9 OUTOKUMPU OY 020/4241 b7 A, n , C , D / M T Y / I ~ ~ ~ 0 K MALMINETSINTX

Martti Yrjöla/LAH 23.9.1982 1(8)

KIIHTELYSVAARAN, OSKOLANKOSKEN (4241 07)

GEOLOGINEN KARTOITUS KESALLA 1982

Sivu 2 ( 0 7

Sijainti 1 : 400 000

9 OUTOKUMPU O Y 0 K MALMINETSINTE

1.1. Tutkimusalue

Kartoitettu alue käsittää Vintilänvaaran maastqn linjoitetun alueen, Jonka pinta-ala on 5,75 km . Se sijoittuu kokonaisuudessaan Maanmittaushalli- tuksen karttalehdelle (1 : 10 000) 4241 07 B.

1.2. Tutkimusmenetelmistä

Geologinen kartoitus on suoritettu peruskarttaleh- delle mittakaavassa 1 : 10 000. Kesäkuun loppu- puolella olivat kirjoittajan käytössä geofysikaa- liset mittaustulokset alueelta. Heinäkuun kulues- sa suoritettiin alueella täryporanäytteenottoa 159 pisteessä 12 linjalla. Pal jastumahavaintoja alueella on tehty 225 kpl (havainnot 1-225-MTY- 82). Tutkimusmonttuja tehtiin 5 kpl, joista kar- toitettu 3 kpl, yhteensä 162 m. Montuista otettu näytteitä geologikairalla 51 pisteestä.

1.3. Kartoittajat

Kartoitustyön on tehnyt Martti Yrjölä (MTY). Lohkare-etsinnässä, paljastumien esikartoitukses- sa ja paljastamisessa ovat olleet Eino Ruottinen, Eero Nykänen ja malmikoira Quick. Taryporanäyt- teenotossa ovat olleet Matti Tukiainen ja Pasi Mustonen. Monttujen kartoituksessa olivat mukana Reino Räsänen (Olarista) sekä Eino Ruottinen.

2. GEOLOGIA

2.1. Johdanto Alueen päakivilajit ovat prekarjalaisia gneisse- jä ja graniitteja, joiden väliin jää kapea arkei- nen liuske jakso (Nykänen, 1971 ; Pekkarinen, 1979). Liuskejakso kuuluu Ilomantsin arkeiseen vihreäki- vimuodostumaan (Condie, 1981, s. 39), ja se on jatkoa ns. Otravaaran - Melavaaran liuskejaksol- le, jossa on tavattu rikki-, magneetti- ja kupari- kiisua sekä sinkkivälkettä ja lyijyhohdetta (Sala- terä 1975, Kurki 1976). Liuskejakso kulkee Vinti- länvaaran alueella luode-kaakko suunnassa kaven- tuen kaakossa n. 50 m paksuksi. Kuitenkin liuske- jakso jatkuu yhtenäisenä koko matkalla. Ainoas- taan diabaasijuonet katkaisevat liuskejakson var- sinkin Melavaaran puoleisessa päässä. Jäätikön kuljetussuunta Vintilänvaarassa alueen keskigsas- sa on uurresuuntahavaintojen perusteella 295 .

9 OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX

2.2, Kivilajit

2.2.1. Kaligraniitti

Vintilänvaara ja Toivonvaara, jotka sijoittuvat liuskejakson itäpuolelle koostuvat punertavasta gneissigraniitista, jossa varsin usein on pegma- tiittisia ja apliittisia juonia. Kivi on usein massamaista ja suuntaus on heikosti nähtävissä. Päämineraaleina ovat kalimaasälpä, plagioklaasi ja kvartsi. Kiilteitä on vähän. Nykasen (1971) mukaan kaligraniitti on nuorin pohjagneissialueen gneisseistä. Kaligraniittia leikkaavat usein diabaasi juonet, jotka kulkevat suunnassa n. 310'.

2.2.2. Gneissigraniitti

Liuskejakson länsipuolella gneissit ovat koostu- mukseltaan granodioriittisia ja kvartsidioriitti- sia. Väriltään ne ovat harmaita tai vaaleita. Suuntaus on paikoin selvä. Rakenteeltaan ne ovat raitaisia, porfyroblastisia tai porfyyrisia ka- taklastisia kiviä. Päärnineraaleina ovat plagio- klaasi, kvartsi. Lisäksi kivessä ovat vaihtele- vassa määrin kiil teet, sarvivälke , kalimaasälpa ja epidootti. Vintilänvaaran tutkimusalueen län- siosa on huonosti paljastunut ja paksujen moree- nipatjojen peitossa, mutta on mahdollista, että gneissin keskellä länsiosassa olisi sarvivälke- liuskejakso. Melakon rannassa on tavattu gneis- siä leikkaava diabaasijuoni. Aivan luoteiskul- massa on kapea kvartsiittihorisontti, joka jaa gneissin keskelle.

