Post on 04-Nov-2019
TEKNILLINEN TIEDEKUNTA
KANDIDAATINTYÖN OTSIKKO
Työn tekijä
KONETEKNIIKAN TUTKINTO-OHJELMA
Kandidaatintyö + vuosi
TEKNILLINEN TIEDEKUNTA
KANDIDAATINTYÖN OTSIKKO
Työn tekijä
Ohjaaja(t): N. N.
KONETEKNIIKAN TUTKINTO-OHJELMA
Kandidaatintyö + vuosi
TIIVISTELMÄ
Kandidaatintyön otsikko
Tekijän Etunimi Sukunimi
Oulun yliopisto, Konetekniikan tutkinto-ohjelma
Kandidaatintyö + vuosi, xx s. + yy liitettä
Työn ohjaaja(t) yliopistolla:
Tiivistelmä on suppea (noin 200 - 400 sanan pituinen) esitys, jossa kootaan työn
tavoitteet, suoritus ja tulokset. Se kirjoitetaan selväsanaisesti, lyhyin lauserakentein.
Sanamäärä voi olla myös alle 200, jos tiivistelmässä on kerrottu kaikki oleellinen
vähemmällä sanamäärällä. Tiivistelmän tulee olla itsenäinen teksti, eikä siinä saa viitata
varsinaiseen työhön eikä lähteisiin. Toisaalta tiivistelmään ei saa kirjoittaa mitään
sellaista, mitä ei ole esitetty työn varsinaisessa tekstiosassa.
Tiivistelmää laadittaessa tulee ottaa huomioon seuraavat seikat:
- työn tavoitteet ja ongelman asettelu,
- mitä työssä pyritään selvittämään,
- käytetyt tutkimusmenetelmät ja metodit,
- tärkeimmät tulokset sekä,
- tulosten käyttö, hyödyntäminen ja tulosten yleistettävyys.
Asiasanat: xxxxxxxx, xxxxxxxx, xxxxxxxx
(Kirjoita 3–5 työn keskeisintä sisältöä kuvaavaa sanaa. Voit valita asiasanat YSA:sta
eli Yleisestä suomalaisesta asiasanastosta, jota voi selailla kirjastoissa.). Poista tämä
kursivoitu kappale!!!
ABSTRACT
Title of the bachelor’s thesis
Author’s First name Family name
University of Oulu, Degree Programme of Mechanical Engineering
Bacherlor’s thesis 2016, xx pp. + y Appendixes
Supervisor(s) at the university:
Abstract is a compact (200 – 400 words) presentation where the aims, methods and
results of the thesis are described. The language should be clear and concise. The word
amount is not strict if all important things are abstracted in less than 200 words. The
abstract must be an independent text and it should not include any citings to the actual
thesis or the reference therein. On the other hand, the abstract must not contain any
information which has not been discussed in the actual thesis.
Discuss the following matters in your abstract:
- aims and goals of your thesis and the research question,
- what it is you are trying to find out in your thesis,
- your research methods,
- your most important findings, and
- how the results are to be used, their applicability and generalizability.
Keywords: xxxxxxxx, xxxxxxxx, xxxxxxxx
ALKUSANAT
Alkusanojen tarkoitus on määritellä lyhyesti työn päätarkoitus. Työn ajanjakso
kirjoitetaan myös. Kannattaa kuitenkin välttää tarpeetonta päällekkäisyyttä
johdantokappaleen kanssa. Alkusanoissa kirjoitetaan sellaista tietoa, joka ei sovi
luontevasti muualle raporttiin. Kerrotaan esimerkiksi valvojan ja ohjaajan osuudet
työstä sekä kerrotaan, mitä ulkopuolista apua (esim. neuvoja ja apurahoja) kirjoittaja on
saanut. Tapana on myös osoittaa kiitokset työn ohjaajalle, tarkastajalle sekä muille
työhön merkittävästi vaikuttaneille henkilöille. Myös perhettä ja ystäviä voi muistaa.
Alkusanojen loppuun työn tekijä merkitsee paikan ja päiväyksen sekä kirjoittaa
nimensä.
Tämä Oulun yliopiston kandidaatintyöohje on kirjoitettu MS Word 2007 -ohjelmalla
kaikkia ohjeessa mainittuja asetuksia ja kirjoitussääntöjä käyttäen. Kandidaatintyön
tekijä voi käyttää ohjetta sellaisenaan oman kandityönsä mallipohjana (templaattina)
tallentamalla pohjan ensin itselle ja sitten korvaamalla suoraan ohjeen tekstin omalla
tekstillään.
Oulu, pp.kk.vvvv
Työn tekijä<- Pyyhi pois ja kirjoita nimesi.Työn tekijä
SISÄLLYSLUETTELO
(Päivitä sisällysluettelo seuraavasti: Vie kursori luettelon päälle ja paina hiiren oikeanpuoleista näppäintä ja valitse esiin tulevasta valikosta Päivitä kenttä -vaihtoehto. Valitse vielä, päivitätkö vain sivunumerot vai koko luettelon. Sisällysluetteloon päivittyvät kaikki ne otsikot ja otsikoiden sivunumerot, jotka olet luonut käyttäen otsikkotyyliä. Huomioi, että tiivistelmä, abstract, alkusanat, sisällysluettelo ja merkinnät ja lyhenne osiot merkataan ilman sivunumeroita). Poista tämä kursivoitu tekstikappae!!!
TIIVISTELMÄ
ABSTRACT
ALKUSANAT
SISÄLLYSLUETTELO
MERKINNÄT JA LYHENTEET
1 TYÖN RAKENNE JA SISÄLTÖ.......................................................................................
1.1 Johdanto........................................................................................................................
1.2 Kirjallisuuskatsaus........................................................................................................
1.3 Tutkimuksen suorittaminen..........................................................................................
1.4 Tulosten tarkastelu.......................................................................................................
1.5 Johtopäätökset ja suositukset........................................................................................
1.6 Yhteenveto....................................................................................................................
1.7 Lähdeluettelo................................................................................................................
1.8 Kandidaatintyön liitteet..............................................................................................
2 TEKSTIVIITTAUKSET...................................................................................................
2.1 Esimerkkejä tekstiviittauksista...................................................................................
3 ULKOASU........................................................................................................................
3.1 Pääotsikko..................................................................................................................
3.2 Alaotsikko..................................................................................................................
3.2.1 Alaotsikon alaotsikko........................................................................................
3.3 Sivunumerointi...........................................................................................................
3.4 Kielellinen näkemys...................................................................................................
3.5 Kaavojen merkintä.....................................................................................................
3.6 Kuvien ja taulukoiden esittäminen.............................................................................
4 KANDIDAATINTYÖN VAIHEET (yleisohjeet)............................................................
4.1 Kandidaatintyön aloitus..............................................................................................
4.2 Kandidaatintyön ohjaus..............................................................................................
4.3 Kypsyysnäyte.............................................................................................................
4.4 Kandidaatintyön arvostelu ja hyväksyminen.............................................................
4.5 Urkund-analyysi.........................................................................................................
4.6 Kandidaatintyön julkisuus ja arkistointi.....................................................................
5 TEKNIIKAN KANDIDAATIN TUTKINTO...................................................................
LÄHDELUETTELO
MERKINNÄT JA LYHENTEET
A poikkipinta-ala
D halkaisija
F voima
l pituus
M massa
P paine
T lämpötila
V tilavuus
α viskositeettikerroin
γ kinemaattinen viskositeetti
λ aallon pituus
ρ tiheys
Merkinnät ja lyhenteet esitetään aakkosjärjestyksessä. Tarvittaessa luettelossa selitetään
ensin matemaattiset ja muut merkit sekä sen jälkeen kirjaintunnukset siten, että
latinalaiset, kreikkalaiset ja muut merkit esitetään kukin omana ryhmänään. Pienet
kirjaimet tulevat vastaavien isojen kirjaimien jälkeen. Merkinnän tai lyhenteen
esiintyessä tekstissä ensimmäisen kerran se on selitettävä ja avattava. Merkinnät- ja
lyhenneluetteloon saa rivien vaihtoon pienemmän välin muuttamalla space after 0 pt.
