Post on 18-Aug-2015
2
Sisällysluettelo Juutalaiset keskiajan Espanjassa ..............................................................................3
Johdanto ...............................................................................................................3 Katsaus historiaan ....................................................................................................3
Juutalaiset visigoottien Espanjassa ......................................................................3 Siirto muslimivallan alaisuuteen ..........................................................................5 Kristillisen Espanjan paluu ..................................................................................8
Hyvästi, Espanja.................................................................................................10 Juutalaisnaisten asema keskiajan Espanjassa .........................................................12 Yhteenveto .............................................................................................................13 Lähde- ja kirjallisuusluettelo ..................................................................................15
Kirjallisuus .........................................................................................................15
3
Juutalaiset keskiajan Espanjassa
Johdanto
Esseessäni tarkastelen keskiajalla Espanjassa asuneiden juutalaisten historiaa ja
elämää, suhdetta muiden uskontokuntien edustajiin sekä hiukan myös juutalaisten
naisten asemaa keskiajan Espanjassa. Valitsin keskiaikaisen Espanjan aiheekseni,
sillä mielestäni siihen perehtyminen tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden
tutustua niin juutalaisuuden, kristinuskon kuin islaminkin historiaan ja siihen,
kuinka näiden uskontokuntien edustajat ovat toisiaan ajan saatossa kohdelleet.
Keskiajalla tässä esseessä tarkoitan vuosia 507–1492. Valitsin vuoden 507
esseeni aloitusajankohdaksi visigoottien frankeille kärsimän sotatappion vuoksi,
sillä tuo tappio oli merkittävä osasyy siihen, miksi visigootit päättivät ottaa entistä
voimakkaamman otteen juuri Espanjasta; visigoottien valta vaikutti suuresti
juutalaisten asemaan Espanjassa. Vuosi 1492 puolestaan valikoitui
päätösajankohdaksi sen vuoksi, että kyseisenä vuonna juutalaiset häädettiin pois
Espanjasta.
Vaikka keskiaikaista Espanjaa käsitelläänkin usein tutkimuskirjallisuudessa
tiiviisti yhdessä muiden Iberian niemimaan valtioiden kanssa, pyrin rajaamaan
esseeni kuitenkin mahdollisuuksien mukaan käsittelemään vain Espanjan
nykyisten rajojen sisäpuolella tapahtuneita asioita.
Katsaus historiaan
Juutalaiset visigoottien Espanjassa
Visigootit, germaanisukuiset kristityt aristokraatit, olivat saapuneet Iberian
niemimaalle 400-luvun alussa ja saaneet hallintaansa suuria osia niemimaasta.1
Frankeille vuonna 507 kärsityn sotatappion jälkeen visigootit päättivät keskittyä
entistä suuremmalla intensiteetillä Ranskan sijasta Espanjan hallintaan. He
siirsivät ajan myötä pääkaupungin Toulousesta Toledoon ja ryhtyivät
hallinnoimaan valtakuntaansa sieltä käsin.2 Visigoottien valtakaudella Espanjassa
asuneiden juutalaisten lukumäärää on lähestulkoon mahdotonta arvioida niiden
vähäisten tietojen perusteella, joita meidän aikaamme asti on säilynyt, mutta
merkittävimmät juutalaisten asuttamat alueet tuon ajan Espanjassa sijaitsivat joka
tapauksessa todennäköisesti Menorcassa, Méridassa, Sevillassa, Tarragonassa,
1 Kennedy 1996, 1. 2 Wood 2012, 39–40.
4
Toledossa ja Zaragozassa.3 Esimerkiksi Méridan tiedetään olleen suhteellisen
varakas kaupunki vielä 600-luvulla: kaupungissa oli teattereita, temppeleitä,
kirkkoja ynnä muuta sellaista, ja ainakin eräät tuon ajan piispat olivat niin
rikkaita, että he pystyivät muun muassa rakennuttamaan sairaaloita kaupunkeihin
ja jakamaan viiniä sekä hunajaa kaikille halukkaille.4 Sosiaalista liikkuvuutta
tuona aikana ei tiedetä olleen käytännössä lainkaan ja eri yhteiskuntaluokkien
väliset erot olivat selkeitä.5
Visigootit kohtelivat juutalaisia perin surkeasti; muun muassa lainsäädännön
osalta huonommin, kuin minään muuna aikana keskiajan Euroopassa, sanoo
Norman Roth. Esimerkiksi ympärileikkaus, juutalaisille tyypilliset
ruokasäädökset, kristittyä vastaan oikeudessa todistaminen ja orjan omistaminen
oli juutalaisilta kiellettyä.6 Kaltoin kohteluun on Rothin mukaan vaikuttanut ennen
kaikkea visigoottien kulttuurissa voimakkaana elänyt bysanttilainen perinne, joka
oli huomattavan juutalaisvastainen.7
Visigoottien valtakauden juutalaisvastaisuus johti lopulta siihen, että
kuningas Sisebut määräsi vuonna 613 kuningaskunnan juutalaiset
käännytettäviksi. Isidorus Sevillalainen, juutalaisvastainen arkkipiispa, mainitsee
kirjoituksissaan käännytysten tapahtuneen voimalla. Isidorus ja Sisebut olivat
tekemisissä toistensa kanssa, ja Isidorus oli muun muassa omistanut kirjojaan
kuningas Sisebutille. Nykyään pidetäänkin melko todennäköisenä, että Isidorus oli
osaltaan vaikuttamassa Sisebutin määräyksenantoon. Muslimihistorioitsija al-
Razin mukaan kaikki juutalaiset joko kääntyivät kristityiksi tai poistuivat
Espanjasta tuolloin, mutta hänen näkemyksensä asiasta on kyseenalaistettu
joidenkin tutkijoiden toimesta.8
Vuonna 633 järjestetyssä Toledon neljännessä konsiilissa päätettiin, 20
vuotta Sisebutin määräyksen jälkeen, että juutalaisia ei tule käännyttää pakolla.