2.2.3. Metadiabaasi

Metadiabaasijuonia, jotka lävistävät kaligraniit- tia, gneissigraniittia ja liuskeita, on alueella runsaasti. Ne ovat keskirakeisia koostuen sarvi- välkkeestä ja plagioklaasista. Väriltään kivet ovat tumman vihreitä. Rakenteeltaan ne ovat ofiittisia. Liuskeisuutta saattaa olla havaitta- vissa muutamissa kohdin heikosti. Tutkimusalueen pohjoisosassa diabaasit leikkaavat liuskejaksoa useassa kohdassa. Eteläosassa liuskejakso on suhteellisen ehjä. Siellä on tavattu kerrosmyö- täinen diabaasi juoni, joka on kontaktissa happa- man vulkaniitin kanssa. Kontaktissa diabaasi on kloriittiutunut. Nykasen (1971) mukaan prekar- jalaisella alueella tavattavat diabaasit ovat

saman varhaismagmaattisen toiminnan tuotteita kuin karjalaisen jatulimuodostuman vulkaniitit.

2.2.4. Apliitti- ja pegmatiittijuonet

Apliittisia ja pegmatiittisia juonia on kaligra- niitin ja liuskejakson kontaktissa. Melavaarassa pegmatiittijuonet ovat kerrosmyötäisesti liuske- jaksossa.

2.2.5. Kvartsiitti ja juonikvartsi

Alueen pohjoisosassa on gneississa ja liuskejak- sossa molemmissa tavattu kvartsimuodostumat, jot- ka ovat kapeita. Ne ovat alunperin saattaneet olla kvartsiitteja tai kvartsijuonia.

2.2.6. Ultraemaksiset kivet

Ul traemaksisia kiviä alueella on vähän. Vinti- lanvaaran länsirinteella liuske jakson i taosassa on n. 10 m paksu serpentiniittimuodostuma, jolla on pituutta n. 250 m. Paamineraalina on serpen- tiini. Kiisumineraalina on magneettikiisua. Melavaaran länsirinteella samassa horisontissa kyin Vintilän serpentiniitti on kapea (10 x 100 m ) TLK-KLO-liuske, joka alunperin on ollut ult- raemäksinen kivi.

2.2.7. Kiilleliuske ja -gneissi

Liuskejakson länsireunassa graniittigneissia vas- taan on usein kiilleliuske-kiillegneissia. Kivi koostuu maasalvasta, biotiitista ja serisiitista. Kivessä on kvartsijuonia ja ptygmaattista poimu- tusta.

2.2.8. Amfiboliitti- ja sarvivalkeliuske

Vintilänvaaran arkeisen liuskejakson pääosan muo- dostavat amfiboliitti ja sarvivalkeliuske. Amfi- boliitti on massamainen ja tumman vihreä suuntau- tunut kivi, joka koostuu sarvivalkkeesta ja pla- gioklaasista. Sarvivalkeliuskeen erottaa amfibo- liitista vaalearnman värin ja heikon raitaisuuden perusteella. Kivien koostumus on lähellä toisi- aan ja karttaan ne on merkitty samalla varilla. Vintilänvaarassa liuskejaksossa on kaksi erillis- ta AFB/SVL-horisonttia. Melavaarassa liuskejak- sossa on kolme vastaavaa horisonttia. Liuskejak- sossa koostumusvaihtelut ovat nopeita ja SVL vai- hettuu happamammaksi liuskeeksi ilman selvää

Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTII

rajaa. Varsinkin liuskejakson itäosan amfibolii- tissa on kerrosmyötaisia kapeita pegmatiittijuo- nia.

2.2.9. Emäksinen vulkaniitti ja tuffiitti

Emaksinen vulkaniitti , joka on selvästi liusket- tunut, esiintyy kapeina kerroksina ainoastaan kahdessa kohdessa Vintilänvaarassa länsirinteel- 1a liuskejakson itäosassa. Tällöin kivi on hie- norakeista kloriittiliusketta (paljastuma 23).