Lyhenteet eivät saa hankaloittaa lukemista ja lyhennettä tulee käyttää useammin kuin
kaksi kertaa. Lyhennettä tulee taivuttaa lisäämällä loppuun sijamuodon pääte, paitsi
mittayksiköiden tunnuksien loppuun ei tarvitse sijamuodon päätettä liittää. (Nykänen
2002, s. 141: 144)
Tätä kappaletta ei tarvita, mikäli työssä käytetään vain muutamaa merkintää tai
lyhennettä.
7
1 TYÖN RAKENNE JA SISÄLTÖ
1.1 Johdanto
Johdannossa esitellään työn aihe ja kerrotaan myös se, miksi aihe on valittu. Lisäksi
esitellään työn tavoite ja työn rajaus. Johdanto vastaa kysymyksiin mitä tutkitaan, miksi
tutkitaan, miten tutkitaan ja mitä tuloksia odotetaan. Luvun tavoitteena on herättää
lukijan mielenkiinto!
Johdannossa voidaan esitellä myös aiempia aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Samalla
perustellaan, miksi työssä esiteltävä uusi tutkimus on tarpeen. Aiheen esittelyn ja
tutkimustehtävän kuvailun jälkeen selostetaan yleisesti niitä keinoja, joilla tutkimus-
ongelma pyritään ratkaisemaan. Usein johdannossa esitellään tärkeimmät käytettävät
käsitteet.
1.2 Kirjallisuuskatsaus
Kirjallisuuskatsaus on todella tärkeä osa opinnäytetyöstä. Lukijalle esitetään riittävän
perusteellisesti työn teoreettinen pohja, mutta kuitenkin on varottava teoreettisen osan
muodostumista liian laajaksi.
Kirjallisuuskatsauksen tehtyään työn tekijällä on vahva teoreettinen tausta työn
suorittamiseen. Kirjallisuuden avulla selvitetään työn aihealueen vallitseva
kehitystilanne ja sijoitetaan oma tutkimus oikeaan kohtaan tieteen kentällä.
1.3 Tutkimuksen suorittaminen
Tutkimuksen suorittaminen voidaan jakaa kolmeen alaosaan:
- aineiston kokoaminen,
- tutkimusmenetelmien soveltaminen ja
- tulokset.
Työn kirjallisuuskatsauksella ja tutkimuksen suorittamisosiolla on aina oltava yhteys
toisiinsa. Opinnäytetyöstä riippuen tässä osassa voidaan tarkastella esim.
8laboratoriokokeita, simulointeja, matemaattista mallinnusta tai projektin vaihtoehtoisia
toteutusratkaisuja.
Tutkimusaineistoa, -menetelmiä ja -järjestelyitä kuvataan niin tarkasti, että toinen
saman alan tutkija voi toistaa tehdyt kokeet. Jos työssä käytetään laajasti tunnettuja
yleisiä menetelmiä, riittää vain suppeahko kuvaus tai jopa maininta. Kuvauksessa
voidaan esittää työstä riippuen mm. tarkka laitteistokuvaus, koejärjestelyt, analyysit ja
muut toimenpiteet ennen ja jälkeen koeajoa/testiä/mallinnusta.
Tutkimustulokset myös esitetään tässä osiossa ilman kommentteja. Tulosten esittelyssä
hyödynnetään taulukoita sekä graafisia esityksiä. Jos saatuja tuloksia on kovin paljon ja
ne ovat liian pitkiä taulukoitavaksi tai listattavaksi tekstiin, ne tulee sijoittaa liitteeksi.
1.4 Tulosten tarkastelu
Tulosten tarkastelussa pohditaan saatujen tulosten luotettavuutta. Tuloksia verrataan
aiemmin saatuihin tuloksiin ja mahdollisille eroille pyritään löytämään selityksiä. Myös
tulosten merkitystä arvioidaan.
1.5 Johtopäätökset ja suositukset
Johtopäätökset syntyvät koetuloksista ja niiden yhteys konkreettisiin tutkimustuloksiin
tulee merkitä selvästi. Yleensä tähän osioon viitataan muissa myöhemmin
toteutettavissa tutkimuksissa.
Suositukset perustuvat johtopäätöksiin ja ne ovat esimerkiksi uusia ideoita ja
parannusehdotuksia tiettyyn tuotteeseen, yritykseen, toimialaan, tai tarkasteltuun
tutkimusongelmaan.
1.6 Yhteenveto
Kandidaatintyön yhteenvedossa selostetaan kertauksenomaisesti työn kokonaisuus
alkaen työn aiheesta ja päättyen tehtyihin loppupäätelmiin. Yhteenvedossa voidaan
pohtia työhön liittyneitä ongelmia sekä hahmotella jatkoa aiheen käsittelylle.
Yhteenvedossa ei viitata enää lähteisiin.
9
Yhteenveto on eri asia kuin tiivistelmä. Tiivistelmä kirjoitetaan lukijalle, joka ei
välttämättä lue koko työtä, mutta yhteenveto kirjoitetaan kertaukseksi sellaiselle, joka
on jo lukenut työn tekstiosan. Työn kirjoittajan tulee muistaa, että usein työstä luetaan
vain tiivistelmä ja yhteenveto!
1.7 Lähdeluettelo
Lähdeluettelo on viimeinen osa opinnäytetyössä ennen liitteitä. Lähdeviittaus on
kaksiosainen ja se koostuu tekstiin kirjoitettavasta tekstiviitteestä ja loppuun
lähdeluetteloon kirjoitettavasta tarkasta lähdeviitteestä.
Lähdeluetteloon kootaan kaikki ne julkaisut, joihin tekstissä viitataan ja kaikkiin lähde-
luettelossa mainittuihin lähteisiin tulee viitata tekstissä ainakin kerran. Lähdeluettelosta
lukijan on saatava kaikki tarvittavat tiedot julkaisun löytämiseksi. Esimerkiksi kaikki
julkaisun kirjoittajien nimet (vaikka niitä olisi kuinka monta) merkitään lähdeluetteloon.
Lähteiden merkitsemisessä tärkeintä on kirjoittaa lähdeluettelo yhtenäisesti.
Ohjeena viittauksien tekemisessä käytetään koko ajan päivittyvää Bournemouth
Universityn laatimaa BU Guide to Citation and Referencing in the Harvard Style -
opasta (eli Nimi-vuosi -järjestelmää). Harvard lähdeviittaustyyliä käytetään
kansainvälisesti paljon tieteellisissä teksteissä.
Viittaustavat vaihtelevat julkaisutyypin mukaan. Tekijä voi joutua viittaamaan kirjaan,
lehtiartikkeliin, standardiin, patenttiin, säädöstekstiin, karttaan, sähköiseen julkaisuun
sekä ns. julkaisemattomiin lähteisiin, kuten esim. sähköpostiviestiin.
Viitteet kirjoitetaan lähdeluetteloon aakkosjärjestyksessä. Lähdeluettelo-otsikolle ei
laiteta numeroa, vaikka muuten lähdeluettelo noudattaa Otsikko 1 -kirjoitusasua. Myös
lähdeluettelo aloitetaan pääotsikon tapaan uudelta sivulta. Lähdeluetteloon painoksen
numeroa ei tarvitse esittää, jos painoksia on vain yksi (ensimmäinen painos).