Itse asiassa Gregorius I oli kieltänyt juutalaisten pakkokäännyttämisen jo ennen
Sisebutin määräystä, mutta visigootit eivät syystä tai toisesta olleet totelleet
paavin määräystä.9 Konsiilissa päätettiin kuitenkin, että juutalaisten lapset tuli
valtion toimesta kasvattaa kristityiksi, erossa vanhemmistaan. Nykypäivän
3 Roth 1994, 11. 4 Collins 1995, 88–96. 5 Collins 1995, 103. 6 Roth 1994, 27–28, 37. 7 Roth 1994, 7. 8 Roth 1994, 13–14. 9 Roth 1994, 21.
5
tutkijoille on jäänyt epäselväksi, keitä kaikkia konsiilin päätös oikeastaan koski;
oliko kyse vain uskostaan julkisesti luopuneiden, eli siis kristittyjen painostuksen
myötä kasteen ottaneiden, juutalaisten lapsista vai koskiko määräys todella
kaikkien juutalaisten lapsia? Maya Shatzmiller on sitä mieltä, että päätös koski
vain niitä juutalaisia, jotka olivat virallisesti luopuneet juutalaisesta uskostaan.
Rachel L. Stocking on kuitenkin eri mieltä: hänen mielestään päätös koski kaikkia
juutalaisia ja tällä tavoin kristityt yrittivät säilyttää kristillisen yhtenäisyyden ja
kasvattaa kristillistä laumaansa.10 Mielestäni Stockingin tulkinnan ongelmaksi
muodostuu se, että juutalaisia oli Espanjassa vielä muslimien saapuessa 700-luvun
alussa. Jos kaikkien juutalaisten lapset olisi todella kasvatettu kristityiksi, Espanja
olisi todennäköisesti kristillistynyt lähestulkoon täysin vuosien 633 ja 711 välillä.
Roth huomauttaa, että visigoottien Espanja oli kaiken kaikkiaan kaukana
demokraattisesta yhteiskunnasta. Päätöksiä ei ohjannut kansan halu, vaan valtion
johdon ja kirkon valtaapitävien tavoitteet pitää kansa ruodussa. Valtio ja kirkko
olivat tiiviimmin yhdessä, kuin esimerkiksi 1400-luvun katolisessa Espanjassa.
Piispat, yhdessä aatelisten kanssa, valitsivat muun muassa kulloisenkin
kuninkaan. Visigoottien Espanjassa päätöksiä tehnyt eliitti pelkäsi juutalaisten
hajottavan kristityn kansan yhtenäisyyttä ja päätyi siksi alistamaan juutalaisia.11
Vaikka juutalaisvastaisuutta esiintyikin ainakin yhteiskunnan ylemmillä
tasoilla, juutalaisten tiedetään muun muassa menneen naimisiin ja käyneen
kauppaa kristittyjen kanssa, joten juutalaiset eivät olleet täysin erillään kristityistä.
Ei ole itse asiassa olemassa mitään todisteita siitä, että juutalaisvastaisuus olisi
ollut niin sanotun tavallisen kansan parissa suosittua visigoottien valtakaudella.
Tietoa on kuitenkin tuolta ajalta muutenkin niin vähän, että laajempaakin syrjintää
