2. Kyseiset kaksi jäsenvaltiota ja komissio pyrkivät kaikintavoin ratkaisemaan ongelman. Jos sopimukseen ei päästä,komissio voi pyytää elintarviketurvallisuusviranomaista anta-maan lausuntonsa kaikista asiaan liittyvistä erimielisyyttäaiheuttavista tieteellisistä kysymyksistä. Pyynnön ehdoista jaelintarviketurvallisuusviranomaiselle lausunnon antamiseksimyönnettävästä määräajasta sovitaan komission ja elintarvike-turvallisuusviranomaisen keskinäisellä sopimuksella sen jälkeen,kun kyseisiä jäsenvaltioita on kuultu.

2 JAKSO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

61 artikla

Tarkastelulauseke

1. Elintarviketurvallisuusviranomainen teettää tammikuun 1päivään 2005 mennessä sekä sen jälkeen joka kuudes vuosiyhteistyössä komission kanssa elintarviketurvallisuusviran-omaisen toiminnan tuloksia koskevan riippumattoman ulko-isen arvioinnin johtokunnan yhdessä komission kanssaantaman toimeksiannon perusteella. Arvioinnissa tarkastellaanelintarviketurvallisuusviranomaisen työskentelytapoja ja sentoiminnan vaikutusta. Arvioinnissa otetaan huomioon erisidosryhmien näkemykset sekä yhteisön että kansallisellatasolla.

FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 1.2.2002L 31/24

Elintarviketurvallisuusviranomaisen johtokunta tarkastelee ar-vioinnin päätelmiä ja antaa tarvittaessa komissiolle suosituksiaviranomaisen ja sen toimintatapojen muuttamiseksi. Arviointija suositukset on julkistettava.

2. Komissio julkaisee tammikuun 1 päivään 2005 mennessäIV osaston luvun 1 ja 2 jakson täytäntöönpanosta saatujakokemuksia käsittelevän kertomuksen.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut kertomukset ja suosi-tukset toimitetaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille.

62 artikla

Viittaukset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiseenja elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevään

pysyvään komiteaan

1. Korvataan kaikki yhteisön lainsäädännössä olevat viit-taukset elintarvikealan tiedekomiteaan, eläinten ravitsemustakäsittelevään tiedekomiteaan, eläinlääkintäalan tiedekomiteaan,torjunta-aineita käsittelevään tiedekomiteaan, kasveja käsittele-vään tiedekomiteaan ja tieteelliseen ohjauskomiteaan viittauk-sella Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiseen.

2. Korvataan kaikki yhteisön lainsäädännössä olevat viit-taukset pysyvään elintarvikekomiteaan, pysyvään rehukomi-teaan ja pysyvään eläinlääkintäkomiteaan viittauksella elintarvi-keketjua ja eläinten terveyttä käsittelevään pysyvään komiteaan.

Korvataan kaikki kasvinsuojeluaineista ja jäämien enimmäisra-jojen vahvistamisesta annettuihin direktiiveihin 76/895/ETY,86/362/ETY, 86/363/ETY, 90/642/ETY ja 91/414/ETY perustu-vassa yhteisön lainsäädännössä, kyseiset direktiivit mukaanlukien, olevat viittaukset pysyvään kasvinsuojelukomiteaan viit-tauksella elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsitteleväänpysyvään komiteaan.

3. Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa yhteisön lainsäädännöllätarkoitetaan yhteisön asetuksia, direktiivejä ja päätöksiä.

4. Kumotaan päätökset 68/361/ETY, 69/414/ETY ja 70/372/ETY.

63 artikla

Euroopan lääkearviointiviraston toimivalta

Tällä asetuksella ei rajoiteta Euroopan lääkearviointivirastolleasetuksen (ETY) N:o 2309/93, asetuksen (ETY) N:o 2377/90,neuvoston direktiivin 75/319/ETY (1) ja neuvoston direktiivin81/851/ETY (2) mukaisesti annettua toimivaltaa.

64 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen toiminnan alkaminen

Elintarviketurvallisuusviranomainen aloittaa tehtäviensä hoita-misen 1 päivänä tammikuuta 2002.

65 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänäsen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessalehdessä.

Edellä 11, 12 sekä 14—20 artiklaa sovelletaan 1 päivästätammikuuta 2005.

Edellä 29, 56, 57, 60 ja 62 artiklan 1 kohtaa sovelletaantiedekomitean jäsenten ja tiedelautakuntien jäsenten nimityspäi-västä lukien, joka annetaan tiedoksi ilmoituksella Euroopanyhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenval-tioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä tammikuuta 2002.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

P. COX

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. PIQUÉ I CAMPS

(1) EYVL L 147, 9.6.1975, s. 13, direktiivi sellaisena kuin se onmuutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/83/EY (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67).

(2) EYVL L 317, 6.11.1981, s.1, direktiivi sellaisena kuin se on muutet-tuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/82/EY(EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1).