10Monesti julkaisusta puuttuu toimittajan nimi, mikäli teos on useamman tekijän yhteinen
tai se on toimitettu jonkin instanssin toimesta (esim. OYY, Oulun yliopisto, tms.).
Tällöin voidaan käyttää termiä ”Tuntematon (eng. Anon.)” tai julkaisijaa (OYY 2014)
(ks. s. 13). Seuraavaksi esitellään, mitä tietoja ja missä järjestyksessä yleisimmistä
lähdetyypeistä tulee esittää.
Kirjat
Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., julkaisuvuosi. Teoksen nimi. Painos (jos
useita). Julkaisupaikka: Julkaisija, (kokonaissivumäärä) s. ISBN-numero
Nykänen, O., 2002. Toimivaa tekstiä – Opas tekniikasta kirjoittaville. Helsinki:
Tekniikan Akateemisten Liitto TEK, 212 s. ISBN 952-5005-64-X
Etunimien alkukirjainten jälkeen tulee merkitä pisteet. Mikäli kirjan otsikko on
kaksiosainen (eli eri riveillä), käytetään rivien erottamiseen ajatusviivaa yllä olevan
esimerkin mukaan.
- Useampia tekijöitä:
Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., Sukunimi, ETUNIMIEN
ALKUKIRJAIMET. & Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., julkaisuvuosi.
Teoksen nimi. Painos (jos useita). Julkaisupaikka: Julkaisija, (kokonaissivumäärä) s.
ISBN-numero
Hirsjärvi S., Remes P. & Sajavaara P., 2007. Tutki ja kirjoita. 13 painos. Helsinki:
Kustannusosakeyhtiö Tammi, 448 s. ISBN 978-951-26-5635-6
- Toimitettu teos:
Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET. (toim.), julkaisuvuosi. Teoksen nimi.
Painos (jos useita). Julkaisupaikka: Julkaisija, (kokonaissivumäärä) s. ISBN-numero
Paukkeri A., Pongrácz E. & Ylä-Mella J. (toim.), 2009. Energy research at the
University of Oulu, Proceedings of the EnePro conference. Oulu: University of Oulu,
144 s. ISBN 978-951-42-9154-8
11ISBN (International Standard Book Number)-koodi voidaan lisätä loppuun
helpottamaan lähteen paikallistamista.
Kirjaan viitatessa kirjan kokonaissivumäärä tulee laittaa lähdeviittaukseen, kun taas
tekstiviittaukseen tulisi merkitä ne sivunumerot, joista viittaukset on otettu.
Kokoomateosten osat
Kokoomateos on esimerkiksi kirja, artikkeli tai konferenssijulkaisu, joka koostuu eri
kirjoittajien kirjoittamista osioista. Tällöin kirjoitetaan ensin vain sen osan nimi, josta
viitattu tieto löytyy ja sen perään kirjoitetaan ”Teoksessa:”, jonka perään kirjoitetaan
koko teoksen tiedot. Alla on esimerkki kokoomateoksen viittauksesta lähdeluettelossa.
Osan tekijän sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., julkaisuvuosi. Osan nimi.
Teoksessa: teoksen toimittajan Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET. (toim.)
Teoksen nimi. Painos (jos useita). Julkaisupaikka: Julkaisija, S. (sivunumerot joilla
osateos esiintyy). ISBN-numero
Narasimhan T. N., 2009. Hydrological Cycle and Water Budgets. Teoksessa: Likens G.
E. (toim.) Encyclopedia of Inland Waters - River Ecosystem ecology. New York: The
Institute of Ecosystem Studies, s. 16-22. ISBN 978-0-12-370626-3
Sarjajulkaisu (mm. yliopistojen/ yritysten sarjajulkaisut, raporttisarjat)
ISSN (International Standard Serial Number)-tunnus löytyy esimerkiksi yrityksien
sarjajulkaisuista, vuosikertomuksista, raporttisarjoista ja muista lehdistä, mutta sitä ei
yleensä kirjoiteta enää lähdeluetteloon. Seuraavaksi esitellään esimerkki tapauksen
lähdeviittaus ohjeet:
Sarjatoimittajan Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., julkaisuvuosi. Teoksen
nimi, volyymin numero (osan numero). Julkaisupaikka: Julkaisija, sarjajulkaisija (esim.
Acta), (kokonaissivumäärä) s.
Alla oleva esimerkki sarjajulkaisusta on myös kirja, minkä takia loppuun laitetaan ISBN
-tunnus. ISSN -koodia ei merkitä.
12Basile A., 2013. Handbook of membrane reactors, Volume 1: Fundamental materials
science, design and optimisation, Woodhead publishing series in energy, number 55.
United Kingdom: Woodhead Publishing Limited, 663 s. ISBN 978-0-85709-414-8
Lehtiartikkeli
Lehtiartikkeleihin tai muihin kausijulkaisuihin viitatessa tulee perustietojen lisäksi
kiinnittää huomio lehden vuosikertaan eli volyymiin sekä numeroon. Lähdeluetteloon
merkitään:
Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., julkaisuvuosi. Artikkelin nimi. Lehden
nimi, Vuosikerran (Vol) numero (osan numero), sivunumerot (joilla artikkeli esiintyy).
Elsner, J., 2008. Hurricanes and Climate Change. Bulletin of the American
Meteorological Society, 89 (5), s. 677-679.
Sähköinen julkaisu
Erilaiset sähköiset lähdeviittaukset noudattavat hieman toisistaan poikkeavia
viittausmalleja. Sähköiset julkaisut noudattavat kuitenkin peruspiirteittäin
viittausmalleja sen mukaan onko kyseessä esimerkiksi kokoomateos,
konferenssijulkaisu vai lehti. Erityispiirteitä verkkojulkaisun lähdeviittauksessa ovat
seuraavat kohdat:
- viitteeseen merkitään sähköisen julkaisun esitysmuoto esimerkiksi
[verkkodokumentti] (www-sivuille ja verkossa jaettaville erillistiedostoille),
[verkkolehti], [levyke] tai [sähköposti] ja
- [viitattu päivämäärä] ja ”saatavissa: verkkosivu”, tulee merkitä mikäli verkossa
oleva tiedosto on herkkä muutoksiin, mutta esimerkiksi nettikirjoihin sitä ei
yleensä merkitä (Nykänen 2002, s. 100; Bournemouth University).
Viittaus päivämäärästä nähdään, milloin kyseinen julkaisu on löytynyt verkosta.
Sähköisestä julkaisusta kannattaa ottaa itselle kopio siltä varalta, että se häviää verkosta.
13Sähköiseen julkaisuun viittaamisesta voi lukea ohjeita myös kansallisesta lähde- ja
tekstiviitteitä koskevasta ohje standardista SFS 5989:2012, joka perustuu
kansainväliseen standardiin ISO 690: 2010.
Internetsivu
Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., julkaisuvuosi. Pääsivun otsikko,
alasivun otsikko [verkkodokumentti]. Julkaisupaikka: Julkaisija (tieto voi löytyä mm.
Yhteystiedot, Contact us, yms. kohdasta) Saatavissa: internet-osoite (hyperlinkki pois)
[viitattu].
Alla olevissa esimerkeissä tekstin kirjoittajat eivät ole tunnettuja, joten
lähdeviittaaminen hieman poikkeaa yllä olevasta esimerkistä. Myös OYY -lähteen
julkaisuvuosi on tuntematon, minkä takia laitetaan vuodeksi viittausvuosi (eli kuluva
vuosi).