on pidettävä vähintään mahdollisena. Juutalaiset olivat joka tapauksessa osa
yhteiskuntaa ja elättivät itsensä Espanjassa todennäköisesti ensisijaisesti
maataloudella aina siihen asti, kunnes siitä tehtiin yhteiskunnan taholta
mahdotonta kieltämällä juutalaisilta mahdollisuus orjien omistukseen.12
Siirto muslimivallan alaisuuteen
Muslimit olivat aloittaneet Pohjois-Afrikan valtaamisen vuonna 642 ja seuraavan
vuosisadan alussa he ryhtyivät etenemään kohti Espanjaa. Muslimit valtasivat
10 Zorgati 2012, 61–62. 11 Roth 1994, 35–36; Kennedy 1996, 1. 12 Roth 1994, 35.
6
Espanjan lopulta vuonna 711.13 He hallitsivat Iberian niemimaata suvereenisti
700-luvulta aina 1000-luvulle asti. Muslimien alaisuudessa juutalainen kulttuuri
kasvoi niin merkittäväksi, että sen kukoistus jatkui myös muslimien jälkeisessä
kristityssä Espanjassa.14 Muslimien alueilla Espanjassa juutalaiset pääsivät
yhteiskunnassa korkea-arvoisiin virkoihin, toisin kuin kristityt. Juutalaiset koettiin
neutraaleiksi; muslimit tai kristityt eivät pitäneet heitä vihamiehinään, ja
juutalaiset pyrkivätkin hyödyntämään tilannetta olemalla molemmille osapuolille
hyödyksi. Esimerkiksi Hasdai ibn Shaprut, juutalainen lainoppinut ja Abd al-
Rahman III:n neuvonantaja, nousi lainoppineena merkittävään poliittiseen
asemaan yhteiskunnassa työnkuvalla, joka nyky-yhteiskunnassa olisi epäilemättä
rinnastettavissa ulkoministerin virkaan.15
Muslimien alaisuudessa ollut Espanja veti puoleensa suuria määriä sekä
juutalaisia että islaminuskoisia maahanmuuttajia. Maahanmuutto Lähi-idästä
edesauttoi prosessia, jossa muslimi-Espanjan kulttuuri arabisoitui. Juutalaislapset
saivat koulutuksensa muslimiopettajilta. He oppivat näin arabian kieltä ja myös
Koraanin sekä arabialaisen runouden tuntemusta, mutta saivat opetusta myös
heprean kielellä Talmudista ja Heprealaisesta raamatusta. Muslimien elintavat
vaikuttivat voimakkaasti myös juutalaisten jokapäiväiseen elämään koulutuksen
ulkopuolella: juutalaisten tiedetään muun muassa pukeutuneen samanlaisiin
vaatteisiin muslimien kanssa ja omaksuneen monia tyypillisiä yläluokkaisen
muslimin elintapoja.16
Elämä muslimien hallitsemassa Espanjassa oli huomattavasti urbaanimpaa,
kuin muualla Euroopassa keskimäärin. 1000-luvulla Córdoban, Malagan, Sevillan
ja Valencian kaltaiset suuret kaupungit olivat nimenomaan muslimikaupunkeja.
Vaikka juutalaiset mielellään asuivat lähellä muita juutalaisia, ennen kaikkea
lähellä synagogaa, ei muslimien aikanakaan voida ainakaan tunnetun
todistusaineiston pohjalta puhua erillisistä alueista, joilla olisi asunut vain
juutalaisia. Monet arabiankieliset lähteet mainitsevat kuitenkin jopa ”juutalaisia
kaupunkeja”; muun muassa Granada mainitaan useissa lähteissä sellaiseksi.17
Juutalaiset tekivät Espanjassa monenlaista työtä ja oppivat muslimeilta
paljon esimerkiksi maataloudesta, jonka muslimit saivat Espanjassa kukoistamaan
ennennäkemättömällä laajuudella. Juutalaiset työskentelivät tyypillisesti
13 Kennedy 1996, 4, 10–11. 14 Ray 2012, x. 15 Roth 1994, 79–82; Collins 2012, 176–178; Ray 2012, xiv. 16 Roth 1994, 135, 163–166. 17 Roth 1994, 137–144.
7
kauppiaina ja maatalousalalla, etenkin viinin ja oliivien parissa. Juutalaiset
kokivat lisäksi kansainvälisen kaupan erittäin tärkeäksi ja myivät muun muassa
kalaa Espanjasta muihin maihin.18
Muslimihallitsijat arvostivat oppineisuutta. Monet korkea-arvoiset muslimit,
kuten esimerkiksi kalifi al-Hakam II, olivat erittäin sivistyneitä ja omistivat
laajoja kirjastoja.19 Juutalaisille sivistynyt ilmapiiri sopi hyvin: he osallistuivat
tieteiden kehittämiseen suurella innostuksella ja potentiaalilla. Muun muassa
astronomian, fysiikan, matematiikan ja lääketieteen saralla juutalaiset oppivat
paljon muslimiopettajiltaan ja myöhemmin kehittelivät heidän oppejaan vielä
pidemmälle.20 Juutalaiset yhdistelivät keskiajalla usein Raamattua ja tiedettä;
Raamatusta löytyvillä tekstikohdilla tuettiin tieteellisiä ideoita ja tieteellä
puolestaan perusteltiin Raamatusta löytyviä tekstikohtia. Tiedettä käytettiin
hyväksi esimerkiksi juutalaisen kalenterin ja juutalaisten juhlapäivien
määrittelyssä. Lisäksi juutalaiset ymmärsivät, että sosiaalisen statuksen
nostamiseen tiede oli oiva keino, sillä keskiajalla Iberian niemimaalla tiede oli
myös vallankäytön väline valtioille.21
Kun almohadit nousivat muslimi-Espanjassa valtaan vuonna 1145,
juutalaisten asema huonontui huomattavasti entisestä. Juutalaisten alistaminen oli
käynnissä jo vuoteen 1160 mennessä, selviää historiakirjoituksista. Juutalaiset
pyrittiin jälleen kerran valtion toimesta pakkokäännyttämään, tällä kertaa islamiin.