Emaksista tuffiittia on liuskejaksossa Melavaaras- sa hyvin etevästi liuskettuneena (paljastuma 122). Kivi on kloriittiliusketta. Lisäksi kali- graniitin keskellä alueen koillisosassa on eril- linen emäksista tuffiittia sisältävä horisontti (pal jastuma 184).

2.2.10. Leptiitit

Leptiittihorisontti sijoittuu liuskejakson keskel- le käsittaen kvartsimaasalpaliuskeet ja happamat vulkaniitit. Liuskejaksossa on erotettavissa kaksi erillista hapantajaksoa, joiden välissä on emäksinen horisontti. Paamineraaleina ovat maasälpa, kvartsi ja kiille. Kivet ovat usein serisiittiytyneet voimakkaasti. Paikoin on myös nähtävissä poimutusta. Rapautumispinnalta länti- sen leptiittijakson kivet ovat voimakkaasti ruos- teisia, sillä ne sisältävät rikki-, magneetti- ja kuparikiisua seka sinkkivalketta. Itäinen leptiittijakso, joka sijoittuu yleensa topogra- fian nousukohtaan, on terveempaa eikä sisällä kovin runsaasti kiisuja. Vaihettuminen kvartsi- pitoiseksi ja sarvivälkepitoiseksi kiveksi saat- taa tapahtua nopeasti. Lisäksi kapeita BT-GRF-pi- toisia kerroksia liittyy leptiitteihin.

3. TEKTONIIKKA Tutkimusalueen paapoimutus on tapahtunut koilli- nen-lounassuunnas~a.~ Liuskeisuuden kulku on yleensa suunnassa 70 . Kaateet ovat jyrkät. Vasemman käden poimutus luonnehtii alueita. Poi- muakselin suunta on n. 340' ja kaade 45 . Venymä on samansuuntainen (paljastuma 19). Rakoilua kivissa on jonkin verran kivilajien kulun muutos- kohdissa. Rakoilu on pystyä ja yleensa liuskei- suutta kohtisuoraan. Mahdollisia siirroksia ei alueella ole tulkittu.

Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX

-- -

4. STRATIGRAFIA

Tutkimusalueen nuorin kivi on metadiabaasi, jonka on todettu leikkaavan kaikkia muita muodostumia. Seuraavana tulevat kaligraniitit, pegmatiitti- ja apliitti juonet, jotka lävistävät liuskeita. Graniittigneissi on todennäköisesti ja Nykäsen (1971) mukaan nuorempi kuin liuskeet. Kuitenkin vanhempi kuin kaligraniitti. Liuskealueen amfi- boliitit, sarvivalkeliuskeet, leptiitit, kiille- liuskeet- ja -gneissit ovat vanhimpia muodostu- mia. Niiden ikajarjestysta ei ole pystytty sel- västi osoittamaan prirnaäristen rakenteiden puut- teen vuoksi.

5. METAMORFOOSI Vintilän alueen metamorfoosi on tapahtunut suh- teellisen alhaisessa asteessa, minkä osoittaa emaksisten kivien kloriittiutuminen. Tämä on tyypillistä vihrealiuskefasiekselle. Korkeamman metamorfoosin mineraaleja ei alueella ole tavat- tu. Muuttumisilmiöita kivissa on runsaasti: se- risiittiytymista, kloriittiutumista, epidoottiu- tumista ja serpentiiniytymista.

6. KIISUMINERALISAATIOT

Paljastumista tavatut kiisumineralisaatiot liitty- vät leptiittimuodostumaan. Tavattavat kiisut ovat pääasiassa magneetti-, rikki- ja kuparikii- sua. Sinkkivalketta alueella on tavattu paljastu- masta 1, jossa sinkkivalke esiintyy hienona pirot- teena. Sarvivalkeliuskeen sinkkivalke liittyy kapeisiin rakoihin. Taryporaustietojen perus- teella mielenkiintoisimpia paikkoja ovat linjat 2 ja 5. Serpentiniittiin liittyy heikko rnagneet- tikiisupirote.

KIRJALLISUUTTA

Condie, K. C. (1981) Archean Greenstone Belts, Developments in Precambrian Geology 3, Elsevier, Amsterdam.

Kurki, J. (1976) Loppuraportti Kiihtelysvaaran Melavaara, Outokumpu Oy, Malminetsinta.