Oulun yliopisto, 2014. Urkund, Opiskelija [verkkodokumentti]. Oulu: Oulun yliopisto.
Saatavissa: http://www.oulu.fi/urkund/opiskelija [viitattu 9.7.2014].
OYY, 2014. Plagiointi ja lunttaaminen, Opiskelun etiikka [verkkodokumentti]. Oulu:
OYY. Saatavissa: http://www.oyy.fi/opiskelijalle/opiskelijana-yliopistolla/plagiointi-ja-
lunttaaminen/ [viitattu 9.7.2014].
Netissä oleva raportti
Kirjoittaja, julkaisuvuosi. Raportin otsikko [verkkodokumentti]. Julkaisupaikka:
Julkaisija. Raportin numero (jos löytyy). Saatavissa: verkkosivu [viitattu].
(kokonaissivumäärä) s.
Bournemouth University, 2013. BU Guide to Citation and Referencing in the Harvard
Style [verkkodokumentti]. Bournemouth: Bournemouth University. Saatavissa:
http://www.bournemouth.ac.uk/library/local-assets/how-to/docs/citing-references.pdf
[viitattu 19.8.2014]. 13 s.
Kosonen K, 2006. Diplomityöohje [verkkodokumentti]. Oulu: Oulun yliopisto. 47 s.
Netissä oleva toimitettu teos
14Teoksen toimittajan Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET. (toim.), vuosi.
Teoksen nimi [verkkodokumentti]. Julkaisupaikka: Julkaisija. Saatavissa: verkkosivu
[viitattu]. (kokonaissivumäärä) s.
Klöve B. & Vahala R. (toim.), 2014. Suomen vesiohjelma – Kansallisaarteesta elämän
lähteeksi [verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.mmm.fi/attachments/vesivarat/
5wpnZ2sbT/Suomen_vesiohjelma_www.pdf [viitattu 18.8.2014]. 36 s.
Edellisissä viittauksessa ei ole julkaisija selkeästi tiedossa, joten se ja julkaisupaikka
voidaan jättää pois lähdeviittauksesta.
Sähköposti
Lähettäjän Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIN., vuosi. Viestin otsikko
[yksityinen sähköpostiviesti]. Vastaanottaja: Nimi. Lähetetty xx.xx.xxxx klo. xx.xx
(GMT +0200)
Standardi
Standardin tunnus -numero, julkaisuvuosi. Standardin nimi. Painos (jos useampi).
Julkaisupaikka: Julkaisija, kokonaissivumäärä + liitteiden sivumäärä s.
SFS-ISO 14001, 2004. Ympäristöjärjestelmät, vaatimukset ja opastusta niiden
soveltamisesta. Suomen standardoimisliitto SFS: 81+ 50 s.
1.8 Kandidaatintyön liitteet
Kandidaatintyöhön voidaan liittää liitteiksi sellaista aineistoa, jota ei haluta tai voida
sijoittaa varsinaiseen tekstiosaan. Yleensä liitteiksi lisätään sellaisia taustatietoja, jotka
voivat auttaa työn lukemisessa ja ovat tarpeen asian ymmärtämiseksi (esim.
ohjelmalistaukset), tai sellaista aineistoa, joka ei mahdu tekstisivuille (esim. suuret
taulukot tai kuviot). Myös sellainen taulukko tai kuva, johon viitataan useammassa eri
luvussa, on hyvä sijoittaa liitteeseen.
Jokaiseen liitteeseen tulee viitata ainakin kerran työn tekstiosassa. Liitteet numeroidaan
siinä järjestyksessä, miten niihin on viitattu tekstissä. Toisaalta liitteiden tulee olla
15ymmärrettävissä sellaisinaan; jokainen liite otsikoidaan ja jos liitteessä on kuvia tai
taulukoita, otsikoidaan nekin tavalliseen tapaan.
Liitekappaleen otsikoksi valitaan sisällysluetteloon joko LIITE tai LIITTEET sen
mukaan, onko liitteitä yksi vai useampia. Sisällysluetteloon ei merkitä liitteen
sivunumeroita. Liitteen nimet kirjoitetaan otsikon perään. Liitteet numeroidaan erikseen
juoksevasti eli tekstin sivunumerointi ei jatku liitteissä. Jos liitteessä on useampia
sivuja, ne numeroidaan erikseen sivun yläkulmaan (manuaalisesti) seuraavasti: LIITE 1
(1), LIITE 1 (2) jne.
16
2 TEKSTIVIITTAUKSET
Oulun yliopisto on ottanut käyttöönsä Urkund –plagioinnin estojärjestelmän, jonka
avulla tarkastetaan, ettei tekstiä ole lainattu ilman tarpeellisia lähdeviittauksia (OYY
2014). Plagioiminen on tieteellinen rikos ja voi johtaa työn hylkäämiseen tai jopa
vakavampiin seuraamuksiin, joten jos on lähdeviittauksiin liittyviä epävarmuuksia,
kannattaa kysyä neuvoa työn ohjaajilta tai yliopiston opettajilta.
Pääsääntönä on, että kaikkeen tekstiin, joka ei ole ko. työn tekijän itsensä tuottamaa, on
viitattava, joten tekstiin kirjoitetaan tekstiviite aina, kun esitetty tieto on peräisin jostain
lähteestä. Kuitenkaan itsestäänselvyydet tai yleisesti tunnetut asiat eivät kaipaa viitettä.
Kandidaatintöissä käytetään tekstiviitteessä tekijän nimi, julkaisuvuosi ja sivunumero –
järjestystä. Tekstiviitteeseen merkitään lähteen sivunumerot, josta viittaus on otettu.
Välttämättä jokaiseen lähteeseen sivunumeroiden merkitseminen ei ole tarpeen, sillä
mikäli kyseessä on lyhyt artikkeli, sivunumeroita ei tarvitse laittaa.
Tekstiviitteeseen merkitään tekijöiden sukunimet, jos heitä on maksimissaan kaksi
(esim. Möttönen ja Matikainen 2014). Kolmen tai useamman julkaisun kirjoittajista
merkitään ensimmäisen kirjoittajan nimi sekä lisämerkintänä ”et al.”. Suomenkielisissä
teoksissa voidaan käyttää myös ”ym.” tai ”ja muut” (esim. Hirsjärvi ym. 2007).
Etunimiä tai niiden lyhenteitä ei merkitä tekstiviitteeseen.
Jos sama tekijä (tai tekijät) ovat julkaisseet samana vuonna useita teoksia, merkitään
eroavuuden aikaansaamiseksi vuosilukujen jälkeen aakkonen pienellä kirjoitettuna
esimerkiksi (Vuorinen 1990a). Jos lähdejulkaisun tekijää ei tunneta, käytetään
tekstiviitteessä teoksen nimeä tai nettisivun haltijaa kuten (Oulun yliopisto). Mikäli
viittaus kohdistuu useampaan lähteeseen, erotetaan nämä toisistaan puolipisteellä,
esimerkiksi (Niskanen 1983; Outinen & Salmi 2004).
17Tekstiviitteet on merkittävä niin selvästi, että lukija erottaa kirjoittajan oman ja lainatun
tekstin toisistaan. Viittaukset on pystyttävä todistamaan eli tämän vuoksi on viitattava
työn tekijän tuntemiin lähteisiin. Tekijän tulisi pyrkiä käyttämään aina alkuperäistä
lähdettä, eikä sellaista teosta, jotka toistavat tai kommentoivat alkuperäistä kirjoittajaa.