Juutalaiset joutuivat lisäksi pukeutumaan eri tavalla, kuin muut; vaikka he olisivat
kääntyneet muslimeiksi.22 Osa juutalaisista pakeni alistamista Espanjan
kristittyihin osiin tai kokonaan toisiin maihin, osa kääntyi muslimeiksi.23
Roger Collins sanoo kirjassaan Early Medieval Spain: Unity in Diversity,
400–1000, että tasa-arvoisuus oli aina ollut osa arabiyhteisöjä, johtuen niiden
paimentolaistaustoista ja, että islam entisestään vahvisti tuota tasa-arvoisuuden
perinnettä muslimiyhteiskunnissa. Hän toteaa lisäksi toimien, jotka koettiin
Koraanin vastaisiksi, aiheuttaneen nopeasti kapinoita, joten tasa-arvoa pyrittiin
hänen mukaansa hallitsijoiden toimestakin ylläpitämään.24 Collinsin väite on
kuitenkin mielestäni kyseenalainen; koen, että se antaa liian yksinkertaisen syyn
18 Roth 1994, 145–153, 162. 19 Collins 1995, 171–172. 20 Roth 1994, 170–171. 21 Aranda 2012, 61–63. 22 Roth 1994, 116–118. 23 Roth 1994, 136. 24 Collins 1995, 171.
8
juutalaisten suhteellisen hyvään asemaan muslimien alaisuudessa. Kuinka paljon
arabiperäisiä muslimeja Espanjassa edes oli keskiajalla? Esimerkiksi Norman
Roth huomauttaa kirjassaan Jews, Visigoths & Muslims in Medieval Spain:
Cooperation & Conflict islamin levinneen lähinnä islamiin kääntyneiden, muun
muassa persialaisten, syyrialaisten ja egyptiläisten, muslimien toimesta. Arabit
pysyivät hänen mukaansa Arabian niemimaalla. Roth muistuttaa lisäksi, että
Pohjois-Afrikan valloituksessa ei välttämättä ollut mukana ensimmäistäkään
arabia, ja Espanjan vuonna 711 valloittivat syyrialaisten ja berberien johtamat
Pohjois-Afrikan berberijoukot, eivät arabit.25
Kristillisen Espanjan paluu
1100- ja 1200-lukujen vaihteessa kristinusko laajeni huomattavalla vauhdilla.
Kristityt olivat alkaneet saada yhä voimakkaampaa otetta Euroopasta ja vuonna
1212 käyty Las Navas de Tolosan taistelu, jonka almohadit hävisivät, käänsi edun
lopullisesti kristityille. Vuoteen 1250 mennessä Cordoba, Jaén ja Sevilla oli viety
muslimihallitsijoilta.26 Espanja kristillistyi jälleen.
Kristittyjen saapuminen loi uudenlaisia taloudellisia mahdollisuuksia
Espanjan juutalaisille. Juutalaisten osallistuminen kasvavan kristillisen Espanjan
taloudelliseen elämään on suuri syy siihen, että juutalaiset sulautuivat nopeasti
osaksi uutta yhteiskuntaa. 1200–1300-luvun vaihteessa juutalaiset olivat vahvasti
mukana kehittyvän kristillisen Espanjan taloudellisessa nousussa. Muun muassa
Murciassa eräille juutalaisille veljeksille annettiin hallitsijoiden toimesta samat
oikeudet, kuin kristityille, sillä heillä oli niin tärkeä osuus kaupungin taloudessa.27
Suurimmassa osassa keskiaikaista Espanjaa kristityt paronit ja piispat itse asiassa
halusivat juutalaisia seuduilleen, sillä heillä nähtiin olevan erittäin suuri rooli
talouden kehittymisessä.28
1300-luvun alun Avilan pienessä, noin 4000 ihmisen asuttamassa,
kaupungissa juutalaisilla ja muslimeilla oli monia kauppoja, jossa kristitytkin
tekivät päivittäisiä ostoksiaan: historialliset lähteet mainitsevat ainakin 40
muslimien ja juutalaisten omistamaa liikettä. Ennen vuotta 1391 Kastilian
pohjoisosissa suurin osa lääkäreistäkin oli joko juutalaisia tai muslimeja.29
25 Roth 1994, 44–45. 26 Zorgati 2012, 32. 27 Ray 2006, 55–56. 28 Ray 2012, xii. 29 Ruiz 2002, 68–69.
9
Juutalaiset myös omistivat muslimiorjia 1200-luvun Espanjassa. Ainakin
osissa Espanjaa juutalaisten osuus orjakaupasta myyjänä tai ostajana on ollut
yllättävänkin suuri ottaen huomioon muun muassa heidän taloudellisen asemansa.