Nykänen, 0. (1971) Suomen geologinen kartta, leh- ti 4241, kallioperäkartan selitys, Ota- niemi.

Pekkarinen, L. J. (1979) The Karelian formations and their depositional basement in the Kiihtelysvaara-Vartsila area, East Finland. Bull . Comm . geol . Finlande 301.

Salatera, T. (1975) Kartoitusraportti Kiihtelys- vaaran Melavaara, Outokumpu Oy, Malmin- etsintä.

Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTE

1.1. Tutkimusalue

Kartoitettu alue käsittää 4,5 km2 alueen Sortoin maastossa. Tutkimusalue on jatkoa Vintilänvaaran tutkimusalueen eteläpuolella. Alue rajoittuu pohjoisessa Melakon järveen, joka erottaa myös Vintilänvaaran alueen Sortoista. Kartoitettu alue käsittää osat Maanmittaushallituksen perus- karttalehdistä (1 : 10 000) 4241 07 A, B, C ja

- D.

1.2. Tutkimusmenetelmista

Geologinen kartoitus on suoritettu peruskartta- lehdille 1 : 10 000. Kivilajikartan piirtäminen perustuu ainoastaan maastosta tavattuihin paljas- tumiin, joita alueelta tavattiin 139 kpl (havain- not 226-364-MTY-82). Paljastumista 294 ja 305 on otettu näytteet rajayttämallä.

1.3. Kartoittajat -

Kartoitustyön on tehnyt Martti Yrjöla (MTY). Apuna kartoituksessa viikon ajan oli Pasi Musto- nen.

2. GEOLOGIA

2.1. Johdanto Alueen kartoituksella pyrittiin löytämään mahdol- lista jatkoa Melavaaran-Vintilänvaaran liuskejak- solle. Kivilajit alueella ovat samantyyppiset kuin Vintilänvaaran tutkimusalueella, joten seu- raavassa kuvataan vain Sortoin alueelle ominaiset piirteet ja poikkeavuudet.

2.2. Liuskejaksot

Sortoin alue poikkeaa Vintilänvaarasta siinä, että se sisaltaa kaksi erillista liuskejaksoa. Liuskejaksojen kulku on saman suuntainen kuin Vintilänvaaran alueella eli luode-kaäkko. Itai- nen liuske jakso sisältää kolmen tyyppistä kiveä: leptiittia, sarvivalkeliusketta ja emäksista vul- kaniittia. Läntinen liuskejakso koostuu yksin- omaan sarvivalkel iuskees ta tai sarvivalkegneis- sistä. Alueen etelapaassa itäinen liuskejakso naytt aa loppuvan diabaasi juoneen, joka katkaisee kivilajien kulun. Tämän jälkeen samassa suunnas- sa jatkuu kapea kiillegneissihorisontti. Länti- sen liuskejakson päättymisestä Laavalammen kohdal- la ei ole varmuutta.

Q OUTOKUMPU O Y 0 K MALMINETSINTX

2.3. Kivilajit Alueen kivilajit ovat samat kuin Vintilänvaaran alueella eli metadiabaasi, kaligraniitti, gneissi- graniitti, apliitti- ja pegmatiittijuoni, kvart- siitti tai kvartsijuoni, kiillegneissi, sarvival- keliuske ja -gneissi, emaksinen vulkaniitti ja leptiitti . Ultraemaksisia kiviä ei alueella ole tavattu.

2.4. Kiisumineralisaatiot

Itäisen liuskejakson leptiitit muodostavat mielen- kiintoisen tutkimuskohteen, sillä ne sisältävät samanlaisia piirteitä kuin Vintilänvaaran sinkki- valkepitoiset leptiitit. Kivet ovat rapautumis- pinnalta ruosteisia ja serisiittiytyneita. Pal- jastumassa 283 on magneettikiisua pirotteena. Paljastumista 294 ja 305. on tavattu sinkkivälket- ta, kuparikiisua ja lyi jyhohdetta. Pal jastumien 294 ja 305 kohdalla on n. 10 m paksu proxan-anoma- lia, joka jatkuu seka etelässä että pohjoisessa muutamia kymmeniä metrejä katketen paljastumien välissä. Maapeitteet ovat vähäiset. Vaatii jat- kotutkimuksia, mikäli analyysitulokset ovat myön- teisiä.

- L I I T E

JAKELU

Kivilajikartta 4241 0 7 1 : 20 0 0 0