Jos kuitenkin käytetään ns. toissijaisia lähteitä, tulee alkuperäinen lähde merkitä
lähdeluetteloon ja tekstiviitteeseen merkitä molemmat lähteet (ks. Esimerkkejä
tekstiviittauksista s. 18).
Tekstiviite sijoitetaan tavallisimmin kaarisuluissa tekstikohtaan, joka liittyy lähteeseen.
Jos lähde liittyy vain yhteen virkkeeseen, viite sijoitetaan ennen virkkeen lopettavaa
pistettä (Hirsjärvi ym. 2007, s. 338). Jos lähde liittyy useampaan virkkeeseen tai
esimerkiksi koko kappaleeseen, viite sijoitetaan viimeisen lauseen jälkeen. Esimerkin
tavoin lähde kirjoitetaan pisteen jälkeen. (Kosonen 2006, s. 21) Tekstin luettavuuden ja
sujuvuuden kannalta on suositeltavaa käyttää erilaisia lainaustapoja.
2.1 Esimerkkejä tekstiviittauksista
Viitattaessa kirjaan tulee tekijän ja vuosiluvun lisäksi merkitä sivu tai sivut, joihin
viitataan. Jos viittaus kohdistuu sivua pitempään jaksoon, ilmoitetaan kaikki tarvittavat
sivut tai esim. luvun numero. Tästä voidaan poiketa silloin, kun kirjoittaja viittaa koko
teokseen. Samaa viittaamiskäytäntöä sovelletaan myös kokoelmateoksissa, konferenssi-
julkaisuissa sekä muissa opinnäytetöissä (lisensiaatintutkimus ja tohtorin väitöskirja).
Esimerkiksi:
Plagiointi on tieteellinen tai taiteellinen varkaus, jossa toisen ideoita, tutkimustuloksia tai
sananmuotoja esitetään omana tuotoksena (Hirsjärvi ym. 2007, s. 118).
Hirsjärven et al. (2007, s. 118) mukaan terveellä järjellä tulee miettiä mikä on samalla alalla
työskentelevien yleistietoa, jossa ei tarvitse lähdettä mainita ja mikä on erityistietoa, joka tulee
lähteellä merkitä. Esimerkiksi jos tieto toistuu ilman viitteitä useassa lähteessä, voidaan sitä
pitää yleistietona.
Jos työssä käytetään sekundäärilähdettä, sen tulee ilmetä myös lähdeviitteestä.
Seuraavissa esimerkeissä alkuperäislähteenä on Beckhamin raportti vuodelta 1993,
mutta kirjoittajan käyttämä lähde on siihen viittaava Milhousen artikkeli vuodelta 1995.
Tällöin merkitään Nykäsen (2002, s. 84) mukaan seuraavasti:
18Lopullinen läpimurto oli Beckhamin (1993) tutkimus, jossa eristeen rikkipitoisuuden ja liitoksen
häiriöalttiuden yhteys onnistuttiin ensimmäistä kertaa osoittamaan käytännön kokein (ks.
Milhouse 1995, s. 16).
tai:
Lopullinen läpimurto oli tutkimus, jossa eristeen rikkipitoisuuden ja liitoksen häiriöalttiuden
yhteys onnistuttiin ensimmäistä kertaa osoittamaan käytännön kokein (Beckham 1993,
Milhousen 1995, s. 16 mukaan).
Tutkimustyön luonteeseen kuuluu, että tekijä kommentoi tekstissään käyttämäänsä
lähdettä. Tällöin on rajattava hyvin selvästi, mikä on lainattua ja mikä puolestaan
kirjoittajan omaa tekstiä, esim. seuraavasti:
Nykäsen (2002, s. 123) mukaan valokuvien käyttö dokumenteissa on tullut tavallisemmaksi
skannereiden ja digitalikameroiden myötä. Työn tekijän näkemys on, että...
Lehtiartikkeliin ja sähköiseen julkaisuun viitataan kuten kirjaankin, joten viitattaessa
merkitään näkyviin tekijä(t), vuosiluku ja mahdollisesti sivunumero. Esimerkiksi
Tislauskolonnin säätöjärjestelmän suunnittelu on Rembergin (1994, s. 212) mukaan
suunnittelijan näkökulmasta katsottuna usein monimutkainen ongelma, ja yleiskuvan
muodostaminen asiasta voi olla vaikeaa.
19
3 ULKOASU
Kandidaatintyö kirjoitetaan rivinvälillä 1,5. Kirjasintyyppi on esim. Times New Roman.
Normaalitekstissä kirjasinkoko on 12 tai vastaava. Marginaaleina käytetään paperin
vasemmalla reunalla 4,0 cm ja oikealla 2,0 cm. Ylä- ja alamarginaaleina tulee olla
2,0 cm. Kaikkien otsikoiden riviväli on 1,0, otsikot lihavoidaan.
Kappaleenvaihdossa jätetään yksi tyhjä rivi kappaleiden väliin ja rivit tasataan
molemmin puolin. Vältä kappaleiden jakautumista sivunvaihdossa siten, että vain pari
riviä jää toiselle sivulle.
Tekstiä voidaan elävöittää ja havainnollistaa käyttämällä lihavointia (bold), kursiivia
(italic), petiittiä (kirjasinkoko 10), tiheää rivinväliä (esim. suorissa lainauksissa), jne. Jos tekstiä
halutaan havainnollistaa, on sitä käytettävä johdonmukaisesti, muttei liikaa.
Alleviivauksia tulee kuitenkin välttää.
3.1 Pääotsikko
Otsikon pitää kuvata sen jakson keskeisin sisältö, jota se otsikoi. Otsikon on syytä olla
lyhyt ja napakka. Pääotsikko voidaan kirjoittaa isoilla kirjaimilla kokonaan tai niin, että
vain ensimmäinen kirjain on iso. Mikäli pääotsikko päätetään kirjoittaa isoilla
kirjaimilla, tulee sisällysluetteloon manuaalisesti muuttaa otsikot isoihin kirjaimiin.
Sisällysluettelo päivittää otsikon alkamaan vain ensimmäisellä isolla kirjaimella.
Otsikossa riviväli on 1, vaikka tekstiosuuden riviväli on 1,5. Otsikoiden tulee olla
keskenään samanmuotoisia ja tasoltaan toisiaan vastaavia (kaikki esim. virkkeitä kuten
Miten mielipideteksti kirjoitetaan? ja Miksi olla aktiivinen?).
Tekstiosuuden kappaleet kirjoitetaan Normaali –tyylillä ja pääotsikko tulee
OTSIKKO 1 (fonttikoko 16) –tyylillä. Otsikot muotoilevat oikeat rivivaihdot sekä
otsikon ylä- että alapuolelle tässä mallipohjassa. Mikäli et käytä tätä dokumenttia
pohjana, huomioi itse oikeat rivinvaihtovälit otsikon ylä- ja alapuolelle.
20Uusi pääotsikko aloitetaan aina omalta sivulta. Lukujen jaksottelussa tulee muistaa, että
jaksotuksen täytyy olla sisällöllisesti looginen ja selkeä. Liian lyhyiksi pätkiksi tekstiä ei
kannata pilkkoa; itsenäisen luvun tulee olla vähintään puolen sivun pituinen.
Pääotsikoita ei kuitenkaan saa olla liian montaa (9-10 on monesti jo liikaa), vaan tällöin
käytetään alaotsikoita ja teksti jaotellaan suurempiin kokonaisuuksiin.