Huomattavan usein juutalaiset orjanomistajat kuitenkin myös vapauttivat orjan
myöhemmin; Larry J. Simon esittää yhdeksi mahdolliseksi syyksi sen, että
juutalaiset kokivat, raamatullisten kertomusten perusteella, orjuuden ikeestä
vapautumisen tavoiteltavaksi asiaksi.30
Kristittyjen tiedetään muun muassa myyneen asuntojaan muslimeille ja
juutalaisille, mutta yleensä siitä ei haluttu jäävän mitään todistusaineistoa;
esimerkiksi Valladolidissa kristitty eliitti vaati 1290-luvulla valtion johtoa
kieltämään kristittyjä myymästä, lahjoittamasta tai antamasta juutalaisille tai
muslimeille omaisuuttaan. Tällä tavoin pyrittiin rajoittamaan etenkin juutalaisten
taloudellisia mahdollisuuksia, sillä heidän koettiin olleen taloudellinen uhka
kristityille. Verojen keräämisestä nousi laaja keskustelu Espanjassa: kenen
kuuluisi kerätä veroja, ja kuinka? Tyypillisesti juutalaiset, jotka olivat olleet liike-
elämässä mukana jo pitkään, keräsivät veroja kansalaisilta valtiolle, ja tämän
haluttiin loppuvan, sillä sen pelättiin tekevän juutalaisista liian rikkaita.31
Rahanlainaaminen oli osa juutalaisten, kuten myös muslimien ja kristittyjen,
taloudellista aktiviteettia keskiajan Espanjassa. Monesti juutalaiset ja kristityt
tekivät jopa yhteistyötä rahanlainaamisen saralla. Juutalaiset oli yhteiskunnan
toimesta ajettu rahanlainaamiseen; esimerkiksi Kataloniassa paikallisen
juutalaisyhteisön taloudellinen tilanne huononi 1200-luvun lopulla niiden
muutosten takia, jotka olivat jo aiemmin ajaneet juutalaiset syrjään maatalouden,
käsityön ja kaupankäynnin aloilta. Näissä olosuhteissa rahanlainaamisesta siis tuli
ajan myötä juutalaisille tärkeä tulonlähde.32
Kun maataloudella itsensä ja perheensä elättämään pyrkinyt kristitty ei
pystynyt maksamaan velkojaan, hänen tilansa takavarikoitiin ja myytiin, jotta hän
pystyisi maksamaan velkansa. Edellä mainitun kaltainen tilanne oli
katastrofaalinen maatilalliselle, ja etenkin heidän joukossaan, kuten muutenkin
alimpien yhteiskuntaluokkien joukossa, juutalaisviha oli poikkeuksellisen
voimakasta.33 Jonathan Ray huomauttaa, että kristittyjen silmissä nimenomaan
juutalaiset identifioitiinkin tavallisesti rahanlainaamiseen ja usein juutalaisia
30 Simon 2000, 129–132. 31 Ruiz 2002, 65–66; Ray 2006, 57. 32 Assis 1997, 15–16; Ruiz 2002, 70–71. 33 Ruiz 2002, 70–71.
10
syytettiin siitä, että he ylittivät valtion asettamat maksimikorkomääräykset.34 Ajan
myötä kristityt siirtyivät suurissa määrin pankkialalle ja sysäsivät juutalaiset sen
seurauksena monilla paikoin syrjään pankkitoiminnasta.35
Juutalaisia syytettiin myös esimerkiksi rituaalimurhista, ihmisten
uhraamisesta ja kristittyjen veren juomisesta ynnä muusta sellaisesta etenkin
pääsiäisen aikaan. Juutalaisia tuomittiin oikeudessa, vaikka mitään todisteita
väitetyistä rituaaleista ei olisikaan löytynyt. Muun muassa fransiskaanimunkki
Alfonso de Espina vahvisti kirjoituksillaan jo olemassa olleita mielikuvia
juutalaisista saatananpalvojina ja ruton tuojina.36
Hyvästi, Espanja
Mitä pidemmälle keskiaika eteni, sitä voimakkaammaksi juutalaisvastainen
ilmapiiri Espanjassa muuttui. Kristityt näkivät juutalaiset uskonnollisesti
ulkopuolisina taloudellisina kilpailijoina. Kun juutalaiset oli suurelta osin siirretty
syrjään finanssialalta, heitä ei enää koettu yhteiskunnassa yhtä tarpeellisiksi kuin
ennen. Muutoksen myötä heidän erityisasemansa yhteiskunnassa
kyseenalaistettiin. Juutalaiset olivat perinteisesti olleet talousosaamisensa vuoksi
hallitsijoiden suosiossa, mutta kansan yleisen mielipiteen kääntyessä hallitsijoita
ja keskittynyttä valtaa vastaan, myös juutalaiset saivat osansa kritiikistä. Valtaa
haluttiin jakaa aiempaa enemmän kunnille ja kirkolle. Juutalaisilla ei kuitenkaan
ollut mitään muuta tahoa, jonka puoleen kääntyä; he olivat pitkälti hallitsijoiden
armoilla. 1300-luvulta eteenpäin edes hallitsijat eivät enää kyenneet tai halunneet
tarjota apuaan entiseen tapaan, kun kansan mielipide oli kääntynyt juutalaisia
vastaan.37
Uskonnolliset uudistukset vaikuttivat myös kansan juutalaiskuvaan: 1200-
luvulta eteenpäin lähetystyön merkitys kasvoi ja kotimaan sisällä asuneetkin
haluttiin kääntää kristityiksi.38 Vuoden 1391 keväällä ja kesällä alkoi
tapahtumaketju, jonka johdosta tulevien vuosien aikana juutalaisia kääntyi pakon
edessä sankoin joukoin kristityiksi, monia juutalaisia myös tapettiin. Juutalaiset