3.2 Alaotsikko
Tekstissä käytetään pääotsikon lisäksi kaksi- ja kolmeportaista alaotsikointia, kuten
esim. 2.1 ja 2.1.1. Yli kolmeportaista otsikointia ei suositella ja alalukuja tulisi olla
vähintään kaksi pääotsikon alla. Jos asiaa riittäisi vain yhteen alalukuun, tai se sopii
yhteen kokonaisuuteen, kannattaa koko asia sisällyttää pääotsikon alle.
Edellisen kappaleen lopuksi vaihdetaan rivi ja valitaan tyyliksi Otsikko 2 (fonttikoko
14), joka muotoilee oikeat rivinvaihdot. Alaotsikko aloitetaan isolla kirjaimella.
3.2.1 Alaotsikon alaotsikko
Alaluvun alalukuja tulee olla vähintään kaksi, muuten alaluvun alaluku on tarpeeton.
Edellisen kappaleen lopuksi vaihdetaan rivi ja tyyliksi valitaan Otsikko 3 (fonttikoko
12). Ala-alaotsikko aloitetaan isolla kirjaimella alaotsikon tapaan.
3.3 Sivunumerointi
Työn sivunumerointi aloitetaan kansilehden jälkeen toiselta sivulta nimiölehdeltä, jonka
sivunumeroksi tulee näin 1. Sivunumerointi merkitään kuitenkin näkyviin vasta
johdannossa, jonka numeroksi voi tulla esimerkiksi 10. Sivunumero merkitään oikeaan
yläkulmaan. Tässä kandidaatintyöpohjassa sivunumerointi on asetettu alkamaan
automaattisesti johdannosta.
3.4 Kielellinen näkemys
Kandidaatintyö kirjoitetaan hyvällä suomen kielellä kielioppisääntöjen mukaan. Työstä
tulee luettavampi, jos kirjoittaja pitää mielessä lauseiden ja virkkeiden käytännön
hallintakeinot (Nykänen 2002, s. 132):
21- tärkeät asiat sijoitetaan päälauseeseen ja lisätiedot sivulauseeseen,
- virke tulee rakentaa niin, että ajatus etenee lukijan kannalta tutusta uuteen,
- käytetään vaihtelevaa virkepituutta, mutta vältetään ylipitkiä virkkeitä,
- kytketään asiat toisiinsa havainnollisilla sidesanoilla, kuten esimerkiksi: siksi,
kuitenkin, lisäksi, mutta, sillä, kun taas, että, jotta, jne.,
- tarkistetaan, että määreiden ja pronominien viittaukset kohdistuvat oikein,
- lauserakenteissa käytetään välimerkkejä ja
- vältetään käyttämästä sanoja johtuen, koskien, liittyen ja olettaen.
Työssä voidaan harkinnalla käyttää luettelointia (ranskalaisia viiroja, numeroituja
luetteloita jne.) Ranskalaisia viivoja käytettäessä kaikkien osioiden tulee olla
samanmuotoisia. Ne voivat olla tyyliltään esimerkiksi kokonaisia lauseita, jolloin osion
ensimmäinen kirjain on iso kirjain ja lause päättyy pisteeseen tai osio muodostuu
yksittäisistä sanoista, jolloin kunkin sanan ensimmäinen kirjain on pieni ja sana päättyy
pilkkuun, paitsi kyseisen luettelon viimeinen sana, joka päättyy aina pisteeseen. Vältä
pitkiä luetteloita tai luetteloiden sijoittamista peräkkäin, jotta tekstin luettavuus ei kärsi.
Pitkän luettelon voi myös sijoittaa loppuun omaksi liitteekseen.
Kandidaatintyössä noudatetaan yhdyssanojen kirjoitussääntöjä. Yksinkertaisin tapaus on
silloin, kun molemmat sanat ovat substantiiveja (esim. kiltahuone, diplomityöpaikka).
Jos sanan alkuosa on genetiivimuodossa, tulee kiinnittää huomio sanan merkitykseen.
(esim. työntekijä vs. työn tekijä). Jälkimmäinen tarkoittaa jonkun tietyn työn tekemistä.
Tavallisimmin sanojen kirjoittaminen yhteen antaa ilmaisulle yleisemmän tai
abstraktimman merkityksen kuin erikseen kirjoittaminen. Myös määreen lisääminen
koemielessä sanojen väliin voi paljastaa, onko kyseessä sanaliitto vai yhdyssana (esim.
tehokas työntekijä vs. työn tehokas tekijä).
Joissakin tapauksissa yhdyssanat liitetään toisiinsa yhdysmerkin avulla. Tällaisia
tilanteita ovat esim. silloin, kun sanojen välissä on sama vokaali (esim. ajo-oikeus, ala-
aste) tai jos yhdyssanan jompikumpi osa on erisnimi, numero, luku, lyhenne,
erikoismerkki, sanaliitto tms. (esim. Kiina-ilmiö, 2000-luku, ADSL-yhteys, ß-säteily,
Lasertec 40 SI -työstökone). (Nykänen 2002, s. 148.). Kirjoittajan tulee myös tunnistaa
yhdysviivan ja ajatusviivan ero: yhdysviiva merkitään kiinteästi yhdyssanan osien väliin
edellä kuvatulla tavalla – ajatusviiva erottaa nimensä mukaisesti tekstissä kuvattuja
asioita ja sen molemmille puolille merkitään välilyönti.
22Asioista ja ilmiöistä puhuttaessa pyritään aina käyttämään aktiivimuotoja,
henkilötekijän osalta käytetään kuitenkin aina passiivia. Tekstin aikamuodot ovat
vapaasti valittavana, mutta niiden käytön tulee olla johdonmukaista ja
kielioppisääntöjen mukaisia.
3.5 Kaavojen merkintä
Kaikkia laskutoimituksia ei yleensä tarvitse esittää, mutta tekstistä on kuitenkin käytävä
riittävän selvästi ilmi, miten laskut on suoritettu (malliesimerkit). Tulosten tarkkuutta on
arvioitava.
1Tieteessä ja tekniikassa käytetään suureyhtälöitä, joissa kirjaintunnukset tarkoittavat
suureita, tai lukuarvoyhtälöitä. Suure on lukuarvon ja käytetyn mittayksikön tulo.
Mittayksikkö erotetaan aina välilyönnillä sitä edeltävästä lukuarvosta kuitenkin niin,
että lukuarvo ja yksikkö ovat samalla rivillä (esim. 1 m ja 5 oC, mutta kuitenkin 5o).
Suureyhtälöiden käyttöä suositellaan, koska suureyhtälöt eivät riipu mittayksiköiden
valinnasta kuten lukuarvoyhtälöt. Suureilla lasketaan algebran sääntöjen mukaisesti ja
niiden tunnukset ovat yleensä yksikirjaimisia.
Matemaattiset muuttujat ja suureiden tunnukset kursivoidaan eli kirjoitetaan
vinokirjaimin esimerkiksi m, k jne. Vektoreita, tai matriiseja ei kursivoida, vaan
lihavoidaan. Yleensä vektorin tunnukseksi valitaan pieni kirjain esimerkiksi v ja
matriisin isokirjain esimerkiksi A, K jne. Numeroita, yksikköjen tunnuksia, tunnettujen
funktioiden nimiä ja matemaattisten vakioiden tunnuksia ei kursivoida. Kreikkalaisia
kirjaimia ei myöskään kursivoida.
Tyyliä Alatunniste (fonttikoko 12) käytetään kaavan kirjoittamisessa. Se sisentää
kaavan 2,5 cm:n kohdalle kappaleen reunasta. Symbolilista syvennetään samalle
kohdalle (käsin). Symbolilista kirjoitetaan tyylillä Symbolilista -tyylillä (fonttikoko 12
ja riviväli tekstin jälkeen 0 pt).
Jokaisen yhtälön tulee olla täydellisen lauseen osa. Yhtälön ylä- ja alapuolelle jätetään
tyhjä rivi ja yhtälöt numeroidaan juoksevasti läpi koko tekstin. Numero sijoitetaan sivun
oikeaan reunaan kaarisulkuihin. Tekstissä yhtälöihin viitataan kaarisuluissa olevan
numeron avulla.
23Esimerkiksi: Robotin liikettä on tarkasteltu yhtälössä (1) esitetyn dynamiikan peruslain
(alla muuttujien esittely käyttämällä luetteloa)
R = maG, (1)
missä R on ulkoisten voimien resultanttivektori [N],m on robotin varren massa [kg],aG on varren massakeskiön kiihtyvyysvektori [m/s2],
ja yhtälössä (2) esitetyn yleistetyn Eulerin liikeyhtälön avulla (alla muuttujien esittely
käyttämällä sanallista esittelytapaa)
MQω + JQω + JωxQ, (2)
missä käytetty MQ tarkoittaa voimien momenttivektoria pisteen Q suhteen [Nm], vastaavasti JQ on varren hitausmomenttimatriisi pisteen Q suhteen [kgm2] ja muuttujalla ω merkitään varren kulmanopeusvektoria [rad/s].
Suureen selite merkitään symbolilistaan ”on” sanalla, kun taas vakio merkitään ”=”
merkillä. Yhtälöissä tulee välttää x -kirjaimen käyttöä kertomerkin tilalla. Mikäli yhtälö
ei mahdu yhdelle riville, tulee yhtälön rivinvaihto tehdä heti ”=” merkin jälkeen. Jos
tämä ei ole mahdollista, tehdään katkaisu välimerkin jälkeen.
Jokainen yhtälössä esiintyvä symboli on selitettävä, kun se esiintyy ensimmäisen kerran.
Lisäksi kaikki symbolit esitellään Merkinnät ja lyhenteet -kappaleessa mikäli
symboleita on paljon.
3.6 Kuvien ja taulukoiden esittäminen
Kuvat ja taulukot auttavat tiedon esittämisessä ja havainnollistamisessa. Laadittaessa
kuva- ja taulukkotekstejä tulee huomioida, että ne kuvaavat kuvaa niin hyvin, että kuva
on ymmärrettävissä tekstistä irrotettunakin (Nykänen 2002, s. 122). Kuvat ja taulukot
numeroidaan. Kuva- ja taulukkotekstin loppuun merkitään piste. Kuvateksti sijoitetaan
kuvan alapuolelle vasempaan reunaan tasattuna ja taulukon teksti taulukon yläpuolelle
vasempaan reunaan tasattuna.
Kuviin ja taulukoihin tulee olla aina tekstissä viittaus, esim. kuvassa X, taulukossa 1
tai (Kuva X). Kuvatekstin tyyli on Otsikko 5 (fonttikoko 12) ja taulukkotekstin
Otsikko 6 (fonttikoko 12).
24Kuvan ja kuvatekstin väliin ei jätetä tyhjää riviä (ks. kuva 1).
Kuva 1. Aasialainen kaupunki.
Taulukon tulisi olla koko sivun levyinen (ks. Taulukko 1). Poikittaisia kuvia tulee
välttää tai sitten ne tulee asettaa yksin omalle sivulle. Kuvan ja taulukon yläpuolelle ei
tule yhtään ylimääräistä riviä, mutta niiden jälkeen jätetään yksi tyhjä rivi.
Taulukko 1. Herkkyysanalyysi.
Zzzzzzzz Yyyyyy Xxxxxx
Työssä suositellaan esitettäväksi vain tekijän itse laatimia kuvia ja taulukoita. Oulun
yliopiston opinnäytetöissä noudatetaan tekijänoikeuslain 1 § ohjeita:
”Tekijänoikeudenalaista aineistoa ei saa käyttää opinnäytteessä ilman lupaa”. Muiden
tekemiin kuviin, piirroksiin, karttoihin ja taulukoihin täytyy hankkia kirjallinen
julkaisulupa niiden alkuperäisiltä oikeuden omistajilta, mutta jos kuvaa on muokattu
esimerkiksi piirretty itse uudelleen, tulee kuvatekstiin kirjoittaa sulkuihin mukaillen
(eng. retell) ja kuvan lähde, eikä lupaa välttämättä tarvitse kysyä. Kuvan lähde
kirjoitetaan kuvatekstiin ennen pistettä.
25
4 KANDIDAATINTYÖN VAIHEET (YLEISOHJEET)
Kandidaatintyö kuuluu aineopintoihin ja sen laajuus on 8 opintopistettä sisältäen työn
luonteen mukaisesti työskentelyn ja raportin kirjoittamisen. Työssä opiskelija perehtyy
tiedon jäsentämiseen, käsittelyyn ja dokumentointiin. Työssä opiskelija soveltaa
oppimaansa useimmiten jonkin teknisen ongelman ratkaisussa. Varsinainen
kandidaatintyö on noin 20 – 35-sivuinen julkinen raportti.
Kandidaatintyö voi olla kirjallisuusselvitys, kokeellinen tutkimus tai mallinnus,
kyselytutkimus, laitteiston tai ohjelmiston testaus, tekninen selvitys, suunnittelutehtävä
tai vastaava. Aiheen valinnassa otetaan huomioon opiskelijan omat toiveet ja
mielenkiinnon kohteet. Kandidaatintyö kirjoitetaan suomen, ruotsin tai englannin
kielellä.
Kandidaatintyössä opiskelija oppii projektityön luonteen toteuttamalla oman
tutkimusprojektinsa ohjaajan (ohjaajien) johdolla. Raportoidessaan työnsä hän perehtyy
teknis-tieteelliseen kirjoittamiseen, raportin laadintaan, sen rakenteeseen ja
sisältövaatimuksiin sekä oppii oikeanlaisen lähteiden käytön. Kandidaatintyö opettaa
diplomityössä vaadittavia taitoja.
Apuja kandidaatintyön tekemiseen ja sen kirjoittamisprosessiin on saatavilla teoksista:
Nykänen, Opas tekniikasta kirjoittaville (2002) ja Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, Tutki
ja kirjoita –kirjoista (2009). Myös nettisivuilta ”Kirjoittajan ABC-kortti”, löytyy hyvää
tietoa kirjoittamisen ohjeista.
4.1 Kandidaatintyön aloitus
Kandidaatintyö tehdään tutkinto-ohjelman vastuuhenkilön nimeämän opettajan johdolla
kandidaatin opintojen 3. lukuvuoden lukukauden aikana. Kandidaatintyö laaditaan
pääsääntöisesti pääaineen alaan liittyvästä aiheesta, josta ohjaaja ja opiskelija sopivat.
Kandidaatintyö voidaan laatia myös muusta tutkinto-ohjelman alaan kuuluvasta
aiheesta, mikäli aiheelle löytyy ohjaaja.
Kandidaatintyötä aloitettaessa ohjaajan kanssa sovitaan aiheesta ja aikataulusta sekä
täytetään ”KANDIDAATINTYÖN AIHE” –lomake. Tutkinto-ohjelman vastuuhenkilö
26nimeää työn ohjaajan/ohjaajat. Lomake toimitetaan opintohallinnon palvelupisteeseen.
4.2 Kandidaatintyön ohjaus
Tutkinto-ohjelman vastuuhenkilön nimeämä ohjaaja/ohjaajat vastaavat työn
etenemisestä ja ohjaavat työn täyttämään kandidaatintyölle asetetut tavoitteet.
Opiskelijan ja ohjaajan/ohjaajien tulee tasaisin väliajoin järjestää tapaamisia työn
edistyessä.