suhtautuivat käännynnäisiin eri tavoin: pääosin heidät nähtiin
pakkokäännytettyinä, jotka olivat vain ”päällisin puolin” kristittyjä. Osa
34 Ray 2006, 56–57. 35 Ray 2012, xiii. 36 Jacobs 2002, 23–25. 37 Ray 2012, xii–xv. 38 Ray 2012, xv.
11
juutalaisista tunsi sympatiaa heitä kohtaan, osa kuitenkin epäili heidän
sitoutumistaan juutalaisuuteen.39
On kuitenkin kyseenalaista, riittikö kristityille edes juutalaisen kääntyminen.
Kristityille nimittäin muodostui tavaksi erotella uudet kristityt ja vanhat kristityt
toisistaan: 1400-luvun puolivälissä Espanjassa institutionalisoitiin niin sanottu
limpieza de sangre-asetus, joka määritteli kristityn ”veren puhtauden”, eli kertoi
henkilön mahdollisista juutalaisjuurista. Veren puhtaudella perusteltiin uusien
kristittyjen huonompi asema yhteiskunnassa; heidät nähtiin käytännössä
alempiarvoisena rotuna.40 Suurin osa kääntyneistä joutui esimerkiksi Aragonin
kruunussa lisäksi luopumaan ”juutalaisena ansaitsemastaan omaisuudestaan”.
Monet kääntyneet elivät kerjäläisinä, juutalaisten ja kristittyjen välissä.41
Kun pakkokäännyttäminen ei ollut tuottanut toivottua tulosta, eli kristillistä
yhtenäisyyttä, ja monet juutalaiset olivat selvästi vain näennäisesti kristittyjä,
Espanjan ruhtinaspari päätyi 1400-luvun lopulla juutalaisten kannalta
katastrofaaliseen ratkaisuun: Espanjan inkvisition perustamiseen. Inkvisitio
perustettiin vuonna 1478, aloitti toimintansa vuonna 1480 ja heti ensi töikseen
ilmoittikin ruhtinasparille, että suurin syy juutalaiskäännynnäisten ainoastaan
näennäiseen kristillisyyteen on heidän läheiset suhteensa paikallisiin juutalaisiin.
Ruhtinaspari toimi ripeästi; juutalaiset häädettiin Andalucíasta vuonna 1483 ja
Zaragozasta kaksi vuotta myöhemmin. Lopullisesti juutalaiset karkotettiin
Espanjasta vuonna 1492.42
Juutalaiset omistivat kuitenkin Espanjassa liikkeitä, möivät ja ostivat
kiinteistöjä sekä tekivät yhteistyötä kristittyjen kanssa aivan karkottamisen
”aattoon” asti. Historiakirjoitukset paljastavat, että esimerkiksi joulukuussa 1491
Toledossa juutalaisia palkattiin vielä valtion toimesta keräämään veroja vuosille
1492–1494 ja huhtikuussa 1492 juutalaiset ostivat ja möivät kiinteistöjä
kristityiltä ja kristityille. Juutalaisia kuitenkin kohdeltiin kaltoin kristittyjen
toimesta samaan aikaan osissa Espanjassa ja asenteet olivat koventuneet selvästi
entisestä, vaikkakin monissa paikoissa juutalaiset ja kristityt tulivat toimeen aivan
kuten ennenkin.43 Jollakin tasolla karkotus tuli kuitenkin selvästi yllätyksenä
monille tahoille.
39 Ray 2012, xvi–xvii. 40 Jacobs 2002, 25. 41 Tartakoff 2012, 83. 42 Roth 2002, 285; Coleman 2003, 5; Ray 2012, xvi–xvii. 43 Roth 2002, 276.
12
Juutalaisnaisten asema keskiajan Espanjassa Vaikka juutalaisnaisten asemasta keskiajan Espanjassa on vaikea
historiakirjoitusten perusteella rakentaa kokonaista kuvaa, on kuitenkin selvää,
että naisten asema erosi miesten asemasta. Esimerkiksi valtioiden asettamissa,
juutalaisia koskeneissa, erilaisissa rajoituksissa ja rangaistuksissa oli
eroavaisuuksia naisten ja miesten välillä.44
Renée Levine Melammed sanoo artikkelissaan Crypto-Jewish Women
Facing the Spanish Inquisition: Transmitting Religious Practices, Beliefs, and
Attitudes niin sanotulle normatiiviselle juutalaisuudelle olleen tyypillistä se, että
mies oli vastuussa perheen pojan juutalaisesta koulutuksesta, joka tapahtui
pääosin synagogissa. Tyttäret puolestaan saivat opetuksensa äidiltään, kotioloissa.
Äidit opettivat tyttärilleen juutalaista lakia, ruokasäännöksiä ynnä muuta sellaista,
mutta harvat naiset tunsivat juutalaisuutta kirjallisuutta hyvin, vaikkakin osa
naisista osasi lukea. Kotioloissa naiset kehittivät ajan myötä erilaisen
opetustyylin, joka ei perustunut kirjoihin. Äitien opetus oli monesti hyvin
käytännönläheistä, eikä käytännönläheisyys rajoittunut pelkästään keittiöön.
Juutalainen laki oli heillekin erittäin tärkeässä asemassa ja vaikka opetus olikin
vähemmän muodollista, se ei ollut epätarkkaa tai suurpiirteistä.45
Naiset olivat laajalti vastuussa juutalaisten uskomusten ja uskonharjoitusten
ylläpitämisestä perheissä ja juutalaisissa yhteisöissä, etenkin vainoamisen aikana,
jolloin juutalaisuus rajoittui entistä vahvemmin kotioloihin. Naiset pitivät
juutalaista uskoa niin tärkeänä, että kärsivät jopa marttyyrikuolemia kristittyjen
uhkausten edessä.46 Nykytietämyksen mukaan keskiajalla juutalaisnaiset olivatkin
haluttomampia kääntymään pois uskostaan, kuin miehet. Maya Shatzmiller
mainitsee kirjassaan ”Marriage, Family and the Faith: Women´s Conversion to
Islam”, että naiset joutuivat monesti hankalaan asemaan, muun muassa
taloudellisesti, uskossaan pysymisen takia. Monesti he jopa tiesivät sen etukäteen,
mutta eivät siltikään suostuneet kääntymään.47 Shatzmillerin mukaan suurin osa
juutalaisista naisista eli jokseenkin eristettyä elämää; suku oli heidän ensisijainen
sosiaalinen ulottuvuutensa, eivätkä he halunneet kääntyä pois perheensä uskosta,
vaikka se olisikin todennäköisesti parantanut heidän taloudellista asemaansa.48
Manuela Marín kirjoittaa, että muslimien hallitsemassa Espanjassa
44 Melammed 2012, 257–258. 45 Melammed 2000, 198. 46 Melammed 2000, 200; Jacobs 2002, 42–43. 47 Zorgati 2012, 67–69. 48 Zorgati 2012, 69.
13
juutalaisnaisten mahdollinen eristyneisyys määräytyi kyseisen naisen sosiaalisen
aseman perusteella: Marínin mukaan korkeassa sosiaalisessa asemassa olleet
naiset olivat todennäköisemmin eristyksissä muusta yhteiskunnasta.49 Mielestäni
Marínin väite myös auttaa osaltaan ymmärtämään sitä, miksi eristyksissä eläneet
juutalaisnaiset eivät kokeneet suurta tarvetta taloudellisen asemansa
parantamiseen.
Vauraiden juutalaisten naisten tiedetään keskiajan Iberian niemimaalla
muun muassa auttaneen taloudellisesti synagogia, tukeneen
hyväntekeväisyystoimintaa sekä osallistuneen toorakääröjen kirjoittamiseen.
Viimeistään 1100-luvulta eteenpäin juutalaiset naiset olivat lisäksi mukana myös
työelämässä, esimerkiksi rahanlainaamisessa ja etenkin leskiksi jääneet naiset
olivat vastuussa koko perheen taloudesta. Yhteiskuntajärjestelmä oli sellainen,
että taloudellisesti leskien ei välttämättä ollut järkevää mennä uudestaan
naimisiin, sillä he olisivat menettäneet sekä lasten huoltajuuden että statuksensa
yhteiskunnassa.50
Yhteenveto Historian perusteella on helppo todeta, että keskiajan Espanjassa juutalaisten
asema yhteiskunnassa on vaihdellut suuresti, riippuen aina kulloisestakin
vallanpitäjästä. Sekä muslimien että kristittyjen alaisuudessa juutalaisia on
vainottu ja yritetty käännyttää väkisin. Myös hyviä aikoja on ollut molempien
alaisuudessa. Keskiajalla uskonnollisuudella oli erittäin suuri rooli Espanjassa ja
muuallakin Euroopassa; sen perusteella lokeroitiin ihmisryhmiä jopa hallitsijoiden
toimesta. Uskonnollisuudessa pyrittiin yhtenäisyyteen; monimuotoisuutta pelättiin
ja se koettiin uhkana, etenkin kristinuskon parissa. Jotta juutalaiset olisivat voineet
menestyä kristittyjen alaisuudessa, heidän olisi pitänyt kääntyä kristityiksi ja
hyödyttää kristittyjä. Muuta mahdollisuutta ei ollut: kun juutalaiset menestyivät,
heidät koettiin ulkopuolisena uhkana, sillä uskonto määritteli ihmisen. Toisaalta
historian kulusta voi myös huomata, että edes kääntyminen ei kaikkina aikoina
auttanut. Monesti se jopa huononsi tilannetta.