Työ voidaan tehdä myös yliopiston ulkopuolella. Esimerkiksi kesätyöhön on
mahdollista liittää kandidaatintyö. Yrityksissä tehtävissä töissä tulee varmistaa, ettei
opinnäytetöihin sisälly yrityssalaisuuksia.
4.3 Kypsyysnäyte
Kandidaatintyön valmistumisen loppuvaiheessa/valmistuttua opiskelijan tulee tehdä
kypsyysnäyte. Kandidaatin tutkintoa varten kirjoitettavalla kypsyysnäytteellä opiskelija
osoittaa suomen tai ruotsin kielen taitoa (ulkomaalaiset englannin kielellä) sekä lisäksi
perehtyneisyytensä opinnäytteen alaan. Kypsyysnäytteen tekemisestä sovitaan yhdessä
ohjaajan kanssa ja se voidaan tehdä esimerkiksi Examinarium-tenttinä.
Kypsyysnäytteen sisällön ja kieliasun tarkastaa ja hyväksyy työn ohjaaja; arvosanat ovat
hyväksytty ja hylätty. Kypsyysnäytteen ohjeellinen pituus on kolme (3) A4-sivua.
4.4 Kandidaatintyön arvostelu ja hyväksyminen
Oulun yliopistossa on siirrytty 1.1.2016 lukien sähköiseen kandidaatintöiden
palauttamiseen. Saatuaan ohjaajalta luvan opiskelija syöttää valmistuneen
kandidaatintyön Laturi-järjestelmään http://laturi.oulu.fi tarkastettavaksi ja
hyväksyttäväksi. Kandidaatintöitä ei enää kansiteta, eikä arvosteltavaksi oteta muutoin
kuin Laturi-järjestelmän kautta tulevat työt. Ohjaaja arvostelee kandidaatintyön
asteikolla hyväksytty / hylätty.
274.5 Urkund-analyysi
Oulun yliopistossa on käytössä Urkund-plagioinninestojärjestelmä, jonka avulla
tarkastetaan, ettei tekstiä ole lainattu ilman tarpeellisia lähdeviittauksia (OYY 2014).
Plagioiminen on tieteellinen rikos ja voi johtaa työn hylkäämiseen tai jopa vakavampiin
seuraamuksiin, joten jos on lähdeviittauksiin liittyviä epävarmuuksia, kannattaa kysyä
neuvoa työn ohjaajilta tai yliopiston opettajilta.
Tekijänoikeudellisista syistä opiskelijan tulee antaa lupa työn lähettämiseen Urkundiin,
sillä työ jää vertailumateriaaliksi Urkund-järjestelmään. Opiskelija voi myös rajoittaa
työnsä näkyvyyttä siten, etteivät muut oppilaitokset näe kyseistä työtä, mutta järjestelmä
käyttää silti materiaalia vertailussa. Tässä tapauksessa vain Oulun yliopistosta
lähetettyjen töiden vertailussa voidaan avata kyseinen työ. Mikäli opiskelija ei anna
lupaa Urkundin käyttöön, tarkistetaan työ ohjaajan toimesta. Lisätietoja Urkundista
löytyy http://www.oulu.fi/urkund/.
Yleensä työ ladataan Urkundiin Laturiin lataamisen yhteydessä, mutta se voidaan myös
tarkastuttaa Urkund-analyysissä ennen valmiin version lähettämistä Laturiin tarkastajille
arvioitavaksi. Mikäli opiskelija lataa työn samalla kertaa Laturiin ja Urkundiin, saa
opiskelija sähköpostiviestillä lisätietoja, miten rajoittaa lukuoikeuksia Urkundissa vain
Oulun yliopiston henkilökunnan nähtäväksi. Ohjaaja saa raportin Urkund-analyysistä
sähköpostiinsa ja arvioi mahdollisten yhtäläisyyksien merkityksen.
4.6 Kandidaatintyön julkisuus ja arkistointi
Opetusministeriö on ohjeistanut yliopistoja ja ammattikorkeakouluja opinnäytetöiden
julkisuudesta. Opinnäytetöihin ei saa sisällyttää salassa pidettävää aineistoa ja
opinnäytetyöt ovat julkisia heti, kun ne on hyväksytty.
Työn hyväksymisen jälkeen työ siirtyy Laturista kirjaston arkistointiin. Kandidaatintyöt
julkaistaan Oulun yliopiston sähköisessä järjestelmässä joko avoimesti (Jultika) tai ei-
avoimesti vain kirjaston sisäisessä arkistossa, jolloin työtä pääsee lukemaan ainoastaan
kirjastoyksiköiden päätteiltä. (Oulun yliopisto 2014 b)
Julkinen työ tarkoittaa kuitenkin sitä, että vaikka työ on ei-avoimessa kirjaston
28sisäisessä arkistossa, ja joku pyytää kandidaatintyötä, se tulee lainata sitä kysyvälle.
Lähteiden viittaamisessa tulee siis olla erityisen huolellinen, milloin esimerkiksi pitää
viitatusta kuvasta kysyä tekijän lupa. Kaikkeen työn materiaaliin tulee olla luvat ja
oikeudet. Esimerkiksi tutkimusryhmän luovuttaessa materiaalia, tulee varmistaa, että
työhön päätyvää materiaalia saa julkaista julkisesti. (Oulun yliopisto 2014 b)
Lisäksi opiskelijan opinnäytetyön arkistokappale tallennetaan yliopiston arkistoon
kulloinkin voimassa olevan arkistonmuodostussuunnitelman (AMS) mukaisesti. AMS
on yliopiston pysyvästi säilytettävien aineistojen koskeva Arkistolaitoksen yliopistolle
hyväksymä virallinen asiakirja, jossa kerrotaan asiakirjan säilytysajan lisäksi myös
säilytysmuoto (paperilla/sähköisenä).
29
5 TEKNIIKAN KANDIDAATIN TUTKINTO
Tekniikan kandidaatintutkinnon valmistumista varten:
- täydennetään tutkintotodistushakemus OSAT-järjestelmän kautta: https://osat.oulu.fi
Hakemukseen liitetään (LIITTEET-välilehdelle) pdf:nä HYVÄKSYTTY HOPS tai
täytetty ”KOONTIlista tutkintovaatimuksista” (saatavana tiedekunnan opintohallinnon
palvelupisteestä).
Mikäli tutkintovaatimuksissa on epäselvyyksiä, ole yhteydessä koulutussuunnittelija
Reijo Saareen.
aikataulut / ohjeistusta:
http://www.oulu.fi/konetekniikka/koulutusohjelmatoimikunta
http://www.oul.fi/ttk/valmistuminen
30
LÄHDELUETTELO
Oulun yliopisto a, 2014. Urkund, Opiskelija [verkkodokumentti]. Oulu: Oulun yliopisto.
Saatavissa: http://www.oulu.fi/urkund/opiskelija [viitattu 19.8.2014].
Oulun yliopisto b, 2014. Laturi [verkkodokumentti]. Oulu: Oulun yliopisto. Saatavissa:
http://laturi.oulu.fi/ [viitattu 19.8.2014].
OYY, 2014. julkaisuvuosi tuntematon. Plagiointi ja lunttaaminen, Opiskelun etiikka
[verkkodokumentti]. Oulu: OYY. Saatavissa: http://www.oyy.fi/opiskelijalle/opiskelijana-
yliopistolla/plagiointi-ja-lunttaaminen/ [viitattu 6.8.2014].
Kosonen K, 2006. Diplomityöohje [verkkodokumentti]. Oulu: Oulun yliopisto. 47 s