Naisille uskonnollisuus oli erittäin tärkeä osa elämää. Se oli jotain, joka
yhdisti perheen ja piti yhteisön jäsenet tiiviisti lähellä toisiaan. Sen puolesta oltiin
valmiita vaikka kuolemaan. Uskonnollisuus ei ollut naisille niinkään kirjoista
opittua systemaattista teologiaa, vaan ennen kaikkea osa käytännöllistä,
49 Zorgati 2012, 69–70. 50 Melammed 2012, 259–265.
14
jokapäiväistä elämää. Huolimatta siitä, että naiset tekivät töitä myös kodin
ulkopuolella, heidän piti tyypillisesti olla leskiä saadakseen päätäntävaltaa raha-
asioissa. Miesvoittoisessa yhteiskunnassa he tekivät sen, minkä pystyivät ja nyt,
1000 vuotta myöhemmin, vaikuttavat ainakin tutkimuskirjallisuudessa saavan
laajalti kiitosta toiminnastaan.
15
Lähde- ja kirjallisuusluettelo
Kirjallisuus
Aranda, Mariano Gómez
2012 The Jew in Medieval Iberia. 1100–1500. Jews in Space and Time – The
Jew as Scientist and Philosopher in Medieval Iberia. Toim. Jonathan
Ray. Boston: Academic Studies Press.
Assis, Yom Tov
1997 Jewish Economy in the Medieval Crown of Aragon, 1213–1327. Money
and Power. Leiden & New York & Köln: E.J. Brill.
Coleman, David
2003 Creating Christian Granada. Society & Religious Culture in an Old-
World Frontier City, 1492–1600. Ithaca & London: Cornell University
Press.
Collins, Roger
2012 Caliphs and Kings. Spain, 796–1031. Chichester: Wiley-Blackwell.
Collins, Roger
1995 Early Medieval Spain. Unity in Diversity, 400–1000. London:
Macmillan Press Ltd.
Jacobs, Janet Liebman
2002 Hidden Heritage. The Legacy of the Crypto-Jews. Berkeley & Los
Angeles & London: University of California Press.
Kennedy, Hugh
1996 Muslim Spain and Portugal. A Political History of al-Andalus. London
& New York: Longman.
Melammed, Renée Levine
2000 Christians, Muslims, and Jews in Medieval and Early Modern Spain.
Interaction and Cultural Change. – Crypto-Jewish Women Facing the
Spanish Inquisition. Transmitting Religious Practices, Beliefs, and
Attitudes. Toim. Mark D. Meyerson & Edward D. English. Indiana:
University of Notre Dame Press.
Melammed, Renée Levine
2012 The Jew in Medieval Iberia. 1100–1500. Jews in Space and Time – The
Jewish Woman in Medieval Iberia. Toim. Jonathan Ray. Boston:
Academic Studies Press.
Ray, Jonathan
2012 The Jew in Medieval Iberia. 1100–1500. Jews in Space and Time –
Hispano-Jewish Society. An Introduction. Toim. Jonathan Ray. Boston:
Academic Studies Press.
Ray, Jonathan
2006 The Sephardic Frontier. The Reconquista and the Jewish Community in
Medieval Iberia. Ithaca & London: Cornell University Press.
16
Roth, Norman
2002 Conversos, Inquisition, and the Expulsion of the Jews from Spain.
Wisconsin: University of Wisconsin Press.
Roth, Norman
1994 Jews, Visigoths and Muslims in Medieval Spain. Cooperation &
Conflict. Leiden & New York & Köln: E.J. Brill.
Ruiz, Theofilo F.
2002 Medieval Spain. Culture, Conflict, and Coexistence. Studies in Honour
of Angus MacKay. – Trading With the “Other”. Economic Exchanges
Between Muslims, Jews, and Christians in Late Medieval Northern
Castile. Toim. Roger Collins & Anthony Goodman. New York: Palgrave
Macmillan.
Simon, Larry J.
2000 Christians, Muslims, and Jews in Medieval and Early Modern Spain.
Interaction and Cultural Change. – Muslim-Jewish Relations in Crusader
Majorca in the Thirteenth Century. An Inquiry Based on Patrimony
Register 342. Toim. Mark D. Meyerson & Edward D. English. Indiana:
University of Notre Dame Press.
Tartakoff, Paola
2012 Between Christian and Jew. Conversion and Inquisition in the Crown of
Aragon, 1250–1391. Philadelphia: University of Pennsylvania Press.
Wood, Jamie
2012 The Politics of Identity in Visigoth Spain. Religion and Power in the
Histories of Isidor of Seville. Brill´s Series on the Early Middle Ages.
Volume 21. Leiden & Boston: Brill.
Zorgati, Ragnhild Johnsrud
2012 Pluralism in the Middle Ages. Hybrid Identities, Conversion, and Mixed
Marriages in Medieval Iberia. New York & London: Routledge.